Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

WWF: Maailmassa jäljellä enää reilut 3000 tiikeriä

bengal-tiger-why-matter_7341043

Villien tiikerien määrä on pienentynyt hälyttävästi kansainvälisistä suojelutoimista huolimatta. Luonnossa tiikereitä arvellaan elävän enää noin 3200 yksilöä. Tarkkaa lukumäärää ei kuitenkaan tiedetä, sillä monissa Aasian maissa tiikerien lukumäärän kartoitus on alkutekijöissään. Epätietoisuus vaikeuttaa myös lajin suojelua. Tänään vietetään kansainvälistä tiikeripäivää.

Vuonna 2010 kolmetoista Aasian valtiota sitoutui sopimukseen, jonka tavoitteena on tuplata luonnonvaraisten tiikerien määrä vuoteen 2022 mennessä. Vuosi 2022 on kiinalaisessa kalenterissa seuraava Tiikerin vuosi.

Toistaiseksi tiikerien määrä tunnetaan Intiassa, Nepalissa ja Venäjällä. Bhutanissa, Bangladeshissa ja Kiinassa tutkimukset ovat parhaillaan käynnissä. Tiikerien määrä on vielä tuntematon Malesiassa, Indonesiassa, Thaimaassa, Myanmarissa, Laosissa, Kambodžassa ja Vietnamissa.

”Monet tiikeripopulaation tuplaamiseen sitoutuneista valtioista ovat jo tehneet tai ovat tekemässä tutkimusta tiikereiden määrästä, mutta eivät kuitenkaan kaikki. Kun meillä on tarkkaa tietoa tiikereiden lukumäärästä ja niiden elinpaikoista, voimme suunnata suojelutoimia entistä tehokkaammin. Näin voimme turvata lajin säilymisen tulevaisuudessakin”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder .

Maailman villien tiikerien määrä on vähentynyt peräti 97 prosenttia viimeisen sadan vuoden aikana. Kolme maailman yhdeksästä tiikerilajista on kuollut sukupuuttoon.

Tiikerien suurin uhka on salametsästys. Norsunluun ja sarvikuonon sarvien ohella tiikerin osilla on kova kysyntä etenkin Aasian markkinoilla. WWF:n ja kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n perustaman uhanalaisten lajien tilaa tarkkailevan asiantuntijaorganisaatio TRAFFIC:n mukaan tammikuun 2000 ja huhtikuun 2014 välisenä aikana tapettiin ainakin 1590 tiikeriä. Tämä tarkoittaa keskimäärin kahta tapettua tiikeriä joka viikko.

”Todelliset luvut ovat todennäköisesti vielä suuremmat. Pelkäämme, että jotkut maat saattavat huomaamattaan menettää koko tiikerikantansa salametsästäjille. Joissain maissa näin voi olla jo käynyt. Valtioiden tulisikin nyt ryhtyä nopeasti kartoittamaan tiikerien lukumäärää. Maanlaajuisen tiikeriselvityksen suunnitteluun kuluu 6-12 kuukautta ja sen toteuttaminen kestää ainakin vuoden”, Rohweder kertoo.

Tutkimuksissa tiikeriyksilöt erotetaan toisistaan raitojen avulla: tiikerien raidat ovat yhtä yksilölliset kuin ihmisen sormenjälki. Selvityksillä etsitään tietoa tiikerien populaatioista, elinalueista ja -tavoista. Aiemmat tutkimukset ovat paljastaneet, että osa tiikereistä elää suojelualueiden ulkopuolella tai liikkuu suojattomia käytäviä pitkin suojelualueelta toiselle. Tämän kaltainen tieto auttaa valtioita taistelussa salametsästystä vastaan.

WWF Suomi on mukana tiikerien suojelussa muun muassa suojelemalla ja hoitamalla niiden elinalueita ja pyrkimällä luomaan niin sanottuja ekologisia käytäviä, eli yhteyksiä elinalueiden välillä. Lisäksi ehkäisemme tiikerien ja ihmisten välisiä konflikteja ja kehitämme tiikerien elinalueilla asuvien ihmisten kestäviä elinoloja sekä hyvinvointia.

SYKEn merikeskus jatkaa meduusahavaintojen keruuta

meduusatHienoRL kopio

Korvameduusojen määrien vaihtelun syitä ei tiedetä tarkkaan. Kuva: Riku Lumiaro

SYKEn merikeskus kerää nyt viidentenä peräkkäisenä vuonna yleisön havaintoja meduusojen esiintymistä Itämeressä avomerellä ja rannikoilla. Meduusahavainnoista voi ilmoittaa Itämeriportaalin verkkosivuilla olevalla lomakkeella, joka välittää tiedot tutkijoille. Näin vesilläliikkujat voivat auttaa meduusojen runsauden vuosittaisessa arvioinnissa ja massaesiintymisiin liittyvien ympäristötekijöiden selvityksessä.

Loppukesällä ja syksyllä korvameduusoja voi olla Itämeressä niin paljon, että ne sotkevat kalaverkkoja ja tukkivat voimaloiden vedenottoputkia. Tarvittaessa SYKEn tutkijat välittävät voimaloille tietoa meduusaesiintymistä.

”Viime vuonna Suomen merialueilla oli selvästi vähemmän korvameduusoja kuin edellisinä vuosina.  Havaintoja saatiin vain parikymmentä. Aiempina seurantavuosina korvameduusoja on havaittu ja ilmoitettu runsaasti. Meduusojen määrien vaihtelun syitä ei tiedetä tarkkaan. Siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi tuulet ja virtaukset, jotka tuovat meduusoja keskiseltä Itämereltä lähemmäs Suomen rannikkoa”, kertoo erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Eniten havaintoja on viime vuosina tullut Saaristomereltä ja Suomenlahdelta ja jonkin verran myös Ahvenanmereltä ja Selkämereltä.

Meduusojen määrä kasvussa maailman merillä

Meduusojen on viime vuosikymmeninä havaittu runsastuneen joillakin maailman merialueilla. Niiden uskotaan hyötyvän merten lämpenemisestä ja rehevöitymisestä. Lisäksi meduusojen ravinnosta kilpailevat kalat ovat paikoin vähentyneet ylikalastuksen myötä. Meduusojen runsauksista ei ole luotettavia pitkiä aikasarjoja olemassa.

Itämeren seurantaohjelmien puitteissa ei myöskään saada tietoa meduusojen runsaudesta ja vuosien välisestä vaihtelusta. Sen vuoksi yleisön havainnot ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Meduusat (tieteelliseltä nimeltään Cnidaria) kuuluvat hyytelöplanktoniin, joka on osa ulapan eläinplanktonyhteisöä. Pohjoisella Itämerellä esiintyy korvameduusaa (Aurelia aurita). Lisäksi harvakseltaan vesillämme tavataan myös suolaisessa vedessä viihtyvää hiusmeduusaa (Cyanea capillata).

Korvameduusat ovat malliltaan litteitä ja pyöreitä, kooltaan 1-20 cm. Ne ovat usein hiukan vaalean punertavia ja niiden selässä näkyy selvästi 4 vaaleanpunaista hevosenkengän muotoista sukurauhasta. Suomen vesillä korvameduusaa ei voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin.

Korvameduusat käyttävät ravinnokseen muun muassa eläinplanktonia, kalanpoikasia ja mätiä. Meduusa lamaannuttaa saaliinsa pyyntilonkeroiden polttiaissoluilla. Ihmiselle ne eivät kuitenkaan ole vaarallisia, sillä polttiaissolujen teho on heikko eivätkä ne ärsytä ihmisen ihoa.

Meduusahavainnosta voi ilmoittaa täyttämällä lomakkeen Itämeriportaalissa. Se avautuu oheisesta meduusahavaintolomake – linkistä.

Luonnonsuojeluliitto kysyy: “Kuinka monta norppakuolemaa vielä tarvitaan, maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo?”

Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpoa (kok) osoittamaan, että maa- ja metsätalousministeriö pystyy suojelemaan äärimmäisen uhanalaista saimaannorppaa.

“Nyt näyttää siltä, että saimaannorpan suojelu on karannut maa- ja metsätalousministeriöltä. Jos toimet eivät parane, maailman uhanalaisimman hylkeen ja samalla äärimmäisen uhanalaisten kalojen suojelu pitäisi siirtää ympäristöministeriöön”, Luonnonsuojeluliiton johtava asiantuntija Ilpo Kuronen vaatii.

Kesäkuussa maa- ja metsätalousministeriksi valittu Orpo puhui aluksi saimaannorpan suojelutoimien kiristämisen puolesta. Pian hän kuitenkin pyörsi puheensa.

“Kuinka monta norppakuolemaa vielä tarvitaan, jotta nähdään, että rajoituksia on jatkettava ja laajennettava?” Luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen kysyy.

Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että tämän vuoden seitsemän norppakuolemaa ei ikävä kyllä ole poikkeuksellinen määrä. Todellinen kalanpyydyskuolleisuus on tutkijoiden mukaan 2–3-kertainen havaittuun verrattuna. Lisäksi tänä vuonna yhdeksän kuuttia kuoli pesintäaikana onnistuneista apukinoskolauksista huolimatta.

“Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että ehkä jo lähes puolet tämän vuoden kuuteista on kuollut. Eikä edes heinäkuu ole vielä lopussa”, Tiainen sanoo.

Kalanpyydyskuolemat eivät ole vähentyneet vaan siirtyneet loppukesään. Lisäksi kuutteja kuolee rajoitusalueen ulkopuolella sekä laittomiin kalanpyydyksiin. Kannan hidas kasvu 270:stä noin 300:aan johtui hyvistä lumivuosista. Norppien määrän kasvu pysähtyi heti, kun pesimätalvet huononivat.

“Johtopäätös pitäisi olla selvä maa- ja metsätalousministeriöllekin: rajoitusaikaa on pidennettävä ja rajoitusaluetta on laajennettava ja tehtävä se täysin yhtenäiseksi”, Kuronen toteaa.

Saimaalla kalastusosakaskunnat kokoavat joukkojaan ja kutsuvat kalastusalueiden edustajia ja kaikkia alueen ammatti-, kotitarve- ja vapaa-ajankalastajia kansalaiskokoukseen 5.8. vastustamaan norpan suojelutoimien laajentamista. Myös rajoitusten purkamisesta puhutaan. Kutsussa väitetään, että norppa ei ole kuolemassa sukupuuttoon.

Luonnonsuojeluliitto muistuttaa kalastajia, että tämänhetkisillä toimilla ei olla pääsemässä edes välitavoitteeseen, joka on 400 yksilöä vuonna 2025. Silloin välitön sukupuuton uhka hellittäisi. Varsinaisena tavoitteena on kuitenkin saimaannorpan suotuisan suojelun taso, mikä tarkoittaa moninkertaista määrää norppia nykytilanteeseen verrattuna.

“Tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa, jos saimaannorppien tappaminen on sallittua ja laillista niin kuin se tänä päivänä on. Verkkokalastuksella ei ole Saimaalla tulevaisuutta. Kalastusrajoitukset ovat tulleet Saimaalle jäädäkseen”, Tiainen sanoo.

BirdLife Suomi: Uhanalaisia lintuja entistä enemmän

Desertas Petrel (Pterodroma deserta) Vulnerable_copyright Olli Tenovuo

Kuvaoikeudet: Olli Tenovuo

BirdLife International on tänään julkaissut uuden päivityksen maailman uhanalaisista lintulajeista. Maailman runsaasta 10 000 lajista uhanalaisiksi on luokiteltu 1 373 lajia ja silmälläpidettäviksi eli lähes uhanalaisiksi 959 lajia. Määrät ovat taas suurempia kuin koskaan ennen.

Korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli äärimmäisen uhanalaiseksi on nyt luokiteltu 213 lajia. Näiden lajien katsotaan olevan välittömässä vaarassa hävitä sukupuuttoon. Elinvoimaisiksi on voitu luokitella vain 77 prosenttia maailman lintulajeista.

Arvioinnissa oli mukana yli 350 lajia, joita aikaisemmissa tarkasteluissa on pidetty alalajeina eikä niitä ole luokiteltu lajitasolla. Huolestuttavaa on, että näistä ensi kertaa arvioiduista lajeista yli neljännes todettiin uhanalaisiksi.

Taksonomisten selvitysten mukaan lintulajeja on jopa 10 prosenttia enemmän kuin tämänhetkisen luokittelun mukaan. Jopa kymmenesosa maailman lintulajeista saattaa siis vielä tällä hetkellä lentää uhanalaisuusarvioinnin ulottumattomissa.

Maailmanlaajuisesti uhanalaisista lajeista Suomessa pesiviä tai meillä säännöllisesti havaittavia lajeja ovat erittäin uhanalaisiksi luokitellut pilkkasiipi ja kultasirkku sekä vaarantuneiksi luokitellut kiljuhanhi, alli, allihaahka ja kiljukotka. Maailmanlaajuisesti silmälläpidettäviä Suomessa pesiviä lajeja ovat arosuohaukka, heinäkurppa, mustapyrstökuiri ja kuovi.

 

Tiedote BirdLife Internationalin sivustolla:

http://www.birdlife.org/worldwide/news/Red-List-for-birds-2014

Helsingin yliopisto: Laiton porolaidunnus tuhoaa Mallan luonnonpuiston

01394760-4167-40b9-af20-9475d25a1ef2-main_image
Luvaton porotokka Mallan luonnonpuistossa. Kuva Antero Järvinen 15.7.2014.
Kymmeniä vuosia kestänyt laiton porojen laidunnus Mallan luonnonpuistossa on hävittämässä alueen luonnon monimuotoisuuden. Laidunnus uhkaa niin pesimälintuja, päiväperhosia kuin kukkakasvejakin. Rauhoitettu jääleinikki saattaa kadota alueelta tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtaja Antero Järvinen tuntee taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Hän on parikymmentä vuotta seurannut, miten laiton porolaidunnus vähitellen tuhoaa aseman naapurissa sijaitsevan Mallan luonnonpuiston kasvillisuutta ja eläimistöä, kenenkään puuttumatta asiaan.

– Olen yrittänyt saada laidunnusta estettyä usein eri keinoin. Olen tehnyt asiasta rikosilmoituksen ja ottanut toistuvasti yhteyttä maa-alueen kulloiseenkin haltijaan sekä ympäristöministeriöön, luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöihin ja Käsivarren paliskuntaan. Minulle käsittämättömästä syystä kukaan ei ole tehnyt mitään.

Laiton porolaidunnus on hävittämässä esimerkiksi rauhoitetun jääleinikin, jota Suomessa kasvaa vain alueen suurtuntureilla. Kun porot syövät jääleinikit jatkuvasti lähes maata myöten, ne eivät pysty kukkimaan ja tuottamaan siemeniä. Viimeisetkin jääleinikit ovat muuttuneet kymmenkukkaisista tuppaista vain yhden kukan tuottaviksi kääpiöiksi tai kokonaan kukattomiksi.

P1000648

 

Nykyisin jääleinikit ovat kääpiöityneitä ja niissä on vain yksi tai ei yhtään kukkaa. Kivenkoloissa kasvavat yksilöt välttyvät pisimpään porotuhoilta. Kuva Antero Järvinen Iso-Malla 15.7.2014.

– Kun siemeniä ei enää synny, kanta häviää lopulta. Nyt näyttää siltä, että vuoteen 2020 mennessä viimeisetkin jääleinikit ovat kuolleet, Antero Järvinen sanoo.

Vuosittain tehtyjen lintulaskentojen mukaan Mallan lintukannat ovat olleet laskussa, mikä voi suurelta osin olla seurausta ylilaidunnuksesta.

Kuvankaappaus 2014-7-24 kello 10.45.56

 

Jääleinikkikannan kehitys Mallan luonnonpuistossa 1982-2014. Jopa tuhansien porojen läpi kesän vuosittain jatkunut luvaton laidunnus alkoi 1990 (osoitettu nuolella).

– Puisto pitäisi aidata lyhyeltä matkalta Norjan rajalta Siilasjärvelle, mikä estäisi luvattoman laidunnuksen. Helsingin yliopiston rehtori, nykyinen kansleri Thomas Wilhelmsson esitti aidan rakentamista aluetta hallinnoivalle Metsähallitukselle jo vuonna 2010, Antero Järvinen toteaa.

Myös akatemiaprofessori Ilkka Hanski Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta on hyvin huolestunut Mallan luonnonpuiston tilasta.

– Lapin oloihin sopeutunut lajisto kärsii jo nyt ilmastonmuutoksesta, ja erikoistuneiden lajien elinolot kaventuvat entisestään tulevina vuosikymmeninä. Suojelualueiden luonnonolojen heikentyminen muista syistä voi olla viimeinen pisara monen lajin osalta, Hanski toteaa.

– On käsittämätöntä, että tällainen piittaamattomuus luonnosta ja lainsäädännöstä on saanut jatkua vuosikymmeniä. Metsähallituksen on jo korkea aika huolehtia Mallan suojelusta.

___________

Vuonna 1916 perustettu Mallan luonnonpuisto (kartta) on Suomen vanhin suojelualue. Se on rauhoitettu luonnontilaiseksi vertailualueeksi tutkimusta varten, jotta luonnon omaa muutosta voitaisiin seurata. Porojen laidunnus alueella on kielletty.

WWF: Rajoituksia ja rangaistuksia tiukennettava norpan suojelemiseksi – ministeriön toimittava heti

kuollutkuutti_JouniKoskela345

Savonlinnan seudulta on löytynyt jälleen kuollut saimaannorpan kuutti. ”Jokainen järveen heitetty verkko on kuolemanpyydys. Kuinka monta vastaavaa synkkää uutista vielä tarvitaan, ennen kuin norppien surmaamiselle laitetaan piste?” WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder ihmettelee.

Kuutti oli takertunut kiellettyyn kalaverkkoon Haukivedellä Linnansaaren kansallispuiston liepeillä. Yhteensä viranomaisten tietoon on tänä vuonna tullut jo seitsemän kalanpyydyksiin kuollutta norppaa, joista kuusi on ollut kuutteja. WWF Suomi vaatiikin nyt verkkokalastusrajoitusten ja rangaistusten tuntuvaa tiukentamista.

Saimaannorpan suojelemiseksi säädetyt keväiset verkkokalastusrajoitukset päättyivät kesäkuun lopussa. Rajoitusten päätyttyä viranomaiset ovat saaneet tiedon kolmesta kuolleesta kuutista. Viimeisimmän kohtaloksi koitui monisäikeinen verkko, jonka käyttö on kielletty ympärivuotisesti saimaannorpan keskeisillä elinalueilla.

”Nyt ei ole aikaa odotella kesälomien loppumista. Valtioneuvoston saimaannorpan suojelemiseksi antamia asetuksia tulee ryhtyä muuttamaan heti siten, että verkkokalastuskieltoaikaa jatketaan Saimaalla niin pian kuin mahdollista. Kieltoalueen laajentamista tulee myös ryhtyä selvittämään, jotta sitä voidaan tarvittaessa muuttaa myöhemmin syksyllä”, Rohweder sanoo. WWF on ottanut asian tiimoilta jo yhteyttä maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpoon.

Kuutin kuolemaksi koituneen kielletyn kalanpyydyksen käytöstä on tehty rikosilmoitus. Norpan kuolemaan johtavissa tapauksissa syyllinen voidaan tuomita luonnonsuojelurikoksesta vajaan 10 000 euron korvauksiin. Kalastusrajoitusten rikkomisesta sen sijaan seuraa vaivainen 50 euron rikesakko.

”Rangaistuksia tulisi tiukentaa tuntuvasti, jotta niillä olisi oikeaa asennevaikutusta”, Rohweder sanoo.

Luonnonsuojelurikokset jäävät usein myös helposti pimentoon: niitä ei joko nähdä tai ilmoiteta.

”Meidän tulisi yhdessä kantaa huolta saimaannorpan tulevaisuudesta”, Rohweder vetoaa.

Korkeasaaren berberiapinalauma pieneni

Korkeasaari - Google Chrome_2014-07-22_13-23-53

Korkeasaaren eläintarhaan viime kesänä muuttaneiden berberiapinoiden yhteiselo ei ole sujunut ongelmitta. Neljän uroksen ja neljän naaraan lauman elämä on säröillyt jo joitakin kuukausia ja tilanteeseen on etsitty ratkaisua yhdessä hollantilaisen AAP-säätiön kanssa. Lauman rauhaa on edistetty tarjoamalla tarhaan runsaasti virikkeitä ja erottamalla yksilöitä väliaikaisesti omiin tiloihinsa.

Korkeasaaren apinayksilöt eivät ole sukua toisilleen eivätkä ne ole kasvaneet yhdessä. Siksi ne ovat joutuneet opettelemaan, miten elää sosiaalisessa ryhmässä. Tällaisen lauman ryhmädynamiikka on monimutkaisempi ja välienselvittelyjä on enemmän.

Apinoiden hyvinvoinnin turvaamiseksi päädyttiin lauman hajottamiseen. Yksi lauman naaraista sekä kaksi urosta siirrettiin takaisin AAP:n hoiviin, jossa niille etsitään uusi lauma. Samoihin aikoihin yksi Korkeasaaren lauman naaraista sai luunmurtuman, minkä vuoksi se jouduttiin lopettamaan.

Korkeasaareen jäävä neljän apinan lauma koostuu kahdesta uroksesta sekä kahdesta naarasta. Positiivinen muutos eläinten käyttäytymisessä on ollut havaittavissa välittömästi. Korkeasaaren berberiapinoilla on nyt mahdollisuus lisääntyä, poikasia saattaa syntyä laumaan aikaisintaan ensi keväänä.

Uhanalaiset berberiapinat ovat kotoisin Pohjois-Afrikan vuoristoalueilta. Marokossa ja Algeriassa kannat ovat taantuneet hälyttävää vauhtia viime vuosikymmenien ajan. Lajia uhkaa etenkin lemmikiksi pyydystäminen ja salakuljetus Euroopan eläinmarkkinoille.

AAP uudelleen sijoittaa kädellisiä ja muita eksoottisia lajeja ja on erikoistunut sopeuttamaan eläimiä uusiksi laumoiksi. Valtaosa säätiölle päätyvistä eläimistä on pelastettu laittomalta eläinkaupalta.

Lapin ELY-keskus: Tornionjoen lohista saatu uusia näytteitä lohikuolematutkimuksia varten

Lapin Ely-keskus on viime perjantaina saanut Eviran tutkijan kanssa seitsemästä elävästä lohesta uusia näytteitä lohikuolematutkimuksiin. Näytekalat saatiin paikallisilta kalastajilta. Yhtään selvästi sairastanutta lohta ei tutkittavissa kaloissa ollut.

Eviran mukaan tuloksia näytteistä saadaan noin viikon kuluessa, jonka jälkeen tilannetta arvioidaan uudelleen. Lohikuolemien seurantaa jatketaan aktiivisesti ja tarvittaessa hankitaan myös uusia näytekaloja.

Tornionjokeen on noussut tähän mennessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kaikuluotausseurannan mukaan noin 100 000 lohta. Muutama sata kuollutta lohta ei ole vielä mikään uhkatekijä joen lohikannalle, mutta tilanteen kehittymistä on syytä seurata vakavasti.

Lapin Ely-keskuksen toimesta ollaan myös toteuttamassa Tornionjoella ja Muonionjoella tehostettua näytteenottoa veden laatuun liittyen. Tuloksia vedenlaatututkimuksista saadaan viikon kuluessa.

Saimaannorpan kuutti kuoli jälleen kalaverkkoon

Saimaannorpan kuutti kuoli jälleen kalaverkkoon. Kyseessä on kuudes kalanpyydyksiin kuollut saimaannorppa ja viides kuutti tänä vuonna. 

Itä-Suomen yliopiston radioseurannassa ollut saimaannorpan kuutti löytyi tänään kuolleena kalaverkosta Saimaan Pihlajavedellä. Pyydyksen omistava kalastaja ilmoitti itse tapauksesta välittömästi Itä-Suomen yliopiston tutkijoille.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo on julkisuudessa kertonut, että saimaannorpan nykyisten suojelutoimenpiteiden toimivuutta tullaan selvittämään, kun nykyisille asetuksille aletaan syksyllä valmistella jatkoa.

”On hienoa, että ministeri Orpo on lähes ensi töikseen tarttunut saimaannorpan suojeluun. Kannustamme ministeriä voimakkaasti siihen, että harkittaisiin verkkokalastusta koskevan kiellon laajentamista sekä alueellisesti että ajallisesti”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder .

”Norpan poikaset selvisivät lauhasta talvesta paljolti ihmisten kolaamien apukinosten turvin, mutta kuuttien selviytyminen on turvattava myös kesällä. Nykyisten asetusten voimassaoloaikana on saatu valitettavan paljon näyttöä siitä, että keväisen verkkokiellon pidentäminen on välttämätöntä”, Rohweder toteaa.

Nykyiset kalanpyydyksiä koskevat asetukset saimaannorpan suojelemiseksi umpeutuvat keväällä 2016.

Tänään verkkoon kuollut kuutti löytyi verkkokalastusta koskevan ns. pyydystyyppiasetuksen alueen ulkopuolelta. ”Saimaannorpan poikaset kalastavat nyt aktiivisesti. Valitettavasti näyttää siltä, että ahvenen ja kuhan verkkokalastajat liikkuvat kuuttien kanssa samoilla alueilla. Erityisesti lahdet ovat kuuttien suosiossa”, kertoo yliopistotutkija Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopistosta.

Itä-Suomen yliopiston vetämä kuuttitutkimus toteutetaan osana Metsähallituksen koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta, jossa saimaannorpan suojelua edistetään monipuolisten toimenpiteiden, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.

Tutkimuksen erityishuomio kohdistuu siihen, miten kuuttien elinpiiri sijoittuu suhteessa verkkokalastusrajoituksiin. Tutkimustietoa hyödynnetään saimaannorpan suojelussa.

WWF: Villin lohen suojelun vastustamiselle ei ole perusteita

Itämeren villin lohen suojelussa on otettu selviä edistysaskelia. Esimerkiksi Tornionjokeen on noussut kutemaan lohia ennätystahtia suojelutoimenpiteiden kiristämisen ansiosta. WWF Suomi pitää tärkeänä, ettei hyvältä tieltä poiketa tulevina vuosina. Itämeren villin lohen tilasta ja tulevaisuudesta keskusteltiin WWF:n SuomiAreenassa järjestämässä paneelissa.

Useat Itämeren villit lohikannat olivat 1990-luvulla tuhon partaalla jokien patoamisen ja liikakalastuksen takia. Tänä vuonna lohia on noussut kutemaan Tornionjokeen ennätystahtia, jo yli 80 000 yksilöä.

”Pääsyy positiivisiin uutisiin on se, että suojelutoimenpiteitä on kiristetty ja kalastuskiintiöitä muutettu kestävämpään suuntaan. Tämä osoittaa selvästi, ettei suojelutoimenpiteitä pitäisi vastustaa”, WWF:n meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen sanoi paneelissa.

Kalastuskiintiöt ovat aiemmin ylittäneet tutkijoiden suositukset jopa kaksinkertaisesti.

”Viime vuosina on vihdoin päätetty kiintiöistä, jotka ovat lähempänä tutkijoiden suosituksia. Lohella on mahdollisuus nousta pois WWF:n kalaoppaan punaiselta listalta, kun sen ylikalastus lopetetaan. Tämä olisi positiivista myös ammattikalastajien kannalta”, Vilhunen totesi.

”Olennaista on, että hoidetaan lohikannat hyvään kuntoon. Siitä hyötyisivät kaikki”, Maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikön päällikkö Risto Lampinen summasi.

Suomessa oli ennen 34 jokea, joihin villi lohi nousi kutemaan. Niistä lähes kaikki on kuitenkin padottu.

”Tornionjoki ei pysty yksin tuottamaan samanlaisia määriä lohta kaikkien kalastettavaksi. Kalateiden rakentaminen padottuihin jokiin olisi tässä keskiössä. Siihen pitäisi löytyä sekä tahtoa että rahaa”, Vilhunen sanoi.

Lohen arvostus saatava nousuun

”Itämeren villin lohen liian alhainen hinta on yhä edelleen iso epäkohta. Tästä pitäisi löytyä yhteinen sävel. Lohen arvostus kalojen kuninkaana tulisi saada kaikkien osapuolten yhteisellä hankkeella kasvuun. Villin lohen tulisi olla luksustuote. Tällöin merikalastajatkin saisivat pienemmästä kalamäärästä paremman tuoton”, Vilhunen sanoi.

”Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että Itämeren villi lohi löytyy edelleen RKTL:n uhanalaisten lajien listalta. Uhanalaista kalaa ei pidetä tarpeeksi isossa arvossa. Moni tuskin ostaisi kaupasta uhanalaista nisäkästä”, huomautti paneeliin osallistunut näyttelijä ja vapaa-ajankalastaja Jasper Pääkkönen .

Paneeliin osallistuivat lisäksi ammattikalastaja Heikki Salokangas , Helsingin yliopiston professori Hannu Lehtonen ja Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtaja Kalervo Aska . Keskustelun juonsi toimittaja Markus Liimatainen .

SuomiAreena on Porissa 12.–19.7.2014 järjestettävä yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma, jonka pääteemana on tänä vuonna asuminen ja ympäristö. SuomiAreenan pääjärjestäjiä ovat MTV ja Porin kaupunki.