Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Ethän jätä kesä…kissakalaa! SEA LIFEn toiseksi suurin kala on entinen kotiakvaarioasukki

a0b19143-3e78-416e-935f-db95690609fa-main_image

Merimaailma Sea Life kannustaa vastuulliseen eläintenpitoon syksyn työkiireistä ja lukuisten perheiden talousvaikeuksista huolimatta. Kesäkissojen heitteillejätöt lisääntyvät nyt rajusti, mutta ilmiö näkyy myös muiden lemmikkieläinten kohdalla. Erilaisia akvaariokaloja ja vesikilpikonnia tarjotaan Sea Lifeen syksyn mittaan enenevässä määrin.

”Näin kesälomien lopulla on hyvä hetki muistuttaa ihmisiä pitämään huolta hankkimistaan lemmikeistä, olipa kyseessä kissa, leopardigekko tai akvaariokala. Työkiireiden yllättäessä myös kaloista ja matelijoista tulee helposti hiljaisia sijaiskärsijöitä. Lemmikkieläimen hankinta ja hoito vaatii aina pitkäjänteistä sitoutumista, eikä sitä voi jättää vaikkapa lasten harteille. Viimekädessä aikuinen on vastuussa siitä, että kaikki perheen hoidokit saavat tarvitsemansa huolenpidon”, toteaa Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin.

Monnin hurja kasvupyrähdys!

Sea Life on ottanut vastaan ne eläimet, joille on pystytty järjestämään riittävät tilat ja hoito koko niiden elinkaaren ajaksi. Huomattava osa esimerkiksi sademetsäosaston lajeista on lahjoituksina taloon tulleita. Mukaan mahtuu erilaisten monnien ja suurten kirjoahventen lisäksi muun muassa puolimetrinen arovana, joka noudettiin lähes samanmittaisesta kotiakvaariosta.

”On pakko myöntää, että mustaokamonnin kasvuvauhti yllätti meidätkin. Alun perin parikymmensenttinen kala on asustellut sademetsäosaston putousaltaassa vuosia ja viettää suurimman osan päivän valoisasta ajasta suuren kannon takana piilossa. Ruoka-aikaan esiin tullessaan se alkoi näyttää niin kookkaalta, että päätimme mitata ja punnita sen eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Yllätykseksemme ainoastaan parimetrinen seeprahaimme Mussukka on painavampi. Mustaokamonnilla on mittaa 100 senttimetriä ja painoa 17 kilogrammaa”, Dernjatin kertoo kotiakvaariosta Sea Lifeen muuttaneesta suojatistaan.

Kalat ja matelijat ovat pitkäikäisiä lemmikkejä

On tärkeää, että eläintenpidon haasteet ja ne tylsätkin hoitorutiinit tuodaan selvästi esille jo hankintavaiheessa. Akvaarioliikkeillä ja eläinkaupoilla on tässä asiassa huomattava vastuu. Akvaariokalan tai käärmeen eliniän odote on helposti 10-20 vuotta, joten pitkäjänteisyyttä tarvitaan.

”Eläintä ei saa hankkia ajatuksella, että se annetaan pois sitten kun homma ei enää kiinnosta. Lähtökohtaisesti myöskään eläintarhat ja yleisöakvaariot eivät ole paikkoja, joihin suureksi kasvavat hoidokit on helppo sijoittaa innon laannuttua,” valistaa Dernjatin.

Linkit

http://www.sealife.fi

Metsäkanalintujen taantuma jatkuu – kylmä kesä heikensi poikasten syntyvyyttä

Kaikkien metsäkanalintujen kannat heikkenivät viime vuodesta. Lintukannat heikkenivät voimakkaammin Etelä-Suomessa kuin pohjoisessa. Metsäkanalinnut laskettiin 25.7.–5.8. välisenä aikana 841 riistakolmiolla koko maassa.

Metsäkanalintujen kannat ovat pienentyneet jo kahden kolmen vuoden ajan. Teeri-, pyy- ja riekkokannat ovat nyt alhaisempia kuin 10 vuoden aikana keskimäärin, kun metsokanta on sama kuin 10-vuotiskauden keskiarvo. Viileä ja sateinen kesä on todennäköisesti aiheuttanut metsäkanalintujen poikaskuolemia.

– Lintukannat ovat noin 60 prosenttia huippuvuosista 2011–2013. Pitkällä aikavälillä kantojen koon vaihtelu on tyypillistä, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Pekka Helle kertoo.

Metso- ja teerikanta pienenivät

Metsokannan tiheys aleni viime vuodesta noin 15 prosenttia. Suuntaus oli sama valtaosassa Suomea, mutta Lapissa, Kainuussa ja osassa eteläisintä Suomea tiheys jopa kasvoi hieman. Korkeimmat metsotiheydet havaittiin Kainuussa, Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Savossa. Jyrkimmin metsokanta pieneni Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

– Metso selvisi talvesta jonkin verran tavanomaista huonommin. Metson lisääntyminen oli hieman normaalia heikompaa, ja osassa keskistä Suomea lisääntymistulos oli jopa hyvin huono.

Myös teerikannan tiheys aleni vuodesta 2014 noin 15 prosenttia lähes koko maassa, eniten Lounais-Suomessa ja Oulun alueella. Teerikanta kasvoi Kaakkois-Suomessa, ja Kainuusta, Pohjanmaalta sekä Pohjois-Karjalasta löydettiin tiheimmät teerikannat. Teeri selviytyi talvesta jonkin verran tavanomaista heikommin. Poikasia syntyi koko maassa lähes normaali määrä, mutta alueiden välillä oli melkoisia eroja.

Pyykanta pieneni, riekkokanta viime vuoden tasolla

Pyykannan tiheys pieneni noin 20 prosenttia lähes koko maassa. Aivan eteläisessä Suomessa kanta vahvistui hieman viime vuodesta, Kainuun ja Lapin kannat olivat ennallaan. Jyrkimmin kanta pienentyi Oulun, Pohjanmaan ja Pohjois-Savon alueilla. Tiheimmät pyykannat olivat Uudellamaalla ja Hämeessä. Pyy lisääntyi ja selviytyi talvesta keskimääräisesti. Poikasosuudessa oli alueellista vaihtelua, ja esimerkiksi Pohjanmaalla poikasten osuus kannasta oli huomattavan alhainen.

Riekkokanta oli viime vuoden tasolla, mutta kuitenkin tuntuvasti alhaisempi kuin viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin. Kanta pieneni selvästi Oulun alueella, mutta Kainuussa ja Lapissa muutosta viime vuoteen ei ollut. Riekko selviytyi talven yli hieman viime vuotta paremmin, mutta selviytyminen oli pitkäaikaista keskiarvoa alhaisempi.

– Poikasten osuus kaikista yksilöistä oli lähes tavanomaisella tasolla, ja Lapissa jopa hieman keskimääräistä korkeampi. Ylä-Lapin tilanteesta saadaan tarkempi kuva, kun koira-avusteiset laskennat valmistuvat, Helle sanoo.

Suurin osa, noin 75 prosenttia, laskentatuloksista palautettiin Luken riistakolmiot.fi-järjestelmän kautta. Laskentatuloksia pystyi seuraamaan verkkopalvelussa lähes reaaliajassa. Vuonna 2014 käyttöön otetun järjestelmän avulla havainnot saadaan suoraan tietokantaan ilman työlästä käsin tallennusta.

Riistakolmioiden kesälaskenta toteutettiin valtakunnan laajuisena 27. kerran. Riistakolmio on metsäiseen maastoon sijoitettu 12 kilometrin pituinen, kolmionmuotoinen linja, joka on merkitty maastoon pysyvästi. Laskennan tekevät pääosin metsästäjät vapaaehtoistyönä. Tänä vuonna riistakolmioita laskettiin 8000 kilometrin matkalta. Luke hyödyntää aineistoa muun muassa kannanarvioinnissa ja monissa tutkimuksissa.

Tutkijat ja yritykset etsivät hyönteisten tuotantoon uusia kärpäsiä

8b06a909-6dff-4d2c-9445-129d23a94c7a-main_image

Kuva: Pekka Malinen / Luomus

Hyönteiset ovat oivaa ravintoa sekä eläimille että aiempaa useammin myös ihmiselle. Kärpästen massatuotanto onnistuu kuitenkin vain hyvin valikoiduilla lajeilla, vaikka kaksisiipisiä tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 150 000 lajia. Nyt tutkijat ja hyönteisiä kasvattavat yritykset etsivät kansainvälisessä hankkeessa tuotantoon uusia kärpäslajeja. Helsingin yliopistossa uskotaan, että perustutkimus auttaa löytämään hyönteisille aivan uusia käyttötarkoituksia.

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen vetämässä kansainvälisessä ohjelmassa tutkijat selvittävät yhdessä hyönteisyritysten kanssa massatuotannon haasteita. Uusien kärpäsryhmien lisäksi ohjelmassa etsitään tietoa isäntäkasveista ja toukkien elinkierroista.

– Perustutkimuksesta saatua tietoa tarvitaan uusiin innovaatioihin. Esimerkiksi Espanjassa ollaan innoissaan tutkimuksesta, jonka tuloksena kehitetään biodieselin valmistusta kärpäsentoukista prässätystä rasvasta, kertoo FlyHigh-ohjelmaa koordinoiva eläintieteen yksikön johtaja Aino Juslén Luomuksesta.

Hankkeeseen osallistuvien suomalaistutkijoiden vahvuus on erityisesti dna-osaaminen, jota tarvitaan lajien tunnistamiseen ja sukulaissuhteiden selvittämiseen.

– Suomessa olemme keskittyneet erityisesti hyönteisten molekyylisystematiikkaan ja -taksonomiaan, kertoo laboratoriopäällikkö ja hankkeen suomalainen päätutkija Gunilla Ståhls-Mäkelä.

Teoriassa kärpästen tuotanto on hyvin yksinkertaista. Helpoin vaihe on yleensä saada toukat kasvamaan, mutta ongelmallisempaa on saada ne massatuotannon ehdoilla parittelemaan, munimaan, kasvamaan nopeasti toukkina, koteloitumaan ja kuoriutumaan aikuisiksi kärpäsiksi jatkuvana syklinä.

Ståhls-Mäkelä korostaa, että eri lajien elintavat ja niiden vaatimat elinympäristöt eroavat usein suuresti toisistaan.

– Laboratorion kasvatusympäristössä on esimerkiksi havaittu, etteivät kaikki lajit lisäänny, jos ympärillä on liikaa lajitovereita. Lisäksi kärpästen vaatimien kasvatusmenetelmien kehittämisessä on vielä paljon työtä.

Hyönteiset ovat ekologinen proteiininlähde, koska niiden kasvattamiseen voidaan käyttää ihmisen ravinnoksi sopimattomia tai tarpeettomia kasvi- ja muita jätteitä. Lisäksi siipikarjalle ja monille kaloille hyönteiset ovat luonnollista ravintoa toisin kuin moni nykyisin käytetty rehu.

EU:n Research and Innovation Staff Exchange -ohjelmasta rahoitettavaan sadan kuukauden FlyHigh-vaihto-ohjelmaan osallistuu tutkijoita, opiskelijoita ja laboratorio- sekä kokoelmatyöntekijöitä Helsingin yliopistosta,Alicanten yliopistosta ja BioFlytech-yrityksestä Espanjasta, Novi Sadin yliopistosta Serbiasta ja Agriprotein-yrityksestä Etelä-Afrikasta.

Linkit

LUOMUS

LUOMUS Twitterissä

Luonnontieteellinen museo Facebookissa

Kasvitieteelliset puutarhat Facebookissa

Mehiläiset rokottavat vauvansa luonnonmukaisesti

bee-on-yellow-lrg

Mehiläiset rokottavat jälkeläisensä ympäristön tauteja vastaan niiden veressä olevan vitellogeeniproteiinin avulla. Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen tutkijat ovat patentoimassa hyönteisille syötäviä ja luonnonmukaisia rokotteita, joita muun muassa viljelijät ja muut ruuantuottajat voisivat hyödyntää.

Jälkeläisten immuniteetti syntyy mehiläiskuningattaren syömän ravinnon kautta. Työläismehiläiset valmistavat kuningattarelle siitepölystä ruokaa, joka sisältää myös ympäristön bakteereja. Kun kuningatar on syönyt bakteerit, niiden taudinaiheuttajat varastoituvat kuningattaren elimistöön. Osa bakteereista sitoutuu tällöin vitellogeeniproteiiniin ja kulkeutuu veren mukana kehittyviin muniin.

Tämän ansiosta mehiläisvauvat saavat “rokotuksen” ennen syntymäänsä ja niiden immunijärjestelmät pystyvät kamppailemaan ympäristön tauteja vastaan heti syntymän jälkeen. Vitellogeenin merkitystä tämän immuniteetin syntymässä ei ole aikaisemmin tunnettu.

Vaikka mehiläiset rokottavat jälkeläisensä joitakin tauteja vastaan, monet taudinaiheuttajat ovat hyönteisille edelleen tappavia. Uudet löydökset mahdollistavat ensimmäisten syötävien ja luonnonmukaisten hyönteisrokotteiden kehittämisen.

– Olemme patentoimassa tapaa tuottaa vaaraton rokote, jota varten pyrimme löytämään mehiläisille maistuvan sekoituksen. Rokotteen avulla voitaisiin torjua mehiläispesiä uhkaavia tauteja, kertoo tutkijatohtoriDalial Freitak Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Rokote olisi äärimmäisen hyödyllinen esimerkiksi nopeasti leviävää ja pesiä tuhoavaa esikotelomätää vastaan.

Helsingin yliopisto ja Jyväskylän yliopisto ovat hakeneet yhteistä patenttia hyönteisrokotteelle.

Viljelykasvien tuotanto ja sen myötä ihmisten ravinnonsaanti on pitkälti mehiläisten ja muiden pölyttävien hyönteisten varassa. Ruokateollisuus voisi hyödyntää luonnonmukaisia rokotteita, koska ne ovat edullisia ja lisäksi helposti käytettävissä myös kehittyvissä maissa.

Hyönteisten luonnollisen rokotuksen vitellogeenin avulla löysivät Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksen tutkijat yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, yhdysvaltalaisen Arizona State Universityn sekä norjalaisen University of Life Sciences kanssa.

Tutkimustulokset on julkaistu PLOS Pathogens -lehdessä.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia sekä Norjan tutkimusneuvosto.

WWF: Tiikerien määrä kasvanut Bhutanissa

gtd-infographic-2015-amended

Tänään vietetään kansainvälistä tiikeripäivää. Päivän kunniaksi Bhutan kertoi hyviä uutisia maansa tiikerien tilanteesta. Maan ensimmäisen tiikerikartoituksen mukaan Bhutanissa on 103 tiikeriä. Tiikerien määrä on kasvanut edellisestä arviosta, joka oli 75.

Bhutan juhlii tuloksiaan yhdessä Nepalin, Intian, Venäjän ja Bangladeshin kanssa, jotka ovat myös laskeneet tiikeriensä määrän tänä vuonna. Kartoituksen tekeminen on tärkeä askel, kun tiikerivaltiot pyrkivät kaksinkertaistamaan tiikerien määrän vuoteen 2022 mennessä.

Bangladesh julkaisi kartoituksensa tulokset vain pari päivää Bhutania aikaisemmin. Maan laskennoissa havaittiin 106 tiikeriä. Luku on pienempi kuin edellisessä arviossa. Tämä arvio perustui kuitenkin vähemmän luotettavaan tutkimusmenetelmään kuin uudempi kartoitus, mikä on saattanut johtaa liian korkeaan arvioon.

Intian, Venäjän ja Nepalin laskennat osoittivat maiden tiikerien määrän kasvaneen. Esimerkiksi Intiassa tiikereitä arvioitiin vielä vuonna 2010 olevan 1706. Tämän vuoden tammikuussa julkaistujen tulosten mukaan määrä on kasvanut 2226 yksilöön.

Tilanne ei kuitenkaan ole näin valoisa kaikkialla. Monet Kaakkois-Aasian maat eivät ole vielä toteuttaneet tiikerien kartoitusta.

”Kaakkois-Aasiassa on meneillään tiikerikriisi. Valtiot eivät ole laskeneet tiikereitään. Ne ovat vaarassa menettää alueensa tiikerit, ellei asialle tehdä jotain välittömästi”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri KTT Liisa Rohweder.

Tänä vuonna Malesian tiikerien määrän arvioidaan pudonneen vuonna 2010 tehdyn arvion 500 yksilöstä vain 250:een. Kambodžassa, Vietnamissa ja Laosissa ei uskota olevan yhtään lisääntyvää tiikerikantaa. Indonesian, Thaimaan ja Myanmarin tiikerien lukumäärää ei tiedetä.

”Näissä maissa tiikerien suojelun poliittinen tuki on heikompaa ja resurssit ovat vähäisemmät kuin kartoituksen tehneissä maissa. Samaan aikaan salametsästys ja elinalueiden katoaminen ovat kriittisellä tasolla. Valtiot eivät voi ryhtyä vaadittaviin toimiin, ennen kuin ne tietävät alueensa tiikereiden todellisen tilanteen”, jatkaa Rohweder.

Kansainvälisen tiikeripäivän tarkoituksena on nostaa esille tiikerien ahdinko. Uhanalaisia tiikereitä uhkaa salametsästys ja elinalueiden häviäminen. WWF Suomi on ollut mukana rahoittamassa Bhutanin tiikerien kartoitusta kummeilta saaduin varoin ja ulkoministeriön kehitysyhteistyörahoilla. Lisäksi tuemme Bhutanin kansallispuistoissa tapahtuvaa partiointia ja muuta salametsästyksen vastaista työtä.

BirdLife kerää havaintoja pääskyjen pesinnästä

raystaspaasky-petri-vainio

 

Räystäspääsky on vuoden lintu Kuva: Petri Vainio

Pesiikö pihapiirissäsi räystäs- tai haarapääskyjä tai tiedätkö pääskyjen pesäpaikan? BirdLife Suomi kerää tänä kesänä tietoa pääskyjen pesinnästä. Heinäkuu on vielä hyvää aikaa pääskyjen tarkkailuun.

Räystäs- ja haarapääsky ovat BirdLife Suomen vuoden linnut. Lajit on valittu, koska molempien pesimäkantojen arvioidaan vähentyneen alle puoleen viime vuosikymmenien aikana. Erityisesti havaintoja toivotaan varsin huonosti tunnetusta räystäspääskystä.

Useimmilla Suomessa pesivillä pääskyillä on nyt isot poikaset joko pesässä tai jo lennossa pihapiirissä. Pääskyrengastajien havaintojen mukaan pesinnät ovat olleet vähän tavallista myöhäisempiä, mutta vaihtelua on ollut huomattavan paljon. Joissakin pesissä emot hautoivat vielä heinäkuun alussa. Poikueet ovat olleet hieman normaalia pienempiä, mikä viittaa huonoon ravintotilanteeseen.

Havainnot pääskyjen pesinnästä voi ilmoittaa osoitteessa www.birdlife.fi/vuodenlintu. Pesivien parien ja poikasten määrän lisäksi voi ilmoittaa myös pesimätietoja aiemmilta vuosilta. Nämä tiedot ovat erittäin tärkeitä, kun arvioidaan, miten lajien kanta on muuttunut.

BirdLife on huolestunut pääskyjen pesäpaikkojen hävittämisestä. Esimerkiksi moni perinteinen räystäspääsky-yhdyskunta on tuhoutunut sillan tai rakennuksen korjauksen yhteydessä. Korjaustyöt pitäisi aina ajoittaa pesimäajan ulkopuolelle, eikä pesäpaikkoja saisi tuhota lopullisesti. Pesinnän estäminen ei ole tarpeen, sillä pääskyistä ei aiheudu haittaa rakennusten tai rakennelmien käytölle. BirdLife ottaa vastaan havaintoja myös tuhotuista yhdyskunnista.

 

LISÄTIETOJA

 

 

:KATSO VIDEO: Kalastuskoulun läpäisseet kuutit pääsivät vapauteen

2015-07-10 14_34_45-Korkeasaari

 

Hylkeenpoikanen villieläinsairaalassa Kuva: Mari Lehmonen/ Korkeasaari

Korkeasaaren villieläinsairaalassa kuntoutuneet kolme hylkeenpoikasta ovat päässeet takaisin mereen. Huhtikuussa orpoina Kirkkonummelta ja Virolahdelta löydetyt harmaahylkeet sekä Raippaluodosta hoitoon tuotu itämerennorppa lähtivät matkaan hyvin syöneinä ja kalastustaitoisina.

Kuuteista pienin, uhanalainen itämerennorppa, sai kyydin takaisin kotivesilleen Vaasan lähelle, ja villieläinsairaalan ulkoaltaassa yhdessä kalojen pyydystystä treenanneet harmaahylkeet vietiin merivartioston aluksella hylkeiden suojelualueelle Suomenlahdelle. Nuoret hylkeet vaikuttivat hämmentyneiltä päädyttyään mereen, mutta pian niihin oli tekemässä tuttavuutta joukko aikuisia hylkeitä.

Hoitajat ovat iloisia hylkeenpoikasten paluusta väljemmille vesille. Suloisesta ulkomuodostaan huolimatta kuuteissa on haastetta. Kuutit komentavat hoitajia parkumalla kuin pienet lapset, kieltäytyvät syömästä kalaa ja pyrkivät puremaan aina kun yltävät. Viimeisten viikkojen aikana Korkeasaaren henkilökunta kävi soutamassa säässä kuin säässä katiskasta elävää kalaa kuuttien harjoitussaaliiksi. Särjet olivat ahvenia suositumpia.

Tänä keväänä kuutteja tuotiin Korkeasaaren hoitoon peräti kuusi. Inkoon, Loviisan ja Ristiniemen kuutit olivat niin heikossa kunnossa, etteivät ne selvinneet. Lämpimän talven huono jäätilanne on varmasti vaikeuttanut Itämeren hylkeiden lisääntymistä.

Maakotka yllätti Suomenselällä

maakotka-suomenselka-ariaalto

 

 Maakotkan poikanen ja Risto Sulkava Kuva: Ari Aalto.

Suomen luonnonsuojeluliitto edistää maakotkien paluuta eteläiseen Suomeen. Suomenselän ja Maanselän alueella pesätarkistuksiin osallistunut liiton puheenjohtaja Risto Sulkava yllättyi, kun viime kesänä tehdystä tekopesästä löytyi jo maakotkan poikanen.

”Pesintä on yksi eteläisimpiä Suomessa ja siksi merkittävä. On tärkeää saada maakotka palaamaan myös eteläiseen Suomeen, jossa vainoa ei enää juuri ole”, Sulkava sanoo.

Kotkapari oli hyväksynyt vanhan pesäpuun korvikkeeksi rakennetun tekopesän jo seuraavana kesänä. Yleensä aikaa tähän menee selvästi kauemmin, keskimäärin kuusi vuotta rakentamisesta.

SuoMaa-hankkeessa yhtenä tavoitteena on saada syntymään uusia maakotkareviirejä aiemman levinneisyysalueen etelärajoille. Kun eteläiset pesinnät tuottavat poikasia, palaavat nuoret linnut aikanaan helpommin pesimään samalle seudulle.

”Uuden pesän tulokas oli oikein reipas ja terhakka nuorukainen”, pesälle rengastuksen yhteydessä kiivennyt Sulkava kertoo.

Suojelusyistä tarkempaa pesäpaikkaa ei kerrota julkisuuteen. Kotkan poikanen tarvitsee useamman viikon kasvaakseen lentokykyiseksi ja aikanaan ilmojen valtiaaksi. Tänä vuonna lentokykyiseksi SuoMaa –alueella on varttumassa viisi maakotkan poikasta. Löydetyt poikaset on merkitty jalkaan kiinnitettävällä alumiinirenkaalla, jotta niiden myöhemmistä vaiheista voidaan saada tietoja.

Lisäksi pesätarkistuksissa löytyi aiemmassa pesintävaiheessa tuhoutuneita pesiä, joista ainakin yhteen oli myös munittu.

”Kotka tarvitsee kunnioitusta ja pesimärauhan erityisesti keväällä. Jos menee hyvin, niin ehkä muutaman vuoden kuluttua muihinkin tekopesiin saattaa tulla asukkaita”, Sulkava arvioi toiveikkaasti.

Myös Joensuun Ilosaarirockin kävijät voivat tukea tänä vuonna maakotkien tekopesien rakentamista. 18.-19.7. vietettävän Ilosaarirockin ympäristölipun ostajat lahjoittavat samalla 3€ Suomen luonnonsuojeluliitolle pesien rakentamiseen Pohjois-Karjalaan.

Iloisia perheuutisia – sitruunavästäräkki pesi Kuopiossa

image_gallery

 

Sitruunavästäräkkikoiras Kuopion Riistavedellä toukokuussa 2015.kuva: Ilkka Markkanen

Pohjois-Savon pesimälinnustoon lisättiin kuluvana kesänä uusi laji, kun sitruunavästäräkki (Motacilla citreola) löysi kodin Kuopion Riistavedeltä. Pesintään hyvin soveltuvalta rantaniityltä löytyi 9.5. koiras, jonka reviirille tiensä löysi noin viikon päästä myös naaras. Sitruunavästäräkkipari havaittiin pesänrakennustoimissa 17.5. Haudonta käynnistyi kesäkuun alkupuolella. Ensimmäiset poikaset kuoriutuivat juhannuspäivänä, ja poikaset lähtivät pesästä 6.7.

Sitruunavästäräkki on maamme uusimpia pesimälajeja, laji on leviämässä meille idästä. Suomen ensimmäinen sitruunavästäräkki havaittiin vuonna 1962, ja ensimmäinen sitruunavästäräkkipari pesi Porissa vuonna 1991. Laji on Suomessa edelleen harvinaisuus, nykykannaksi on arvioitu 5-30 pesivää paria.

Pohjois-Savossa sitruunavästäräkki on havaittu aiemmin vain seitsemän kertaa. Maakunnan ensimmäinen sitruunavästäräkki löytyi Siilinjärveltä kesäkuussa 1988. Nyt dokumentoitu pesintä on Pohjois-Savon ensimmäinen lajipuhdas sitruunavästäräkin pesintä. Pesintää osattiin tosin jo odottaa, sillä vuonna 2006 Siilinjärvellä todettiin sitruunavästäräkin ja keltavästäräkin risteymäpesintä. Tuolloin sitruunavästäräkkikoiras pariutui keltavästäräkkinaaraan kanssa.

Sitruunavästäräkin suosimia pesäpaikkoja ovat kosteat rantaniityt ja rantaluhdat. Laji on pesimäkantansa pienuuden vuoksi Suomessa uhanalainen.

Suomen luonnonsuojeluliitto: Kuuttien hengenvaarallinen aika alkaa

Norpanesiintalueet_netti2

Saimaannorpan kuuttien suojaksi laaditut keväiset kalanpyydysrajoitukset loppuvat 30.6, mikä tietää hengenvaarallisen ajan alkamista keväällä syntyneille kuuteille. Viime vuonna kolme kuuttia kuoli verkkoihin heti kalastusrajoitusten loputtua, ja kuolemista on arvioitu tulevan tietoon alle puolet. Suomen luonnonsuojeluliitto vetoaakin Saimaan norppavesillä kalastavia jättämään verkot vapaaehtoisesti naulaan ja kalastamaan norppaturvallisesti.

Keväiset kalastusrajoitukset suojaavat kuutteja alkukesän ajan keskeisimmillä lisääntymisalueilla. Kalanpyydyskuolemien vuoden kokonaismäärä ei ole kuitenkaan laskenut viime vuosina, sillä pyydyskuolemia tapahtuu loppukesällä. Myös rajoitusaikaan voi tapahtua pyydyskuolemia. 29.6. YLE Etelä-Savo uutisoi Puumalassa rajoitusalueella katiskaan kuolleesta norpasta.

“Heinäkuusta on tullut norpalle vaarallisin kuukausi sen jälkeen, kun keväisiä 30.6. päättyviä kalastusrajoituksia lisättiin vuonna 2011”, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen.

Myös talviverkkoihin kuolee norppia. Lisäksi kalastusrajoitukset eivät kata riittävästi norppien elinalueita.

“Tilastot kertovat selvästi, että kalastusrajoitusten kesto on liian lyhyt. Puutteita on myös aluerajauksissa. Lisäksi leudot talvet vaikeuttavat imetystä, jolloin kuutit ovat usein kesällä myös tavanomaista heiveröisempiä ja alttiimpia jäämään kalanpyydyksiin”, Tiainen painottaa.

 

Kalastusrajoituksia tulisi laajentaa

Tehokkain tapa vahvistaa saimaannorpan kantaa on vähentää kalanpyydyskuolemia. Erityisesti verkot ovat norpille vaarallisia.

Kalanpyydysrajoitusten jatkoa mietitään parhaillaan maa-ja metsätalousministeriön asettamassa työryhmässä. Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä rajoituksia tulisi laajentaa alueellisesti ja ajallisesti. Myös uudessa hallitusohjelmassa todetaan, että saimaannorpan suojelu varmistetaan yhdessä paikallisen väestön ja tahojen kanssa.

Suomen perustuslaki antaa mahdollisuuden rajoittaa omaisuuden suojaa erityisen luonnonarvon säilymisen takia.

“Pitkälle meneviä kalastusrajoituksia- ja kieltoja voidaan peruslain estämättä säätää uhanlaisen lajin suojelemiseksi. Äärimmäisen uhanalainen saimaannorppa ansaitsee tällaisen suojan. Kalastusrajoitukset saimaannorpan suojelemiseksi ovat perustuslaista ammennettu tahtotila,” sanoo johtava asiantuntija Ilpo Kuronen Suomen luonnonsuojeluliitosta.

“Saimaannorppa elää sukupuuton partaalla, ja sen kannan kasvu on ollut viime vuosina erittäin heikkoa tai sitä ei ole voitu osoittaa lainkaan. Norpan pelastamiseksi kanta pitäisi saada voimakkaaseen kasvuun”, jatkaa Tiainen.

Verkkojen lisäksi myös löysänieluiset katiskat ovat kuuteille vaarallisia. Tavallisen katiskan saa helposti norppaturvalliseksi nielurajoittimella, jonka voi noutaa maksutta Suomen luonnonsuojeluliiton jakelupaikoista Saimaan alueilla.

Katiskan nielurajoitinten jakelupaikat:
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/nielurajoittimien-jakelupaikat

Kartta saimaannorpan elinalueesta SLL:n verkkosivuilla:
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/kuvat/norppakartta