Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Luonnonsuojeluliitto ja Korkeasaari toivat yhden maailman uhanalaisimmista sammakoista Suomeen

kultamantella_pressi_terhi-saalasti_korkeasaari

kuvaaja: Terhi Saalasti / Korkeasaari

Pieni, kirkkaan oranssi kultamantella elää luonnonvaraisena ainoastaan itäisen Madagaskarin pienellä kosteikkoalueella. Nyt äärimmäisen uhanalaiseen sammakkolajiin voi tutustua ensimmäistä kertaa myös Suomessa. Korkeasaaren ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteistyön tavoitteena on pelastaa laji sukupuutolta.

Maailman uhanalaisimpiin lajeihin kuuluvaan sammakkoon voi nyt tutustua ensimmäistä kertaa Suomessa Korkeasaaren eläintarhassa. Kultamantellat ovat yleisön nähtävillä uudessa kotiterraariossaan trooppisessa Africasia-talossa. Korkeasaari tukee lajin suojelua myös yleisön lahjoittamin varoin.

Suomen luonnonsuojeluliiton ja Korkeasaaren välinen yhteistyö kultamantellan suojelemiseksi käynnistyi viime vuonna. Luonnonsuojeluliitolla on jo pitkään ollut hanke Madagaskarilla, jolla pyritään turvaamaan kultamantellan kotikosteikko. Kuitenkin elinympäristön häviämisestä johtuvan sukupuuttovaaran vuoksi lajin säilyminen on tärkeää turvata myös tarhaolosuhteissa. Aktiivisesta luonnonsuojelutyöstään tunnettu Korkeasaari halusi olla mukana hankkeessa ja osallistuu lajin yksilöiden määrän lisäämiseen.

Korkeasaaren eläintenhoitoyksikön projektiasiantuntija Hanna-Maija Lahtinen kertoo sammakoiden kotiutuneen.

“Toimme kultamantellat Korkeasaareen Riian eläintarhasta, jossa niiden kasvatus on onnistunut hyvin. Olemme rakentaneet sammakoille minikosteikon, jossa niiden toivotaan lisääntyvän. Naaraista kolme on pulleavatsaisia, joten nuijapäitä saattaa olla tiedossa jo lähiaikoina. Tulevaisuudessa sammakoita voidaan toivottavasti palauttaa takaisin luontoon, kun elinympäristö on turvattu.”

Kultamantellan koti Madagaskarilla on vakavasti uhattuna

Kultamantella (Mantella aurantiaca) on Madagaskarille endeeminen laji, eli sitä ei tavata Madagaskarin ulkopuolella missään muualla maailmassa. Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN:n uhanalaisuusarvion mukaan lajia esiintyy enää vain noin kymmenen neliökilometrin alueella, lähinnä itäisen Madagaskarin Torotorofotsy-kosteikolla. Kosteikkoa uhkaa väestönkasvun myötä yhä enemmän pinta-alaa vaativa paikallinen riisinviljely sekä alueen ulkopuolisten tahojen harjoittama kosteikon laiton ojitus ja raivaus viljelysmaaksi.

Luonnonsuojeluliiton Torotorofotsy-hankkeessa kehitetäänkin vaihtoehtoisia elinkeinoja, joiden avulla kosteikon ja siellä elävän kultamantellan säilyminen sekä paikallisten toimeentulo voidaan turvata kestävällä tavalla. Kosteikon ennallistamisen lisäksi hankkeeseen kuuluu kestävien viljelymenetelmien koulutusta, ekoturismin kehittämistä, naisyrittäjyyden tukemista sekä ympäristökasvatusta ja paikallisten luonnonsuojelutoimijoiden kapasiteetin vahvistamista. Hanketta rahoittaa Suomen ulkoasiainministeriö.

Torotorofotsy kuuluu myös vuonna 1971 solmitun kansainvälisen Ramsar-sopimuksen alaisiin suojeltaviin, merkittäviin kosteikkoalueisiin. Se toimii elinympäristönä kultamantellan lisäksi myös lukuisille muille uhanalaisille lajeille. Kosteikolla on tärkeä rooli paitsi luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä myös alueellisessa vesitaloudessa, eroosion torjunnassa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Korkeasaaressa iloitaan ensimmäisestä vikunjavarsasta

35067384273_0eb168065f_z

Picture by: Henrik Sundén (2017) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaressa on syntynyt eläintarhan historian ensimmäisen vikunjavarsa. Eläintenhoitajat olivat seuranneet vikunjatamman vatsan pyöristymistä jo useamman viikon ajan. Synnytys käynnistyi keskellä päivää ja sikiönesteen puhkeamista oli lähietäisyydeltä todistamassa vikunjaväylällä parhaillaan oleva opas asiakasryhmän kanssa. Eläintarhan henkilökunta sulki välittömästi tarhaa sivuavat tiet ja lähialue rauhoitettiin yleisöltä. Eläinlääkäri oli paikalla seuraamassa usean tunnin kestänyttä synnytystä, mutta ensisynnyttäjä sai toimitettua vikunjavarsan maailmaan ilman komplikaatioita. Varsa on pirteä ja näyttää voivan hyvin. Vikunjaori on suhtautunut uuteen tulokkaaseen rauhallisesti ja tamma hoitaa varsaansa mallikkaasti.

 

Sirosta ja hennosta olemuksestaan huolimatta vikunja on Etelä-Amerikan kestävimpiä eläimiä. Vikunja pärjää hyvin Andien vuoriston ankarissa oloissa, ruohostoalueella neljän tuhannen metrin korkeudella. Vikunjalla on lämmin hienovillainen karvapeite ja tehokas hapenottokyky, josta on hyötyä ohuessa vuoristoilmassa. 1900-luvun puolivälissä vikunjoiden määrä romahti vuosikymmenessä 400 000 yksilöstä 6000 yksilöön. Luonnonsuojelujärjestöt puuttuivat tilanteeseen, vikunja rauhoitettiin toistamiseen ja vikunjatuotteiden kauppa kiellettiin, jolloin lajin määrä lähti jälleen kasvuun.

 

Korkeasaaren vikunjat elävät samassa tarhassa Etelä-Amerikkalaisten marojen kanssa. Vikunjat ja marat saapuivat Korkeasaareen vuonna 2013. Alkuun uteliaat ja reviiritietoiset vikunjat hätistelivät arkoja maroja piilopaikkoihinsa, mutta nykyään lajit laiduntavat jo vieri vieressä. Kesällä 2015 Korkeasaaressa avattiin tarhapolku, jota pitkin eläintarhavierailijat pääsevät oppaan johdolla kulkemaan vikunjoiden ja marojen tarhan halki. Tarhapolku on suljettu loppukesän ajan rauhan takaamiseksi eläimille.

JÄTTILÄISPANDOJEN VALINTA SUOMEEN KÄYNNISTYI ÄHTÄRI ZOON MATKALLA KIINAAN

panda-bear-1372644508TmI

Ähtäri Zoon asiantuntijat vierailivat viime viikolla Kiinan metsähallinnon jättiläispandojen suojelualueilla ja tutkimuslaitoksissa Bifengxiassa ja Dujiangyanissa, jotka sijaitsevat Sichuanin maakunnassa. Tämä matka oli erityisen tärkeä, sillä nyt aloitettiin Suomeen tulevien pandojen valinta.Kiinaan metsähallinnon, China Conservation and Research Centre for Giant Panda (CCRCGP, State Forestry Administration), omistamissa pandojen tutkimuslaitoksissa elää yli 200 jättiläispandaa.

Ähtäri Zoon asiantuntijat kävivät matkan aikana läpi Kiinan pandahallinnon ehdotukset Suomeen sijoitettavista kahdesta pandasta ja päivien aikana tutustuttiin näihin eläimiin. Valinnassa otetaan huomioon eläinten sukupuu, luonne ja suojelubiologinen arvo.

Suomen pandojen valinnassa romantiikallakin on suuri merkitys. Nyt alkavan valintaprosessin aikana asiantuntijat esittelevät useita pandauroksia ja -­‐naaraita toisilleen. Kokeneet pandahoitajat seuraavat parin kuukauden mittaisen ajanjakson, miten eläinyksilöt reagoivat toisiinsa.

Matkan aikana päätettiin Ähtäri Zoon eläinlääkärin ja pandahoitajien koulutuksista Kiinassa ennen pandojen tuloa Suomeen. Lisäksi valmisteltiin eläinten siirtoon liittyviä toimenpiteitä ja aikataulutusta.

Ähtäri Zoohon valmistuva jättiläispandojen luonnonmukainen tarha-­‐alue on yksi maailman suurimmista. Pandojen alue käsittää pandatalon, jossa sijaitsevat sisätarhat, eläinlääkintä-­‐ ja tekniset tilat sekä omana kokonaisuutenaan ravintola-­‐ ja asiakastilat.

Rakentaminen etenee aikataulun mukaisesti. Hanke valmistuu marraskuun lopussa, KVR-­‐ pääurakoitsijana toimii Lemminkäinen Talo Oy ja hanke rahoitetaan kiinteistöleasing-­‐rahoituksella.

Tuliko vastaan metsäpeura tai poro? Ilmoita havaintosi!

kuva-1-metsapeura-vasemmalla-ja-porohirvas-oikealla-ottavat-mittaa-toisistaan_kuva-pekkakilpelainen

Metsäpeura- (vasemmalla) ja porohirvas (oikealla) ottavat mittaa toisistaan. Kuva: Pekka Kilpeläinen

Suomenselän metsäpeurat ovat viime vuosina laajentaneet elinaluettaan. Metsäpeurahavaintoja tehdään jo Oulujärven länsi- ja pohjoispuolella. Metsäpeurojen liikkuminen poronhoitoalueen tuntumassa tai porojen liikkuminen poronhoitoalueen eteläpuolella lisäävät eläinten kohtaamisen todennäköisyyttä, ja kasvattavat entisestään riskiä näiden lähisukulaisen risteytymiselle. 

Tilanteen kartoittamiseksi Metsähallitus kerää metsäpeura- ja porohavaintoja erityisesti Oulujoen ja Kiiminkijoen väliseltä alueelta (mm. Muhos, Vaala, Utajärvi ja Puolanka). Porohavainnoista kiinnostavia ovat poronhoitoalueen eteläpuolella nähdyt eläimet, metsäpeurasta kaikki havainnot.

kuva-2-metsapeura_kuva-mikkorautiainen

Metsäpeura. Kuva: Mikko Rautiainen

Metsäpeuran ja poron erottaminen toisistaan on maasto-olosuhteissa hankalaa. Metsähallituksen koordinoimassa metsäpeurahankkeessa työskentelevä Milla Niemi vinkkaa, että tässä tapauksessa paras tunnistusapu löytyy eläimen kaulasta. ”Suurin osa poronhoitoalueen eteläosissa laiduntavista poroista kantaa kaulassaan muovipantaa”, Niemi kertoo. Alueella liikkuu myös muutamia pannoitettuja metsäpeuroja. Niillä on kaulassaan keltainen GPS-panta mustalla numerotunnisteella.

Havaintojen kerääminen liittyy Metsähallituksen koordinoimiin metsäpeurahankkeisiin, ja kooste havainnoista toimitetaan myös alueen paliskuntien käyttöön. Voit ilmoittaa havaintosi sähköpostilla milla.niemi@metsa.fi.

Maakotka palaamassa eteläiseen Suomeen – tekopesät auttavat kuningaspareja

maakotka-ristosulkava

Kuva vuonna 2017 SuoMaa -alueella syntyneestä maakotkan poikasesta. Kuvaaja: Risto Sulkava.

Maakotkille rakennetut tekopesät ovat osoittautumassa menestykseksi, kun uhanalaisen lajin leviämistä takaisin eteläiseen Suomeen pyritään auttamaan. Tänä vuonna jo kolmessa tekopesässä havaittiin pesintä tai sen yritys. Lintujen kuningasta on vainottu aiemmin kautta maan.

Suomen luonnonsuojeluliiton SuoMaa -hankkeessa tekopesiä on rakennettu Suomenselän ja Maanselän alueelle. Yhteensä kolme poikasta syntyi jo Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla olleissa pesissä. Poikaset myös rengastettiin. Lisäksi Etelä-Pohjanmaalla nuori pari rakensi jo pesää, mutta munintaa ei vielä tapahtunut. Maakotka aloittaa pesintänsä yleensä noin neljä- tai viisivuotiaana.

SuoMaa -hankkeen tekopesien rakennusta johtanut Risto Sulkava on iloinen menestyksestä.

“Teimme 50 tekopesää maakotkan levinnäisyyden etelärajalle ja nyt niistä on jo kolme asuttua. Tällä vauhdilla pesiä on pian kymmenen. Tilanteeseen voi olla todella tyytyväinen”, Sulkava sanoo.

Mitä etelämmäksi Suomessa tullaan, sen turvallisempaa se on edelleenkin jonkin verran vainotulle maakotkalle. Salametsästystä esiintyy vielä Väli-Suomessakin, poronhoitoalueen eteläpuolella. Maakotkalle pesiminen Suomessa on kuitenkin keskimäärin turvallisempaa kuin aiempina vuosikymmeninä ja kanta on hiljalleen kasvava. Pesimäkannaksi arvioitiin viime vuonna Suomessa 337–451 paria.

“Maakotkan levittäytyessä eteläiseen Suomeeen se saattaa myös oppia, että ihmistä ei tarvitse pelätä niin paljon kuin aiemmin. Tähän koko SuoMaa -hankekin pyrkii maakotkan osalta”, Sulkava kertoo.

Suomen luonnonsuojeluliiton SuoMaa -hanke:
www.sll.fi/suomaa

SuoMaan maakotkat:
www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/suomaa/esimerkkilajit/suomaanmaakotkat

Metsäpeuravasat syntyivät eläintarhoihin palatakseen luontoon

34557055184_fec19ea015_z

Picture by: Mari Lehmonen (2017) Helsinki Zoo archives

Alkukesä on metsäpeurojen vasomisen aikaa myös eläintarhoissa. Ähtärissä, Ranualla ja Korkeasaaressa viime viikkoina syntyneet kymmenen peuranvasaa ovat erityinen ilonaihe, sillä ne ovat ensimmäiset kotimaiseen luontoonpalautushankkeeseen syntyneet vasat. Hanke alkoi viime syksynä ja kestää seitsemän vuotta. Kaikki lähivuosina tarhoissa syntyneet metsäpeurat pääsevät luontoon.

 

Etelä-Pohjanmaalle Lauhanvuoren kansallispuiston ja Pirkanmaalle Seitsemisen kansallispuiston yhteyteen rakennetaan tänä kesänä 15-30 hehtaarin aitaukset metsäpeurojen luontoon totutusta varten. Ensimmäiset aikuiset peurat siirretään eläintarhoista aitauksiin syksyllä. Useasta eläintarhojen ja muutamasta luonnon peurasta koostuva lauma saa lisääntyä aitauksessa ja molempiin kansallispuistoihin vapautetaan yhteensä 30-50 yksilöä.

 

Nyt syntyneet vasat saavat rauhassa varttua eläintarhoissa emojensa hoivissa noin 1,5-vuotiaiksi. Pienet vasat lepäilevät emonsa lähellä ja imevät maitoa useita kertoja päivässä. Isommat vasat kirmailevat yhdessä ikätovereidensa kanssa. Kaikilla vasoilla on korvamerkit ja ihonalaiset mikrosirut, jotta yksilöt voidaan varmuudella erottaa toisistaan.

 

Metsäpeuroja elää vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa yhteensä noin 4500 yksilöä. Suomesta laji hävisi sukupuuttoon 1910-luvun lopulla liiallisen pyynnin vuoksi, mutta peuroja palasi itärajan yli Kainuuseen 1950-luvulla. Nykyään metsäpeuroja on Suomessa noin kaksi tuhatta yksilöä Kainuussa ja Suomenselän keskiosissa. Suomenselän kanta on peruja aiemmasta onnistuneesta palautusistutuksesta. Laji luokitellaan silmälläpidettäväksi.

 

Tuhansia merikilpikonnia kuolee turhaan

copyright: Jurgen Freund/ wwf

copyright: Jurgen Freund/ wwf

Joka vuosi arviolta kymmeniä tuhansia uhanalaisia merikilpikonnia kuolee EU-maihin tuotavien katkarapujen pyynnin takia. WWF vetoaa EU-maiden hallituksiin ja kuluttajiin, jotta katkaravun kalastus saadaan kestävälle tasolle.  

Tänään Maailman merikilpikonnien päivänä Ranskan Guayanan kalastuskomitea (French Guiana Fishers Comittee) julkaisi raportin, joka paljastaa surullista tietoa merikilpikonnien tilasta. Mahdollisesti jopa kymmeniä tuhansia merikilpikonnia kuolee laahusnuotalla pyydettyjen katkarapujen sivusaaliina. Nämä katkaravut tuodaan EU:n markkinoille. WWF vetoaa EU:n jäsenmaiden hallituksiin ja kuluttajiin, jotta katkaravun kalastus saadaan kestävälle tasolle.

”Vuosittain arviolta 29 000 merikilpikonnaa kuolee EU:n alueelle tuotavan katkaravun pyynnin seurauksena. EU voisi estää tämän vaatimalla tiukempaa tuontikontrollia ja näin vaikuttaa siihen, että kaikki tropiikin katkarapukalastajat käyttäisivät laitteita, jotka estävät kilpikonnien tarttumisen pyydyksiin”, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Niin kutsutut TED-laitteet (turtle excluder device) estävät kilpikonnia jäämästä kiinni kalastusvälineisiin. Monet katkarapuja tuottavat maat vaativat TED-laitteita laissaan, mutta lain täytäntöönpano puuttuu. EU voi edistää lain täytäntöönpanoa hyväksymällä markkinoilleen vain TED-laitteita käyttävien kalastajien katkarapuja. Myös kuluttajat voivat vaikuttaa ostamalla vain kestävästi pyydettyä katkarapua, jolloin paine ottaa käyttöön kilpikonnia verkosta vapauttavia laitteita kasvaa.

”Kuluttajan apuna on WWF:n Kalaopas, joka suosittelee ostamaan MSC- ja ASC-sertifioituja katkarapuja”, Luukkonen vinkkaa.

Apuvälineestä hyötyvät kilpikonnat ja kalastajat

TED-laitteiden on huomattu estävän myös katkarapuja murskaantumasta verkkoihin, mikä lisää kalastamisen kannattavuutta. Raportin mukaan TED-laite voi vähentää jopa 97 prosentilla kilpikonnien kuolemia.

”Laitteet ovat eduksi kaikille. Ne suojelevat merien uhanalaisia lajeja ja hyödyttävät myös kalastajia. Kaupallinen katkaravun pyynti on merikilpikonnien suurin uhka, mutta siihen on yksinkertainen ratkaisu. Nyt tarvitaan viranomaisilta, kalastajilta, kauppiailta ja kuluttajilta tahtoa ja sitoutumista toimiin, joilla merikilpikonnia voidaan suojella”, Luukkonen sanoo.

Merikilpikonnat ovat tärkeä osa merien ekosysteemiä: ne pitävät yllä esimerkiksi meriheinän ja korallien elinvoimaa. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan kalastuksen sivusaaliiksi jääminen on merikilpikonnien selkeästi suurin uhka maailmanlaajuisesti. Kaikki seitsemän nykyistä merikilpikonnalajia ovat uhanalaisia.

Maat, jotka tuovat katkarapuja Eurooppaan ja joissa troolataan ilman TED-laitteita, ovat Bangladesh, Intia, Indonesia, Madagaskar, Thaimaa ja Vietnam.

Wild-caught tropical shrimp imports into the EU & associated impacts on marine turtle populations: the need for EU import restrictions -raportti kokonaisuudessaan (englanniksi): https://wwf.fi/mediabank/9916.pdf

WWF:n Kalaopas: wwf.fi/kalaopas

Korkeasaaren kuuttiruuhka ohi, viisi kuuttia palasi merelle

35193216821_2d8c4ff32a_z

Picture by: Mari Lehmonen (2017) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren villieläinsairaalasta on viety kevään viimeiset hyljepotilaat takaisin luontoon. Eri puolilta eteläistä rannikkoa tuotiin maalis-huhtikuussa hoitoon peräti seitsemän laihaa tai loukkaantunutta harmaahylkeen poikasta, joissa villieläinsairaalan hoitajilla on ollut melkoinen työ. Kaksi kuuteista ei selvinnyt, mutta viisi niistä polskii nyt omillaan meressä.

 

Tällä viikolla Suomenlahden merivartiosto tarjosi kyydin Vuosaaren satamasta ja Paraisilta löytyneille kuuteille. Ne olivat hyljepotilaista pienimmät ja Paraisten kuutilta hoidettiin myös haavoja, joten niiden vapautuskuntoon saaminen kesti pisimpään. Espoon, Hangon ja Inkoon Kopparnäsin kuutit oli viety jo aiemmin samalle suojellulle ulkomeren hyljeluodolle, jossa elää muutamia kymmeniä harmaahylkeitä.

 

Paraisilta maaliskuun lopussa tuotu kuutti ja Raaseporin Åminneforsin kuutti eivät selvinneet. Hyvin heikkokuntoisena saapunutta Raaseporin kuuttia vaivasivat maksamadot ja Paraisten kuutin painoa ei saatu nousemaan yli 12 kilon, koska se suostui syömään vain pieniä eläviä kaloja. Selvitäkseen luonnossa kuuteilla pitäisi olla riittävästi rasvakerrosta, mikä tarkoittaa 20-40-kilon painoa. Kuutin pitää osata myös pyydystää omat kalansa ennen merelle paluuta.

 

Villieläinsairaalassa toivotaan, että luontoon viedyt kuutit ottavat mallia aikuisista hylkeistä, kalastavat ravintonsa ja kotiutuvat luodolle. Merivartioston alusta ja mereen kuljetuslaatikoista päästettyjä kuutteja oli vastassa monta uteliaana kurkkivaa harmaahyljettä. Villieläinsairaalassa hoidetut hylkeet on viety jo monena vuonna samalle luodolle, joten myös aikuisten hylkeiden joukossa voi olla ihmisten aikoinaan pelastamia orpokuutteja.

 

Suomen kansallisperhoseksi valittiin paatsamasinisiipi

paatsamasinisiipi_juhavarrela

Kuvaaja: Juha Varrela

Suomalaiset äänestivät Suomen kansallisperhoseksi paatsamasinisiiven. Satavuotiaan Suomen kunniaksi järjestetty äänestys kansallisperhosesta sai suuren suosion. Suosikkiaan äänesti 36 500 suomalaista.

Suomen kansallisperhoseksi avoimessa yleisöäänestyksessä valittu paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus) sai 6300 ääntä eli 17,3 prosentin äänisaaliin. Heleänsininen ja keväinen perhonen liittyy Suomen kansallistunnusten joukkoon kansalliseläimemme karhun ja kansallislintumme laulujoutsenen seuraksi. Paatsamasinisiiven vaaleansinisiä siipiä koristaa valkoinen reunus. Äänestäjät kuvailivatkin uutta kansallisperhostamme siniseksi kuin Suomen lippu, kesäinen taivas, tuhannet järvet ja talven siniset hetket. Voittajaa kuvattiin myös perhosmaailman Suomi-neidoksi.

Äänestäjät luonnehtivat paatsamasiisiipeä muun muassa näin: ”Pieni mutta sisukas”, ”Pröystäilemätön, vaatimattomuudessaan upea ilmestys”, ”Herkkä ja kaunis, ei pidä itsestään meteliä”, ”Yksinkertaisen linjakas, suomalaisen näköinen perhonen”, ”Kuin pieni koru Pohjolan luonnon keskellä”, ”Pieni mutta kaunis perhonen, kuin Suomi maailman mittakaavassa. Lähempää katsottuna upea ja täynnä lumoavia yksityiskohtia.”

Paatsamasinisiipi esiintyy yleisenä lähes koko maassa, sen voi tavata Lapissakin. Keväisen perhosen voi nähdä lennossa jo vappuna. Se on aikaisen lentoaikansa perusteella helposti tunnistettavissa Suomen muista kahdeksasta yleisestä sinisiipilajista, jotka esiintyvät myöhemmin kesällä. Pihapiireissä, metsänaukeamilla, niittyjen laidoilla ja tienpientareilla lentävä paatsamasinisiipi on yleisimmillään keväästä alkukesään. Joskus sillä on myös toinen sukupolvi loppukesästä.

kp_taulukko_top10

Taulukko, jossa kymmenen kärki ja kuvaajia äänijakaumasta (kolmen kärki, kymmenen kärki)

Kansallisperhosesta äänestettiin 15.3.-4.6. Äänestys oli alusta loppuun erittäin tiukka, mutta paatsamasinisiipi piti 20 äänestyslajin joukossa itseään kookkaammat haastajansa siivenmitan päässä. Toiseksi tullut neitoperhonen (17,0 % äänistä) jäi paatsamasinisiivestä sadan äänen päähän. Kolmanneksi tullut suruvaippa keräsi sekin yli 6000 ääntä (16,5 % äänistä). Kuuden äänestetyimmän perhosen joukkoon mahtuivat myös järjestyksessä sitruunaperhonen (4.), nokkosperhonen (5.) ja ritariperhonen (6.).

Muita vuosien aikana Suomen luonnon kansallistunnuksiksi nimettyjä:

1967 kansalliskukka kielo
1982 kansallislintu laulujoutsen
1985 kansalliseläin karhu
1988 kansallispuu rauduskoivu
1989 kansalliskivi graniitti
1994 kansalliskala ahven
1996 kansallishyönteinen seitsenpistepirkko

Myyräkannat alhaiset valtaosassa maata

mole-13299_960_720

Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurantojen mukaan myyräkannat ovat alhaisia Etelä-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa myyrät voivat saavuttaa huipputiheydet loppuvuonna. Länsi-Suomessa kannat ovat alkaneet kasvaa, mutta tiheydet ovat vielä alhaiset. Talven jäljeltä voi paljastua taimituhoja itäisessä Suomessa.

Viime syksynä pelto- ja metsämyyrien kannat saavuttivat paikoin kohtalaisen runsaan huipun etelässä ja idässä. Myyriä tavattiin varsinkin itäisessä Suomessa jopa runsaasti. Ennusteiden mukaisesti kannat romahtivat laajalti näillä alueilla talven 2016/17 aikana.

Pohjois-Suomessa, erityisesti Länsi-Lapissa, myyräkannat olivat hyvin tiheät poikkeuksellisesti kahtena peräkkäisenä vuotena, sekä 2015 että 2016. Kannat romahtivat koko Pohjois-Suomessa viime talvena.

Suurimmassa osassa Länsi- ja Keski-Suomea pelto- ja metsämyyräkannat ovat tällä hetkellä runsastumassa. Keski-Suomessa, lukuunottamatta alueen eteläosia, myyrien kannanvaihtelun huippuvaiheen odotetaan ajoittuvan loppuvuoteen 2017. Länsi-Suomessa kannat saavuttavat huippunsa todennäköisesti vasta 2018.

Arvioi taimituhoriski ennen istutuksia

Nuorten taimikoiden omistajien kannattaa viime talven runsasmyyräisillä alueilla käydä tarkastamassa taimikkonsa tuhojen varalta. Mikäli tuhoja esiintyy, taimikkoa ei kannata alkaa täydennysistuttamaan heti kesäkuussa. Pienet havupuun taimet toipuvat hyvin myyrien aiheuttamista vaurioista. Vasta keskikesällä voi nähdä täydennysistutuksen todellisen tarpeen.

Keski-Suomeen ennakoitavissa oleva ensi syksyn myyrähuippu lisää taimituhoriskiä talvella 2017/18. Taimien istuttamista kannattaa mahdollisuuksien mukaan siirtää kesään 2018, jolloin tuhoriski on pienempi. Mikäli istutetaan tänä vuonna, suosittelemme välttämään syksyllä istuttamista. Vasta tarhalta tulleet taimet ovat ravinteikkaina hyvin houkuttelevia myyrille, ja taimien toipumiskyky on heikko alkukesällä istutettuihin taimiin nähden.

Alkuvuonna myyräkuumetta etenkin Itä- ja Etelä-Suomessa

Myyräkuumetapauksia on rekisteröity alkuvuonna paljon Itä- ja Etelä-Suomessa johtuen viime talven runsaista metsämyyrämääristä. Nämä tammi- ja helmikuun sairastumiset kuitenkin heijastavat viime syksyn ja talven myyrätilannetta, ei tulevaa kesää ja syksyä.

Tartunnan ehkäisemiseksi ulkovarastoissa ja mökeillä liikkujien kannattaa välttää tarpeetonta pölyn nostattamista ilmaan. Kesämökillä siivous on järkevintä tehdä kosteilla räteillä, eikä imurilla tai harjalla.

Luonnonvarakeskuksen arvokas ja pitkäjänteinen myyrien kannanvaihtelujen seuranta ja niiden syiden tutkimus mahdollistaa ajantasaisen ja tarkan tiedon välittämisen taimituho- ja tautiriskeistä metsänomistajille ja luonnossa kulkeville.