Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

San Diego Zoo Safari Park: Pikkugepardi kasvaa koiranpennun kanssa San Diegon eläintarhassa – video

cheetah-Ruuxa-and-Raina

Emonsa hylkäämäksi joutunut 7-viikkoinen gepardinpentu Ruuxa sai seurakseen koiranpennun, jotta ei tuntisi oloaan yksinäiseksi.

San Diegon eläintarha valitsi Ruuxan kasvinkumppaniksi pari kuukautta vanhan rhodesiankoiranpennun. Ruuxasta kasvatetaan “eläinlähettiläs”, jonka tehtävänä on tehdä lajia tutuksi eläintarhan vierailijoille mm. erityisten teemapäivien yhteydessä. Eläintarhan mukaan koiran kanssa kasvaminen rauhoittaa gepardinpentua ja auttaa sitä sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin, joita eläinlähettiläs voi urallaan kohdata.

PLAY DATES FOR UNIQUE PLAYMATES SUPERVISED FOR NOW

INTERFAX: Venäjältä löytyi kaksi ehjää dinosauruksen luurankoa

aatu_psittacosaurus sibiricus

Venäläiset paleontologit ovat kaivaneet esiin kaksi hyvin säilynyttä dinosauruksen luurankoa Siperiasta. Tutkijat arvioivat luurankojen olevan 100-120 miljoonaa vuotta vanhoja.

Luurangot löytyivät noin 2,5 metrin syvyydestä maan alta kaivuupaikasta, joka sijaitsee Shestakovon kylän lähellä Kemerovon alueelta Siperiassa.

– Luurangot ovat ehjiä ja loistavassa kunnossa, paikallisen museon johtaja Olga Feofanova kertoi uutistoimisto Interfax:lle.

Hänen mukaansa kumpikin luuranko kuului Psittacosaurus sibiricus -lajin dinosauruksille. Psittacosaurukset olivat suurella nokalla varustettuja kasvinsyöjiä. Molemmat nyt löytyneet luurangot ovat noin kahden metrin pituisia.

– On erittäin harvinaista löytää kokonaisia dinosauruksen luurankoja tällaisessa kunnossa. Näillä löydöillä on maailmanlaajunen merkitys, Feofanova arvioi.

Kaivaukset löytöpaikalla alkoivat toukokuun loppupuolella, kun Feofanovan museo sai luvan aloittaa kaivaustyöt yhdessä moskovalaisen paleontologiryhmän kanssa.

Paikallisten viranomaisten mukaan luurangot asetetaan näytille alueelliseen museoon.

Luonnontieteellinen museo: Ilmastonmuutos ja mammutit muuttavat museoon

721938a4-d6b6-437a-bb67-f4eaa3825add-main_image
Urosmammutti heijastettiin piirtoheittimellä seinälle (Kuva: Luomus)
Luonnontieteellisen museon tulevan näyttelyn päätähtiä ovat mammutit, mutta tieteellinen sisältö tiukkaa faktaa. Vuoden 2015 lopussa avautuva Muutosta ilmassa -näyttely tarjoaa museovieraalle mahdollisuuden kokea menneet ilmastonmuutokset maapallon esihistoriasta nykypäivään ja kannustaa vertaamaan niitä käynnissä olevaan muutokseen.

Museon toiseen kerrokseen rakentuva pysyvä näyttely pohjaa Luomuksen ja koko Helsingin yliopiston tutkimukseen. Tuoreet tutkimustulokset kertovat ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoon ja samalla ihmiseen itseensä: kasvilajien levinneisyys kulkee kartalla ylöspäin, pohjoisimmat lajit eivät enää löydä pakopaikkoja, muuttolinnut saapuvat aiemmin keväällä ja ikirouta sulaa. Tuloksista peilataan myös tulevaisuutta.

– Tavoitteena on haastaa yleisö pohtimaan ilmaston, luonnon ja ihmisen välisiä suhteita, kertoo johtaja Leif SchulmanLuonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Monitieteisen asiantuntijaryhmän voimin rakenteilla on kokonaisuus, jossa tutkimustieto maustetaan elämyksillä ja mieltä kutkuttavilla yksityiskohdilla.

– Näyttely toivottavasti innostaa kävijät ajattelemaan tarkemmin omaa kantaansa kimuranttiin aiheeseen. Jos pystymme lisäksi tarjoamaan oivaltamisen iloa, niin voimme pitää kokonaisuutta onnistuneena, Schulman jatkaa.

Mahtavat mammutit

Muutosta ilmassa -kokonaisuuden vaikuttavin osio tulee olemaan mammuttiperhe. Luomuksen yhteistyökumppani Jääkausi-yhdistys on valmistanut aidonkokoiset rekonstruktiot mammuttien lisäksi muun muassa villasarvikuonosta ja jättiläishirvestä. Eläinmallit on tehty Helsingin yliopiston asiantuntijoiden ohjauksessa.

– Luonnontieteellisen museon näyttelyyn tulevat eläimet oli alun perin tarkoitettu Sipoon Östersundomiin suunnitteilla olleeseen, Suomen jääkaudesta kertovaan näyttelyyn, kertoo Jääkausi ry – Istiden rf:n puheenjohtaja, John Hartwall.

500_vanerimammutti_Luomus

Varjokuvan perusteella rakennettiin vanerimalli (Kuva: Luomus)

Tuolloin meneillään ollut kuntaliitos pysäytti suunnitelmat, ja näyttely jäi toteuttamatta. Jääkausi-yhdistys ei kuitenkaan halunnut, että suuritöiset ja ammattitaitoisesti valmistetut rekonstruktiot menisivät hukkaan. Tämän vuoksi käynnistettiin yhteistyöneuvottelut Luomuksen kanssa.

Yhteistyösopimukseen päästiin ja museorakennuksesta onnistuttiin löytämään noin 350 neliömetriä tilaa näyttelylle.

– Myös oma henkilökuntamme on ymmärtänyt hankkeen mahdollisuudet. He olivat valmiita uhraamaan osan työtiloistaan, jotta voisimme ryhtyä kertomaan ilmaston muutoksesta ja mammuttien ajasta suurelle yleisölle, sanoo johtaja Schulman.

Muutosta ilmassa -näyttelyn käsikirjoitus on parhaillaan työn alla. Jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan, toivottavat tiedeväki ja mammutit yleisön tervetulleeksi vuoden 2015 lopussa.

Taustaa

Muutosta ilmassa -näyttelyn asiantuntijaryhmässä on jäseniä Luomuksesta ja Helsingin yliopiston muista yksiköistä. Hankkeen vetäjänä toimii Luomuksen johtaja, professori Leif Schulman.

Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus on Helsingin yliopiston erillislaitos, jonka lakisääteinen tehtävä on ylläpitää luonnontieteellisiä kansalliskokoelmia sekä harjoittaa niihin liittyvää tutkimusta, näyttelytoimintaa ja opetusta. Laajat kokoelmat koostuvat eläin-, kasvi-, sieni-, kivi- ja fossiilinäytteistä. Elävät kasvikokoelmat ovat vallanneet kaksi kasvitieteellistä puutarhaa.

Luomuksen kokoelmiin pääsee tutustumaan Luonnontieteellisessä museossa ja Kaisaniemen sekä Kumpulan kasvitieteellisissä puutarhoissa. Kaikki kohteet sijaitsevat Helsingin ytimessä ja niissä vierailee vuosittain noin 200 000 eri-ikäistä kävijää ympäri Suomea ja ulkomailta. Kävijämäärällä mitaten Luonnontieteellinen museo on ollut useita vuosia maamme 3. suosituin museo.

Linkit

Universität Basel: Maapallon kaikilta mantereilta löytyi kaloja saalistavia hämähäkkejä

dolomedes_facteus_big

 

Kuva: Peter Liley, Moffat Beach, Queensland

Maapallolta on löytynyt monia hämähäkkilajeja, jotka saalistavat ravinnokseen kaloja. Tuoreessa tutkimuksessa kerrotaan, että kalaa pyytäviä hämähäkkejä on Etelämannerta lukuunottamatta kaikilla maailman mantereilla.

Yleensä hyönteiset ovat hämähäkkien ravintoa. Satunnaiset havainnot kaloja pyytävistä hämähäkeistä innostivat Baselin yliopiston eläintieteilijän Martin Nyffelerin ja Länsi-Australian yliopiston hämähäkkitutkijan Bradley Puseyn jäljittämään kaloja syöviä hämähäkkejä järjestelmällisesti.

Tulokset yllättivät, sillä kalastavien hämähäkkien kirjo oli paljon odotettua laajempi. Niitä löytyi kaikilta mantereilta, paitsi hyiseltä Antarktikselta.

Luonnosta tutkijat löysivät viidestä eri heimosta hämähäkkejä, jotka saalistavat kaloja. Sen lisäksi ainakin kolmen heimon hämähäkit popsivat kaloja laboratorio-oloissa.

Hämähäkkilajeja on kymmeniä tuhansia ja eri heimoja toista sataa.

Kaloja pyytävät hämähäkit ovat yleensä semiakvaattisia lajeja eli ne elävät kosteissa ja märissä paikoissa kuten soilla tai jokien ja lampien reunamilla.

Hämähäkeistä jotkut osaavat kävellä veden pinnalla, uida ja jopa sukeltaa.

Ne pyydystävät usein kaloja, jotka ovat monta kertaa isompia ja painavampia kuin niiden oma ruumis.

Entä miten hämähäkki kalansaaliinsa pyydystää?

Yksi tyypillinen tapa on, että hämähäkki ankkuroi takaraajansa kiveä tai kasvia vasten. Eturaajojaan se kelluttaa pinnalla. Kun pahaa-aavistamaton saalis lipuu raajakatiskaan, hämähäkki puristaa kalan tiukasti otteeseensa, lamauttaa sen voimakkaalla hermostomyrkyllään ja raahaa kuivalle maalle.

Siellä se aloittaa tunteja kestävän prosessin, jonka edetessä se sulattaa kalan myrkkyjensä ja ruuansulatusentsyymiensä avulla itselleen ravinnoksi kelpaavaksi nestemäiseksi hötöksi.

Nyffelerin ja Puseyn mukaan laajalle levinnyt ja monien hämähäkkilajien harjoittama kalanpyynti viittaa siihen, että kalat ovat tärkeä ravintolisä ravintoon useammalla hämähäkkilajille kuin tähän asti on tiedetty.

Tutkimuksen julkaisi PLOS ONE.

WWF: Salametsästys hälyttävissä lukemissa Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa

old_elephant_carcass_mozambique

© WWF-Mozambique

Mosambikin pohjoisosassa tapettiin vuosina 2011–2013 jopa 480–900 norsua, selviää WWF:n teettämästä tutkimuksesta. Quirimbasin kansallispuistossa loppuvuodesta 2013 toteutetuissa ilmakuvauksissa lähes puolet havaituista norsuista osoittautui kuolleiksi. Tuoreiden tilastojen mukaan myös sarvikuonojen salametsästys on jatkunut eteläisessä Afrikassa huolestuttavana.

”Laiton salametsästys on todennäköisesti syy norsujen kuolemaan Quirimbasissa. Näin suuret menetykset ovat tuhoisia alueen norsukannalle”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder .

Suojelujärjestöjä, villieläinasiantuntijoita ja valtioiden virkamiehiä kokoontui tällä viikolla Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. Tapaamisessa etsittiin keinoja eteläisen Afrikan sarvikuonojen ja norsujen salametsästyksen pysäyttämiseksi.

”Mosambikista on tullut yksi norsujen teurastuksen ja norsunluun salakuljetuksen pääpaikoista. Lisäksi se toimii varastona Aasian markkinoille päätyville sarvikuonon sarville. Salametsästyksen pysäyttämiseksi tarvitsemme tehokkaampaa korruption kitkemistä, valtioiden rajojen valvonnan parantamista, riittäviä resursseja ja parempaa yhteistyötä eri organisaatioiden välille”, Rohweder sanoo.

Etelä-Afrikan sarvikuonojen salametsästys jatkunut huolestuttavana

Tuoreet tilastot osoittavat, että toukokuun loppuun mennessä  Etelä-Afrikassa on salametsästetty jo 442 sarvikuonoa. Etelä-Afrikan ympäristöviranomaisten mukaan 293 näistä sarvikuonoista salametsästettiin Krugerin luonnonpuistossa. Lisäksi luonnonpuiston viranomaiset ovat ilmoittaneet ensimmäisestä salametsästetystä norsusta kymmeneen vuoteen.

Vuosituhannen alussa sarvikuonoja salametsästettiin Etelä-Afrikassa vain muutamia kymmeniä vuodessa. Viime vuonna tapettujen sarvikuonojen määrä oli jo noin 1 000 yksilöä. Sarvikuonon sarven kasvanut kysyntä Aasiassa on lisännyt salametsästystä räjähdysmäisesti. Aasiassa sarvikuonon sarvea käytetään statussymbolina ja muun muassa syövästä parantavana ihmelääkkeenä. Sarvikuonon sarvi koostuu pääosin keratiinista, joka on myös muun muassa ihmisen hiusten ja kynsien rakennusaine. Lääketieteellisesti sarven parantavista ominaisuuksista ei ole näyttöä.

Uhanalaisten lajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kansainvälistä kauppaa ja kuljettamista säätelee CITES-sopimus. Sopimuksen allekirjoittaneiden maiden edustajat tapaavat heinäkuussa ja arvioivat muun muassa norsunluukaupassa mukana olevien maiden edistymistä salametsästyksen ja laittoman kaupan kitkemisessä. Sarvikuonon sarven tapaan norsunluuta salakuljetetaan Afrikasta lähinnä Aasian markkinoille. Erityisen suurta norsunluun kysyntä on Thaimaassa ja Kiinassa, missä siitä valmistetaan koriste-esineitä.

”CITES on yrittänyt auttaa Mosambikia ongelman torjumisessa, mutta se on saanut vain vähän vastakaikua. Hallitusten edustajat tapaavat Genevessä ensi kuussa keskustellakseen tilanteesta, mutta nyt on jo kiire. Kansainvälisen yhteisön pitää lähettää selkeä viesti kaikille eläinten osien laittomaan kauppaan sekaantuneille maille”, Rohweder painottaa.

WWF: Urgent international action needed following elephant poaching statistics in Mozambique

Turun yliopisto: Puutiaiset levinneet luultua laajemmalle

480px-kuvitusta-puutiainen

Kuva: Ritva Penttinen

Turun yliopistossa toteutettava puutiaisten levinneisyyskartoitus on innoittanut ihmisiä kertomaan havainnoistaan. Juhannukseen mennessä vastauksia on tullut jo 2 500.

– Ihmiset ovat olleet ihailtavan aktiivisia kertomaan puutiaishavainnoistaan. Suhtautuminen on ollut hyvin innostunutta, Turun yliopiston eläinmuseon amanuenssi Ritva Penttinen kertoo tyytyväisenä.

Nyt alkanut puutiaisten levinneisyystutkimus on ensimmäinen 2000-luvulla. Kyseessä on eläinmuseon, ekologian osaston ja Saaristomeren tutkimuslaitoksen yhteinen hanke, ja avoin kansalaiskysely on yksi osa sitä. Tutkimuksella selvitetään puutiaisten nykyisiä levinneisyysalueita, jotka ovat paljastuneet aiempaa laajemmiksi.

– Kesinä 2012 ja 2013 Seilin saarella tehtyjen elinympäristökartoitusten perusteella havaittiin, että puutiaisten määrä on runsaan kymmenen vuoden aikana moninkertaistunut kaikissa elinympäristöissä. Eniten puutiaisten määrä on kasvanut mustikkavaltaisissa havumetsissä, Penttinen kertoo.

Muita puutiaisten tyypillisiä elinympäristöjä ovat havu- ja lehtimetsät, niityt, laidunalueet ja lepiköt.

Puutiaiset levinneet pohjoisemmaksi

 Penttisen mukaan puutiaisten levinneisyyden muutoksiin vaikuttavat muun muassa lämmennyt ilmasto sekä metsänhoidolliset seikat.

– Metsiä ei enää hakata paljaiksi, vaan pensaiden annetaan kasvaa. Tällöin metsien mikroilmasto eli lähinnä kosteus ja lämpötila pysyvät puutiaisille suotuisampana.

Lisäksi aiempaa leudommat talvet ja aikaistunut kevään tulo mahdollistavat pidemmän kasvukauden, mikä luo edellytyksiä puutiaisten selviytymiseen aiempaa pohjoisempana.

– Juuri puutiaisten pohjoinen levinneisyys kiinnostaa meitä erityisesti. Puutiaishavaintoja on tullut aina Rovaniemeltä saakka, ja myös Oulun seudulla on selkeä keskittymä, Penttinen toteaa.

Myös Vaasan ja Kokkolan alueilta on saatu runsaasti havaintoja. Varsin yhtenäinen puutiaisesiintymien jono myötäileekin Pohjanlahden rantaviivaa Vaasasta aina Kemiin saakka. Eniten havaintoja on kuitenkin tullut Helsingin seudulta ja Lounais-Suomesta.

Valppautta metsissä liikkuessa

Puutiaiskysely hyödyttää paitsi tutkijoita myös tavallisia kansalaisia. Kyselyssä pyydetään tarkkoja havaintopaikkatietoja, ja niiden perusteella luodaan kattavampi kuva puutiaisten elinympäristöistä Suomessa. Yhtenä tavoitteena onkin saada luonnossa liikkujat havainnoimaan puutiaisia tarkemmin.

– Kun tietää liikkuvansa ympäristössä, jossa esiintyy paljon puutiaisia ja huomaa ne ajoissa, voidaan välttyä sairauksilta ja tartunnoilta, Penttinen muistuttaa.

Puutiaiset levittävät verta imiessään kahta vakavaa tautia, puutiaisaivokuumetta eli Kumlingen tautia sekä borrelioosia eli Lymen tautia. Puutiaisaivokuumetta vastaan voi suojautua rokotteella.

– Lisäksi tutkijat ovat havainneet, että Suomeen on yleisen puutiaisen lisäksi levinnyt idästä taigan puutiainen. Se kantaa vielä haitallisempaa puutiaisaivokuumeen aiheuttajavirusta, sen niin sanottua siperialaista muotoa. Tämä ei tosin ole käynyt ilmi kyselyvastauksissa, koska näitä kahta puutiaislajia ei ole helppo erottaa toisistaan, Penttinen huomauttaa.

Vaikka kyselyyn on tullut jo runsaasti vastauksia, Penttinen kannustaa edelleen aktiiviseen havainnointiin.

– Kesällä on hyvin aikaa tehdä havaintoja. Kaikki saamamme tieto on arvokasta.

Kysely on avoinna vuoden 2014 loppuun saakka.

Vastaa valtakunnalliseen kyselyyn

Valtakunnallinen kansalaiskysely puutiaishavainnoista on osa Turun yliopiston eläinmuseon, ekologian osaston ja Saaristomeren tutkimuslaitoksen yhteistä puutiaisten levinneisyystutkimusta.

Kysely on avoinna vuoden 2014 loppuun asti.

Lisätietoja tutkimuksesta ja linkki vastauslomakkeeseen: www.puutiaiset.fi

Susiryhmä luovuttaa Euroopan komissiolle vetoomuksen Suomen susikannan pelastamiseksi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvaaja: Kerttu Vali

Luonto-Liiton susiryhmä luovuttaa perjantaina (20.6.2014) vetoomuksen Suomen susien puolesta Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston johtaja Aurel Ciobanu-Dordealle. Vuoden 2013 aikana yli 11 000 nimeä keränneessä kansainvälisessä vetoomuksessa Demand EU take action to save the endangered wolf in Finland vaaditaan EU:lta toimia Suomen susikannan pelastamiseksi.

Vetoomus tuo esille useita selkeitä ongelmakohtia Suomen susipolitiikassa. Laajaan salametsästykseen puuttuminen on ollut tehotonta, eikä lisääntymiskykyisen susikannan muodostumista poronhoitoalueelle ole haluttu sallia. Susien liikkumisen estyminen Suomen poronhoitoalueen läpi uhkaa myös Skandinavian sisäsiittoisen susipopulaation elinkelpoisuutta.

”Suomessa harjoitettu susipolitiikka on ollut epäonnistunutta, ja uusille ratkaisuille on selkeä tarve. Tilanteen kohentamiseksi EU:n taholta tulevalla paineella voi olla ratkaiseva merkitys”, sanoo Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Tea Tawast.

Tällä hetkellä vaikuttamistyö susipolitiikan kehittämiseksi Suomessa on erityisen ajankohtaista, sillä susikannan uuden hoitosuunnitelman valmistelu on parhaillaan käynnissä.

”Vuonna 2005 laadittu susikannan hoitosuunnitelma syntyi Euroopan komission Suomea vastaan nostaman kanteen seurauksena. Kritiikkiin on edelleen syytä, sillä hoitosuunnitelma ei ole auttanut Suomen susikantaa kestävälle tasolle. Tilanne on monelta osin heikompi kuin vuosikymmen sitten”, sanoo Luonto-Liiton susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen.

Susiryhmän kanta on, ettei EU:n luontodirektiivin edellyttämä suotuisa suojelun taso toteudu suden kohdalla Suomessa. Susi on Suomessa edelleen erittäin uhanalainen laji, jonka elinvoimaisuutta ei ole kyetty kohentamaan, ja jonka levittäytyminen luonnollisille elinympäristöilleen on estetty. Susi tulisikin lukea myös poronhoitoalueella luontodirektiivin liitteen IV tiukasti suojeltuihin lajeihin.

”Suomen susipolitiikka on toistaiseksi epäonnistunut eikä esimerkiksi salametsästystä ole onnistuttu lopettamaan. Tästä syystä myös susialueiden paikallisten asukkaiden näkökulmien huomiointi on tärkeä edellytys susipolitiikan onnistumiselle. Erityisen tarpeen tämä on laittoman salametsästyksen kitkemiseksi. Vuoropuhelua sudensuojelua edistävien tahojen ja susialueella elävien asukkaiden välillä olisi hyvä lisätä”, kommentoi Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius.

Vetoomuksen Suomen susikannan puolesta luovuttaa susiryhmän delegaatio, jossa on mukana Tea Tawast, Ilkka Hiltunen sekä Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta. Tapaaminen järjestetään ympäristöasioiden pääosaston toimistossa Brysselissä perjantaina 20. kesäkuuta.

Lisätietoja:

Vetoomus, Demand EU take action to save the endangered wolf in Finland:

www.causes.com/campaigns/8629-demand-eu-take-action-to-save-the-endangered-wolf-in-finland

www.luontoliitto.fi/susiryhma

www.salakaadotseis.fi

Lintujen pesimärauhaa kunnioitettava juhannuksenakin

selkalokki

Selkälokki Kuvaaja: Petri Vainio

BirdLife Suomi pyytää juhannuksen viettäjiä muistamaan, että lintujen pesimäsaarille ja -luodoille ei pidä nyt rantautua. Myös juhannuskokon paikka on valittava linnut ja muu luonto huomioiden.

Lintuluodoilla pesivillä lokeilla, tiiroilla, sorsilla ja kahlaajilla on juhannuksen aikaan runsaasti sekä munapesiä että pieniä poikasia. Lyhytkin oleskelu pesimäpaikalla voi aiheuttaa tässä vaiheessa merkittävää tuhoa. Juhannuskokon rakentaminen ja polttaminen pienellä luodolla tuhoaa usein pesimälinnuston täysin.

Parhaita lintujen pesimäpaikkoja ovat yleensä pienet, vähäpuustoiset tai puuttomat luodot.
Vaikka yhtään pesää tai poikasta ei näkyisikään, ihmistä kohti hyökkäilevät tai varoitellen lentävät linnut ovat varma merkki pesinnästä. Tällaiselta paikalta on syytä poistua välittömästi.

Maihinnousua lintujen pesimäpaikoille on suositeltavaa välttää vähintään heinäkuun lopulle asti. Pesimärauhan turvaaminen on tärkeää esimerkiksi uhanalaisen selkälokin ja monien saariston vesilintujen suojelemiseksi. Viime vuonna BirdLifen kartoituksissa Suomen selkälokkikannan todettiin taantuneen kymmenessä vuodessa lähes viidenneksen.

Tutkimus: Kasvit liftaavat lintujen kyydissä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvaaja: Jean-François Lamarre

Joillain sammalilla on merkillinen levinneisyysalue. Niitä esiintyy vain arktisilla alueilla ja Etelä-Amerikan eteläkärjessä, mutta ei muualla.

Toisaalta on lintuja, jotka lentävät juuri noiden seutujen väliä muuttomatkoillaan. Voisivatko pitkän matkan muuttajat kantaa mukanaan kevyttä kuormaa, kuten itiöitä?

Ekologi Lily R. Lewis Connecticutin yliopistosta ja hänen kollegansa osoittivat ensi kerran, että näin on. He tutkivat mikroskoopilla kahdeksaan eri lajiin kuuluvan muuttolinnun höyheniä. Niistä amerikankurmitsalta, kanadansirriltä ja isovesipääskyltä löytyi sammalten ja levien sekä myös sienten hippusia.

Kasvilajit ovat sellaisia, joilla linnut vuoraavat pesiään. Sammalet taas saattavat lähteä alkuun pienestäkin palasta ja hedelmöittää itse itsensä. Tutkimuksen julkaisi PeerJ.

University of Connecticut: Migratory Birds Help Spread Plant Species: UConn Study

Merimaailma SEA LIFE saa 12-vuotissynttäreiden kunniaksi uuden ainutlaatuisen asukkaan: Afrikkalaisen albiino keuhkokalan – Sea Lifeen tämä ihmisen esi-isä uiskentelee juhannusviikolla

14263540257_f30c829e17_z
Keuhkokala on yksi hämmentävimmistä kaloista millä tahansa mittapuulla. Ainoastaan poikasilla on toimivat kidukset, joiden avulla hengittää veden alla. Aikuiset keuhkokalat sen sijaan hengittävät ilmaa uimarakosta kehittyneillä keuhkoilla. Hyödyllisimmillään kyky on silloin, kun keuhkokalan kotijoki kuivuu; silloin kala kaivautuu pohjamutaan ja erittää ympärilleen limakapselin, johon se jättää pienen aukon hengittämistä varten. Kapselissaan keuhkokala voi odotella parempia aikoja pitkäänkin. Etiopiankeuhkokalaa (Protopterus aethiopicus) ei lannista edes neljän vuoden kuivuus!

Jo satoja miljoonia vuosia sitten uiskennelleita keuhkokaloja tunnetaan nykyisin kuusi lajia. Neljän afrikkalaisen lajin lisäksi tunnetaan yksi australialainen ja yksi eteläamerikkalainen laji. Merimaailma Sea Lifeen muuttaa tänään albiinoväritteinen, afrikkalainen keuhkokala. Uusi asukas on osa akvaarion juhlaohjelmaa, sillä kansainväliseen Sea Life –ketjuun kuuluva helsinkiläisakvaario täyttää tänään 12 vuotta.

14448855784_e944c120a3_z

Aaltojen alta ihmiseksi

Keuhkokalat ovat vanha kalaryhmä devonikaudelta (420-360 miljoonaa vuotta sitten). Devonikaudella syntyivät paitsi ensimmäiset metsät, myös esimerkiksi hämähäkit ja hyönteiset. Devonikauteen viitataan kuitenkin usein kalojen valtakautena, sillä kalalajisto kehittyi tuolloin huomattavan monipuoliseksi.

Ensimmäisten maaselkärankaisten esi-isiä olivat kalat, joilla oli luiden tukemat evät, parilliset keuhkot, erillinen kiduksellinen toukkavaihe ja hengitysaukot ilman hengittämiseen – aivan kuten nykyisilläkin keuhkokaloilla. Keuhkokaloista kehittyivät sammakkoeläimet, jotka palasivat veteen enää kutemaan.

Sammakkoeläimiä seurasivat matelijat. Jurakaudella ja liitukaudella dinosaurusten varjossa eli jo monenlaisia päästäisiä muistuttavia pikkueläimiä, joilla oli sekä nisäkkäiden että matelijoiden piirteitä. Ensimmäiset istukkanisäkkäät, ryhmä johon myös ihminen kuuluu, alkoivat kehittyä liitukauden alussa 125 miljoonaa vuotta sitten.

Kärsitkö usein hikasta?

Häntäluu on tuttu jäänne hännällisistä ajoistamme, mutta harvempi tietää, että myös hikka on mitä todennäköisimmin peruja esihistoriallisilta ajoilta. Oletettavasti tämä kiusallinen ilmiö on jäänne kidushengitysrefleksistä, jota esi-isämme tarvitsivat siirtyessään vedestä maalle. Vielä tänäkin päivänä tietyn kehitysvaiheen salamanterintoukat, joilla on edelleen sekä nuoruusiän kidukset sekä aikuisiän keuhkot, käyttävät samaista refleksiä estääkseen veden päätymisen keuhkoihin.

Hikasta eroon pääsemiseksi on keksitty jos jonkinlaisia kikkoja. Joku pidättää hengitystään, toiset vannovat, että lasin väärältä laidalta juominen auttaa takuuvarmasti. Kun sinulla on seuraavan kerran hikka, mitäpä jos vain yrittäisit muistuttaa itsellesi, että et ole enää kala.

P.S.OUR ancestor was an animal which breathed water, had a swim bladder, a great swimming tail, an imperfect skull, an undoubtedly was a hermaphrodite! Here is a pleasant genealogy for mankind.

-Charles Darwinin kirjoittaman kirjeen loppusanat (viite: http://www.darwinproject.ac.uk/entry-2647).

 

Afrikkalainen keuhkokala on nähtävillä Merimaailma SEA LIFE:ssa osoitteessa Tivolitie 10, Helsinki.
Sea Life on avoinna joka päivä klo 10-20.00. Liput: Aikuiset 16 euroa, lapset 12 euroa.