Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Ilmasto vaikuttaa lintujen muuttoon ja pesintään

8af37918-34bc-4426-8f55-a6de79a6ad2b-main_image

Talvehtivia tukkasotkia (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Tuoreesta väitöstutkimuksesta selviää, että lämpiminä keväinä varpuslinnut pesivät aiemmin ja leutoina talvina suurempi osuus vesilinnuista talvehtii Suomessa. Ilmaston lämmetessä on ensiarvoisen tärkeää selvittää lämpötilavaihteluiden vaikutukset luonnossa ja arvioida kuinka hyvin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin ympäristöoloihin.

Tuoreesta väitöstutkimuksesta selviää, että lämpiminä keväinä varpuslinnut pesivät aiemmin ja leutoina talvina suurempi osuus vesilinnuista talvehtii Suomessa. Ilmaston lämmetessä on ensiarvoisen tärkeää selvittää lämpötilavaihteluiden vaikutukset luonnossa ja arvioida kuinka hyvin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin ympäristöoloihin.

– Selvitin suomalaisista pitkäaikaisseuranta-aineistoista, kuinka lämpötilat ja muut ympäristömuuttujat vaikuttavat lintujen muuttokäyttäytymiseen ja pesintämenestykseen, kertoo tohtoriopiskelija Kalle MellerLuonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Lämpiminä keväinä varpuslinnut pesivät aikaisemmin ja poikastuotto oli hieman parempi verrattuna keväisiin, jolloin säät pysyttelevät kylminä. Vuositasolla tarkasteltuna lämpötila ja poikastuotto sekä seuraavan vuoden kannankoko olivat yhteydessä toisiinsa. Pitemmällä aikavälillä muutokset poikastuotossa eivät kuitenkaan vaikuttaneen kannan kokoon. Tämä viittaa siihen, että pesimäajan ulkopuolisilla kuolleisuuden muutoksilla olisi merkittävä vaikutus kannan koon kehitykseen.

Monet vesilintulajit ovat osittaismuuttajia, eli osa linnuista jää Suomeen talvehtimaan ja osa muuttaa etelämmäksi. Ilmastonmuutoksen myötä talvet lämpenevät ja leutoina, vähäjäisinä talvina suurempi osuus osittaismuuttajista jää Suomeen talvehtimaan. Koska Suomen vesialueiden merkitys kasvaa kansainvälisesti vesilintujen talvehtimisalueina, tulisi tärkeimmät kohteet huomioida maankäytön osalta.

– Tänne talvehtimaan jäävien vesilintujen määrän voimakas kasvu johtui luultavasti siitä, että 25-vuoden tutkimusjaksolla ei ollut ankaria jäätalvia. Ilmaston lämpeneminen selittänee jäätalvien puutteen, Meller sanoo.

Kalle Mellerin väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että lämpötilat vaikuttavat merkittävästi pohjoisten lintujen muuttoon ja pesintään. Eri lajit ja erilaiset toiminnalliset ryhmät, kuten vesi- ja maalinnut, reagoivat kuitenkin varsin eri tavalla. Tämä korostaa monia lajeja ja lajiryhmiä käsittelevien tutkimusten tärkeyttä, jotta pystyttään luotettavammin ennustamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

FM Kalle Meller väittelee 1.4.2016 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “The impacts of temperature on the long-term variation in migration and breeding performance of birds“. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Economicum, luentosali (C205), Arkadiankatu 7.

Lisätietoja:

Väitöskirjan  tiivistelmä: The impacts of temperature on the long-term variation in migration and breeding performance of birds

 

Suomalainen kalatiira löytyi Argentiinasta

1bbe13ff-5dde-4bc6-a89d-27430070d31d-main_image

Kuvan kalatiira ei ole sama yksilö, joka löydettiin Argentiinasta (kuva: Jarkko Santaharju)

Suomessa rengastettu kalatiira on havaittu helmikuussa 2016 Buenos Airesissa Argentiinassa – yli 13 000 kilometrin päässä synnyinseudultaan. Kyseessä on ensimmäinen Argentiinasta löydetty Suomessa rengastettu lintu.

Suomalaisissa kalatiiroissa on jotain poikkeuksellista. Tuoreimpana pari viikkoa sitten Luomuksen rengastustoimistoon saapunut ilmoitus: Suomessa rengastettu kalatiira on havaittu helmikuussa 2016 Buenos Airesissa Argentiinassa – yli 13 000 kilometrin päässä synnyinseudultaan.

Ennen tätä Argentiinaan seikkaillutta kalatiiraa tavattiin vuonna 1997 Kuopiossa rengastettu tiira Kaakkois-Australiassa. Kaiken lisäksi vuosi takaperin uutisoitiin, että suomalainen kalatiira on saavuttanut tiirojen ikäennätyksen.

Paikalliset rengastajat olivat pyydystäneet Argentiinaan muuttomatkallaan päätyneen kalatiiran ja lisänneet sille argentiinalaisen renkaan sekä oranssin jalkalipun, jonka avulla lintu voidaan helposti tunnistaa. Jos siis kesämökin kallioluodolle ilmestyy ensi kesänä pesimään kalatiira, jolla on oranssi lippu koivessaan, niin havainnostaan voi ilmoittaa rengastustoimistoon.

Kyseessä on ensimmäinen Argentiinasta löydetty Suomessa rengastettu lintu. Aiemmin Brasiliasta on löydetty muutama suomalainen rengastettu merikihu ja Trinidadista kala- tai lapintiira. Muita suomalaisrengastuksia Etelä-Amerikasta ei ole löydetty.

Euroopassa rengastettuja kalatiiroja on aiemmin löydetty Etelä-Amerikasta 27 yksilöä, joista kolme Argentiinasta ja 24 Brasiliasta. Nämä linnut ovat olleet kuitenkin lähtöisin Länsi-Euroopasta. Nyt Argentiinassa tavattu suomalainen kalatiira on ensimmäinen, joka on rengastettu Pohjoismaissa ja löydetty Etelä-Amerikasta. Läntisimmät suomalaiset kalatiirat on tähän saakka löydetty Azorien saaristosta.

Argentiinasta tavoitetun kalatiiran oli Henri Selin rengastanut poikasena Kirkkonummella heinäkuussa 2013.

Sarvikuonoja salametsästettiin Afrikassa ennätysmäärä vuonna 2015

Black rhinoceros (Diceros bicornis)

© Martin Harvey / WWF

Salametsästettyjen sarvikuonojen määrä kasvoi kuudetta vuotta peräkkäin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) keskiviikkona 9.3. julkaisemien lukujen mukaan. Viime vuonna Afrikassa tapettiin ennätysmäärä sarvikuonoja – 1 338 kappaletta. Tämä on 33 yksilöä enemmän kuin tammikuussa 2016 arvioitiin*.

Vuonna 2015 salametsästettyjen sarvikuonojen määrä on korkein sitten vuoden 2008, jolloin salametsästyskriisi alkoi. Vuoden 2008 jälkeen salametsästäjät ovat tappaneet Afrikassa vähintään 5 940 sarvikuonoa. Sarvikuonoja salametsästetään niiden sarvien takia. Sarven kasvanut kysyntä etenkin Aasian laittomilla markkinoilla ajaa sarvikuonoja kohti sukupuuttoa.

”Laajamittainen salametsästys horjuttaa sarvikuonon suojelussa viime vuosikymmeninä aikaansaatuja tuloksia,” sanoo Mike Knight, IUCN:n Afrikan sarvikuonoasiantuntijaryhmän puheenjohtaja.

Vaikka sarvikuonojen salametsästys kasvaa edelleen, se ei kasva niin räjähdysmäisesti kuin aiemmin. Salametsästyksen kasvun hidastuminen on tapahtunut samanaikaisesti kun lainvalvontaa on kiristetty ja suojelutyöhön käytettyjen varojen määrä on kasvanut. Kahden viime vuoden aikana salametsästys on vähentynyt Keniassa. Lisäksi Etelä-Afrikassa salametsästettyjen sarvikuonojen määrän vuodesta 2008 jatkunut kasvu pysähtyi viime vuonna.

“Viime vuosien kehityskulut Keniassa ja Etelä-Afrikassa osoittavat, että sitkeät suojelutoimenpiteet – jotka pohjautuvat yhteistyöhön, vahvaan poliittiseen tahtoon ja suojelutyöhön käytettyjen varojen lisäämiseen – toimivat”, kommentoi Tanja Pirinen, WWF Suomen suojeluasiantuntija.

”Salametsästyksen huolestuttava lisääntyminen Namibiassa ja Zimbabwessa kuitenkin osoittaa, että tehdyt toimet eivät vielä estä kansainvälisiä rikollisjengejä, jotka usein ovat tappamisen takana. Nyt ne vain siirtyvät salametsästämään sarvikuonoja muissa maissa”, Pirinen jatkaa.

Sarvikuonon sarvi on laittomilla markkinoilla kalliimpaa kuin kokaiini. Sen hankintaa ja myyntiä johtavat kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden toimijat, jotka salakuljettavat myös huumeita, aseita ja ihmisiä. Vaikka sarvi koostuu pääasiassa keratiinista – samasta rakennusaineesta kuin ihmisen kynnet – eikä sillä ole todistettu olevan lääketieteellistä vaikutusta, valmistetaan siitä rohdoksia erityisesti Vietnamin ja Kiinan markkinoille.

“Metsänvartijat riskeeraavat päivittäin henkensä sarvikuonoja suojellessaan, mutta he eivät yksin pysty pelastamaan sarvikuonoja. Myös tulliviranomaisten ja poliisien täytyy olla sitoutuneita salakuljetuksen ja laittoman kaupan pysäyttämiseen”, sanoo Pirinen.

*Salametsästettyjen sarvikuonojen määrän arvio tammikuussa 2016:

http://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Paivitetyt-salametsastystilastot-osoittavat-sarvikuonon-olevan-edelleen-uhattuna–2646.a

IUCN:n englanninkielinen tiedote:

http://www.iucn.org/news_homepage/?22519/IUCN-reports-deepening-rhino-poaching-crisis-in-Africa

Suomalaisissa petoeläimissä jyrsijämyrkkyjä useammin kuin Keski-Euroopassa

87 prosenttia jyrsijöitä tai niiden raatoja syövistä eläimistä altistuu jyrsijämyrkkyjen sisältämille tehoaineille.  Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes), Turun yliopiston, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen tutkimuksessa etsittiin jyrsijämyrkkyjä yhteensä 136 nisäkkäästä ja linnusta Suomessa. 119 näytteestä löydettiin joko yhtä tai useampaa jyrsijämyrkyissä käytettävää tehoainetta.

Tutkitut eläimet olivat joko kuolleina löytyneitä tai ne ammuttiin tai pyydystettiin toista tarkoitusta varten. Tehoaineiden (bromadioloni, difenakumi, brodifakumi, flokumafeeni, kloorifasinoni, difetialoni ja kumatetralyyli) esiintyvyys ja pitoisuudet määritettiin eläinten maksanäytteistä. Tehoaineet siirtyvät myrkkyä syöneistä jyrsijöistä niitä syöviin petoeläimiin.

Suomessa tehoaineita löytyi eläimistä prosentuaalisesti enemmän kuin Keski-Euroopassa, jossa on myös tehty vastaavia tutkimuksia viime vuosina. Espanjassa vain puolet tutkituista petolinnuista ja nisäkäspedoista puolet oli altistunut jyrsijämyrkkyjen tehoaineille. Saksalaisista ketuista puolestaan kolme viidestä oli altistunut jyrsijämyrkyille, kun Suomessa kahdestatoista tutkitusta ketusta jokaisesta löytyi etsittyjä tehoaineita.

– Meillä ei ole vastausta siihen, miksi Suomessa jäämiä löytyy useammin kuin Saksassa tai Espanjassa. Muiden eläinten altistumista jyrsijämyrkyille on pyritty vähentämään erilaisilla jyrsijämyrkyille asetetuilla käytön rajoituksilla. Jyrsijämyrkkyjen yleinen löytyminen petoeläimissä ja haaskansyöjissä herättää epäilyksen, noudatetaanko jyrsijämyrkyille asetettuja rajoituksia tai ovatko nykyiset rajoitukset riittäviä.  On kuitenkin selvää, että jyrsijämyrkkyjä päätyy muihin eläimiin vääjäämättä niin kauan, kun myrkkyjä ylipäätään käytetään, ylitarkastaja Sanna Koivisto Tukesista sanoo.

Jyrsijämyrkyt vaikuttavat viiveellä, ja jyrsijät kuolevat vasta noin viikon kuluttua siitä, kun ne ovat syöneet tappavan annoksen. Jyrsijät voivat aluksi liikkua normaalisti ja olla petojen saalistettavissa.

Suomessa suurimmassa osassa tutkituista nisäkkäistä ja linnuista havaitut jyrsijämyrkkypitoisuudet olivat pieniä.  12,5 prosentissa tutkituista eläimistä pitoisuudet olivat kuitenkin niin suuria, että jyrsijämyrkyt ovat mahdollisesti vaikuttaneet haitallisesti eläimiin.

Jyrsijämyrkkyjä löydettiin yleisesti huuhkajista, lehtopöllöistä, ketuista, supikoirista ja näätäeläimistä. Useimmin havaittu tehoaine oli bromadioloni, jonka pitoisuudet olivat myös korkeimmat. Bromadioloni on ollut Suomessa eniten käytetty tehoaine jyrsijämyrkyissä 2000-luvun alusta. Seuraavaksi eniten havaittuja tehoaineita olivat kumatetralyyli, difenakumi, brodifakumi ja flokumafeeni. Havainnot vastasivat melko hyvin tehoaineiden myyntimääriä. Pitoisuuksissa oli paljon vaihtelua sekä eläinlajien välillä että saman lajin yksilöiden välillä.

Myös kaikkein rajatuimmin käytettyjä tehoaineita eli niitä, joiden käyttö on sallittua vain ammattimaisille tuholaistorjujille sisätiloissa, löytyi tutkituista eläinlajeista, joskin harvemmin kuin enemmän käytettyjä aineita.

jyrsijamyrkkytutkimus_graafi_10032016

 

Jyrsijämyrkkyjen nykyiset käytönrajoitukset eivät ole riittäviä

Kemikaalilaki velvoittaa käyttämään jyrsijämyrkkyjä niiden käyttöohjeiden mukaisesti. Yksityiset ihmiset saavat torjua hiiriä sisätiloissa ja rottia rakennuksissa ja niiden välittömässä läheisyydessä. Syötit tulee aina olla lukituissa syöttilaatikoissa, joista esimerkiksi koirat eivät pääse niitä syömään. Ylijääneet myrkkysyötit on hävitettävä vaarallisena jätteenä. Kaikki käyttäjät eivät kuitenkaan välttämättä noudata käyttöohjeita. Suomessa jyrsijämyrkkyjä voidaan myydä kaupassa, mutta ei syöttilaatikoita. Vaatii viitseliäisyyttä lähteä etsimään syöttilaatikkoa toisesta kaupasta.

Ammattimaisessa jyrsijätorjunnassa jyrsijöiden ennaltaehkäisy myrkkysyöteillä näyttää olevan yleistä, vaikka tällainen käyttö ei ole käyttöohjeiden mukaista. Jyrsijämyrkkyjen pitkäkestoinen käyttö lisää muiden eläinten altistumista ja edistää vastustuskyvyn muodostumista jyrsijöissä.

Tukesin verkkosivuilta löytyy tietoa jyrsijämyrkkyjen haittojen ennaltaehkäisyyn ja oikeaoppiseen käyttöön niinkuluttajille kuin ammattimaisille tuholaistorjujille.

EU:ssa arvioidaan parhaillaan jyrsijämyrkkyjen tehoaineiden riskejä uudestaan. Riskinarvion yhteydessä on tarkoitus sopia keinoista, joiden avulla kertymistä koti- ja villieläimiin voidaan vähentää.

 

Lisätietoa:

Tutkimus:  Prevalence of anticoagulant rodenticides in non-target predators and
scavengers in Finland (pdf)

Eurooppalaiset villieläimiä suojelevat järjestöt: uhanalaisista lajeista peräisin olevien metsästysmuistojen tuonti EU:hun on kiellettävä

lion-in-crate-

Cecil-leijonan tappaminen Zimbabwessa viime vuoden heinäkuussa tuotti paljon julkista paheksuntaa ja huolta trofeemetsästyksen eettisyydestä ja kestävyydestä. Tapahtuneen jälkeen Ranska kielsi leijonatrofeiden ja Australia leijona- ja sarvikuonotrofeiden maahantuonnin. Yhdysvalloissa leijona päätettiin lisätä uhanalaisten eläinten asetukseen.

EU-jäsenvaltioihin tuotiin laillisesti 117 000 CITES-listatusta, uhanalaisesta luonnonvaraisesta lajista peräisin olevaa metsästystrofeeta vuosina 2004–2013. Monet metsästysmuistoiksi metsästetyt lajit kärsivät merkittävästä populaatiokoon kutistumisesta, ja joissakin tapauksissa koko lajin tulevaisuus on vaakalaudalla.

EU:n eläinsuojelujärjestöjen kattojärjestö Eurogroup for Animals on laatinut avoimen kirjeen kaikille EU:n jäsenvaltioiden ympäristöministereille villieläintrofeiden maahantuonnin kieltämiseksi EU:ssa. Sen on allekirjoittanut yli 20 suuren eläinsuojelujärjestön edustajaa ympäri maailman. Suomesta kirjeen ovat allekirjoittaneet Animalia, Luonto-Liitto ja SEY sekä järjestöjen perustama yhteistyöryhmä Trofeeton EU -työryhmä. Järjestöt vaativat, että kaikki EU-jäsenvaltiot lakkauttavat maahantuontilupien myöntämisen metsästysmuistoille, jotka ovat peräisin eläinlajeista, jotka ovat listattuina EU:n luonnonvaraisten lajien kauppaa koskevissa asetuksissa.

– Sivistysvaltion ei pidä hyväksyä eläinten tappamista huvin vuoksi, eikä sallia trofeiden eli metsästysmuistojen maahantuontia, sanoo Trofeeton EU-ryhmän puheenjohtaja, VTT Birgitta Wahlberg.

Useissa maissa, joissa sallitaan metsästys ja trofeiden vienti, ei ole riittävästi resursseja metsästyksen ja metsästyssäädösten ja kiintiöiden noudattamisen valvontaan. Lisäksi useat näistä maista kärsivät huonosta hallinnosta ja korruptiosta, eikä niillä ole toimivaa ja avointa ohjelmaa metsästystulojen jakamiseksi paikalliselle yhteisölle ja luonnonsuojeluun.

99 prosenttia Afrikan trofeemetsästäjistä tulee Afrikan ulkopuolisista maista. Vastuu toiminnan lopettamisesta on niillä mailla, joista metsästysmatkoja tehdään.

– Monet lentoyhtiöt ovat kieltäneet metsästysmuistojen kuljettamisen lennoillaan, mutta tehokkain keino estää uhanalaisten lajien metsästystä on kieltää metsästysmuistojen maahantuonti, sanoo SEYn vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvist.

Trofeeton EU -työryhmä järjestää keskiviikkona 9. maaliskuuta Etelä-Afrikan trofeemetsästysbisneksestä kertovan Blood Lions -elokuvan esityksen eduskunnassa. Tilaisuuden tavoitteena on saada kansanedustajat tukemaan Suomen kansallista trofeiden tuontikieltoa sekä EU:n laajuisen kiellon aikaan saamista.


Lisätietoja:

Trofeemetsästyksessä on kyse metsästysmuiston eli trofeen vuoksi tapahtuvasta metsästyksestä. Erityisesti Etelä-Afrikassa valtaosa trofeemetsästyksestä tapahtuu aidatulla alueella ja kohteina ovat metsästystä varten huonoissa oloissa kasvatetut eläimet. Lisäksi eläimiä tapetaan luukaupan vuoksi. Etelä-Afrikassa on arviolta ainakin 150 tilaa, joissa kasvatetaan noin 6000 – 8000 petoeläintä tätä liiketoimintaa varten.

Toimintaan liittyy myös eläinten hoivamatkailuturismia, jossa vapaaehtoistyöntekijöitä houkutellaan eläinfarmeille luonnonsuojelun varjolla. Luonnon- tai lajinsuojelullisesta näkökulmasta ihmisen kasvattamilla ja jalostetuilla eläimillä ei kuitenkaan ole mitään arvoa. Kesytettyjä, vankeudessa syntyneitä eläimiä ei voi päästää luontoon.

Trofeeton EU on Luonto-Liiton, Animalian sekä SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton vuonna 2014 perustama työryhmä. Trofeeton EU -työryhmän tavoitteena on yhdessä kansainvälisten organisaatioiden kanssa saada Euroopan Unionin alueelle trofeiden tuontikielto. Myös kansalliset kiellot ovat tärkeitä ja niiden kautta viesti toiminnan epäeettisyydestä leviää tehokkaasti. Lue lisää: www.trophyfree.eu

Uusia kansainvälisesti tärkeitä lintualueita tunnistettu Suomessa

alli_fager

Kuvaaja: Micha Fager

Suomeen on nimetty kolme uutta kansainvälisesti tärkeää lintualuetta. Alueet ovat merkittäviä merilintujen kerääntymisalueita eli muuton ja talvehtimisen aikaisia ruokailualueita sekä kesäisiä sulkasatoalueita. BirdLife Suomen toteuttaman selvityksen perusteella laajennettiin lisäksi seitsemää aiemmin pesimälinnustoltaan arvokkaaksi tunnistettua aluetta, jotta ne kattavat myös kerääntymisalueet. Kohteet on hyväksytty BirdLife Internationalin ylläpitämään maailmanlaajuiseen IBA-alueverkostoon.

Uudet alueet ovat allille tärkeät Helsingin–Espoon matalikot pääkaupunkiseudun edustalla, haahkalle tärkeä Örö–Bengtskär Saaristomerellä ja pilkkasiivelle tärkeä Uudenkaupungin matalikot Selkämerellä. Aluelaajennukset ovat allin ja haahkan kerääntymisalueita. Alueet on valittu tieteellisin kriteerein, ja ne perustuvat selvityksessä todettuihin suuriin lintumääriin. Alue voidaan nimetä allille, haahkalle tai pilkkasiivelle kansainvälisesti tärkeäksi, jos sillä esiintyy säännöllisesti vähintään prosentti näiden lajien Itämeren tai Itä- ja Pohjanmeren talvikannasta.

Viime vuosikymmeninä vesilintujen talvehtimisalueet ovat siirtyneet pohjoisemmaksi ja siksi talvehtivien lintujen määrät ovat Suomessa lisääntyneet. Tämä lisää Suomen vastuuta vesilintujen suojelussa. Esimerkiksi allin runsas talviaikainen esiintyminen Suomenlahdella on verrattain uusi ilmiö. On todennäköistä, että ilmaston edelleen lämmetessä meillä talvehtii entistä enemmän vesilintuja ja siten voi syntyä myös uusia kansainvälisesti tärkeitä alueita.

Kansainvälisesti tärkeät lintualueet (Important Bird and Biodiversity Areas, IBA) on BirdLife Internationalin hanke, jonka tuloksia on käytetty ohjenuorana linnustonsuojelualueiden perustamisessa maailmanlaajuisesti. Viime vuosina hankkeen painopiste on ollut merellisten IBA-alueiden tunnistamisessa. Suomessa on nyt 32 merellisen IBA-alueen määritelmän täyttävää aluetta, joista valtaosa on saaristolinnustolle tärkeitä pesimäalueita. Kaikkiaan IBA-alueita on Suomessa tasan 100.

Museonäytteet kertovat kadonneiden perhospopulaatioiden noususta ja tuhosta

3169dbda-000a-4ffe-b7ff-a55400d8b57f-main_image

Täpläverkkoperhonen, kuva: Niclas Fritzén

Perhosten elinympäristön sirpaleisuus ei tiettyyn pisteeseen asti ole yksinomaan haitallista, sillä se voi edistää populaatioiden sopeutumista ympäristön muutoksiin. Jos elinympäristöstä kuitenkin katoaa liian suuri osa, edes perhosten nopea evoluutio ei riitä pelastamaan niitä sukupuutolta.

Helsingin yliopiston tutkijat ovat analysoineet vanhoja museonäytteitä ja tutkineet täpläverkkoperhosen perimän vaihtelua sen sukupuuttoon kuolleissa populaatioissa. Kadonneet populaatiot elivät aikanaan hyvin sirpaloituneessa ympäristössä Lounais-Suomen saaristossa ja sen välittömässä läheisyydessä mantereen puolella.

Yksittäisten perhospopulaatioiden häviäminen oli tavallista, mutta populaatioista liikkeelle lähteneet yksilöt perustivat uusia populaatioita lähiympäristöön. Tutkimustulokset osoittavat, että tällainen tapahtumaketju johti evoluution kautta perhosten lentokyvyn paranemiseen ja  tehosti siten uusien populaatioiden muodostumista.

Maankäytön muutos ja muut ympäristömuutokset johtavat luonnon monimuotoisuuden häviämiseen. Uudet tulokset osoittavat, että lajit voivat kuitenkin sopeutua yhä sirpaloituneempaan ympäristöön, kun luonnonvalinta puuttuu peliin. Museonäytteiden perhospopulaatioiden tapauksessa kävi kuitenkin niin, että evoluution vauhti ei riittänyt pelastamaan populaatioita sukupuutolta.

– Museonäytteet tarjoavat meille ikkunan menneisyyteen. Niistä voimme nähdä, miten nopeat ympäristönmuutokset vaikuttavat populaatioiden evoluutioon. Erityisen tärkeää tämä on sellaisten populaatioiden osalta, joita ei enää ole, sanoo tutkijatohtori Toby Fountain bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa sijaitsevasta Metapopulaatiobiologian tutkimuskeskuksesta.

 

––––––––––––––––

Toby Fountain, Marko Nieminen, Jukka Sirén, Swee Chong Wong, and Ilkka Hanski. Predictable allele frequency changes due to habitat fragmentation in the Glanville fritillary butterfly. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, Early Edition.

Artikkeli avautuu verkkoon 22. helmikuuta alkavan viikon aikana.

Linkit

Toby Fountain Tuhat-tutkimustietokannassa

Metapopulaatiobiologian tutkimuskeskus

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

:KATSO VIDEO: KORKEASAAREN MANGUSTILAUMAN ALFAUROS TULI ISÄKSI ENSISILMÄYKSELLÄ

25015356731_79f201fd5f_z

Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren pikkumangustilauma on uudistunut. Lauma sai uuden nuoren uroksen Nürnbergin eläintarhasta. Kolme naarasmangustia otti tulokkaan touhukkaasti vastaan. Uusi alfauros kiersi uutta reviiriään haistellen ja naaraat seurasivat urosta vähintään yhtä uteliaina. Vain muutaman tunnin kuluttua yksi naaraista synnytti poikaset pesäkäytävään, joten alle 2-vuotias uros pääsi heti isän rooliin pesän vartiointitehtäviin. Poikasten isä on joku edellisen lauman uroksista. Emoksi tullut naaras ottaa alfanaaraan paikan uudessa laumassa.

 

Pikkumangustien lauma on perhekunta, jota lisääntyvä alfapari johtaa. Korkeasaaren edelliset iäkkäät alfauros ja -naaras lopetettiin vanhuudenvaivojen vuoksi. Pariskunnan jälkikasvusta nuoret urokset siirrettiin takatiloihin odottamaan matkaa ranskalaiseen eläintarhaan ja kolme naarasta jäi tarhaan vartomaan uutta sulhoa.

25082309226_7ecac74036_z

Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

 

Nyt Korkeasaaren mangustien perhe-elämä on taas uomissaan. Eläintenhoitajat ovat nähneet poikasia vain vilaukselta, kun aikuiset mangustit ovat kantaneet niitä suussaan. Africasia-talossa odotellaan, että poikaset ryömisivät pesästä näkyville, jolloin niiden lukumäärä saataisiin myös selville. Mangustien puuhia voi seurata suorana ja 24 tunnin tallenteena myös Korkeasaaren verkkosivujen mangustikamerasta.

 

Pikkumangustit elävät Saharan eteläpuolisen Afrikan kuivilla savanneilla ja puoliaavikoilla. Luonnossa suuri osa mangustilauman jälkeläisistä pysyy laumassa lisääntyvän parin apuna kunnes alfanaaras menehtyy. Lauman hajottua uusi lauma muodostuu saman perheen tiineenä olevan naaraan ympärille tai toisten mangustien kanssa.

 

SEA LIFEn Saksiniekat-näyttely on rapujen puuhamaa!

e8f5f731-44a3-4261-834f-8c85eb468c16-main_image

Erakkoravun viidakkoseikkailu

Uusi Saksiniekat-näyttely rapuineen täydentää SEA LIFEn muuta merenalaista elämää 10.2. alkaen aina vuoden loppuun saakka.  Monipuolisen näyttelyn päätähtenä ihastuttaa maailman suurin äyriäinen, jättiläistaskurapu, seuranaan muut pienemmät mutta sitäkin persoonallisemmat rapulajit. Ujoille erakkoravuille Merimaailman akvaristit ovat rakentaneet mieluisia kätköpaikkoja sisältävän puuhamaan köysiratoineen ja tikkaineen.

Rapumaailman kirjoon voi tutustua näyttelyssä, johon kuuluu maailman suurin äyriäinen, lähes nelimetriseksi kasvava jättiläistaskurapu, eläintenhoitajille manikyyreja antava puhdistajarapukatras, eläinkunnan kehittyneimmät silmät omaava sirkkaäyriäinen, huimaa tahtia ilman uroksiakin lisääntyvä marmorirapu sekä ujot, helposti kotilokuoreensa vetäytyvät erakkoravut.

”Äyriäiset muodostavat kirjavan ja moninaisen, pääosin vesielämään sopeutuneen eläinryhmän, johon lukeutuu niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään hyvinkin erilaisia saksiniekkoja. Ne ovat laajemmalle levittäytyneet ja niiden merkitys vesiekosysteemeille on suurempi kuin useimmat meistä arvaavat.  Uudessa näyttelyssä näiden kiehtovien otusten puuhastelua voi seurata ja elämää opiskella aivan lähietäisyydeltä”, valottaa SEA LIFEn intendentti Markus Dernjatin.

8bfb8db6-1eb5-4842-98c3-96ce4f1f9913

Erakkorapujen viidakkoseikkailu

Saksiniekat-näyttelyn lanseeraustilaisuudessa yleisön suosikiksi nousivat hieman yllättäenkin ujot ja piileskelevät erakkoravut, joiden poikkeuksellinen kotiterraario herätti suurta mielenkiintoa.

”Laji on meille entuudestaan tuttu, ja tiesimme sen erittäin taitavaksi kiipeilijäksi. Akvaristitiimi innostuikin somistamaan erakkoraputerraariosta todellisen viidakkoseikkailupuiston, käyttäen hyväksi jyrsijöille ja papukaijoille suunniteltuja somisteita, kuten köysiratoja, riippusiltoja ja roikkuvia majoja. Erakkoravut näyttävät arvostavan uutta ympäristöään virikkeineen ja haasteineen”, kertoo SEA LIFEn kuraattori Emilia Friman, jolla oli päävastuu erakkorapujen ”viihdekeskuksen” suunnittelusta.

Katso videokuvaa erakkorapujen kotiterraariosta: https://youtu.be/w7D7zyJNvfw

Saksiniekat-näyttely avautuu yleisölle keskiviikkona 10.2.2016 ja se on avoinna vuoden loppuun saakka SEA LIFE merimaailmassa, joka sijaitsee Linnanmäen vieressä osoitteessa Tivolitie 10, Helsinki.

:KATSO VIDEO: KORKEASAAREN KARHUT HERÄSIVÄT TALVIUNILTA KUUKAUDEN ETUAJASSA

24462398199_8683a2594b_z

Kuva: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren karhut ovat heränneet talviuniltaan. 15- ja 10-vuotiaat naaraskarhut ovat kuukauden etuajassa tavallisesta heräämisajastaan, maaliskuun alusta. Unilleen ne menivät marraskuun ensimmäisen viikon jälkeen kuten aiempinakin vuosina.

Karhut ilmoittivat haluavansa ulos kolistelemalla ulkotarhan luukkua. Luukun auettua karhuista nuorempi nuuhki hetken ja lähti sitten kirmaamaan ympäri lumista tarhaa. Toinen karhu kääntyi ovelta takaisin talvipesään. Nuoremman karhun lumileikit houkuttelivat emonkin ulos ja reippaassa karhunpainissa lumi pöllysi.

Eläintenhoitajat uskovat, että karhuilla ei riitä vielä energiaa ulkoilla koko päivää, vaan ne vetäytyvät todennäköisesti iltapäivisin torkkumaan talvipesäänsä, joka pidetään niille avoinna. Takaisin talviunille ne tuskin enää menevät.

Syytä karhujen aikaiseen heräämiseen ei tiedetä. Edellistalvena karhut nukkuivat myös tavallista levottomammin ja sen uskottiin johtuneen leudosta säästä. Tuolloin karhut heräilivät tammikuussa syömään, mutta jatkoivat uniaan helmikuun loppupuolelle.

Talviuni on pohjoisten karhujen tapa selvitä säästöliekillä pitkästä lumisesta talvesta, kun ravintoa ei luonnossa ole riittävästi tarjolla. Eteläisillä seuduilla, jossa talvet ovat lumettomia, karhut eivät nuku talviunta.