Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Sankarisarvipöllö ylitti Atlantin

d5bf64d5-c734-4378-ac3c-df5d1016a0bc-main_image
Islannista löydetty sarvipöllö rengastettavana Valassaaren lintuasemalla Merenkurkussa (Kuva: Jan Hägg)
Meren ylitys on valtaosalle linnuista valtava voimainponnistus täynnä riskejä, sillä mahdollisuutta levähtämiseen ei ole. Tammikuussa Islannista löydettiin Suomessa rengastettu sarvipöllö, joka on ensimmäisen kerran todistetusti selvinnyt Atlantin ylityksestä ja satojen kilometrien merimatkasta.

Kaikkiaan 11 miljoonasta Suomessa rengastetusta linnusta vain kolme, lapintiira, tilhi ja pajulintu on aiemmin tavattu Islannista. Neljäntenä lajina tämän matkan on nyt todistetusti tehnyt sarvipöllö. Juuri julkaistun ja koko rengastusaineiston kokoavan Suomen Rengastusatlaksen mukaan Suomessa rengastettuja sarvipöllöjä tavataan tyypillisimmin Itämeren ja Länsi-Euroopan rannikoilta. Merenylityksen pituusennätystä on tähän asti pitänyt hallussaan Shetlannista löydetty yksilö.

– Tällaisten rengaslöytöjen kohdalla ei voi olla hämmästelemättä lintujen sisukkuutta muuttomatkallaan. Suomesta todistetusti Islantiin päässeistä linnuista vain lapintiira on todellinen mertenseilaaja ja esimerkiksi piskuisen pajulinnun selviytyminen saarivaltioon on pienoinen ihme. Matkaa voi ihmisen osalta ainakin etäisesti verrata valtamerilaivoja edeltävään aikaan. Tuolloin Islannin saavuttivat vain kaikkein taitavimmat merenkävijät – viikingit – ja heillekin purjehdus oli äärimmäisen haasteellinen, kertoo museomestari Petteri Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Muuttomatkallaan pyydystetyn sarvipöllön rengasti Jan Hägg Valassaarten lintuasemalla Mustasaaressa. Sieltä linnun matka jatkui 2063 kilometrin päähän Islantiin, mistä pöllö löydettiin siipirikkona ja nälkiintyneenä. Luultavasti sen kohtaloksi olivat koituneet sähkölinjat ja vahingoittunut lintu jouduttiin lopettamaan. Aiemmin Islannista on löydetty neljä manner-Euroopassa rengastettua sarvipöllöä, mutta kaikki havainnot ovat yli 30 vuoden takaa.

Vastikään saatiin toinenkin suomalaisittain poikkeava rengaslöytö, kun Jarmo Ahtisen Savukoskella rengastama muuttohaukka tavattiin hyvävoimaisena Guinea-Bissaussa. Poikasena kesällä 2011 rengastetun muuttohaukan rengas onnistuttiin lukemaan kaukoputkella sen saalistaessa tiiroja. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen muuttohaukka, joka on tavattu Saharan eteläpuolelta. Matkaa rengastus- ja tapaamispaikan välillä on huimat 7 093 kilometriä.

Lintujen rengastus Luomuksen sivuilla

Pandojen määrä kasvussa

SCR_335792

Isopandojen määrä maailmassa on kasvanut 268 yksilöllä viimeisten kymmenen vuoden aikana, kertoo Kiinan hallituksen selvitys. Selvityksen mukaan luonnossa elävien isopandojen määrä on nyt 1 864. Selvitys on tehty ympäristöjärjestö WWF:n tuella.

Populaatio  on kasvanut noin 17 prosentilla (16,8%) vuoteen 2003 verrattuna, jolloin tehtiin edellinen selvitys.  Pandoja elää luonnossa ainoastaan Kiinassa Sichuanin, Shaanxin ja Gansun maakunnissa.

Fourth National Giant Panda Survey –selvityksen mukaan isopandojen maantieteellinen esiintymisalue Kiinassa on myös laajentunut ja on nyt 2 577  000 hehtaaria.

Suuri osa isopandoista, 1 246 yksilöä,  elää luonnonsuojelualueilla. Kiinassa on tällä hetkellä 67 pandojen suojelualuetta. Määrä on lisääntynyt 27 suojelualueella kymmenen vuoden aikana.

“Selvitys osoittaa, että suojelualueiden perustaminen on tehokasta niin pandojen suojelussa Kiinassa kuin muuallakin suojelutyössä maailmalla”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

WWF tukee Kiinan hallituksen työtä perustamalla suojelualueita ja luomalla niiden väliin metsätiloja ja bambukäytäviä, jotka auttavat pandoja löytämään ravintoa ja lisääntymiskumppaneita. WWF on vastuussa suuresta osasta suojelualueita ja pandojen suojelutoimien kehittämisestä.

Vaikka isopandojen suojelussa on tapahtunut edistystä, suojelussa on edelleen suuria haasteita. Selvityksen mukaan noin kolmasosa isopandoista (33,2%) elää suojelualueiden ulkopuolella. Niitä uhkaa elinalueiden pirstoutuminen.

Vaikka esimerkiksi isopandojen salametsästys on selvityksen mukaan vähenemässä, pandoja uhkaavat muun muassa kaivostoiminta, vesivoiman rakentaminen, turismi ja teiden ja muun infrastruktuurin rakentaminen.

WWF:n isopandojen suojelustrategia vuosille 2015-2025 pyrkii löytämään tasapainon pandojen suojelun ja paikallisyhteisöjen kestävän kehittämisen välille.

Ranuan eläinpuiston karhut heräilemässä

1960964_821326364590738_343224668565994025_o

 

Kuvaoikeudet: Ranua Zoo

Ranuan eläinpuiston vanha karhuherra Palle-Jooseppi pääsi perjantaiaamuna haistelemaan kevättuulia, kun pesäluukku aukaistiin. 28-vuotias ruskeakarhu on tunnetusti eläinpuiston karhuista se, joka herää ensimmäisenä talviuniltaan.

– Palle-pappa on erikoistunut ovien kolisteluun. Sen kuulee melkein koko puisto, kun herra on sitä mieltä, että nyt olisi ulospääsyn aika, kertoo eläintenhoitaja Miia Varanka.

Palle tuli heti pesäluukun avaamisen jälkeen ulos. Hangessa odotti kiva yllätys, sillä metsästysseura oli lahjoittanut karhulle hirven pään.

– Palle bongasi pään aika äkkiä ja alkoi syödä. Vähitellen lisäämme Pallen ruokavalioon omenaa, porkkanaa ja leipää. Pikkuhiljaa lisätään lihan ja kalan määrää.

Varangan mukaan Palle painoi syksyllä muhkeimmillaan lähes 350 kiloa, mutta karhut menettävät noin neljänneksen elopainostaan talviunen aikana.

Ranuan eläinpuiston neidot Malla ja sen vuoden ikäinen pentu Jemma jatkavat vielä talviuntaan omissa pesissään. Tytöt menivät talviunille pari viikkoa myöhemmin kuin Palle.

Palle on Jemman isoisä.

Karhut ovat heränneet talviuniltaan tällä viikolla myös Ähtärin eläinpuistossa. Korkeasaaren karhut virkosivat talviuniltaan jo viime viikolla.

Karhut heräsivät Ähtärissä – katso kuvat ja video

6702

Poikkeuksellisen lämmin sää sai myös Ähtärin leveysasteilla aikaan sen, että karhupariskunta Mörri ja Mimmi sekä heidän vilkkaat karhupojat, vuonna 2013 syntyneet Nuka ja Jaki heräsivät näin aikaisin ihmettelemään kevään tuloa.

Karhumme kolistelivat jo sen verran malttamattomina talvipesän ja sisätarhan ovia, että he pääsivät keskiviikkona 25.2. klo 13 nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta ja peuhaamaan Karhulan koskemattomilla hangilla.

WWF: Maailman harvinaisimman kissapedon määrä tuplaantui

10954327_335341793322134_2017139019999000306_n

Leopardin harvinaisen alalajin ja maailman harvinaisimmaksi arvioidun kissapedon, amurinleopardin, määrä on kaksinkertaistunut viimeisen seitsemän vuoden aikana. Juuri julkaistujen tutkimustulosten mukaan Venäjällä elää nyt ainakin 57 amurinleopardia, kun vuonna 2007 niitä laskettiin olevan vain noin 30 yksilöä. Lisäksi laskentojen yhteydessä Kiinassa havaittiin 8–12 amurinleopardia.

Amurinleopardien laskenta tehtiin Venäjän Land of the Leopard -kansallispuistossa yli 360 000 hehtaarin alueella. Leopardien yksilömäärää selvitettiin riistakameroiden ottamista kuvista amurinleopardien turkin yksilöllisen täpläkuvioinnin avulla. Leopardimäärän selvittämiseksi tutkijat analysoivat jopa kymmenen tuhatta valokuvaa. Laskennassa olivat mukana Land of the Leopard -kansallispuisto sekä Venäjän tiedeakatemia yhteistyössä WWF:n ja muiden organisaatioiden kanssa.

“Välittömästä sukupuuton uhasta huolimatta amurinleopardi osoittaa rohkaisevia merkkejä asteittaisesta toipumisesta. Yksilömäärän kasvu on osoitus sitoutuneen suojelutyön tuloksellisuudesta. Seuraavaksi Venäjän ja Kiinan tulisi tehdä yhteistyötä amurinleopardille sopivan elinalueen suojelemiseksi”, sanoo kansainvälisen WWF:n lajiohjelman päällikkö Carlos Drews.

Kaikki tiedossa olevat amurinleopardin lisääntymisalueet sijaitsevat vuonna 2012 perustetussa Land of the Leopard -kansallispuistossa. Kansallispuisto on myös uhanalaisen amurintiikerin koti. Seuraavaksi tutkijat jatkavat leopardipopulaatioiden seuraamista läheisillä luonnonsuojelualueilla Kiinassa.

KORKEASAARI: Karhujen talviuni päättyi etuajassa

2015-02-20 15_40_41-Korkeasaari

 

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2015) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren karhut ovat heränneet talviuniltaan ja ne ulkoilivat tänään ensi kertaa. 14- ja 9-vuotiaat naaraskarhut ovat aiempina vuosina nukkuneet maaliskuun alkuun asti, mutta tänä talvena niiden talvilepo keskeytyi useita kertoja. Nyt karhut eivät ruokailtuaan vetäytyneetkään enää takaisin nukkumaan, joten hoitajat päästivät ne ulos nuuhkailemaan kevään lähestymistä.

Luukun auettua karhut kömpivät pihalle tarkastamaan tutut paikat. Pian eläintenhoitajien kevätherkuiksi tuomat hunajaleivät veivät huomion ja niiden perässä kiivettiin puuhunkin saakka. Siinä sivussa karhut kävivät pientä painia ja ottivat laukka-askelia ympäri tarhaa. Karhut kävivät järsimässä myös sulaneen lumen alta paljastunutta ruohoa.

Reippaasta ulkoilusta huolimatta talviunilta heränneiden karhujen ruokahalu ei ole vielä parhaimmillaan. Eläintenhoitajat ovat antaneet karhuille kevyttä kasvisravintoa, kuten salaattia, kiinankaalta ja juureksia. Lihaa lisätään ravintoon myöhemmin.

Talvipesä pidetään vielä avoinna, jotta karhut voivat halutessaan vetäytyä sinne torkkumaan. Karhulinnan katselutasanne on avattu yleisölle karhujen käytössä olevan tarhan kohdalta. Korkeasaari on nyt alkavana talvilomaviikonloppuna auki iltakuuteen saakka.

Suomenlahdella talvehtivien allien määrä on moninkertaistunut

Alli3

Kuvaaja: Pekka Rusanen

Suomenlahdella loppusyksyllä levähtävien ja talvehtivien allien määrät ovat olleet poikkeuksellisen suuria neljän viime vuoden aikana. Marraskuussa 2014 Helsingin ja Inkoon välillä ruokaili yhden päivän aikana yli 70 000 allia.

Alli on arktisilla alueilla pesivä vesilintu, jonka Luoteis-Euroopan tärkein talvehtimisalue on Itämeri. Suomen oma Lapin pohjoisosiin keskittyvä pesimäkanta on arvioitu 1 500-2 000 parin suuruiseksi. Valtaosa Itämerellä talvehtivista linnuista pesii Venäjän tundralla.

Allin talvikanta Itämerellä on vähentynyt peräti 75 prosenttia kolmessa sukupolvessa. Vuosina 1988–1993 talvikannan suuruudeksi arvioitiin 4,3 miljoonaa yksilöä, kun vuosien 2007–2009 laskennoissa niitä havaittiin enää 1,5 miljoonaa. Vähenemisen pääsyyksi on arvioitu poikastuoton voimakasta heikkenemistä Venäjällä. Tunturisopulien kannat vähenivät jyrkästi tundralla 1990-luvulla, minkä seurauksena allien poikueisiin kohdistuva saalistuspaine kasvoi ja poikastuotto romahti. Itämerellä allit kärsivät lisäksi öljypäästöistä ja kalaverkkoihin kuolemisesta.

”Suomen merialueella allien talvimäärät ovat pysyneet vakaina Ahvenanmaalla, jossa niitä on seurattu 1970-luvun alusta lähtien vakioitujen merilintulaskentojen avulla. Suomenlahdella allien talvimäärät ovat kuitenkin moninkertaistuneet 2010-luvulla”, toteaa vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos.

Neljän viime talven aikana kymmeniä tuhansia alleja on talvehtinut Helsingin ja Porkkalan välillä aina meren jäätymiseen asti. Vuonna 2013 Helsingin Santahaminassa laskettiin tammikuun alussa 27 000 yksilöä ja vielä helmikuun puolivälissä Kirkkonummen Kallbådanilla havaittiin 3 500 allia jäärailoon ahtautuneena.

Helsingin edustan ruokailualueet on kartoitettu

Talven 2013–2014 aikana Helsingin edustan allien ruokailualueet kartoitettiin laajalti. Allit ruokailivat pääasiassa matalikoilla, joilla meren syvyys on 5–10 metriä. Allit yöpyvät avomerellä ja palavat ruokailualueilleen aamuisin auringonnousun jälkeen.

”Suurin yksittäinen ruokailuparvi kohdattiin 11.1.2014 Katajaluodon rantamatalikolla. Vain muutamien kymmenien aarien alueella ruokaili lähes 7 000 allia. Saman vuorokauden laskentatulos oli 15 000 allia kuudessa suuressa parvessa”, kertoo kartoitustyön tehnyt Jarmo Nieminen.

Allit käyttävät ravinnokseen pääasiassa sinisimpukoita. Uusimpien tutkimusten mukaan sinisimpukoiden määrä läntisellä Suomenlahdella on lisääntynyt ja niiden koko on kasvanut. Esimerkiksi Porkkalan edustalla sinisimpukat peittävät kallioisia pohjia yhtenäisenä mattona. Parantunut ravintotilanne selittääkin allien korkeat syksyiset ja talviset levähtäjämäärät Suomenlahden länsiosissa.

Metsähallituksen raakku-raportti: Kollaja-hanke uhkaa raakun elpymistä Iijoella

a214

Lohi ja taimen ovat raakulle eli jokihelmisimpukalle välttämättömiä isäntäkaloja. Jokien patoamisen takia lohen varassa lisääntyvät raakkukannat ovat kuolemassa vanhuuteen. Raakun ja sen isäntäkalojen kantoja ovat heikentäneet myös maa- ja metsätalous, turvetuotanto, jokien perkaukset ja ojitukset.

Metsähallituksen luontopalvelujen vetämän Raakku!-hankkeen loppuraportti paljastaa, että vain ani harva raakkukanta säilyy Suomessa ilman elvyttämistä.  Hankkeessa on myös koottu metsäammattilaisille ohjeita raakkualueilla toimimiseen.

Raakut hätää kärsimässä

Ihmisen toiminta on muuttanut ja hävittänyt raakulle ja sen isäntäkaloille sopivia jokia ja puroja. Lohisidonnaisten raakkukantojen häviäminen on erityisen vahingollista, koska niiden geneettinen monimuotoisuus on suurinta. Jos kehitys jatkuu, jää raakun selviytyminen Suomessa muutaman latvapuron varaan, ja niissäkin kanta vähitellen taantuu.

Raakut on vielä mahdollista pelastaa

Iijoen sivujoen Livojoen ja Tuuloman vesistön Suomu- ja Luttojokien raakkukantojen elvyttäminen on vielä mahdollista, sillä niiden omat lohikannat ovat olemassa, ainoastaan lohen nousulle välttämättömät kalatiet puuttuvat. Livojoen lohen palauttaminen on yksin suomalaisten käsissä, mutta sitä varjostaa mahdollinen koskiensuojelulain purkaminen ja suunnitellun Kollajan tekoaltaan rakentaminen. Tuulomajoen lohen palauttamiseksi on jo tehty alustavaa suunnittelua yhdessä venäläisten kanssa.

Raakkuja voidaan auttaa välttämällä vesistöjen liettyminen sekä ravinteiden ja raskasmetallien kulkeutuminen niihin. Esimerkiksi suosimalla pienialaisia hakkuita ja kevyttä laikutusta, äestystä ja mätästystä, säilyttämällä pintakasvillisuus ehjänä ja huolehtimalla ojien saostusaltaiden ja pintavalutuksen riittävyydestä sekä riittävän leveillä suojavyöhykkeillä päästään jo eteenpäin raakun elinolojen parantamisessa.

Opaslehtinen metsäammattilaisille

Metsähallituksen vetämässä kolmen maan yhteisessä Raakku!-hankkeessa on tuotettu taskuun mahtuva opas raakun huomioimisesta metsätaloudessa ja muussa maankäytössä. Se antaa myös perustiedot raakun elinkierrosta ja uhanalaisuudesta. Opasta jaetaan metsäalan ja muille toimijoille, ja se on myös saatavissa Metsähallituksen verkkosivuilta.

Hanketta on rahoitettu Interreg IV A Pohjoinen -ohjelmasta. Kansallisia rahoittajia ovat hankkeiden toteuttajatahot Metsähallitus, Lapin ELY-keskus, Jyväskylän yliopisto, Norrbottenin lääninhallitus (Ruotsi), Bioforsk (Norja) ja NINA (Norja).

Lisätietoa:

11 miljoonaa rengastettua lintua

a3163e7a-7334-4cba-9853-3284a1681afe-main_image
Lintujen rengastus aloitettiin maassamme yli 100 vuotta sitten, vuonna 1913. Rengastuksia on sittemmin kertynyt huimat 11 miljoonaa, ja niistä on saatu noin 1,2 miljoonaa tapaamisilmoitusta. Nyt tuo massiivinen tietomäärä on muotoutunut kahdeksi Rengastusatlakseksi.

Rengastusatlaksen ensimmäinen osa julkaistiin kaksi vuotta sitten ja toinen osa on tullut juuri ulos painosta.

– Tämän toisen ja samalla viimeisen osan valmistumisen myötä haaveet ovat muuttuneet todeksi ja ainutkertainen, vuosia kestänyt hanke on saatu onnellisesti päätökseen, kertoo intendentti Jari Valkama Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Rengastusatlaksen toisen osan alussa on katsaus neljään eri aihepiiriin: rengastukseen liittyviin oheistutkimuksiin, lintuasemien historiaan ja rengastustoimintaan, sisämaan seurantapyyntiin ja Suomesta löydettyihin, ulkomailla rengastettuihin lintuihin.

Kirjan jälkipuolisko esittelee kuvin, tekstein, kartoin ja kuvaajin rengastustiedot lopuista lintulajeista, joita atlaksen ensimmäinen osa ei esitellyt. Kaikista kirjan teksteistä on englanninkieliset lyhennelmät, joten kirja palvelee myös kansainvälistä yhteisöä.

942b63e5-5509-48de-b5e8-ffdefa3a4b91

 

Rengastusatlaksen toinen osa esittelee muun muassa huuhkajan. (Kuva: Jari Valkama)

– Toisessa osassa on monella tavalla mitattuna vielä enemmän aineistoa kuin ensimmäisessä. Käsiteltyjen lajien määrä on suurempi. Käytettävissä olevien rengastusten ja löytöjen määrät ovat valtavia: tässä osassa käsitellään rengastusmäärällä mitattuna 92 prosenttia kaikista Suomen rengastuksista ja 77 prosenttia löytöaineistoista, Valkama jatkaa.

Varsinainen materiaali atlakseen on kerätty täysin vapaaehtoisvoimin. Rengastusatlas onkin koottu heille kiitokseksi ja kannustukseksi heidän tekemästään valtavasta työstä.

Atlas tarjoaa myös tutkijoille ideoita, miten mittavaa aineistoa voisi hyödyntää, antaa suurelle yleisölle ja kaikille linnuista kiinnostuneille yleiskuvan rengastuksen avulla saaduista tuloksista sekä vastaa moniin mielenkiintoisiin kysymyksiin, kuten miten pitkään lintumme elävät, minne muuttolintumme matkaavat ja mitkä tekijät niitä matkoillaan uhkaavat.

Rengastusatlaksen koostivat Jari Valkama, Pertti Saurola, Aleksi Lehikoinen, Markus Piha, Petri Sola ja William Velmala Luomuksesta ja Esa Lehikoinen Turun yliopistosta. Kirjan tekemistä ovat rahoittaneet Maj ja Tor Nesslingin Säätiö, Koneen Säätiö ja ympäristöministeriö.

Lintujen rengastus Luomuksen sivuilla

Rengastusatlas II on myynnissä Lintuvarusteessa (Koetilantie 1, Viikki) 49 euron hintaan.

Riihimäen linnustoselvitys valmistui

2015-02-13 14_04_29-Riihimäki linnusto loppuraportti JULKINEN_PIENENNETTY 2013-14 150107.pdf - Nitro

Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (K-HLY) on tehnyt Riihimäen kaupungin tilauksesta kunnan alueelle laajamittaisen linnustoselvityksen. 21 erillisen inventointikohteen tietojen lisäksi raportti sisältää yleiskuvauksen Riihimäen linnustosta, arvioinnin alueen linnustossa tapahtuneista muutoksista sekä tietoja kunnan alueella havaituista uhanalaisista lintulajeista. Edellisen kerran K-HLY selvitti Riihimäen linnustoa vuosina 1992-1993. Tuoreen selvityksen maastotyöt tehtiin vuosien 2013 sekä 2014 kevään ja alkukesän aikana.

”Laadukas raportti antaa kattavasti uutta tietoa linnuston nykytilasta ja sitä voidaan hyödyntää sekä yleiskaavoituksessa että asemakaavoituksessa. Raportti toimitetaan myös Hämeen ELY-keskukseen huomioitavaksi luonnonsuojelun toteutuksessa”, toteaa Riihimäen kaupungin ympäristöjohtaja Elina Mäenpää.

Loppuraportti palvelee myös suurempaa yleisöä kuin pelkästään kaavoituksesta ja maankäytöstä kiinnostuneita. Inventointikohteisiin sisältynyt Riihimäen Sammalistonsuo on yksi Hämeen tärkeimmistä lintukohteista, joka vetää lintuharrastajia ympäri Etelä-Suomea.

”Koulut ja muut oppilaitokset voivat hyödyntää opetuksessaan raportin tietoja. Lisäksi raportti sisältää hyödyllistä ja tärkeää tietoa myös toimialueemme lintuharrastajille”, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Kairamo.

Koska osa tämän selvityksen kohteista inventoitiin myös 20 vuotta sitten, samojen alueiden tuloksia vertailemalla voidaan havaita linnustossa tapahtuneita muutoksia. Näin selvitys toimii osana Kanta-Hämeen linnuston- ja ympäristönseurantaa”, loppuraportin koonnista vastannut Aki Aintila täydentää.

Riihimäen linnustoselvitys 2013-2014 -loppuraportti