Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

KEVÄINEN SÄÄ HERÄTTI KORKEASAAREN KARHUT

32795173662_7696e1f689_z

Kuva: Mari Lehmonen (2017) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren karhut ovat heränneet talviuniltaan. Eläintenhoitajat kuulivat ensi kertaa tiistaina kolistelua Karhulinnasta ja kohtasivat kaksi unenpöpperöistä kontiota. 16- ja 11-vuotiaat naaraskarhut nukkuivat kolmen kuukauden talviunet. Karhut näyttävät havahtuneen kevään tuloon, sillä sää oli alkuviikosta aurinkoinen ja poikkeuksellisen lämmin.

Tänään karhut kömpivät talvipesästään ulos selvästi nälkäisinä. Ne kiersivät lumipälvisen tarhansa laidasta laitaan, penkoivat kannonkolot, nuuskivat puunoksat ja nyhtivät ruohoa suihinsa. Kaluttavaksi löytyi myös lumen alle unohtunut luinen lihanpala. Karhuista nuorempi kävi hankaamassa turkkiaan kaarnaisia puunrunkoja ja vesialtaan karheaa seinää vasten.

Karhujen ruokahalu kasvaa päivä päivältä. Ensimmäisiä makupaloina ne ovat saaneet rusinoita, pähkinöitä, omenoita ja salaattia. Viikonlopulle karhujen jääkaappiin on varattu tuhdimpia liha-aterioita. Talvipesä pidetään karhuille edelleen avoinna, jotta ne voivat halutessaan vetäytyä sinne päivänokosille.

Korkeasaaren karhut ovat nukkuneet viime talvina hieman aiempaa levottomammin. Vuosi sitten talviuni loppui jo helmikuun ensimmäisellä viikolla ja toissavuonna karhut heräsivät syömään tammikuussa kesken talviunien. Tänä talvena karhut nousivat jalkeille pariin kertaan, viimeksi kuukausi sitten, mutta jatkoivat vielä uniaan. Karhuille on normaalia havahtua talviunen aikana vaihtamaan lepoasentoa.

Karhujen talviuni voi Suomen oloissa kestää jopa puoli vuotta. Karhut heräävät yleensä maalis-huhtikuussa, kun lumen sulamisvesi alkaa valua talvipesään. Pohjoiset karhut säästävät paljon energiaa vaipumalla talviuneen lumisiksi kuukausiksi. Etelämpänä Euroopassa karhut löytävät riittävästi ravintoa ympäri vuoden, joten niiden ei tarvitse nukkua talviunta.

 

PAMPA-AGUTIT SAAPUIVAT KORKEASAAREN TROPIIKKIIN

32033471914_78dec48fbc_z

Kuva: Mari Lehmonen (2017) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren trooppisessa talossa vilistää uusia eteläamerikkalaisia jyrsijöitä, pampa-aguteja. Neljän nuoren agutiveljeksen ryhmä alkoi heti saavuttuaan tutkia reippaasti uutta kotiaan. Kylmänarkojen eläinten talvinen matka Münchenistä Hellabrunnin eläintarhasta taittui lämmitetyssä kuljetusauton takatilassa.

Eläintenhoitajat valmistelivat aguteja varten erilaisia piilopaikkoja ja koloja, vesikupin sekä herkuilla täytetyn ruokakupin. Kun agutit löysivät tervetuliaisaterialle, makeat appelsiini- ja omenalohkot katosivat nopeimmin matkalaisten pieniin suihin. Pähkinöitä agutit usein säästävät piilottamalla ne maahan kaivamiinsa kuoppiin. Luonnossa agutien unohtamista siemen- ja pähkinäkätköistä kasvaa uusia kasveja.

Maan tasalla elävien pampa-agutien tarhassa asuu myös laiskiainen. Kämppäkaverit eivät juurikaan kohtaa, sillä hitaampaa elämää elävä vanha laiskiainen viettää aikansa puiden oksilla, saa ruokakuppinsa sinne ja käy tarpeillaan maassa vain kerran viikossa. Naapurin aratit sen sijaan pistivät pystyyn äänekkään mekkalan jo uusien jyrsijöiden saapuessa.

Pampa-agutit (Dasyprocta azarae) ovat kotoisin Etelä-Amerikan keskiosien trooppisten savannien ympäröimistä metsiköistä. Laji on harvinaistunut, mutta arkaa pampa-agutia ei tunneta tarpeeksi, jotta sen uhanalaisuus voitaisiin arvioida. Eläintarhojen pampa-aguteista pidetään kantakirjaa.

 

Isokokoiset emokalat välttämättömiä kalakantojen uusiutumiselle

cecf6dc7-acd1-41e9-9c92-ce50abd15696-w_960

Ahven kärsii tummuvista vesistä. Etenkin naarasahvenet ovat herkkiä ympäristöpaineille. Kuva: Satu Estlander

Kalastetuimpien petokalojemme, ahvenen, hauen ja kuhan, jälkeläisten laatu paranee emokalan koon kasvaessa. Tehokas kalastus muuttaa kalakannan kokorakennetta ja koko vesiekosysteemin toimintaa. Ihminen voi kuitenkin omilla toimillaan vaikuttaa kalanpoikasten ominaisuuksiin, sillä kalastuspaineen säätelyllä voidaan vaikuttaa kalakantojen rakenteeseen.

Nämä seikat ilmenevät Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä kestävän kalastuksen periaatteet Keskala -hankkeessa, joka toteutettiin vuosina 2005 – 2017.

Ahvenella voimakas kalastus heikensi kudettujen mätijyvien laatua, koska isot emot vähenivät ja naaraat tulivat sukukypsiksi aikaisempaa nuorempina ja pienempinä. Tämän lisäksi mätimunat olivat pienempiä naaraiden kokoon nähden kuin ennen kalastusta.

– Hälyttävää on lisäksi se, että kalastus voi aiheuttaa kalakannoissa myös perinnöllisiä muutoksia, jos vain tietyn tyyppiset kalat pääsevät lisääntymään, kertoo professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta.

Hauen kohdalla kalastus lisäsi jäljellä olevien haukien saatavilla olevaa ravintomäärää, ja suuret haukiemot tuottivat aikaisempaa painavampia mätimunia. Isojen emojen määrä kuitenkin väheni kalastuksen myötä hauellakin.

– Voimakas alamitalla säädelty kalastus voi hävittää isot emokalat jo neljässä vuodessa, toteaa Lehtonen.

Haukikannan tiheys, biomassa sekä kokorakenne säilyivät paremmin välimittasäätelyllä, jossa kalastettiin vain 40 – 65 -senttisiä haukia.

Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä on, että kalastuspaineen säätelyllä voidaan vaikuttaa kalakantojen rakenteeseen.

– Pelkkä alamittoihin perustuva säätely ei aina ole se kestävin ratkaisu, vaan kalakannan ominaisuudet on myös huomioitava, korostaa Lehtonen.

Esimerkiksi nopeakasvuisilla kuhakannoilla 50 cm:n alamitta on perusteltu. Voimakkaassa kalastuspaineessa välimittakaan ei tuo ratkaisua siihen yleiseen ongelmaan, että pienenä kutevat kalat saavat eniten poikasia ja sukukypsyyskoko tämän takia ennen pitkää alenee johtaen kalakantojen heikentyneeseen tuottavuuteen.

Veden kirkkaus tärkeää

Hankkeessa havaittiin, että vesien tummuminen voi muuttaa lajien välisiä kilpailusuhteita. Tumma vesi vaikeuttaa ahventen siirtymistä kalaravintoon ja haittaa saalistusta. Tästä syystä kalat jäävät keskimääräistä pienikokoisemmiksi. Kirkkaissa vesissä ahvenet ovat aktiivisempia ja tehokkaampia eläinplanktonin syöjiä kuin särki. Näkyvyydeltään heikoissa vesissä ahven sen sijaan häviää särjelle ravintokilpailussa.

Ilmastonmuutos lämmittää ja tummentaa järvivesiä. Naaraiden herkkyys heikentyneille olosuhteille tai muille häiriöille ympäristössä voi kertautua edelleen kalakantoihin, sillä suuret naaraat tuottavat eniten ja parhaiten selviytyviä poikasia. Naaraat ovat myös koiraita herkempiä ympäristöpaineille kuten veden samenemiselle, lämpötilan nousulle ja kalastukselle.

Kalastuksen kohdistuessa isoihin ahveniin suurikokoiset pohjaeläimet runsastuivat huomattavasti. Pieniä ahvenia poistettaessa pohjaeläinyhteisö pysyi sen sijaan melko vakaana. Eläinplanktonyhteisössä tapahtuneet muutokset olivat enemmän riippuvaisia ahventen käyttäytymisestä ja eläinplanktonyhteisön sisäisestä dynamiikasta kuin ahventen määrästä.

– Kalastuksen aiheuttamat muutokset ravintoketjuissa voivatkin olla odottamattomia, summaa Lehtonen.

Suomalaiset pihabongasivat ahkerasti – pyrstötiaisten runsaus ihastutti

urpiainen2-Ari-Nordstrom

Urpiainen Kuvaaja: Ari Nordström

BirdLife Suomi järjesti viime viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman jo 12. kerran. Alustavien tietojen mukaan Pihabongaukseen on osallistuttu aktiivisemmin kuin koskaan ennen ja lintuja on havaittu viime vuotta enemmän.

Tänä vuonna järjestettiin myös ensi kertaa Pihabongauksen koululaispäivä, johon osallistui yli 1 000 nuorta perjantaina.

Tänä vuonna Pihabongauksessa nähtiin erityisen paljon pyrstötiaisia. Laji havaittiin joka 20. pihassa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna. Pyrstötiaisen runsaus johtuu viime syksyn voimakkaasta vaelluksesta. Muita huomattavan runsaana esiintyneitä lintulajeja olivat tänä vuonna esimerkiksi harmaapäätikka, puukiipijä ja tikli.

Tavallista vähemmän Pihabongauksessa nähtiin muun muassa varislintuja ja keltasirkkuja. Ennätyksellisen vähissä oli teeri, jonka pesintää ovat koetelleet useat peräkkäiset sateiset alkukesät.

Pihabongauksen runsaimmat lajit olivat talitiainen, sinitiainen ja keltasirkku. Yleisimmät eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat puolestaan talitiainen, sinitiainen ja harakka.

Alustavat tulokset perustuvat noin 10 000 pihan havaintoihin. Kaikkiaan tämän vuoden Pihabongauksessa on toistaiseksi ilmoitettu havaintoja 95 lintulajista ja noin 400 000 lintuyksilöstä. Viikonlopun harvinaisin lintu oli Helsingissä koko talven oleillut mustakaularastas.

Havaintoja voi ilmoittaa vielä perjantaihin 3.2. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi. Tuloksia päivitetään jatkuvasti BirdLifen verkkosivuille, ja lopulliset yhteenvedot julkaistaan helmikuun lopulla.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa. Samalla kerätään tietoa maamme talvilinnuston muutoksista.

LISÄTIETOJA

 

 

Miljoona linnunpönttöä -kampanjan loppukiri alkaa 4.2.2017!

df7d6e723d9b8f23a417f23944ef027d
Suomalaiset ovat todistaneet luontorakkautensa: Yle Luonnon Miljoona linnunpönttöä -kampanjassa on rekisteröity Suomen kartalle jo liki 900 000 toimivaa linnunpönttöä. Miljoonan linnunpöntön loppukiri alkaa Suomen luonnon päivänä 4.2.2017 ja kampanja päättyy sunnuntaina 21.5.2017 suoraan Ulos luontoon Kevätseuranta tv-lähetykseen Yle TV1:ssä.

Miljoonan linnunpöntön tunnelmissa ollaan tänä viikonloppuna Aamu-tv:n ja Radio Suomen lähetyksissä, ja ensi viikolla pönttöasiaa käsitellään mm. Puoli seitsemän -lähetyksessä.

Keskiviikkona 8.2. Yle Radio Suomen Luonto-Suomessa pohditaan klo 18 alkaen kololintujen elämää ja linnunpönttöjen merkitystä. Kuuntelijat voivat kysyä linnunpöntöistä ja pöntöissä pesivistä linnuista. Kysymyksiin on vastaamassa yli 3600 linnunpöntön huoltaja ja toimitusjohtaja Urpo Koponen, toimittajana on Juha Laaksonen. Luonto-Suomi järjestää lähetyksen ajaksi myös pönttörekisteröinnin puhelinpalvelun kaikille niille pöntönomistajille, jotka eivät pääse itse tekemään rekisteröintiä nettiin.

Pönttöjä nähdään kevään 2017 aikana Miljoona linnunpönttöä -sivustolla sekä Ylen tv- ja radio-ohjelmissa. Miljoona linnunpönttöä -nettisivustolla voi rekisteröidä pönttönsä, jakaa kuvansa ja tarinansa sekä saada kaiken olennaisen tiedon pöntöistä ja niiden asukkaista.

Luonto-Suomen Miljoona linnunpönttöä ke 8.2. klo 18.03 alkaen Yle Radio Suomi
puhelinnumero lähetykseen: 0203-17600

Susia voi säästyä enemmän kuin viime talvena

wolf-1411584100fgj

 

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä maa- ja metsätalousministeriön tänään ilmoittama suden metsästyskiintiö vuodelle 2017 on liian suuri. 53:n suden ampuminen hidastaisi susikannan elpymistä erittäin uhanalaisesta elinvoimaiseksi. Siksi Suomen riistakeskuksen ei pidä jakaa koko kiintiötä luviksi.

Luonnonsuojeluliitto on kuitenkin tyytyväinen siitä, että muu ihmisen aiheuttama kuolleisuus vähennetään kiintiöstä. Liitto on esittänyt tätä jo pitkään. Muutos mahdollistaa sen, että susia tapetaan vähemmän kuin viime talvena.

Luonnonsuojeluliiton mielestä maa- ja metsätalousministeriön tulee nyt panostaa susivalistukseen, tutkimukseen, vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja salametsästyksen torjuntaan. Erityisen tärkeää on tehostaa itärajan erävalvontaa viranomaisten yhteistyöllä. Näin voitaisiin estää rajalaumojen tahallinen ajaminen Venäjälle suomalaistenkin metsästäjien rahoittamien palkkiometsästäjien tapettaviksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto susiasetuksesta (2.12.2016):

http://www.sll.fi/ajankohtaista/liitto/2016/sll-mmm-susi-021216

JOUTSEN EI HEVILLÄ JÄÄDY

30835466454_2fb3459907_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Kun jää peittää merenlahdet, pelastuslaitokset saavat kansalaisilta huolestuneita soittoja jäihin juuttuneista joutsenista. Yleensä linnut eivät kuitenkaan ole hädässä, sillä terve joutsen ei jää kiinni jäihin. Korkeasaaren villieläinsairaalaan tuotiin viikko sitten Vuosaaresta kauden ensimmäinen kyhmyjoutsen, jota vaivasi vain vastentahtoinen pyydystys ihmisen hoiviin. Lintu on nyt rengastettu ja vapautettu.

Joutsenet pärjäävät hyvin talvellakin. Kyhmy- ja laulujoutsenia talvehtii Suomessa sulilla vesialueilla. Linnun valitsema sula paikka saattaa näyttää ihmissilmään hälyttävän pieneltä. Joutsen voi seistä tai makoilla jäällä pitkiäkin aikoja ilman mitään hätää. Se saattaa sulatella ruokaansa tai odotella sopivaa tuulta lähteäkseen lentoon ja siirtyäkseen jäättömälle paikalle.

Lintu saattaa olla pulassa, jos se on pitkiä aikoja paikoillaan ruokintapaikan ulkopuolella ja jää sen ympärillä näyttää olevan ummessa.  Silloin kannattaa pyytää pelastuslaitos paikalle arvioimaan linnun avuntarve. Pelastuslaitoksilla on usein tieto kaupunkiympäristössä talvehtivista isoista vesilinnuista, sillä ihmiset ilmoittavat niistä herkästi.

Eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä, mutta aina eläimen avuntarvetta ei ole helppoa erottaa. Vaarana on, että hyvinvoivalle eläimelle aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä. Siksi on tärkeää varmistua ensin siitä, että ihmisen apu on tarpeen. Hyvä muistisääntö on, että terve villieläin pyrkii väistämään ihmistä.

Korkeasaaren eläintarhan villieläinsairaala ja Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö tekevät tiivistä yhteistyötä luonnonvaraisten eläinten pelastamisessa. Pelastuslaitos auttaa eläimet hankalista paikoista ja vie ne tarvittaessa villieläinsairaalan asiantuntijoiden tarkistettavaksi. Eläinpelastusyksikköön saa yhteyden Helsingin pelastuslaitoksen tilannekeskuksen numerosta 09 310 30151. Jos olet epävarma eläimen avuntarpeesta, voit ottaa yhteyttä villieläinsairaalan numeroon 09 310 37887. Yleiseen hätänumeroon eläinpelastustehtävät eivät kuulu, ellei tilanne vaaranna merkittävästi yleistä turvallisuutta.

 

Euroopan komissio: Suomen lopetettava haahkan kevätmetsästys

somateria_mollissima_-_holzbrucke_2011-03-24_15-21-26

BirdLife Suomi on tyytyväinen Euroopan komission kehotuksesta lopettaa haahkan kevätmetsästys Ahvenanmaalla. Minkään lintulajin metsästäminen keväällä ei ole luonnonvarojen kestävän käytön mukaista. Lisäksi Itämeren haahkakanta on vähentynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti.

Suomessa haahkakanta on vähentynyt 1990-luvun lopulta noin puoleen, ja laji luokitellaan vaarantuneeksi. EU:ssa haahka on arvioitu erittäin uhanalaiseksi kannan nopean romahtamisen vuoksi.

”Metsästys keväällä ja lintujen pesimäaikaan on luonnonvarojen kestävän käytön vastaista samoin kuin uhanalaisten lajien metsästys. Komission kehotus ei tullut yllätyksenä. Ahvenanmaalla metsästetään uhanalaista lajia keväällä”, sanoo BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.

Haahkan kevätmetsästyksen oikeutusta on perusteltu sillä, ettei lajia esiintyisi alueella syksyllä. BirdLifen tekemän selvityksen mukaan haahka on kuitenkin syksyisin Ahvenanmaalla toiseksi yleisin vesilintulaji telkän jälkeen ja Ahvenanmaalla havaitaan syksyllä yleisesti jopa satojen haahkojen kerääntymiä.

Kevätmetsästys on lintukantojen säilymisen kannalta hyvin vahingollista verrattuna syysmetsästykseen, sillä kevätmetsästys kohdistuu populaation kannalta arvokkaimpiin, aikuisiän saavuttaneisiin yksilöihin. Lisäksi metsästys lintujen pesimäaikaan häiritsee myös muiden lajien pesintää.

LISÄTIETOJA

 

 

 

Maailmassa lähes 1 500 uhanalaista lintulajia: Suomessa pesivä pohjansirkku arvioitiin vaarantuneeksi

pohjansirkku_petri-vainio

Pohjansirkku Kuvaaja: Petri Vainio

BirdLife International on tänään julkaissut uuden päivityksen maailman uhanalaisista lintulajeista. Maailman yli 10 000 lajista uhanalaisiksi on luokiteltu 1 460 ja silmälläpidettäviksi eli lähes uhanalaisiksi 1 029 lajia. Suomessa pesivistä lajeista pohjansirkku on nyt sijoitetttu kolmanneksi korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi.

Pohjansirkun maailman kanta on taantunut vähintään kolmanneksen noin kymmenessä vuodessa ja jopa 75 prosenttia edellisen kolmen vuosikymmenen aikana. Lajin taantuminen on ollut myös Suomessa silmiinpistävää. 1990-luvun jälkeen pohjansirkku on käytännössä kadonnut useimmista Etelä-Suomen maakunnista.

Pohjansirkun vähenemisen pääsyyt ovat luultavasti lajin talvehtimisalueilla Kaakkois-Aasiassa, missä erityisesti maatalouden muutokset ovat heikentäneet lajin elinoloja. Suomessa pohjansirkku on puustoisten rämeiden ja korpien laji, joka on todennäköisesti kärsinyt soiden ojituksesta ja turvetuotannosta.

Suomen linnustoon ei kuulu yhtään maailmanlaajuisesti äärimmäisen uhanalaista lintulajia. Erittäin uhanalaiseksi on luokiteltu meillä aiemmin pesinyt kultasirkku, joka on 2000-luvulla hävinnyt linnustostamme. Maailmanlaajuisesti vaarantuneista lajeista Suomessa pesii tai havaitaan säännöllisesti kahdeksan lajia: kiljuhanhi, alli, allihaahka, punasotka, pilkkasiipi, mustakurkku-uikku, kiljukotka ja pohjansirkku.

WWF: Suden metsästyskiintiöstä tulossa jälleen liian korkea

wolf-in-snow

Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen 40 suden metsästyskiintiötä. Kiintiö olisi voimassa seuraavat kaksi metsästysvuotta ja olisi molempina vuosina sama. Poronhoitoalueella ei asetettaisi myönnettävien poikkeuslupien määrälle lainkaan ylärajaa. WWF pitää lupien määrää liian korkeana. Silti susipolitiikassa ollaan ottamassa askel oikeaan suuntaan, sillä edellisvuosista poiketen kiintiössä otettaisiin huomioon kaikki kuolleisuus, esimerkiksi salametsästys ja poliisin määräyksestä tapetut sudet.

Susi on erittäin uhanalainen laji, jonka ainoa uhka laillinen ja laiton pyynti. Kahtena edellisenä talvena susia on metsästetty niin sanotuin kannanhoidollisin luvin.

”Viime talvena kannanhoidollinen metsästys epäonnistui rumasti. Tarkoituksena oli välttää laumojen johtaja- eli alfayksilöiden tappamista, jotta laumojen elinvoimaisuus ei vaarantuisi. Kuitenkin jopa 20 varmaa tai mahdollista alfayksilöä ammuttiin”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

”Myös muu kuin kannanhoidollisin luvin tapahtunut ihmisen aiheuttama susien kuolleisuus oli viime talvena hyvin suurta. Esimerkiksi vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla ja poliisin määräyksellä pyydettiin runsaasti susia. Kokonaiskuolleisuus oli jopa 78 sutta eli noin neljännes Suomen kannasta”, Tolvanen päivittelee.

Tuleville metsästysvuosille esitetty 40 suden kiintiö vuodessa on WWF:n mielestä liian korkea. Tuoreimman arvion mukaan Suomessa on 23–28 susilaumaa, joista yhdeksän on Venäjän kanssa yhteisiä rajalaumoja.

”Lupia tulisi myöntää korkeintaan yksi laumaa kohden, eli korkeintaan noin 25 sudelle. Pyyntilupien ehtoihin tulee sisällyttää, että ne kohdistetaan nuoriin, laumoista erillään oleviin yksilöihin. Lisäksi poronhoitoalueelle on asettava oma kiintiönsä, joka on suhteessa alueen susikannan kokoon”, Tolvanen sanoo.

Ehdotuksessa myös hyvää

Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa, että asetettava kiintiö on suurin sallittu kokonaisverotusmäärä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viime vuosista poiketen kiintiössä otettaisiin huomioon kaikki tietoon tullut kuolleisuus, eli myös poliisin määräyksellä tapetut, liikenteessä kuolleet ja laittomasti pyydetyt sudet. Lisäksi ministeriö ehdottaa, että alfayksilöiden pyytäminen kaventaisi Suomen riistakeskuksen mahdollisuutta myöntää kiintiössä jäljellä olevia poikkeuslupia.

”Molemmat linjaukset ovat erittäin tarpeellisia. Niiden toteuttaminen kuitenkin edellyttää, että poikkeuslupia myönnetään erissä, jolloin muu kuolleisuus ja alfayksilöiden joutuminen saaliiksi voidaan ottaa vähennyksenä huomioon, eikä päädytä samanlaiseen tilanteeseen kuin viime talvena, jolloin kokonaiskuolleisuus ylitti kiintiön määrittelemän korkeimman sallitun määrän eikä tilanteeseen voitu puuttua. Lisäksi alfayksilön tappamisesta johtuvan vähennyksen tulee olla enemmän kuin yksi kiintiölupa”, Tolvanen sanoo.

Salametsästys on edelleen suuri uhka sudelle, mikä tulee huomioida vielä paremmin kiintiöpäätöksissä.

”Jos jollakin alueella todetaan laitonta sudenpyyntiä, alueelle ei mielestämme tule myöntää poikkeuslupia myöskään seuraavana vuonna”, Tolvanen linjaa.