Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Pyöriäisistä kerätään taas havaintoja – Kansalaisten tekemät havainnot ovat tärkeitä

Pyoriainen_KaiMattsson_556

© Kai Mattson, ympäristöhallinnon kuvapankki

Ympäristöministeriö ja Ahvenanmaan maakuntahallitus keräävät havaintotietoja Itämerellä äärimmäisen uhanalaisesta pyöriäisestä. Pyöriäinen on ainoa Itämerellä säännöllisesti esiintyvä valaslaji. Sen Itämeren pääaltaan kannan kooksi arvioidaan vain noin 500 yksilöä. Havaintoja kerätään yleisöhavaintokampanjan ja akustisen seurannan avulla.

Kansalaisten tekemät näköhavainnot pyöriäisistä ovat tärkeitä lisätiedon lähteitä pyöriäisen esiintymisen arvioinnissa. Näköhavaintoja pyöriäisistä on kerätty vuodesta 2001 lähtien. Havaintokampanjan järjestää ympäristöministeriö, yhteistyössä Ahvenanmaan maakuntahallituksen ja useiden muiden yhteistyötahojen kanssa. Kampanjan avulla halutaan saada lisää arvokasta tietoa tästä harvinaisesta valaslajista ja samalla lisätä kansalaisten tietoutta aiheesta. Kampanjan aikana on saatu yhteensä noin 70 varmistettua pyöriäishavaintoa noin 120 yksilöstä.

Pyöriäisiä esiintyi vielä 1900-luvun alussa koko Itämeren alueella nykyistä runsaammin. Tuolloin havaintoja tehtiin Suomessa koko merialueella Kemiä ja Suomenlahden itäosia myöten. Useat tekijät, kuten ympäristömyrkyt, kalastuksen sivusaaliiksi jääminen ja 1940-luvun kovat jäätalvet, vaikuttivat radikaalisti pyöriäiskannan suuruuteen, eikä kanta ole elpynyt tämän jälkeen. Nykyisiä uhkia pyöriäiselle ovat edellä mainittujen lisäksi muun muassa lisääntyvä ihmisperäinen häiriö, kuten vedenalainen melu ja meriliikenteen kasvu.

Vuodesta 2011 lähtien tehdyn akustisen seurannan perusteella pyöriäinen esiintyy säännöllisesti Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuolisella avomerialueella. Havaintoja on kertynyt yli kolmekymmentä, pääosin talvikaudelta joulu—huhtikuun aikana. Lähempänä rannikkoa pyöriäisiä esiintyy satunnaisesti. Akustisen seurannan toteuttaa Turun ammattikorkeakoulu.

Näin tunnistat pyöriäisen

Pyöriäisen tunnistaa helpoimmin selän keskellä olevasta, matalasta, kolmiomaisesta evästä. Muodoltaan pyöriäinen on lyhyt ja pyöreähkö, sen pää on pieni ja siltä puuttuu monille delfiinilajeille ominainen kuono. Kooltaan se on pieni, noin 145–160 senttimetriä pitkä ja 50–60 kilon painoinen. Lajin harvinaisuuden vuoksi se sekoitetaan usein rannikkoalueillamme huomattavasti yleisempiin hylkeisiin (harmaahylje eli halli ja itämerennorppa).

Pyöriäishavainnoista raportointi onnistuu helpoimmin ympäristöministeriön sivuilta löytyvän havainnointilomakkeen kautta. Sivuilta löytyy myös tunnistusohjeet. Eläimestä kannattaa ottaa kuvia ja videoita, joiden avulla asiantuntijat voivat helpommin arvioida myös epävarmoja havaintoja.

Toukokuussa Pohjanlahdella ja Suomenlahdella havaittiin ryhävalas

Pohjoisella Itämerellä liikkui toukokuussa nuori, noin kahdeksan metrin pituinen ryhävalas. Ensimmäinen havainto tehtiin 11.5. Ruotsin rannikolla Uumajan eteläpuolella. Tämän jälkeen valas irrotettiin Länsi-Suomen merivartioston toimesta kaksi kertaa rysistä Bergössä 12.5. ja Rauman edustalla 15.5. Viimeksi eläin havaittiin Pyhtäällä 17.5. ja Venäjän Viipurinlahdella 19.–20.5.

Saksan Graal-Müritzissa rantautui 9.6. kuollut ryhävalas, joka voi olla sama yksilö kuin aiemmin Suomessa havaittu. Havainto lajista oli Suomen vesiltä kautta aikojen kolmas, edelliset varmistetut havainnot on tehty vuosina 1978 ja 2006.

Ilveskanta pienentynyt 20 prosenttia edellisestä vuodesta

lynx-vie-sauvage-1458917485zjs

Uusimman kanta-arvion perusteella vuonna 2014 alkanut ilvesten määrän laskusuunta jatkuu. Kanta on pienentynyt edellisvuodesta noin 20 prosenttia. Ennen metsästyskautta 2018/2019 Suomessa arvioidaan olevan 1865 – 1990 yli vuoden ikäistä ilvestä.

Eniten ilveskanta on pienentynyt kuudella Suomen riistakeskuksen alueista: Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Kainuussa, Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Muualla ilvesten määrän väheneminen on ollut vähäisempää tai määrä on pysynyt lähes edellisen vuoden tasolla.

Ilvesten lukumäärän pienentymisen merkittävimpänä syynä on metsästyskuolleisuus. Ilvesten luontaisessa kuolleisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna.

ilves-2018

Raportti: Ilveskanta Suomessa 2018

Kanta-arvio pohjautuu petoyhdyshenkilöiden 1.9.2016–28.2.2017 kirjaamien pentuehavaintojen ja erillisten lumijälkilaskentojen pohjalta tehtyyn arvioon pentueiden määrästä. Kaikki ilveshavainnot sisältävät yhteensä noin 4160 ilvespentueiden näkö- ja jälkihavaintoa, mikä on 16 prosenttia vähemmän kuin vastaavana aikajaksona kaudella 2016–2017.

Arviossa ei ole mukana Ahvenanmaan pentuehavaintoja. Se ei myöskään sisällä arviota touko-kesäkuussa 2018 syntyneistä pennuista.

Havaintoihin pohjautuvan kanta-arvion lisäksi Luonnonvarakeskus on arvioinut ennustemallin avulla ilveskannan kehitystä vuoteen 2021 asti eri metsästysverotusasteilla. Ilvesten pentuelukuja, lukumääriä ja ennustemallia on esitelty yksityiskohtaisesti Luken raportissa: Ilveskanta Suomessa 2018.

RaporttiIlveskanta Suomessa 2018

Metsätalouden suositukset epäonnistuvat liito-oravan suojelussa

81cc8df6-3e22-43fd-b5ee-2bc0caf52268-w_960

Aikuisia liito-oravia pesäpöntössä (kuva: Andrea Santangeli)

Tuore tutkimus selvitti liito-oravan elinympäristövaatimukset ja vertasi niitä tällä vuosikymmenellä uudistetun metsälain vaatimuksiin. Päähavainto oli, ettei luonnonsuojelulaki pysty turvaamaan kovinkaan hyvin liito-oravan elinympäristöjä.

Metsävarojen kestämätön käyttö uhkaa luonnon monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti. Uhka on erityisen vakava boreaalisella vyöhykkeellä, jonkahavumetsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Nyt julkaistun tutkimuksen esimerkkieläimeksi valittiin liito-orava, sillä se on tyyppiesimerkki lajista, joka kärsii metsätalouden toimenpiteistä. Liito-orava on myös Euroopan Unionin luontotyyppidirektiivin suojelema laji.

– Jos onnistutaan turvaamaan liito-oravan elinympäristöjä, niin samalla tulee turvattua alueen koko monimuotoinen metsäekosysteemi, kertoo tohtorikoulutettava Ralf Wistbacka Oulun yliopistosta.

Lainsäädäntö voi tarjota luonnolle turvaa

Lainsäädäntö on yksi tärkeimmistä välineistä luonnon suojelemiseksi. Jotta laki olisi toimiva ja saisi yleisen hyväksynnän, niin sen olisi perustuttava tieteellisen näyttöön. Tämä on keskeistä erityisesti ympäristölainsäädännön piirissä olevissa asioissa – kuten luonnonsuojelu ja metsälaissa, jotka koskettavat monia tavallisia metsänomistajia.

Tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin lainsäädäntöä, jolla pyritään turvaamaan liito-oravan elinympäristöjen säilyminen. Liito-orava viihtyy metsissä, joita uhkaavat laaja-alaiset avohakkuut.

Liito-oravanaaraiden esiintymistä seurattiin 81 paikassa kahdentoista vuoden ajan. Tutkijat rakensivat ennusteen liito-oravanaaraiden esiintyvyydestä tietyssä elinympäristössä.

Nykyiseen liito-oravametsien käsittelyohjeistukseen ehdotetut päivitykset eivät perustu tieteelliseen näyttöön ja eivätkä käytännössä paranna lajin suojelua lainkaan.

Kuilu tieteen ja politiikan välillä

Tuoreen tutkimuksen tulokset tuovat päivänvaloon tieteen ja politiikan välisen suuren kuilun, joka vaikuttaa erityisen suurelta, kun kyse on ympäristölainsäädännöstä.

– Nyt on kiireellisesti täytettävä tiedepolitiikan puutteet, jotta luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen voidaan varmistaa yhä nopeammin muuttavassa maailmassa, sanoo tutkija Andrea Santangeli Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Nyt julkaistu tutkimus tehtiin yhteistyönä Oulun ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.

Alkuperäinen artikkeli: The tragedy of the science-policy gap – Revised legislation fails to protect an endangered species in a managed boreal landscape

Liito-oravan poikaset tekivät ensiesiintymisensä WWF:n Luontolivessä

 

Young flying squirrel, Nurmo Finland, June.

Liito-oravan poikanen, copyright Benjam Pöntinen

Liito-oravan poikaset kurkkivat tänään ensimmäistä kertaa pesästään WWF:n Luontolivessä. Tulevien päivien ja viikkojen aikana ne rohkaistuvat tutkimaan maailmaa, joten suoraa lähetystä kannattaa seurata nyt tiiviisti. Luontoliven liito-oravakameraa on katsottu jo lähes 550 000 kertaa.

”Liito-oravakameran prime time alkaa nyt, sillä poikasten elämän alkutaipaleen seuraaminen on valtavan antoisaa. Itsekin jaksan edelleen innostua, vaikka olen kuvannut ja seurannut liito-oravia liki 30 vuoden ajan”, sanoo luontokuvaaja Benjam Pöntinen, jonka kanssa WWF on toteuttanut liito-oravakameran.

Pesässä olevien poikasten lukumäärää ei vielä tiedetä. Useimmiten poikasia on kaksi tai kolme, enimmillään jopa viisi. Ne aloittavat kiipeilyn jo pesäkolossa. Reilun kuukauden ikäisinä ne alkavat tutkia pesän ulkopuolista maailmaa.

”Pian tämän jälkeen emo johdattelee poikaset liitoharjoituksiin. Emo hyppää oksalta näyttäen esimerkkiä, ja poikanen uskaltautuu ensimmäiseen liitoonsa muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Vähitellen harjoitus tuottaa tulosta”, Pöntinen kuvailee.

WWF avasi Luontolive-sivuston huhtikuun puolivälissä, ja tänä aikana liito-oravakameraa on katsottu 546 000 kertaa. Tavoitteena on, että osoitteessa luontolive.wwf.fi on toiminnassa vähintään yksi kamera ympäri vuoden. Norppalive päättyi viime viikolla, ja tällä hetkellä suorassa lähetyksessä voi seurata liito-oravien lisäksi metsäpeuroja. WWF haluaa Luontoliven avulla levittää tietoa harvinaisista eläinlajeista ja niiden kohtaamista uhkista sekä innostaa ihmisiä osallistumaan luonnon suojeluun. Kuvaamisella voidaan edistää myös opetusta ja tutkimusta.

”Uskomme ja toivomme ihmisten innostuvan, oppivan, liikuttuvan ja viihtyvän livelähetysten parissa. Esimerkiksi liito-orava ja metsäpeura ovat molemmat harvoin nähtyjä lajeja, jotka ovat kärsineet suuresti metsien käsittelystä. Haluamme tehdä niitä tutummaksi jokaiselle suomalaiselle”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

WWF on toteuttanut Luontoliven lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Teknisestä toteutuksesta vastaavat Live Eye, Pukki Visuals, BCaster ja Frantic. Lajeihin liittyvää asiantuntemusta, paikallistietoutta ja muuta korvaamatonta apua ovat tarjonneet muun muassa luontokuvaajat Juha Taskinen ja Benjam Pöntinen, Itä-Suomen yliopiston norppatutkijat, Metsähallitus sekä sen koordinoima MetsäpeuraLIFE-hanke, Metsähallituksen Luontopalvelut ja kuvauskohteiden maanomistajat.

Liito-orava

– Liito-orava on väriltään harmaa ja hiukan tavallista oravaa pienempi nisäkäs. Se pystyy liitämään jopa useita kymmeniä metrejä

– Liito-oravia elää Oulun eteläpuolella. Liito-orava on Suomessa silmälläpidettävä eli lähes uhanalainen ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji.

– Vuosien 2006 ja 2016 välillä liito-oravakannan arvioidaan taantuneen yli kolmanneksen. Merkittävin syy kannan laskuun on metsätalous – etenkin avohakkuut.

– Liito-oravakamera, joka kuvaa eläimen pesäpönttöä, on toteutettu yhteistyössä luontokuvaaja Benjam Pöntisen kanssa. Kamera sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla.

WWF:n Luontolive osoitteessa https://luontolive.wwf.fi/

Maailma perhosen silmin

taplasiilikasnaaras

Täpläsiilikäsnaaras

Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen professori Johanna Mappeksen tutkimusryhmä on ollut mukana kansainvälisessä yhteistyöprojektissa selvittämässä, kuinka Täpläsiilikäs perhoset näkevät maailman. Tutkijat havaitsivat perhosten näkevän oman lajin yksilöt eri värisinä auttaen niitä parinvalinnassa.

Eläimet hyötyvät väreistä monella tavalla. Ne auttavat naamioitumisessa, kumppanin valinnassa, viestinnässä ja eloonjäämisessä. Väritys tekee eläimistä helposti tunnistettavan ja välittää signaaleja myös muille lajeille. Esimerkiksi perhosia saalistavat linnut havaitsevat helposti värikkäät perhoset. Linnut kuitenkin oppivat välttämään värikkäitä perhosia nopeasti kerran pahanmakuista perhosta maistettuaan. Räikeä väri kertookin linnuille eläimen pahasta mausta toimien linnuille varoitussignaalina.

– Jotta ymmärtäisimme paremmin, mitä eläinten signaalit tarkoittavat, täytyy meidän katsoa maailmaa eläinten silmin. Värien merkityksen ymmärtäminen auttaakin meitä ymmärtämään paremmin eläinten välisiä vuorovaikutussuhteita., kertoo prof. Johanna Mappes bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Väritys on elintärkeä biologinen piirre

Julkaistussa tutkimuksessa tutkijat selvittivät, miten perhoset näkevät lajitoverinsa sekä miten perhosia saalistavat linnut näkevät saaliinsa. Tutkijat havaitsivat, ettei täpläsiilikäskoiras erota punaisen ja keltaisen naaraan värieroa, joten seksuaalivalinta ei selitä naaraiden väritystä. Linnut sen sijaan varovat voimakkaimmin punaista. Täpläsiilikäsnaaras näkee kuitenkin eron valkoisen ja keltaisen koiraan välillä, joka  auttanee naaraita parinvalinnassa. Lisäksi tutkijat vahvistivat lintujen erottavan kaiken väriset perhoset vaikeuksitta.

– Tarkastelemalla maailmaa muidenkin kuin ihmisten silmin, voimme huomata meille aiemmin näkymättömiä signaaleja. Näitä havaintoja voidaan hyödyntää esimerkiksi vaatteiden suunnittelussa, lääketieteessä tai turvallisuudessa, kertoo Mappes.

Tutkimus on julkaistu Functional Ecology –lehdessä 15.3.2018

Susikannan alueellinen painopiste siirtynyt Suomen itäosista länteen

_absolutely_free_photos_original_photos_wolf-head-closeup-4896x3672_52995

Uusimman kanta-arvion mukaan maaliskuussa 2018 Suomessa oli yhteensä 20 susilaumaa. Vastaava luku vuosi sitten oli 14. Lisäksi Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan molemmin puolin liikkuvia laumoja (ns. rajalaumat) oli viisi. Susikannan painopiste on siirtynyt itäisestä Suomesta läntiseen Suomeen, jossa maaliskuussa oli noin 70 prosenttia Suomen susista.

Susien määrän kasvua läntisessä Suomessa selittävät useat tekijät. Useimmat läntiseen Suomeen asettuneet susiparit ovat saaneet pentuja keväällä 2017. Myös susien ravintotilanne on läntisessä Suomessa oleellisesti parempi kuin itäisessä Suomessa. Itäisen Suomen susimäärän vähenemisen syitä ei tiedetä.

Susilaumoja eniten lännessä

Läntisellä kannanhoitoalueella oli maaliskuussa 2018 16 susilaumaa. Susien kokonaismäärä oli yhteensä 108 – 122, kun se vuotta aikaisemmin oli 70 – 80. Alueen susimäärä on kasvanut edellisestä arviosta noin kolmanneksella. Suurin muutos on Pohjanmaalla, jossa susien määrä on kaksinkertaistunut.

Itäisellä kannanhoitoalueella oli yhteensä 9 laumaa, joista 5 asusti valtakunnan rajan molemmin puolin. Alueen kokonaissusimäärä oli 52 – 57, kun se vuotta aiemmin oli 75 – 90.

Poronhoitoalueella liikkui ainoastaan muutama yksittäinen susi.

Suomen susikannan kokonaismäärä on 165 – 190 sutta, vajaa kymmenys enemmän kuin vuotta aiemmin. Määrään on laskettu puolet itärajan molemmin puolin sijoittuvilla reviireillä elävistä susista kuten aiemmissakin kanta-arvioissa on tehty. Kun myös rajareviireillä elävät sudet lasketaan Suomen susikantaan, susien kokonaismääräksi saadaan 180–205 sutta.

Maaliskuun susikanta edustaa metsästyskauden jälkeistä tilannetta, jolloin susien määrä on alhaisin. Kesällä susien lukumäärä on olennaisesti suurempi kuin maaliskuussa, sillä suden pennut syntyvät huhti-toukokuussa. Ensimmäistä kertaa pentuja saava naaras synnyttää keskimäärin 3,7 pentua; vanhemmat naaraat yleensä hiukan enemmän.

Suden kanta-arvio annetaan maaliskuun tilanteen pohjalta, koska silloin on kattavimmat aineistot arvion tekemiseen. Muun muassa lumipeitteen ansiosta saadaan runsaasti jälkihavaintoja ja uloste- ja virtsanäytteitä DNA-analyyseihin.

Julkaisu: Susikanta Suomessa maaliskuussa 2018

Rauha linnunpoikasille – BirdLife muistuttaa lemmikinomistajien vastuusta

mignon-poussin-jaune

Tällä hetkellä luonnossa on paljon rastaiden, vesilintujen, lokkien ja monien muiden lintujen poikasia, jotka ovat juuri lähteneet tai lähtemässä pesistään. Kokemattomina ja huonosti lentävinä ne jäävät helposti petojen, kuten vapaana kulkevien kissojen, saaliiksi.

BirdLife Suomi vetoaa lemmikkien omistajiin, ettei kissoja ja koiria päästetä kesällä eikä muulloinkaan kulkemaan valvomatta ulos. Luonnossa vapaana liikkuvat kissat ja koirat aiheuttavat välitöntä ja välillistä haittaa linnuille ja nisäkkäille. Haitta on suurin kesällä, jolloin luonnossa on paljon elämänsä alkutaipaleella olevia linnunpoikasia.

Kissa on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista. Arvioiden mukaan kissat tappavat maailmanlaajuisesti useita miljardeja lintuja joka vuosi. Myös Suomessa luonnossa vapaana liikkuvien kissojen arvioidaan pyydystävän miljoonia lintuja. Erityisen tehokkaita saalistajia ovat hylätyt villiintyneet kissat, jotka pyydystävät kaiken ruokansa luonnosta.

Koirat voivat tuottaa suurta haittaa muun muassa silloin, kun koiranomistajat antavat koirien liikkua vapaasti lintujen pesimäluodoilla ja -saarilla. Vaikka koira ei saalistaisikaan poikasia tai rikkoisi munia, emot häiriintyvät ja pesä ja poikaset jäävät muiden saalistajien armoille.

 

Tervapääskyt kiisivät kukkivaan kesä-Suomeen

tervapa-cc-88a-cc-88sky

Tervapääsky, kuvaaja Antti Salovaara

Kesä on nyt reilusti aikataulusta edellä keskivertokevääseen verrattuna. Poikkeuksellisen lämmin toukokuu on saanut kukat kukkimaan, mutta kiihkeä kukinta on monen kasvin kohdalla hetkessä ohi. Kesän äänimaisemaan on liittynyt tervapääskyjen huuto.

“Kuiva ja kuuma sääjakso on myös vaikeuttanut muun muassa pääskyjen pesintää, sillä pesän rakentamiseen tarvittavaa kosteaa savea on huonosti saatavilla. Myös siili- ja oravaemot saattavat kärsiä jopa nestehukasta lätäköiden ja muiden pienten vesilähteiden kuivuttua,” Kevätseurannan koordinaattori Salla Saharla Luonto-Liitosta kertoo.

Yksi kevään myöhäisimmistä muuttajista on kiitäjiin kuuluva tervapääsky, josta onkin tullut ilahduttavan paljon havaintoja aina Oulun korkeudelle saakka. Sitä pohjoisemmat havainnot puuttuvat vielä tervapääskyn osalta kokonaan. Lentotaituri tervapääsky viettää lähes koko elämänsä ilmassa laskeutuen ainoastaan pesimään.

Etelä-Suomessa mustikka ja kielo kukkivat rinta rinnan ja myös oravanmarja aloittelee kukintaansa. Myös tuomen kukinnasta on tullut runsaasti havaintoja Etelä- ja Keski-Suomesta. Pohjoisemmassa Suomessa mustikan kukinnan huippu on käsillä, ja pohjoisin havainto kukinnasta onkin tullut aina Inarin Koppelosta asti. Runsas kukinta enteilee hienoa mustikkasatoa, kunhan aktiivisia pölyttäjiä riittää. Kukinnan seuraaminen on tärkeää, sillä metsiemme mustikkamäärät ovat puolittuneet 1950-lukuun verrattuna.

Etenkin Etelä-Suomen lajikirjo näyttäytyy runsaana myös matelijoiden ja sammakkoeläinten osalta. Vaskitsasta on kirjattu havaintoja Kauhavan korkeudelta ja sisiliskosta Oulusta asti. Rantakäärmeitä on havaittu pääsääntöisesti etelärannikolla.

Nyt on oiva aika lähteä nauttimaan luonnon omasta konsertista. Yölaulajia voi lähteä kuuntelemaan vaikkapa aamuöiselle luontoretkelle joenrantapensaikoiden läheisyyteen. Seuraavaan ja samalla viimeiseen Kevätseuranta-viikonloppuun (9.–10.6.) odotetaan havaintoja etenkin lepakoista sekä muiden kevätlajien etenemisestä kohti pohjoista.

Luonto-Liiton Kevätseurannassa tarkkaillaan kevään etenemistä keväisten eläin- ja kasvilajien avulla. Kevätseurannan havaintoja voi ilmoittaa milloin vain, mutta erityisesti toivomme havaintoja, jotka tehdään Kevätseuranta-viikonloppuina. Niiden perusteella saamme kattavan kuvan Suomen keväästä tietyllä ajanhetkellä. Havainnot tallentuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan, josta ne ovat saatavilla tutkimuskäyttöön. Havainnot ilmoitetaan sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kevatseuranta.fi. Kannustamme jakamaan havaintoja ja keväisiä kuvia myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta.

Lintujen pesimäkausi nyt kiihkeimmillään – kymmeniä tuhansia poikasia voitaisiin pelastaa hakkuita välttämällä

birds-nest-eggs

Jopa kymmenien tuhansien lintujen pesintä epäonnistuu loppukevään ja kesän aikana tehtävien hakkuiden takia. Vaikka luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen eläinten tappamisen ja lintujen pesien tahallisen vahingoittamisen, lainsäädäntö ei aseta rajoitteita lintujen lisääntymisaikana tehtäville hakkuille.

”Suurin osa linnuista pesii huhtikuun puolivälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Juuri nyt myöhäisimmätkin muuttolinnut ovat palanneet Suomeen, ja aiemmin keväällä pesintänsä aloittaneet ruokkivat jo poikueitaan. Valitettavasti niiden pesiä tuhoutuu puita kaadettaessa ja metsäkoneiden alle”, WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu sanoo.

Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen eläinten tappamisen ja lintujen pesien tahallisen vahingoittamisen. Lisäksi laki kieltää tahallisen häiritsemisen eläinten elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla, erityisesti lisääntymisaikana. Lähes kaikki Suomessa pesivät lintulajit ovat lailla rauhoitettuja, ja rauhoituksesta poikkeaminen edellyttää viranomaisen lupaa. Lainsäädäntö ei kuitenkaan aseta rajoitteita lintujen lisääntymisaikana tehtäville metsänhakkuille.

”On yleisen oikeustajun vastaista, että laki kieltää lintujen häirinnän ja pesien vahingoittamisen, mutta kielto ei koske metsätaloutta. Tämä epäkohta on nopeasti korjattava. Hakkuita tulee rajoittaa linnustolle tärkeimmän pesimäkauden aikana”, Kunttu sanoo.

Erityisen tärkeää hakkuiden rajoittaminen olisi linnuston kannalta merkittävimmässä elinympäristöissä. Näitä linnustolle erityisen arvokkaita metsäelinympäristöjä ovat esimerkiksi rantametsät, korvet, lehtipuuvaltaiset metsät, lehdot ja lehtomaiset kankaat. Petolintujen – haukkojen, kotkien ja pöllöjen – pesien lähiympäristössä hakkuita ei tulisi tehdä lainkaan, vaan säästää koskematon metsävyöhyke pesän ympärillä.

Pesimäaikaisten hakkuiden haitat on tunnistettu metsäalalla. Tapio Oy:n laatimat metsänhoidon suositukset ja metsien sertifiointijärjestelmä FSC kehottavat välttämään lintujen pesimäaikaisia hakkuita linnustolle tärkeissä elinympäristöissä.

”Vaikka laki ei siihen vielä velvoitakaan, metsänomistajat voivat auttaa lintuja välttämällä vapaaehtoisesti hakkuita pesimäaikaan. Lisäksi luonnoltaan arvokkaimmat metsät on syytä jättää kokonaan metsätalouden ulkopuolelle, sillä elinympäristöjen tuhoutuminen ja heikentyminen on metsälajiston suurin uhanalaisuuden syy. Valtion rahoittama metsiensuojelua toteuttava Metso-ohjelma tarjoaa suojeluun hyvän taloudellisen kannustimen”, Kunttu sanoo.

 

 

Lisätietoa Metso-ohjelmasta: www.metsonpolku.fi

BirdLife Suomi: Osallistu Pönttöbongaukseen

naakka-ari-ahlfors

Naakka. Kuva: Ari Ahlfors.

BirdLife Suomi järjestää runsaan viikon kuluttua 9.–10.6. Pönttöbongaus-tapahtuman. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan linnunpöntöissä pesiviä lintuja. Tapahtuman tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan.

Osallistuakseen Pönttöbongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja. Osallistujaa pyydetään kertomaan, paljonko ja millaisia linnunpönttöjä tarkkailupaikalla on sekä mitä lajeja pöntöissä pesii tai on tänä vuonna pesinyt.

Havainnot pönttölinnuista voi ilmoittaa osoitteessa www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan palkintoja. Pönttöbongauksen tulokset päivittyvät tapahtuman aikana BirdLife Suomen sivuille.

Pönttöbongaus järjestetään tänä kesänä kuudetta kertaa. Pönttöbongaukseen osallistuu vuosittain noin 5 000 ihmistä noin 3 500 paikalla, ja tapahtumaan ilmoitetaan noin 35 000 pöntön tiedot.

Pönttöbongauksen suojelijana toimii luontotoimittaja Juha Laaksonen.

 

OSALLISTUMISOHJEET

Pönttöbongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Havaintopaikka voi olla vaikka piha, tontti tai kesämökki. Pönttöbongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

Havainnot ilmoitetaan BirdLifelle verkkolomakkeella. Lomakkeella pyydetään tiedot muun muassa tarkkailupaikalla olevista linnunpöntöistä ja niissä havaituista pesinnöistä. Lomake ja tarkemmat ilmoitusohjeet löytyvät osoitteesta www.ponttobongaus.fi.

Havaitsemasi pönttöpesinnät voit ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi / Pönttöbongaus, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Merkitse korttiin lisäksi osoitteesi ja tarkkailupaikan osoite.

Havainnot pyydetään ilmoittamaan viimeistään sunnuntaina 17.6.

 

LISÄTIETOJA

  • Pönttöbongaus-verkkosivut: www.ponttobongaus.fi
  • Vinkkejä yleisimpien pönttölintujemme tunnistamiseen: www.birdlife.fi/lintutieto/ponttolintuja/
  • Linnunpönttöjen rakennusohjeet: www.birdlife.fi/lintuharrastus/linnunpontot/