Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Saimaannorpan kuutti kuoli jälleen kalaverkkoon

Saimaannorpan kuutti kuoli jälleen kalaverkkoon. Kyseessä on kuudes kalanpyydyksiin kuollut saimaannorppa ja viides kuutti tänä vuonna. 

Itä-Suomen yliopiston radioseurannassa ollut saimaannorpan kuutti löytyi tänään kuolleena kalaverkosta Saimaan Pihlajavedellä. Pyydyksen omistava kalastaja ilmoitti itse tapauksesta välittömästi Itä-Suomen yliopiston tutkijoille.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo on julkisuudessa kertonut, että saimaannorpan nykyisten suojelutoimenpiteiden toimivuutta tullaan selvittämään, kun nykyisille asetuksille aletaan syksyllä valmistella jatkoa.

”On hienoa, että ministeri Orpo on lähes ensi töikseen tarttunut saimaannorpan suojeluun. Kannustamme ministeriä voimakkaasti siihen, että harkittaisiin verkkokalastusta koskevan kiellon laajentamista sekä alueellisesti että ajallisesti”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder .

”Norpan poikaset selvisivät lauhasta talvesta paljolti ihmisten kolaamien apukinosten turvin, mutta kuuttien selviytyminen on turvattava myös kesällä. Nykyisten asetusten voimassaoloaikana on saatu valitettavan paljon näyttöä siitä, että keväisen verkkokiellon pidentäminen on välttämätöntä”, Rohweder toteaa.

Nykyiset kalanpyydyksiä koskevat asetukset saimaannorpan suojelemiseksi umpeutuvat keväällä 2016.

Tänään verkkoon kuollut kuutti löytyi verkkokalastusta koskevan ns. pyydystyyppiasetuksen alueen ulkopuolelta. ”Saimaannorpan poikaset kalastavat nyt aktiivisesti. Valitettavasti näyttää siltä, että ahvenen ja kuhan verkkokalastajat liikkuvat kuuttien kanssa samoilla alueilla. Erityisesti lahdet ovat kuuttien suosiossa”, kertoo yliopistotutkija Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopistosta.

Itä-Suomen yliopiston vetämä kuuttitutkimus toteutetaan osana Metsähallituksen koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta, jossa saimaannorpan suojelua edistetään monipuolisten toimenpiteiden, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.

Tutkimuksen erityishuomio kohdistuu siihen, miten kuuttien elinpiiri sijoittuu suhteessa verkkokalastusrajoituksiin. Tutkimustietoa hyödynnetään saimaannorpan suojelussa.

WWF: Villin lohen suojelun vastustamiselle ei ole perusteita

Itämeren villin lohen suojelussa on otettu selviä edistysaskelia. Esimerkiksi Tornionjokeen on noussut kutemaan lohia ennätystahtia suojelutoimenpiteiden kiristämisen ansiosta. WWF Suomi pitää tärkeänä, ettei hyvältä tieltä poiketa tulevina vuosina. Itämeren villin lohen tilasta ja tulevaisuudesta keskusteltiin WWF:n SuomiAreenassa järjestämässä paneelissa.

Useat Itämeren villit lohikannat olivat 1990-luvulla tuhon partaalla jokien patoamisen ja liikakalastuksen takia. Tänä vuonna lohia on noussut kutemaan Tornionjokeen ennätystahtia, jo yli 80 000 yksilöä.

”Pääsyy positiivisiin uutisiin on se, että suojelutoimenpiteitä on kiristetty ja kalastuskiintiöitä muutettu kestävämpään suuntaan. Tämä osoittaa selvästi, ettei suojelutoimenpiteitä pitäisi vastustaa”, WWF:n meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen sanoi paneelissa.

Kalastuskiintiöt ovat aiemmin ylittäneet tutkijoiden suositukset jopa kaksinkertaisesti.

”Viime vuosina on vihdoin päätetty kiintiöistä, jotka ovat lähempänä tutkijoiden suosituksia. Lohella on mahdollisuus nousta pois WWF:n kalaoppaan punaiselta listalta, kun sen ylikalastus lopetetaan. Tämä olisi positiivista myös ammattikalastajien kannalta”, Vilhunen totesi.

”Olennaista on, että hoidetaan lohikannat hyvään kuntoon. Siitä hyötyisivät kaikki”, Maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikön päällikkö Risto Lampinen summasi.

Suomessa oli ennen 34 jokea, joihin villi lohi nousi kutemaan. Niistä lähes kaikki on kuitenkin padottu.

”Tornionjoki ei pysty yksin tuottamaan samanlaisia määriä lohta kaikkien kalastettavaksi. Kalateiden rakentaminen padottuihin jokiin olisi tässä keskiössä. Siihen pitäisi löytyä sekä tahtoa että rahaa”, Vilhunen sanoi.

Lohen arvostus saatava nousuun

”Itämeren villin lohen liian alhainen hinta on yhä edelleen iso epäkohta. Tästä pitäisi löytyä yhteinen sävel. Lohen arvostus kalojen kuninkaana tulisi saada kaikkien osapuolten yhteisellä hankkeella kasvuun. Villin lohen tulisi olla luksustuote. Tällöin merikalastajatkin saisivat pienemmästä kalamäärästä paremman tuoton”, Vilhunen sanoi.

”Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että Itämeren villi lohi löytyy edelleen RKTL:n uhanalaisten lajien listalta. Uhanalaista kalaa ei pidetä tarpeeksi isossa arvossa. Moni tuskin ostaisi kaupasta uhanalaista nisäkästä”, huomautti paneeliin osallistunut näyttelijä ja vapaa-ajankalastaja Jasper Pääkkönen .

Paneeliin osallistuivat lisäksi ammattikalastaja Heikki Salokangas , Helsingin yliopiston professori Hannu Lehtonen ja Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtaja Kalervo Aska . Keskustelun juonsi toimittaja Markus Liimatainen .

SuomiAreena on Porissa 12.–19.7.2014 järjestettävä yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma, jonka pääteemana on tänä vuonna asuminen ja ympäristö. SuomiAreenan pääjärjestäjiä ovat MTV ja Porin kaupunki.

Tampereen teknillinen yliopisto: Robottikala varmistaa, että Itämeren kalakanta voi hyvin

p072421

Professori Maarja Kruusmaa Tallinnan teknillisessä yliopistossa vastaa kalan robotiikasta, TTY:ssä kehitetään sen kylkiin painesensoreita. Kuva: Jelena Pljonkina
– Kalan ulkoilutus on varsin hikistä puuhaa, toteaa tutkija Joni Kämäräinen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Toistaiseksi tutkijat vielä ”taluttavat” robottikalaa kepin tai vaijerin päässä, mutta ennen pitkää kala oppii uimaan itsenäisesti Euroopan jokien voimalaitosten lähellä. Uintimatkoillaan robottikalaa kiinnostaa erityisesti, selviävätkö oikeat kalat voimalaitosten lähettyville rakennettujen kalareittien läpi.

– Kestävät kalakannat Itämerellä edellyttävät, että kalat pääsevät jokisuille kutemaan. Sitä ennen niiden on selvittävä padottujen jokien kalaportaista, joiden virtauksille ne ovat herkkiä, Kämäräinen kertoo.

– Jos kaloille rakennetut väylät eivät toimi, kalat eivät pääse vaeltamaan luontaisia tuhansien vuosien aikana muodostuneita reittejään. Ekosysteemi kärsii, kun syntyy kalakato, ja saatamme jopa menettää jotain lajeja. Ruokakalojen osalta se vaikuttaa myös ihmiseen: kalaa ei

Robottikala polskii vielä vaijerin päässä Tallinnan teknillisen yliopiston koealtaassa. Kun tamperelaiset, virolaiset ja saksalaiset tutkijat saavat työnsä valmiiksi, ui se Itämereen laskeviin jokiin varmistamaan, että sen oikeat kaverit löytävät helposti Itämereen ja kalakanta säilyy.

– Kalan ulkoilutus on varsin hikistä puuhaa, toteaa tutkija Joni Kämäräinen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Toistaiseksi tutkijat vielä ”taluttavat” robottikalaa kepin tai vaijerin päässä, mutta ennen pitkää kala oppii uimaan itsenäisesti Euroopan jokien voimalaitosten lähellä. Uintimatkoillaan robottikalaa kiinnostaa erityisesti, selviävätkö oikeat kalat voimalaitosten lähettyville rakennettujen kalareittien läpi.

– Kestävät kalakannat Itämerellä edellyttävät, että kalat pääsevät jokisuille kutemaan. Sitä ennen niiden on selvittävä padottujen jokien kalaportaista, joiden virtauksille ne ovat herkkiä, Kämäräinen kertoo.

– Jos kaloille rakennetut väylät eivät toimi, kalat eivät pääse vaeltamaan luontaisia tuhansien vuosien aikana muodostuneita reittejään. Ekosysteemi kärsii, kun syntyy kalakato, ja saatamme jopa menettää jotain lajeja. Ruokakalojen osalta se vaikuttaa myös ihmiseen: kalaa ei ehkä riitä enää lautaselle.

Robottikala mittaa ja arvioi monimutkaisia veden virtauksia

Painetieto kertoo veden virtauksista kalan ympärillä. Oikea kala käyttää tätä tietoa navigointiin ja liikkumiseen. Robottikala nagivoi kylkiensä painesensoreiden avulla. Ne antavat sille tietoa ympäristöstä, veden virtauksista, tiellä olevista esteistä tai ahtaista paikoista. Jos robottikala antureillaan aistii ristiriitaista tietoa ihmisen rakentamissa väylissä, eivät oikeatkaan kalat osaa liikkua niitä pitkin. Joni Kämäräinen ja tutkijatohtori Nataliya Strokina tutkimusryhmineen kehittävät näitä painesensoreita Tampereen teknillisen yliopiston signaalinkäsittelyn laitoksella.

– Kalalla on tarkoitus tuottaa Euroopan joista ja erityisesti keinotekoisista kalareiteistä mittaustietoa hyvinkin pian. Toivottavasti siitä tulee tärkein mittaustapa seuraavan parin vuoden sisään. Tästä teknologiasta voidaan kehittää vientituote maailmanmarkkinoille.

Robottikalaa kehittävät Tampereen ja Tallinnan teknilliset yliopistot sekä saksalainen hydrauliikkaan erikoistunut Ecohydraulic Engineering GmbH. Tallinnan teknillisen yliopiston biorobotiikan keskuksen vetäjä professori Maarja Kruusmaa tutkimusryhmineen vastaa robotiikasta. Saksalaisyritys sje Ecohydraulic Engineering GmbH hyödyntää kehitettävää teknologiaa tuotekehitykseensä. Hankkeessa on mukana myös kalabiologeja, joiden mukanaolo Joni Kämäräisen mukaan on välttämätöntä.

– Ilman heitä meille ei olisi tullut mieleenkään, että robottikalamme pyrstön tulee rakentua kahdesta osasta ja kahdesta eri materiaalista, jotta se olisi mahdollisimman aidon oloinen.

Kolmivuotinen Fishview-projekti on puoliksi EU:n ja puoliksi Suomen Akatemian rahoittama, ja sen kokonaisrahoitus on puoli miljoonaa euroa. Projekti kuuluu EU:n Bonus-projekteihin, joissa on mukana eurooppalaisia tutkimuslaitoksia ja yrityksiä, ja joilla pyritään saamaan Itämerestä puhtaampi ja tuottavampi.

Radiolähetinkuutti kuoli kalaverkkoon

Itä-Suomen yliopiston radioseurannassa ollut saimaannorpan naaraskuutti on kuollut kalaverkkoon Saimaan Pihlajavedellä. Seurannassa on edelleen kolme kuuttia, joiden avulla selvitetään norpan poikasten liikkumista. 

Kyseessä on jo viides kalanpyydyksiin kuollut saimaannorppa ja neljäs kuutti tänä vuonna.

”Saimaannorpan poikaset ovet vielä heinäkuussakin pieniä ja kokemattomia. Jättämällä verkot naulaan vielä loppukesälläkin voivat Saimaalla kalastavat taata kuuteille turvallisen kasvuympäristön” sanoo tutkija Miina Auttila Itä-Suomen yliopistosta.

”Tämäkin valitettava tapahtuma on osoitus siitä, että kevätaikainen verkkokalastuskieltoaika ei ole riittävän pitkä kuuttien suojelemiseksi kalanpyydyskuolleisuudelta” toteaa suojelujohtaja Jari Luukkonen WWF Suomesta.

”Jokainen verkko on norpalle riski, ja varmin keino auttaa norppaa on nostaa verkot kokonaan pois Saimaasta”, Jari Luukkonen lisää. WWF julkisti asiaa edistääkseen juhannuksen jälkeen  Olen norpan ystävä – en kalasta verkoilla  -diplomin. Sen saa, kun sitoutuu kalastamaan norppaystävällisillä pyyntimenetelmillä Saimaan alueella.

Itä-Suomen yliopiston vetämä kuuttitutkimus toteutetaan osana Metsähallituksen koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE -hanketta, jossa saimaannorpan suojelua edistetään monipuolisten toimenpiteiden, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.

Tutkimuksen erityishuomio kohdistuu siihen, miten kuuttien elinpiiri sijoittuu suhteessa verkkokalastusrajoituksiin. Tutkimustietoa hyödynnetään saimaannorpan suojelussa.

Metsähallituksen kannanseurannan mukaan aiemmin tänä vuonna pyydyksiin ovat menehtyneet seuraavat norpat:

  • 9.2. 0,17 mm verkkoon jäänyt 35,5-kiloinen nuori norppa oli ympäri vuoden voimassa olevan pyydystyyppiasetusalueen ulkopuolella, mutta keväisen verkkokalastusasetuksen alueen sisäpuolella.
  • 24.5. kangaskatiskaan jäänyt 20-kiloinen kuutti oli molempien asetusalueiden (pyydystyyppiasetus, keväinen verkkokalastusasetus) ulkopuolella.
  • 5.6. 0,17 mm verkkoon jäänyt 17-kiloinen kuutti oli pyydystyyppiasetuksen alueen sisäpuolella, mutta keväisen verkkokalastusasetuksen alueen ulkopuolella.
  • 27.6. kangaskatiskaan (nielun halkaisija 19 cm) jäänyt 18-kiloinen kuutti oli molempien asetusalueiden sisäpuolella.

Metsähallitus: Maakotkien pesintätulos tänä vuonna erittäin hyvä

800px-GoldenEagle-Nova

 

Kuvaaja: J. Glover – Atlanta, Georgia

Metsähallituksen kesällä tekemissä pesätarkastuksissa todettiin yli 300 asuttua maakotkareviiriä. Pesinnät onnistuivat erittäin hyvin, ja pesätarkastuksissa löydettiin ainakin 190 rengastusikäistä poikasta.

Erityisen hyvä pesintätulos oli Itä- ja Etelä-Lapissa sekä Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Lapissa pesintätulos oli keskinkertainen, mutta Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla heikko.  Leuto viime talvi ja hyvä ravintotilanne ovat tärkein syy hyvään pesintätulokseen.

Suomessa tunnetaan noin 490 maakotkareviiriä, ja niistä on ollut asuttuina viimeisen viiden vuoden aikana 440 reviiriä. Tunnetuista reviireistä noin 80 prosenttia on Lapin maakunnassa ja noin 90 prosenttia poronhoitoalueella. Vuoden aikana on löydetty kymmenkunta uutta kotkareviiriä. Metsähallitus maksaa ilmoittajalle seurannalle aiemmin tuntemattomasta maakotkan pesästä 100 euron löytöpalkkion.

Maakotkan pesätarkastuksesta ja maakotkan porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimista töistä vastaa Metsähallituksen luontopalvelut. Huomattavan osan maastotöistä tekevät ympäristöministeriön tähän tehtävään valtuuttamat vapaaehtoiset lintuharrastajat.

Lisätietoa:

Lue lisää maakotkasta ja sen pesintätuloksista sekä lajin suojelijoiden työstä.

:KANNANOTTO: BirdLife Suomi tyrmää valkoposkihanhien vähentämisen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvaaja: Kerttu Vali

BirdLife Suomi ei pidä perusteltuna näkemyksiä, joiden mukaan Suomen valkoposkihanhikanta on kasvanut liian suureksi ja lintuja tulee niiden aiheuttamien ongelmien vuoksi vähentää.

Valkoposkihanhikannan kasvua seurataan Suomessa tarkasti. Pääkaupunkiseudulla pesii noin 1300 paria, ja koko Suomen kanta lienee tällä hetkellä noin 5000 paria. Pääkaupunkiseudun kanta saavutti huippunsa vuonna 2009, jonka jälkeen hanhien määrä ei ole enää kasvanut. Samoin on käymässä Turun seudulla. Ihmistä ei siis tarvita kannankasvua pysäyttämään.

Valkoposkihanhien on hiljattain uutisoitu aiheuttavan terveysriskin. Se, että lintujen ulosteista löytyy taudinaiheuttajia, ei kuitenkaan ole uusi tieto. Esimerkiksi kampylobakteereita esiintyy useimmilla luonnonvaraisilla lintulajeilla. Tartunta linnuista ihmiseen on silti epätodennäköinen, eikä tapauksia Suomesta tunneta.

Rauhoitetunkin eläinlajin vähentämiseksi voidaan myöntää poikkeuslupia, jos laji aiheuttaa esimerkiksi vakavaa taloudellista vahinkoa. Mielipide, että lintuja on liikaa, ei sen sijaan ole peruste tappolupien myöntämiselle. BirdLife Suomen mukaan valkoposkihanhien yleinen vähentäminen ei ole missään tilanteessa oikea tai toimiva ratkaisu, vaan lintuja pitää torjua siellä, missä mahdolliset vahingot aiheutuvat.

BirdLife Suomi muistuttaa, että lintujen tappaminen tai niiden pesintöjen tuhoaminen on lainsäädännön mukaan viimeinen vaihtoehto ongelmien ratkaisemiseksi. Ensin on etsittävä ja kokeiltava muita keinoja.

LISÄTIETOJA:

Valkoposkihanhiseuranta (Suomen ympäristökeskus)

Laiton valaanliha saa yhä kulkea EU:n satamien kautta – SEA LIFE -akvaariot ja kansainvälinen valaidensuojelujärjestö WDC kampanjoivat EU-lainsäädännön porsaanreiän tukkimiseksi

c7533e5b-e079-401e-85a0-6411ed646ee2-main_image

 

Valaskuva SEA LIFE/Jouni Jaakkola.

Lähes 30 vuotta sitten voimaan astunut kansainvälinen valaanpyyntikielto herättää yhä ristiriitaisia tunteita. Norja ja Islanti eivät tunnusta Kansainvälisen valaanpyyntikomission (IWC) sopimusta lainkaan, vaan harjoittavat kaupallista pyyntiä täysin avoimesti.

”Tieteellisistä tutkimuksista” aasialaisten ruokapöytiin

IWC:n jäsenvaltioista Japani on aktiivisesti ajanut valaanpyyntikiellon kumoamista ja puolustellut valaansyöntiä kulttuuriinsa kuuluvana kulinaarisena perinteenä. Valaanpyyntikomission sopimus ei poissulje tutkimuskäyttöä, joten japanilaiset valaat on perinteisesti pyydystetty ”tieteellisiin tarkoituksiin”. Japani ei ole kuitenkaan salaillut sitä, että pyydettyjen valaiden liha päätyy lopulta ruokapöytiin.

Vuonna 2012 Etelä-Korea ilmoitti aloittavansa tieteellisen valaanpyynnin naapurivaltionsa Japanin esimerkkiä seuraten. Aiemmin korealaiset ovat kaupanneet ainoastaan kalaverkkoihin hukkuneita valaita.

Vuonna 2010 Australia vei Japanin niin kutsutun tieteellisen valaanpyynnin YK:n alaiseen tuomioistuimeen. Haagin kansainvälinen tuomioistuin päätti viime maaliskuussa, ettei riittävää näyttöä tutkimustyöstä ole, ja Japanin on lopetettava valaanpyynti Antarktiksella. Japani kuitenkin jatkaa valaanpyyntiä Tyynenmeren luoteisosissa ja rannikkovesillä, joita tuomioistuimen päätös ei koske.

Japani oli päätökseen pettynyt, mutta lupasi julkisuudessa noudattaa sitä. Kuitenkin jo kesäkuussa Japanin pääministeriShinzo Abe pyörsi alkuvuoden lupaukset ilmoittamalla tähtäävänsä kaupallisen valaanpyynnin aloittamiseen.

Eurooppalainenkin porsaanreikä tukittava

Euroopan Unionin alueelta löytyy paikallisempikin porsaanreikä: Vaikka valaan myynti ja maahantuonti on yksiselitteisesti kiellettyä koko EU:n alueella, on näiden uhanalaisten eläinten lastaaminen täysin sallittua. Suurin osa vientiin menevistä valastuotteista kulkee siis täysin laillisesti EU:n läpi kohti Aasiaa. Islannin ja Norjan valaanpyytäjien lähetykset kulkevat muun muassa Southamptonin, Rotterdamin ja Hampurin satamien kautta. Satamat veloittavat valaanlihakuljetuksista satamamaksuja, joten käytännössä EU on epäsuorasti mukana kyseenalaisessa valasbisneksessä.

Suomessa kaikkien valasta sisältävien tuotteiden maahantuonti kaikkialta, myös muista EU-maista, on kielletty kansallisessakin lainsäädännössä.

”Valitettavan usein suomalaisetkin kuvittelevat, että esimerkiksi islantilaista valaanlihaa saa tuoda tuliaisiksi”, kommentoi Helsingin Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin.

Harhakäsitys syntyy helposti, sillä valaanlihaa on tarjolla esimerkiksi islantilaisen Keflavikin lentokentän matkamuistomyymälöissä. Turistilla ei välttämättä käy mielessä, että matkamuiston tuonti kotimaahan saattaa olla rikos. Kielletty valaanliha tai -rasva saattaa olla tuotteessa myös ostajan huomaamatta, sillä valasta käytetään monien tuotteiden raaka-aineena. Yllättävimpiin valasta sisältäviin tuotteisiin lukeutuvat muun muassa eräät koiranruoat, moottoriöljyt ja oluet.

Valasskandaaleja Euroopassa

Tammikuussa Berliinin Green Week -ruokatapahtumassa syntyi ympäristöjärjestöt raivostuttanut skandaali, kun yksi näytteilleasettajista myi osastollaan marinoitua lahtivalasta kahden euron suupala-annoksina. Julkisuudessa näytteilleasettajat kommentoivat, etteivät ymmärtäneet valaanlihan olevan kiellettyä. Tekijöitä syytetään paitsi myynnistä, myös lihan maahantuonnista. Rahallisten korvausten lisäksi epäillyt voivat saada jopa viisi vuotta vankeutta.

Ennen EU:n aikaa, kesäkuussa 1988 Helsingin Länsisatamaan saapui 200 tonnia islantilaista valaanlihaa, jonka lopullinen määränpää oli Japani. Valaanliha palautettiin kuitenkin Islantiin. Tämän jälkeen Suomen satamissa ei vastaavaa valaanlihakohua ole nähty.

Lainsäädäntöä järkeistettävä pikaisesti

Kansainvälinen yleisöakvaarioketju Sea Life ja WDC (Whale and Dolphin Conservation) työskentelevät yhteistyössä lain tiukentamiseksi. Organisaatioiden yhteisenä tavoitteena on sulkea porsaanreikä, joka mahdollistaa valaanlihan kuljettamisen sen markkina-alueille, lähinnä Japaniin. Euroopan parlamentille osoitetun vetoomuksen voi allekirjoittaa paikan päällä Merimaailmassa tai Sea Lifen ja WDC:n verkkosivuilla.

”Haluamme, että porsaanreikä suljetaan ja valvontaa tiukennetaan”, kommentoi Dernjatin. ”Jos rahtikuljetukset EU:n alueella saadaan päättymään, valaanlihan kuljettaminen muuttuu huomattavasti nykyistä vaikeammaksi, osittain jopa mahdottomaksi. Lentorahti ei korkean hintansa vuoksi ole vakavasti otettava vaihtoehto. Sitä paitsi useimmat lentoyhtiöt ovat jo julkisesti kieltäytyneet valastuotteiden kuljettamisesta.”

Suomelle uusi kalalaji valkoevätörö löytyi Saimaan kanavalta

toro-ylla-ja-valkoevatoro-alla-20140617-5sc_0188_photo-lauri-urho

Törö, Gobio gobio (yllä) ja valkoevätörö, Romanogobio albipinnatus (alla). Kuva: Lauri Urho

Saimaan kanavalta on saatu vieraskalalaji valkoevätörö (Romanogobio albipinnatus), jota ei ole ennen tavattu Suomessa. Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevista joista kotoisin oleva valkoevätörö on pohjalla elävä särkikala, joka pienen kokonsa takia harvoin jää normaaleihin kalanpyydyksiin. Kalataloudellista merkitystä valkoevätöröllä tuskin tulee olemaan, ja sen mahdollisista vaikutuksista ravintoverkkoon tiedetään vasta myöhemmin.

Valkoevätörö muistuttaa paljon kotimaista töröä, jota on osassa etelä-, lounais- ja länsirannikkomme jokia, muutamissa järvissä sekä itäisen Suomenlahden saaristossa. Valkoevätörön evät ovat jokseenkin vaaleat verrattuna törön pilkkurivien kirjailemiin selkä- ja pyrstöeviin. Myös pyrstönvarressa, viiksien pituudessa ja ruumiin mittasuhteissa on pieniä eroja.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vieraslajitutkimuksissa kävi ilmi, että 2000-luvulla oli tehty uusia havaintoja valkoevätöröstä kaukana lajin alkuperäisestä alueesta, muun muassa Puolassa, Saksassa sekä Venäjällä aina Suomenlahden perukkaa myöten. Erikoistutkija Lauri Urho alkoi muutama vuosi sitten kysellä mahdollisista poikkeavista töröesiintymistä.

– Kesän 2014 alussa saimme näytteeksi Lappeenrannan Urheilukalastajat ry:n puheenjohtaja Pekka Turusen talteen ottaman ”törön”, joka oli tarttunut onkikilpailussa koukkuun, Urho kertoo.

Tarkemmissa tutkimuksissa se paljastui valkoevätöröksi, kalalajiksi, jota ei aikaisemmin ole Suomesta määritetty. Urholla on itsellään jo aiempaa kokemusta uusien kalalajien löytämisestä, sillä hän löysi hopearuutanan vuonna 2005.

Valkoevätörön saapumisvuosi jää arvoitukseksi, eikä vielä tiedetä, kuinka laajalla alueella sitä esiintyy. Itämereen kaakon suunnasta laskeviin jokiin on Venäjällä tehty kanavilla vesitieyhteyksiä, myös esimerkiksi Volgan vesistöalueelle, mistä valkoevätörö on lähtöisin. Ihminen on näin luonut valkoevätörölle ja muillekin kaloille mahdollisuuden laajentaa elinaluettaan.

Uusien kalalajien löytyminen on Suomessa harvinaista, joskin aiemmin 2000-luvulla maahamme on jo vakiintunut kaksi vieraslajia, hopearuutana ja mustatäplätokko. Viime vuosisadalla maahantuoduista kaloista onnistuivat lisääntymään allikkosalakka, piikkimonni, puronieriä ja sekä muutamassa paikassa viisipiikki, karppi ja kirjolohi.

Valkoevätörön löytyminen kyseenalaistaa ainakin osan itäisen Suomenlahden ja kaakkoisen rannikkoseudun aiemmista töröhavainnoista. Lajit voivat elää myös samalla vesialueella. RKTL toivoo lisää näytteitä ja havaintoilmoituksia uudesta lajista sekä valokuvat kalasta sivulta ja altapäin. Havainnot ja kuvat voi lähettää vieraslajien havaintolomakkeella http://www.riistakala.info/vieraslajit/index.php?page=5.

Amur Leopard and Tiger Alliance: Korkeasaaren Kissojen Yölle kiitosta

kissojenyo

Lumileopardin ruokinta Kissojen Yössä. Kuva: Susanna Rinnevuori/ Korkeasaaren eläintarha.

Korkeasaaren eläintarha ja Kissojen Yö -tapahtuma saivat kiitoksia vasta ilmestyneessä Amur Leopard and Tiger Alliancen vuosiraportissa. ALTA koordinoi amurinleopardien ja amurintiikerien suojeluprojekteihin kerättyjä varoja, joista suomalaiset lahjoittivat viime vuonna 23 prosenttia. Korkeasaari on suurin yksittäinen ALTA:n tukija, jota ilman ainakin yksi pitkäaikaisista kenttäprojekteista olisi jouduttu lakkauttamaan.

Kissojen Yö järjestetään Korkeasaaressa syyskuun kahtena ensimmäisenä perjantaina, 5.9. ja 12.9. Eläintarhassa vietetään puoleen yöhön saakka AMUR-festareita. Korkeasaaren Teatteri tuo lavalle nuorisomusikaalin – kaikki esiintyjät tukevat suojelutyötä. Jesse KaikurannanJujun,RistonKengurumeiningin ja muiden artistien lisäksi illan päätähtiä ovat hämärän aikaan aktivoituvat kissapedot.

Tapahtumaan voi ostaa lippuja ennakkoon Korkeasaaren verkkokaupasta. Ennakkolipun hinnasta 2 euroa lahjoitetaan Amurin kissapetojen suojeluun. Suojeluvaroja kerrytetään myös suojelutekstareilla, keräyslippailla ja AMUR-tuotteiden myynnillä.

Amurinleopardi on maailman harvinaisin kissapeto. Niitä on luonnossa vain noin 40 yksilöä. Kannan kehitys on vihdoin kääntynyt kasvuun. Amurintiikereitä elää luonnossa noin 450 yksilöä. Kanta on runsastunut suojelutoimien ansiosta. Molemmat pohjoiset kissapedot elävät Venäjän Kaukoidässä. Myös Kiinan puolella on havaittu molempia lajeja.

Lisää aiheesta:

Korkeasaaren uutinen

Suomen luonnonsuojeluliitto: Luonnonsuojeluliiton norppalähettiläät kiertävät Saimaalla

norppala-cc-88hettila-cc-88a-cc-88t-kuva

SLL / Kaarina Tiainen

Suomen luonnonsuojeluliiton kesänorppalähettiläät kiertävät heinäkuun alusta alkaen Saimaan alueen toreja ja kesätapahtumia. Lähettiläät esittelevät yleisölle saimaannorpan elämää ja Saimaan luontoa, opastavat norppaturvalliseen kalastukseen sekä myyvät norppa-aiheisia tuotteita.

Kesänorppalähettiläät toimivat Savonlinnasta käsin. Heidät voi nähdä kesätapahtumissa norppatoriteltan kanssa kaikissa Saimaan alueen maakunnissa, useimmin Etelä-Savossa. Ensimmäisen kerran heidät on mahdollista tavata Savonlinnan torilla tiistaina 1.7.

– On hauska lähteä kiertämään tapahtumia kesäisen kauniissa Suomessa. Odotamme mielenkiintoisia keskusteluja asukkaiden ja matkailijoiden kanssa Saimaasta ja norpasta. Haluamme myös kuulla kokemuksia ja mielipiteitä norpasta ja sen suojelusta. Tarkoitus on olla liikkeellä iloisella ja rennolla mielellä, kertoo norppalähettiläs Pyry Pihlasvaara.

– On tärkeää levittää tietoa norppaturvallisesta kalastuksesta. Meiltä voi tulla muutenkin kysymään vinkkejä, miten elää norpan kanssa sopusoinnussa tai miten voi halutessaan tukea saimaannorpan suojelutyötä, toinen norppalähettiläs Raija Savikko täydentää.

Norppalähettiläät ovat osa EU:n tukemaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta. Autovuokraamo Hertz tarjoaa lähettiläiden käyttöön norppatunnuksilla varustetun auton. Hankkeessa levitetään laajalti tietoa Saimaasta ja sen norpasta alueen asukkaille ja kesävieraille. Erityisesti opastetaan norppaturvalliseen kalastukseen. Samalla lisätään ymmärrystä, miksi on tärkeää välttää saimaannorpan sukupuutto ja mitkä ovat tehokkaimmat suojelukeinot.

Norppalähettiläiden lisäksi Suomen luonnonsuojeluliitolla on toripaikka Savonlinnan torilla heinäkuun ajan. Myös tästä pisteestä jaetaan joka arkipäivä tietoa saimaannorpasta.

– Saimaannorppa on Saimaan rannoilla asuville ja siellä liikkuville ihmisille erittäin tärkeä eläin. Sen näkeminen on elämys, ja se symboloi meille puhdasta ja erämaista luontoa. Meillä on mahdollisuus säilyttää norppa elävöittämässä Saimaan luontoa myös tuleville sukupolville, vetoaa saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen.

Taustaa:

Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen nisäkäs, jonka suojeluvastuu on suomalaisilla. Norppakanta on edelleen noin 300 yksilöä ja sukupuuton partaalla. Pahin yksittäinen norppakantaa verottava tekijä on kalanpyydyskuolleisuus, erityisesti verkkokalastus. Vuonna 2011 tiukentuneet kalastusrajoitukset ovat auttaneet mutta eivät ole olleet riittäviä. Viime vuonna tietoon tuli viisi varmaa kalanpyydyskuolemaa. Tänä vuonna ennen heinäkuuta pyydyskuolemia on ollut jo kolme. Todellinen kuolleisuus on huomattavasti suurempi.

– Norppalähettiläiden kesäkalenteri:
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/norppa-ymparistokasvatuksessa/norppalahettilaat/LIFE-kesanorppalahettilaat