Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Ilmoita havaintoja pönttölinnuista

kottarainen-petri-pietilainen

 

Kottarainen, Kuvaaja: Petri Pietiläinen

Tulevana viikonloppuna 6.–7.6. kuka tahansa voi osallistua luontotiedon kartuttamiseen osallistumalla Pönttöbongaukseen. Tapahtuman tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan. Osallistujilta kysytään, mitä linnunpönttöjä omalla pihalla tai muulla tarkkailupaikalla on sekä mitä lajeja pöntöissä pesii tai on tänä vuonna pesinyt.

BirdLife Suomi odottaa havaintojen kertovan myös pesinnän ajoittumisesta eri puolilla maata. Onko viileä loppukevät vaikuttanut pönttölintujen pesintäaikatauluun? Entä näkyykö viime kesän heikko pesimätulos esimerkiksi kirjosieppojen määrissä?

BirdLife korostaa, että pönttölintuja on tarkkailtava lintuja häiritsemättä. Pönttöihin ei pidä kurkkia tai pönttöjä avata.

Havainnot pönttölinnuista voi ilmoittaa osoitteessa www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. Pönttöbongauksen tulokset päivittyvät tapahtuman aikana BirdLife Suomen sivuille.

Pönttöbongaus järjestetään nyt kolmatta kertaa. Viime vuonna tapahtumaan osallistui noin 5 000 ihmistä ja havaintoja ilmoitettiin lähes 30 000 linnunpöntöstä. Pöntöissä havaittiin 16 000 pesintää.

Pönttöbongauksen yhteydessä sopii tarkkailla myös pihapiirissä pesiviä pääskyjä. Tänä kesänä BirdLife Suomi kerää tietoja räystäs- ja haarapääskyn pesimäpaikoista. Havainnot pääskyistä voi ilmoittaa osoitteessa www.birdlife.fi/vuodenlintu .

Euroopan lintujen uhanalaisuus arvioitu: etenkin vesilintujen tilanne synkkä

haahka_petri-vainio

Haahka on luokiteltu Euroopassa erittäin uhanalaiseksi kannan nopean romahtamisen vuoksi.
Kuva: Petri Vainio

BirdLife Internationalin johtama työryhmä on tänään julkistanut Euroopan lintulajien uhanalaisuusarvion. Euroopassa pesivien lajien lisäksi arvioinnissa tarkasteltiin alueella talvehtivia lajeja. Euroopassa uhanalaisiksi todettiin 67 lajia (13 % arvioiduista) ja EU:n alueella 82 lajia (18 %).

Suomen uhanalaisimmista lintulajeista kultasirkku, kiljuhanhi ja kiljukotka ovat myös Euroopan laajuisesti äärimmäisen tai erittäin uhanalaisia. Uhanalaisuusarviointi paljastaa kuitenkin myös monen Suomessa vielä yleisen lintulajin vähenevän Euroopassa huolestuttavasti.

Uhanalaisten lajien listalla on huomattavan paljon suomalaisia vesilintuja. Haahka on arvioitu Euroopassa erittäin uhanalaiseksi kannan nopean romahtamisen vuoksi. Haahkakannan huomattavasta vähenemisestä huolimatta Suomi sallii edelleen haahkan metsästämisen pesimäaikana – haahkakoiraiden metsästys on juuri alkanut 1.6. BirdLife Suomi pitää erittäin uhanalaisen haahkan pesimäaikaista metsästystä vastuuttomana.

arosuohaukka_petri-vainio

 

Arosuohaukka pesii EU:n alueella säännöllisesti vain Suomessa. Laji arvioitiin erittäin uhanalaiseksi EU:ssa.
Kuva: Petri Vainio

Metsästettävistä vesilinnuista myös alli ja punasotka on todettu Euroopassa ja haapana ja jouhisorsa EU:n alueella vaarantuneiksi.

Suomen linnustoon tällä vuosituhannella vakiintunut arosuohaukka on arvioitu EU:ssa erittäin uhanalaiseksi. Suomessa, lähinnä Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa pesii vuosittain muutamia arosuohaukkapareja. Varmoja vakiintuneita pesimäpaikkoja tunnetaan Suomesta vain yksi. Arosuohaukka on pesinyt samalla paikalla Siikajoella jo viitenä vuonna ja tuottanut yli 20 poikasta. Tästä huolimatta reviiriä ei ole huomioitu lainkaan alueelle kohoavan tuulivoimapuiston suunnittelussa. BirdLife vaatii reviirin ottamista huomioon, sillä kyse on EU:ssa erittäin uhanalaisen lajin tärkeimmästä reviiristä. Arosuohaukan suojelu on EU:ssa käytännössä täysin Suomen vastuulla. Suomen lisäksi laji pesii EU:ssa vain satunnaisesti Romaniassa.

Euroopan maaseudun luonnon köyhtymisestä kertoo muun muassa kuovin ja töyhtöhyypän luokitteleminen vaarantuneiksi. Suomessa näiden lajien kannat ovat viime aikoina pysyneet varsin vakaina.

Arvioinnin perusteella myös positiivisia muutoksia on tapahtunut. Suojelutyön ansiosta esimerkiksi muuttohaukan ja valkoselkätikan kannat ovat elpyneet, ja nämä lajit voidaan luokitella Euroopassa elinvoimaisiksi.

LISÄTIETOJA:

 

 

 

Kiina lakkauttamassa laillisen norsunluukaupan

Elephas_maximus_(Bandipur)

 

Kuvaoikeudet: Yathin S Krishnappa

Kiinan viranomaiset kertovat, että he alkavat valvoa lailliseksi määritellyn norsunluun kauppaa sekä siitä tehtävien hyödykkeiden valmistusta. Lisäksi Kiina pyrkii lakkauttamaan laillisen norsunluukaupan kokonaisuudessaan.

”Kiinan norsunluumarkkinoiden sulkeminen on erittäin voimakas viesti valtion sitoutumisesta kansainvälisen norsunluukaupan lopettamiseen. Samalla se antaa selkeän sitoumuksen norsujen suojelulle sekä laittoman norsunluukaupan kitkemiselle. Tällaisilla päätöksillä on merkittävä rooli salametsästyksen vastaisessa työssämme”, iloitsee WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Osa markkinoilla olevasta norsunluusta on määritelty lailliseksi. Valtaosa norsunluusta on kuitenkin laitonta ja perustuu norsujen laajaan salametsästykseen lähinnä Afrikassa. Arvioiden mukaan jopa 22 000 norsua tapetaan vuosittain niiden syöksyhampaiden kysynnän takia.

Kiina ja Thaimaa ovat merkittävimmät norsunluukaupan keskittymät Aasiassa.

“Emme saa yksin kuriin maailmanlaajuista laitonta kauppaa. Viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen on taisteltava yhdessä, jotta saamme jatkossakin näin kannustavia uutisia. Toivomme, että Kiinan viranomaiset pitävät kiinni päätöksestään ja siten näyttävät esimerkkiä muille valtioille. Salametsästyksen vastaisella taistelulla on kiire, sillä Afrikan norsukannat ovat romahtamassa.”

Kiina tuhosi viikonloppuna 662 kiloa maahan laittomasti tuotua norsunluuta. Kiinan lisäksi myös Thaimaassa viranomaiset ovat puuttuneet norsunluun laittomaan kauppaan. Thaimaan tulli takavarikoi huhtikuussa 739 norsun syöksyhammasta. Se on toistaiseksi suurin Thaimaan tekemä norsunluutakavarikko.

WWF Suomi: Äärimmäisen uhanalaisten tiikereiden määrä kasvanut Venäjällä

P.t.altaica_Tomak_Male

Äärimmäisen uhanalaisten amurin- eli siperiantiikerien määrä on kasvanut Venäjällä.

Venäjän viranomaisten julkaiseman arvion mukaan amurin- eli siperiantiikereitä on nyt 480–540, joista noin sata on pentuja. Tiikereiden määrää kartoitettiin viimeksi vuonna 2005, jolloin niitä arvioitiin olevan 420–500 yksilöä.

Noin 95 prosenttia amurintiikereistä elää Venäjän Kaukoidässä. 1940-luvulla amurintiikereiden määrä romahti arviolta 40 yksilöön. Kantaa on saatu vahvistettua suojelutyöllä sekä estämällä salametsästystä. WWF arvioi, että suojelutyön onnistumisessa keskeistä on ollut Venäjän voimakas poliittinen sitoutuminen salametsästyksen kitkemiseen.

”On hienoa, että WWF:n ja viranomaisten yhteistyö näkyy näin konkreettisesti. Tiikeri on mahdollista pelastaa sukupuutolta, jos kaikki toimivat sen puolesta”, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Helsingissä suoritettiin harvinainen leikkaus kalalle: Tunnin leikkauspöydällä viettänyt simppu on taas elämänsä vedossa

bb1540ed-bfc6-42fa-892c-5a3e2abf6eee-main_image

Isokurnusimppu

Englannin kanaalista kotoisin oleva isokurnusimppu Heljä lukeutuu vuonna 2002 avatun Sea Lifen alkuperäisiin asukkaisiin. Elo akvaarionäyttelyn suuressa rauskualtaassa sujui mainiosti yli kymmenen vuoden ajan, kunnes kalan vatsa alkoi pömpöttää tavanomaista enemmän. Ultraäänitutkimus vahvisti syyksi suuren mätiryppään, jota kala ei ollut onnistunut laskemaan.

”Kalojen kutu voi joskus epäonnistua. Hormonaaliset tekijät ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat osaltaan. Tässä tapauksessa Heljä ei päässyt eroon mätimunistaan ajoissa, ja ne kovettuivat tiiviiksi massaksi. Munia ei myöskään saatu varovaisesti puristelemalla lypsettyä ulos kalasta”, kertoo Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin.

”Tilanne kehittyi edelleen, ja viime aikoina Heljän pallomaiseksi paisunut vatsa näytti todella kireältä. Onneksi ongelma ei ehtinyt vaikuttaa missään vaiheessa kalan ruokahaluun, joka on tunnetusti hyvä. Keskusteltuamme asiasta eläinlääkäreiden kanssa päätimme yrittää mädin poistoa kirurgisesti”, jatkaa Markus Dernjatin.

Leikkaukseen osallistui kaksi eläinlääkäriä ja Sea Lifen eläintenhoitajat. Noin 35 senttimetrin mittainen ja 1,2-kiloinen isokurnusimppu nukutettiin ja asetettiin leikkauspöydälle. Lähes tunnin kestäneen operaation ajan kalan kiduksiin pumpattiin hapekasta, nukutusainetta sisältävää vettä. Leikkauksesta vastannut Sea Lifen eläinlääkäri Tetti Joutsen poisti yhteensä 400 grammaa mätiä.

”Heräämöstä päästyään Heljä sai vielä antibiootteja ja kivunlievitystä ennen siirtoaan tarkkailualtaaseen karanteenitiloihin. Kalan toipuminen on ollut yllättävän nopeaa ottaen huomioon leikkauksen mittasuhteet – tikkejäkin tarvittiin lähes 30. Hoitajien riemu oli ylimmillään, kun Heljä viikkoa myöhemmin söi palan kalmaria. Tikkien poistoa ja jälkitarkastusta varten Heljä rauhoitettiin muutamaa viikkoa myöhemmin”, toteaa Markus Dernjatin.

”Kalojen leikkaukset ovat harvinaisia. Toivottavasti Heljän tapauksesta oppimamme asiat hyödyttävät vastaavasta ongelmasta kärsiviä kaloja. Heljän kannalta muutos on ollut uskomaton ja se näyttää toipuneen täydellisesti: leikkausarpi näkyy hädin tuskin ja ruokahalu on valtava. Jouduimmekin siirtämään Heljän pois pikkukalojen seurasta, jotta se ei söisi seuralaisiaan. Toisin sanoen Heljä näyttäisi olevan elämänsä vedossa”, kertoo Markus Dernjatin.

Suomen mehiläiset ovat talvehtineet pääosin erittäin hyvin

bees

Joka talvi osa Suomen mehiläispesistä menehtyy, mutta alustavien tietojen mukaan viime talvi meni mehiläisillämme oikein hyvin. Suomessa ei esiinny samanlaisia mehiläisten joukkokuolemia kuin Yhdysvalloissa.

Uutisointi mehiläisten joukkokuolemista on saanut monen suomalaisenkin huolestumaan mehiläisistä. Suomessa ei kuitenkaan ole vastaavia joukkokuolemia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. ”Viime talvi sujui alustavien tietojen mukaan erittäin hyvin. Talvitappiot ovat puolet keskimääräisestä”, kertoo Suomen Mehiläishoitajain Liiton mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä.

Mehiläispesien talvikuolleisuutta selvitetään parhaillaan kansainvälisellä COLOSS-talvitappiokyselyllä. Kysely on vielä auki, mutta tähän mennessä saatujen vastausten perusteella talvikuolleisuus on 7,4 prosenttia pesisitä. Keskimäärin talvitappiot ovat olleet Suomessa vuosien varrella noin 15 prosenttia.

Suomen talvi voi olla mehiläisille monella tavalla rankka. Kylmyyttä suurempi uhka on pesiin talven aikana kerääntyvä kosteus. Säiden lisäksi talvitappioita aiheuttavat mm. punkit, taudit ja pesiä tuhoavat linnut ja karhut.

”Talvitappioihin vaikuttaa kokonaisuus ja talven lisäksi myös esimerkiksi syksyn hoitotoimenpiteet”, Seppälä kertoo.

Yhdysvalloissa mehiläishoito on toisenlaista

Yhdysvalloissa huoli mehiläisistä on nyt todella suuri. USA:n mehiläistarhaajien on uutisoitu menettäneen viimeisen vuoden aikana jopa 42 prosenttia pesistään. Pahimmillaan mehiläiskuolleisuus on ollut eri osavaltioissa yli 60 prosenttia.

Tutkijoita huolestuttaa erityisesti se, että suuri osa Yhdysvaltain pesäkuolemista on tapahtunut kesäkautena. Kun talven aikana kuoli noin 24 prosenttia pesistä, kesällä kuolleiden pesien osuus oli jopa 27 prosenttia. Suomessa pesiä kuolee kesäaikaan erittäin vähän.

USA:n massiivisten mehiläiskuolemien syitä ei edelleenkään tiedetä. Tutkijat epäilevät syyksi paitsi punkkeja, niin myös saasteita ja torjunta-aineita. Yhdysvalloissa mehiläisten hoito on myös hyvin erilaista verrattuna Suomeen, Ari Seppälä huomauttaa.

”Siellä mehiläishoito on suurelta osin siirtohoitoa, eli mehiläisiä siirretään jatkuvasti paikasta toiseen. Meillä ei siirtohoitoa paljoa harrasteta. Pesien siirto on aina suuri stressitekijä mehiläiselle”, Seppälä kertoo.

WWF: Sarvikuonojen määrä kasvaa Nepalissa

Dont-hurt-my-mom-Rhino

Sarvikuonojen määrä on kasvanut Nepalissa. Sarvikuonoja on nyt noin viidennes enemmän kuin vuonna 2011.

Nepalin viranomaiset ja WWF kartoittivat yhteistyössä sarvikuonojen määrää huhtikuussa. Kartoituksessa havaittiin kaikkiaan 645 sarvikuonoa. Määrä on 21 prosenttia suurempi kuin vuonna 2011 tehdyssä laskennassa, jossa määräksi arvioitiin 534.

Kartoitus tapahtui Nepalin eteläosissa sijaitsevan Terain alankoalueen suojelualueilla ja kansallispuistoissa, jotka ovat sarvikuonojen tyypillistä elinaluetta. Sarvikuonoja yksilöitiin muun muassa niiden sarvien muodon ja koon sekä kaulassa ja perässä olevien ihopoimujen perusteella. Laskennan raportoinnissa käytettiin ensimmäistä kertaa Nepalin armeijan kehittämää matkapuhelinsovellusta, jossa yksilöidyt sarvikuonot merkittiin sovelluksen karttaan havainnointihetkellä.

”Erinomaiset uutiset Nepalin sarvikuonokantojen vahvistumisesta kannustavat meitä jatkamaan suojelutyötämme maata ravistelleesta maanjäristyksestä huolimatta”, sanoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Nepalissa on myös onnistuttu kitkemään sarvikuonojen salametsästystä. Toukokuun alussa saavutettiin jo kolmas vuosi viiden vuoden aikana, jolloin maassa ei salametsästetty ainuttakaan sarvikuonoa.

”Tämä on erinomainen osoitus viranomaisten ja kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen yhdessä kyläyhteisöjen kanssa tekemästä suojelutyöstä. Yhteistyöllä voimme turvata näiden ikonisten lajien tulevaisuuden. Uutiset salametsästyksen kitkemisestä sekä sarvikuonokantojen vahvistumisesta osoittavat käytännössä sen, että suojelutoimenpiteemme sekä elinalueiden suojelu on tuloksellista.”

Nepalissa on onnistuttu kääntämään salametsästys laskuun verrattain lyhyessä ajassa. Esimerkiksi vielä vuoden 2002 aikana maassa kuoli 37 sarvikuonoa salametsästyksen uhrina.

WWF tekee suojelutyötä Nepalissa yksityisten tukijoiden ja ulkoasiainministeriön tuella.

Geenivarat 2015 -lehti: Monimuotoisuutta turvataan nyt saman katon alla – kaloille oma geenivaraohjelma

2015-05-22 14_00_24-GeVa 2015 web.pdf - Nitro Pro 9 (Expired Trial)

Geenivaroja on suojeltu Suomessa jo yli kymmenen vuoden ajan maa- ja metsätalouden kasvi- ja eläingeenivaraohjelmissa. Nyt myös kalat saavat oman ohjelmansa. Geenivarat 2015 -lehti kertoo, millaista säilytystyötä Luonnonvarakeskuksessa tehdään.

Kansalliset geenivaraohjelmat tähtäävät viljely- ja puutarhakasvien, metsäpuiden ja kotieläinten biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Tänään Kansainvälisenä biodiversiteettipäivänä ilmestyy ohjelmien julkaisema Geenivarat 2015 -lehti.

Kasvigeenivaraohjelmasta vastaava erikoistutkija Elina Kiviharju suosittelee syventymään lehden sivuilla erityisesti vanhojen koristekasvien kartoittamiseen ja säilytysverkoston suunnitteluun, suomalaisten piparjuurten monimuotoisuuteen sekä kasvien kenttäkokoelmien säilytykseen. – Omenan geenivarojen säilytykseen on kehitteillä erittäin kiinnostava pakkas- eli kryosäilytysmenetelmä, hän vinkkaa.

Yhteentörmäystä ja sopeutumista

Tapetilla ovat myös metsägeenivarojen ja vanhojen ekosysteemien säilyttämisen eri näkökulmat. Niiden suojelutoimenpiteet voivat olla keskenään jopa törmäyskurssilla.

– Geenireservimetsästä voidaan joutua korjaamaan puuta, jotta saadaan syntymään uusi ja runsas sukupolvi. Tämä puolestaan vaikuttaa muiden lajien elinympäristöön. Erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen on osa työtämme, kertoo metsäpuiden geenivaroista vastaava, vanhempi tutkija Mari Rusanen.

Entä millainen on geneettisesti tärkeiden alkuperäisten kotieläinrotujemme historia? Professori Juha Kantanen kuvaa sitä sopeutumisen voittokuluksi.

– Nykyisten alkuperäisten kotieläinrotujemme, itäsuomalaisen kyyttökarjan, suomenhevosen ja suomenlampaan, esivanhemmat sopeutuivat vaativiin pohjoisiin olosuhteisiin ja niukkaan talviruokintaan. Ilman näitä sopeutumisgeeneillä varustettuja eläimiä suomalaisten elo Euroopan pohjoisella laidalla olisi ollut huomattavasti niukempaa ja hankalampaa.

Huomio uhanalaisiin kaloihin

Suomen kansalliset kalageenivarat saavat oman ohjelmansa, jonka toteuttamisvastuu on myös Lukessa. Suunnittelutyössä keskeistä on ollut laajan sektorin rajaaminen: mitä kalakantoja ohjelman pitäisi sisältää?

– Uudessa Geenivarat-lehdessä esittelemme erittäin uhanalaiset kalalajimme: vaellussiian, napapiirin eteläpuolisen järvitaimenen ja ankeriaan. Ne kaikki tarvitsevat aktiivisia toimenpiteitä, jotta niiden luontainen lisääntyminen vesissämme paranisi, kertoo tutkimuspäällikkö Petri Heinimaa.

 

Suomen hirvikanta on hienoisessa kasvussa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomen hirvikannan koko syksyn 2014 jahdin jälkeen on Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan noin 83 000 hirveä. Kanta kasvoi edellisvuodesta noin 4 prosenttia.

Kokonaisuutena hirvikanta on nyt noin 40 prosenttia pienempi kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin kanta oli suurimmillaan. Nykyiset hirvitiheydet ovat suurimmassa osassa maata lähellä alueellisten riistaneuvostojen asettamia hirvitiheystavoitteita. Talvehtivassa kannassa oli Pohjois-Suomessa Oulun ja Lapin läänissä keskimäärin 2,1 hirveä ja Etelä-Suomessa 3,4 hirveä tuhatta hehtaaria kohden.

Urosten osuus kasvussa

Hirvikannan pienentämiseen tähdännyt runsas metsästys viimeisen viidentoista vuoden aikana on muuttanut kannan rakennetta ja kasvattanut aikuisten naaraiden osuutta suhteessa uroksiin. Nyt naarasvoittoisuuden kasvu aikuiskannassa on taittunut ja urosten osuus kasvaa. Etelä-Suomessa on 1,8 hirvilehmää hirvisonnia kohti ja Pohjois-Suomessa 1,6 hirvilehmää hirvisonnia kohti.

Hirvikanta tuottaa edelleen runsaasti jälkikasvua: Etelä-Suomessa on 60 vasaa ja Pohjois-Suomessa 53 vasaa sataa aikuista kohti. Toukokuussa Suomeen syntyy noin 46 000 hirvenvasaa, ja hirvikanta ennen syksyn hirvijahtia on noin 126 000 hirveä.

http://www.luke.fi/tiedote/suomen-hirvikanta-on-hienoisessa-kasvussa/

Laji.fi laittaa eliöt lokeroihin

2015-05-21 12_55_33-FeedDemon Pro 4.5

Massiviinen Suomen Lajitietokeskuksen portaali Laji.fi kerää ensimmäistä kertaa Suomen eliölajitiedon yhteen paikkaan. Testikäytössä olevasta palvelusta rakentuu työkalu tutkijoille, päättäjille, luontoharrastajille ja opettajille. Portaalissa kuka tahansa voi selvittää vaikka lempimetsänsä kasvit, linnut ja käärmeet sekä ilmoittaa omat havaintonsa.

Luontokuvista täyttyvän sivuston tietovarastoon yhdistetään tiedot eri ympäristötoimijoiden lähteistä. Data on avointa, joten tutkijoiden lisäksi kalastajille, marjastajille, retkeilijöille ja koululaisille on luvassa uusia palveluita.

Yhdistetty tieto levinneisyydestä, uhanalaisuudesta ja elintavoista tuo nipun uusia keinoja monen uhanalaisen lajin ja elinympäristön suojeluun.

– Avoin tieto lisää myös sellaisten lajien arvostusta, joita ei yleensä postikorteissa nähdä. Yhteiskunta kehittyy avoimemmaksi ja tietoa käytetään entistä tehokkaammin, Lahti sanoo.

Aivan kaikkea tietoa palvelusta ei kuitenkaan näe. Uhanalaisten lajien tarkat sijaintitiedot on tarkoituksella piilotettu.

Monessa muussa maassa Lajitietokeskusta vastaavat palvelut ovat olleet jo pitkään tutkijoiden ja muiden luonnosta kiinnostuneiden käytössä. Esimerkiksi Ruotsissa Artdatabanken on toiminut jo vuosia.

– Suomen Lajitietokeskuksesta on kuitenkin tulossa toimivampi ja näyttävämpi, lupaa Luonnontieteellisen keskusmuseon LUOMUKSEN johtaja Leif Schulman.

Maaliskuussa Luomuksen tutkijat ja Yle Luonto aloittivat Lajitietokeskuksen pilottihankkeena sammakkoeläinten ja matelijoiden kartoituksen. Tieto tulee tarpeeseen, sillä edellisestä kartoituksesta on 20 vuotta. Toistaiseksi palveluun on kirjattu sammakkoelämistä ja matelijoista lähes 1 500 havaintoa.

Suomen Lajitietokeskus antaa tärkeää tietoa päätöksentekijöille ja ympäristöviranomaisille eri lajeista. Tieto on olennaista muun muassa ilmastonmuutoksen tutkimukselle. Lajitietokeskuksen perustamista on pidetty välttämättömänä jo vuosia, jotta esimerkiksi YK:n tavoitteet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi voidaan täyttää.

Luomuksen vetämä projekti ulottuu vuoden 2017 loppuun osana Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Envibase-hanketta ja Suomen Akatemian tutkimusinfrastruktuuriohjelmaa.

http://laji.fi/