Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Luonto-Liitto: Oikeus olla susi – kaksikymmentä vuotta sudensuojelua

Kaksikymmentä vuotta sitten ryhmä aktiivisia opiskelijoita ja opettajia päätti, että suden huonolle asemalle Suomessa on tehtävä jotain. Ryhmä halusi vaikuttaa susipolitiikkaan ja ottaa osaa petokeskusteluun.

FT, ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkka oli mukana perustamassa ryhmää vuonna 1994.

“Halusimme konkreettista toimintaa susien puolesta. Luonto-Liitto näytti vihreää valoa, ja susiryhmä syntyi. Sama palo on toiminnassa edelleen, sudet on pelastettava. Susiryhmä on antanut monelle nuorelle ja vanhemmallekin väylän edistää susien suojelua ja kartuttaa omaa tietämystään sudesta biologisena ja kulttuurisena eläimenä. Suteen symboloituu koko suomalainen luonnonsuojelu, uhanalaisen luonnon puolesta on toimittava”, Vilkka sanoo. 

Luonto-Liiton susiryhmä on kaksikymmenvuotisen taipaleensa aikana toiminut monipuolisesti Suomen suurpetojen puolesta. Erityisesti ryhmä on keskittynyt suojelemaan sutta, jonka olemassaolo on ollut maassamme jatkuvasti uhattuna. 

Susiryhmän kampanjointi on johtanut metsästysrikollisuuden tunnustamiseen yleisesti laajaksi ongelmaksi. Vuonna 2011 rikoslakiin saatiin kirjaus törkeästä metsästysrikoksesta.

Susiryhmän olemassaolon aikana Suomen susikanta on kokenut sekä lupaavaa kasvua että dramaattisen romahduksen, josta kanta ei ole edelleenkään toipunut. Merkittävimpänä syinä susikannan taantumaan ovat laajalle levinnyt metsästysrikollisuus sekä Suomen petopolitiikka, joka mahdollistaa lailliset kaatoluvat uhanalaiselle sudelle.
 
“Suomen susien tulevaisuuden kannalta eletään ratkaisevia aikoja, sillä maa- ja metsätalousministeriö valmistelee uutta susikannan hoitosuunnitelmaa. Siihen on saatava selkeitä kirjauksia Suomen heikon susikannan pelastamiseksi. Metsästysrikollisuuden ehkäisemiseen ja petokonfliktien ratkaisukeinoihin on paneuduttava entistä lujemmin”, sanoo Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Tea Tawast.

20-vuotias susiryhmä juhlii Tavastialla 

Pyöreiden vuosien täyttämistä juhlistetaan tukikonsertilla torstaina 30. lokakuuta Tavastia-klubilla Helsingissä. Konsertissa esiintyvät Hexvessel, Horse Latitudes, Caskets Open ja Kaleidobolt. 

Tukikonsertin tuotto käytetään suoraan sudensuojelutoimintaan. Tällä hetkellä susiryhmä toimii aktiivisesti salametsästystä vastaan Salakaadot seis -kampanjallaan, minkä lisäksi toiminnassa keskitytään erityisesti rakentavan susipolitiikan edistämiseen sekä vaikutustyöhön lasten ja nuorten parissa.

Susiryhmän toimintaa voi tukea myös tekemällä esimerkiksi pääsylipun hinnan suuruisen lahjoituksen. Ohjeet lahjoituksen tekemiseen löytyvät susiryhmän verkkosivustolta.

Susiryhmä kiittää konsertin järjestämisessä erityisesti yhteistyökumppaninaan toiminutta Stupido Records & Bookingia.

www.luontoliitto.fi/susiryhma
www.salakaadotseis.fi

:KATSO VIDEO: San Diegon eläintarhassa oranginpoikasen yksivuotissynttärit

orangutans-Indah-Aisha

San Diegon eläintarhassa viietetään apinatalon nuorimman asukkaan yksivuotissyntymäpäivää. Aishaksi nimetty oranginpoikanen on kävijöiden suosikkeja maailman kuudenneksi suurimmassa eläintarhassa.

Vaikka suurin osa Aishan ravinnosta on vielä äidinmaitoa, se on jo saanut ensimmäiset hampaansa ja kokeilee myös kiinteää ravintoa.

– Se laittaa kaiken suuhunsa, kaikkea pitää maistaa. Ihan niinkuin yksivuotias ihmislapsikin, kertoo eläintarhan apinatalon eläinhoitaja Julie Krajewski.

Orangit varttuvat verrattain hitaasti ja elävät pitkään. Ne pysyttelevät emonsa kanssa noin seitsemänvuotiaiksi ja voivat elää liki 60-vuotiaiksi.

WWF: Tiikerien ja lumileopardien tarkka määrä uhkaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi Himalajalla

Useat Himalajan vuoristossa elävät nisäkkäät ovat vaarassa hävitä, ennen kuin niiden populaatioiden kokoa on ehditty kunnolla selvittää. Maailman ankarimmissa olosuhteissa tähän asti selvinneistä isoista nisäkkäistä vaarassa ovat muun muassa uhanalaiset tiikeri ja lumileopardi. Myös kauluskarhun, intiansarvikuonon ja kultapandan populaatiot ovat vaarantuneita. Isoja nisäkkäitä häviää etenkin salametsästyksen ja elinympäristöjen muutosten ja tuhoutumisen takia.

Himalajan alue on luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokas. Esimerkiksi Himalajalla sijaitseva Bhutan on ainoa paikka maailmassa, jossa lumileopardit ja tiikerit elävät samoilla elinalueilla.

Arviot lumileopardien määrästä vaihtelevat 3500 ja 7500 yksilön välillä. Lajin tutkiminen on erittäin aikaa vievää, sillä se on arka ja elää useiden tuhansien metrien korkeudella vaikeakulkuisessa vuoristossa.

Myös tiikeripopulaatioiden laskentojen kanssa on jo kiire. Villien tiikerien määrä on vähentynyt dramaattisesti: hieman yli sadassa vuodessa tiikerien määrä on laskenut 97 prosentilla maailmassa. Koko maailmassa tiikereitä arvellaan elävän villeinä enää noin 3200 yksilöä.

WWF laskee tiikerien lukumääriä parhaillaan yhdeksässä maassa. Laskennat tehdään pääosin riistakameratutkimuksina, joka on aikaa vievää ja kallista.

”Esimerkiksi Bhutanissa WWF tekee parhaillaan historian ensimmäisiä tiikeri- ja lumileopardikartoituksia yhdessä valtion kanssa. Tutkimus on tärkeää, jotta voimme seurata populaatioiden kehitystä ja kohdentaa suojelutoimet juuri oikeille alueille. Myös Suomen ulkoasianministeriö tukee lajien määrien kartoitusta WWF:n kautta”, sanoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Yksi suurimmista uhista lajeille on salametsästys. Tiikereitä ja lumileopardeja metsästetään etenkin niiden turkkien, luiden ja hampaiden takia.

Myös muita Himalajan vuoristo- ja tasankoalueilla eläviä isoja nisäkkäitä uhkaa populaatioiden nopea kutistuminen. Sarvikuonoja tapetaan yksinomaan niiden sarvien takia. Kauluskarhuja metsästetään ja vangitaan etenkin niiden sappinesteen takia. Vanhojen uskomusten mukaan karhun sappinesteen uskotaan parantavan monenlaisia vaivoja. Uhanalaisten lajien ruumiinosat ovat haluttuja etenkin Aasian markkinoilla, jossa uskomukset niiden parantavista ja onnea tuottavista vaikutuksista elävät edelleen sitkeinä.

Salametsästyksen lisäksi lajeja uhkaa Himalajalla ilmastonmuutoksen myötä muuttuva elinympäristö, elinkelpoisten alueiden pieneneminen ja saaliseläinten määrien väheneminen. Tämän takia on tärkeää, että kehitysyhteistyöhankkeissa ei keskitytä vain lajien määrän arviointiin vaan myös vaihtoehtoisten toimeentulomuotojen kehittämiseen ja poliittiseen vaikuttamistyöhön.

”Monissa Himalajan maissa lumileopardin elinaluetta kaventaa etenkin kaivostoiminta. Esimerkiksi Bhutanissa lajin selviytymismahdollisuudet ovat kuitenkin hyvät, sillä maan pinta-alasta yli puolet on suojeltu, eivätkä kaivokset uhkaa lajien elinalueita”, Tarvainen kertoo.

Esimerkkejä Himalajalla elävistä uhanalaisista lajeista:
Populaation koko:
Tiikeri Panthera tigris  (erittäin uhanalainen) arviolta 3200 koko maailmassa
Lumileopardi Uncia uncia  (erittäin uhanalainen) arviot vaihtelevat 3500 – 7500 välillä
Kauluskarhu Ursus thibetanus (vaarantunut) joitain tuhansia Himalajan alueella
Intiansarvikuono Rhinoceros unicornis (vaarantunut) alle 3000 koko maailmassa
Kultapanda Ailurus fulgens (vaarantunut) arviolta alle 10 000 koko maailmassa

Lisätiedot:

Katso WWF:n laskurista, kuinka paljon tiikereiden määrä on vähentynyt syntymäsi jälkeen: wwf.fi/tuplataantiikerit

Väitös biologian alalta: Uhanalaisen saimaannorpan perimä köyhtyy edelleen

Valtonen_Mia

Filosofian maisteri Mia Valtonen

Filosofian maisteri Mia Valtonen tutki väitöskirjassaan uhanalaisen saimaannorpan perinnöllisen monimuotoisuuden ajallista vaihtelua ja alueellista jakautumista. Tutkimuksessa selvisi, että noin 300 yksilön saimaannorppapopulaation perinnöllinen monimuotoisuus on erittäin alhainen ja näyttää alenevan edelleen. Lisäksi kanta on jakautunut pieniin osakantoihin, joiden välinen muuttoliike on hyvin vähäistä. Tutkimuksessa kehitettiin menetelmä, jonka avulla saimaannorppayksilöt voidaan tunnistaa DNA-näytteestä, ja osoitettiin, että poikaspesäpaikoilta kerätyt istukat soveltuvat populaation geneettiseen seurantaan.  Tutkimusta varten analysoitiin kuolleina löydettyjen saimaannorppien kudosnäytteitä ja poikaspesäpaikoilta kerättyjä istukoita sekä vertailunäytteitä itämeren- ja laatokannorpista.

Perinnöllinen monimuotoisuus hylkeistä alhaisin

Norpat saapuivat Itämeren altaaseen jääkauden jälkeen, ja niitä jäi saarroksiin maankohoamisen seurauksena syntyneisiin järviin, kuten Saimaaseen ja Laatokkaan. Tutkimus osoitti, että saimaannorppa on menettänyt valtaosan alkuperäisestä perinnöllisestä muuntelustaan lähes 10 000-vuotisen eristyneisyytensä aikana. Viime vuosisadalla ihmisen toiminnasta, kuten metsästyksestä, kalastuksesta ja elinympäristön pilaantumisesta, aiheutunut kannan romahdus on edelleen köyhdyttänyt perimää.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että saimaannorpan perinnöllinen monimuotoisuus on alhaisempi kuin millään muulla hyljepopulaatiolla maailmassa ja että muuntelu vähenee edelleen. Sitä vastoin laatokannorppa, jonka yksilömäärä on yli kymmenkertainen saimaannorppaan verrattuna, on säilyttänyt geneettisen monimuotoisuutensa lähes yhtä korkealla tasolla kuin merinorpat. Tulokset perustuvat saimaan-, laatokan- ja itämerennorpan mitokondrio- ja mikrosatelliitti-DNA:n muuntelun mittaamiseen.

Eriytyneet populaatiot eivät sekoitu

Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin merkittävää perinnöllistä eriytymistä saimaannorpan lisääntymisalueiden välillä, eli kanta on pirstoutunut pienempiin osakantoihin. Tämä on yllättävä havainto, sillä norppa on liikkuvainen nisäkäs ja etäisyydet Saimaalla ovat varsin lyhyitä verrattuna meriympäristöön, missä tuhansien kilometrien etäisyydellä sijaitsevien norppakantojen välillä on havaittu vain heikkoa eriytymistä.

Saimaannorppakannan jakautuminen pieniin osakantoihin johtuu elinympäristön pirstoutuneisuudesta, kannan pienuudesta ja norppien käyttäytymispiirteistä. Naarasnorpat ovat erittäin paikkauskollisia ja jäävät lisääntymään synnyinalueelleen. Urosten muuttoliikettä tapahtuu enemmän, muttei kuitenkaan riittävästi ylläpitämään kannan geneettistä yhtenäisyyttä.

MKK_7118_JPG

Saimaannorppa Kuva: Mervi Kunnasranta

Istukka paljastaa kuutin DNA:n

Geneettisten menetelmien ja näytteiden, joita voidaan kerätä pyydystämättä tai edes näkemättä eläintä, käyttö helpottaa harvalukuisten, piilottelevien ja uhanalaisten lajien seurantaa. Tutkimuksessa kehitettiin saimaannorpalle geneettinen yksilöiden tunnistusmenetelmä. Lisäksi testattiin poikaspesäpaikoilta kerättyjen istukoiden käyttökelpoisuutta geneettisen informaation lähteenä.

Osoittautui, että kuutin DNA voidaan luotettavasti eristää napanuorasta, ja näin olleen istukka toimii kuutin DNA-näytteenä. Verrattaessa myöhemmin tavattavan yksilön DNA-näytettä istukkanäytteisiin voidaan saada selville yksilön syntymäpaikka ja siten tietoa sen levittäytymisestä synnyinpaikaltaan.

Siirtoistutukset lisäisivät geenivirtaa

Perinnöllinen monimuotoisuus kuvastaa eliöiden kykyä sopeutua ympäristömuutoksiin. Pienet ja pirstoutuneet populaatiot menettävät perinnöllistä muuntelua nopeammin kuin suuret, yhtenäiset kannat. Saimaannorpan kannalta huolestuttavinta on se, että pieni kanta on jakautunut vielä pienempiin osakantoihin ja että geneettinen muuntelu näyttää vähenevän edelleen.

Paras keino ehkäistä saimaannorpan perimän köyhtymistä on saada kanta voimakkaaseen kasvuun. Lyhyen aikavälin toimenpiteenä tulisi myös harkita saimaannorppien siirtoistutuksia geenivirran lisäämiseksi Saimaan eri alueiden välillä. Geneettisten menetelmien merkitys norppakannan seurannassa ja suojelutoimien vaikutusten arvioinnissa korostuu tulevaisuudessa.

Filosofian maisteri Mia Valtosen väitöskirja Conservation Genetics of the Saimaa Ringed Seal – Insights into the History of a Critically Endangered Population (Saimaannorpan suojelugenetiikka – näkökulmia äärimmäisen uhanalaisen populaation historiaan) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Craig Primmer Turun yliopistosta ja kustoksena apulaisprofessori Tommi Nyman Itä-Suomen yliopistosta.

Väitöskirja on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1583-2

Ähtäriin uusi lumileopardi Moskovasta

uusi-lumileopardi-03

Ähtäri Zoo sai 21.10. tiistaiyönä uuden lumi-leopardin Venäjältä Moskovan Eläintarhasta. Kaunis ja sulavaliikkeinen kissaeläin on 1,5 –vuotias naaras ja sitä odottelee uudessa koti-tarhansa naapurissa Väinö, uljas uros. Lahjoitussopimus Moskovan eläintarhan kanssa tehtiin elokuussa 2014. Lentomatka Suomeen sujui hyvin ja tullimuodollisuudet hoidettiin sujuvasti. Tullille lumileopardi oli harvinaista tullattavaa.

Lumileopardin tuontia Ähtäriin on valmistellut intendentti Mauno Seppäkoski. Hän on Skandinavian ainoa villieläinten kuljetukseen luvan saanut ammattilainen ja nämä eläinsiirrot eläintarhojen välillä ovat osa hänen työtään. Siirrot vaativat pitkät ja huolelliset valmistelut. Ähtäri Zoo kuuluu EAZAn eli Euroopan eläinpuistojen ja akvaarioiden kattojärjestöön ja globaalisti lumileopardien kantakirjasta sekä koordinaatiosta eri tarhojen välillä huolehtii Leif Blomquist, jonka kanssa tämä siirtoprosessi aloitettiin jo kuluvan vuoden heinäkuussa. Lumileopardin lentorahtiasiat hoituvat sujuvasti Finnair Gargon kanssa.

uusi-lumileopardi-01

Lumileopardin siirto eläintarhasta toiseen on laillista, luvanvaraista CITES -tuontia, jota valvoo mm. lentotulli, Suomen Riistakeskus ja EVIRA sekä vastaavat tahot Venäjän puolella. Näillä siirroilla turvataan lumileopardien geneettisen perimän säilyminen, sillä nämä kissaeläimet kuuluvat maailman uhanalaisimpaan lajiin. Luonnonvarainen kanta maailmassa on vain noin 4000-6500 yksilöä. Eläintarhoissa ympäri maailmaa elää tällä hetkellä n. 600 yksilöä.

Lumileopardia tavataan luonnossa korkealla Himalajan vuoristossa sekä Keski- Aasian vuoristoalueilla. Eläin on hyvin arka ja siitä on erittäin vaikea saada havaintoja. Ähtärissä asusteleva Väinö uros taitaa olla lajinsa poikkeus, sillä hän on suuri persoona – tarhan ”kingi” ja poikkeuksellisen rohkea lumileopardiksi. Nyt jäädäänkin jännityksellä odottamaan, kuinka iso kissaherra päästää uuden tyttöystävän reviirilleen. Moskovasta tullut siro naaras on sukukypsä vasta parin vuoden kuluttua. Uudelle tulokkaalle tehtiin vielä Ähtärin Eläintarhassa tulotarkastus Mauno Seppäkosken ja eläinlääkäri Tarja Suojarannan toimesta, ennen kuin rohkea matkalainen pääsi tutustumaan uuteen kotitarhaansa.

Tulli sai harvinaista tullivalvottavaa lumileopardista

lumileopardi03

Tulli sai harvinaista tullivalvottavaa 21. lokakuuta Moskovan eläintarhasta Ähtärin eläinpuistoon siirrettävästä lumileopardista. Uhanalainen lumileopardi kuuluu kansainvälisen CITES-sopimuksen ja EU:n CITES-asetuksen piiriin kuuluviin lajeihin, joiden tuontia, vientiä ja kauttakuljetusta Tulli valvoo.

CITES on laaja kansainvälinen ympäristönsuojelusopimus, joka sääntelee uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kauppaa sekä tuontia ja vientiä.  Suojelluimmat lajit tarvitsevat lähtömaasta CITES-vientiluvan ja Suomesta CITES-tuontiluvan.

Suomessa lupaviranomaisena toimii  Suomen ympäristökeskus SYKE.  Tullin tehtävä on tarkastaa kaikki vaaditut luvat siinä vaiheessa, kun eläinkin saapuu Suomeen.
Puolitoistavuotias lumileopardinaaras saapui Suomeen lentoteitse Helsinki-Vantaan lentotulliin tiistaina illansuussa. Eläville eläimille on aina tehtävä eläinlääkinnällinen rajatarkastus, joka voidaan tehdä Helsinki-Vantaan lisäksi Vaalimaan rajanylityspaikalla.

— EU:n ulkopuolisista maista CITES-yksilöitä voi tuoda vain määrättyjen rajanylityspaikkojen kautta. Ylityspaikkoja rajoittamalla on helpotettu CITES-lajien valvontaa, Jarkko Keskinen Tullin valvontaosastolta kertoo.

Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen lumileopardi jatkoi kohti uutta kotitarhaansa Ähtärin Eläinpuiston intendentin Mauno Seppäkosken kyydissä. Seppäkoski kertoo eläinsiirtojen eläintarhojen välillä olevan tavallisia. — Ne ovat osa kansainvälistä uhanalaisten eläinten suojelutyötä. Siirroilla turvataan lumileopardin geneettisen perimän säilyminen.

CITES-tuontia on laillista ja laitonta

Lumileopardin siirto eläintarhasta toiseen on laillista, luvanvaraista CITES-tuontia.  Lentotullin valvonnassa törmätään myös monenlaisiin CITES-rikkomuksiin, joihin matkailijat tai verkkokaupoista tilaavat saattavat syyllistyä tietämättään.  Ulkomailla ostettu matkamuisto, kotimaassaan laillinen tavara voi Suomessa ollakin laitonta.

— Tavallisimpia ovat uhanalaiset korallit, simpukat ja krokotiilin nahasta valmistetut tuotteet, kuten kengät ja laukut, Kirsi TaipaleLentotullista kertoo.

Tulli suosittelee selvittämään hankintojen laillisuuden ennen matkalle lähtöä tai netistä tilaamista. Ympäristöhallinnon nettisivuilla on tarkempia ohjeita mm. uhanalaisten lajien tuontia ja vientiä koskevista luvista.

SYKE/CITES
Uhanalaisten lajien tuonnista Tullin nettisivuilla

BirdLife Suomi: Ensi viikonloppuna bongataan joutsenia

joutsen3_komi

 

Laulujoutsenia Kuva: Pekka Komi

BirdLife Suomi järjestää Joutsenbongaus-tapahtuman ensi viikonloppuna 25.–26.10. Tapahtuman tarkoituksena on lisätä ihmisten kiinnostusta luontoon ja samalla selvittää, kuinka paljon Suomessa on syksyllä joutsenia ja missä ne levähtävät.

Joutsenbongaus järjestettiin ensimmäisen kerran toissa syksynä. Viime syksynä Joutsenbongauksessa ilmoitettiin 3 300 havaintoa, ja kaikkiaan laskettiin noin 52 000 laulujoutsenta.

Laulujoutsen on kansallislintumme ja tänä vuonna myös BirdLife Suomen vuoden lintu. Kesällä on pyritty selvittämään nykyisen laulujoutsenkantamme suuruutta. Ensi viikonloppuna kerättävät havainnot täydentävät kokonaiskuvaa kannan kasvunopeudesta eri puolilla maata.

Joutsenhavaintojen lisäksi voi ilmoittaa paikkoja, joissa sähköverkko on riski joutsenille. Havaittuja törmäyksiä on ilmoitettu yli sadalta paikalta eri puolilta Suomea. Tapahtumassa yhteistyössä mukana oleva sähkönjakeluyhtiö Elenia Oy on vuosia suojellut joutsenia asentamalla sähköverkkoon lintupalloja, joita joutsenet osaavat varoa. Sähköverkkoyhtiöitä on Suomessa noin 80.

Joutsenbongaus-viikonlopun havainnot voi ilmoittaa osoitteessa www.joutsenbongaus.fi tai postikortilla. Joutsenbongauksen tuloksia päivitetään BirdLife Suomen sivuille viikonlopusta lähtien.

OSALLISTUMISOHJEET

Joutsenbongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Joutsenbongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua.

  • Ilmoita joutsenhavaintosi verkkosivuilla www.joutsenbongaus.fi lauantaina 25.10. avautuvalla lomakkeella.
  • Ilmoita havaintosi BirdLifelle viimeistään tiistaina 28.10. joko osoitteessa www.joutsenbongaus.fi tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi / Joutsenbongaus, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava havaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet ja havainnoitsijoiden määrä.

 

Maa- ja metsätalousministeriö: Kalojen bakteeriperäisen munuaistaudin hävittämisohjelmasta luovutaan

Maa- ja metsätalousministeriö on muuttanut kalojen bakteeriperäistä munuaistautia eli BKD-tautia koskevaa lainsäädäntöä siten, että kansallisesta BKD-taudin hävittämisohjelmasta luovutaan ja siirrytään vapaaehtoisen terveysvalvonnan puitteissa tehtävään valvontaan. Samalla muutetaan säännöksiä, jotka koskevat BKD-taudin vastustamista vapautettaessa kaloja luontoon.

Lainsäädäntöä muutettiin edellisen kerran v.2012, jolloin BKD-taudin hävittämisohjelman alue rajoitettiin koskemaan vain tiettyjä sisävesialueita Itä- ja Keski-Suomessa sekä Ylä-Lapissa (BKD-taudin suoja-alue). Näistä alueista tärkeimmät olivat Kymijoen ja Vuoksen vesistöalue. Samana vuonna Kymijoen alueella todettiin kuitenkin BKD-tautitapaus, jolloin osa Kymijoen vesistöalueesta jouduttiin rajaamaan BKD-taudin suoja-alueen ulkopuolelle.

Nyt myös Vuoksen vesistöalueella on todettu BKD-tautia. Kyseisessä kalanviljelylaitoksessa on jo kertaalleen suoritettu huolellinen saneeraus taudin hävittämiseksi ja asiantuntijoiden mukaan on epävarmaa, saadaanko uusi saneeraus onnistumaan. Sidosryhmäkeskustelujen jälkeen on päädytty jatkamaan taudin valvontaa pelkästään vapaaehtoisen terveysvalvonnan puitteissa.

Uudessa lainsäädännössä säädetään myös viljeltyjen lohikalojen vapauttamisesta sisävesialueelle. Aikaisemman lainsäädännön mukaan vapauttamisen edellytyksenä oli viljelylaitoksen kuuluminen vapaaehtoiseen BKD-taudin terveysvalvontaan ja luokitus terveysluokkaan 1, jos viljelylaitos sijaitsi BKD-taudin suoja-alueen ulkopuolella. BKD-suoja-alueen poistuessa vaatimus ulotetaan koskemaan kaikkia viljelylaitoksia, joista vapautetaan lohikaloja sisävesialueelle. Samalla kuitenkin vaatimuksia lievennetään siten, että lohikaloja voidaan myös vapauttaa viljelylaitoksesta, joka on luokitettu terveysluokkaan 2.

Terveysluokassa 2 viljelylaitos noudattaa vapaaehtoista terveysvalvontaa eikä siinä tiettävästi esiinny BKD-tautia, mutta laitos ei ole ehtinyt olla mukana terveysvalvonnassa terveysluokassa 1 vaadittua kahta vuotta. Vapaaehtoisen terveysvalvonnan terveysluokasta päättää aluehallintovirasto.

Lainsäädäntöön on myös otettu mukaan säännös, jonka mukaan kalojen istutuksilla ei saa lisätä vaaraa IPN-taudin tai paisetaudin leviämisestä asianomaiselle taudille alttiiseen lajiin kuuluvia emokalastoja ylläpitävään kalanviljelylaitokseen.

Uusi lainsäädäntö tulee voimaan 1.12.2014.

BKD on lohikalojen krooninen hitaasti kehittyvä tauti. Tyypillisiä oireita ovat hidastunut kasvu ja jatkuva vähäinen kuolleisuus. BKD-tauti voi olla lähes oireeton, aiheuttaen ruokahalun laskua, uintihäiriöitä ja lievää kuolleisuutta. Tappiot ovat yleensä suurimmat sukukypsillä kaloilla. BKD-tauti aiheuttaa aneemisuutta, iho tummuu, vatsa turpoaa ja silmät pullistuvat.

Munuaisessa on vaaleahkoja pesäkkeitä, mutta niitä saattaa esiintyä myös maksassa ja pernassa. Alhaisessa lämpötilassa munuainen voi olla kokonaan vaalean eritekalvon peitossa. Taudin akuutissa muodossa kuolleisuus voi olla suurta ja kalassa esiintyy verenvuotoja lihaksistossa. Tauti ei tartu ihmiseen.

EVIRA: Merikotkat kuolevat usein lyijymyrkytykseen

ewda_2014_posteri_lead_poisoning

Merikotkat voivat saada kuolettavan lyijyannoksen niellessään riistan lihaan jääneitä lyijyammusten siruja tai lyijyhauleja. Kun Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja WWF Suomen yhteistyöprojektissa tutkittiin vuosina 2003 – 2013 eri puolilta Suomea kuolleina löydettyjä merikotkia, osoittautui lyijymyrkytys niiden tärkeimmäksi yksittäiseksi kuolinsyyksi.

Projektin aikana tutkituista 90 merikotkasta kolmannes eli 27 oli kuollut lyijymyrkytykseen.

“Lyijymyrkytys oli tutkittujen merikotkien tärkein yksittäinen kuolinsyy. Suurin osa siihen kuolleista merikotkista löydettiin Ahvenanmaalta tai Lounais-Suomesta”, sanoo erikoistutkija Marja Isomursu Eviran tuotanto- ja villieläinterveyden tutkimusyksiköstä.

Merikotkat saavat kuolettavan lyijyannoksen niellessään riistan lihaan jääneitä lyijyammusten siruja tai lyijyhauleja, jotka eivät alun perin tappaneet kohdettaan. Lyijy on elimistölle vieras aine, joka voi pieninäkin pitoisuuksina haitata elintoimintoja. Riistalihan mukana saatu lyijy on haitallista myös ihmisille, erityisesti lapsille.

Myrkytyksen saaneella merikotkalla on vaikeita yleisoireita, kuten halvaantumista ja hengitysvaikeuksia. Lentokyvytön lintu voi kuolla hitaasti nääntymällä, mutta myös nopea kuolema esimerkiksi maksa- ja sappitietulehduksen seurauksena on mahdollinen.

Kuolinsyytutkimukset osoittivat merikotkien kuolevan myös esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa, reviiritaisteluissa ja törmätessään sähkölinjaan tai tuulivoimalaan.

Manner-Suomessa lyijyhaulien käyttöä rajoitettu

Manner-Suomessa ei ole saanut käyttää lyijyammuksia vesilintujen metsästyksessä vuoden 1996 jälkeen.  Sen sijaan Ahvenanmaalla lyijyammuksia saa käyttää kaikessa metsästyksessä. Ruotsi, Norja ja Tanska ovat kieltäneet lyijyhaulien käytön kokonaan. Lyijyhauleille on olemassa vaihtoehtoja, joiden on todettu toimivan myös käytännössä.

“WWF Suomen merikotkatyöryhmän mielestä lyijyammuksista luopuminen suojelisi sekä merikotkien että ihmisten terveyttä. Niistä tulisi luopua kokonaan koko maassa Ahvenanmaa mukaan lukien”, toteaa työryhmän emerituspuheenjohtaja, dosentti Torsten Stjernberg.

Alustavat tulokset julkaistiin Euroopan villieläintautiyhdistyksen (European Wildlife Disease Association EWDA) tieteellisessä kongressissa 25. –  29.8.2014 Edinburghissa. Tutkimusta jatketaan laajemman materiaalin avulla.

Tutustu  Euroopan villieläintautiyhdistykseen (englanniksi).

Lue lisää Eviran luonnonvaraisten eläinten tautitutkimuksesta.

Tutustu  WWF-toimintaan ja Luonnontieteelliseen keskusmuseoon.

Maa- ja metsätalousministeriö: EU torjuu haitallisia vieraslajeja

EU hyväksyi eilen asetuksen haitallisista vieraslajeista. Tavoitteena on vähentää vieraslajien aiheuttamia vahinkoja luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle sekä estää uusien haitallisten vieraslajien pääsy EU:n alueelle. Asetuksen toimenpiteet kohdistetaan kaikkein haitallisimpiin vieraslajeihin. 

Vieraslaji on ihmisen mukana uusiin paikkoihin levinnyt eliölaji kuten koristekasvi, riistaeläin, vesieliö, taudinaiheuttaja tai tuholainen. Osa lajeista tuodaan tarkoituksella kuten valkohäntäpeura, toiset siirtyvät vahingossa uuteen paikkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi laivojen mukana seilanneet koukkuvesikirput. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. 

Suomessa toteutetaan myös kansallista vieraslajistrategiaa. Erityisen tärkeitä ovat kansalaisten tekemät havaintoilmoitukset, joita voi jättää verkossa osoitteessa vieraslajit.fi. 

Asetuksen ytimenä EU:n haitallisten vieraslajien luettelo 

Asetuksessa kehotetaan luomaan luettelo haitallisimmista vieraslajeista, joiden maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja levittäminen on EU:ssa kielletty. Kiellon noudattamista valvotaan rajatarkastuksilla sekä seurantajärjestelmällä, joka EU-maiden on otettava käyttöön. Luettelon valmistelee vuoden kuluessa Euroopan komissio. Suomessa on arvioiden mukaan noin 160 haitallista vieraslajia. Vielä ei tiedetä, kuinka moni niistä päätyy EU:n vieraslajiluetteloon. 

Haitallisia vieraslajeja pidetään yhtenä maailman vakavimmista uhkista luonnon monimuotoisuudelle. Ne saattavat esimerkiksi muuttaa ympäristöä tai levittää tauteja, ja aiheuttavat suurta haittaa myös taloudelle. Erityisen haitallisia vieraslajeja Suomessa ovat jättiputket, kurtturuusu, rapurutto, espanjansiruetana ja villiminkki sekä vaaralliset kasvintuhoojat. 

Uusi EU:n asetus syntyi, koska vieraslajit ovat myös Euroopassa kasvava uhka. Matkailu ja kansainvälinen kauppa tuovat tullessaan uusia vieraslajeja ja ilmastonmuutos voi pahentaa tilannetta entisestään. Haitalliset vieraslajit leviävät yli kansallisten rajojen ja nykyiset kansalliset toimenpiteet ovat olleet liian hajanaisia, joten torjuntaan kaivattiin yhdenmukaisia sääntöjä. Asetus astuu voimaan 1.1.2015. 

Vieraslajeista aiheutuvien haittojen vähentämiseksi tarvitaan monia toimenpiteitä sekä useiden hallinnonalojen, kansalaisten ja muiden toimijoiden yhteistyötä. Myös kansallinen lainsäädäntö on tarkoitus saattaa ajan tasalle vieraslajeista aiheutuvien riskien hallitsemiseksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta: 

http://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&t=PDF&f=PE+70+2014+INIT 

Euroopan komission vieraslajit -sivusto: 
http://ec.europa.eu/environment/nature/invasivealien/index_en.htm 

Kansallinen vieraslajiportaali: www.vieraslajit.fi 

Kansallinen vieraslajistrategia:

http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/vieraslajiseminaari9.12.2009/67MIFeBdt/Vieraslajistrategia_tulostettava.pdf