Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Helsingin yliopisto: Lintujen maapesät viljelijän näkyville lämpökameran avulla

07d57450-85ff-4216-8c4a-61a2f96a5b10-main_image
Lämpökameran kuvaa töyhtöhyypän pesästä.
Tutkijat kehittävät Suomessa lämpökamerajärjestelmää, jolla viljelijä voisi havaita ja väistää ajoissa pelloilla pesivien lintujen pesät.

Monet lintulajit ovat sopeutuneet pesimään pelto- ja niittyaukeilla. Kun viljelymaille mennään yhä suuremmilla koneilla, maapesien havaitseminen ja niiden väistäminen on muuttunut hankalammaksi. Lintujen käytöstä seuraamalla pesän summittaisen sijainnin pystyy joskus päättelemään, mutta itse pesiä on usein mahdotonta havaita.

Lukuisten maassa pesivien lintujen pesät tuhoutuvatkin yleisesti viljelytoimenpiteiden vuoksi. Tuhoutuneiden pesien lukumäärää on vaikea arvioida, mutta noin kuukauden mittaiset pesinnät ajoittuvat yleensä pahasti pellon kevättöiden kanssa päällekkäin.

Tutkijaryhmä Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta ja Luonnontieteellisestä keskusmuseosta sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä haluaa löytää asiaan ratkaisun, joka suojaa lintuja ja samalla sallii viljelytoimien jouhevan jatkumisen. Tarkoitus on selvittää, voidaanko maapesät havaita luotettavasti lämpökameran avulla. Pesien tunnistus voi olla yksi mahdollisista lämpökamerasovellutuksista traktoriympäristössä. Vastaavaa tekniikkaa on hiljattain otettu käyttöön myös autoissa esimerkiksi hirvien havaitsemiseksi.

– Lämpökamerat voitaisiin kiinnittää maatalouskoneisiin ja säätää niin, että ne havaitsevat pesän. Pesässä istuvan linnun tai munien lämpötila on yleensä ympäristöä korkeampi. Seuraava looginen askel voisi olla sellaisen automaattisen järjestelmän rakentaminen, joka saa työlaitteen nousemaan ylös, kun lämpökamera havaitsee pesän, sanoo tutkija Andrea Santangeli Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta.

Ryhmä kokeilee lämpökameran tehokkuutta töyhtöhyypän kaltaisten, keskikokoisten viljelymailla pesivien lintujen pesien havaitsemisessa. Koejärjestelyt aloitettiin toukokuun alussa MTT:n maatilalla Vihdissä tutkimalla, miten helposti jalustoille sijoitetuilla erilaisilla infrapunakameroilla voi havaita tekopesiä eri ympäristö- ja sääoloissa. Pesiin sijoitettiin haudontalämpötilaan lämmitettyjä kanan ja viiriäisen munia.

Tänä keväänä tehtyjen ensimmäisten testien perusteella vaikuttaa siltä, että hetkelliset sääolosuhteet ja pesän sijoittuminen ympäröivän kasvillisuuden suhteen vaikuttavat merkittävästi siihen, miten helposti pesä erottuu lämpökameralla.

Kevään testien avulla haarukoidaan kuvaustekniikan reunaehtoja, joiden puitteissa menetelmästä olisi hyötyä peltoviljelylle ja pesinnälle. Tämän jälkeen kamerat laitetaan traktorin katolle, jotta nähdään, miten järjestelmä toimii käytännön viljelyoloissa. Kuvamateriaalin tietokoneanalyysit paljastavat, miten tarkasti järjestelmä pystyy erottamaan pesät hyvinkin erilaisissa olosuhteissa.

Tutkimuksessa on mukana monitieteinen tutkijaryhmä Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta ja Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta sekä MTT:stä. Soveltavaa biologiaa edustavat Edward Kluen ja Andrea Santangeli, maatalousteknologiaa ja täsmäviljelysovelluksia Hanna Huitu, Liisa Pesonen ja Jere Kaivosoja.

:KATSO VIDEO: Korkeasaaren Leijonaemo ja pennut ulkoilevat jo

Korkeasaari - Google Chrome_2014-05-23_15-56-45

Kuvaoikeudet: Korkeasaari

Korkeasaaren aasianleijonaemo on ulkoillut pentujensa kanssa ensimmäisiä kertoja tällä viikolla. Eläintarhaan lähipäivinä saapuvaa yleisöä pyydetään erityiseen huomaavaisuuteen Kissalaaksossa, jotta ensimmäistä pentuettaan hoivaava naarasleijona tuntisi ympäristönsä turvalliseksi.

Tarhan edustalla tulee liikkua hiljaa ja rauhallisesti, eikä aidatulle alueelle saa mennä. Emo ei myöskään pidä siitä, jos pentuja jäädään tarkkailemaan pitkäksi aikaa.

Löysitkö mehiläisparven? Parvia nappaavat tarhaajat ovat nyt kartalla

tunnista pölyttäjät

Mehiläinen sekoitetaan usein kimalaiseen ja ampiaiseen.

Mehiläiset ovat paikoin alkaneet jo parveilla. Parveiluaika on touko-kesäkuusta heinäkuun loppuun. Jos löydät mehiläisparven, ilmoita siitä parvia kiinniottavalle mehiläistarhaalle. Varmistathan myös, että kyseessä on varmasti mehiläiset, eikä esimerkiksi ampiaiset.

SML on listannut mehiläisparvia kiinniottavat tarhaajat kartalle. Sieltä avun tarvitsijan on helppo katsoa lähin auttava mehiläistarhaaja. Lista ja kartta löytyvät osoitteesta www.mehilaishoitajat.fi/parvien-kiinniottajat/. Jos et löydä listalta apua, voit ottaa yhteyttä Suomen Mehiläishoitajain Liittoon.

Parveilu on mehiläisille luonnollista

Parveilu on mehiläisille luontainen tapa lisääntyä. Parveillessa osa yhteiskunnasta tai koko pesällinen lähtee lisätilan hakuun ja uuden yhteiskunnan tekoon

Mehiläisparvi on näyttävä, satojen, jopa tuhansien mehiläisten muodostama pallo. Vaikka parvi voi vaikuttaa pelottavalta, parveilevat mehiläiset käyttäytyvät yleensä rauhallisesti, koska niillä ei ole pesää puolustettavaan. Parvi lennähtää usein esimerkiksi puun oksalle, kunnes uusi pesäpaikka on valittu tai tarhaaja hakee parven talteen.

Parven mukana lähtee yleensä ainakin puolet pesän mehiläisistä, ja mehiläistarhaajat pyrkivätkin estämään parveilun hoitotoimenpiteillään mm. antamalla mehiläisille lisää pesätilaa.

Mehiläinen sekoitetaan helposti ampiaisiin

Ennen kuin otat yhteyttä parven kiinniottajaan, varmista, että kyseessä on todella mehiläiset. Mehiläiset sekoitetaan helposti ampiaisiin ja monesti esimerkiksi mökillä pörräävät hyönteiset osoittautuvatkin ampiaisiksi.

Ampiaiset ovat mehiläisiä karvattomampia ja kapeampivyötäröisempiä. Ampiaiset rakentavat pallomaisen pesän puumassasta kun mehiläiset tekevät sen vahasta. Ampiaiset ovat myös kiinnostuneita ihmisten ruuasta toisin kuin mehiläiset, jotka keräävät vain mettä ja siitepölyä kukista.

Myös kimalainen sekoitetaan helposti mehiläisiin. Ne ovat suurempia ja karvaisempia kuin mehiläiset ja ne pesivät maan alla.

www.mehiläishoitajat.fi

www.mehilaishoitajat.fi/parvien-kiinniottajat/

Metsähallitus: Saimaannorppien pesintä onnistui odotettua paremmin – etsinnöissä löydetty lisää poikasia

Tutkimus

Kuvaoikeudet: Itä-Suomen yliopisto (UEF)

Lähes lumettoman talven vuoksi Saimaalla ei ollut luonnonkinoksia norppien pesintään. Synnytyspaikoiksi kolattiin 241 apukinosta, joista noin 90 % oli pesintäkäytössä. Poikkeuksellisen talven vuoksi pesäpaikoilla sukellettiin jäiden lähdön jälkeen varmistaen poikasten eli kuuttien syntymät. Tarkistuksien jälkeen Metsähallituksen luontopalvelujen löytämien kuuttien määrä on 58, joista 56 syntyi apukinoksiin.

Suojelumenetelmänä pesintäkinosten tekeminen onnistui odotettua paremmin. Ilman ihmisen apua kuuteista olisi pesäpoikasina todennäköisesti kuollut noin puolet. Nyt syntyneistä kuoli pesäpoikasina noin 16 %, mikä on lähes kaksinkertainen normaalitalveen verrattuna, arvioi suojelubiologi Jouni Koskela Metsähallituksesta.

Sukelluksien avulla saatiin kohtuullisen tarkka kuva saimaannorppakannan syntyvyydestä, 58 kuuttia vastaa viime vuosien keskiarvoa. Poikkeuksellinen talvi vaikutti norppiin. Synnytyspaikkojen muutoksia havaittiin useammalla alueella. Todennäköisesti synnyttäjät liikkuivat normaalia enemmän etsien pesintään soveltuvia kinoksia, kertoo ylitarkastaja Tero Sipilä.

Hankalin tilanne oli eteläisellä Saimaalla, mistä löydettiin vain neljä kuuttia. Poikkeuksellisen laajoista etsinnöistä huolimatta alueelta ei löydetty enempää eläviä kuutteja. Havaitsematta jäi ilmeisesti 3–4 synnytystä. Mahdollisesti osa eteläisen Saimaan naaraista synnytti avojäälle ja kuutit ovat menehtyneet, kertoo alueesta vastaava WWF:n pesälaskija Ismo Marttinen.

Vuonna 2014 syntyneiden poikasten havaittu määrä Saimaan vesialueittain

Laskennan mukaan Pihlajavesi ja Haukivesi ovat edelleen tärkeimpiä norpan lisääntymisalueita. Niillä havaittiin jälleen pääosa kuuteista.

Vesialue: poikaset
Pyhäselkä–Jänisselkä: 0  
Orivesi: 1   
Pyyvesi–Enonvesi: 2   
Kolovesi: 1
Joutenvesi: 4   
Haukivesi: 17  
Pihlajavesi: 21  
Puruvesi: 0   
Tolvanselkä–Katosselkä: 7   
Luonteri: 1   
Lietvesi: 1   
Petraselkä–Yövesi: 2   
Suur-Saimaa: 1   
Yhteensä: 58

Kuopion luonnontieteellinen museo: Kuopion museon näyttely nostaa esiin pölyttäjien merkityksen

kuopionmuseo-mehi

Mehiläinen on tärkeimpiä pölyttäjähyönteisiä. (Kuva: A & E Ylönen)

Kuopion luonnontieteellisessä museossa avautui keskiviikkona Pölyttäjät-näyttely. Näyttely esittelee pölyttäjien merkitystä arkielämäämme ja pohtii, miten käy sekä luonnolle että ihmiselle, jos pölyttäjien elinympäristöjen väheneminen jatkuu.

Kukkien mesi ja siitepöly houkuttelevat paitsi hyönteisiä, niin myös monia selkärankaisia eläimiä. Näihin kuuluvat esimerkiksi linnut ja lepakot.

Hyönteisistä tehokkaimpia pölyttäjiä ovat mesipistiäiset, joille on kehittynyt erityisiä siitepölyn kuljettamiseen sopivia rakenteita.

Yli kolmannes maailman viljelykasveista on riippuvainen pölyttäjähyönteisistä, erityisesti ihmisen kesyttämistä mehiläisistä. Ilman pölyttäjiä ruokavaliostamme puuttuisivat mansikat, tomaatit ja sitrushedelmät ja päältämme puuvillaiset vaatteet.

Näyttelyyn teeman mukaisesti kesän aikana järjestetään pölyttäjiin liittyviä oheistapahtumia. Tiistaina 10. kesäkuuta on Minustako mehiläishoitaja? -tilaisuus klo 17.30 (Kuopion museon kokoushuone, vapaa pääsy). Tällöin mehiläishoitaja Markku Puumalainen esittelee mm. mehiläisharrastuksen aloittamista.

Ei pelkkää hunajaa -elokuva esitetään Kino Kuvakukossa 18. elokuuta klo 18 (liput 8,50 e/6,50 e). Lisäksi 26. elokuuta järjestetään Pörräävät pölyttäjät -retki, jolla tutustutaan loppukesän pölyttäjähyönteisiin.

Pölyttäjät-näyttely on avoinna 27. syyskuuta asti (ti-la klo 10–17). Keskiviikkoisin klo 15 järjestetään Johdatus pölyttäjien maailmaan -opastuskierros, joka sisältyy museon pääsymaksuun (7,50 e/4,50 e, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi).

Lisätietoja

Kuopion museo

Kuopion luonnontieteellinen museo

:KATSO VIDEO: Korkeasaaressa hoidetaan villisian porsasta

Korkeasaari - Google Chrome_2014-05-21_15-28-48

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on hoidossa villisian porsas. Pahnueestaan eksynyt porsas etsi Sipoossa turvaa ihmisten keskuudesta ja pelastuslaitos toimitti eläimen Korkeasaareen. Villieläinsairaalassa ei ole ennen hoidettu villisikoja, mutta kahden viikon kuluessa pirteän potilaan paino on tuplaantunut oravanmaitokorvikkeella ja kauravellillä neljään kiloon.

Villisiat ovat laumaeläimiä ja muiden villisikojen puutteessa seurankipeä porsas hakeutuu ihmishoitajiensa läheisyyteen. Se on tottunut ihmisiin niin, että sen luontoonpalautus ei ole mahdollista. Porsaan onneksi Korkeasaareen on touko-kesäkuun vaihteessa tulossa uutena lajina villisikoja. Nyt porsaalle haetaan lupaa, jotta se saisi jäädä asumaan eläintarhaan kahden emakon seuraan. Porsaasta varttuisi aikuisena 200-kiloinen karju.

Villisika on Suomessa vielä melko harvinainen näky. Ensimmäiset kaakkoisrajan yli Venäjältä ja Baltiasta levinneet villisiat havaittiin 1970-luvulla. Nykyinen kanta on muutamia satoja yksilöitä. Villisika on kesysian kantamuoto ja niitä on elänyt Suomessa jo kivikaudella.

Venäjän Karjalassa hieman enemmän metsäpeuroja kuin Suomessa

Korkeasaari - Google Chrome_2014-05-21_15-24-50

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2012) Helsinki Zoo archives

Karjalan tutkimuskeskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän lentolaskennan mukaan Venäjän Karjalassa on enintään 2 400 metsäpeuraa. Suomessa metsäpeuroja on noin 1 900. Karjalan metsäpeurakanta on pienentynyt huomattavasti edellisestä, vuonna 2003 tehdystä kannanarviosta. Tuolloin peurojen määräksi arvioitiin noin 3 000.

Karjalan metsäpeurat laskettiin maaliskuussa 2014. Metsäpeurojen esiintymisalue Karjalassa kartoitettiin nyt kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa helikopterin avulla. Edellinen lentolaskenta vuonna 2003 kattoi vain osan alueesta.

Metsäpeuroja esiintyy pääosin tasavallan pohjoisosissa Louhen, Kalevalan ja Kemin piirissä. Eteläisissä osissa metsäpeuroja on hyvin harvakseltaan. Lennoilla havaituissa laumoissa oli keskimäärin 14 metsäpeuraa ja vasojen osuus kannasta oli noin viidesosa. Suomessa vasoja oli vuoden 2013 lentolaskentojen perusteella noin kuudesosa. Suomen metsäpeurakanta on peräisin Venäjältä toisen maailmansodan jälkeen meille levittäytyneistä peuroista.

Karjalan metsäpeurojen kannanarvion päivittäminen on osa käynnissä olevaa suomalais-venäläistä metsäpeurahanketta. Hanketta johtaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Tärkeimpänä rahoittajana toimii EU:n Karelia ENPI CBC -ohjelma.

Hankkeessa tehdyt metsäpeuranettisivut aukeavat kesän aikana osoitteessa www.suomenpeura.fi.

Oletko nähnyt puutiaisen? Auta tutkijaa ja kerro havainnostasi

puutiaisnaaras2

Puutiaisten levinneisyysalueita kartoitetaan koko Suomen kattavasti ensimmäistä kertaa 2000-luvulla. Turun yliopiston biologian laitoksen tutkimusmenetelmänä on kansalaiskysely, johon voi vastata nettiosoitteessa www.puutiaiset.fi.

​Suppeampien tutkimusten sekä yleisöltä ja tiedotusvälineistä saatujen havaintojen perusteella puutiaisten määrän on todettu kasvaneen merkittävästi, ja ne ovat levittäytyneet yhä laajemmalle alueelle Suomessa.

– Kesinä 2012 ja 2013 Seilin saarella Saaristomerellä tehtyjen elinympäristökartoituksen perusteella puutiaisten määrä oli runsaan kymmenen vuoden aikana moninkertaistunut kaikissa elinympäristöissä eli havumetsissä, lehtimetsissä, niityillä, laidunalueilla ja lepiköissä, eniten mustikkavaltaisissa havumetsissä. Puutiaisten levinneisyyttä ei kuitenkaan ole kartoitettu 2000-luvulla, amanuenssi Ritva Penttinen Turun yliopiston eläinmuseosta kertoo.

Kokonaiskuvan saamiseksi tutkijat pyytävät kansalaisten havaintoja. Osoitteessa www.puutiaiset.fi -sivustolla voi kertoa, missä ja milloin on nähnyt puutiaisen luonnossa tai kiinnittyneenä ihmiseen tai eläimeen. Kyselyssä voi kertoa myös havaitsemiensa yksilöiden lukumääristä.

Kyselystä apua luonnossa liikkujille

– Kyselyssä pyydetyt havaintopaikkatiedot, paikkakunta ja kylä, tullaan myöhemmin esittämään erillisellä karttalehdellä, joka avautuu puutiaisprojektin sivulla. Puutiaisten vuorokausiaktiivisuutta kartoitetaan kyselyssä vuorokaudenaikaistiedoilla ja havaintohetken sää- ja lämpötilalla. Nämä tiedot antavat viitteitä esimerkiksi siitä, kannattaako marjastajan mennä metsään keskipäivällä vai onko iltapäivä mahdollisesti parempi ajankohta, Penttinen kertoo.
Kyselyssä kysytään myös elinympäristötietoja. Nämä tiedot puolestaan antavat lisätietoa puutiaisten suosituimmista elinympäristöistä maassamme.
– Tämän kyselyn tarkoituksena on saada tämän päivän tilannetta vastaava kuva puutiaisen levinneisyysalueesta maassamme, Penttinen sanoo.
Tietoja voi jättää vuoden 2014 loppuun saakka.
Puutiaisprojekti on Turun yliopiston biologian laitoksen eläinmuseon ja ekologian osaston ja Saaristomeren tutkimuslaitoksen yhteishanke.

 

Smithsonian Institution: “Kadonnut” käärme ilmestyi julkisuuteen

Clarion nightsnake

Clarionin yökäärme löydettiin ensi kerran vuonna 1936, mutta sen jälkeen siitä ei tehty havaintoja. Kuva: Daniel Mulcahy/Smithsonian Institution

Tiedemiehet ovat löytäneet Meksikosta jo kertaalleen kadonneeksi luullun käärmeen, Clarionin yökäärmeen. Nimensä se on saanut Clarionin saaresta, joka on Tyynessämeressä noin 400 kilometrin päässä Meksikon rannikosta.

Käärme löydettiin ensi kerran vuonna 1936, mutta sen jälkeen siitä ei tehty havaintoja.

Vaikka käärmettä ei koskaan julistettu virallisesti sukupuuttoon kuolleeksi, se kuitenkin poistettiin tieteellisistä luetteloista, koska siitä ei löytynyt vuosikymmeniin jälkeäkään.

Yhdysvaltalaiset ja meksikolaiset tiedemiehet tekivät yhteisen tutkimusmatkan saarelle ja löysivät 11 käärmettä, joiden tuntomerkit vastasivat vuoden 1936 löytöjä.

Myös dna-testit vahvistivat, että Clarionin yökäärme eroaa geneettisesti muista Meksikon käärmeistä.

Smithsonian InstitutionSmithsonian Scientist Discovers Lost Species of Nightsnake in Mexico

Museum of Palaeontology Egidio Feruglio: Jättimäinen kivettynyt dinosaurus löytyi Argentiinassa

_74905253_9l0a5935

Egidio Feruglio -museon nettiin laittamassa kuvassa näkyy dinosauruksen kivettynyt reisiluu, joka on pitempi kuin sen vieressä oleva tiedemies.

Tiedemiehet ovat tehneet sananmukaisesti valtavan löydön Patagonian alueella Argentiinan eteläosassa. Kyseessä on kivettynyt dinosaurus, jonka pituus on ollut arviolta 40 metriä ja korkeus 20 metriä, kertoo BBC

_74905252_e4460505-argentinosaurus_dinosaur-spl.

Fossiilin uskotaan olevan titanosaurus. Tämä pitkäkaulainen kasveja ravinnokseen popsinut otus eleli maan päällä noin 95 miljoonaa vuotta sitten. Sen painoksi on arvioitu peräti 100 tonnia, joka vastaa suunnilleen 14 afrikannorsun yhteispainoa, selittää paleontologi Jose Luis Carballido.

– Tämä on oikea paleontologinen aarre, hän sanoo.

Tähän asti titanosauruksesta on löytynyt vain muutamia kivettyneitä osasia.