Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Aasivarsa syntyi Koiramäessä

b5632ad07091ff28_800x800ar

Särkänniemen Koiramäessä koettiin iloinen perhetapahtuma, kun kuusivuotias Angelica-aasi (lempinimeltään Alma) varsoi kauniin tammavarsan. Sekä emo että varsa voivat hyvin. Emo ja uusi tulokas ovat Koiramäessä nähtävillä säiden mukaan joko ulkokarsinassaan tai sisällä tallissa. Varsan isä on Viljakkalasta kotoisin oleva aasiori Jackpot. Myös 29- ja 25-vuotiaat aasimummot Sanni ja Mimmi ovat olleet innoissaan tulokkaasta.

Koiramäessä pääsee tapamaan myös muita nuoria eläimiä. Kainuunharmas-rotua oleva Laku-lammas synnytti lauantaina 6.6. neljä karitsaa: kolme uuhta ja yhden pässin.

Kesällä odotetaan myös Iiris-kyyttölehmän vasikan syntymää.

Mehiläisillä on ollut karu alkukesä – lämpimiä säitä ja lentomehiläisiä kaivataan

bee-with-pollen-241132730_std

Vaikka lämmin heinäkuu voisi antaa mehiläisille mettä ja hunajaa, mehiläisten medenkeruujoukot ovat monin paikoin vähissä. Mehiläispesien vahvuus on tänä kesänä hyvin epätasaista.

Kylmä ja sateinen alkukesä näkyy mehiläispesissä. Mehiläisiä on pitänyt lisäruokkia sokerilla ympäri maata aina juhannukseen saakka. ”Nyt alkaa mehiläisille tärkeän vadelman kukinta. Eivät mehiläiset enää juuri nälkään kuole, mutta eivät ne hyvinkään voi”, kertoo mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä Suomen Mehiläishoitajain Liitosta (SML ry).

”Huonot säät ja sadottomuus ovat verottaneet mehiläispesiä. Pesät ovat vähentäneet keruumehiläisten tuotantoa”, Seppälä jatkaa. Jälkeläisten tuotanto vähenee, kun pesissä on pulaa siitepölystä. Se on mehiläisten toukille tärkeää proteiinipitoista ravintoa. Näin ollen medenkeruun pääsatokautena saattaa olla normaalia vähemmän työläisiä keruutöissä.

Pesien kehitys epätasaista, hunajaa ei ole vielä kertynyt

Vaaoilla varustettujen mehiläispesien perusteella hunajaa ei ole vielä kertynyt missään päin Suomea. Mehiläiset siis kuluttavat sen minkä keräävät.

Mehiläistarhaaja ja SML:n puheenjohtaja Janne Leimi toteaa myös, että pesät ovat kevyitä eli hunajaa ei ole. ”Pesien kehitys on ollut hyvin epätasaista. Samalla tarhalla saattaa olla vahvoja pesiä ja hyvin heikkoja pesiä.”

Alkukesän huonot olosuhteet voivat altistaa mehiläisiä myös taudeille. Ruokapula ja vääristynyt suhde toukkien ja toukista huolehtivien mehiläisten määrissä voi lisätä sikiötautien määrää toukissa. ”Esimerkiksi toukkamätä on tyypillinen mehiläistauti näillä keleillä”, Seppälä sanoo.

Uhanalainen, CITES-suojeltu pikkupanda Tullin kautta Suomeen

11194562_10153216598352225_707396539634055882_o

Kuvassa on pikkupanda veijari Korkeasaaresta

Tulli sai valvottavakseen Opel Zoo –eläintarhasta Saksasta  Ähtärin Eläinpuistoon siirrettävän erittäin uhanalaisen pikkupandan. Pikkupanda saapui 23.6. iltapäivällä Suomeen Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta se kuljetettiin kohti uutta kotiaan.

Aasian uhanalaiseen lajistoon kuuluva pikkupanda kuuluu laajan kansainvälisen CITES*)-ympäristönsuojelusopimuksen piiriin. CITES-sopimus ja EU:n CITES-säädökset sääntelevät erilaisin lupamenettelyin ja täyskielloinkin uhanalaisten eläinten ja kasvien sekä niistä tehtyjen tuotteiden kaupallista tai ei-kaupallista tuontia ja vientiä sekä EU:n sisäisiä siirtoja. Myös siirrot eläintarhojen välillä katsotaan tuonniksi, vienniksi tai siirroksi.

Pikkupandan saapuessa Suomeen Tulli valvoi, että vaaditut CITES-asiakirjat olivat kunnossa. Varsinaisena lupaviranomaisena toimii Suomessa Suomen ympäristökeskus SYKE. Lajin uhanalaisuudesta riippuen lupamenettely kohde- ja lähtömaassa vaihtelee.

Pikkupandan lentokentältä hakenut intendentti Mauno Seppäkoski Ähtärin Eläinpuistosta kertoo, että myöhemmin kesällä Ähtäriin kotiutetaan vielä toinen, Irlannista saapuva pikkupanda.

Kesälomamatkailija — muista harkinta eksoottisten tuliaisten kohdalla

Eläintarhoille eläinten tuonnit ja viennit ja niihin tarvittavat lupienhankinnat ovat rutiinia, mutta myös yksityishenkilöiden on hyvä olla tietoisia CITES-sääntelystä.

Esimerkiksi kesälomamatkalla kannattaa olla tarkkana matkatuomisten valinnassa.  Monet tuotteet, kuten käsilaukut, soittimet, perhot, kosmetiikka ja lääkkeet saattavat sisältää CITES-lajeja. CITES-lajeja ovat esimerkiksi monet simpukat, kotilot, hämähäkit ja kilpikonnat.

Selvitä hankintojen laillisuus ja hanki tarvittavat luvat ennen matkalle lähtöä, tai jos hankittava tuote paikan päällä epäilyttää, jätä kaupat tekemättä.

 

Pikkupanda (Ailurus fulgens) eli kultapanda tai kissakarhu on petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäslaji, sukunsa ja heimonsa ainoa nykyisin elävä laji. Pikkupanda on erittäin uhanalainen eläinlaji ja näillä eläintarhojen välisillä siirroilla turvataan pikkupandojen geneettisen perimän säilyminen. Punaturkkista pikkupandaa tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan vuoristossa, jopa 2 200–4 800 metrin korkeudessa aivan eteläisessä Kiinassa ja Pohjois-Myanmarissa. Lajin määrä vähenee vääjäämättä, sillä pikkupandaa uhkaa mm. salametsästys ja luonnollinen eläinympäristö tuhoutuu kaupungistumisen myötä.


Tämän kasvissyöjän pääravintoa ovat bambunversot, mutta ne syövät myös ruohoa, juuria, hedelmiä ja hyönteisiä. Pikkupanda on hämäräajan eläin ja ne elävät yksinään tai pareittain. Naaras synnyttää 1–4 sokeaa poikasta.

Uhanalaisten eläinten siirto eläintarhasta toiseen on laillista, luvanvaraista CITES -tuontia, jota valvoo mm. Suomen tulli, Suomen Riistakeskus ja EVIRA sekä vastaavat tahot lähettävissä maissa. Uudelle tulokkaalle tehdään vielä Ähtärin Eläintarhassa tulotarkastus Mauno Seppäkosken ja eläinlääkäri Tarja Suojarannan toimesta.

*) CITES =  Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Flora and Fauna.

Tulli: Uhanalaisten lajien tuonti
SYKE: CITES matkailijoille
SYKE: Uhanalaisten lajien kansainvälinen ja EU:n sisäinen kauppa ja sitä koskevat luvat (CITES)

Vuorisudet saapuivat Ranualle!

11416130_936258273097546_5932102770361753210_o

 

Kuva: Ranuan eläinpuisto

Ranuan eläinpuiston uhanalaisten eläinten lajisto sai viime yönä lisäystä Aasian suunnalta. Dhole, toiselta kutsumanimeltään vuorisusi saapui asuttamaan uutta aitausta, joka on rakennettu kevään aikana Ranuan eläinpuiston petoeläinalueelle.

Dhole, eli vuorisusi on osa Ranuan eläinpuiston uutta ”Aasian kierrosta”, joka kulkee nykyisten susiaitauksen takana. Arktinen eläinpuistoteema halutaan myös jatkossa säilyttää, mutta Aasian kierros esittelee uhanalaisia lajeja, jotka soveltuvat kylmään ilmastoon. Monesti lajien luontainen elinalue vuorisusien tapaan onkin Aasian vuoristossa.

11072365_936258269764213_9175860775704596370_o

 

Kuva: Ranuan eläinpuisto

Uusi Dhole-alueelle rakennettu kävelysilta takaa entistä paremmat mahdollisuudet myös susien näkemiseen lähietäisyydeltä.

:VÄITÖS: Tekopesä talousmetsässä on haukalle huono vanhan metsän korvike

19440bd3-ada8-4c7f-ab40-171537439136-main_image

Kanahaukan poikaset voivat hyvin vanhassa kuusimetsässä Taivalkoskella. Kuva: Jani Suua

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen väitöstutkimuksessa on selvitetty haukkojen pesintää ja elinympäristöjä. Tutkimusaineisto sisältää yli 5000 petolinturengastajien tarkastamaa haukanpesää. Tutkimus osoittaa, ettei kanahaukan, hiirihaukan ja mehiläishaukan pesintä onnistu niille rakennetuissa tekopesissä toivotusti. Varttuneita metsiä suosivista haukoista erityisesti kanahaukka voi huonosti talousmetsissä.

Heidi Björklund tutki perjantaina 26.6. tarkastettavaa väitöskirjaansa varten haukkojen pesintää Oulun eteläpuoleisessa Suomessa. Lisäksi Björklund tarkasteli haukkojen pesimismenestykseen vaikuttavia tekijöitä sekä metsissä tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutuksia haukkoihin.

– Tutkitut haukkakannat ovat taantuneet koko petolintuseurannan ajan eli 1980-luvun alusta. Monen muun lajin tavoin myös haukkojen kehnon tilanteen uskotaan johtuvan muutoksista metsäympäristössä, Björklund sanoo.

Tehometsätalous on muokannut boreaalisia metsiä koko Pohjois-Euroopassa. Erityisesti täysikasvuisesta ja vanhasta metsästä riippuvaisten lajien elinolot ovat heikentyneet, sillä vanhat metsät ovat vähentyneet ja pirstoutuneet.

– Haukkojen luontaisina elinympäristöinä käyttämät varttuneet metsät vähenivät koko tutkimusjaksoni ajan 1990-luvun alusta vuoteen 2010.

Haukoille muuttunut elinympäristö on tarkoittanut muun muassa pesäpaikkojen katoamista, sillä talousmetsissä suositaan suorarunkoisia ja pienioksaisia puita. Haukat tarvitsisivat pesänsä tueksi järeitä oksia, mutta metsäteollisuudelle niistä ei ole hyötyä.

– Lintuharrastajat tekevät hyvää työtä rakentamalla tekopesiä, kuten kololinnuille pönttöjä ja petolinnuille tekorisupesiä. Vastoin odotuksiani haukkojen pesintä epäonnistui useammin tekopesissä kuin lintujen itsensä rakentamissa pesissä, Björklund kertoo.

Häiriötekijät eivät selittäneet eroa, sillä tekopesien etäisyydet teihin ja taloihin oli huomioitu hyvin. Tutkimus kuitenkin osoitti, että kahden kilometrin säteellä kanahaukan tekopesistä oli vähemmän vanhaa kuusimetsää kuin haukan omien pesien ympärillä. Maisematason mittakaavassa pesäpaikan sopivuuden arviointi on hankalaa kokeneellekin lintuharrastajalle.

FM Heidi Björklund väittelee 26.6.2015 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “The effects of habitat changes, conservation measures and interspecific interactions on forest-dwelling hawks” (Elinympäristömuutosten, suojelutoimien ja lajien välisten vuorovaikutussuhteiden vaikutukset metsähaukkoihin). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Economicum, auditorio C205, Arkadiankatu 7.

Vastaväittäjänä on professori Oliver Krüger, University of Bielefeld, Saksa ja kustoksena professori Jouni Laakso.

Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1370-2

Uhanalainen valkoselkätikka voi menestyä myös talousmetsissä

Dendrocopos_leucotos_2

 

Kuvaoikeudet: Alastair Rae

UPM, WWF Suomi, Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus ovat toteuttaneet yhteistyöhankkeen erittäin uhanalaisen  valkoselkätikan huomioon ottamiseksi metsätaloudessa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana valkoselkätikkakanta on moninkertaistunut elinympäristöjen suojelun ja hoidon ansiosta, ja tänään metsissämme pesii jo noin 200 valkoselkätikkaparia.

”Hanke on tuonut meille paljon uutta tietoa valkoselkätikan elinympäristövaatimuksista”, kertoo UPM:n ympäristöpäällikkö Sami Oksa. ”Valkoselkätikka hyötyy jo pienistäkin lehtipuustoisista säästömetsiköistä. Pesän voi löytää jopa uudistushakkuualalle jätetystä säästöpuusta, ja ravintoa valkoselkätikka löytää yksittäisistäkin lehtipuista. Käytännössä siis riittävän lehti- ja lehtilahopuumäärän varmistaminen talousmetsässä mahdollistaa hyvät elinolosuhteet valkoselkätikalle”, Oksa jatkaa.

”Suojelutoimenpiteet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ovat olleet menestyksekkäitä”, kertoo  Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos. ”Parimäärän tuplaaminen nykyisestä tehdään juuri talousmetsissä”, Mikkola-Roos jatkaa.”

Metsähallitus vastaa valkoselkätikan seurannasta ja edistää lajin suojelua. Vastaava suojelubiologi Pekka Heikkilä vahvistaa, että toimenpiteiden ansiosta valkoselkätikka ei ole enää äärimmäisen uhanalainen. ”On ilo huomata, että kasvuvauhti näyttäisi jatkuvan positiivisena. Tästä saamme kiittää myös talousmetsissä tehtäviä käytännön toimenpiteitä, kuten lehtipuiden suosimista havupuiden ohella”, Heikkilä kiittää.

Hankkeessa aktiivisesti mukana ollut WWF Suomi näkee asian vielä laajemmin. ”Toimenpiteet valkoselkätikan elinympäristöjen parantamiseksi parantavat myös muiden uhanalaisten lajien tilaa”, kertoo WWF Suomen metsäasiantuntija Annukka Valkeapää. ”Lehti- ja lehtilahopuun lisääminen talousmetsiin on monelle lajille tärkeää, joten tehty työ ei mene hukkaan vaikka valkoselkätikkaa ei heti ensi näkemältä onnistuisikaan havaitsemaan ”, Valkeapää kannustaa.

Yhteistyön tuloksena on syntynyt metsänomistajille ja metsäammattilaisille suunnattu Valkoselkätikka ja metsänkäsittely -ohje, joka on ladattavissa hankekumppaneiden verkkosivuilta (linkki UPM:n verkkosivuille: vastuullisuus). Ohjeen tarkoituksena on edistää valkoselkätikan ja muiden lehtipuita hyödyntävien lajien esiintymistä talousmetsissä tinkimättä metsätalouden tuloksesta.

Ilvesten määrä ennallaan

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi, että Suomessa on noin 2700–2795 yli vuoden ikäistä ilvestä ennen syksyn 2015 metsästyskautta. Viime vuoteen verrattuna kanta on kasvanut Oulun eteläosissa ja Pohjois-Karjalassa. Muualla maassa ilveskanta on pysynyt lähes entisellään.

Ilvesten määrä pysyi lähes samansuuruisena kuin viime vuonna (2740–2890). Vuonna 2014 arvioidaan syntyneen vähintään 487–541 pentuetta, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2013. Pentueiden määrä kasvoi viime vuonna etenkin Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa sekä Pohjois-Karjalassa. Muualla maassa sekä pentuemäärät että ilveskanta pysyivät pääosin ennallaan. Viime ja edeltävien talvien metsästysverotuksen vaikutusten odotetaan näkyvän kannassa viiveellä tulevien 3–5 vuoden aikana.

af8e7054-ace9-4c32-8119-00ae62b0f27a

Suomen ilveskannan koko vuodesta 2000 lähtien. Kuvassa oranssilla esitetty alue perustuu Luken vuosittain antamiin ilveskanta-arvioihin.

6cfcaaf1-4ef7-4a1e-bd5c-0dbef065d4c8

Ilvespentueiden arvioitu määrä koko Suomessa vuosina 2000–2014.

Luken ilveskanta-arvion aineiston muodostavat Luken kenttätyöntekijöiltä, petoyhdyshenkilöiltä, Metsähallitukselta, poronhoitajilta, Suomen riistakeskukselta sekä rajavartijoilta kerätyt ilvespentuehavainnot. Ilvespentueiden määrä arvioitiin syyskuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana toimitettujen lähes 5 000 pentuehavainnon sekä kolmena edeltäneenä talvena tehtyjen lumijälkilaskentojen perusteella. Lumijälkilaskennat on järjestetty kymmenen Suomen riistakeskuksen alueella yhdessä Suomen riistakeskuksen, Luken ja metsästäjien kanssa; tuorein laskenta tehtiin Oulun eteläosissa tammikuussa 2015. Laajaa havaintoaineistoa tukee GPS-laitteilla merkityistä ilveksistä saatu tutkimusaineisto.

 

Metsähallitus : Saimaannorppakannan koko kasvanut hieman

Saimaannorppakanta on nyt noin 320 hyljettä. Pesälaskennoissa löydettiin 56 poikasta eli kuuttia. Kevään nopean etenemisen takia kaikkia lisääntymisalueita ei pystytty käymään läpi kattavasti, koska jäät sulivat tutkijoiden alta. Metsähallitus arvioi, että koko lisääntymisalueella syntyi viime talvena noin 70 kuuttia. Pesälaskentatulosten lisäksi arviossa on otettu huomioon edellisinä vuosina syntyneiden kuuttien määrä tarkistamatta jääneillä alueilla.

Tämä oli jo kolmas peräkkäinen, pesimäoloiltaan epävakaa talvi. Kahtena edellisenä vuonna kannan kasvua ei ole havaittu. Tänä vuonna syntyneiden kuuttien määrä viittaa kuitenkin kannan koon lievään kasvuun, jonka perusteella kannan voidaan arvioida kasvaneen 10–15 yksilöllä vuodesta 2012.

Talvella 2015 kaikille norpan lisääntymisalueille ei muodostunut riittävästi kinoksia saimaannorppien luontaiseen pesintään eikä pesämäärän avulla pystytä arvioimaan tarkkaa kannan kokoa. Osa kuuteista syntyi luonnonkinospesiin ja osa apukinoksiin, joita tehtiin vähälumisimmille alueille yhteensä 68 kappaletta. Kuutteja syntyi myös ilman pesäkinoksen suojaa. Kuuteista yhdeksän on löydetty pesistä kuolleina.

Vuonna 2015 havaittu ja arvioitu poikasten määrä Saimaan vesialueittain:

Vesialue Havaittu syntyvyys Arvioitu syntyvyys
Pyhäselkä- Jänisselkä 0 0
Orivesi 0 2
Pyyvesi Enonvesi 0 2
Kolovesi 2 2
Joutenvesi 5 5
Haukivesi 15 17
Pihlajavesi 20 25
Puruvesi 0 0
Tolvanselkä Katosselkä 7 7
Luonteri 0 0
Lietvesi 2 3
Petraselkä Yövesi 4 6
Suur-Saimaa 1 1
Yhteensä 56 70

Linnunpöntöissä viime vuotta vähemmän pesijöitä

kottarainen,pönttö,pesintä

 

Kottarainen Kuvaaja: Ari Ahlfors

BirdLife Suomen Pönttöbongaus-tapahtuman mukaan linnunpöntöissä on tänä kesänä viime vuotta vähemmän lintuja. Viikonloppuna järjestetyn Pönttöbongauksen tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan. Tapahtuma järjestettiin nyt kolmannen kerran.

Alustavien tulosten mukaan linnunpöntöistä 52 prosenttia oli asuttuna, kun viime vuonna vastaava luku 59 ja edellisenä 44 prosenttia. Vaikka kevät koitti aikaisin, loppukevät oli viileä ja pesinnät näyttävät olevan hieman myöhässä. Alustavat tulokset perustuvat noin 1 800 paikan ja 15 000 pöntön havaintoihin. Eniten havaintoja on toistaiseksi saatu Turusta, Helsingistä ja Espoosta.

Yleisimmät pöntöissä pesivät linnut olivat kirjosieppo, talitiainen ja sinitiainen. Ne kattoivat lähes 80 % pesinnöistä. Seuraavaksi yleisimmät pönttölinnut olivat pikkuvarpunen, telkkä ja kottarainen. Selvästi viime vuotta vähemmän todettiin harmaasiepon pesintöjä. Harmaasiepon kevätmuutto on ollut myöhässä, mikä näkyy pönttöbongauksessa paitsi pesintöjen vähäisenä määränä myös siinä, että suuri osa pesinnöistä on varsin aikaisessa vaiheessa. Kaikkiaan pöntöistä on ilmoitettu pesivänä yli 20 lintulajia.

Pönttöbongaushavaintoja voi ilmoittaa vielä sunnuntaihin 14.6. saakka tapahtuman verkkosivuilla www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja.

Verkkosivuilla voi tarkastella lajikohtaisesti, missä vaiheessa eri pönttölintujen pesinnät nyt ovat eri puolilla Suomea.

 

LISÄTIETOJA:

 

 

:KATSO VIDEO: Lumileopardi pannoitettiin Nepalissa

6810025-snow-leopard

Noin viisivuotias, 41 kiloa painava uroslumileopardi pannoitettiin Himalajalla maailman toiseksi korkeimmalla Kanchenjunga-vuorella. Urokselle asetettiin kaulaan GPS-satelliitilla varustettu panta. Lopuksi uros päästettiin takaisin luontoon.

Panna avulla piilottelevista, erittäin uhanalaisista lumileopardeista saadaan tietoa niiden suojelua varten. Uroksen liikkeitä seuraamalla tutkijat pääsevät esimerkiksi määrittämään nykyistä tarkemmin lumileopardien elinalueita Himalajalla.

”Suojelutyömme pohjautuu tutkittuun tietoon. Siksi olemme ylpeitä siitä, että voimme viranomaisten kanssa käyttää uutta teknologiaa uhanalaisten lajien, kuten lumileopardin elintapojen tutkimukseen. Tieto auttaa meitä kohdentamaan suojelutoimenpiteet tärkeimmille elinalueille”, sanoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Pannoitus tehtiin 21.5.2015 Nepalin ja Intian rajalla. Siinä olivat mukana Nepalin valtion viranomaisten lisäksi useita järjestöjä ja asiantuntijoita, mukaan lukien WWF. Nepalissa on pannoitettu nyt kaksi lumileopardia. Ensimmäinen pannoitus tehtiin vuonna 2013.

”Olemme erityisen iloisia siitä, että pannoituksessa oli mukana paikallisyhteisöjen edustajia. He auttoivat meitä esimerkiksi kertomalla lumileopardien kulkureiteistä. Nepalin köyhimpien ja vaikeakulkuisimpien kylien asukkaat ovat mukana toiminnassamme ja pannoitus on erinomainen esimerkki siitä, mitä voimme saada aikaan yhteistyöllä.”

Himalajalla useiden valtioiden alueella arvioidaan elävän villinä enää 3500–7500 lumileopardia. Niiden suojeluun tarvittavan tiedon hankinnassa käytetään pantojen lisäksi esimerkiksi riistakameroita. Kameroiden avulla on saatu tietoja lumileopardien määrästä, liikkeistä, elintavoista ja saaliseläimistä. Lumileopardien tutkimus on haastavaa, sillä ne elävät Himalajalla 3000–5400 metrin korkeudessa.