Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Tampereen teknillinen yliopisto: Robottikala varmistaa, että Itämeren kalakanta voi hyvin

July 14, 2014 by Posted in: KalatYleiset uutiset

p072421

Professori Maarja Kruusmaa Tallinnan teknillisessä yliopistossa vastaa kalan robotiikasta, TTY:ssä kehitetään sen kylkiin painesensoreita. Kuva: Jelena Pljonkina
– Kalan ulkoilutus on varsin hikistä puuhaa, toteaa tutkija Joni Kämäräinen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Toistaiseksi tutkijat vielä ”taluttavat” robottikalaa kepin tai vaijerin päässä, mutta ennen pitkää kala oppii uimaan itsenäisesti Euroopan jokien voimalaitosten lähellä. Uintimatkoillaan robottikalaa kiinnostaa erityisesti, selviävätkö oikeat kalat voimalaitosten lähettyville rakennettujen kalareittien läpi.

– Kestävät kalakannat Itämerellä edellyttävät, että kalat pääsevät jokisuille kutemaan. Sitä ennen niiden on selvittävä padottujen jokien kalaportaista, joiden virtauksille ne ovat herkkiä, Kämäräinen kertoo.

– Jos kaloille rakennetut väylät eivät toimi, kalat eivät pääse vaeltamaan luontaisia tuhansien vuosien aikana muodostuneita reittejään. Ekosysteemi kärsii, kun syntyy kalakato, ja saatamme jopa menettää jotain lajeja. Ruokakalojen osalta se vaikuttaa myös ihmiseen: kalaa ei

Robottikala polskii vielä vaijerin päässä Tallinnan teknillisen yliopiston koealtaassa. Kun tamperelaiset, virolaiset ja saksalaiset tutkijat saavat työnsä valmiiksi, ui se Itämereen laskeviin jokiin varmistamaan, että sen oikeat kaverit löytävät helposti Itämereen ja kalakanta säilyy.

– Kalan ulkoilutus on varsin hikistä puuhaa, toteaa tutkija Joni Kämäräinen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Toistaiseksi tutkijat vielä ”taluttavat” robottikalaa kepin tai vaijerin päässä, mutta ennen pitkää kala oppii uimaan itsenäisesti Euroopan jokien voimalaitosten lähellä. Uintimatkoillaan robottikalaa kiinnostaa erityisesti, selviävätkö oikeat kalat voimalaitosten lähettyville rakennettujen kalareittien läpi.

– Kestävät kalakannat Itämerellä edellyttävät, että kalat pääsevät jokisuille kutemaan. Sitä ennen niiden on selvittävä padottujen jokien kalaportaista, joiden virtauksille ne ovat herkkiä, Kämäräinen kertoo.

– Jos kaloille rakennetut väylät eivät toimi, kalat eivät pääse vaeltamaan luontaisia tuhansien vuosien aikana muodostuneita reittejään. Ekosysteemi kärsii, kun syntyy kalakato, ja saatamme jopa menettää jotain lajeja. Ruokakalojen osalta se vaikuttaa myös ihmiseen: kalaa ei ehkä riitä enää lautaselle.

Robottikala mittaa ja arvioi monimutkaisia veden virtauksia

Painetieto kertoo veden virtauksista kalan ympärillä. Oikea kala käyttää tätä tietoa navigointiin ja liikkumiseen. Robottikala nagivoi kylkiensä painesensoreiden avulla. Ne antavat sille tietoa ympäristöstä, veden virtauksista, tiellä olevista esteistä tai ahtaista paikoista. Jos robottikala antureillaan aistii ristiriitaista tietoa ihmisen rakentamissa väylissä, eivät oikeatkaan kalat osaa liikkua niitä pitkin. Joni Kämäräinen ja tutkijatohtori Nataliya Strokina tutkimusryhmineen kehittävät näitä painesensoreita Tampereen teknillisen yliopiston signaalinkäsittelyn laitoksella.

– Kalalla on tarkoitus tuottaa Euroopan joista ja erityisesti keinotekoisista kalareiteistä mittaustietoa hyvinkin pian. Toivottavasti siitä tulee tärkein mittaustapa seuraavan parin vuoden sisään. Tästä teknologiasta voidaan kehittää vientituote maailmanmarkkinoille.

Robottikalaa kehittävät Tampereen ja Tallinnan teknilliset yliopistot sekä saksalainen hydrauliikkaan erikoistunut Ecohydraulic Engineering GmbH. Tallinnan teknillisen yliopiston biorobotiikan keskuksen vetäjä professori Maarja Kruusmaa tutkimusryhmineen vastaa robotiikasta. Saksalaisyritys sje Ecohydraulic Engineering GmbH hyödyntää kehitettävää teknologiaa tuotekehitykseensä. Hankkeessa on mukana myös kalabiologeja, joiden mukanaolo Joni Kämäräisen mukaan on välttämätöntä.

– Ilman heitä meille ei olisi tullut mieleenkään, että robottikalamme pyrstön tulee rakentua kahdesta osasta ja kahdesta eri materiaalista, jotta se olisi mahdollisimman aidon oloinen.

Kolmivuotinen Fishview-projekti on puoliksi EU:n ja puoliksi Suomen Akatemian rahoittama, ja sen kokonaisrahoitus on puoli miljoonaa euroa. Projekti kuuluu EU:n Bonus-projekteihin, joissa on mukana eurooppalaisia tutkimuslaitoksia ja yrityksiä, ja joilla pyritään saamaan Itämerestä puhtaampi ja tuottavampi.