Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Snowpandat Huá Bào ja Jín Bàobào saapuvat Ähtäriin alkuvuonna

0dbd62c1-8a11-4613-9092-3e13a55b6f82-w_960

Urospanda Huá Bào on utelias ja eläväinen panda, jonka ruokahalu on kohdillaan. Kuva: Anna Palmroth

Ähtäri Zoohon muuttavat Snowpandat Huá Bào ja Jín Bàobào ovat kotoisin Sichuanin provinssista Kiinasta.

Neljävuotias urospanda Huá Bào on syntynyt 10. heinäkuuta 2013 Bifengxian pandakeskuksessa.

– Huá Bào on utelias ja eläväinen panda, jonka ruokahalu on kohdillaan, luonnehtii isopandat Kiinassa tavannut Ähtäri Zoon pandahoitaja Anna Palmroth.

Naaraspanda Jín Bàobào on kolmevuotias. Se on syntynyt 20. syyskuuta 2014 Dujiangyan pandakeskuksessa, jossa molemmat pandat nyt asuvat.

– Jín Bàobào on hyvin kaunis panda. Se on selvästi varovaisempi ja ujompi kuin Huá Bào. Yhdessä ne ovat hauska pari. Jín Bàobàolla on hauskoja piirteitä, sillä se tahtoo esimerkiksi nousta puuhun aterioimaan. Pandat tekevät näin vain luonnossa, eivät tarhaoloissa.

Suomen ilmasto-olosuhteet vastaavat olosuhteita pandojen kotivuorilla Kiinassa. Suomessa pandoille on tarjolla luminen ja kylmä talvi, joka taittaa kevääseen. Tämä on yksi keskeinen syy sille, miksi Kiinan panda-asiantuntijat halusivat sijoittaa pandat juuri Ähtäriin ja Suomeen. Pandan luontainen mustavalkoinen värityskin juontaa juurensa siitä, että se on toimiva suojaväri lumisessa vuoristossa. Ähtäri tarjoaa pandoille niille mieluisat lajityypilliset olosuhteet toivottavasti mahdollistaen luonnonmukaisen lisääntymisen. Tähän perustuu myös Ähtärin Snowpanda-brändi.

Ähtäri Zoon Snowpandatalon käyttöönottotarkastus on tänään 30.11. ja Ähtäri on valmis vastaanottamaan Snowpandat. Kiinan metsähallinnon pandakeskuksen huippuasiantuntijat ovat tarkastaneet Ähtärin Snowpandatalon marraskuussa ja ovat todenneet rakennuksen ja ulkotarhat parhaiten toteutetuiksi Kiinan ulkopuolella.

Snowpandatalon liput ovat nyt myynnissä 

Ähtärin lipunmyyntikumppanina toimii Lippu.fi ja lipunmyynti Snowpandataloon on alkanut. Ennakkoon ostettuna liput Ähtäri Zoohon ja Snowpandataloon maksavat 16-36€.

Snowpandatalossa saa vierailla kerrallaan vain rajallinen määrä ihmisiä, joten Lippu.fi ottaa käyttöön niin sanotut aikaikkunat, joiden avulla kävijät voivat ostaa pääsyn Snowpandataloon tietylle päivälle ja kellonajalle.

– Me Lippu.fissä olemme todella innoissamme Ähtäri Zoon uudesta Pandatalosta, joka on aivan ainutlaatuinen kohde Suomessa ja uudenlainen lipunmyyntikumppani meille. Aikaikkunoiden avulla varmistetaan, että kaikki mahtuvat sisään ja pääsevät tervehtimään pandoja myös suosituimpina aikoina, kertoo Lippupiste Oy:n toimitusjohtaja Ari Palhamo.

Markkinointiosakeyhtiö i2 on Ähtärin kumppani 

Markkinointiosakeyhtiö i2 on Ähtäri Zoon kumppanina vahvasti mukana, kun eläinpuisto valmistautuu pandojen saapumiseen. i2 vastaa Ähtäri Zoon yhteistyökumppanuuksien rakentamisesta ja markkinointiviestinnästä. Myös Ähtäri Zoon uusi visuaalinen ilme logoineen on i2:n käsialaa ja sen suunnittelusta on vastannut AD Suvi Tuukkanen.

Uhanalaisilla tiikereillä toivoa: Bhutanin kansallispuistossa tuplattiin tiikerien määrä

tiger-2530158_960_720

Sinnikäs ja vuosikymmeniä jatkunut tiikeriensuojelu näkyy vihdoin tiikerien määrien kasvuna. Himalajalla sijaitsevassa Bhutanissa on onnistuttu vain kuudessa vuodessa tuplaamaan tiikerien määrä Manasin kansallispuistossa. Saavutus on elintärkeä, sillä pelko maailman suurimman kissaeläimen sukupuutosta on todellinen. Maailmassa on jäljellä arviolta 3890 villiä tiikeriä.

Bhutanin ja Intian rajalla sijaitsevassa Manasin kansallispuistossa tiikereitä oli vuonna 2010 vain 10 yksilöä. 2016 tehtyjen laskentojen mukaan tiikereiden määrä alueella oli 22 yksilöä. Määrä on yli kaksinkertainen kuuden vuoden takaiseen verrattuna.

Manasin kansallispuiston tiikeripopulaatio saattaa olla Bhutanin suurin, sillä koko maassa arvioidaan olevan vain noin sata tiikeriä. Bhutanin saavutus on tärkeä osa maailmanlaajuista tavoitetta tuplata tiikerien määrä vuoteen 2022 mennessä vuoden 2010 tasosta. Tavoitteessa ovat mukana kaikki maailman tiikerivaltiot, ja WWF tukee valtioita tavoitteen saavuttamisessa. WWF Suomi on tukenut tiikerien suojelua ja niiden elinalueiden säilyttämistä Bhutanissa vuodesta 2009 osana ulkoministeriön tukemaa kehitysyhteistyötä.

Salametsästys ja tiikereiden elinalueiden kutistuminen ovat suurimmat uhat tiikerien selviytymiselle. Tiikereitä salametsästetään niiden osien takia. Vanhoissa uskomushoidoissa osilla uskotaan olevan parantavia vaikutuksia, tai niiden uskotaan tuovan onnea. Tiikereiden elinalueita katoaa metsähakkuiden ja infrastruktuurin rakentamisen tieltä. Sadassa vuodessa olemme menettäneet yli 95 prosenttia maailman villeistä tiikereistä, ja monet tiikerin alalajeista, kuten jaavan-, balin- ja kaspiantiikeri, ovat jo kuolleet sukupuuttoon.

”Manasin kansallispuistossa salametsästys on edelleen tiikereille suuri uhka, joten paljon työtä tarvitaan jatkossakin, jotta tiikereiden selviytyminen alueella varmistetaan”, sanoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Tiikeriensuojelun onnistuminen Bhutanissa on viranomaisten, metsänvartijoiden ja Intian ja Bhutanin välisen yhteistyön tulosta.

”On todella tärkeää, että Manasin kansallispuiston lisäksi tiikerien suojelua jatketaan alueen muissa kansallispuistoissa, jotta taataan geeniperimältään mahdollisimman monipuolinen tiikeripopulaatio. Tiikereiden reviirit ovat suuria, ja sen takia tarvitaan myös kansallispuistoja yhdistäviä metsäkäytäviä”, Pirinen kertoo.

Villejä metsäpeuroja tuotiin Seitsemiseen Pirkanmaalle

villin-metsapeuran-kuljetus-maastosta

Kuhmossa nukutettu metsäpeura saa mönkijäkyydin kuljetusautoon. Metsäpeurat nukutettiin eläinlääkärin valvonnassa ja kuljetettiin totutustarhoille villieläinten kuljetuksiin tarkoitetulla kalustolla. kuvaaja Tiina Mäkelä

Seitsemiseen rakennettu totutustarha sai ensimmäiset asukkaansa keskiviikkona, kun sinne tuotiin kaksi Kainuusta pyydystettyä villiä metsäpeuraa. Ne saavat seurakseen eläintarhoissa kasvaneita yksilöitä myöhemmin marraskuussa. Tulevina vuosina luontoon vapautetaan totutustarhassa asuvien metsäpeurojen jälkeläisiä. Tavoitteena on palauttaa laji sen entisille asuinsijoille Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle.

Seitsemisen kansallispuiston viereen kesän aikana rakennettuun totutustarhaan saatiin ensimmäiset asukkaat keskiviikkona, kun sinne tuotiin kaksi Kuhmosta pyydystettyä metsäpeuraa. Samalla vietiin yksi villi kuhmolainen metsäpeurauros Lauhanvuoren totutustarhaan, jonne viime viikolla eläintarhoissa kasvaneet metsäpeurat ovat jo ehtineet kotiutua.

villi-vaadin-vapautetaan-seitsemiseen

Seitsemisen totutustarhaan tuotiin kaksi villiä metsäpeuraa. Jatkossa ne saavat seurakseen eläintarhassa kasvaneita yksilöitä. Luukkua pitelemässä projektipäällikkö Sakari Mykrä. kuvaaja Milla Niemi

Metsäpeurojen pyynnistä vastanneet Luonnonvarakeskuksen metsäpeura-asiantuntijat totesivat jokaisen kolmen siirretyn metsäpeuran olevan hyväkuntoisia ja lisääntymisiässä. Eläimet pyydystettiin Kainuusta, koska siellä elävä metsäpeurakanta on perinnöllisesti monimuotoisempi kuin Suomenselällä.

Metsäpeurat nukutettiin eläinlääkärin valvonnassa ja kuljetettiin totutustarhoille villieläinten kuljetuksiin tarkoitetulla kalustolla. Siirto-operaatioon osallistui asiantuntijoita Luonnonvarakeskuksesta, Metsähallituksen Eräpalveluista, Korkeasaaren eläintarhasta ja Ähtäri Zoosta.

”Koko pyyntiprosessi sujui täysin ennakkoon suunnitellulla tavalla, ja kaikki kolme pyydystettyä yksilöä voivat hyvin”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksesta. ”Siirto luonnosta totutustarhaan on joka tapauksessa iso muutos eläimille, joten todennäköisesti ne tulevat piilottelemaan lähiviikot tarhan keskiosissa”, Mykrä jatkaa.

Villien metsäpeurojen pyynti ja tulevaisuudessa tehtävät palautusistutukset ovat osa viime syksynä alkanutta, EU-rahoitteista metsäpeuran kannanhoito- ja suojeluhanketta MetsäpeuraLIFE.

Korkeasaaren karhut menivät talviunille

15368389598_5746865ed6_z

Picture by: Mari Lehmonen Helsinki Zoo archives

Karhut ovat vetäytyneet talvipesäänsä Korkeasaaressa. 16- ja 11-vuotiaiden naaraskarhujen ei ole nähty ulkoilevan enää viikkoon ja niiden ruokahalu on hiipunut. Ulkotarhan luukut on nyt suljettu talviunen alkamisen merkiksi. Eläintenhoitajat käyvät vielä lähipäivinä tarkistamassa, että karhut ovat riittävän kylläisiä, ja jättävät ne rauhassa nukkumaan talviuniaan.

Karhut ovat valmistautuneet lähestyvään talveen kerryttämällä rasvakerrosta. Ruokalistalla on ollut monipuolisesti marjoja, lihaa, kananmunia ja hedelmiä. Karhut ovat sisustaneet talvipesät mieleisikseen puukuivikkeella ja isoilla lahoilla kannoilla. Emo ja tytär nukkuvat usein samassa talvipesässä.

15554527335_4428759fff_z

Picture by: Mari Lehmonen Helsinki Zoo archives

Tänä talvena karhujen talvitilaa on ensi kertaa pimennetty luonnonvalolta. Pimennysluukkujen toivotaan edistävän karhujen makeita unia. Viime keväänä Korkeasaaren karhut heräsivät helmikuun puolivälissä aurinkoiseen ja lämpimään säähän kolmen kuukauden talviunen jälkeen.

Talviunen avulla pohjoiset karhut säästävät energiaa selvitäkseen sen lumisen ajan yli, jolloin kookkaan eläimen on vaikea löytää riittävästi ravintoa. Suomessa karhujen talviuni voi kestää puolikin vuotta. Karhut heräävät yleensä maalis-huhtikuussa, kun lumen sulamisvesi alkaa valua talvipesään.

Ensimmäiset metsäpeurat muuttivat Lauhanvuoreen

 

metsapeuran-siirto2_pressikuva_millaniemi

Kuvaaja Milla Niemi / Metsähallitus

Metsäpeuran palautus sen entisille asuinsijoille Etelä-Pohjanmaalle on aloitettu. Lauhanvuoren totutustarhaan tuotiin keskiviikkona viisi eläintarhassa kasvanutta metsäpeuraa. Seuraavaksi aitaukseen pyydystetään villejä yksilöitä Kainuusta. Tavoitteena on palauttaa peurat Pohjanmaalle ja Pirkanmaalle.

Lauhanvuoren kansallispuistoon kesän aikana rakennettuun totutustarhaan saatiin ensimmäiset asukkaat keskiviikkona 1.11. Aitaukseen siirrettiin neljä eläintarhoissa syntynyttä metsäpeuranaarasta eli -vaadinta sekä yhden vaatimen viime keväänä syntynyt vasa. Metsäpeurat saavat seurakseen Kainuusta pyydystettäviä villejä yksilöitä myöhemmin tänä syksynä.

Metsäpeurojen matka Lauhanvuoreen sujui kaikin puolin hyvin. ”Eläimet suhtautuivat kuljetukseen rauhallisesti, ja ryhtyivät tutustumaan uuteen kotiinsa heti totutustarhaan päästyään”, kertoo siirrosta vastannut intendentti Mauno Seppäkoski Ähtäri Zoosta.

Kun eläimet ovat kotiutuneet Lauhanvuoreen, siirretään metsäpeuroja myös Seitsemisen totutustarhaan Pirkanmaalle. Totutustarhojen yksilöt tulevat näyttelemään keskeistä osaa metsäpeuran palauttamisessa sen entisille asuinsijoille läntiseen Suomeen.

Tulevina vuosina luontoon vapautetaan totutustarhassa syntyneitä, alueeseen leimautuneita nuoria yksilöitä. Mikäli kaikki sujuu suunnitellusti, päästään ensimmäiset metsäpeurat vapauttamaan kansallispuistoihin vuoden 2019 aikana.

Palautusistutukset ovat osa viime syksynä alkanutta, Metsähallituksen Eräpalvelujen koordinoimaa EU-rahoitteista metsäpeuran kannanhoito- ja suojeluhanketta MetsäpeuraLIFE.

Lisätietoja sekä hankkeesta että metsäpeurojen siirroista löytyy osoitteesta www.suomenpeura.fi. Metsäpeurojen kuulumisia voi seurata myös Facebookissa (Metsäpeura – Forest reindeer).

Joutsenbongauksessa yli 50 000 joutsenta – nuoria vähän

swan-family-1338265093HAL

BirdLife Suomen viime viikonloppuna järjestämässä Joutsenbongauksessa havaittiin yhteensä noin 52 100 laulujoutsenta. Joutsenhavaintoja kertyi yhteensä 1 557, ja niitä saatiin koko maasta Ahvenanmaalta Utsjoelle. Syksyinen joutsenkantamme selvitettiin nyt neljättä kertaa.

Eniten laulujoutsenia havaittiin Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa. Pohjois-Pohjanmaalla laskettiin yli 10 000 laulujoutsenta, Keski-Pohjanmaalla yli 6 000 ja Pohjois-Savossa lähes 5 000. Etelä- ja Länsi-Suomessa joutsenmäärät olivat nyt selvästi pienempiä kuin edellisissä Joutsenbongauksissa. Lapin ja Kainuun joutsenet olivat jo lähteneet muutolle.

Suomen kunnista Kalajoella ja Kuopiossa havaittiin yli 2 000 laulujoutsenta. Tuhannen linnun raja ylitettiin myös Kiuruvedellä, Kouvolassa, Limingassa, Muhoksella, Pyhäjoella, Torniossa ja Tyrnävällä. Suurimmat yksittäiset kerääntymät havaittiin Tyrnävän Parraksessa (1 272 joutsenta), Pyhäjoen Juurakossa (1 028) ja Vaasan Söderfjärdenillä (943).

Edellisessä Joutsenbongauksessa vuonna 2014 havaittiin 57 600 laulujoutsenta. Tänä vuonna sateinen sää haittasi havainnointia etenkin läntisessä Suomessa, ja osa joutsenista saattoi siksi jäädä löytymättä. Tulosten perusteella on kuitenkin todennäköistä, ettei joutsenkanta ole viime vuosina merkittävästi kasvanut. Nuorten lintujen osuus oli tänä vuonna hyvin pieni, mikä kertoo pesintöjen epäonnistumisesta viime kesänä. Nuorten osuus oli nyt 12 prosenttia, kun se oli edellisessä Joutsenbongauksessa 20 prosenttia.

BirdLife Suomi arvioi tulosten perusteella, että laulujoutsenen syyskanta on nyt 65 000–70 000 yksilöä. Syyskanta muodostuu meillä pesivistä pareista ja niiden poikasista, pesimättömistä esiaikuisista linnuista ja Suomen kautta muuttavista Venäjän joutsenista.

 

Joutsenbongauksen verkkosivut: www.joutsenbongaus.fi

Talviseuranta kutsuu luonnossa liikkujat havainnoimaan muuttuvaa talvea

mustarastas_talviseuranta

Kuvassa yksi Talviseurannan seurantalajeista, mustarastas, joka on talvien leudontuessa alkanut yhä useammin talvehtia Suomessa. Kuva: Antti Salovaara

Luonto-Liiton ja Suomen ympäristökeskuksen Talviseuranta on käynnistynyt. Talviseurannan ideana on kannustaa luonnossa liikkujia havainnoimaan talvista luontoa ja siinä tapahtuvia muutoksia sekä kirjaamaan havaintojaan kansalaishavaintojärjestelmään.

Havaintoja kerätään muun muassa lumipeitteen paksuudesta, maan ja vesialueiden jäätymisestä, lumen vesiarvosta, talviaikaan aktiivisista nisäkäs- ja lintulajeista sekä jäiden sulamisesta.

Kaikki ilmoitetut havainnot kerätään tutkimuskäyttöön. Talviseurannassa kansalaiset voivat olla mukana tuottamassa arvokasta viranomaistietoa täydentävää tutkimusaineistoa, jonka avulla voidaan esimerkiksi ennustaa tulvariskejä ja tutkia pitkän aikavälin muutoksia Suomen talvissa.

”Talvi muuttuu ilmastonmuutoksen seurauksena. Tulevaisuuden talvet ovat aiempaa loskaisempia ja Etelä-Suomessa jopa lumettomia. Talvisen luonnon havainnointi auttaa rakentamaan tietoisuutta siitä, miten ilmastonmuutos näkyy meillä Suomessa”, ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green Luonto-Liitosta sanoo.

Tänä syksynä ensilumi on jo satanut suurimpaan osaan maata, ja ensimmäiset Talviseurannan havainnot on jo raportoitu. Lumen ja jään muutoksia seurataan aina jäiden ja lumien sulamiseen saakka ensi vuoden kevääseen.

Kaikki Talviseurannan nettisivuilta löytyvä materiaali on vapaasti hyödynnettävissä myös opetuskäyttöön. Koulut ja päiväkodit voivat myös tilata tutkimusvälineistöä lumipunnituksiin, joilla mitataan lumen vesiarvoa.

Luonto-Liitto ja Suomen ympäristökeskus järjestävät Talviseurannan yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa.

Lisätietoja:

Talviseurannan nettisivut: www.talviseuranta.fi
Talviseurannan Facebook-sivut: www.facebook.com/talviseuranta
Havaintojen ilmoittaminen: www.kansalaishavainnot.fi/talviseuranta

Ilmastonmuutos voi näivettää pandat ja makit salakavalasti sukupuuttoon

panda-bear-1493822564eUe

Pandoilla ja Madagaskarin makeilla on riski nääntyä nälkään, jos ilmastonmuutos pakottaa ne syömään vähäravinteista kuivan kauden ravintoa nykyistä pitempään.

Äärimmäisen uhanalaiset leveänenämakit, Prolemur simus, ovat Madagaskarilla eläviä, hieman kissaa pienempiä puoliapinoita. Ne syövät pandojen tapaan mieluiten bambun pehmeitä versoja.

Erikoistunut hampaisto takaa sen, että bambunversojen puuttuessa leveänenämakit pystyvät syömään myös bambun kovaa vartta. Isopandat ja leveänenämakit ovatkin ainoat nisäkkäät, jotka saavat tarvittaessa bambun rungosta ravintoa irti.

– Erikoistuminen mahdollistaa isopandalle ja leveänenämakille erityisen ravintolähteen, jota muut lajit eivät hyödynnä. Samalla se kuitenkin lukitsee lajit hyvin kapeaan ekolokeroon, Jukka Jernvall Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutista sanoo.

Kuivalla kaudella energiansaanti vaatii enemmän työtä

Kapean ekolokeron seuraukset näkyvät esimerkiksi ravinnonhankinnassa. Leveänenämakit kuluttavat lähes kaiken ravinnon hankkimiseen käytetyn aikansa Madagaskarin jättibambun, Cathariostachys madagascariensis, syömiseen. Makit turvautuvat bambun rungon syömiseen vain vähäsateisena aikana elokuusta marraskuuhun, jolloin pehmeitä bambun versoja ei ole saatavilla.

Ilmastomallinnukset ennustavat kuivan kauden pitenevän Madagaskarilla. Tulevaisuudessa leveänenämakien olisi siis nykyisilläkin alueilla pärjättävä pidempään syömällä bambun runkoa. Bambun rungossa on niukasti ravintoa, ja se kuluttaa hampaita. Uhkana on, että hampaiden kuluessa laji alkaa nähdä nälkää.

– Leveänenämakin kaltaisille äärimmäisen erikoistuneille lajeille ilmastonmuutos voi olla salakavala tappaja. Mikäli ne joutuvat tyytymään edes hiukan nykyistä pitemmän aikaa bambun rungon syömiseen, se voi olla jo liikaa, ja johtaa sukupuuttoon, Jukka Jernvall toteaa.

Fossiiliaineiston perusteella laji on aiemmin elänyt nykyistä laajemmalla alueella. Nykyään levinneisyysalue kattaa vain sen alueen, jossa bambun kovaa runkoa ei tarvitse käyttää ravintona suurinta osaa ajasta. Kuivan kauden lyhyys näyttää siis olevan kriittinen leveänenämakien selvitymiselle.

– Ilmastonmuutoksen vaikutus tulee kaikkien muiden muutospaineiden lisäksi. Se vaikuttaa myös suojelualuiden sisällä makien selviämiseen, toisin kuin esimerkiksi maankäytön muutokset. Siksi tämä voi olla kohtalonkysymys makeille, sanoo Jussi Eronen Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta.

______________________

Jussi T. Eronen, Sarah Zohdy, Alistair R. Evans, Stacey R. Tecot, Patricia C. Wright, Jukka Jernvall. Feeding Ecology and Morphology Make a Bamboo Specialist Vulnerable to Climate Change. Current Biology. DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.cub.2017.09.050

Saimaannorppakannan kasvu jatkunut tänäkin vuonna

saimaanorppa_kuutti_ja_emo_mervi-kunnasranta

Kuutti ja emo: Mervi Kunnasranta

– Apukinokset yhdessä kalastusrajoitusten kanssa turvanneet kannan kasvun

Metsähallituksen arvion mukaan saimaannorppien talvikanta vuodelta 2017 on noin 370-380 norppaa. Arvion mukaan kanta on kasvanut 10-20 eläimellä. Tänä vuonna syntyvyys oli 83 kuuttia, toisena vuonna peräkkäin ylitettiin 80 kuutin määrä.

Kulunut talvi oli haasteellinen sekä saimaannorpan pesinnälle että kannanseurannalle.

“Talven 2017 heikosta lumitilanteesta johtuen pesätarkistuksissa löydettiin vain 387 norpan lumipesää, joista 209 oli ihmisen tekemissä apukinoksissa. Nyt löydettyjen pesien lukumäärä on vähäinen, esimerkiksi edellisenä talvena 2016 havaittiin 772 pesää, mikä on suhteellisen tyypillinen määrä lumitilanteeltaan normaalille talvelle. Tänä vuonna havaitulla pesämäärällä ei pystytty tarkkaa kannanarviota tekemään. Kuitenkin pesien määrä ja alueellinen jakauma sekä syntyvyys ja kuolleisuusluvut viittaavat kannan kasvuun. Oletettavasti kanta on kasvanut 10-20 eläimellä, mikä suurin piirtein vastaa viimeisen viiden vuoden aikaa havaittua kasvuvauhtia”, kertoo ylitarkastaja Tero Sipilä Metsähallituksesta.

Heikon lumitilanteen vuoksi viime talvena kasattiin noin 280 apukinosta parantamaan saimaannorpan pesimäolosuhteita, ja 70 kuuttia syntyi apukinoksiin ja vain 13 kuuttia luonnonkinoksiin tai avojäälle. Metsähallituksen johdolla Itä-Suomen yliopiston, WWF Suomen ja vapaaehtoisten kanssa osana Saimaannorppa-LIFE-hanketta kasatut apukinokset paransivat merkittävästi saimaannorppien synnytys ja imetysoloja. Osa synnyttämättömistä saimaannorpista talvehtikin ilman lumipesän suojaa. Saimaalta löytyi selkävesialueita, joilla ei havaittu yhtään pesintään sopivaa luonnonkinosta.

Tänä vuonna kuuttien pesäkuolleisuus jäi 17 prosenttiin syntyneistä, kun ilman apukinoksia kuolleisuus olisi ollut noin 30 prosenttia syntyneistä. Toistaiseksi on havaittu viisi kalanpyydyksiin kuollutta norppaa, joista vain yksi on tämän vuoden kuutti.

“Apukinostyö yhdessä kalastusrajoitusten kanssa turvaa kannan kasvun. Molemmat suojelutoimet ovat välttämättömiä, ilman niitä kanta todennäköisesti pienenisi”, Sipilä sanoo.

FAKTALAATIKKO:

• Vuonna 2015 syntyi 71 kuuttia, vuosina 2012–2014 hieman yli 60 ja vuosina 2005–2011 hieman yli 50 kuuttia. Aiempi n. 50–60 kuutin vuosituotto mahdollisti vuosittain keskimäärin n. 10–15 yksilöllä kannan kasvun. Nykyinen kuuttituotanto viittaa vuosittaiseen 10–20 yksilön kannan kasvuun .

• Arvioitu synnyttäjien määrä on myös noussut; arvio 2014: 87kpl, 2015: 95 kpl, 2016: 111 kpl ja vuonna 2017 110 kpl.

• Kevätkalastusrajoituksia laajennettiin voimakkaasti vuosina 2010 ja 2011, jolloin niiden pinta-ala nousi noin 700 neliökilometrin tasolta noin 1 800 neliökilometrin tasoon. Vuosina 2010 ja 2012 syntyneet ja elossa säilyneet kuutit ovat nyt lisääntymisiässä, mikä on nostanut kannan syntyvyyttä. Nykyisin kalastusrajoituksen pinta-ala on noin 2 680 km².

www.metsa.fi/saimaannorppa

www.metsa.fi/hyljekanta2017

Peltovirnaperhonen on levittäytynyt Keski-Euroopasta Suomeen – tutkijoiden löytö on hyönteisharrastajien ansiota

virnaperhoset

Virnaperhonen (vas.) ja peltovirnaperhonen (oik.) ovat harhaanjohtavan samannäköisiä, ja ne tunnistettiinkin omiksi lajeikseen vasta 1990-luvulla DNA-menetelmien tullessa käyttöön. Kuva: Anssi Teräs

Suomessa on maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen aktiivinen hyönteisharrastajien joukko. Harrastajien keräämät havainnot ja kokoelmanäytteet ovat ensiarvoisen tärkeitä luonnossa tapahtuvien muutosten seurannassa. Hyönteisharrastajien havaintoihin pohjautuva tutkimus osoittaa, että parikymmentä vuotta sitten omaksi lajikseen tunnistettu peltovirnaperhonen on levinnyt laajalti Suomeen.

Suomen luonnossa liikkuu runsas joukko hyönteisharrastajia kamerat, haavit, ynnä muut pyydysvälineet mukanaan. Tämä vapaaehtoisporukka tuottaa vuosittain valtavan määrän havaintoaineistoa hyönteisten runsaudesta ja luonnossa tapahtuvista muutoksista. Suomen hyönteislajisto on voimakkaassa muutoksessa, mutta aktiivisten harrastajien ansiosta se tunnetaan poikkeuksellisen hyvin.

– Viime vuosina vastaan on tullut yhä useammin eteläisiä lajeja, joita ei näillä leveysasteilla ole totuttu näkemään. Nopeasti lisääntyvät ja leviävät hyönteiset ovatkin ilmastonmuutoksen ensiairuita. Aktiivinen keräily mahdollistaa muutoksen seuraamisen reaaliajassa, Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkija Samuli Lehtonen kertoo.

Vuodesta 2011 alkaen perhosharrastajat eri puolilla Etelä-Suomea ovat havainneet tyypillisesti metsissä viihtyvää virnaperhosta yhä runsaammin lajille oudoista paikoista, kuten pelloilta ja avoimilta joutomailta. Tämä herätti epäilyn, että Keski-Euroopan avomailla viihtyvä ja vasta parikymmentä vuotta sitten omaksi lajikseen tunnistettu peltovirnaperhonen on levinnyt Suomeen.

– Nämä kaksi virnaperhoslajia ovat malliesimerkki niin sanotuista kryptisistä lajeista, joita ei voi varmuudella erottaa toisistaan ulkonäön, vaan ainoastaan DNA:n perusteella, Lehtonen kertoo.

Turkulaistutkijat lähtivät selvittämään tavoiltaan poikkeavien virnaperhosten identiteettiä DNA-laboratoriossa. Tutkimuksia varten harrastajat keräsivät kymmeniä virnaperhosnäytteitä eri puolilta Etelä-Suomea. Entomologisk Tidskrift -lehdessä julkaistu tutkimus paljasti, että eteläinen peltovirnaperhonen esiintyy koko etelärannikon leveydeltä Ahvenanmaalta Itä-Suomeen asti.

Harrastajat paljastivat hyönteisten massakadon

Viime vuonna uutisoitiin Living Planet -indeksin osoittavan maailman selkärankaisten eläinten yksilömäärien puolittuneen 1970-luvulta tähän päivään tultaessa. Paraikaa maailmaa kuohuttaa ehkä vielä hälyttävämpi tutkimus, jonka mukaan hyönteisten lukumäärä on romahtanut katastrofaaliset 76 prosenttia viimeisten 25 vuoden aikana.

Ekologisen maailmanlopun merkiksikin tulkittu hyönteisten katoaminen olisi jäänyt huomaamatta ilman vapaaehtoisten hyönteisharrastajien pitkäaikaiseen keräilyyn perustuvia havaintosarjoja.

– Nämä tutkimukset osoittavat tavallisten hyönteisharrastajien keräämien aineistojen korvaamattoman arvon ympäristömuutosten seurannassa ja luonnonsuojelussa, toteaa Åbo Akademin eläinkokoelmista vastaava museomestari Anssi Teräs.

Tutkimusartikkeli: https://www.researchgate.net/publication/320250389_DNA_barcoding_reveals_widespread_occurrence_of_Leptidea_juvernica_Lepidoptera_Pieridae_in_southern_Finland