Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Suomen toinen kyläpöllönen löytyi Hämeenlinnasta

kylapollonen_leila-uotila

Kyläpöllösestä Hämeenlinnan Lammilla 22.5.2018 Kuva: Leila Uotila

Hämeenlinnasta löytyi eilen kevään toistaiseksi harvinaisin lintu, huippuharvinainen kyläpöllönen. Leila Uotila kuvasi Lammilla päivälevolla torkkuneen pöllön ja laittoi kuvan myöhemmin illalla linturyhmään Facebookissa. Hän arveli lintua sarvipöllöksi pienten korvatupsujen vuoksi, vaikka ihmettelikin pöllön pientä kokoa. Se oli vain vähän varpuspöllöä isompi.

Lintuharrastajat määrittivät pian pöllön kuvista kyläpöllöseksi, joka on havaittu vain kerran aikaisemmin Suomessa, Hämeenlinnassa silloinkin. Kesä–heinäkuussa 2011 kyläpöllönen kuultiin ja nähtiin Hauholla runsaan 20 kilometrin päässä eiliseltä havaintopaikalta. Kyläpöllönen pesii Etelä-Euroopasta itään Mongolian pohjoispuolelle, Suomea lähinnä Mustanmeren pohjoispuolella Ukrainassa ja Venäjällä.

Ennen kyläpöllöstä kevään harvinaisimmat linnut olivat puolitoista viikkoa sitten Loviisassa nähty Suomen neljäs valkosiipikiuru ja viime torstaina Tohmajärvellä nähty aavikkohaukka. Toukokuu on perinteisesti kevään parasta aikaa lintuharvinaisuuksille. Lintujen kevätmuutto jatkuu vielä muutaman viikon kesäkuun puolelle.

Havainto kyläpöllösestä olisi jäänyt varmistamatta ilman valokuvaa. Määrittäminen edes jonkinlaisesta valokuvasta on aina helpompaa kuin sanallisen kuvauksen tulkitseminen.

 

Väitös: Linnut käyttävät monimuotoista informaatiota elinympäristön valinnassa

bird-137301338963R

Väitöstutkimuksessa on selvitetty lintujen kykyä kerätä tietoa ympäristön laadusta ja soveltaa sitä pesimäpaikan valinnassa.

Eläimet elävät ympäristössä, jossa resurssit ja uhat vaihtelevat ajallisesti ja alueellisesti. Tämä vaihtelu aiheuttaa epävarmuutta eläinten päätöksentekoon, kuten pesimäpaikan valintaan. Hyödyllisten päätösten tekoa voi edesauttaa keräämällä tietoa ympäristön laadusta itsenäisesti tai seuraamalla muiden yksilöiden käytöstä ja menestystä.

Ensimmäisessä kokeessa havaittiin, että pesäloisen (käki) isäntälajit voivat käyttää käkien ääntelyä vihjeenä alueellisesta loisintauhasta ja siten välttää korkean uhan alueita pesimäpaikan valinnassa.

Toisessa kokeessa havaittiin kirjosieppojen keräävän tietoa pesäpetouhasta toisen lajin pesätuhojen kautta, kykenevän yhdistämään tiedon erilliseen pesäpaikan ominaisuuteen ja käyttämään tätä assosiaatiota omassa pesäpaikan valinnassa. Kuitenkin vain nuoret naaraat, jotka tekivät valintansa nopeasti, käyttivät kyseistä informaatiota valinnassaan.

Kolmannessa kokeessa kirjosieppojen havaittiin keräävän tietoa ympäristön laadusta pesinnän jälkeen vanhojen pesäsisältöjen avulla. Kyseisen tiedon käyttö pesimäpaikan valinnassa seuraavana keväänä vaihteli lintujen sukupuolen ja iän suhteen ja myös alueellisesti. Osa linnuista yhdisti pesimäpaikan valinnassaan aikaisempaa, pesinnän jälkeen kerättyä tietoa ja keväällä saatavilla olevaa informaatiota.

Väitöstyössä tutkittiin lisäksi pesimäpaikan valintaan liittyvän informaation käytön geneettistä periytyvyyttä sukupolvelta toiselle. Geneettinen analyysi viittasi pesimäpaikan valintaan liittyvän informaation käytön alhaiseen geneettisen variaation määrään ja siten alhaiseen geneettiseen periytyvyyteen sepelsiepolla.

Väitöstutkimus perustuu kokeellisiin ja havaintoaineistoihin eläinten luonnollisissa elinympäristöissä. Havainnot auttavat ymmärtämään pesälois-isäntä -rinnakkaisevoluutiota, lajien välisiä vuorovaikutuksia, lajiyhteisöjen toimintaa ja evoluutiota. Yksilöiden välinen vaihtelu informaation käytössä näyttää olevan yleistä, ja lisätutkimuksia tarvitaan.

—-

Filosofian maisteri Jere Tolvanen väittelee tohtoriksi Oulun yliopistossa 18.5.2018. Eläinekologian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Informed habitat choice in the heterogeneous world: ecological implications and evolutionary potential (Informaation käyttö eläinten elinympäristön valinnassa: ekologinen merkitys ja evolutiivinen potentiaali). Vastaväittäjänä toimii tohtori Damien Farine Konstanzin yliopistosta ja kustoksena dosentti Seppo Rytkönen Oulun yliopistosta. Väitöstilaisuus pidetään Linnanmaalla Arina-salissa (TA105) klo 12 alkaen.

Lämmin kevät ja alkukesä parantavat Pohjolan laululintujen pesintämenestystä

blackbird-1523166212wjS

Tuore suomalaiseen pitkäaikaisseurantaan perustuva tutkimus osoittaa, että pikkulintujen poikastuotto on korkeampaa lämpimien keväiden ja kesien jälkeen. Kylmä sää vähentää hyönteisravinnon määrää, heikentää mahdollisuutta pesiä toistamiseen saman kesän aikana ja altistaa poikaset kylmettymiselle.

– Moni varmasti vielä muistaa viime vuoden kylmän loppukevään ja alkukesän. Silloin oli myös koko seurantahistorian heikoin poikastuotto pikkulinnuilla, kertoo tutkija Kalle Meller Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Lämpötilan vaikutus erilainen eri puolilla Eurooppaa

Lämpimät kevätkelit paransivat poikastuottoa Suomessa niin Euroopassa talvehtivilla lähimuuttajilla kuin tropiikissa talvehtivilla kaukomuuttajilla.

Etelämpänä tilanne saattaa puolestaan olla päinvastainen, sillä Länsi-Eurooppaan myöhään saapuvien kaukomuuttajien on havaittu olevan lämpiminä keväinä ongelmissa. Hyönteiset nimittäin reagoivat lämpötilaan lintuja nopeammin ja poikastuoton kannalta tärkeä hyönteisravinnon huippu voi ajoittua aikaisina ja lämpiminä keväinä ennen kuin kaukomuuttajien poikaset ehtivät kuoriutua. Pohjolassa kaukomuuttajilla ei näyttäisi olevan vastaavaa ongelmaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan hyvä poikastuotto Suomessa kasvatti pesimäkantoja seuraavana vuonna tänne kaukaa muuttavilla muttei lähialueilta saapuvilla.

– Euroopassa talvehtivien lähimuuttajien pesimäkantoihin vaikuttavat pesimämenestyksen lisäksi talven ankaruudesta riippuva kuolleisuus, pohtii tutkija Markus Piha Luomuksesta.

Vaikka toukokuun ja kesäkuun alun lämpötilat eivät ole merkittävästi muuttuneet viime vuosikymmeninä, lämpenevä ilmasto voi kasvattaa pikkulintujen pesimäkantojen kokoa Pohjois-Euroopassa ainakin lyhyellä aikajänteellä.

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen tutkijoiden kanssa ja perustuu vapaaehtoisten rengastajien keräämään seuranta-aineistoon 20 pikkulintulajilla vuodesta 1987 lähtien. Tulokset on julkaistu kansainvälisesti arvostetussa Oecologia-tiedesarjassa.

Alkuperäisjulkaisu: A positive relationship between spring temperature and productivity in 20 songbird species in the boreal zone

Kolme kuuttia merelle Korkeasaaren villieläinsairaalasta – paluukyydillä sairas kuutti hoitoon

40161246480_236766b23a_z

Kuva:Mari Lehmonen (2018) Helsinki Zoo

Harmaahylkeen poikaset, jotka tuotiin Korkeasaaren villieläinsairaalaan Helsingin rannoilta Eirasta, Lauttasaaresta ja Rajasaaresta, ovat päässeet takaisin luontoon. Kuukauden hoidon aikana kuutit ovat vahvistuneet, kasvaneet ja oppineet pyydystämään elävää kalaa. Reippaiden kuuttien luontoon paluuta ei haluttu pitkittää ja nyt ne voivat jatkaa harjoituksiaan meriympäristössä.

Kyydin hyljeluodolle tarjosi Suomen meripelastusseuran pelastusristeilijä Jenny Wihuri, joka tuli noutamaan kuuttilaatikot saattajineen Korkeasaaren laivarannasta. Suunnaksi otettiin Porkkalanniemi ja sen takana sijaitseva hylkeidensuojelualue Kallbådan, jossa elää muutaman kymmenen yksilön harmaahyljeyhteisö.

Luontoon palaavat kuutit laskettiin yksitellen aluksen takaosan ramppia alas. Lauttasaaren kuutti näytti muille mallia: se meni reippaasti veneen laidalle, työnsi päänsä veteen ja pulahti uimaan kohti luotoa. Eiran kuutti pyrki laatikosta päästyään ramppia ylöspäin, samoin kuin Rajasaaren kuutti, joka kerran kylmässä meressä kastauduttuaan nousi takaisin aluksen kyytiin. Kaikki kolme lähtivät lopulta oikeaan suuntaan.

Meripelastusseura oli saanut tiedon Kallbådanin alueella valvontakamerasta näkyneestä haavoittuneesta kuutista, jota käytiin etsimässä Jenny Wihurin ja Korkeasaaren yhteisvoimin. Luodolta löytyi kivenkolossa kyhjöttävä väsynyt pikkuhylje, jolla oli räpylöissään haavoja ja tulehdus, joka ei olisi parantunut itsestään. Kuutti nostettiin aluksen kyytiin ja tuotiin hoidettavaksi villieläinsairaalaan. Jos kuutti tervehtyy, se viedään takaisin kotiluodolleen.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on vielä Kallbådanin kuutin lisäksi Rauman keskustan kanavasta löytynyt itämerennorpan kuutti, joka on tarkoitus tällä viikolla palauttaa merelle kotiseudulleen.

Merikotkien kuolemien taustalla useimmiten ihmisen toiminta

white-tailed-eagle-2997458_960_720

Lyijymyrkytys on uuden suomalaisen tutkimuksen mukaan merikotkien yleisin kuolinsyy. Merikotkat saavat myrkytyksen syötyään saaliseen tai haaskaan jääneitä lyijyhauleja tai lyijyammusten siruja. Huomattavaa kuolleisuutta aiheuttivat myös törmäykset sähkölinjoihin, autoihin, juniin ja tuulivoimaloihin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja WWF:n merikotkatyöryhmän yhteistyöprojektissa tutkittiin vuosina 20002014 yhteensä 123 merikotkan kuolinsyyt. Merikotkista tehdyt lintuinfluenssalöydökset ja niiden aiheuttamat kuolemat ovat myöhäisemmältä ajalta kuin tämä tutkimus.

“Peräti 60 prosentissa merikotkien kuolemista kuolinsyy johtui ihmisen toiminnasta. Yleisin kuolinsyy oli lyijymyrkytys, joka aiheutti kuoleman hieman yli 30 prosentissa tapauksista. Seuraavaksi yleisimpiä kuolinsyitä olivat erilaiset ihmisen toimintaan liittyvät onnettomuudet, joihin oli menehtynyt lähes neljännes tutkituista merikotkista”, sanoo erikoistutkija, FT Marja Isomursu Evirasta.

Lyijymyrkytykset olivat yleisempiä Ahvenanmaalla kuin Manner-Suomessa. Ahvenanmaalla lyijyammuksia saa vielä käyttää kaikessa metsästyksessä, mutta mantereen puolella lyijyammukset ovat olleet kiellettyjä vesilintumetsästyksessä vuodesta 1996 alkaen. Lyijymyrkytyksiä todettiin selvästi enemmän kylmänä vuodenaikana, jolloin merikotkat usein turvautuvat ravinnonhankinnassaan erilaisiin haaskoihin.

Lyijy aiheuttaa merikotkassa halvaantumista, anemiaa ja tyypillisesti hitaan kuihtumisen. Lyijy on haitallista myös ihmisille, erityisesti lapsille ja sikiön kehitykselle, koska se aiheuttaa muun muassa keskushermostovaikutuksia.

Luonnollisia kuolinsyitä (40 % tapauksista) olivat muun muassa sukukypsien lintujen reviiritaisteluissa saadut vammat ja erilaiset sairaudet tai nälkiintymiset. Laittomia ampumisia oli noin viisi prosenttia tutkituista tapauksista.

Merikotkien elimiä analysoitiin myös elohopean varalta. Elohopeapitoisuudet olivat korkeimmat vanhimmassa, sukukypsien merikotkien ikäluokassa. Varsinaisia elohopeamyrkytyksiä ei kuitenkaan todettu, eivätkä todetut pitoisuudet enää olleet niin korkeita kuin ne olivat 1960-luvulla.

Tutkimustulokset on julkaistu tieteellisessä artikkelissa:
Isomursu, M., Koivusaari, J., Stjernberg, T., Hirvelä-Koski, V, Venäläinen, E.-R.
Lead poisoning and other human-related factors cause significant mortality in white-tailed eagles. Ambio 2018.

Lue lisää:

Eviran luonnonvaraisten eläinten tautitutkimuksesta
WWF:n merikotkatyöstä
Tutustu Luonnontieteelliseen keskusmuseoon

WWF:n Luontolive laajeni – nyt voit kuunnella luonnon ääniä suorassa lähetyksessä

kuvituskuva-katja-nuorvala-wwf

Kuvituskuva, Katja Nuorvala WWF

Tuulen huminaa, linnunlaulua ja sumutorvien törähtelyä. WWF asensi yhdessä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa mikrofonin Helsingin edustalla sijaitsevaan Vallisaareen, ja osoitteessa luontolive.wwf.fi pääsee nyt kuuntelemaan saaristoluonnon sointia suorassa lähetyksessä. Tavoitteena on tuoda luonto lähemmäs ihmisiä.

”Luonnon kuunteleminen voi rentouttaa, rauhoittaa, innostaa ja viihdyttää. Samalla uskomme, että tänään avaamamme Äänilive on mainio tapa muistuttaa Suomen upeasta luonnosta ja tarpeesta suojella sitä”, WWF:n viestinnän asiantuntija Joonas Fritze sanoo.

Mikrofoni on asennettu yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa Helsingin Vallisaareen lehtometsään, saaren yleisöltä suljettuun osaan. Suomenlinnan naapurissa sijaitsevan Vallisaaren lehdot ja tuomitiheiköt tarjoavat elinympäristön monipuoliselle laululinnustolle, kuten esimerkiksi mustarastaalle, laulurastaalle, peukaloiselle, käenpiialle, mustapääkertulle ja kultarinnalle. Lisäksi mikrofoniin voi kantautua sammakon kurnutusta. Äänessä olevien lajien määrä lisääntyy kevään edetessä. Oikein hyvällä tuurilla on mahdollista, että suorassa lähetyksessä päästään kuulemaan harvinaisten ja uhanalaistenkin lajien, kuten esimerkiksi kuhankeittäjän tai valkoselkätikan, ääntelyä.

”Luonnon ääniä ei tarvitse välttämättä tunnistaa niistä nauttiakseen. Samalla Äänilive tarjoaa kuitenkin myös aktiivisille luontoharrastajille oivan mahdollisuuden seurata kevään etenemistä ja muuttolintujen saapumista vaikkapa kotoa tai toimistosta käsin. Erityisen iloisia olemme siitä, että voimme tarjota nyt osana WWF:n Luontoliveä virtuaalisia luontokokemuksia myös näkövammaisille”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Kaikkien WWF:n Luontoliven eri kamera- ja äänihankkeiden tavoitteena on levittää tietoa harvinaisista eläinlajeista ja niiden kohtaamista uhkista sekä innostaa ihmisiä osallistumaan luonnon suojeluun.

”Suomen metsissä elää peräti 814 uhanalaista lajia ja määrä uhkaa kasvaa. Esimerkiksi uhanalaisten hömötiaisen ja töyhtötiaisen laulu metsissämme vähentyy edelleen, mikäli metsienkäsittelyssä ei tapahdu muutosta. Haluammekin Ääniliven avulla muistuttaa, että käytännössä jokainen metsänomistaja voi varmistaa luonnon hyvinvoinnin ja monipuolisen linnuston elinmahdollisuudet omissa metsissään”, Tolvanen sanoo.

WWF:n Luontoliveä katsottu jo yli 100 000 kertaa

WWF avasi Luontolive-sivuston huhtikuun puolivälissä. Ensimmäiset WWF:n Luontolivessä nähtävät lajit ovat liito-orava ja metsäpeura, ja tavoitteena on, että osoitteessa luontolive.wwf.fi on toiminnassa vähintään yksi kamera ympäri vuoden. Reilussa kahdessa viikossa suoria lähetyksiä on katsottu yli 100 000 kertaa.

WWF sai innoituksen uuden livekamerasivuston toteutukseen Norppaliven suursuosiosta. Saimaannorppien – etenkin julkkisnorppa Pullervon – köllöttelyä on katsottu kahden viime kevään aikana yhteensä yli 5 miljoonaa kertaa. WWF avaa Norppaliven taas lähipäivinä.

WWF on toteuttanut Luontoliven lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Ääniliven toteutuksessa korvaamatonta apua ovat tarjonneet Metsähallituksen Luontopalvelut, Live Eye, Pukki Visuals ja Frantic.

Äänilive osoitteessa luontolive.wwf.fi/aanilive

Saimaannorpan kuutteja löytynyt 78

saimaannorpan-pesalaskentaa_kuva_metsahallitus_sirpa_peltonen-550x500

Kuva: Pesälaskijoita työssä, tutkimassa pesäpaikalle jäänytt kuutin karvaa. Kuva: Metsähallituksen arkisto, Sirpa Peltonen.

Metsähallituksen Luontopalvelujen johtamat pesälaskennat tehtiin vaikeissa olosuhteissa. Saimaannorpan pesälaskennoissa havaittiin 78 kuuttia, joista kuolleita oli neljä. Laskentoihin osallistui noin sata henkilöä, joista suurin osa oli paikallisia vapaaehtoisia.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskelan mukaan päättynyttä talvea luonnehti heikko jäätilanne. Jään tultua se peittyi lumikerroksella ja jäätyminen oli epätasaista. Heikkojen jääolojen vuoksi pesätarkistukset jouduttiin tekemään lyhyellä ajanjaksolla, normaalin kahden viikon sijasta noin viikon aikana.

Koskelan mukaan tarkka syntyneiden kuuttien määrä tarkentuu pesäpaikkasukelluksin toukokuussa. Heikkojen pesälaskentaolojen vuoksi epävarmoja kuuttihavaintoja on useampia. Sukelluksin etsitään pesäpaikolta istukoita, jotka kertovat paikalla syntyneen kuutin.

Tänä vuonna keväisen verkkokalastusrajoituksien ulkopuolella syntyi kaksi kuuttia; Puruvedellä ja Paasselällä. Näiden kuuttien ensimmäisten elinkuukausien turvaamiseksi ELY-keskus pyrkii tekemään osakaskuntien kanssa verkkokalastuksen rajoitussopimuksen.

Kuuttien elinpiireillä on Saimaalla keväistä verkkokalastusta rajoitettu 2 680 km laajuisella alueella. Paras tapa elvyttää erittäin uhanlaisen eläimen kantaa on estää saimaannorppien kuolemat kalaverkkoihin.

”Kuutien syntymät osoittavat, että suojelu tuottaa tulosta ja saimaannorppa voi palata aiemmin autioituneille elinalueilleen”, toteaa ylitarkastaja Tero Sipilä. Saimaan pieni norppakanta on luokitukseltaan erittäin uhanalainen.

Lintujen kevätmuutto käynnistyi aikataulun mukaisesti

vogels-1444987233pKy

Lintujen kevätmuutto etenee normaalissa aikataulussa. Pääskyistä on ilmoitettu satoja havaintoja, mutta määrät ovat vielä pieniä. Pohjoisimmat haarapääskyt on nähty Kemissä ja räystäspääskyt Keski-Suomessa. Ensimmäinen törmäpääsky nähtiin tiistaina. Muita tämän viikon saapujia ovat muun muassa sinirinta, satakieli ja ruokokerttunen. Aiemmin saapuneista hyönteissyöjälinnuista metsäkirvinen on havaittu Kemissä, kirjosieppoja Kainuussa, leppälintuja Pohjois-Karjalassa ja pajulintuja Keski-Suomessa. Pääjoukot saapuvat vasta myöhemmin toukokuussa.

Metsä- ja tundrahanhien parvet olivat suurimmillaan viime viikonvaihteessa. Kouvolassa laskettiin viikko sitten yli 20 000 yöpymään lentävää hanhea, ja Askolassa laskettiin maanantaina 11 700 metsähanhea. Tuhansia tundrahanhia on vielä monin paikoin. Pohjois-Pohjanmaalla on viime vuosien tapaan runsaasti lyhytnokkahanhia. Tyrnävällä niitä oli enimmillään 800.

Vesilintumuutto on virinnyt länsirannikolla. Esimerkiksi Kristiinankaupungin Siipyyssä on muuttanut päivittäin tuhansia mustalintuja. Viime sunnuntaina paikalta kirjattiin yli 10 000 muuttavan mustalinnun lisäksi noin 3 000 pilkkasiipeä, 845 tukkakoskeloa, yli 400 kaakkuria ja noin 170 härkälintua.

Kuovin muutto huipentui viime perjantaina ja maanantaina, jolloin Etelä-Suomen rannikolla päästiin useammassa paikassa ihailemaan yli tuhannen kuovin muuttoja. Meriharakoita on toistaiseksi nähty parhaimmillaan joitakin satoja.

Kevään paras piekanapäivä oli keskiviikkona Hailuodossa, jossa muutti yli 500 yksilöä. Harvinaisemmista petolinnuista arosuohaukkoja on taas havaittu runsaasti. Viimeisen puolentoista viikon aikana lajista on ilmoitettu yli 100 havaintoa.

Viikon harvinaisin lintu löytyi myöhään tiistai-iltana Espoosta, kun yölaulajaretkellä ollut lintuharrastaja huomasi lentoon lähtevän yöhaikaran. Haikara laskeutui vielä rantaveteen, mutta katosi paikalta yön aikana. Yöhaikara on havaittu vain 11 kertaa aiemmin Suomessa. Muita harvinaisuuksia ovat amerikantavit Porissa ja Närpiössä, kuusi mandariinisorsaa, neljä punapäänarskua ja kuusi harjalintua. Lisäksi on nähty useita katto- ja jalohaikaroita, haarahaukkoja, tunturikiuruja ja sepelrastaita.

Historian suurin tutkimus: Gorilloja ja simpansseja enemmän kuin aiemmin luultu, mutta gorillojen määrä vähenee koko ajan

silverback-gorilla-1402593801MmY

Tänään julkaistu laajin koskaan tehty tutkimus gorillojen ja simpanssien määrästä osoittaa, että eläimiä on enemmän kuin aiemmin on luultu. Samalla tutkimus kuitenkin paljastaa, että läntisessä päiväntasaajan Afrikassa gorillojen määrä vähenee joka vuosi.

Yli kymmenen vuotta kestänyt tutkimus kertoo gorillojen ja simpanssien tilanteesta sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on, että sekä läntisten tasankogorilloiden (Gorilla gorilla gorilla) että simpanssien (Pan troglodytes troglodytes) määrä on läntisessä päiväntasaajan Afrikassa suurempi kuin mitä aikaisemmin on luultu. Huono uutinen on, että gorillojen määrä vähenee vuosittain lähes kolmen prosentin vauhtia. WCS:n (Wildlife Conservation Society), WWF:n, Jane Goodall -instituutin, CITESin ja monien muiden järjestöjen, yliopistojen, eläintarhojen ja mukana olevien valtioiden viranomaisten yhteistyönä tehty tutkimus on julkaistu Science Advances -lehdessä.

Huolestuttavaa on myös se, että jopa 80 prosenttia Gabonissa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa tutkituista gorilloista elää suojelualueiden ulkopuolella, ja ovat näin alttiimpia esimerkiksi salametsästykselle ja taudeille. Lisäksi suojelualueiden ulkopuolella elävät eläimet ovat suuremmassa vaarassa menettää elintärkeät elinalueensa.

”Vaikka tiedämme gorilloita olevan nyt enemmän kuin aiemmin on luultu, se ei tarkoita, että niiden kanta olisi kasvanut. Päinvastoin, kanta pienenee koko ajan. Isompi yksilömääräarvio johtuu siitä, että nyt julkaistussa tutkimuksessa on tutkittu ensimmäistä kertaa vaikeapääsyisiä alueita ja tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Maija Kaukonen.

Gorillat edelleen äärimmäisen uhanalaisia

Läntisiä tasankogorilloita on tutkimuksen mukaan yli 360 000, mikä on kolmannes aiemmin luultua enemmän, ja simpanssejakin lähes 130 000, mikä on kymmenennes luultua enemmän. Läntiset tasankogorillat on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi ja simpanssit erittäin uhanalaisiksi. Uusi tutkimustulos ei muuta luokitusta.

”Nyt selvitetty gorilloiden yksilömäärä voi tuntua äkkiseltään suurelta, mutta uhanalaisuusluokitukseen vaikuttaa eläinten määrän lisäksi se, onko kanta kasvava vai pienenevä. Tässä suhteessa gorilloiden osalta ei ole epäselvyyttä: niiden määrä vähenee jatkuvasti muun muassa salametsästyksen ja laittomien metsähakkuiden takia”, Kaukonen sanoo.

Nyt julkaistun tutkimuksen tekemiseen on käytetty enemmän aikaa ja resursseja kuin koskaan aiemmin.  Yhteensä tiedon keräämiseen käytettiin 167 henkilötyövuotta. Tutkijat laskivat eläimiä ja niiden pesiä vaikeakulkuisessa metsässä, ja kävelymatkaa kertyi yhteensä yli 8 700 kilometriä, joka vastaa matkaa Lontoosta New Yorkiin.

Kattavan tutkimuksen toivotaan auttavan valtioita gorilloiden ja simpanssien suojelutoimien kohdentamisessa tehokkaammin. Tärkeintä on säilyttää eläinten elinalueet ja suojella ne esimerkiksi laittomilta hakkuilta. Toinen tärkeä ratkaisu on salametsästyksen lopettaminen. Gorilloita ja simpansseja salametsästetään etenkin niiden lihan takia.

“Guns, germs and trees determine density and distribution of gorillas and chimpanzees in Western Equatorial Africa” -tutkimus (julkaistu Science Advances -lehdessä)

Nielurajoittimia jaetaan kuuttien pelastamiseksi

nielurajoitin-havainnekuva

Saimaan norppavesillä kalastavien tulee huomioida 15.4. alkaneen verkkokalastuskiellon lisäksi, että myös katiskoiden tulee olla norppaturvallisia. Katiskan nielu ei saa levitä yli 15 senttimetrin.

Markkinoilla on saatavilla rakenteeltaan valmiiksi norppaturvallisia katiskoja, mutta myös perinteisistä löysänieluisista katiskoista voi tehdä norppaturvallisia asentamalla niihin nielurajoittimen. Luonnonsuojeluliitto jakaa nielurajoittimia ilmaiseksi ennalta-ilmoitetuissa Saimaan alueen myymälöissä. Lisäksi jaossa on tietoa saimaannorpasta ja norppaturvallisesta kalastamisesta.

Nielurajoitin on harjateräksestä tehty vahvike, joka pujotetaan katiskan nielun ympärille ja kiinnitetään esimerkiksi nippusiteillä tai rautalangalla. Luonnonsuojeluliitto on jakanut niitä vuonna 2012 alkaneen Kalasta oikein katiskalla -kampanjan aikana jo noin 17 000 kappaletta.

Nielurajoittimet valmistuvat savonlinnalaisessa verstaassa, jossa Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piirin toiminnanjohtaja Timo Luostarinen tekee niitä omin käsin. Verstaalta ne kulkeutuvat kalastajien mukana Saimaan vesiin pelastamaan kuutteja kalanpyydyskuolemilta.

Luostarinen on iloissaan siitä, että Saimaalla kalastavat ovat ottaneet nielurajoittimet hyvin vastaan. Hän kiittää myös Saimaan alueen myymälöitä, jotka ovat olleet mukana jakamassa nielurajoittimia norpan avuksi.

”Viime vuonna kauppoihin jaetut nielurajoittimet loppuivat monesta paikasta, mikä osoittaa, että katiskakalastajat ovat norppaturvallisen kalastamisen suhteen valveutuneita. Tämä on hieno asia, sillä nielurajoitin voi olla ratkaiseva tekijä kuutin henkiinjäämisen kannalta”, Luostarinen toteaa.

Norpille vaaralliset löysänieluiset katiskat ovat vähentyneet Saimaan norppa-alueilla huomattavasti vuosien takaisista. Erityisen toivottavaa olisi, että myös kalastusrajoitusalueiden ulkopuolella vältettäisiin käyttämästä norpille vaarallisia kalanpyydyksiä, sillä norppa on hiljalleen palaamassa takaisin entisille elinalueilleen. Tästä hyvänä osoituksena on kalastusrajoitusalueen ulkopuolella Puruvedellä tänä talvena syntynyt kuutti.

Nielurajoittimien jakelupaikat Saimaan alueella vuonna 2018 ovat:

Etelä-Karjalan Eekoon alue:

-Imatran Prisma
-Lappeenrannan Prisma
-Punkaharjun S-market
-Ruokolahden S-market
-Suomenniemen Sale
-Taipalsaaren S-market

Lisäksi:

-Saimaan luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, Lappeenranta

Suur-Savon Osuuskaupan alue:

-Anttolan Sale
-Enonkosken Sale
-Rantasalmen S-market
-Ristiinan S-market
-Savonrannan Sale
-Sulkavan S-market

Lisäksi:

-Savonlinnan Rautatavaratalo Carlson
-Savonlinnan K-Citymarket
-Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri, Pappilankatu 3, Savonlinna

Pohjois-Karjalan Osuuskaupan alue:

-Liperin S-Market
-Rääkkylän S-Market

Pohjois-Savon alue:

-Varkauden Rautatavaratalo Carlson

 

Lisätietoja:

Kalasta oikein katiskalla -verkkosivut (sisältää videon, jolla Timo Luostarinen esittelee nielurajoitinta):
https://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/kalasta-oikein-norppavesilla/kalasta-oikein-katiskalla

Kalastusrajoitukset Saimaalla (maa- ja metsätalousministeriö): http://mmm.fi/saimaannorppa