Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Espoon lintuvedet ovat koti 14 uhanalaiselle kosteikkolintulajille ja paratiisi viitasammakoille

50854759-e038-4313-b8af-01f975e933e2-w_960

Punasotka Finnoon kosteikolla. Kuva: Tuomas Heinonen

Espoon ympäristökeskus on seurannut Espoon lintuvesillä pesiviä 37 lintulajia seitsemällä parhaimmalla lintuvedellä vuodesta 1984 lähtien. Lintuvesien tila on vuosien aikana muuttunut nopeasti ja useat lintuvesien kosteikkolinnut ovat tulleet uhanalaisiksi. Vuonna 2015 uhanalaisia lintulajeja oli jo 14 ja silmälläpidettäviä kolme. Yllättävästi Espoon lintuvedet osoittautuivat viitasammakoiden paratiiseiksi.

Lintuvesien tila on muuttunut Suomessa nopeasti, mikä on pienentänyt ja heikentänyt monien aiemmin runsaiden lintulajien määrää. Vuonna 1984 alkaneen seurannan aikana on Espoossa havaittu 37 vesi- ja ranta-alueilla viihtyvää lintulajia. Lintuvesien tilan muutoksen aiheuttamista vaikutuksista kosteikkolintuihin kertoo uhanalaisten lajien määrän nopea kasvaminen 2000-luvun aikana. Vuonna 2000 vain kolme lintulajeista oli uhanalaisia ja kaksi silmälläpidettäviä. Vuonna 2010 uhanalaisia lajeja oli jo seitsemän. Viimeisen seurannan aikana vuonna 2015 uhanalaisia lajeja tunnistettiin 14 ja silmälläpidettäviä kolme.

”Espoon lintukosteikkojen uhkana on ensisijaisesti ympäröivien alueiden rakentaminen ja muu maankäyttö,” kertoo Kalevi Hiironniemi Espoon ympäristökeskuksesta. ”Myös umpeenkasvu on heikentänyt lintuvesien tilaa esimerkiksi Kaitalahdella ja Espoonlahdella. Myönteisenä esimerkkinä on Laajalahden kansainvälisesti arvokas lintuvesi, jossa rantaniittyjen kunnostus- ja hoitotoimet ovat saaneet pesimälinnuston uuteen kukoistukseen ja suuret muuttolintuparvet palaamaan lahdelle.”

Suurin osa uhanalaisista kosteikkolintulajeista pesii Laajalahdella ja Finnoossa

Uhanalaisista linnuista monet pesivät ainoastaan Espoon parhailla lintuvesillä, tai niiden kannasta huomattava osa pesii Espoossa. Neljästätoista uhanalaisesta lintulajista kymmenen pesii Laajalahdella ja Finnoossa.

”Suomen kosteikkolinnusto on ajautunut monilla alueilla ahdinkoon ja tämän vuoksi Espoon hyvin säilyneiden lintuvesien merkitys korostuu useiden harvinaisten lintujen turvapaikkoina ja kaupunkiluonnon rikastuttajina”, Hiironniemi kertoo. ”Uhanalaiset punasotka, mustakurkku-uikku, liejukana ja nokikana ovat menestyneet Espoossa selvästi muuta maata paremmin, joskin täälläkin niiden pesintä on keskittynyt parhaimmille kohteille.”

Punasotka pesii Finnoo-Kaitalahden lisäksi vain Espoonlahdella. Se viihtyy Finnoonlahdella ja sen läheisillä merenlahdilla, joista punasotkaemot kuljettavat poikasensa kasvamaan Finnoonlahden lintualtaalle. Liejukanalle Finnoonlahden allas on Suomen tärkein pesimäpaikka, ja nokikana on muusta Suomesta poiketen Espoossa runsastunut ja pesivien parien määrä on kaksinkertaistunut. Nokikanan tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoisalta. Yhä suurempi osa Suomen nokikanoista elää Finnoon altaalla, ja ne ovat vähentyneet runsaasti aikaisempien vuosien määristä myös Espoossa.

Mustakurkku-uikku pesii ainoastaan Finnoon altaalla. Syyt sen uhanalaistumiselle ovat ehkä pesimä-, talvehtimis- ja muuttoalueilla tapahtuneet ympäristömuutokset sekä kilpailu ravinnosta muiden lajien kanssa.

Finnoonlahdella ja Laajalahdella pesivät myös naurulokit. Laajalahti on haapanoiden tärkein pesimäpaikka, ja siellä sinnittelevät myös heinätavi ja punajalkaviklo. Rastaskerttusia on tavattu Finnoonlahdella joka vuosi, mutta ne viihtyvät myös Iso-Huopalahdella, Kaitalahdella ja Espoonlahdella. Finnoonlahdella ja Kaitalahden alueella on myös pieni tukkasotkakanta.

Taivaanvuohi on pesinyt Espoon lintuvesillä varmemmin kuin yksikään muu lintuvesillä havaittu uhanalainen laji. Taivaanvuohen tärkein pesimäpaikka on Matalajärvi, jota lajille sopivat rantaluhdat reunustavat lähes kauttaaltaan. Viiksitimaleiden on havaittu pesivän Iso-Huopalahdella, mutta se on säännöllinen vieras Laajalahdella pesimäajan ulkopuolella.

Pussitiaisen pesä on löydetty vuonna 2015 Espoonlahdelta ja Iso-Huopalahdelta, ja pajusirkku pesii Espoossa kaikilla sopivilla kosteikoilla – joskin useimmilla paikoilla niitä on vain muutama pari. Espoon lintuvesillä viihtyy myös kolme silmälläpidettävää lintulajia: keltavästäräkki, silkkiuikku ja punavarpunen.

Espoon lintuvedet paljastuivat viitasammakoiden paratiiseiksi

Espoon ympäristökeskus on seurannut Espoon rehevimpien merenlahtien ja järvien pesimälinnustoa vuodesta 1984 lähtien. Seuranta on toteutettu viisi kertaa Espoon parhaimmiksi tunnetuilla lintuvesillä, joita ovat Espoonlahti, Laajalahti, Matalajärvi, Finnoonlahti, Kaitalahti, Iso-Huopalahti ja Espoon Pitkäjärvi.

Viimeisimmän seurannan kanssa samaan aikaan selvitettiin myös ensimmäistä kertaa linnustoltaan vaatimattomampien kosteikkoalueiden linnustoapaikallisesti arvokkailla lintuvesillä Nupurinjärvellä, Heinäslammella, Bodominjärvellä, Gunnarsvikenillä ja Smedsvikenillä sekä pitkälle umpeenkasvaneessa Luukinjärven pohjoispäässä. Näiltä lintuvesiltä löydettiin 550 lintuparia, joista 170 oli kosteikkolajien pareja. Kosteikkolinnuista sinisorsa, tavi ja telkkä olivat havaituista linnuista yleisimmät, mutta lintuvesillä havaittiin myös kurkia, laulujoutsenia ja kaulushaikaroita. Samalla tutkittiin myös kaikkien 12 kosteikkoalueen viitasammakkotilanne – yllättävästi kaikilta seuratuilta lintuvesiltä löytyi EU-direktiivin suojelemia viitasammakoita.

”Seurantojen suurin yllätys oli Espoon lintuvesien paljastuminen viitasammakoiden paratiisiksi”, kertoo Hiironniemi. ”Viitasammakoita tavattiin kaikilla 12 kosteikolla, joissa niitä tutkittiin. Lisäksi sammakoiden määrät olivat monin paikoin huomattavan suuria. Hyviä viitasammakkopaikkoja Espoossa ovat Espoon Pitkäjärvi, Matalajärvi, Heinäslampi, Luukinjärven pohjoispää sekä Bodomin Gunnarsviken ja Smedsviken.”

Tullin takavarikoimia uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja esillä Korkeasaaressa

kuva2_hamaratalo_tulli

Korkeasaaren eläintarhassa on avattu Tullin takavarikoimia uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja esittelevä näyttely. Se sijaitsee Hämärätalossa, jossa asustaa myös Tullin takavarikoima aavikkokettu. Uhanalaisia lajeja koskevan kansainvälisen CITES-sopimuksen valvonnan ohella Tullin haasteita on lisännyt uusi vieraslajilainsäädäntö.

Korkeasaaren Hämärään avatussa näyttelyssä on esillä Tullimuseon ja Tullikoulun kokoelmista kansainvälisen eläin- ja kasvilajeja koskevan CITES-sopimuksen nojalla takavarikoituja esineitä. Sopimus koskee myös tavaroita, joihin on käytetty eläimen tai kasvin osia.

Nähtävänä on muun muassa Helsingin Länsisatamassa vuonna 2003 kauttakulkukontista takavarikoitu seepranpää-trofee ja yksi Tullin Lappeenrannassa takavarikoimasta kahdeksasta Venäjälle matkalla olleesta ilvesturkista. Hieman toisenlaista käyttötarkoitusta edustavat uhanalaisesta Hoodia gordonii -kasvista valmistetut hoodiatikkarit, jotka ovat olleet julkisuuden henkilöiden suosima laihdutusväline. Esineistä ikävimpiin lukeutuu norsunjalasta valmistettu jakkara. Kaikilta takavarikoiduilta yksilöiltä on puuttunut tuonnin tai kauttakuljetuksen yhteydessä tarvittava CITES-lupa.

Tapaus aavikkokettu

Keväällä 2014 Suomeen tuotiin kaksi aavikkokettua (Vulpes zerda). Laji elää luonnonvaraisena Pohjois-Afrikassa muun muassa Sudanin alueella. Sudanista lajia saa viedä vain CITES-sopimuksen mukaisella vientiluvalla. Maahantuontiin vaadittiin vuonna 2014 Suomen Riistakeskuksen myöntämä tuontilupa, jollaista ketuilla ei ollut. Kettujen tuoja oli ilmoittanut ostaneensa ne espanjalaisesta eläintarhasta, mutta ei kyennyt selvittämään eläinten alkuperää tai lupien olemassaoloa. Lisäksi paljastui, että henkilö oli koettanut myydä kettuja Suomessa. Hänet tuomittiin salakuljetuksesta sakkoihin ja lisäksi korvaamaan valtiolle saatu rikoshyöty.

CITES-sopimuksen rikkomuksia käsitellään tullirikoksina. Tulli takavarikoi molemmat aavikkoketut, jotka luovutettiin väliaikaisesti Korkeasaaren eläintarhaan. Sieltä ne vietiin Viroon kesäkuussa.  Toinen ketuista tuotiin takaisin Suomeen, kun Korkeasaaren eläintarha oli saanut Suomen Riistakeskukselta aavikkoketulle maahantuontiluvan 16.10.2015. Ketun omistaja lahjoitti aavikkoketun sijoitettavaksi ESB-suojeluohjelmaan Korkeasaaren eläintarhaan. Korkeasaaressa kettu sai kodin Hämärästä, johon on majoittunut pysyvästi niin ikääntakavarikoitu, lemmikkinä ollut nelivarvassiili.

Vieraslajien tuontiyrityksiä ei ole paljastunut

EU:n vieraslajiasetus ja Suomen kansallinen vieraslajilaki tulivat voimaan vuosina 2015 ja 2016. Vieraslajeiksi määriteltyjen eläin- ja kasvilajien maahantuonti, kauppa ja kasvattaminen on kielletty. Vaikka ne eivät olekaan uhanalaisia, uudessa ympäristössä ne voivat aiheuttaa merkittäviä haittoja, sairauksia ja lajien kuolemista. Lainsäädännön myötä valvottavaa on tullut lisää, vaikka toistaiseksi vieraslajien tuontiyrityksiä ei olekaan paljastunut.

YK:n alainen eläin- ja kasvilajeja koskeva CITES-sopimus on vuodelta 1975. Kansainvälisesti uhanalaisten ja rajoitettujen eläinlajien kauppa on ollut kasvussa. Eri maiden tullilaitosten tehtävänä on valvoa uhanalaisten eläin-ja kasvilajien tai niiden osien tai johdannaisten kaupan lainmukaisuutta.

Ensimmäinen norppa nähty WWF:n Norppalivessä

copyright-wwf

(C) WWF

WWF:n Norppalivessä nähtiin tänään aamupäivällä saimaannorppa. Havainto on tämän kevään ensimmäinen Norppalivessä. Norppa ui kameran ohi kahteen kertaan, mutta ei noussut kivelle.

WWF selvittää nyt, voiko norppaa tunnistaa videosta. Tunnistaminen ei kuitenkaan ole todennäköistä, sillä norppa ei noussut kivelle esittelemään kylkikuvioitaan.

Iso osa saimaannorpista on köllötellyt viime päiviin asti viimeisillä jäillä. Nyt norpat alkavat nousta rantakiville vaihtamaan karvaansa.

WWF:n Norppaliven tarkoitus on tänäkin vuonna lisätä ihmisten tietoisuutta saimaannorpasta ja sen elintavoista sekä kasvattaa halua suojella maailman harvinaisinta hyljettä. Kaikki halukkaat voivat osallistua Norppaliveen tykkäämällä, jakamalla, kommentoimalla – tai sitten vain yksinkertaisesti katselemalla ja nauttimalla.

WWF toteuttaa Norppaliven yhdessä luontokuvaaja Juha Taskisen, Itä-Suomen yliopiston norppatutkijoiden, Live Eyen, Pukki Visualsin ja Franticin kanssa. Lisäksi WWF kiittää Metsähallituksen luontopalveluita ja Etelä-Savon ELY-keskusta yhteistyöstä.

Livelähetys on katsottavissa osoitteessa wwf.fi/norppalive

Videotallenne norpan esiintymisestä: https://youtu.be/-BnUk5ytB3g

Kalifornianpyöriäinen kuolemassa sukupuuttoon ihmisen takia

P sinus_wurtz

Kalifornianlahdella elävien viimeisten alle 30 kalifornianpyöriäisen (Phocoena sinus) suojelu uhkaa epäonnistua. Mikäli viimeisiä yksilöitä ei pystytä pelastamaan, koko laji kuolee sukupuuttoon. Syy lajin ahdinkoon on verkkokalastus. Alueella voimassa ollut verkkokalastuskielto päättyy tämän kuun lopussa, mikä uhkaa tappaa viimeisetkin yksilöt.

Kalifornianpyöriäinen on maailman uhanalaisin merinisäkäs. WWF vetoaa nyt Meksikon hallitukseen, jotta pyydysverkot poistetaan ja verkkokalastus kielletään pysyvästi Kalifornianlahdella Meksikossa. Alueella kaksi vuotta voimassa ollut verkkokalastuskielto loppuu parin viikon kuluttua.

Kalifornianpyöriäisten populaatio on vähentynyt 90 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2016. Suurin syy pyöriäisten kuolemiin on laittomat kalaverkot, joilla salakalastetaan toista äärimmäisen uhanalaista lajia, totoaba-kalaa eli isovelttoa (Totoaba macdonaldi). Kalojen lisäksi verkkoihin hukkuu myös sukupuuton partaalla olevia pyöriäisiä.

Verkoilla kalastettavan isovelton uimarakolla uskotaan olevan parantavia vaikutuksia vanhoissa kiinalaisissa uskomushoidoissa. Uskomusten takia isovelttoa kalastetaan ja viedään laittomasti Yhdysvaltojen kautta Kiinaan. Viime vuoden kannan laskennan jälkeen ainakin viisi kalifornianpyöriäistä on jo hukkunut kalaverkkoihin. Myös isovelton populaatiot ovat romahtaneet.

”Tie viimeisten pyöriäisten pelastamiseen on selkeä: ensin Meksikon on kiellettävä pysyvästi verkkokalastus alueella ja saatava myös laiton kalastus kuriin. Toiseksi ajelehtimaan jääneet haamuverkot on poistettava merestä ja kolmanneksi paikallisille kalastajille tulee tarjota koulutusta ja vaihtoehtoisia kalastusvälineitä. Tarvitsemme välitöntä yhteistyötä Meksikon, Yhdysvaltojen ja Kiinan viranomaisten kanssa”, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Meksiko on ehdottanut, että osa kalifornianpyöriäisistä vangittaisiin kasvatuskeskukseen lajin sukupuuton ehkäisemiseksi.

”Ymmärrämme, että vangitseminen saattaa olla ainoa keino viimeisten pyöriäisten säilyttämiseen. Tekemämme analyysi kuitenkin osoittaa, että vangitsemisessa on suuret riskit viimeisille pyöriäisille. Vangitseminen ei myöskään yksin ratkaise alueen ongelmaa, vaan tarvitsemme sen lisäksi konkreettiset suojelutoimenpiteet sekä lajille että koko Kalifornianlahdelle”, Luukkonen sanoo.

Kalifornianlahti on yksi maailman biologisesti rikkaimpia merialueita. Se on koti lukuisille merkittäville merilajeille sekä tulonlähde puolelle Meksikon kalastajista. Kalifornianlahti on ollut UNESCOn luonnonperintökohde vuodesta 2005. WWF peräänkuuluttaa myös UNESCOn maailmanperintökohdekomiteaa sekä CITES-sopimustahoja vaatimaan Meksikon ja muiden valtioiden hallituksilta nopeita toimia Kalifornianlahden pohjoisosan suojelemiseksi. WWF toivoo, että Suomi UNESCO:n maailmanperintökomitean jäsenenä voi vaikuttaa komiteassa myös kalifornianpyöriäisen suojeluun.

WWF vetoaa Meksikon presidentti Enrique Peña Nietoon kalifornianpyöriäisen suojelemiseksi ja pyytää myös yleisöä allekirjoittamaan vetoomuksen. Vetoomuksen on jo ehtinyt allekirjoittaa yli 64 000 ihmistä maailmanlaajuisesti. Vetoomuksen voi allekirjoittaa täällä: https://makeyourmark.panda.org/vaquita

WWF:n analyysi “Vanishing vaquita: Saving the world’s most endangered marine mammal” (englanniksi): https://drive.google.com/drive/folders/0B1bnMFutDk_8cmd4UWNyREFkbjA

Sadan pesän savotta – haaste Keski-Suomen metson ystäville

1200px-Capercaillie

Keski-Suomen Metsoparlamentti juhlii Suomi 100-juhlavuotta pesiensuojauskampanjalla. Metsäkanalinnuilla on takana kolme epäonnistunutta lisääntymiskautta, joten jokainen onnistunut pesintä on nyt arvokas.

Kuluvana keväänä on tavoitteena suojata sata metson pesää Keski-Suomessa. Sadan pesän savottaan haastetaan mukaan kaikki keskisuomalaiset maakuntalintu metson ystävät. Myös muiden metsäkanalintujen löytyneet pesät kannattaa ehdottomasti suojata.

Keski-Suomen Metsoparlamentin yhteistyötahojen lisäksi kutsutaan mukaan Keski-Suomen riistanhoitoyhdistykset, metsästysseurat, metsästäjät ja luonnonystävät. Toivomme, että suojauksen yhteydessä mahdollisimman monelle pesälle asetetaan riistakamera ja suojauksesta ilmoitetaan Keski-Suomen Metsoparlamentille.

Kaikkien suojauksista ilmoittaneiden kesken arvotaan kolme riistakameraa. Pesän suojaajan toivomme tarkastavan pesintätuloksen kesäkuun 15. päivän vaiheilla ja ilmoittavan tuloksen Metsoparlamentille. Ilmoituksen voi tehdä nettilomakkeella osoitteessa www.metsoparlamentti.fi

Bongaako kopteri koppelon?

Keski-Suomen Metsoparlamentti kokeilee uutta tekniikkaa metson ja muiden kanalintujen pesien etsinnässä. Lämpökameralla varustetusta pienoiskopterista toivotaan käänteentekevää ratkaisua hautovan naarasmetson eli koppelon löytämiseen. Pesän löydyttyä, se suojataan maassa liikkuvien petojen rosvoukselta. Keski-Suomen Metsoparlamentti on kehittänyt halvan, helpon ja tehokkaan pesiensuojausmenetelmän.

Yhteistyössä ovat mukana Eränetti verkkokauppa, www.eranetti.fi ja VideoDrone Finland Oy, www.videodrone.fi

Hanke on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Lisää tietoa metsosta, pesien suojauksesta ja ilmoittautumislomake www.metsoparlamentti.fi

www.riista.fi

Helsingin eläinsuojeluyhdistys: Auta luonnonvaraista eläintä harkiten

squirrel-1389376624T24

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY muistuttaa, että yksinäisiltä vaikuttavia luonnonvaraisten eläinten poikasia on autettava aina harkiten. Kevät on monien luonnoneläinten lisääntymisaikaa ja maastossa on paljon avuttomalta vaikuttavia poikasia, joilla ei ole todellisuudessa mitään hätää. Ennen eläimeen koskemista onkin varmistettava asiantuntijalta se, että eläin on ihmisen avun tarpeessa.

– Yksin luonnossa oleva poikanen voi vaikuttaa orvolta, mutta yleensä eläimen emo on lähettyvillä. Siksi poikaseen ei tule koskea, vaan tilannetta kannattaa ensin seurata riittävän etäältä, jotta mahdollinen emo uskaltaa tulla paikalle. Emotta löydetty poikanen on toimitettava hoitoon esimerkiksi silloin, jos sen silmät eivät ole vielä auenneet, karva- tai höyhenpeite on niukka tai se on varmuudella orpoutunut. Myös epätyypillisesti käyttäytyvää yksinäistä poikasta on seurattava ja varmistettava siten sen avuntarve. Apua kaipaa niin ikään selvästi loukkaantunut, verta vuotava, pahoin tahriintunut, kouristeleva, tajuton tai muiden eläinten hyökkäyksen kohteeksi joutunut eläin, sanoo HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen.

Harkinta on tarpeen, sillä ihmisen hoidossa eläimelle voi aiheutua peruuttamatonta haittaa esimerkiksi vääränlaisesta ruokinnasta ja hoidosta. Luonnoneläimen hoito vaatii paljon ammattitaitoa ja oikeanlaiset olosuhteet, jotta eläin toipuu ja voidaan palauttaa luontoon. Siksi avuntarpeessa oleva luonnoneläin on toimitettava asiantuntevaan luonnonvaraishoitolaan. Asiantuntijoiden puoleen kannattaa kääntyä myös tilanteissa, joissa luonnonvaraisen eläimen kohtaaminen edellyttää toimenpiteitä, kuten esimerkiksi siirtoa, kiinniottoa, tarkkailua tai ensiapua. Heiltä saa tarpeen mukaiset ensiapu- ja hoito-ohjeet eläimen auttamiseen eri tilanteissa.

Luonnonvaraisiin eläimiin liittyvissä asioissa neuvoa voi kysyä pääkaupunkiseudulla esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksiltä ja Korkeasaaren eläintarhalta. Lisäksi Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö auttaa sairaita, loukkaantuneita tai ahdinkoon joutuneita eläimiä Helsingin alueella. Eläinsuojelulain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Orvolta tai avuttomalta vaikuttavalla eläimellä ei välttämättä kuitenkaan ole hätää tai eläintä voidaan auttaa paikan päällä muutamilla pienillä toimenpiteillä.

Rusakot ja jänikset
Jäniksen- ja rusakonpoikaset jäävät yksin heti synnytyksen jälkeen, sillä emo käy imettämässä jälkikasvuaan kahden viikon ajan ainoastaan kerran tai kahdesti vuorokaudessa vain parin minuutin ajan. Ihmisen ei tulekaan koskea itsekseen kyyhöttävään poikaseen, jotta emo ei hylkäisi sitä.

Jos poikaset ovat vaarallisella paikalla eikä niiden siirtämistä voi välttää, tulee niitä siirtää ainoastaan muutamia metrejä suojaisampaan paikkaan. Poikasten koskettamista tulee välttää ja jättää se mahdollisimman vähäiseksi. Paljaiden käsien sijaan siirrossa voi käyttää apunaan ruohotuppoja poikasen ja käsien välissä. Jos poikasella tai aikuisella yksilöllä on näkyviä vammoja tai se ei pysty liikkumaan normaalisti, on eläin vietävä välittömästi luonnonvaraishoitolaan.

Oravat
Ulkona sokeina ja karvattominakin harhailevat oravanapoikaset tarvitsevat ihmisen apua. Myös pesästään tipahtanut poikanen, josta emo ei huolehdi, on vietävä asiantuntevaan hoitoon. Ennen kuin poikaseen kosketetaan, tilannetta kannattaa tarkkailla riittävän etäältä, sillä usein emo tulee hakemaan poikasensa vasta ympäristön rauhoituttua.

Aikuinen loukkaantunut orava on toimitettava välittömästi eläinhoitolaan. Oravat kesyyntyvät helposti ja voivat alkaa aiheuttaa ongelmia asukkaille. Siksi oravia ei pidä ruokkia parvekkeella tai asutuksen läheisyydessä.

Siilit
Siilinpoikanen on toimitettava hoitoon, jos se vaikuttaa alle 250 gramman painoiselta ja harhailee keskellä päivää yksinään avoimessa maastossa. Siilinpoikanen tarvitsee ruokintaa ja joskus myös nestehoitoa sekä loishäätöjä, joita asiantuntevat hoitolat osaavat sille tarjota. Paikallaan kyyhöttävät, harhailevat, selvästi loukkaantuneet, voimattomat ja kärpästen toukkien vaivaamat aikuiset siilit on niin ikään toimitettava hoitoon.

Linnut
Pesästään lähteneellä maastopoikasella ei ole hätää, jos emo ruokkii sitä. Sen sijaan jos kyseessä on pieni höyhenetön pesäpoikanen, se tulee nostaa takaisin pesään tai ottaa sisälle lämpimään ja viedä asiantuntevaan hoitoon mahdollisimman pian. Jos pesä on rikkoutunut, voi sen yrittää nostaa takaisin paikalleen tai korvata toisella pesällä, jonka voi rakentaa vaikka vanhasta margariinirasiasta. On tärkeää, että korvikepesä on mahdollisimman lähellä alkuperäistä pesää.

Aikuinen siipirikko lintu on aina toimitettava eläinhoitolaan. Kun kyseessä on yksijalkainen lentokykyinen lintu, on sen avuntarve varmistettava asiantuntijataholta.

Kaupungissa asustaa nykyään myös supikoiria, kettuja, huuhkajia ja muita uudisasukkaita, joiden auttaminen pitää aina jättää ammattilaisille: kohdattaessa ko. eläinryhmään kuuluvan vahingoittuneen yksilön on hätiin kutsuttava aina pelastuslaitos. Loukkaantuneesta hirvieläimestä tai suurpedoista on ilmoitettava poliisille tai alueelliselle riistakeskukselle.

Korkeasaaren villieläinsairaalan sivuilla on ohjeita luonnoneläinten auttamiseen: http://www.korkeasaari.fi/villielainsairaala/

Villieläinsairaalan puhelinneuvonta (klo 12–13) 09 310 37887.

Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö auttaa sairaita, loukkaantuneita tai ahdinkoon joutuneita eläimiä Helsingin alueella. Näistä tulee ilmoittaa pelastuslaitoksen tilannekeskukseen, puh. 09 310 30151.

KUUTTIRUUHKA KORKEASAARESSA – HOIDOSSA JO SEITSEMÄN HYLKEENPOIKASTA

33600566334_12e2105d72_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2017), Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren villieläinsairaalaan on tuotu kevään aikana peräti seitsemän harmaahylkeen poikasta. Kaikki olivat liian laihoja selviämään itsekseen, sillä niillä ei ollut riittävää ihonalaista rasvakerrosta kylmässä vedessä kalastamiseen. Pienimmät kuutit olivat alle 10-kiloisia ja valkoisen kuuttikarvan peitossa. Ne olivat joutuneet erilleen emostaan ja jääneet vaille riittävää rasvapitoista maitoa. Keväällä nopeasti lähteneet jäät ovat voineet edesauttaa kuuttien eksymistä.

Ensimmäiset kuutit saapuivat villieläinsairaalaan maaliskuun lopulla Hangosta ja Espoosta. Myöhemmin tuotiin Paraisilta kaksi kuuttia sekä Vuosaaren sataman ja Inkoon Kopparnäsin kuutit. Seitsemäs kuutti pelastettiin vappuaattona omakotitalon pihasta Raaseporin Åminneforsista.

Kuutit ovat saaneet ravinnokseen letkulla rasvaista kalamössöä, kunnes kala on alkanut maistua. Joillakin kuuteilla kalansyönnin oppiminen vie pidempään. Ensimmäinen Paraisten kuutti on elänyt kalamössöllä jo muutaman viikon ja siirretty nyt altaaseen, jossa uiskentelee elävää kalaa. Seurana on Vuosaaren kuutti, joka pyydystää jo kalansa itse. Jälkimmäinen Paraisilta saapunut ärhäkkä 13-kiloinen pikkukuutti kiinnostui kalastamisesta parissa päivässä ja kalastelee nyt ulkoaltaassa yli 20-kiloisiksi lihoneiden Hangon ja Espoon kuuttien kanssa.

Neljää kuuteista on lääkitty haavojen vuoksi. Hylkeet voivat loukkaantua veneiden potkureista tai petoeläimiä kohdatessaan. Ulkoluodoilla kuutteja pyydystävät erityisesti merikotkat. Inkoon kuutti oli heikentynyt saatuaan takaräpylään haavan, joka aiheutti verenmyrkytyksen. Myös molemmilla Paraisten kuuteilla oli haavoja. Joukon hiljaisin on vasta saapunut Raaseporin kuutti, jolta hoidetaan pahan aliravitsemuksen lisäksi infektiota suussa.

Kaikki kuutit pyritään lihottamaan kesäkuntoon, eli reilun 30 kilon painoisiksi, ennen vapautusta luontoon hylkeidensuojelualueelle. Vahvimpien kuuttien toivotaan pääsevän mereen mahdollisimman pian, jotta pienemmät saadaan isompiin altaisiin. Kuutit opettelevat altaissa elävän kalan pyydystystä, missä erittäin suurena apuna on ollut Hannusjärven hoitokalastuksen yhteydessä pyydetty elävä kalasaalis. Villieläinsairaalassa tarve elävälle kalalle on nyt suuri, joten muutkin ovat tervetulleita tuomaan kalaa kuuttien syötäväksi.

Yli 300 lintutornissa kisataan ensi lauantaina

tornien-taisto-markku-paasky

Helsinki, Lammassaari 7.5.2016, kuva: Markku Pääsky

BirdLife Suomen Tornien taisto järjestetään ensi lauantaina 6.5. Jokakeväisessä tapahtumassa lintuharrastajat pyrkivät näkemään tai kuulemaan mahdollisimman monta lintulajia lintutornista kahdeksan tunnin aikana (klo 5–13). Samalla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi ja kerätään varoja äärimmäisen uhanalaisen heinäkurpan suojeluun.

Tornien taisto järjestetään tänä keväänä 24. kerran, ja tapahtumaan on ilmoittautunut yli 300 lintutornia etelärannikolta Lappiin ja Ahvenanmaalta Pohjois-Karjalaan. Lintutornikisa järjestetään samaan aikaan myös Ruotsissa ja Tanskassa.

Vapaana oleviin torneihin voi vielä ilmoittautua mukaan BirdLife Suomen verkkosivuilla. Sivuilla on myös listattu mukana olevat tornit valtakunnallisesti ja alueellisesti. Yleisö on tervetullut jokaiseen kisaan osallistuvaan torniin. Noin 80 tornilla järjestetään lisäksi opastettu linturetki klo 10.

Tornien taiston tulokset julkaistaan osoitteessa www.birdlife.fi/tornientaisto lauantaina 6.5. klo 18 mennessä.

Yli 100 suomalaista havainnut 100 lintulajia tänä vuonna

Scan 1

Jo yli sata suomalaista on onnistunut havaitsemaan sata lintulajia kuluvan vuoden aikana Suomen juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä “Tunnista 100 lintulajia” -haasteessa.

BirdLife Suomen kampanjan tavoitteena on, että mahdollisimman moni suomalainen tunnistaa ja havaitsee sata lintulajia tämän vuoden aikana. Lajien määrällä ei kilpailla, vaan kaikki voivat auttaa muita saavuttamaan sadan lajin rajapyykin. Haasteen tarkoituksena on lintuharrastuksen ja luonnon tuntemuksen lisääminen sekä maamme upean luonnon juhlistaminen.

Vuoden paras linturetkiaika on meneillään, joten sata lajia havainneiden määrä kasvaa nyt nopeasti. Vaikka viileä sää tällä hetkellä jarruttaa lintujen kevätmuuttoa, uusia muuttolintuja saapuu päivittäin. Kevätmuutto jatkuu vielä kesäkuun alkupuolelle saakka.

Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Sata lajia vuodessa ei ole aloittelijallekaan mahdoton tavoite. Jokainen linnuista kiinnostunut voi kokeilla, montako lajia onnistuu havaitsemaan alkaneen vuoden aikana.

BirdLife Suomen jäsenyhdistykset järjestävät eri puolilla maata opastettuja retkiä ja muita tapahtumia. Osallistumalla niihin oppii helposti lisää linnuista.

BirdLife seuraa kampanjan etenemistä verkkosivuillaan. Lisäksi joka viikko julkaistaan vinkkinä lyhyt esittely kahdesta ajankohtaisesta lajista. Tällä tavoin vuoden aikana tulee tutuksi 100 lintulajia.

LISÄTIETOJA
www.birdlife.fi/100lintulajia

BirdLife Suomi ja Elenia juhlistavat kuvakilpailulla laulujoutsenesta 100-vuotiasta Suomea

birdlife_100joutsenta

BirdLife Suomi ja sähköverkkoyhtiö Elenia järjestävät yhdessä kuvataidekilpailun kansallislinnustamme laulujoutsenesta Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Kisassa laulujoutsenen voi esittää vapaavalintaisesti piirtäen, maalaten, grafiikkana, akvarellina tai valokuvatenkin. Kuvallisen ilmaisun valinta on vapaa.

”Sadasta sydämeenkäyvimmästä työstä BirdLife Suomi ja Elenia julkaisevat syksyllä digitaalisen korttinäyttelyn, josta kortteja sähköisesti lähettämällä kuka vaan voi ilahduttaa ystäviään ja kavereitaan samalla 100-vuotiasta Suomea onnitellen itsenäisyyspäivän alla”, kertoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa.

Kilpailutyöt julkaistaan näyttelynä sosiaalisessa mediassa Suomen 100-vuotisuuden kunniaksi. Osallistumisaika päättyy lokakuun puolivälissä ja tulokset julkaistaan marraskuun puolivälissä.

Tuomaristo valitsee kolmessa kilpailusarjassa kolme työtä palkintosijoille. Sarjoina ovat lapset, nuoret ja aikuiset. 100 joutsenta -kilpailun tuomaristossa ovat mukana kuvataiteilija Jussi Heikkilä, graafinen erikoissuunnittelija Jari Kostet, BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa ja Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas.

 

Suojelu kansainvälinen menestystarina

Laulujoutsenpareja on Suomessa yli 10 000 varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. 1950-luvun alussa pariskuntia oli jäljellä Lapin syrjäseuduilla vain muutamia. Kirjailija Yrjö Kokon 1950-luvun teokset Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu ja Ne tulevat takaisin herättivät suomalaiset kansallislinnun hätään. Laulujoutsenesta tuli luonnonsuojelun symboli, ja Suomen kansallislinnuksi se valittiin 1981.

”Laulujoutsenen suojelu sukupuuton partaalta on kansainvälisestikin huikea menestystarina peräänantamattomasta ympäristötyöstä, jossa näkyy suomalaisten tahto yhteiseen päämäärään”, Arkiomaa kiittää.

Elenia on tehnyt määrätietoista laulujoutsenten suojelua yli kymmenen vuotta ja tästä ajasta puolet tiiviissä yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa.

”Sähköverkkoomme on asennettu satoihin kohteisiin joutsenpalloja estämään lintujen törmäykset. Vuosia jatkunut yhteistyö lintuharrastajien, paikallisten asukkaiden sekä BirdLife Suomen kanssa on nostanut lintupallojen määrän yli 3 000:een sähköverkossamme Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla joutsenten suosimilla pesimä- ja levähdyspaikoilla”, iloitsee Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas.

”Nyt sähköverkkomme ripeästi etenevä maakaapelointi säävarmaksi tuo lopullisen hyvän ratkaisun myös joutsenille”, Kuusela-Opas toteaa

LISÄTIETOJA