Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Kaupunkimaisuus ei aina vähennä liito-oravan esiintymistä

f92ed399-bd4c-4a4d-96e0-271eebcbed97-main_image

Liito-orava suosii varttunutta kuusimetsää, muttei aina kaihda kaupunkiakaan (Kuva: Marko Schrader)

Tuoreesta väitöstutkimuksesta selviää, että kaupunkimaisen elinympäristön osuus ei vähentänyt liito-oravan esiintymistodennäköisyyttä. Oleellisempaa oli liikkumiseen sopivan metsän määrä alueella.

Metsäekosysteemit ovat vähentyneet ja pirstoutuneet maailmanlaajuisesti. Monilla metsälajeilla, kuten puissa elävillä oravilla tai liitävillä nisäkkäillä, on tiukat elinympäristövaatimukset ja ne ovat herkkiä ympäristönmuutoksille. Sen vuoksi ne ovat sopivia mallilajeja ihmistoiminnan vaikutusten tutkimuksessa.

Liito-orava on varttuneisiin kuusisekametsiin sopeutunut laji, joka on kärsinyt sille sopivien metsien vähenemisestä ja Suomen kanta on arvioitu laskevaksi.

Nykykäytännöt tehottomia

FM Sanna Mäkeläinen selvitti väitöstutkimuksessaan metsämaiseman muuttumisen vaikutusta liito-oravan esiintymiseen, elinympäristön käyttöön ja eloonjäämiseen.

Tutkimuksen mukaan Etelä-Suomessa alueelliset ympäristöviranomaiset tiesivät vain harvoin liito-oravan esiintymisestä hakkuualueella. Selvisi myös, että tiedossa olleen ja oikein hakkuiden ulkopuolelle rajatun kohteen asuttaminen ei jatkunut metsäkäsittelyn jälkeen. Toistaiseksi ei tiedetä, johtuuko liito-oravien katoaminen paikan hylkäämisestä vai lisääntyneestä kuolleisuudesta.

Tulosten mukaan lajin elinympäristönsuojelu nykykäytännön mukaan onkin tehotonta ja suojelutason parantamiseksi vaadittaisiin suurempien metsäisten alueiden jättämistä esiintymän ympärille.

Orava ei karta kaupunkia

Toisaalta selvisi myös, että liito-orava ei välttämättä karta kaupunkimaisia olosuhteita, kunhan tarjolla on sopivaa metsää jota pitkin liikkua ja josta löytää sopiva pesäkolo.

Liito-oravat liikkuivat pitempiä matkoja ja nopeammin, jos niiden liikkumisreittien varrella oli paljon kaupunkimaista elinympäristöä. Tutkimusaineistosta ei kuitenkaan löytynyt viitteitä siitä, että oravat olisivat kaupunkimaisuudesta erityisesti kärsineet.

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että maisemamuutosten vaikutukset metsälajeihin vaihtelevat. Lisäksi ne voivat riippua myös sukupuolten välisistä eroista käyttää tilaa sekä tutkimuksen mittakaavasta.

– Pitää muistaa, että muutokset maisemassa voivat vaikuttaa lajeihin myös epäsuorasti ja siksi on tärkeää selvittää millaisia kustannuksia ja riskejä eläimelle aiheutuu sen liikkuessa ihmisen muokkaamissa maisemissa, tiivistää Sanna Mäkeläinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Väitöskirja sisältää yhteisjulkaisuja ja aiheesta on valmistumassa myös toinen väitöstutkimus lähitulevaisuudessa.

FM Sanna Mäkeläinen väittelee 29.4.2016 klo 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta aiheesta ”Occurrence, habitat use and movements of the flying squirrel in human-modified forest landscapes”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Unioninkatu 35, luentosali 116.

Lisätiedot:
Väitöskirja on sähköinen julkaisu ja luettavissa Heldasta.

:KATSO VIDEO: MILUVASA ON KORKEASAAREN KEVÄÄN ESIKOINEN

26505645491_44a434ed4e_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Keskiviikkoaamuna milutarhan olkipedille syntyi Korkeasaaren kevään ensimmäinen eläinlapsi. Täplikäs miluvasa pääsi heti synnyttyään hellään huolenpitoon – emo nuoli sen puhtaaksi ja alkoi tuuppia hontelojalkaista vastasyntynyttä jaloilleen. Jo tunnin kuluttua vasan jalat kantoivat, jotta se pääsi etsimään emon nisää ja imemään maitoa.

Korkeasaaren milulaumassa on syntynyt vasoja joka kevät sen jälkeen kun milut saatiin Korkeasaareen Zoolandiasta 2013. Kahdeksan yksilön laumaan odotetaan vielä lisää vasoja lähiviikkoina.

Kiinasta kotoisin oleva milu on hirvieläin, joka on hävinnyt luonnosta kokonaan. Viimeiset luonnonvaraiset milut elivät Kiinan keisarin metsästyspuistossa, josta ne ammuttiin vuoden 1900 nälänhädän aikaan. Tätä ennen miluja oli tarhattu Eurooppaan ja näiden kahdeksantoista yksilön jälkeläisistä polveutuu nykyään koko maailman milukanta. Lajia on palautettu myös Kiinaan vanhoille elinalueille ja miluja elää siellä puolivilleinä laumoina. Yhteensä miluja eli daavidinhirviä on maailmassa yli 2000 yksilöä.

Trooppiset lajit kuten pikkuapinat ja mangustit lisääntyvät Korkeasaaressa ympäri vuoden, mutta ulkolajeille kevät ja alkukesä on kuuminta poikimiskautta. Saaren pesissä haudotaan ja emoja on tiineenä, joten eläinlapsia on odotettavissa lisääkin.

 

Karhujen määrä kasvoi lähes koko maassa

IMG_0531

Kuvaaja: Markku Hietavuori

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi, että Suomessa on vähintään 1720–1840 karhua ennen syksyn 2016 metsästyskautta. Luku sisältää arvion tänä keväänä syntyvästä lähes 350 pennusta. Suomen karhukanta on kasvanut noin 15 prosenttia verrattuna edellisvuoden vastaavaan arvioon (1450–1590).

Karhukannan hoidossa Suomi jaetaan neljään kannanhoitoalueeseen. Vakiintuneen kannan hoitoalueella itäisessä Suomessa karhujen määrä on lisääntynyt (650–720 karhua, viime arviossa 485–550). Karhujen määrä kasvoi myös levittäytymisvyöhykkeellä keskisessä Suomessa (505–570 karhua, viime arviossa 400–480 karhua). Kehittyvän kannan alueella Länsi-Suomessa kanta taantui hieman (221–281 karhua, viime arviossa 268–338). Poronhoitoalueella karhujen määrä kasvoi hienoisesti (345–400, viime arviossa 310–360). Poronhoitoalueen karhukanta on runsain itäisen valtakunnanrajan tuntumassa. Poronhoitoalueella havainnoitsijaverkosto on harva, ja sen vuoksi havaintoja saadaan vähän. Tämän takia poronhoitoalueen kanta-arvioon liittyy muuta maata enemmän epävarmuustekijöitä.

c2e124a0-b716-4ad4-933e-2f60fa56265d-original

Suomen karhukannan koko vuodesta 2004 lähtien. Kuvassa oranssilla esitetty alue perustuu Luonnonvarakeskuksen vuosittain antamiin karhukanta-arvioihin.

Riistakeskusalueittain karhujen määrä vahvistui selkeästi Kainuussa, Pohjois-Karjalassa sekä Pohjois- ja Etelä-Savossa. Karhujen määrä väheni Oulun, Keski-Suomen ja Pohjois-Hämeen riistakeskusalueilla. Muilla riistakeskusalueilla muutokset olivat vähäisiä.

– Karhukanta-arvioon vaikuttaa biologisten tekijöiden ohella myös havaintomateriaalin määrä ja laatu. Onkin hyvin todennäköistä, että nyt nähtävät muutokset Kainuun, Pohjois-Savon ja jopa Pohjois-Karjalan karhukannassa vuosien 2014 ja 2015 välillä eivät ole yksin biologisten tekijöiden aiheuttamia, kertoo Luken tutkija Samuli Heikkinen.

Arvio karhukannan runsaudesta, pentutuotosta ja metsästyskestävyydestä pohjautuu vuonna 2015 tehtyihin petoyhdyshenkilöverkoston havaintoihin. Kokonaisuudessaan karhuhavainnot lisääntyivät noin 10 prosenttia vuoteen 2014 verrattuna. Sen sijaan pentuehavaintojen määrä väheni lähes 11 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Karhukanta-arvion pohjana ovat havainnot vuotta nuoremmista pennuista. Erillisiä pentueita arvioidaan olleen viime vuonna 163–187 kappaletta.

Luonnonvarakeskuksen arvion pohjalta maa- ja metsätalousministeriö antaa asetuksen suurimmasta sallitusta saalismäärästä ensi metsästyskaudelle. Karhunmetsästys alkaa 20. elokuuta.

Luonnonvarakeskuksen lausunto karhukannasta

Saimaannorpan kuutteja löytyi ennätysmäärä: 79

saimaannorpan_pesan_-tarkastaja_2016_miina_auttila_metsahallitus_9454-copy

Saimaannorpille kasattiin lumesta apukinoksia pesäpaikoiksi alkutalvesta 2016 osana Saimaannorppa-LIFE-hanketta. Kuvassa pesää tarkastetaan huhtikuussa, kun pesintäaika on ohi ja pesät tyhjiä. Kuva: Metsähallitus / Miina Auttila.

Metsähallituksen luontopalvelujen johtamat pesälaskennat tehtiin hyvissä olosuhteissa. Saimaannorpan pesälaskennoissa on havaittu 79 kuuttia, joista kuolleita oli neljä. Laskentoihin osallistui noin sata henkilöä, joista suurin osa oli paikallisia vapaaehtoisia.

Pesälaskentojen tulos on positiivinen yllätys. Viime vuonna arvioitiin syntyneen 71 kuuttia ja myös kahtena edellisenä vuonna päästiin yli 60 kuuttiin. Tänä keväänä laskentaolosuhteet olivat hyvät ja saimaannorpan elinalueet pystyttiin tutkimaan kattavasti, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela. Viimeksi näin hyvillä kevätjäillä laskenta voitiin tehdä vuonna 2012.

Koskelan mukaan erityisen ilahduttavaa ovat pohjoiselta Saimaalta, Orivedeltä ja Jänisselältä löydetyt viisi kuuttia sekä Luonterin kaksi ja Kyläniemen eteläpuolen kaksi kuuttia. Ne osoittavat, että suojelu tuottaa tulosta ja saimaannorppa palaa entisille elinalueilleen. Samoin verkkokalastuksen kevätrajoitusalue toimii. Vuonna 2011 aluetta laajennettiin 600 neliökilometristä 1 600 neliökilometriin. Vuosikymmenen alkupuolella syntyneitä kuutteja on säilynyt aiempaa enemmän hengissä ja nyt ne ovat tulleet sukukypsiksi lisäten kannan syntyvyyttä.

”Paras tapa elvyttää erittäin uhanlaisen lajin kantaa on estää saimaannorppien kuolemat kalaverkkoihin”, toteaa Jouni Koskela.

Myös Puumalan eteläpuolella laskennat pystyttiin tekemään kattavasti. Löydetyistä kuuteista 12 on eteläiseltä Saimaalta, mikä on ennätysmäärä sekin, iloitsee WWF Suomen kokenut pesälaskija Ismo Marttinen.

Vuonna 2016 havaittujen poikasten määrä Saimaan vesialueittain

Vesialue: poikaset

Pyhäselkä–Jänisselkä: 1
Orivesi: 4
Pyyvesi–Enonvesi: 2
Kolovesi: 0
Joutenvesi: 7
Haukivesi: 21
Pihlajavesi: 25
Puruvesi: 0
Tolvanselkä–Katosselkä: 5
Luonteri: 2
Lietvesi: 2
Petraselkä–Yövesi: 8
Suur-Saimaa: 2
Yhteensä: 79

www.metsa.fi/saimaannorppa

Tutkija löysi uuden rottalajin tutkiessaan varaaniliskoja Papua-Uudessa-Guineassa

rattus_detentus_480px

Kuva: Valter Weijola

Turun yliopiston tutkija Valter Weijola löysi Papua-Uuden-Guinean Manus-saarelta tieteelle aikaisemmin tuntemattoman suurikokoisen rottalajin. Weijola löysi saarivaltion toiselta saarelta myös uuden varaanilajin, josta uutisoitiin helmikuun lopulla.

Geneettiset tutkimukset osoittavat, että uusi rottalaji on yksi vanhimmista Papua-Uudessa-Guineassa elävistä Rattus-sukuisista rotista. Harvinaisen suurikokoisen lajin edustajat elävät Manus-saaren sademetsissä ja karttavat ihmisiä.

Uuden-Guinean pohjoispuolella sijaitsevalta saarelta oli aikaisemmin löytynyt tieteelle tuntemattoman rotan luita, joista osa oli hyvin vanhoja. Siksi lajin pelättiin jo kuolleen sukupuuttoon.

Weijola löysi uuden rottalajin vuonna 2012 kartoittaessaan Manus-saarta asuttavia varaaniliskoja väitöstutkimustaan varten. Paikallisten asukkaiden avulla Weijola löysi saaren keskiosien sademetsistä rotan, joka edusti samaa lajia vanhojen luulöytöjen kanssa.

– Olin sattumalta lukenut vanhoista luulöydöistä ennen tuloani, joten olin tietoinen mahdollisuudesta, että laji voisi yhä elää saarella. Paikan päällä kuulin asukkailta, että he pyydystävät satunnaisesti isoja rottia. Löysimme melko nopeasti merkkejä rottien olemassaolosta ja lopulta löysimme rottayksilön, Weijola kertoo.

Uusi rottalaji on helposti tunnistettavissa sen suuren koon, lyhyen hännän sekä pitkän ja karkean karvan perusteella. Weijolan löytämä rotta oli pituudeltaan 26 cm, nenästä hännän alkuun mitattuna. Rattus-sukuun kuuluvia rottia tunnetaan yhteensä 67 lajia, josta vain harvat, kuten isorotta ja mustarotta, ovat ihmisten seuralaisia.

Kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi löydön arvostetussa Journal of Mammalogy -julkaisusarjassaja antoi lajille nimeksi Rattus detentus. Lajinimi detentus on latinaa ja tarkoittaa pidätettyä. Nimi viittaa lajin esi-isään, joka eli eristettynä Manus-saarella.

– Tyynenmeren saarilla on historian saatossa ollut paljon kotoperäisiä lajeja, joita ei elä missään muualla. Monet näistä lajeista ovat muuttuneet uhanalaisiksi tai kuolleet sukupuuttoon ihmisten ja heidän mukanaan kulkeutuneiden tulokaslajien takia. Tästä syystä kotoperäisen ja elinvoimaisen rottalajin löytyminen oli sekä tieteellisesti merkittävä että hyvin iloinen uutinen, Weijola toteaa.

Turun yliopiston eläinmuseon tutkijat tekevät kenttätutkimuksia eri puolilla tropiikkia ja tieteelle tuntemattomia lajeja löytyy paljon. Uuden rotan löytäminen on tässä jatkumossa poikkeuksellisen merkittävä tapahtuma.

– Valtaosa tieteelle tuntemattomista eläinlajeista on pienikokoisia. Kotoperäisen suuren rottalajin löytyminen suomalaisen nuoren tutkijan toimesta on upea uutinen ja toivottavasti kiinnittää ihmisten huomiota siihen, kuinka tuntematon luonnon monimuotoisuus vielä on, toteaa eläinmuseon esimies Ilari E. Sääksjärvi.

>> Tutkimusartikkeli julkaistiin Journal of Mammalogy -tiedejulkaisussa: http://jmammal.oxfordjournals.org/content/early/2016/04/11/jmammal.gyw034

Kuvia

Tiikereiden määrä kasvoi ensimmäisen kerran vuosikymmeniin

tiger-cub-portrait-1361205160RM0

Uusimman tiedon mukaan luonnossa elää jo 3 890 tiikeriä, kun vuonna 2010 niiden lukumääräksi arvioitiin 3 200. Päivitetty arvio perustuu Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n tietokantaan ja viimeisimpiin kansallisiin laskentoihin.

Tiikeripopulaatiot ovat kasvaneet Intiassa, Venäjällä, Nepalissa ja Bhutanissa. Taustalla on useita eri tekijöitä, kuten kehittynyt kartoitus ja tehostettu suojelu.

”Tiikereiden lukumäärä on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin”, iloitsee WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen. ”Tämä luo paljon toivoa ja osoittaa, että pystymme pelastamaan lajeja ja niiden elinalueita, kun hallitukset, paikalliset yhteisöt ja suojelijat tekevät yhteistyötä.”

Vielä riittää kuitenkin tehtävää, sillä tavoitteena on maailman tiikeripopulaation kaksinkertaistaminen vuoteen 2020 mennessä. Tx2-nimellä kulkeva tavoite on osa kansainvälistä tiikerikannan palautusohjelmaa, joka lanseerattiin vuoden 2010 tiikerinsuojelukonferenssissa Venäjällä.

Seuraava askel tavoitteen saavuttamiseksi otetaan huomenna, kun tiikerivaltioiden edustajat kokoontuvat New Delhiin kolmanteen kansainväliseen tiikerinsuojelukonferenssiin. Kolmipäiväisessä konferenssissa valtiot raportoivat edistymisestään ja sitoutuvat tuleviin suojelutoimenpiteisiin.

”On erittäin tärkeää saada aikaan tehokas toimintasuunnitelma seuraavalle kuudelle vuodelle”, Luukkonen sanoo. ”Tiikerikannan pieneneminen on saatu pysäytettyä, mutta tiikerit eivät ole vielä turvassa. Erityisesti Kaakkois-Aasia on vaarassa menettää tiikerinsä, jos hallitukset eivät toimi välittömästi.”

WWF tukee maailman tiikerivaltioita Tx2-tavoitteessa muun muassa kouluttamalla metsänvartijoita, kehittämällä salametsästyksen vastaisia suojelustandardeja ja -teknologioita, tekemällä yhteistyötä villieläinten valvontaverkosto TRAFFICin kanssa sekä suuntaamalla voimavaroja tärkeimpien tiikerialueiden suojaamiseen. Tänä vuonna eletään Tx2 -tavoitteen puoliväliä.

IUCN on luokitellut tiikerin uhanalaiseksi. Sitä uhkaavat salametsästys ja elinalueiden katoaminen. TRAFFICin tilastojen mukaan viranomaiset takavarikoivat ainakin 1 590 salametsästettyä tiikeriä tammikuun 2000 ja huhtikuun 2014 välisenä aikana.

Merimetson suojelu on yhteinen, paikallinen ponnistus

li_merimetso_9544

Kuva: Heikki Kotiranta / SYKE

Suomen luonnonsuojeluliitto on tyytyväinen, että ympäristöministeriön asettamassa työryhmässä saavutettiin sopu merimetsoon liittyvien konfliktien ratkaisuista. Kansanedustaja Anna-Maja Henrikssonin (r) johtaman työryhmän yksimielinen mietintö luovutettiin maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) keskiviikkona.

Merimetso-työryhmä esittää, että suojelutyöhön perustetaan paikallisia yhteistyöryhmiä. Lisäksi ympäristöministeriön johdolla kehitetään ohjeistuksia, neuvontaa, tutkimusta, korvauksia ja kansainvälistä yhteistyötä.

“Työryhmän paras esitys on paikallisten yhteistyöryhmien perustaminen. Jos merimetsoista koetaan ongelmia, niistä on parasta keskustella paikallisesti kaikkien osapuolten kesken. Näin saadaan parhaiten yhteinen käsitys ongelmista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista”, sanoo Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola.

Merimetsosta haittaa kärsivä voi hakea suojelusta poikkeuslupia merkittävien vahinkojen torjumiseksi. Peräti 78 prosenttia hakemuksista on viime vuosina hyväksytty.

“Lakeja ei tarvitse muuttaa, mutta lupaohjeistusten ja neuvonnan kehitys jatkuu”, Veistola sanoo.

Työryhmä esittää lisäksi, että merimetsojen seurantaa ja tutkimusta sekä kansainvälistä yhteistyötä kehitetään edelleen. Saatujen tietojen ja kokemusten perusteella ympäristöministeriö voi tarvittaessa päivittää merimetson kannanhoitosuunnitelman.

Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä kalastusvakuutusten ja luonnonvaraisten eläinten aiheuttamien vahinkojen korvausrahojen turvaamista valtion budjetissa. Maa- ja metsätalousministeriö selvittää lisäksi mahdollisuudet hyödyntää Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa.

“Nyt on kaikkien tahojen kesken muodostettu laaja toimenpidepaketti merimetson ja ihmisen yhteiselämän edistämiseksi. Toivomme yhteistyön jatkuvan yhtä rakentavasti myös paikallisryhmissä”, Veistola lisää.

Mikä merimetso-työryhmä?

Merimetso pesi nyky-Suomessa itsenäisyyden aikana ensimmäistä kertaa vuonna 1996. Vuonna 2015 Suomen merialueilla pesi 24 015 merimetsoparia 48 yhdyskunnassa. Suojeltu merimetso on aiheuttanut joillakin paikkakunnilla kalastukseen tai mökkiasutukseen liittyviä kiistoja. Tästä syystä maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen asetti laajapohjaisen työryhmän, jonka puheenjohtaja oli kansanedustaja Anna-Maja Henriksson.

Työryhmän tavoitteena oli saavuttaa eri tahojen välillä yhteisymmärrys merimetsokannan kokoon ja kasvuun liittyvistä tiedoista, lintujen aiheuttamien vahinkojen rajoittamistarpeesta ja -keinoista sekä tehdä jatkotoimia koskevia ehdotuksia. Luonnonsuojeluliittoa työryhmässä edusti Tapani Veistola.

YLEISRADIO: Puoli miljoonaa linnunpönttöä rekisteröity suurkampanjaan

1

Logo: Jussi TwoSeven
Miljoona linnunpönttöä -kampanja on innostanut suomalaiset ennennäkemättömällä tavalla. Suurkampanja haluaa herättää luontorakkauden myös ulkomailla – Yle lähetti haasteen BBC:lle.

Maaliskuussa alkanut Miljoona linnunpönttöä -kampanja on onnistunut keräämään reilussa kuukaudessa jo yli 500 000 rekisteröityä linnunpönttöä. Maailman suurimpien pönttötalkoiden tavoitteena on nostaa miljoona linnunpönttöä Suomen oksistoon vuoden 2017 toukokuun loppuun mennessä.

Suomalaiset ovat kampanjan myötä kiinnostuneet pöntötyksestä ihailtavalla innolla, puolet tavoitteesta tuli täyteen ennätyksellisessä ajassa. Monella paikkakunnalla on järjestetty isoja pöntönrakennustalkoita, mm. Korkeasaaren pönttötalkoissa pääsiäisenä materiaalit loppuivat suuren suosion takia kesken. Myös rautakaupoista on kerrottu pönttötarpeiden menekin olevan tällä hetkellä ennenkuulumattoman suurta.

“Vaikka kampanjaan on osallistunut paljon alan harrastajia, suurin osa nettisivuilla kävijöistä rekisteröi muutaman pöntön kerrallaan. Hanke tuntuu todella innostaneen valtavat määrät ihmisiä ympäri maan iloitsemaan lähiluonnon monipuolisuudesta”, kertoo kampanjan tuottaja Tiina Klemettilä.

Tietoa ja tekoja Suomen luonnon hyväksi

Myös Miljoona linnunpönttöä -Facebook-ryhmässä pöntönrakennuskuvia ja tietoa jaetaan aktiivisesti ja iloisella otteella. Moni linnunpönttö on kuvien perusteella saanut jo uudet asukkaat.

Miljoona linnunpönttöä on Ylen ja maan suurimpien luontotoimijoiden yhteiskampanja, joka haluaa nostaa esiin lähiluonnon monipuolisuuden ja suomalaisten luontorakkauden. Yhteistyökumppanina toimivan Suomen ympäristökeskus SYKEn biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro on seurannut pönttökampanjan suosiota tyytyväisenä.

“Suomalaiset ovat todella ottaneet pönttöilyn sydämen asiakseen. Kampanjalla on jo nyt suuri merkitys luontomme hyväksi, se tuo näkyväksi ihmisten huolen ja auttamishalun sekä jakaa tietoa linnuista ja luontomme tilasta. Joka kolmas lintulajimme on jo uhanalainen ja miljoona pönttöä metsissä, rannoilla, pellonreunoissa, pihoissa ja puistoissa tulee helpottamaan myös uhanalaisten lintujen pesintää ja uuden lintusukupolven syntymää.”

Britit haastettiin mukaan

Suomalaisten pönttöilykuume inspiroi kampanjaryhmän heittämään haasteen seuraavaksi ulkomaille. Puolen miljoonan rajapyykin rikkoutumisen kunniaksi kampanjaan haastettiin Britannian yleisradioyhtiö BBC.

“BBC on maailman tunnetuin luonto-ohjelmien tuottaja. Heidänkin olisi nyt syytä tehdä muuta kuin näyttää kuvia. Ja jos suomalaiset tekevät miljoona pönttöä, brittien pitää rakentaa 12 miljoonaa – kun verrataan pönttöjen määrää väkilukuun!”, Tiina Klemettilä kertoo.

Ylen ohjelmistossa Miljoona linnunpönttöä näkyy seuraavan kerran tänä sunnuntaina, jolloin Ulos luontoon Kevätseuranta palaa ruutuun. Ensimmäisessä jaksossa pönttötalkoisiin houkutellaan mukaan koululaiset sekä kerrotaan, mitä linnunpöntöissä keväällä tapahtuu.
Katso kuntakohtainen pönttömäärä väkilukuun suhteutettuna »

Kovakuoriaisselvitys kertoo Haltialan metsäalueen ennallistamisen onnistumisesta

217a725a-4b36-46a1-a885-95120f8780bc-main_image

Haltialan metsää. Kuva: Kaarina Heikkonen.

Haltialan metsä on Helsingin laajin yhtenäinen metsäalue ja tärkeä osa arvokasta luonto- ja maisemakokonaisuutta Keskuspuiston pohjoisosassa. Vuonna 2006 aloitetun alueen ennallistamisen tavoitteena on ollut palauttaa metsän ja erityisesti siellä sijainneen lehtokorven luonnontila purojen veden ja pohjaveden pintaa nostamalla.

Veden pinnan nostosta seurasi kuusten kuolemista ja kaatumista, kuten oli toivottukin. Tilalle tuli lehtipuiden taimia.

Lahopuukovakuoriaisten seurannalla on saatu tietoa vanhan metsän lajiston elinolosuhteiden kehittymistä ja alueen muuttumisesta luonnontilaisemmaksi. Samalla on varmistettu, etteivät erityisen haitalliset kaarnakuoriaiset ole lisääntyneet liian voimakkaasti. Kovakuoriaislajiston perusselvitys tehtiin vuonna 2005. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana seuranta toteutettiin vuosittain, ja sen jälkeen vuonna 2015.

Ennallistetun alueen kovakuoriaislajiston monimuotoisuus on kymmenen vuoden seurantakaudella kasvanut. Tällä perusteella ennallistamista voidaan pitää onnistuneena.

Haltialan alueella elää melko edustava kuuseen liittyvä kovakuoriaislajisto. Seurantatietojen perusteella kuusten kuoleminen oli loppunut jo vuonna 2009, ja kuolleet puut olivat silloin myös ohittaneet kaarnakuoriaisia houkuttelevan vaiheen. Kuusten paikoittainen kuoleminen näkyi selvästi vuosien 2007 ja 2008 seurantatuloksissa, jolloin tuoreeseen lahopuuhun iskeytyvien lajien yksilömäärät nousivat. Vuonna 2009 yksilömäärät olivat laskeneet huomattavasti.

Lehtipuilla elävien kovakuoriaisten yksilömäärä kasvoi ennallistaminen alkuvaiheessa mutta palautui ennalleen.

”Seurannan toteuttaneiden asiantuntijoiden mukaan olisi hyvä, että alueella kaatuisi muutamia kuusia vuosittain, jotta kuusen lahopuujatkumo ja lehtipuuston lisääntyminen olisi turvattu. Kuusia voidaan kaataa tai kaatumista voidaan edistää vedenpintaa edelleen varovaisesti nostamalla”, kertoo kaupunkiekologi Kaarina Heikkonen Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.

Lähde: Elina Manninen ja Marko Nieminen (toim.). Haltialan lahopuukovakuoriaisten seuranta 2005, 2007–2008 ja 2015. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2016.

http://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-01-16.pdf .

 

Ilmasto vaikuttaa lintujen muuttoon ja pesintään

8af37918-34bc-4426-8f55-a6de79a6ad2b-main_image

Talvehtivia tukkasotkia (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Tuoreesta väitöstutkimuksesta selviää, että lämpiminä keväinä varpuslinnut pesivät aiemmin ja leutoina talvina suurempi osuus vesilinnuista talvehtii Suomessa. Ilmaston lämmetessä on ensiarvoisen tärkeää selvittää lämpötilavaihteluiden vaikutukset luonnossa ja arvioida kuinka hyvin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin ympäristöoloihin.

Tuoreesta väitöstutkimuksesta selviää, että lämpiminä keväinä varpuslinnut pesivät aiemmin ja leutoina talvina suurempi osuus vesilinnuista talvehtii Suomessa. Ilmaston lämmetessä on ensiarvoisen tärkeää selvittää lämpötilavaihteluiden vaikutukset luonnossa ja arvioida kuinka hyvin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin ympäristöoloihin.

– Selvitin suomalaisista pitkäaikaisseuranta-aineistoista, kuinka lämpötilat ja muut ympäristömuuttujat vaikuttavat lintujen muuttokäyttäytymiseen ja pesintämenestykseen, kertoo tohtoriopiskelija Kalle MellerLuonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Lämpiminä keväinä varpuslinnut pesivät aikaisemmin ja poikastuotto oli hieman parempi verrattuna keväisiin, jolloin säät pysyttelevät kylminä. Vuositasolla tarkasteltuna lämpötila ja poikastuotto sekä seuraavan vuoden kannankoko olivat yhteydessä toisiinsa. Pitemmällä aikavälillä muutokset poikastuotossa eivät kuitenkaan vaikuttaneen kannan kokoon. Tämä viittaa siihen, että pesimäajan ulkopuolisilla kuolleisuuden muutoksilla olisi merkittävä vaikutus kannan koon kehitykseen.

Monet vesilintulajit ovat osittaismuuttajia, eli osa linnuista jää Suomeen talvehtimaan ja osa muuttaa etelämmäksi. Ilmastonmuutoksen myötä talvet lämpenevät ja leutoina, vähäjäisinä talvina suurempi osuus osittaismuuttajista jää Suomeen talvehtimaan. Koska Suomen vesialueiden merkitys kasvaa kansainvälisesti vesilintujen talvehtimisalueina, tulisi tärkeimmät kohteet huomioida maankäytön osalta.

– Tänne talvehtimaan jäävien vesilintujen määrän voimakas kasvu johtui luultavasti siitä, että 25-vuoden tutkimusjaksolla ei ollut ankaria jäätalvia. Ilmaston lämpeneminen selittänee jäätalvien puutteen, Meller sanoo.

Kalle Mellerin väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että lämpötilat vaikuttavat merkittävästi pohjoisten lintujen muuttoon ja pesintään. Eri lajit ja erilaiset toiminnalliset ryhmät, kuten vesi- ja maalinnut, reagoivat kuitenkin varsin eri tavalla. Tämä korostaa monia lajeja ja lajiryhmiä käsittelevien tutkimusten tärkeyttä, jotta pystyttään luotettavammin ennustamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

FM Kalle Meller väittelee 1.4.2016 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “The impacts of temperature on the long-term variation in migration and breeding performance of birds“. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Economicum, luentosali (C205), Arkadiankatu 7.

Lisätietoja:

Väitöskirjan  tiivistelmä: The impacts of temperature on the long-term variation in migration and breeding performance of birds