Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Kansainvälinen tutkimus vahvistaa: nisäkkäiden kokoon vaikuttaa suuri joukko yhteisiä geenejä

lehmä

Moni nykynaudan kokoon vaikuttavista geenimuodoista on peräisin alkuhärältä. (kuva: Janne Lehtinen)

Suuressa kansainvälisessä hankkeessa tunnistettiin joukko eläimen kokoon vaikuttavia yhteisiä geenejä nisäkkäillä. Tutkituista 17 nautapopulaatiosta löydetyt kokoon vaikuttavat geenit olivat osin samoja, joita on aiemmin tunnistettu ihmisillä ja koirilla.

Arvostetussa Nature Genetics -tiedelehdessä julkaistut tuoreet tulokset perustuvat ennenäkemättömän suureen aineistoon: mukana oli 17 nautapopulaatiota, joista yli 58 000 yksilölle ennustettiin koko perimän koostumus.

– Koko genomin eli geeniperimän vaihtelevien kohtien yhteys eläinten kokoon arvioitiin ensin populaatio kerrallaan, jonka jälkeen tulokset yhdistettiin meta-analyysillä, Luken tutkimusprofessori Johanna Vilkki kuvaa.

Luonnonvarakeskus (Luke) osallistui hankkeeseen suomalaisen ayrshiren koko geeniperimän kattavalla, eläinten kokoa koskevalla tutkimuksella.

Tutkimuksessa tunnistettiin 163 perimän kohtaa, joiden vaihtelu selitti enimmillään 14 prosenttia koon vaihtelusta yksittäisessä populaatiossa. Suurin osa nyt löytyneistä kokoon vaikuttavista kohdista ei sijainnut varsinaisissa geeneissä vaan niiden toimintaa säätelevillä alueilla.

Tutkimus vahvistaa, että nisäkkään koko on monitekijäinen ominaisuus, johon vaikuttaa suuri joukko geenejä. Aiemmin on ajateltu, että esimerkiksi koiralla kokoon vaikuttaa vain muutamia geenejä. Nämä päätelmät perustuivat rotujen väliseen vertailuun.

– Nyt julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin koirapopulaatiota analysoimalla, että koirallakin kokoon vaikuttaa arveltua suurempi joukko geenejä.

Moni nykynaudan kokoon vaikuttavista geenimuodoista on peräisin alkuhärältä

Hankkeessa arvioitiin myös eläimen kokoon vaikuttavien alleelien alkuperää ja syntyajankohtaa vertaamalla nykynaudan ja alkuhärän perimää. Nykynauta polveutuu jo sukupuuttoon kuolleesta alkuhärästä, joka oli luulöytöjen perusteella nykynautaa suurempi.

– Tutkimuksessa selvisi, että moni naudan kokoon kasvattavasti vaikuttava alleeli on peräisin alkuhärältä, ja vähintäänkin ajalta ennen nautarotujen muodostumista, Johanna Vilkki sanoo.

Naudan kesyttämisen jälkeen ihmiset ovat tietoisesti valinneet pienempiä yksilöitä niin, että esimerkiksi keskiajalla nautojen säkäkorkeus oli alle metrin. Tämän jälkeen alettiin valita taas suurempikokoisia eläimiä niin, että osalla roduista, esimerkiksi holsteinilla, säkäkorkeus on kasvanut noin 2 mm vuodessa viimeisten vuosikymmenten aikana.

– Nautojen kokoon kohdistunut vaihteleva valinta on saattanut edesauttaa muinaisen vaihtelun säilymistä.

 

Lisätietoja:

Nature Genetics -lehden artikkeli ‘Meta-analysis of genome-wide association studies for cattle stature identifies common genes that regulate body size in mammals’.

http://dx.doi.org/10.1038/s41588-018-0056-5

Yli 100 000 orankia menetetty vain 16 vuodessa Borneossa – merkittävänä syynä luonnonvarojen ylikulutus

orangutan

Kaakkois-Aasiassa Borneon saarella elävien uhanalaisten orankien määrä on vähentynyt dramaattisesti lyhyessä ajassa. Uuden tutkimuksen mukaan yli 100 000 orankia on menetetty vuodesta 1999. Hälyttävimmin orankien määrä on vähentynyt alueilla, joilla orankien elinalueita on tuhottu esimerkiksi metsätalouden tieltä.

Current Biologyssa julkaistun tutkimuksen mukaan orankien dramaattiseen vähenemiseen on kolme syytä: orankien elinympäristöjen tuhoaminen, orankien metsästys ja pyydystäminen lemmikeiksi. Orankien määrä on vähentynyt etenkin luonnonvarojen kestämättömän hyödyntämisen takia.

Villejä borneonorankeja arvioidaan elävän Borneon saarella yhteensä noin 54 000 yksilöä. Laji on äärimmäisen uhanalainen. Suurimmat orankipopulaatiot elävät Kalimantanilla eli Indonesian puoleisella Borneolla. Tutkimuksen mukaan 16 vuodessa menetettiin jopa yli puolet näiden populaatioiden orangeista.

”Borneonorankeja suojellaan tehokkaimmin tekemällä tarkat maankäytön suunnitelmat yhdessä paikallisten kanssa ja sitoutumalla niihin. Orankien elinalueet on määriteltävä ja suojeltava muulta käytöltä. Jos mitään ei tehdä, riskinä on, että kymmenen vuoden päästä orangit voivat olla sukupuuton partaalla, kertoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen asiantuntija Aleksi Heiskanen.

Suomen ulkoministeriön rahoittamassa WWF:n kehitysyhteistyöhankkeessa Kalimantanilla on saatu rohkaisevia tuloksia: yli 2 miljoonaa hehtaaria metsää, joista osa myös orankien kotimetsiä, on saatu vastuullisen metsänhoidon piiriin.

Metsähakkuut, metsäkato ja teollisuuden plantaasitalous ovat vaikuttaneet jopa puoleen kaikista Borneon orangeista. Orankien metsiä hävitetään muun muassa puuplantaasien ja öljypalmun tieltä.

”Palmuöljyn haittoja orangeille voidaan ehkäistä vastuullisilla viljelytavoilla, joissa orankien metsiä ei kaadeta viljelmien tieltä. Esimerkiksi RSPO-sertifikaatti kertoo vastuullisesta palmuöljyn viljelemisestä”, Heiskanen kertoo.

Tutkimuksessa kartoitettiin orankien pesiä yhteensä 1 234 neliökilometrin alueelta. Vuosina 1999-2015 havaittiin yhteensä 36 555 orangin pesää. WWF on osallistunut Current Biologyssa julkaistun tutkimuksen tekemiseen.

Luonnonvarakeskus merkitsee susia kannan koon arviointia varten

wolf-2984865_1280

Luonnonvarakeskus (Luke) asentaa lähiviikkoina GPS-pantoja susille Itä-Suomessa. Pannoituksia tehdään etupäässä Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Merkintä jatkuu säistä riippuen enintään huhtikuun puoliväliin asti.

Merkintäpyynnissä susi nukutetaan helikopterista käsin, ja nukutetulle sudelle asennetaan panta ja korvamerkki. Valtaosa pannoista on niin kutsuttua Iridium-mallia, joista paikannustieto välittyy satelliitin kautta palvelimelle aiempaa varmemmin.

Pantasusien seurantatietoa käytetään susikannan koon arvioinnissa sekä arviointimenetelmiä kehittävässä tutkimuksessa ja ekologisissa tutkimuksissa.

Pantasusien paikannustiedot ovat kaikkien kiinnostuneiden nähtävissä osan aikaa vuodesta Riistahavainnot.fi-palvelussa. Maaliskuusta elokuuhun välisellä ajalla paikannustietoja ei esitetä suden lisääntymisajan vuoksi.

Paikannustietojen näyttämisellä pyritään ennaltaehkäisemään erityisesti susien aiheuttamia koiravahinkoja metsästyskauden aikana.

 

Susikannan arviointi tarkentuu

Susiasiat hoituvat yhteisvoimin

Riistahavainnot.fi

Järripeippo rikkoi ennätyksiä Pihabongauksessa

jarripeippo_micha-fager

Kuvaaja: Micha Fager

BirdLife Suomi järjesti viime viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman jo 13. kerran. Ennen varsinaista tapahtumaviikonloppua järjestettiin Pihabongauksen koululaisviikko. Pihabongaukseen on jälleen osallistuttu aktiivisesti.

Tänä vuonna Pihabongauksessa nähtiin järripeippoja, peippoja ja tiklejä enemmän kuin koskaan aiemmin. Alustavien tulosten mukaan järripeippoja on nyt noin 20 kertaa ja peippoja kolme kertaa tavallista enemmän. Järripeippoja on jo nyt ilmoitettu kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä huippuvuonna 2013. Peipot, järripeipot hyötyivät leudosta syksystä ja pelloille jääneestä viljasta.

Tikli on eteläinen laji, joka talvehtii meillä yhä yleisemmin. Pihabongauksessa tiklejä on havaittu vuosi vuodelta enemmän. Tänä vuonna havaittiin myös huomattavan runsaasti urpiaisia voimakkaan syysvaelluksen jäljiltä. Vain vuonna 2013 havaittiin vielä enemmän urpiaisia.

Tavallista vähemmän Pihabongauksessa nähtiin muun muassa varpusia, vihervarpusia, töyhtötiaisia ja varpushaukkoja. Ennätyksellisen vähissä oli viherpeippo, jonka kantaa loistartunta on kurittanut jo vuosia.

Pihabongauksen runsaimmat lajit olivat talitiainen, urpiainen ja keltasirkku. Yleisimmät eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat puolestaan talitiainen, sinitiainen ja harakka.

Alustavat tulokset perustuvat noin 10 000 pihan havaintoihin. Kaikkiaan tämän vuoden Pihabongauksessa on toistaiseksi ilmoitettu havaintoja 102 lintulajista ja noin 400 000 lintuyksilöstä. Viikonlopun harvinaisin lintu oli Saarijärvellä havaittu keltahemppo.

Havaintoja voi ilmoittaa vielä perjantaihin 2.2. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi. Tuloksia päivitetään jatkuvasti BirdLifen verkkosivuille, ja lopulliset yhteenvedot julkaistaan helmikuun lopulla.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa. Samalla kerätään tietoa maamme talvilinnuston muutoksista.

Runsaat järripeipot, peipot ja urpiaiset värittävät talven lintumaailmaa

ba31579e-d5fb-4dda-8a8b-950beff78d2a-w_960

Järripeippoja ja peippoja voi vielä nähdä ruokinnoilla (kuvat: järripeippo Perhols, CC BY-SA 3.0; peippo: Kim Kuntze)

Talvilintujen valtakunnallinen laskenta on saatu juuri päätökseen. Vuodenvaihteen laskennoissa havaittiin ennätyksellisen paljon järripeippoja, peippoja ja urpiaisia, myös talvehtivia vesilintuja oli runsaasti. Suuria tilhiparvia vasta odotellaan eteläiseen Suomeen.

Talvilintujen valtakunnallinen laskenta on saatu juuri päätökseen. Vuodenvaihteen laskennoissa havaittiin ennätyksellisen paljon järripeippoja, peippoja ja urpiaisia, myös talvehtivia vesilintuja oli runsaasti. Suuria tilhiparvia vasta odotellaan eteläiseen Suomeen.

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen ja BirdLife Suomen organisoimat talvilintujen laskennat on toistettu jo 61 talven ajan. Laskennat pitävät kärkisijaa Euroopan pisimpään jatkuneena vuosittain toistuvana luonnon seurantamuotona, joka perustuu täysin vapaaehtoisten harrastajien havaintoihin.

Katoviljat kelpaavat talvehtiville linnuille

Kuluva laskentakausi tuotti runsaasti maassamme yleensä harvalukuisena talvehtivia järripeippoja ja peippoja.

– Nämä siemensyöjät ovat jääneet viivyttelemään syksyllä puimatta jääneille katoviljapelloille. Talven tullen ne ovat ilmestyneet monille ruokintapaikoille ilahduttamaan, kertoo tutkimuskoordinaattori Päivi SirkiäLuomuksesta.

Urpiaisilla ennätysvuosi

Punaotsaisia pieniä urpiaisia tavattiin talvilintulaskennoissa erittäin runsaasti – toiseksi eniten koko laskennan historiassa. Selitys löytyy syksyllä Suomeen vaeltaneista suurista urpiaismääristä, joita on tavattu vielä pitkin alkutalvea.

– Syksyn massiivisen vaelluksen ansiosta urpiaisia rengastettiin viime vuonna yli 40 000 yksilöä. Se on enemmän kuin mitään yksittäistä lintulajia on merkitty vuoden aikana koko linturengastuksen historiassa, hehkuttaa rengastustoimiston johtaja Jari Valkama.

Lintujen rengastus tuo tärkeää tietoa lintujen liikkeistä. Urpiainen on lajina erityisen kiinnostava, sillä Suomessa rengastetut urpiaiset saattavat lentää tuhansien kilometrien päähän. Esimerkiksi Tanskassa havaittiin vastikään Kiinassa rengastettu urpiainen.

Vesilinnut jäävät Suomeen

Vuodenvaihteen lintulaskennassa havaittiin myös runsaasti talvehtivia vesilintuja kuten laulu- ja kyhmyjoutsenia, isokoskeloita, uiveloita ja telkkiä. Ilmaston lämpeneminen auttaa vesilintujen talvehtimista Suomessa. Meri- ja järvialueiden jäättömän ajan pidetessä yhä useampi vesilintu jää maahamme.

Tilhiparvia odotellaan

Syksyn runsaasta pihlajanmarjasadosta huolimatta tilhiä havaittiin eteläisessä Suomessa vain siellä täällä. Pohjoisempana niitä havaittiin suuria määriä.

– Esimerkiksi Rovaniemellä, Torniossa, Kemissä, Oulussa sekä Kokkolassa ja Kuopiossa havaittiin satoja tilhiä. Odotuksista huolimatta voi käydä niin, ettei etelässä tänä vuonna päästä ihailemaan suuria tilhiparvia, pohtii Sirkiä.

Tämän talven laskennoissa vapaaehtoiset harrastajat ovat laskeneet yli 550 vuodesta toiseen samana pysyvää laskentareittiä. Lintujen rengastus perustuu noin 600 rengastajan vapaaehtoistyöhön. Helsingin yliopiston erillislaitos Luomus koordinoi laskentoja ja lintujen rengastusta.

Ähtäri Zoon isopandojen lento Suomeen sujui hyvin

beece8e6-6ff8-4cd2-aba7-9d19f7cdb1cd-w_960

Kuvassa Ähtäriin saapuva isopanda Lumi (Jin BaoBao) ennen lähtöään Kiinasta. Kuva: Anna Palmroth

Ähtäri Zoon odotettu Snowpanda -pariskunta Lumi (Jin BaoBao) ja Pyry (Hua Bao) saapuivat Helsinki-Vantaan lentokentälle aamupäivällä. Pandojen matka Kiinasta Suomeen sujui suunnitellusti.

Pandojen matka alkoi Dujiangyan pandakeskuksesta jo keskiviikkona 17.1. Ne matkustivat ensin Chengdun lentokentälle, mistä ne lensivät 6500 km Helsinkiin. Suomeen pandat kuljetti DHL, joka on osallistunut useisiin pandojen siirto-operaatioihin.

Pandat eivät taittaneet pitkää matkaansa Suomeen yksin. Yhdessä niiden kanssa matkustivat Ähtäri Zoon pandahoitaja Anna Palmroth ja eläinlääkäri Heini Niinimäki. Mukana olivat myös kiinalainen eläinlääkäri ja pandahoitaja.

– Lento sujui rauhallisesti, sillä tuttujen ihmisten läsnäolo rauhoittaa pandoja. Matkan aikana pandat saivat tietysti myös ruokaa ja juomaa. Eväinä oli niiden herkkuja eli bambua, porkkanaa, omenaa ja pandakakkuja, kertoo Anna Palmroth.

a16949e1-439e-4bec-8b4d-7e08d5664a65

Kuvassa Ähtäriin saapuva isopanda Pyry (Hua Bao) ennen lähtöään Kiinasta. Kuva: Anna Palmroth

Lumille ja Pyrylle juhlava vastaanotto

Suomessa pandoille järjestettiin tervetulotilaisuus, johon osallistui kutsuvieraita Kiinasta ja Suomesta. Helsinki-Vantaan lentokentältä pandat jatkoivat matkaansa Ähtäri Zoohon.

– Kun pandat saapuvat Ähtäriin, ne pääsevät omiin sisätarhoihinsa, joissa niille on tarjolla tuoretta bambua kotiutumisen helpottamiseksi. Ensimmäisten vuorokausien aikana tarkkailemme pandojen käyttäytymistä ja ruokahalua intensiivisesti, Palmroth jatkaa.

Kiinalainen eläinlääkäri ja hoitaja jäävät Ähtäriin noin kuukaudeksi.

– He opastavat meitä suomalaisia kaikissa pandoihin liittyvissä asioissa ja varmistavat vielä, että meillä on riittävä osaaminen pandojen hoitoon.

Yleisö pääsee ihastelemaan Snowpandoja Pyryä ja Lumia ensimmäistä kertaa lauantaina 17.2. Pandatalon liput ovat myynnissä Ähtäri Zoon verkkosivuilla sekä lippu.fissä.

Saimaannorpan pesintään tarvitaan jälleen apukinoksia

Timo Seppäläinen

Kuvaaja: Timo Seppäläinen

Metsähallitus tekee yhdessä apukinoksia vapaaehtoisten ja WWF:n kanssa jo viidentenä peräkkäisenä talvena. Apukinoksia tarvitaan saimaannorpan pesinnän turvaksi, sillä lumitilanne Saimaalla on pesien kannalta jälleen heikko.

Saimaa on saanut yhtenäisen jääpeitteen vasta tammikuun puolella ja osa suurista selkävesistä on jäätynyt vasta viime päivien aikana. Jää on monin paikoin edelleen heikkoa, eikä sen päälle ole kertynyt lainkaan lunta norpalle pesätarpeiksi.

Metsähallitus koordinoi apukinosten tekemistä osana Saimaannorppa-LIFE-hanketta ja apukinoksia aletaan kasata heti kun lumi- ja jääolosuhteet sallivat. Apukinosten sijaintipaikat on suunniteltu aiempien pesimähavaintojen perusteella sopiville rannoille. Omin päin ei kinoksia pidä lähteä kolaamaan eikä norppia saa houkutella pesimään esimerkiksi kesämökkien lähelle, sillä siellä syntyvien kuuttien todennäköisyys menehtyä on luonnontilaista rantaa suurempi. Saimaannorpan pesäkinosten tulisi olla valmiina ennen helmikuun puolivälin tienoilla alkavaa synnytysjaksoa.

”Ilman pesän suojaa kuutit ovat alttiita pedoille ja ihmisen aiheuttamalle häiriölle, ja ne ovat vaarassa kuolla jo imetysaikana. Apukinoksia tekemällä on tarkoitus varmistaa, että jokainen poikanen saisi syntyä kestävän pesän suojaan eikä avoimelle jäälle”, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Miina Auttila.

Apukinokset osaksi saimaannorpan suojelua

Apukinoksia tehtiin ensimmäisen kerran suojelutoimena vuonna 2014, minkä jälkeen niitä on heikkojen lumiolosuhteiden vuoksi kasattu vuosittain. Näiden neljän vuoden aikana on tehty kaikkiaan 800 apukinosta ja niihin on syntynyt 190 kuuttia, mikä on hieman reilut 60 % noiden vuosien kokonaissyntyvyydestä. Apukinosmenetelmän käyttöönotto on tehty osana Saimaannorppa-LIFE -hanketta. Apukinokset on tehokkuutensa ansiosta lisätty yhdeksi vakiintuneeksi saimaannorpan suojelumenetelmäksi Ympäristöministeriön viime marrasjuussa hyväksymässä Saimaannorpan suojelun strategiassa ja toimenpidesuunnitelmassa.

Ilmastonmuutos vaarantaa peltolintujen pesät

d521f435-4aea-4137-98b9-30c72a5cb041-w_960

Töyhtöhyyppä muniin vaatimattomaan pesäänsä neljä munaa (kuva: Andrea Santangeli)

Kuu kiurusta kesään alkaa vanha loru, jonka avulla maanviljelijät kevätkylvönsä aikanaan ajoittivat. Ilmastonmuutos on aikaistanut keväitä, mikä on johtanut niin kylvötöiden kuin lintujen pesinnän aikaistumiseen. Eikä lorukaan enää pidä paikkaansa.

Tuore tutkimus osoittaa, että peltolinnut ovat aikaistaneet pesintäänsä huomattavasti nopeammin kuin maanviljelijät kylvötöitään. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa linnut perustavat yhä useammin pesänsä kylvämättömille pelloille – monesti kohtalokkain seurauksin.

– Kuovien ja töyhtöhyyppien pesät kyntämättömillä pelloilla ovat suuressa vaarassa tuhoutua kylvökoneen alle. Myös silloin, kun maanviljelijä pyrkii välttämään pesätuhoja, kertoo Andrea Santangeli Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Tehostuminen ajaa maatalousympäristön luonnon ahdinkoon

Viimeisen puolen vuosisadan aikana maatalous on tehostunut valtavasti, jotta se pystyisi tyydyttämään yhteiskunnan kasvanutta ravinnontarvetta. Rikkakasvi- ja hyönteismyrkkyjen käyttö on yleistynyt ja peltomaisemat yksipuolistuneet. Samanaikaisesti maanviljely on koneistunut voimakkaasti, mikä mahdollistaa laajempien alueiden käsittelyn lyhyemmässä ajassa.

Muutokset ovat romahduttaneet maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden muiden muassa Suomessa ja useissa Euroopan maissa. Korkeimman hinnan ovat maksaneet pellolla pesivät linnut, kuten kuovi ja töyhtöhyyppä.

Aiemmin linnut aloittivat pesintänsä myöhemmin ja välttivät useammin pesätuhot.

Pitkäaikaisseuranta-aineistoon perustuva tuore tutkimus kuitenkin osoittaa, että ilmastonmuutoksen takia viljelymaille munittujen pesien tuhoutumisriski on olennaisesti kasvanut 1970-luvulta lähtien. Koneellinen kylvö tuhoaa käytännössä lähes kaikki kuovien ja töyhtöhyyppien jo rakennetut pesät.

Ihmistoiminnan ajoituksella on väliä

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ihmisen ja luonnon välisiin vuorovaikutuksiin on tutkittu toistaiseksi vasta vähän. Tuore tutkimus on ensimmäisiä, jossa osoitetaan, että ihmistoiminnan ajoituksen muutos vaikuttaa merkittävästi lajien selviytymiseen. Kyseinen havainto ei kuitenkaan liene ainutlaatuinen.

– Suomessa havaittu kylvön ja pesinnän ajoituksen välisen ongelman kaltaiset tilanteet voivat olla yleisiä muissakin ympäristöissä, pohtii Santangeli.

Tilanteen parantamiseksi tutkijat ehdottavat entistä tehokkaampia toimenpideohjelmia. He nostavat esimerkiksi Euroopan Unionin maatalouden ympäristötukijärjestelmän, jonka tavoitteena on parantaa luonnon monimuotoisuutta maatalousympäristöissä.

Alkuperäisjulkaisu: Stronger response of farmland birds than farmers to climate change leads to the emergence of an ecological trap

Yli sata uutta lajia löydetty Kaakkois-Aasiasta

shinisaurus_crocodilurus_vietnamensis_phot__t__ziegler__1_

Shinisaurus crocodilurus vietnamensis © Thomas Ziegler

Krokotiililisko, etanoita syövä kilpikonna, hevosenkenkä-lepakko ja pörröinen myyrä. Nämä ovat esimerkkejä 115 uudesta lajista, jotka ovat löytyneet Kaakkois-Aasian Greater Mekong -alueelta vuoden 2016 aikana. Uusista lajeista kertoo WWF:n tuore raportti Stranger Species.

Yksi löydetyistä lajeista on vietnamilainen krokotiililisko (Shinisaurus crocodilurus vietnamensis), joka elää vehreillä makean veden alueilla Etelä-Kiinassa ja Pohjois-Vietnamissa. Laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 2003, mutta viime vuonna vietnamilainen kanta pystyttiin todistamaan omaksi lajikseen.

Pohjois-Vietnamista löydettiin myös kaksi uutta myyrälajia (Euroscaptor orlovi) ja (Euroscaptor kuznetsovi), jotka ovat onnistuneet pakenemaan laitonta keräämistä ja petoja maan alle.

Etanoita syövä kilpikonna (Malayemus isan) löydettiin Thaimaasta Udon Thanin markkinoilta, jossa sitä myytiin muiden kilpikonnien joukossa. Se todettiin omaksi lajikseen muun muassa kuoren koon ja värityksen perusteella.

Thaimaan vuoristosta on löydetty myös uusi lepakkolaji (Rhinolophus monticolus), joka on nimetty sen kellertävän, hevosenkenkää muistuttavan kuonon perusteella. Lepakon tiedetään elävän myös Laosissa.

Lisäksi Kambodzasta löydettiin rakenteeltaan pitkä ja raidallinen kala (Schistura kampucheensis) ja Pohjois-Vietnamin metsiköistä uusi värikäs sammakkolaji (Odorrana mutschmanni).

Uusia lajeja uhkaa elinympäristöjen katoaminen, joka johtuu muun muassa uusien teiden ja patojen rakentamisesta. Välittömin lajien kohtaama uhka on niiden laiton kerääminen ja kauppaaminen lemmikeiksi, ruuaksi tai lääketeollisuuteen.

”Lajilöydökset kertovat Greater Mekong -alueen monimuotoisuudesta. On erityisen tärkeää, että tunnistamme näiden uusien lajien arvon. Meidän on suojeltava lajien elinympäristöjä ja etenkin lajien laittomaan keräämiseen on puututtava”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo.

Greater Mekong on laaja ja monimuotoinen alue, ja koti jopa 237 miljoonalle ihmiselle.  Tutkimukset Greater Mekong -alueella aloitettiin vuonna 1997, jonka jälkeen uusia lajeja on löydetty uskomattomat 2 524. Tuore raportti nostaa esiin 115 uutta lajia: 3 nisäkästä, 2 kalaa, 11 matelijaa, 11 sammakkoeläintä ja 88 kasvia.

Lue lisää raportista:
http://greatermekong.panda.org/discovering_the_greater_mekong/species/new_species/stranger_species/

Katsaus hyönteiskesään 2017

nunnamittari.JPG

Nunnamittari (Baptria tibiale)

Kesä 2017 jää historiaan myöhäisenä kesänä. Alkukesän kylmyys siirsi monen hyönteisen lentoaikoja useammalla viikolla eteenpäin. Tästä johtuen elokuulla yöperhosia olikin lennossa todella runsaasti.

Kylmästä alkukesästä huolimatta Kainuusta havaittiin uutena kahdeksan perhoslajia. Mielenkiintoinen laji on nunnamittari (Baptria tibiale), jolla on kahta erilaista alalajia Suomessa: esiintymät Kuusamon Oulangalla ja Etelä-Hämeessä. Nunnamittaria löytyi Paltamon Melalahdesta, ja yksilöt ovat eteläistä värimuotoa. Lajin toukka elää konnanmarjalla ja on todennäköisesti elänyt paikalla jo pitkään.

Etelästä pikkuhiljaa kohti pohjoista leviäviä lajeja havaittiin taas useita valtakunnallisen yöperhosseurannan valorysillä. Kainuulle uusina lajeina havaittiin pisamamittari (Cepphis advenaria), osmankäämiyökkönen (Nonagria typhae), heinänorsu (Euthrix potatoria), harmomäkiyökkönen (Agrochola lota), ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea) ja sirppiyökkönen (Laspeyria flexula). Heinänorsu kuvattiin Vuolijoella valolle houkuteltuna, ja muut tulivat valorysistä ympäri Kainuuta.

loimuyokkonen_templi

Loimuyökkönen (Dasypolia templi)

Yöperhosseurannassa havaittiin Kilpisjärveltä asti morsiusyökkönen (Noctua pronuba) lokakuun alussa 2017. Seurannan 25-vuotisen historian aikana on havaittu voimakkaita muutoksia perhoslajistossamme koko Suomessa. Maastamme on havaittu uusia lajeja joka vuosi, ja eteläiset lajit ovat levittäytyneet kohti pohjoista. Kainuusta on tuona aikana havaittu uusia perhoslajeja liki 300 ja niistä suurin osa on eteläisiä lajeja. Samaan aikaan pohjoiset lajit ovat harvinaistuneet ja vetäytyneet kohti pohjoista. Tästä esimerkkinä voidaan mainita loimuyökkönen (Dasypolia templi), jonka pohjoisin havainto saatiin Kilpisjärveltä vuonna 2016. Eteläisestä Suomesta laji on harvinaistunut ja lähes hävinnyt. Lajin kokonaisrunsaus on yöperhosseurannan aineistossa pudonnut noin kymmenesosaan aiemmasta.

Ilmaston lämpeneminen näkyy siis lajistorakenteen muuttumisena runsaslajisemmaksi. Samaan aikaan yhä useampi laji voi muodostaa useampia sukupolvia yhä pohjoisempana Suomessakin.

Pölyttäjien kannat vähenevät Euroopassa, myös Suomessa

Viime vuosina on keskusteltu pölyttäjähyönteisten kadosta. Kun kesymehiläisten ongelmia alkoi ilmetä vuodesta 2006 alkaen, on alettu seuraamaan myös villipölyttäjien kantoja. Euroopassa on havaittu selvää kantojen vähenemistä, ja samanlaiselta vaikuttaa myös Suomessa. Osittain tämä johtuu myös villipölyttäjien pesäpaikkojen puutteesta. Maatalouden rakennemuutos on muuttanut lajien pesintäpaikkoja voimakkaasti. Osa lajeista pesii luonnonkorsissa tai puuhun kovakuoriaisten tekemissä koloissa ja osa taas ojanpaltteissa ja viljelemättömillä kedoilla ja kuivilla niityillä, joissa on avonaista hiekkaa tai savea. Tutkimuksissa on kehitty keinopesiä, jotka kelpaavat näille pölyttäjähyönteisille pesäpaikoiksi. Keinopesiä voi rakentaa kuka tahansa ja siten helpottaa pesäpulaa. Ohjeet keinopesän rakentamiseen löytyvät netistä asiasanalla “keinopesien rakennusohjeet”.

Myös ilmaston lämpeneminen voi muodostua selkeäksi uhkaksi pölyttäjille, mikäli kukat kukkivat nopeammin kuin aiemmin. Vain yhden lajin kukalla käyvät pölyttäjät eivät ehdi kerätä jälkikasvulleen tarpeeksi siitepölyä ja mettä, jolloin niiden kannat laskevat. Mikäli ne eivät opi käyttämään muita kasvilajeja, on niillä uhkana hävitä. Pölytys on välttämätöntä marjojen ja hedelmäpuiden sadon turvaamiseksi.

Nopea alkukesän kukinta aiheuttaa myös sen, että yhteiskuntahyönteiset (kimalaiset, ampiaiset ja kesymehiläiset) joutuvat asettumaan talvilevolle aikaisemmin, koska ravitsevia kukkia ei ole enää loppukesästä tarpeeksi tarjolla. Yhdistettynä pitkään kosteaan lämpimään syksyyn ne aiheuttavat riskin ravinnon loppumisesta talvilevon aikana. Tänä vuonna kimalaiskuningattarilla oli vaikeuksia alkaa rakentamaan uutta yhteiskuntaa, kun kukkien kukinta viivästyi ja kimalaiset kärsivät ravinnon puutteesta. Loppukesästä oli liikkeellä normaalia hieman vähemmän kimalaisia, ja on mielenkiintoista seurata ensi keväänä niiden runsautta.

Joulukuusi tuo mukanaan hyönteisiä

Joulun aikaan moni kantaa kotiinsa kuusen mukana monenlaisia hyönteisiä. Kuusessa voi tulla hämähäkkejä, jäytiäisiä, kaskaita, kovakuoriaisia ja perhosia. Osa on näiden hyönteisten kehitysasteita. Mitkään näistä hyönteisistä eivät ole ihmiselle vaarallisia ja ne kuolevat melko nopeasti, koska huoneilmamme on niin kuivaa eikä niille ole sopivaa ravintoa tarjolla.

Kuusen karvajalan toukka on tästä poikkeus ja se alkaa popsimaan kuusen neulasia. Toukka muistuttaa “väärinpäin kävelevää hammasharjaa”, mutta sulautuu hyvin kuusen oksistoon. Mikäli kuusi on tarpeeksi pitkään sisätiloissa, lajin toukka koteloituu ja sieltä kuoriutuu aikuinen perhonen muutaman viikon kuluttua.