Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Turun yliopisto: Puutiaiset levinneet luultua laajemmalle

480px-kuvitusta-puutiainen

Kuva: Ritva Penttinen

Turun yliopistossa toteutettava puutiaisten levinneisyyskartoitus on innoittanut ihmisiä kertomaan havainnoistaan. Juhannukseen mennessä vastauksia on tullut jo 2 500.

– Ihmiset ovat olleet ihailtavan aktiivisia kertomaan puutiaishavainnoistaan. Suhtautuminen on ollut hyvin innostunutta, Turun yliopiston eläinmuseon amanuenssi Ritva Penttinen kertoo tyytyväisenä.

Nyt alkanut puutiaisten levinneisyystutkimus on ensimmäinen 2000-luvulla. Kyseessä on eläinmuseon, ekologian osaston ja Saaristomeren tutkimuslaitoksen yhteinen hanke, ja avoin kansalaiskysely on yksi osa sitä. Tutkimuksella selvitetään puutiaisten nykyisiä levinneisyysalueita, jotka ovat paljastuneet aiempaa laajemmiksi.

– Kesinä 2012 ja 2013 Seilin saarella tehtyjen elinympäristökartoitusten perusteella havaittiin, että puutiaisten määrä on runsaan kymmenen vuoden aikana moninkertaistunut kaikissa elinympäristöissä. Eniten puutiaisten määrä on kasvanut mustikkavaltaisissa havumetsissä, Penttinen kertoo.

Muita puutiaisten tyypillisiä elinympäristöjä ovat havu- ja lehtimetsät, niityt, laidunalueet ja lepiköt.

Puutiaiset levinneet pohjoisemmaksi

 Penttisen mukaan puutiaisten levinneisyyden muutoksiin vaikuttavat muun muassa lämmennyt ilmasto sekä metsänhoidolliset seikat.

– Metsiä ei enää hakata paljaiksi, vaan pensaiden annetaan kasvaa. Tällöin metsien mikroilmasto eli lähinnä kosteus ja lämpötila pysyvät puutiaisille suotuisampana.

Lisäksi aiempaa leudommat talvet ja aikaistunut kevään tulo mahdollistavat pidemmän kasvukauden, mikä luo edellytyksiä puutiaisten selviytymiseen aiempaa pohjoisempana.

– Juuri puutiaisten pohjoinen levinneisyys kiinnostaa meitä erityisesti. Puutiaishavaintoja on tullut aina Rovaniemeltä saakka, ja myös Oulun seudulla on selkeä keskittymä, Penttinen toteaa.

Myös Vaasan ja Kokkolan alueilta on saatu runsaasti havaintoja. Varsin yhtenäinen puutiaisesiintymien jono myötäileekin Pohjanlahden rantaviivaa Vaasasta aina Kemiin saakka. Eniten havaintoja on kuitenkin tullut Helsingin seudulta ja Lounais-Suomesta.

Valppautta metsissä liikkuessa

Puutiaiskysely hyödyttää paitsi tutkijoita myös tavallisia kansalaisia. Kyselyssä pyydetään tarkkoja havaintopaikkatietoja, ja niiden perusteella luodaan kattavampi kuva puutiaisten elinympäristöistä Suomessa. Yhtenä tavoitteena onkin saada luonnossa liikkujat havainnoimaan puutiaisia tarkemmin.

– Kun tietää liikkuvansa ympäristössä, jossa esiintyy paljon puutiaisia ja huomaa ne ajoissa, voidaan välttyä sairauksilta ja tartunnoilta, Penttinen muistuttaa.

Puutiaiset levittävät verta imiessään kahta vakavaa tautia, puutiaisaivokuumetta eli Kumlingen tautia sekä borrelioosia eli Lymen tautia. Puutiaisaivokuumetta vastaan voi suojautua rokotteella.

– Lisäksi tutkijat ovat havainneet, että Suomeen on yleisen puutiaisen lisäksi levinnyt idästä taigan puutiainen. Se kantaa vielä haitallisempaa puutiaisaivokuumeen aiheuttajavirusta, sen niin sanottua siperialaista muotoa. Tämä ei tosin ole käynyt ilmi kyselyvastauksissa, koska näitä kahta puutiaislajia ei ole helppo erottaa toisistaan, Penttinen huomauttaa.

Vaikka kyselyyn on tullut jo runsaasti vastauksia, Penttinen kannustaa edelleen aktiiviseen havainnointiin.

– Kesällä on hyvin aikaa tehdä havaintoja. Kaikki saamamme tieto on arvokasta.

Kysely on avoinna vuoden 2014 loppuun saakka.

Vastaa valtakunnalliseen kyselyyn

Valtakunnallinen kansalaiskysely puutiaishavainnoista on osa Turun yliopiston eläinmuseon, ekologian osaston ja Saaristomeren tutkimuslaitoksen yhteistä puutiaisten levinneisyystutkimusta.

Kysely on avoinna vuoden 2014 loppuun asti.

Lisätietoja tutkimuksesta ja linkki vastauslomakkeeseen: www.puutiaiset.fi

Susiryhmä luovuttaa Euroopan komissiolle vetoomuksen Suomen susikannan pelastamiseksi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvaaja: Kerttu Vali

Luonto-Liiton susiryhmä luovuttaa perjantaina (20.6.2014) vetoomuksen Suomen susien puolesta Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston johtaja Aurel Ciobanu-Dordealle. Vuoden 2013 aikana yli 11 000 nimeä keränneessä kansainvälisessä vetoomuksessa Demand EU take action to save the endangered wolf in Finland vaaditaan EU:lta toimia Suomen susikannan pelastamiseksi.

Vetoomus tuo esille useita selkeitä ongelmakohtia Suomen susipolitiikassa. Laajaan salametsästykseen puuttuminen on ollut tehotonta, eikä lisääntymiskykyisen susikannan muodostumista poronhoitoalueelle ole haluttu sallia. Susien liikkumisen estyminen Suomen poronhoitoalueen läpi uhkaa myös Skandinavian sisäsiittoisen susipopulaation elinkelpoisuutta.

”Suomessa harjoitettu susipolitiikka on ollut epäonnistunutta, ja uusille ratkaisuille on selkeä tarve. Tilanteen kohentamiseksi EU:n taholta tulevalla paineella voi olla ratkaiseva merkitys”, sanoo Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Tea Tawast.

Tällä hetkellä vaikuttamistyö susipolitiikan kehittämiseksi Suomessa on erityisen ajankohtaista, sillä susikannan uuden hoitosuunnitelman valmistelu on parhaillaan käynnissä.

”Vuonna 2005 laadittu susikannan hoitosuunnitelma syntyi Euroopan komission Suomea vastaan nostaman kanteen seurauksena. Kritiikkiin on edelleen syytä, sillä hoitosuunnitelma ei ole auttanut Suomen susikantaa kestävälle tasolle. Tilanne on monelta osin heikompi kuin vuosikymmen sitten”, sanoo Luonto-Liiton susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen.

Susiryhmän kanta on, ettei EU:n luontodirektiivin edellyttämä suotuisa suojelun taso toteudu suden kohdalla Suomessa. Susi on Suomessa edelleen erittäin uhanalainen laji, jonka elinvoimaisuutta ei ole kyetty kohentamaan, ja jonka levittäytyminen luonnollisille elinympäristöilleen on estetty. Susi tulisikin lukea myös poronhoitoalueella luontodirektiivin liitteen IV tiukasti suojeltuihin lajeihin.

”Suomen susipolitiikka on toistaiseksi epäonnistunut eikä esimerkiksi salametsästystä ole onnistuttu lopettamaan. Tästä syystä myös susialueiden paikallisten asukkaiden näkökulmien huomiointi on tärkeä edellytys susipolitiikan onnistumiselle. Erityisen tarpeen tämä on laittoman salametsästyksen kitkemiseksi. Vuoropuhelua sudensuojelua edistävien tahojen ja susialueella elävien asukkaiden välillä olisi hyvä lisätä”, kommentoi Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius.

Vetoomuksen Suomen susikannan puolesta luovuttaa susiryhmän delegaatio, jossa on mukana Tea Tawast, Ilkka Hiltunen sekä Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta. Tapaaminen järjestetään ympäristöasioiden pääosaston toimistossa Brysselissä perjantaina 20. kesäkuuta.

Lisätietoja:

Vetoomus, Demand EU take action to save the endangered wolf in Finland:

www.causes.com/campaigns/8629-demand-eu-take-action-to-save-the-endangered-wolf-in-finland

www.luontoliitto.fi/susiryhma

www.salakaadotseis.fi

Lintujen pesimärauhaa kunnioitettava juhannuksenakin

selkalokki

Selkälokki Kuvaaja: Petri Vainio

BirdLife Suomi pyytää juhannuksen viettäjiä muistamaan, että lintujen pesimäsaarille ja -luodoille ei pidä nyt rantautua. Myös juhannuskokon paikka on valittava linnut ja muu luonto huomioiden.

Lintuluodoilla pesivillä lokeilla, tiiroilla, sorsilla ja kahlaajilla on juhannuksen aikaan runsaasti sekä munapesiä että pieniä poikasia. Lyhytkin oleskelu pesimäpaikalla voi aiheuttaa tässä vaiheessa merkittävää tuhoa. Juhannuskokon rakentaminen ja polttaminen pienellä luodolla tuhoaa usein pesimälinnuston täysin.

Parhaita lintujen pesimäpaikkoja ovat yleensä pienet, vähäpuustoiset tai puuttomat luodot.
Vaikka yhtään pesää tai poikasta ei näkyisikään, ihmistä kohti hyökkäilevät tai varoitellen lentävät linnut ovat varma merkki pesinnästä. Tällaiselta paikalta on syytä poistua välittömästi.

Maihinnousua lintujen pesimäpaikoille on suositeltavaa välttää vähintään heinäkuun lopulle asti. Pesimärauhan turvaaminen on tärkeää esimerkiksi uhanalaisen selkälokin ja monien saariston vesilintujen suojelemiseksi. Viime vuonna BirdLifen kartoituksissa Suomen selkälokkikannan todettiin taantuneen kymmenessä vuodessa lähes viidenneksen.

Tutkimus: Kasvit liftaavat lintujen kyydissä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvaaja: Jean-François Lamarre

Joillain sammalilla on merkillinen levinneisyysalue. Niitä esiintyy vain arktisilla alueilla ja Etelä-Amerikan eteläkärjessä, mutta ei muualla.

Toisaalta on lintuja, jotka lentävät juuri noiden seutujen väliä muuttomatkoillaan. Voisivatko pitkän matkan muuttajat kantaa mukanaan kevyttä kuormaa, kuten itiöitä?

Ekologi Lily R. Lewis Connecticutin yliopistosta ja hänen kollegansa osoittivat ensi kerran, että näin on. He tutkivat mikroskoopilla kahdeksaan eri lajiin kuuluvan muuttolinnun höyheniä. Niistä amerikankurmitsalta, kanadansirriltä ja isovesipääskyltä löytyi sammalten ja levien sekä myös sienten hippusia.

Kasvilajit ovat sellaisia, joilla linnut vuoraavat pesiään. Sammalet taas saattavat lähteä alkuun pienestäkin palasta ja hedelmöittää itse itsensä. Tutkimuksen julkaisi PeerJ.

University of Connecticut: Migratory Birds Help Spread Plant Species: UConn Study

Merimaailma SEA LIFE saa 12-vuotissynttäreiden kunniaksi uuden ainutlaatuisen asukkaan: Afrikkalaisen albiino keuhkokalan – Sea Lifeen tämä ihmisen esi-isä uiskentelee juhannusviikolla

14263540257_f30c829e17_z
Keuhkokala on yksi hämmentävimmistä kaloista millä tahansa mittapuulla. Ainoastaan poikasilla on toimivat kidukset, joiden avulla hengittää veden alla. Aikuiset keuhkokalat sen sijaan hengittävät ilmaa uimarakosta kehittyneillä keuhkoilla. Hyödyllisimmillään kyky on silloin, kun keuhkokalan kotijoki kuivuu; silloin kala kaivautuu pohjamutaan ja erittää ympärilleen limakapselin, johon se jättää pienen aukon hengittämistä varten. Kapselissaan keuhkokala voi odotella parempia aikoja pitkäänkin. Etiopiankeuhkokalaa (Protopterus aethiopicus) ei lannista edes neljän vuoden kuivuus!

Jo satoja miljoonia vuosia sitten uiskennelleita keuhkokaloja tunnetaan nykyisin kuusi lajia. Neljän afrikkalaisen lajin lisäksi tunnetaan yksi australialainen ja yksi eteläamerikkalainen laji. Merimaailma Sea Lifeen muuttaa tänään albiinoväritteinen, afrikkalainen keuhkokala. Uusi asukas on osa akvaarion juhlaohjelmaa, sillä kansainväliseen Sea Life –ketjuun kuuluva helsinkiläisakvaario täyttää tänään 12 vuotta.

14448855784_e944c120a3_z

Aaltojen alta ihmiseksi

Keuhkokalat ovat vanha kalaryhmä devonikaudelta (420-360 miljoonaa vuotta sitten). Devonikaudella syntyivät paitsi ensimmäiset metsät, myös esimerkiksi hämähäkit ja hyönteiset. Devonikauteen viitataan kuitenkin usein kalojen valtakautena, sillä kalalajisto kehittyi tuolloin huomattavan monipuoliseksi.

Ensimmäisten maaselkärankaisten esi-isiä olivat kalat, joilla oli luiden tukemat evät, parilliset keuhkot, erillinen kiduksellinen toukkavaihe ja hengitysaukot ilman hengittämiseen – aivan kuten nykyisilläkin keuhkokaloilla. Keuhkokaloista kehittyivät sammakkoeläimet, jotka palasivat veteen enää kutemaan.

Sammakkoeläimiä seurasivat matelijat. Jurakaudella ja liitukaudella dinosaurusten varjossa eli jo monenlaisia päästäisiä muistuttavia pikkueläimiä, joilla oli sekä nisäkkäiden että matelijoiden piirteitä. Ensimmäiset istukkanisäkkäät, ryhmä johon myös ihminen kuuluu, alkoivat kehittyä liitukauden alussa 125 miljoonaa vuotta sitten.

Kärsitkö usein hikasta?

Häntäluu on tuttu jäänne hännällisistä ajoistamme, mutta harvempi tietää, että myös hikka on mitä todennäköisimmin peruja esihistoriallisilta ajoilta. Oletettavasti tämä kiusallinen ilmiö on jäänne kidushengitysrefleksistä, jota esi-isämme tarvitsivat siirtyessään vedestä maalle. Vielä tänäkin päivänä tietyn kehitysvaiheen salamanterintoukat, joilla on edelleen sekä nuoruusiän kidukset sekä aikuisiän keuhkot, käyttävät samaista refleksiä estääkseen veden päätymisen keuhkoihin.

Hikasta eroon pääsemiseksi on keksitty jos jonkinlaisia kikkoja. Joku pidättää hengitystään, toiset vannovat, että lasin väärältä laidalta juominen auttaa takuuvarmasti. Kun sinulla on seuraavan kerran hikka, mitäpä jos vain yrittäisit muistuttaa itsellesi, että et ole enää kala.

P.S.OUR ancestor was an animal which breathed water, had a swim bladder, a great swimming tail, an imperfect skull, an undoubtedly was a hermaphrodite! Here is a pleasant genealogy for mankind.

-Charles Darwinin kirjoittaman kirjeen loppusanat (viite: http://www.darwinproject.ac.uk/entry-2647).

 

Afrikkalainen keuhkokala on nähtävillä Merimaailma SEA LIFE:ssa osoitteessa Tivolitie 10, Helsinki.
Sea Life on avoinna joka päivä klo 10-20.00. Liput: Aikuiset 16 euroa, lapset 12 euroa.

Korkeasaaren lumileopardeilla neljä pentua

Korkeasaari - Google Chrome_2014-06-17_16-41-01

Korkeasaaren kymmenvuotias lumileopardinaaras synnytti vappuviikolla ensimmäiset pentunsa pesäluolan pimentoon. Pentuja on peräti neljä – Korkeasaaressa on syntynyt lumileopardineloset vain kerran aiemmin, 34 vuotta sitten.

Pennuista kaksi on naaraita ja kaksi uroksia, kaikki reilun kahden kilon painoisia. Punnituksen jälkeen emo kantoi jälkikasvunsa ulkotarhan luolaan piiloon, jolloin onnekkaimmat eläintarhan kävijät näkivät pennut. Pienet lumileopardit viihtyvät vielä enimmäkseen pesäluolan turvissa, mutta kurkistelevat jo uteliaina ulkomaailmaa.

Korkeasaaren uros- ja naaraslumileopardilla on omat tarhansa, eivätkä ne kohtaa muutoin kuin kiima-aikana. Lajin kotiseudulla, Keski-Aasian vuoriston lumisilla rinteillä, lumileopardien reviirit voivat olla niin etäällä toisistaan, ettei lisääntymiskumppania löydy. Tämän vuoksi lumileopardi on uhanalainen; niitä arvioidaan olevan luonnossa noin 5000 yksilöä.

Korkeasaaren eläintarha on lisäännyttänyt ja tutkinut lumileopardeja 1960-luvulta lähtien. Nyt syntyneiden pentujen perimästä löytyy orpojen luonnosta pelastettujen yksilöiden geeniperimää, joka on eläintarhoissa harvinaista ja siksi pentujen syntymä on iloinen uutinen lajin tarhakannalle. Korkeasaari tukee lajin suojelua luonnossa Snow Leopard Trustin kautta.

TSAVO TRUST: Salametsästäjät myrkyttivät tunnetun norsujättiläisen Keniassa

7465437543574564635

Afrikan suurimpiin lukeutunut norsu on joutunut salametsästäjien uhriksi Keniassa. Satao-nimellä tunnettu norsu oli noin 45-vuotias.

Salametsästäjät ampuivat Sataota toukokuussa myrkkynuolilla Kaakkois-Keniassa sijaitsevassa Tsavon kansallispuistossa. Norsun kuolemasta kerrottiin myöhään perjantaina.

Salametsästäjät olivat runnelleet norsun kasvot ja vieneet sen syöksyhampaat. Norsun elämää seuranneet eläinsuojelijat tunnistivat ruhon korvista ja muista tuntomerkeistä. Ruho löytyi tässä kuussa.

Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevän Cites-sopimuksen edustaja varoitti perjantaina, että salametsästys uhkaa ajaa norsut sukupuuttoon suuressa osassa Afrikkaa.

Citesin mukaan salametsästykseen ovat sekaantuneet yhä enemmän järjestäytynyt rikollisuus ja kapinallisliikkeet.

TSAVO TRUST: Kwaheri Satao – Saying Goodbye To A Tsavo Icon

Suomen Mehiläishoitajain Liitto: Viime talven pesäkuolleisuus oli alhaisin aikoihin

IMG_0181 (4)

Pesissä riittää työvoimaa.

Hyviä uutisia Suomen mehiläisistä: viime talven pesäkuolleisuus oli ennätysalhainen, vain 7 %. Tämä on puolet keskimääräisistä talvitappiolukemista. Viimeksi näin alhainen kuolleisuus nähtiin parikymmentä vuotta sitten.

Talvikuolleisuutta selvitetään vuosittain Coloss-kyselyllä, johon vastaavat eri maiden mehiläistarhaajat. Kyselyyn vastasi Suomesta yli 300 tarhaajaa. Talvitappiot vaihtelevat vuosittain ja maakohtaisesti, mutta yleisesti ottaen Suomen talvi on mehiläisille vaativa. Sääolojen lisäksi pesiä verottaa mm. taudit, punkit ja pesiä tuhoavat linnut.

Edellisvuoteen verrattuna 7 % on pieni luku: talven 2012-2013 aikana mehiläispesistä kuoli yli 17 %.

 

Talvi ja kevät suosi tänä vuonna

Kylmyyttä enemmän pesiä vaivaa talven aikana kosteus. Viime talvi oli kuitenkin mehiläisille hyvä, koska se oli lyhyt ja lämmin. Mehiläisillä riitti myös ruokaa koko talven läpi, toisin kuin edellisenä vuonna.

 

Myös kevät on ollut pörriäisille otollinen. Siitepölyä kerättiin pesiin ennätysaikaisin: kentältä tuli tieto, että ensimmäiset siitepölyt oli kerätty pesiin jo ennen maaliskuun puoliväliä. Todella aikaista.

Nyt pesät tuntuvatkin olevan ympäri maata hyvässä medenkeruuvauhdissa ja pesissä on paljon työvoimaa.

 

Pesiä kuolee eri syistä

Mehiläisiä siis kuolee talvisin, mutta joskus myös kesän aikana. Pesä voi kuolla tauteihin, esimerkiksi esikotelomätään tai punkkien aiheuttamiin ongelmiin. Kuten olen kirjoittanut, myös karhut tuhoavat pesiä.
Mutta onko Suomessa varsinaista mehiläiskatoa? Maailmalla käytetäänkin termiä CCD, colony collapse disorder, kun mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättä. Epäillään saasteita, säteilyä, tauteja jne. Tämä termi on tarttunut myös Suomen mediaan: kun mehiläisiä kuolee (luonnollisestakin syystä), kirjoitetaan usein mehiläiskadosta.
Suomessa ei kuitenkaan ole varsinaisia laajoja mehiläiskatoja raportoitu. Eli tarkoitan sitä, että mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättömästi. CCD onkin siis  eri asia, kuin esim. mehiläisten kuolema talvella, jolloin voidaan useimmiten havaita, että pesä on kuollut tauteihin, punkkeihin tm.

CCD:n syytä ei ole vielä selvitetty.

Toivotaan, että kesä jatkuu hyvänä ja mehiläiset pysyvät voimissaan. Pidetään mehiläisistä huolta, eikä vahingoiteta niitä esim. kasvinsuojeluruiskutusten yhteydessä. Mehiläisten tekemä pölytystyö on jotain sellaista, mitä me ihmiset emme voi korvata.

African Park: Yli 20 000 afrikannorsua jäi salametsästäjien saaliiksi viime vuonna

10253878_441220726013938_455617087377334077_n

Perjantaina julkaistun kansainvälisen selvityksen mukaan salametsästäjät tappoivat vuonna 2013 yli 20 000 afrikannorsua. Uhanalaisten lajien kauppaa säätelevän Cites-sopimuksen valvojat keräsivät tiedot.

Norsujen tappaminen väheni hiukan kahdesta edellisestä vuodesta, mutta pysyi huolestuttavan korkealla tasolla, selvityksessä sanotaan. Norsulaumat ympäri Afrikkaa pienenevät edelleen salametsästyksen takia.

Afrikannorsuja arvioidaan olevan noin 470 000–690 000, mutta tarkkojen määrien laskeminen on vaikeaa.

Afrikassa kansallispuistoja ylläpitävä järjestö ilmoitti perjantaina olevansa hyvin huolissaan siitä, että norsujen tappaminen kongolaisessa Garamban kansallispuistossa on yltynyt viime kuukausina. African Parks -järjestön mukaan siellä on kahden viime kuukauden aikana tapettu 68 norsua, mikä tarkoittaa neljää prosenttia kaikista puiston norsuista.

Norsuja on ammuttu jopa helikopterista käsin. Järjestön mukaan salametsästäjien joukossa on Kongon armeijasta lähteneitä kapinallisia, sissejä väkivaltaisesta Herran vastarinta-armeijasta (LRA) sekä eteläsudanilaisia metsästäjiä, joista osa käyttää armeijan univormua.

POACHING ONSLAUGHT IN GARAMBA NATIONAL PARK

Elephant poaching and ivory smuggling figures released today

Laaja selvitys liito-oravien ja maankäytön yhteensovittamisesta Espoossa julkaistu

selvitys_liito-oravien_ja_maankayton_yhteensovittamisesta_Final

Espoon kaupunkisuunnittelukeskus on tuottanut ensimmäisen kokonaisvaltaisen selvityksen liito-oravien elinympäristöistä

Selvitys liito-oravien ja maankäytön yhteensovittamisesta on Suomessa uraauurtava. Vastaavia kokonaisvaltaisia tarkasteluja ei aiemmin ole tehty, joten tärkeä osa työtä on ollut keinojen ja soveltuvien suunnittelumenetelmien määrittäminen.

Selvitys liito-oravien ja maankäytön suunnittelun yhteensovituksesta Espoonlahden ja Matinkylän alueilla tehtiin syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana.

Kaupunkiympäristössä liito-oravien suojeluun kytkeytyy paitsi rakentamisen paine, myös tarve hoitaa metsiä kaupunkilaisten turvallisena virkistysmetsänä. Selvitystyössä on huomioitu tuleva tilanne kokonaisuutena, jossa kaupunkirakenteen tiivistämisen lisäksi myös taajamametsien hoito on jatkossakin mahdollista, kunhan liito-oravan tarpeet huomioidaan.

poikkileikkaus500

Tavoitteena säilyttää elinvoimainen liito-oravakanta

Tavoitteena on ollut laatia kokonaistarkastelu liito-oravien elinympäristöverkoston ja maankäytön yhteensovittamisesta selvitysalueella sekä alustavasti määritellä toimenpiteet, joilla voidaan säilyttää ja ylläpitää pitkällä aikavälillä elinvoimainen liito-oravakanta ja kannan suotuisa suojelun taso Matinkylän ja Espoonlahden suuralueilla sekä samalla mahdollistaa maankäytön kehittäminen etenkin tulevan metroradan läheisyydessä.

Tarkastelussa on huomioitu tiedossa olevat maankäyttö- ja toteutussuunnitelmat sekä käynnissä olevien rakentamishankkeiden vaikutukset. Keskeisinä lähtöaineistoina liito-oravan suojelun osalta ovat toimineet Espoonlahden ja Matinkylän suuralueiden ja yhteyksien kartoitus 2012- 2013 ja liito-oravien radioseuranta 2013 (Ympäristötutkimus Yrjölä Oy) sekä Espoon kaupungin ympäristökeskuksen ylläpitämät tiedot liito-oravahavainnoista. Lisäksi selvitystyön kuluessa on tehty täydentäviä havaintoja.

Työkaluja suunnitteluun

Selvitys on suuntaa antava työväline. Esitetyt toimenpide-ehdotukset tarkennetaan aina hankekohtaisessa jatkosuunnittelussa ja niistä keskustellaan valvovan viranomaisen kanssa. Tavoitteena on ollut löytää espoolaiseen kaupunkiympäristöön soveltuvia tapoja toteuttaa luonnonsuojelulainsäädännön edellyttämää liito-oravan suojelua.

Selvityksen tuloksena on tuotettu kokonaistarkastelu selvitysalueen elinympäristöverkoston tavoitetilasta. Tärkeimmät toimenpiteet liito-oravan suotuisan suojelun tason ylläpitämiseksi ovat riittävän laajan elinympäristöverkoston säilyttäminen ja elinympäristön ylläpitäminen laadullisesti liito-oravalle soveltuvana.

Lisäksi elinympäristöverkoston kriittisiä kohtia vahvistetaan ja parannetaan sekä rakentamisen haitallisia vaikutuksia vähennetään ja lievennetään esimerkiksi kehittämällä ja rakentamalla uusia yhteyksiä sekä vahvistamalla nykyisten yhteyksien kriittisiä kohtia. Säilytettävä elinympäristöverkosto painottuu viherverkoston yleisille alueille puustoisten korttelialueiden toimiessa elinympäristöä tukevina alueina.

Selvityliito-oravien ja maankäytön suunnittelun yhteensovituksesta Espoonlahden ja Matinkylän alueilla on laadittu syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana. Työn on tilannut Espoon kaupunkisuunnittelukeskus. Selvityksen on laatinut Ramboll Finland Oy alikonsulttinaanYmpäristötutkimus Yrjölä Oy.

Selvitystyötä ovat ohjanneet kaupungin maankäytön suunnittelusta, katujen ja viheralueiden suunnittelusta ja toteutuksesta sekä metsien hoidosta vastaavat tahot sekä Espoon ympäristökeskuksen edustajat. Lisäksi työn kuluessa on käyty vuoropuhelua valvovan viranomaisen sekä selvitysalueella käynnissä olevien aktiivisten kaavahankkeiden edustajien kanssa.

Selvitys: http://goo.gl/YuTKIK(pdf)