Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Suomen mehiläiset ovat talvehtineet pääosin erittäin hyvin

bees

Joka talvi osa Suomen mehiläispesistä menehtyy, mutta alustavien tietojen mukaan viime talvi meni mehiläisillämme oikein hyvin. Suomessa ei esiinny samanlaisia mehiläisten joukkokuolemia kuin Yhdysvalloissa.

Uutisointi mehiläisten joukkokuolemista on saanut monen suomalaisenkin huolestumaan mehiläisistä. Suomessa ei kuitenkaan ole vastaavia joukkokuolemia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. ”Viime talvi sujui alustavien tietojen mukaan erittäin hyvin. Talvitappiot ovat puolet keskimääräisestä”, kertoo Suomen Mehiläishoitajain Liiton mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä.

Mehiläispesien talvikuolleisuutta selvitetään parhaillaan kansainvälisellä COLOSS-talvitappiokyselyllä. Kysely on vielä auki, mutta tähän mennessä saatujen vastausten perusteella talvikuolleisuus on 7,4 prosenttia pesisitä. Keskimäärin talvitappiot ovat olleet Suomessa vuosien varrella noin 15 prosenttia.

Suomen talvi voi olla mehiläisille monella tavalla rankka. Kylmyyttä suurempi uhka on pesiin talven aikana kerääntyvä kosteus. Säiden lisäksi talvitappioita aiheuttavat mm. punkit, taudit ja pesiä tuhoavat linnut ja karhut.

”Talvitappioihin vaikuttaa kokonaisuus ja talven lisäksi myös esimerkiksi syksyn hoitotoimenpiteet”, Seppälä kertoo.

Yhdysvalloissa mehiläishoito on toisenlaista

Yhdysvalloissa huoli mehiläisistä on nyt todella suuri. USA:n mehiläistarhaajien on uutisoitu menettäneen viimeisen vuoden aikana jopa 42 prosenttia pesistään. Pahimmillaan mehiläiskuolleisuus on ollut eri osavaltioissa yli 60 prosenttia.

Tutkijoita huolestuttaa erityisesti se, että suuri osa Yhdysvaltain pesäkuolemista on tapahtunut kesäkautena. Kun talven aikana kuoli noin 24 prosenttia pesistä, kesällä kuolleiden pesien osuus oli jopa 27 prosenttia. Suomessa pesiä kuolee kesäaikaan erittäin vähän.

USA:n massiivisten mehiläiskuolemien syitä ei edelleenkään tiedetä. Tutkijat epäilevät syyksi paitsi punkkeja, niin myös saasteita ja torjunta-aineita. Yhdysvalloissa mehiläisten hoito on myös hyvin erilaista verrattuna Suomeen, Ari Seppälä huomauttaa.

”Siellä mehiläishoito on suurelta osin siirtohoitoa, eli mehiläisiä siirretään jatkuvasti paikasta toiseen. Meillä ei siirtohoitoa paljoa harrasteta. Pesien siirto on aina suuri stressitekijä mehiläiselle”, Seppälä kertoo.

WWF: Sarvikuonojen määrä kasvaa Nepalissa

Dont-hurt-my-mom-Rhino

Sarvikuonojen määrä on kasvanut Nepalissa. Sarvikuonoja on nyt noin viidennes enemmän kuin vuonna 2011.

Nepalin viranomaiset ja WWF kartoittivat yhteistyössä sarvikuonojen määrää huhtikuussa. Kartoituksessa havaittiin kaikkiaan 645 sarvikuonoa. Määrä on 21 prosenttia suurempi kuin vuonna 2011 tehdyssä laskennassa, jossa määräksi arvioitiin 534.

Kartoitus tapahtui Nepalin eteläosissa sijaitsevan Terain alankoalueen suojelualueilla ja kansallispuistoissa, jotka ovat sarvikuonojen tyypillistä elinaluetta. Sarvikuonoja yksilöitiin muun muassa niiden sarvien muodon ja koon sekä kaulassa ja perässä olevien ihopoimujen perusteella. Laskennan raportoinnissa käytettiin ensimmäistä kertaa Nepalin armeijan kehittämää matkapuhelinsovellusta, jossa yksilöidyt sarvikuonot merkittiin sovelluksen karttaan havainnointihetkellä.

”Erinomaiset uutiset Nepalin sarvikuonokantojen vahvistumisesta kannustavat meitä jatkamaan suojelutyötämme maata ravistelleesta maanjäristyksestä huolimatta”, sanoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Nepalissa on myös onnistuttu kitkemään sarvikuonojen salametsästystä. Toukokuun alussa saavutettiin jo kolmas vuosi viiden vuoden aikana, jolloin maassa ei salametsästetty ainuttakaan sarvikuonoa.

”Tämä on erinomainen osoitus viranomaisten ja kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen yhdessä kyläyhteisöjen kanssa tekemästä suojelutyöstä. Yhteistyöllä voimme turvata näiden ikonisten lajien tulevaisuuden. Uutiset salametsästyksen kitkemisestä sekä sarvikuonokantojen vahvistumisesta osoittavat käytännössä sen, että suojelutoimenpiteemme sekä elinalueiden suojelu on tuloksellista.”

Nepalissa on onnistuttu kääntämään salametsästys laskuun verrattain lyhyessä ajassa. Esimerkiksi vielä vuoden 2002 aikana maassa kuoli 37 sarvikuonoa salametsästyksen uhrina.

WWF tekee suojelutyötä Nepalissa yksityisten tukijoiden ja ulkoasiainministeriön tuella.

Geenivarat 2015 -lehti: Monimuotoisuutta turvataan nyt saman katon alla – kaloille oma geenivaraohjelma

2015-05-22 14_00_24-GeVa 2015 web.pdf - Nitro Pro 9 (Expired Trial)

Geenivaroja on suojeltu Suomessa jo yli kymmenen vuoden ajan maa- ja metsätalouden kasvi- ja eläingeenivaraohjelmissa. Nyt myös kalat saavat oman ohjelmansa. Geenivarat 2015 -lehti kertoo, millaista säilytystyötä Luonnonvarakeskuksessa tehdään.

Kansalliset geenivaraohjelmat tähtäävät viljely- ja puutarhakasvien, metsäpuiden ja kotieläinten biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Tänään Kansainvälisenä biodiversiteettipäivänä ilmestyy ohjelmien julkaisema Geenivarat 2015 -lehti.

Kasvigeenivaraohjelmasta vastaava erikoistutkija Elina Kiviharju suosittelee syventymään lehden sivuilla erityisesti vanhojen koristekasvien kartoittamiseen ja säilytysverkoston suunnitteluun, suomalaisten piparjuurten monimuotoisuuteen sekä kasvien kenttäkokoelmien säilytykseen. – Omenan geenivarojen säilytykseen on kehitteillä erittäin kiinnostava pakkas- eli kryosäilytysmenetelmä, hän vinkkaa.

Yhteentörmäystä ja sopeutumista

Tapetilla ovat myös metsägeenivarojen ja vanhojen ekosysteemien säilyttämisen eri näkökulmat. Niiden suojelutoimenpiteet voivat olla keskenään jopa törmäyskurssilla.

– Geenireservimetsästä voidaan joutua korjaamaan puuta, jotta saadaan syntymään uusi ja runsas sukupolvi. Tämä puolestaan vaikuttaa muiden lajien elinympäristöön. Erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen on osa työtämme, kertoo metsäpuiden geenivaroista vastaava, vanhempi tutkija Mari Rusanen.

Entä millainen on geneettisesti tärkeiden alkuperäisten kotieläinrotujemme historia? Professori Juha Kantanen kuvaa sitä sopeutumisen voittokuluksi.

– Nykyisten alkuperäisten kotieläinrotujemme, itäsuomalaisen kyyttökarjan, suomenhevosen ja suomenlampaan, esivanhemmat sopeutuivat vaativiin pohjoisiin olosuhteisiin ja niukkaan talviruokintaan. Ilman näitä sopeutumisgeeneillä varustettuja eläimiä suomalaisten elo Euroopan pohjoisella laidalla olisi ollut huomattavasti niukempaa ja hankalampaa.

Huomio uhanalaisiin kaloihin

Suomen kansalliset kalageenivarat saavat oman ohjelmansa, jonka toteuttamisvastuu on myös Lukessa. Suunnittelutyössä keskeistä on ollut laajan sektorin rajaaminen: mitä kalakantoja ohjelman pitäisi sisältää?

– Uudessa Geenivarat-lehdessä esittelemme erittäin uhanalaiset kalalajimme: vaellussiian, napapiirin eteläpuolisen järvitaimenen ja ankeriaan. Ne kaikki tarvitsevat aktiivisia toimenpiteitä, jotta niiden luontainen lisääntyminen vesissämme paranisi, kertoo tutkimuspäällikkö Petri Heinimaa.

 

Suomen hirvikanta on hienoisessa kasvussa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomen hirvikannan koko syksyn 2014 jahdin jälkeen on Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan noin 83 000 hirveä. Kanta kasvoi edellisvuodesta noin 4 prosenttia.

Kokonaisuutena hirvikanta on nyt noin 40 prosenttia pienempi kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin kanta oli suurimmillaan. Nykyiset hirvitiheydet ovat suurimmassa osassa maata lähellä alueellisten riistaneuvostojen asettamia hirvitiheystavoitteita. Talvehtivassa kannassa oli Pohjois-Suomessa Oulun ja Lapin läänissä keskimäärin 2,1 hirveä ja Etelä-Suomessa 3,4 hirveä tuhatta hehtaaria kohden.

Urosten osuus kasvussa

Hirvikannan pienentämiseen tähdännyt runsas metsästys viimeisen viidentoista vuoden aikana on muuttanut kannan rakennetta ja kasvattanut aikuisten naaraiden osuutta suhteessa uroksiin. Nyt naarasvoittoisuuden kasvu aikuiskannassa on taittunut ja urosten osuus kasvaa. Etelä-Suomessa on 1,8 hirvilehmää hirvisonnia kohti ja Pohjois-Suomessa 1,6 hirvilehmää hirvisonnia kohti.

Hirvikanta tuottaa edelleen runsaasti jälkikasvua: Etelä-Suomessa on 60 vasaa ja Pohjois-Suomessa 53 vasaa sataa aikuista kohti. Toukokuussa Suomeen syntyy noin 46 000 hirvenvasaa, ja hirvikanta ennen syksyn hirvijahtia on noin 126 000 hirveä.

http://www.luke.fi/tiedote/suomen-hirvikanta-on-hienoisessa-kasvussa/

Laji.fi laittaa eliöt lokeroihin

2015-05-21 12_55_33-FeedDemon Pro 4.5

Massiviinen Suomen Lajitietokeskuksen portaali Laji.fi kerää ensimmäistä kertaa Suomen eliölajitiedon yhteen paikkaan. Testikäytössä olevasta palvelusta rakentuu työkalu tutkijoille, päättäjille, luontoharrastajille ja opettajille. Portaalissa kuka tahansa voi selvittää vaikka lempimetsänsä kasvit, linnut ja käärmeet sekä ilmoittaa omat havaintonsa.

Luontokuvista täyttyvän sivuston tietovarastoon yhdistetään tiedot eri ympäristötoimijoiden lähteistä. Data on avointa, joten tutkijoiden lisäksi kalastajille, marjastajille, retkeilijöille ja koululaisille on luvassa uusia palveluita.

Yhdistetty tieto levinneisyydestä, uhanalaisuudesta ja elintavoista tuo nipun uusia keinoja monen uhanalaisen lajin ja elinympäristön suojeluun.

– Avoin tieto lisää myös sellaisten lajien arvostusta, joita ei yleensä postikorteissa nähdä. Yhteiskunta kehittyy avoimemmaksi ja tietoa käytetään entistä tehokkaammin, Lahti sanoo.

Aivan kaikkea tietoa palvelusta ei kuitenkaan näe. Uhanalaisten lajien tarkat sijaintitiedot on tarkoituksella piilotettu.

Monessa muussa maassa Lajitietokeskusta vastaavat palvelut ovat olleet jo pitkään tutkijoiden ja muiden luonnosta kiinnostuneiden käytössä. Esimerkiksi Ruotsissa Artdatabanken on toiminut jo vuosia.

– Suomen Lajitietokeskuksesta on kuitenkin tulossa toimivampi ja näyttävämpi, lupaa Luonnontieteellisen keskusmuseon LUOMUKSEN johtaja Leif Schulman.

Maaliskuussa Luomuksen tutkijat ja Yle Luonto aloittivat Lajitietokeskuksen pilottihankkeena sammakkoeläinten ja matelijoiden kartoituksen. Tieto tulee tarpeeseen, sillä edellisestä kartoituksesta on 20 vuotta. Toistaiseksi palveluun on kirjattu sammakkoelämistä ja matelijoista lähes 1 500 havaintoa.

Suomen Lajitietokeskus antaa tärkeää tietoa päätöksentekijöille ja ympäristöviranomaisille eri lajeista. Tieto on olennaista muun muassa ilmastonmuutoksen tutkimukselle. Lajitietokeskuksen perustamista on pidetty välttämättömänä jo vuosia, jotta esimerkiksi YK:n tavoitteet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi voidaan täyttää.

Luomuksen vetämä projekti ulottuu vuoden 2017 loppuun osana Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Envibase-hanketta ja Suomen Akatemian tutkimusinfrastruktuuriohjelmaa.

http://laji.fi/

 

Kattohaikara yrittää pesiä – malttia katseluun

kattohaikara_micha-fager

 

Kattohaikara yrittää pesiä Koski Tl:ssä. 11.5.2015. Kuva: Micha Fager

Kattohaikaran pesintä on alkanut Varsinais-Suomessa Koski Tl:ssä. Paikalla on käynyt paljon uteliaita katselijoita ja lintukuvaajia, eikä ihan kaikilla ole riittänyt malttia ihailla haikaraparia riittävän kaukaa. BirdLife Suomi muistuttaakin, että pesällään olevia haikaroita ei pidä lähestyä. On muistettava huomaavainen havainnointi ja säilytettävä kunnioittava etäisyys. Lakikin kieltää lintujen häiritsemisen.

Kosken haikarapari on viipynyt lähes kolme viikkoa kattohaikaralle varta vasten sähkötolpan päähän rakennetussa tekopesässä. Pariskunta on kantanut pesään lisää risuja ja kohentanut pesää, mutta on epävarmaa, onko pesässä munia. Jos tämä varmistuu, pesintä on Suomen ensimmäinen.

Kattohaikaraa on jo odotettu pesimälinnustoomme, sillä Suomessa vierailee joka kevät kymmeniä tai satoja kattohaikaroita. Eri puolille Etelä-Suomea on rakennettu joitakin tekopesiä kattohaikaralle, ja muutama pesintäyritys n todettu aikaisemminkin. Toukokuussa 2004 haikarapari yritti pesiä nykyisen Perniön alueella, ja Pirkanmaalla on kahdesti havaittu soidintavia pareja.

Suomea lähinnä kattohaikara pesii Virossa, jonka kannaksi arvioidaan 4 000–5 000 paria. Ruotsissa laji pesi 1950-luvulle saakka ja Tanskassa tämän vuosituhannen alkuun. Viime vuosina kattohaikara on palannut Tanskaan.

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo itämerennorppiin

antti-halkka-wwf

 

Kuvaoikeudet: Antti Halkka/ WWF

Tuhansia norppia pakkautui toukokuun alussa Perämeren pohjoisrannikolle, sillä merellä jäätä oli harvinaisen vähän. Kuluneen talven jäätilanne varoitti tulevista heikoista jäätalvista.

”Suurin osa alueen norppakannasta ajautui viimeisten jäiden mukana rannikon tuntumaan. Tämä tuo konkreettisella tavalla näkyviin sen, että Perämerelläkin ilmaston lämpeneminen vaikuttaa jo suuresti norppien elämään”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Kevään karvanvaihtoaikana norpat pyrkivät kuivalle alustalle ja normaalisti jäätä löytyy kauempaa mereltä. Kulunut talvi oli kuitenkin monessa mielessä poikkeuksellinen Itämerellä. Ilmatieteen laitoksen mukaan jäätalvi, eli ajanjakso, jolloin Itämerellä esiintyy jäätä, päättyi tänä talvena Suomen merialueilla aikaisemmin kuin koskaan. Talven huippukohdassa jääalue on ollut pienempi vain vuonna 2008. Perämeri ei myöskään jäätynyt tänä talvena kertaakaan kauttaaltaan.

”Nyt lähes ennätysleutona vuonna jäätilanne antoi näytteen talvesta, jollainen on keskimäärin odotettavissa joskus 2080-luvulla, jos ilmaston lämpeneminen jatkuu ennakoidusti”, WWF:n merihyljetyöryhmän puheenjohtaja Antti Halkka sanoo.

Kansainvälisesti vaarantuneeksi luokitellun itämerennorpan tulevaisuuden näkymät ovat synkät, jos ilmaston lämpenemistä ei saada pysäytettyä. Viime vuosina käynnissä ollut norppakannan hidas kasvu voi taittua, mikäli huonot jäätalvet yleistyvät.

”Tänäkin talvena norpilla oli todennäköisesti vaikeuksia poikimisessa, sillä Perämeren jäät olivat poikasaikaan helmi–maaliskuussa epävakaat. Vuosisadan lopulla erityisen leudot talvet voivat olla käytännössä jäättömiä ja siten katastrofaalisia poikimiselle”, Halkka sanoo.

:KATSO VIDEO: Myskihärkämorsian Ranualle Kööpenhaminasta: Myskihärkä- uros Max sai vihdoinkin naarasseuraa

2015-05-18 14_27_14-Myskihärkämorsian Ranualle Kööpenhaminasta (uusi)

Ranuan eläinpuistossa poikamiehenä elellyt myskihärkä Max sai viime viikolla seuraa. Kööpenhaminan eläintarhasta haettiin 2-vuotias Bodil-niminen naaras.

Bodilin yli 1800km:n matka Ranualle meni hyvin. Suurin huolenaihe arktisiin oloihin tottuneen myskihärän kuljetuksessa on lämpötila, jota seurattiinkin matkan aikana tarkasti kuljetuslaatikkoon asennetun anturin välityksellä. Bodil otti kuljetuksen rauhallisesti ja jopa söi heinää pidemmillä pysähdyksillä. Ranualle saavuttua nuori myskihärkänaaras tutki aitaustaan ja etsiytyi sitten ruoan ääreen. Eläinten tuontiin ulkomailta liittyy aina terveystarkastuksia ja -testauksia, joten vielä eivät Max ja Bodil päässeet samaan aitaukseen. Ennen syksyn kiima-aikaa ”nuoripari” on tarkoitus esitellä toisilleen ja toiveissa on tietysti pikkuisen myskihärkäkilin syntymä vuoden kuluttua keväällä.

Vuohieläimiin kuuluva myskihärkä on uhanalainen laji, jonka tulevaisuuteen luonnossa vaikuttaa ilmaston lämpeneminen. Myskihärkiä varten onkin Euroopan eläintarhojen liitossa perustettu suojelu- ja lisäännyttämisohjelma (EEP; European Endangered species Programme), jonka tanskalainen koordinaattori valitsi Bodilin Maxille puolisoksi. Eurooppalaisissa eläintarhoissa on alle 80 myskihärkää noin 20 tarhassa, joten Max joutui odottamaan vuosia sopivaa naarasta, joka ei olisi sille liian läheistä sukua. Myskihärkänaaraat ovat sukukypsiä 2-vuotiaina. Niiden kiima-aika on syksyllä ja jälkeläiset syntyvät seuraavana keväänä 250vrk:n kantoajan jälkeen.

Pyöriäiskampanja käynnistyy, havaintoja Itämeren pyöriäisestä kerätään jälleen

ac870fb613372efd_800x800ar

Itämerellä harvinaisesta pyöriäisestä kaivataan jälleen havaintoilmoituksia. Pyöriäinen on Itämeren ainoa valaslaji ja kannan koon arvioidaan olevan noin 450 yksilöä. Arvio perustuu kansainvälisessä SAMBAH-hankkeessa tehtyyn seurantaan, jossa meren pohjaan ankkuroitiin kuuntelulaitteita.

”Kaikki näköhavainnot ovat todella tärkeitä, sillä niiden avulla saamme arvokasta tietoa pyöriäisten esiintymisestä merialueellamme ja sen perusteella voimme arvioida mm. suojelu- ja tutkimustarpeitamme”, kertoo neuvotteleva virkamies Penina Blankett ympäristöministeriöstä.

Itämeren pyöriäisiä uhkaavat ympäristömyrkyt, verkkokalastus, saasteet sekä vilkkaan vesiliikenteen aiheuttamat häiriöt ja vedenalainen melu. Nykytiedon mukaan pyöriäinen ei todennäköisesti lisäänny Suomen vesillä.

Pyöriäisten havainnointikampanja alkaa kansainvälisenä pyöriäispäivänä sunnuntaina 17. toukokuuta. Teemapäivä liittyy UNEP:in alaisen ASCOBANS -järjestön sopimukseen pienvalaiden suojelusta Pohjanmerellä ja Itämerellä. Pyöriäisten havainnointikampanja muistuttaa ihmisiä pitämään silmänsä auki merellä liikkuessaan ja ilmoittamaan havainnoistaan. Tavoitteena on myös lisätä tietoa Itämeren uhanalaisesta ja ainoasta valaslajista.

Pyöriäishavaintoja ryhdyttiin keräämään ensimmäisen kerran vuonna 2001. Vuoteen 2015 mennessä Suomen alueella on tehty noin 70 pyöriäishavaintoa noin 120 yksilöstä, keskimäärin 10 yksilöä vuodessa. Merkittävin osa havainnoista keskittyy Saaristomerelle. Havainnointikampanjassa ovat mukana Turun ammattikorkeakoulu, WWF Suomi, Luonnonvarakeskus, Särkänniemen Delfinaario, Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö.

Kuinka tunnistan pyöriäisen

Pyöriäisen näkee yleensä sattumalta. Monista delfiinilajeista poiketen pyöriäinen hyppii harvoin kokonaan ilmaan. Pyöriäinen ei ole niin utelias kuin monet muut valaat, eikä lähesty veneitä kovin usein. Tavallisesti pyöriäisen huomaa ja tunnistaa rullaavasta pintakäynnistään, jonka aikana näkyy tummanharmaata selkää ja pieni kolmiomainen selkäevä. Suomenkielisen nimensä pyöriäinen on saanut juuri tästä rullaavasta uintitavastaan.

Pyöriäisellä on pituutta vain noin 1,5 metriä ja painoa noin 50–60 kiloa. Pyöriäinen elää pääosin matalissa, alle 60 metriä syvissä rannikkovesissä ja vuonoissa. Ravinnokseen se käyttää mm. silakkaa, kilohailia, pieniä turskia ja muita pohjakaloja kuten tuulenkaloja ja tokkoja.

Ähtäri Zoon Aasia alueen lajisto laajenee – Eläinpuisto valmistautuu pikkupandojen tuloon

Pikkupanda3

Ähtäri Zoo odottaa parhaillaan uusia asukkaita eläinpuistoon, nämä kesäkuun 2015 lopulla Euroopan tarhoista saapuvat eläimet ovat pikkupandoja. Eläinten saapuminen osaltaan laajentaa Ähtäri Zoon Aasian uhanalaisten eläinten lajistoa uuden aluesuunnitelman mukaisesti. Suloisen pikkupandan tuloon valmistaudutaan Ähtärin Eläinpuistossa näille puissa kiipeileville raitahännille sopivan tarhan rakennustöillä.

Pikkupandojen tuontia Ähtäriin on valmistellut intendentti Mauno Seppäkoski. Hän on Skandinavian ainoa villieläinten kuljetukseen luvan saanut ammattilainen ja nämä siirrot vaativat pitkät ja huolelliset valmistelut. Ähtäri Zoo on EAZA:n eli Euroopan eläinpuistojen ja akvaarioiden kattojärjestön jäsen ja on mukana globaalissa uhanalaisten eläinten suojeluohjelmassa, johon myös pikkupanda kuuluu. Suojeluohjelmassa huolehditaan tarkasti eläinten kantakirjoista ja koordinoidaan eläinten siirrot eri tarhojen välillä. Tämän ohjelma puitteissa Ähtärissä asuu Aasian lajistosta jo lumileopardi ja takini eli härkägemssi.

Pikkupanda (Ailurus fulgens) eli kultapanda tai kissakarhu on petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäslaji, sukunsa ja heimonsa ainoa nykyisin elävä laji. Pikkupanda on erittäin uhanalainen eläinlaji ja näillä eläintarhojen välisillä siirroilla turvataan pikkupandojen geneettisen perimän säilyminen. Punaturkkista pikkupandaa tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan vuoristossa, jopa 2 200–4 800 metrin korkeudessa aivan eteläisessä Kiinassa ja Pohjois-Myanmarissa. Lajin määrä vähenee vääjäämättä, sillä pikkupandaa uhkaa mm. salametsästys ja luonnollinen eläinympäristö tuhoutuu kaupungistumisen myötä.

Tämän kasvissyöjän pääravintoa ovat bambunversot, mutta ne syövät myös ruohoa, juuria, hedelmiä ja hyönteisiä. Pikkupanda on hämäräajan eläin ja ne elävät yksinään tai pareittain. Naaras synnyttää 1–4 sokeaa poikasta.

Uhanalaisten eläinten siirto eläintarhasta toiseen on laillista, luvanvaraista CITES -tuontia, jota valvoo mm. Suomen tulli, Suomen Riistakeskus ja EVIRA sekä vastaavat tahot lähettävissä maissa. Uudelle tulokkaalle tehdään vielä Ähtärin Eläintarhassa tulotarkastus Mauno Seppäkosken ja eläinlääkäri Tarja Suojarannan toimesta.