Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

KUUTTIRUUHKA KORKEASAARESSA – HOIDOSSA JO SEITSEMÄN HYLKEENPOIKASTA

33600566334_12e2105d72_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2017), Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren villieläinsairaalaan on tuotu kevään aikana peräti seitsemän harmaahylkeen poikasta. Kaikki olivat liian laihoja selviämään itsekseen, sillä niillä ei ollut riittävää ihonalaista rasvakerrosta kylmässä vedessä kalastamiseen. Pienimmät kuutit olivat alle 10-kiloisia ja valkoisen kuuttikarvan peitossa. Ne olivat joutuneet erilleen emostaan ja jääneet vaille riittävää rasvapitoista maitoa. Keväällä nopeasti lähteneet jäät ovat voineet edesauttaa kuuttien eksymistä.

Ensimmäiset kuutit saapuivat villieläinsairaalaan maaliskuun lopulla Hangosta ja Espoosta. Myöhemmin tuotiin Paraisilta kaksi kuuttia sekä Vuosaaren sataman ja Inkoon Kopparnäsin kuutit. Seitsemäs kuutti pelastettiin vappuaattona omakotitalon pihasta Raaseporin Åminneforsista.

Kuutit ovat saaneet ravinnokseen letkulla rasvaista kalamössöä, kunnes kala on alkanut maistua. Joillakin kuuteilla kalansyönnin oppiminen vie pidempään. Ensimmäinen Paraisten kuutti on elänyt kalamössöllä jo muutaman viikon ja siirretty nyt altaaseen, jossa uiskentelee elävää kalaa. Seurana on Vuosaaren kuutti, joka pyydystää jo kalansa itse. Jälkimmäinen Paraisilta saapunut ärhäkkä 13-kiloinen pikkukuutti kiinnostui kalastamisesta parissa päivässä ja kalastelee nyt ulkoaltaassa yli 20-kiloisiksi lihoneiden Hangon ja Espoon kuuttien kanssa.

Neljää kuuteista on lääkitty haavojen vuoksi. Hylkeet voivat loukkaantua veneiden potkureista tai petoeläimiä kohdatessaan. Ulkoluodoilla kuutteja pyydystävät erityisesti merikotkat. Inkoon kuutti oli heikentynyt saatuaan takaräpylään haavan, joka aiheutti verenmyrkytyksen. Myös molemmilla Paraisten kuuteilla oli haavoja. Joukon hiljaisin on vasta saapunut Raaseporin kuutti, jolta hoidetaan pahan aliravitsemuksen lisäksi infektiota suussa.

Kaikki kuutit pyritään lihottamaan kesäkuntoon, eli reilun 30 kilon painoisiksi, ennen vapautusta luontoon hylkeidensuojelualueelle. Vahvimpien kuuttien toivotaan pääsevän mereen mahdollisimman pian, jotta pienemmät saadaan isompiin altaisiin. Kuutit opettelevat altaissa elävän kalan pyydystystä, missä erittäin suurena apuna on ollut Hannusjärven hoitokalastuksen yhteydessä pyydetty elävä kalasaalis. Villieläinsairaalassa tarve elävälle kalalle on nyt suuri, joten muutkin ovat tervetulleita tuomaan kalaa kuuttien syötäväksi.

Yli 300 lintutornissa kisataan ensi lauantaina

tornien-taisto-markku-paasky

Helsinki, Lammassaari 7.5.2016, kuva: Markku Pääsky

BirdLife Suomen Tornien taisto järjestetään ensi lauantaina 6.5. Jokakeväisessä tapahtumassa lintuharrastajat pyrkivät näkemään tai kuulemaan mahdollisimman monta lintulajia lintutornista kahdeksan tunnin aikana (klo 5–13). Samalla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi ja kerätään varoja äärimmäisen uhanalaisen heinäkurpan suojeluun.

Tornien taisto järjestetään tänä keväänä 24. kerran, ja tapahtumaan on ilmoittautunut yli 300 lintutornia etelärannikolta Lappiin ja Ahvenanmaalta Pohjois-Karjalaan. Lintutornikisa järjestetään samaan aikaan myös Ruotsissa ja Tanskassa.

Vapaana oleviin torneihin voi vielä ilmoittautua mukaan BirdLife Suomen verkkosivuilla. Sivuilla on myös listattu mukana olevat tornit valtakunnallisesti ja alueellisesti. Yleisö on tervetullut jokaiseen kisaan osallistuvaan torniin. Noin 80 tornilla järjestetään lisäksi opastettu linturetki klo 10.

Tornien taiston tulokset julkaistaan osoitteessa www.birdlife.fi/tornientaisto lauantaina 6.5. klo 18 mennessä.

Yli 100 suomalaista havainnut 100 lintulajia tänä vuonna

Scan 1

Jo yli sata suomalaista on onnistunut havaitsemaan sata lintulajia kuluvan vuoden aikana Suomen juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä “Tunnista 100 lintulajia” -haasteessa.

BirdLife Suomen kampanjan tavoitteena on, että mahdollisimman moni suomalainen tunnistaa ja havaitsee sata lintulajia tämän vuoden aikana. Lajien määrällä ei kilpailla, vaan kaikki voivat auttaa muita saavuttamaan sadan lajin rajapyykin. Haasteen tarkoituksena on lintuharrastuksen ja luonnon tuntemuksen lisääminen sekä maamme upean luonnon juhlistaminen.

Vuoden paras linturetkiaika on meneillään, joten sata lajia havainneiden määrä kasvaa nyt nopeasti. Vaikka viileä sää tällä hetkellä jarruttaa lintujen kevätmuuttoa, uusia muuttolintuja saapuu päivittäin. Kevätmuutto jatkuu vielä kesäkuun alkupuolelle saakka.

Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Sata lajia vuodessa ei ole aloittelijallekaan mahdoton tavoite. Jokainen linnuista kiinnostunut voi kokeilla, montako lajia onnistuu havaitsemaan alkaneen vuoden aikana.

BirdLife Suomen jäsenyhdistykset järjestävät eri puolilla maata opastettuja retkiä ja muita tapahtumia. Osallistumalla niihin oppii helposti lisää linnuista.

BirdLife seuraa kampanjan etenemistä verkkosivuillaan. Lisäksi joka viikko julkaistaan vinkkinä lyhyt esittely kahdesta ajankohtaisesta lajista. Tällä tavoin vuoden aikana tulee tutuksi 100 lintulajia.

LISÄTIETOJA
www.birdlife.fi/100lintulajia

BirdLife Suomi ja Elenia juhlistavat kuvakilpailulla laulujoutsenesta 100-vuotiasta Suomea

birdlife_100joutsenta

BirdLife Suomi ja sähköverkkoyhtiö Elenia järjestävät yhdessä kuvataidekilpailun kansallislinnustamme laulujoutsenesta Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Kisassa laulujoutsenen voi esittää vapaavalintaisesti piirtäen, maalaten, grafiikkana, akvarellina tai valokuvatenkin. Kuvallisen ilmaisun valinta on vapaa.

”Sadasta sydämeenkäyvimmästä työstä BirdLife Suomi ja Elenia julkaisevat syksyllä digitaalisen korttinäyttelyn, josta kortteja sähköisesti lähettämällä kuka vaan voi ilahduttaa ystäviään ja kavereitaan samalla 100-vuotiasta Suomea onnitellen itsenäisyyspäivän alla”, kertoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa.

Kilpailutyöt julkaistaan näyttelynä sosiaalisessa mediassa Suomen 100-vuotisuuden kunniaksi. Osallistumisaika päättyy lokakuun puolivälissä ja tulokset julkaistaan marraskuun puolivälissä.

Tuomaristo valitsee kolmessa kilpailusarjassa kolme työtä palkintosijoille. Sarjoina ovat lapset, nuoret ja aikuiset. 100 joutsenta -kilpailun tuomaristossa ovat mukana kuvataiteilija Jussi Heikkilä, graafinen erikoissuunnittelija Jari Kostet, BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa ja Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas.

 

Suojelu kansainvälinen menestystarina

Laulujoutsenpareja on Suomessa yli 10 000 varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. 1950-luvun alussa pariskuntia oli jäljellä Lapin syrjäseuduilla vain muutamia. Kirjailija Yrjö Kokon 1950-luvun teokset Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu ja Ne tulevat takaisin herättivät suomalaiset kansallislinnun hätään. Laulujoutsenesta tuli luonnonsuojelun symboli, ja Suomen kansallislinnuksi se valittiin 1981.

”Laulujoutsenen suojelu sukupuuton partaalta on kansainvälisestikin huikea menestystarina peräänantamattomasta ympäristötyöstä, jossa näkyy suomalaisten tahto yhteiseen päämäärään”, Arkiomaa kiittää.

Elenia on tehnyt määrätietoista laulujoutsenten suojelua yli kymmenen vuotta ja tästä ajasta puolet tiiviissä yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa.

”Sähköverkkoomme on asennettu satoihin kohteisiin joutsenpalloja estämään lintujen törmäykset. Vuosia jatkunut yhteistyö lintuharrastajien, paikallisten asukkaiden sekä BirdLife Suomen kanssa on nostanut lintupallojen määrän yli 3 000:een sähköverkossamme Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla joutsenten suosimilla pesimä- ja levähdyspaikoilla”, iloitsee Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas.

”Nyt sähköverkkomme ripeästi etenevä maakaapelointi säävarmaksi tuo lopullisen hyvän ratkaisun myös joutsenille”, Kuusela-Opas toteaa

LISÄTIETOJA

Tutkija löysi unohdetun varaanilajin Papua-Uuden-Guinean saarelta

varanus-douarrha-2

Kuvaaja: Valter Weijola

Väitöskirjatutkija Valter Weijola löysi Papua-Uuden-Guinean New Ireland -saarelta uuden varaanilajin, joka on tiedettävästi saaren ainoa nykypäivään asti säilynyt suurikokoinen kotoperäinen laji. Varanus douarrha -varaanilaji löydettiin jo 1800-luvulla, mutta haaksirikon vuoksi varaania ei silloin saatu museoon tutkittavaksi.

Uusi varaanilöytö on erityisen kiinnostava siksi, että useimmat New Irelandin kotoperäisistä lajeista katosivat jo tuhansia vuosia sitten, kun ihminen saapui saarelle.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön väitöskirjatutkija Valter Weijolan löytämä suurikokoinen, yli 1,3 metrin pituiseksi kasvava varaani on tiedettävästi saaren ainoa nykypäivään asti selvinnyt isoksi kasvava kotoperäinen laji. Luulöytöjen perusteella tiedetään, että alueella on aikaisemmin elänyt ainakin suurikokoinen rotta sekä useita lentokyvyttömiä lintuja.

Weijola vietti vuonna 2012 kuukausia kentällä kartoittamassa Bismarck-saarten varaanilajistoa ja huomasi, että New Irelandin varaanit olivat erilaisia kuin muut Papua-Uuden-Guinean tunnetut lajit.

– Geneettiset tutkimukset vahvistivat, että saaren varaanit ovat jo kauan eläneet eristäytyneenä saarella ja kehittyneet omaksi lajikseen, Weijola kertoo.

Ranskalainen luonnontieteilijä löysi lajin jo vuonna 1823 – katosi haaksirikossa

New Irelandin saarella on jo kauan tiedetty olevan varaaneja, mutta on ollut epäselvää, mihin lajiin ne kuuluvat. Ranskalainen luonnontieteilijä René Lesson vieraili saarella La Coquille -tutkimuslaivalla vuonna 1823 ja antoi myöhemmin löytämälleen varaanille nimeksi Varanus douarrha, joka Lessonin mukaan tarkoitti “varaaniliskoa” paikallisella Siar-Lak kielellä.

Lessonin keräämä varaaniyksilö tuhoutui kuitenkin matkalla Ranskaan, kun sitä kuljettanut laiva haaksirikkoutui Hyväntoivonniemellä vuonna 1824. Siksi biologit eivät päässeet tukimaan Lessonin keräämää tyyppiyksilöä.

– New Irelandin varaanin on sittemmin uskottu olevan samaa yleistä Varanus indicus -lajia, joka on laajasti levinnyt Pohjois-Australiaan, Uuteen-Guineaan ja monille sitä ympäröiville saarille, Weijola kertoo.

Weijola julkaisi löydön kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa Australian Journal of Zoology -tiedesarjassa ja kuvasi uudelleen Varanus douarrha -varaanin omana lajinaan. Weijola on löytänyt Bismarck-saarilta myös Varanus semotus -varaanin ja Rattus detentus -rotan, jotka kuvattiin tieteellisesti viime vuonna.

– Nämä löydöt ovat kaksinkertaistaneet Bismarck-saariryhmän tunnettujen varaanien lajimäärän ja osoittaneet, että Papua-Uuden-Guinean saarilla esiintyy uskottua enemmän kotoperäisiä selkärankaislajeja, Weijola sanoo.

Varaanit ovat tärkeitä petoeläimiä, joita tunnetaan yhteensä noin 90 lajia Afrikassa, Aasiassa, Australiassa ja Tyynenmeren saarilla. Eniten varaanilajeja elää Australiassa ja Tyynenmeren saarilla, joissa on vähän nisäkäspetoja. Suuresta koostaan huolimatta lajit tunnetaan vielä huonosti. Monet lajit eivät näyttäydy ihmisille ja ne asuttavat syrjäisiä seutuja, joihin on vaikea päästä.

Tutkimus julkaistiin Australian Journal of Zoology -tiedejulkaisussa: http://www.publish.csiro.au/ZO/ZO16038

Suomen karhukanta on runsastumassa

grizzly-bear-swimming-4

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi Suomen karhukannan olevan 1 980–2 100 yksilöä. Arvio karhujen määrästä on suurempi kuin vuonna 2016, jolloin karhuja arvioitiin olleen 1 720–1 840.

Karhujen lukumäärä runsastui selvimmin Oulun, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistakeskusten alueella. Merkkejä karhujen vähentymisestä oli Pohjanmaan ja Kaakkois-Suomen riistakeskusten aluetoimistojen alueilla.

Edellisvuotta selvästi suurempaan kanta-arvioon vaikuttaa kannan kasvun lisäksi petoyhdyshenkilöiden kirjaaman havaintoaineiston parempi kattavuus.

Kanta-arvio perustuu vuonna 2016 tehtyihin pentuehavaintoihin. Pentuhavainnoista voitiin vuonna 2016 varmistaa jälkimittauksin huomattavasti suurempi osuus (56 %) kuin vuonna 2015 (40 %). Poronhoitoalueen kanta-arvio pohjautuu harvan havainnoitsijaverkoston takia vajavaiseen aineistoon, ja se sisältää enemmän epävarmuutta kuin poronhoitoalueen ulkopuolista Suomea koskeva arvio.

Maa- ja metsätalousministeriö hyödyntää Luonnonvarakeskuksen arviota asettaessaan suurimman sallitun saalismäärän kiintiön ensi metsästyskaudelle. Karhunmetsästys alkaa 20. elokuuta.

Lisätietoa:

Lausunto Suomen karhukannan tilasta
Karhun kanta-arvion menetelmä

Sukupuoli vaikuttaa lintuyksilön syysmuuton ajoittumiseen

6fa32a06-958a-4670-8797-6693ec55d3c2-w_960

Leppälintu on yksi tutkituista varpuslintulajeista (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Lintujen kevätmuutto on parhaillaan käynnissä. Keväisin koiraat saapuvat ennen naaraita vallatakseen parhaat pesimäpaikat. Tuoreen tutkimuksen perusteella syksyn tilanne on päinvastainen. Useilla varpuslintulajeilla etenkin nuoret naaraat muuttavat ennen koiraita.

Esimerkiksi peippokoiraat saapuvat keväällä noin viikkoa naaraita aikaisemmin, mutta syksyllä nuoret koiraat lähtevät muutolle keskimäärin viisi päivää naaraita myöhemmin.

– Keväällä koiraiden kannattaa saapua aikaisin muun muassa hankkiakseen itselleen mahdollisimman hyvän reviirin. Koiraslinnut ovat myös keskimäärin suurempia kuin naaraat, joten ne kestävät kylmiä olosuhteita paremmin, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Muuton ajoitus riippuu sukupuolesta ja iästä

Tutkijat selvittivät syysmuutonaikaisen ajoituserojen syitä 14 varpuslintulajilla. Vain samana vuonna syntyneet nuoret naaraat muuttivat ennen koiraita, vanhemmilta linnuilta havaittiin harvoin eroa sukupuolten välisessä muuton ajoituksessa.

Ikäluokkien välinen ero viittaa siihen, että nuoret koiraat viivyttävät syysmuuttoaan, voidakseen etsiä sopivan pesimäpaikan tulevaa kevättä silmällä pitäen. Koiraat ovat paikkauskollisempia kuin naaraat, joten ne todennäköisemmin palaavat pesimään synnyinseudulleen. Vanhat koiraat puolestaan tuntevat alueen jo entuudestaan, eivätkä tarvitse ylimääräistä aikaa pesimäpaikan etsimiseen.

Kahden tutkitun lajin, hippiäisen ja talitiaisen, vanhat naaraat muuttivat ennen vanhoja koiraita. Naaraat panostavat pesintään usein enemmän kuin koiraat, jonka takia niillä saattaa kulua enemmän aikaa pesinnän jälkeiselle syysmuutolle valmistautumiseen.

Koiraiden ja naaraiden välisellä kokoerolla on merkitystä

Erot muutolle lähdön ajoituksessa olivat yhteydessä myös lajin sukupuolidimorfiaan eli koiraan ja naaraan väliseen kokoeroon.

– Mitä suurempi koiraan koko oli suhteessa naaraan kokoon, sitä myöhemmin se myös muutti suhteessa naaraaseen. Ruumiin kokoero vaikuttaa siihen, miten paljon suurikokoisemmat koiraat kestävät kylmää suhteessa pienikokoin naaraisiin, selventää Helsingin yliopistossa pro gradu-työnään lintujen syysmuuttoa tutkinut Jarkko Santaharju.

Tutkimuksessa käytettiin Lounais-Suomessa sijaitsevien Hangon ja Lågskärin lintuasemien rengastustietoja yhteensä noin 200 000 lintuyksilöstä ja tutkimus julkaistiin Ornis Fennica-tiedelehden verkkosivuilla.

Lisätietoja:

Aulangon linnunpönttöjä uusittiin yhteistyöllä

aulangon-pontot3_kuva_ilmari-hakkinen

Kuva: Ilmari Häkkinen

Aulangon alueen runsas lintulajisto, tai ainakin osa siitä, pesii tänä keväänä uusissa linnunpöntöissä. Pönttöjä on rakennettu ja ripustettu yhteistyön voimin. Suuri pönttöurakka on nyt valmis tämän kevään osalta.

Linnunpönttöurakka toteutui hienosti eri tahojen yhteistyöprojektina. Porkkalan kartano Lammilta lahjoitti puutavaran sorvaamalla tehtyihin pönttöihin, jotka vankityövoimalla viimeisteltiin asuttaviksi Vanajan vankilan Ojoisten yksikön verstaassa. Osa pöntöistä on valmistettu kokonaan lautamateriaalista vankityönä ja lisäksi Hämeenlinnan kaupunki hankki lisää lautapönttöjä suojelualueeseen rajoittuvalle kaupungin maalle. Pönttöjä tehtiin erilaisia, mm. mallit talitiainen, kottarainen ja varpuspöllö.

Luonnonsuojelualueelle kiinnitettiin uusia linnunpönttöjä noin 200 kappaletta ja muualle Aulangolle vielä sata lisää. Pönttöjen kiinnityksen yhteydessä tarkasteltiin myös alueen vanhojen linnunpönttöjen kuntoa. Maastotöiden yhteydessä löytyi lukuisia huonokuntoisia pönttöjä, jotka olivat peräisin 2000-luvun alusta, mutta myös vieläkin vanhempia – tiettävästi Hämeenlinnan lyseon luontokerho Calypson oppilaiden puuverstaalla kovertamia upeita aikaansaannoksia.

Pönttöjen ripustus toteutettiin Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen voimin. Yhdistys palkittiin juuri Vuoden lintuyhdistys -palkinnolla. Palkintoperusteissa mainittiin erityisesti hankkeet, joilla parannetaan alueellisia luontoharrastusmahdollisuuksia ja kunnostetaan lintukohteita. Aulangon pönttötalkoot ovat juuri tätä toimintaa!

”Tämä pönttöprojekti oli hieno ja konkreettinen yhteistyö ja mukava tapa edistää luonnonsuojelua ja avittaa lintuja pesinnöissä. Metsähallitus haluaa kiittää Vanajan vankilan Ojoisten yksikköä, lintumiesten työryhmää, Porkkalan kartanon väkeä sekä Hämeenlinnan kaupunkia”, vankityönjohdosta vastannut Metsähallituksen suunnittelija Ari Väänänen toteaa.

Hyviä ja huonoja saimaannorppauutisia: kuutteja on syntynyt apukinoksiin, mutta talviverkot uhkana

kuutti_ossi-kokki

Kuvaaja: Ossi Kokki

Luonnonsuojeluliiton vapaaehtoisten tammikuussa kolaamasta apukinoksesta löytyi keväisissä pesälaskennoissa kuutti ja toisesta apukinoksesta kuutin karvaa todisteena syntymästä. Ilo on suuri niin koko Luonnonsuojeluliitossa kuin erityisesti juuri näitä kinoksia kolaamassa olleiden vapaaehtoisten sydämissä. Suurta kuutti-iloa varjostaa kuitenkin huoli noiden pienten nappisilmien selviämisestä. Ensimmäinen vuosi on saimaannorpan elämän vaarallisin ja vain joka viides norppa selviää aikuiseksi asti. Kalanpyydyskuolemien suuri määrä hidastaa edelleen saimaannorppakannan elpymistä.

Saimaannorpan ja erityisesti sen kuuttien suojelemiseksi asetettu keväinen verkkokalastusrajoitus alkaa Saimaalla 15.4. Keväiset verkkokalastusrajoitukset loppuvat 30.6., mikä on kuuttien selviämisen kannalta aivan liian aikaisin. Tämä ilmenee myös tilastoista, joissa kalanpyydyskuolemat eivät ole vähentyneet tiukentuneista kalastusrajoituksista huolimatta vaan siirtyneet myöhemmäksi, enimmäkseen heinäkuulle. Lisäksi noin kolmannes norppien kalanpyydyskuolemista tapahtuu talviverkkoihin. Viimeisimmät verkkokuolemat ovat tapahtuneet keskeisillä norppa-alueilla ja ajanjaksona, jolloin verkkopyynti on täysin sallittua. Kuhaverkkoihin ovat kuolleet urosnorppa Joutenvesi-Pyyvesi -alueella 30.3.2017 ja naarasnorppa Haukivedellä 7.4.2017.

“Kalanpyydyskuolleisuus on pienentynyt vain niillä alueilla ja ajanjaksoina, jolloin kalastusrajoitukset norpan turvaksi ovat voimassa. Kokonaisuudessa norppien kalanpyydyskuolemat eivät ole vähentyneet”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen.

Myös alueellisesti rajoitukset ovat puutteellisia, sillä ne eivät kata koko norpan levinneisyysaluetta eivätkä kaikkia kuuttien liikkumisalueita. Asetusta uudistettaessa tehtiin saimaannorpan kannalta suoranainen huononnus, kun muikkuverkot vapautettiin rajoitusten piiristä. Muikkuverkkojen vaarallisuus käy selvästi ilmi esimerkiksi viime kesän muikkuverkkoihin tapahtuneista norppakuolemista. Norppaturvallisia verkkoja ei ole.

Saimaannorppakanta on ollut viime vuosina hitaassa kasvussa. Norppakannan kasvun ovat mahdollistaneet nimenomaan apukinokset, Metsähallituksen organisoimien ja vapaaehtoisten talvisin kolaamien apukinosten turvin saimaannorpan pesintä on onnistunut niinäkin talvina, jolloin luonnonkinoksia ei ole muodostunut ja sääolosuhteet pesinnän kannalta ovat olleet epäsuotuisat.

“On surullista, että osa näissä vapaaehtoisvoimin kolatuissa pesissä syntyneistä ja kasvaneista kuuteista kokee loppunsa hieman myöhemmin sivusaaliskuolemina kalaverkkoon. Metsähallituksen tilastojen mukaan esimerkiksi ajanjaksolla 2010-16 on ilmoitettu kalanpyydyskuolleeksi tai tukehtumalla kuolleeksi vuosittain 4-8 norppaa, joista suurin osa on kuutteja. Ja tämä on alle puolet todellisesta kuolleisuudesta, sillä kaikki tapaukset eivät tule tietoon. Määrä on aivan liian suuri!” painottaa saimaannorppakoordinaattori Tiainen.

Luonnonsuojeluliitto vetoaakin kaikkiin Saimaalla kalastaviin, jotta he pidättäytyvät kalastamasta verkoilla ja muilla norpalle vaarallisilla pyydyksillä koko norpan levinneisyysalueella ympäri vuoden. Kalastus on tärkeä osa suomalaisten kesänviettoperinteitä, ja se on helppo toteuttaa norppaturvallisena muotona – kalastaa voi perinteisesti onkien, heittokalastaen, vetäen uistinta tai norppaturvallisella, tiukkanieluisella katiskalla. Vanhasta mökkikatiskastakin saa helposti norppaturvallisen asentamalla siihen nielurajoittimen. Luonnonsuojeluliitto jakaa 15.4. alkaen nielurajoittimia kaikille Saimaan alueella katiskalla kalastaville. Kuluttaja voi myös ostaa kalaa niiltä ammattikalastajilta, jotka käyttävät norppaturvallisia pyydyksiä.

Norppaturvallinen kalastus tukee myös Saimaan uhanalaisia kalakantoja. Äärimmäisen uhanalaista saimaannieriää ja järvilohta sekä erittäin uhanalaista järvitaimenta suojellaan samoilla keinoilla kuin ainutlaatuista norppaammekin, luopumalla verkkokalastuksesta ja nauttimalla niistä kalastusmuodoista, joissa kalansaaliinsa voi valikoida – norppa tai uhanalainen kala ei ole kestävä kalansaalis.

Lisää aiheesta

Sulavan jään lapset – Luonnonsuojeluliiton pesälaskijoiden blogikirjoitus

Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajan Päivi Lundvallin blogi tammikuisista pesäkolauksista

Nielurajoittimen katiskaan voi käydä noutamassa ilmaiseksi Saimaan alueen jakelupaikoista

Suomen luonnonsuojeluliiton verkkosivut saimaannorpasta

Seilin sääksikamera välittää nyt myös ääntä

17504216_1686889618277483_6524473601291651378_o

Suosittu Seilin saaressa Saaristomerellä sijaitseva sääksen pesäkamera välittää videokuvan lisäksi nyt myös ääntä. Sääksipari on juuri saapunut paikalle. Kuva- ja ääniyhteyden tarjoavat Turun ammattikorkeakoulu ja Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, joiden yhteistyönä seurataan myös Saaristomeren veden laatua reaaliaikaisesti.

Erittäin suosittu weppikamera Seilin saaressa Saaristomerellä on ollut toiminnassa jo vuodesta 2006 keräten parhaimmillaan miljoonayleisön ja jo vakiintuneen fanijoukon. Kamera välittää nyt videokuvan lisäksi myös ääntä.

Ensimmäinen pari päivää sitten saapunut sääksi sai seuraa aivan äskettäin. Alussa pariskunta kohentelee pesää oksilla. Muninta ajoittuu vapun tienoille ja ensimmäiset poikaset kuoriutuvat noin kuukauden haudonta-ajan jälkeen kesäkuun alussa.

Pesäkamera on esimerkki reaaliaikaisesta ympäristön seurannasta, joka palvelee paitsi ympäristöviestintää ja –kasvatusta, myös tuottaa aineistoa tutkimukselle. Seilin lähivesillä on myös toiminnassa mittauspoiju, joka tuottaa reaaliaikaista tietoa veden laadusta, mm. sinilevien määrästä.

Sääksikamera löytyy osoitteesta

http://saaristomeri.utu.fi/osprey/