Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Suomen Mehiläishoitajain Liitto: Viime talven pesäkuolleisuus oli alhaisin aikoihin

IMG_0181 (4)

Pesissä riittää työvoimaa.

Hyviä uutisia Suomen mehiläisistä: viime talven pesäkuolleisuus oli ennätysalhainen, vain 7 %. Tämä on puolet keskimääräisistä talvitappiolukemista. Viimeksi näin alhainen kuolleisuus nähtiin parikymmentä vuotta sitten.

Talvikuolleisuutta selvitetään vuosittain Coloss-kyselyllä, johon vastaavat eri maiden mehiläistarhaajat. Kyselyyn vastasi Suomesta yli 300 tarhaajaa. Talvitappiot vaihtelevat vuosittain ja maakohtaisesti, mutta yleisesti ottaen Suomen talvi on mehiläisille vaativa. Sääolojen lisäksi pesiä verottaa mm. taudit, punkit ja pesiä tuhoavat linnut.

Edellisvuoteen verrattuna 7 % on pieni luku: talven 2012-2013 aikana mehiläispesistä kuoli yli 17 %.

 

Talvi ja kevät suosi tänä vuonna

Kylmyyttä enemmän pesiä vaivaa talven aikana kosteus. Viime talvi oli kuitenkin mehiläisille hyvä, koska se oli lyhyt ja lämmin. Mehiläisillä riitti myös ruokaa koko talven läpi, toisin kuin edellisenä vuonna.

 

Myös kevät on ollut pörriäisille otollinen. Siitepölyä kerättiin pesiin ennätysaikaisin: kentältä tuli tieto, että ensimmäiset siitepölyt oli kerätty pesiin jo ennen maaliskuun puoliväliä. Todella aikaista.

Nyt pesät tuntuvatkin olevan ympäri maata hyvässä medenkeruuvauhdissa ja pesissä on paljon työvoimaa.

 

Pesiä kuolee eri syistä

Mehiläisiä siis kuolee talvisin, mutta joskus myös kesän aikana. Pesä voi kuolla tauteihin, esimerkiksi esikotelomätään tai punkkien aiheuttamiin ongelmiin. Kuten olen kirjoittanut, myös karhut tuhoavat pesiä.
Mutta onko Suomessa varsinaista mehiläiskatoa? Maailmalla käytetäänkin termiä CCD, colony collapse disorder, kun mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättä. Epäillään saasteita, säteilyä, tauteja jne. Tämä termi on tarttunut myös Suomen mediaan: kun mehiläisiä kuolee (luonnollisestakin syystä), kirjoitetaan usein mehiläiskadosta.
Suomessa ei kuitenkaan ole varsinaisia laajoja mehiläiskatoja raportoitu. Eli tarkoitan sitä, että mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättömästi. CCD onkin siis  eri asia, kuin esim. mehiläisten kuolema talvella, jolloin voidaan useimmiten havaita, että pesä on kuollut tauteihin, punkkeihin tm.

CCD:n syytä ei ole vielä selvitetty.

Toivotaan, että kesä jatkuu hyvänä ja mehiläiset pysyvät voimissaan. Pidetään mehiläisistä huolta, eikä vahingoiteta niitä esim. kasvinsuojeluruiskutusten yhteydessä. Mehiläisten tekemä pölytystyö on jotain sellaista, mitä me ihmiset emme voi korvata.

African Park: Yli 20 000 afrikannorsua jäi salametsästäjien saaliiksi viime vuonna

10253878_441220726013938_455617087377334077_n

Perjantaina julkaistun kansainvälisen selvityksen mukaan salametsästäjät tappoivat vuonna 2013 yli 20 000 afrikannorsua. Uhanalaisten lajien kauppaa säätelevän Cites-sopimuksen valvojat keräsivät tiedot.

Norsujen tappaminen väheni hiukan kahdesta edellisestä vuodesta, mutta pysyi huolestuttavan korkealla tasolla, selvityksessä sanotaan. Norsulaumat ympäri Afrikkaa pienenevät edelleen salametsästyksen takia.

Afrikannorsuja arvioidaan olevan noin 470 000–690 000, mutta tarkkojen määrien laskeminen on vaikeaa.

Afrikassa kansallispuistoja ylläpitävä järjestö ilmoitti perjantaina olevansa hyvin huolissaan siitä, että norsujen tappaminen kongolaisessa Garamban kansallispuistossa on yltynyt viime kuukausina. African Parks -järjestön mukaan siellä on kahden viime kuukauden aikana tapettu 68 norsua, mikä tarkoittaa neljää prosenttia kaikista puiston norsuista.

Norsuja on ammuttu jopa helikopterista käsin. Järjestön mukaan salametsästäjien joukossa on Kongon armeijasta lähteneitä kapinallisia, sissejä väkivaltaisesta Herran vastarinta-armeijasta (LRA) sekä eteläsudanilaisia metsästäjiä, joista osa käyttää armeijan univormua.

POACHING ONSLAUGHT IN GARAMBA NATIONAL PARK

Elephant poaching and ivory smuggling figures released today

Laaja selvitys liito-oravien ja maankäytön yhteensovittamisesta Espoossa julkaistu

selvitys_liito-oravien_ja_maankayton_yhteensovittamisesta_Final

Espoon kaupunkisuunnittelukeskus on tuottanut ensimmäisen kokonaisvaltaisen selvityksen liito-oravien elinympäristöistä

Selvitys liito-oravien ja maankäytön yhteensovittamisesta on Suomessa uraauurtava. Vastaavia kokonaisvaltaisia tarkasteluja ei aiemmin ole tehty, joten tärkeä osa työtä on ollut keinojen ja soveltuvien suunnittelumenetelmien määrittäminen.

Selvitys liito-oravien ja maankäytön suunnittelun yhteensovituksesta Espoonlahden ja Matinkylän alueilla tehtiin syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana.

Kaupunkiympäristössä liito-oravien suojeluun kytkeytyy paitsi rakentamisen paine, myös tarve hoitaa metsiä kaupunkilaisten turvallisena virkistysmetsänä. Selvitystyössä on huomioitu tuleva tilanne kokonaisuutena, jossa kaupunkirakenteen tiivistämisen lisäksi myös taajamametsien hoito on jatkossakin mahdollista, kunhan liito-oravan tarpeet huomioidaan.

poikkileikkaus500

Tavoitteena säilyttää elinvoimainen liito-oravakanta

Tavoitteena on ollut laatia kokonaistarkastelu liito-oravien elinympäristöverkoston ja maankäytön yhteensovittamisesta selvitysalueella sekä alustavasti määritellä toimenpiteet, joilla voidaan säilyttää ja ylläpitää pitkällä aikavälillä elinvoimainen liito-oravakanta ja kannan suotuisa suojelun taso Matinkylän ja Espoonlahden suuralueilla sekä samalla mahdollistaa maankäytön kehittäminen etenkin tulevan metroradan läheisyydessä.

Tarkastelussa on huomioitu tiedossa olevat maankäyttö- ja toteutussuunnitelmat sekä käynnissä olevien rakentamishankkeiden vaikutukset. Keskeisinä lähtöaineistoina liito-oravan suojelun osalta ovat toimineet Espoonlahden ja Matinkylän suuralueiden ja yhteyksien kartoitus 2012- 2013 ja liito-oravien radioseuranta 2013 (Ympäristötutkimus Yrjölä Oy) sekä Espoon kaupungin ympäristökeskuksen ylläpitämät tiedot liito-oravahavainnoista. Lisäksi selvitystyön kuluessa on tehty täydentäviä havaintoja.

Työkaluja suunnitteluun

Selvitys on suuntaa antava työväline. Esitetyt toimenpide-ehdotukset tarkennetaan aina hankekohtaisessa jatkosuunnittelussa ja niistä keskustellaan valvovan viranomaisen kanssa. Tavoitteena on ollut löytää espoolaiseen kaupunkiympäristöön soveltuvia tapoja toteuttaa luonnonsuojelulainsäädännön edellyttämää liito-oravan suojelua.

Selvityksen tuloksena on tuotettu kokonaistarkastelu selvitysalueen elinympäristöverkoston tavoitetilasta. Tärkeimmät toimenpiteet liito-oravan suotuisan suojelun tason ylläpitämiseksi ovat riittävän laajan elinympäristöverkoston säilyttäminen ja elinympäristön ylläpitäminen laadullisesti liito-oravalle soveltuvana.

Lisäksi elinympäristöverkoston kriittisiä kohtia vahvistetaan ja parannetaan sekä rakentamisen haitallisia vaikutuksia vähennetään ja lievennetään esimerkiksi kehittämällä ja rakentamalla uusia yhteyksiä sekä vahvistamalla nykyisten yhteyksien kriittisiä kohtia. Säilytettävä elinympäristöverkosto painottuu viherverkoston yleisille alueille puustoisten korttelialueiden toimiessa elinympäristöä tukevina alueina.

Selvityliito-oravien ja maankäytön suunnittelun yhteensovituksesta Espoonlahden ja Matinkylän alueilla on laadittu syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana. Työn on tilannut Espoon kaupunkisuunnittelukeskus. Selvityksen on laatinut Ramboll Finland Oy alikonsulttinaanYmpäristötutkimus Yrjölä Oy.

Selvitystyötä ovat ohjanneet kaupungin maankäytön suunnittelusta, katujen ja viheralueiden suunnittelusta ja toteutuksesta sekä metsien hoidosta vastaavat tahot sekä Espoon ympäristökeskuksen edustajat. Lisäksi työn kuluessa on käyty vuoropuhelua valvovan viranomaisen sekä selvitysalueella käynnissä olevien aktiivisten kaavahankkeiden edustajien kanssa.

Selvitys: http://goo.gl/YuTKIK(pdf)

METSÄSTÄJÄLIITTO TUKEE MERIHANHIEN SIIRTOISTUTUSTA SISÄMAAHAN

merihanhiprojekti

Siirron aikana merihanhien hyvinvoinnista huolehditaan jatkuvasti. Lämpötilan täytyy olla sopiva, ja lintujen aktiivisuutta on tarkkailtava. Merihanhet siirretään matkan jälkeen totutustarhaan toipumaan matkan rasituksista. (Kuva: Janne Kuusisto)

Riihimäen Erämessuilla esiteltiin käynnissä oleva merihanhien siirtoistutusprojekti, jota Metsästäjäliitto tukee rahallisesti. Lyhyemmän aikavälin tavoitteena on saada pesivä merihanhikanta Pohjois-Savoon. Pidemmällä aikavälillä halutaan edesauttaa lajin levittämistä sisämaahan. Toimintaan on anottu lupa Suomen riistakeskukselta.

Tavinsalmen Metsästäjät ry:n toteuttama siirtoistutusprojekti alkoi kesällä 2013 ja jatkuu vuoteen 2018. Jani Hoskin Tavinsalmen Metsästäjistä esitteli projektia erämessuilla.

Vuonna 2013 siirrettiin neljä aikuista ja 14 poikasta Hailuodosta Maaningalle. Keväällä 2014 viiden merihanhen parvi saapui Maaningalle hyvissä ajoin. Myös muualla Pohjois-Savossa noin 80 kilometrin säteellä istutuspaikasta on havaittu yksittäisiä merihanhia.

Vaikkei näin pienestä otannasta voida sanoa mitään varmaa, alku näyttää silti lupaavalta. Merihanhi rauhoitettiin sisämaassa viime vuonna, mikä edesauttaa leviämistä.

Tänä vuonna myönnettiin lupa 30 hanhen siirtoistutukselle. Kaikki linnut on saatu kiinni. Kesäkuun neljänteen mennessä siirrettiin yksi aikuinen ja 11 poikasta.

Vapautettujen lintujen alueelle osui 8.6. laulujoutsen, joka ajoi linnut pois tieltään läheiseen saareen. Tilanteen kehittymistä seurataan.

Vuodelle 2014 saatiin luvat lintujen rengastukseen, mikä helpottaa seurantaa.

– Toivottavasti saamme järjestettyä myös GPS-seurannan, jolloin suurempi joukko voi seurata näiden merihanhien elämää, Hoskin sanoo.

Äärimmäisen uhanalaisesta pyöriäisestä kaivataan havaintoilmoituksia

Pyoriainen_KaiMattsson_2

Pyöriäinen © Kai Mattsson

Pyöriäishavainnoista toivotaan ilmoituksia. Ne ovat tärkeä osa pyöriäisten tutkimusta ja sitä kautta kannan suojeluun ja säilyttämiseen liittyvää työtä.

Pyöriäinen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi Itämerellä. Kantaa uhkaavat muun muassa haitallisten aineiden lisääntyminen, vilkastunut liikennöinti ja melusaaste, sekä kalastuksen tehostumisesta johtuva sivusaaliskuolleisuus.

Ympäristöministeriön 13-vuotinen havainnointikampanja on tuottanut suojelun kannalta olennaista tietoa pyöriäisten esiintyvyydestä Suomen aluevesillä, sekä kasvattanut lajin tunnettavuutta. Kansalaisten kiinnostuksesta aiheeseen kertoo se, että pyöriäishavainnoista tulee ilmoituksia vuosittain.

Myös vuonna 2011 käynnistetty kansainvälinen SAMBAH-hanke lisää tietoutta Itämeren pyöriäisestä – tavoitteenaan turvata lajin säilyminen Itämerellä. Projekti tuottaa tietoa lajin esiintymistiheydestä. Havainnointi perustuu vedenalaiseen kuunteluverkostoon, joka rekisteröi pyöriäisen kaikuluotausääniä. Hankkeen kenttätyövaihe on saatu päätökseen tänä keväänä ja alustavat päätelmät ovat linjassa Suomen pyöriäishavaintokampanjan tuloksien kanssa – pyöriäisiä esiintyy Suomen merialueilla, vaikkakin määrät ovat pieniä verrattuna esimerkiksi eteläiseen Itämereen.

Saatujen tietojen avulla voidaan paremmin suunnitella ja kohdistaa pyöriäisen elvyttämiseen ja suojeluun liittyviä toimenpiteitä Itämeren eri alueilla. Tuoreita tutkimustuloksia tullaan hyödyntämään ympäristöministeriössä kesän aikana asetettavassa työryhmässä, jossa päivitetään vuoden 2006 ehdotukset pyöriäisen suojelemiseksi.

Ilmoita havainnostasi Itämeriportaalissa:

Ohjeita pyöriäisen tunnistamiseen:

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha: Kumpulan kesässä silkkiä, pölyttäjiä ja hyötykasveja

DSCN3311
Kimalainen kohtaa neidonkielen. Kuva: Lea Heikkinen/Luomus
Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa voit viettää kesäpäivää tutustumalla kaukomaiden kasveihin, tai vain viihtyä komeassa kartanopuutarhassa nauttien piknikeväistä ja kahvila KesäKapusiinin antimista. Kesä-elokuussa puutarhassa on tarjolla teemapäiviä silkistä, pölyttäjistä ja hyötykasveista. Pääsylipun hinnalla!

Sukella silkin saloihin

Kesäkauden teemapäivät alkavat silkkisesti Kumpulan Kaukoidässä, tarkemmin Japanissa. Oppaan kera tutustummesilkkiperhosen toukkiin ja niiden ravintokasviin – valkomulperiin. Kuulemme, kuinka silkki saa alkunsa ja miten sitä on kautta aikain valmistettu.

Silkin salat avautuvat torstaista lauantaihin, 12.–14.6. kello 14–17. Opas odottaa Japani-osiossa!

Perehdy puutarhan pölyttäjiin

Heinäkuun teemapäivissä perehdymme kasvien ja hyönteisten monimuotoiseen yhteiseloon. Koska kasvit eivät voi liikkumalla etsiä itselleen sopivaa kumppania, niiden on turvauduttava erilaisten pölyttäjien apuun.

Oppaan johdolla selvitämme millaista ”mainontaa” erilaiset kukkivat kasvit käyttävät hyönteisten houkuttelemiseen ja kuinka konstit tehoavat. Kasvien ja pölyttäjien kiehtovaan kumppanuuteen pääsee perehtymään torstaista lauantaihin 10.–12.7., kello 14–17. Kysy koordinaatit kahvilasta!

Hurahda hyötykasveihin

Elokuussa suuntaamme hyötykasvimaalle. Oppaamme kertoo hieman puutarhan historiasta ja saamme tietää, mitä kaikkea kasvit meille antavat! Kasveista on paitsi ravinnoksi ja silmän iloksi, myös kaikenlaiseen vaivaan ja kolotukseen.

Hyötykasvien moniin mahdollisuuksiin tutustumme torstaista lauantaihin 7.–9.8. kello 14–17. Tapaamisiin puutarhan hyötykasvimaalla!

Tervetuloa teemapäiville kesäiseen Kumpulan puutarhaan – pääsymaksun hinnalla!

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha
Jyrängöntie 2, Helsinki. Vallilan siirtolapuutarhan ja Kumpulan tiedekampuksen välissä.
Puutarha ja kahvila KesäKapusiini ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11–18, syyskuun loppuun saakka (maanantaisin ja juhannuksena suljettu).

Puutarha on maksullinen, pääsyliput: 5/3 euroa. Myynti kahvilassa.
Puutarhassa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia. Tiedustelut kahvilan aukioloaikoina numerosta: 050 430 6765.

Lisätiedot: www.luomus.fi/kumpula
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus: www.luomus.fi
Kasvitieteelliset puutarhat Facebookissa: www.facebook.com/kasvitieteellinenpuutarha
Monimuotoisuutta tutkimassa -blogi: www.luomus.fi/blogi

Suomen riistakeskus: Keskeinen metsotieto julkaistiin kirjana

e9508776-a498-4530-abaf-80fb12dad02b-main_image
Metso, havumetsien lintu -kirjassa keskeinen tieto kanalintujemme kuninkaasta on kerätty yksiin kansiin. Odotettu tieto- ja kuvateos painottuu metson elinympäristön hoitoon. Tekijät toivovat, että kirja innostaa metsätalouden toimijoita ajattelemaan myös metson ja muun eläimistön viihtyvyyttä talousmetsissä.

Metso, havumetsien lintu -kirja esittelee metsä- ja riista-alan asiantuntijoiden kertomana Suomen metsien ja metsokannan kehitystä pitkällä aikavälillä, edellytyksiä lajin sopeutumiselle talousmetsiin ja metson tulevaisuuden näkymiä. Metsästyskulttuurin muutosta ravinnon hankinnasta eettiseksi harrastukseksi pohditaan syvällisesti. Kirjan julkaisijana ovat Suomen riistakeskus ja Keski-Suomen Metsoparlamentti.

Metsolla on pysyvät soidinpaikat, joten niiden säilyminen on lajille tärkeää. Metsometsien hoidon periaatteita käsitellään sekä maisematasolla että soidinkeskeisesti, ja jalkaudutaan metsurin kanssa taimikoille ja ensiharvennuksille.

Teoksessa on kuvia yli kahdeltakymmeneltä kuvaajalta, joista tunnetuimpia ovat metsokuvaajinakin mainetta niittäneet Hannu Huttu ja Jorma Luhta. Suurin osa kuvista on aiemmin julkaisemattomia.

Kirja soveltuu kaikille metsosta ja sen elinympäristöistä kiinnostuneille, mutta aivan erityisesti metsäammattilaisille, metsänomistajille ja metsästäjille. Kirjan toivotaankin innostavan metsätalouden toimijoita ajattelemaan myös metson ja muun eläimistön viihtyvyyttä talousmetsissä.

Metso havumetsien lintu –kirja julkistettiin torstaina 5. kesäkuuta 2014 Riihimäellä kansainvälisillä Erämessuilla.

Kirja on tilattavissa Suomen riistakeskuksen verkkokaupasta http://kauppa.riista.fi/

sekä puhelimella 029 431 2111 . Lisätietoa osoitteessa www.metsoparlamentti.fi

BirdLife Suomi: Osallistu pönttölintujen bongaukseen viikonloppuna

kirjosieppo-petri-pietilainen

Kirjosieppo Kuvaaja: Petri Pietiläinen

BirdLife Suomi muistuttaa, että tulevana viikonloppuna 7.–8.6. kuka tahansa voi osallistua luontotiedon kartuttamiseen osallistumalla Pönttöbongaukseen. Tapahtuman tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan. Osallistujilta kysytään, mitä linnunpönttöjä esimerkiksi omalla pihalla on sekä mitä lajeja pöntöissä pesii tai on tänä vuonna pesinyt.

BirdLife Suomi odottaa havaintojen kertovan myös pesinnän ajoittumisesta eri puolilla maata. Onko aikainen kevät vaikuttanut pönttölintujen pesintäaikatauluun? Entä vaikuttiko viime viikon kylmä ja sateinen sää pesintöihin?

BirdLife korostaa, että pönttölintuja on tarkkailtava lintuja häiritsemättä. Pönttöihin ei pidä kurkkia tai pönttöjä avata.

Havainnot pönttölinnuista voi ilmoittaa osoitteessa www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. Pönttöbongauksen tulokset päivittyvät tapahtuman aikana BirdLife Suomen sivuille.

Pönttöbongaus järjestettiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Tapahtumaan osallistui noin 5 000 ihmistä, ja havaintoja ilmoitettiin lähes 30 000 linnunpöntöstä.

OSALLISTUMISOHJEET

Pönttöbongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Lintujen tarkkailupaikka voi olla esimerkiksi piha, tontti tai kesämökki. Pönttöbongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

Havainnot ilmoitetaan BirdLifelle verkkolomakkeella. Lomakkeella pyydetään tiedot mm. tarkkailupaikalla olevista linnunpöntöistä ja niissä havaituista pesinnöistä. Lomake ja tarkemmat ilmoitusohjeet löytyvät osoitteesta www.ponttobongaus.fi.

Havaitsemasi pönttöpesinnät voit ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi / Pönttöbongaus, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki.. Merkitse korttiin lisäksi osoitteesi ja tarkkailupaikan osoite.

Havainnot pyydetään ilmoittamaan viimeistään sunnuntaina 15.6.

Vinkkejä yleisimpien pönttölintujemme tunnistamiseen: http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/ponttolinnut.shtml

Linnunpönttöjen rakennusohjeet: http://www.birdlife.fi/linnunponttojen_rakennusohjeet.shtml

RAPORTTI: Epäluottamus päätöksentekoon hankaloittaa saimaannorpan suojelua

LIFE_Delivery5_2014_UTU

Saimaannorpan suojelu hyväksytään laajasti, samoin suojelun keinot. Turun yliopiston tuoreesta tutkimuksesta selviää kuitenkin, että paikallistasolla on epäluottamusta suojeluun liittyvää päätöksentekoa kohtaan. Tämä ilmenee suojeluun liittyvien rajoitteiden vastustuksena.

Turun yliopiston tutkijat ovat selvittäneet saimaannorppaan ja sen suojeluun liittyvän asenneilmapiirin historiallista kehitystä ja nykytilaa osana Euroopan komission rahoittamaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta.

Tutkimus tehtiin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ja biologian laitoksen biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osastolla. Asenneilmapiirin nykytilaa analysoitiin media-aineiston (Helsingin Sanomien ja Itä-Savon saimaannorppakirjoittelu vuosina 2011‒2012) ja haastattelujen pohjalta.

‒ Viimeisen sadan vuoden aikana saimaannorppa on muuttunut tuhoeläimestä suomalaisen luonnonsuojelun symboliksi. Havaitsimme sekä media- että haastatteluaineiston perusteella, että saimaannorpan suojelu ja suojeluun käytetyt rajoitteet, erityisesti kalastuksen rajoittaminen, ovat tällä hetkellä laajalti hyväksyttyjä sekä kansallisesti että paikallisesti, kertoo tutkimusprojektin vastuullinen johtaja, FT Minttu Jaakkola.

Kuka päättää, missä päättää?

Laajasta hyväksynnästä huolimatta vastakkainasettelua esiintyy yhä paikallistasolla erityisesti kalastuksen mutta myös rantojen kaavoituksen ja rakentamisen rajoituksiin liittyen.

Vastustavat argumentit liittyvät yleensä seuraaviin aiheisiin: ensinnäkin suojeluun liittyvät rajoitukset ovat liian tiukkoja, toiseksi paikallisten ääntä ei kuulla eikä paikallista luontotietoa tunnusteta sekä kolmanneksi tutkimustietoa ja muuta asiantuntijatietoa salaillaan.

‒ Epäluottamusta peilaavissa argumenteissa näkyy paikallisen luontotiedon ja tutkimustiedon välinen kiista sekä paikallisten huoli siitä, että päätäntävalta siirtyy pääkaupunkiseudulle ja Euroopan unioniin. Näyttää siltä, että suojeluun liittyvien toimijoiden roolien epäselvyys ja toimijoiden välinen epäluottamus ovat sidoksissa toisiinsa, Jaakkola sanoo.

Tutkijoiden mukaan 1980- ja 1990-lukujen suojeluohjelmat, erityisesti rantojensuojeluohjelma ja Natura 2000 -ohjelma, ovat jättäneet osalle paikallisväestöstä tunteen siitä, että päätöksenteko tapahtuu ”jossain muualla”.

Matkailuelinkeinon pelätään kärsivän

Matkailu nähdään paikallistasolla alueen tärkeimpänä tulevaisuuden elinkeinona. Tutkijoiden mukaan erityisesti maankäyttöön ja vesillä liikkumiseen liittyvien rajoitteiden kritisointi liittyy tähän.

‒ Uudet saimaannorpan käyttäytymiseen liittyvät tutkimustulokset suosittavat saimaannorpan huomioivaa luontomatkailun kehitystä, joka edellyttää maankäytön ja vesillä liikkumisen rajoittamista. Saimaannorpan suojelun huomioiva, kestävän matkailun kehittäminen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa on tällä hetkellä avainasemassa, jotta tulevilta konflikteilta vältytään.

Tutkimustulokset on julkaistu Development and present status of the attitudes and atmosphere for Saimaa ringed seal conservation -raportissa osana EU:n rahoittamaa Metsähallituksen luontopalveluiden koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta.

Raportti on julkaistu sähköisenä ja se löytyy projektin verkkosivuilta osoitteesta:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/tutkimus/hankkeet/Sivut/life.aspx.

WWF: Satoja uusia lajilöydöksiä Greater Mekong -alueella

greater_mekong_species_report_final

Jättiläismäinen liito-orava, liitävä gekko, luolassa elävä silmätön hämähäkki ja kala, joka parittelee päällään. Nämä ovat esimerkkejä 367 uudesta lajista, joita tutkijat ovat löytäneet Kaakkois-Aasiassa sijaitsevalta Greater Mekong -alueelta vuosien 2012–2013 aikana. Uusista lajeista kertoo WWF:n tuore raportti, Maailman ympäristöpäivänä julkaistu Mysterious Mekong .

”Lajilöydökset vahvistavat sen, että Greater Mekong -alue on yksi maailman rikkaimmista ja monimuotoisimmista alueista”, kertoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen .

Raportissa nostetaan esille 15 erikoista mutta kaunista lajia. Yksi lajeista on uusi liito-oravalaji Bis wamoyopterus laoensis , joka löydettiin, kun laosilaisilla riistamarkkinoilla havaittiin yksittäinen lajin edustaja. Tämä liito-orava on persoonallisella punavalkoisella turkillaan sukunsa ensimmäinen havaittu yksilö Kaakkois-Aasiassa.

Laosista on löytynyt myös uusi erittäin suurikokoinen hämähäkkilaji Sinopoda scurion . Laji on ensimmäinen maailmassa, jolla ei ole lainkaan silmiä. Silmien puute johtuu siitä, että laji elää pysyvästi luolassa päivänvalon ulottumattomissa.

Kambod žassa löydettiin uusi varpuslaji piileskelemästä näkyvällä paikalla Phnom Penhissä, maan pääkaupungissa. Tämä pieni lintu ( Orthotomus chaktomuk havaittiin ensimmäisen kerran rutiininomaisten lintuinfluenssatarkastusten yhteydessä vuonna 2009. Myöhemmät tutkimukset linnun höyhenpeitteestä, laulusta ja perimästä paljastivat kyseessä olevan uuden lajin.

”Jotta pystymme estämään löytyneiden lajien kuolemisen sukupuuttoon ja säilyttämään toivon uusien lajien löytämisestä tulevaisuudessa, on ehdottoman tärkeää, että hallitukset sijoittavat luonnonsuojeluun ja vihreän kasvun strategioihin”, toteaa Tarvainen.

Päällään paritteleva kala ja liitävä sammakko

Vuonna 2008 nähtiin vietnamilaisella Cat Ban saarella ensi kertaa erikoisen näköinen lepakko. Vasta myöhemmin, kun muutamia lepakoita saatiin kiinni, tutkimusryhmä havaitsi lajin olevan entuudestaan tuntematon. Tämän lepakkolajin (Hipposideros griffin tärkein tuntomerkki on sen huomiota herättävän pullea kuono, joka auttaa sitä suunnistamaan.

Vietnamissa on havaittu myös pikkuruinen ja lähes läpinäkyvä kala, jolla on erittäin monimutkainen anatomia. Kalan Phallostethus cuulong sukupuolielimet sijaitsevat sen suun takana, joten se parittelee päällään.

Helenin lentävä sammakko Rhacophorus helenae löydettiin alle sadan kilometrin päästä Ho Chi Minhin kaupungista Vietnamissa. Suuria, räpylämäisiä raajojaan apuna käyttäen valtava vihreä sammakko liitää puun latvasta toiseen ja tulee alas vain lisääntyäkseen. Tämä uusi laji löytyi pieneltä, maatalousmaan ympäröimältä metsäpalstalta, mikä korostaa alankojen metsien suojelun tärkeyttä.

”Alankojen trooppiset metsät ovat maailman uhatuimpia elinympäristöjä ihmisten toiminnan, kuten hakkuiden, takia”, kertoo Tarvainen. ”Monet uudetkin lajit ovat vaarassa niiden elinympäristön nopean pienenemisen vuoksi.”

Uudet lajit korostavat suojelutyön tärkeyttä

Toinen korkealla liikkuva laji löydettiin ikivihreästä vuoristometsästä läntisessä Thaimaassa, Kaeng Krachan -kansallispuistossa. Tämä suojakuvioinen gekko Ptychozoon kaengkrachanense liitää oksalta toiselle käyttämällä apunaan ylimääräisiä ihokaistaleita kyljissään ja varpaidensa välissä.

”Kaeng Krachan -kansallispuisto on yksi Kaakkois-Aasian vähiten tutkituista alueista. Tämä lajien toipumisen sykkivä sydän on valtioiden rajat ylittävä erämaa, joka ulottuu Thaimaasta Myanmariin. Siellä on yksi maailman merkittävimmistä tiikeripopulaatioista. Uusien lajien löytäminen kansallispuistosta vahvistaa WWF:n ja sen yhteistyökumppaneiden tekemän suojelutyön tärkeyttä”, Tarvainen sanoo.

Mysterious Mekong nostaa esiin 15 uutta lajia niiden 290 kasvin, 24 kalan, 21 sammakkoeläimen, 28 matelijan, kolmen nisäkkään ja yhden linnun joukosta, jotka on virallisesti tunnistettu uusiksi lajeiksi Greater Mekong -alueella vuosina 2012–2013.

Greater Mekong ulottuu Kambod ž an, Laosin, Myanmarin, Thaimaan, Vietnamin sekä Kiinan lounaisen Yunnan maakunnan alueelle. Mekong-joki tarjoaa toimeentulon yli 60 miljoonalle ihmiselle ja kuuluu WWF:n tärkeimpiin suojelukohteisiin. Tutkimukset Greater Mekong -alueella aloitettiin vuonna 1997, jonka jälkeen uusia lajeja on löydetty uskomattomat 2077 kappaletta.

Raportti: http://awsassets.panda.org/downloads/greater_mekong_species_report_final.pdf