Naaleilla ei mene hyvin

Arcticfox-3

 

Kuvaaja: Michael Haferkamp

Metsähallituksen Lapin luontopalvelut on tehnyt naaliseurantaa 1990-luvun lopulta lähtien. Tämän vuoden naalien pesätarkastuksissa ei havaittu merkkejä naaleista. Suomessa viimeisin naalinpesintä on todettu vuonna 1996.

Metsähallituksen Lapin luontopalvelut tarkasti talven ja kesän 2014 aikana 213 naalin pesää pohjoisimmassa Lapissa. Yhdestäkään pesästä ei löydetty varmoja merkkejä naalin pesinnästä. Metsähallituksen rekisterissä on kaikkiaan 334 vanhaa naalinpesää, joista yli 100 on niin pahasti romahtanut, etteivät niitä enää tarkasteta vuosittain.

Tarhakarkulainen Muoniossa

Naalista tehtiin talvella muutamia varmistettuja näkö- ja jälkihavaintoja Enontekiöllä ja Utsjoella. Lisäksi Muonion alueelta tehtiin pitkin talvea ja kevättä runsaasti havaintoja eläimestä, joka varmistettiin tarhanaaliksi. Eläimestä on useita valokuvia, joiden avulla pohjoismaiset asiantuntijat määrittivät sen tarhakarkulaiseksi. Epäselväksi jäi, liikkuiko Muoniossa yksi vai useampi tarhakarkulainen ja mikä oli eläimen tai eläinten alkuperä.

Naalilla ei mene Suomessa hyvin

Viimeinen varmistettu naalinpesintä on todettu Suomessa vuonna 1996 Utsjoella. Naapurimaissa aivan Suomen rajan tuntumassa naali on pesinyt viime vuosinakin. Tänä vuonna Ruotsissa ja Norjassa löydettiin merkkejä 80 pesinnästä.

Naali oli sata vuotta sitten yleinen Enontekiön ja Utsjoen tunturialueilla ja myös osassa Inaria. Tämän jälkeen kanta pieneni nopeasti. Kannan romahdukseen liittyviä syitä ei varmuudella tiedetä. Tänä päivänä kettu on naalin paluun suurin uhka kilpailemalla samasta ravinnosta sekä tappamalla naaleja.

Tänä vuonna vähentynyt pikkujyrsijöiden määrä vähensi myös kettujen määrää, sillä pesillä asuneista ja liikkuneista ketuista kirjattiin havaintoja vain 44 naalin pesältä. Määrä on selvästi vähemmän kuin muutamina aikaisempina vuosina.

Käsivarressa naalitarkastuksia teki Metsähallituksen kanssa myös Metsäntutkimuslaitos.