Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Sinitiaisen pesänrakennuskäyttäytymisellä odotettua matalampi perinnöllisyysaste

blue-tit-bird-cute-nature

Useimmat lintulajit rakentavat pesiä, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi. Turun yliopiston kymmenvuotisessa tutkimuksessa selvitettiin sinitiaisen pesänrakennusta ja sen perinnöllisyyttä. Tutkimusryhmän aihetta käsittelevä artikkeli on nyt julkaistu the Royal Societyn Biology Letters -lehdessä.

The Royal Societyn julkaisemassa Biology Letters -lehdessä ilmestyneen artikkelin kirjoittivat Pauliina Järvinen, Edward Kluen sekä Jon E. Brommer. Artikkeli pohjaa Turun yliopiston kymmenvuotiseen tutkimukseen, joka on ensimmäisiä yrityksiä selvittää lintujen pesänrakennuskäyttäytymisen perinnöllisyyttä. Tutkimus myös hyödyntää poikkeuksellisesti koko tutkimuspopulaation kattavaa geneettistä aineistoa.

Tutkimuksessa ilmeni, että sinitiaisten pesänrakennuskäyttäytyminen on perinnöllistä, mutta vähemmän kuin on aiemmin oletettu. Järvisen mukaan yksilöiden pesät ovat vuodesta toiseen hyvin samanlaisia ja sinitiaisten materiaalivalinnat pesänrakennuksessa toistuvia. Osa sinitiaisista vuoraa pesänsä pelkästään hirvenkarvoilla, kun taas toiset yksilöt lisäävät pesään muiden lajien höyheniä ja sulkia, jolloin lopputuloksena on muhkea ja näyttävä pesä.

– Jälkeläisten pesät muistuttavat emojensa pesiä. Silti perinnöllisyys on melko rajallista. Suurin osa pesien monimuotoisuudesta on selitettävissä ympäristön tai muiden olosuhteiden vaihtelulla pesänrakennuksen aikaan, Järvinen kertoo.

Matala perinnöllisyysaste on tutkijoiden mukaan yllättävä tulos, sillä pesänrakennuksen on tyypillisesti oletettu olevan perinnöllistä ja siten luonnonvalinnan muokattavissa. Näin ollen on epätodennäköistä, että sinitiaisten pesät kykenevät sopeutumaan nopeisiin ympäristönmuutoksiin, joita voi aiheuttaa esimerkiksi ilmastonmuutos.

Low heritability of nest construction in a wild bird -artikkelissa eritellyt tutkimustulokset tarjoavat tärkeää tietoa pesänrakennuksen perimmäisistä tekijöistä ja niitä on tutkijoiden mukaan mahdollista soveltaa muihin pesiä rakentaviin lajeihin kaloista nisäkkäisiin.

Sinitiaispopulaatioita tarkastelevan tutkimusryhmän jäsen Barbara Class tuo ensi viikolla Turun yliopistossa tarkastettavaksi sinitiaisten persoonallisuutta käsittelevän väitöstutkimuksensa.

SEY jakoi Vuoden Eläinsuojeluteko 2017 -palkinnon Korkeasaaren Villieläinsairaalalle

14373310496_343a03cf81_z

Kuva: Mari Lehmonen (2014) Helsinki Zoo archives

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto juhlii tänä vuonna Suomen 100-vuotista luontoa omistamalla Eläinten viikon 4.–10.10. kotimaamme luonnoneläimille.

Joka vuosi Eläinten viikolla SEY jakaa Vuoden Eläinsuojeluteko -palkinnon henkilölle tai organisaatiolle, joka on toiminnallaan tuonut esiin epäkohtia eläinten oloissa tai edistänyt merkittävällä tavalla eläinten hyvinvointia. Tämän vuoden palkinto jaettiin SEYn Eläinten viikon tilaisuudessa 4.10. Korkeasaaren Villieläinsairaalalle.

SEYn toiminnanjohtajan Kati Pullin mukaan Vuoden Eläinsuojeluteko -palkinnon myöntäminen Korkeasaaren Villieläinsairaalle oli helppo päätös.

– Suomesta puuttuu koko maan kattava luonnonvaraisten eläinten hoitoverkosto, mutta Korkeasaaren Villieläinsairaala on hoitanut työn omalla toiminta-alueellaan mallikkaasti. Villieläinsairaalan työ luonnoneläinten auttamiseksi on arvokasta ja ansaitsee tällaisen tunnustuksen, sanoo Pulli.

Villieläinsairaalan kuraattori Ville Vepsäläisen mukaan Villieläinsairaalan eläintenhoitajat näkevät työssään hyvin konkreettisesti, millaisiin ahdinkoihin eläimet joutuvat ihmisten toimien vuoksi.

– Eläimet jäävät jumiin siimoihin ja koukkuihin ja loukkaantuvat auto-onnettomuuksissa. Jo laki määrää, että hädässä olevaa eläintä pitää auttaa. Koen asian myös niin, että se, miten eläimistä pidetään huolta, määrittää myös jonkinlaisen sivistyksen tason yhteiskunnassamme.

Noin kolmasosa hoitoon tulevista eläimistä on siilejä ja oravia, puolet kaikista lintuja ja puolet nisäkkäitä. Esimerkiksi käärmeitä tai sammakoita tulee hoitoon harvoin, mutta nekin hoidetaan kuntoon mahdollisuuksien mukaan.

– Kaikki eläimet ovat omanlaisiaan ja kiinnostavia. Se, että eläin pääsee takaisin luontoon on aina hyvä palkinto. Emme voi taata, että eläin pärjää, mutta ainakin se on saanut toisen mahdollisuuden elämään.

Korkeasaaren Villieläinsairaalassa palkinto on otettu ilolla vastaan.

– Tämän tunnustuksen saaminen on hienoa, sillä olemme Suomen suurin luonnonvaraisia eläimiä hoitava paikka. Meillä työskentelee äärettömän ammattitaitoinen porukka. On palkitsevaa huomata, että asiantuntemukseemme luotetaan, sanoo Vepsäläinen.

 

Eläinten viikko 4.–10.10.

Eläinten viikon teemana on tänä vuonna luonnoneläimet. Kun luonnoneläimet ja ihmiset asuvat ja liikkuvat samassa ympäristössä, syntyy erilaisia kohtaamisia. Luonnonvaraisia eläimiä vahingoittuu jatkuvasti esimerkiksi liikenteen, roskaamisen ja ihmisen ymmärtämättömyyden seurauksena. Myös hyvää tarkoittavat teot voivat saada vahinkoa aikaan.

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto haluaa Eläinten viikolla muistuttaa eläinten hyvästä kohtelusta. Luonnoneläimistä, niiden elintavoista sekä ihmisen ja luonnoneläinten kohtaamisista on tehty maksuton tietopaketti lapsille ja nuorille. Opasta on tilattu jo yli 120 000 kappaletta kouluihin ja kerhoihin ympäri maan. www.luonnoneläimet.fi -sivustolle on koottu syventävää tietoa luonnoneläimistä, niiden elintavoista ja siitä, miten voimme ottaa luonnoneläimet huomioon omassa arjessamme.

Lisätietoa SEYn Eläinten viikon kampanjasta löydät sivulta www.eläintenviikko.fi. Eläinten viikkoa on vietetty Suomessa SEYn aloitteesta jo vuodesta 1959 lähtien. Eläinten viikon aloittaa kansainvälinen Eläinten päivä, jota juhlitaan vuosittain 4.10.

Hyönteisten kemiallinen sota monimuotoisia vihollisia vastaan

butterfly4

Aikuisilla Täpläsiilikkäillä on niskassaan puolustukseen erikoistuneet rauhaset, joista ne erittävät pahanhajuista ja -makuista ainetta. Kuva: Bibiana Rojas

Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkijat yhdessä kemian laitoksen tutkijoiden kanssa ovat ensimmäistä kertaa osoittaneet hyönteisten pystyvän puolustautumaan saman aikaisesti useita erilaisia vihollisia vastaan.

Eläinmaailmassa puolustautuminen on elinehto. Jokaiselle lajille on kehittynyt jokin keino välttyä saalistukselta. Kemiallinen puolustautuminen on yleinen puolustautumisstrategia niin kasveilla, eläimillä kuin mikrobeilla. Se perustuu lajin kykyyn erittää tai varastoida yhdisteitä, jotka tekevät siitä saalistajalle tai loiselle vastenmielisen tai haitallisen ravinnonlähteen. Tehokkainta se on yhdistyessä varoittavaan signaaliin. Esimerkiksi monien perhosten kauniit värit ovat signaaleita niitä saalistaville pedoille. Pedot oppivat välttämään kyseistä saaliskohdetta ja voivat yleistää välttämiskäyttäytymisen myös muihin samannäköisiin perhosiin.

Puolustautuminen ei ole yhden kortin varassa

Kemiallista puolustautumista tutkittiin Täpläsiilikäs –perhoslajilla. Aikuisilla perhosilla on niskassaan puolustukseen erikoistuneet rauhaset, joista ne erittävät pahanhajuista ja -makuista ainetta. Lisäksi Täpläsiilikkäs tuottaa kemialliselta koostumukseltaan erilaista puolustusnestettä takaosastaan. Prof. Johanna Mappesin tutkimusryhmä halusi selvittää, puolustautuuko Täpläsiilikäs sen avulla erilaisia vihollisia vastaan. Asiaa tutkittiin testaamalla puolustusnesteiden tehoa kahta erilaista Täpläsiilikkään vihollista, sinitiaista ja kekomuurahaista, vastaan. Tutkijat havaitsivat, että petojen käyttäytymisvaste oli hyvin selkeä: sinitiaiset reagoivat hyvin voimakkaasti ”niskatippoihin”. Sen sijaan muurahaiset eivät voineet sietää ”perätippojen” kemiallista koostumusta, joihin taas sinitiaiset eivät reagoineet lainkaan.

Tuloksemme osoittavat, että hyönteisten kemiallinen puolustus voi olla yllättävän spesifi. Tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa, että hyönteisillä voi olla kehittynyt  täsmäpuolustus vasteena monimuotoista vihollisyhteisöä vastaan.” kertoo professori Johanna Mappes.

Tutkimus on julkaistu Proceedings or Royal Society of London B lehdessä.

Lisätietoja:

WWF:n Norppalive laajenee ympärivuotiseksi luontokanavaksi

hqdefault

Ympäristöjärjestö WWF aloittaa nettisivuillaan uusia livelähetyksiä luonnosta. WWF:n Norppalive saa ensi keväästä alkaen rinnalleen livekameroita, jotka välittävät kuvaa upeista mutta harvinaisista eläinlajeista, joiden suojelemiseksi WWF on tehnyt töitä. Hankkeen mahdollistavat lukuisat yhteistyökumppanit.

”Tavoitteenamme on tuoda luonto toimistoihin ja olohuoneisiin. Haluamme ihmisten innostuvan, oppivan, liikuttuvan ja viihtyvän livelähetysten parissa”, WWF:n tiedottaja Joonas Fritze sanoo.

Tällä hetkellä yhteistyö on varmistunut WWF:n Norppaliven mahdollistaneiden luontokuvaaja Juha Taskisen ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden kanssa. Lisäksi WWF on aloittamassa yhteistyön muun muassa luontokuvaaja Benjam Pöntisen kanssa. Teknisinä kumppaneina jatkavat Live Eye, Pukki Visuals ja Frantic.

Tavoitteena on, että livenä olisi vähintään yksi kamera ympäri vuoden. Kuvaaminen toteutetaan aina viranomaisten ja maanomistajien luvalla niin, etteivät eläimet häiriinny.

”Livekuvan välittäminen sopii erinomaisesti ympäristöjärjestölle. Haluamme tarjota ihmisille mahdollisuuden harvinaisten lajien omakohtaiseen havainnointiin ja innostaa ihmisiä osallistumaan luonnon suojeluun. Tästä meillä on jo erinomaisia kokemuksia WWF:n Norppaliven myötä”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

”Olemme kartoittaneet uuden norppakameran lisäksi muun muassa liito-oravakameran avaamista. Ja huolestuneille tiedoksi, ettei Pullervoakaan olla unohtamassa. Vanha tuttu Norppalive tulee olemaan jatkossa osa isompaa kokonaisuutta”, Tolvanen sanoo.

Tiikerit kuolivat Kazakstanista sukupuuttoon 70 vuotta sitten – nyt ne aiotaan palauttaa

Panthera_tigris_virgata

Kaspiantiikeri

Villejä tiikereitä yritetään palauttaa luontoon Kazakstanissa yli puoli vuosisataa sen jälkeen, kun ne kuolivat maasta sukupuuttoon. Kazakstan olisi onnistuessaan ensimmäinen maa maailmassa, joka palauttaisi jo kerran koko maasta sukupuuttoon kuolleet villit tiikerit takaisin. Ainutlaatuinen ympäristöjärjestö WWF:n ja Kazakstanin valtion yhteisen tiikerien palauttamisohjelman onnistuminen edellyttää myös laajojen jokivarsimetsien ennallistamista. 

Tiikerien historialliselle elinalueelle Balkašjärven ympäristöön on tavoitteena palauttaa siellä kerran eläneen kaspiantiikerin läheinen sukulainen, amurintiikeri. Viimeinen kaspiantiikeri kuoli Kazakstanista noin 70 vuotta sitten. Koko maailmasta kaspiantiikerit kuolivat sukupuuttoon yli 50 vuotta sitten. Tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä.

Kazakstan valmistautuu tiikerien palauttamiseen perustamalla uuden luonnonsuojelualueen Balkašjärven lounaisosaan. Uudella suojelualueella suojellaan myös alueen nykyistä lajistoa. Alueelle palautetaan tiikereiden lisäksi myös niiden saaliseläimiä, kuten isokauriita (Cervus elaphus bactrianus) ja aaseihin kuuluvia kulaaneja (Equus hemionus), jotka ovat myös hävinneet Kazakstanista salametsästyksen ja elinympäristön katoamisen takia. Tiikerien palauttamista alueelle yritetään seuraavan vuosikymmenen kuluessa sen jälkeen, kun alue on ennallistettu niille elinkelpoiseksi.

“Tiikerien palauttamisohjelma ei pelkästään auta tiikerinsuojelussa, vaan se suojelee yhden Aasian suurimman järven, Balkašjärven, aluetta. Toivottavasti ohjelman avulla voimme myös välttää Balkašjärvellä Araljärven surullisen kohtalon. Araljärvi on kutistunut etenkin sen kestämättömän vesivarantojen hyödyntämisen takia vain kymmenesosaan sen alkuperäisestä koosta”, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Tähän asti tiikereiden palauttamisohjelmat ovat toteutuneet vain kansallisten rajojen puitteissa alueilla, jotka on tunnistettu tiikereiden nykyisiksi elinympäristöiksi.

Palautusohjelma on osa kansainvälistä tavoitetta tuplata villien tiikerien määrä vuoteen 2022 mennessä vuoden 2010 tasosta. Salametsästys ja elinalueiden häviäminen ovat tiikereiden suurimmat uhat. Tiikerien määrä on vähentynyt 97 prosenttia viimeisen sadan vuoden aikana. Aivan viime vuosina tiikeripopulaatioiden määrä on kuitenkin saatu kasvuun monissa tiikerivaltioissa ja villien tiikereiden lukumääräksi arvioidaan tällä hetkellä n. 3900.

Ranuan jääkarhunpentu sai viimein nimen

rz_jaakarhunpentu_nimiuutinen_1280x663px_04092017

Kuvaoikeudet: Ranuan Eläinpuisto

Ranuan eläinpuistossa viime marraskuussa syntyneelle jääkarhunpennulle on viimeinkin valittu nimi. Pennun nimeksi annettiin Sisu. Nimi kuvaa hoitajien mielestä hyvin pennun reipasta ja periksiantamatonta luonnetta, ja se viittaa myös mukavasti Suomen ja Ranuan 100-vuotisjuhlavuoteen.

Eläintenhoitajat valitsivat nimen nimikilpailuun tulleiden 18 000 ehdotuksen joukosta. Lumi (335 ehdotusta) oli monen mielestä sopiva nimi jääkarhulle. Suosittuja vaihtoehtoja olivat myös Sulo (300 ehdotusta) ja Pyry (180 ehdotusta). Sisu-nimeä ehdotettiin 94 kertaa, joten pääpalkinto jouduttiin arpomaan. Arpaonni suosi Annukka Moilasta Sodankylästä. Hän pääsee perheineen viettämään viikonlopun lomakylä Gulo Gulossa ja tutustumaan jääkarhuperheen arkeen eläintenhoitajien kanssa. Muita voittajanimen ehdottajia muistetaan eläinpuiston pääsylipuilla. Ilman lahjaa ei jäänyt myöskään juuri nimetty Sisu. Pohjolan Osuuspankki lahjoitti pennulle jääkarhunkestäviä palloja, jotka Sisulle pääsi luovuttamaan lahjoittajan järjestämän arvonnan voittanut sodankyläläinen Eila Kaunisvaara perheineen.

Ranuan Sisu-jääkarhu viettänee vielä pari vuotta emonsa Venuksen hoivissa. Noin 2,5–vuotiaana se voi muuttaa uuteen, tarkasti valittuun kotiin johonkin toiseen eurooppalaiseen eläintarhaan.

Valkoselkätikalla taas ennätysvuosi

vst_koiras-pesalla

Kuvassa valkoselkätikkakoiras pesällä. Kuva: Timo Laine

Metsähallituksen, BirdLife Suomen ja WWF:n kartoituksissa löytyi noin 240 valkoselkätikan parireviiriä, joilta varmistettiin ennätykselliset 151 pesintää. Reviirimäärä pysyi lähes samana, mutta viime vuoden pesälöytöennätys (142) ylittyi selvästi. Toissasyksyisen massavaelluksen ansiosta pesiviä valkoselkätikkoja tavataan etelärannikolta Lappiin asti.

– Valkoselkätikka on aikainen pesijä, mutta arktinen kevät ei onneksi hyydyttänyt kaikkia pesiviä pareja, kertoo suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen Luontopalveluista.

Osa pareista kasvattikin pesyeensä jäätävän kylmissä oloissa huhti-toukokuussa. Kolean kevään ja alkukesän johdosta osalla pareista pesinnät kuitenkin tuhoutuivat, osa jätti pesinnän väliin ja osa aloitti niin myöhään, että emoja ja poikueita tavattiin vielä pitkälle heinäkuulle asti.

– Aktiivisen suojelun ja seurannan ansiosta uhanalaisen valkoselkätikan kanta on saatu hitaaseen kasvuun. Vuoden 2015 massavaellus toi Suomeen kymmeniä uusia pesiviä pareja, iloitsee Laine.

Kannan kasvu näkyi selkeimmin sisämaassa, missä esimerkiksi Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä varmistettiin kaikkien aikojen paras pesimätulos. Etelä-Karjalan pesimäkanta vahvistui entisestään, ja hyvä pesimätulos saatiin myös Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapista, missä pesintä vuosien odotuksen jälkeen lopulta varmistui Perämeren rannikolla.

–Uhanalaistumisen syynä on ollut tehokas metsätalous, minkä seurauksena lehti- ja lahopuustoisten metsien määrä on rajusti vähentynyt. Valkoselkätikalle se on kohtalokasta, sillä ravintoa löytyy runsaimmin lahosta lehtipuusta, ja pesäkolokin koverretaan tavallisimmin lahopökkelöön. Valkoselkätikan elinympäristövaatimukset tuleekin ottaa huomioon talousmetsien hoidossa, sillä suojelualueet eivät yksinään riitä elinvoimaisen kannan ylläpitämiseksi, Laine muistuttaa.
Metsien käytön tehostamisvaatimukset asettavat seuraavan haasteen lajin suojelulle.

Pesinnät alueittain
Valkoselkätikan pesimäalueet painottuvat maan itä- ja kaakkoisosiin. Varmistettuja pesintöjä löytyi eniten Etelä-Karjalasta (54). Muut löytyivät Pohjois-Karjalasta (28), Etelä-Savosta (19), Päijät-Hämeestä (11), Pirkanmaalta (9), Kanta-Hämeestä (7), Kymenlaaksosta (6), Uudeltamaalta (6), Keski-Suomesta (3) ja Pohjois-Pohjanmaalta (4). Pohjois-Savosta, Satakunnasta, Varsinais-Suomesta ja Lapista kustakin löytyi yksi pesintä.

Valkoselkätikkaseurannoissa tarkastetaan lajin tunnettuja esiintymisalueita ja kartoitetaan uusia elinympäristöjä. Vapaaehtoistyön merkitys seuranta-aineiston keruussa on äärimmäisen tärkeä. Suomen lintuharrastajat ansaitsevatkin suuren kiitoksen osallistumisestaan kannan seurantatyöhön.

Luonnonsuojeluliitto ja Korkeasaari toivat yhden maailman uhanalaisimmista sammakoista Suomeen

kultamantella_pressi_terhi-saalasti_korkeasaari

kuvaaja: Terhi Saalasti / Korkeasaari

Pieni, kirkkaan oranssi kultamantella elää luonnonvaraisena ainoastaan itäisen Madagaskarin pienellä kosteikkoalueella. Nyt äärimmäisen uhanalaiseen sammakkolajiin voi tutustua ensimmäistä kertaa myös Suomessa. Korkeasaaren ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteistyön tavoitteena on pelastaa laji sukupuutolta.

Maailman uhanalaisimpiin lajeihin kuuluvaan sammakkoon voi nyt tutustua ensimmäistä kertaa Suomessa Korkeasaaren eläintarhassa. Kultamantellat ovat yleisön nähtävillä uudessa kotiterraariossaan trooppisessa Africasia-talossa. Korkeasaari tukee lajin suojelua myös yleisön lahjoittamin varoin.

Suomen luonnonsuojeluliiton ja Korkeasaaren välinen yhteistyö kultamantellan suojelemiseksi käynnistyi viime vuonna. Luonnonsuojeluliitolla on jo pitkään ollut hanke Madagaskarilla, jolla pyritään turvaamaan kultamantellan kotikosteikko. Kuitenkin elinympäristön häviämisestä johtuvan sukupuuttovaaran vuoksi lajin säilyminen on tärkeää turvata myös tarhaolosuhteissa. Aktiivisesta luonnonsuojelutyöstään tunnettu Korkeasaari halusi olla mukana hankkeessa ja osallistuu lajin yksilöiden määrän lisäämiseen.

Korkeasaaren eläintenhoitoyksikön projektiasiantuntija Hanna-Maija Lahtinen kertoo sammakoiden kotiutuneen.

“Toimme kultamantellat Korkeasaareen Riian eläintarhasta, jossa niiden kasvatus on onnistunut hyvin. Olemme rakentaneet sammakoille minikosteikon, jossa niiden toivotaan lisääntyvän. Naaraista kolme on pulleavatsaisia, joten nuijapäitä saattaa olla tiedossa jo lähiaikoina. Tulevaisuudessa sammakoita voidaan toivottavasti palauttaa takaisin luontoon, kun elinympäristö on turvattu.”

Kultamantellan koti Madagaskarilla on vakavasti uhattuna

Kultamantella (Mantella aurantiaca) on Madagaskarille endeeminen laji, eli sitä ei tavata Madagaskarin ulkopuolella missään muualla maailmassa. Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN:n uhanalaisuusarvion mukaan lajia esiintyy enää vain noin kymmenen neliökilometrin alueella, lähinnä itäisen Madagaskarin Torotorofotsy-kosteikolla. Kosteikkoa uhkaa väestönkasvun myötä yhä enemmän pinta-alaa vaativa paikallinen riisinviljely sekä alueen ulkopuolisten tahojen harjoittama kosteikon laiton ojitus ja raivaus viljelysmaaksi.

Luonnonsuojeluliiton Torotorofotsy-hankkeessa kehitetäänkin vaihtoehtoisia elinkeinoja, joiden avulla kosteikon ja siellä elävän kultamantellan säilyminen sekä paikallisten toimeentulo voidaan turvata kestävällä tavalla. Kosteikon ennallistamisen lisäksi hankkeeseen kuuluu kestävien viljelymenetelmien koulutusta, ekoturismin kehittämistä, naisyrittäjyyden tukemista sekä ympäristökasvatusta ja paikallisten luonnonsuojelutoimijoiden kapasiteetin vahvistamista. Hanketta rahoittaa Suomen ulkoasiainministeriö.

Torotorofotsy kuuluu myös vuonna 1971 solmitun kansainvälisen Ramsar-sopimuksen alaisiin suojeltaviin, merkittäviin kosteikkoalueisiin. Se toimii elinympäristönä kultamantellan lisäksi myös lukuisille muille uhanalaisille lajeille. Kosteikolla on tärkeä rooli paitsi luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä myös alueellisessa vesitaloudessa, eroosion torjunnassa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Korkeasaaressa iloitaan ensimmäisestä vikunjavarsasta

35067384273_0eb168065f_z

Picture by: Henrik Sundén (2017) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaressa on syntynyt eläintarhan historian ensimmäisen vikunjavarsa. Eläintenhoitajat olivat seuranneet vikunjatamman vatsan pyöristymistä jo useamman viikon ajan. Synnytys käynnistyi keskellä päivää ja sikiönesteen puhkeamista oli lähietäisyydeltä todistamassa vikunjaväylällä parhaillaan oleva opas asiakasryhmän kanssa. Eläintarhan henkilökunta sulki välittömästi tarhaa sivuavat tiet ja lähialue rauhoitettiin yleisöltä. Eläinlääkäri oli paikalla seuraamassa usean tunnin kestänyttä synnytystä, mutta ensisynnyttäjä sai toimitettua vikunjavarsan maailmaan ilman komplikaatioita. Varsa on pirteä ja näyttää voivan hyvin. Vikunjaori on suhtautunut uuteen tulokkaaseen rauhallisesti ja tamma hoitaa varsaansa mallikkaasti.

 

Sirosta ja hennosta olemuksestaan huolimatta vikunja on Etelä-Amerikan kestävimpiä eläimiä. Vikunja pärjää hyvin Andien vuoriston ankarissa oloissa, ruohostoalueella neljän tuhannen metrin korkeudella. Vikunjalla on lämmin hienovillainen karvapeite ja tehokas hapenottokyky, josta on hyötyä ohuessa vuoristoilmassa. 1900-luvun puolivälissä vikunjoiden määrä romahti vuosikymmenessä 400 000 yksilöstä 6000 yksilöön. Luonnonsuojelujärjestöt puuttuivat tilanteeseen, vikunja rauhoitettiin toistamiseen ja vikunjatuotteiden kauppa kiellettiin, jolloin lajin määrä lähti jälleen kasvuun.

 

Korkeasaaren vikunjat elävät samassa tarhassa Etelä-Amerikkalaisten marojen kanssa. Vikunjat ja marat saapuivat Korkeasaareen vuonna 2013. Alkuun uteliaat ja reviiritietoiset vikunjat hätistelivät arkoja maroja piilopaikkoihinsa, mutta nykyään lajit laiduntavat jo vieri vieressä. Kesällä 2015 Korkeasaaressa avattiin tarhapolku, jota pitkin eläintarhavierailijat pääsevät oppaan johdolla kulkemaan vikunjoiden ja marojen tarhan halki. Tarhapolku on suljettu loppukesän ajan rauhan takaamiseksi eläimille.

JÄTTILÄISPANDOJEN VALINTA SUOMEEN KÄYNNISTYI ÄHTÄRI ZOON MATKALLA KIINAAN

panda-bear-1372644508TmI

Ähtäri Zoon asiantuntijat vierailivat viime viikolla Kiinan metsähallinnon jättiläispandojen suojelualueilla ja tutkimuslaitoksissa Bifengxiassa ja Dujiangyanissa, jotka sijaitsevat Sichuanin maakunnassa. Tämä matka oli erityisen tärkeä, sillä nyt aloitettiin Suomeen tulevien pandojen valinta.Kiinaan metsähallinnon, China Conservation and Research Centre for Giant Panda (CCRCGP, State Forestry Administration), omistamissa pandojen tutkimuslaitoksissa elää yli 200 jättiläispandaa.

Ähtäri Zoon asiantuntijat kävivät matkan aikana läpi Kiinan pandahallinnon ehdotukset Suomeen sijoitettavista kahdesta pandasta ja päivien aikana tutustuttiin näihin eläimiin. Valinnassa otetaan huomioon eläinten sukupuu, luonne ja suojelubiologinen arvo.

Suomen pandojen valinnassa romantiikallakin on suuri merkitys. Nyt alkavan valintaprosessin aikana asiantuntijat esittelevät useita pandauroksia ja -­‐naaraita toisilleen. Kokeneet pandahoitajat seuraavat parin kuukauden mittaisen ajanjakson, miten eläinyksilöt reagoivat toisiinsa.

Matkan aikana päätettiin Ähtäri Zoon eläinlääkärin ja pandahoitajien koulutuksista Kiinassa ennen pandojen tuloa Suomeen. Lisäksi valmisteltiin eläinten siirtoon liittyviä toimenpiteitä ja aikataulutusta.

Ähtäri Zoohon valmistuva jättiläispandojen luonnonmukainen tarha-­‐alue on yksi maailman suurimmista. Pandojen alue käsittää pandatalon, jossa sijaitsevat sisätarhat, eläinlääkintä-­‐ ja tekniset tilat sekä omana kokonaisuutenaan ravintola-­‐ ja asiakastilat.

Rakentaminen etenee aikataulun mukaisesti. Hanke valmistuu marraskuun lopussa, KVR-­‐ pääurakoitsijana toimii Lemminkäinen Talo Oy ja hanke rahoitetaan kiinteistöleasing-­‐rahoituksella.