Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

METSÄSTÄJÄLIITTO TUKEE MERIHANHIEN SIIRTOISTUTUSTA SISÄMAAHAN

merihanhiprojekti

Siirron aikana merihanhien hyvinvoinnista huolehditaan jatkuvasti. Lämpötilan täytyy olla sopiva, ja lintujen aktiivisuutta on tarkkailtava. Merihanhet siirretään matkan jälkeen totutustarhaan toipumaan matkan rasituksista. (Kuva: Janne Kuusisto)

Riihimäen Erämessuilla esiteltiin käynnissä oleva merihanhien siirtoistutusprojekti, jota Metsästäjäliitto tukee rahallisesti. Lyhyemmän aikavälin tavoitteena on saada pesivä merihanhikanta Pohjois-Savoon. Pidemmällä aikavälillä halutaan edesauttaa lajin levittämistä sisämaahan. Toimintaan on anottu lupa Suomen riistakeskukselta.

Tavinsalmen Metsästäjät ry:n toteuttama siirtoistutusprojekti alkoi kesällä 2013 ja jatkuu vuoteen 2018. Jani Hoskin Tavinsalmen Metsästäjistä esitteli projektia erämessuilla.

Vuonna 2013 siirrettiin neljä aikuista ja 14 poikasta Hailuodosta Maaningalle. Keväällä 2014 viiden merihanhen parvi saapui Maaningalle hyvissä ajoin. Myös muualla Pohjois-Savossa noin 80 kilometrin säteellä istutuspaikasta on havaittu yksittäisiä merihanhia.

Vaikkei näin pienestä otannasta voida sanoa mitään varmaa, alku näyttää silti lupaavalta. Merihanhi rauhoitettiin sisämaassa viime vuonna, mikä edesauttaa leviämistä.

Tänä vuonna myönnettiin lupa 30 hanhen siirtoistutukselle. Kaikki linnut on saatu kiinni. Kesäkuun neljänteen mennessä siirrettiin yksi aikuinen ja 11 poikasta.

Vapautettujen lintujen alueelle osui 8.6. laulujoutsen, joka ajoi linnut pois tieltään läheiseen saareen. Tilanteen kehittymistä seurataan.

Vuodelle 2014 saatiin luvat lintujen rengastukseen, mikä helpottaa seurantaa.

– Toivottavasti saamme järjestettyä myös GPS-seurannan, jolloin suurempi joukko voi seurata näiden merihanhien elämää, Hoskin sanoo.

Äärimmäisen uhanalaisesta pyöriäisestä kaivataan havaintoilmoituksia

Pyoriainen_KaiMattsson_2

Pyöriäinen © Kai Mattsson

Pyöriäishavainnoista toivotaan ilmoituksia. Ne ovat tärkeä osa pyöriäisten tutkimusta ja sitä kautta kannan suojeluun ja säilyttämiseen liittyvää työtä.

Pyöriäinen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi Itämerellä. Kantaa uhkaavat muun muassa haitallisten aineiden lisääntyminen, vilkastunut liikennöinti ja melusaaste, sekä kalastuksen tehostumisesta johtuva sivusaaliskuolleisuus.

Ympäristöministeriön 13-vuotinen havainnointikampanja on tuottanut suojelun kannalta olennaista tietoa pyöriäisten esiintyvyydestä Suomen aluevesillä, sekä kasvattanut lajin tunnettavuutta. Kansalaisten kiinnostuksesta aiheeseen kertoo se, että pyöriäishavainnoista tulee ilmoituksia vuosittain.

Myös vuonna 2011 käynnistetty kansainvälinen SAMBAH-hanke lisää tietoutta Itämeren pyöriäisestä – tavoitteenaan turvata lajin säilyminen Itämerellä. Projekti tuottaa tietoa lajin esiintymistiheydestä. Havainnointi perustuu vedenalaiseen kuunteluverkostoon, joka rekisteröi pyöriäisen kaikuluotausääniä. Hankkeen kenttätyövaihe on saatu päätökseen tänä keväänä ja alustavat päätelmät ovat linjassa Suomen pyöriäishavaintokampanjan tuloksien kanssa – pyöriäisiä esiintyy Suomen merialueilla, vaikkakin määrät ovat pieniä verrattuna esimerkiksi eteläiseen Itämereen.

Saatujen tietojen avulla voidaan paremmin suunnitella ja kohdistaa pyöriäisen elvyttämiseen ja suojeluun liittyviä toimenpiteitä Itämeren eri alueilla. Tuoreita tutkimustuloksia tullaan hyödyntämään ympäristöministeriössä kesän aikana asetettavassa työryhmässä, jossa päivitetään vuoden 2006 ehdotukset pyöriäisen suojelemiseksi.

Ilmoita havainnostasi Itämeriportaalissa:

Ohjeita pyöriäisen tunnistamiseen:

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha: Kumpulan kesässä silkkiä, pölyttäjiä ja hyötykasveja

DSCN3311
Kimalainen kohtaa neidonkielen. Kuva: Lea Heikkinen/Luomus
Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa voit viettää kesäpäivää tutustumalla kaukomaiden kasveihin, tai vain viihtyä komeassa kartanopuutarhassa nauttien piknikeväistä ja kahvila KesäKapusiinin antimista. Kesä-elokuussa puutarhassa on tarjolla teemapäiviä silkistä, pölyttäjistä ja hyötykasveista. Pääsylipun hinnalla!

Sukella silkin saloihin

Kesäkauden teemapäivät alkavat silkkisesti Kumpulan Kaukoidässä, tarkemmin Japanissa. Oppaan kera tutustummesilkkiperhosen toukkiin ja niiden ravintokasviin – valkomulperiin. Kuulemme, kuinka silkki saa alkunsa ja miten sitä on kautta aikain valmistettu.

Silkin salat avautuvat torstaista lauantaihin, 12.–14.6. kello 14–17. Opas odottaa Japani-osiossa!

Perehdy puutarhan pölyttäjiin

Heinäkuun teemapäivissä perehdymme kasvien ja hyönteisten monimuotoiseen yhteiseloon. Koska kasvit eivät voi liikkumalla etsiä itselleen sopivaa kumppania, niiden on turvauduttava erilaisten pölyttäjien apuun.

Oppaan johdolla selvitämme millaista ”mainontaa” erilaiset kukkivat kasvit käyttävät hyönteisten houkuttelemiseen ja kuinka konstit tehoavat. Kasvien ja pölyttäjien kiehtovaan kumppanuuteen pääsee perehtymään torstaista lauantaihin 10.–12.7., kello 14–17. Kysy koordinaatit kahvilasta!

Hurahda hyötykasveihin

Elokuussa suuntaamme hyötykasvimaalle. Oppaamme kertoo hieman puutarhan historiasta ja saamme tietää, mitä kaikkea kasvit meille antavat! Kasveista on paitsi ravinnoksi ja silmän iloksi, myös kaikenlaiseen vaivaan ja kolotukseen.

Hyötykasvien moniin mahdollisuuksiin tutustumme torstaista lauantaihin 7.–9.8. kello 14–17. Tapaamisiin puutarhan hyötykasvimaalla!

Tervetuloa teemapäiville kesäiseen Kumpulan puutarhaan – pääsymaksun hinnalla!

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha
Jyrängöntie 2, Helsinki. Vallilan siirtolapuutarhan ja Kumpulan tiedekampuksen välissä.
Puutarha ja kahvila KesäKapusiini ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11–18, syyskuun loppuun saakka (maanantaisin ja juhannuksena suljettu).

Puutarha on maksullinen, pääsyliput: 5/3 euroa. Myynti kahvilassa.
Puutarhassa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia. Tiedustelut kahvilan aukioloaikoina numerosta: 050 430 6765.

Lisätiedot: www.luomus.fi/kumpula
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus: www.luomus.fi
Kasvitieteelliset puutarhat Facebookissa: www.facebook.com/kasvitieteellinenpuutarha
Monimuotoisuutta tutkimassa -blogi: www.luomus.fi/blogi

Suomen riistakeskus: Keskeinen metsotieto julkaistiin kirjana

e9508776-a498-4530-abaf-80fb12dad02b-main_image
Metso, havumetsien lintu -kirjassa keskeinen tieto kanalintujemme kuninkaasta on kerätty yksiin kansiin. Odotettu tieto- ja kuvateos painottuu metson elinympäristön hoitoon. Tekijät toivovat, että kirja innostaa metsätalouden toimijoita ajattelemaan myös metson ja muun eläimistön viihtyvyyttä talousmetsissä.

Metso, havumetsien lintu -kirja esittelee metsä- ja riista-alan asiantuntijoiden kertomana Suomen metsien ja metsokannan kehitystä pitkällä aikavälillä, edellytyksiä lajin sopeutumiselle talousmetsiin ja metson tulevaisuuden näkymiä. Metsästyskulttuurin muutosta ravinnon hankinnasta eettiseksi harrastukseksi pohditaan syvällisesti. Kirjan julkaisijana ovat Suomen riistakeskus ja Keski-Suomen Metsoparlamentti.

Metsolla on pysyvät soidinpaikat, joten niiden säilyminen on lajille tärkeää. Metsometsien hoidon periaatteita käsitellään sekä maisematasolla että soidinkeskeisesti, ja jalkaudutaan metsurin kanssa taimikoille ja ensiharvennuksille.

Teoksessa on kuvia yli kahdeltakymmeneltä kuvaajalta, joista tunnetuimpia ovat metsokuvaajinakin mainetta niittäneet Hannu Huttu ja Jorma Luhta. Suurin osa kuvista on aiemmin julkaisemattomia.

Kirja soveltuu kaikille metsosta ja sen elinympäristöistä kiinnostuneille, mutta aivan erityisesti metsäammattilaisille, metsänomistajille ja metsästäjille. Kirjan toivotaankin innostavan metsätalouden toimijoita ajattelemaan myös metson ja muun eläimistön viihtyvyyttä talousmetsissä.

Metso havumetsien lintu –kirja julkistettiin torstaina 5. kesäkuuta 2014 Riihimäellä kansainvälisillä Erämessuilla.

Kirja on tilattavissa Suomen riistakeskuksen verkkokaupasta http://kauppa.riista.fi/

sekä puhelimella 029 431 2111 . Lisätietoa osoitteessa www.metsoparlamentti.fi

BirdLife Suomi: Osallistu pönttölintujen bongaukseen viikonloppuna

kirjosieppo-petri-pietilainen

Kirjosieppo Kuvaaja: Petri Pietiläinen

BirdLife Suomi muistuttaa, että tulevana viikonloppuna 7.–8.6. kuka tahansa voi osallistua luontotiedon kartuttamiseen osallistumalla Pönttöbongaukseen. Tapahtuman tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan. Osallistujilta kysytään, mitä linnunpönttöjä esimerkiksi omalla pihalla on sekä mitä lajeja pöntöissä pesii tai on tänä vuonna pesinyt.

BirdLife Suomi odottaa havaintojen kertovan myös pesinnän ajoittumisesta eri puolilla maata. Onko aikainen kevät vaikuttanut pönttölintujen pesintäaikatauluun? Entä vaikuttiko viime viikon kylmä ja sateinen sää pesintöihin?

BirdLife korostaa, että pönttölintuja on tarkkailtava lintuja häiritsemättä. Pönttöihin ei pidä kurkkia tai pönttöjä avata.

Havainnot pönttölinnuista voi ilmoittaa osoitteessa www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. Pönttöbongauksen tulokset päivittyvät tapahtuman aikana BirdLife Suomen sivuille.

Pönttöbongaus järjestettiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Tapahtumaan osallistui noin 5 000 ihmistä, ja havaintoja ilmoitettiin lähes 30 000 linnunpöntöstä.

OSALLISTUMISOHJEET

Pönttöbongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Lintujen tarkkailupaikka voi olla esimerkiksi piha, tontti tai kesämökki. Pönttöbongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

Havainnot ilmoitetaan BirdLifelle verkkolomakkeella. Lomakkeella pyydetään tiedot mm. tarkkailupaikalla olevista linnunpöntöistä ja niissä havaituista pesinnöistä. Lomake ja tarkemmat ilmoitusohjeet löytyvät osoitteesta www.ponttobongaus.fi.

Havaitsemasi pönttöpesinnät voit ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi / Pönttöbongaus, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki.. Merkitse korttiin lisäksi osoitteesi ja tarkkailupaikan osoite.

Havainnot pyydetään ilmoittamaan viimeistään sunnuntaina 15.6.

Vinkkejä yleisimpien pönttölintujemme tunnistamiseen: http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/ponttolinnut.shtml

Linnunpönttöjen rakennusohjeet: http://www.birdlife.fi/linnunponttojen_rakennusohjeet.shtml

RAPORTTI: Epäluottamus päätöksentekoon hankaloittaa saimaannorpan suojelua

LIFE_Delivery5_2014_UTU

Saimaannorpan suojelu hyväksytään laajasti, samoin suojelun keinot. Turun yliopiston tuoreesta tutkimuksesta selviää kuitenkin, että paikallistasolla on epäluottamusta suojeluun liittyvää päätöksentekoa kohtaan. Tämä ilmenee suojeluun liittyvien rajoitteiden vastustuksena.

Turun yliopiston tutkijat ovat selvittäneet saimaannorppaan ja sen suojeluun liittyvän asenneilmapiirin historiallista kehitystä ja nykytilaa osana Euroopan komission rahoittamaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta.

Tutkimus tehtiin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ja biologian laitoksen biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osastolla. Asenneilmapiirin nykytilaa analysoitiin media-aineiston (Helsingin Sanomien ja Itä-Savon saimaannorppakirjoittelu vuosina 2011‒2012) ja haastattelujen pohjalta.

‒ Viimeisen sadan vuoden aikana saimaannorppa on muuttunut tuhoeläimestä suomalaisen luonnonsuojelun symboliksi. Havaitsimme sekä media- että haastatteluaineiston perusteella, että saimaannorpan suojelu ja suojeluun käytetyt rajoitteet, erityisesti kalastuksen rajoittaminen, ovat tällä hetkellä laajalti hyväksyttyjä sekä kansallisesti että paikallisesti, kertoo tutkimusprojektin vastuullinen johtaja, FT Minttu Jaakkola.

Kuka päättää, missä päättää?

Laajasta hyväksynnästä huolimatta vastakkainasettelua esiintyy yhä paikallistasolla erityisesti kalastuksen mutta myös rantojen kaavoituksen ja rakentamisen rajoituksiin liittyen.

Vastustavat argumentit liittyvät yleensä seuraaviin aiheisiin: ensinnäkin suojeluun liittyvät rajoitukset ovat liian tiukkoja, toiseksi paikallisten ääntä ei kuulla eikä paikallista luontotietoa tunnusteta sekä kolmanneksi tutkimustietoa ja muuta asiantuntijatietoa salaillaan.

‒ Epäluottamusta peilaavissa argumenteissa näkyy paikallisen luontotiedon ja tutkimustiedon välinen kiista sekä paikallisten huoli siitä, että päätäntävalta siirtyy pääkaupunkiseudulle ja Euroopan unioniin. Näyttää siltä, että suojeluun liittyvien toimijoiden roolien epäselvyys ja toimijoiden välinen epäluottamus ovat sidoksissa toisiinsa, Jaakkola sanoo.

Tutkijoiden mukaan 1980- ja 1990-lukujen suojeluohjelmat, erityisesti rantojensuojeluohjelma ja Natura 2000 -ohjelma, ovat jättäneet osalle paikallisväestöstä tunteen siitä, että päätöksenteko tapahtuu ”jossain muualla”.

Matkailuelinkeinon pelätään kärsivän

Matkailu nähdään paikallistasolla alueen tärkeimpänä tulevaisuuden elinkeinona. Tutkijoiden mukaan erityisesti maankäyttöön ja vesillä liikkumiseen liittyvien rajoitteiden kritisointi liittyy tähän.

‒ Uudet saimaannorpan käyttäytymiseen liittyvät tutkimustulokset suosittavat saimaannorpan huomioivaa luontomatkailun kehitystä, joka edellyttää maankäytön ja vesillä liikkumisen rajoittamista. Saimaannorpan suojelun huomioiva, kestävän matkailun kehittäminen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa on tällä hetkellä avainasemassa, jotta tulevilta konflikteilta vältytään.

Tutkimustulokset on julkaistu Development and present status of the attitudes and atmosphere for Saimaa ringed seal conservation -raportissa osana EU:n rahoittamaa Metsähallituksen luontopalveluiden koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta.

Raportti on julkaistu sähköisenä ja se löytyy projektin verkkosivuilta osoitteesta:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/tutkimus/hankkeet/Sivut/life.aspx.

WWF: Satoja uusia lajilöydöksiä Greater Mekong -alueella

greater_mekong_species_report_final

Jättiläismäinen liito-orava, liitävä gekko, luolassa elävä silmätön hämähäkki ja kala, joka parittelee päällään. Nämä ovat esimerkkejä 367 uudesta lajista, joita tutkijat ovat löytäneet Kaakkois-Aasiassa sijaitsevalta Greater Mekong -alueelta vuosien 2012–2013 aikana. Uusista lajeista kertoo WWF:n tuore raportti, Maailman ympäristöpäivänä julkaistu Mysterious Mekong .

”Lajilöydökset vahvistavat sen, että Greater Mekong -alue on yksi maailman rikkaimmista ja monimuotoisimmista alueista”, kertoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen .

Raportissa nostetaan esille 15 erikoista mutta kaunista lajia. Yksi lajeista on uusi liito-oravalaji Bis wamoyopterus laoensis , joka löydettiin, kun laosilaisilla riistamarkkinoilla havaittiin yksittäinen lajin edustaja. Tämä liito-orava on persoonallisella punavalkoisella turkillaan sukunsa ensimmäinen havaittu yksilö Kaakkois-Aasiassa.

Laosista on löytynyt myös uusi erittäin suurikokoinen hämähäkkilaji Sinopoda scurion . Laji on ensimmäinen maailmassa, jolla ei ole lainkaan silmiä. Silmien puute johtuu siitä, että laji elää pysyvästi luolassa päivänvalon ulottumattomissa.

Kambod žassa löydettiin uusi varpuslaji piileskelemästä näkyvällä paikalla Phnom Penhissä, maan pääkaupungissa. Tämä pieni lintu ( Orthotomus chaktomuk havaittiin ensimmäisen kerran rutiininomaisten lintuinfluenssatarkastusten yhteydessä vuonna 2009. Myöhemmät tutkimukset linnun höyhenpeitteestä, laulusta ja perimästä paljastivat kyseessä olevan uuden lajin.

”Jotta pystymme estämään löytyneiden lajien kuolemisen sukupuuttoon ja säilyttämään toivon uusien lajien löytämisestä tulevaisuudessa, on ehdottoman tärkeää, että hallitukset sijoittavat luonnonsuojeluun ja vihreän kasvun strategioihin”, toteaa Tarvainen.

Päällään paritteleva kala ja liitävä sammakko

Vuonna 2008 nähtiin vietnamilaisella Cat Ban saarella ensi kertaa erikoisen näköinen lepakko. Vasta myöhemmin, kun muutamia lepakoita saatiin kiinni, tutkimusryhmä havaitsi lajin olevan entuudestaan tuntematon. Tämän lepakkolajin (Hipposideros griffin tärkein tuntomerkki on sen huomiota herättävän pullea kuono, joka auttaa sitä suunnistamaan.

Vietnamissa on havaittu myös pikkuruinen ja lähes läpinäkyvä kala, jolla on erittäin monimutkainen anatomia. Kalan Phallostethus cuulong sukupuolielimet sijaitsevat sen suun takana, joten se parittelee päällään.

Helenin lentävä sammakko Rhacophorus helenae löydettiin alle sadan kilometrin päästä Ho Chi Minhin kaupungista Vietnamissa. Suuria, räpylämäisiä raajojaan apuna käyttäen valtava vihreä sammakko liitää puun latvasta toiseen ja tulee alas vain lisääntyäkseen. Tämä uusi laji löytyi pieneltä, maatalousmaan ympäröimältä metsäpalstalta, mikä korostaa alankojen metsien suojelun tärkeyttä.

”Alankojen trooppiset metsät ovat maailman uhatuimpia elinympäristöjä ihmisten toiminnan, kuten hakkuiden, takia”, kertoo Tarvainen. ”Monet uudetkin lajit ovat vaarassa niiden elinympäristön nopean pienenemisen vuoksi.”

Uudet lajit korostavat suojelutyön tärkeyttä

Toinen korkealla liikkuva laji löydettiin ikivihreästä vuoristometsästä läntisessä Thaimaassa, Kaeng Krachan -kansallispuistossa. Tämä suojakuvioinen gekko Ptychozoon kaengkrachanense liitää oksalta toiselle käyttämällä apunaan ylimääräisiä ihokaistaleita kyljissään ja varpaidensa välissä.

”Kaeng Krachan -kansallispuisto on yksi Kaakkois-Aasian vähiten tutkituista alueista. Tämä lajien toipumisen sykkivä sydän on valtioiden rajat ylittävä erämaa, joka ulottuu Thaimaasta Myanmariin. Siellä on yksi maailman merkittävimmistä tiikeripopulaatioista. Uusien lajien löytäminen kansallispuistosta vahvistaa WWF:n ja sen yhteistyökumppaneiden tekemän suojelutyön tärkeyttä”, Tarvainen sanoo.

Mysterious Mekong nostaa esiin 15 uutta lajia niiden 290 kasvin, 24 kalan, 21 sammakkoeläimen, 28 matelijan, kolmen nisäkkään ja yhden linnun joukosta, jotka on virallisesti tunnistettu uusiksi lajeiksi Greater Mekong -alueella vuosina 2012–2013.

Greater Mekong ulottuu Kambod ž an, Laosin, Myanmarin, Thaimaan, Vietnamin sekä Kiinan lounaisen Yunnan maakunnan alueelle. Mekong-joki tarjoaa toimeentulon yli 60 miljoonalle ihmiselle ja kuuluu WWF:n tärkeimpiin suojelukohteisiin. Tutkimukset Greater Mekong -alueella aloitettiin vuonna 1997, jonka jälkeen uusia lajeja on löydetty uskomattomat 2077 kappaletta.

Raportti: http://awsassets.panda.org/downloads/greater_mekong_species_report_final.pdf

Kekomuurahaisten perimästä löytyi neljä kopiota tärkeästä ikääntymiseen ja lisääntymiseen vaikuttavasta geenistä

tyolainen
Kekomuurahainen (työläinen)
Muurahaiskuningattaren pitkän iän ja hedelmällisyyden tausta on luultua monimutkaisempi.

Vitellogeniini-nimistä geeniä on tutkittu paljon, koska se liittyy muurahais- ja mehiläiskuningattaren pitkään ikään ja lisääntymiseen. Nyt Helsingin yliopiston tutkijat Claire Morandin ja Heikki Helanterä ryhmineen ovat löytäneet suomalaisen kekomuurahaisen perimästä kolme uutta vitellogeniini-geeniä. Uusien vitellogeniini-geenien löytyminen mullistaa käsityksiä hyönteisten sosiaalisen käytöksen geneettisestä säätelystä.

Kolmen nyt löydetyn geenikopion tehtäviä ei vielä tunneta, mutta ne voivat liittyä jo tunnetun vitellogeniinin tehtäviin. Vitellogeniini on lipoproteiini, jonka kaltaisia löytyy myös ihmiseltä. Lipoproteiinit voivat suojata soluja happiradikaaleilta ja näin pidentää ikää. Niitä löytyy myös alkioista, joissa ne toimivat kehittyvän yksilön ravintona.

Tutkimus paljasti, että vitellogeniini geenikopiot eivät ole samanlaisia. Esimerkiksi yksi geeni on huomattavasti toisia lyhyempi ja siitä puuttuu vitellogeniinin toiminnan kulmakivi, rasvoja kuljettava tasku. Eri geenikopiot ovat luonnonvalinnan seurauksena muokkautuneet erilaisiksi ja todennäköisesti toimivat hieman eri tehtävissä.

Yleisellä tasolla uusi tutkimus kertoo siitä, miten uusia geenejä syntyy ja mitä niille evoluution kuluessa tapahtuu. Yllättäen vitellogeniinien ilmentyminen eroaa läheistä sukua olevien muurahaislajien välillä. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että geenien toiminta muuttuu nopeammin kuin aiemmin on ajateltu.

____________________

Tutkimus julkaistiin online-versiona 4.6.2014 yhdessä alansa arvostetuimmista lehdistä Molecular Biology and Evolution.

Morandin C, Havukainen HKulmuni J, Dhaygude K, Trontti K & Helanterä H. (2014) Not only for egg yolk – functional and evolutionary insights from expression, selection and structural analyses of Formica ant vitellogenins. Online early in Molecular Biology and Evolution.

Väitös: 6.6.: Kyykäärmeiden varoitussignalointi ja niiden matkijat (FM Janne Valkonen)

vipera-berus-00039

© Biopix: N Sloth

FM Janne Valkosen väitöskirjan “Warning signalling in European vipers and their mimics: implications for conservation of the smooth snake” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä toimii professori Anders Forsman (Linnaeus University Sweden) ja kustoksena professori Johanna Mappes (Jyväskylän yliopisto).

Janne Valkonen on tutkinut väitöskirjassaan käärmeiden värityksen merkitystä.  Tutulla kyykäärmeellä, ja sen eurooppalaisilla sisarlajeilla on kaikilla sahalaitakuvio, jonka Valkonen on osoittanut toimivan varoitussignaalina käärmeen myrkyllisyydestä. Monet käärmeitä saalistavat petolinnut eivät hyökkää sahalaidallisiin käärmeisiin, koska rangaistuksena voi olla myrkyllinen purema.  Jotkut petolinnut, kuten hiirihaukka, ovat kuitenkin niin taitavia saalistamaan käärmeitä, että ne hyökkäävät ja syövät kyitä.

Valkonen osoitti laajamittaisilla kenttäkokeillaan Etelä-Espanjassa, että alueilla joilla hiirihaukka oli runsas, sahalaitakuviosta saattoi olla käärmeille haittaa, koska ne myös tekivät käärmeen helpommin havaittavaksi. Tutkimus tarjoaakin ensimmäiset kokeelliset todisteet siitä, että myrkyllisten saaliiden käsittelyn osaavat pedot voivat aiheuttaa valintapaineen varoitussignaaleita vastaan kohti huomaamattomuutta. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi moni hyvinkin myrkyllinen eläin on väritykseltään huomaamaton eikä varoitusvärinen.

Petolintujen havaittiin myös kykenevän yhdistämään kyykäärmeille tyypillinen kolmiomainen pään muoto käärmeen myrkyllisyyteen. Kolmiomainen pää on tyypillinen kaikille myrkyllisille kyille, ja moni vaaraton käärme matkii tätä piirrettä, samoin kuin sahalaitakuviota.  Myrkytön ja uhanalainen kangaskäärme, jota esiintyy Suomessa vain Ahvenanmaalla, uhattaessa matkii kyytä levittämällä päänsä kolmiomaiseksi. Matkiminen eli mimikria ei kuitenkaan toimi, jos myrkyllistä mallia ei ole riittävästi, sillä pedot oppivat helposti huijauksen, mikäli myrkytöntä päätään litistävää valekyytä on populaatiossa enemmän kuin oikeasti myrkyllistä mallilajia.

Kyytä matkimalla kangaskäärme on myös saanut uuden vihollisen, ihmisen, koska ihmiset yhä herkästi tappavat kyitä. Tämä miljoonien vuosien aikana kehittynyt puolustusstrategia onkin kääntynyt kangaskäärmettä vastaan. Jos Ahvenanmaan kyykäärmepopulaatio pienenee entisestään, vaarantaa se kangaskäärmepopulaation selviytymisen tulevaisuudessa.

Alkamisaika: perjantai 06. kesäkuuta 2014, 12.00

Päättymisaika: perjantai 06. kesäkuuta 2014, 15.00

Paikka: Mattilanniemi, Agora Auditorio 3

Janne Valkonen on valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2011. Tällä hetkellä hän työskentelee Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella biologisten vuorovaikutusten huippututkimusyksikössä.

Teos on julkaistu 2014 sarjassa: Jyväskylä Studies in Biological and Environmental Science numerona: 283. ISSN 1456-9701; 283), ISBN 978-951-39-5709-4 (nide.), ISBN 978-951-39-5710-0 (PDF)

Eestimaa Looduse Fondi: Virolaiset vapaaehtoiset pelastivat tuhansia sammakoita

75567_280251625395500_1360110124_n

Vapaaehtoiset ovat kuljettaneet turvaan lähes 16·000 sammakkoa Virossa Kuvaoikeudet: Viron luonnonsäätiö

Tuhannet virolaiset sammakot ovat saaneet tänä keväänä apua selviytyäkseen vilkasliikenteisten teiden ylityksestä. Vapaaehtoiset sammakoiden ystävät ovat kuljettaneet turvaan lähes 16 000 kurnuttajaa, jotka olivat talvihorroksen jälkeisessä unenpöpperössään kömpineet maanteille.

– Silloin meidän ihmisten täytyy puuttua peliin, koska muuten ne päätyvät usein autojen alle, sanoi biologi Piret Pappel Tallinnan sammakkoyhdistyksestä.

Järjestön mukaan noin 200 vapaaehtoista ihmistä osallistui sammakonpelastusoperaatioon lähes 80 paikassa eri puolilla maata.

Apuvälineenä käytettiin ämpäreitä.

 Eestimaa Looduse Fondi: Konnatalgutel päästeti pea 16 000 kahepaikse elu