Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Vieraslajitietoa kaikkien saataville – Kansallinen vieraslajiportaali avautui

Tervetuloa vieraslajiportaaliin!  Vieraslajit

Haitalliset vieraslajit uhkaavat sekä luontoa että puutarhoja. Mutta miten tunnistaa haitallinen vieraslaji etelänruttojuuri tai mustatäplätokko? Miten torjua erittäin haitallista jättiputkea tai rapuruttoa? Entä minne niistä voi ilmoittaa? Vieraslajeja koskevaa tietoa löytyy nyt helposti – kansallinen vieraslajiportaali www.vieraslajit.fi on avattu kaikkien käyttöön.

Ennen valtakunnallisesti hajallaan ollut vieraslajitieto on nyt koottu yhteen osoitteeseen – keskitetysti kaikkien saataville. Portaalista voi löytää yleistietoa vieraslajeista, siellä voi tutustua haitallisten vieraslajien levinneisyyskarttoihin tai hakea apua esimerkiksi takapihan jättipalsamikasvuston torjuntaan.

Vieraslajiportaalin tärkeimpiä toimintoja on havaintoilmoitin, jonka kautta voi ilmoittaa esimerkiksi puutarhassa tuhoa tekevistä villikaneista tai espanjasiruetanoista. Ilmoittaminen omista vieraslajihavainnoista vieraslajiportaalin kautta auttaa myös pitämään esiintymiskarttoja ajan tasalla. Näin saadaan tärkeää tietoa eri vieraslajien esiintymisestä Suomessa ja kertyneiden havaintojen pohjalta voidaan seurata haitallisten vieraslajien levinneisyyden muutoksia. Havaintoilmoittimen kautta voi myös kuvailla tarkemmin havaitsemaansa vieraslajia, sen runsautta, havaintopaikkaa ja -aikaa sekä antaa muita lisätietoja havainnosta.

Vieraslajit ovat ihmisen mukana uusiin paikkoihin levinneitä eliölajeja, kuten koristekasveja, riistaeläimiä, vesieliöitä, taudinaiheuttajia tai tuholaisia. Ne voivat kulkeutua ihmisen mukana uudelle alueelle tahattomasti, kuten Itämereen laivojen mukana tullut koukkuvesikirppu, tai tarkoituksella kuten riistaeläimeksi tuotu valkohäntäkauris.

Haitallisia vieraslajeja pidetään yhtenä vakavimmista uhkista maailman luonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi ne voivat aiheuttaa suuria haittoja myös taloudelle. Arvioiden mukaan Suomessa on lähes 160 haitallista vieraslajia. Haittaa saattaa aiheutua niin viljelykarkulaisista, kuin myös luonnosta puutarhoihin kulkeutuneista tuholaisista ja taudeista.

Vieraslajiportaali on tärkeä osa kansallisen vieraslajistrategian toteutusta. Vieraslajistrategian toimenpiteiden avulla on tarkoitus torjua Suomessa jo olevien ja Suomeen mahdollisesti saapuvien uusien vieraslajien aiheuttamia riskejä ja haittoja. Vieraslajiportaalin havaintoilmoittimen kautta saatujen tietojen pohjalta voidaan tulevaisuudessa seurata esimerkiksi torjuntatoimien tehokkuutta ja suunnitella tulevaa torjuntatyötä. Myös vieraslajiportaalin lajikuvauksia tullaan lisäämään ja täydentämään.

Vieraslajiportaali kehitettiin vieraslajien hallintaa ja tietoisuuden lisäämistä koskevassa hankkeessa. Mukana työssä olivat Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Suomen ympäristökeskus SYKE, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Varsinais-Suomen ELY-keskus sekä Suomen luonnonsuojeluliitto. Hanketta rahoitti maa- ja metsätalousministeriö.

WWF: Apukinoskuutit liikkuvat vaarallisilla vesillä

966a0d6f-9913-413e-8057-2b1f8dde44ca

Kuutti Kuvaoikeudet: Juha Taskinen

Neljä apukinoksiin syntynyttä kuuttia sai seurantalaitteen tänä keväänä Pihlajavedellä. Kolme niistä on jo laajentanut elinpiiriään verkkorajoitusalueen ulkopuolelle, selviää Itä-Suomen yliopiston toteuttamasta tutkimuksesta. Kuuttien seurannassa kokeillaan tänä vuonna uutta tekniikkaa, jonka tarjoama aineisto on äärimmäisen tarkkaa.

Tutkimuksen erityishuomio kohdistuu siihen, miten kuuttien elinpiiri sijoittuu suhteessa verkkokalastusrajoituksiin.

”Kuutit aloittavat elinpiirinsä laajentamisen tyypillisesti toukokuun puolivälissä. Myös kaikki seurannassa olevat neljä apukinoskuuttia ovat lähteneet pesäluotonsa välittömästä läheisyydestä. Kuutit uiskentelevat laajoilla alueilla useiden kilometrien päässä syntymäpaikoiltaan. Kuutit viihtyvät nyt erityisesti rantavesissä, ja kolme kuuttia on jo käynyt verkkorajoitusalueen ulkopuolisilla alueilla”, kertoo tutkija Marja Niemi Itä-Suomen yliopistosta.

Seurannassa käytetään tänä vuonna uutta tekniikkaa. Yhdellä kuuteista on kevyt GPS-seurantalaite, jonka tarjoama aineisto on erittäin tarkkaa. Laitteen avulla saadaan ensimmäistä kertaa tietoa myös poikasten sukelluskäyttäytymisestä. Kolmea muuta kuuttia seurataan perinteisillä radiolähettimillä.

Yli 90 % saimaannorpan kuuteista syntyi tänä vuonna apukinoksiin poikkeuksellisen heikon lumitilanteen takia. Kolatut kinokset näyttävät tarjonneen vähintäänkin kohtuullisen suojan, sillä seurannassa olevat kuutit ovat normaalipainoisia ja hyväkuntoisia. Poikkeuksellisesta keväästä hengissä selvinneiden apukinoskuuttien suurin vaara ovatkin nyt verkot. Poikasten ensimmäisten itsenäisten viikkojen ajan suojaa tarjoaa verkkokalastuskielto, mutta se päättyy kesäkuun lopussa.

”Toivoisimme verkkojen jäävän naulaan myös rajoitusalueiden ulkopuolella ja rajoitusajan loputtua, jotta apukinoskuuttien hyvin alkanut taival saisi edelleen jatkua”, toivoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

Itä-Suomen yliopiston vetämä kuuttitutkimus toteutetaan osana Metsähallituksen koordinoimaa Saimaannorppa-Life-hanketta, jossa saimaannorpan suojelua edistetään monipuolisten toimenpiteiden, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.
Kalaverkkoja ja muita saimaannorpalle vaarallisia kalanpyydyksiä koskevia rajoituksia voi tarkastella osoitteessa norppakartta.wwf.fi.

Majavakannat lähes ennallaan

American_Beaver

Kanadanmajava (Castor canadensis)

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan euroopanmajavakanta on lähes ennallaan. Euroopanmajavien vähimmäismääräksi arvioidaan 2 400 yksilöä. Kanadanmajavia on vähintään 3 700, ja kanta on hieman pienentynyt vuonna 2010 tehdyn laskennan jälkeen. Kanadanmajava leviää kuitenkin länteen kohti euroopanmajavan levinneisyysaluetta.

Euroopanmajavan levinneisyysalue käsittää nyt melkein koko Satakunnan, osan Etelä-Pohjanmaata ja Rannikko-Pohjanmaan eteläosia. Euroopanmajavan levinneisyyden ydinalue Satakunnassa käsittää Kokemäenjokivarren Porista Kokemäelle ja toisaalta Porista pohjoiseen Merikarvian-Siikaisten alueelle. Myös Kankaanpään-Karvian alueella on melko paljon majavia, kun taas Satakunnan itäosissa niitä on vain vähän.

Kanadanmajavakanta on tihein Pohjois-Karjalassa sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa. Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa on kohtalainen kanta, kun taas Keski-Suomessa ja Oulussa kanta on harva. Myös Hämeessä majavien esiintyminen on vielä laikuittaista.

Euroopanmajava on pyyntiluvanvarainen, Suomen alkuperäiseen luontoon kuuluva riistaeläinlaji. Kanadanmajava on vieraslaji, joka on kansallisessa vieraslajistrategiassa luokiteltu haitalliseksi.

Majavalaskennat tehdään kolmen vuoden välein metsästäjien toimesta laskemalla aktiiviset talvipesät.

Lisätietoja RKTL:n verkkosivuilta: http://www.rktl.fi/riista/pienriista/majava/

Väitös Oulun yliopistossa: Siepot kopioivat joustavasti lajitovereidensa ja kilpailevien talitiaisten pesäpaikan valintoja

Halsbandschnaepper

Sepelsieppo (Ficedula albicollis) on pieni hyönteissyöjä, joka muistuttaa kirjosieppoa.

Kun sepelsiepot saapuvat muuttomatkaltaan Afrikasta, tarvitsevat ne tietoa elinympäristön laadusta valitakseen hyvän pesäpaikan. Tietoa ne voivat hankkia tutkimalla elinympäristöä itse, mutta se voi olla hidasta. Tiedon hankkiminen muilta yksilöiltä, ns. sosiaalisen informaation käyttö, voi olla nopeampi tie hyvän pesäpaikan löytämiseksi. Talitiaisen on aikaisemmin osoitettu olevan hyvä malli siepoille, koska sen pesäpaikkavaatimukset ovat samanlaiset ja talitiaiset paikkalintuina tuntevat elinympäristönsä hyvin.

Tämän väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että siepot käyttävät sosiaalista informaatiota joustavasti erilaisissa tilanteissa niin lajitovereiltaan kuin samoista pesäpaikoista kilpailevilta talitiaisilta. Aikaisin saapuvat siepot kopioivat talitiaisten pesäpaikan piirteitä, kun lajitovereita ei ole vielä saapunut. Myöhään saapuneet siepot taas kopioivat lajitovereitaan, kun niitä on enemmän kuin talitiaisia. Sieppoja aikaisemmin pesimään asettuvat talitiaiset puolestaan käyttävät sosiaalista informaatiota lajitovereiltaan. Talitiaiset pyrkivät myös valitsemaan pesäpaikakseen sellaisen linnunpöntön, jossa ei pesitty ollenkaan edellisenä vuonna, todennäköisesti välttääkseen vanhoissa pesissä asuvia vertaimeviä lintukirppuja.

Tässä väitöskirjatyössä näiden pönttölintujen sosiaalisen informaation käyttöä seurattiin asettamalla metsiköihin linnunpönttöjä, joissa lentoaukon ympärillä oli valkea muovinen kolmio- tai ympyräsymboli. Aikaisemmin pesimään asettuvien lintuparien pöntöille asetettiin aina jokaisessa tutkimusmetsikössä sama symboli, ja myöhemmin saapuville linnuille oli yhtä paljon kolmio- ja ympyräpönttöjä vapaana. Lintujen sosiaalisen informaation käyttö pystyttiin osoittamaan, jos myöhemmin saapuvat linnut valitsivat useammin sellaisen pöntön, jonka symboli oli sama kuin aikaisemmin pesivien lintujen symboli, kuin pöntön, jossa oli vastakkainen symboli.

Väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että nämä kololinnut käyttävät sosiaalista informaatiota, eli pyrkivät kopioimaan muiden lintujen päätöksiä hyvin joustavasti tehden erilaisia päätöksiä tilanteesta riippuen.  Sosiaalisen informaation käyttö edesauttaa linnun menestystä, koska näin lintu löytää nopeammin hyvän pesäpaikan. Valitsemalla tarkkaan ketä kopioida, välttävät linnut toistamasta huonosti menestyvien lintujen huonoja valintoja.

Väitöskirjan www-osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-0483-3

– – –

Filosofian maisteri Tuomo Jaakkonen väittelee Oulun yliopistossa 30.5.2014. Eläinekologian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Intra- and interspecific social information use in nest site selection of a cavity-nesting bird community (Lajinsisäinen ja lajienvälinen sosiaalisen informaation käyttö pesäpaikan valinnassa kololintuyhteisössä). Vastaväittäjänä toimii dosentti Heikki Helanterä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Arja Kaitala. Väitöstilaisuus alkaa Linnanmaalla Kuusamonsalissa (YB 210) kello 12.

Helsingin yliopisto: Lintujen maapesät viljelijän näkyville lämpökameran avulla

07d57450-85ff-4216-8c4a-61a2f96a5b10-main_image
Lämpökameran kuvaa töyhtöhyypän pesästä.
Tutkijat kehittävät Suomessa lämpökamerajärjestelmää, jolla viljelijä voisi havaita ja väistää ajoissa pelloilla pesivien lintujen pesät.

Monet lintulajit ovat sopeutuneet pesimään pelto- ja niittyaukeilla. Kun viljelymaille mennään yhä suuremmilla koneilla, maapesien havaitseminen ja niiden väistäminen on muuttunut hankalammaksi. Lintujen käytöstä seuraamalla pesän summittaisen sijainnin pystyy joskus päättelemään, mutta itse pesiä on usein mahdotonta havaita.

Lukuisten maassa pesivien lintujen pesät tuhoutuvatkin yleisesti viljelytoimenpiteiden vuoksi. Tuhoutuneiden pesien lukumäärää on vaikea arvioida, mutta noin kuukauden mittaiset pesinnät ajoittuvat yleensä pahasti pellon kevättöiden kanssa päällekkäin.

Tutkijaryhmä Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta ja Luonnontieteellisestä keskusmuseosta sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä haluaa löytää asiaan ratkaisun, joka suojaa lintuja ja samalla sallii viljelytoimien jouhevan jatkumisen. Tarkoitus on selvittää, voidaanko maapesät havaita luotettavasti lämpökameran avulla. Pesien tunnistus voi olla yksi mahdollisista lämpökamerasovellutuksista traktoriympäristössä. Vastaavaa tekniikkaa on hiljattain otettu käyttöön myös autoissa esimerkiksi hirvien havaitsemiseksi.

– Lämpökamerat voitaisiin kiinnittää maatalouskoneisiin ja säätää niin, että ne havaitsevat pesän. Pesässä istuvan linnun tai munien lämpötila on yleensä ympäristöä korkeampi. Seuraava looginen askel voisi olla sellaisen automaattisen järjestelmän rakentaminen, joka saa työlaitteen nousemaan ylös, kun lämpökamera havaitsee pesän, sanoo tutkija Andrea Santangeli Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta.

Ryhmä kokeilee lämpökameran tehokkuutta töyhtöhyypän kaltaisten, keskikokoisten viljelymailla pesivien lintujen pesien havaitsemisessa. Koejärjestelyt aloitettiin toukokuun alussa MTT:n maatilalla Vihdissä tutkimalla, miten helposti jalustoille sijoitetuilla erilaisilla infrapunakameroilla voi havaita tekopesiä eri ympäristö- ja sääoloissa. Pesiin sijoitettiin haudontalämpötilaan lämmitettyjä kanan ja viiriäisen munia.

Tänä keväänä tehtyjen ensimmäisten testien perusteella vaikuttaa siltä, että hetkelliset sääolosuhteet ja pesän sijoittuminen ympäröivän kasvillisuuden suhteen vaikuttavat merkittävästi siihen, miten helposti pesä erottuu lämpökameralla.

Kevään testien avulla haarukoidaan kuvaustekniikan reunaehtoja, joiden puitteissa menetelmästä olisi hyötyä peltoviljelylle ja pesinnälle. Tämän jälkeen kamerat laitetaan traktorin katolle, jotta nähdään, miten järjestelmä toimii käytännön viljelyoloissa. Kuvamateriaalin tietokoneanalyysit paljastavat, miten tarkasti järjestelmä pystyy erottamaan pesät hyvinkin erilaisissa olosuhteissa.

Tutkimuksessa on mukana monitieteinen tutkijaryhmä Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta ja Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta sekä MTT:stä. Soveltavaa biologiaa edustavat Edward Kluen ja Andrea Santangeli, maatalousteknologiaa ja täsmäviljelysovelluksia Hanna Huitu, Liisa Pesonen ja Jere Kaivosoja.

:KATSO VIDEO: Korkeasaaren Leijonaemo ja pennut ulkoilevat jo

Korkeasaari - Google Chrome_2014-05-23_15-56-45

Kuvaoikeudet: Korkeasaari

Korkeasaaren aasianleijonaemo on ulkoillut pentujensa kanssa ensimmäisiä kertoja tällä viikolla. Eläintarhaan lähipäivinä saapuvaa yleisöä pyydetään erityiseen huomaavaisuuteen Kissalaaksossa, jotta ensimmäistä pentuettaan hoivaava naarasleijona tuntisi ympäristönsä turvalliseksi.

Tarhan edustalla tulee liikkua hiljaa ja rauhallisesti, eikä aidatulle alueelle saa mennä. Emo ei myöskään pidä siitä, jos pentuja jäädään tarkkailemaan pitkäksi aikaa.

Löysitkö mehiläisparven? Parvia nappaavat tarhaajat ovat nyt kartalla

tunnista pölyttäjät

Mehiläinen sekoitetaan usein kimalaiseen ja ampiaiseen.

Mehiläiset ovat paikoin alkaneet jo parveilla. Parveiluaika on touko-kesäkuusta heinäkuun loppuun. Jos löydät mehiläisparven, ilmoita siitä parvia kiinniottavalle mehiläistarhaalle. Varmistathan myös, että kyseessä on varmasti mehiläiset, eikä esimerkiksi ampiaiset.

SML on listannut mehiläisparvia kiinniottavat tarhaajat kartalle. Sieltä avun tarvitsijan on helppo katsoa lähin auttava mehiläistarhaaja. Lista ja kartta löytyvät osoitteesta www.mehilaishoitajat.fi/parvien-kiinniottajat/. Jos et löydä listalta apua, voit ottaa yhteyttä Suomen Mehiläishoitajain Liittoon.

Parveilu on mehiläisille luonnollista

Parveilu on mehiläisille luontainen tapa lisääntyä. Parveillessa osa yhteiskunnasta tai koko pesällinen lähtee lisätilan hakuun ja uuden yhteiskunnan tekoon

Mehiläisparvi on näyttävä, satojen, jopa tuhansien mehiläisten muodostama pallo. Vaikka parvi voi vaikuttaa pelottavalta, parveilevat mehiläiset käyttäytyvät yleensä rauhallisesti, koska niillä ei ole pesää puolustettavaan. Parvi lennähtää usein esimerkiksi puun oksalle, kunnes uusi pesäpaikka on valittu tai tarhaaja hakee parven talteen.

Parven mukana lähtee yleensä ainakin puolet pesän mehiläisistä, ja mehiläistarhaajat pyrkivätkin estämään parveilun hoitotoimenpiteillään mm. antamalla mehiläisille lisää pesätilaa.

Mehiläinen sekoitetaan helposti ampiaisiin

Ennen kuin otat yhteyttä parven kiinniottajaan, varmista, että kyseessä on todella mehiläiset. Mehiläiset sekoitetaan helposti ampiaisiin ja monesti esimerkiksi mökillä pörräävät hyönteiset osoittautuvatkin ampiaisiksi.

Ampiaiset ovat mehiläisiä karvattomampia ja kapeampivyötäröisempiä. Ampiaiset rakentavat pallomaisen pesän puumassasta kun mehiläiset tekevät sen vahasta. Ampiaiset ovat myös kiinnostuneita ihmisten ruuasta toisin kuin mehiläiset, jotka keräävät vain mettä ja siitepölyä kukista.

Myös kimalainen sekoitetaan helposti mehiläisiin. Ne ovat suurempia ja karvaisempia kuin mehiläiset ja ne pesivät maan alla.

www.mehiläishoitajat.fi

www.mehilaishoitajat.fi/parvien-kiinniottajat/

Metsähallitus: Saimaannorppien pesintä onnistui odotettua paremmin – etsinnöissä löydetty lisää poikasia

Tutkimus

Kuvaoikeudet: Itä-Suomen yliopisto (UEF)

Lähes lumettoman talven vuoksi Saimaalla ei ollut luonnonkinoksia norppien pesintään. Synnytyspaikoiksi kolattiin 241 apukinosta, joista noin 90 % oli pesintäkäytössä. Poikkeuksellisen talven vuoksi pesäpaikoilla sukellettiin jäiden lähdön jälkeen varmistaen poikasten eli kuuttien syntymät. Tarkistuksien jälkeen Metsähallituksen luontopalvelujen löytämien kuuttien määrä on 58, joista 56 syntyi apukinoksiin.

Suojelumenetelmänä pesintäkinosten tekeminen onnistui odotettua paremmin. Ilman ihmisen apua kuuteista olisi pesäpoikasina todennäköisesti kuollut noin puolet. Nyt syntyneistä kuoli pesäpoikasina noin 16 %, mikä on lähes kaksinkertainen normaalitalveen verrattuna, arvioi suojelubiologi Jouni Koskela Metsähallituksesta.

Sukelluksien avulla saatiin kohtuullisen tarkka kuva saimaannorppakannan syntyvyydestä, 58 kuuttia vastaa viime vuosien keskiarvoa. Poikkeuksellinen talvi vaikutti norppiin. Synnytyspaikkojen muutoksia havaittiin useammalla alueella. Todennäköisesti synnyttäjät liikkuivat normaalia enemmän etsien pesintään soveltuvia kinoksia, kertoo ylitarkastaja Tero Sipilä.

Hankalin tilanne oli eteläisellä Saimaalla, mistä löydettiin vain neljä kuuttia. Poikkeuksellisen laajoista etsinnöistä huolimatta alueelta ei löydetty enempää eläviä kuutteja. Havaitsematta jäi ilmeisesti 3–4 synnytystä. Mahdollisesti osa eteläisen Saimaan naaraista synnytti avojäälle ja kuutit ovat menehtyneet, kertoo alueesta vastaava WWF:n pesälaskija Ismo Marttinen.

Vuonna 2014 syntyneiden poikasten havaittu määrä Saimaan vesialueittain

Laskennan mukaan Pihlajavesi ja Haukivesi ovat edelleen tärkeimpiä norpan lisääntymisalueita. Niillä havaittiin jälleen pääosa kuuteista.

Vesialue: poikaset
Pyhäselkä–Jänisselkä: 0  
Orivesi: 1   
Pyyvesi–Enonvesi: 2   
Kolovesi: 1
Joutenvesi: 4   
Haukivesi: 17  
Pihlajavesi: 21  
Puruvesi: 0   
Tolvanselkä–Katosselkä: 7   
Luonteri: 1   
Lietvesi: 1   
Petraselkä–Yövesi: 2   
Suur-Saimaa: 1   
Yhteensä: 58

Kuopion luonnontieteellinen museo: Kuopion museon näyttely nostaa esiin pölyttäjien merkityksen

kuopionmuseo-mehi

Mehiläinen on tärkeimpiä pölyttäjähyönteisiä. (Kuva: A & E Ylönen)

Kuopion luonnontieteellisessä museossa avautui keskiviikkona Pölyttäjät-näyttely. Näyttely esittelee pölyttäjien merkitystä arkielämäämme ja pohtii, miten käy sekä luonnolle että ihmiselle, jos pölyttäjien elinympäristöjen väheneminen jatkuu.

Kukkien mesi ja siitepöly houkuttelevat paitsi hyönteisiä, niin myös monia selkärankaisia eläimiä. Näihin kuuluvat esimerkiksi linnut ja lepakot.

Hyönteisistä tehokkaimpia pölyttäjiä ovat mesipistiäiset, joille on kehittynyt erityisiä siitepölyn kuljettamiseen sopivia rakenteita.

Yli kolmannes maailman viljelykasveista on riippuvainen pölyttäjähyönteisistä, erityisesti ihmisen kesyttämistä mehiläisistä. Ilman pölyttäjiä ruokavaliostamme puuttuisivat mansikat, tomaatit ja sitrushedelmät ja päältämme puuvillaiset vaatteet.

Näyttelyyn teeman mukaisesti kesän aikana järjestetään pölyttäjiin liittyviä oheistapahtumia. Tiistaina 10. kesäkuuta on Minustako mehiläishoitaja? -tilaisuus klo 17.30 (Kuopion museon kokoushuone, vapaa pääsy). Tällöin mehiläishoitaja Markku Puumalainen esittelee mm. mehiläisharrastuksen aloittamista.

Ei pelkkää hunajaa -elokuva esitetään Kino Kuvakukossa 18. elokuuta klo 18 (liput 8,50 e/6,50 e). Lisäksi 26. elokuuta järjestetään Pörräävät pölyttäjät -retki, jolla tutustutaan loppukesän pölyttäjähyönteisiin.

Pölyttäjät-näyttely on avoinna 27. syyskuuta asti (ti-la klo 10–17). Keskiviikkoisin klo 15 järjestetään Johdatus pölyttäjien maailmaan -opastuskierros, joka sisältyy museon pääsymaksuun (7,50 e/4,50 e, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi).

Lisätietoja

Kuopion museo

Kuopion luonnontieteellinen museo

:KATSO VIDEO: Korkeasaaressa hoidetaan villisian porsasta

Korkeasaari - Google Chrome_2014-05-21_15-28-48

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on hoidossa villisian porsas. Pahnueestaan eksynyt porsas etsi Sipoossa turvaa ihmisten keskuudesta ja pelastuslaitos toimitti eläimen Korkeasaareen. Villieläinsairaalassa ei ole ennen hoidettu villisikoja, mutta kahden viikon kuluessa pirteän potilaan paino on tuplaantunut oravanmaitokorvikkeella ja kauravellillä neljään kiloon.

Villisiat ovat laumaeläimiä ja muiden villisikojen puutteessa seurankipeä porsas hakeutuu ihmishoitajiensa läheisyyteen. Se on tottunut ihmisiin niin, että sen luontoonpalautus ei ole mahdollista. Porsaan onneksi Korkeasaareen on touko-kesäkuun vaihteessa tulossa uutena lajina villisikoja. Nyt porsaalle haetaan lupaa, jotta se saisi jäädä asumaan eläintarhaan kahden emakon seuraan. Porsaasta varttuisi aikuisena 200-kiloinen karju.

Villisika on Suomessa vielä melko harvinainen näky. Ensimmäiset kaakkoisrajan yli Venäjältä ja Baltiasta levinneet villisiat havaittiin 1970-luvulla. Nykyinen kanta on muutamia satoja yksilöitä. Villisika on kesysian kantamuoto ja niitä on elänyt Suomessa jo kivikaudella.