Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

:KATSO VIDEO: Lumileopardi pannoitettiin Nepalissa

6810025-snow-leopard

Noin viisivuotias, 41 kiloa painava uroslumileopardi pannoitettiin Himalajalla maailman toiseksi korkeimmalla Kanchenjunga-vuorella. Urokselle asetettiin kaulaan GPS-satelliitilla varustettu panta. Lopuksi uros päästettiin takaisin luontoon.

Panna avulla piilottelevista, erittäin uhanalaisista lumileopardeista saadaan tietoa niiden suojelua varten. Uroksen liikkeitä seuraamalla tutkijat pääsevät esimerkiksi määrittämään nykyistä tarkemmin lumileopardien elinalueita Himalajalla.

”Suojelutyömme pohjautuu tutkittuun tietoon. Siksi olemme ylpeitä siitä, että voimme viranomaisten kanssa käyttää uutta teknologiaa uhanalaisten lajien, kuten lumileopardin elintapojen tutkimukseen. Tieto auttaa meitä kohdentamaan suojelutoimenpiteet tärkeimmille elinalueille”, sanoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Pannoitus tehtiin 21.5.2015 Nepalin ja Intian rajalla. Siinä olivat mukana Nepalin valtion viranomaisten lisäksi useita järjestöjä ja asiantuntijoita, mukaan lukien WWF. Nepalissa on pannoitettu nyt kaksi lumileopardia. Ensimmäinen pannoitus tehtiin vuonna 2013.

”Olemme erityisen iloisia siitä, että pannoituksessa oli mukana paikallisyhteisöjen edustajia. He auttoivat meitä esimerkiksi kertomalla lumileopardien kulkureiteistä. Nepalin köyhimpien ja vaikeakulkuisimpien kylien asukkaat ovat mukana toiminnassamme ja pannoitus on erinomainen esimerkki siitä, mitä voimme saada aikaan yhteistyöllä.”

Himalajalla useiden valtioiden alueella arvioidaan elävän villinä enää 3500–7500 lumileopardia. Niiden suojeluun tarvittavan tiedon hankinnassa käytetään pantojen lisäksi esimerkiksi riistakameroita. Kameroiden avulla on saatu tietoja lumileopardien määrästä, liikkeistä, elintavoista ja saaliseläimistä. Lumileopardien tutkimus on haastavaa, sillä ne elävät Himalajalla 3000–5400 metrin korkeudessa.

Yleisön puutiaislähetykset paljastivat taigapunkin vakiintuneen Suomeen

puutiainen-lahikuva-3

Taigapunkkia on Suomessa huomattavasti aiemmin tiedettyä enemmän. Pohjanmaan rannikon puutiaisista puolet on taigapunkkeja. Turun yliopiston puutiaistutkimus paljastaa taigapunkin elävän monin paikoin rinnan yleisen puutiaisen kanssa. Esiintymät keskittyvät pääasiassa Pohjanlahden rannikolle, Pirkanmaalle sekä Pohjois-Karjalaan, Savoon ja Kainuuseen.
Taigapunkkien levinneisyyttä ja runsautta on tutkittu yleisön avulla. Tutkijat pyysivät huhtikuun lopulla yleisöä lähettämään Turun yliopiston eläinmuseoon löytämiään puutiaisia. Nyt tutkijat ovat määrittäneet tätä materiaalia.

– Punkkipostin lähettäjien aktiivisuus yllätti tutkijat. Lähetyksiä tuli kesäkuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä yli 3500 ja monet kirjeistä sisälsivät useita puutiaisyksilöitä. Pelkästään tutkijavoimin vastaavaa ei pystytä koskaan keräämään, tutkimuksen vetäjä Ritva Penttinen sanoo.

Kirjeiden valtaisasta määrästä johtuen vain osa puutiaisista on ehditty määrittämään, mutta aineistosta tulee Penttisen mukaan erinomainen. Jo saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että taigapunkin (Ixodes persulcatus) merkittävimmät esiintymisalueet näyttävät keskittyvän tietyille alueille.

Pohjanlahden rannikolla taigapunkki on jopa tavallista puutiaista (Ixodes ricinus) yleisempi. Taigapunkin elinalue on melko yhtenäinen ja rantaviivaa myötäilevä, ja se ulottuu Pohjanmaan eteläosien tienoilta aina Pohjanlahden perukkaan asti. Aiemmat löytöpaikat tältä alueelta olivat Närpiö, Kokkola ja Simo.

Pirkanmaa sekä Pohjois-Karjala, Savo ja Kainuu lähiympäristöineen ovat myös taigapunkin elinalueita tavallisen puutiaisen ohella. Lajia on aiemmin tavattu Pirkanmaalta vain Lempäälästä, Pohjois-Karjalasta Ilomantsista ja Kainuusta Kuhmosta. Taigapunkin lisäksi keräykseen on tullut runsaasti tavallista puutiaista, eniten Etelä- ja Keski-Suomesta.

Taigapunkin levinneisyyttä ei ole Suomessa aiemmin näin laajasti kartoitettu. Laji on levinnyt idästä. Sitä on löydetty jo 1950-luvulla Venäjän Karjalasta, minkä jälkeen laji runsastui ja elinalue laajeni 1960–1970-luvulla aina Laatokan rannalle asti. Suomesta ensimmäiset lajihavainnot ovat 2000-luvulta.

Taigapunkki ja tavallinen puutiainen ovat hyvin läheiset lajit. Ne saattavat jopa lisääntyä keskenään, joskin hybridien elinkyky on heikko. Niiden erottaminen on vaikeaa ulkoisten tuntomerkkien perusteella.

– Puutiaisista kantaa puutiaisaivokuumetta aiheuttavaa virusta vain hyvin pieni osa. Alueilla, joissa virusta ylipäätään esiintyy, kantavuudeksi on arvioitu noin 1 prosentti. Helsingin yliopiston virologian osaston tutkijoiden mukaan molemmat puutiaislajit voivat kantaa viruksen joko eurooppalaista tai siperialaista muotoa, Penttinen sanoo.

Molemmat lajit voivat kantaa myös borrelioosia aiheuttavia Borrelia-bakteereja. Bakteeria kantaa noin viidennes puutiaisista.

– Täten taigapunkin leviäminen ja vakiintuminen Suomessa ei ole oleellisesti muuttanut puutiaisten merkitystä vakavien tautien aiheuttajana. Riski sairastua puutiaisaivokuumeeseen on edelleen hyvin pieni, mutta puutiaisten ilmeinen runsastuminen on näkynyt borrelioosiin sairastuneiden määrässä, Penttinen sanoo.

Kansalaisten keräämistä näytteistä ei ole vielä analysoitu taudinaiheuttajien esiintyvyyttä.

– Vaikka nimenomaan taigapunkki on tänä kesänä saanut paljon huomiota, tärkeintä on asiallinen ja järkevä suhtautuminen molempiin puutiaislajeihin. Maastossa liikkumista ei pidä pelätä, mutta punkkisyyni on tärkeä toimenpide sekä ihmisille että lemmikeille ulkoilun jälkeen. Näin parhaiten vältytään ikäviltä tautitapauksilta. Tietyillä riskialueilla asuville tai lomaileville, suositellaan myös rokotetta puutiaisaivokuumetta vastaan, Penttinen sanoo.

Puutiaisprojektin tutkijat kiittävät kaikkia lähettäjiä heidän valtavasta aktiivisuudesta. Osallistujien kesken arvottu Turun yliopiston tuotepalkinto meni tällä kertaa Joensuuhun.

Tutkijat ottavat puutiaislähetyksiä vastaan syyskuun loppuun saakka.

Lisätietoja projektista löytyy sivulta, http://www.puutiaiset.fi/

Lokinpoikaset ovat liikenteessä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lokkiperheissä eletään parhaillaan aikaa, jolloin poikaset ovat kuoriutuneet ja niitä alkaa ilmestyä kaduille sekä pihapiireihin. Kaupunkiympäristössä se saattaa tarkoittaa lokkien aggressiivistakin pesän ja poikueen puolustamista.

Yllättäen lokin hyökkäyksen kohteeksi johtuessaan voi suojautua nostamalla käden suoraksi pään päälle ja heiluttamalla sitä. Samalla on hyvä tarkastella ympärilleen onko hyökkäyksen syynä pesästä pudonnut lokinpoikanen.

Helsingin Pelastuslaitos on saanut viimepäivinä lisääntyvässä määrin ilmoituksia pesästään pudonneista lokinpoikasista. Vaikka tilanne voi vaikuttaa huolestuttavalta, se on aivan normaalia käyttäytymistä, eikä siihen tule puuttua. Emo huolehtii poikasistaan kaikissa tilanteissa.

Poikaset pyrkivät pois pesästään yleensä luonnollisista syistä, kuten pois kuumalta katolta, jossa ne eivät selviytyisi. Näissä tilanteissa ne saattavat loukata jalkansa ja esimerkiksi nilkuttaa. Useimmiten loukkaantumiset paranevat itsestään, eivätkä edellytä ihmisiltä mitään toimia. Poikasten pesästä ilmestymisen jälkeen kuluu noin 2-3 viikkoa, ennen kuin ne ovat riittävän lentokykyisiä ja valmiita laajentamaan reviiriään.

Myös valkoposkihanhilla, variksilla ja harakoilla on taipumus puolustaa tehokkaasti pesäänsä ja poikasiaan. Näissä tilanteissa toimivat samat ohjeet kuin lokinkin kohdalla. Näiden yleisluontoisten ohjeiden ohessa on hyvä muistaa, että linnut ovat yksilöitä ja sietävät ihmisten läheisyyttä ja toimintaa eri tavoin.

WWF:n Panda-palkinto Sääksisäätiölle

pohtiolampi-saaksi-juhani-koivu

 

Kuvaaja: Juhani Koivu

WWF jakoi tänään 20 000 euron suuruisen Panda-palkinnon Sääksisäätiölle. Täysin vapaaehtoisten voimin toimiva säätiö on keskittynyt yhden lintulajin, upean sääksen, suojeluun.

Sääksisäätiö on tehnyt sääksen suojelutyötä jo vuodesta 1990 lähtien. Tärkeä osa säätiön työtä on tekopesäverkostojen rakentaminen ja ylläpitäminen. Sääksen pesimisen kannalta elintärkeään Kanta-Hämeen ja Kaakkois-Pirkanmaan alueen tekopesäverkostoon kuuluu noin 170 pesää.

Säätiön vapaaehtoisista koostuva kenttätyöryhmä osallistuu myös vuosittain sääksien seurantatutkimukseen ja rengastukseen.

”Olen aidosti iloinen, että voimme palkita Sääksisäätiön Panda-palkinnolla. Säätiön vapaaehtoiset tekevät tärkeää työtä pyrkiessään muokkaamaan ihmisten, aina koululaisista päättäjiin, asenteet sääksille myönteisiksi”, sanoo WWF Suomen hallituksen jäsen, OTT Heidi Andersson.

”Sääksisäätiö on tehnyt hyvin konkreettista suojelus- ja tutkimustyötä. Säätiön ylläpitämä Sääksikeskus on myös tärkeä paikka, sillä siellä ihmiset voivat helposti tutustua lintulajiin ja säätiön tekemään työhön”, toteaa WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

 

Säätiön kotipaikka on Hämeenlinna, mutta sen toimialueena on koko maa. Kangasalla sijaitseva Sääksikeskus tarjoaa kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua ylvääseen päiväpetolintuun lähietäisyydeltä. Sääksen saalistusta voi katsella omin silmin yleisötornista käsin. Sääksi käyttää ravinnokseen ainoastaan kaloja. Se tunnettiinkin ennen kalasääskenä.

Sääksen elämää voi tarkastella myös säätiön nettisivuilla pesään asennetun web-kameran välityksellä.

”Uskon, että sääksi ja sen suojelutyö eri muodoissaan saadaan Panda-palkinnon avulla nostettua paremmin kansalaisten tietoisuuteen. Rahapalkinto mahdollistaa myös Sääksikeskuksen pienimuotoisen kehittämisen. Sääksikeskuksessa on lukuisia työkohteita, jotka odottavat sekä rahoitusta että tekeviä käsiä”, sanoo Sääksisäätiön toiminnanjohtaja Juhani Koivu.

WWF Suomi on jakanut Panda-palkinnon vuosittain 1999 lähtien erillisestä Anderssonin rahastosta. Palkinnolla halutaan edistää ja palkita aktiivisia luonnon- ja ympäristönsuojeluhankkeita.

Lue lisää Panda-palkinnosta: wwf.fi/pandapalkinto

Pohjois-Suomessa runsaasti myyriä – etelässä kannat alhaalla

c49f3ba9-0f53-412c-8cd5-a635e2b65b16

Eteläisessä Suomessa (kartalla vaaleanharmaa alue) myyräkannat ovat alhaiset. Pohjoisessa Suomessa (tummanharmaa alue) myyriä on runsaasti, ja alueella on odotettavissa myyrähuippu syksyllä 2015.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusten mukaan myyräkannat ovat alhaiset eteläisessä Suomessa. Sen sijaan pohjoisessa Suomessa myyriä on jo runsaasti: sekä pelto- että metsämyyränsukuisten lajien kannat ovat voimakkaassa kasvussa. Tänä kesänä ja ensi syksynä pohjoisessa on myyrähuippu.

Syksyllä 2014 myyriä tavattiin eteläisessä Suomessa vaihtelevia määriä: läntisessä ja sisäisessä osassa esiintyi yhtenäisiä korkeahkon myyrätiheyden alueita, kun taas muualla myyriä oli vain niukasti tai hyvin pienillä alueilla. Kaikilla näillä eteläisillä alueilla myyräkannat romahtivat talven aikana.

Pohjoisessa Suomessa myyräkannat kasvoivat voimakkaasti vuoden 2014 aikana. Kannat säilyivät vahvoina talven yli, ja nyt edessä on myyrähuippu. Tunturisopuleilla on käynnissä pienehkö kevätvaellus Käsivarren pohjoisosissa. Todennäköisesti sopulit lisääntyvät kesän aikana, ja syksyllä pohjoisimmassa Lapissa voi olla sopulien liikehdintää. Sopulien esiintymä on alueellisesti selvästi vaatimattomampi kuin edellinen vuonna 2011.

Pohjois-Suomessa myyrätuhoriski on ensi talvena suuri. Metsänomistajat voivat pienentää tuhoriskiä muun muassa pyytämällä myyriä taimikoista, heinäntorjunnalla, taimisuojilla tai vakuuttamalla metsä. Lisäksi taimien istuttamista voi harkita lykättäväksi ensi vuodelle. Mikäli istuttaminen täytyy tehdä tänä vuonna, se suositellaan tehtäväksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kasvukautta. Tutkimusten mukaan syksyllä istutetut taimet maistuvat myyrille paremmin kuin alkukesällä istutetut.

Lapin myyrähuippu ja sopulit myyrien mukana romahtavat ensi talven aikana.

Taimikot kannattaa tarkastaa viime talven jäljiltä

Myyrät aiheuttivat viime talvena taimituhoja Kainuussa, Koillismaalla, Metsä-Lapissa ja paikoin Keski-Suomessa. Nuoret taimikot olisi hyvä tarkastaa tuhojen varalta. Tuhoutuneilta näyttävien taimien tilalle ei kannata istuttaa uusia ennen keskikesää, sillä etenkin pienet istutetut kuusentaimet voivat elpyä hämmästyttävän hyvin itsekseen.

Varttuneemmissa kuusen ja männyn taimikoissa voi esiintyä metsämyyrän aikaansaamia latvasyönnöksiä, jotka aiheuttavat monilatvaisuutta. Sitä voi hoitaa jo kesällä jättämällä yhden oksan kasvamaan latvaksi ja leikkaamalla heikompien kilpailevien oksien kärjet. Vanha latva kannattaa leikata tyvestä.

Pohjoisessa ensi talvena myös myyräkuumeen riski

Pohjois-Suomessa myyräkuumeen riski on ensi talvena suuri, toisin kuin Etelä-Suomessa. Vain metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Ihminen saa tartunnan yleensä hengitysteitse metsämyyrien pölyävistä uloste- ja virtsajätöksistä.

Hiirenloukkuja kannattaa pitää syksyllä ja talvella koko ajan vireessä, jotta sisään tunkevat metsämyyrät eivät kerkiä levittämään virusta. Huoneenlämmössä virus säilyy tartuntakykyisenä kaksi viikkoa ja ulkona kylmässä pitempään. Myyräkuumeen välttämiseksi kannattaa alkutalvesta välttää pölyäviä töitä liitereissä ja ulkorakennuksissa. Myyrien papanat olisi hyvä siivota märällä rätillä, eikä pölyä ilmaan lennättävällä imurilla.

Ilmoita havaintoja pönttölinnuista

kottarainen-petri-pietilainen

 

Kottarainen, Kuvaaja: Petri Pietiläinen

Tulevana viikonloppuna 6.–7.6. kuka tahansa voi osallistua luontotiedon kartuttamiseen osallistumalla Pönttöbongaukseen. Tapahtuman tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan. Osallistujilta kysytään, mitä linnunpönttöjä omalla pihalla tai muulla tarkkailupaikalla on sekä mitä lajeja pöntöissä pesii tai on tänä vuonna pesinyt.

BirdLife Suomi odottaa havaintojen kertovan myös pesinnän ajoittumisesta eri puolilla maata. Onko viileä loppukevät vaikuttanut pönttölintujen pesintäaikatauluun? Entä näkyykö viime kesän heikko pesimätulos esimerkiksi kirjosieppojen määrissä?

BirdLife korostaa, että pönttölintuja on tarkkailtava lintuja häiritsemättä. Pönttöihin ei pidä kurkkia tai pönttöjä avata.

Havainnot pönttölinnuista voi ilmoittaa osoitteessa www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. Pönttöbongauksen tulokset päivittyvät tapahtuman aikana BirdLife Suomen sivuille.

Pönttöbongaus järjestetään nyt kolmatta kertaa. Viime vuonna tapahtumaan osallistui noin 5 000 ihmistä ja havaintoja ilmoitettiin lähes 30 000 linnunpöntöstä. Pöntöissä havaittiin 16 000 pesintää.

Pönttöbongauksen yhteydessä sopii tarkkailla myös pihapiirissä pesiviä pääskyjä. Tänä kesänä BirdLife Suomi kerää tietoja räystäs- ja haarapääskyn pesimäpaikoista. Havainnot pääskyistä voi ilmoittaa osoitteessa www.birdlife.fi/vuodenlintu .

Euroopan lintujen uhanalaisuus arvioitu: etenkin vesilintujen tilanne synkkä

haahka_petri-vainio

Haahka on luokiteltu Euroopassa erittäin uhanalaiseksi kannan nopean romahtamisen vuoksi.
Kuva: Petri Vainio

BirdLife Internationalin johtama työryhmä on tänään julkistanut Euroopan lintulajien uhanalaisuusarvion. Euroopassa pesivien lajien lisäksi arvioinnissa tarkasteltiin alueella talvehtivia lajeja. Euroopassa uhanalaisiksi todettiin 67 lajia (13 % arvioiduista) ja EU:n alueella 82 lajia (18 %).

Suomen uhanalaisimmista lintulajeista kultasirkku, kiljuhanhi ja kiljukotka ovat myös Euroopan laajuisesti äärimmäisen tai erittäin uhanalaisia. Uhanalaisuusarviointi paljastaa kuitenkin myös monen Suomessa vielä yleisen lintulajin vähenevän Euroopassa huolestuttavasti.

Uhanalaisten lajien listalla on huomattavan paljon suomalaisia vesilintuja. Haahka on arvioitu Euroopassa erittäin uhanalaiseksi kannan nopean romahtamisen vuoksi. Haahkakannan huomattavasta vähenemisestä huolimatta Suomi sallii edelleen haahkan metsästämisen pesimäaikana – haahkakoiraiden metsästys on juuri alkanut 1.6. BirdLife Suomi pitää erittäin uhanalaisen haahkan pesimäaikaista metsästystä vastuuttomana.

arosuohaukka_petri-vainio

 

Arosuohaukka pesii EU:n alueella säännöllisesti vain Suomessa. Laji arvioitiin erittäin uhanalaiseksi EU:ssa.
Kuva: Petri Vainio

Metsästettävistä vesilinnuista myös alli ja punasotka on todettu Euroopassa ja haapana ja jouhisorsa EU:n alueella vaarantuneiksi.

Suomen linnustoon tällä vuosituhannella vakiintunut arosuohaukka on arvioitu EU:ssa erittäin uhanalaiseksi. Suomessa, lähinnä Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa pesii vuosittain muutamia arosuohaukkapareja. Varmoja vakiintuneita pesimäpaikkoja tunnetaan Suomesta vain yksi. Arosuohaukka on pesinyt samalla paikalla Siikajoella jo viitenä vuonna ja tuottanut yli 20 poikasta. Tästä huolimatta reviiriä ei ole huomioitu lainkaan alueelle kohoavan tuulivoimapuiston suunnittelussa. BirdLife vaatii reviirin ottamista huomioon, sillä kyse on EU:ssa erittäin uhanalaisen lajin tärkeimmästä reviiristä. Arosuohaukan suojelu on EU:ssa käytännössä täysin Suomen vastuulla. Suomen lisäksi laji pesii EU:ssa vain satunnaisesti Romaniassa.

Euroopan maaseudun luonnon köyhtymisestä kertoo muun muassa kuovin ja töyhtöhyypän luokitteleminen vaarantuneiksi. Suomessa näiden lajien kannat ovat viime aikoina pysyneet varsin vakaina.

Arvioinnin perusteella myös positiivisia muutoksia on tapahtunut. Suojelutyön ansiosta esimerkiksi muuttohaukan ja valkoselkätikan kannat ovat elpyneet, ja nämä lajit voidaan luokitella Euroopassa elinvoimaisiksi.

LISÄTIETOJA:

 

 

 

Kiina lakkauttamassa laillisen norsunluukaupan

Elephas_maximus_(Bandipur)

 

Kuvaoikeudet: Yathin S Krishnappa

Kiinan viranomaiset kertovat, että he alkavat valvoa lailliseksi määritellyn norsunluun kauppaa sekä siitä tehtävien hyödykkeiden valmistusta. Lisäksi Kiina pyrkii lakkauttamaan laillisen norsunluukaupan kokonaisuudessaan.

”Kiinan norsunluumarkkinoiden sulkeminen on erittäin voimakas viesti valtion sitoutumisesta kansainvälisen norsunluukaupan lopettamiseen. Samalla se antaa selkeän sitoumuksen norsujen suojelulle sekä laittoman norsunluukaupan kitkemiselle. Tällaisilla päätöksillä on merkittävä rooli salametsästyksen vastaisessa työssämme”, iloitsee WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Osa markkinoilla olevasta norsunluusta on määritelty lailliseksi. Valtaosa norsunluusta on kuitenkin laitonta ja perustuu norsujen laajaan salametsästykseen lähinnä Afrikassa. Arvioiden mukaan jopa 22 000 norsua tapetaan vuosittain niiden syöksyhampaiden kysynnän takia.

Kiina ja Thaimaa ovat merkittävimmät norsunluukaupan keskittymät Aasiassa.

“Emme saa yksin kuriin maailmanlaajuista laitonta kauppaa. Viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen on taisteltava yhdessä, jotta saamme jatkossakin näin kannustavia uutisia. Toivomme, että Kiinan viranomaiset pitävät kiinni päätöksestään ja siten näyttävät esimerkkiä muille valtioille. Salametsästyksen vastaisella taistelulla on kiire, sillä Afrikan norsukannat ovat romahtamassa.”

Kiina tuhosi viikonloppuna 662 kiloa maahan laittomasti tuotua norsunluuta. Kiinan lisäksi myös Thaimaassa viranomaiset ovat puuttuneet norsunluun laittomaan kauppaan. Thaimaan tulli takavarikoi huhtikuussa 739 norsun syöksyhammasta. Se on toistaiseksi suurin Thaimaan tekemä norsunluutakavarikko.

WWF Suomi: Äärimmäisen uhanalaisten tiikereiden määrä kasvanut Venäjällä

P.t.altaica_Tomak_Male

Äärimmäisen uhanalaisten amurin- eli siperiantiikerien määrä on kasvanut Venäjällä.

Venäjän viranomaisten julkaiseman arvion mukaan amurin- eli siperiantiikereitä on nyt 480–540, joista noin sata on pentuja. Tiikereiden määrää kartoitettiin viimeksi vuonna 2005, jolloin niitä arvioitiin olevan 420–500 yksilöä.

Noin 95 prosenttia amurintiikereistä elää Venäjän Kaukoidässä. 1940-luvulla amurintiikereiden määrä romahti arviolta 40 yksilöön. Kantaa on saatu vahvistettua suojelutyöllä sekä estämällä salametsästystä. WWF arvioi, että suojelutyön onnistumisessa keskeistä on ollut Venäjän voimakas poliittinen sitoutuminen salametsästyksen kitkemiseen.

”On hienoa, että WWF:n ja viranomaisten yhteistyö näkyy näin konkreettisesti. Tiikeri on mahdollista pelastaa sukupuutolta, jos kaikki toimivat sen puolesta”, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Helsingissä suoritettiin harvinainen leikkaus kalalle: Tunnin leikkauspöydällä viettänyt simppu on taas elämänsä vedossa

bb1540ed-bfc6-42fa-892c-5a3e2abf6eee-main_image

Isokurnusimppu

Englannin kanaalista kotoisin oleva isokurnusimppu Heljä lukeutuu vuonna 2002 avatun Sea Lifen alkuperäisiin asukkaisiin. Elo akvaarionäyttelyn suuressa rauskualtaassa sujui mainiosti yli kymmenen vuoden ajan, kunnes kalan vatsa alkoi pömpöttää tavanomaista enemmän. Ultraäänitutkimus vahvisti syyksi suuren mätiryppään, jota kala ei ollut onnistunut laskemaan.

”Kalojen kutu voi joskus epäonnistua. Hormonaaliset tekijät ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat osaltaan. Tässä tapauksessa Heljä ei päässyt eroon mätimunistaan ajoissa, ja ne kovettuivat tiiviiksi massaksi. Munia ei myöskään saatu varovaisesti puristelemalla lypsettyä ulos kalasta”, kertoo Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin.

”Tilanne kehittyi edelleen, ja viime aikoina Heljän pallomaiseksi paisunut vatsa näytti todella kireältä. Onneksi ongelma ei ehtinyt vaikuttaa missään vaiheessa kalan ruokahaluun, joka on tunnetusti hyvä. Keskusteltuamme asiasta eläinlääkäreiden kanssa päätimme yrittää mädin poistoa kirurgisesti”, jatkaa Markus Dernjatin.

Leikkaukseen osallistui kaksi eläinlääkäriä ja Sea Lifen eläintenhoitajat. Noin 35 senttimetrin mittainen ja 1,2-kiloinen isokurnusimppu nukutettiin ja asetettiin leikkauspöydälle. Lähes tunnin kestäneen operaation ajan kalan kiduksiin pumpattiin hapekasta, nukutusainetta sisältävää vettä. Leikkauksesta vastannut Sea Lifen eläinlääkäri Tetti Joutsen poisti yhteensä 400 grammaa mätiä.

”Heräämöstä päästyään Heljä sai vielä antibiootteja ja kivunlievitystä ennen siirtoaan tarkkailualtaaseen karanteenitiloihin. Kalan toipuminen on ollut yllättävän nopeaa ottaen huomioon leikkauksen mittasuhteet – tikkejäkin tarvittiin lähes 30. Hoitajien riemu oli ylimmillään, kun Heljä viikkoa myöhemmin söi palan kalmaria. Tikkien poistoa ja jälkitarkastusta varten Heljä rauhoitettiin muutamaa viikkoa myöhemmin”, toteaa Markus Dernjatin.

”Kalojen leikkaukset ovat harvinaisia. Toivottavasti Heljän tapauksesta oppimamme asiat hyödyttävät vastaavasta ongelmasta kärsiviä kaloja. Heljän kannalta muutos on ollut uskomaton ja se näyttää toipuneen täydellisesti: leikkausarpi näkyy hädin tuskin ja ruokahalu on valtava. Jouduimmekin siirtämään Heljän pois pikkukalojen seurasta, jotta se ei söisi seuralaisiaan. Toisin sanoen Heljä näyttäisi olevan elämänsä vedossa”, kertoo Markus Dernjatin.