Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Lepakot ovat mestareita sopeutumaan ääriolosuhteisiin

August 26, 2019 by Posted in: Lepakot

19cfab45-e393-4630-a211-221a2677d037-w_576_h_2000

Keltaräpylälepakko (Lavia frons) Kuva: Adria Lopez-Baucells

Satelliittipaikannuksella tehty tuore Helsingin yliopiston tutkimus paljastaa, miten aavikolla elävien lepakoiden elinpiiri vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Ravinnon puute haastaa lepakot, jotka joutuvat kuivina kausina etsimään ravintoa kauempaa ja pidempään kuin muulloin. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa, miten ympäristönmuutos voi vaikeuttaa lepakoiden elämää.

Lepakot ovat sopeutuneet ankariin ympäristöolosuhteisiin ja rajuihin vuodenaikojen vaihteluihin. Äärevissä olosuhteissa, kuten pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tai kuivilla aavikoilla ravintoa on joihinkin vuodenaikoihin saatavilla vähän. Suomalaiset lepakot pystyvät horrostamaan talvella ravintoa säästääkseen, mutta aavikolla asuvat lepakot joutuvat muuttamaan elintapojaan.

Kansainvälinen tutkijaryhmä seurasi keltaräpylälepakoiden (Lavia frons) öisiä lentoja Sibiloin kansallispuistossa Pohjois-Keniassa Turkanajärven rannalla.

– Emme tiedä lepakoiden liikkeistä paljoakaan. Painorajoitusten ja heikon tiedonkeruumenestyksen takia GPS-seurantalaitteita on toistaiseksi käytetty vain vähän hyönteissyöjälepakoiden tutkimiseen, mutta me saimme erinomaisia tuloksia näinkin kevyttä lajia tarkkailemalla, kertoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Irene Conenna, joka on tohtoriopiskelija Helsingin yliopistossa.

Uusi teknologia paljastaa lepakoiden elämän saloja

Kehittynyt paikannusteknologia on mullistanut eläinten liikkeiden ja käyttäytymisen tutkimuksen. Pienten lentävien eläinten seuraaminen on kuitenkin edelleen vaikeaa, sillä seurantalaitteiden pitää olla hyvin kevyitä. Satelliittipaikannukseen perustuvat pienikokoiset seurantalaitteet auttavat keräämään ainutlaatuista tietoa näiden arvoituksellisten nisäkkäiden elämästä.

– Käytimme yhden gramman painoisia GPS-selkäreppuja. Tutkimamme laji on hieman isompi kuin suurimmat suomalaiset lepakkolajit, joten seurantateknologian pitää vielä kehittyä ennen kuin laitteita voidaan käyttää suomalaisilla lepakoilla, Conenna kertoo.

Tutkijat asensivat yhden viikon ajaksi GPS-jäljittimet yhteensä 29 lepakkoon, joista 15 sai jäljityslaitteen sadekauden ja 14 kuivan kauden aikana. Lepakoiden sijainti tallennettiin 30–60 minuutin välein joka yö. Lepakkojen elinpiirin havaittiin laajenevan ja lepakkojen lentävän enemmän kuivan kauden aikana, millä mahdollisesti korvattiin ravinnonlähteiden vähyyttä.

– Aavikolla asuvien lepakoiden tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään kuivuudensietokyvyn rajoja. Aavikot kaikkialla maailmassa lämpenevät, mikä pakottaa aavikoilla asuvat eläimet selviytymään entistä ankarammissa oloissa. Jotta voidaan ymmärtää eläinten mahdollisia reaktioita tuleviin haasteisiin, on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, miten ne suhtautuvat vuodenaikojen vaihteluihin, toteaa Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Mar Cabeza, yksi artikkelin kirjoittajista.

Alkuperäinen artikkeli
Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan Facebook