Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Merikotkien kuolemien taustalla useimmiten ihmisen toiminta

white-tailed-eagle-2997458_960_720

Lyijymyrkytys on uuden suomalaisen tutkimuksen mukaan merikotkien yleisin kuolinsyy. Merikotkat saavat myrkytyksen syötyään saaliseen tai haaskaan jääneitä lyijyhauleja tai lyijyammusten siruja. Huomattavaa kuolleisuutta aiheuttivat myös törmäykset sähkölinjoihin, autoihin, juniin ja tuulivoimaloihin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja WWF:n merikotkatyöryhmän yhteistyöprojektissa tutkittiin vuosina 20002014 yhteensä 123 merikotkan kuolinsyyt. Merikotkista tehdyt lintuinfluenssalöydökset ja niiden aiheuttamat kuolemat ovat myöhäisemmältä ajalta kuin tämä tutkimus.

“Peräti 60 prosentissa merikotkien kuolemista kuolinsyy johtui ihmisen toiminnasta. Yleisin kuolinsyy oli lyijymyrkytys, joka aiheutti kuoleman hieman yli 30 prosentissa tapauksista. Seuraavaksi yleisimpiä kuolinsyitä olivat erilaiset ihmisen toimintaan liittyvät onnettomuudet, joihin oli menehtynyt lähes neljännes tutkituista merikotkista”, sanoo erikoistutkija, FT Marja Isomursu Evirasta.

Lyijymyrkytykset olivat yleisempiä Ahvenanmaalla kuin Manner-Suomessa. Ahvenanmaalla lyijyammuksia saa vielä käyttää kaikessa metsästyksessä, mutta mantereen puolella lyijyammukset ovat olleet kiellettyjä vesilintumetsästyksessä vuodesta 1996 alkaen. Lyijymyrkytyksiä todettiin selvästi enemmän kylmänä vuodenaikana, jolloin merikotkat usein turvautuvat ravinnonhankinnassaan erilaisiin haaskoihin.

Lyijy aiheuttaa merikotkassa halvaantumista, anemiaa ja tyypillisesti hitaan kuihtumisen. Lyijy on haitallista myös ihmisille, erityisesti lapsille ja sikiön kehitykselle, koska se aiheuttaa muun muassa keskushermostovaikutuksia.

Luonnollisia kuolinsyitä (40 % tapauksista) olivat muun muassa sukukypsien lintujen reviiritaisteluissa saadut vammat ja erilaiset sairaudet tai nälkiintymiset. Laittomia ampumisia oli noin viisi prosenttia tutkituista tapauksista.

Merikotkien elimiä analysoitiin myös elohopean varalta. Elohopeapitoisuudet olivat korkeimmat vanhimmassa, sukukypsien merikotkien ikäluokassa. Varsinaisia elohopeamyrkytyksiä ei kuitenkaan todettu, eivätkä todetut pitoisuudet enää olleet niin korkeita kuin ne olivat 1960-luvulla.

Tutkimustulokset on julkaistu tieteellisessä artikkelissa:
Isomursu, M., Koivusaari, J., Stjernberg, T., Hirvelä-Koski, V, Venäläinen, E.-R.
Lead poisoning and other human-related factors cause significant mortality in white-tailed eagles. Ambio 2018.

Lue lisää:

Eviran luonnonvaraisten eläinten tautitutkimuksesta
WWF:n merikotkatyöstä
Tutustu Luonnontieteelliseen keskusmuseoon

WWF:n Luontolive laajeni – nyt voit kuunnella luonnon ääniä suorassa lähetyksessä

kuvituskuva-katja-nuorvala-wwf

Kuvituskuva, Katja Nuorvala WWF

Tuulen huminaa, linnunlaulua ja sumutorvien törähtelyä. WWF asensi yhdessä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa mikrofonin Helsingin edustalla sijaitsevaan Vallisaareen, ja osoitteessa luontolive.wwf.fi pääsee nyt kuuntelemaan saaristoluonnon sointia suorassa lähetyksessä. Tavoitteena on tuoda luonto lähemmäs ihmisiä.

”Luonnon kuunteleminen voi rentouttaa, rauhoittaa, innostaa ja viihdyttää. Samalla uskomme, että tänään avaamamme Äänilive on mainio tapa muistuttaa Suomen upeasta luonnosta ja tarpeesta suojella sitä”, WWF:n viestinnän asiantuntija Joonas Fritze sanoo.

Mikrofoni on asennettu yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa Helsingin Vallisaareen lehtometsään, saaren yleisöltä suljettuun osaan. Suomenlinnan naapurissa sijaitsevan Vallisaaren lehdot ja tuomitiheiköt tarjoavat elinympäristön monipuoliselle laululinnustolle, kuten esimerkiksi mustarastaalle, laulurastaalle, peukaloiselle, käenpiialle, mustapääkertulle ja kultarinnalle. Lisäksi mikrofoniin voi kantautua sammakon kurnutusta. Äänessä olevien lajien määrä lisääntyy kevään edetessä. Oikein hyvällä tuurilla on mahdollista, että suorassa lähetyksessä päästään kuulemaan harvinaisten ja uhanalaistenkin lajien, kuten esimerkiksi kuhankeittäjän tai valkoselkätikan, ääntelyä.

”Luonnon ääniä ei tarvitse välttämättä tunnistaa niistä nauttiakseen. Samalla Äänilive tarjoaa kuitenkin myös aktiivisille luontoharrastajille oivan mahdollisuuden seurata kevään etenemistä ja muuttolintujen saapumista vaikkapa kotoa tai toimistosta käsin. Erityisen iloisia olemme siitä, että voimme tarjota nyt osana WWF:n Luontoliveä virtuaalisia luontokokemuksia myös näkövammaisille”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Kaikkien WWF:n Luontoliven eri kamera- ja äänihankkeiden tavoitteena on levittää tietoa harvinaisista eläinlajeista ja niiden kohtaamista uhkista sekä innostaa ihmisiä osallistumaan luonnon suojeluun.

”Suomen metsissä elää peräti 814 uhanalaista lajia ja määrä uhkaa kasvaa. Esimerkiksi uhanalaisten hömötiaisen ja töyhtötiaisen laulu metsissämme vähentyy edelleen, mikäli metsienkäsittelyssä ei tapahdu muutosta. Haluammekin Ääniliven avulla muistuttaa, että käytännössä jokainen metsänomistaja voi varmistaa luonnon hyvinvoinnin ja monipuolisen linnuston elinmahdollisuudet omissa metsissään”, Tolvanen sanoo.

WWF:n Luontoliveä katsottu jo yli 100 000 kertaa

WWF avasi Luontolive-sivuston huhtikuun puolivälissä. Ensimmäiset WWF:n Luontolivessä nähtävät lajit ovat liito-orava ja metsäpeura, ja tavoitteena on, että osoitteessa luontolive.wwf.fi on toiminnassa vähintään yksi kamera ympäri vuoden. Reilussa kahdessa viikossa suoria lähetyksiä on katsottu yli 100 000 kertaa.

WWF sai innoituksen uuden livekamerasivuston toteutukseen Norppaliven suursuosiosta. Saimaannorppien – etenkin julkkisnorppa Pullervon – köllöttelyä on katsottu kahden viime kevään aikana yhteensä yli 5 miljoonaa kertaa. WWF avaa Norppaliven taas lähipäivinä.

WWF on toteuttanut Luontoliven lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Ääniliven toteutuksessa korvaamatonta apua ovat tarjonneet Metsähallituksen Luontopalvelut, Live Eye, Pukki Visuals ja Frantic.

Äänilive osoitteessa luontolive.wwf.fi/aanilive

Saimaannorpan kuutteja löytynyt 78

saimaannorpan-pesalaskentaa_kuva_metsahallitus_sirpa_peltonen-550x500

Kuva: Pesälaskijoita työssä, tutkimassa pesäpaikalle jäänytt kuutin karvaa. Kuva: Metsähallituksen arkisto, Sirpa Peltonen.

Metsähallituksen Luontopalvelujen johtamat pesälaskennat tehtiin vaikeissa olosuhteissa. Saimaannorpan pesälaskennoissa havaittiin 78 kuuttia, joista kuolleita oli neljä. Laskentoihin osallistui noin sata henkilöä, joista suurin osa oli paikallisia vapaaehtoisia.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskelan mukaan päättynyttä talvea luonnehti heikko jäätilanne. Jään tultua se peittyi lumikerroksella ja jäätyminen oli epätasaista. Heikkojen jääolojen vuoksi pesätarkistukset jouduttiin tekemään lyhyellä ajanjaksolla, normaalin kahden viikon sijasta noin viikon aikana.

Koskelan mukaan tarkka syntyneiden kuuttien määrä tarkentuu pesäpaikkasukelluksin toukokuussa. Heikkojen pesälaskentaolojen vuoksi epävarmoja kuuttihavaintoja on useampia. Sukelluksin etsitään pesäpaikolta istukoita, jotka kertovat paikalla syntyneen kuutin.

Tänä vuonna keväisen verkkokalastusrajoituksien ulkopuolella syntyi kaksi kuuttia; Puruvedellä ja Paasselällä. Näiden kuuttien ensimmäisten elinkuukausien turvaamiseksi ELY-keskus pyrkii tekemään osakaskuntien kanssa verkkokalastuksen rajoitussopimuksen.

Kuuttien elinpiireillä on Saimaalla keväistä verkkokalastusta rajoitettu 2 680 km laajuisella alueella. Paras tapa elvyttää erittäin uhanlaisen eläimen kantaa on estää saimaannorppien kuolemat kalaverkkoihin.

”Kuutien syntymät osoittavat, että suojelu tuottaa tulosta ja saimaannorppa voi palata aiemmin autioituneille elinalueilleen”, toteaa ylitarkastaja Tero Sipilä. Saimaan pieni norppakanta on luokitukseltaan erittäin uhanalainen.

Lintujen kevätmuutto käynnistyi aikataulun mukaisesti

vogels-1444987233pKy

Lintujen kevätmuutto etenee normaalissa aikataulussa. Pääskyistä on ilmoitettu satoja havaintoja, mutta määrät ovat vielä pieniä. Pohjoisimmat haarapääskyt on nähty Kemissä ja räystäspääskyt Keski-Suomessa. Ensimmäinen törmäpääsky nähtiin tiistaina. Muita tämän viikon saapujia ovat muun muassa sinirinta, satakieli ja ruokokerttunen. Aiemmin saapuneista hyönteissyöjälinnuista metsäkirvinen on havaittu Kemissä, kirjosieppoja Kainuussa, leppälintuja Pohjois-Karjalassa ja pajulintuja Keski-Suomessa. Pääjoukot saapuvat vasta myöhemmin toukokuussa.

Metsä- ja tundrahanhien parvet olivat suurimmillaan viime viikonvaihteessa. Kouvolassa laskettiin viikko sitten yli 20 000 yöpymään lentävää hanhea, ja Askolassa laskettiin maanantaina 11 700 metsähanhea. Tuhansia tundrahanhia on vielä monin paikoin. Pohjois-Pohjanmaalla on viime vuosien tapaan runsaasti lyhytnokkahanhia. Tyrnävällä niitä oli enimmillään 800.

Vesilintumuutto on virinnyt länsirannikolla. Esimerkiksi Kristiinankaupungin Siipyyssä on muuttanut päivittäin tuhansia mustalintuja. Viime sunnuntaina paikalta kirjattiin yli 10 000 muuttavan mustalinnun lisäksi noin 3 000 pilkkasiipeä, 845 tukkakoskeloa, yli 400 kaakkuria ja noin 170 härkälintua.

Kuovin muutto huipentui viime perjantaina ja maanantaina, jolloin Etelä-Suomen rannikolla päästiin useammassa paikassa ihailemaan yli tuhannen kuovin muuttoja. Meriharakoita on toistaiseksi nähty parhaimmillaan joitakin satoja.

Kevään paras piekanapäivä oli keskiviikkona Hailuodossa, jossa muutti yli 500 yksilöä. Harvinaisemmista petolinnuista arosuohaukkoja on taas havaittu runsaasti. Viimeisen puolentoista viikon aikana lajista on ilmoitettu yli 100 havaintoa.

Viikon harvinaisin lintu löytyi myöhään tiistai-iltana Espoosta, kun yölaulajaretkellä ollut lintuharrastaja huomasi lentoon lähtevän yöhaikaran. Haikara laskeutui vielä rantaveteen, mutta katosi paikalta yön aikana. Yöhaikara on havaittu vain 11 kertaa aiemmin Suomessa. Muita harvinaisuuksia ovat amerikantavit Porissa ja Närpiössä, kuusi mandariinisorsaa, neljä punapäänarskua ja kuusi harjalintua. Lisäksi on nähty useita katto- ja jalohaikaroita, haarahaukkoja, tunturikiuruja ja sepelrastaita.

Historian suurin tutkimus: Gorilloja ja simpansseja enemmän kuin aiemmin luultu, mutta gorillojen määrä vähenee koko ajan

silverback-gorilla-1402593801MmY

Tänään julkaistu laajin koskaan tehty tutkimus gorillojen ja simpanssien määrästä osoittaa, että eläimiä on enemmän kuin aiemmin on luultu. Samalla tutkimus kuitenkin paljastaa, että läntisessä päiväntasaajan Afrikassa gorillojen määrä vähenee joka vuosi.

Yli kymmenen vuotta kestänyt tutkimus kertoo gorillojen ja simpanssien tilanteesta sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on, että sekä läntisten tasankogorilloiden (Gorilla gorilla gorilla) että simpanssien (Pan troglodytes troglodytes) määrä on läntisessä päiväntasaajan Afrikassa suurempi kuin mitä aikaisemmin on luultu. Huono uutinen on, että gorillojen määrä vähenee vuosittain lähes kolmen prosentin vauhtia. WCS:n (Wildlife Conservation Society), WWF:n, Jane Goodall -instituutin, CITESin ja monien muiden järjestöjen, yliopistojen, eläintarhojen ja mukana olevien valtioiden viranomaisten yhteistyönä tehty tutkimus on julkaistu Science Advances -lehdessä.

Huolestuttavaa on myös se, että jopa 80 prosenttia Gabonissa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa tutkituista gorilloista elää suojelualueiden ulkopuolella, ja ovat näin alttiimpia esimerkiksi salametsästykselle ja taudeille. Lisäksi suojelualueiden ulkopuolella elävät eläimet ovat suuremmassa vaarassa menettää elintärkeät elinalueensa.

”Vaikka tiedämme gorilloita olevan nyt enemmän kuin aiemmin on luultu, se ei tarkoita, että niiden kanta olisi kasvanut. Päinvastoin, kanta pienenee koko ajan. Isompi yksilömääräarvio johtuu siitä, että nyt julkaistussa tutkimuksessa on tutkittu ensimmäistä kertaa vaikeapääsyisiä alueita ja tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Maija Kaukonen.

Gorillat edelleen äärimmäisen uhanalaisia

Läntisiä tasankogorilloita on tutkimuksen mukaan yli 360 000, mikä on kolmannes aiemmin luultua enemmän, ja simpanssejakin lähes 130 000, mikä on kymmenennes luultua enemmän. Läntiset tasankogorillat on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi ja simpanssit erittäin uhanalaisiksi. Uusi tutkimustulos ei muuta luokitusta.

”Nyt selvitetty gorilloiden yksilömäärä voi tuntua äkkiseltään suurelta, mutta uhanalaisuusluokitukseen vaikuttaa eläinten määrän lisäksi se, onko kanta kasvava vai pienenevä. Tässä suhteessa gorilloiden osalta ei ole epäselvyyttä: niiden määrä vähenee jatkuvasti muun muassa salametsästyksen ja laittomien metsähakkuiden takia”, Kaukonen sanoo.

Nyt julkaistun tutkimuksen tekemiseen on käytetty enemmän aikaa ja resursseja kuin koskaan aiemmin.  Yhteensä tiedon keräämiseen käytettiin 167 henkilötyövuotta. Tutkijat laskivat eläimiä ja niiden pesiä vaikeakulkuisessa metsässä, ja kävelymatkaa kertyi yhteensä yli 8 700 kilometriä, joka vastaa matkaa Lontoosta New Yorkiin.

Kattavan tutkimuksen toivotaan auttavan valtioita gorilloiden ja simpanssien suojelutoimien kohdentamisessa tehokkaammin. Tärkeintä on säilyttää eläinten elinalueet ja suojella ne esimerkiksi laittomilta hakkuilta. Toinen tärkeä ratkaisu on salametsästyksen lopettaminen. Gorilloita ja simpansseja salametsästetään etenkin niiden lihan takia.

“Guns, germs and trees determine density and distribution of gorillas and chimpanzees in Western Equatorial Africa” -tutkimus (julkaistu Science Advances -lehdessä)

Nielurajoittimia jaetaan kuuttien pelastamiseksi

nielurajoitin-havainnekuva

Saimaan norppavesillä kalastavien tulee huomioida 15.4. alkaneen verkkokalastuskiellon lisäksi, että myös katiskoiden tulee olla norppaturvallisia. Katiskan nielu ei saa levitä yli 15 senttimetrin.

Markkinoilla on saatavilla rakenteeltaan valmiiksi norppaturvallisia katiskoja, mutta myös perinteisistä löysänieluisista katiskoista voi tehdä norppaturvallisia asentamalla niihin nielurajoittimen. Luonnonsuojeluliitto jakaa nielurajoittimia ilmaiseksi ennalta-ilmoitetuissa Saimaan alueen myymälöissä. Lisäksi jaossa on tietoa saimaannorpasta ja norppaturvallisesta kalastamisesta.

Nielurajoitin on harjateräksestä tehty vahvike, joka pujotetaan katiskan nielun ympärille ja kiinnitetään esimerkiksi nippusiteillä tai rautalangalla. Luonnonsuojeluliitto on jakanut niitä vuonna 2012 alkaneen Kalasta oikein katiskalla -kampanjan aikana jo noin 17 000 kappaletta.

Nielurajoittimet valmistuvat savonlinnalaisessa verstaassa, jossa Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piirin toiminnanjohtaja Timo Luostarinen tekee niitä omin käsin. Verstaalta ne kulkeutuvat kalastajien mukana Saimaan vesiin pelastamaan kuutteja kalanpyydyskuolemilta.

Luostarinen on iloissaan siitä, että Saimaalla kalastavat ovat ottaneet nielurajoittimet hyvin vastaan. Hän kiittää myös Saimaan alueen myymälöitä, jotka ovat olleet mukana jakamassa nielurajoittimia norpan avuksi.

”Viime vuonna kauppoihin jaetut nielurajoittimet loppuivat monesta paikasta, mikä osoittaa, että katiskakalastajat ovat norppaturvallisen kalastamisen suhteen valveutuneita. Tämä on hieno asia, sillä nielurajoitin voi olla ratkaiseva tekijä kuutin henkiinjäämisen kannalta”, Luostarinen toteaa.

Norpille vaaralliset löysänieluiset katiskat ovat vähentyneet Saimaan norppa-alueilla huomattavasti vuosien takaisista. Erityisen toivottavaa olisi, että myös kalastusrajoitusalueiden ulkopuolella vältettäisiin käyttämästä norpille vaarallisia kalanpyydyksiä, sillä norppa on hiljalleen palaamassa takaisin entisille elinalueilleen. Tästä hyvänä osoituksena on kalastusrajoitusalueen ulkopuolella Puruvedellä tänä talvena syntynyt kuutti.

Nielurajoittimien jakelupaikat Saimaan alueella vuonna 2018 ovat:

Etelä-Karjalan Eekoon alue:

-Imatran Prisma
-Lappeenrannan Prisma
-Punkaharjun S-market
-Ruokolahden S-market
-Suomenniemen Sale
-Taipalsaaren S-market

Lisäksi:

-Saimaan luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, Lappeenranta

Suur-Savon Osuuskaupan alue:

-Anttolan Sale
-Enonkosken Sale
-Rantasalmen S-market
-Ristiinan S-market
-Savonrannan Sale
-Sulkavan S-market

Lisäksi:

-Savonlinnan Rautatavaratalo Carlson
-Savonlinnan K-Citymarket
-Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri, Pappilankatu 3, Savonlinna

Pohjois-Karjalan Osuuskaupan alue:

-Liperin S-Market
-Rääkkylän S-Market

Pohjois-Savon alue:

-Varkauden Rautatavaratalo Carlson

 

Lisätietoja:

Kalasta oikein katiskalla -verkkosivut (sisältää videon, jolla Timo Luostarinen esittelee nielurajoitinta):
https://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/kalasta-oikein-norppavesilla/kalasta-oikein-katiskalla

Kalastusrajoitukset Saimaalla (maa- ja metsätalousministeriö): http://mmm.fi/saimaannorppa

BirdLife Suomi: Runsaslukuiset lintulajit vähenevät

puffins

 

Peräti 40 prosenttia maailman lintulajeista on vähenemässä tänään julkaistun selvityksen mukaan. Runsastuvia lajeja on vain seitsemän prosenttia. Huolta aiheuttaa erityisesti monien tavallisten lintulajien väheneminen.

BirdLifen julkaisema raportti ”State of the World’s Birds” on katsaus maailman noin 11 000 lintulajin tilanteeseen. Raportissa korostetaan monien aikaisemmin runsaiden lajien taantumista. Euroopassa esimerkiksi turturikyyhky ja lunni ovat vähentyneet huolestuttavasti.

Raportin mukaan runsaiden lintulajien väheneminen johtuu useimmiten ihmisen toiminnasta, kuten elinympäristöjen muuttumisesta, vieraslajeista, ilmastonmuutoksesta, ylikalastuksesta ja metsästyksestä.

Maailmanlaajuisesti tärkein lintuja uhkaava tekijä on maatalouden aiheuttamat elinympäristömuutokset. Maatalouden laajenemisen takia tuhoutuu muita linnuille tärkeitä elinympäristöjä, ja maatalouden tehostumisen vuoksi maatalousympäristö tarjoaa linnuille heikommat elinmahdollisuudet kuin aikaisemmin. Maatalouden muutoksien arvioidaan uhkaavan 74 prosenttia maailmanlaajuisesti uhanalaisista lintulajeista.

Viimeisin Suomesta hävinnyt lintulaji, kultasirkku, kärsii muuttoaikaan massiivisesta pyynnistä Kiinassa. Kultasirkku on ollut laajalla alueella erittäin runsas lintulaji. Vuodesta 1980 se on vähentynyt jopa 90 prosenttia. Lajin laajamittainen väheneminen näkyy myös Suomessa. Vielä 1990-luvun puolivälissä Suomessa pesi noin 100 kultasirkkuparia. Nyt edellisestä Suomessa tehdystä havainnosta on yli kymmenen vuotta.

Monet runsaat linnut ovat vähentyneet myös Suomessa. Lintuharrastajien toteuttamien seurantojen mukaan varsinkin hyönteisiä syövien räystäs- ja haarapääskyjen kannat ovat voimakkaassa laskussa. Runsaista metsälinnuista monet ympäri vuoden Suomessa elävät lajit, kuten hömötiainen, ovat viime vuosina vähentyneet.

 

Äärimmäisen uhanalaisen jokidelfiinin kanta vihdoin kasvussa: ”Nyt toivoa pelastaa delfiinit sukupuutolta”

mekongin-jokidelfiini.-c-cambodia-wwfgerry-ryanwwf-greater-mekong

Mekongin jokidelfiini. (c) Cambodia WWF/Gerry Ryan/WWF-Greater Mekong

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa Mekongin alueella elävien äärimmäisen uhanalaisten jokidelfiinien määrä on kääntynyt kasvuun. Kannan kasvu on elintärkeää, sillä lajia on uhannut sukupuutto Mekongin jokialueella. Eläinten määrän lisääntyminen on pitkäaikaisen suojelutyön ja erityisesti laittomien kalastusverkkojen poistamisen tulosta.

Mekongin alueen jokidelfiinien (Orcaella brevirostris) määrä on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Tänään julkaistun vuonna 2017 tehdyn laskennan mukaan Mekongin alueella elää 92 jokidelfiiniä, kun vuonna 2015 niitä oli 80.

Delfiinien parantunut tilanne on pitkälti laittomien kalastusverkkojen poistamisen ansiota. Verkot aiheuttavat suuren vaaran delfiineille, sillä ne jäävät kiinni verkkoihin ja hukkuvat. Kahden vuoden aikana jokialueelta on poistettu 358 kilometriä laittomia verkkoja, mikä on tuplasti delfiinien elinalueen pituinen määrä.

”Laskentatulos on todella hyvä uutinen vuosien huonon kehityksen jälkeen, nyt meillä on vihdoin toivoa pelastaa Mekongin alueen jokidelfiinit sukupuutolta. Tässäkin eri tahojen yhteistyö on ollut onnistumisen edellytys: WWF on tehnyt töitä muiden järjestöjen, paikallisyhteisöjen, hallitusten ja matkailualan kanssa”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Delfiinien määrän kasvun lisäksi toivoa populaation elpymisestä antaa se, että delfiinien terveydentila näyttää paremmalta ja poikaskuolleisuus on laskenut. Laskenta tehtiin 190 kilometrin pituisella delfiinien elinalueella valokuvauksen avulla. Valokuvia vertaamalla voidaan määrittää yksilöitä niiden erilaisten selkäevien ja -merkkien avulla.

Pelkoa Mekongin alueen delfiinien menettämisestä ei voida kuitenkaan sulkea vielä pois, sillä populaatio on edelleen äärimmäisen uhanalainen. Vuonna 1997 historian ensimmäisessä laskennassa delfiineitä laskettiin olevan jopa 200 yksilöä. Mekongissa jokidelfiinejä elää ainoastaan 190 kilometrin pituisella jokialueella. Lisäksi lajia elää joissa Indonesiassa ja Myanmarissa, sekä kahdessa järvessä Thaimaassa ja Intiassa. Jokidelfiiniä uhkaa kalastusverkkojen lisäksi elinalueen kapeneminen.

Valkohäntäpeurojen määrä yhä voimakkaassa kasvussa

1024px-White-tailed_deer

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan Suomessa on noin 98 000 valkohäntäpeuraa (95 % luottamusväli 93100 – 103800). Kasvua edellisvuodesta on noin 13 prosenttia.

Tiheimmillään valkohäntäpeuroja on yli 50 tuhannella hehtaarilla Satakunnan, Pohjois- ja Etelä-Hämeen ja Varsinais-Suomen riistakeskusten raja-alueilla. Myös Uudenmaan riistakeskuksen alueella tiheydet ovat korkeita: suurimmillaan rannikon länsiosissa on yli 30 peuraa tuhannella hehtaarilla. Kaikkien edellä mainittujen riistakeskusalueiden keskimääräinen valkohäntäpeuratiheys on 17 peuraa tuhannella hehtaarilla.

Valkohäntäpeuran tiheys laskee kohti pohjoista. Rannikko-Pohjanmaan riistakeskusalueella tiheys on enää noin kuusi yksilöä tuhannella hehtaarilla ja sen ulkopuolella alle kolme yksilöä tuhannella hehtaarilla.

Kartta valkohäntäpeurojen esiintymisalueesta kertoo, että laji on keskittynyt voimakkaasti eteläiseen Suomeen (Lähde: kanta-arvio).

Kanta-arvio

Valkohäntäpeura on alkujaan istutettu Suomeen 1930-luvun lopulla. Laji on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä ja talviruokinnasta. Paksu lumipeite heikentää valkohäntäpeuran mahdollisuuksia levittäytyä pohjoisessa

Luonnonvarakeskus tuottaa riista- ja kalakantojen kestävän säätelyn edellyttämät kanta-arviot, ennusteet kantojen tilasta sekä säätelyn edellyttämät saalistilastot.

Siilien ja käärmeiden talvihorros on päättymässä

hedgehog-1477933452HkD

Kevätseurannan neljäs havaintoviikonloppu 14.–15.4. sujui lämpimän keväisissä tunnelmissa. Kevät käynnistyi jonkin verran myöhässä, mutta lämmin ajanjakso on saanut kevään etenemään vauhdilla. Aurinkoinen sää sai myös havainnoitsijat liikkeelle ja Kevätseurantaan kertyi viikonloppuna ilahduttavan runsaasti lajihavaintoja.

Ensimmäiset siilit ovat heränneet horroksesta. Siilihavaintoja on tehty eri puolilla maata, Lappeenrannasta Seinäjoelle ja Salosta Siikalatvaan.

Myös käärmeiden talvihorros on päättymässä. Kyistä on saatu useita havaintoja erityisesti Lounais-Suomesta, mutta pohjoisimmat kyy-yksilöt on havaittu Ylikiimingissä. Rantakäärmeestä saatiin Kevätseuranta-viikonlopun aikana kaksi havaintoa.

“Kyy on ihmiselle yllättävän hyödyllinen eläin. Se pitää pienjyrsijöiden kannat kurissa ja voi siten välillisesti hidastaa puutiaisten leviämistä, sillä ne  toukkavaiheessa käyttävät jyrsijöitä isäntäeläimenään”, Luonto-Liiton luonnonharrastusjaoston puheenjohtaja Heikka Marttila-Tornio kertoo.

Sinivuokosta, joka on yksi varhain kukkivista kevätkukista, tuli lukuisia havaintoja. Yleisesti sinivuokko kukkii Lounais-Suomessa. Muualta Suomesta saatiin yksittäisiä havaintoja. Vielä kovin harmaanruskeasta maasta pilkottaa myös leskenlehtiä. Havainnot painottuvat Etelä-Suomeen, mutta muutamia havaintoja saatiin Vaasan korkeudelta asti.

Lämpö on saanut hyönteiset aktivoitumaan. Aikaisin keväällä liikkeelle lähtevistä nokkosperhosista tuli havaintoja myös Pohjois-Suomesta, Rovaniemeltä saakka. Myös kimalaiset ja sitruunaperhoset ovat olleet ahkerasti liikkeellä ja havaintojen määrä lisääntyi viikonloppuna.

Myös lintujen kevätmuutto on lähtenyt kunnolla käyntiin. Laulujoutsenia ja kurkia liikkuu suurissa parvissa ja tämä näkyy myös runsaina uusina Kevätseurantahavaintoina, joita tulee koko ajan lisää. Kesäisestä tunnelman tuojasta, naurulokista, saatiin runsaasti havaintoja Etelä-Suomesta ja muutamia havaintoja myös pohjoisemmasta, mm. Oulusta ja Raahesta.

Luonto-Liiton Kevätseurannassa tarkkaillaan kevään etenemistä keväisten eläin- ja kasvilajien avulla. Kevätseurannan havaintoja voi ilmoittaa milloin vain, mutta erityisesti toivomme havaintoja, jotka tehdään Kevätseuranta-viikonloppuina. Niiden perusteella saamme kattavan kuvan Suomen keväästä tietyllä ajanhetkellä. Kevättä tarkkaillaan joka toinen viikonloppu aina 9.–10.6. asti. Havainnot tallentuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan, josta ne ovat saatavilla tutkimuskäyttöön.

Havainnot ilmoitetaan sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kevatseuranta.fi. Kannustamme jakamaan havaintoja ja keväisiä kuvia myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta.