Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Ranuan eläinpuiston jääkarhunpennut ovat kuolleet

1419042435735

 

Ranuan eläinpuiston jääkarhunaaras Venus synnytti kaksi pentua 4. joulukuuta. Kuvassa parin tunnin ikäiset pennut emonsa kanssa Ranuan eläinpuiston valvontakameran kuvassa.

Ranuan eläinpuiston jääkarhunpennut ovat kuolleet. Pentujen kuolinsyytä ei tiedetä, tiedottaa eläinpuisto.

Surullinen tapahtumasarja alkoi selvitä videotallenteista. Viimeinen tallenne elävistä pennuista on viime torstailta. Sen jälkeen tärkein valvontakamera pimeni, mutta jäljellejääneistä kameroista pystyttiin vielä päättelemään, että pennut olivat elossa.

Kun pentujen ääniä ei enää tänä aamuna kuulunut, hoitaja tutki pesän.

Kansalaisten puutiaisilmoitukset todensivat puutiaiskannan runsastuneen ja levittäytyneen Lapin eteläosia myöten

00taiga

Innokkaimmat ilmoitusten jättäjät lähettivät eläinmuseolle myös näytteitä löytämistään puutiaisista. Näin todentui, että aiemmin idässä yksittäisinä tavattua taigapunkkia löytyi jopa Lempäälästä.Kuva: Ritva Penttinen

Suomen puutiaiskanta on vahvistunut ja vakiintunut aina Lapin eteläosia myöten. Osoitteessa www.puutiaiset.fi julkaistu tuore kartta kertoo puutiaisten levinneisyydestä.

Turun yliopiston eläinmuseo avasi kesän ja syksyn ajaksi nettisivuston, jonne kansalaiset saattoivat kertoa puutiaishavainnoistaan. Heti ensimmäisillä viikoilla saatiin satoja vastauksia. Kyselyn sulkeutuessa vastausten määrä oli 4371.
Edellisen kerran puutiaisten levinneisyyttä selvitettiin kansalaishavainnoin vuosina 1956–1957.
– Verrattaessa silloista tilannetta nykyhetkeen voidaan nähdä puutiaiskannan runsastuneen. Yhtenäinen havaintopisteiden ketju kulki aiemmin etelästä pitkin merenrannikkoa Kokkolan korkeudelle. Tänä päivänä se ulottuu aina Perämeren pohjukkaan asti, Turun yliopiston eläinmuseon amanuenssi Ritva Penttinen kertoo.
Yleisen puutiaisen, Ixodes ricinus -lajin ja taigapunkin (I. persulcatus) erottaminen on ilman mikroskooppia vaikeaa. Kartan puutiaishavaintopisteet sisältävätkin näitä molempia lajeja, myös väärien puutiaistulkintojen mahdollisuutta ei voida pois sulkea.
Muutamat, hyvin asiaan vihkiytyneet henkilöt innostuivat lähettämään itse keräämiään puutiaisia tutkijoille.
– Lempäälästä kerättyjen näytteiden perusteella saatiinkin taigapunkille eli Siperian puutiaiselle uusi löytöpaikka.

Suomenselällä yhä vähän puutiaisia

Penttisen mukaan järvi-Suomen runsas havaintopisteiden määrä sekä nyt että 1950-luvulla kertoo alueen vakaasta puutiaiskannasta. Tilanne on samanlainen Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.
– Suomenselän alue on edelleen harvalukuinen muihin alueisiin nähden.  Maaselän alue ja Lapin eteläosat ovat puutiaisten uusia levinneisyysalueita. Muutamia aivan pohjoisimpia havaintopisteitä on jätetty toistaiseksi huomioimatta. Havainnon varmistaminen vaatii yhteydenottoa ilmoittajiin, Penttinen sanoo.
Kartan puutiaishavaintokeskittymät kaupunkikeskusten ympärillä on Penttisen mukaan suhteutettava alueiden väestömääriin eikä keskimääräistä runsaimpiin puutiaismääriin.
– Yleisön kiinnostus puutiaisia kohtaan näkyi myös lukuisissa projektille lähetetyissä sähköposteissa. Monissa viesteissä todettiin omiin pitkäaikaisiin seurantoihin perustuen puutiaiskannan runsastuneen. Myös huoli oman ympäristön turvallisuudesta askarrutti, Penttinen sanoo.
Hän näkee, että kyselyllä ja kansalaisten innokkaalle tietojenilmoittamisella on myös ennaltaehkäisevä merkitys. Puutiaiseen liittyvät ongelmatilanteet tiedostetaan aiempaa paremmin, lääkäriin hakeudutaan ajoissa ja luonnossa retkeiltäessä pukeudutaan asiallisesti.
– Puutiaisprojekti sai yleisöltä paljon kiitosta ja kannustusta. Nyt me haluamme kiittää kaikkia kyselyyn osallistujia mahtavasta saavutuksesta, Penttinen sanoo.
Teksti: Erja Hyytiäinen

Vuollejokisimpukka ja meriuposkuoriainen uhanalaisia lounaisia lajeja

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueella on viime vuosien aikana löydetty merkittäviä uusia uhanalaisen vuollejokisimpukan (Unio crassus) ja meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintymiä. Molemmat lajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja Euroopan unionin luontodirektiivin lajeja.

image4955153895825213609

Vuollejokisimpukat, Purilanjoki.© Rami Laaksonen

Vuollejokisimpukkaa esiintyy pääasiassa Kotka-Kaskinen -linjan lounaispuolella. Laji elää virtaavissa vesissä sora-, hiekka- ja savipohjilla, ja sitä tavataan Lounais-Suomessa nykyisen tiedon mukaan yli kymmenestä joesta. Viime vuosina lajia on löydetty joista, joissa sitä ei ole aiemmin tiedetty elävän, mm. Perniönjoesta, Halikon Purilanjoesta ja Ahlaisten Eteläjoesta. Tänä vuonna Perniönjoen vuollejokisimpukkakantaa selvitettiin tarkemmin joen tulvasuojeluhankkeeseen liittyen, ja tuloksista tehdyn alustavan arvion mukaan Perniönjoessa elää yli 2 miljoonaa vuollejokisimpukkaa. Simpukat hankkivat ravintonsa suodattamastaan vedestä, joten samalla ne myös puhdistavat jokivettä.

Vuollejokisimpukka on EU:n luontodirektiivin liitteen II ja IV laji. Liitteen II lajit ovat olleet perusteena Natura-alueiden perustamiseksi. Liitteen IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua, eli lajin tahallinen tappaminen, pyydystäminen, kerääminen, häiritseminen, kaupallinen käyttö, lisääntymis- ja levähdysalueiden hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Vuollejokisimpukka kuuluu uhanalaisuudeltaan vaarantuneiden lajien luokkaan. Keski-Euroopan joista laji on jo paljolti hävinnyt. Lajia uhkaavat muun muassa vesistö- ja valuma-alueella tehtävät, vedenlaatua heikentävät toimenpiteet, kuten jokirakentaminen ja metsien ojitukset. Lajin säilyminen joissamme edellyttää sen huomioimista jokeen vaikuttavissa hankkeissa, esimerkiksi luonnonmukaisen vesirakentamisen keinoin.

image209929891287811268

Meriuposkuoriainen Viasvedenlahdelta.© Rami Laaksonen

Meriuposkuoriainen elää kaikissa elinkiertonsa vaiheissa vedenpinnan alla. Sitä on tavattu harvinaisena ja paikoitellen pitkin Suomen rannikkoa Kaakkois-Suomen Virolahdelta Perämeren Hailuotoon sekä Ahvenanmaalta. Lajin ainoat tiedossa olevat Euroopan elinalueet ovat Suomessa. Kuoriainen elää matalissa, suojaisissa murtovesilahdissa, joissa kasvaa sille tärkeitä ravintokasveja hapsivitaa (Potamogeton pectinatus) ja ärviöitä (Myriophyllum sp.).

Laji kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin ja se on Suomen kansainvälinen vastuulaji. Uhanalaisuudeltaan meriuposkuoriainen kuuluu vaarantuneiden luokkaan. Lajia uhkaavat muun muassa ruoppaukset sekä rannikkovesien rehevöityminen ja siitä johtuvat kasvilajiston muutokset ja avovesialueiden umpeenkasvu.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueella meriuposkuoriaista on tavattu kahdeksassa kohteessa. Nykyisin näistä kahdella, Eurajoen Kuivalahdella ja Porin Viasvedenlahdella, tiedetään yhä elävän meriuposkuoriaisia. ELY-keskus suunnittelee lajin elinympäristöille suojelutoimenpiteitä. Tiedossa olevien esiintymien tilaa seurattava ja huomioitava hankkeissa, joiden vaikutukset voivat uhata meriuposkuoriaisen selviytymistä.

ELY-keskukselle kertyy tietoa vesien uhanalaisten lajien levinneisyydestä ja tilasta muun muassa erilaisten vesistövaikutusta tuottavien hankkeiden selvityksistä, velvoitetarkkailuista ja hankerahoituksella tehtävistä selvityksistä sekä erilaisten poikkeustilanteiden ympäristövaikutusten selvityksistä. Varsinais-Suomen ELY-keskus on kolmena viime kesänä osallistunut valtakunnalliseen vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma VELMUun. Hanke on tuottanut paljon uutta tietoa vedenalaisesta luonnosta.

Ähtäri Zoo eläinlajisto laajenee

800px-Takin_(Budorcas_taxicolor)_in_Korkeasaari_Zoo,_Helsinki,_Finland

Takini Kuvaaja: -Majestic-

Ähtärin Eläinpuiston uuden Master Planin mukaisesti puistoon sijoitetaan uhanalaisia lajeja Aasiasta. Zoohon rakentuu laaja Aasian aroalue, jonka ensimmäinen laji on takini eli härkägemssi. Tämä luonnossa Himalajan vuoristossa elävä vuohieläin muuttaa Ähtäriin Korkeasaaren Eläintarhasta. Ähtäri Zoo on nyt ainoa eläintarha Suomessa, jossa voi nähdä takinit.

Ähtärin Eläinpuiston uusi sisäinen Master Plan valmistuu vuoden lopussa ja se käsittelee eläinpuiston kehittämistä vuoteen 2030 asti. Yhtenä suurena osana suunnitelmaa on uusi Aasian aroalue ja sen myötä Aasian kylmään ilmastoon sopeutuneet uhanalaiset lajit. Näistä eläinlajeista lumileopardi on asunut Ähtärin eläinpuistossa jo vuodesta 2003 asti ja lisääntynyt menestyksellisesti. Jälkeläisiä on lähtenyt Ähtäristä useisiin Euroopan eläintarhoihin.

Ensimmäinen Aasian aroalueen laji on takini eli härkägemssi (Budorcas taxicolor taxicolor) Mishmi takin, Himalajalla elävä vuohieläin ja Budorcas – suvun ainoa edustaja. Länsimaiset eläintieteilijät löysivät lajin vasta vuonna 1910. Nykyään se on Bhutanin kansalliseläin. Aikuinen takini on pituudeltaan 170–220 cm (hännän pituus voi olla lisäksi 10–15 cm), säkäkorkeudeltaan noin 110–120 cm ja se voi painaa 250–350 kg. Sillä on paksu, tiheä ja kihara turkki, jonka väritys vaihtelee ruskeasta harmaan- ja kullanruskeaan. Sekä uroksella että naaraalla on noin 30 cm pitkät sarvet.

Takinit elävät Himalajan bambumetsissä 2000–4500 m korkeudessa. Takineja tavataan Länsi- ja Keski-Kiinassa, Assamissa, Bhutanissa ja Myanmarin pohjoisosissa. Takinit ovat kasvinsyöjiä ja syövät lähinnä ruohoa, nuppuja ja lehtiä. Takinit ovat aktiivisia päivisin. Talvella ne kerääntyvät pieniin laumoihin, kun taas kesällä laumat ovat jopa sadan yksilön kokoisia. Vanhat urokset elävät yksin. Takinin kantoaika on 9 kuukautta ja naaras synnyttää kerran kahdessa vuodessa yhden jälkeläisen. Ähtäri Zoon takineista toinen on syntynyt Korkeasaaressa 2014 ja toinen Nürnburgin eläintarhassa 2001.

:KATSO VIDEO: Maailman pienimpien apinoiden perhe paisui kolmosilla Korkeasaaressa

2014-12-12 12_54_49-Korkeasaari

Korkeasaaren pikkumarmosettien perheeseen on syntynyt kolme poikasta marraskuussa, eläintarha tiedottaa. Pikkumarmosettiemo synnyttää yleensä kaksoset, joten apinaperhe kasvoi odottamattoman paljon.

Emo imettää poikasia, mutta muukin perhe osallistuu apinapienokaisten hoitoon. Esimerkiksi vanhemmat sisarukset ottavat marmosettivauvat vuorotellen turkkiinsa roikkumaan. Korkeasaaren perhelaumassa on 11 apinaa.

Pikkumarmosetit ovat maailman pienimpiä kädellisiä. Aikuinen apina painaa vain reilut sata grammaa, vastasyntynyt 15.

http://www.korkeasaari.fi/pikkumarmosetit-saivat-kolmoset/

Itämeren hallikannan kasvu jatkuu

Itämeren alueen hallilaskennoissa tavattiin viime keväänä yli 32 000 hallia. Kannan kasvu on 2000-luvun puolivälistä alkaen painottunut Keski-Ruotsin saaristoon. Toisella hallien karvanvaihdon ydinalueista, Suomen lounaissaaristossa, kannan koko on pysynyt suhteellisen vakaana 2000-luvun alkuvuosien jälkeen. Laskenta-jakson sääolosuhteet olivat vaihtelevia, mutta laskennat saatiin tehtyä onnistuneesti kaikilla merialueilla. Suomen alueen laskennoista vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Hallien laskentakanta, eli laskennoissa nähtyjen hallien määrä on kasvanut 2000-luvun alun noin 10 000:sta nykyiseen noin 32 000 eläimeen. Kannan keskimääräinen kasvunopeus on ollut 5,7 % vuodessa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Hallien karvanvaihtoaikaisen esiintymisen ydinalue on Itämeren pääaltaan pohjoisreunalla Keski-Ruotsin saaristossa ja Suomen lounaissaaristossa. Laskentakanta on kasvanut Keski-Ruotsin saaristossa tasaisesti koko 2000-luvun, kun taas Suomen puolella laskentakanta on pysynyt suhteellisen vakaana 2000-luvun alkuvuosien jälkeen. Myös Etelä-Itämerellä (Etelä-Ruotsi, Tanska ja tänä vuonna ensi kertaa myös Puola) on ollut selvää kasvua, mutta siellä laskettujen eläinten osuus kokonaislaskentakannasta on vielä varsin pieni. Keväällä 2014 Suomen laskentakanta oli reilu kolmannes kaikista Itämeren alueella lasketuista halleista. Laskenta-ajankohdan tilanteen perusteella ei kuitenkaan voida vetää suoria johtopäätöksiä hallien jakautumisesta eri merialueille muina vuodenaikoina.

hallit_2014

Laskennoissa nähdyt hallit 2000-luvulla koko Itämerellä (punainen), Suomen osuus sinisellä

Laskennat tehdään touko-kesäkuun vaihteessa pääasiassa lentolaskentoina koko hallien säännöllisen esiintymisen alueella. Karvanvaihdon takia hylkeet makailevat tällöin runsaslukuisimmin näkösällä luodoilla. Osa hylkeistä on kuitenkin parhaissakin oloissa vedessä laskennan tavoittamattomissa, mutta vuodesta toiseen samalla tavalla toistettuna tulokset kuvaavat hyvin kannankoon kehityssuunnan. Kaikki laskenta-alueet käydään läpi kahden viikon sisällä, jotta eläinten mahdollisista siirtymisistä aiheutuva virhe laskentatulokseen olisi mahdollisimman pieni. Karvanvaihtoaikaisen esiintymisalueen luodot lasketaan tänä aikana 2-3 kertaa ja kultakin alueelta suurin päiväsumma otetaan huomioon laskentakantaa määritettäessä.

Vuoden 2014 laskennat toteutettiin 22.5.–6.6. Kevään laskentaolosuhteet olivat säiden puolesta vaihtelevat. Erityisesti laskentajakson alussa sumut kiusasivat hallien esiintymisen ydinalueella. Jakson lopulla laskentapäiviksi pystyttiin valitsemaan myös heikkotuulisia aurinkoisia poutapäiviä, jolloin karvanvaihtoluodoilla makailevien hallien osuus on suurimmillaan. Ydinalueiden (Keski-Ruotsi ja Suomen lounaissaaristo ml. Ahvenanmaa) osalta tulos perustuu 27.5.-1.6. tehtyihin lentolaskentoihin.

:KATSO VIDEO: Ranualla syntyi kaksi jääkarhunpentua

2014-12-10 15_26_56-Ranuan eläinpuiston jääkarhunpennut syntymäpäivänään - YouTube

 

Venus-jääkarhun pentuja tarkkaillaan kameroiden ja mikrofonien avulla. Kuva: Ranuan eläinpuisto

Ranuan eläinpuisto sai joululahjansa tänä vuonna muutaman viikon etuajassa, kun jääkarhunaaras Venus synnytti kaksi pentua torstaina 4.12.

Lokakuun alusta saakka oli valkoisen karhuemon käytöstä seurattu ahkerasti pesäkameroiden välityksellä. Viitteitä tulevasta oli kuitenkin antanut jo loppukesän ja syksyn hyvä ruokahalu Venuksen valmistautuessa pitkään paastoon, sillä synnyttänyt emo ei voi jättää pentujaan ilman jatkuvaa lämpöä lähteäkseen etsimään ravintoa.

Tarhaoloissa jääkarhujen onnistunut lisääntyminen on todella harvinaista –ensimmäiset 24 tuntia ovat kriittisimmät; sen aikana kolmannes pennuista menehtyy. Puolet syntyneistä pennuista kuolee ennen 5 vuorokauden ikää ja kuukauden kuluttua hengissä on n. 40% pennuista. Aikoinaan suurin syypää heikkoon lisääntymismenestykseen eläintarhoissa lienee ollut emon häiriintyminen ulkoisista ärsykkeistä ja sen myötä jälkikasvun hylkääminen tai jopa tappaminen. Ranuan eläinpuistossa emon ympäristön rauhoittaminen onkin koettu ensiarvoisen tärkeäksi ja jääkarhun pesärakennus ympäristöineen eristetty hyvissä ajoin ennen odotettua penikointia.

Viimeiset pari viikkoa olivat hoitajat tuijottaneet valvontakameran ruutua yhä tiiviimmin, sillä ensimmäinen Suomessa syntynyt jääkarhunpentu, Ranzo, syntyi marraskuun 18. päivänä kolme vuotta aiemmin. Venus alkoi viipyä pesässään yhä pidempään. Ruoka kuitenkin maittoi vielä viikkoa ennen synnytystä, toisin kuin Ranzoa odottaessaan, jolloin Venus aloitti paaston kaksi viikkoa ennen h-hetkeä.

Odotusaikana emoa ja nyt myös pentuja seurataan tarkasti nauhoittavien valvontakameroiden sekä mikrofonien avulla. Valvontanauhoja läpikäymällä paitsi varmistutaan karhujen hyvinvoinnista, myös saadaan tärkeää tietoa niiden käyttäytymisestä ja pennun kehityksestä. Pennut ilmoittavat äänekkäästi, mikäli niillä on epämukava olo tai nälkä. Tähän mennessä on todettu Venuksen hoitavan pentujaan erityisellä huolella. Pääosin pennut ovat emon etutassujen välissä vasten karvaista rintaa lähellä nisiä saaden emon hellää huolenpitoa.

Jääkarhu on arktisen luonnon kiistaton kuningas. Sitä se on myös Ranuan eläinpuistossa. Ihmiselle aina vaarallinen, maapedoista suurin, saa eläinpuiston kävijöiltä ihastelevaa kunnioitusta osakseen. Syntyessään jääkarhun pennut painavat vain n. puoli kiloa. Lisää painoa kertyy emon rasvaisen maidon turvin jopa 100g päivässä. Muutaman kuukauden ikäisenä pentujen oletetaan painavan jo lähemmäs kymmenen kiloa ja tuolloin, helmi-maaliskuulla, valkoiset nallet pääsevätkin ensimmäisen kerran ulos emonsa kanssa.

Ranuan eläinpuistossa nyt syntyneet jääkarhukaksoset ovat isoveljensä Ranzon tavoin tärkeä osa maailman eläintarhojen jääkarhupopulaatiota. Pennut tulevat saamaan paljon huomiota osakseen ja niitä voidaankin pitää tärkeinä viestintuojina. Ranuan jääkarhujen villien sukulaisten syvenevä ahdinko ilmaston lämmetessä ja pohjoisten merien jääpeitteisen ajan lyhetessä saa meidät toivottavasti ajattelemaan ihmiskunnan toimien seurauksia myös täysin syyttömiin osapuoliin, luontoon ja sen asukkaisiin.

Uusi tutkimustulos: Itämeren pyöriäiskannan koko noin 450 yksilöä

8b8a266560a09efe_800x800ar

Itämeren äärimmäisen uhanalaisen pyöriäiskannan koko voidaan arvioida nyt aiempaa huomattavasti tarkemmin. Pyöriäisiä esiintyy säännöllisesti myös Suomessa.

Kansainvälisen SAMBAH-hankkeen neljä vuotta kestäneen aineistonkeruun ja analysoinnin perusteella Itämeren pyöriäismääräksi arvioidaan nyt noin 450 eläintä  (95 % luottamusväli 90–997).

”Suomen alueelta havaintoja saatiin lounaiselta avomerialueelta marras–huhtikuun välisenä aikana. Hankkeen tulokset osoittavat, että pyöriäinen on harvalukuinen mutta säännöllinen myös Suomen merialueella”, kertoo hankkeen Suomen osuutta koordinoiva projektipäällikk ö Olli Loisa Turun ammattikorkeakoulusta.

Pyöriäinen on maailman pienimpiä hammasvalaita. Se kaikuluotaa ympäristöään lepakkojen tavoin tuottamiensa korkeataajuuksisten äänipulssien avulla. SAMBAH-hankkeessa pyöriäisen kaikuluotausääniä tallennettiin kaikkien Itämeren alueen EU-valtioiden alueella yhteensä 304 tutkimuspisteessä. Akustiset seurantalaitteet sijaitsivat 5–80 metrin syvyydessä.

”Ensimmäistä kertaa maailmassa tässä mittakaavassa käytetty akustinen seuranta osoittautui toimivaksi ja käyttökelpoiseksi menetelmäksi myös alueilla, joilla lajin havainnointi muuten on mahdotonta vähäisen eläinmäärän vuoksi”, Loisa sanoo.

ac7d2a3f996c22b2_800x800ar

Aineiston perusteella tuotettiin mallinnetut kartat pyöriäisen ajallisesta ja alueellisesta levinneisyydestä. Tutkimuksessa löydettiin muun muassa merkittävä aikaisemmin tuntematon potentiaalinen lisääntymisalue Öölannin kaakkoispuolen avomerialueella sijaitsevilta Midsjön matalikoilta.

SAMBAH-hankkeen tulosten odotetaan parantavan Itämeren pyöriäisen suojelutasoa. Kanta-arvio yhdessä tarkemman esiintymiskuvan kanssa auttaa suojelutoimien kohdentamisessa lajin kannalta merkityksellisimmille alueille.

”Nämä uudet tutkimustulokset ovat äärimmäisen tärkeä askel eteenpäin Itämeren pyöriäisen tehokkaamman suojelun varmistamiseksi”, sanoo WWF:n meriasiantuntija Sanna Kuningas .

Suomen susilaumojen määrä on kasvanut

susikartta_copy

Susilaumojen sijainti marraskuussa 2014. Riistakeskuksen aluetoimistojen ilmoittamia laumatietoja verrattiin suurpetohavaintojärjestelmä Tassun havaintomateriaaliin (1.8.–20.11.2014, n = 989). Vihreällä on merkitty laumat, joita Tassu-havainnot tukevat. Vaaleanpunaisella ja kysymysmerkillä merkittiin laumat, joiden tueksi Tassussa ei ollut yhtä havaintoa enempää. Suomen ja Venäjän rajalla olevat laumat on merkitty harmaalla värillä. Kuva: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Suomessa on noin 29–41 susilaumaa. Näistä 5–8 on yhteisiä laumoja Venäjän kanssa.

Länsi-Suomen kannanhoitoalueella on arvion mukaan syntynyt 10–14 pentuetta. Laumat sijaitsevat Satakunnassa (1), Varsinais-Suomessa (2), Pohjois-Hämeessä (2), Keski-Suomessa (1), Pohjanmaalla (3–5) ja Oulun alueella (2–3).

Itä-Suomen alueella on todennäköisesti syntynyt 18–24 pentuetta. Kannanhoitoalueen laumat ovat Pohjois-Savossa (3–4), Kainuussa (8–9), Pohjois-Karjalassa (6–10) ja Etelä-Savossa (1). Kainuun ja Pohjois-Karjalan laumoista 4–7 elää Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa, ja ne ovat osan ajasta Venäjän puolella.

Poronhoitoalueella on tehty havaintoja 1–3 laumasta, jotka liikkuvat poronhoitoalueen eteläisellä rajalla Kainuussa. Poronhoitoalueella on lisäksi yksin liikkuvia susia, sillä alueelle siirtyy nuoria yksilöitä Suomen laumoista ja naapurimaista.

Helmikuussa 2014 ennen lisääntymiskautta RKTL arvioi maassamme olevan 24 laumaa, joista rajalaumoja oli kahdeksan.

Nyt tehty arvio susilaumojen määrästä perustuu petoyhdyshenkilöiden kirjaamiin havaintotietoihin pentueista tai laumoista. Havaintoja on kirjattu 1.8.–20.11. välisenä aikana 989 kappaletta. Arviossa on hyödynnetty myös tutkimuslaitoksen maastohenkilökunnan ja alueellisten Riistakeskusten ja riistanhoitoyhdistysten havaintoja sekä tietoja tutkimuslaitoksen aiemmin pannoittamien susien reviirien rajoista.

Havaintoja kertyy sulan maan aikana vähäisesti, mikä hankaloittaa laumojen määrän arvioimista. RKTL:n tarkempi, lumipeitteen aikana tehtäviin maastohavaintoihin perustuva kanta-arvio susikannan koosta annetaan alkuvuodesta.

Lausunto susikannan tilasta marraskuussa 2014 

Ympäristöministeriö: Saimaannorpan pesien kinostus Paras luontoteko 2013-2014

Paras luontoteko 2013-2014 -kilpailun voitto meni saimaannorpan pesien turvaksi vapaaehtoisvoimin tehdylle lumikinostustyölle. Lasten luontokasvatus sai kunniamaininnan.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen onnitteli Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) Suomen komitean valitsemaa voittajaa. “Saimaannorpan hyväksi tehty työ on hyvä esimerkki vapaaehtoistyöstä, jota suomalaiset tekevät uhanalaisten lajien suojelemiseksi. Vapaaehtoisten rooli on erittäin tärkeä myös lajiston seurannassa ja lajien uhanalaisuuden arvioinnissa täydentämässä viranomaisten tekemää työtä”, sanoo ministeri Grahn-Laasonen, joka palkitsee voittajan IUCN:n uhanalaisten lajien Punaisen kirjan 50-vuotisjuhlassa tänään.

“Saimaan ranta-asukkaana olen seurannut norppia ja ollut mukana kannan seurannassa vapaaehtoisena pesälaskijana kaksikymmentä vuotta. Kinosten kolaaminen oli hieno norppien kuuttien pelastustyö. Olin mukana luomassa 28 apukinosta norpalle ja jokaisen niistä norpat löysivät”, kertoo Paras luontoteko -palkinnon vapaaehtoisen puolesta vastaanottanut Risto Eronen Puumalasta.

Vapaaehtoiset elintärkeitä lajien suojelussa

Talvi 2014 oli Saimaalla poikkeuksellisen vähäluminen eikä norpan tarvitsemia lumikinoksia syntynyt. Kinospesä on norpan lisääntymiselle välttämätöntä. Suurin osa vapaaehtoisista kolaajista oli norpan kohtalosta huolestuneita paikallisia asukkaita, mökkiläisiä tai eri järjestöjen jäseniä. “Ilman vapaaehtoisia työ ei olisi onnistunut. Työ saatiin myös nopeasti käyntiin vapaaehtoisten voimin”, kiittää Saimaannorppa-LIFE-hankkeen vetäjä Raisa Tiilikainen Metsähallituksen luontopalveluista.

Työ tuotti tulosta: vuoden 2014 kevään 64 kuutista 59 syntyi norppanaaraan apukinosten suojaan kaivamassa pesässä. Norpan pesäpoikasista selviää lumettomina talvina noin 50-70 %, kun apukinosten ansiosta yli 80 % jäi eloon. Toistasataa vapaaehtoista teki kahden viikon aikana yhteensä 169 työpäivää eli kahdeksan kuukauden työpanoksen. Kinoksia kolattiin 240.

Työn alustavat tulokset ovat herättäneet kiinnostusta Suomen rajojen ulkopuolellakin. Ilmastonmuutoksen haittojen torjumiseen löytyi uusi, yksikertainen ja kekseliäs ratkaisu.

Paras luontoteko palkittiin luontokuvaaja Heikki Willamon valokuvateoksella.

Kunniamaininta lasten luontokasvatukselle

Kilpailun raati, Suomen IUCN-komitea halusi antaa kunniamaininnan Koulumetsät arvoonsa -yhteistoimintahankkeelle ja Taipalsaaren päiväkoti Metsäpolulle lasten luontosuhteen luomisesta ja vahvistamisesta.

IUCN on maailman suurin ja vanhin ympäristöjärjestö. Se etsii ratkaisuja ympäristö- ja kehityskysymyksiin yhdessä valtioiden, kansalaisjärjestöjen, YK:n alajärjestöjen, yritysten ja kuntien kanssa. Suomalaisia jäseniä ovat ympäristöministeriö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö, WWF Suomi, BirdLife Suomi ja Suomen riistakeskus.

Lisää aiheesta:

IUCN – Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (www.iucn.org):
http://www.iucn.org/

Suomen IUCN-komitea (ym.fi/iucn):
http://www.ym.fi/fi-FI/Kansainvalinen_yhteistyo/Suomen_IUCNkomitea

Saimaannorppa (www.metsa.fi/saimaannorppa):
http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/luonnonsuojelu/lajitjaluontotyypit/uhanalaisetelaimet/Saimaannorppa/Sivut/Saimaannorppa.aspx

Koulumetsähanke (pdf):
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/ymparistokasvatus/koulumetsat/liitetiedostot/Koulumetsat%20arvoonsa%20ESITE.pdf