Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Ensimmäiset kurjet ja västäräkki havaittu jo Pirkanmaalla

wagtail-with-mosquito-in-beak

Ensimmäiset kurjet on havaittu tänään keskiviikkona 20.3.2019 Pirkanmaalla. Valkeakoskelta Linnasten peltoaukealta ilmoitettiin yksi muuttava kurki. Samoin Sastamalan Villilästä. Kevään ensimmäinen västäräkki havaittiin Kangasalan Vääksyssä 18.3.2019.

Sastamalan Villilä Kokemäenjoen vieressä on Pirkanmaalla loistava muuton seurantapaikka. Siellä tehdään keväisin muuttavista linnuista ensimmäisiä havaintoja maakunnassa.  Tänään keskiviikkona 20.3.2019 Villilässä on havaittu muun muassa muuttava kyhmyjoutsen, 38 paikallisen metsähanhen parvi ja merihanhia 2 paikallista yksilöä.

Pirkanmaan ensimmäiset töyhtöhyypät tänä keväänä havaittiin 15.3. Sastamalassa. Tuona päivänä oli Sastamalan Keikyän Honkolassa 13 paikallista hyyppää. Tämän jälkeen hyyppiä on alkanut näkyä entistä enemmän, ja ensimmäiset linnut ovat saapuneet kaikkialle maakuntaan. Esimerkiksi 18.3.2019 Sastamalan Villilässä laskettiin 138 muuttavaa ja 16 paikallista töyhtöhyyppää. Töyhtöhyyppien myötä kiuruja alkaa näkyä ja kuulua yhä yleisemmin.

Laulujoutsenten määrät ovat nopeasti lisääntymässä. Sastamalan Villilässä oli 18.3.2019 noin 200 laulujoutsenen parvi paikallisena.  Joutsenpariskunnat palaavat ajoissa vanhoille reviireilleen lumen ja jään keskelle, jotta vanha pesimäpaikka pysyisi koskemattomana muilta joutsenilta. Merikotkia ja hiirihaukkoja muuttaa Pirkanmaan yli. Sepel- ja uuttukyyhkyjä tulee koko ajan lisää. Sepelkyyhkyn soidinhuhuilu täyttää pian maiseman. Kottaraisten määrät lisääntyvät.

Näinä päivinä voi havaita Pirkanmaan kautta pohjoiseen muuttavia mustavalkoisia pulmusia isoinakin parvina. Pulmuset suosivat lepäily- ja ruokailupaikkoina peltoja ja muita vastaavia alueita, joilla on pälveä näkyvissä. Esimerkiksi Lempäälästä on ilmoitettu 150 pulmusen paikallisparvi ja Kangasalan Leipissä 135 pulmusen paikallisparvi 19.3.2019.

Nyt on hyvä aika lähteä keväiseen luontoon tekemään havaintoja, Pään päältä voi kuulla laulujoutsenparven tai kurkiparven ääntä. Hanhiparvi voi yllättää mukavasti. Pelloilla saattaa lennellä mustavalkoinen pulmusparvi ja ensimmäiset västäräkit voivat keikutella pyrstöään lumettomassa maassa.

Karhukannan kasvu näyttää taittuneen

brown-bear-1381677298paM

Luonnonvarakeskuksen (Luke) uusimman kanta-arvion mukaan Suomen karhukannan kasvu on taittunut. Karhujen kokonaisyksilömäärän arvioidaan olevan 2020–2130 yksilöä ennen vuoden 2019 metsästyskautta. Arvio on noin viisi prosenttia pienempi kuin vuonna 2018 annettu arvio.

Karhujen lukumäärä on vähentynyt selvimmin Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa mutta samalla Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon riistakeskusten alueella on havaittu hienoista kasvua. Kaikkiaan muutokset ovat vähäisiä.

Karhun kanta-arvio perustuu petoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamiin pentuehavaintoihin. Vuoden 2018 aikana tallennettiin 948 pentuehavaintoa, joissa tavattiin vähintään yksi alle vuoden ikäinen pentu. Pentuehavaintojen määrä on vähentynyt vuoden 2017 huippuvuodesta noin 42 prosenttia.

Tallennetuista pentuehavainnoista arvioidaan erillisten pentueiden lukumäärää vertailemalla pentujen lukumäärää, havaintojen keskinäisiä etäisyyksiä sekä havaintoihin liittyviä tassun jälkien kokoa. Lisäksi otetaan huomioon tutkimustieto karhun biologiasta.

Lisätietoa karhukannan arvioinnista ja karhuhavainnoista löytyy riistahavainnot.fi-sivuilta.

Espoon ensimmäinen cityhuuhkaja pesii toimistorakennuksen katolla Espoon keskuksessa

IMG_9768

Hautova huuhkaja pesällä Espoossa. © Antti Karppi

Huuhkajapariskunta on joitakin päiviä sitten aloittanut pesinnän toimistorakennuksen katolla Espoon keskuksessa. Naaras makaa hautomassa pesällä ja koiras vartioi lähistöllä.

“Huuhkajan pesintä on arka häiriöille, joten pesää ei saa yrittää lähestyä. Emot saattavat myös puolustaa pesää aggressiivisesti. Pesinnästä ei kuitenkaan aiheudu vaaraa ihmisille. Jos linnut saavat hautoa rauhassa, iloinen perhetapahtuma on edessä arviolta huhtikuun puolivälissä”, arvioi Tringan kaupunkihuuhkajaryhmän puheenjohtaja Raimo Seppälä.

Kyseessä on ensimmäinen tunnettu urbaani huuhkajan pesintä Espoossa. Kaupunkihuuhkajia eli ns. cityhuuhkajia esiintyi Helsingin keskustan tuntumassa vuosina 2005–2012. Kuuluisin niistä oli Bubiksi nimetty lintu, joka keskeytti Suomen ja Belgian välisen jalkapallo-ottelun kesäkuussa 2007. Myös Forumin katolla 2011 pesineet huuhkajat saivat laajaa julkisuutta.

Forumin huuhkajia pääsi poikasvaiheessa seuraamaan turvallisesti matkan päästä, kun emot toivat pesälle ruokaa. Jos kaikki sujuu hyvin, sama voi olla edessä myös Espoossa. Yksityisen toimistorakennuksen tiloihin ei saa mennä ilman lupaa.

Suomessa pitkään jatkunut vaino on vähentynyt, minkä arvellaan auttaneen huuhkajan sopeutumista ihmisen läheisyyteen. Euroopan suurin pöllö huuhkaja on rauhoitettu meillä ympärivuotisesti. Suomen pesimäkanta on noin 1200 paria. Tänään julkistetun vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin mukaan huuhkaja on Suomessa erittäin uhanalainen laji.

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry on BirdLife Suomen paikallisyhdistys, johon kuuluu yli 3000 lintuharrastajaa Uudellamaalla.

 

Pirkanmaalta ilmoitettiin helmikuussa 131 koskikaraa

Koskikara. Orivesi. Rönni

Jukka T. Helin

Pirkanmaalla on jo useana vuonna laskettu talvehtivia koskikaroja. Nyt helmikuussa 2019 Pirkanmaalta ilmoitettiin 131 talvehtivaa karaa. Retkeilyaktiivisuus oli joillakin alueilla heikompaa kuin aikaisempina vuosina. Toisaalta esimerkiksi Orivedellä ja Mänttä-Vilppulassa karoja etsittiin ja ilmoitettiin hyvin.  Lisäksi karojen jakaantuminen maakunnan eri puolille on riippuvainen useasta tekijästä kuten vedenkorkeudesta ja ravinnosta. Pakkastalvina karat ovat helpommin löydettävissä, kun taas lämpiminä talvina karat ovat hajallaan sulien purojen ja jokien varsilla.

Karoja ilmoitettiin maakunnasta helmikuun ajalta arviolta 131 yksilöä. Pirkanmaalla järjestettiin myös tehostettu jokavuotinen karalaskenta aikavälillä 9-17.2.  Eniten karoja ilmoitettiin Mänttä-Vilppulasta – yhteensä 29 karaa. Seuraavana tuli Orivesi 20 karalla. Kolmanneksi sijoittuivat Ruovesi ja Virrat 12 karalla. Suurimmat ilmoitetut karamäärät painottuivat Pirkanmaan pohjoisiin ja itäisiin osiin.

Suurin koskikarakertymä havaittiin Mänttä-Vilppulasta Melaskoskesta 12 karaa ja Vilppulankoskesta 11 karaa.  Lempäälän Herralankoskesta ynnäiltiin kerralla yhteensä 7 karaa. Ruovedellä Muroleenkoskesta havaittiin helmikuussa yhteensä 6 karaa samoin kuin Virtain Koskelankoskesta.

Pirkanmaalle talvehtimaan saapuvat koskikarat tulevat lähes kokonaisuudessaan Norjan ja Ruotsin Kölivuoristosta.  Suomen pesivä kanta muuttaa puolestaan Suomesta Venäjän Karjalaan. Ensimmäiset karat saapuvat lokakuun loppupuolella. Koskikarat ovat vahvasti uskollisia entisille talvireviireilleen ja palaavat niille talvehtimaan. Kun otetaan huomioon laskentatehokkuus, Pirkanmaan nykyiseksi talvikannaksi voisi arvioida enimmillään n. 350 karaa. Ne saapuvat takaisin pesimäseudulleen maaliskuun loppupuolella. Viimeiset nähdään huhtikuun puolenvälin paikkeilla. Sääolosuhteet vaikuttavat muuton aikatauluun.

Koskikara voi pesiä myös Pirkanmaalla, mutta näin tapahtuu hyvinkin epäsäännöllisesti ja vain muutaman parin voimin. Vuonna 2016 havaittiin kaksi pesintää: Juupajoella ja Sastamalassa.

Pirkanmaalla on aikoinaan tehty aktiivista karatutkimusta.  Maakunnassa talvehtivan karakannan määrän arvioitiin 1980-luvulla olleen enimmillään 500 yksilöä. Tämä voi olla pienoinen aliarvio, koska tuntemattomilta paikoilta ei saatu havaintoja yhtä hyvin kuin nykyisin. Karakanta on ollut laskusuunnassa.  Talvehtivan karakannan vähentymiseen ovat vaikuttaneet muun muassa vedenlaadun heikentyminen turvetuotannon vuoksi. Tämä on vaikuttanut karan ravinnon määrään. Monet karojen pesimäpaikat ovat myös vilkkaita virkistyskohteita. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan enimmillään 350 paria ja talvikannaksi siinä 4 500 yksilöä. Koskikara on uhanalainen vaarantunut laji.

 

Pirkanmaalta ilmoitetut karat helmikuussa 2019 kunnittain

Akaa                1

Hämeenkyrö   5

Ikaalinen         9

Juupajoki        –

Kangasala       2

Kihniö             –

Lempäälä        11

Mänttä-Vilppula         29

Nokia              7

Orivesi            20

Parkano           4

Pirkkala          –

Punkalaidun    –

Pälkäne           4

Ruovesi           12

Sastamala       6

Tampere          4

Urjala              –

Valkeakoski    1

Vesilahti          1

Virrat              12

Ylöjärvi          3

 

Yht                  131

 

Lohi pärjää lemmenleikeissä kotikenttäedulla

fish-vintage-painting

Synnyinpaikoillaan kutevat lohet saavat selvästi enemmän jälkeläisiä kuin muualta tulevat kosiskelijat.

Synnyinpaikoillaan kutevilla lohilla on etulyöntiasema kauempaa tuleviin kosiskelijoihin nähden. Näin kertoo uusi tutkimus, joka syventyi lohen pariutumiseen Utsjoella.

Tutkjoiden analysoimat geneettiset näytteet osoittivat, että kotikulmien lohet menestyvät lisääntymisessä huomattavasti paremmin kuin lohet, jotka kokeilevat onneaan vierailla kutualueilla.

– Lohien lisääntymisen tunteminen auttaa suojelemaan paikallisia lohikantoja, kertoo tutkija, dosentti Kenyon Mobley Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta, toinen tutkimuksen vastuukirjoittajista.

Tuore tutkimus syntyi Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston yhteistyönä, ja se on juuri julkaistu Science Advances -tiedelehdessä.

Geeninäytteet yhdistivät vanhemmat ja jälkeläiset

Lohi on tunnettu uskollisuudestaan kotijoelleen – se palaa synnyinpaikkaansa kutemaan vuosien ja jopa tuhansien kilometrien merivaelluksen jälkeen. Pieni osa lohista hakeutuu kuitenkin kutemaan muihin jokiin.

– Paikalliset lohet saivat yli kolme kertaa enemmän jälkeläisiä kuin muualta tulleet, vaikka vierailijatkin onnistuvat ajoittain pyrkimyksissään, kertoo Helsingin yliopiston tutkija, dosentti Hanna Granroth-Wilding, toinen tutkimuksen vastuukirjoittajista.

Tutkijat keräsivät neljän vuoden aikana tuhansia geneettisiä näytteitä lohista Tenojoen sivujoen Utsjoen kutualueilta ja analysoivat, kuinka paljon poikasia kukin kutukala tuotti.

Sama geneettinen tieto paljasti, mitkä kutukaloista olivat paikallisia eli syntyneet kyseisellä alueella ja mitkä olivat kotoisin muilta Tenojoen vesistön alueilta, esimerkiksi Tenon pääuoman yläosista tai Inarijoesta. Näin saatiin selville, poikkesiko paikallisten kutumenestys muualta tulleiden onnistumisesta.

Kotikenttäedun syyt epäselviä

– ‟Kotikenttäetu” on tuttu termi urheilussa. Kotijoukkue hyötyy paikallisten olosuhteiden tuntemuksesta ja saa etua vierasjoukkueeseen nähden. Näin kotijoukkue voittaa otteluita keskimäärin enemmän kuin vierasjoukkue.

– Vertaus urheiluun pätee tässä, sanoo professori Craig Primmer Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

– Kotikenttäetuun voi olla monta syytä. Se voi perustua siihen, että kotijoukkue tuntee kotikenttänsä paremmin tai siihen, että katsojat tukevat kotijoukkuetta enemmän. Tai sitten syynä voi olla tällaisten tekijöiden yhdistelmä tai vielä muutkin tekijät. Tarkkaa syytä ilmiöön ei tiedetä. Mutta samantapaiset syyt voivat vaikuttaa myös lohen kutumenestykseen.

– Lohen kotikenttäedun syyt jäivät tutkimuksessamme vielä epäselviksi. Emme löytäneet eroja paikallisten lohien ja vierailijoiden koossa tai kunnossa. Kotikentän parempaa tuntemusta ei näin voida sulkea pois mahdollisista menestyksen syistä, Primmer selittää.

– Olemme pitkään tutkineet lohen kutukalamääriä ja kutukäyttäytymistä Tenojoen vesistössä, mutta nyt selvitimme ensimmäistä kertaa eri alkuperää olevien kutukalojen lisääntymismenestystä, kertoo tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro Luonnonvarakeskuksesta.

– Lohen kudussa koolla on väliä – isompi pärjää – mutta uusien tutkimustulosten mukaan kotikenttäetu voi kompensoida jopa kokoeroa.

Tieto kotikenttäedusta voi auttaa lohikantojen hoitamisessa

Eräs tutkimustuloksista tehtävä johtopäätös on se, että lohen kannattaa pyrkiä palaamaan kutemaan synnyinpaikalleen, koska siellä lisääntymismenestys on suurempi. Tällä on vaikutusta luonnon lohikantojen tilaan.

– Paikallisten lohikantojen ominaispiirteiden parempi tuntemus auttaa kalataloushallintoa tekemään oikeita päätöksiä lohikantojen elvyttämisen, suojelun ja kestävän käytön järjestämiseksi. Nyt selvitetty kotikenttäetu auttaa myös villejä lohia vastaamaan merikasvatuksesta karanneiden lohien haasteeseen kutualueilla. Tutkimustulokset vahvistavat lisäksi aiempia suosituksia: mikäli istutuksia tarvitaan joissakin vesissä kalakantojen elvyttämiseksi, istutettavat kalat tulisi kasvattaa paikallisista kannoista hankitusta mädistä ja maidista, Mobley sanoo.

Alkuperäinen tutkimusartikkeli:

Home ground advantage: Local Atlantic salmon have higher reproductive fitness than dispersers in the wild

Mangustinpentujen saama ylimääräinen hoiva tuo etuja seuraavallekin sukupolvelle

25aa7b37-2989-4495-8d58-3031ae8775c8-w_576_h_2000

Ne seepramangustin pennut, joilla on elämänsä ensi kuukausina henkilökohtainen kaitsija, pärjäävät aikuisinakin paremmin ja lisääntyvät menestyksekkäämmin. Kuva: Emma Vitikainen

Seepramangustien varhaislapsuudessa saaman huolenpidon hyödyt eivät lopu siihen kun hoiva päättyy, vaan jatkuvat vuosien päähän aikuisikään saakka. Yhteistyön tuomilla pysyvillä eduilla on voinut olla merkittävä vaikutus myös muiden sosiaalisten lajien, kuten ihmisen, kehitykseen, terveyteen ja elinkaaren evoluutioon.

Seepramangustit elävät perheryhmissä, joissa pennut hoidetaan yhdessä. Naaraat synnyttävät samana päivänä, ja imettävät toistensa poikasia.

Pennut eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisia. Joillain pennuilla on elämän ensimmäisten kuukausien aikana jatkuvasti henkilökohtainen kaitsija: vanhempi laumanjäsen, joka ei ole sen emo tai isä. Kaitsijat kantavat, sukivat ja suojelevat pentuja. Samalla ne välittävät pennuille elinikäisiä tapoja ja käyttäytymismalleja. Pennut kilpailevat kaitsijoiden huomiosta, ja osa pennuista joutuu pärjäämään pienestä pitäen omillaan.

Emma Vitikainen Helsingin yliopistosta ja professori Michael Cant Exeterin yliopistosta ovat osoittaneet, että mangustinpentujen kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana saamalla hoivalla on olennaisen tärkeä rooli sekä urosten että naaraiden elinikäisessä menestyksessä.

Pennut, jotka viettivät paljon aikaa kaitsijan seurassa, olivat sukukypsyyden saavuttaessaan painavampia kuin heikommin hoidetut ikä- ja pentuetoverinsa. Painavammat mangustit puolestaan pärjäävät paremmin lisääntymiskilpailussa.

Erityisesti naaraspentujen saamalla huolenpidolla oli suuri vaikutus niiden koko aikuisiän mittaiselle lisääntymismenestykselle. Hoivan määrä vaikutti niiden poikasten määrään senkin jälkeen, kun koon vaikutukset oli huomioitu.

– Eniten hoivaa ja huolenpitoa ensimmäisten elinkuukausiensa aikana saaneet pennut lisääntyvät aikuisena tehokkaammin, ja saavat eniten poikasia painosta riippumatta. Tämä puolestaan tarkoittaa, että huolenpidon vaikutukset ulottuvat sukupolvien yli, Emma Vitikainen sanoo.

Tutkimus tarjoaa kiehtovan näkymän siihen, miten hoivaava käyttäytyminen muokkaa sosiaalisten eläinten, kuten ihmisen, elämänkaarta. Sosiaaliset eläimet kasvavat perheryhmissä, joissa jälkeläisistä huolehtivat vanhempien lisäksi myös muut yhteisön jäsenet.

– Tiedämme, että varhain elämässä saadulla huolenpidolla on merkittävät vaikutukset ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimuksemme osoittaa, että myös mangusteilla hyväosaisuus kasautuu – suuremmat pennut saavat enemmän hoivaa ja menestyvät kaiken kaikkiaan paremmin.

Tutkimus perustuu 17 vuoden aikana kerättyyn aineistoon luonnonvaraisista seepramangusteista Ugandassa.

Artikkeli:

Michael Cant, Emma Vitikainen, Faye Thompson ja Harry MarshallLive long and prosper: durable benefits of early-life care in banded mongooses. Philosophical Transactions of the Royal Society B. Volume 374, issue 1770. 25 February 2019, doi: 10.1098/rstb.2018.0114

Korkeasaaren uusi laji turkoosipikkugekko havahduttaa lemmikkikaupan vaaroista

32263628977_bf0e58ec8b_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2019) Helsinki Zoo

Korkeasaaren uudet asukkaat ovat pieniä ja kirkasvärisiä. Turkoosipikkugekoilla aikuinen koiras on turkoosi ja naaras pronssisen vihertävä, vatsapuolelta molemmat ovat oranssinkeltaisia. Kooltaan ne ovat alle kymmenen sentin mittaisia. Suomalaiselta vastuulliselta kasvattajalta saatu pari muutti trooppisen Africasia-talon terraarioonsa viikonloppuna.

Turkoosipikkugekon kotiseutu on itäisessä Tansaniassa, Uluguru-vuorten alarinteillä, alle kahdeksan neliökilometrin metsäalueella. Laji elää mombasankairapalmujen lehtiruusukkeissa. Yhdessä palmussa asuu tavallisesti yksi koiras, yksi naaras, ja niiden poikasia. Gekot syövät pieniä hyönteisiä, palmun kukkien mettä ja juovat lehtiruusukkeeseen kertyvää vettä.

Äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun turkoosipikkugekon suurin uhka on lemmikiksi kerääminen, mikä alkoi vasta 2000-luvun alkupuolella. Vuosina 2005–2009 luonnosta kerättiin kymmeniä tuhansia gekkoja, noin 15 % tuolloisesta kannasta. Saadakseen gekot palmusta, keräilijät usein kaatavat puun, mikä on tuhonnut myös gekkojen elinympäristöä. Kanta onkin pirstoutunut osapopulaatioiksi, joiden koosta ei ole tietoa viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Vuodesta 2017 turkoosipikkugekon kauppaa on rajoitettu kansainvälisellä CITES-sopimuksella. Lajin kerääminen luonnosta on laitonta, mutta valvonta on heikkoa. Koska kysyntää kauniille lemmikille on edelleen, gekkoja kuljetetaan Tansaniasta eri lajinimellä kansainvälisille markkinoille. EU:n alueella turkoosipikkugekkoa ei saa myydä tai pitää lemmikkinä ilman todistuksia sen alkuperästä. Eurooppalaisissa eläintarhoissa tarhatuista turkoosipikkugekoista pidetään kantakirjaa.

Myös turkoosipikkugekon elinympäristön suojeluun on alettu kiinnittää huomiota, sillä Uluguru-vuorilla elää paljon kotoperäisiä lajeja. Tätä arvokasta elinympäristöä uhkaavat laittomat metsänhakkuut, polttopuun keräys, yleistyneet metsäpalot ja kalkkikiven louhinta. Paikallisten asukkaiden rooli suojelussa on tärkeä.

Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistys: Maakotkia muuttaa ja ensimmäiset kiurut on havaittu

Maakotka.

Maakotka Kuva: Jukka T.Helin

BirdLife Suomen jäsenjärjestön Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen (Pily:n) tiedote 20.2.2019 kevätmuuton alkamisesta Pirkanmaalla

Maakotkia muuttaa ja ensimmäiset kiurut on havaittu

Keväinen ja sopivatuulinen sää sai maakotkat muuttamaan Pirkanmaan taivaalla kohti pohjoista ja koillista. Maakotkien muutto alkaa aikaisin – heti, kun säätilanne sen sallii. Viime torstain ja sunnuntain välisenä aikana (14.2-17.2.2019) Pirkanmaalta ilmoitettiin ainakin 20 muuttavaa maakotkaa ja kaksi lähinnä paikalliseksi tulkittua maakotkaa. Pirkanmaan valtakunnallisesti tunnettu kotkien muuttoreitti kulkee Sastamalasta Nokian Taivalkunnan ylitse. Toinen mainio paikka tähystellä kotkia on Valkeakoskella Linnasten peltoaukealla. Muuttavia maakotkia voi havaita kuitenkin koko Pirkanmaan alueella.

Nuoria maakotkia kiertelee muuttoaikaan maamme eteläosissa. Huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana nuoret kotkat voivat kierrellä Skandinaviassa ja jopa Kaakkois-Euroopassa asti. Vanhat aikuiset kotkat pyrkivät pysyttelemään lähellä pesimäpaikkojaan.

Nokialla ja Kangasalla tehtiin viime viikonlopun paikkeilla havainto pohjoista kohti muuttavasta piekanasta. Suotuisan muuttosään ansiosta. Pitkin talvea maakunnassa on kierrellyt ja ollut paikallisina kymmenittäin merikotkia. Esimerkiksi Tiira-lintutietopalveluun on ilmoitettu Lempääästä Pyhäjärven Säijänselältä 17.2.2019 yhteensä 31 merikotkaa. Merikotkat ovat alkaneet oleskella talviaikaan Pyhäjärven alueella osittain sen vuoksi, koska haaskaruokinnat on lopetettu rannikolta. Lisäksi kalastajat ovat jättäneet roskakalaa ja perkuujätteitä kotkille ravinnoksi.

Piekana

Piekana Kuva: Jukka T.Helin

 

Nokian Taivalkunnassa Alasenlahden pelloilla tehtiin havainnot yhteensä kolmesta aikaisesta muuttavasta kiurusta. Pirkanmaan kautta pohjoiseen muuttavia pulmusia alkaa myös näkyä. Pulmushavaintoja on Lempäälästä ja Sastamalasta.

Kevät näkyy myös siinä, että pöllöjen soidin on alkanut tai on alkamassa. Nyt kannattaa lähteä tyyneen yöhön kuuntelemaan, jos pöllöt olisivat huhuilemassa. Tosin ainakin osassa Pirkanmaata (etenkin itäosissa) on tietojen mukaan varsin huono myyrätilanne. Näin ollen pöllöjen soidinaktiivisuus ja pesimisen aloittaminen ovat vielä hieman arvoituksellisia asioita.

Heti, kun säätä muuttuvat keväisiksi ja järvien sulat laajentuvat, lokkeja alkaa saapua kuuluttamaan kevättä. Esimerkiksi  Akaasta Jumusen rannoilta on laskettu pari päivää sitten 85 harmaalokkia ja 12 merilokkia. Nokialla Kulovedellä havaittiin 19.2.2019 jo aikuispukuinen kalalokki. Isokoskeloiden, telkkien ja laulujoutsenten määrät alkavat kasvaa.

Tampereella Tuomiokirkonpuistossa on jo pitempään viihtynyt mustavaris varisten joukossa. Nyt mustavaris on saanut seurakseen toisen mustavariksen. Mustavariksesta on joitakin talvihavaintoja Pirkanmaalta aikaisemmilta talvilta.

Talvehtimaan jääneet linnut ovat aloittelemassa kevätlauluaan. Mustarastaat, tiaiset, punatulkut ja viherpeipot ovat laulaneet jo pitkään, mutta viime sunnuntaina Nokialla Siurossa yritti jo paikalla talvehtinut koiraspeippo viritellä laulua.

Ilmastonmuutos vaikuttaa lintujen muuttorytmiin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa

377f0d3f-7950-48eb-b08c-09e0980e705e-w_576_h_2000

Sepelkyyhky, Columba palumbus. Kuvaaja Aleksi Lehikoinen.

Tuore tutkimus paljastaa, että lintujen kevätmuutto on aikaistunut huomattavasti ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Euroopassa ja Kanadassa. Keskimääräinen lintu on aikaistanut kevätmuuttoaan noin viikon viidessä vuosikymmenessä, ja samalla muuttokauden kesto on pidentynyt.

Voimakkaimmin kevätmuutto on aikaistunut muuton alkuvaiheessa etenkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa talvehtivilla lähimuuttajilla. Näillä lajeilla, kuten kiuru, töyhtöhyyppä tai sepelkyyhky, muuton aloitus on aikaistunut 1,5–2 vuorokautta vuosikymmenessä. Tropiikissa talvehtivilla kaukomuuttajilla, kuten haarapääsky tai satakieli, muuton aloitus on aikaistunut 0,6–1,2 vuorokautta vuosikymmenessä.

– Muuton puolivälin muutosten perusteella keskimääräisen linnun kevätmuuton ajoitus on aikaistunut hieman yli viikon 1950-luvun lopulta, kertoo Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin Yliopistoa.

Osalla lajeista muutto on aikaistunut huomattavasti nopeammin. Esimerkiksi laulujoutsenen kevätmuuton puoliväli on aikaistunut Suomessa parilla viikolla 1980-luvulta lähtien.

Kevätmuutto ei kuitenkaan ole aikaistunut tasaisesti lajin muuttokauden sisällä. Viimeiset muuttajat, jotka ovat tyypillisesti nuoria ja kokemattomampia lintuja, ovat vain hieman aikaistaneet muuton ajoittumistaan. Ensimmäisillä muuttajilla on suurin paine päästä ensimmäisenä pesimäpaikoille, kun taas viimeiset muuttajat ovat usein pesimättömiä lintuja, joilla ei ole kiire saapua pohjoiseen. Tämä on johtanut koko muuttokauden keston pidentymiseen.

Havaitut muutokset olivat yhteydessä paikallisiin lämpötiloihin. Mitä lämpimämpi kevät oli, sitä aikaisemmin muutto käynnistyi ja sitä pidempi oli lajien muuttokausi. Alueelliset erot ilmaston lämpenemisessä selittivät myös eroja muutonajoittumisessa.

– Lintujen kevätmuutto on aikaistunut voimakkaammin Euroopassa kuin Kanadassa, koska Euroopan lämpötilat ovat nousseet nopeammin kuin Kanadassa, kertoo Andreas Lindén Yrkeshögskola Noviasta.

Tutkimus perustuu 21 pohjoiseurooppalaisen ja kanadalaisen lintuaseman pitkäaikaisiin muuttolintuseurantoihin lähes 200 lajilla. Pisimmät aikasarjat alkavat 1950-60-lukujen taitteesta. Suomesta aineistoa oli Hangon ja Jurmon lintuasemilta, ja valtaosa aineistosta ovat keränneet vapaaehtoiset lintuharrastajat. Tutkimuksen tulokset on julkaistu kansainvälisessä arvostetussa Ecological Indicatorsjulkaisusarjassa.

Hangon lintuaseman kevätmuuttoaikoja ja niissä tapahtuneita muutoksia voi tutkia helmikuussa avatun “Haahka” muuttolintuselaimen avulla osoitteessa https://haahka.halias.fi/.

Kainuun hyönteiskesä 2018

Amiraali_kuvaaja_Reima Leinonen_300dpi

Kuva: Amiraaliperhonen – kuvaaja Reima Leinonen

Kesä 2018 oli Kainuussa lämmin ja sen aikana havaittiin maakunnassa 9 uutta perhoslajia. Lisäksi Kainuuseenkin ulottui gammayökkösten (Autographa gamma) runsas vaellus. Keväällä saapui myös amiraaleja (Vanessa atalanta) ja niistä kehittyi runsaasti “kesäpolvea” myös Kainuussa. Amiraalilla on havaittu Etelä-Suomessa paluumuuttoa syksyn kylmissä tuulissa kohti Viroa.

Kainuussa helle jatkui lähes koko kesä-heinäkuun ja se näkyi myös hyönteislajistossa. Osa lajeista lensi lähes kuukauden etuajassa. Loppukesästä ampiaisyhdyskunnat kasvoivat suuriksi ja niitä liikkui puutarhoissamme paikoin runsaasti pesien hajottua. Ampiaisia on joka toinen vuosi enemmän ja sellainen osui juuri viime vuoteen. Tulevana kesänä ampiaisia pitäisi olla vähemmän. Tähän kuitenkin vaikuttaa lämpösumma eli lämpiminä ja kuivina kesinä ampiaisten yhdyskunnat kasavavat suuremmiksi kuin kylminä kesinä.

Kainuussa uutena havaittiin seuraavat perhoslajit: kelmukovertajakoi (Arcocercops brongiardellus), kuusiovarsikääriäinen (Endothenia marginana), sianpuolukkakääpiökoi (Ectoedemia albibimaculella), sianpuolukkapussikoi (Coleophora arctostaphyli), dyynisukkulakoi (Scythris empetrella), idäntäplämittari (Lomaspilis opis), hukkavaellusyökkönen (Helicoverpa armigera) ja maltsayökkönen (Trachea atriplicis).  Hukkavaellusyökköstä havaittiin Paltaniemen lentokentältä yksi yksilö syyskuun alussa.

Viime vuonna Paltamon Melalahdessa puolestaan havaittiin uusista lajeista maltsayökkönen, idäntäplämittari ja kuusiovarsikääriäinen. Monet etelästä meille leviävät lajit havaitaankin juuri Melalahdessa, jossa on suotuisa mikroilmasto ja monipuolinen kasvillisuus.

Oulujärven Ärjänsaaren hyönteiskartoituksen yhteydessä havaittiin kolme, Kainuun maakunnalle uutta lajia, dyynisukkulakoi, sianpuolukkakääpiökoi ja sianpuolukkapussikoi. Näistä dyynisukkulakoita tiedetään olevan kahdeksassa paikassa Suomen rannikkoalueilla. Ärjän löytöpaikka on ainoa sisämaan esiintymä. Ärjän kartoituksen aikana havaittiin kesällä 2018 yhteensä 314 hyönteislajia, joista perhosia oli 204 lajia. Koko Kainuussa on havaittu vuoden 2018 loppuun mennessä yhteensä 1278 perhoslajia, joka on noin puolet koko Suomen perhoslajistosta.

Valtakunnallinen yöperhosseuranta alkoi vuonna 1993 ja Kainuussa on ollut toiminnassa 6-10 rysää vuosittain. Tuona aikana on havaittu 270 lajia, jotka ovat uusia Kainuun alueella. Näistä on arviolta 70 % eteläisiä lajeja, jotka ovat ilmaston lämmetessä levinneet kohti pohjoista. Tulevat vuodet näyttävät jatkuuko voimakas uusien lajien leviäminen pohjoiseen.

Hyönteiskatouutisoinnista huolimatta, yöperhosseurannassa kadosta ei ole ollut havaittavissa selviä merkkejä. Lajistorakenne on kuitenkin muuttumassa kohti keskieurooppalaista rakennetta, jossa lajimäärä on suurempi, mutta yksilömäärät ovat pienempiä.

Viime vuosina seurantojen jatkuminen on ollut rahoitusvaikeuksien vuoksi epävarmaa. Myönteiset rahoituspäätökset ovat tärkeitä seurannan jatkumisen kannalta.