Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

BirdLife Suomi: Osallistu pönttölintujen bongaukseen viikonloppuna

kirjosieppo-petri-pietilainen

Kirjosieppo Kuvaaja: Petri Pietiläinen

BirdLife Suomi muistuttaa, että tulevana viikonloppuna 7.–8.6. kuka tahansa voi osallistua luontotiedon kartuttamiseen osallistumalla Pönttöbongaukseen. Tapahtuman tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan. Osallistujilta kysytään, mitä linnunpönttöjä esimerkiksi omalla pihalla on sekä mitä lajeja pöntöissä pesii tai on tänä vuonna pesinyt.

BirdLife Suomi odottaa havaintojen kertovan myös pesinnän ajoittumisesta eri puolilla maata. Onko aikainen kevät vaikuttanut pönttölintujen pesintäaikatauluun? Entä vaikuttiko viime viikon kylmä ja sateinen sää pesintöihin?

BirdLife korostaa, että pönttölintuja on tarkkailtava lintuja häiritsemättä. Pönttöihin ei pidä kurkkia tai pönttöjä avata.

Havainnot pönttölinnuista voi ilmoittaa osoitteessa www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. Pönttöbongauksen tulokset päivittyvät tapahtuman aikana BirdLife Suomen sivuille.

Pönttöbongaus järjestettiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Tapahtumaan osallistui noin 5 000 ihmistä, ja havaintoja ilmoitettiin lähes 30 000 linnunpöntöstä.

OSALLISTUMISOHJEET

Pönttöbongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Lintujen tarkkailupaikka voi olla esimerkiksi piha, tontti tai kesämökki. Pönttöbongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

Havainnot ilmoitetaan BirdLifelle verkkolomakkeella. Lomakkeella pyydetään tiedot mm. tarkkailupaikalla olevista linnunpöntöistä ja niissä havaituista pesinnöistä. Lomake ja tarkemmat ilmoitusohjeet löytyvät osoitteesta www.ponttobongaus.fi.

Havaitsemasi pönttöpesinnät voit ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi / Pönttöbongaus, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki.. Merkitse korttiin lisäksi osoitteesi ja tarkkailupaikan osoite.

Havainnot pyydetään ilmoittamaan viimeistään sunnuntaina 15.6.

Vinkkejä yleisimpien pönttölintujemme tunnistamiseen: http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/ponttolinnut.shtml

Linnunpönttöjen rakennusohjeet: http://www.birdlife.fi/linnunponttojen_rakennusohjeet.shtml

RAPORTTI: Epäluottamus päätöksentekoon hankaloittaa saimaannorpan suojelua

LIFE_Delivery5_2014_UTU

Saimaannorpan suojelu hyväksytään laajasti, samoin suojelun keinot. Turun yliopiston tuoreesta tutkimuksesta selviää kuitenkin, että paikallistasolla on epäluottamusta suojeluun liittyvää päätöksentekoa kohtaan. Tämä ilmenee suojeluun liittyvien rajoitteiden vastustuksena.

Turun yliopiston tutkijat ovat selvittäneet saimaannorppaan ja sen suojeluun liittyvän asenneilmapiirin historiallista kehitystä ja nykytilaa osana Euroopan komission rahoittamaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta.

Tutkimus tehtiin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ja biologian laitoksen biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osastolla. Asenneilmapiirin nykytilaa analysoitiin media-aineiston (Helsingin Sanomien ja Itä-Savon saimaannorppakirjoittelu vuosina 2011‒2012) ja haastattelujen pohjalta.

‒ Viimeisen sadan vuoden aikana saimaannorppa on muuttunut tuhoeläimestä suomalaisen luonnonsuojelun symboliksi. Havaitsimme sekä media- että haastatteluaineiston perusteella, että saimaannorpan suojelu ja suojeluun käytetyt rajoitteet, erityisesti kalastuksen rajoittaminen, ovat tällä hetkellä laajalti hyväksyttyjä sekä kansallisesti että paikallisesti, kertoo tutkimusprojektin vastuullinen johtaja, FT Minttu Jaakkola.

Kuka päättää, missä päättää?

Laajasta hyväksynnästä huolimatta vastakkainasettelua esiintyy yhä paikallistasolla erityisesti kalastuksen mutta myös rantojen kaavoituksen ja rakentamisen rajoituksiin liittyen.

Vastustavat argumentit liittyvät yleensä seuraaviin aiheisiin: ensinnäkin suojeluun liittyvät rajoitukset ovat liian tiukkoja, toiseksi paikallisten ääntä ei kuulla eikä paikallista luontotietoa tunnusteta sekä kolmanneksi tutkimustietoa ja muuta asiantuntijatietoa salaillaan.

‒ Epäluottamusta peilaavissa argumenteissa näkyy paikallisen luontotiedon ja tutkimustiedon välinen kiista sekä paikallisten huoli siitä, että päätäntävalta siirtyy pääkaupunkiseudulle ja Euroopan unioniin. Näyttää siltä, että suojeluun liittyvien toimijoiden roolien epäselvyys ja toimijoiden välinen epäluottamus ovat sidoksissa toisiinsa, Jaakkola sanoo.

Tutkijoiden mukaan 1980- ja 1990-lukujen suojeluohjelmat, erityisesti rantojensuojeluohjelma ja Natura 2000 -ohjelma, ovat jättäneet osalle paikallisväestöstä tunteen siitä, että päätöksenteko tapahtuu ”jossain muualla”.

Matkailuelinkeinon pelätään kärsivän

Matkailu nähdään paikallistasolla alueen tärkeimpänä tulevaisuuden elinkeinona. Tutkijoiden mukaan erityisesti maankäyttöön ja vesillä liikkumiseen liittyvien rajoitteiden kritisointi liittyy tähän.

‒ Uudet saimaannorpan käyttäytymiseen liittyvät tutkimustulokset suosittavat saimaannorpan huomioivaa luontomatkailun kehitystä, joka edellyttää maankäytön ja vesillä liikkumisen rajoittamista. Saimaannorpan suojelun huomioiva, kestävän matkailun kehittäminen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa on tällä hetkellä avainasemassa, jotta tulevilta konflikteilta vältytään.

Tutkimustulokset on julkaistu Development and present status of the attitudes and atmosphere for Saimaa ringed seal conservation -raportissa osana EU:n rahoittamaa Metsähallituksen luontopalveluiden koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta.

Raportti on julkaistu sähköisenä ja se löytyy projektin verkkosivuilta osoitteesta:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/tutkimus/hankkeet/Sivut/life.aspx.

WWF: Satoja uusia lajilöydöksiä Greater Mekong -alueella

greater_mekong_species_report_final

Jättiläismäinen liito-orava, liitävä gekko, luolassa elävä silmätön hämähäkki ja kala, joka parittelee päällään. Nämä ovat esimerkkejä 367 uudesta lajista, joita tutkijat ovat löytäneet Kaakkois-Aasiassa sijaitsevalta Greater Mekong -alueelta vuosien 2012–2013 aikana. Uusista lajeista kertoo WWF:n tuore raportti, Maailman ympäristöpäivänä julkaistu Mysterious Mekong .

”Lajilöydökset vahvistavat sen, että Greater Mekong -alue on yksi maailman rikkaimmista ja monimuotoisimmista alueista”, kertoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen .

Raportissa nostetaan esille 15 erikoista mutta kaunista lajia. Yksi lajeista on uusi liito-oravalaji Bis wamoyopterus laoensis , joka löydettiin, kun laosilaisilla riistamarkkinoilla havaittiin yksittäinen lajin edustaja. Tämä liito-orava on persoonallisella punavalkoisella turkillaan sukunsa ensimmäinen havaittu yksilö Kaakkois-Aasiassa.

Laosista on löytynyt myös uusi erittäin suurikokoinen hämähäkkilaji Sinopoda scurion . Laji on ensimmäinen maailmassa, jolla ei ole lainkaan silmiä. Silmien puute johtuu siitä, että laji elää pysyvästi luolassa päivänvalon ulottumattomissa.

Kambod žassa löydettiin uusi varpuslaji piileskelemästä näkyvällä paikalla Phnom Penhissä, maan pääkaupungissa. Tämä pieni lintu ( Orthotomus chaktomuk havaittiin ensimmäisen kerran rutiininomaisten lintuinfluenssatarkastusten yhteydessä vuonna 2009. Myöhemmät tutkimukset linnun höyhenpeitteestä, laulusta ja perimästä paljastivat kyseessä olevan uuden lajin.

”Jotta pystymme estämään löytyneiden lajien kuolemisen sukupuuttoon ja säilyttämään toivon uusien lajien löytämisestä tulevaisuudessa, on ehdottoman tärkeää, että hallitukset sijoittavat luonnonsuojeluun ja vihreän kasvun strategioihin”, toteaa Tarvainen.

Päällään paritteleva kala ja liitävä sammakko

Vuonna 2008 nähtiin vietnamilaisella Cat Ban saarella ensi kertaa erikoisen näköinen lepakko. Vasta myöhemmin, kun muutamia lepakoita saatiin kiinni, tutkimusryhmä havaitsi lajin olevan entuudestaan tuntematon. Tämän lepakkolajin (Hipposideros griffin tärkein tuntomerkki on sen huomiota herättävän pullea kuono, joka auttaa sitä suunnistamaan.

Vietnamissa on havaittu myös pikkuruinen ja lähes läpinäkyvä kala, jolla on erittäin monimutkainen anatomia. Kalan Phallostethus cuulong sukupuolielimet sijaitsevat sen suun takana, joten se parittelee päällään.

Helenin lentävä sammakko Rhacophorus helenae löydettiin alle sadan kilometrin päästä Ho Chi Minhin kaupungista Vietnamissa. Suuria, räpylämäisiä raajojaan apuna käyttäen valtava vihreä sammakko liitää puun latvasta toiseen ja tulee alas vain lisääntyäkseen. Tämä uusi laji löytyi pieneltä, maatalousmaan ympäröimältä metsäpalstalta, mikä korostaa alankojen metsien suojelun tärkeyttä.

”Alankojen trooppiset metsät ovat maailman uhatuimpia elinympäristöjä ihmisten toiminnan, kuten hakkuiden, takia”, kertoo Tarvainen. ”Monet uudetkin lajit ovat vaarassa niiden elinympäristön nopean pienenemisen vuoksi.”

Uudet lajit korostavat suojelutyön tärkeyttä

Toinen korkealla liikkuva laji löydettiin ikivihreästä vuoristometsästä läntisessä Thaimaassa, Kaeng Krachan -kansallispuistossa. Tämä suojakuvioinen gekko Ptychozoon kaengkrachanense liitää oksalta toiselle käyttämällä apunaan ylimääräisiä ihokaistaleita kyljissään ja varpaidensa välissä.

”Kaeng Krachan -kansallispuisto on yksi Kaakkois-Aasian vähiten tutkituista alueista. Tämä lajien toipumisen sykkivä sydän on valtioiden rajat ylittävä erämaa, joka ulottuu Thaimaasta Myanmariin. Siellä on yksi maailman merkittävimmistä tiikeripopulaatioista. Uusien lajien löytäminen kansallispuistosta vahvistaa WWF:n ja sen yhteistyökumppaneiden tekemän suojelutyön tärkeyttä”, Tarvainen sanoo.

Mysterious Mekong nostaa esiin 15 uutta lajia niiden 290 kasvin, 24 kalan, 21 sammakkoeläimen, 28 matelijan, kolmen nisäkkään ja yhden linnun joukosta, jotka on virallisesti tunnistettu uusiksi lajeiksi Greater Mekong -alueella vuosina 2012–2013.

Greater Mekong ulottuu Kambod ž an, Laosin, Myanmarin, Thaimaan, Vietnamin sekä Kiinan lounaisen Yunnan maakunnan alueelle. Mekong-joki tarjoaa toimeentulon yli 60 miljoonalle ihmiselle ja kuuluu WWF:n tärkeimpiin suojelukohteisiin. Tutkimukset Greater Mekong -alueella aloitettiin vuonna 1997, jonka jälkeen uusia lajeja on löydetty uskomattomat 2077 kappaletta.

Raportti: http://awsassets.panda.org/downloads/greater_mekong_species_report_final.pdf

Kekomuurahaisten perimästä löytyi neljä kopiota tärkeästä ikääntymiseen ja lisääntymiseen vaikuttavasta geenistä

tyolainen
Kekomuurahainen (työläinen)
Muurahaiskuningattaren pitkän iän ja hedelmällisyyden tausta on luultua monimutkaisempi.

Vitellogeniini-nimistä geeniä on tutkittu paljon, koska se liittyy muurahais- ja mehiläiskuningattaren pitkään ikään ja lisääntymiseen. Nyt Helsingin yliopiston tutkijat Claire Morandin ja Heikki Helanterä ryhmineen ovat löytäneet suomalaisen kekomuurahaisen perimästä kolme uutta vitellogeniini-geeniä. Uusien vitellogeniini-geenien löytyminen mullistaa käsityksiä hyönteisten sosiaalisen käytöksen geneettisestä säätelystä.

Kolmen nyt löydetyn geenikopion tehtäviä ei vielä tunneta, mutta ne voivat liittyä jo tunnetun vitellogeniinin tehtäviin. Vitellogeniini on lipoproteiini, jonka kaltaisia löytyy myös ihmiseltä. Lipoproteiinit voivat suojata soluja happiradikaaleilta ja näin pidentää ikää. Niitä löytyy myös alkioista, joissa ne toimivat kehittyvän yksilön ravintona.

Tutkimus paljasti, että vitellogeniini geenikopiot eivät ole samanlaisia. Esimerkiksi yksi geeni on huomattavasti toisia lyhyempi ja siitä puuttuu vitellogeniinin toiminnan kulmakivi, rasvoja kuljettava tasku. Eri geenikopiot ovat luonnonvalinnan seurauksena muokkautuneet erilaisiksi ja todennäköisesti toimivat hieman eri tehtävissä.

Yleisellä tasolla uusi tutkimus kertoo siitä, miten uusia geenejä syntyy ja mitä niille evoluution kuluessa tapahtuu. Yllättäen vitellogeniinien ilmentyminen eroaa läheistä sukua olevien muurahaislajien välillä. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että geenien toiminta muuttuu nopeammin kuin aiemmin on ajateltu.

____________________

Tutkimus julkaistiin online-versiona 4.6.2014 yhdessä alansa arvostetuimmista lehdistä Molecular Biology and Evolution.

Morandin C, Havukainen HKulmuni J, Dhaygude K, Trontti K & Helanterä H. (2014) Not only for egg yolk – functional and evolutionary insights from expression, selection and structural analyses of Formica ant vitellogenins. Online early in Molecular Biology and Evolution.

Väitös: 6.6.: Kyykäärmeiden varoitussignalointi ja niiden matkijat (FM Janne Valkonen)

vipera-berus-00039

© Biopix: N Sloth

FM Janne Valkosen väitöskirjan “Warning signalling in European vipers and their mimics: implications for conservation of the smooth snake” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä toimii professori Anders Forsman (Linnaeus University Sweden) ja kustoksena professori Johanna Mappes (Jyväskylän yliopisto).

Janne Valkonen on tutkinut väitöskirjassaan käärmeiden värityksen merkitystä.  Tutulla kyykäärmeellä, ja sen eurooppalaisilla sisarlajeilla on kaikilla sahalaitakuvio, jonka Valkonen on osoittanut toimivan varoitussignaalina käärmeen myrkyllisyydestä. Monet käärmeitä saalistavat petolinnut eivät hyökkää sahalaidallisiin käärmeisiin, koska rangaistuksena voi olla myrkyllinen purema.  Jotkut petolinnut, kuten hiirihaukka, ovat kuitenkin niin taitavia saalistamaan käärmeitä, että ne hyökkäävät ja syövät kyitä.

Valkonen osoitti laajamittaisilla kenttäkokeillaan Etelä-Espanjassa, että alueilla joilla hiirihaukka oli runsas, sahalaitakuviosta saattoi olla käärmeille haittaa, koska ne myös tekivät käärmeen helpommin havaittavaksi. Tutkimus tarjoaakin ensimmäiset kokeelliset todisteet siitä, että myrkyllisten saaliiden käsittelyn osaavat pedot voivat aiheuttaa valintapaineen varoitussignaaleita vastaan kohti huomaamattomuutta. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi moni hyvinkin myrkyllinen eläin on väritykseltään huomaamaton eikä varoitusvärinen.

Petolintujen havaittiin myös kykenevän yhdistämään kyykäärmeille tyypillinen kolmiomainen pään muoto käärmeen myrkyllisyyteen. Kolmiomainen pää on tyypillinen kaikille myrkyllisille kyille, ja moni vaaraton käärme matkii tätä piirrettä, samoin kuin sahalaitakuviota.  Myrkytön ja uhanalainen kangaskäärme, jota esiintyy Suomessa vain Ahvenanmaalla, uhattaessa matkii kyytä levittämällä päänsä kolmiomaiseksi. Matkiminen eli mimikria ei kuitenkaan toimi, jos myrkyllistä mallia ei ole riittävästi, sillä pedot oppivat helposti huijauksen, mikäli myrkytöntä päätään litistävää valekyytä on populaatiossa enemmän kuin oikeasti myrkyllistä mallilajia.

Kyytä matkimalla kangaskäärme on myös saanut uuden vihollisen, ihmisen, koska ihmiset yhä herkästi tappavat kyitä. Tämä miljoonien vuosien aikana kehittynyt puolustusstrategia onkin kääntynyt kangaskäärmettä vastaan. Jos Ahvenanmaan kyykäärmepopulaatio pienenee entisestään, vaarantaa se kangaskäärmepopulaation selviytymisen tulevaisuudessa.

Alkamisaika: perjantai 06. kesäkuuta 2014, 12.00

Päättymisaika: perjantai 06. kesäkuuta 2014, 15.00

Paikka: Mattilanniemi, Agora Auditorio 3

Janne Valkonen on valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2011. Tällä hetkellä hän työskentelee Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella biologisten vuorovaikutusten huippututkimusyksikössä.

Teos on julkaistu 2014 sarjassa: Jyväskylä Studies in Biological and Environmental Science numerona: 283. ISSN 1456-9701; 283), ISBN 978-951-39-5709-4 (nide.), ISBN 978-951-39-5710-0 (PDF)

Eestimaa Looduse Fondi: Virolaiset vapaaehtoiset pelastivat tuhansia sammakoita

75567_280251625395500_1360110124_n

Vapaaehtoiset ovat kuljettaneet turvaan lähes 16·000 sammakkoa Virossa Kuvaoikeudet: Viron luonnonsäätiö

Tuhannet virolaiset sammakot ovat saaneet tänä keväänä apua selviytyäkseen vilkasliikenteisten teiden ylityksestä. Vapaaehtoiset sammakoiden ystävät ovat kuljettaneet turvaan lähes 16 000 kurnuttajaa, jotka olivat talvihorroksen jälkeisessä unenpöpperössään kömpineet maanteille.

– Silloin meidän ihmisten täytyy puuttua peliin, koska muuten ne päätyvät usein autojen alle, sanoi biologi Piret Pappel Tallinnan sammakkoyhdistyksestä.

Järjestön mukaan noin 200 vapaaehtoista ihmistä osallistui sammakonpelastusoperaatioon lähes 80 paikassa eri puolilla maata.

Apuvälineenä käytettiin ämpäreitä.

 Eestimaa Looduse Fondi: Konnatalgutel päästeti pea 16 000 kahepaikse elu

Vieraslajitietoa kaikkien saataville – Kansallinen vieraslajiportaali avautui

Tervetuloa vieraslajiportaaliin!  Vieraslajit

Haitalliset vieraslajit uhkaavat sekä luontoa että puutarhoja. Mutta miten tunnistaa haitallinen vieraslaji etelänruttojuuri tai mustatäplätokko? Miten torjua erittäin haitallista jättiputkea tai rapuruttoa? Entä minne niistä voi ilmoittaa? Vieraslajeja koskevaa tietoa löytyy nyt helposti – kansallinen vieraslajiportaali www.vieraslajit.fi on avattu kaikkien käyttöön.

Ennen valtakunnallisesti hajallaan ollut vieraslajitieto on nyt koottu yhteen osoitteeseen – keskitetysti kaikkien saataville. Portaalista voi löytää yleistietoa vieraslajeista, siellä voi tutustua haitallisten vieraslajien levinneisyyskarttoihin tai hakea apua esimerkiksi takapihan jättipalsamikasvuston torjuntaan.

Vieraslajiportaalin tärkeimpiä toimintoja on havaintoilmoitin, jonka kautta voi ilmoittaa esimerkiksi puutarhassa tuhoa tekevistä villikaneista tai espanjasiruetanoista. Ilmoittaminen omista vieraslajihavainnoista vieraslajiportaalin kautta auttaa myös pitämään esiintymiskarttoja ajan tasalla. Näin saadaan tärkeää tietoa eri vieraslajien esiintymisestä Suomessa ja kertyneiden havaintojen pohjalta voidaan seurata haitallisten vieraslajien levinneisyyden muutoksia. Havaintoilmoittimen kautta voi myös kuvailla tarkemmin havaitsemaansa vieraslajia, sen runsautta, havaintopaikkaa ja -aikaa sekä antaa muita lisätietoja havainnosta.

Vieraslajit ovat ihmisen mukana uusiin paikkoihin levinneitä eliölajeja, kuten koristekasveja, riistaeläimiä, vesieliöitä, taudinaiheuttajia tai tuholaisia. Ne voivat kulkeutua ihmisen mukana uudelle alueelle tahattomasti, kuten Itämereen laivojen mukana tullut koukkuvesikirppu, tai tarkoituksella kuten riistaeläimeksi tuotu valkohäntäkauris.

Haitallisia vieraslajeja pidetään yhtenä vakavimmista uhkista maailman luonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi ne voivat aiheuttaa suuria haittoja myös taloudelle. Arvioiden mukaan Suomessa on lähes 160 haitallista vieraslajia. Haittaa saattaa aiheutua niin viljelykarkulaisista, kuin myös luonnosta puutarhoihin kulkeutuneista tuholaisista ja taudeista.

Vieraslajiportaali on tärkeä osa kansallisen vieraslajistrategian toteutusta. Vieraslajistrategian toimenpiteiden avulla on tarkoitus torjua Suomessa jo olevien ja Suomeen mahdollisesti saapuvien uusien vieraslajien aiheuttamia riskejä ja haittoja. Vieraslajiportaalin havaintoilmoittimen kautta saatujen tietojen pohjalta voidaan tulevaisuudessa seurata esimerkiksi torjuntatoimien tehokkuutta ja suunnitella tulevaa torjuntatyötä. Myös vieraslajiportaalin lajikuvauksia tullaan lisäämään ja täydentämään.

Vieraslajiportaali kehitettiin vieraslajien hallintaa ja tietoisuuden lisäämistä koskevassa hankkeessa. Mukana työssä olivat Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Suomen ympäristökeskus SYKE, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Varsinais-Suomen ELY-keskus sekä Suomen luonnonsuojeluliitto. Hanketta rahoitti maa- ja metsätalousministeriö.

WWF: Apukinoskuutit liikkuvat vaarallisilla vesillä

966a0d6f-9913-413e-8057-2b1f8dde44ca

Kuutti Kuvaoikeudet: Juha Taskinen

Neljä apukinoksiin syntynyttä kuuttia sai seurantalaitteen tänä keväänä Pihlajavedellä. Kolme niistä on jo laajentanut elinpiiriään verkkorajoitusalueen ulkopuolelle, selviää Itä-Suomen yliopiston toteuttamasta tutkimuksesta. Kuuttien seurannassa kokeillaan tänä vuonna uutta tekniikkaa, jonka tarjoama aineisto on äärimmäisen tarkkaa.

Tutkimuksen erityishuomio kohdistuu siihen, miten kuuttien elinpiiri sijoittuu suhteessa verkkokalastusrajoituksiin.

”Kuutit aloittavat elinpiirinsä laajentamisen tyypillisesti toukokuun puolivälissä. Myös kaikki seurannassa olevat neljä apukinoskuuttia ovat lähteneet pesäluotonsa välittömästä läheisyydestä. Kuutit uiskentelevat laajoilla alueilla useiden kilometrien päässä syntymäpaikoiltaan. Kuutit viihtyvät nyt erityisesti rantavesissä, ja kolme kuuttia on jo käynyt verkkorajoitusalueen ulkopuolisilla alueilla”, kertoo tutkija Marja Niemi Itä-Suomen yliopistosta.

Seurannassa käytetään tänä vuonna uutta tekniikkaa. Yhdellä kuuteista on kevyt GPS-seurantalaite, jonka tarjoama aineisto on erittäin tarkkaa. Laitteen avulla saadaan ensimmäistä kertaa tietoa myös poikasten sukelluskäyttäytymisestä. Kolmea muuta kuuttia seurataan perinteisillä radiolähettimillä.

Yli 90 % saimaannorpan kuuteista syntyi tänä vuonna apukinoksiin poikkeuksellisen heikon lumitilanteen takia. Kolatut kinokset näyttävät tarjonneen vähintäänkin kohtuullisen suojan, sillä seurannassa olevat kuutit ovat normaalipainoisia ja hyväkuntoisia. Poikkeuksellisesta keväästä hengissä selvinneiden apukinoskuuttien suurin vaara ovatkin nyt verkot. Poikasten ensimmäisten itsenäisten viikkojen ajan suojaa tarjoaa verkkokalastuskielto, mutta se päättyy kesäkuun lopussa.

”Toivoisimme verkkojen jäävän naulaan myös rajoitusalueiden ulkopuolella ja rajoitusajan loputtua, jotta apukinoskuuttien hyvin alkanut taival saisi edelleen jatkua”, toivoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

Itä-Suomen yliopiston vetämä kuuttitutkimus toteutetaan osana Metsähallituksen koordinoimaa Saimaannorppa-Life-hanketta, jossa saimaannorpan suojelua edistetään monipuolisten toimenpiteiden, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.
Kalaverkkoja ja muita saimaannorpalle vaarallisia kalanpyydyksiä koskevia rajoituksia voi tarkastella osoitteessa norppakartta.wwf.fi.

Majavakannat lähes ennallaan

American_Beaver

Kanadanmajava (Castor canadensis)

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan euroopanmajavakanta on lähes ennallaan. Euroopanmajavien vähimmäismääräksi arvioidaan 2 400 yksilöä. Kanadanmajavia on vähintään 3 700, ja kanta on hieman pienentynyt vuonna 2010 tehdyn laskennan jälkeen. Kanadanmajava leviää kuitenkin länteen kohti euroopanmajavan levinneisyysaluetta.

Euroopanmajavan levinneisyysalue käsittää nyt melkein koko Satakunnan, osan Etelä-Pohjanmaata ja Rannikko-Pohjanmaan eteläosia. Euroopanmajavan levinneisyyden ydinalue Satakunnassa käsittää Kokemäenjokivarren Porista Kokemäelle ja toisaalta Porista pohjoiseen Merikarvian-Siikaisten alueelle. Myös Kankaanpään-Karvian alueella on melko paljon majavia, kun taas Satakunnan itäosissa niitä on vain vähän.

Kanadanmajavakanta on tihein Pohjois-Karjalassa sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa. Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa on kohtalainen kanta, kun taas Keski-Suomessa ja Oulussa kanta on harva. Myös Hämeessä majavien esiintyminen on vielä laikuittaista.

Euroopanmajava on pyyntiluvanvarainen, Suomen alkuperäiseen luontoon kuuluva riistaeläinlaji. Kanadanmajava on vieraslaji, joka on kansallisessa vieraslajistrategiassa luokiteltu haitalliseksi.

Majavalaskennat tehdään kolmen vuoden välein metsästäjien toimesta laskemalla aktiiviset talvipesät.

Lisätietoja RKTL:n verkkosivuilta: http://www.rktl.fi/riista/pienriista/majava/

Väitös Oulun yliopistossa: Siepot kopioivat joustavasti lajitovereidensa ja kilpailevien talitiaisten pesäpaikan valintoja

Halsbandschnaepper

Sepelsieppo (Ficedula albicollis) on pieni hyönteissyöjä, joka muistuttaa kirjosieppoa.

Kun sepelsiepot saapuvat muuttomatkaltaan Afrikasta, tarvitsevat ne tietoa elinympäristön laadusta valitakseen hyvän pesäpaikan. Tietoa ne voivat hankkia tutkimalla elinympäristöä itse, mutta se voi olla hidasta. Tiedon hankkiminen muilta yksilöiltä, ns. sosiaalisen informaation käyttö, voi olla nopeampi tie hyvän pesäpaikan löytämiseksi. Talitiaisen on aikaisemmin osoitettu olevan hyvä malli siepoille, koska sen pesäpaikkavaatimukset ovat samanlaiset ja talitiaiset paikkalintuina tuntevat elinympäristönsä hyvin.

Tämän väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että siepot käyttävät sosiaalista informaatiota joustavasti erilaisissa tilanteissa niin lajitovereiltaan kuin samoista pesäpaikoista kilpailevilta talitiaisilta. Aikaisin saapuvat siepot kopioivat talitiaisten pesäpaikan piirteitä, kun lajitovereita ei ole vielä saapunut. Myöhään saapuneet siepot taas kopioivat lajitovereitaan, kun niitä on enemmän kuin talitiaisia. Sieppoja aikaisemmin pesimään asettuvat talitiaiset puolestaan käyttävät sosiaalista informaatiota lajitovereiltaan. Talitiaiset pyrkivät myös valitsemaan pesäpaikakseen sellaisen linnunpöntön, jossa ei pesitty ollenkaan edellisenä vuonna, todennäköisesti välttääkseen vanhoissa pesissä asuvia vertaimeviä lintukirppuja.

Tässä väitöskirjatyössä näiden pönttölintujen sosiaalisen informaation käyttöä seurattiin asettamalla metsiköihin linnunpönttöjä, joissa lentoaukon ympärillä oli valkea muovinen kolmio- tai ympyräsymboli. Aikaisemmin pesimään asettuvien lintuparien pöntöille asetettiin aina jokaisessa tutkimusmetsikössä sama symboli, ja myöhemmin saapuville linnuille oli yhtä paljon kolmio- ja ympyräpönttöjä vapaana. Lintujen sosiaalisen informaation käyttö pystyttiin osoittamaan, jos myöhemmin saapuvat linnut valitsivat useammin sellaisen pöntön, jonka symboli oli sama kuin aikaisemmin pesivien lintujen symboli, kuin pöntön, jossa oli vastakkainen symboli.

Väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että nämä kololinnut käyttävät sosiaalista informaatiota, eli pyrkivät kopioimaan muiden lintujen päätöksiä hyvin joustavasti tehden erilaisia päätöksiä tilanteesta riippuen.  Sosiaalisen informaation käyttö edesauttaa linnun menestystä, koska näin lintu löytää nopeammin hyvän pesäpaikan. Valitsemalla tarkkaan ketä kopioida, välttävät linnut toistamasta huonosti menestyvien lintujen huonoja valintoja.

Väitöskirjan www-osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-0483-3

– – –

Filosofian maisteri Tuomo Jaakkonen väittelee Oulun yliopistossa 30.5.2014. Eläinekologian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Intra- and interspecific social information use in nest site selection of a cavity-nesting bird community (Lajinsisäinen ja lajienvälinen sosiaalisen informaation käyttö pesäpaikan valinnassa kololintuyhteisössä). Vastaväittäjänä toimii dosentti Heikki Helanterä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Arja Kaitala. Väitöstilaisuus alkaa Linnanmaalla Kuusamonsalissa (YB 210) kello 12.