Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Norppaliveä katsottu yli miljoona kertaa

kaksinorppaa-iso

WWF:n kaksi viikkoa sitten käynnistämää livelähetystä on katsottu jo 1 050 000 kertaa. Lähetyksen parissa myös viihdytään pitkään: kävijät viipyvät sivulla keskimäärin 28 minuuttia. Yhteensä livelähetystä Saimaalla sijaitsevalta kiveltä on katsottu noin 490 000 tuntia.

”Siiri, Pullervo ja muut saimaannorpat ovat selvästi tulleet suomalaisille läheisiksi ja tutuiksi. Uskomme tämän näkyvän myös ihmisten halussa suojella tätä upeaa ja erittäin uhanalaista lajia”, WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder sanoo.

”Norpan auttaminenhan on kelle hyvänsä Saimaan rannalla asuvalle tai mökkeilevälle varsin yksinkertaista. Iso luonnonsuojeluteko on jo se, että jättää kalastamatta verkoilla”, Rohweder jatkaa.

WWF on toteuttanut Norppaliven yhteistyössä luontokuvaaja Juha Taskisen, Itä-Suomen yliopiston norppatutkijoiden, asennusliike Antenni Neuvosen ja streamauspalvelut tarjoavan Pukki Visualsin kanssa. WWF kiittää myös Metsähallituksen luontopalveluita ja Etelä-Savon Ely-keskusta toimivasta yhteistyöstä. Norppalive jatkuu vielä parin viikon ajan.

Norppaurokselle nimi – finalistit selvillä

phs106

Sulo, Severi, Saimo, Aarre tai Pullervo. Joku edellä luetelluista on WWF:n Norppaliven toisen päätähden, tähän asti koodinimellä Phs106 tunnetun urosnorpan, uusi nimi. Luontokuvaaja Juha Taskinen ja norppatutkija Meeri Koivuniemi valitsivat nimikilpailun finalistit yli 6 000 ehdotuksen joukosta. Yleisö saa päättää nimen äänestämällä.

WWF:n viime viikolla käynnistämä saimaannorppien elämää kuvaava livekamera on osoittautunut valtavan suosituksi. Suorassa lähetyksessä on käynyt köllöttelemässä kaksi norppaa: Siiri ja tähän asti koodinimellä Phs106 tunnettu uros. WWF käynnisti alkuviikosta nimikilpailun, jossa pyydettiin yleisöltä ehdotuksia urosnorpan uudeksi nimeksi.

”Hyviä nimiehdotuksia tuli valtavan paljon, eikä tehtävä ollut helppo. Kaikki viisi valitsemaamme nimeä ovat hienoja, ja sopisivat mielestämme hyvin kansansuosikiksi nousseelle saimaannorpalle. Nyt antaa kansan päättää”, luontokuvaaja Juha Taskinen sanoo.

Yleisö saa äänestää finalisteista suosikkinsa. Eniten ääniä saanut nimi voittaa. Phs106:n uusi nimi paljastetaan maanantaina 16. toukokuuta.

Phs106 on väritykseltään erityisen vaalea ja isohko urosyksilö, joka on nähty samaisella Norppaliven kivellä myös kolme vuotta sitten. Kahtena viime vuotena se on vaihtanut karvansa lähistöllä sijaitsevassa saaressa.

WWF:n Norppaliveä on katsottu noin 750 000 kertaa. Livelähetyksen tavoitteena on tehdä saimaannorppaa tutummaksi ihmisille ja valistaa lajin uhkista, kuten verkkokalastuksesta.

Äänestysaikaa on sunnuntaihin asti. Äänestää voi osoitteessa https://wwf.typeform.com/to/UEHV3H

Suomessa lepäilee ennätysmäärä uhanalaisia kiljuhanhia

kiljuhanhien-maara-oulun-seudulla-1985-2016

Graafi kiljuhanhen yksilömäärien kehityksestä Oulun seudulla keväinä 1985-2016. Vuoden 2016 luku kuvaa kevään väliaikatilannetta tähän mennessä.

Oulun seudulle on pysähtynyt kevätmuutollaan enemmän äärimmäisen uhanalaisia kiljuhanhia kuin kertaakaan yli 50 vuoteen. WWF:n kiljuhanhityöryhmän jäsenet Risto Karvonen ja Arto Niemi laskivat keskiviikkona Siikajoella 104 kiljuhanhea jokakeväisessä kiljuhanhien tehotarkkailussa.

”Enemmän kiljuhanhia on havaittu Suomessa edellisen kerran 1960-luvun alussa. Kiljuhanhet voidaan tunnistaa yksilöllisesti vatsapuolella olevien epäsäännöllisten laikkukuvioiden perusteella, ja havaittujen yksilöiden määrä voikin vielä tarkentua”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Kiljuhanhi on Pohjoismaissa pesivistä lintulajeista uhanalaisin. Oulun seudulla toukokuussa lepäilevien kiljuhanhien ainoa tunnettu pesimäalue on Pohjois-Norjassa. Suomessa varma kiljuhanhen pesintä todettiin viimeksi vuonna 1995. Pohjolan villin kiljuhanhikannan kooksi arvioidaan parikymmentä pesivää paria. Viime vuosina kanta on ollut pitkään jatkuneen taantumisen jälkeen ilahduttavassa nousussa.

”Usko oli koetuksella, kun vuonna 2004 Oulun seudulla havaittiin vain 6 yksilöä, vaikka tiesimmekin muiden maiden havaintojen perusteella kiljuhanhia olevan sentään hieman enemmän jäljellä. Tämän pohjanoteerauksen jälkeen sinnikäs kansainvälinen suojelutyö on alkanut kuitenkin tuottaa tulosta ja kanta on kääntynyt kasvuun. Nyt olemme nähneet jo yli 100 kiljukasta, vaikka kausi on vielä kesken!”, kertoo kiljuhanhen suojelutyön uranuurtajaJuha Markkola WWF:n kiljuhanhityöryhmästä.

Pohjolan kiljuhanhet talvehtivat Pohjois-Kreikassa, missä niitä uhkaa salametsästys jopa suojelualueilla, vaikka tilanne onkin viime vuosina parantunut käynnissä olevan kansainvälisen EU:n LIFE-rahaston tukeman hankeen työn tuloksena. Pohjolassa keskeinen kiljuhanhen suojelutoimenpide on tunturialueelle levittäytyneen ketun poistopyynti pesimäalueilta. Tästä on Norjasta saatu erittäin lupaavia tuloksia.

Oulun seudun havaintosarja kevätmuutolla levähtävien kiljuhanhien määristä on maailman pisin katkeamaton aikasarja lajin kannan kehityksestä. WWF:n kiljuhanhityöryhmä aloitti tarkkailun vuonna 1985, ja nykyisin työ toteutetaan WWF:n ja Metsähallituksen yhteistyönä, ympäristöministeriön tukemana.

Kiljuhanhi-LIFE -hanke verkossa: http://wwf.fi/en/lwfg/
Kiljuhanhi-LIFE -hanke Facebookissa: https://www.facebook.com/LesserWhitefrontedGoose

Hirvet kertovat: puutiaisaivokuume leviää

de8deef6-89f8-480b-bf4e-731151f129f1-main_image (1)

Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Helsingin yliopiston poikkitieteellinen tutkimusryhmä ja Luonnonvarakeskus (Luke) löysivät tutkimuksessaan suomalaisilta hirvieläimiltä vasta-aineita puutiaisaivokuumevirusta (TBE) vastaan. Vasta-ainepositiiviset eläimet olivat pääosin peräisin alueilta, joissa puutiaisaivokuumetta on todettu myös ihmisillä. Tutkimusryhmän mukaan puutiaisaivokuumeen riskiä voidaan ennustaa hirvien verinäytteistä.

Puutiaisaivokuumevirus kiertää luonnossa puutiaisissa ja niiden isännissä, ja voi tarttua ihmiseen puutiaisen pureman välityksellä tai infektoituneen eläimen maidosta. Viruksen säilymöinä on tutkittu lähinnä puutiaisia ja jyrsijöitä. Hirvieläimet ovat hyviä isäntiä puutiaisille ja myös niiden merkitys viruksen säilymiselle on herättänyt keskustelua.

Professori Olli Vapalahden koordinoima poikkitieteellinen tutkimusryhmä Helsingin yliopistossa, yhdessä Luken tutkijoiden kanssa, tutki puutiaisaivokuumevirusta vastaan muodostettujen vasta-aineiden esiintymistä yli tuhannesta vuosina 2008-2009 kerätystä hirvieläinnäytteestä. Metsästäjien kanssa yhteistyössä kerättyyn kattavaan aineistoon kuului hirviä koko Suomesta ja kauriita maan lounaisosista.

“Yhdeksällä hirvellä ja yhdellä valkohäntäkauriilla todettiin vasta-aineita puutiaisaivokuumevirusta vastaan. Vasta-ainepositiiviset eläimet olivat peräisin alueilta, joissa puutiaisaivokuumetta on todettu myös ihmisillä. Yksi vasta-ainepositiivinen hirvi löytyi Kainuusta, jossa puutiaisaivokuumetapauksia ei ole todettu ihmisillä“, kertovat tutkijat FT Elina Tonteri ja ELT Pikka Jokelainen.

Tutkijaryhmä ehdottaakin, että hirvieläinnäytteiden tutkimista voitaisiin hyödyntää puutiaisaivokuumeviruksen esiintymisen seurannassa ja riskialuiden ennustamisessa.

Linkit

Alkuperäinen artikkeli Parasites and Vectors tiedejulkaisussa

ILVES PALASI KORKEASAAREEN

26325435543_6586127df9_z

Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Kissalaaksoon on saapunut nuori ilvesnaaras. Vasta vuoden ikäinen ilves on kotoisin Riian eläintarhasta ja se on tutustunut uuteen kotiinsa kahden viikon ajan. Tupsukorva on väriltään kauniin täplikäs ja luonteeltaan pentumaisen utelias ja leikkisä. Eläintenhoitajat ovat nähneet ilveksen heittelevän tarhassa ruuaksi tuotuja kaninruhoja ja väijyvän asiakkaita alppiruusupensaiden alla.

 

Ilvesnaaras on ottanut reviirikseen molemmat ilvestarhat. Tilanne muuttuu kesäkuussa, kun toiseen tarhaan muuttaa nuori ilvesuros. Pariskunnan toivotaan lisääntyvän tulevina vuosina. Korkeasaaren edellinen ilvesuros oli Kissalaakson kaikkien aikojen pitkäikäisin asukas 22 vuoden ja 4 kuukauden iällään. Sen jälkeläiset rikastuttavat ilveksen luonnonkantoja Puolassa ja Liettuassa.

 

Ilves on runsastunut Suomessa viime vuosina ja tällä hetkellä kannan koko on noin 2700 yksilöä. Lajia elää koko maassamme pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. 1950-luvulla ilves oli vähällä kadota eläimistöstämme liiallisen metsästyksen takia. Korkeasaaressa ilveksiä on ollut lähes eläintarhan perustamisesta saakka, jo vuodesta 1897.

 

Tutkija löysi Suomesta uuden kovakuoriaislajin

Glischrochilus_tremulae_m

Glischrochilus tremulae -kuoriainen Kuvaaja: Veikko Rinne

 

Turun yliopiston eläinmuseon vieraileva tutkija Tom Clayhills löysi uuden punamustan kiiltokovakuoriaislajin tutkiessaan Kaakkois-Suomen kovakuoriaislajistoa.
Uusi kovakuoriaislaji on noin 0,5 senttimetriä pitkä ja se sai nimekseen Glischrochilus tremulae. Tom Clayhills löysi ensimmäisen uutta lajia edustavan yksilön Parikkalasta tutkiessaan Kaakkois-Suomen kovakuoriaislajistoa yhdessä Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman tutkimusassistentti Jussi Vilénin kanssa.
– Suomenkielistä nimeä tällä kirjavalla ja paljain silmin helposti havaittavalla kuoriaisella ei vielä ole, mutta haapamäihiäinen voisi olla hyvä vaihtoehto, Clayhills sanoo.

Työpari alkoi kartoittaa kovakuoriaisia vuonna 2009 Lappeenrannan ja Joutsenon alueella. He keskittyivät erityisesti hakkuualueiden ja niiden reunojen haapoihin ja koivupökkelöihin. Vuonna 2012 he laajensivat kartoituksia Parikkalan puolelle, vaikka tutkimusten pääpaino oli yhä Joutsenon Kuurmanpohjan alueella.

– Vuonna 2012 kiiltokuoriaisyksilöitä alkoi aluksi löytyä Parikkalan Kolmikannan haapametsistä. Kuoriaiset olivat liian pieniä sopiakseen yleiseen havupuissa viihtyvään lajiin eli litteämäihiäisiin, Clayhills sanoo.

Clayhills ja Vilén pyydystivät puunrungoilla liikkuvia kovakuoriaisia niin sanotun risti-ikkunaloukun avulla.

– Löysin yhteensä kymmeniä uusia kovakuoriaisyksilöitä. Tarkat tutkimukset vahvistivat, että yksilöt edustivat tieteelle aikaisemmin tuntematonta lajia. Sain tutkimuksiin apua italialaiselta kiiltokovakuoriaisasiantuntijalta sekä yhdysvaltalaiselta molekyylibiologilta, Clayhills kertoo.

Uuden lajin tieteellinen kuvaus ilmestyi hiljattain Insect Systematics and Evolution -julkaisusarjassa.

Turun yliopiston eläinmuseo on jo kymmeniä vuosia erikoistunut tieteelle tuntemattomien lajien etsintään eri puolilla maapalloa. Pääosa tieteelle uusista lajeista on löytynyt trooppisista sademetsistä tai valtamerten saarilta. Suomesta löytynyt uusi kovakuoriaislaji osoittaa, että myös Suomen lajisto tunnetaan vielä puutteellisesti.

KORKEASAAREN VILLIHEVOSLAUMA SAI VARSAN ÄITIENPÄIVÄKSI

2016-05-06 11_39_58-A day old Przewalski's Wild Horse foal _ Flickr - Photo Sharing!

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Mongolianvillihevoslaumassa on nyt pienten kavioiden kopsetta, sillä hevosille syntyi varsa juuri äitienpäivän alla. Hontelojalkainen ori on 12-vuotiaan emänsä kuudes varsa. Samassa laumassa asuvat edelleen sen 2- ja 1-vuotiaat tammavarsat. Myös muut lauman hevoset osallistuvat jälkeläisen hoitamiseen. Yhteensä Korkeasaaren hevoslaumassa on nyt 8 yksilöä. Laumaan odotetaan vielä toista varsaa lähiviikkoina.

 

Gobin autiomaassa mongolianvillihevosten suojelualueella odotetaan myös hyvää varsavuotta. Alueella on nähty useita kantavia tammoja. Syksyn laskennoissa suojelualueen laumoissa oli 132 hevosta. Yhteensä luonnossa elää yli 350 mongolianvillihevosta. Ne elävät orin ja muutaman tamman muodostamissa laumoissa. Aikuistuttuaan hevosvarsat lähtevät kotilaumastaan etsimään uutta laumaa.


 

Mongolianvillihevoset kuolivat luonnosta sukupuuttoon 1960-luvun lopussa. Laji pelastui kuitenkin eläintarhoissa olleiden yksilöiden onnistuneella lisäännyttämisellä ja villihevosia on palautettu luontoon jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Pelkästään Gobin suojelualueelle on viety jo yli 90 yksilöä eläintarhoista. Myös Korkeasaari on mukana villihevosten lisäännyttämis- ja luontoonpalautusprojektissa.

Mongolianvillihevoset luonnossa: http://www.takhi.org/en/takhi/takhi_en.php

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto: Pandat eivät sovi Suomeen

1280px-Panda_Cub_from_Wolong,_Sichuan,_China

Photo by Sheila Lau.

Ähtärin eläinpuisto neuvottelee parhaillaan Kiinan kanssa kahden jättiläispandan tuomisesta Suomeen. Neuvottelut ovat vielä kesken ja lopulliset sopimukset asiasta on tarkoitus tehdä kevään aikana. SEY kehottaa Ähtärin eläinpuistoa harkitsemaan tarkkaan, onko pandojen tuominen Suomeen oikein.

– Jättiläispandojen sopeutuminen Suomen olosuhteisiin on kyseenalaista. Ähtärin eläinpuiston tulisi tarkkaan harkita, pystyvätkö he tarjoamaan pandoille lajinmukaiset olosuhteet. SEYn näkemyksen mukaan se ei ole mahdollista, SEYn vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvist sanoo.

Jättiläispandojen luontainen ympäristö eroaa sääoloiltaan Suomesta. Pandat joutuisivat todennäköisesti viettämään talvet sisätiloissa. Pandojen ravintoa eli bambua ei pystytä tuottamaan Suomessa, vaan se jouduttaisiin tuomaan Kiinasta. Lisäksi pandojen matkassa Suomeen on riskinsä.

– Kuljetusmatka Kiinasta Suomeen on pitkä ja voi aiheuttaa ongelmia eläimille. Pandojen hyvinvointia on vaikea varmistaa tuhansien kilometrien matkalla.

On myös kyseenalaista, mitä hyötyä pandojen tuomisesta Suomeen on lajin suojelun kannalta.

– Pandoja tulisi pyrkiä auttamaan lähellä niiden luontaista elinympäristöä. Vankeudessa eläneitä eläimiä ei voi enää palauttaa luontoon, eikä niiden avulla voi lisätä luonnollista pandakantaa. Laji ei myöskään lisäänny helposti vankeudessa, Lindqvist muistuttaa.

Nepalissa kaksi vuotta ilman yhtäkään salametsästettyä sarvikuonoa

Indian rhinoceros (Rhinoceros unicornis); Royal Chitwan National Park, Terai Arc Landscape, Nepal

Maanantai 2. toukokuuta 2016 tullaan muistamaan virstanpylväänä Nepalin luonnonsuojelun ja WWF Suomen suojelutyön historiassa. Tuona päivänä tuli nimittäin täyteen kaksi peräkkäistä vuotta, joiden aikana Nepalissa ei salametsästetty yhtäkään sarvikuonoa.

Tilanne on maailman mittakaavassa poikkeuksellinen: samanaikaisesti Afrikassa salametsästettyjen sarvikuonojen määrä kasvoi kuudetta vuotta peräkkäin. Viime vuonna Afrikassa tapettiin ennätysmäärä sarvikuonoja – 1 338 yksilöä.

Nepalissa salametsästys onkin onnistuttu kääntämään laskuun verrattain lyhyessä ajassa. Esimerkiksi vielä vuoden 2002 aikana salametsästäjien uhriksi joutui 37 sarvikuonoa. Lisäksi vuoden 2011 jälkeen on saavutettu jo neljä erillistä vuoden mittaista jaksoa, jolloin Nepalin sarvikuonot ovat säästyneet salametsästykseltä.

Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun vuosia on kaksi peräjälkeen. Historiallinen onnistuminen näkyy muun muassa intiansarvikuonojen lukumäärässä: niitä on nyt Nepalissa laskettu 645 eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

”Menestyksestä on kiittäminen Nepalin hallituksen, WWF:n ja muiden suojelutoimijoiden, paikallisyhteisöjen ja turvallisuusviranomaisten välistä yhteistyötä”, sanoo Krishna P. Acharya Nepalin metsien- ja maaperän suojelusta vastaavasta ministeriöstä.

Nepalin onnistuminen perustuu hyvin koordinoituihin kansallisen tason suojelutoimenpiteisiin, kuten kansallispuistojen ja niitä ympäröivien puskurivyöhykkeiden tehostettuun valvontaan. Valvonnassa on myös kokeiltu uusia keinoja, joista muun muassa mobiiliteknologiaa hyödyntävä SMART-menetelmä (Spatial Monitoring and Reporting Tool) on osoittautunut erittäin tehokkaaksi.

”On todella ilahduttavaa, että Nepal on kyennyt suojelemaan sarvikuonojansa siitä huolimatta, että maanjäristys ja kauppasaarto koittelivat maata raskaasti viime vuonna”, sanoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Salametsästys on sarvikuonon suurin uhka, sillä sen sarvista tehtävää jauhetta pidetään arvokkaana perinteisessä aasialaisessa lääketieteessä. WWF tekee Nepalissa suojelutyötä yksityisten tukijoiden ja ulkoasiainministeriön tuella. WWF Suomi on tukenut muun muassa metsäkäytävinä toimivien kylämetsien suojelua yli kymmenen vuoden ajan.

Lue lisää sarvikuonojen tilanteesta Afrikassa tiedotteesta Sarvikuonoja salametsästettiin Afrikassa ennätysmäärä vuonna 2015 (julkaistu 10.3.2016): http://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Sarvikuonoja-salametsastettiin-Afrikassa-ennatysmaara-vuonna-2015-2677.a

Tornien taisto täyttää lauantaina 300 lintutornia

tornien-taisto-JS

kuva: Jan Södersved

BirdLife Suomen Tornien taisto järjestetään tänä keväänä lauantaina 7.5. Valtakunnallisessa tapahtumassa lintuharrastajat pyrkivät näkemään tai kuulemaan mahdollisimman monta lintulajia lintutornista kahdeksan tunnin aikana (klo 5–13). Samalla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi ja kerätään varoja äärimmäisen uhanalaisen heinäkurpan suojeluun.

Tornien taisto järjestetään tänä keväänä 23. kerran, ja tapahtumaan on ilmoittautunut jo noin 300 lintutornia etelärannikolta Lappiin ja Ahvenanmaalta Pohjois-Karjalaan. Lintutornikisa järjestetään samaan aikaan myös Ruotsissa ja Tanskassa.

Vapaana oleviin torneihin voi vielä ilmoittautua mukaan BirdLife Suomen verkkosivuilla. Sivuilla on myös listattu mukana olevat tornit valtakunnallisesti ja alueellisesti. Yleisö on tervetullut jokaiseen kisaan osallistuvaan torniin. Noin 90 tornilla järjestetään lisäksi opastettu linturetki klo 10.

Tornien taiston tulokset julkaistaan osoitteessa www.birdlife.fi/tornientaisto lauantaina 7.5. klo 18 mennessä.
LISÄTIETOJA: www.birdlife.fi/tornientaisto