Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Venäjän Karjalassa hieman enemmän metsäpeuroja kuin Suomessa

Korkeasaari - Google Chrome_2014-05-21_15-24-50

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2012) Helsinki Zoo archives

Karjalan tutkimuskeskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän lentolaskennan mukaan Venäjän Karjalassa on enintään 2 400 metsäpeuraa. Suomessa metsäpeuroja on noin 1 900. Karjalan metsäpeurakanta on pienentynyt huomattavasti edellisestä, vuonna 2003 tehdystä kannanarviosta. Tuolloin peurojen määräksi arvioitiin noin 3 000.

Karjalan metsäpeurat laskettiin maaliskuussa 2014. Metsäpeurojen esiintymisalue Karjalassa kartoitettiin nyt kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa helikopterin avulla. Edellinen lentolaskenta vuonna 2003 kattoi vain osan alueesta.

Metsäpeuroja esiintyy pääosin tasavallan pohjoisosissa Louhen, Kalevalan ja Kemin piirissä. Eteläisissä osissa metsäpeuroja on hyvin harvakseltaan. Lennoilla havaituissa laumoissa oli keskimäärin 14 metsäpeuraa ja vasojen osuus kannasta oli noin viidesosa. Suomessa vasoja oli vuoden 2013 lentolaskentojen perusteella noin kuudesosa. Suomen metsäpeurakanta on peräisin Venäjältä toisen maailmansodan jälkeen meille levittäytyneistä peuroista.

Karjalan metsäpeurojen kannanarvion päivittäminen on osa käynnissä olevaa suomalais-venäläistä metsäpeurahanketta. Hanketta johtaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Tärkeimpänä rahoittajana toimii EU:n Karelia ENPI CBC -ohjelma.

Hankkeessa tehdyt metsäpeuranettisivut aukeavat kesän aikana osoitteessa www.suomenpeura.fi.

Oletko nähnyt puutiaisen? Auta tutkijaa ja kerro havainnostasi

puutiaisnaaras2

Puutiaisten levinneisyysalueita kartoitetaan koko Suomen kattavasti ensimmäistä kertaa 2000-luvulla. Turun yliopiston biologian laitoksen tutkimusmenetelmänä on kansalaiskysely, johon voi vastata nettiosoitteessa www.puutiaiset.fi.

​Suppeampien tutkimusten sekä yleisöltä ja tiedotusvälineistä saatujen havaintojen perusteella puutiaisten määrän on todettu kasvaneen merkittävästi, ja ne ovat levittäytyneet yhä laajemmalle alueelle Suomessa.

– Kesinä 2012 ja 2013 Seilin saarella Saaristomerellä tehtyjen elinympäristökartoituksen perusteella puutiaisten määrä oli runsaan kymmenen vuoden aikana moninkertaistunut kaikissa elinympäristöissä eli havumetsissä, lehtimetsissä, niityillä, laidunalueilla ja lepiköissä, eniten mustikkavaltaisissa havumetsissä. Puutiaisten levinneisyyttä ei kuitenkaan ole kartoitettu 2000-luvulla, amanuenssi Ritva Penttinen Turun yliopiston eläinmuseosta kertoo.

Kokonaiskuvan saamiseksi tutkijat pyytävät kansalaisten havaintoja. Osoitteessa www.puutiaiset.fi -sivustolla voi kertoa, missä ja milloin on nähnyt puutiaisen luonnossa tai kiinnittyneenä ihmiseen tai eläimeen. Kyselyssä voi kertoa myös havaitsemiensa yksilöiden lukumääristä.

Kyselystä apua luonnossa liikkujille

– Kyselyssä pyydetyt havaintopaikkatiedot, paikkakunta ja kylä, tullaan myöhemmin esittämään erillisellä karttalehdellä, joka avautuu puutiaisprojektin sivulla. Puutiaisten vuorokausiaktiivisuutta kartoitetaan kyselyssä vuorokaudenaikaistiedoilla ja havaintohetken sää- ja lämpötilalla. Nämä tiedot antavat viitteitä esimerkiksi siitä, kannattaako marjastajan mennä metsään keskipäivällä vai onko iltapäivä mahdollisesti parempi ajankohta, Penttinen kertoo.
Kyselyssä kysytään myös elinympäristötietoja. Nämä tiedot puolestaan antavat lisätietoa puutiaisten suosituimmista elinympäristöistä maassamme.
– Tämän kyselyn tarkoituksena on saada tämän päivän tilannetta vastaava kuva puutiaisen levinneisyysalueesta maassamme, Penttinen sanoo.
Tietoja voi jättää vuoden 2014 loppuun saakka.
Puutiaisprojekti on Turun yliopiston biologian laitoksen eläinmuseon ja ekologian osaston ja Saaristomeren tutkimuslaitoksen yhteishanke.

 

Smithsonian Institution: “Kadonnut” käärme ilmestyi julkisuuteen

Clarion nightsnake

Clarionin yökäärme löydettiin ensi kerran vuonna 1936, mutta sen jälkeen siitä ei tehty havaintoja. Kuva: Daniel Mulcahy/Smithsonian Institution

Tiedemiehet ovat löytäneet Meksikosta jo kertaalleen kadonneeksi luullun käärmeen, Clarionin yökäärmeen. Nimensä se on saanut Clarionin saaresta, joka on Tyynessämeressä noin 400 kilometrin päässä Meksikon rannikosta.

Käärme löydettiin ensi kerran vuonna 1936, mutta sen jälkeen siitä ei tehty havaintoja.

Vaikka käärmettä ei koskaan julistettu virallisesti sukupuuttoon kuolleeksi, se kuitenkin poistettiin tieteellisistä luetteloista, koska siitä ei löytynyt vuosikymmeniin jälkeäkään.

Yhdysvaltalaiset ja meksikolaiset tiedemiehet tekivät yhteisen tutkimusmatkan saarelle ja löysivät 11 käärmettä, joiden tuntomerkit vastasivat vuoden 1936 löytöjä.

Myös dna-testit vahvistivat, että Clarionin yökäärme eroaa geneettisesti muista Meksikon käärmeistä.

Smithsonian InstitutionSmithsonian Scientist Discovers Lost Species of Nightsnake in Mexico

Museum of Palaeontology Egidio Feruglio: Jättimäinen kivettynyt dinosaurus löytyi Argentiinassa

_74905253_9l0a5935

Egidio Feruglio -museon nettiin laittamassa kuvassa näkyy dinosauruksen kivettynyt reisiluu, joka on pitempi kuin sen vieressä oleva tiedemies.

Tiedemiehet ovat tehneet sananmukaisesti valtavan löydön Patagonian alueella Argentiinan eteläosassa. Kyseessä on kivettynyt dinosaurus, jonka pituus on ollut arviolta 40 metriä ja korkeus 20 metriä, kertoo BBC

_74905252_e4460505-argentinosaurus_dinosaur-spl.

Fossiilin uskotaan olevan titanosaurus. Tämä pitkäkaulainen kasveja ravinnokseen popsinut otus eleli maan päällä noin 95 miljoonaa vuotta sitten. Sen painoksi on arvioitu peräti 100 tonnia, joka vastaa suunnilleen 14 afrikannorsun yhteispainoa, selittää paleontologi Jose Luis Carballido.

– Tämä on oikea paleontologinen aarre, hän sanoo.

Tähän asti titanosauruksesta on löytynyt vain muutamia kivettyneitä osasia.

Ilveskannan kasvu tasaantui läntistä Suomea lukuun ottamatta

Canadian_lynx_by_Keith_Williams

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) arvioi, että Suomessa on noin 2700–2900 yli vuoden ikäistä ilvestä ennen syksyllä alkavaa metsästyskautta. Viime vuoteen verrattuna kanta on kasvanut etenkin läntisessä Suomessa. Muualla maassa ilveskannan koko on pysynyt lähes entisellään.

Ilvesten määrä kasvoi hieman vuodesta 2013 (2500–2800). Viime kesän alussa syntyneiden pentueiden määrän arvioidaan olevan noin 500–550, mikä on noin 30 pentuetta enemmän kuin vuonna 2012. Ilvespentueiden määrä kasvoi viime vuonna etenkin läntisessä Suomessa, erityisesti Oulun eteläisissä osissa ja Pohjanmaalla sekä Pohjois-Karjalassa. Muualla maassa sekä pentuemäärät että ilveskanta pysyivät pääosin edellisen vuoden tasolla. Viime talven metsästysverotuksen vaikutusten odotetaan näkyvän kannassa viiveellä, tulevien 3–5 vuoden aikana.

ilveslausunto_web

Suomen ilveskannan koko vuodesta 2000 lähtien. Kuvassa harmaana esitetty alue perustuu RKTL:n vuosittain antamiin ilveskanta-arvioihin.

RKTL:n ilveskanta-arvion aineiston muodostavat RKTL:n kenttätyöntekijöiltä, petoyhdyshenkilöiltä, Metsähallitukselta, poroisänniltä, Suomen riistakeskukselta sekä rajavartijoilta kerätyt ilveshavainnot. Ilvespentueiden määrä arvioitiin syyskuun 2013 ja helmikuun 2014 välisenä aikana toimitettujen yli 4000 pentuehavainnon sekä kahtena edeltäneenä talvena yhdeksän Suomen riistakeskuksen alueelta toteutettujen riistakeskuksen, RKTL:n ja metsästäjien yhteisten lumijälkilaskentojen tulosten perusteella. Laajaa havaintoaineistoa tukee GPS-laitteilla merkityistä ilveksistä saatu tutkimusaineisto.

RKTL:n lausunto ilveskannasta:
http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/Suurpedot/Lausunnot/i2014.pdf

Ilvesten kanta-arvioinnin menetelmät:
http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/ilves/ilveksen_kanta_arvioinnin/

Suomen riistakeskus: Luonnossa on lisääntymisaika meneillään – Koirat pidettävä kytkettynä ja koulutettava riistaa häiritsemättä

766c1228-172f-4230-b967-ef6a0a308092-main_image
Alle viiden kuukauden ikäinen saksanseisojan pentu koulutuksessa.
Irrallaan luonnossa juoksenteleva kissa tai koira voi aiheuttaa luonnossa suurta tuhoa. Hetkessä voi tuhoutua linnun pesä tai poikue. Nisäkkäiden poikaset ovat myös suuressa vaarassa. Koirien ehdoton kiinnipitoaika on alkanut maaliskuun alussa ja jatkuu aina 20. päivä elokuuta saakka. Kissa saa oleskella vapaana aina vain omalla pihalla.

Luonnossa eletään nyt herkkää aikaa. Eläimillä on parhaillaan lisääntymisaika. Nisäkkäillä on pienet poikaset huolettavanaan. Metsäkanalintujen poikueet jättävät pesänsä jo viimeistään juhannuksen tietämillä ja seuraavat sen jälkeen emoaan. Erityisen alttiita häirinnän aiheuttamille vaaroille ovat maassa pesivien lintujen ja nisäkkäiden poikaset.

Irrallaan luonnossa juoksenteleva kissa tai koira voi aiheuttaa luonnossa suurta tuhoa. Hetkessä voi tuhoutua linnun pesä tai poikue. Nisäkkäiden poikaset ovat myös suuressa vaarassa. Koirien ehdoton kiinnipitoaika on alkanut maaliskuun alussa ja jatkuu aina 20. päivä elokuuta saakka. Myös tämän aikajakson ulkopuolella koiran irtipitoon on oltava lupa maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta.

Lain säädökset koskevat kaikenrotuisia koiria. Poikkeuksena kieltoon ovat viranomaistehtävät, viittä kuukautta nuorempi koira tai kun esimerkiksi noutavaa koiraa käytetään sepelkyyhkyn metsästyksessä. Koira saa myös oleskella alueen haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa tai koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella.

Metsästyslaki antaa mahdollisuuden kouluttaa lintukoiraa riistaa häiritsemättä. Tämän kouluttamisen on kuitenkin tapahduttava riistattomalla alueella, esimerkiksi kentällä tai avoimella pellolla. Käytännössä tämä riistaa häiritsemätön kouluttaminen tarkoittaa esimerkiksi tottelevaisuus- tai noutokoulutusta. Maastossa liikuttaessa koira on pidettävä kytkettynä tai ohjaajansa välittömästi kytkettävissä.

Lain mukaan koiran on oltava kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä. Ulkoilutettaessa kytkemätöntä koiraa sen on oltava lähietäisyydellä täydellisesti ohjaajansa hallinnassa. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koira ei saa olla koskaan irti toisen maalla.

Myös vesillä lomailevan tulee pitää koira tai kissa kiinni rantauduttaessa. Vesilintujen suosimille luodoille tai saariin rantautumista on syytä välttää, sillä irrallaan liikkuva lemmikki voi aiheuttaa ikävää tuhoa luonnon ”lastenkammarissa”.

Ähtäri Zoo: Ilveksen persoonallisuuden ulottuvaisuudet – etologinen tutkimus

Onerva-Lynx

Ähtäri Zoo ja Ilveskeskus ry toteuttavat yhteistyössä ilvekseen liittyvän etologisen seurantatutkimuksen seuraavien lähivuosien aikana. Tutkimus koostuu useasta (6) eri osasta, joissa suorien havaintojen ja yli kuudenkymmenen muuttuvan tekijän kautta muodostuu tutkimukseen osallistuvien ilvesten persoonallisuuskuva. Tutkimus ottaa huomioon vuorokauden ajan vaikutukset, “arkiset tilanteet”, ilvesten käyttäytymisen suhteessa lajitovereihin/ihmisiin ja reagoinnit poikkeaviin sekä ilveksen elämässä luontaisesti toistuviin tilanteisiin. Suorassa seurannassa tutkimustilanteet myös videoidaan. Kuvamateriaali antaa mahdollisuuden tarkastella syvällisemmin eri yksilöiden persoonallisuuden piirteitä. Ilveksen persoonallisuuden ulottuvaisuudet seurantatutkimus on ensimmäinen ilvekseen liittyvä kognitiivinen tutkimus Suomessa ja tiettävästi ensimmäinen Euraasian ilveksen persoonallisuustutkimus maailmassa. Tutkimuksen käytännön toteutuksesta vastaa Ilveskeskus.

Miksi ilveksen persoonallisuustutkimusta

Tutkimuksesta saatava aineisto laajentaa ymmärrystä ilveksen käyttäytymisestä eri tilanteissa tuottaen samalla tietoa tarhaoloissa elävien ilvesten hyvinvoinnin tueksi. Lisäksi tutkimus avaa yksityiskohtaisemmat mahdollisuudet ympäristönkasvatustyön tekemiseen ja ilveksen käyttäytymistiedon jakamiseen.

Korkeasaaren karhut herkuttelivat hunajalla – luonnonkarhut aiheuttaneet paljon tuhoja mehiläistarhoilla

2009 kesää ym 125 (3)

Karhut tekevät valtavaa tuhoa mehiläispesillä. Edes sähköaidat eivät pidättele kaikkia karhuja. Kuva: Kaija Tunkkari

Korkeasaaren karhut pääsivät herkuttelemaan hunajalla kevään kunniaksi. Hunajalla valellut oksat ja aktivointilelut saivat eläintarhan nalleihin vipinää. Vaikka vankeudessa elävät karhut saavatkin herkutella hunajalla, ei luonnonvaraisia karhuja tule koskaan ruokkia hunajalla esimerkiksi haaskaruokinnan yhteydessä. Hunajan makuun päässeet karhut ovat tänäkin keväänä aiheuttaneet suuria tuhoja mehiläistarhoilla ympäri Suomea.

Karhut saavat Korkeasaaressa silloin tällöin hunaja-aterian. Hunaja on karhulle erittäin energiapitoista ruokaa. Vaikka hunaja houkutteleekin karhuja, ei luonnonvaraisia karhuja tule koskaan ruokkia hunajalla esim. haaskalla.

Hunajan makuun tottuneet karhut tekevät vakavaa tuhoa mehiläistarhoilla. Etsiessään hunajaa ja mehiläisen toukkia pesistä karhu aiheuttaa helposti satojen ja jopa tuhansien eurojen vahingot mehiläistarhalla. Mehiläistarhaajat pelkäävät myös työturvallisuutensa puolesta karhujen mellastaessa tarhoilla.

Karhujen aiheuttamat vahingot mehiläistarhoilla ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina. Tänä keväänä karhut ovat tuhonneet jo 76 mehiläispesää Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietojen mukaan. Viime vuonna karhutuhoja oli yhteensä 170 pesällä eri puolilla maata. Pelkästään yhden pesän tuhoutuminen aiheuttaa satojen eurojen kustannukset tarhaajalle. Myös pesien aitaaminen sähköaidoilla on työlästä, eikä aita aina pidättele karhua.

Hunajassa houkuttelee karhuja sen makeus ja korkea energiapitoisuus. Myös mehiläisten toukat ovat mesikämmenille proteiinipitoinen herkku. Suinkaan kaikki karhut eivät tuhoa mehiläispesiä luonnossa. Vain pieni osuus karhuista on ns. ongelmakarhuja ja ne aiheuttavat toistuvaa tuhoa. Toimenpiteet ja poisto tulisikin kohdistaa ensisijaisesti näihin ongelmakarhuihin.

Korkeasaaressa äiti ja tytär

Korkeasaaren ruskeakarhut (Ursus arctos arctos) ovat äiti ja tytär. Äitikarhu Sofia on 13-vuotias tytär Yulia on 8-vuotias. Korkeasaaressa karhut syövät mm. kasviksia, juureksia, hedelmiä, heinää, kalaa sekä erilaista lihaa.

IMG_7197

Hunaja on karhulle vastustamaton energiapitoinen herkku.

Hunajaa karhuille annetaan saatavuuden mukaan, ja se on hyvä keino saada karhut siirtymään esim. tarhasta toiseen tai virikkeenä sitä voidaan sivellä puidenoksiin, jolloin karhut saadaan liikkeelle ja kiipeämään. Korkeasaaren karhut saivat tällä kertaa hunajaburgereita ja aktivointileluja. Ruoka katosi parempiin suihin nopeasti.

Korkeasaaressa hunajaa kuluu myös muille eläimille. Muun muassa mehiläishaukat, mangustit ja eräät apinat syövät hunajaa.

Lue lisää Korkeasaaren karhujen hunajaruokinnasta: http://hunajalla.blogspot.fi/

Jokihelmisimpukan eli raakun kannan tila on hälyttävä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raakku eli jokihelmisimpukka.Kuva: Metsähallitus / Panu Oulasvirta

Suomen jokihelmisimpukka- eli raakkukannan tila paljastui odotettuakin huonommaksi Metsähallituksen vetämässä Raakku!-hankkeessa. Lajin taantumisen pysäyttämiseksi tarvitaan jokien valuma-alueiden kunnostamista ja kalateitä lohen nousun varmistamiseksi. Uusin tieto raakun tilasta esitellään seminaarissa Rovaniemellä Arktikumissa.  

Erittäin uhanalaisen raakkukannan tila on huono. Paria latvapuroa lukuun ottamatta raakun lisääntyminen on kaikissa tutkituissa joissa riittämätöntä lajin säilymiseksi.

Tilanne on hälyttävin pääuomissa, joissa raakut eivät ole lisääntyneet vuosikymmeniin. Pääuomien raakkujen kuolema on erityisen vahingollista, sillä raakun perinnöllinen monimuotoisuus on niissä suurin. Jos kehitys jatkuu, jää raakun selviytyminen Suomessa muutaman latvapuron varaan, ja niissäkin kanta vähitellen taantuu.

– Raakun häviäminen vaikuttaa laajalti, sillä raakut luovat tehokkaina vedenpuhdistajina erinomaisen elinympäristön monille joen eliölajeille, muun muassa lohikaloille, kertoo hankkeen vetäjä Panu Oulasvirta.

Taantumisen syyt valuma-alueilla ja vesirakentamisessa

Raakun taantumissyyt löytyvät jokien valuma-alueilta ja vesistörakentamisesta. Pääasiassa metsätalouden ojitus, auraus ja metsäautoteiden rakentaminen ovat aiheuttaneet ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista jokiin, jolloin liettyminen on muuttanut pohjan elinolosuhteet kelvottomaksi raakun herkälle nuoruusvaiheelle. Metsähallituksen metsätalouden ohjeistuksessa asiaan on kiinnitetty huomiota.

Pääuomien raakkupopulaatioille erityisen vahingollista on lohen nousun estyminen jokien patoamisen takia. Isäntäkalatutkimukset osoittivat entisten lohijokien raakkujen suosivan lisääntymisessään lohta taimenen sijaan.

Mitä pitäisi tehdä raakun pelastamiseksi?

Välittömän häviämisuhan alla oleville populaatioille voidaan ostaa lisäaikaa kasvattamalla raakkuja laboratoriossa ja istuttamalla ne luontoon kriittisen nuoruusvaiheen jälkeen.

Ainoa kestävä suojelutoimi on kuitenkin kunnostaa raakkujokien valuma-alueet. Lisäksi tarvitaan kalateitä lohen palauttamiseksi lohiriippuvaisille raakuille Iijoen ja Luton vesistöissä. Suomen raakuille ei ole laadittu suojelusuunnitelmaa kuten Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Suojelusuunnitelma ja suojelutoimiin sitoutuminen on edellytys raakun säilymiseksi. Suojelulla on kiire, koska raakkukannan romahtaminen on jo alkanut.
Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisessä Raakku! – Jokihelmisimpukkakantojen elvyttäminen uusilla menetelmillä -hankkeessa selvitettiin jokihelmisimpukan eli raakun tilaa ja geneettistä rakennetta pohjoisessa Fennoskandiassa, kehitettiin raakkuesiintymien kartoitus- ja elvytysmenetelmiä sekä tutkittiin isäntäkalalajien merkitystä raakun lisääntymisessä.

Hanketta on rahoitettu Interreg IV A Pohjoinen -ohjelmasta. Kansallisia rahoittajia ovat hankkeiden toteuttajatahot Metsähallitus, Lapin Ely-keskus, Jyväskylän yliopisto, Norrbottenin lääninhallitus (Ruotsi), Bioforsk (Norja) ja NINA (Norja).

Karhujen määrä väheni hieman – Idässä kasvua, muualla kanta pieneni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvan karhu asuu Ähtärin eläintarhassa. Kuvattu heinäkuussa 2011. Kuvaaja: Kerttu Vali

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi, että Suomessa on vähintään 1405 – 1535 karhua ennen syksyn 2014 metsästyskautta. Luku sisältää arvion tänä keväänä syntyvistä noin 265 pennusta. Suomen karhukanta on kokonaisuutena hienoisesti pienentynyt vuoden 2010 huipun jälkeen. Viime vuonna ennen metsästyskautta karhuja oli 1560 – 1680.

Karhukannan hoidossa Suomi jaetaan neljään kannanhoitoalueeseen. Vakiintuneen kannan hoitoalueella itäisessä Suomessa karhujen määrä on hieman kasvanut. Lännen kehittyvän kannan alueella ja Keski-Suomen levittäytymisvyöhykkeellä kanta on vähentynyt.

Riistakeskusalueittain karhujen määrä vahvistui Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa. Keskisessä Suomessa karhukanta väheni noin 30 prosenttia. Karhujen määrä pieneni erityisesti Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Hämeessä.

karhukanta

Poronhoitoalueen karhukanta on runsain alueen eteläosissa, itäisen valtakunnanrajan tuntumassa. Poronhoitoalueella havainnoitsijaverkosto on harva, ja sen vuoksi havaintoja saadaan vähän. Tämän takia poronhoitoalueen kanta-arvioon liittyy muuta maata enemmän epävarmuustekijöitä.

Arvio karhukannan runsaudesta, pentutuotosta ja metsästyskestävyydestä pohjautuu vuonna 2013 tehtyihin petoyhdyshenkilöverkoston havaintoihin. Kokonaisuudessaan karhuhavainnot (11 193 kpl) vähenivät hienoisesti vuoteen 2012 verrattuna (12 031 kpl). Myös pentuehavaintojen määrä väheni edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2012 kirjattiin 964 pentuehavaintoa ja vuonna 2013 pentuehavaintoja tehtiin 794. Karhukanta-arvion pohjana ovat havainnot vuotta nuoremmista pennuista. Erillisiä pentueita arvioidaan olleen viime vuonna 132 – 156, mikä on hieman vähemmän kuin edellisvuonna (143 – 168).

RKTL:n arvion pohjalta maa- ja metsätalousministeriö antaa asetuksen suurimmista sallitusta saalismäärästä ensi metsästyskaudelle. Karhun metsästys alkaa 20. elokuuta.

RKTL:n lausunto karhukannasta:
http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/Suurpedot/Lausunnot/lausunto_219_401_2014.pdf