Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Tavin poikaset rakastavat ekosysteemi-insinööriä

abf8a51a-a65d-4aea-9582-63684b4c6663-w_960

Majava monimuotoistaa ympäristöään (kuva: Sari Holopainen)

Tuore tutkimus osoittaa tavipoikueiden suosivan majavapatojen yläpuolelle muodostuvia tulvalampia. Monilla alueilla majavan patoaltaiden määrä on jopa tärkein tekijä tavien poikastuotolle.

Majava on ekosysteemi-insinööri, joka insinööritaidoillaan rakentaa patoja ja saa aikaan tulva-altaita keskelle metsää. Majavan vaikutusta ympäristöönsä voi verrata lähinnä afrikannorsuun. Vain nämä kaksi nisäkästä pystyvät katkomaan täysikasvuisia puita.

Majavalla on merkitystä

Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin majava-altaiden vaikutusta vesilintuihin, esimerkkilajiksi valittiin tavi, sinisorsan jälkeen toiseksi runsain vesilintumme.

Tutkimuksessa vertailtiin kahta eteläsuomalaista aluetta: majavallista Evoa majavattomaan Nuuksioon. Vertailu voitiin tehdä, sillä erämaiset alueet olivat muilta osin varsin samankaltaisia.

Tulokset olivat selkeitä: tavipariskunnat ja erityisesti poikueet suosivat majavan asuttamia alueita. Tutkijoiden veikkauksen mukaan lentokyvyttömät tavipoikaset jäävät mieluusti asumaan löytämäänsä majava-altaaseen, jossa on runsaasti hyönteisravintoa tarjolla. Aikuiset siirtyvät helpommin vesistöjen välillä.

Tavin poikasten majavansuosinta näkyi jo tarkasteltaessa yksittäistä patoallasta. Vaikutus tavipariskuntiin näkyi selvemmin vasta kun vertailtiin maisematason mittakaavassa majavallisia ja majavattomia alueita.

Majavasta kosteikkojen ennallistaja

Kosteikot ovat monimuotoisia eliöyhteisöjä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluita myös ihmiselle: puhdistavat vettä, synnyttävät asuinsijoja kalanpoikasille ja vesilintupoikueille. Viimeisen vuosisadan aikana niistä on hävinnyt Euroopassa 60–90 prosenttia. Ennallistamiselle olisi siis kova tarve.

Majavalla on monia loistavan ennallistajan ominaisuuksia: se pystyy rajoittamaan vedenvirtausta tehokkaasti ja sopeutuu moniin elinympäristöihin – onhan se niissä elänyt ennen ihmisen saapumista.

Nyt julkaistu tutkimus tukee aiempia havaintoja siitä, että majavan palauttaminen on mahdollinen ja taloudellisesti järkevä tapa ennallistaa kosteikkoalueita.

 

Alkuperäinen artikkeli Ibis-julkaisussa: The effect of beaver facilitation on Common Teal: pairs and broods respond differently at the patch and landscape scales

Blogikirjoitus aiheesta Britannian lintutieteellisen yhdistyksen sivuilla: Beavers facilitate Teals at different scales.

Uhanalaisen pikkuapollon siirretyt kannat vahvassa kasvussa

koiras_556

Pikkuapollokoiras metsäkurjenpolven kukalla. Kuva Mikko Kuussaari.

Kevään ja alkukesän säät suosivat uusille elinpaikoille siirrettyjä uhanalaisia pikkuapolloja. Harvinaisen perhosen kanta kasvoi kaikilla siirtoistutusalueilla Sipoossa, Porvoossa ja Salossa. Voimakkaimmin perhonen runsastui Sipoonkorven kansallispuiston laidunniityllä, jossa kanta moninkertaistui edellisvuoteen verrattuna.

“Pikkuapollon nopea runsastuminen selittyy pitkälti suotuisilla sääoloilla. Luminen talvi tarjosi hyvän suojan perhosen talvehtiville munille. Vapun jälkeen alkanut pitkä lämmin jakso suosi keväällä toukkien kehitystä ja touko-kesäkuun vaihteessa aikuiset pikkuapollot pääsivät lentämään ja lisääntymään ihanteellisessa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.” kertoo erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkimusten perusteella Sipoonkorven kannan kooksi arvioitiin nyt vähintään 200 pikkuapolloa, kun edellisenä vuonna alueella oli noin 30 perhosen kanta. Pikkuapolloja siirrettiin Sipooseen Someron Häntälästä kaksi vuotta sitten.

Myös Porvoon Stensbölessä pikkuapollot runsastuivat voimakkaasti. Lampaiden laiduntamalla metsäniityllä merkittiin yli 300 pikkuapolloa. Stensbölen luonnonsuojelualueen niittyjen kokonaiskannaksi arvioitiin yli 500 pikkuapolloa, mikä on kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin edellisenä kesänä. Salon Rekijoelle kaksi vuotta sitten siirretyn perhoskannan koko oli nyt noin 30 pikkuapolloa. Kasvua edellisvuoteen oli 10 perhosen verran.

Pikkuapollo on riippuvainen laidunnuksesta

Mikko Kuussaaren mukaan kaikkein tärkein syy pikkuapollon hurjaan kasvuun Sipoonkorvessa on niittyjen ennallistaminen laiduntamalla. Perhosen menestymisen kannalta keskeistä on sen toukan ravintokasvin kiurunkannuksen runsaus keväällä ja kukkivien mesikasvien runsaus kesäkuussa perhosen lentäessä. Karjan laidunnus edistää näitä molempia.

Karjaa ei kuitenkaan tule päästää syömään ja tallaamaan perhosten esiintymisalueen kukkaloistoa ennen kuin pikkuapollon lentokausi on ohi. Tänä vuonna lentokausi päättyi lämpimien säiden takia normaalia aiemmin jo juhannuksen aikoihin.

Onnistuessaan uhanalaisten perhosten siirroilla voidaan parantaa niiden suotuisan suojelun tasoa. Esimerkiksi Porvooseen vuonna 2000 tehty pikkuapollon siirtoistutus sai aikaan elinvoimaisen perhoskannan, joka on säilynyt alueella jo 18 vuoden ajan.

Rauhoitettua pikkuapolloa tavataan lähinnä Ahvenanmaalla ja lounaisen Suomen saaristo- ja rannikkoalueilla. Vain kaksi esiintymää on säilynyt sisämaassa: toinen Rekijoen yläjuoksulla Somerolla ja toinen Halikonjoen varrella Salossa. Vielä 1900-luvun alkupuolella pikkuapolloa esiintyi muun muassa Espoossa, Sipoossa ja Porvoossa. Viimeiset 2000-luvun siirtoja edeltäneet havainnot pikkuapollosta Uudeltamaalta ovat 1940-luvulta.

Amazoniasta löytyi valtavalla pistimellä varustettu tieteelle uusi pistiäislaji

Clistopyga-crassicaudata-480

Kuva: Kari Kaunisto, Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö

Turun yliopiston tutkijat ovat löytäneet Amazoniasta pistiäisen, jolla on tutkijoitakin hämmentänyt poikkeuksellisen suuri pistin. Andien poimuvuoriston ja Amazonian alankosademetsäalueen väliseltä huippumonimuotoiselta vaihettumavyöhykkeeltä löytynyt hyönteinen käyttää pistintään sekä munimiseen että myrkkypiikkinä.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat ovat viime vuosina löytäneet ja nimenneet lukuisia tieteelle uusia eliölajeja eri puolilta maailmaa. Niistä monet ovat ominaisuuksiltaan ja elintavoiltaan erikoisia. Uusimmassa tutkimuksessa löytyi Amazonian alueelta lukuisia tieteelle tuntemattomia pistiäislajeja, jotka kuvattiin ja nimettiin juuri ilmestyneessä Zootaxa-lehdessä.

– Tämä tieteelle uuden Clistopyga crassicaudata -nimen saaneen loispistiäisen pistin on paitsi pitkä myös massiivisen leveä. Olen tutkinut trooppisia pistiäisiä jo pitkään, mutta en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Pistin näyttää aika hurjalta aseelta, pistiäislajin löytänyt  Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi naurahtaa.

Laji löytyi hyönteisnäytteistä, jotka on kerätty Andien poimuvuoriston ja Amazonian alankosademetsäalueen väliseltä huippumonimuotoiselta vaihettumavyöhykkeeltä. Nyt löydetty pistiäislaji erottuu tähän asti tunnetuista lajeista valtavan pistimensä johdosta.

– Kaikilla pistiäisnaarailla on pistin, joka toimii esimerkiksi ampiaisilla ja mehiläisillä myrkkypiikkinä. Loispistiäisillä on usein pitkä munanasetin eli ovipositori, jolla ne tavoittavat esimerkiksi lahopuun sisällä elävät isäntäeläimet. Munanasettimen kautta pistiäisen muna siirtyy isäntäeläimen pinnalle tai sisälle. Pistimenä toimivan munanasettimen avulla loispistiäisnaaras voi myös injektoida isäntäeläimeen myrkkyä, joka toimii lamauttavasti, Sääksjärvi kertoo.

Tieteelle kuvatut uudet lajit kuuluvat harvinaiseen Clistopyga-sukuun, jonka lajit ovat erikoistuneet loisimaan hämähäkeissä. Ne etsivät verkkopesissä eläviä hämähäkkejä ja lamauttavat ne nopean myrkkypistoksen avulla. Tämän jälkeen pistiäisnaaras munii hämähäkin pinnalle, ja munasta kuoriutuva toukka syö lamautetun hämähäkin ja sen ympärillä mahdollisesti olevat munat tai hämähäkinpoikaset.

– Emme tiedä varmuudella, millä hämähäkkilajilla nyt löytynyt pistiäislaji loisii. Pari vuotta sitten kuvasimme tieteelle Clistopyga-loispistiäisten monimutkaisen ja kiehtovan käyttäytymismallin yhdessä Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön jatko-opiskelija Niclas Fritzénin kanssa. Silloin tutkimamme laji osasi käyttää pistintään jopa monimutkaisena huovutusneulana, jonka avulla se sulki kätevästi lamautetun hämähäkin seittipesän. Nyt löytyneen lajin massiivinen pistin on todennäköisesti myös hyvin erikoistunut työkalu, mutta valitettavasti voimme vain arvailla sen käyttötarkoitusta, Sääksjärvi huokaisee.

Biodiversiteettiyksikön tutkimusryhmä on parhaillaan hakemassa rahoitusta uusiin kenttätutkimuksiin, joiden tarkoituksena on etsiä Clistopyga-pistiäisiä Länsi-Amazonian sademetsistä. Tavoitteena on kuvata erikoisten pistiäislajien elintapoja sekä selvittää niiden evolutiivista historiaa.

– Tieteelle uudet eläinlajit auttavat myös uhanalaisten sademetsäalueiden suojelussa. Jännittävillä elintavoilla varustetut kauniit lajit kiinnostavat ihmisiä ja kiinnittävät huomion häviämisvaarassa oleviin ekosysteemeihin, Sääksjärvi sanoo.

Sääksipoikueen elämää voi seurata nyt suorassa lähetyksessä

kalasaaski-juha-taskinen

copyright Juha Taskinen

Luontokuvaaja Juha Taskinen on vienyt kameran sääksen pesään Saimaan Haukivedellä. Emojen ja kolmen poikasen elämää voi seurata suorassa lähetyksessä heinäkuun ajan WWF:n Luontolivessä.

Pesä on sama, joka on nähty jo kahtena edelliskesänä suorassa verkkolähetyksessä. Pesä ja sitä asuttavat emot ovat Taskiselle tuttuja, sillä hän on seurannut niiden eloa noin 15 vuoden ajan.

”Livekamera tuo kokonaan uuden ulottuvuuden lintujen elämän seuraamiseen. Kameran avulla pääsee niin lähelle, että on mahdollista nähdä asioita, joita ei kirjoissa kerrota. Se auttaa ymmärtämään näiden upeiden lintujen elämää”, Juha Taskinen sanoo.

Sääksi, vanhalta nimeltään kalasääski, on haukkojen heimoon kuuluva petolintu. Suomessa se on elinvoimainen laji, jonka pesimäkannaksi on arvioitu yli 1 100 paria. Vielä hiljattain sääksi luokiteltiin silmälläpidettäväksi eli lähes uhanalaiseksi. Sääksien vaarana on etenkin metsästys niiden pitkällä muuttomatkalla Afrikkaan.

Lisäksi sääksiä uhkaa pula pesäpaikoista. Ne rakentavat pesänsä korkeille paikoille, useimmiten vanhan puun latvaan. Painava pesä tarvitsee alustakseen jykevän puun, mutta vanhat metsät ovat nykyään maassamme harvinaisia metsätalouden menetelmien takia.

”Livelähetyksessä nähtävä pesä on siinä mielessä erikoinen, ettei se ole puussa. Se on Saimaan toinen sääksen pesä, joka on kiven päällä”, Taskinen kertoo.

Pesässä tapahtuu paljon heinäkuun aikana. Livelähetyksessä nähdään muun muassa ruokailua, nukkumista ja sulkapeitteen sukimista.

”Pian poikaset varttuvat ja alkavat tehdä pesän reunoilla siipijumppaa. Loppukuusta ne lennähtelevät pieniä lenkkejä, mutta palaavat pesään odottamaan ruokaa”, Taskinen sanoo.

Sääksikamera on osa WWF:n Luontoliveä

Sääksikamera on osa WWF:n laajempaa Luontolive-palvelua. Luontoliven nettisivuilla voi seurata suoria video- ja äänilähetyksiä suomalaisesta luonnosta. Tällä hetkellä osoitteessa luontolive.wwf.fi voi seurata sääksien lisäksi metsäpeurojen elämää ja kuunnella saaristoluonnon ääniä. WWF avasi Luontolive-sivuston huhtikuun puolivälissä. Katselu- ja kuuntelukertoja on kertynyt tähän mennessä noin kaksi miljoonaa.

Luontolive on saatavilla nyt myös applikaationa. WWF:n ja suomalaisen startup-yritys BCasterin julkaiseman Luontolive-applikaation avulla jokainen voi seurata livekameroita entistä kätevämmin puhelimen välityksellä. Lisäksi se tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden itse kuvata ja jakaa omat upeat luontokokemuksensa.

WWF on toteuttanut sääksikameran yhdessä Juha Taskisen kanssa. Teknisestä toteutuksesta vastaavat Live Eye, Pukki Visuals, BCaster ja Frantic.

Suora lähetys osoitteessa luontolive.wwf.fi/kalasaaski/. WWF Luontolive -applikaatio ladattavissa sovelluskaupoista.

MAAILMAN ENSIMMÄINEN MAITOVALAIDEN SUOJELUKESKUS ISLANTIIN

pexels-photo-191516

SEA LIFE TRUST -säätiö julkaisee uraauurtavan suunnitelman maailman ensimmäisen maitovalaiden suojelukeskuksen perustamisesta. Keväällä 2019 kaksi maitovalasta, Little Grey ja Little White, matkustavat lähes 10 000 kilometrin matkan Kiinasta Islantiin. Hankkeen yhteistyökumppani, valaiden ja delfiinien suojelujärjestö Whale and Dolphin Conservation (WDC), uskoo, että SEA LIFE TRUST -säätiön maitovalaiden suojelukeskus toimii esimerkkinä ja edistää vankeudessa elävien valaiden ja delfiinien vapauttamista myös jatkossa.

Tiistai, 26. kesäkuuta 2018: SEA LIFE TRUST -säätiö on tänään ilmoittanut perustavansa maailman ensimmäisen avomerellä toimivan maitovalaiden suojelukeskuksen. Uraauurtavan suojeluhankkeen sijoituspaikaksi tulee Islanti.

Valaiden ja delfiinien suojelujärjestön WDC:n kanssa yhteistyössä perustettava SEA LIFE TRUST -säätiön maitovalaiden suojelukeskus on viime vuosikymmenten merkittävimpiä kehitysaskeleita vankeudessa elävien valaiden ja delfiinien hoidossa ja suojelussa sekä valaiden ja delfiinien suojelukeskuksista ensimmäinen laatuaan. Hankkeen toivotaan edistävän yhä useampien vankeudessa elävien valaiden paluuta luonnolliseen ympäristöönsä myös jatkossa ja tekevän jonain päivänä lopun valaiden ja delfiinien käytöstä viihde-esityksissä.

Suojelukeskuksen ensimmäiset asukkaat, maitovalasnaaraat Little Grey ja Little White, muuttavat uuteen kotiinsa keväällä 2019.

Tällä hetkellä Changfengin merimaailmassa Kiinan Shanghaissa elävät Little Grey ja Little White tekevät uskomattoman, lähes 10 000 kilometrin matkan maitse, meritse ja lentoteitse suureen suojelukeskukseen, joka sijaitsee luonnonlahdessa Islannin etelärannikon Vestmannasaariin kuluvan Heimayen saaren edustalla.

Rauhallisen merenlahden kokonaispinta-ala on noin 32 000 neliömetriä ja syvyys jopa 10 metriä. Lahti valittiin valaiden kotipaikaksi, koska se tarjoaa upeille eläimille niiden luonnollisen subarktisen elinympäristön.

Andy Bool, SEA LIFE Trust -säätiön asiamies kommentoi: ”Olemme iloisia voidessamme toimia edelläkävijöinä merieläinten hyvinvoinnin edistämisessä ja olla mukana perustamassa maailman ensimmäistä maitovalaiden suojelukeskusta. Projektia on valmisteltu useita vuosia, ja se viitoittaa tietä meriakvaarioiden toimialalla uudenlaisen tulevaisuuden tarjoamiseksi vankeudessa eläville valaille.

”Teemme tässä kansainvälisessä hankkeessa yhteistyötä johtavien eläinlääkäreiden ja meribiologian asiantuntijoiden kanssa ja uskomme, että kun Little Grey ja Little White saavat mahdollisuuden sukeltaa viileisiin vesiin ja toimia luonnollisessa elinympäristössään, niiden elämänlaatu paranee.”

Hankkeelle myönnettiin suunnittelulupa huhtikuussa, ja SEA LIFE TRUST -säätiön maitovalaiden suojelukeskuksen valmistelutyö on parhaillaan täydessä vauhdissa.

Merlin Entertainments -yhtiön lahjoituksen ja maailman suurimman perheille suunnatun akvaarioketju SEA LIFEn tuella perustettavan suojelukeskuksen alue kattaa upean merenlahden Klettsvikinlahdella. Keskukseen tulee lisäksi maalla sijaitseva huoltotila ja vierailijakeskus.

Chris Butler-Stroud, WDC:n pääjohtaja kommentoi: ”Olemme jo pitkään arvostaneet Merlinin ja SEA LIFE TRUST -säätiön omistautumista toimintaan, jonka päämääränä on ollut tarjota maitovalaille uusi ja parempi tulevaisuus. Me olemme yhtä lailla huolissamme eri puolilla maailmaa vankeudessa elävistä valaista ja delfiineistä ja haluamme löytää ratkaisun tuhansien vankeudessa elävien yksilöiden tilanteeseen.

”Olemme olleet alusta asti mukana tässä tärkeässä, maitovalaiden hyvinvointia edistävässä projektissa, ja toivomme sen toimivan esimerkkinä vastaavien suojelukeskusten kehittämiselle maitovalaille ja muille vankeudessa eläville valaille ja delfiineille. Niitä tarvitaan kipeästi, kun halutaan nostaa esiin valaiden ja delfiinien terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ongelmia, joita vankeudessa eläminen saattaa aiheuttaa.”

Little Grey ja Little White ovat 12-vuotiaita, ja niillä molemmilla on oma, yksilöllinen luonteensa. Little White on ujo ja varautunut, kun taas Little Grey on äänekkäämpi ja leikkisämpi.

Ne ovat mukana erityisessä koulutusohjelmassa, jonka on kehittänyt maailman johtavien eläinlääkäreiden ja valas- ja delfiiniasiantuntijoiden tiimi. Ohjelman tarkoituksena on valmistaa valaat edessä olevaan matkaan sekä auttaa niitä sopeutumaan Pohjois-Atlantin vesien olosuhteisiin. Ohjelman osa-alueita:

  • Maitovalaat totutetaan erityisiin välineisiin, kuten paareihin ja lavaan, mikä valmistaa niitä matkaa varten
  • Valaat koulutetaan pidättämään hengitystään pidempiä aikoja veden alla, mikä valmistaa niitä sukeltamaan
  • Maitovalaiden voimaa lisätään nopeilla uintiharjoituksilla niiden nykyisessä altaassa. Tämä auttaa niitä sopeutumaan paremmin uuden kodin aaltoihin ja virtauksiin
  • Maitovalaiden energiansaantia lisätään runsaasti silliä ja villakuoretta sisältävällä ruokavaliolla, joka auttaa niitä kerryttämään painoa ja Islannin kylmissä vesissä tarvittavaa rasvaa

Rob Hicks, Merlinin eläin- ja hyvinvointiosaston johtaja, toteaa: ”Tässä monimutkaisessa ja logistisesti haastavassa hankkeessa kaksi rakastettua maitovalasta pääsee uuteen kotiin. Huippuälykkäät merinisäkkäät Little Grey ja Little White ovat nopeita oppimaan, mutta meidän täytyy ryhtyä tiettyihin varotoimiin niiden terveyden ja hyvinvoinnin suojaamiseksi.

”Changfengin merimaailman akvaariotiimi on osallistunut projektiin erittäin avuliaasti, ja me autamme molempia maitovalaita valmistautumaan ennenäkemättömälle matkalle sekä totuttautumaan uuteen elinympäristöönsä. Eläinlääkäritiimi on valaiden luona koko kuljetuksen ajan ja tarkkailee niiden hyvinvointia, jotta muutto sujuu onnistuneesti.”

Maitovalaiden uuden kodin hankinnassa on etsitty kestävää ratkaisua siitä lähtien, kun Changfengin merimaailma siirtyi vuonna 2012 Merlin Entertainmentsin omistukseen, sillä Merlin Entertainmentsin periaatteisiin kuuluu, ettei valaita ja delfiinejä pidetä vankeudessa.

Suojelukeskuksen on määrä valmistua vuonna 2019, ja toimintakulujen kattamiseksi pitkällä aikavälillä kävijöille tarjotaan mahdollisuutta tarkkailla valaita rajoitetusti ja huomaamattomasti. Katselua valvotaan kuitenkin erittäin tarkasti, jottei valaita millään tavoin häiritä niiden uudessa, erittäin luonnollisessa elinympäristössä.

Lisätietoja SEA LIFE TRUST -säätiön maitovalaiden suojelukeskuksesta osoitteesta www.sealifetrust.org.

SEA LIFE TRUST -säätiö

SEA LIFE TRUST -säätiö on rekisteröity hyväntekeväisyysjärjestö. Se toimii kansainvälisesti tavoitteenaan suojella maailman valtameriä ja niiden uskomattomia elämänmuotoja. Visiomme on maailma, jossa meret ovat terveitä, suojeltuja ja täynnä monimuotoista elämää.  Omistamme ja johdamme merieläinten suojelukeskuksia, järjestämme inspiroivia suojelukampanjoita ja rahoitamme projekteja ja opetusohjelmia, jotka toimivat muun muassa muovittomien merten, kestävän kalastuksen, tehokkaiden merisuojelualueiden ja merten liikakäytön lopettamisen puolesta. www.sealifetrust.org

WDC

Valaiden ja delfiinien suojelujärjestö WDC on johtava valaiden ja delfiinien suojelulle omistautunut hyväntekeväisyysjärjestö. Ympäri maailmaa toimiva järjestö edistää tavoitteitaan muun muassa kampanjoilla, lobbauksella, suojeluhankkeilla, kenttätutkimuksella, pelastusoperaatioilla, koulutuksella sekä neuvomalla hallituksia. WDC toimii kansainvälisissä kokouksissa ja Isossa-Britanniassa, Pohjois-Amerikassa, Saksassa ja Australiassa sijaitsevien toimistojensa kautta. Tavoitteemme on maailma, jossa joka ikinen valas ja delfiini saa elää turvassa ja vapaana. www.whales.org

SEA LIFE

SEA LIFE -ketju on maailman suurin perheille suunnattu akvaarioketju. Vuonna 1979 Obanissa, Skotlannissa alkunsa saanut SEA LIFE tarjoaa kokonaisvaltaisia merielämyksiä lähes 50 kohteessa ja 17 maassa eri puolilla maailmaa.  Tavoitteemme on jakaa innostuksemme valtamerten eläimiin ja herättää rakkaus niitä kohtaan myös kävijöissä. www.visitsealife.com

Merlin Entertainments

Merlin Entertainments on maailmanlaajuinen koko perheen vapaa-ajan kohteiden johtava toimija. Euroopan suurimman ja maailman toiseksi suurimman elämyskohteiden toimijan tavoite on tarjota ikimuistoisia elämyksiä yli 65 miljoonalle kävijälle 120 kohteessa, 18 hotellissa ja kuudessa lomakylässä 25 eri maassa. www.merlinentertainments.biz

 

Pyöriäisistä kerätään taas havaintoja – Kansalaisten tekemät havainnot ovat tärkeitä

Pyoriainen_KaiMattsson_556

© Kai Mattson, ympäristöhallinnon kuvapankki

Ympäristöministeriö ja Ahvenanmaan maakuntahallitus keräävät havaintotietoja Itämerellä äärimmäisen uhanalaisesta pyöriäisestä. Pyöriäinen on ainoa Itämerellä säännöllisesti esiintyvä valaslaji. Sen Itämeren pääaltaan kannan kooksi arvioidaan vain noin 500 yksilöä. Havaintoja kerätään yleisöhavaintokampanjan ja akustisen seurannan avulla.

Kansalaisten tekemät näköhavainnot pyöriäisistä ovat tärkeitä lisätiedon lähteitä pyöriäisen esiintymisen arvioinnissa. Näköhavaintoja pyöriäisistä on kerätty vuodesta 2001 lähtien. Havaintokampanjan järjestää ympäristöministeriö, yhteistyössä Ahvenanmaan maakuntahallituksen ja useiden muiden yhteistyötahojen kanssa. Kampanjan avulla halutaan saada lisää arvokasta tietoa tästä harvinaisesta valaslajista ja samalla lisätä kansalaisten tietoutta aiheesta. Kampanjan aikana on saatu yhteensä noin 70 varmistettua pyöriäishavaintoa noin 120 yksilöstä.

Pyöriäisiä esiintyi vielä 1900-luvun alussa koko Itämeren alueella nykyistä runsaammin. Tuolloin havaintoja tehtiin Suomessa koko merialueella Kemiä ja Suomenlahden itäosia myöten. Useat tekijät, kuten ympäristömyrkyt, kalastuksen sivusaaliiksi jääminen ja 1940-luvun kovat jäätalvet, vaikuttivat radikaalisti pyöriäiskannan suuruuteen, eikä kanta ole elpynyt tämän jälkeen. Nykyisiä uhkia pyöriäiselle ovat edellä mainittujen lisäksi muun muassa lisääntyvä ihmisperäinen häiriö, kuten vedenalainen melu ja meriliikenteen kasvu.

Vuodesta 2011 lähtien tehdyn akustisen seurannan perusteella pyöriäinen esiintyy säännöllisesti Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuolisella avomerialueella. Havaintoja on kertynyt yli kolmekymmentä, pääosin talvikaudelta joulu—huhtikuun aikana. Lähempänä rannikkoa pyöriäisiä esiintyy satunnaisesti. Akustisen seurannan toteuttaa Turun ammattikorkeakoulu.

Näin tunnistat pyöriäisen

Pyöriäisen tunnistaa helpoimmin selän keskellä olevasta, matalasta, kolmiomaisesta evästä. Muodoltaan pyöriäinen on lyhyt ja pyöreähkö, sen pää on pieni ja siltä puuttuu monille delfiinilajeille ominainen kuono. Kooltaan se on pieni, noin 145–160 senttimetriä pitkä ja 50–60 kilon painoinen. Lajin harvinaisuuden vuoksi se sekoitetaan usein rannikkoalueillamme huomattavasti yleisempiin hylkeisiin (harmaahylje eli halli ja itämerennorppa).

Pyöriäishavainnoista raportointi onnistuu helpoimmin ympäristöministeriön sivuilta löytyvän havainnointilomakkeen kautta. Sivuilta löytyy myös tunnistusohjeet. Eläimestä kannattaa ottaa kuvia ja videoita, joiden avulla asiantuntijat voivat helpommin arvioida myös epävarmoja havaintoja.

Toukokuussa Pohjanlahdella ja Suomenlahdella havaittiin ryhävalas

Pohjoisella Itämerellä liikkui toukokuussa nuori, noin kahdeksan metrin pituinen ryhävalas. Ensimmäinen havainto tehtiin 11.5. Ruotsin rannikolla Uumajan eteläpuolella. Tämän jälkeen valas irrotettiin Länsi-Suomen merivartioston toimesta kaksi kertaa rysistä Bergössä 12.5. ja Rauman edustalla 15.5. Viimeksi eläin havaittiin Pyhtäällä 17.5. ja Venäjän Viipurinlahdella 19.–20.5.

Saksan Graal-Müritzissa rantautui 9.6. kuollut ryhävalas, joka voi olla sama yksilö kuin aiemmin Suomessa havaittu. Havainto lajista oli Suomen vesiltä kautta aikojen kolmas, edelliset varmistetut havainnot on tehty vuosina 1978 ja 2006.

Ilveskanta pienentynyt 20 prosenttia edellisestä vuodesta

lynx-vie-sauvage-1458917485zjs

Uusimman kanta-arvion perusteella vuonna 2014 alkanut ilvesten määrän laskusuunta jatkuu. Kanta on pienentynyt edellisvuodesta noin 20 prosenttia. Ennen metsästyskautta 2018/2019 Suomessa arvioidaan olevan 1865 – 1990 yli vuoden ikäistä ilvestä.

Eniten ilveskanta on pienentynyt kuudella Suomen riistakeskuksen alueista: Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Kainuussa, Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Muualla ilvesten määrän väheneminen on ollut vähäisempää tai määrä on pysynyt lähes edellisen vuoden tasolla.

Ilvesten lukumäärän pienentymisen merkittävimpänä syynä on metsästyskuolleisuus. Ilvesten luontaisessa kuolleisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna.

ilves-2018

Raportti: Ilveskanta Suomessa 2018

Kanta-arvio pohjautuu petoyhdyshenkilöiden 1.9.2016–28.2.2017 kirjaamien pentuehavaintojen ja erillisten lumijälkilaskentojen pohjalta tehtyyn arvioon pentueiden määrästä. Kaikki ilveshavainnot sisältävät yhteensä noin 4160 ilvespentueiden näkö- ja jälkihavaintoa, mikä on 16 prosenttia vähemmän kuin vastaavana aikajaksona kaudella 2016–2017.

Arviossa ei ole mukana Ahvenanmaan pentuehavaintoja. Se ei myöskään sisällä arviota touko-kesäkuussa 2018 syntyneistä pennuista.

Havaintoihin pohjautuvan kanta-arvion lisäksi Luonnonvarakeskus on arvioinut ennustemallin avulla ilveskannan kehitystä vuoteen 2021 asti eri metsästysverotusasteilla. Ilvesten pentuelukuja, lukumääriä ja ennustemallia on esitelty yksityiskohtaisesti Luken raportissa: Ilveskanta Suomessa 2018.

RaporttiIlveskanta Suomessa 2018

Metsätalouden suositukset epäonnistuvat liito-oravan suojelussa

81cc8df6-3e22-43fd-b5ee-2bc0caf52268-w_960

Aikuisia liito-oravia pesäpöntössä (kuva: Andrea Santangeli)

Tuore tutkimus selvitti liito-oravan elinympäristövaatimukset ja vertasi niitä tällä vuosikymmenellä uudistetun metsälain vaatimuksiin. Päähavainto oli, ettei luonnonsuojelulaki pysty turvaamaan kovinkaan hyvin liito-oravan elinympäristöjä.

Metsävarojen kestämätön käyttö uhkaa luonnon monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti. Uhka on erityisen vakava boreaalisella vyöhykkeellä, jonkahavumetsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Nyt julkaistun tutkimuksen esimerkkieläimeksi valittiin liito-orava, sillä se on tyyppiesimerkki lajista, joka kärsii metsätalouden toimenpiteistä. Liito-orava on myös Euroopan Unionin luontotyyppidirektiivin suojelema laji.

– Jos onnistutaan turvaamaan liito-oravan elinympäristöjä, niin samalla tulee turvattua alueen koko monimuotoinen metsäekosysteemi, kertoo tohtorikoulutettava Ralf Wistbacka Oulun yliopistosta.

Lainsäädäntö voi tarjota luonnolle turvaa

Lainsäädäntö on yksi tärkeimmistä välineistä luonnon suojelemiseksi. Jotta laki olisi toimiva ja saisi yleisen hyväksynnän, niin sen olisi perustuttava tieteellisen näyttöön. Tämä on keskeistä erityisesti ympäristölainsäädännön piirissä olevissa asioissa – kuten luonnonsuojelu ja metsälaissa, jotka koskettavat monia tavallisia metsänomistajia.

Tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin lainsäädäntöä, jolla pyritään turvaamaan liito-oravan elinympäristöjen säilyminen. Liito-orava viihtyy metsissä, joita uhkaavat laaja-alaiset avohakkuut.

Liito-oravanaaraiden esiintymistä seurattiin 81 paikassa kahdentoista vuoden ajan. Tutkijat rakensivat ennusteen liito-oravanaaraiden esiintyvyydestä tietyssä elinympäristössä.

Nykyiseen liito-oravametsien käsittelyohjeistukseen ehdotetut päivitykset eivät perustu tieteelliseen näyttöön ja eivätkä käytännössä paranna lajin suojelua lainkaan.

Kuilu tieteen ja politiikan välillä

Tuoreen tutkimuksen tulokset tuovat päivänvaloon tieteen ja politiikan välisen suuren kuilun, joka vaikuttaa erityisen suurelta, kun kyse on ympäristölainsäädännöstä.

– Nyt on kiireellisesti täytettävä tiedepolitiikan puutteet, jotta luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen voidaan varmistaa yhä nopeammin muuttavassa maailmassa, sanoo tutkija Andrea Santangeli Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Nyt julkaistu tutkimus tehtiin yhteistyönä Oulun ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.

Alkuperäinen artikkeli: The tragedy of the science-policy gap – Revised legislation fails to protect an endangered species in a managed boreal landscape

Liito-oravan poikaset tekivät ensiesiintymisensä WWF:n Luontolivessä

 

Young flying squirrel, Nurmo Finland, June.

Liito-oravan poikanen, copyright Benjam Pöntinen

Liito-oravan poikaset kurkkivat tänään ensimmäistä kertaa pesästään WWF:n Luontolivessä. Tulevien päivien ja viikkojen aikana ne rohkaistuvat tutkimaan maailmaa, joten suoraa lähetystä kannattaa seurata nyt tiiviisti. Luontoliven liito-oravakameraa on katsottu jo lähes 550 000 kertaa.

”Liito-oravakameran prime time alkaa nyt, sillä poikasten elämän alkutaipaleen seuraaminen on valtavan antoisaa. Itsekin jaksan edelleen innostua, vaikka olen kuvannut ja seurannut liito-oravia liki 30 vuoden ajan”, sanoo luontokuvaaja Benjam Pöntinen, jonka kanssa WWF on toteuttanut liito-oravakameran.

Pesässä olevien poikasten lukumäärää ei vielä tiedetä. Useimmiten poikasia on kaksi tai kolme, enimmillään jopa viisi. Ne aloittavat kiipeilyn jo pesäkolossa. Reilun kuukauden ikäisinä ne alkavat tutkia pesän ulkopuolista maailmaa.

”Pian tämän jälkeen emo johdattelee poikaset liitoharjoituksiin. Emo hyppää oksalta näyttäen esimerkkiä, ja poikanen uskaltautuu ensimmäiseen liitoonsa muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Vähitellen harjoitus tuottaa tulosta”, Pöntinen kuvailee.

WWF avasi Luontolive-sivuston huhtikuun puolivälissä, ja tänä aikana liito-oravakameraa on katsottu 546 000 kertaa. Tavoitteena on, että osoitteessa luontolive.wwf.fi on toiminnassa vähintään yksi kamera ympäri vuoden. Norppalive päättyi viime viikolla, ja tällä hetkellä suorassa lähetyksessä voi seurata liito-oravien lisäksi metsäpeuroja. WWF haluaa Luontoliven avulla levittää tietoa harvinaisista eläinlajeista ja niiden kohtaamista uhkista sekä innostaa ihmisiä osallistumaan luonnon suojeluun. Kuvaamisella voidaan edistää myös opetusta ja tutkimusta.

”Uskomme ja toivomme ihmisten innostuvan, oppivan, liikuttuvan ja viihtyvän livelähetysten parissa. Esimerkiksi liito-orava ja metsäpeura ovat molemmat harvoin nähtyjä lajeja, jotka ovat kärsineet suuresti metsien käsittelystä. Haluamme tehdä niitä tutummaksi jokaiselle suomalaiselle”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

WWF on toteuttanut Luontoliven lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Teknisestä toteutuksesta vastaavat Live Eye, Pukki Visuals, BCaster ja Frantic. Lajeihin liittyvää asiantuntemusta, paikallistietoutta ja muuta korvaamatonta apua ovat tarjonneet muun muassa luontokuvaajat Juha Taskinen ja Benjam Pöntinen, Itä-Suomen yliopiston norppatutkijat, Metsähallitus sekä sen koordinoima MetsäpeuraLIFE-hanke, Metsähallituksen Luontopalvelut ja kuvauskohteiden maanomistajat.

Liito-orava

– Liito-orava on väriltään harmaa ja hiukan tavallista oravaa pienempi nisäkäs. Se pystyy liitämään jopa useita kymmeniä metrejä

– Liito-oravia elää Oulun eteläpuolella. Liito-orava on Suomessa silmälläpidettävä eli lähes uhanalainen ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji.

– Vuosien 2006 ja 2016 välillä liito-oravakannan arvioidaan taantuneen yli kolmanneksen. Merkittävin syy kannan laskuun on metsätalous – etenkin avohakkuut.

– Liito-oravakamera, joka kuvaa eläimen pesäpönttöä, on toteutettu yhteistyössä luontokuvaaja Benjam Pöntisen kanssa. Kamera sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla.

WWF:n Luontolive osoitteessa https://luontolive.wwf.fi/

Maailma perhosen silmin

taplasiilikasnaaras

Täpläsiilikäsnaaras

Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen professori Johanna Mappeksen tutkimusryhmä on ollut mukana kansainvälisessä yhteistyöprojektissa selvittämässä, kuinka Täpläsiilikäs perhoset näkevät maailman. Tutkijat havaitsivat perhosten näkevän oman lajin yksilöt eri värisinä auttaen niitä parinvalinnassa.

Eläimet hyötyvät väreistä monella tavalla. Ne auttavat naamioitumisessa, kumppanin valinnassa, viestinnässä ja eloonjäämisessä. Väritys tekee eläimistä helposti tunnistettavan ja välittää signaaleja myös muille lajeille. Esimerkiksi perhosia saalistavat linnut havaitsevat helposti värikkäät perhoset. Linnut kuitenkin oppivat välttämään värikkäitä perhosia nopeasti kerran pahanmakuista perhosta maistettuaan. Räikeä väri kertookin linnuille eläimen pahasta mausta toimien linnuille varoitussignaalina.

– Jotta ymmärtäisimme paremmin, mitä eläinten signaalit tarkoittavat, täytyy meidän katsoa maailmaa eläinten silmin. Värien merkityksen ymmärtäminen auttaakin meitä ymmärtämään paremmin eläinten välisiä vuorovaikutussuhteita., kertoo prof. Johanna Mappes bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Väritys on elintärkeä biologinen piirre

Julkaistussa tutkimuksessa tutkijat selvittivät, miten perhoset näkevät lajitoverinsa sekä miten perhosia saalistavat linnut näkevät saaliinsa. Tutkijat havaitsivat, ettei täpläsiilikäskoiras erota punaisen ja keltaisen naaraan värieroa, joten seksuaalivalinta ei selitä naaraiden väritystä. Linnut sen sijaan varovat voimakkaimmin punaista. Täpläsiilikäsnaaras näkee kuitenkin eron valkoisen ja keltaisen koiraan välillä, joka  auttanee naaraita parinvalinnassa. Lisäksi tutkijat vahvistivat lintujen erottavan kaiken väriset perhoset vaikeuksitta.

– Tarkastelemalla maailmaa muidenkin kuin ihmisten silmin, voimme huomata meille aiemmin näkymättömiä signaaleja. Näitä havaintoja voidaan hyödyntää esimerkiksi vaatteiden suunnittelussa, lääketieteessä tai turvallisuudessa, kertoo Mappes.

Tutkimus on julkaistu Functional Ecology –lehdessä 15.3.2018