Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Pohjoisen Itämeren merkitys talvehtiville vesilinnuille on kasvanut

February 14, 2019 by Posted in: Linnut

swan-swimming-on-a-blue-lake

Vesilintulaskentojen perusteella Suomessa talvehtivien vesilintujen runsaudet ovat nykyään kansainvälisesti merkittäviä kyhmy- ja laulujoutsenella, tukkasotkalla, telkällä, uivelolla ja isokoskelolla. Useiden lajien määrät ovat kasvaneet voimakkaasti, kun niiden talvehtimisolosuhteet ovat muuttuneet merialueellamme suotuisammiksi ilmaston lämpenemisen myötä.

Pääosin meriympäristössä talvehtivista 29 lintulajista selvästi runsastuvia on seitsemän lajia ja väheneviä kuusi lajia viimeisen 30 vuoden aikana (Taulukko 1). Voimakkaimmin ovat runsastuneet laulujoutsen, tukkasotka, alli, telkkä, uivelo ja isokoskelo. Esimerkiksi uivelon talvehtijamäärät ovat runsastuneet muutamasta yksilöstä satoihin yksilöihin. Kanadanhanhen, allihaahkan, haahkan, kaakkurin, kuikan ja riskilän talvikannat ovat pienentyneet.

Talvilintulaskentojen perusteella laulujoutsenen talvehtijamäärät ovat yli satakertaistuneet, tukkasotkan yli 500-kertaistuneet, allin kuusinkertaistuneet, telkän yli 70-kertaistuneet ja isokoskelon 40-kertaistuneet 1950–1960-luvuilta.

Talvehtivat vesilinnut keskittyvät lounaisille merialueille

Talvehtivat vesilinnut keskittyvät jäätilanteesta riippuen Ahvenanmaalle, Saaristomerelle, Läntiselle Suomenlahdelle ja Selkämeren eteläosiin, ja laajemmin eteläisemmän Itämeren alueelle. Ahvenanmaa on tärkein talvehtimisalue kaikille muille vesilintulajeille paitsi sinisorsalle, allille ja isokoskelolle. Sinisorsia talvehtii paljon kaupunkien sulapaikoissa. Talvehtivat allit keskittyvät Suomenlahdelle ja isokoskelot Turun saaristoon.

Pohjoisen Itämeren merkitys talvehtiville vesilinnuille on kasvanut. Sen myös otaksutaan  edelleen kasvavan ilmastonmuutoksen johdosta. Tämän takia Suomen rannikolla talvehtivien vesilintujen määrät ovat huomattavasti kasvaneet. Etenkin alkutalven lämpötilat ovat nousseet voimakkaasti, minkä vuoksi yhä laajempi osa Suomen merialueesta pysyy säännöllisesti jäättömänä.  Vesilintujen hyödynnettävissä oleva vesipinta-ala on kasvanut huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä. Talvehtivien vesilintujen runsastuminen rannikkoalueilla onkin yksi näkyvimmistä ilmastonmuutoksen aiheuttamista lajistomuutoksista Suomessa.

Itämeren yhteinen tila-arvio

Itämeren tilaa seurataan neljän lintuihin liittyvän indikaattorin avulla: pesivien merilintujen, talvehtivien merilintujen, kalastuksen sivusaaliiksi jäävien lintujen ja merikotkan tilan avulla. Talvehtivien vesilintujen seuranta on kansainvälisesti koordinoitua, koska talvehtivat linnut liikkuvat Itämerellä laajasti ruoan ja sulapaikkojen mukaan.

Talvehtivien vesilintujen tilasta Itämerellä vuosina 2011–2016 on julkaistu tuore HELCOMin (Helsinki Commission, Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio) raportti, jota suomalaiset tutkijat olivat mukana tekemässä. Suomen aineistoina talvisissa laskennoissa on käytetty Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) ja BirdLife Suomen koordinoimia talvilintulaskentoja sekä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) koordinoimia Lounais-Suomen merireittilaskentoja.

Taulukko
Mereisen talvehtivan linnuston muutokset Suomen merialueella ja uhanalaisuusarvio Itämerellä. Flyway tarkoittaa muuttavan kannan osuutta, joka talvehtii alueella

 

Laji Talvikanta 2016 Muutos 1987- Uhanalaisuus Flyway %
yksilöitä 2014 Itämeri 2013
Kyhmyjoutsen Cygnus olor 8600 +   3,7 %
Laulujoutsen Cygnus cygnus 4100 +   6,9 %
Kanadanhanhi Branta canadensis 80   0,1 %
Haapana Anas penelope 15 +/-   0,0 %
Tavi Anas crecca 50 +/-   0,0 %
Sinisorsa Anas platyrhynchos 32000 +/-   0,7 %
Punasotka Aythya ferina 20 +/-   0,0 %
Tukkasotka Aythya fuligula 57000 +   4,7 %
Lapasotka Aythya marila 100 +/-   0,0 %
Allihaahka Polysticta stelleri 15 EN 0,0 %
Haahka Somateria mollissima 40 EN 0,0 %
Alli Clangula hyemalis 21000 + EN 1,3 %
Mustalintu Melanitta nigra 900 +/- EN 0,2 %
Pilkkasiipi Melanitta fusca 400 +/- EN 0,1 %
Telkkä Bucephala clangula 22000 +   1,9 %
Uivelo Mergellus albellus 1300 +   5,1 %
Tukkakoskelo Mergus serrator 320 +/- VU 0,2 %
Isokoskelo Mergus merganser 24000 +   9,0 %
Kaakkuri Gavia stellata 50 CR 0,0 %
Kuikka Gavia arctica 20 CR 0,0 %
Pikku-uikku Tachybaptus ruficollis 20 +   0,0 %
Silkkiuikku Podiceps cristatus 40 +/-   0,0 %
Härkälintu Podiceps grisegena 5 +/- EN 0,0 %
Merimetso Phalacrocorax carbo 1000 +/-   0,3 %
Nokikana Fulica atra 210 +/-   0,0 %
Merisirri Calidris maritima 720 +   1,0 %
Naurulokki Larus ridibundus 430 +/-   0,0 %
Ruokki Alca torda 40 +/-   0,0 %
Riskilä Cepphus grylle 580 NT 1,2 %