Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Korkeasaaren aasianleijonapennuista Gina, Gira ja Gita

2015-01-23 13_01_23-Korkeasaari

 

Korkeasaari sai yleisöltä yli 7·500 nimiehdotusta. Kuva: Korkeasaari / Mari Lehmonen

Korkeasaaren eläintarha pyysi yleisöltä apua kolmen viime keväänä syntyneen aasianleijonanpennun nimeämisessä. Ehdotuksia kolmelle naaraspennulle tuli yhteensä reilut 7500, joista Kissalaakson eläintenhoitajat valitsivat nimet Gina, Gira ja Gita.

Tärkeä nimenvalintakriteeri oli G-kirjain, jolla viime vuoden poikasten nimien tuli alkaa. Nimien toivottiin myös liittyvän lajin kotiseutuun. Erittäin uhanalaisia aasianleijonia elää vain Luoteis-Intiassa Girin kansallispuistossa, josta johdettiin yhdelle pennulle nimi Gira. Gina ja Gita ovat intialaisia tytönnimiä. Gina tarkoittaa voimakasta naista ja Gita laulua. Eläintenhoitajat halusivat pennuille helpot, lyhyet ja ytimekkäät nimet.

Nimiehdotusten joukosta Gina löytyi lähes 200 kertaa, Gitaa ehdotettiin 78 ja Giraa 51 kertaa. Gir oli monen nimen taustalla. ”Olisi mukava olla lyhyitä ja ytimekkäitä nimiä, jotka olisivat vähän samantyyppisiä nimiä kuin Gir”, perusteluissakin todettiin. Gina-nimessä nähtiin periksiantamatonta johtajatyyppiä, joka sopii harvinaiselle leijonalle. ”Gita on kuin kita ja leijonalla on kita”, oli joku keksinyt. Valittuja nimiä oli ehdotettu myös Kalevan, Mankalan ja Mussalon kouluista – luokan yhteistyönä, lauman voimin kuten leijonilla.

Korkeasaaren nuoret leijonanpennut ovat talven mittaan kasvaneet vauhdilla ja ovat jo lähes 40-kiloisia. Huolimatta lämpimästä kotiseudustaan, ne käyvät päivittäin ulkoilemassa emonsa tai isänsä valvonnassa. Ison osan vuorokaudesta leijonat lekottelevat kuitenkin lämpimissä sisätiloissaan

Korkeasaaressa on kasvatettu aasianleijonia vuodesta 1992, jolloin Intian valtio lahjoitti yhdeksän leijonaa eurooppalaisille eläintarhoille lisäännyttämistä varten. Eläintarhojen suojeluohjelmaan kuuluvia leijonia on Euroopassa noin 100 yksilöä. Luonnossa arvioidaan olevan vain 350 aasianleijonaa.

Lippupakettien voittajat

Kaikkien pentujen nimeämiseen osallistuneiden kesken arvoimme neljä kahden hengen lippupakettia Korkeasaareen. Korkeasaari ottaa voittajiin yhteyttä henkilökohtaisesti tämän päivän aikana.

Yli tuhat laulujoutsenta uhmaa Suomen talvea

laulujoutsen-alehikoinen

 

Suurimmat joutsenparvet ruokailevat vielä pelloilla. Eckerö, 18.1.2015.Kuva: Aleksi Lehikoinen

Viime viikonlopun laulujoutsenlaskennoissa havaittiin lähes 1 300 talvehtivaa joutsenta. Laskennat ovat osa kansainvälistä hanketta, jonka tarkoituksena on arvioida Euroopan laulujoutsenkannan koko. Suomen talvista joutsenmäärää ei ole ennen selvitetty kattavasti.

Suomessa eniten joutsenia löytyi Ahvenanmaalta, jossa talvea viettää yli 900 laulujoutsenta. Leudolle talvelle tyypillisesti valtaosa Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen joutsenista ruokaili pelloilla. Sisämaassa joutsenia talvehtii jokien ja salmien virtapaikoissa. Pohjoisimmat laulujoutsenet havaittiin Kolarissa ja Muoniossa.

Ruotsissa laskettiin samaan aikaan 9 000–10 000 laulujoutsenta. Valtaosa joutsenista talvehtii Itämeren eteläosissa ja Pohjanmeren rannikolla. Ruotsin ja Suomen talvikantoihin vaikuttaa suuresti talven ankaruus, ja määrät ovat kasvaneet pesimäkannan kasvun ohella talvien leudontumisen myötä.

Fennoskandiassa ja Venäjällä pesivän, Luoteis-Euroopassa talvehtivan laulujoutsenkannan kooksi arvioitiin vuoden 1995 talvilaskennoissa vajaat 60 000 yksilöä ja kymmenen vuotta sitten noin 90 000. Kanta lienee tästä edelleen kasvanut, sillä pelkästään Suomessa laskettiin viime syksyn Joutsenbongauksessa 57 600 laulujoutsenta.

Kansainvälisistä joutsenlaskennoista vastaa Wetlands International -järjestö, ja Suomessa laskentoja koordinoivat Luonnontieteellinen keskusmuseo ja BirdLife Suomi.

WWF Suomi: Tiikerien määrä lähes tuplaantunut Intiassa

Indian tiger (Panthera tigris tigris); Thailand

 

© Martin Harvey/WWF-Canon

Tiikerien määrä on kasvanut merkittävästi Intiassa. Tänään julkaistun tiikerikartoituksen mukaan Intiassa elää arviolta 2226 tiikeriä.

Tiikerien määrä on kasvanut nopeasti Intiassa viime vuosien aikana. Vuonna 2006 Intiassa arvioitiin olevan 1411 tiikeriä ja vuonna 2010 populaation arvioitiin käsittävän 1706 yksilöä. Viimeisten neljän vuoden aikana tiikerikanta on vahvistunut Intiassa 520 yksilöllä.

”Olemme ylpeitä tiikerikannan kasvusta. Olemme mukana tiikereiden ja muiden uhanlaisten lajien suojelutyössä Himalajalla, jossa Intialla on merkittävä rooli. Tiikerikannat ovat lähteneet kasvuun myös Nepalissa, joka on WWF Suomen pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppani”, sanoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Populaation kasvua Intiassa selittävät suojelutyön aiempaa parempi hallinnointi sekä suojelun kehittyminen tiikerien elinympäristöissä.

Salametsästys on yhä merkittävin uhka tiikereille, koska tiikereiden osilla on kova kysyntä etenkin Aasiassa. Intian suojeluviranomaiset painottavat, että myönteinen kehitys vaatii jatkossakin tiikerien sekä niiden saaliseläinten salametsästyksen kitkemistä. Lisäksi tiikereiden mahdollisuus liikkua elinalueelta toiselle on taattava ja alueet, joilla tiikerit lisääntyvät, on säilytettävä.

Tiikereiden määrää kartoitettiin Intiassa 18 osavaltiossa yli 300 000 neliökilometrin alueella. Tiikereiden laskennassa käytettiin kameroita, joita oli sijoitettuna kaikkiaan yli 9 700 eri paikkaan.

Status of Tigers in India 2014 -raportin tekemiseen osallistui Intian viranomaisten lisäksi luonnonsuojelujärjestöjä, kuten WWF Intia.

Luke: Susien määrä on lisääntynyt

susilaumat-ja-kahdestaan-liikkuvat-sudet

Susilaumat ja kahdestaan liikkuvat sudet tammikuussa 2015. Vihreät symbolit viittaavat tunnettuihin laumoihin (arvio lukumäärästä keskellä), keltaiset kahdestaan liikkuviin susiin. Harmaat symbolit viittaavat reviireihin, joista merkittävä osa sijainnee Venäjän puolella.

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi Suomen susikannan kooksi tällä hetkellä 220 – 245 sutta. Viime vuonna helmikuun alussa susia oli 140 – 155.

Susien määrä kasvoi kaikilla kannanhoitoalueilla. Suurin muutos susien määrässä tapahtui itäisen Suomen kannanhoitoalueella, jossa on 130 – 140 sutta (viime arviossa 70 – 75). Läntisellä kannanhoitoalueella susia on 83 – 91 (viime arviossa 65 – 70). Poronhoitoalueella susien määräksi arvioidaan 7 – 14, kun vuosi sitten susia arvioitiin olevan 5 – 10.

Arvion perustana ovat tunnetut laumat ja kahdestaan liikkuvat sudet, jotka ovat todennäköisiä susipareja. Susiparien määrä pysyi samana eli 16 parina. Laumojen määrä sen sijaan kasvoi viime vuoden 16 laumasta 27 laumaan. Helmikuun 2014 arviossa tunnetuista 14 parista osa siis vakiintui nyt laumoiksi. Joulukuussa 2014, sulan maan aikana, susilaumoja arvioitiin alustavasti olevan 29 – 41. Arvio susilaumojen määrästä on tarkentunut loppu- ja alkuvuodesta lumipeitteen aikana tehtyjen lisähavaintojen ansiosta.

susikanta-arviot

Suomen susikannan koko vuosina 2006-2015. Kuvassa harmaana esitetty alue perustuu RKTL:n/nykyisen Luonnonvarakeskuksen vuosittain antamiin susikanta-arvioihin.

Yksinään liikkuvien susien osuus on noin 15 prosenttia talvisesta susikannasta. Huomattava osa itärajalla havaituista laumoista ja pareista liikkuu sekä Suomen että Venäjän puolella. Näistä yksilöistä Suomen susikanta-arvioon lasketaan mukaan puolet.  Kun lukuun otetaan mukaan molemmin puolin rajaa liikkuvien laumojen sudet, saadaan susien yhteismääräksi 240 – 268 (viime vuonna 150 – 170).

Luken arvio susien määrästä pohjautuu pääosin petoyhdyshenkilöverkostolta saatuihin havaintotietoihin. Tämän lisäksi havaintotietoja ovat toimittaneet Metsähallituksen henkilökunta, paliskuntien poroisännät, rajavartijat ja Suomen riistakeskus.  Lisäksi Luken maastohenkilökunta on tehnyt tiiviisti maastoseurantaa susikannan ydinalueilla Kainuussa, Ylä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Talviolosuhteet vaihtelivat suuresti maan eri osissa vielä joulukuussa 2014. Kunnollinen lumipeite saatiin keskiseen ja pohjoiseen Suomeen joulukuun kuluessa ja eteläiseen Suomeen vasta vuoden vaihteen jälkeen. Jälkihavaintojen tekemiseen käytettävissä ollut lumiaika on ollut kokonaisuudessaan lyhyt, minkä vuoksi arvioon liittyy osan laumoista kohdalla jonkin verran epävarmuutta.

Lausunto susikannan tilasta

Suojelualueet auttavat vesilintuja sopeutumaan ilmastonmuutokseen

2ecde732-89ba-417b-b97c-0942b6a18660-main_image
Uivelo on yksi näyttävimpiä sorsalintujamme (kuva: Aleksi Lehikoinen)
Ilmastonmuutos siirtää lajien levinneisyysalueita kohti napa-alueita. Useiden vesilintujen, kuten EU:n tasolla suojelua edellyttävän uivelon, talvehtimisalueet ovat siirtyneet Euroopassa kohti koillista leudompien alkutalvien ansiosta. Tuore 16 maan aineistoon perustuva tutkimus paljastaa, että EU:n lintudirektiivin perusteella suojellut luontokohteet edistävät uivelon levinneisyysmuutosta.

– Nykyään hieman kolmannes uivelokannasta talvehtii Pohjois-Euroopassa, kun vastaava luku oli kaksi vuosikymmentä sitten kuusi prosenttia. Pohjois-Euroopan talvikanta on runsastunut kaksi kertaa nopeammin suojelluilla alueilla verrattuna suojelemattomiin kohteisiin, kertoo tutkija Diego Pavón Jordán Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Koska lajien siirtyminen ilmastonmuutoksen myötä ei ole itsestään selvyys, tulosten perusteella EU:n suojelualueverkosto auttaa lajeja sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Suojelualueiden elinympäristön laatu on parempi kuin suojelemattomien, mikä voi edistää lajien mahdollisuuksia levitä uusille alueille.

Tutkimus paljastaa kuitenkin merkittäviä puutteita Pohjois-Euroopan suojelualueverkostossa. Useissa maissa suojelualueet on perustettu yli parikymmentä vuotta sitten kerätyn aineiston perusteella, ja tilanne on vanhentunut sekä elinympäristön muuttumisen että lajien levinneisyysmuutosten myötä.

Esimerkiksi Latviassa ja Ruotsissa yli 80 prosenttia uiveloista talvehtii EU:n suojelualueiden ulkopuolella. Heikoin tilanne on silti Suomessa, jossa vain pari prosenttia linnuista talvehtii suojelualueilla.

– Lajien levinneisyydet muuttuvat ilmastonmuutoksen takia myös tulevaisuudessa. Tämän vuoksi suojelualueverkoston kattavuutta tulisi tarkastella uudelleen niin uivelolla kuin muillakin lajeilla, tiivistää akatemiatutkija Aleksi LehikoinenLuomuksesta.

Tutkijat painottavat, että suojelualueverkoston kattavuuden tarkastelun lisäksi on tärkeätä ylläpitää perinteisiä suojelualueita lajien levinneisyysalueen eteläreunalla. Esimerkiksi poikkeukselliset ankarat talvet saattavat työntää lintuja myös tulevaisuudessa talvehtimaan eteläisille alueille.

EU:n lintudirektiivin ja Natura2000-suojelualueverkoston ensisijainen tehtävä on turvata lajien elinympäristöjä niiden koko levinneisyysalueella. Lajien levinneisyysalueiden muuttuessa ilmastonmuutoksen myötä tämä tavoite vaatii suojelualueverkoston uudelleen arviointia ja uusien suojelualueiden perustamista.

Tutkimus perustuu kansainvälisiin keskitalven vesilintulaskentoihin vuodesta 1990 lähtien, ja tulokset on julkaistu Diversity and Distribution-tiedesarjassa.

BirdLife Suomi: Pihabongaus järjestetään tänä talvena 10. kerran

pihabongaus-3

 

Pieni pihabongaaja Kuvaaja: Teemu Lehtiniemi

BirdLife Suomi järjestää 24.–25.1. jo kymmenennen kerran Pihabongaus-tapahtuman. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla ja havainnot ilmoitetaan BirdLifelle.

Pihabongaus on Suomen suurin lintutapahtuma. Osallistuakseen siihen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu. Tavoitteena on ennen kaikkea saada ihmiset tarkkailemaan talvisia kotipihan lintuja ja kiinnostumaan lähiluonnosta.

”Osallistumalla lintutietouden keräämisen Pihabongauksessa olet mukana edistämässä lintujen suojelun puolesta tehtävää arvokasta työtä. Samalla opit tuntemaan lähiluontoasi entistäkin paremmin. Talvinen luonto tarjoilee mitä yllättävimpiä ihmeitä.”, sanoo tapahtuman suojelijana toimiva tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.

Pihabongaus on järjestetty tammikuun viimeisenä viikonloppuna vuodesta 2006 lähtien. Viime vuonna Pihabongauksessa 19 000 ihmistä tarkkaili lintuja noin 12 600 pihalla. Kaikkiaan havaittiin 89 lintulajia ja yli 500 000 lintuyksilöä.

Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta ja siinä tapahtuvista muutoksista. Tähän mennessä kerätyt havainnot osoittavat selkeästi muun muassa sinitiaisen ja pikkuvarpusen rajun runsastumisen ja toisaalta varpusen taantumisen. Voimakas vuosien välinen vaihtelu on tyypillistä muun muassa pihlajanmarjoja syöville linnuille.

Tapahtumaviikonloppuna tehdyt havainnot voi ilmoittaa osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan tuloksia jo tapahtuman aikana, alustavan yhteenvedon 26.1. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.

 

OSALLISTUMISOHJEET LYHYESTI

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!

Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

  • Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko lauantaina 24. tai sunnuntaina 25. tammikuuta.
  • Tunnista havaitsemasi lintulajit.
  • Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
  • Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 30.1. joko osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.

Jenni Haukion kutsu Pihabongaus-tapahtumaan:

http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/pihabongaus/pb-haukio-2015.shtml

Pihabongaus 10 vuotta, yhteenveto (pdf):

http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/pihabongaus/Pihabongaus-10-vuotta.pdf

Tulokset 2014:

http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/pihabongaus/pihabongaus-tulokset-2014.shtml

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti: Heikoin päiväperhoskesä kymmeniin vuosiin

800px-Heteropterus-morpheus-17-VII-2007-7

 

Heinähiipijä (Heteropterus morpheus) on värikäs paksupääperhoslaji, joka on tavattu Suomessa vain kerran, vuonna 1937.

Kesä 2014 oli merkillinen. Vaikka Suomessa on ollut sitä lämpimämpää vain vuonna 1938, perhoskesä kuului pitkään jatkuneesta hellekaudesta huolimatta viime vuosikymmenien heikoimpiin.

Päiväperhosista lähes joka kolmas laji oli niukimmillaan kymmeneen vuoteen. Jo edelliskesän lopulla oli nähtävissä merkkejä perhoskadosta, jota omalaatuinen talvi ja kevät sekä kesäkuiset lumisateet ilmeisesti täydensivät. Edellisestä keskinkertaisesta perhoskesästä vähenivät eniten sitruunaperhonen, tesmaperhonen ja odotetusti välivuottaan lentänyt metsänokiperhonen. Runsastuneiden kärjestä löytyivät puolestaan etelästä vaeltaneet amiraali ja ohdakeperhonen.

Päiväperhoskesän harvoja kotimaisia valopilkkuja olivat peltovirnaperhonen, tamminopsasiipi, virnasinisiipi ja karttaperhonen. Pahimmin puolestaan romahtivat nokkosperhonen ja keltaniittysilmä.

Heikko perhostulos ei johtunut havainnoinnin puutteesta. Perhostietoja kertyi noin 230 harrastajalta ja tutkijalta, havaintopäivien määrä oli hyvää keskitasoa ja vain vuonna 2010 perhostietojen alueellinen kattavuus on ollut parempi.

Laajan havaintoverkoston myötä seurantaan ilmoitettiin 106 päiväperhoslajia. Vaikka joukosta puuttui muutama Lapin ja Etelä-Suomen harvinaisuus, tietoja on kertynyt yhtä monesta lajista vain kahtena vuotena aikaisemmin. Seurantaan myös saatiin uusi laji kymmenen vuoden tauon jälkeen. Aivan itärajan tuntumassa Parikkalassa nähty heinähiipijä on tavattu Suomesta vain kerran aikaisemmin vuonna 1937.

Pienestä yksilömäärästä huolimatta seurantaan kertyi kesällä 2014 kymmenen uutta maakuntahavaintoa yhdeksästä eri lajista. Ensilöydöt painottuivat jälleen pohjoiseen. Esimerkiksi ritariperhonen kirjattiin seurantaan ensimmäisen kerran Kittilän ja Enontekiön Lapista.

Kuuttien radiolähetinseuranta kiellettiin, tutkimuksia voi tehdä GPS-laitteilla

Etelä-Savon ELY-keskus on muuttanut vuosina 2014-2018 voimassa olevaa poikkeuslupaa, jolla Itä-Suomen yliopisto on tehnyt saimaannorpan kuuttien käyttäytymistutkimuksia. Päätöksen mukaan kuuttien radiolähetinseuranta on kielletty, mutta tutkimuksia voi edelleen tehdä GPS-laitteilla.

ELY-keskus päätti kieltää radiolähettimien käytön, koska ne saattavat lisätä kuuttien riskiä jäädä kiinni kalaverkkoihin. Tutkijat voivat kuitenkin seurata kuuttien käyttäytymistä edelleen GPS-lähettimien avulla. Lähettimiä saa kiinnittää vuosittain enintään neljään kuuttiin.

Poikkeuslupa oikeuttaa saimaannorppayksilöiden häiritsemiseen lajin pesintäolosuhteiden parantamista ja yksilöiden käyttäytymistä koskevien tutkimusten aikana.

GPS-seurannasta toivotaan lisää tietoa kuuttien käyttäytymisestä

GPS-lähettimien käyttämistä kuuteilla ei tässä vaiheessa katsottu tarpeelliseksi kieltää, sillä yhden kuutin GPS-seuranta on antanut merkittävästi lisätietoa kuuttien vieroituksen jälkeisestä käyttäytymisestä ja liikkumisesta. GPS-laitteiden avulla on saatu aikuisten yksilöiden osalta liikkumista sekä elinpiirin kokoa ja vuodenaikaisvaihteluita koskevaa uutta tietoa. Vastaavalla menetelmällä on mahdollista saada lisää suojelusuunnittelua tukevaa tietoa myös kuuttien osalta. Yksilöiden käyttäytymistä koskevien tutkimusten jatkamisen tarpeellisuus on todettu myös vuonna 2011 valmistuneessa ympäristöministeriön asettaman Saimaannorpan suojelutyöryhmän raportissa (Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma).

ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa luonnonsuojelulain kielloista

Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen ja luonnonsuojelulain mukaisesti rauhoitettu. Luonnonsuojelulaissa on lueteltu toimenpiteet ja toimintatavat, jotka rauhoitettujen lajien suojelun nimissä ovat kiellettyjä. Lain mukaan kiellettyä on mm. rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen häiritseminen. Alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa luonnonsuojelulain kielloista. Yliopisto on tehnyt viranomaisen myöntämillä poikkeusluvilla saimaannorppien käyttäytymistä selvittäviä radiolähetintutkimuksia jo 1990-luvulta lähtien. Pääpainona tutkimuksissa ovat olleet aikuiset yksilöt, mutta myös kuutteja on merkitty lähettimin. Vuosina 1995-2014 on lähetinseurannassa ollut kaikkiaan 19 kuuttia. GPS-lähettimet otettiin tutkimuskäyttöön aikuisille norppayksilöille radiolähettimien rinnalle 2000-luvulla. GPS-lähettimen käyttöä testattiin yhdellä kuutilla ensimmäisen kerran vuonna 2014.

Perhosten sukulaisuus selveni

909070f7-6fe8-41be-9cca-8f30430cd7ab-main_image
Kaaliperhonen on läheistä sukua lanttuperhoselle (Kuva: Orangeaurochs, Creative Commons -lisenssi)
FM Maria Heikkilän väitöstutkimus pureutuu perhosten sukulaisuussuhteisiin. Laaja tutkimus vertaa ensi kertaa keskenään lähes kaikkien perhosten rakenteellisia ominaisuuksia. Vertailun perusteella selvisivät muun muassa muutamien hankalien perhosheimojen sukulaisuussuhteet perhosten perheessä.

Perhoset ovat yksi maailman monimuotoisimmista eliöryhmistä, josta tunnetaan noin 160 000 eri lajia. Arviot perhosten todellisesta lajimäärästä liikkuvat kuitenkin puolen miljoonan paikkeilla.

Laaja tutkimus vertaa ensi kertaa perhosten rakennetta läpi lähes kaikkien perhosten yläheimojen. Yläheimo liittyy eliölajien luokitteluun ja tarkoittaa ryhmää joka sijoittuu heimon – esimerkiksi kaaliperhosten – ja lahkon – perhoset – väliin.

Esimerkiksi monelle tutun valkean, mustatäpläisen perhosen laji on kaaliperhonen. Tämän lisäksi taksonomi – eliölajien sukulaisuuksien tuntija – voisi kertoa, että se kuuluu myös kaaliperhosten sukuun monien lähisukulaislajien, kuten lanttuperhosen kanssa, ja edelleen laajemmin kaaliperhosten heimoon, johon myös vaikkapa sitruunaperhonen kuuluu, ja edelleen päiväperhosten yläheimoon, perhosten lahkoon, hyönteisten luokkaan, niveljalkaisten pääjaksoon ja lopulta eläinkuntaan, johon myös me ihmiset kuulumme.

Monimutkaiselta tuntuvaa luokittelua tarvitaan, jotta voimme ymmärtää maapallon kanssamme jakavaa eliömaailmaa. Ilman tietoa eri eliölajeista ja niiden kehityshistoriasta emme pysty säilyttämään mahdollisimman suurta lajien monimuotoisuutta ja moni ihmisen näkökulmasta tärkeä eliö saattaa ehtiä katoamaan ennen kuin edes tiedämme sen olemassaolosta.

Sukulaisuussuhteiden tuntemus auttaa osaltaan esimerkiksi eliölajien uusien käyttötarkoitusten löytämisessä. Vaikkapa jonkin tuhohyönteisen torjunnan suunnittelussa voi käyttää tietoa sukulaisuuksista, jolloin tuholaisen haitattomat lähilajit eivät vaarannu – tai vastaavasti hyödyntää tietoa etsittäessä sopivaa biologisen torjunnan apuvälinettä.

Rakenteen tutkimus antoi lisätietoa

Viime vuosina useat tutkimukset ovat keskittyneet selvittämään perhosten sukulaisuussuhteita DNA-menetelmin. Heikkilän tutkimus tuo uutta tietoa DNA-menetelmillä hankitun rinnalle. Noin viittäsataa perhosten rakenneosaa vertailemalla saatiin selvyyttä muun muassa tähän saakka melko sekaisin olleen aitoperhosten ryhmän sisäisiin sukulaisuussuhteisiin. Aitoperhosiin kuuluu valtaosa tutuista perhosistamme, kuten päiväperhoset, mittarit ja yökköset.

Väitöstutkimus tarkentaa perhosten sukulaisuussuhteita ja luo sen myötä pohjaa muille tutkimuksille ja lajiston monimuotoisuuden suojelutyölle.

Korkeasaari suljettiin toviksi karkuripässien takia

8559548042_2739e08fa4_z

Henkilökunta sai motitettua pässit ja pidettyä ne paikallaan. Kuva: Mari Lehmonen

Korkeasaaren eläintarha oli suljettuna aamupäivällä kolmen tunnin ajan, koska tarhan viisi sinilammaspässiä karkasivat omille teilleen. Korkeasaaren henkilökunnan mukaan sinilampaat olivat onnistuneet puskemaan tarhansa portin lukon rikki, jonka jälkeen ne olivat lähteneet vaeltamaan.

Eläintenhoitoyksikön päällikön Nina Trontin mukaan henkilökunta huomasi pässien karkaamisen vähän ennen kello kymmentä aamupäivällä. Pässit saatiin kiinni hieman ennen kello yhtä.

Viisikko saatiin kiinni Palosaaressa, jossa on muun muassa Korkeasaaren villieläinsairaala.

– Henkilökunta sai motitettua pässit ja pidettyä ne paikallaan siihen asti, kunnes eläinlääkäri tuli paikalle, Trontti kertoo.

Eläinlääkäri rauhoitti pässit, jonka jälkeen ne siirrettiin takaisin omaan aitaukseensa.

– Lukko korjattiin ja sitä vahvistettiin. Jatkamme maanantaina vielä aitauksen vahvistamista.

Pässit karkasivat ennen kuin tarha avattiin yleisölle, eikä niiden karkumatkasta aiheutunut siten vaaraa vierailijoille.

STT