Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

:KATSO VIDEO: Kalastuskoulun läpäisseet kuutit pääsivät vapauteen

2015-07-10 14_34_45-Korkeasaari

 

Hylkeenpoikanen villieläinsairaalassa Kuva: Mari Lehmonen/ Korkeasaari

Korkeasaaren villieläinsairaalassa kuntoutuneet kolme hylkeenpoikasta ovat päässeet takaisin mereen. Huhtikuussa orpoina Kirkkonummelta ja Virolahdelta löydetyt harmaahylkeet sekä Raippaluodosta hoitoon tuotu itämerennorppa lähtivät matkaan hyvin syöneinä ja kalastustaitoisina.

Kuuteista pienin, uhanalainen itämerennorppa, sai kyydin takaisin kotivesilleen Vaasan lähelle, ja villieläinsairaalan ulkoaltaassa yhdessä kalojen pyydystystä treenanneet harmaahylkeet vietiin merivartioston aluksella hylkeiden suojelualueelle Suomenlahdelle. Nuoret hylkeet vaikuttivat hämmentyneiltä päädyttyään mereen, mutta pian niihin oli tekemässä tuttavuutta joukko aikuisia hylkeitä.

Hoitajat ovat iloisia hylkeenpoikasten paluusta väljemmille vesille. Suloisesta ulkomuodostaan huolimatta kuuteissa on haastetta. Kuutit komentavat hoitajia parkumalla kuin pienet lapset, kieltäytyvät syömästä kalaa ja pyrkivät puremaan aina kun yltävät. Viimeisten viikkojen aikana Korkeasaaren henkilökunta kävi soutamassa säässä kuin säässä katiskasta elävää kalaa kuuttien harjoitussaaliiksi. Särjet olivat ahvenia suositumpia.

Tänä keväänä kuutteja tuotiin Korkeasaaren hoitoon peräti kuusi. Inkoon, Loviisan ja Ristiniemen kuutit olivat niin heikossa kunnossa, etteivät ne selvinneet. Lämpimän talven huono jäätilanne on varmasti vaikeuttanut Itämeren hylkeiden lisääntymistä.

Maakotka yllätti Suomenselällä

maakotka-suomenselka-ariaalto

 

 Maakotkan poikanen ja Risto Sulkava Kuva: Ari Aalto.

Suomen luonnonsuojeluliitto edistää maakotkien paluuta eteläiseen Suomeen. Suomenselän ja Maanselän alueella pesätarkistuksiin osallistunut liiton puheenjohtaja Risto Sulkava yllättyi, kun viime kesänä tehdystä tekopesästä löytyi jo maakotkan poikanen.

”Pesintä on yksi eteläisimpiä Suomessa ja siksi merkittävä. On tärkeää saada maakotka palaamaan myös eteläiseen Suomeen, jossa vainoa ei enää juuri ole”, Sulkava sanoo.

Kotkapari oli hyväksynyt vanhan pesäpuun korvikkeeksi rakennetun tekopesän jo seuraavana kesänä. Yleensä aikaa tähän menee selvästi kauemmin, keskimäärin kuusi vuotta rakentamisesta.

SuoMaa-hankkeessa yhtenä tavoitteena on saada syntymään uusia maakotkareviirejä aiemman levinneisyysalueen etelärajoille. Kun eteläiset pesinnät tuottavat poikasia, palaavat nuoret linnut aikanaan helpommin pesimään samalle seudulle.

”Uuden pesän tulokas oli oikein reipas ja terhakka nuorukainen”, pesälle rengastuksen yhteydessä kiivennyt Sulkava kertoo.

Suojelusyistä tarkempaa pesäpaikkaa ei kerrota julkisuuteen. Kotkan poikanen tarvitsee useamman viikon kasvaakseen lentokykyiseksi ja aikanaan ilmojen valtiaaksi. Tänä vuonna lentokykyiseksi SuoMaa –alueella on varttumassa viisi maakotkan poikasta. Löydetyt poikaset on merkitty jalkaan kiinnitettävällä alumiinirenkaalla, jotta niiden myöhemmistä vaiheista voidaan saada tietoja.

Lisäksi pesätarkistuksissa löytyi aiemmassa pesintävaiheessa tuhoutuneita pesiä, joista ainakin yhteen oli myös munittu.

”Kotka tarvitsee kunnioitusta ja pesimärauhan erityisesti keväällä. Jos menee hyvin, niin ehkä muutaman vuoden kuluttua muihinkin tekopesiin saattaa tulla asukkaita”, Sulkava arvioi toiveikkaasti.

Myös Joensuun Ilosaarirockin kävijät voivat tukea tänä vuonna maakotkien tekopesien rakentamista. 18.-19.7. vietettävän Ilosaarirockin ympäristölipun ostajat lahjoittavat samalla 3€ Suomen luonnonsuojeluliitolle pesien rakentamiseen Pohjois-Karjalaan.

Iloisia perheuutisia – sitruunavästäräkki pesi Kuopiossa

image_gallery

 

Sitruunavästäräkkikoiras Kuopion Riistavedellä toukokuussa 2015.kuva: Ilkka Markkanen

Pohjois-Savon pesimälinnustoon lisättiin kuluvana kesänä uusi laji, kun sitruunavästäräkki (Motacilla citreola) löysi kodin Kuopion Riistavedeltä. Pesintään hyvin soveltuvalta rantaniityltä löytyi 9.5. koiras, jonka reviirille tiensä löysi noin viikon päästä myös naaras. Sitruunavästäräkkipari havaittiin pesänrakennustoimissa 17.5. Haudonta käynnistyi kesäkuun alkupuolella. Ensimmäiset poikaset kuoriutuivat juhannuspäivänä, ja poikaset lähtivät pesästä 6.7.

Sitruunavästäräkki on maamme uusimpia pesimälajeja, laji on leviämässä meille idästä. Suomen ensimmäinen sitruunavästäräkki havaittiin vuonna 1962, ja ensimmäinen sitruunavästäräkkipari pesi Porissa vuonna 1991. Laji on Suomessa edelleen harvinaisuus, nykykannaksi on arvioitu 5-30 pesivää paria.

Pohjois-Savossa sitruunavästäräkki on havaittu aiemmin vain seitsemän kertaa. Maakunnan ensimmäinen sitruunavästäräkki löytyi Siilinjärveltä kesäkuussa 1988. Nyt dokumentoitu pesintä on Pohjois-Savon ensimmäinen lajipuhdas sitruunavästäräkin pesintä. Pesintää osattiin tosin jo odottaa, sillä vuonna 2006 Siilinjärvellä todettiin sitruunavästäräkin ja keltavästäräkin risteymäpesintä. Tuolloin sitruunavästäräkkikoiras pariutui keltavästäräkkinaaraan kanssa.

Sitruunavästäräkin suosimia pesäpaikkoja ovat kosteat rantaniityt ja rantaluhdat. Laji on pesimäkantansa pienuuden vuoksi Suomessa uhanalainen.

Suomen luonnonsuojeluliitto: Kuuttien hengenvaarallinen aika alkaa

Norpanesiintalueet_netti2

Saimaannorpan kuuttien suojaksi laaditut keväiset kalanpyydysrajoitukset loppuvat 30.6, mikä tietää hengenvaarallisen ajan alkamista keväällä syntyneille kuuteille. Viime vuonna kolme kuuttia kuoli verkkoihin heti kalastusrajoitusten loputtua, ja kuolemista on arvioitu tulevan tietoon alle puolet. Suomen luonnonsuojeluliitto vetoaakin Saimaan norppavesillä kalastavia jättämään verkot vapaaehtoisesti naulaan ja kalastamaan norppaturvallisesti.

Keväiset kalastusrajoitukset suojaavat kuutteja alkukesän ajan keskeisimmillä lisääntymisalueilla. Kalanpyydyskuolemien vuoden kokonaismäärä ei ole kuitenkaan laskenut viime vuosina, sillä pyydyskuolemia tapahtuu loppukesällä. Myös rajoitusaikaan voi tapahtua pyydyskuolemia. 29.6. YLE Etelä-Savo uutisoi Puumalassa rajoitusalueella katiskaan kuolleesta norpasta.

“Heinäkuusta on tullut norpalle vaarallisin kuukausi sen jälkeen, kun keväisiä 30.6. päättyviä kalastusrajoituksia lisättiin vuonna 2011”, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen.

Myös talviverkkoihin kuolee norppia. Lisäksi kalastusrajoitukset eivät kata riittävästi norppien elinalueita.

“Tilastot kertovat selvästi, että kalastusrajoitusten kesto on liian lyhyt. Puutteita on myös aluerajauksissa. Lisäksi leudot talvet vaikeuttavat imetystä, jolloin kuutit ovat usein kesällä myös tavanomaista heiveröisempiä ja alttiimpia jäämään kalanpyydyksiin”, Tiainen painottaa.

 

Kalastusrajoituksia tulisi laajentaa

Tehokkain tapa vahvistaa saimaannorpan kantaa on vähentää kalanpyydyskuolemia. Erityisesti verkot ovat norpille vaarallisia.

Kalanpyydysrajoitusten jatkoa mietitään parhaillaan maa-ja metsätalousministeriön asettamassa työryhmässä. Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä rajoituksia tulisi laajentaa alueellisesti ja ajallisesti. Myös uudessa hallitusohjelmassa todetaan, että saimaannorpan suojelu varmistetaan yhdessä paikallisen väestön ja tahojen kanssa.

Suomen perustuslaki antaa mahdollisuuden rajoittaa omaisuuden suojaa erityisen luonnonarvon säilymisen takia.

“Pitkälle meneviä kalastusrajoituksia- ja kieltoja voidaan peruslain estämättä säätää uhanlaisen lajin suojelemiseksi. Äärimmäisen uhanalainen saimaannorppa ansaitsee tällaisen suojan. Kalastusrajoitukset saimaannorpan suojelemiseksi ovat perustuslaista ammennettu tahtotila,” sanoo johtava asiantuntija Ilpo Kuronen Suomen luonnonsuojeluliitosta.

“Saimaannorppa elää sukupuuton partaalla, ja sen kannan kasvu on ollut viime vuosina erittäin heikkoa tai sitä ei ole voitu osoittaa lainkaan. Norpan pelastamiseksi kanta pitäisi saada voimakkaaseen kasvuun”, jatkaa Tiainen.

Verkkojen lisäksi myös löysänieluiset katiskat ovat kuuteille vaarallisia. Tavallisen katiskan saa helposti norppaturvalliseksi nielurajoittimella, jonka voi noutaa maksutta Suomen luonnonsuojeluliiton jakelupaikoista Saimaan alueilla.

Katiskan nielurajoitinten jakelupaikat:
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/nielurajoittimien-jakelupaikat

Kartta saimaannorpan elinalueesta SLL:n verkkosivuilla:
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/kuvat/norppakartta

Hyviä uutisia maailman harvinaisimmalle kissapedolle

2015-06-29 13_43_16-Korkeasaari

 

Korkeasaaren amurinleopardi on saanut ensimmäisen pentunsa. Kuva: Korkeasaari/ Carina Wilenius

Korkeasaaren amurinleopardinaaras on saanut ensimmäisen pentunsa 18.5. Syntymä havaittiin pesäkamerasta ja pesäkopin ympäristössä on pidetty siitä saakka tiukkaa penturauhaa. Vasta kuukauden iässä tärkeä pentu uskallettiin erottaa emonsa hoivista eläinlääkärin tarkastukseen. Pesästä löytyi hyväkuntoinen 1,3 kiloinen naarasleopardi. Viime päivinä Kissalaakson kuopus on alkanut liikkua myös pesäkopin ulkopuolella, mutta emo pitää sen edelleen yleisön katseilta piilossa.

Maailman harvinaisimman kissapedon tulevaisuus näyttää nyt valoisammalta kuin vuosikymmeniin. Venäjän Kaukoidässä tehtyjen laskentojen mukaan luonnon leopardikanta on kasvanut peräti yhden kolmanneksen. Viime vuonna puhuttiin noin 40 yksilöstä, tällä hetkellä arvio on 60 leopardia. Vaikka määrä on pieni, askel on suuri, sillä luonnonkanta on kääntynyt ensi kertaa selvään nousuun.

Lisää loistavia leopardiuutisia kantautui viime viikolla: pitkään valmisteltu amurinleopardien luontoonpalautus sai toteuttamisluvan. Vähintään 12-vuotiseksi suunniteltu projekti alkaa ensi keväänä tilojen rakentamisella Lazovsky Zapovednikiin ja vuoden 2017 aikana ensimmäiset eläintarhojen amurinleopardit siirretään alueelle. Mukaan valitaan iältään ja geeniperimältään sopivat yksilöt eläintarhojen 186 yksilön kannasta.

Korkeasaari on tukenut amurinleopardien suojelua luonnossa vuodesta 1998. Viime vuosina Korkeasaaren vierailijat ja sponsorit ovat lahjoittaneet jopa neljänneksen Amur Leopard and Tiger Alliancen suojeluprojekteihin ohjatuista vuosittaisista varoista. Kissojen Yö on suurin jokavuotinen tempaus suojelutietoisuuden lisäämiseksi ja varainkeruun vauhdittamiseksi.

Aasivarsa syntyi Koiramäessä

b5632ad07091ff28_800x800ar

Särkänniemen Koiramäessä koettiin iloinen perhetapahtuma, kun kuusivuotias Angelica-aasi (lempinimeltään Alma) varsoi kauniin tammavarsan. Sekä emo että varsa voivat hyvin. Emo ja uusi tulokas ovat Koiramäessä nähtävillä säiden mukaan joko ulkokarsinassaan tai sisällä tallissa. Varsan isä on Viljakkalasta kotoisin oleva aasiori Jackpot. Myös 29- ja 25-vuotiaat aasimummot Sanni ja Mimmi ovat olleet innoissaan tulokkaasta.

Koiramäessä pääsee tapamaan myös muita nuoria eläimiä. Kainuunharmas-rotua oleva Laku-lammas synnytti lauantaina 6.6. neljä karitsaa: kolme uuhta ja yhden pässin.

Kesällä odotetaan myös Iiris-kyyttölehmän vasikan syntymää.

Mehiläisillä on ollut karu alkukesä – lämpimiä säitä ja lentomehiläisiä kaivataan

bee-with-pollen-241132730_std

Vaikka lämmin heinäkuu voisi antaa mehiläisille mettä ja hunajaa, mehiläisten medenkeruujoukot ovat monin paikoin vähissä. Mehiläispesien vahvuus on tänä kesänä hyvin epätasaista.

Kylmä ja sateinen alkukesä näkyy mehiläispesissä. Mehiläisiä on pitänyt lisäruokkia sokerilla ympäri maata aina juhannukseen saakka. ”Nyt alkaa mehiläisille tärkeän vadelman kukinta. Eivät mehiläiset enää juuri nälkään kuole, mutta eivät ne hyvinkään voi”, kertoo mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä Suomen Mehiläishoitajain Liitosta (SML ry).

”Huonot säät ja sadottomuus ovat verottaneet mehiläispesiä. Pesät ovat vähentäneet keruumehiläisten tuotantoa”, Seppälä jatkaa. Jälkeläisten tuotanto vähenee, kun pesissä on pulaa siitepölystä. Se on mehiläisten toukille tärkeää proteiinipitoista ravintoa. Näin ollen medenkeruun pääsatokautena saattaa olla normaalia vähemmän työläisiä keruutöissä.

Pesien kehitys epätasaista, hunajaa ei ole vielä kertynyt

Vaaoilla varustettujen mehiläispesien perusteella hunajaa ei ole vielä kertynyt missään päin Suomea. Mehiläiset siis kuluttavat sen minkä keräävät.

Mehiläistarhaaja ja SML:n puheenjohtaja Janne Leimi toteaa myös, että pesät ovat kevyitä eli hunajaa ei ole. ”Pesien kehitys on ollut hyvin epätasaista. Samalla tarhalla saattaa olla vahvoja pesiä ja hyvin heikkoja pesiä.”

Alkukesän huonot olosuhteet voivat altistaa mehiläisiä myös taudeille. Ruokapula ja vääristynyt suhde toukkien ja toukista huolehtivien mehiläisten määrissä voi lisätä sikiötautien määrää toukissa. ”Esimerkiksi toukkamätä on tyypillinen mehiläistauti näillä keleillä”, Seppälä sanoo.

Uhanalainen, CITES-suojeltu pikkupanda Tullin kautta Suomeen

11194562_10153216598352225_707396539634055882_o

Kuvassa on pikkupanda veijari Korkeasaaresta

Tulli sai valvottavakseen Opel Zoo –eläintarhasta Saksasta  Ähtärin Eläinpuistoon siirrettävän erittäin uhanalaisen pikkupandan. Pikkupanda saapui 23.6. iltapäivällä Suomeen Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta se kuljetettiin kohti uutta kotiaan.

Aasian uhanalaiseen lajistoon kuuluva pikkupanda kuuluu laajan kansainvälisen CITES*)-ympäristönsuojelusopimuksen piiriin. CITES-sopimus ja EU:n CITES-säädökset sääntelevät erilaisin lupamenettelyin ja täyskielloinkin uhanalaisten eläinten ja kasvien sekä niistä tehtyjen tuotteiden kaupallista tai ei-kaupallista tuontia ja vientiä sekä EU:n sisäisiä siirtoja. Myös siirrot eläintarhojen välillä katsotaan tuonniksi, vienniksi tai siirroksi.

Pikkupandan saapuessa Suomeen Tulli valvoi, että vaaditut CITES-asiakirjat olivat kunnossa. Varsinaisena lupaviranomaisena toimii Suomessa Suomen ympäristökeskus SYKE. Lajin uhanalaisuudesta riippuen lupamenettely kohde- ja lähtömaassa vaihtelee.

Pikkupandan lentokentältä hakenut intendentti Mauno Seppäkoski Ähtärin Eläinpuistosta kertoo, että myöhemmin kesällä Ähtäriin kotiutetaan vielä toinen, Irlannista saapuva pikkupanda.

Kesälomamatkailija — muista harkinta eksoottisten tuliaisten kohdalla

Eläintarhoille eläinten tuonnit ja viennit ja niihin tarvittavat lupienhankinnat ovat rutiinia, mutta myös yksityishenkilöiden on hyvä olla tietoisia CITES-sääntelystä.

Esimerkiksi kesälomamatkalla kannattaa olla tarkkana matkatuomisten valinnassa.  Monet tuotteet, kuten käsilaukut, soittimet, perhot, kosmetiikka ja lääkkeet saattavat sisältää CITES-lajeja. CITES-lajeja ovat esimerkiksi monet simpukat, kotilot, hämähäkit ja kilpikonnat.

Selvitä hankintojen laillisuus ja hanki tarvittavat luvat ennen matkalle lähtöä, tai jos hankittava tuote paikan päällä epäilyttää, jätä kaupat tekemättä.

 

Pikkupanda (Ailurus fulgens) eli kultapanda tai kissakarhu on petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäslaji, sukunsa ja heimonsa ainoa nykyisin elävä laji. Pikkupanda on erittäin uhanalainen eläinlaji ja näillä eläintarhojen välisillä siirroilla turvataan pikkupandojen geneettisen perimän säilyminen. Punaturkkista pikkupandaa tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan vuoristossa, jopa 2 200–4 800 metrin korkeudessa aivan eteläisessä Kiinassa ja Pohjois-Myanmarissa. Lajin määrä vähenee vääjäämättä, sillä pikkupandaa uhkaa mm. salametsästys ja luonnollinen eläinympäristö tuhoutuu kaupungistumisen myötä.


Tämän kasvissyöjän pääravintoa ovat bambunversot, mutta ne syövät myös ruohoa, juuria, hedelmiä ja hyönteisiä. Pikkupanda on hämäräajan eläin ja ne elävät yksinään tai pareittain. Naaras synnyttää 1–4 sokeaa poikasta.

Uhanalaisten eläinten siirto eläintarhasta toiseen on laillista, luvanvaraista CITES -tuontia, jota valvoo mm. Suomen tulli, Suomen Riistakeskus ja EVIRA sekä vastaavat tahot lähettävissä maissa. Uudelle tulokkaalle tehdään vielä Ähtärin Eläintarhassa tulotarkastus Mauno Seppäkosken ja eläinlääkäri Tarja Suojarannan toimesta.

*) CITES =  Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Flora and Fauna.

Tulli: Uhanalaisten lajien tuonti
SYKE: CITES matkailijoille
SYKE: Uhanalaisten lajien kansainvälinen ja EU:n sisäinen kauppa ja sitä koskevat luvat (CITES)

Vuorisudet saapuivat Ranualle!

11416130_936258273097546_5932102770361753210_o

 

Kuva: Ranuan eläinpuisto

Ranuan eläinpuiston uhanalaisten eläinten lajisto sai viime yönä lisäystä Aasian suunnalta. Dhole, toiselta kutsumanimeltään vuorisusi saapui asuttamaan uutta aitausta, joka on rakennettu kevään aikana Ranuan eläinpuiston petoeläinalueelle.

Dhole, eli vuorisusi on osa Ranuan eläinpuiston uutta ”Aasian kierrosta”, joka kulkee nykyisten susiaitauksen takana. Arktinen eläinpuistoteema halutaan myös jatkossa säilyttää, mutta Aasian kierros esittelee uhanalaisia lajeja, jotka soveltuvat kylmään ilmastoon. Monesti lajien luontainen elinalue vuorisusien tapaan onkin Aasian vuoristossa.

11072365_936258269764213_9175860775704596370_o

 

Kuva: Ranuan eläinpuisto

Uusi Dhole-alueelle rakennettu kävelysilta takaa entistä paremmat mahdollisuudet myös susien näkemiseen lähietäisyydeltä.

:VÄITÖS: Tekopesä talousmetsässä on haukalle huono vanhan metsän korvike

19440bd3-ada8-4c7f-ab40-171537439136-main_image

Kanahaukan poikaset voivat hyvin vanhassa kuusimetsässä Taivalkoskella. Kuva: Jani Suua

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen väitöstutkimuksessa on selvitetty haukkojen pesintää ja elinympäristöjä. Tutkimusaineisto sisältää yli 5000 petolinturengastajien tarkastamaa haukanpesää. Tutkimus osoittaa, ettei kanahaukan, hiirihaukan ja mehiläishaukan pesintä onnistu niille rakennetuissa tekopesissä toivotusti. Varttuneita metsiä suosivista haukoista erityisesti kanahaukka voi huonosti talousmetsissä.

Heidi Björklund tutki perjantaina 26.6. tarkastettavaa väitöskirjaansa varten haukkojen pesintää Oulun eteläpuoleisessa Suomessa. Lisäksi Björklund tarkasteli haukkojen pesimismenestykseen vaikuttavia tekijöitä sekä metsissä tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutuksia haukkoihin.

– Tutkitut haukkakannat ovat taantuneet koko petolintuseurannan ajan eli 1980-luvun alusta. Monen muun lajin tavoin myös haukkojen kehnon tilanteen uskotaan johtuvan muutoksista metsäympäristössä, Björklund sanoo.

Tehometsätalous on muokannut boreaalisia metsiä koko Pohjois-Euroopassa. Erityisesti täysikasvuisesta ja vanhasta metsästä riippuvaisten lajien elinolot ovat heikentyneet, sillä vanhat metsät ovat vähentyneet ja pirstoutuneet.

– Haukkojen luontaisina elinympäristöinä käyttämät varttuneet metsät vähenivät koko tutkimusjaksoni ajan 1990-luvun alusta vuoteen 2010.

Haukoille muuttunut elinympäristö on tarkoittanut muun muassa pesäpaikkojen katoamista, sillä talousmetsissä suositaan suorarunkoisia ja pienioksaisia puita. Haukat tarvitsisivat pesänsä tueksi järeitä oksia, mutta metsäteollisuudelle niistä ei ole hyötyä.

– Lintuharrastajat tekevät hyvää työtä rakentamalla tekopesiä, kuten kololinnuille pönttöjä ja petolinnuille tekorisupesiä. Vastoin odotuksiani haukkojen pesintä epäonnistui useammin tekopesissä kuin lintujen itsensä rakentamissa pesissä, Björklund kertoo.

Häiriötekijät eivät selittäneet eroa, sillä tekopesien etäisyydet teihin ja taloihin oli huomioitu hyvin. Tutkimus kuitenkin osoitti, että kahden kilometrin säteellä kanahaukan tekopesistä oli vähemmän vanhaa kuusimetsää kuin haukan omien pesien ympärillä. Maisematason mittakaavassa pesäpaikan sopivuuden arviointi on hankalaa kokeneellekin lintuharrastajalle.

FM Heidi Björklund väittelee 26.6.2015 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “The effects of habitat changes, conservation measures and interspecific interactions on forest-dwelling hawks” (Elinympäristömuutosten, suojelutoimien ja lajien välisten vuorovaikutussuhteiden vaikutukset metsähaukkoihin). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Economicum, auditorio C205, Arkadiankatu 7.

Vastaväittäjänä on professori Oliver Krüger, University of Bielefeld, Saksa ja kustoksena professori Jouni Laakso.

Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1370-2