Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Tampereen teknillinen yliopisto: Robottikala varmistaa, että Itämeren kalakanta voi hyvin

p072421

Professori Maarja Kruusmaa Tallinnan teknillisessä yliopistossa vastaa kalan robotiikasta, TTY:ssä kehitetään sen kylkiin painesensoreita. Kuva: Jelena Pljonkina
– Kalan ulkoilutus on varsin hikistä puuhaa, toteaa tutkija Joni Kämäräinen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Toistaiseksi tutkijat vielä ”taluttavat” robottikalaa kepin tai vaijerin päässä, mutta ennen pitkää kala oppii uimaan itsenäisesti Euroopan jokien voimalaitosten lähellä. Uintimatkoillaan robottikalaa kiinnostaa erityisesti, selviävätkö oikeat kalat voimalaitosten lähettyville rakennettujen kalareittien läpi.

– Kestävät kalakannat Itämerellä edellyttävät, että kalat pääsevät jokisuille kutemaan. Sitä ennen niiden on selvittävä padottujen jokien kalaportaista, joiden virtauksille ne ovat herkkiä, Kämäräinen kertoo.

– Jos kaloille rakennetut väylät eivät toimi, kalat eivät pääse vaeltamaan luontaisia tuhansien vuosien aikana muodostuneita reittejään. Ekosysteemi kärsii, kun syntyy kalakato, ja saatamme jopa menettää jotain lajeja. Ruokakalojen osalta se vaikuttaa myös ihmiseen: kalaa ei

Robottikala polskii vielä vaijerin päässä Tallinnan teknillisen yliopiston koealtaassa. Kun tamperelaiset, virolaiset ja saksalaiset tutkijat saavat työnsä valmiiksi, ui se Itämereen laskeviin jokiin varmistamaan, että sen oikeat kaverit löytävät helposti Itämereen ja kalakanta säilyy.

– Kalan ulkoilutus on varsin hikistä puuhaa, toteaa tutkija Joni Kämäräinen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Toistaiseksi tutkijat vielä ”taluttavat” robottikalaa kepin tai vaijerin päässä, mutta ennen pitkää kala oppii uimaan itsenäisesti Euroopan jokien voimalaitosten lähellä. Uintimatkoillaan robottikalaa kiinnostaa erityisesti, selviävätkö oikeat kalat voimalaitosten lähettyville rakennettujen kalareittien läpi.

– Kestävät kalakannat Itämerellä edellyttävät, että kalat pääsevät jokisuille kutemaan. Sitä ennen niiden on selvittävä padottujen jokien kalaportaista, joiden virtauksille ne ovat herkkiä, Kämäräinen kertoo.

– Jos kaloille rakennetut väylät eivät toimi, kalat eivät pääse vaeltamaan luontaisia tuhansien vuosien aikana muodostuneita reittejään. Ekosysteemi kärsii, kun syntyy kalakato, ja saatamme jopa menettää jotain lajeja. Ruokakalojen osalta se vaikuttaa myös ihmiseen: kalaa ei ehkä riitä enää lautaselle.

Robottikala mittaa ja arvioi monimutkaisia veden virtauksia

Painetieto kertoo veden virtauksista kalan ympärillä. Oikea kala käyttää tätä tietoa navigointiin ja liikkumiseen. Robottikala nagivoi kylkiensä painesensoreiden avulla. Ne antavat sille tietoa ympäristöstä, veden virtauksista, tiellä olevista esteistä tai ahtaista paikoista. Jos robottikala antureillaan aistii ristiriitaista tietoa ihmisen rakentamissa väylissä, eivät oikeatkaan kalat osaa liikkua niitä pitkin. Joni Kämäräinen ja tutkijatohtori Nataliya Strokina tutkimusryhmineen kehittävät näitä painesensoreita Tampereen teknillisen yliopiston signaalinkäsittelyn laitoksella.

– Kalalla on tarkoitus tuottaa Euroopan joista ja erityisesti keinotekoisista kalareiteistä mittaustietoa hyvinkin pian. Toivottavasti siitä tulee tärkein mittaustapa seuraavan parin vuoden sisään. Tästä teknologiasta voidaan kehittää vientituote maailmanmarkkinoille.

Robottikalaa kehittävät Tampereen ja Tallinnan teknilliset yliopistot sekä saksalainen hydrauliikkaan erikoistunut Ecohydraulic Engineering GmbH. Tallinnan teknillisen yliopiston biorobotiikan keskuksen vetäjä professori Maarja Kruusmaa tutkimusryhmineen vastaa robotiikasta. Saksalaisyritys sje Ecohydraulic Engineering GmbH hyödyntää kehitettävää teknologiaa tuotekehitykseensä. Hankkeessa on mukana myös kalabiologeja, joiden mukanaolo Joni Kämäräisen mukaan on välttämätöntä.

– Ilman heitä meille ei olisi tullut mieleenkään, että robottikalamme pyrstön tulee rakentua kahdesta osasta ja kahdesta eri materiaalista, jotta se olisi mahdollisimman aidon oloinen.

Kolmivuotinen Fishview-projekti on puoliksi EU:n ja puoliksi Suomen Akatemian rahoittama, ja sen kokonaisrahoitus on puoli miljoonaa euroa. Projekti kuuluu EU:n Bonus-projekteihin, joissa on mukana eurooppalaisia tutkimuslaitoksia ja yrityksiä, ja joilla pyritään saamaan Itämerestä puhtaampi ja tuottavampi.

Radiolähetinkuutti kuoli kalaverkkoon

Itä-Suomen yliopiston radioseurannassa ollut saimaannorpan naaraskuutti on kuollut kalaverkkoon Saimaan Pihlajavedellä. Seurannassa on edelleen kolme kuuttia, joiden avulla selvitetään norpan poikasten liikkumista. 

Kyseessä on jo viides kalanpyydyksiin kuollut saimaannorppa ja neljäs kuutti tänä vuonna.

”Saimaannorpan poikaset ovet vielä heinäkuussakin pieniä ja kokemattomia. Jättämällä verkot naulaan vielä loppukesälläkin voivat Saimaalla kalastavat taata kuuteille turvallisen kasvuympäristön” sanoo tutkija Miina Auttila Itä-Suomen yliopistosta.

”Tämäkin valitettava tapahtuma on osoitus siitä, että kevätaikainen verkkokalastuskieltoaika ei ole riittävän pitkä kuuttien suojelemiseksi kalanpyydyskuolleisuudelta” toteaa suojelujohtaja Jari Luukkonen WWF Suomesta.

”Jokainen verkko on norpalle riski, ja varmin keino auttaa norppaa on nostaa verkot kokonaan pois Saimaasta”, Jari Luukkonen lisää. WWF julkisti asiaa edistääkseen juhannuksen jälkeen  Olen norpan ystävä – en kalasta verkoilla  -diplomin. Sen saa, kun sitoutuu kalastamaan norppaystävällisillä pyyntimenetelmillä Saimaan alueella.

Itä-Suomen yliopiston vetämä kuuttitutkimus toteutetaan osana Metsähallituksen koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE -hanketta, jossa saimaannorpan suojelua edistetään monipuolisten toimenpiteiden, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.

Tutkimuksen erityishuomio kohdistuu siihen, miten kuuttien elinpiiri sijoittuu suhteessa verkkokalastusrajoituksiin. Tutkimustietoa hyödynnetään saimaannorpan suojelussa.

Metsähallituksen kannanseurannan mukaan aiemmin tänä vuonna pyydyksiin ovat menehtyneet seuraavat norpat:

  • 9.2. 0,17 mm verkkoon jäänyt 35,5-kiloinen nuori norppa oli ympäri vuoden voimassa olevan pyydystyyppiasetusalueen ulkopuolella, mutta keväisen verkkokalastusasetuksen alueen sisäpuolella.
  • 24.5. kangaskatiskaan jäänyt 20-kiloinen kuutti oli molempien asetusalueiden (pyydystyyppiasetus, keväinen verkkokalastusasetus) ulkopuolella.
  • 5.6. 0,17 mm verkkoon jäänyt 17-kiloinen kuutti oli pyydystyyppiasetuksen alueen sisäpuolella, mutta keväisen verkkokalastusasetuksen alueen ulkopuolella.
  • 27.6. kangaskatiskaan (nielun halkaisija 19 cm) jäänyt 18-kiloinen kuutti oli molempien asetusalueiden sisäpuolella.

Metsähallitus: Maakotkien pesintätulos tänä vuonna erittäin hyvä

800px-GoldenEagle-Nova

 

Kuvaaja: J. Glover – Atlanta, Georgia

Metsähallituksen kesällä tekemissä pesätarkastuksissa todettiin yli 300 asuttua maakotkareviiriä. Pesinnät onnistuivat erittäin hyvin, ja pesätarkastuksissa löydettiin ainakin 190 rengastusikäistä poikasta.

Erityisen hyvä pesintätulos oli Itä- ja Etelä-Lapissa sekä Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Lapissa pesintätulos oli keskinkertainen, mutta Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla heikko.  Leuto viime talvi ja hyvä ravintotilanne ovat tärkein syy hyvään pesintätulokseen.

Suomessa tunnetaan noin 490 maakotkareviiriä, ja niistä on ollut asuttuina viimeisen viiden vuoden aikana 440 reviiriä. Tunnetuista reviireistä noin 80 prosenttia on Lapin maakunnassa ja noin 90 prosenttia poronhoitoalueella. Vuoden aikana on löydetty kymmenkunta uutta kotkareviiriä. Metsähallitus maksaa ilmoittajalle seurannalle aiemmin tuntemattomasta maakotkan pesästä 100 euron löytöpalkkion.

Maakotkan pesätarkastuksesta ja maakotkan porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimista töistä vastaa Metsähallituksen luontopalvelut. Huomattavan osan maastotöistä tekevät ympäristöministeriön tähän tehtävään valtuuttamat vapaaehtoiset lintuharrastajat.

Lisätietoa:

Lue lisää maakotkasta ja sen pesintätuloksista sekä lajin suojelijoiden työstä.

:KANNANOTTO: BirdLife Suomi tyrmää valkoposkihanhien vähentämisen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvaaja: Kerttu Vali

BirdLife Suomi ei pidä perusteltuna näkemyksiä, joiden mukaan Suomen valkoposkihanhikanta on kasvanut liian suureksi ja lintuja tulee niiden aiheuttamien ongelmien vuoksi vähentää.

Valkoposkihanhikannan kasvua seurataan Suomessa tarkasti. Pääkaupunkiseudulla pesii noin 1300 paria, ja koko Suomen kanta lienee tällä hetkellä noin 5000 paria. Pääkaupunkiseudun kanta saavutti huippunsa vuonna 2009, jonka jälkeen hanhien määrä ei ole enää kasvanut. Samoin on käymässä Turun seudulla. Ihmistä ei siis tarvita kannankasvua pysäyttämään.

Valkoposkihanhien on hiljattain uutisoitu aiheuttavan terveysriskin. Se, että lintujen ulosteista löytyy taudinaiheuttajia, ei kuitenkaan ole uusi tieto. Esimerkiksi kampylobakteereita esiintyy useimmilla luonnonvaraisilla lintulajeilla. Tartunta linnuista ihmiseen on silti epätodennäköinen, eikä tapauksia Suomesta tunneta.

Rauhoitetunkin eläinlajin vähentämiseksi voidaan myöntää poikkeuslupia, jos laji aiheuttaa esimerkiksi vakavaa taloudellista vahinkoa. Mielipide, että lintuja on liikaa, ei sen sijaan ole peruste tappolupien myöntämiselle. BirdLife Suomen mukaan valkoposkihanhien yleinen vähentäminen ei ole missään tilanteessa oikea tai toimiva ratkaisu, vaan lintuja pitää torjua siellä, missä mahdolliset vahingot aiheutuvat.

BirdLife Suomi muistuttaa, että lintujen tappaminen tai niiden pesintöjen tuhoaminen on lainsäädännön mukaan viimeinen vaihtoehto ongelmien ratkaisemiseksi. Ensin on etsittävä ja kokeiltava muita keinoja.

LISÄTIETOJA:

Valkoposkihanhiseuranta (Suomen ympäristökeskus)

Laiton valaanliha saa yhä kulkea EU:n satamien kautta – SEA LIFE -akvaariot ja kansainvälinen valaidensuojelujärjestö WDC kampanjoivat EU-lainsäädännön porsaanreiän tukkimiseksi

c7533e5b-e079-401e-85a0-6411ed646ee2-main_image

 

Valaskuva SEA LIFE/Jouni Jaakkola.

Lähes 30 vuotta sitten voimaan astunut kansainvälinen valaanpyyntikielto herättää yhä ristiriitaisia tunteita. Norja ja Islanti eivät tunnusta Kansainvälisen valaanpyyntikomission (IWC) sopimusta lainkaan, vaan harjoittavat kaupallista pyyntiä täysin avoimesti.

”Tieteellisistä tutkimuksista” aasialaisten ruokapöytiin

IWC:n jäsenvaltioista Japani on aktiivisesti ajanut valaanpyyntikiellon kumoamista ja puolustellut valaansyöntiä kulttuuriinsa kuuluvana kulinaarisena perinteenä. Valaanpyyntikomission sopimus ei poissulje tutkimuskäyttöä, joten japanilaiset valaat on perinteisesti pyydystetty ”tieteellisiin tarkoituksiin”. Japani ei ole kuitenkaan salaillut sitä, että pyydettyjen valaiden liha päätyy lopulta ruokapöytiin.

Vuonna 2012 Etelä-Korea ilmoitti aloittavansa tieteellisen valaanpyynnin naapurivaltionsa Japanin esimerkkiä seuraten. Aiemmin korealaiset ovat kaupanneet ainoastaan kalaverkkoihin hukkuneita valaita.

Vuonna 2010 Australia vei Japanin niin kutsutun tieteellisen valaanpyynnin YK:n alaiseen tuomioistuimeen. Haagin kansainvälinen tuomioistuin päätti viime maaliskuussa, ettei riittävää näyttöä tutkimustyöstä ole, ja Japanin on lopetettava valaanpyynti Antarktiksella. Japani kuitenkin jatkaa valaanpyyntiä Tyynenmeren luoteisosissa ja rannikkovesillä, joita tuomioistuimen päätös ei koske.

Japani oli päätökseen pettynyt, mutta lupasi julkisuudessa noudattaa sitä. Kuitenkin jo kesäkuussa Japanin pääministeriShinzo Abe pyörsi alkuvuoden lupaukset ilmoittamalla tähtäävänsä kaupallisen valaanpyynnin aloittamiseen.

Eurooppalainenkin porsaanreikä tukittava

Euroopan Unionin alueelta löytyy paikallisempikin porsaanreikä: Vaikka valaan myynti ja maahantuonti on yksiselitteisesti kiellettyä koko EU:n alueella, on näiden uhanalaisten eläinten lastaaminen täysin sallittua. Suurin osa vientiin menevistä valastuotteista kulkee siis täysin laillisesti EU:n läpi kohti Aasiaa. Islannin ja Norjan valaanpyytäjien lähetykset kulkevat muun muassa Southamptonin, Rotterdamin ja Hampurin satamien kautta. Satamat veloittavat valaanlihakuljetuksista satamamaksuja, joten käytännössä EU on epäsuorasti mukana kyseenalaisessa valasbisneksessä.

Suomessa kaikkien valasta sisältävien tuotteiden maahantuonti kaikkialta, myös muista EU-maista, on kielletty kansallisessakin lainsäädännössä.

”Valitettavan usein suomalaisetkin kuvittelevat, että esimerkiksi islantilaista valaanlihaa saa tuoda tuliaisiksi”, kommentoi Helsingin Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin.

Harhakäsitys syntyy helposti, sillä valaanlihaa on tarjolla esimerkiksi islantilaisen Keflavikin lentokentän matkamuistomyymälöissä. Turistilla ei välttämättä käy mielessä, että matkamuiston tuonti kotimaahan saattaa olla rikos. Kielletty valaanliha tai -rasva saattaa olla tuotteessa myös ostajan huomaamatta, sillä valasta käytetään monien tuotteiden raaka-aineena. Yllättävimpiin valasta sisältäviin tuotteisiin lukeutuvat muun muassa eräät koiranruoat, moottoriöljyt ja oluet.

Valasskandaaleja Euroopassa

Tammikuussa Berliinin Green Week -ruokatapahtumassa syntyi ympäristöjärjestöt raivostuttanut skandaali, kun yksi näytteilleasettajista myi osastollaan marinoitua lahtivalasta kahden euron suupala-annoksina. Julkisuudessa näytteilleasettajat kommentoivat, etteivät ymmärtäneet valaanlihan olevan kiellettyä. Tekijöitä syytetään paitsi myynnistä, myös lihan maahantuonnista. Rahallisten korvausten lisäksi epäillyt voivat saada jopa viisi vuotta vankeutta.

Ennen EU:n aikaa, kesäkuussa 1988 Helsingin Länsisatamaan saapui 200 tonnia islantilaista valaanlihaa, jonka lopullinen määränpää oli Japani. Valaanliha palautettiin kuitenkin Islantiin. Tämän jälkeen Suomen satamissa ei vastaavaa valaanlihakohua ole nähty.

Lainsäädäntöä järkeistettävä pikaisesti

Kansainvälinen yleisöakvaarioketju Sea Life ja WDC (Whale and Dolphin Conservation) työskentelevät yhteistyössä lain tiukentamiseksi. Organisaatioiden yhteisenä tavoitteena on sulkea porsaanreikä, joka mahdollistaa valaanlihan kuljettamisen sen markkina-alueille, lähinnä Japaniin. Euroopan parlamentille osoitetun vetoomuksen voi allekirjoittaa paikan päällä Merimaailmassa tai Sea Lifen ja WDC:n verkkosivuilla.

”Haluamme, että porsaanreikä suljetaan ja valvontaa tiukennetaan”, kommentoi Dernjatin. ”Jos rahtikuljetukset EU:n alueella saadaan päättymään, valaanlihan kuljettaminen muuttuu huomattavasti nykyistä vaikeammaksi, osittain jopa mahdottomaksi. Lentorahti ei korkean hintansa vuoksi ole vakavasti otettava vaihtoehto. Sitä paitsi useimmat lentoyhtiöt ovat jo julkisesti kieltäytyneet valastuotteiden kuljettamisesta.”

Suomelle uusi kalalaji valkoevätörö löytyi Saimaan kanavalta

toro-ylla-ja-valkoevatoro-alla-20140617-5sc_0188_photo-lauri-urho

Törö, Gobio gobio (yllä) ja valkoevätörö, Romanogobio albipinnatus (alla). Kuva: Lauri Urho

Saimaan kanavalta on saatu vieraskalalaji valkoevätörö (Romanogobio albipinnatus), jota ei ole ennen tavattu Suomessa. Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevista joista kotoisin oleva valkoevätörö on pohjalla elävä särkikala, joka pienen kokonsa takia harvoin jää normaaleihin kalanpyydyksiin. Kalataloudellista merkitystä valkoevätöröllä tuskin tulee olemaan, ja sen mahdollisista vaikutuksista ravintoverkkoon tiedetään vasta myöhemmin.

Valkoevätörö muistuttaa paljon kotimaista töröä, jota on osassa etelä-, lounais- ja länsirannikkomme jokia, muutamissa järvissä sekä itäisen Suomenlahden saaristossa. Valkoevätörön evät ovat jokseenkin vaaleat verrattuna törön pilkkurivien kirjailemiin selkä- ja pyrstöeviin. Myös pyrstönvarressa, viiksien pituudessa ja ruumiin mittasuhteissa on pieniä eroja.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vieraslajitutkimuksissa kävi ilmi, että 2000-luvulla oli tehty uusia havaintoja valkoevätöröstä kaukana lajin alkuperäisestä alueesta, muun muassa Puolassa, Saksassa sekä Venäjällä aina Suomenlahden perukkaa myöten. Erikoistutkija Lauri Urho alkoi muutama vuosi sitten kysellä mahdollisista poikkeavista töröesiintymistä.

– Kesän 2014 alussa saimme näytteeksi Lappeenrannan Urheilukalastajat ry:n puheenjohtaja Pekka Turusen talteen ottaman ”törön”, joka oli tarttunut onkikilpailussa koukkuun, Urho kertoo.

Tarkemmissa tutkimuksissa se paljastui valkoevätöröksi, kalalajiksi, jota ei aikaisemmin ole Suomesta määritetty. Urholla on itsellään jo aiempaa kokemusta uusien kalalajien löytämisestä, sillä hän löysi hopearuutanan vuonna 2005.

Valkoevätörön saapumisvuosi jää arvoitukseksi, eikä vielä tiedetä, kuinka laajalla alueella sitä esiintyy. Itämereen kaakon suunnasta laskeviin jokiin on Venäjällä tehty kanavilla vesitieyhteyksiä, myös esimerkiksi Volgan vesistöalueelle, mistä valkoevätörö on lähtöisin. Ihminen on näin luonut valkoevätörölle ja muillekin kaloille mahdollisuuden laajentaa elinaluettaan.

Uusien kalalajien löytyminen on Suomessa harvinaista, joskin aiemmin 2000-luvulla maahamme on jo vakiintunut kaksi vieraslajia, hopearuutana ja mustatäplätokko. Viime vuosisadalla maahantuoduista kaloista onnistuivat lisääntymään allikkosalakka, piikkimonni, puronieriä ja sekä muutamassa paikassa viisipiikki, karppi ja kirjolohi.

Valkoevätörön löytyminen kyseenalaistaa ainakin osan itäisen Suomenlahden ja kaakkoisen rannikkoseudun aiemmista töröhavainnoista. Lajit voivat elää myös samalla vesialueella. RKTL toivoo lisää näytteitä ja havaintoilmoituksia uudesta lajista sekä valokuvat kalasta sivulta ja altapäin. Havainnot ja kuvat voi lähettää vieraslajien havaintolomakkeella http://www.riistakala.info/vieraslajit/index.php?page=5.

Amur Leopard and Tiger Alliance: Korkeasaaren Kissojen Yölle kiitosta

kissojenyo

Lumileopardin ruokinta Kissojen Yössä. Kuva: Susanna Rinnevuori/ Korkeasaaren eläintarha.

Korkeasaaren eläintarha ja Kissojen Yö -tapahtuma saivat kiitoksia vasta ilmestyneessä Amur Leopard and Tiger Alliancen vuosiraportissa. ALTA koordinoi amurinleopardien ja amurintiikerien suojeluprojekteihin kerättyjä varoja, joista suomalaiset lahjoittivat viime vuonna 23 prosenttia. Korkeasaari on suurin yksittäinen ALTA:n tukija, jota ilman ainakin yksi pitkäaikaisista kenttäprojekteista olisi jouduttu lakkauttamaan.

Kissojen Yö järjestetään Korkeasaaressa syyskuun kahtena ensimmäisenä perjantaina, 5.9. ja 12.9. Eläintarhassa vietetään puoleen yöhön saakka AMUR-festareita. Korkeasaaren Teatteri tuo lavalle nuorisomusikaalin – kaikki esiintyjät tukevat suojelutyötä. Jesse KaikurannanJujun,RistonKengurumeiningin ja muiden artistien lisäksi illan päätähtiä ovat hämärän aikaan aktivoituvat kissapedot.

Tapahtumaan voi ostaa lippuja ennakkoon Korkeasaaren verkkokaupasta. Ennakkolipun hinnasta 2 euroa lahjoitetaan Amurin kissapetojen suojeluun. Suojeluvaroja kerrytetään myös suojelutekstareilla, keräyslippailla ja AMUR-tuotteiden myynnillä.

Amurinleopardi on maailman harvinaisin kissapeto. Niitä on luonnossa vain noin 40 yksilöä. Kannan kehitys on vihdoin kääntynyt kasvuun. Amurintiikereitä elää luonnossa noin 450 yksilöä. Kanta on runsastunut suojelutoimien ansiosta. Molemmat pohjoiset kissapedot elävät Venäjän Kaukoidässä. Myös Kiinan puolella on havaittu molempia lajeja.

Lisää aiheesta:

Korkeasaaren uutinen

Suomen luonnonsuojeluliitto: Luonnonsuojeluliiton norppalähettiläät kiertävät Saimaalla

norppala-cc-88hettila-cc-88a-cc-88t-kuva

SLL / Kaarina Tiainen

Suomen luonnonsuojeluliiton kesänorppalähettiläät kiertävät heinäkuun alusta alkaen Saimaan alueen toreja ja kesätapahtumia. Lähettiläät esittelevät yleisölle saimaannorpan elämää ja Saimaan luontoa, opastavat norppaturvalliseen kalastukseen sekä myyvät norppa-aiheisia tuotteita.

Kesänorppalähettiläät toimivat Savonlinnasta käsin. Heidät voi nähdä kesätapahtumissa norppatoriteltan kanssa kaikissa Saimaan alueen maakunnissa, useimmin Etelä-Savossa. Ensimmäisen kerran heidät on mahdollista tavata Savonlinnan torilla tiistaina 1.7.

– On hauska lähteä kiertämään tapahtumia kesäisen kauniissa Suomessa. Odotamme mielenkiintoisia keskusteluja asukkaiden ja matkailijoiden kanssa Saimaasta ja norpasta. Haluamme myös kuulla kokemuksia ja mielipiteitä norpasta ja sen suojelusta. Tarkoitus on olla liikkeellä iloisella ja rennolla mielellä, kertoo norppalähettiläs Pyry Pihlasvaara.

– On tärkeää levittää tietoa norppaturvallisesta kalastuksesta. Meiltä voi tulla muutenkin kysymään vinkkejä, miten elää norpan kanssa sopusoinnussa tai miten voi halutessaan tukea saimaannorpan suojelutyötä, toinen norppalähettiläs Raija Savikko täydentää.

Norppalähettiläät ovat osa EU:n tukemaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta. Autovuokraamo Hertz tarjoaa lähettiläiden käyttöön norppatunnuksilla varustetun auton. Hankkeessa levitetään laajalti tietoa Saimaasta ja sen norpasta alueen asukkaille ja kesävieraille. Erityisesti opastetaan norppaturvalliseen kalastukseen. Samalla lisätään ymmärrystä, miksi on tärkeää välttää saimaannorpan sukupuutto ja mitkä ovat tehokkaimmat suojelukeinot.

Norppalähettiläiden lisäksi Suomen luonnonsuojeluliitolla on toripaikka Savonlinnan torilla heinäkuun ajan. Myös tästä pisteestä jaetaan joka arkipäivä tietoa saimaannorpasta.

– Saimaannorppa on Saimaan rannoilla asuville ja siellä liikkuville ihmisille erittäin tärkeä eläin. Sen näkeminen on elämys, ja se symboloi meille puhdasta ja erämaista luontoa. Meillä on mahdollisuus säilyttää norppa elävöittämässä Saimaan luontoa myös tuleville sukupolville, vetoaa saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen.

Taustaa:

Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen nisäkäs, jonka suojeluvastuu on suomalaisilla. Norppakanta on edelleen noin 300 yksilöä ja sukupuuton partaalla. Pahin yksittäinen norppakantaa verottava tekijä on kalanpyydyskuolleisuus, erityisesti verkkokalastus. Vuonna 2011 tiukentuneet kalastusrajoitukset ovat auttaneet mutta eivät ole olleet riittäviä. Viime vuonna tietoon tuli viisi varmaa kalanpyydyskuolemaa. Tänä vuonna ennen heinäkuuta pyydyskuolemia on ollut jo kolme. Todellinen kuolleisuus on huomattavasti suurempi.

– Norppalähettiläiden kesäkalenteri:
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/norppa-ymparistokasvatuksessa/norppalahettilaat/LIFE-kesanorppalahettilaat

Kuusivuotiaat kuningasmerikotkat hoitavat ensimmäisiä poikasiaan Korkeasaaressa

kuningasmerikotka

Kuva: Kirsi Pynnönen-Oudman/ Korkeasaari.

Kuningasmerikotkat hoivaavat kahta untuvikkoaan Korkeasaaressa, Karhulinnan viereisessä suuressa lentotarhassaan. Toukokuun puolessa välissä kuoriutuneet poikaset ovat Korkeasaaren ja kotkapariskunnan ensimmäiset. Pesä on kuuden metrin korkeudella kielekkeellä ja poikasten vointia seurataan pesäkameran välityksellä.

Merikotkan poikaset kasvavat hurjaa vauhtia ja untuvikot varttuvat muutamassa viikossa lähes emolintujen kokoisiksi. Luonnossa molemmat poikaset eivät yleensä selviydy, mutta eläintarhoissa on riittävästi ravintoa tarjolla, joten molemmilla on hyvät mahdollisuudet varttua aikuisikään.

Emolinnut saapuivat viisi vuotta sitten Korkeasaaren uuteen lentotarhaan Tallinnan ja alankomaalaisen Avifaunan eläintarhoista. Kotkat ovat 6-vuotiaita, joten ne ovat vasta saavuttaneet sukukypsyyden ja poikasten kuoriutuminen oli iloinen yllätys.

Kuningasmerikotkia on luonnossa noin 5000 yksilöä Kaukoidän pohjoisilla rannikkoseuduilla ja laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Kotkia uhkaavat ympäristömyrkyt, liikakalastus ja sopivien elinalueiden tuhoutuminen. Kuningasmerikotkat kuuluvat eläintarhojen yhteiseen suojeluohjelmaan ja niiden kantakirjaa pidetään Moskovan eläintarhassa. Maailman eläintarhoissa on tänä vuonna kuoriutunut yhteensä 14 poikasta.

California Academy of Sciences: Afrikasta löytyi hiirimäinen norsun sukulainen

10426655_10152474168502311_8017173742000341926_n

California Academy of Sciences/Twitter

Länsi-Afrikan aavikkoisessa Namibiassa sijaitsevalta vulkaaniselta alueelta on löydetty uusi hyppypäästäisiin kuuluva nisäkäslaji, joka muistuttaa ulkoisesti pitkänenäistä hiirtä mutta on geneettisesti läheisempää sukua norsuille ja muille paljon suuremmille nisäkkäille.

Tieteellisen nimen Macroscelidea micus saanut otus muistuttaa sen löytäneiden tutkijoiden mukaan elintavoiltaan ja joiltakin anatomisilta ominaisuuksiltaan paljon itseään suurempia nisäkkäitä, kuten antilooppeja ja muurahaiskarhuja. Olento elää maan päällä ilman onkaloihin kaivautumista, synnyttää kävelykykyisiä poikasia ja syö hyönteisiä pitkällä nokallaan muurahaiskarhun tapaan.

Uudella lajilla on punainen turkki, jolla se sulautuu ympäristönsä vulkaanisten kivien sekaan. Pituudeltaan lajin aikuinen on häntä mukaan lukien noin 19 senttiä ja se painaa noin 28 grammaa.

Hyppypäästäiset tunnetaan englanniksi nimellä elephant shrew eli elefanttipäästäinen johtuen niiden nokkien kärsämäisyydestä. Pinnallisesta syystä annettu nimi osoittautui enteelliseksi, sillä lajin on todettu olevan myös geneettisesti lähempänä norsuja kuin muita päästäislajeja.