Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Saimaannorpan kuutteja löytyi ennätysmäärä: 79

saimaannorpan_pesan_-tarkastaja_2016_miina_auttila_metsahallitus_9454-copy

Saimaannorpille kasattiin lumesta apukinoksia pesäpaikoiksi alkutalvesta 2016 osana Saimaannorppa-LIFE-hanketta. Kuvassa pesää tarkastetaan huhtikuussa, kun pesintäaika on ohi ja pesät tyhjiä. Kuva: Metsähallitus / Miina Auttila.

Metsähallituksen luontopalvelujen johtamat pesälaskennat tehtiin hyvissä olosuhteissa. Saimaannorpan pesälaskennoissa on havaittu 79 kuuttia, joista kuolleita oli neljä. Laskentoihin osallistui noin sata henkilöä, joista suurin osa oli paikallisia vapaaehtoisia.

Pesälaskentojen tulos on positiivinen yllätys. Viime vuonna arvioitiin syntyneen 71 kuuttia ja myös kahtena edellisenä vuonna päästiin yli 60 kuuttiin. Tänä keväänä laskentaolosuhteet olivat hyvät ja saimaannorpan elinalueet pystyttiin tutkimaan kattavasti, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela. Viimeksi näin hyvillä kevätjäillä laskenta voitiin tehdä vuonna 2012.

Koskelan mukaan erityisen ilahduttavaa ovat pohjoiselta Saimaalta, Orivedeltä ja Jänisselältä löydetyt viisi kuuttia sekä Luonterin kaksi ja Kyläniemen eteläpuolen kaksi kuuttia. Ne osoittavat, että suojelu tuottaa tulosta ja saimaannorppa palaa entisille elinalueilleen. Samoin verkkokalastuksen kevätrajoitusalue toimii. Vuonna 2011 aluetta laajennettiin 600 neliökilometristä 1 600 neliökilometriin. Vuosikymmenen alkupuolella syntyneitä kuutteja on säilynyt aiempaa enemmän hengissä ja nyt ne ovat tulleet sukukypsiksi lisäten kannan syntyvyyttä.

”Paras tapa elvyttää erittäin uhanlaisen lajin kantaa on estää saimaannorppien kuolemat kalaverkkoihin”, toteaa Jouni Koskela.

Myös Puumalan eteläpuolella laskennat pystyttiin tekemään kattavasti. Löydetyistä kuuteista 12 on eteläiseltä Saimaalta, mikä on ennätysmäärä sekin, iloitsee WWF Suomen kokenut pesälaskija Ismo Marttinen.

Vuonna 2016 havaittujen poikasten määrä Saimaan vesialueittain

Vesialue: poikaset

Pyhäselkä–Jänisselkä: 1
Orivesi: 4
Pyyvesi–Enonvesi: 2
Kolovesi: 0
Joutenvesi: 7
Haukivesi: 21
Pihlajavesi: 25
Puruvesi: 0
Tolvanselkä–Katosselkä: 5
Luonteri: 2
Lietvesi: 2
Petraselkä–Yövesi: 8
Suur-Saimaa: 2
Yhteensä: 79

www.metsa.fi/saimaannorppa

Tutkija löysi uuden rottalajin tutkiessaan varaaniliskoja Papua-Uudessa-Guineassa

rattus_detentus_480px

Kuva: Valter Weijola

Turun yliopiston tutkija Valter Weijola löysi Papua-Uuden-Guinean Manus-saarelta tieteelle aikaisemmin tuntemattoman suurikokoisen rottalajin. Weijola löysi saarivaltion toiselta saarelta myös uuden varaanilajin, josta uutisoitiin helmikuun lopulla.

Geneettiset tutkimukset osoittavat, että uusi rottalaji on yksi vanhimmista Papua-Uudessa-Guineassa elävistä Rattus-sukuisista rotista. Harvinaisen suurikokoisen lajin edustajat elävät Manus-saaren sademetsissä ja karttavat ihmisiä.

Uuden-Guinean pohjoispuolella sijaitsevalta saarelta oli aikaisemmin löytynyt tieteelle tuntemattoman rotan luita, joista osa oli hyvin vanhoja. Siksi lajin pelättiin jo kuolleen sukupuuttoon.

Weijola löysi uuden rottalajin vuonna 2012 kartoittaessaan Manus-saarta asuttavia varaaniliskoja väitöstutkimustaan varten. Paikallisten asukkaiden avulla Weijola löysi saaren keskiosien sademetsistä rotan, joka edusti samaa lajia vanhojen luulöytöjen kanssa.

– Olin sattumalta lukenut vanhoista luulöydöistä ennen tuloani, joten olin tietoinen mahdollisuudesta, että laji voisi yhä elää saarella. Paikan päällä kuulin asukkailta, että he pyydystävät satunnaisesti isoja rottia. Löysimme melko nopeasti merkkejä rottien olemassaolosta ja lopulta löysimme rottayksilön, Weijola kertoo.

Uusi rottalaji on helposti tunnistettavissa sen suuren koon, lyhyen hännän sekä pitkän ja karkean karvan perusteella. Weijolan löytämä rotta oli pituudeltaan 26 cm, nenästä hännän alkuun mitattuna. Rattus-sukuun kuuluvia rottia tunnetaan yhteensä 67 lajia, josta vain harvat, kuten isorotta ja mustarotta, ovat ihmisten seuralaisia.

Kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi löydön arvostetussa Journal of Mammalogy -julkaisusarjassaja antoi lajille nimeksi Rattus detentus. Lajinimi detentus on latinaa ja tarkoittaa pidätettyä. Nimi viittaa lajin esi-isään, joka eli eristettynä Manus-saarella.

– Tyynenmeren saarilla on historian saatossa ollut paljon kotoperäisiä lajeja, joita ei elä missään muualla. Monet näistä lajeista ovat muuttuneet uhanalaisiksi tai kuolleet sukupuuttoon ihmisten ja heidän mukanaan kulkeutuneiden tulokaslajien takia. Tästä syystä kotoperäisen ja elinvoimaisen rottalajin löytyminen oli sekä tieteellisesti merkittävä että hyvin iloinen uutinen, Weijola toteaa.

Turun yliopiston eläinmuseon tutkijat tekevät kenttätutkimuksia eri puolilla tropiikkia ja tieteelle tuntemattomia lajeja löytyy paljon. Uuden rotan löytäminen on tässä jatkumossa poikkeuksellisen merkittävä tapahtuma.

– Valtaosa tieteelle tuntemattomista eläinlajeista on pienikokoisia. Kotoperäisen suuren rottalajin löytyminen suomalaisen nuoren tutkijan toimesta on upea uutinen ja toivottavasti kiinnittää ihmisten huomiota siihen, kuinka tuntematon luonnon monimuotoisuus vielä on, toteaa eläinmuseon esimies Ilari E. Sääksjärvi.

>> Tutkimusartikkeli julkaistiin Journal of Mammalogy -tiedejulkaisussa: http://jmammal.oxfordjournals.org/content/early/2016/04/11/jmammal.gyw034

Kuvia

Tiikereiden määrä kasvoi ensimmäisen kerran vuosikymmeniin

tiger-cub-portrait-1361205160RM0

Uusimman tiedon mukaan luonnossa elää jo 3 890 tiikeriä, kun vuonna 2010 niiden lukumääräksi arvioitiin 3 200. Päivitetty arvio perustuu Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n tietokantaan ja viimeisimpiin kansallisiin laskentoihin.

Tiikeripopulaatiot ovat kasvaneet Intiassa, Venäjällä, Nepalissa ja Bhutanissa. Taustalla on useita eri tekijöitä, kuten kehittynyt kartoitus ja tehostettu suojelu.

”Tiikereiden lukumäärä on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin”, iloitsee WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen. ”Tämä luo paljon toivoa ja osoittaa, että pystymme pelastamaan lajeja ja niiden elinalueita, kun hallitukset, paikalliset yhteisöt ja suojelijat tekevät yhteistyötä.”

Vielä riittää kuitenkin tehtävää, sillä tavoitteena on maailman tiikeripopulaation kaksinkertaistaminen vuoteen 2020 mennessä. Tx2-nimellä kulkeva tavoite on osa kansainvälistä tiikerikannan palautusohjelmaa, joka lanseerattiin vuoden 2010 tiikerinsuojelukonferenssissa Venäjällä.

Seuraava askel tavoitteen saavuttamiseksi otetaan huomenna, kun tiikerivaltioiden edustajat kokoontuvat New Delhiin kolmanteen kansainväliseen tiikerinsuojelukonferenssiin. Kolmipäiväisessä konferenssissa valtiot raportoivat edistymisestään ja sitoutuvat tuleviin suojelutoimenpiteisiin.

”On erittäin tärkeää saada aikaan tehokas toimintasuunnitelma seuraavalle kuudelle vuodelle”, Luukkonen sanoo. ”Tiikerikannan pieneneminen on saatu pysäytettyä, mutta tiikerit eivät ole vielä turvassa. Erityisesti Kaakkois-Aasia on vaarassa menettää tiikerinsä, jos hallitukset eivät toimi välittömästi.”

WWF tukee maailman tiikerivaltioita Tx2-tavoitteessa muun muassa kouluttamalla metsänvartijoita, kehittämällä salametsästyksen vastaisia suojelustandardeja ja -teknologioita, tekemällä yhteistyötä villieläinten valvontaverkosto TRAFFICin kanssa sekä suuntaamalla voimavaroja tärkeimpien tiikerialueiden suojaamiseen. Tänä vuonna eletään Tx2 -tavoitteen puoliväliä.

IUCN on luokitellut tiikerin uhanalaiseksi. Sitä uhkaavat salametsästys ja elinalueiden katoaminen. TRAFFICin tilastojen mukaan viranomaiset takavarikoivat ainakin 1 590 salametsästettyä tiikeriä tammikuun 2000 ja huhtikuun 2014 välisenä aikana.

Merimetson suojelu on yhteinen, paikallinen ponnistus

li_merimetso_9544

Kuva: Heikki Kotiranta / SYKE

Suomen luonnonsuojeluliitto on tyytyväinen, että ympäristöministeriön asettamassa työryhmässä saavutettiin sopu merimetsoon liittyvien konfliktien ratkaisuista. Kansanedustaja Anna-Maja Henrikssonin (r) johtaman työryhmän yksimielinen mietintö luovutettiin maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) keskiviikkona.

Merimetso-työryhmä esittää, että suojelutyöhön perustetaan paikallisia yhteistyöryhmiä. Lisäksi ympäristöministeriön johdolla kehitetään ohjeistuksia, neuvontaa, tutkimusta, korvauksia ja kansainvälistä yhteistyötä.

“Työryhmän paras esitys on paikallisten yhteistyöryhmien perustaminen. Jos merimetsoista koetaan ongelmia, niistä on parasta keskustella paikallisesti kaikkien osapuolten kesken. Näin saadaan parhaiten yhteinen käsitys ongelmista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista”, sanoo Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola.

Merimetsosta haittaa kärsivä voi hakea suojelusta poikkeuslupia merkittävien vahinkojen torjumiseksi. Peräti 78 prosenttia hakemuksista on viime vuosina hyväksytty.

“Lakeja ei tarvitse muuttaa, mutta lupaohjeistusten ja neuvonnan kehitys jatkuu”, Veistola sanoo.

Työryhmä esittää lisäksi, että merimetsojen seurantaa ja tutkimusta sekä kansainvälistä yhteistyötä kehitetään edelleen. Saatujen tietojen ja kokemusten perusteella ympäristöministeriö voi tarvittaessa päivittää merimetson kannanhoitosuunnitelman.

Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä kalastusvakuutusten ja luonnonvaraisten eläinten aiheuttamien vahinkojen korvausrahojen turvaamista valtion budjetissa. Maa- ja metsätalousministeriö selvittää lisäksi mahdollisuudet hyödyntää Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa.

“Nyt on kaikkien tahojen kesken muodostettu laaja toimenpidepaketti merimetson ja ihmisen yhteiselämän edistämiseksi. Toivomme yhteistyön jatkuvan yhtä rakentavasti myös paikallisryhmissä”, Veistola lisää.

Mikä merimetso-työryhmä?

Merimetso pesi nyky-Suomessa itsenäisyyden aikana ensimmäistä kertaa vuonna 1996. Vuonna 2015 Suomen merialueilla pesi 24 015 merimetsoparia 48 yhdyskunnassa. Suojeltu merimetso on aiheuttanut joillakin paikkakunnilla kalastukseen tai mökkiasutukseen liittyviä kiistoja. Tästä syystä maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen asetti laajapohjaisen työryhmän, jonka puheenjohtaja oli kansanedustaja Anna-Maja Henriksson.

Työryhmän tavoitteena oli saavuttaa eri tahojen välillä yhteisymmärrys merimetsokannan kokoon ja kasvuun liittyvistä tiedoista, lintujen aiheuttamien vahinkojen rajoittamistarpeesta ja -keinoista sekä tehdä jatkotoimia koskevia ehdotuksia. Luonnonsuojeluliittoa työryhmässä edusti Tapani Veistola.

YLEISRADIO: Puoli miljoonaa linnunpönttöä rekisteröity suurkampanjaan

1

Logo: Jussi TwoSeven
Miljoona linnunpönttöä -kampanja on innostanut suomalaiset ennennäkemättömällä tavalla. Suurkampanja haluaa herättää luontorakkauden myös ulkomailla – Yle lähetti haasteen BBC:lle.

Maaliskuussa alkanut Miljoona linnunpönttöä -kampanja on onnistunut keräämään reilussa kuukaudessa jo yli 500 000 rekisteröityä linnunpönttöä. Maailman suurimpien pönttötalkoiden tavoitteena on nostaa miljoona linnunpönttöä Suomen oksistoon vuoden 2017 toukokuun loppuun mennessä.

Suomalaiset ovat kampanjan myötä kiinnostuneet pöntötyksestä ihailtavalla innolla, puolet tavoitteesta tuli täyteen ennätyksellisessä ajassa. Monella paikkakunnalla on järjestetty isoja pöntönrakennustalkoita, mm. Korkeasaaren pönttötalkoissa pääsiäisenä materiaalit loppuivat suuren suosion takia kesken. Myös rautakaupoista on kerrottu pönttötarpeiden menekin olevan tällä hetkellä ennenkuulumattoman suurta.

“Vaikka kampanjaan on osallistunut paljon alan harrastajia, suurin osa nettisivuilla kävijöistä rekisteröi muutaman pöntön kerrallaan. Hanke tuntuu todella innostaneen valtavat määrät ihmisiä ympäri maan iloitsemaan lähiluonnon monipuolisuudesta”, kertoo kampanjan tuottaja Tiina Klemettilä.

Tietoa ja tekoja Suomen luonnon hyväksi

Myös Miljoona linnunpönttöä -Facebook-ryhmässä pöntönrakennuskuvia ja tietoa jaetaan aktiivisesti ja iloisella otteella. Moni linnunpönttö on kuvien perusteella saanut jo uudet asukkaat.

Miljoona linnunpönttöä on Ylen ja maan suurimpien luontotoimijoiden yhteiskampanja, joka haluaa nostaa esiin lähiluonnon monipuolisuuden ja suomalaisten luontorakkauden. Yhteistyökumppanina toimivan Suomen ympäristökeskus SYKEn biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro on seurannut pönttökampanjan suosiota tyytyväisenä.

“Suomalaiset ovat todella ottaneet pönttöilyn sydämen asiakseen. Kampanjalla on jo nyt suuri merkitys luontomme hyväksi, se tuo näkyväksi ihmisten huolen ja auttamishalun sekä jakaa tietoa linnuista ja luontomme tilasta. Joka kolmas lintulajimme on jo uhanalainen ja miljoona pönttöä metsissä, rannoilla, pellonreunoissa, pihoissa ja puistoissa tulee helpottamaan myös uhanalaisten lintujen pesintää ja uuden lintusukupolven syntymää.”

Britit haastettiin mukaan

Suomalaisten pönttöilykuume inspiroi kampanjaryhmän heittämään haasteen seuraavaksi ulkomaille. Puolen miljoonan rajapyykin rikkoutumisen kunniaksi kampanjaan haastettiin Britannian yleisradioyhtiö BBC.

“BBC on maailman tunnetuin luonto-ohjelmien tuottaja. Heidänkin olisi nyt syytä tehdä muuta kuin näyttää kuvia. Ja jos suomalaiset tekevät miljoona pönttöä, brittien pitää rakentaa 12 miljoonaa – kun verrataan pönttöjen määrää väkilukuun!”, Tiina Klemettilä kertoo.

Ylen ohjelmistossa Miljoona linnunpönttöä näkyy seuraavan kerran tänä sunnuntaina, jolloin Ulos luontoon Kevätseuranta palaa ruutuun. Ensimmäisessä jaksossa pönttötalkoisiin houkutellaan mukaan koululaiset sekä kerrotaan, mitä linnunpöntöissä keväällä tapahtuu.
Katso kuntakohtainen pönttömäärä väkilukuun suhteutettuna »

Kovakuoriaisselvitys kertoo Haltialan metsäalueen ennallistamisen onnistumisesta

217a725a-4b36-46a1-a885-95120f8780bc-main_image

Haltialan metsää. Kuva: Kaarina Heikkonen.

Haltialan metsä on Helsingin laajin yhtenäinen metsäalue ja tärkeä osa arvokasta luonto- ja maisemakokonaisuutta Keskuspuiston pohjoisosassa. Vuonna 2006 aloitetun alueen ennallistamisen tavoitteena on ollut palauttaa metsän ja erityisesti siellä sijainneen lehtokorven luonnontila purojen veden ja pohjaveden pintaa nostamalla.

Veden pinnan nostosta seurasi kuusten kuolemista ja kaatumista, kuten oli toivottukin. Tilalle tuli lehtipuiden taimia.

Lahopuukovakuoriaisten seurannalla on saatu tietoa vanhan metsän lajiston elinolosuhteiden kehittymistä ja alueen muuttumisesta luonnontilaisemmaksi. Samalla on varmistettu, etteivät erityisen haitalliset kaarnakuoriaiset ole lisääntyneet liian voimakkaasti. Kovakuoriaislajiston perusselvitys tehtiin vuonna 2005. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana seuranta toteutettiin vuosittain, ja sen jälkeen vuonna 2015.

Ennallistetun alueen kovakuoriaislajiston monimuotoisuus on kymmenen vuoden seurantakaudella kasvanut. Tällä perusteella ennallistamista voidaan pitää onnistuneena.

Haltialan alueella elää melko edustava kuuseen liittyvä kovakuoriaislajisto. Seurantatietojen perusteella kuusten kuoleminen oli loppunut jo vuonna 2009, ja kuolleet puut olivat silloin myös ohittaneet kaarnakuoriaisia houkuttelevan vaiheen. Kuusten paikoittainen kuoleminen näkyi selvästi vuosien 2007 ja 2008 seurantatuloksissa, jolloin tuoreeseen lahopuuhun iskeytyvien lajien yksilömäärät nousivat. Vuonna 2009 yksilömäärät olivat laskeneet huomattavasti.

Lehtipuilla elävien kovakuoriaisten yksilömäärä kasvoi ennallistaminen alkuvaiheessa mutta palautui ennalleen.

”Seurannan toteuttaneiden asiantuntijoiden mukaan olisi hyvä, että alueella kaatuisi muutamia kuusia vuosittain, jotta kuusen lahopuujatkumo ja lehtipuuston lisääntyminen olisi turvattu. Kuusia voidaan kaataa tai kaatumista voidaan edistää vedenpintaa edelleen varovaisesti nostamalla”, kertoo kaupunkiekologi Kaarina Heikkonen Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.

Lähde: Elina Manninen ja Marko Nieminen (toim.). Haltialan lahopuukovakuoriaisten seuranta 2005, 2007–2008 ja 2015. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2016.

http://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-01-16.pdf .

 

Ilmasto vaikuttaa lintujen muuttoon ja pesintään

8af37918-34bc-4426-8f55-a6de79a6ad2b-main_image

Talvehtivia tukkasotkia (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Tuoreesta väitöstutkimuksesta selviää, että lämpiminä keväinä varpuslinnut pesivät aiemmin ja leutoina talvina suurempi osuus vesilinnuista talvehtii Suomessa. Ilmaston lämmetessä on ensiarvoisen tärkeää selvittää lämpötilavaihteluiden vaikutukset luonnossa ja arvioida kuinka hyvin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin ympäristöoloihin.

Tuoreesta väitöstutkimuksesta selviää, että lämpiminä keväinä varpuslinnut pesivät aiemmin ja leutoina talvina suurempi osuus vesilinnuista talvehtii Suomessa. Ilmaston lämmetessä on ensiarvoisen tärkeää selvittää lämpötilavaihteluiden vaikutukset luonnossa ja arvioida kuinka hyvin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin ympäristöoloihin.

– Selvitin suomalaisista pitkäaikaisseuranta-aineistoista, kuinka lämpötilat ja muut ympäristömuuttujat vaikuttavat lintujen muuttokäyttäytymiseen ja pesintämenestykseen, kertoo tohtoriopiskelija Kalle MellerLuonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Lämpiminä keväinä varpuslinnut pesivät aikaisemmin ja poikastuotto oli hieman parempi verrattuna keväisiin, jolloin säät pysyttelevät kylminä. Vuositasolla tarkasteltuna lämpötila ja poikastuotto sekä seuraavan vuoden kannankoko olivat yhteydessä toisiinsa. Pitemmällä aikavälillä muutokset poikastuotossa eivät kuitenkaan vaikuttaneen kannan kokoon. Tämä viittaa siihen, että pesimäajan ulkopuolisilla kuolleisuuden muutoksilla olisi merkittävä vaikutus kannan koon kehitykseen.

Monet vesilintulajit ovat osittaismuuttajia, eli osa linnuista jää Suomeen talvehtimaan ja osa muuttaa etelämmäksi. Ilmastonmuutoksen myötä talvet lämpenevät ja leutoina, vähäjäisinä talvina suurempi osuus osittaismuuttajista jää Suomeen talvehtimaan. Koska Suomen vesialueiden merkitys kasvaa kansainvälisesti vesilintujen talvehtimisalueina, tulisi tärkeimmät kohteet huomioida maankäytön osalta.

– Tänne talvehtimaan jäävien vesilintujen määrän voimakas kasvu johtui luultavasti siitä, että 25-vuoden tutkimusjaksolla ei ollut ankaria jäätalvia. Ilmaston lämpeneminen selittänee jäätalvien puutteen, Meller sanoo.

Kalle Mellerin väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että lämpötilat vaikuttavat merkittävästi pohjoisten lintujen muuttoon ja pesintään. Eri lajit ja erilaiset toiminnalliset ryhmät, kuten vesi- ja maalinnut, reagoivat kuitenkin varsin eri tavalla. Tämä korostaa monia lajeja ja lajiryhmiä käsittelevien tutkimusten tärkeyttä, jotta pystyttään luotettavammin ennustamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

FM Kalle Meller väittelee 1.4.2016 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “The impacts of temperature on the long-term variation in migration and breeding performance of birds“. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Economicum, luentosali (C205), Arkadiankatu 7.

Lisätietoja:

Väitöskirjan  tiivistelmä: The impacts of temperature on the long-term variation in migration and breeding performance of birds

 

Suomalainen kalatiira löytyi Argentiinasta

1bbe13ff-5dde-4bc6-a89d-27430070d31d-main_image

Kuvan kalatiira ei ole sama yksilö, joka löydettiin Argentiinasta (kuva: Jarkko Santaharju)

Suomessa rengastettu kalatiira on havaittu helmikuussa 2016 Buenos Airesissa Argentiinassa – yli 13 000 kilometrin päässä synnyinseudultaan. Kyseessä on ensimmäinen Argentiinasta löydetty Suomessa rengastettu lintu.

Suomalaisissa kalatiiroissa on jotain poikkeuksellista. Tuoreimpana pari viikkoa sitten Luomuksen rengastustoimistoon saapunut ilmoitus: Suomessa rengastettu kalatiira on havaittu helmikuussa 2016 Buenos Airesissa Argentiinassa – yli 13 000 kilometrin päässä synnyinseudultaan.

Ennen tätä Argentiinaan seikkaillutta kalatiiraa tavattiin vuonna 1997 Kuopiossa rengastettu tiira Kaakkois-Australiassa. Kaiken lisäksi vuosi takaperin uutisoitiin, että suomalainen kalatiira on saavuttanut tiirojen ikäennätyksen.

Paikalliset rengastajat olivat pyydystäneet Argentiinaan muuttomatkallaan päätyneen kalatiiran ja lisänneet sille argentiinalaisen renkaan sekä oranssin jalkalipun, jonka avulla lintu voidaan helposti tunnistaa. Jos siis kesämökin kallioluodolle ilmestyy ensi kesänä pesimään kalatiira, jolla on oranssi lippu koivessaan, niin havainnostaan voi ilmoittaa rengastustoimistoon.

Kyseessä on ensimmäinen Argentiinasta löydetty Suomessa rengastettu lintu. Aiemmin Brasiliasta on löydetty muutama suomalainen rengastettu merikihu ja Trinidadista kala- tai lapintiira. Muita suomalaisrengastuksia Etelä-Amerikasta ei ole löydetty.

Euroopassa rengastettuja kalatiiroja on aiemmin löydetty Etelä-Amerikasta 27 yksilöä, joista kolme Argentiinasta ja 24 Brasiliasta. Nämä linnut ovat olleet kuitenkin lähtöisin Länsi-Euroopasta. Nyt Argentiinassa tavattu suomalainen kalatiira on ensimmäinen, joka on rengastettu Pohjoismaissa ja löydetty Etelä-Amerikasta. Läntisimmät suomalaiset kalatiirat on tähän saakka löydetty Azorien saaristosta.

Argentiinasta tavoitetun kalatiiran oli Henri Selin rengastanut poikasena Kirkkonummella heinäkuussa 2013.

Sarvikuonoja salametsästettiin Afrikassa ennätysmäärä vuonna 2015

Black rhinoceros (Diceros bicornis)

© Martin Harvey / WWF

Salametsästettyjen sarvikuonojen määrä kasvoi kuudetta vuotta peräkkäin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) keskiviikkona 9.3. julkaisemien lukujen mukaan. Viime vuonna Afrikassa tapettiin ennätysmäärä sarvikuonoja – 1 338 kappaletta. Tämä on 33 yksilöä enemmän kuin tammikuussa 2016 arvioitiin*.

Vuonna 2015 salametsästettyjen sarvikuonojen määrä on korkein sitten vuoden 2008, jolloin salametsästyskriisi alkoi. Vuoden 2008 jälkeen salametsästäjät ovat tappaneet Afrikassa vähintään 5 940 sarvikuonoa. Sarvikuonoja salametsästetään niiden sarvien takia. Sarven kasvanut kysyntä etenkin Aasian laittomilla markkinoilla ajaa sarvikuonoja kohti sukupuuttoa.

”Laajamittainen salametsästys horjuttaa sarvikuonon suojelussa viime vuosikymmeninä aikaansaatuja tuloksia,” sanoo Mike Knight, IUCN:n Afrikan sarvikuonoasiantuntijaryhmän puheenjohtaja.

Vaikka sarvikuonojen salametsästys kasvaa edelleen, se ei kasva niin räjähdysmäisesti kuin aiemmin. Salametsästyksen kasvun hidastuminen on tapahtunut samanaikaisesti kun lainvalvontaa on kiristetty ja suojelutyöhön käytettyjen varojen määrä on kasvanut. Kahden viime vuoden aikana salametsästys on vähentynyt Keniassa. Lisäksi Etelä-Afrikassa salametsästettyjen sarvikuonojen määrän vuodesta 2008 jatkunut kasvu pysähtyi viime vuonna.

“Viime vuosien kehityskulut Keniassa ja Etelä-Afrikassa osoittavat, että sitkeät suojelutoimenpiteet – jotka pohjautuvat yhteistyöhön, vahvaan poliittiseen tahtoon ja suojelutyöhön käytettyjen varojen lisäämiseen – toimivat”, kommentoi Tanja Pirinen, WWF Suomen suojeluasiantuntija.

”Salametsästyksen huolestuttava lisääntyminen Namibiassa ja Zimbabwessa kuitenkin osoittaa, että tehdyt toimet eivät vielä estä kansainvälisiä rikollisjengejä, jotka usein ovat tappamisen takana. Nyt ne vain siirtyvät salametsästämään sarvikuonoja muissa maissa”, Pirinen jatkaa.

Sarvikuonon sarvi on laittomilla markkinoilla kalliimpaa kuin kokaiini. Sen hankintaa ja myyntiä johtavat kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden toimijat, jotka salakuljettavat myös huumeita, aseita ja ihmisiä. Vaikka sarvi koostuu pääasiassa keratiinista – samasta rakennusaineesta kuin ihmisen kynnet – eikä sillä ole todistettu olevan lääketieteellistä vaikutusta, valmistetaan siitä rohdoksia erityisesti Vietnamin ja Kiinan markkinoille.

“Metsänvartijat riskeeraavat päivittäin henkensä sarvikuonoja suojellessaan, mutta he eivät yksin pysty pelastamaan sarvikuonoja. Myös tulliviranomaisten ja poliisien täytyy olla sitoutuneita salakuljetuksen ja laittoman kaupan pysäyttämiseen”, sanoo Pirinen.

*Salametsästettyjen sarvikuonojen määrän arvio tammikuussa 2016:

http://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Paivitetyt-salametsastystilastot-osoittavat-sarvikuonon-olevan-edelleen-uhattuna–2646.a

IUCN:n englanninkielinen tiedote:

http://www.iucn.org/news_homepage/?22519/IUCN-reports-deepening-rhino-poaching-crisis-in-Africa

Suomalaisissa petoeläimissä jyrsijämyrkkyjä useammin kuin Keski-Euroopassa

87 prosenttia jyrsijöitä tai niiden raatoja syövistä eläimistä altistuu jyrsijämyrkkyjen sisältämille tehoaineille.  Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes), Turun yliopiston, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen tutkimuksessa etsittiin jyrsijämyrkkyjä yhteensä 136 nisäkkäästä ja linnusta Suomessa. 119 näytteestä löydettiin joko yhtä tai useampaa jyrsijämyrkyissä käytettävää tehoainetta.

Tutkitut eläimet olivat joko kuolleina löytyneitä tai ne ammuttiin tai pyydystettiin toista tarkoitusta varten. Tehoaineiden (bromadioloni, difenakumi, brodifakumi, flokumafeeni, kloorifasinoni, difetialoni ja kumatetralyyli) esiintyvyys ja pitoisuudet määritettiin eläinten maksanäytteistä. Tehoaineet siirtyvät myrkkyä syöneistä jyrsijöistä niitä syöviin petoeläimiin.

Suomessa tehoaineita löytyi eläimistä prosentuaalisesti enemmän kuin Keski-Euroopassa, jossa on myös tehty vastaavia tutkimuksia viime vuosina. Espanjassa vain puolet tutkituista petolinnuista ja nisäkäspedoista puolet oli altistunut jyrsijämyrkkyjen tehoaineille. Saksalaisista ketuista puolestaan kolme viidestä oli altistunut jyrsijämyrkyille, kun Suomessa kahdestatoista tutkitusta ketusta jokaisesta löytyi etsittyjä tehoaineita.

– Meillä ei ole vastausta siihen, miksi Suomessa jäämiä löytyy useammin kuin Saksassa tai Espanjassa. Muiden eläinten altistumista jyrsijämyrkyille on pyritty vähentämään erilaisilla jyrsijämyrkyille asetetuilla käytön rajoituksilla. Jyrsijämyrkkyjen yleinen löytyminen petoeläimissä ja haaskansyöjissä herättää epäilyksen, noudatetaanko jyrsijämyrkyille asetettuja rajoituksia tai ovatko nykyiset rajoitukset riittäviä.  On kuitenkin selvää, että jyrsijämyrkkyjä päätyy muihin eläimiin vääjäämättä niin kauan, kun myrkkyjä ylipäätään käytetään, ylitarkastaja Sanna Koivisto Tukesista sanoo.

Jyrsijämyrkyt vaikuttavat viiveellä, ja jyrsijät kuolevat vasta noin viikon kuluttua siitä, kun ne ovat syöneet tappavan annoksen. Jyrsijät voivat aluksi liikkua normaalisti ja olla petojen saalistettavissa.

Suomessa suurimmassa osassa tutkituista nisäkkäistä ja linnuista havaitut jyrsijämyrkkypitoisuudet olivat pieniä.  12,5 prosentissa tutkituista eläimistä pitoisuudet olivat kuitenkin niin suuria, että jyrsijämyrkyt ovat mahdollisesti vaikuttaneet haitallisesti eläimiin.

Jyrsijämyrkkyjä löydettiin yleisesti huuhkajista, lehtopöllöistä, ketuista, supikoirista ja näätäeläimistä. Useimmin havaittu tehoaine oli bromadioloni, jonka pitoisuudet olivat myös korkeimmat. Bromadioloni on ollut Suomessa eniten käytetty tehoaine jyrsijämyrkyissä 2000-luvun alusta. Seuraavaksi eniten havaittuja tehoaineita olivat kumatetralyyli, difenakumi, brodifakumi ja flokumafeeni. Havainnot vastasivat melko hyvin tehoaineiden myyntimääriä. Pitoisuuksissa oli paljon vaihtelua sekä eläinlajien välillä että saman lajin yksilöiden välillä.

Myös kaikkein rajatuimmin käytettyjä tehoaineita eli niitä, joiden käyttö on sallittua vain ammattimaisille tuholaistorjujille sisätiloissa, löytyi tutkituista eläinlajeista, joskin harvemmin kuin enemmän käytettyjä aineita.

jyrsijamyrkkytutkimus_graafi_10032016

 

Jyrsijämyrkkyjen nykyiset käytönrajoitukset eivät ole riittäviä

Kemikaalilaki velvoittaa käyttämään jyrsijämyrkkyjä niiden käyttöohjeiden mukaisesti. Yksityiset ihmiset saavat torjua hiiriä sisätiloissa ja rottia rakennuksissa ja niiden välittömässä läheisyydessä. Syötit tulee aina olla lukituissa syöttilaatikoissa, joista esimerkiksi koirat eivät pääse niitä syömään. Ylijääneet myrkkysyötit on hävitettävä vaarallisena jätteenä. Kaikki käyttäjät eivät kuitenkaan välttämättä noudata käyttöohjeita. Suomessa jyrsijämyrkkyjä voidaan myydä kaupassa, mutta ei syöttilaatikoita. Vaatii viitseliäisyyttä lähteä etsimään syöttilaatikkoa toisesta kaupasta.

Ammattimaisessa jyrsijätorjunnassa jyrsijöiden ennaltaehkäisy myrkkysyöteillä näyttää olevan yleistä, vaikka tällainen käyttö ei ole käyttöohjeiden mukaista. Jyrsijämyrkkyjen pitkäkestoinen käyttö lisää muiden eläinten altistumista ja edistää vastustuskyvyn muodostumista jyrsijöissä.

Tukesin verkkosivuilta löytyy tietoa jyrsijämyrkkyjen haittojen ennaltaehkäisyyn ja oikeaoppiseen käyttöön niinkuluttajille kuin ammattimaisille tuholaistorjujille.

EU:ssa arvioidaan parhaillaan jyrsijämyrkkyjen tehoaineiden riskejä uudestaan. Riskinarvion yhteydessä on tarkoitus sopia keinoista, joiden avulla kertymistä koti- ja villieläimiin voidaan vähentää.

 

Lisätietoa:

Tutkimus:  Prevalence of anticoagulant rodenticides in non-target predators and
scavengers in Finland (pdf)