Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

WWF: Saimaannorpan kuutit vaarassa heinäkuun alusta alkaen

Saimaannorpan suojelemiseksi säädetyt keväiset verkkokalastusrajoitukset päättyvät kesäkuun lopussa. Rajoitusten päättyessä etenkin nuoria ja kokemattomia norppia uhkaa hukkuminen verkkoihin. WWF Suomi ja Metsähallitus kannustavatkin Saimaalla kesäänsä viettäviä kalastamaan norppaystävällisillä pyyntimenetelmillä myös rajoitusajan ulkopuolella. Asiaa edistääkseen WWF julkisti torstaina Olen norpan ystävä – en kalasta verkoilla -diplomin, jonka ensimmäinen vastaanottaja on Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti.

Mennyt talvi oli äärimmäisen uhanalaiselle saimaannorpalle raskas: kuutteja syntyi 58, joista noin 90 % apukinoksiin poikkeuksellisen heikon lumitilanteen takia. Poikasten elämän alkutaipaleella suojaa ovat tarjonneet verkkokalastusrajoitukset. Metsähallituksen toteuttaman valvonnan perusteella rajoituksia on noudatettu aiempaa paremmin.

” Kalastusrajoitusten valvonnan lähtökohtana on edellisten vuosien tapaan ollut lisätä tietoisuutta kalastusrajoituksista sekä toimia yhteistyössä osakaskuntien kanssa. Verkkokalastuksen rajoituksia on noudatettu nyt paremmin, mutta katiskojen nielukoon rajoituk sissa on ollut toisinaan epäselvyyttä”, Metsähallituksen Saimaannorppa-LIFE-hankkeen projektipäällikköRaisa Tiilikainen toteaa.

Keväiset verkkokalastusrajoitukset päättyvät kesäkuun lopussa. Samalla koittaa vaaran aika apukinoksiin syntyneille kuuteille. Viime vuonna viranomaisten tietoon tuli kaksi verkkoihin kuollutta poikasta heti rajoitusten loppumisen jälkeisellä viikolla.

”Norpan kannalta olisi todella tärkeää, että ihmiset jättäisivät verkot nauloihin myös rajoitusajan ulkopuolella”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen toteaa.

Asiaa edistääkseen WWF julkisti torstaina Olen norpan ystävä – en kalasta verkoilla -diplomin. Diplomin saa, jos sitoutuu kalastamaan norppaystävällisillä pyyntimenetelmillä Saimaan alueella. Numeroitu alumiininen diplomi jaetaan 500 ensimmäiselle sitoumuksen tehneelle.

WWF luovutti ensimmäisen diplomin Savonlinnan Oopperajuhlien taiteelliselle johtajalle Jorma Silvastille . Hienon kansainvälisen uran tehnyt Silvasti tunnustautuu innokkaaksi luontoihmiseksi, kalamieheksi ja norpan ystäväksi.

”Norppa on minulle tuttu kalakaveri. Muistan monta kohtaamista uistellessani Saimaan vesillä. Samalla norppa on Savonlinnan symboli Oopperajuhlien tai Olavinlinnan tapaan. On hienoa, jos näin voin osaltani näyttää esimerkkiä ja auttaa norppakantaa kasvamaan”, Silvasti toteaa.

8d194bc27567b7ca_800x800ar

Riihimäellä arvokkaita linnustoalueita: Linnustoselvitys valmistuu tänä vuonna

hatlamminsuo_pieni

Hatlanninsuon luonnonsuojelualue on yksi linnustoselvityksen kohde- Kuva Riihimäki

Riihimäen linnusto tunnetaan hyvin, vaikka aivan ajantasaista tietoa ei ole ollut koottuna. Tilanne paranee, kun Riihimäen linnustoselvitys valmistuu vuoden 2014 loppuun mennessä.

Vuoden 2013 lopulla valmistuneen väliraportin mukaan Sammalistonsuo on yksi linnustollisesti arvokkaimmista alueista Kanta-Hämeessä ja valtakunnallisesti yksi merkittävimmistä lintujen sisämaan levähdysalueista.

Kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö on tilannut Kanta-Hämeen lintutieteelliseltä yhdistykseltä Riihimäen linnustoselvityksen laadinnan, jossa kartoitetaan 21 kohdetta.

Lue Ekokaaressa ilmestyneestä artikkelista, mitä linnustoselvitykseen kuuluu ja miten se etenee.

Useita Suomelle uusia lukki- ja valeskorpionilajeja löytynyt

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomessa ensimmäisen kerran Ahvenanmaalla kesällä 2012 havaittu lukkilaji Opilio canestrinii on suurikokoinen ja pitkäjalkainen. Sen ruumiin pituus saattaa olla yli 0,5 cm. Laji on tehokas levittäytymään uusille alueille ja saattaa syrjäyttää muita lukkilajeja. Kuva Veikko Rinne.

Suomelle uusia lukki- ja valeskorpionilajeja on löydetty Ahvenanmaalta ja Kaakkois-Suomesta. Maalle uusia lukkilajeja on löytynyt neljä ja valeskorpioneja yksi. Näiden löytöjen myötä Suomesta tunnettujen lukkien lajimäärä nousi viiteentoista ja valeskorpionien seitsemääntoista. Lukkeja ja valeskorpioneja on viime vuosina tutkittu etenkin osana Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma Puttea. Lajiryhmistä on tekeillä määritysopas, joka valmistuu vuoden 2015 alkupuolella.

Lukkilajeista kaksi, Opilio canestrinii ja Oligolophus tridens, löydettiin Ahvenanmaalta. Kolmas lukkilaji,Opilio saxatilis, löytyi Imatralta ja neljäs, Lacinius dentiger, Kotkasta. Kyseisiä lukkilajeja esiintyy myös Suomen lähialueilla. Osa lajeista on levinnyt Suomeen todennäköisesti ihmisen toiminnan avustuksella, esimerkiksi puutavaran mukana. Havainnot ovat vuosilta 2006–2013.

Valeskorpionilaji Microbisium suecicum taas löytyi itse asiassa jo 60-luvulla Ahvenanmaalta, mutta löytäjä ei ikinä kertonut löydöstään julkisesti. Tämä ainoa kyseisen valeskorpionilajin yksilö, joka Suomesta tunnetaan, löytyi uudelleen vasta vuonna 2012 Luonnontieteellisen keskusmuseon valeskorpionikokoelmaa läpikäytäessä.

”Näin monen Suomelle uuden lajin löytäminen on ollut jokseenkin yllättävää, etenkin lukkien osalta. Löydetyt lajit ovat Euroopassa laajalle levinneitä, vaikkakaan eivät kaikki kovin yleisiä. Monella lajilla nämä uudet havainnot ovat tiedossa olevista havainnoista pohjoisimpia.”, kertoo hankkeen päätutkija Annika Uddström.

 

Uusin lajien löytäminen edelleen mahdollista

Suomen lähialueilla esiintyy edelleen useita lukki- ja valeskorpionilajeja, joita voisi hyvin esiintyä Suomessakin. Maalle uusia lajeja saattaa siis löytyä vielä lisää. Harrastajien osallistuminen lajitiedon kartuttamiseen on tärkeää. Ensi vuonna julkaistavan määritysoppaan uskotaankin houkuttavan lisää harrastajia näiden ryhmien pariin, ja havaintomäärien toivotaan lisääntyvän.

Annikalle voi lähettää havaintoja valeskorpioneista. Katso valeskorpionien etsintäkuulutus.

Oulun yliopisto: SUOMEN KIMALAISILLA EI HÄTÄÄ

2010-04-28_(35)_Erdhummel,_Buff-tailes_bumblebee,_Bombus_terrestris

Maailmalla on vuosien ajan ihmetelty pölyttäjien määrän romahtamista. Erityisesti kimalaisten kannat ovat pienentyneet.

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN (International Union of Conservation of Nature) julkaisi huhtikuussa raportin, jonka mukaan lähes puolet Euroopan kimalaislajeista taantuu ja neljännes lajeista on uhanalaisia.

Syynä kimalaiskatoon pidetään ilmastonmuutosta, biologisen monimuotoisuuden vähenemistä, elinympäristöjen pirstoutumista ja torjunta-aineita.

Kesällä 2007 kimalaisten ja ampiaisten määrä romahti huolestuttavasti myös Suomessa. Syyksi arveltiin meille muualta muuttaneiden pörriäisten mukanaan tuomia tauteja.

”Tällä hetkellä Suomen kimalaisilla ei ole hätää”, rauhoittelee intendentti Marko Mutanen Oulun yliopiston biologian laitoksesta.

”Lapissa esiintyy muutamia pohjoisia kimalaislajeja, kuten tundrakimalainen (Bombus hyperboreus), jotka ovat vaarassa hävitä ilmaston lämmetessä.  Meillä on kuitenkin useita runsaslukuisia kimalaislajeja, kuten mantu-, pensas-, pelto- ja kivikkokimalainen, joiden kannat ovat hyvässä kunnossa.”

Oulun seudulla elää viitisentoista kimalaislajia. Hailuodosta löytyy harvinainen sammalkimalainen (B. muscorum), joka on perinnebiotooppien vaatelias, taantunut laji.

Lisää uudesta kimalaistutkimuksesta Oulun yliopistossa

Korkeasaaressa hoidetut kuutit vapautettiin luontoon

korkeasaari_kuutti

Kuutit vapautettiin merivartioston alukselta Suomenlahdelle. Kuva: Korkeasaari / Mari Lehmonen

Korkeasaaren villieläinsairaalasta vietiin juhannuksen alla kaksi nuorta harmaahyljettä itäiselle Suomenlahdelle luonnonsuojelualueelle. Maalis-huhtikuussa emoistaan eksyneet laihat kuutit hoidettiin villieläinsairaalassa sen kokoisiksi, että ne voivat aloittaa itsenäisen elämän. Uudella kotiluodolla niitä oli vastaanottamassa joukko uteliaasti vedestä kurkistelevia lajitovereita.

Kevään ensimmäinen hoitokuutti saapui 22.3. Kokkolaan kuuluvalta Kälviältä, jossa kuuttikarvainen, vain kymmenkiloinen hylkeenpoikanen oli harhaillut tien varressa kilometrin päässä merestä. Sille jouduttiin aluksi antamaan ravintoa letkun kautta, sillä kuutti ei ymmärtänyt kalan syönnin tärkeyttä.

Espoon Koukkuniemestä löydetty orpo kuutti päätyi villieläinsairaalaan 19.4. pelastuslaitoksen kyydillä. Se oli löydettäessä Kokkolan kuuttia vanhempi, noin kolmiviikkoinen. Reippaiden otteidensa perusteella kuutti oli melko hyväkuntoinen, sillä se ei päästänyt ruokkijoita tarhaansa kolmeen päivään.

Korkeasaari_kuutit_2014

Kokkolasta ja Espoosta löytyneet kuutit harjoittelivat elävien kalojen pyydystämistä ulkoaltaassa. Kuva: Korkeasaari / Anne Hirvonen

Molemmat kuutit pääsivät lopulta ulkoaltaaseen harjoittelemaan elävien kalojen pyydystämistä. Lähtöpäivän punnituksessa nuoret hylkeet olivat jo kolmikymmenkiloisia. Hylkeet kuljetettiin autoteitse vapautusalueen lähistölle, mistä matka jatkui merivartioston aluksella avomerelle. Mereen päässeet nuoret hylkeet kurkistelivat hetken venettä, minkä jälkeen ne katosivat lajitovereidensa pariin.

Kolmea muuta kevään aikana villieläinsairaalaan tuotua kuuttia ei pystytty auttamaan aikuisiksi saakka. Espoosta ja Porvoosta pelastettujen kuuttien kohtaloksi koituivat pahat tulehdukset ja ruokahaluttomuus.

San Diego Zoo Safari Park: Pikkugepardi kasvaa koiranpennun kanssa San Diegon eläintarhassa – video

cheetah-Ruuxa-and-Raina

Emonsa hylkäämäksi joutunut 7-viikkoinen gepardinpentu Ruuxa sai seurakseen koiranpennun, jotta ei tuntisi oloaan yksinäiseksi.

San Diegon eläintarha valitsi Ruuxan kasvinkumppaniksi pari kuukautta vanhan rhodesiankoiranpennun. Ruuxasta kasvatetaan “eläinlähettiläs”, jonka tehtävänä on tehdä lajia tutuksi eläintarhan vierailijoille mm. erityisten teemapäivien yhteydessä. Eläintarhan mukaan koiran kanssa kasvaminen rauhoittaa gepardinpentua ja auttaa sitä sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin, joita eläinlähettiläs voi urallaan kohdata.

PLAY DATES FOR UNIQUE PLAYMATES SUPERVISED FOR NOW

INTERFAX: Venäjältä löytyi kaksi ehjää dinosauruksen luurankoa

aatu_psittacosaurus sibiricus

Venäläiset paleontologit ovat kaivaneet esiin kaksi hyvin säilynyttä dinosauruksen luurankoa Siperiasta. Tutkijat arvioivat luurankojen olevan 100-120 miljoonaa vuotta vanhoja.

Luurangot löytyivät noin 2,5 metrin syvyydestä maan alta kaivuupaikasta, joka sijaitsee Shestakovon kylän lähellä Kemerovon alueelta Siperiassa.

– Luurangot ovat ehjiä ja loistavassa kunnossa, paikallisen museon johtaja Olga Feofanova kertoi uutistoimisto Interfax:lle.

Hänen mukaansa kumpikin luuranko kuului Psittacosaurus sibiricus -lajin dinosauruksille. Psittacosaurukset olivat suurella nokalla varustettuja kasvinsyöjiä. Molemmat nyt löytyneet luurangot ovat noin kahden metrin pituisia.

– On erittäin harvinaista löytää kokonaisia dinosauruksen luurankoja tällaisessa kunnossa. Näillä löydöillä on maailmanlaajunen merkitys, Feofanova arvioi.

Kaivaukset löytöpaikalla alkoivat toukokuun loppupuolella, kun Feofanovan museo sai luvan aloittaa kaivaustyöt yhdessä moskovalaisen paleontologiryhmän kanssa.

Paikallisten viranomaisten mukaan luurangot asetetaan näytille alueelliseen museoon.

Luonnontieteellinen museo: Ilmastonmuutos ja mammutit muuttavat museoon

721938a4-d6b6-437a-bb67-f4eaa3825add-main_image
Urosmammutti heijastettiin piirtoheittimellä seinälle (Kuva: Luomus)
Luonnontieteellisen museon tulevan näyttelyn päätähtiä ovat mammutit, mutta tieteellinen sisältö tiukkaa faktaa. Vuoden 2015 lopussa avautuva Muutosta ilmassa -näyttely tarjoaa museovieraalle mahdollisuuden kokea menneet ilmastonmuutokset maapallon esihistoriasta nykypäivään ja kannustaa vertaamaan niitä käynnissä olevaan muutokseen.

Museon toiseen kerrokseen rakentuva pysyvä näyttely pohjaa Luomuksen ja koko Helsingin yliopiston tutkimukseen. Tuoreet tutkimustulokset kertovat ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoon ja samalla ihmiseen itseensä: kasvilajien levinneisyys kulkee kartalla ylöspäin, pohjoisimmat lajit eivät enää löydä pakopaikkoja, muuttolinnut saapuvat aiemmin keväällä ja ikirouta sulaa. Tuloksista peilataan myös tulevaisuutta.

– Tavoitteena on haastaa yleisö pohtimaan ilmaston, luonnon ja ihmisen välisiä suhteita, kertoo johtaja Leif SchulmanLuonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Monitieteisen asiantuntijaryhmän voimin rakenteilla on kokonaisuus, jossa tutkimustieto maustetaan elämyksillä ja mieltä kutkuttavilla yksityiskohdilla.

– Näyttely toivottavasti innostaa kävijät ajattelemaan tarkemmin omaa kantaansa kimuranttiin aiheeseen. Jos pystymme lisäksi tarjoamaan oivaltamisen iloa, niin voimme pitää kokonaisuutta onnistuneena, Schulman jatkaa.

Mahtavat mammutit

Muutosta ilmassa -kokonaisuuden vaikuttavin osio tulee olemaan mammuttiperhe. Luomuksen yhteistyökumppani Jääkausi-yhdistys on valmistanut aidonkokoiset rekonstruktiot mammuttien lisäksi muun muassa villasarvikuonosta ja jättiläishirvestä. Eläinmallit on tehty Helsingin yliopiston asiantuntijoiden ohjauksessa.

– Luonnontieteellisen museon näyttelyyn tulevat eläimet oli alun perin tarkoitettu Sipoon Östersundomiin suunnitteilla olleeseen, Suomen jääkaudesta kertovaan näyttelyyn, kertoo Jääkausi ry – Istiden rf:n puheenjohtaja, John Hartwall.

500_vanerimammutti_Luomus

Varjokuvan perusteella rakennettiin vanerimalli (Kuva: Luomus)

Tuolloin meneillään ollut kuntaliitos pysäytti suunnitelmat, ja näyttely jäi toteuttamatta. Jääkausi-yhdistys ei kuitenkaan halunnut, että suuritöiset ja ammattitaitoisesti valmistetut rekonstruktiot menisivät hukkaan. Tämän vuoksi käynnistettiin yhteistyöneuvottelut Luomuksen kanssa.

Yhteistyösopimukseen päästiin ja museorakennuksesta onnistuttiin löytämään noin 350 neliömetriä tilaa näyttelylle.

– Myös oma henkilökuntamme on ymmärtänyt hankkeen mahdollisuudet. He olivat valmiita uhraamaan osan työtiloistaan, jotta voisimme ryhtyä kertomaan ilmaston muutoksesta ja mammuttien ajasta suurelle yleisölle, sanoo johtaja Schulman.

Muutosta ilmassa -näyttelyn käsikirjoitus on parhaillaan työn alla. Jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan, toivottavat tiedeväki ja mammutit yleisön tervetulleeksi vuoden 2015 lopussa.

Taustaa

Muutosta ilmassa -näyttelyn asiantuntijaryhmässä on jäseniä Luomuksesta ja Helsingin yliopiston muista yksiköistä. Hankkeen vetäjänä toimii Luomuksen johtaja, professori Leif Schulman.

Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus on Helsingin yliopiston erillislaitos, jonka lakisääteinen tehtävä on ylläpitää luonnontieteellisiä kansalliskokoelmia sekä harjoittaa niihin liittyvää tutkimusta, näyttelytoimintaa ja opetusta. Laajat kokoelmat koostuvat eläin-, kasvi-, sieni-, kivi- ja fossiilinäytteistä. Elävät kasvikokoelmat ovat vallanneet kaksi kasvitieteellistä puutarhaa.

Luomuksen kokoelmiin pääsee tutustumaan Luonnontieteellisessä museossa ja Kaisaniemen sekä Kumpulan kasvitieteellisissä puutarhoissa. Kaikki kohteet sijaitsevat Helsingin ytimessä ja niissä vierailee vuosittain noin 200 000 eri-ikäistä kävijää ympäri Suomea ja ulkomailta. Kävijämäärällä mitaten Luonnontieteellinen museo on ollut useita vuosia maamme 3. suosituin museo.

Linkit

Universität Basel: Maapallon kaikilta mantereilta löytyi kaloja saalistavia hämähäkkejä

dolomedes_facteus_big

 

Kuva: Peter Liley, Moffat Beach, Queensland

Maapallolta on löytynyt monia hämähäkkilajeja, jotka saalistavat ravinnokseen kaloja. Tuoreessa tutkimuksessa kerrotaan, että kalaa pyytäviä hämähäkkejä on Etelämannerta lukuunottamatta kaikilla maailman mantereilla.

Yleensä hyönteiset ovat hämähäkkien ravintoa. Satunnaiset havainnot kaloja pyytävistä hämähäkeistä innostivat Baselin yliopiston eläintieteilijän Martin Nyffelerin ja Länsi-Australian yliopiston hämähäkkitutkijan Bradley Puseyn jäljittämään kaloja syöviä hämähäkkejä järjestelmällisesti.

Tulokset yllättivät, sillä kalastavien hämähäkkien kirjo oli paljon odotettua laajempi. Niitä löytyi kaikilta mantereilta, paitsi hyiseltä Antarktikselta.

Luonnosta tutkijat löysivät viidestä eri heimosta hämähäkkejä, jotka saalistavat kaloja. Sen lisäksi ainakin kolmen heimon hämähäkit popsivat kaloja laboratorio-oloissa.

Hämähäkkilajeja on kymmeniä tuhansia ja eri heimoja toista sataa.

Kaloja pyytävät hämähäkit ovat yleensä semiakvaattisia lajeja eli ne elävät kosteissa ja märissä paikoissa kuten soilla tai jokien ja lampien reunamilla.

Hämähäkeistä jotkut osaavat kävellä veden pinnalla, uida ja jopa sukeltaa.

Ne pyydystävät usein kaloja, jotka ovat monta kertaa isompia ja painavampia kuin niiden oma ruumis.

Entä miten hämähäkki kalansaaliinsa pyydystää?

Yksi tyypillinen tapa on, että hämähäkki ankkuroi takaraajansa kiveä tai kasvia vasten. Eturaajojaan se kelluttaa pinnalla. Kun pahaa-aavistamaton saalis lipuu raajakatiskaan, hämähäkki puristaa kalan tiukasti otteeseensa, lamauttaa sen voimakkaalla hermostomyrkyllään ja raahaa kuivalle maalle.

Siellä se aloittaa tunteja kestävän prosessin, jonka edetessä se sulattaa kalan myrkkyjensä ja ruuansulatusentsyymiensä avulla itselleen ravinnoksi kelpaavaksi nestemäiseksi hötöksi.

Nyffelerin ja Puseyn mukaan laajalle levinnyt ja monien hämähäkkilajien harjoittama kalanpyynti viittaa siihen, että kalat ovat tärkeä ravintolisä ravintoon useammalla hämähäkkilajille kuin tähän asti on tiedetty.

Tutkimuksen julkaisi PLOS ONE.

WWF: Salametsästys hälyttävissä lukemissa Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa

old_elephant_carcass_mozambique

© WWF-Mozambique

Mosambikin pohjoisosassa tapettiin vuosina 2011–2013 jopa 480–900 norsua, selviää WWF:n teettämästä tutkimuksesta. Quirimbasin kansallispuistossa loppuvuodesta 2013 toteutetuissa ilmakuvauksissa lähes puolet havaituista norsuista osoittautui kuolleiksi. Tuoreiden tilastojen mukaan myös sarvikuonojen salametsästys on jatkunut eteläisessä Afrikassa huolestuttavana.

”Laiton salametsästys on todennäköisesti syy norsujen kuolemaan Quirimbasissa. Näin suuret menetykset ovat tuhoisia alueen norsukannalle”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder .

Suojelujärjestöjä, villieläinasiantuntijoita ja valtioiden virkamiehiä kokoontui tällä viikolla Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. Tapaamisessa etsittiin keinoja eteläisen Afrikan sarvikuonojen ja norsujen salametsästyksen pysäyttämiseksi.

”Mosambikista on tullut yksi norsujen teurastuksen ja norsunluun salakuljetuksen pääpaikoista. Lisäksi se toimii varastona Aasian markkinoille päätyville sarvikuonon sarville. Salametsästyksen pysäyttämiseksi tarvitsemme tehokkaampaa korruption kitkemistä, valtioiden rajojen valvonnan parantamista, riittäviä resursseja ja parempaa yhteistyötä eri organisaatioiden välille”, Rohweder sanoo.

Etelä-Afrikan sarvikuonojen salametsästys jatkunut huolestuttavana

Tuoreet tilastot osoittavat, että toukokuun loppuun mennessä  Etelä-Afrikassa on salametsästetty jo 442 sarvikuonoa. Etelä-Afrikan ympäristöviranomaisten mukaan 293 näistä sarvikuonoista salametsästettiin Krugerin luonnonpuistossa. Lisäksi luonnonpuiston viranomaiset ovat ilmoittaneet ensimmäisestä salametsästetystä norsusta kymmeneen vuoteen.

Vuosituhannen alussa sarvikuonoja salametsästettiin Etelä-Afrikassa vain muutamia kymmeniä vuodessa. Viime vuonna tapettujen sarvikuonojen määrä oli jo noin 1 000 yksilöä. Sarvikuonon sarven kasvanut kysyntä Aasiassa on lisännyt salametsästystä räjähdysmäisesti. Aasiassa sarvikuonon sarvea käytetään statussymbolina ja muun muassa syövästä parantavana ihmelääkkeenä. Sarvikuonon sarvi koostuu pääosin keratiinista, joka on myös muun muassa ihmisen hiusten ja kynsien rakennusaine. Lääketieteellisesti sarven parantavista ominaisuuksista ei ole näyttöä.

Uhanalaisten lajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kansainvälistä kauppaa ja kuljettamista säätelee CITES-sopimus. Sopimuksen allekirjoittaneiden maiden edustajat tapaavat heinäkuussa ja arvioivat muun muassa norsunluukaupassa mukana olevien maiden edistymistä salametsästyksen ja laittoman kaupan kitkemisessä. Sarvikuonon sarven tapaan norsunluuta salakuljetetaan Afrikasta lähinnä Aasian markkinoille. Erityisen suurta norsunluun kysyntä on Thaimaassa ja Kiinassa, missä siitä valmistetaan koriste-esineitä.

”CITES on yrittänyt auttaa Mosambikia ongelman torjumisessa, mutta se on saanut vain vähän vastakaikua. Hallitusten edustajat tapaavat Genevessä ensi kuussa keskustellakseen tilanteesta, mutta nyt on jo kiire. Kansainvälisen yhteisön pitää lähettää selkeä viesti kaikille eläinten osien laittomaan kauppaan sekaantuneille maille”, Rohweder painottaa.

WWF: Urgent international action needed following elephant poaching statistics in Mozambique