Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Suomessa rengastetusta linnusta saatiin kaikkien aikojen pohjoisin havainto

052f1f42-6c13-49a7-a5ac-e7ac67e5470e

Rengastettu merisirri Jurmossa. Kuva: Avescapes / Roni Väisänen

Turun saaristossa Jurmon lintuasemalla rengastettu merisirri on tavattu Norjan Huippuvuorilla Pohjoisella jäämerellä. Lintuharrastajat William Velmala ja Roni Väisänen rengastivat jouluna 2013 linnun, joka saa kunnian olla pohjoisin havainto Suomessa rengastetusta linnusta Helsingin yliopiston rengastustoimiston yli satavuotisen historian aikana.

Tieto heinäkuisesta havainnosta varmistettiin rengastustoimistossa viime viikolla. Huippuvuorilta merisirri on toivottavasti jo lähtenyt etelämmäksi, sillä 80. leveyspiirillä kaamos alkaa lokakuussa ja ulottuu helmikuun puoliväliin.

– Merisirrit talvehtivat pääasiassa eteläisellä Itämerellä ja Länsi-Euroopassa, mutta pysähtyvät muuttomatkalla levähtämään ja ruokailemaan Suomen rannikolla, josta ne jatkavat matkaa kelien kovetessa, sanoo Luomuksen tutkija Kaisa Välimäki.

Ilmaston lämpeneminen on saanut monet linnut talvehtimaan aiempaa pohjoisempana. Ilmastonmuutos tuo meille uusia lajeja, mutta Välimäen mukaan osa Pohjois-Suomen lajeista vastaavasti vetäytyy ja saattaa kadota meiltä kokonaan.

fe641f42-72db-4214-86c3-6c4a12da4e41

Suomen pohjoisin rengastuslöytö norjalaistutkijoiden kuvaamana Huippuvuorilla. Kuva: Lydia Messingfeld

Esimerkiksi jo nyt monet Tunturi-Lapin lajit, mukaan lukien Suomessa harvalukuisena pesivät merisirrit, ovat taantuneet ja niiden levinneisyysalueet ovat siirtyneet pohjoisemmaksi. Merisirri saattaakin ilmastonmuutoksen seurauksena hävitä meiltä kokonaan pesimälajina, mutta siirtyä vakituiseksi talvehtijaksi.

Vuosina 2011 – 2015 Jurmossa on rengastettu kiikareilla luettavilla kirkasvärisillä lukurenkailla 157 merisirriä. Rengastuksen avulla on selvitetty lajin aiemmin tuntemattomia muuttoreittejä ja talvehtimisalueita. Aiemmin Jurmossa rengastettuja merisirrejä on nähty Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa.

– Kesäaikainen havainto äärimmäisen pohjoiselta pesimäalueelta viittaa siihen, että meillä talvella nähtävät linnut pesivät Huippuvuorilla, sanoo Velmala.

Huippuvuorilla pesivät merisirrit siis kulkevat Suomessa muuttomatkoillaan, mutta missä Suomen tuntureilla pesivät linnut talvehtivat on sen sijaan vielä arvoitus.

Suomessa on rengastettu vuodesta 1913 lähtien yli 11 miljoonaa lintua. Reilun sadan vuoden aikana Luomuksen rengastustoimisto on saanut renkaan saaneista linnuista 1,2 miljoonaa tapaamisilmoitusta. Rengastuksista saatua tietoa käytetään muun muassa ilmastonmuutoksen tutkimukseen, jota esitellään Luonnontieteellisessä museossa marraskuussa avattavassa Muutosta ilmassa -näyttelyssä.

Linkit

Kasvitieteelliset puutarhat Facebookissa

Luonnontieteellinen museo Facebookissa

LUOMUS Twitterissä

LUOMUS

 

Raskaana oleva simpanssi adoptoi orvon poikasen

ChimpanzeeInfantOctober2015-786x620

Kuva: Monarto Zoo

Australialaisessa eläintarhassa on nähty harvinainen tapaus, kun raskaana oleva simpanssi adoptoi orvoksi jääneen poikasen. Boon-poikasen emo kuoli piakkoin synnytyksen jälkeen viime viikolla, Monarto Zoo -eläintarhasta kerrotaan. Boonen otti hoidettavakseen välittömästi tämän emon kuoleman jälkeen Zombi-niminen simpanssi, joka oli pysynyt Boon-emon vierellä tämän kuolemaan asti.

Eläintarhan eläintenhoitaja sanoo, ettei tiedä aikaisempaa tapausta, jossa raskaana oleva simpanssi olisi ottanut orvoksi jääneen poikasen hoitoonsa

– On ennen kuulumatonta nähdä, että näin pitkällä raskaana oleva simpanssi adoptoi vastasyntyneen orvon poikasen, eläintenhoitaja Laura Hanley sanoo.

Hanley sanoo myös olevansa optimistinen sen suhteen, että Zombi jatkaa Boonesta huolehtimisesta sen jälkeenkin, kun simpanssiemon oma poikanen on syntynyt.

STT

Akvaariosta karannut kala löytyi puusta!

a47d20e7-cd33-49fe-bbe2-4cf38d9e8f5b-main_image

Eräänä syksyisenä aamuna Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin oli työntouhussa kunnostamassa liejuryömijöiden allasta. Kääntyessään poimimaan lisätarvikkeita ihmetys oli suuri, kun viereisen altaan puunrungosta vastaan tuijotti pieni, tuikea silmäpari. Sekuntien hämmästyksen jälkeen Dernjatin tajusi, että puussa nököttävä hahmo oli karkuteille omasta altaastaan mönkinyt liejuryömijä. ”Kunnostuksen takia altaasta oli hetkellisesti poistettu katto ja kaveri huomasi tilaisuutensa tulleen. ”Karkailu” ja kiipeily ovat liejuryömijälle jopa lajityypillinen ominaisuus”, Dernjatin kertoo. ”Sea Lifessakin olimme jo pitkään haaveilleet kyseisestä lajista, mutta vasta Superselviytyjät-näyttelyn myötä oli mahdollista rakentaa niille riittävän suuri, ja ennen kaikkea katettu allas, josta ne eivät pääse vaeltamaan ulos tai vierustoverin altaaseen”, Dernjatin jatkaa.

Vaikka olisi hauskaa ajatella, että isosilmäiset, persoonallisen näköiset liejuryömijät olisivat myös luonteeltaan jekkuilevia karkulaisia, on vaeltaminen niille kuitenkin elintapa. Toisin kuin tavallisemmat kalat laji myös pystyy liikkumaan monipuolisemmin käyttämällä eviään kuin käsiä, jotka näin mahdollistavat ei vain uimisen vaan myös ryömimisen!

Liejuryömijä hengittää muiden kalojen tavoin kiduksilla – myös maalla liikkuessaan. Erityisenä selviytymiskeinona se voi myös kantaa mukanaan ”happisäiliötä” eli ilmakuplaa, jota se kuljettaa kiduksissaan.

Kala, joka ei osaa uida?

Liejuryömijän tapauksessa kalan määritelmä ei ole se perinteisin: Murtovesirannoilla elävä liejuryömijä on sopeutunut elämään lähes kokonaan maalla. Sen elinympäristöihin kuuluvat mangroverämeet ja trooppiset rannat, joilla kala ryömii rintaeviensä avulla. Maalla liikkuminen on niin sujuvaa, että liejuryömijä todella pystyy tarvittaessa kiipeämään vaikka puuhun. Sen sijaan ulapalle joutunut liejuryömijä voi huono-onnisesti jopa hukkua.

f015a6e7-1a24-4559-a0bf-5acec3715827

Huonolla uimataidolla varustettu kala saattaa kuulostaa varsinaiselta evoluution emämunaukselta, mutta kyseessä on itse asiassa harvinaisen onnistunut suojakeino, jollaista ei muilta kaloilta löydy. Laskuveden aikaan monet muut kalat jäävät ansaan pieniin vuorovesilammikoihin, mutta liejuryömijä porskuttaa eteenpäin.

Vaikka liejuryömijän olemuksessa on jotain hyvin sammakkomaista, on kyseessä kuitenkin mätimunia muniva, suomupintainen kala, joka kuuluu tokkojen heimoon.

Liejuryömijöitä ja muita evoluution erikoisuuksia voi nähdä SEA LIFEn Superselviytyjät-näyttelyssä!

Yli 25 000 ihmistä osallistui Euroopan suurimpaan lintuharrastustapahtumaan

valkoposkihanhet-jan-sodersved

Kuvaaja: Jan Södersved

Yli 25 000 ihmistä osallistui Euroopan suurimpaan lintuharrastustapahtumaan
Viime viikonloppuna 41:ssä Euroopan ja Keski-Aasian maassa tarkkailtiin lintuja osana BirdLifen EuroBirdwatchia, Euroopan suurinta lintuharrastustapahtumaa.

Lauantaina ja sunnuntaina 3.–4.10. järjestettiin yli tuhat retkeä tai muuta tapahtumaa ja muuttolintuja tarkkaili yli 25 000 ihmistä. Kaikkiaan havaittiin yli neljä miljoonaa lintuyksilöä. Eniten lintuja, yli 1,5 miljoonaa yksilöä, kirjattiin Suomessa. Runsaasti lintuja laskettiin myös Ruotsissa, Liettuassa ja Unkarissa. Tapahtuman runsaimmat lajit olivat kottarainen, peippo ja nokikana.

Suomessa havaintoja kirjattiin eniten valkoposkihanhesta. Kouvolan Teutjärvellä arvioitiin olevan 50 000 ja Lappeenrannassa Joutsenon Konnunsuolla 40 000 valkoposkihanhea. Seuraavaksi runsaimmat lajit olivat peippo ja sepelkyyhky.

Lintujen syysmuutto on hiljenemässä, mutta monilla vaelluslinnuilla liikehdintä on nyt parhaimmillaan. Länsirannikolla muutti tuhansia kuusitiaisia, Asikkalan Pulkkilanharjulla muutti lauantaina yli tuhat sinitiaista ja Taipalsaaressa laskettiin sunnuntaina lähes 4 000 muuttavaa talitiaista. Vaeltavia valkoselkätikkojakin nähtiin monessa paikassa maan keski- ja eteläosissa.

Viikonlopun harvinaisin lintu oli sunnuntai-iltana Joroisista löytynyt arotasku. Säväyttävä näky oli myös nuori suula, joka muutti sunnuntaina Kouvolassa ja Loviisassa. Muita harvinaisuuksia olivat muun muassa ruskouunilintu Paraisilla, taigakirvinen Luvialla ja punapäänarsku Kajaanissa. Viikonlopun aikana Suomessa kirjattiin havaintoja kaikkiaan 213 lintulajista.

EuroBirdwatch-tapahtuman tarkoitus on edistää linnustonsuojelua ja lintuharrastusta. Valtioiden rajoista välittämättä matkaa tekevät muuttolinnut kuvastavat hyvin kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä lintujen suojelussa. BirdLifen tuoreen selvityksen mukaan Välimeren maissa pyydetään laittomasti joka vuosi 25 miljoonaa muuttolintua. BirdLifen tavoitteena on turvata linnuille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen pesimäalueilla, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla.

EuroBirdwatch järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 1993.

LISÄTIETOJA:

 

 

Taigapunkin esiintymisalueet täsmentyivät

taiga

Taigapunkin asuinalueet ovat täsmentyneet Pohjanlahden rannikolle, Pirkanmaalle, Pohjois-Karjalaan, Savoon ja Kainuuseen. Havainnot perustuvat Turun yliopiston puutiaistutkimuksen yleisöltä kesän aikana saamiin puutiaisnäytteisiin.  Taigapunkkia eli Siperian puutiaista on Suomessa tiedettyä enemmän ja sen esiintymisalue paljastui aiempaa luultua suuremmaksi.

Tutkijat saivat kesän aikana yleisöltä 6 600 kirjettä, jotka sisälsivät arviolta yli 20 000 puutiaisnäytettä.

– Aineisto on mahtava. Sen avulla olemme ensimmäisen kerran onnistuneet kartoittamaan molempien puutiaislajien esiintymistä kattavasti läpi Suomen. Pelkästään tutkijavoimin vastaavaan ei pystyttäisi, kansalaiskeräyksen vetäjä, Turun yliopiston eläinmuseon amanuenssi Ritva Penttinen sanoo.

Tavallista puutiaista(Ixodes ricinus)esiintyy koko Suomessa Etelä-Lappiin asti.

– Taigapunkin (Ixodes persulcatus) merkittävimmät esiintymisalueet näyttävät keskittyvän tietyille alueille. Pohjanlahden rannikolla taigapunkki on yleinen, jopa tavallista puutiaista yleisempi. Pirkanmaa sekä Pohjois-Karjala, Savo ja Kainuu lähiympäristöineen ovat myös taigapunkin elinalueita tavallisen puutiaisen ohella.

Taigapunkki ja tavallinen puutiainen ovat hyvin läheiset lajit. Niiden erottaminen on vaikeaa ulkoisten tuntomerkkien perusteella.  Koska molemmat lajit voivat levittää sekä borrelioosia aiheuttavia bakteereita että puutiaisaivokuumetta aiheuttavia viruksia, taigapunkin leviäminen ja vakiintuminen Suomessa ei ole oleellisesti muuttanut puutiaisten merkitystä vakavien tautien aiheuttajana.

– Vaikka juuri taigapunkki on tänä kesänä saanut paljon huomiota, molempiin puutiaislajeihin pitää suhtautua samalla vakavuudella. Maastossa liikkumista ei pidä pelätä, mutta punkkisyyni on tärkeä toimenpide sekä ihmisille että lemmikeille ulkoilun jälkeen, Penttinen sanoo.

Kansalaisten keräämistä näytteistä ei ole vielä analysoitu taudinaiheuttajien esiintyvyyttä.

– Syväjäähän pakastetut näytteet mahdollistavat lukuisia jatkotutkimuksia vaikkapa yhdessä lääketieteen tutkijoiden kanssa. Toivottavasti saisimme rahoituksen järjestymään niihin, Penttinen sanoo.

Tutkijat pyysivät huhtikuun lopulla yleisöä lähettämään Turun yliopiston eläinmuseoon löytämiään puutiaisia. Kirjeitä tuli 6600 kappaletta, joista 4300 on nyt avattu ja niiden sisältämät lähes 14 000 näytettä määritetty joko tavalliseksi puutiaiseksi tai taigapunkiksi. Pakastimessa odottaa vielä kuukausien työ.
Puutiaisprojektin tutkijat kiittävät lämpimästi kaikkia puutiaisten lähettäjiä. Keräys osoitti, että puutiaiset todellakin kiinnostavat ja askarruttavat, joten niiden tutkiminen on palkitsevaa.

Lisätietoja projektista löytyy sivulta www.puutiaiset.fi

Teksti: Tero Klemola, Erja Hyytiäinen
Kuva: Hanna Oksanen

Isojoen vesistössä perinnöllisesti erilaisia taimenkantoja – hoitosuositus tukemaan monimuotoisuuden säilymistä

2015-10-06 14_39_54-luke-luobio_52_2015.pdf - Nitro Pro 9 (Expired Trial)

Selkämeren rannikolla sijaitsevan Isojoen vesistön eri osissa elävät taimenet ovat keskenään perinnöllisesti erilaisia. Luonnonvarakeskuksen (Luke) geneettisen tutkimuksen perusteella Isojoen vesistöalueelle laadittiin taimenen monimuotoisuutta tukeva hoitosuositus. Isojoen vesistö on yksi harvoista meritaimenvesistöistämme ja siksi poikkeuksellisen arvokas.

Isojoen pääuoman ja sivujokien alaosien vaeltavat taimenet eroavat DNA-tutkimuksen perusteella vesistön ylempien osien paikallisina elävistä taimenkannoista. Geneettisen analyysin perusteella erillisenä säilytettäviä niin sanottuja hoitoyksiköitä ovat Isojoen päähaaran ja Karijoen vaeltava taimen sekä Karijoen ja Heikkilänjoen yläosien ja Isojoen latvojen populaatiot.

Tutkimuksen pohjalta Isojoen vesistöalueelle laadittiin hoitosuositus, jossa otetaan huomioon taimenkantojen perinnöllinen erilaistuminen. Suosituksen avulla pyritään ohjaamaan meritaimenen istutukset ja muut taimenen hoitotoimet vesistössä niin, että taimenkannat voidaan säilyttää elinvoimaisina, riittävän monimuotoisina ja erillisinä omassa ympäristössään. Taimenille tulee turvata jokaiseen hoitoyksikköön tarpeellinen määrä kutualueita ja riittävä määrä lisääntyviä kutupareja.

Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa vuonna 2010 rannikoittemme meritaimenkannat on arvioitu äärimmäisen uhanalaisiksi ja muut eteläisen Suomen taimenkannat erittäin uhanalaisiksi. Selkämeren rannikolla sijaitseva Isojoen vesistö on eräs harvoista jäljellä olevista meritaimenvesistöistämme. Pääasiassa joen keski- ja alaosalla lisääntyvän meritaimenen lisäksi taimenia elää paikallisina vesistön sivujoissa ja lukuisissa latvapuroissa. Vesistön luonnonvaraiset taimenkannat ja myös viljelykäytössä oleva Isojoen meritaimenkanta ovat alueellisesti ja koko Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen arvokkaita.

Lisätietoja Luonnonvarakeskuksen julkaisusta

WWF: Aivastava apina ja yli 200 muuta uutta lajia löytynyt itäiseltä Himalajalta

2015-10-05 18_22_44-WWF-LHI Species discovery report, 2015.pdf - Nitro Pro 9 (Expired Trial)

WWF:n tänään julkaisemassa raportissa esitellään 211 itäisen Himalajan alueelta löytynyttä uutta lajia: 133 kasvia, 39 selkärangatonta, 26 kalaa, 10 sammakkoeläintä, yksi lisko, yksi lintu ja yksi nisäkäs. Raportti kuvaa vuosina 2009–2014 Bhutanin, Koillis-Intian, Nepalin, Etelä-Tiibetin ja pohjoisimman Myanmarin alueilta löytyneitä tieteelle uusia lajeja. Raportti osoittaa, että vain 25 prosenttia alueen alkuperäisistä elinympäristöistä on pysynyt koskemattomina ja sadat itäisen Himalajan ainutlaatuiset lajit ovat uhattuina ilmastonmuutoksen, väestönkasvun sekä taloudellisten kehityspaineiden vuoksi.

Kuuden vuoden aikana tehtyihin uusiin merkittäviin lajilöydöksiin kuuluu muun muassa ”kävelevä” käärmeenpääkala (Channa andrao), joka pystyy hengittämään ilmaa ja selviytymään kuivalla maalla jopa neljä päivää. Myanmarin syrjäseuduilta puolestaan on löydetty nenätön apina (Rhinopithecus strykeri), jota paikalliset kutsuvat aivastavaksi apinaksi, koska se alkaa aivastella vesisateella. Lisäksi uusiin löytöihin lukeutuvat kirkkaan sinisilmäinen sammakko (Leptobrachium bompu) ja Dracula-kala (Danionella dracula), jonka suusta sojottavat terävät vampyyrinhampaat. Raportissa esitellään myös uusi lintujen heimo (Elachuridae), johon kuuluu vain yksi, vuonna 2014 Himalajalta löydetty lintulaji Elachura formosa.

”Itäisen Himalajan alue on äärettömän rikas luonnon monimuotoisuudeltaan. WWF on edistänyt paikallisten alkuperäiskansojen hallinnoimien suojelualueiden perustamista. Näin pyrimme turvaamaan uusien sekä vielä tuntemattomien lajien ja arvokkaiden elinalueiden suojelun pikaisesti ennen kuin ne katoavat”, kertoo WWF:n Suomen metsäasiantuntija Maija Kaukonen.

Himalajalla arvioidaan elävän ainakin 10 000 kasvi-, 300 nisäkäs-, 977 lintu-, 176 matelija-, ja 105 sammakkolajia sekä 289 makeanveden kalalajia. Raportin mukaan ilmastonmuutoksen lisäksi alueen herkkää luontoa uhkaavat kestämätön vesivoimarakentaminen, kaivosteollisuus ja metsien hupeneminen.

”On välttämätöntä, että alueen valtiot sitoutuvat suojelemaan muutoksille herkkää ympäristöä ja varmistavat, että taloudellinen kehitys, kuten energiantuotanto, on myös ympäristön kannalta kestävää. WWF on jo usean vuoden ajan edistänyt vastuullisen vesivoiman standardien käyttöönottoa alueella”, sanoo WWF:n Living Himalayas -ohjelman johtaja Sami Tornikoski.

Mukana suomalaislöytöjä

Raportissa on mukana myös suomalaislöytöjä ja viittauksia arvostettuihin suomalaisiin kasvitieteilijöihin. Rauno Väisänen, Metsähallituksen luontopalveluiden johtaja ja WWF Suomen hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja, on kuvannut seitsemän uutta sienisääskilajia raporttiin. Himalajalta on löydetty nyt kaikkiaan 49 sienisääskilajia, joista 7 oli aiemmin tunnettuja ja 42 Väisäsen kuvaamia tieteelle uusia lajeja. Väisänen nimesi yhden lajeista Himalajan lumimiehen mukaan (Mycomya jeti) ja yksi laji on nimetty Väisäsen vaimon mukaan (Mycomya anneliae).

Raportti esittelee myös kolme tieteelle uutta villibanaanilajia, joista yksi, Musa markkui, on nimetty suomalaisen Markku Häkkisen mukaan. Häkkinen on itseoppinut kasvitieteilijä, jota pidetään yhtenä banaanien taksonomian johtavista asiantuntijoista maailmassa.

Hidden Himalayas: Asia’s Wonderland -raportti (englanniksi)

https://www.dropbox.com/s/qcnur2akjb737q5/WWF-LHI%20Species%20discovery%20report%2C%202015.pdf?dl=0

Tyrnikärpänen on saapunut Suomeen – voi tuhota koko marjasadon

dd7fe1c5-d7da-425c-8aff-4840042acd6c

Tyrnikärpäsen toukan aiheuttamat tuhot huomaa selvimmin pensaassa roikkuvista tyhjistä marjan kuorista. Kuva Tuomo Tuovinen.

Suomeen on saapunut uusi tulokaslaji, tyrnikärpänen. Kelju tuholainen jättää jälkeensä vain tyhjät marjan kuoret. Luonnonvarakeskus pyytää havainnoista yhteydenottoja, jotta torjuntamenetelmiä päästäisiin testaamaan mahdollisimman pian.

Tyrnikärpäshavaintoja on tähän mennessä tehty kahdesta kotipuutarhasta, toinen Kaarinasta ja toinen Eurajoelta.

– Mitä todennäköisimmin kärpänen on saapunut Suomeen omin siivin, vähitellen luonnon tyrnikasvustoissa leviten. Ruotsista ei ole vielä kantautunut havaintotietoja, mutta todennäköisesti tyrnikärpänen on myös siellä, kertoo vanhempi tutkija Sanna Kauppinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Tekee sadosta selvää

Tyrnikärpänen on merkittävä tyrnin marjojen tuholainen. Se on levinnyt aivan viime vuosina suurimpaan osaan Euroopan maista. Tyrnikärpänen munii heinäkuussa raakileisiin ja toukat syövät hedelmälihan, jolloin pensaisiin jää vain tyhjät marjan kuoret. Pensaan kaikki marjat voivat tuhoutua.

Valkoinen noin puolen sentin mittainen toukka pudottautuu marjoista pensaan juurelle ja kaivautuu maahan koteloitumaan. Seuraavana kesänä kotelosta kuoriutuu kärpänen, joka munii kehittyviin marjoihin, ja kiertokulku jatkuu. Tyrnikärpäsellä ei ole muita isäntäkasveja.

9b828b27-28c9-4f9a-a96e-6fc2a936a33e

Tyrnikärpäsen valkoinen toukka syö marjan hedelmälihaa. Kuva Tuomo Tuovinen.

Ota yhteyttä jos näet tyrnituhon

– Tyrnikärpänen on niin uusi tulokas koko Euroopassa, että torjuntamenetelmiä vasta testataan, Sanna Kauppinen kertoo.

Luonnonvarakeskus pyytää ottamaan yhteyttä, jos puutarhan tyrnipensaissa tai luonnon tyrnikasvustoissa havaitaan tyrnikärpäsen toukan aiheuttamia tuhoja. Näin tyrnikärpäsen levinneisyyttä saadaan kartoitettua, jotta torjuntamenetelmiä päästäisiin testaamaan ensi kesänä.

– Kärpäsen tihutyöt näkee nimenomaan nyt syksyllä, kun marjojen kuoret jäävät roikkumaan syönnin jäljiltä pensaaseen ja muuttuvat tummiksi rusinoiksi. Keväällä havainnointi on hankalampaa, koska toukat piileskelevät maan alla, kuvailee Kauppinen.

Luonnonvarakeskuksen kahdessa uudessa tyrnijulkaisussa käsitellään tyrnikärpäsen lisäksi tyrnin viljelyyn liittyviä uusia menetelmiä, tyrnin tuotannon kannattavuutta sekä tyrnin marjan ja lehden ravintosisältöä ja mahdollisia terveysvaikutuksia.

Tyrnin viljely: Hanketuloksia Suomesta ja tutkimustuloksia maailmalta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-089-4

Producing Sea Buckthorn of High Quality. Proceedings of the 3rd European Workshop on Sea Buckthornhttp://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-035-1

Lohen poikasmäärät kasvavat edelleen Tornionjoella

Luonnonvarakeskus (Luke) havaitsi syksyn 2015 koekalastuksissa Tornionjoella ennätyksellisen paljon lohen kesänvanhoja jokipoikasia. Myös merivaellukselle lähti suuri määrä vaelluspoikasia. Simojoella poikasmäärät pienenivät edellisvuodesta. Kesänvanhojen lohenpoikasten tiheyksien odotettiin olevan ennätyksellisiä molemmissa joissa johtuen vuoden 2014 runsaasta kutuvaelluksesta.

Tornionjoen suomenpuoleisilla koekalastusalueilla lohen kesänvanhoja poikasia oli lähes 40 poikasta aarilla. Poikasten määrä nousi kolmanneksen viime vuodesta ja oli yli kaksinkertainen 2000-luvun keskitiheyteen verrattuna. Lisäksi lohen kesänvanhoja poikasia löydettiin sellaisilta alueilta vesistön latvoilla ja sivujoissa, missä lohien lisääntymistä ei ole aiemmin havaittu. Nämä poikaset ovat syntyneet vuonna 2014 jokeen nousseiden lohien kudusta. Tornionjoen nousulohimäärä oli vuonna 2014 seurantahistorian korkein, yli satatuhatta lohta.

Simojoella lohen kesänvanhoja poikasia oli 21 poikasta aarilla. Tiheys puolittui edellisvuodesta ja oli vuosituhannen keskitasoa. Aiempiin vuosiin verrattuna noin kolmanneksen suurempi kutevien lohien määrä ei siis Simojoella näkynyt poikastuotossa. Simojoella poikastiheyksissä on ollut huomattavaa vuosittaista vaihtelua ilman selkeää syytä. On arvioitu, että esimerkiksi voimakkaiden virtaamanvaihteluiden vuoksi osa kudussa lasketusta mädistä ja siitä kuoriutuvista pienpoikasista voivat joinakin vuosina joutua kuiville tai jäätyä.

000128ba-5552-4c6a-b0c5-07ea3d97d33f

Lohen kesänvanhojen poikasten keskitiheys kpl/aari

Tornionjoesta merelle lähes kaksi miljoonaa lohenpoikasta

Vaelluspoikasten koepyynnin perusteella Tornionjoesta lähti keväällä 2015 mereen alustavan arvion mukaan lähes kaksi miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Vaellus oli yksi runsaimmista 1980-luvulta lähtien tehtyjen seurantojen aikana.

Simojoelta merelle lähti alustavan arvion mukaan keväällä 2015 noin 20 000 vaelluspoikasta. Voimakas kevättulva vaikeutti koepyyntiä alkuvaiheessa, joten todellinen määrä lienee tätä arviota suurempi. Simojoella vaelluspoikasmääriä on seurattu vuodesta 1977, ja enimmillään joesta on arvioitu lähteneen merelle noin 60 000 lohen luonnonpoikasta.

Luke seuraa Tornion- ja Simojoen lohikantojen tilaa vuosittain toteuttavilla seurannoilla. Jokipoikasmääriä arvioidaan sähkökalastuksin ja merivaellukselle lähtevien vaelluspoikasten määriä tutkimusrysäpyynnein.

Ähtärin eläintarha sai toisen pikkupandan

2pikkupanda_htriZoo2015

Kuvassa uusi Belfast Zoosta Ähtäriin saapunut pikkupandanaaras uudessa kotitarhassaan. Kuva: Ähtäri Zoo

Ähtäri Zoo on odottanut toista pikkupandaa Irlannista kesäkuusta 2015 asti ja vihdoin pitkä odotus palkittiin. Intendentti Mauno Seppäkoski haki Belfast Zoossa 2014 syntyneen pienen punaturkkisen naaraan Helsingistä, jonne se lensi Finnair Gargon siivin. Ensimmäinen kesäkuussa 2015 Saksasta, Opel Zoosta Ähtäriin tullut pikkupanda on kotiutunut hyvin ja sen elämää on seurattu mielenkiinnolla.

Molemmat pikkupandat ovat jo omassa kotitarhassaan Ähtäri Zoon vierailijoiden nähtävissä.

Tämä Ähtäriin saapunut vuoden ikäinen pikkupanda syntyi ja kasvoi ensimmäiset elinvuotensa Belfast Zoossa, jonka 55 hehtaarin alueella on yli tuhat eläintä ja 150 lajia. Belfast Zoo juhli ensimmäisen pikkupandan syntymistä yli 18 vuoteen kesällä 2014. Pikkupandaa kutsutaan myös nimellä red panda eli punapanda ja fire fox ”tulikettu” sen punertavan turkkinsa vuoksi. Pikkupanda kantaa poikasta noin 135 päivää ja pieni pentu syntyy sokeana ja kehittyy melko hitaasti, viihtyen emon hoivissa pesässä ensimmäiset elinviikot.

Pikkupanda viihtyy suurimman osan aikaa puussa ja kiipeilee taitavasti pitkin ohkaisiakin oksia terävien kynsiensä avulla ja tasapainottaa kiipeilyään pitkällä raitahännällä. Milloin eläin ei ole puussa, se etsii touhukkaasti ruokaa maasta, syö mehevää ruohoa sekä bambua ja hedelmiä.

Pikkupanda (Ailurus fulgens) eli kultapanda tai kissakarhu on petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäslaji, sukunsa ja heimonsa ainoa nykyisin elävä laji, joita on maailmassa tällä hetkellä alle 2500 yksilöä. Lajin määrä vähenee vääjäämättä, sillä pikkupandaa uhkaa mm. salametsästys ja luonnollinen eläinympäristö tuhoutuu kaupungistumisen myötä. Punaturkkista pikkupandaa tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan vuoristossa, jopa 2 200–4 800 metrin korkeudessa aivan eteläisessä Kiinassa ja Pohjois-Myanmarissa.

Belfast Zoo tekee Ähtäri Zoon tavoin tärkeää suojelutyötä ja EAZA:n jäseninä osallistuvat eurooppalaisiin ja kansainvälisiin lajien säilymiseen tähtääviin ohjelmiin, jotka auttavat varmistamaan monien uhanalaisten lajien eloonjäämisen. Suurin osa näistä eläintarhan eläimistä ovat uhanalaisia niiden luonnollisessa elinympäristössä, joissa niitä uhkaavat niin asutuksen leviäminen, ympäristön saastuminen ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen. Suojeluohjelmassa huolehditaan tarkasti eläinten kantakirjoista ja koordinoidaan eläinten siirrot eri tarhojen välillä. Uhanalaisten eläinten siirto eläintarhasta toiseen on laillista, luvanvaraista CITES -tuontia, jota valvoo mm. Suomen tulli, Suomen Riistakeskus ja EVIRA sekä vastaavat tahot lähettävissä maissa. Kaikki eläimet tarkastetaan niin lähtömaassa kuin saapuessa eläinlääkärin ja intendentin toimesta.