Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Maa- ja metsätalousministeriö: EU torjuu haitallisia vieraslajeja

EU hyväksyi eilen asetuksen haitallisista vieraslajeista. Tavoitteena on vähentää vieraslajien aiheuttamia vahinkoja luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle sekä estää uusien haitallisten vieraslajien pääsy EU:n alueelle. Asetuksen toimenpiteet kohdistetaan kaikkein haitallisimpiin vieraslajeihin. 

Vieraslaji on ihmisen mukana uusiin paikkoihin levinnyt eliölaji kuten koristekasvi, riistaeläin, vesieliö, taudinaiheuttaja tai tuholainen. Osa lajeista tuodaan tarkoituksella kuten valkohäntäpeura, toiset siirtyvät vahingossa uuteen paikkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi laivojen mukana seilanneet koukkuvesikirput. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. 

Suomessa toteutetaan myös kansallista vieraslajistrategiaa. Erityisen tärkeitä ovat kansalaisten tekemät havaintoilmoitukset, joita voi jättää verkossa osoitteessa vieraslajit.fi. 

Asetuksen ytimenä EU:n haitallisten vieraslajien luettelo 

Asetuksessa kehotetaan luomaan luettelo haitallisimmista vieraslajeista, joiden maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja levittäminen on EU:ssa kielletty. Kiellon noudattamista valvotaan rajatarkastuksilla sekä seurantajärjestelmällä, joka EU-maiden on otettava käyttöön. Luettelon valmistelee vuoden kuluessa Euroopan komissio. Suomessa on arvioiden mukaan noin 160 haitallista vieraslajia. Vielä ei tiedetä, kuinka moni niistä päätyy EU:n vieraslajiluetteloon. 

Haitallisia vieraslajeja pidetään yhtenä maailman vakavimmista uhkista luonnon monimuotoisuudelle. Ne saattavat esimerkiksi muuttaa ympäristöä tai levittää tauteja, ja aiheuttavat suurta haittaa myös taloudelle. Erityisen haitallisia vieraslajeja Suomessa ovat jättiputket, kurtturuusu, rapurutto, espanjansiruetana ja villiminkki sekä vaaralliset kasvintuhoojat. 

Uusi EU:n asetus syntyi, koska vieraslajit ovat myös Euroopassa kasvava uhka. Matkailu ja kansainvälinen kauppa tuovat tullessaan uusia vieraslajeja ja ilmastonmuutos voi pahentaa tilannetta entisestään. Haitalliset vieraslajit leviävät yli kansallisten rajojen ja nykyiset kansalliset toimenpiteet ovat olleet liian hajanaisia, joten torjuntaan kaivattiin yhdenmukaisia sääntöjä. Asetus astuu voimaan 1.1.2015. 

Vieraslajeista aiheutuvien haittojen vähentämiseksi tarvitaan monia toimenpiteitä sekä useiden hallinnonalojen, kansalaisten ja muiden toimijoiden yhteistyötä. Myös kansallinen lainsäädäntö on tarkoitus saattaa ajan tasalle vieraslajeista aiheutuvien riskien hallitsemiseksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta: 

http://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&t=PDF&f=PE+70+2014+INIT 

Euroopan komission vieraslajit -sivusto: 
http://ec.europa.eu/environment/nature/invasivealien/index_en.htm 

Kansallinen vieraslajiportaali: www.vieraslajit.fi 

Kansallinen vieraslajistrategia:

http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/vieraslajiseminaari9.12.2009/67MIFeBdt/Vieraslajistrategia_tulostettava.pdf 


BirdLife Suomi: Lintusyksy huipentuu viikonloppuna EuroBirdwatch-tapahtumaan

EBW14_logo

Tulevana viikonloppuna 4.–5.10. muuttolintuja seurataan noin 40 Euroopan ja Keski-Aasian maassa BirdLifen EuroBirdwatch-tapahtumassa. Euroopan suurin lintutapahtuma on järjestetty joka syksy vuodesta 1993 lähtien. Viime vuonna tapahtumaan osallistui noin 19 000 ihmistä 40 maassa, ja tapahtumaviikonlopun aikana havaittiin noin kolme miljoonaa lintuyksilöä.

Eri puolilla Suomea järjestetään viikonlopun aikana linturetkiä, muutonseurantaa ja muita tapahtumia, joihin kaikenikäiset lintujen bongaamisesta kiinnostuneet voivat osallistua. Viime päivinä on päästy ihailemaan hienoa hanhi-, sepelkyyhky- ja peippomuuttoa. Poikkeuksellisen paljon on nähty myös arktisia kihuja, esimerkiksi harvinaisia leveäpyrstökihuja on nähty kuluneen viikon aikana yli 400.

EuroBirdwatch-tapahtuman tarkoitus on edistää linnustonsuojelua ja lintuharrastusta. Valtioiden rajoista välittämättä matkaa tekevät muuttolinnut kuvastavat hyvin kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä lintujen suojelussa. BirdLifen tavoite on turvata linnuille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen pesimäalueilla, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla.

EuroBirdwatch-tapahtuma:

http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/eurobirdwatch.shtml

Lintutilanne Suomessa:

http://www.birdlife.fi/havainnot/lintutilanne/hav-2014-09-30.shtml

WWF:n raportti: Selkärankaisten eläinten määrä romahti

6426

Luonnon monimuotoisuus on romahtanut 40 vuodessa. Tänään julkaistun WWF:n Living Planet 2014 -raportin mukaan selkärankaisten eläinten eli nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten ja kalojen määrä on tällä hetkellä enää puolet siitä, mitä se oli 70-luvulla. Tämä johtuu pitkälti ihmisten toimista: kulutuksen kasvu ajaa eläimiä yhä ahtaammalle.

Raportista käy ilmi, että monimuotoisuus on laskenut eniten matalan tulotason maissa. Alueellisesti laskua on eniten trooppisilla alueilla, etenkin Latinalaisessa Amerikassa, missä selkärankaisten määrä on vähentynyt jopa 83 prosenttia. Lajiryhmistä eniten on laskenut makeissa vesissä elävien lajien monimuotoisuus: se on romahtanut 76 prosenttia.

Living Planet -raportti on WWF:n pääjulkaisu ja se julkaistaan joka toinen vuosi. Tänä vuonna uusi paranneltu laskentatapa osoittaa, että monimuotoisuus on pienentynyt aiemmin luultua enemmän.

”Eläinten määrä on yksi mittari sille, miten luonto kokonaisuudessaan voi. Näin dramaattinen pudotus osoittaa, että kuudes sukupuuttoaalto on todellakin käynnissä. Erityisen huolestuttavaa on se, että monimuotoisuus hupenee kovaa vauhtia kehitysmaissa, missä ihmisten elinoloja pitäisi voida parantaa. Tähän saakka hyvinvointi on aina rakennettu ylikulutuksella ja tähän on tultava muutos”, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen .

Öljy uhkaa gorillaa, vesivoima kaloja

Suurimmat uhat lajeille ovat liiallinen metsästys ja kalastus, mukaan lukien salametsästys sekä elinympäristöjen muuttuminen, pirstoutuminen ja katoaminen. Esimerkiksi Afrikassa öljyntuotanto ajaa gorilloja ahtaalle ja Nepalissa tiikerit kärsivät metsäkadosta. Suomessa vaelluskalakannat ovat kärsineet huomattavasti vesivoimarakentamisesta ja vesien pilaantumisesta. Lisäksi ilmastonmuutoksesta on tullut yhä merkittävämpi uhka lajeille.

”Aiemmin saimaannorppaa uhkasi lähinnä verkkokalastus mutta nyt ilmastonmuutoksesta on tullut yhä merkittävämpi uhka. Tämä osoittaa, että tuotanto ja kulutus, tässä tapauksessa hiilidioksidipäästöt, vaikuttavat suoraan eläinten oloihin”, Luukkonen huomauttaa.

Länsi kuluttaa, etelä kärsii

Luonnon monimuotoisuuden lisäksi Living Planet -raportti tarkastelee ihmisten ekologista jalanjälkeä. Sen mukaan tällä hetkellä ihmiset kuluttavat uusiutuvia luonnonvaroja vuosittain keskimäärin puolet enemmän kuin mihin maapallolla olisi varaa. Hyvinvointivaltioissa ylikulutus on vielä mittavampaa: me suomalaiset kulutamme uusiutuvia luonnonvaroja vuosittain kolmen maapallon verran. Ekologinen jalanjälkemme onkin 15.:ksi suurin koko maailmassa.

Sen sijaan monissa köyhissä maissa jalanjälki on vai murto-osa esimerkiksi Euroopan maiden jalanjäljestä. Raportista käykin ilmi, että rikkaimpien maiden hyvinvointi on rakennettu ylikulutuksella, jonka vaikutukset näkyvät köyhimpien maiden luonnossa.

Ratkaisut ovat ulottuvillamme

Paitsi että Living Planet -raportti listaa ongelmia se tarjoaa ratkaisuja: kestävämpi tuotanto, järkevämpi kulutus ja sen oikeudenmukaisempi jakautuminen ovat keinoja, joilla monimuotoisuuden lasku voidaan pysäyttää. Raportti myös osoittaa, että tehokkaasta suojelusta on hyötyä.

”Kun monimuotoisuutta mitattiin suojelualueilla, laskua oli 18 prosenttia eli yli puolet keskimääräistä vähemmän. Esimerkiksi Nepalissa tiikerikanta on neljässä vuodessa lähes kaksinkertaistunut WWF:n ja muiden toimijoiden suojelutyön ansiosta. Suomessa syntyi tänä vuonna ennätysmäärä merikotkan poikasia, yhteensä 449 yksilöä. Kun WWF aloitti suojelutyön vuonna 1973, poikasia syntyi vain viisi”, WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder sanoo.

Lue lisää:

wwf.fi/lpr

Koko raportti englanniksi: wwf.fi/raportti2014

Tiivistelmä suomeksi: wwf.fi/tiivistelma2014

Talviset kaupunki- ja vesilinnut runsastuvat, metsälinnut vähenevät

848527dc-ade9-42bd-afc8-0da037abdc30-main_image
Töyhtötiainen on taantuva metsälaji (kuva: Aleksi Lehikoinen)
Talvisten kaupunkilintujen runsaudet ovat kolminkertaistuneet ja vesilintujen peräti yli kymmenkertaistuneet Suomessa 1950-luvun lopulta lähtien. Metsässä talvensa viettävien lajien runsaus on sen sijaan puoliintunut samassa ajassa. Tulokset selviävät äskettäin Journal of Avian Biology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.

– Kaupunkien linnut ovat hyötyneet muun muassa talviruokinnan lisääntymisestä aina 1960-luvulta lähtien, kertoo tutkija Sara Fraixedas Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Vesilintujen talvisen runsastumisen taustalla ovat puolestaan lämmenneet alkutalvet, joiden ansiosta vesistöt pysyvät avoimena yhä pidempään.

594a7d1a-968c-4daf-bf3f-531c7e392a47

 

Sini- ja talitiaiset ovat hyötyneet talviruokinnasta ja niiden kannat ovat kasvussa (kuva: Aleksi Lehikoinen)

– Vesilinnut talvehtivat yhä pohjoisempana ilmaston lämpenemisen myötä. Sen myötä Suomella onkin tulevaisuudessa entistä suurempi vastuu Euroopan talvehtivista vesilinnuista, tiivistää akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.

Talviaikaisen metsälinnuston jo pitkään jatkunut väheneminen lienee seurausta metsärakenteen muutoksista. Metsämaiden käsittely vaikuttaa lintumääriin, koska talviset lintutiheydet ovat viisi kertaa korkeampia metsissä kuin hakkuilla tai taimikoilla. Vanhat metsät vähenivät eniten 1950-luvulta 1980-luvulle, jona aikana muun muassa kanalintukannat romahtivat monin paikoin.

b6c126d4-39fe-463c-abfd-890f1f1abfa5

 

Pyyn vihellyksen kuulee metsissä yhä harvemmin (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Talvilaskentojen perusteella metsälinnuston alamäki näyttäisi kuitenkin jatkuvan vielä 1990-luvun jälkeenkin, joskin vuosien välinen vaihtelu on suurta muun muassa puiden siemensadon vaihtelun takia. Viimeaikainenkin taantuminen viittaa siihen, että metsien käsittely todennäköisesti heikentää edelleen metsälinnuston tilaa.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa on laadittu talvehtivan linnuston tilaa kuvaavat indikaattorit kaupunki-, vesi- ja metsälinnuille. Indikaattoreilla voidaan seurata näiden linturyhmien kantojen kehitystä myös tulevaisuudessa.

7bf4dd3a-68e2-43ad-a637-705e944a6ba3

 

Merellä talvehtivia isokoskeloita (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Indikaattorit perustuvat Luomuksen koordinoimiin vuosittaisiin talvilintulaskentoihin, jotka alkavat jälleen marraskuun alussa.

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Luomuksen ja Aronia-instituutin rannikkotutkimusryhmän kanssa, ja se on julkaistu Journal of Avian Biology -lehden verkkosivuilla.

Osallistu talvilintulaskentaan: www.luomus.fi/fi/talvilintulaskennat

Alkuperäisjulkaisu: Impacts of climate and land-use change on wintering bird populations in Finland

BirdLife Suomi: Kurkimuuton Suomen ennätys laskettiin Sauvossa

kurjet_petri-vainio

 

Kuvaaja Petri Vainio

Varsinais-Suomessa Sauvossa sijaitsevasta Maalun näkötornista laskettiin tämän viikon tiistaina kaikkiaan 23 329 etelään muuttavaa kurkea 316 eri parvessa. Kyseessä on suurin Suomessa yhdessä paikassa yhtenä päivänä havaittu kurkimuutto. Edellinen ennätys, 21 805 kurkea, oli laskettu syyskuussa 2007 Turussa.

– Oli se vaan hienon näköistä, kun pohjoisella taivaalla oli enimmillään tulossa kymmeniä parvia samanaikaisesti, kuvailee Peter Uppstu vilkkaimpien hetkien tunnelmaa. Muuttoa olivat havainnoimassa Uppstun lisäksi lintuharrastajat Markus Ahola, Jouko Lundén ja Tarja Pajari.

Kurkimuutto käynnistyi maanantaina voimistuneen pohjoisvirtauksen myötä. Suuria määriä kurkia lähti tuolloin muutolle sekä Oulun että Vaasan seudun peltoalueilta, ja lintuja saapui todennäköisesti myös Ruotsista Merenkurkun yli. Osa kurjista jäi luultavasti yöpymään eteläiseen Suomeen, mutta äänihavaintojen perusteella lintuja muutti myös läpi yön. Tiistaiaamuna suuria parvia oli Sauvossa liikkeellä jo aamuhämärissä.

Suomessa arvioidaan olevan 30 000–40 000 kurkiparia. Kanta on moninkertaistunut viime vuosikymmeninä ja kasvaa edelleen nopeasti. Vielä 1990-luvulla yhdestä paikasta havaitut syksyiset kurkimuutot jäivät parhaimmillaankin pariin tuhanteen lintuun.

Suomalaiset kurjet talvehtivat pääosin Pohjois-Afrikassa, jonne ne muuttavat itäisen Euroopan yli. Osa viettää talvensa eteläisessä Euroopassa, kuten Serbiassa ja Espanjassa.

Suomalaisten kurkien muuttoreitit: www.satelliittikurjet.fi

Liito-orava palasi Helsingin vakinaiseen lajistoon

Esa Lammi ja Pekka Routasuo Helsingin luoteisosan liito-oravakartoitus 2014

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen teettämän selvityksen mukaan liito-orava on asuttanut useita elinpiirejä luoteisen Helsingin alueella. Liito-oravakannan leviäminen Helsinkiin on ollut odotettavissa Espoossa tapahtuneen huomattavan levinneisyysalueen laajentumisen pohjalta.

Tutkittu alue kattoi 48 km2 eli noin neljänneksen Helsingin maapinta-alasta. Aluerajaus tehtiin ilmeisen läntisen leviämissuunnan perusteella. Ei ole mahdotonta, että idempänäkin kaupungissa olisi jo ollut liito-oravia. Jos kannan kasvu ja levittäytyminen jatkuu, vakinainen liito-orava-asutus voi saavuttaa lähivuosina myös Itä-Helsingin.

Jälkikäteen on tullut ilmi, että Keskuspuistossa on ollut liito-oravan elinpiiri jo vuodesta 2010. Silti voidaan päätellä, että vuonna 2013 on tapahtunut vilkasta liito-oravien levittäytymistä Helsinkiin ja että talvi 2013/14 on lämpimänä ollut niille ilmeisen suotuisa. Lumeton talvi suosi myös liito-oravaselvityksen tekemistä. Inventointi ehdotetaankin toistettavaksi ja sen tutkimusaluetta laajennettavaksi viimeistään viiden vuoden kuluttua.

Liito-oravainventoinnit perustuvat pelkästään papanoihin, koska itse eläimiä on vaikea havainnoida tai edes nähdä. Keväällä puiden siitepölystä keltaiset papanat on helppo löytää, ja niiden määrästä pystyy päättelemään yksittäisten puiden merkitystä yksilölle. Suurimmat papanamäärät löytyvät yleensä isojen kuusten ja kolohaapojen alta. Kuusi tarjoaa suojaa oksiensa alla sekä mahdollisen paikan vanhalle oravanpesälle, jonka liito-orava sisustaa käyttöönsä. Talvisin liito-oravat syövät myös havupuiden silmuja. Isossa haavassa taas on usein käpytikan kolo, joka on pesä- ja lepopaikkana parempi kuin risupesä. Haapa on myös tärkeä ravintokasvi.

Liito-oravat syövät keväällä ja kesällä pääasiassa lehtipuiden osia: hede- ja siemennorkkoja, silmuja ja lehtiä, syksyllä ja talvella havupuiden silmuja.

Liito-oravan leviäminen on merkki siitä, että kaupungin virkistysmetsiä hoidetaan hyvin luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Liito-orava vaatii ns. eri-ikäisrakenteista sekametsää, jossa on riittävästi nuorta lehtipuuta järeämmän pääpuuston alla. Isot kuuset ja haavat ovat tärkeitä, mutta niiden lisäksi tarvitaan ravintopuita. Liito-oravat voivat hakea ravintoa myös nuorista reunametsistä, jos metsäinen yhteys järeäpuustoisella ydinalueelle on olemassa.

Liito-orava pystyy liikkumaan maassa, mutta on siellä hidas ja altis jäämään petojen saaliiksi. Siksi se pyrkii ylittämään puiden välit liitämällä. Tämä ominaisuus tekee liito-oravan alttiiksi metsien pirstoutumiselle esimerkiksi metsätalouden tai maankäytön muutosten takia. Liito-oravan suojelussa onkin olennaista latvusyhteyden säilyminen. Jos tarjolla on korkealla sijaitsevia isoja puita, liito-orava pystyy ylittämään valtaväylän, kuten Espoossa Länsiväylän tai Kuopiossa valtatie 5:n moottoritieosuuden.

Lähde: Esa Lammi ja Pekka Routasuo: Helsingin luoteisosan liito-oravakartoitus 2014. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 13/2014. (pdf)

WWF ja Coca-Cola keräävät jälleen varoja jääkarhujen suojeluun

b79fc8c49c75da14_800x800ar

 

Kuvaoikeudet: WWF / Steven Kazlowski

Syyskuussa Coca-Cola ja WWF toteuttavat toista kertaa Jääkarhuperheille koti (Arctic home) -kampanjan useassa Euroopan maassa, myös Suomessa. Toisen kampanjavuoden päätavoite on kerätä varoja jääkarhujen arktisen kodin suojeluun. Arktisen alueen jääpeitteen pieneneminen vaikeuttaa jääkarhuemojen ja pentujen selviämistä muuttuvassa elinympäristössä. Tänä vuonna jokaista www.arctichome.eu -sivujen kautta kampanjaan lahjoitettua euroa kohden Coca-Cola lahjoittaa yhden euron, aina miljoonaan euroon saakka. 

Coca-Cola ja WWF jatkavat viime vuonna Euroopassa alkanutta yhteistyötä jääkarhujen arktisen elinympäristön suojelemiseksi. Tämän vuoden kampanjateema on niin ihmisiä kuin jääkarhuja yhdistävä äidinvaisto, mikä saa emot huolehtimaan ja turvaamaan jälkikasvulleen turvallisen kasvuympäristön. Jääkarhun pennut syntyvät karvattomina, sokeina ja täysin riippuvaisina emostaan. Jääkarhuemoilla on kuitenkin yhä suurempia ongelmia turvata pentujensa tulevaisuus.

Arktisella alueella ilmaston lämpeneminen on kaksi kertaa nopeampaa kuin muualla maapallolla. Ilmastonmuutos  vaikeuttaa erityisesti jääkarhuemojen ruuan hankintaa ja pentujen selviytymistä.Ilmastonmuutoksen seurauksena merijää muodostuu vasta myöhemmin syksyllä. Tästä johtuen kantavan jääkarhunaaraan on uitava entistä pidempiä matkoja löytääkseen pesäpaikan jääalueilta. Vaihtoehtoisesti jääkarhuemot saattavat yrittää asettua kuivalle maalle, jossa riski joutua konfliktiin ihmisten kanssa on suuri. Muuttuneissa olosuhteissa emojen on vaikea suojella pentujaan.

Jääkarhuperheille Koti (Arctic Home) -kampanja on Coca-Colan ja WWF:n yhteishanke ja sillä kannustetaan ihmisiä osallistumaan jääkarhuäitien auttamiseen www.arctichome.eu -sivuston kautta. Lahjoittamalla WWF:n jääkarhutyöhön nyt voi tuplata oman lahjoituksensa arvon, sillä Coca-Cola on sitoutunut tekemään jokaista lahjoitusta vastaavan suuruisen lahjoituksen WWF:lle – aina miljoonaan euroon saakka.

Coca-Cola ja WWF ovat tehneet yhteistyötä ilmaston ja maailman vesivarojen suojelussa vuodesta 2007 ja arktista suojeluyhteistyötä vuodesta 2012.   WWF on työskennellyt arktisilla alueilla yli 20 vuotta.

— Arktinen merijää on katoamassa silmiemme edessä. Jääkarhut sekä muut jäästä riippuvaiset eläimet yrittävät sopeutua nopeasti muuttuvaan elinympäristöön, koska niillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Jääkarhuperheille koti (Arctic Home) –kampanjalla kerätyn tuen avulla WWF voi tehostaa työtään arktisella alueella ja auttaa sekä jääkarhuja että ihmisiä sopeutumaan muuttuvaan maailmaan. Jääkarhu on arktisen alueen symboli. Jääkarhun selviäminen muutoksesta antaisi toivoa taistelussa arktisen ekosysteemin puolesta, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen .

Arctic Home -kampanjan alkamista juhlistettiin 6.9.2014 Lontoossa ainutlaatuisella eurooppalaisten perheiden tapaamisella. Sadat vanhemmat antoivat tukensa kampanjalle osallistumalla valokuvataideteoksen tekemiseen. Mukanaolijoista muodostettiin jääkarhuemoa esittävä siluettikuva.

8b93469f5199fbb7_800x800ar

 

Sadat eurooppalaiset perheet osallistuivat valokuvataideteoksen tekemiseen lisätäkseen tietoisuutta jääkarhuäitien haasteista löytää turvallinen kasvupaikka poikasilleen. www.arctichome.eu

Videolinkit:

WWF & Coca-Cola yhteistyö   http://www.youtube.com/watch?v=lkR0WDvFK1Q
Arctic Home    http://www.youtube.com/watch?v=OyNLGDGC7XM
Coca-Cola Arctic Home http://www.youtube.com/watch?v=Lzsk9b6K970
Arctic in your backyard    http://www.youtube.com/watch?v=2fVryDk7MEc
Global Warming and Polar Bears  http://www.youtube.com/watch?v=zWrHL1tiIPg
Umky Patrol  http://www.youtube.com/watch?v=YFeZt6rD0Ks

Valkoposkihanhen syyskanta kasvoi viidenneksellä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valkoposkikannan kasvu keskittyi itäiselle Suomenlahdelle sekä pääkaupunkiseudun reunaosiin. Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja BirdLife Suomen järjestämässä laskennassa havaittiin yhteensä noin 25 800 valkoposkihanhea.

Vapaaehtoiset lintuharrastajat laskivat valkoposkihanhet koko Suomesta viime viikonloppuna 29.–31.8. Tuloksien mukaan valkoposkihanhien syyskanta kasvoi 19 prosenttia vuodesta 2013. Voimakkainta kasvu oli jälleen itäisellä Suomenlahdella, missä syyskanta lähes kaksinkertaistui. Pääkaupunkiseudulla kanta kasvoi neljänneksellä ja sisämaassa viidenneksellä. Sen sijaan Varsinais-Suomen ja Pohjanlahden syyskannassa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia viime vuoteen.

Eniten valkoposkihanhia kerääntyi aiempien vuosien tapaan pääkaupunkiseudulle, missä laskettiin yhteensä 10 500 yksilöä. Valkoposkihanhien määrät olivat kasvaneet pääkaupunkiseudun reuna-alueilla, erityisesti Kirkkonummella, Sipoossa ja itäisimmässä Helsingissä.

Valkoposkihanhet yöpyvät ulkosaaristossa ja lintulahdilla

Pääkaupunkiseudun suurimmat määrät havaittiin ruokailemassa peltoalueilla Vantaan Västerkullassa (1 540 valkoposkihanhea), Kirkkonummen Thorsvikissä (1 500), Sipoon Immersbyssä (1 140) ja Espoon Vanhakartanossa (1 100). Suurimmat yöpymisparvet olivat puolestaan kerääntyneet Vuosaaren ulkosaaristoon (2 700 hanhea) ja Espoon Laajalahdelle (2 550), mistä valkoposkihanhet siirtyivät varhain aamulla ruokailualueilleen.

Suuria määriä valkoposkihanhia kerääntyi myös Mynämäen (4 050 hanhea), Porin (2 700), Turun (2 100), Loviisan (2 000), Kristiinankaupungin (1 090) ja Haminan (1 040) seuduille. Sisämaassa valkoposkihanhia havaittiin eniten Hollolan ja Lahden alueella (670 lintua).

Vuonna 2013 valkoposkihanhen Suomen pesimäkannan kooksi arvioitiin 3 600 paria. Kannankasvun arvioitiin tuolloin pysähtyneen eteläisillä rannikkoalueilla, mutta kasvavan yhä Pohjanlahdella. Rannikon kokonaiskannan arvio oli 3 400 paria ja sisämaassa pesi noin 200 paria. Syyskannan 2014 laskennan tulokset viittaavat siihen, että Suomen pesimäkanta olisi kohonnut vähintään 4 000 pariin.

 

Valkoposkihanhen havaintopaikat 29.-31.8.2014
Valkoposkihanhen syyskannan kehitys 2008-2014

LISÄTIETOJA

Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät täpläverkkoperhosen perimän

e528f6c3-2f18-4b87-8c7c-1d5a4a8cc4ea-main_image
Täpläverkkoperhonen. Kuva: Tari Haahtela
Täpläverkkoperhonen on maailman kolmas perhoslaji, josta on nyt käytettävissä sekä koko perimän emäsjärjestys että korkearesoluutioinen geneettinen kartta. Akatemiaprofessori Ilkka Hanski toivoo täpläverkkoperhosesta uutta integroidun biologian mallilajia.

Täpläverkkoperhonen on jo ennestään kansainvälisesti tunnettu ekologian ja evoluutiobiologian mallilaji, jonka populaatiobiologiaa on tutkittu Ahvenanmaalla yli 20 vuotta. Nyt lajista on tullut entistä merkittävämpi. Akatemiaprofessori Ilkka Hanskin johtama metapopulaatiobiologian huippuyksikön tutkimusryhmä Helsingin yliopistossa on sekvensoinut täpläverkkoperhosen koko perimän yhdessä kolmen Biotekniikan instituutin ryhmän kanssa.

Täpläverkkoperhosen noin 390 miljoonan emäksen mittainen perimä on ensimmäinen Suomessa sekvensoitu muun kuin viruksen tai bakteerin perimä. Täpläverkkoperhonen on silkkiperhosen ja kaposiiven jälkeen kolmas perhoslaji maailmassa, jolle on olemassa sekä koko perimän emäsjärjestys että korkearesoluutioinen geneettinen kartta. Kartta kertoo noin 16 000 geenin paikat lajin 31 kromosomissa.

Samalla on paljastunut, että perhosten kantamuodolla on 31 kromosomia – juuri niin kuin hyönteisten perinnöllisyyttä Helsingin yliopistossa aikoinaan tutkinut akateemikko Esko Suomalainen esitti.

Hämmästyttävintä on, että geenit näyttävät pysyneen samoissa kromosomeissa arviolta koko perhosten evoluution ajan – tai ainakin 140 miljoonaa vuotta, johon tutkimuksen aikaskaala rajoittuu.

– Tällaista ilmiötä ei ole löydetty juuri miltään muulta eliöryhmältä. Vielä hämmästyttävämpää on se, että vaikka perhosten evoluutiossa tapahtuu jonkin verran kromosomien yhdistymisiä, geenit pysyvät edelleen omilla kromosomin puoliskoillaan lajiutumisen jälkeenkin, tutkimuksessa mukana ollut ryhmänjohtaja Mikko Frilander Biotekniikan instituutista kertoo.

Alun perin ekologeista koostuva tutkimusryhmä panosti paljon perimän selvittämiseen, koska tavoitteena on yhdistää molekyylibiologista ja perimän tutkimusta ennestään vahvaan ekologiseen ja evoluutiobiologiseen tutkimukseen.

– Haluamme täpläverkkoperhosesta yhden uuden integroidun biologian mallilajin. Seuraava haaste on saada entistä useampi biologi kiinnostumaan tästä lajista, akatemiaprofessori Ilkka Hanski toteaa.

Pääosa sekvensoinnista tehtiin Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutissa Viikissä Petri Auvisen johdolla. Perimän kokoamisesta vastasivat Panu Somervuo metapopulaatiobiologian tutkimusryhmästä ja Leena Salmela tietojenkäsittelytieteen laitokselta. Geenien tunnistamisen ja niiden funktion ennustamisen teki Virpi Ahola metapopulaatiobiologian tutkimusryhmästä yhdessä bioinformatiikan professori Liisa Holmin ja Patrik Koskisen kanssa.

Täpläverkkoperhosen korkearesoluutioinen kytkentäkartta rakennettiin metapopulaatiobiologian huippuyksikössä työskentelevän Pasi Rastaan kehittämällä uudella työkalulla.

 

Täpläverkkoperhosen genomi julkaistiin Nature Communications sarjassa:

Ahola V, Lehtonen R, Somervuo P, Salmela L, Koskinen P, Rastas P, Välimäki N, Paulin L, Kvist J, Wahlberg N, Tanskanen J, Hornett E A, Ferguson L C, Luo S, Cao Z, de Jong M A, Duplouy A, Smolander O-P, Vogel H, McCoy R C, Qian K, Chong W S, Zhang Q, Ahmad F, Haukka J K, Joshi A, Salojärvi J, Wheat C W, Grosse-Wilde E, Hughes D, Katainen R, Pitkänen E, Ylinen J, Waterhouse R M, Turunen M, Vähärautio A, Ojanen S P, Schulman A H, Taipale M, Lawson D, Ukkonen E, Mäkinen V, Goldsmith M R, Holm L, Auvinen P, Frilander M J & Hanski I. The Glanville fritillary genome retains an ancient karyotype and reveals selective chromosomal fusions in Lepidoptera.

___________

Täpläverkkoperhosen perimän selvittäminen oli nelivuotinen projekti, jota rahoittivat Euroopan tiedeneuvosto ja Suomen Akatemia.

Linkit

Ranuan karhunpennulle nimeksi Jemma

10371680_777801952276513_5799163949153143927_n

Jemma-karhu Kuva: Marko Junttila/Ranuan eläinpuisto

Ranuan eläinpuistossa viime tammikuussa syntyneelle karhunpennulle on viimeinkin valittu nimi. Kevään ja kesän aikana n. 60 000 pientä ja suurta kävijää on käynyt ihastelemassa karhunpentua.

Kaikki ovat saaneet myös osallistua pennun nimeämiseen antamalla ehdotuksia joko eläinpuiston nettisivujen kautta, eri tapahtumissa kuten lasten messuilla, S-etutapahtumissa, erämessuilla tai paikan päällä Ranualla. Onpa ehdotuksia tullut myös entisvanhaisella kirjepostilla sekä puhelimitsekin. Kaiken kaikkiaan nimiehdotuksia on tullut 7 771 kpl.

Eläinpuistossa on järjestetty nimikilpailuja vuosien ajan ja pennun saama nimiehdotusten määrä oli kautta aikojen toiseksi suurin. Ylivoimainen ennätys tehtiin kuitenkin vuonna 2012, jolloin Ranzo sai huimat 33 000 nimiehdotusta.

Karhupennulle valikoitui nimeksi Jemma henkilökunnan raadin hyvin vaikean karsinnan tuloksena. Nimen haluttiin jollakin tapaa muistuttavan pennun vanhemmista Mallasta ja Jehusta. Raati myös halusi nimen olevan suomalainen. Jemma on nimenä mukavan kuuloinen, kansainvälisessä suussa toimiva, helposti kutsuttava ja myös pennulle mieleen painuva. Jemma ehdotuksia tuli 19 ja pääpalkinnon saaja jouduttiin siten arpomaan ja muut Jemma-nimeä ehdottaneet palkittiin myös eläinpuiston pääsylipuilla. Salme Vaarala Porvoosta oli arvonnassa onnekkain, joten häntä perheineen odottaa nyt luvattu palkintoviikonloppu Ranuan eläinpuiston uudessa Gulo Gulo –lomakylässä, sekä tietysti tutustuminen Jemman arkeen eläinpuiston puolella.

Hilla-nimi oli suosituin ja sitä oli ehdotettu 175 kertaa. Jos tämä olisi ollut äänestys määrän mukaan, olisi Ranuan eläinpuistossa nyt Hilla-niminen karhunpentu. Toiseksi eniten ehdotettu Jella-nimi oli ollut mielessä yli 107 henkilöllä. Nimi oli myös muodostettu karhunpennun vanhempien Mallan ja Jehun mukaan. Kolmanneksi eniten ääniä saivat nimet Alma ja Melli. Jälkimmäinen tarkoittaa latinaksi hunajaa. Muita suosittuja nimiä olivat Halla, Elli, Milla, Jalla, Meiju, Manta, Maisa, Nella ja Vili.

Muutoin nimiä oli taiteiltu paljon sanoista Ranua ( Ranu, Ranukka, Ranuli) ja Hilla ((Hillara, Hillatar, Hilla-nalle, Hillankukka). Paljon ehdotuksia tuli myös pennun käyttäytymisen ja luonteen perusteella (Höpö, Vikkelä, Vekkuli, Ihku)

Ranuan Jemma – karhunpentu painaa nyt yli 50 kiloa ja Jemma viettää aikaansa omassa aitauksessaan. Eläintenhoitajat käyvät yhä aitauksessa Jemmaa ruokkimassa ja pitämässä Jemmalle seuraa. Eläinpuiston ruskeakarhut menevät normaalisti talviunille marraskuun puolenvälin jälkeen.