Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Uhanalainen valkoselkätikka voi menestyä myös talousmetsissä

Dendrocopos_leucotos_2

 

Kuvaoikeudet: Alastair Rae

UPM, WWF Suomi, Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus ovat toteuttaneet yhteistyöhankkeen erittäin uhanalaisen  valkoselkätikan huomioon ottamiseksi metsätaloudessa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana valkoselkätikkakanta on moninkertaistunut elinympäristöjen suojelun ja hoidon ansiosta, ja tänään metsissämme pesii jo noin 200 valkoselkätikkaparia.

”Hanke on tuonut meille paljon uutta tietoa valkoselkätikan elinympäristövaatimuksista”, kertoo UPM:n ympäristöpäällikkö Sami Oksa. ”Valkoselkätikka hyötyy jo pienistäkin lehtipuustoisista säästömetsiköistä. Pesän voi löytää jopa uudistushakkuualalle jätetystä säästöpuusta, ja ravintoa valkoselkätikka löytää yksittäisistäkin lehtipuista. Käytännössä siis riittävän lehti- ja lehtilahopuumäärän varmistaminen talousmetsässä mahdollistaa hyvät elinolosuhteet valkoselkätikalle”, Oksa jatkaa.

”Suojelutoimenpiteet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ovat olleet menestyksekkäitä”, kertoo  Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos. ”Parimäärän tuplaaminen nykyisestä tehdään juuri talousmetsissä”, Mikkola-Roos jatkaa.”

Metsähallitus vastaa valkoselkätikan seurannasta ja edistää lajin suojelua. Vastaava suojelubiologi Pekka Heikkilä vahvistaa, että toimenpiteiden ansiosta valkoselkätikka ei ole enää äärimmäisen uhanalainen. ”On ilo huomata, että kasvuvauhti näyttäisi jatkuvan positiivisena. Tästä saamme kiittää myös talousmetsissä tehtäviä käytännön toimenpiteitä, kuten lehtipuiden suosimista havupuiden ohella”, Heikkilä kiittää.

Hankkeessa aktiivisesti mukana ollut WWF Suomi näkee asian vielä laajemmin. ”Toimenpiteet valkoselkätikan elinympäristöjen parantamiseksi parantavat myös muiden uhanalaisten lajien tilaa”, kertoo WWF Suomen metsäasiantuntija Annukka Valkeapää. ”Lehti- ja lehtilahopuun lisääminen talousmetsiin on monelle lajille tärkeää, joten tehty työ ei mene hukkaan vaikka valkoselkätikkaa ei heti ensi näkemältä onnistuisikaan havaitsemaan ”, Valkeapää kannustaa.

Yhteistyön tuloksena on syntynyt metsänomistajille ja metsäammattilaisille suunnattu Valkoselkätikka ja metsänkäsittely -ohje, joka on ladattavissa hankekumppaneiden verkkosivuilta (linkki UPM:n verkkosivuille: vastuullisuus). Ohjeen tarkoituksena on edistää valkoselkätikan ja muiden lehtipuita hyödyntävien lajien esiintymistä talousmetsissä tinkimättä metsätalouden tuloksesta.

Ilvesten määrä ennallaan

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi, että Suomessa on noin 2700–2795 yli vuoden ikäistä ilvestä ennen syksyn 2015 metsästyskautta. Viime vuoteen verrattuna kanta on kasvanut Oulun eteläosissa ja Pohjois-Karjalassa. Muualla maassa ilveskanta on pysynyt lähes entisellään.

Ilvesten määrä pysyi lähes samansuuruisena kuin viime vuonna (2740–2890). Vuonna 2014 arvioidaan syntyneen vähintään 487–541 pentuetta, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2013. Pentueiden määrä kasvoi viime vuonna etenkin Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa sekä Pohjois-Karjalassa. Muualla maassa sekä pentuemäärät että ilveskanta pysyivät pääosin ennallaan. Viime ja edeltävien talvien metsästysverotuksen vaikutusten odotetaan näkyvän kannassa viiveellä tulevien 3–5 vuoden aikana.

af8e7054-ace9-4c32-8119-00ae62b0f27a

Suomen ilveskannan koko vuodesta 2000 lähtien. Kuvassa oranssilla esitetty alue perustuu Luken vuosittain antamiin ilveskanta-arvioihin.

6cfcaaf1-4ef7-4a1e-bd5c-0dbef065d4c8

Ilvespentueiden arvioitu määrä koko Suomessa vuosina 2000–2014.

Luken ilveskanta-arvion aineiston muodostavat Luken kenttätyöntekijöiltä, petoyhdyshenkilöiltä, Metsähallitukselta, poronhoitajilta, Suomen riistakeskukselta sekä rajavartijoilta kerätyt ilvespentuehavainnot. Ilvespentueiden määrä arvioitiin syyskuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana toimitettujen lähes 5 000 pentuehavainnon sekä kolmena edeltäneenä talvena tehtyjen lumijälkilaskentojen perusteella. Lumijälkilaskennat on järjestetty kymmenen Suomen riistakeskuksen alueella yhdessä Suomen riistakeskuksen, Luken ja metsästäjien kanssa; tuorein laskenta tehtiin Oulun eteläosissa tammikuussa 2015. Laajaa havaintoaineistoa tukee GPS-laitteilla merkityistä ilveksistä saatu tutkimusaineisto.

 

Metsähallitus : Saimaannorppakannan koko kasvanut hieman

Saimaannorppakanta on nyt noin 320 hyljettä. Pesälaskennoissa löydettiin 56 poikasta eli kuuttia. Kevään nopean etenemisen takia kaikkia lisääntymisalueita ei pystytty käymään läpi kattavasti, koska jäät sulivat tutkijoiden alta. Metsähallitus arvioi, että koko lisääntymisalueella syntyi viime talvena noin 70 kuuttia. Pesälaskentatulosten lisäksi arviossa on otettu huomioon edellisinä vuosina syntyneiden kuuttien määrä tarkistamatta jääneillä alueilla.

Tämä oli jo kolmas peräkkäinen, pesimäoloiltaan epävakaa talvi. Kahtena edellisenä vuonna kannan kasvua ei ole havaittu. Tänä vuonna syntyneiden kuuttien määrä viittaa kuitenkin kannan koon lievään kasvuun, jonka perusteella kannan voidaan arvioida kasvaneen 10–15 yksilöllä vuodesta 2012.

Talvella 2015 kaikille norpan lisääntymisalueille ei muodostunut riittävästi kinoksia saimaannorppien luontaiseen pesintään eikä pesämäärän avulla pystytä arvioimaan tarkkaa kannan kokoa. Osa kuuteista syntyi luonnonkinospesiin ja osa apukinoksiin, joita tehtiin vähälumisimmille alueille yhteensä 68 kappaletta. Kuutteja syntyi myös ilman pesäkinoksen suojaa. Kuuteista yhdeksän on löydetty pesistä kuolleina.

Vuonna 2015 havaittu ja arvioitu poikasten määrä Saimaan vesialueittain:

Vesialue Havaittu syntyvyys Arvioitu syntyvyys
Pyhäselkä- Jänisselkä 0 0
Orivesi 0 2
Pyyvesi Enonvesi 0 2
Kolovesi 2 2
Joutenvesi 5 5
Haukivesi 15 17
Pihlajavesi 20 25
Puruvesi 0 0
Tolvanselkä Katosselkä 7 7
Luonteri 0 0
Lietvesi 2 3
Petraselkä Yövesi 4 6
Suur-Saimaa 1 1
Yhteensä 56 70

Linnunpöntöissä viime vuotta vähemmän pesijöitä

kottarainen,pönttö,pesintä

 

Kottarainen Kuvaaja: Ari Ahlfors

BirdLife Suomen Pönttöbongaus-tapahtuman mukaan linnunpöntöissä on tänä kesänä viime vuotta vähemmän lintuja. Viikonloppuna järjestetyn Pönttöbongauksen tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan. Tapahtuma järjestettiin nyt kolmannen kerran.

Alustavien tulosten mukaan linnunpöntöistä 52 prosenttia oli asuttuna, kun viime vuonna vastaava luku 59 ja edellisenä 44 prosenttia. Vaikka kevät koitti aikaisin, loppukevät oli viileä ja pesinnät näyttävät olevan hieman myöhässä. Alustavat tulokset perustuvat noin 1 800 paikan ja 15 000 pöntön havaintoihin. Eniten havaintoja on toistaiseksi saatu Turusta, Helsingistä ja Espoosta.

Yleisimmät pöntöissä pesivät linnut olivat kirjosieppo, talitiainen ja sinitiainen. Ne kattoivat lähes 80 % pesinnöistä. Seuraavaksi yleisimmät pönttölinnut olivat pikkuvarpunen, telkkä ja kottarainen. Selvästi viime vuotta vähemmän todettiin harmaasiepon pesintöjä. Harmaasiepon kevätmuutto on ollut myöhässä, mikä näkyy pönttöbongauksessa paitsi pesintöjen vähäisenä määränä myös siinä, että suuri osa pesinnöistä on varsin aikaisessa vaiheessa. Kaikkiaan pöntöistä on ilmoitettu pesivänä yli 20 lintulajia.

Pönttöbongaushavaintoja voi ilmoittaa vielä sunnuntaihin 14.6. saakka tapahtuman verkkosivuilla www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja.

Verkkosivuilla voi tarkastella lajikohtaisesti, missä vaiheessa eri pönttölintujen pesinnät nyt ovat eri puolilla Suomea.

 

LISÄTIETOJA:

 

 

:KATSO VIDEO: Lumileopardi pannoitettiin Nepalissa

6810025-snow-leopard

Noin viisivuotias, 41 kiloa painava uroslumileopardi pannoitettiin Himalajalla maailman toiseksi korkeimmalla Kanchenjunga-vuorella. Urokselle asetettiin kaulaan GPS-satelliitilla varustettu panta. Lopuksi uros päästettiin takaisin luontoon.

Panna avulla piilottelevista, erittäin uhanalaisista lumileopardeista saadaan tietoa niiden suojelua varten. Uroksen liikkeitä seuraamalla tutkijat pääsevät esimerkiksi määrittämään nykyistä tarkemmin lumileopardien elinalueita Himalajalla.

”Suojelutyömme pohjautuu tutkittuun tietoon. Siksi olemme ylpeitä siitä, että voimme viranomaisten kanssa käyttää uutta teknologiaa uhanalaisten lajien, kuten lumileopardin elintapojen tutkimukseen. Tieto auttaa meitä kohdentamaan suojelutoimenpiteet tärkeimmille elinalueille”, sanoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Pannoitus tehtiin 21.5.2015 Nepalin ja Intian rajalla. Siinä olivat mukana Nepalin valtion viranomaisten lisäksi useita järjestöjä ja asiantuntijoita, mukaan lukien WWF. Nepalissa on pannoitettu nyt kaksi lumileopardia. Ensimmäinen pannoitus tehtiin vuonna 2013.

”Olemme erityisen iloisia siitä, että pannoituksessa oli mukana paikallisyhteisöjen edustajia. He auttoivat meitä esimerkiksi kertomalla lumileopardien kulkureiteistä. Nepalin köyhimpien ja vaikeakulkuisimpien kylien asukkaat ovat mukana toiminnassamme ja pannoitus on erinomainen esimerkki siitä, mitä voimme saada aikaan yhteistyöllä.”

Himalajalla useiden valtioiden alueella arvioidaan elävän villinä enää 3500–7500 lumileopardia. Niiden suojeluun tarvittavan tiedon hankinnassa käytetään pantojen lisäksi esimerkiksi riistakameroita. Kameroiden avulla on saatu tietoja lumileopardien määrästä, liikkeistä, elintavoista ja saaliseläimistä. Lumileopardien tutkimus on haastavaa, sillä ne elävät Himalajalla 3000–5400 metrin korkeudessa.

Yleisön puutiaislähetykset paljastivat taigapunkin vakiintuneen Suomeen

puutiainen-lahikuva-3

Taigapunkkia on Suomessa huomattavasti aiemmin tiedettyä enemmän. Pohjanmaan rannikon puutiaisista puolet on taigapunkkeja. Turun yliopiston puutiaistutkimus paljastaa taigapunkin elävän monin paikoin rinnan yleisen puutiaisen kanssa. Esiintymät keskittyvät pääasiassa Pohjanlahden rannikolle, Pirkanmaalle sekä Pohjois-Karjalaan, Savoon ja Kainuuseen.
Taigapunkkien levinneisyyttä ja runsautta on tutkittu yleisön avulla. Tutkijat pyysivät huhtikuun lopulla yleisöä lähettämään Turun yliopiston eläinmuseoon löytämiään puutiaisia. Nyt tutkijat ovat määrittäneet tätä materiaalia.

– Punkkipostin lähettäjien aktiivisuus yllätti tutkijat. Lähetyksiä tuli kesäkuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä yli 3500 ja monet kirjeistä sisälsivät useita puutiaisyksilöitä. Pelkästään tutkijavoimin vastaavaa ei pystytä koskaan keräämään, tutkimuksen vetäjä Ritva Penttinen sanoo.

Kirjeiden valtaisasta määrästä johtuen vain osa puutiaisista on ehditty määrittämään, mutta aineistosta tulee Penttisen mukaan erinomainen. Jo saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että taigapunkin (Ixodes persulcatus) merkittävimmät esiintymisalueet näyttävät keskittyvän tietyille alueille.

Pohjanlahden rannikolla taigapunkki on jopa tavallista puutiaista (Ixodes ricinus) yleisempi. Taigapunkin elinalue on melko yhtenäinen ja rantaviivaa myötäilevä, ja se ulottuu Pohjanmaan eteläosien tienoilta aina Pohjanlahden perukkaan asti. Aiemmat löytöpaikat tältä alueelta olivat Närpiö, Kokkola ja Simo.

Pirkanmaa sekä Pohjois-Karjala, Savo ja Kainuu lähiympäristöineen ovat myös taigapunkin elinalueita tavallisen puutiaisen ohella. Lajia on aiemmin tavattu Pirkanmaalta vain Lempäälästä, Pohjois-Karjalasta Ilomantsista ja Kainuusta Kuhmosta. Taigapunkin lisäksi keräykseen on tullut runsaasti tavallista puutiaista, eniten Etelä- ja Keski-Suomesta.

Taigapunkin levinneisyyttä ei ole Suomessa aiemmin näin laajasti kartoitettu. Laji on levinnyt idästä. Sitä on löydetty jo 1950-luvulla Venäjän Karjalasta, minkä jälkeen laji runsastui ja elinalue laajeni 1960–1970-luvulla aina Laatokan rannalle asti. Suomesta ensimmäiset lajihavainnot ovat 2000-luvulta.

Taigapunkki ja tavallinen puutiainen ovat hyvin läheiset lajit. Ne saattavat jopa lisääntyä keskenään, joskin hybridien elinkyky on heikko. Niiden erottaminen on vaikeaa ulkoisten tuntomerkkien perusteella.

– Puutiaisista kantaa puutiaisaivokuumetta aiheuttavaa virusta vain hyvin pieni osa. Alueilla, joissa virusta ylipäätään esiintyy, kantavuudeksi on arvioitu noin 1 prosentti. Helsingin yliopiston virologian osaston tutkijoiden mukaan molemmat puutiaislajit voivat kantaa viruksen joko eurooppalaista tai siperialaista muotoa, Penttinen sanoo.

Molemmat lajit voivat kantaa myös borrelioosia aiheuttavia Borrelia-bakteereja. Bakteeria kantaa noin viidennes puutiaisista.

– Täten taigapunkin leviäminen ja vakiintuminen Suomessa ei ole oleellisesti muuttanut puutiaisten merkitystä vakavien tautien aiheuttajana. Riski sairastua puutiaisaivokuumeeseen on edelleen hyvin pieni, mutta puutiaisten ilmeinen runsastuminen on näkynyt borrelioosiin sairastuneiden määrässä, Penttinen sanoo.

Kansalaisten keräämistä näytteistä ei ole vielä analysoitu taudinaiheuttajien esiintyvyyttä.

– Vaikka nimenomaan taigapunkki on tänä kesänä saanut paljon huomiota, tärkeintä on asiallinen ja järkevä suhtautuminen molempiin puutiaislajeihin. Maastossa liikkumista ei pidä pelätä, mutta punkkisyyni on tärkeä toimenpide sekä ihmisille että lemmikeille ulkoilun jälkeen. Näin parhaiten vältytään ikäviltä tautitapauksilta. Tietyillä riskialueilla asuville tai lomaileville, suositellaan myös rokotetta puutiaisaivokuumetta vastaan, Penttinen sanoo.

Puutiaisprojektin tutkijat kiittävät kaikkia lähettäjiä heidän valtavasta aktiivisuudesta. Osallistujien kesken arvottu Turun yliopiston tuotepalkinto meni tällä kertaa Joensuuhun.

Tutkijat ottavat puutiaislähetyksiä vastaan syyskuun loppuun saakka.

Lisätietoja projektista löytyy sivulta, http://www.puutiaiset.fi/

Lokinpoikaset ovat liikenteessä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lokkiperheissä eletään parhaillaan aikaa, jolloin poikaset ovat kuoriutuneet ja niitä alkaa ilmestyä kaduille sekä pihapiireihin. Kaupunkiympäristössä se saattaa tarkoittaa lokkien aggressiivistakin pesän ja poikueen puolustamista.

Yllättäen lokin hyökkäyksen kohteeksi johtuessaan voi suojautua nostamalla käden suoraksi pään päälle ja heiluttamalla sitä. Samalla on hyvä tarkastella ympärilleen onko hyökkäyksen syynä pesästä pudonnut lokinpoikanen.

Helsingin Pelastuslaitos on saanut viimepäivinä lisääntyvässä määrin ilmoituksia pesästään pudonneista lokinpoikasista. Vaikka tilanne voi vaikuttaa huolestuttavalta, se on aivan normaalia käyttäytymistä, eikä siihen tule puuttua. Emo huolehtii poikasistaan kaikissa tilanteissa.

Poikaset pyrkivät pois pesästään yleensä luonnollisista syistä, kuten pois kuumalta katolta, jossa ne eivät selviytyisi. Näissä tilanteissa ne saattavat loukata jalkansa ja esimerkiksi nilkuttaa. Useimmiten loukkaantumiset paranevat itsestään, eivätkä edellytä ihmisiltä mitään toimia. Poikasten pesästä ilmestymisen jälkeen kuluu noin 2-3 viikkoa, ennen kuin ne ovat riittävän lentokykyisiä ja valmiita laajentamaan reviiriään.

Myös valkoposkihanhilla, variksilla ja harakoilla on taipumus puolustaa tehokkaasti pesäänsä ja poikasiaan. Näissä tilanteissa toimivat samat ohjeet kuin lokinkin kohdalla. Näiden yleisluontoisten ohjeiden ohessa on hyvä muistaa, että linnut ovat yksilöitä ja sietävät ihmisten läheisyyttä ja toimintaa eri tavoin.

WWF:n Panda-palkinto Sääksisäätiölle

pohtiolampi-saaksi-juhani-koivu

 

Kuvaaja: Juhani Koivu

WWF jakoi tänään 20 000 euron suuruisen Panda-palkinnon Sääksisäätiölle. Täysin vapaaehtoisten voimin toimiva säätiö on keskittynyt yhden lintulajin, upean sääksen, suojeluun.

Sääksisäätiö on tehnyt sääksen suojelutyötä jo vuodesta 1990 lähtien. Tärkeä osa säätiön työtä on tekopesäverkostojen rakentaminen ja ylläpitäminen. Sääksen pesimisen kannalta elintärkeään Kanta-Hämeen ja Kaakkois-Pirkanmaan alueen tekopesäverkostoon kuuluu noin 170 pesää.

Säätiön vapaaehtoisista koostuva kenttätyöryhmä osallistuu myös vuosittain sääksien seurantatutkimukseen ja rengastukseen.

”Olen aidosti iloinen, että voimme palkita Sääksisäätiön Panda-palkinnolla. Säätiön vapaaehtoiset tekevät tärkeää työtä pyrkiessään muokkaamaan ihmisten, aina koululaisista päättäjiin, asenteet sääksille myönteisiksi”, sanoo WWF Suomen hallituksen jäsen, OTT Heidi Andersson.

”Sääksisäätiö on tehnyt hyvin konkreettista suojelus- ja tutkimustyötä. Säätiön ylläpitämä Sääksikeskus on myös tärkeä paikka, sillä siellä ihmiset voivat helposti tutustua lintulajiin ja säätiön tekemään työhön”, toteaa WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

 

Säätiön kotipaikka on Hämeenlinna, mutta sen toimialueena on koko maa. Kangasalla sijaitseva Sääksikeskus tarjoaa kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua ylvääseen päiväpetolintuun lähietäisyydeltä. Sääksen saalistusta voi katsella omin silmin yleisötornista käsin. Sääksi käyttää ravinnokseen ainoastaan kaloja. Se tunnettiinkin ennen kalasääskenä.

Sääksen elämää voi tarkastella myös säätiön nettisivuilla pesään asennetun web-kameran välityksellä.

”Uskon, että sääksi ja sen suojelutyö eri muodoissaan saadaan Panda-palkinnon avulla nostettua paremmin kansalaisten tietoisuuteen. Rahapalkinto mahdollistaa myös Sääksikeskuksen pienimuotoisen kehittämisen. Sääksikeskuksessa on lukuisia työkohteita, jotka odottavat sekä rahoitusta että tekeviä käsiä”, sanoo Sääksisäätiön toiminnanjohtaja Juhani Koivu.

WWF Suomi on jakanut Panda-palkinnon vuosittain 1999 lähtien erillisestä Anderssonin rahastosta. Palkinnolla halutaan edistää ja palkita aktiivisia luonnon- ja ympäristönsuojeluhankkeita.

Lue lisää Panda-palkinnosta: wwf.fi/pandapalkinto

Pohjois-Suomessa runsaasti myyriä – etelässä kannat alhaalla

c49f3ba9-0f53-412c-8cd5-a635e2b65b16

Eteläisessä Suomessa (kartalla vaaleanharmaa alue) myyräkannat ovat alhaiset. Pohjoisessa Suomessa (tummanharmaa alue) myyriä on runsaasti, ja alueella on odotettavissa myyrähuippu syksyllä 2015.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusten mukaan myyräkannat ovat alhaiset eteläisessä Suomessa. Sen sijaan pohjoisessa Suomessa myyriä on jo runsaasti: sekä pelto- että metsämyyränsukuisten lajien kannat ovat voimakkaassa kasvussa. Tänä kesänä ja ensi syksynä pohjoisessa on myyrähuippu.

Syksyllä 2014 myyriä tavattiin eteläisessä Suomessa vaihtelevia määriä: läntisessä ja sisäisessä osassa esiintyi yhtenäisiä korkeahkon myyrätiheyden alueita, kun taas muualla myyriä oli vain niukasti tai hyvin pienillä alueilla. Kaikilla näillä eteläisillä alueilla myyräkannat romahtivat talven aikana.

Pohjoisessa Suomessa myyräkannat kasvoivat voimakkaasti vuoden 2014 aikana. Kannat säilyivät vahvoina talven yli, ja nyt edessä on myyrähuippu. Tunturisopuleilla on käynnissä pienehkö kevätvaellus Käsivarren pohjoisosissa. Todennäköisesti sopulit lisääntyvät kesän aikana, ja syksyllä pohjoisimmassa Lapissa voi olla sopulien liikehdintää. Sopulien esiintymä on alueellisesti selvästi vaatimattomampi kuin edellinen vuonna 2011.

Pohjois-Suomessa myyrätuhoriski on ensi talvena suuri. Metsänomistajat voivat pienentää tuhoriskiä muun muassa pyytämällä myyriä taimikoista, heinäntorjunnalla, taimisuojilla tai vakuuttamalla metsä. Lisäksi taimien istuttamista voi harkita lykättäväksi ensi vuodelle. Mikäli istuttaminen täytyy tehdä tänä vuonna, se suositellaan tehtäväksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kasvukautta. Tutkimusten mukaan syksyllä istutetut taimet maistuvat myyrille paremmin kuin alkukesällä istutetut.

Lapin myyrähuippu ja sopulit myyrien mukana romahtavat ensi talven aikana.

Taimikot kannattaa tarkastaa viime talven jäljiltä

Myyrät aiheuttivat viime talvena taimituhoja Kainuussa, Koillismaalla, Metsä-Lapissa ja paikoin Keski-Suomessa. Nuoret taimikot olisi hyvä tarkastaa tuhojen varalta. Tuhoutuneilta näyttävien taimien tilalle ei kannata istuttaa uusia ennen keskikesää, sillä etenkin pienet istutetut kuusentaimet voivat elpyä hämmästyttävän hyvin itsekseen.

Varttuneemmissa kuusen ja männyn taimikoissa voi esiintyä metsämyyrän aikaansaamia latvasyönnöksiä, jotka aiheuttavat monilatvaisuutta. Sitä voi hoitaa jo kesällä jättämällä yhden oksan kasvamaan latvaksi ja leikkaamalla heikompien kilpailevien oksien kärjet. Vanha latva kannattaa leikata tyvestä.

Pohjoisessa ensi talvena myös myyräkuumeen riski

Pohjois-Suomessa myyräkuumeen riski on ensi talvena suuri, toisin kuin Etelä-Suomessa. Vain metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Ihminen saa tartunnan yleensä hengitysteitse metsämyyrien pölyävistä uloste- ja virtsajätöksistä.

Hiirenloukkuja kannattaa pitää syksyllä ja talvella koko ajan vireessä, jotta sisään tunkevat metsämyyrät eivät kerkiä levittämään virusta. Huoneenlämmössä virus säilyy tartuntakykyisenä kaksi viikkoa ja ulkona kylmässä pitempään. Myyräkuumeen välttämiseksi kannattaa alkutalvesta välttää pölyäviä töitä liitereissä ja ulkorakennuksissa. Myyrien papanat olisi hyvä siivota märällä rätillä, eikä pölyä ilmaan lennättävällä imurilla.

Ilmoita havaintoja pönttölinnuista

kottarainen-petri-pietilainen

 

Kottarainen, Kuvaaja: Petri Pietiläinen

Tulevana viikonloppuna 6.–7.6. kuka tahansa voi osallistua luontotiedon kartuttamiseen osallistumalla Pönttöbongaukseen. Tapahtuman tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan. Osallistujilta kysytään, mitä linnunpönttöjä omalla pihalla tai muulla tarkkailupaikalla on sekä mitä lajeja pöntöissä pesii tai on tänä vuonna pesinyt.

BirdLife Suomi odottaa havaintojen kertovan myös pesinnän ajoittumisesta eri puolilla maata. Onko viileä loppukevät vaikuttanut pönttölintujen pesintäaikatauluun? Entä näkyykö viime kesän heikko pesimätulos esimerkiksi kirjosieppojen määrissä?

BirdLife korostaa, että pönttölintuja on tarkkailtava lintuja häiritsemättä. Pönttöihin ei pidä kurkkia tai pönttöjä avata.

Havainnot pönttölinnuista voi ilmoittaa osoitteessa www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. Pönttöbongauksen tulokset päivittyvät tapahtuman aikana BirdLife Suomen sivuille.

Pönttöbongaus järjestetään nyt kolmatta kertaa. Viime vuonna tapahtumaan osallistui noin 5 000 ihmistä ja havaintoja ilmoitettiin lähes 30 000 linnunpöntöstä. Pöntöissä havaittiin 16 000 pesintää.

Pönttöbongauksen yhteydessä sopii tarkkailla myös pihapiirissä pesiviä pääskyjä. Tänä kesänä BirdLife Suomi kerää tietoja räystäs- ja haarapääskyn pesimäpaikoista. Havainnot pääskyistä voi ilmoittaa osoitteessa www.birdlife.fi/vuodenlintu .