Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Ilmastonmuutos vakava uhka itämerennorpalle

Kuvaaja: Petteri Tolvanen/ WWF

Kuvaaja: Petteri Tolvanen/ WWF

Ilmastonmuutos uhkaa vakavasti itämerennorpan Saaristomerellä, itäisellä Suomenlahdella ja Viron länsirannikolla eläviä kantoja. WWF:n tänään julkaisema raportti ”The Baltic Ringed Seal – An Arctic Seal in European Waters” kokoaa ajantasaiset tiedot itämerennorpan eteläisten kantojen tilasta ja uhista ensimmäistä kertaa yksiin kansiin.

Itämerennorppa oli vielä 1900-luvun alussa Itämeren runsaslukuisin hylje. Kanta hupeni 200 000 yksilöstä vähimmillään 5 000 yksilöön metsästyksen ja ympäristömyrkkyjen takia. Tällä hetkellä koko Itämeren norppakanta on noin 20 000 yksilöä, ja Itämeren suojelukomissio HELCOM on luokitellut lajin vaarantuneeksi.

Nyt – ja erityisesti tulevaisuudessa – itämerennorpan suurin uhka on talvien lämpeneminen. Ilmastomallien mukaan jääpeite käy tällä vuosisadalla Itämerellä vähiin. Itämerennorpan poikaset ovat riippuvaisia lumesta ja jäästä.

”Valtaosa itämerennorpista elää Perämerellä. Perämerellä elävä kanta on ainakin vielä hetken aikaa turvassa ilmastonmuutoksen pahimmilta vaikutuksilta”, sanoo WWF:n merihyljetyöryhmän puheenjohtaja Antti Halkka.

”Sen sijaan pienemmät ja Perämeren kannasta osittain eristyneet osakannat Saaristomerellä, itäisellä Suomenlahdella sekä Viron länsirannikolla ovat jo nyt vakavasti uhattuina. Itämeren eteläisillä alueilla jäätalven kesto vähenee todennäköisesti tällä vuosisadalla perinteisestä useasta kuukaudesta keskimäärin muutamaan viikkoon”, Halkka sanoo.

Unohdettu uhanalainen

Itämerennorppa on saimaannorpan lähisukulainen, joka jäi jääkauden jälkeen eristyksiin arktisilla merillä elävistä norpista. Sen eteläiset osakannat ovat erittäin huonosti tunnettuja. Ilmastonmuutoksen lisäksi niitä uhkaavat muun muassa kalanpyydysten ja harmaahylkeen metsästyksen aiheuttama sivusaaliskuolleisuus, lisääntyvä laivaliikenne ja öljypäästöt. Tänään julkaistavassa raportissa esitellään myös ensimmäistä kertaa WWF:n merihyljetyöryhmän tekemä löydös Saaristomeren norppien aiemmin tuntemattomasta nenäinfektioista. Oireen syytä, yleisyyttä tai merkitystä norppakannalle ei vielä pystytä arvioimaan.

”Eteläisille itämerennorppakannoille on kiireellisesti laadittava Suomessa oma suojelu- ja tutkimusohjelmansa, kuten saimaannorpallekin on laadittu”, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

”Jos Saaristomeren, Suomenlahden ja Riianlahden norppien puolesta ei toimita mahdollisimman pian, norpat voivat vähitellen hävitä näiltä alueilta. Norppia on ollut Itämerellä jo yli 10 000 vuotta, ja lajin säilyttäminen kaikilla sen nykyisillä esiintymisalueilla on ihmisen vastuulla”, Tolvanen sanoo.

 

”The Baltic Ringed Seal – An Arctic Seal in European Waters” -raporttia ovat olleet kirjoittamassa itämerennorppa-asiantuntijat Suomesta, Virosta ja Venäjältä. Koko raportti: https://wwf.fi/mediabank/9825.pdf

Pullervo teki paluun WWF:n Norppaliveen

pullervo-copyright-wwf

Pullervo (c) WWF

Viime keväänä suomalaiset hurmannut Pullervo on tehnyt paluun Norppaliveen. Suomen tunnetuin saimaannorppa nähtiin livekamerassa aikaisin torstaiaamuna.

Pullervo ui kameran ohi kahteen kertaan aamukuudelta ja kiipesi lopulta hetkeksi aikaa rantakivelle pötköttelemään. Muutaman minuutin lepäilyn jälkeen se poistui näyttävästi paikalta.

Pullervon tunnisti videokuvan perusteella Itä-Suomen yliopiston norppatutkija Meeri Koivuniemi. Koivuniemi työskentelee hankkeessa, jossa tavoitteena on tunnistaa mahdollisimman monta saimaannorppaa niiden yksilöllisten turkkikuvioiden perusteella.

Pullervo nousi kansansuosikiksi viime keväänä, kun se köllötteli pitkiä aikoja WWF:n livekameran rentona tähtenä. Aiemmin koodinimellä Phs106 tunnettu Pullervo sai nimensä yleisökilpailun perusteella. Pullervo valikoitui voittajaksi yli 6 000 nimiehdotuksen joukosta.

WWF:n Norppaliven tarkoitus on lisätä ihmisten tietoisuutta saimaannorpasta ja sen elintavoista sekä kasvattaa halua suojella maailman harvinaisinta hyljettä. Kaikki halukkaat voivat osallistua Norppaliveen tykkäämällä, jakamalla, kommentoimalla – tai sitten vain yksinkertaisesti katselemalla ja nauttimalla.

WWF toteuttaa Norppaliven yhdessä luontokuvaaja Juha Taskisen, Itä-Suomen yliopiston norppatutkijoiden, Live Eyen, Pukki Visualsin ja Franticin kanssa. Lisäksi WWF kiittää Metsähallituksen luontopalveluita ja Etelä-Savon ELY-keskusta yhteistyöstä.

Livelähetys on katsottavissa osoitteessa wwf.fi/norppalive

RIIKINKUKKO PALASI KOTIIN KORKEASAAREEN

34690911856_356be1f40b_z

Kuva: Mari Lehmonen (2017) Helsinki Zoo archives

Kuudentoista päivän ajan Mustikkamaalla seikkaillut Korkeasaaren riikinkukko asteli tänä aamuna siltaa pitkin takaisin kotisaarelleen. Pitkäsulkaisesta 14-vuotiaasta koiraslinnusta saatiin päivittäin havaintoja ulkoilijoilta. Vaikka linnun olinpaikka oli tiedossa, sitä ei yritetty pyydystää, vaan riikinkukon toivottiin palaavan retkiltään itse kotiin.

Tänään aamulla vartin yli seitsemän eläintarhan valvojat havaitsivat valvontakamerasta, että riikinkukko oli hakeutunut lipunmyyntirakennuksen eteen. Kaksi valvojaa saartoi riikinkukon portista sillalle. Sillalla haasteita aiheutti aamuinen autoliikenne ja riikinkukon vastahakoisuus olla saatettavana. Vartin kuluttua riikinkukko oli onnellisesti Korkeasaaren puolella ja pisti rinteessä juoksuksi kohti tuttua reviiriään.

Riikinkukon retki Mustikkamaalle alkoi vapun jälkeen tiistaiaamuna, jolloin riikinkukot päästettiin ulos talvitarhastaan. Osa linnuista otti heti ovelta siivet alleen ja tämä koiras lensi kevään ensilentonsa suoraan Mustikkamaalle asti. Pitkäsulkaiset koirasriikinkukot eivät raskastekoisina lintuina lennä kovin hyvin, mutta parinsadan metrin matka Mustikkamaalle taittuu tarvittaessa. Kyseinen lintu on käynyt Mustikkamaalla aiemminkin.

Riikinkukkojen hoitaja kertoo pohtineensa päivittäin linnun pärjäämistä ja olevansa nyt erittäin onnellinen siitä, että harharetkeläinen on taas kotona. Periaatteessa riikinkukolla oli asiat hyvin, sillä keväisestä luonnosta löytyy syötävää ja yönsä se nukkui puussa pedoilta turvassa. Palattuaan lintu oli silminnähden laihtunut ja kun tuttu hoitaja lähestyi herkkulihapullien kanssa, arasteleva riikinkukko uskaltautui pian ottamaan ruokaa kädestäkin.

Nyt riikinkukko partioi taas omalla reviirillään kilpikonnatarhan ja Hämärätalon välissä. Parin viikon ajan reviiriä omanaan pitänyt 4-vuotias koiras on ajettu pois ilman suurempia höyhentenpöllytyksiä ja hoitajan tuoman ruuan houkuttelemana paikalla alkoi pyöriä heti useita riikinkukkonaaraita. Muutamat lihapullat hotkaistuaan koiras ryhtyi liehittelemään naaraita sulat levällään.

 

Espoon lintuvedet ovat koti 14 uhanalaiselle kosteikkolintulajille ja paratiisi viitasammakoille

50854759-e038-4313-b8af-01f975e933e2-w_960

Punasotka Finnoon kosteikolla. Kuva: Tuomas Heinonen

Espoon ympäristökeskus on seurannut Espoon lintuvesillä pesiviä 37 lintulajia seitsemällä parhaimmalla lintuvedellä vuodesta 1984 lähtien. Lintuvesien tila on vuosien aikana muuttunut nopeasti ja useat lintuvesien kosteikkolinnut ovat tulleet uhanalaisiksi. Vuonna 2015 uhanalaisia lintulajeja oli jo 14 ja silmälläpidettäviä kolme. Yllättävästi Espoon lintuvedet osoittautuivat viitasammakoiden paratiiseiksi.

Lintuvesien tila on muuttunut Suomessa nopeasti, mikä on pienentänyt ja heikentänyt monien aiemmin runsaiden lintulajien määrää. Vuonna 1984 alkaneen seurannan aikana on Espoossa havaittu 37 vesi- ja ranta-alueilla viihtyvää lintulajia. Lintuvesien tilan muutoksen aiheuttamista vaikutuksista kosteikkolintuihin kertoo uhanalaisten lajien määrän nopea kasvaminen 2000-luvun aikana. Vuonna 2000 vain kolme lintulajeista oli uhanalaisia ja kaksi silmälläpidettäviä. Vuonna 2010 uhanalaisia lajeja oli jo seitsemän. Viimeisen seurannan aikana vuonna 2015 uhanalaisia lajeja tunnistettiin 14 ja silmälläpidettäviä kolme.

”Espoon lintukosteikkojen uhkana on ensisijaisesti ympäröivien alueiden rakentaminen ja muu maankäyttö,” kertoo Kalevi Hiironniemi Espoon ympäristökeskuksesta. ”Myös umpeenkasvu on heikentänyt lintuvesien tilaa esimerkiksi Kaitalahdella ja Espoonlahdella. Myönteisenä esimerkkinä on Laajalahden kansainvälisesti arvokas lintuvesi, jossa rantaniittyjen kunnostus- ja hoitotoimet ovat saaneet pesimälinnuston uuteen kukoistukseen ja suuret muuttolintuparvet palaamaan lahdelle.”

Suurin osa uhanalaisista kosteikkolintulajeista pesii Laajalahdella ja Finnoossa

Uhanalaisista linnuista monet pesivät ainoastaan Espoon parhailla lintuvesillä, tai niiden kannasta huomattava osa pesii Espoossa. Neljästätoista uhanalaisesta lintulajista kymmenen pesii Laajalahdella ja Finnoossa.

”Suomen kosteikkolinnusto on ajautunut monilla alueilla ahdinkoon ja tämän vuoksi Espoon hyvin säilyneiden lintuvesien merkitys korostuu useiden harvinaisten lintujen turvapaikkoina ja kaupunkiluonnon rikastuttajina”, Hiironniemi kertoo. ”Uhanalaiset punasotka, mustakurkku-uikku, liejukana ja nokikana ovat menestyneet Espoossa selvästi muuta maata paremmin, joskin täälläkin niiden pesintä on keskittynyt parhaimmille kohteille.”

Punasotka pesii Finnoo-Kaitalahden lisäksi vain Espoonlahdella. Se viihtyy Finnoonlahdella ja sen läheisillä merenlahdilla, joista punasotkaemot kuljettavat poikasensa kasvamaan Finnoonlahden lintualtaalle. Liejukanalle Finnoonlahden allas on Suomen tärkein pesimäpaikka, ja nokikana on muusta Suomesta poiketen Espoossa runsastunut ja pesivien parien määrä on kaksinkertaistunut. Nokikanan tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoisalta. Yhä suurempi osa Suomen nokikanoista elää Finnoon altaalla, ja ne ovat vähentyneet runsaasti aikaisempien vuosien määristä myös Espoossa.

Mustakurkku-uikku pesii ainoastaan Finnoon altaalla. Syyt sen uhanalaistumiselle ovat ehkä pesimä-, talvehtimis- ja muuttoalueilla tapahtuneet ympäristömuutokset sekä kilpailu ravinnosta muiden lajien kanssa.

Finnoonlahdella ja Laajalahdella pesivät myös naurulokit. Laajalahti on haapanoiden tärkein pesimäpaikka, ja siellä sinnittelevät myös heinätavi ja punajalkaviklo. Rastaskerttusia on tavattu Finnoonlahdella joka vuosi, mutta ne viihtyvät myös Iso-Huopalahdella, Kaitalahdella ja Espoonlahdella. Finnoonlahdella ja Kaitalahden alueella on myös pieni tukkasotkakanta.

Taivaanvuohi on pesinyt Espoon lintuvesillä varmemmin kuin yksikään muu lintuvesillä havaittu uhanalainen laji. Taivaanvuohen tärkein pesimäpaikka on Matalajärvi, jota lajille sopivat rantaluhdat reunustavat lähes kauttaaltaan. Viiksitimaleiden on havaittu pesivän Iso-Huopalahdella, mutta se on säännöllinen vieras Laajalahdella pesimäajan ulkopuolella.

Pussitiaisen pesä on löydetty vuonna 2015 Espoonlahdelta ja Iso-Huopalahdelta, ja pajusirkku pesii Espoossa kaikilla sopivilla kosteikoilla – joskin useimmilla paikoilla niitä on vain muutama pari. Espoon lintuvesillä viihtyy myös kolme silmälläpidettävää lintulajia: keltavästäräkki, silkkiuikku ja punavarpunen.

Espoon lintuvedet paljastuivat viitasammakoiden paratiiseiksi

Espoon ympäristökeskus on seurannut Espoon rehevimpien merenlahtien ja järvien pesimälinnustoa vuodesta 1984 lähtien. Seuranta on toteutettu viisi kertaa Espoon parhaimmiksi tunnetuilla lintuvesillä, joita ovat Espoonlahti, Laajalahti, Matalajärvi, Finnoonlahti, Kaitalahti, Iso-Huopalahti ja Espoon Pitkäjärvi.

Viimeisimmän seurannan kanssa samaan aikaan selvitettiin myös ensimmäistä kertaa linnustoltaan vaatimattomampien kosteikkoalueiden linnustoapaikallisesti arvokkailla lintuvesillä Nupurinjärvellä, Heinäslammella, Bodominjärvellä, Gunnarsvikenillä ja Smedsvikenillä sekä pitkälle umpeenkasvaneessa Luukinjärven pohjoispäässä. Näiltä lintuvesiltä löydettiin 550 lintuparia, joista 170 oli kosteikkolajien pareja. Kosteikkolinnuista sinisorsa, tavi ja telkkä olivat havaituista linnuista yleisimmät, mutta lintuvesillä havaittiin myös kurkia, laulujoutsenia ja kaulushaikaroita. Samalla tutkittiin myös kaikkien 12 kosteikkoalueen viitasammakkotilanne – yllättävästi kaikilta seuratuilta lintuvesiltä löytyi EU-direktiivin suojelemia viitasammakoita.

”Seurantojen suurin yllätys oli Espoon lintuvesien paljastuminen viitasammakoiden paratiisiksi”, kertoo Hiironniemi. ”Viitasammakoita tavattiin kaikilla 12 kosteikolla, joissa niitä tutkittiin. Lisäksi sammakoiden määrät olivat monin paikoin huomattavan suuria. Hyviä viitasammakkopaikkoja Espoossa ovat Espoon Pitkäjärvi, Matalajärvi, Heinäslampi, Luukinjärven pohjoispää sekä Bodomin Gunnarsviken ja Smedsviken.”

Tullin takavarikoimia uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja esillä Korkeasaaressa

kuva2_hamaratalo_tulli

Korkeasaaren eläintarhassa on avattu Tullin takavarikoimia uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja esittelevä näyttely. Se sijaitsee Hämärätalossa, jossa asustaa myös Tullin takavarikoima aavikkokettu. Uhanalaisia lajeja koskevan kansainvälisen CITES-sopimuksen valvonnan ohella Tullin haasteita on lisännyt uusi vieraslajilainsäädäntö.

Korkeasaaren Hämärään avatussa näyttelyssä on esillä Tullimuseon ja Tullikoulun kokoelmista kansainvälisen eläin- ja kasvilajeja koskevan CITES-sopimuksen nojalla takavarikoituja esineitä. Sopimus koskee myös tavaroita, joihin on käytetty eläimen tai kasvin osia.

Nähtävänä on muun muassa Helsingin Länsisatamassa vuonna 2003 kauttakulkukontista takavarikoitu seepranpää-trofee ja yksi Tullin Lappeenrannassa takavarikoimasta kahdeksasta Venäjälle matkalla olleesta ilvesturkista. Hieman toisenlaista käyttötarkoitusta edustavat uhanalaisesta Hoodia gordonii -kasvista valmistetut hoodiatikkarit, jotka ovat olleet julkisuuden henkilöiden suosima laihdutusväline. Esineistä ikävimpiin lukeutuu norsunjalasta valmistettu jakkara. Kaikilta takavarikoiduilta yksilöiltä on puuttunut tuonnin tai kauttakuljetuksen yhteydessä tarvittava CITES-lupa.

Tapaus aavikkokettu

Keväällä 2014 Suomeen tuotiin kaksi aavikkokettua (Vulpes zerda). Laji elää luonnonvaraisena Pohjois-Afrikassa muun muassa Sudanin alueella. Sudanista lajia saa viedä vain CITES-sopimuksen mukaisella vientiluvalla. Maahantuontiin vaadittiin vuonna 2014 Suomen Riistakeskuksen myöntämä tuontilupa, jollaista ketuilla ei ollut. Kettujen tuoja oli ilmoittanut ostaneensa ne espanjalaisesta eläintarhasta, mutta ei kyennyt selvittämään eläinten alkuperää tai lupien olemassaoloa. Lisäksi paljastui, että henkilö oli koettanut myydä kettuja Suomessa. Hänet tuomittiin salakuljetuksesta sakkoihin ja lisäksi korvaamaan valtiolle saatu rikoshyöty.

CITES-sopimuksen rikkomuksia käsitellään tullirikoksina. Tulli takavarikoi molemmat aavikkoketut, jotka luovutettiin väliaikaisesti Korkeasaaren eläintarhaan. Sieltä ne vietiin Viroon kesäkuussa.  Toinen ketuista tuotiin takaisin Suomeen, kun Korkeasaaren eläintarha oli saanut Suomen Riistakeskukselta aavikkoketulle maahantuontiluvan 16.10.2015. Ketun omistaja lahjoitti aavikkoketun sijoitettavaksi ESB-suojeluohjelmaan Korkeasaaren eläintarhaan. Korkeasaaressa kettu sai kodin Hämärästä, johon on majoittunut pysyvästi niin ikääntakavarikoitu, lemmikkinä ollut nelivarvassiili.

Vieraslajien tuontiyrityksiä ei ole paljastunut

EU:n vieraslajiasetus ja Suomen kansallinen vieraslajilaki tulivat voimaan vuosina 2015 ja 2016. Vieraslajeiksi määriteltyjen eläin- ja kasvilajien maahantuonti, kauppa ja kasvattaminen on kielletty. Vaikka ne eivät olekaan uhanalaisia, uudessa ympäristössä ne voivat aiheuttaa merkittäviä haittoja, sairauksia ja lajien kuolemista. Lainsäädännön myötä valvottavaa on tullut lisää, vaikka toistaiseksi vieraslajien tuontiyrityksiä ei olekaan paljastunut.

YK:n alainen eläin- ja kasvilajeja koskeva CITES-sopimus on vuodelta 1975. Kansainvälisesti uhanalaisten ja rajoitettujen eläinlajien kauppa on ollut kasvussa. Eri maiden tullilaitosten tehtävänä on valvoa uhanalaisten eläin-ja kasvilajien tai niiden osien tai johdannaisten kaupan lainmukaisuutta.

Ensimmäinen norppa nähty WWF:n Norppalivessä

copyright-wwf

(C) WWF

WWF:n Norppalivessä nähtiin tänään aamupäivällä saimaannorppa. Havainto on tämän kevään ensimmäinen Norppalivessä. Norppa ui kameran ohi kahteen kertaan, mutta ei noussut kivelle.

WWF selvittää nyt, voiko norppaa tunnistaa videosta. Tunnistaminen ei kuitenkaan ole todennäköistä, sillä norppa ei noussut kivelle esittelemään kylkikuvioitaan.

Iso osa saimaannorpista on köllötellyt viime päiviin asti viimeisillä jäillä. Nyt norpat alkavat nousta rantakiville vaihtamaan karvaansa.

WWF:n Norppaliven tarkoitus on tänäkin vuonna lisätä ihmisten tietoisuutta saimaannorpasta ja sen elintavoista sekä kasvattaa halua suojella maailman harvinaisinta hyljettä. Kaikki halukkaat voivat osallistua Norppaliveen tykkäämällä, jakamalla, kommentoimalla – tai sitten vain yksinkertaisesti katselemalla ja nauttimalla.

WWF toteuttaa Norppaliven yhdessä luontokuvaaja Juha Taskisen, Itä-Suomen yliopiston norppatutkijoiden, Live Eyen, Pukki Visualsin ja Franticin kanssa. Lisäksi WWF kiittää Metsähallituksen luontopalveluita ja Etelä-Savon ELY-keskusta yhteistyöstä.

Livelähetys on katsottavissa osoitteessa wwf.fi/norppalive

Videotallenne norpan esiintymisestä: https://youtu.be/-BnUk5ytB3g

Kalifornianpyöriäinen kuolemassa sukupuuttoon ihmisen takia

P sinus_wurtz

Kalifornianlahdella elävien viimeisten alle 30 kalifornianpyöriäisen (Phocoena sinus) suojelu uhkaa epäonnistua. Mikäli viimeisiä yksilöitä ei pystytä pelastamaan, koko laji kuolee sukupuuttoon. Syy lajin ahdinkoon on verkkokalastus. Alueella voimassa ollut verkkokalastuskielto päättyy tämän kuun lopussa, mikä uhkaa tappaa viimeisetkin yksilöt.

Kalifornianpyöriäinen on maailman uhanalaisin merinisäkäs. WWF vetoaa nyt Meksikon hallitukseen, jotta pyydysverkot poistetaan ja verkkokalastus kielletään pysyvästi Kalifornianlahdella Meksikossa. Alueella kaksi vuotta voimassa ollut verkkokalastuskielto loppuu parin viikon kuluttua.

Kalifornianpyöriäisten populaatio on vähentynyt 90 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2016. Suurin syy pyöriäisten kuolemiin on laittomat kalaverkot, joilla salakalastetaan toista äärimmäisen uhanalaista lajia, totoaba-kalaa eli isovelttoa (Totoaba macdonaldi). Kalojen lisäksi verkkoihin hukkuu myös sukupuuton partaalla olevia pyöriäisiä.

Verkoilla kalastettavan isovelton uimarakolla uskotaan olevan parantavia vaikutuksia vanhoissa kiinalaisissa uskomushoidoissa. Uskomusten takia isovelttoa kalastetaan ja viedään laittomasti Yhdysvaltojen kautta Kiinaan. Viime vuoden kannan laskennan jälkeen ainakin viisi kalifornianpyöriäistä on jo hukkunut kalaverkkoihin. Myös isovelton populaatiot ovat romahtaneet.

”Tie viimeisten pyöriäisten pelastamiseen on selkeä: ensin Meksikon on kiellettävä pysyvästi verkkokalastus alueella ja saatava myös laiton kalastus kuriin. Toiseksi ajelehtimaan jääneet haamuverkot on poistettava merestä ja kolmanneksi paikallisille kalastajille tulee tarjota koulutusta ja vaihtoehtoisia kalastusvälineitä. Tarvitsemme välitöntä yhteistyötä Meksikon, Yhdysvaltojen ja Kiinan viranomaisten kanssa”, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Meksiko on ehdottanut, että osa kalifornianpyöriäisistä vangittaisiin kasvatuskeskukseen lajin sukupuuton ehkäisemiseksi.

”Ymmärrämme, että vangitseminen saattaa olla ainoa keino viimeisten pyöriäisten säilyttämiseen. Tekemämme analyysi kuitenkin osoittaa, että vangitsemisessa on suuret riskit viimeisille pyöriäisille. Vangitseminen ei myöskään yksin ratkaise alueen ongelmaa, vaan tarvitsemme sen lisäksi konkreettiset suojelutoimenpiteet sekä lajille että koko Kalifornianlahdelle”, Luukkonen sanoo.

Kalifornianlahti on yksi maailman biologisesti rikkaimpia merialueita. Se on koti lukuisille merkittäville merilajeille sekä tulonlähde puolelle Meksikon kalastajista. Kalifornianlahti on ollut UNESCOn luonnonperintökohde vuodesta 2005. WWF peräänkuuluttaa myös UNESCOn maailmanperintökohdekomiteaa sekä CITES-sopimustahoja vaatimaan Meksikon ja muiden valtioiden hallituksilta nopeita toimia Kalifornianlahden pohjoisosan suojelemiseksi. WWF toivoo, että Suomi UNESCO:n maailmanperintökomitean jäsenenä voi vaikuttaa komiteassa myös kalifornianpyöriäisen suojeluun.

WWF vetoaa Meksikon presidentti Enrique Peña Nietoon kalifornianpyöriäisen suojelemiseksi ja pyytää myös yleisöä allekirjoittamaan vetoomuksen. Vetoomuksen on jo ehtinyt allekirjoittaa yli 64 000 ihmistä maailmanlaajuisesti. Vetoomuksen voi allekirjoittaa täällä: https://makeyourmark.panda.org/vaquita

WWF:n analyysi “Vanishing vaquita: Saving the world’s most endangered marine mammal” (englanniksi): https://drive.google.com/drive/folders/0B1bnMFutDk_8cmd4UWNyREFkbjA

Sadan pesän savotta – haaste Keski-Suomen metson ystäville

1200px-Capercaillie

Keski-Suomen Metsoparlamentti juhlii Suomi 100-juhlavuotta pesiensuojauskampanjalla. Metsäkanalinnuilla on takana kolme epäonnistunutta lisääntymiskautta, joten jokainen onnistunut pesintä on nyt arvokas.

Kuluvana keväänä on tavoitteena suojata sata metson pesää Keski-Suomessa. Sadan pesän savottaan haastetaan mukaan kaikki keskisuomalaiset maakuntalintu metson ystävät. Myös muiden metsäkanalintujen löytyneet pesät kannattaa ehdottomasti suojata.

Keski-Suomen Metsoparlamentin yhteistyötahojen lisäksi kutsutaan mukaan Keski-Suomen riistanhoitoyhdistykset, metsästysseurat, metsästäjät ja luonnonystävät. Toivomme, että suojauksen yhteydessä mahdollisimman monelle pesälle asetetaan riistakamera ja suojauksesta ilmoitetaan Keski-Suomen Metsoparlamentille.

Kaikkien suojauksista ilmoittaneiden kesken arvotaan kolme riistakameraa. Pesän suojaajan toivomme tarkastavan pesintätuloksen kesäkuun 15. päivän vaiheilla ja ilmoittavan tuloksen Metsoparlamentille. Ilmoituksen voi tehdä nettilomakkeella osoitteessa www.metsoparlamentti.fi

Bongaako kopteri koppelon?

Keski-Suomen Metsoparlamentti kokeilee uutta tekniikkaa metson ja muiden kanalintujen pesien etsinnässä. Lämpökameralla varustetusta pienoiskopterista toivotaan käänteentekevää ratkaisua hautovan naarasmetson eli koppelon löytämiseen. Pesän löydyttyä, se suojataan maassa liikkuvien petojen rosvoukselta. Keski-Suomen Metsoparlamentti on kehittänyt halvan, helpon ja tehokkaan pesiensuojausmenetelmän.

Yhteistyössä ovat mukana Eränetti verkkokauppa, www.eranetti.fi ja VideoDrone Finland Oy, www.videodrone.fi

Hanke on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Lisää tietoa metsosta, pesien suojauksesta ja ilmoittautumislomake www.metsoparlamentti.fi

www.riista.fi

Helsingin eläinsuojeluyhdistys: Auta luonnonvaraista eläintä harkiten

squirrel-1389376624T24

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY muistuttaa, että yksinäisiltä vaikuttavia luonnonvaraisten eläinten poikasia on autettava aina harkiten. Kevät on monien luonnoneläinten lisääntymisaikaa ja maastossa on paljon avuttomalta vaikuttavia poikasia, joilla ei ole todellisuudessa mitään hätää. Ennen eläimeen koskemista onkin varmistettava asiantuntijalta se, että eläin on ihmisen avun tarpeessa.

– Yksin luonnossa oleva poikanen voi vaikuttaa orvolta, mutta yleensä eläimen emo on lähettyvillä. Siksi poikaseen ei tule koskea, vaan tilannetta kannattaa ensin seurata riittävän etäältä, jotta mahdollinen emo uskaltaa tulla paikalle. Emotta löydetty poikanen on toimitettava hoitoon esimerkiksi silloin, jos sen silmät eivät ole vielä auenneet, karva- tai höyhenpeite on niukka tai se on varmuudella orpoutunut. Myös epätyypillisesti käyttäytyvää yksinäistä poikasta on seurattava ja varmistettava siten sen avuntarve. Apua kaipaa niin ikään selvästi loukkaantunut, verta vuotava, pahoin tahriintunut, kouristeleva, tajuton tai muiden eläinten hyökkäyksen kohteeksi joutunut eläin, sanoo HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen.

Harkinta on tarpeen, sillä ihmisen hoidossa eläimelle voi aiheutua peruuttamatonta haittaa esimerkiksi vääränlaisesta ruokinnasta ja hoidosta. Luonnoneläimen hoito vaatii paljon ammattitaitoa ja oikeanlaiset olosuhteet, jotta eläin toipuu ja voidaan palauttaa luontoon. Siksi avuntarpeessa oleva luonnoneläin on toimitettava asiantuntevaan luonnonvaraishoitolaan. Asiantuntijoiden puoleen kannattaa kääntyä myös tilanteissa, joissa luonnonvaraisen eläimen kohtaaminen edellyttää toimenpiteitä, kuten esimerkiksi siirtoa, kiinniottoa, tarkkailua tai ensiapua. Heiltä saa tarpeen mukaiset ensiapu- ja hoito-ohjeet eläimen auttamiseen eri tilanteissa.

Luonnonvaraisiin eläimiin liittyvissä asioissa neuvoa voi kysyä pääkaupunkiseudulla esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksiltä ja Korkeasaaren eläintarhalta. Lisäksi Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö auttaa sairaita, loukkaantuneita tai ahdinkoon joutuneita eläimiä Helsingin alueella. Eläinsuojelulain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Orvolta tai avuttomalta vaikuttavalla eläimellä ei välttämättä kuitenkaan ole hätää tai eläintä voidaan auttaa paikan päällä muutamilla pienillä toimenpiteillä.

Rusakot ja jänikset
Jäniksen- ja rusakonpoikaset jäävät yksin heti synnytyksen jälkeen, sillä emo käy imettämässä jälkikasvuaan kahden viikon ajan ainoastaan kerran tai kahdesti vuorokaudessa vain parin minuutin ajan. Ihmisen ei tulekaan koskea itsekseen kyyhöttävään poikaseen, jotta emo ei hylkäisi sitä.

Jos poikaset ovat vaarallisella paikalla eikä niiden siirtämistä voi välttää, tulee niitä siirtää ainoastaan muutamia metrejä suojaisampaan paikkaan. Poikasten koskettamista tulee välttää ja jättää se mahdollisimman vähäiseksi. Paljaiden käsien sijaan siirrossa voi käyttää apunaan ruohotuppoja poikasen ja käsien välissä. Jos poikasella tai aikuisella yksilöllä on näkyviä vammoja tai se ei pysty liikkumaan normaalisti, on eläin vietävä välittömästi luonnonvaraishoitolaan.

Oravat
Ulkona sokeina ja karvattominakin harhailevat oravanapoikaset tarvitsevat ihmisen apua. Myös pesästään tipahtanut poikanen, josta emo ei huolehdi, on vietävä asiantuntevaan hoitoon. Ennen kuin poikaseen kosketetaan, tilannetta kannattaa tarkkailla riittävän etäältä, sillä usein emo tulee hakemaan poikasensa vasta ympäristön rauhoituttua.

Aikuinen loukkaantunut orava on toimitettava välittömästi eläinhoitolaan. Oravat kesyyntyvät helposti ja voivat alkaa aiheuttaa ongelmia asukkaille. Siksi oravia ei pidä ruokkia parvekkeella tai asutuksen läheisyydessä.

Siilit
Siilinpoikanen on toimitettava hoitoon, jos se vaikuttaa alle 250 gramman painoiselta ja harhailee keskellä päivää yksinään avoimessa maastossa. Siilinpoikanen tarvitsee ruokintaa ja joskus myös nestehoitoa sekä loishäätöjä, joita asiantuntevat hoitolat osaavat sille tarjota. Paikallaan kyyhöttävät, harhailevat, selvästi loukkaantuneet, voimattomat ja kärpästen toukkien vaivaamat aikuiset siilit on niin ikään toimitettava hoitoon.

Linnut
Pesästään lähteneellä maastopoikasella ei ole hätää, jos emo ruokkii sitä. Sen sijaan jos kyseessä on pieni höyhenetön pesäpoikanen, se tulee nostaa takaisin pesään tai ottaa sisälle lämpimään ja viedä asiantuntevaan hoitoon mahdollisimman pian. Jos pesä on rikkoutunut, voi sen yrittää nostaa takaisin paikalleen tai korvata toisella pesällä, jonka voi rakentaa vaikka vanhasta margariinirasiasta. On tärkeää, että korvikepesä on mahdollisimman lähellä alkuperäistä pesää.

Aikuinen siipirikko lintu on aina toimitettava eläinhoitolaan. Kun kyseessä on yksijalkainen lentokykyinen lintu, on sen avuntarve varmistettava asiantuntijataholta.

Kaupungissa asustaa nykyään myös supikoiria, kettuja, huuhkajia ja muita uudisasukkaita, joiden auttaminen pitää aina jättää ammattilaisille: kohdattaessa ko. eläinryhmään kuuluvan vahingoittuneen yksilön on hätiin kutsuttava aina pelastuslaitos. Loukkaantuneesta hirvieläimestä tai suurpedoista on ilmoitettava poliisille tai alueelliselle riistakeskukselle.

Korkeasaaren villieläinsairaalan sivuilla on ohjeita luonnoneläinten auttamiseen: http://www.korkeasaari.fi/villielainsairaala/

Villieläinsairaalan puhelinneuvonta (klo 12–13) 09 310 37887.

Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö auttaa sairaita, loukkaantuneita tai ahdinkoon joutuneita eläimiä Helsingin alueella. Näistä tulee ilmoittaa pelastuslaitoksen tilannekeskukseen, puh. 09 310 30151.

KUUTTIRUUHKA KORKEASAARESSA – HOIDOSSA JO SEITSEMÄN HYLKEENPOIKASTA

33600566334_12e2105d72_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2017), Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren villieläinsairaalaan on tuotu kevään aikana peräti seitsemän harmaahylkeen poikasta. Kaikki olivat liian laihoja selviämään itsekseen, sillä niillä ei ollut riittävää ihonalaista rasvakerrosta kylmässä vedessä kalastamiseen. Pienimmät kuutit olivat alle 10-kiloisia ja valkoisen kuuttikarvan peitossa. Ne olivat joutuneet erilleen emostaan ja jääneet vaille riittävää rasvapitoista maitoa. Keväällä nopeasti lähteneet jäät ovat voineet edesauttaa kuuttien eksymistä.

Ensimmäiset kuutit saapuivat villieläinsairaalaan maaliskuun lopulla Hangosta ja Espoosta. Myöhemmin tuotiin Paraisilta kaksi kuuttia sekä Vuosaaren sataman ja Inkoon Kopparnäsin kuutit. Seitsemäs kuutti pelastettiin vappuaattona omakotitalon pihasta Raaseporin Åminneforsista.

Kuutit ovat saaneet ravinnokseen letkulla rasvaista kalamössöä, kunnes kala on alkanut maistua. Joillakin kuuteilla kalansyönnin oppiminen vie pidempään. Ensimmäinen Paraisten kuutti on elänyt kalamössöllä jo muutaman viikon ja siirretty nyt altaaseen, jossa uiskentelee elävää kalaa. Seurana on Vuosaaren kuutti, joka pyydystää jo kalansa itse. Jälkimmäinen Paraisilta saapunut ärhäkkä 13-kiloinen pikkukuutti kiinnostui kalastamisesta parissa päivässä ja kalastelee nyt ulkoaltaassa yli 20-kiloisiksi lihoneiden Hangon ja Espoon kuuttien kanssa.

Neljää kuuteista on lääkitty haavojen vuoksi. Hylkeet voivat loukkaantua veneiden potkureista tai petoeläimiä kohdatessaan. Ulkoluodoilla kuutteja pyydystävät erityisesti merikotkat. Inkoon kuutti oli heikentynyt saatuaan takaräpylään haavan, joka aiheutti verenmyrkytyksen. Myös molemmilla Paraisten kuuteilla oli haavoja. Joukon hiljaisin on vasta saapunut Raaseporin kuutti, jolta hoidetaan pahan aliravitsemuksen lisäksi infektiota suussa.

Kaikki kuutit pyritään lihottamaan kesäkuntoon, eli reilun 30 kilon painoisiksi, ennen vapautusta luontoon hylkeidensuojelualueelle. Vahvimpien kuuttien toivotaan pääsevän mereen mahdollisimman pian, jotta pienemmät saadaan isompiin altaisiin. Kuutit opettelevat altaissa elävän kalan pyydystystä, missä erittäin suurena apuna on ollut Hannusjärven hoitokalastuksen yhteydessä pyydetty elävä kalasaalis. Villieläinsairaalassa tarve elävälle kalalle on nyt suuri, joten muutkin ovat tervetulleita tuomaan kalaa kuuttien syötäväksi.