Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Suomalaiset pihabongasivat ahkerasti – pyrstötiaisten runsaus ihastutti

urpiainen2-Ari-Nordstrom

Urpiainen Kuvaaja: Ari Nordström

BirdLife Suomi järjesti viime viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman jo 12. kerran. Alustavien tietojen mukaan Pihabongaukseen on osallistuttu aktiivisemmin kuin koskaan ennen ja lintuja on havaittu viime vuotta enemmän.

Tänä vuonna järjestettiin myös ensi kertaa Pihabongauksen koululaispäivä, johon osallistui yli 1 000 nuorta perjantaina.

Tänä vuonna Pihabongauksessa nähtiin erityisen paljon pyrstötiaisia. Laji havaittiin joka 20. pihassa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna. Pyrstötiaisen runsaus johtuu viime syksyn voimakkaasta vaelluksesta. Muita huomattavan runsaana esiintyneitä lintulajeja olivat tänä vuonna esimerkiksi harmaapäätikka, puukiipijä ja tikli.

Tavallista vähemmän Pihabongauksessa nähtiin muun muassa varislintuja ja keltasirkkuja. Ennätyksellisen vähissä oli teeri, jonka pesintää ovat koetelleet useat peräkkäiset sateiset alkukesät.

Pihabongauksen runsaimmat lajit olivat talitiainen, sinitiainen ja keltasirkku. Yleisimmät eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat puolestaan talitiainen, sinitiainen ja harakka.

Alustavat tulokset perustuvat noin 10 000 pihan havaintoihin. Kaikkiaan tämän vuoden Pihabongauksessa on toistaiseksi ilmoitettu havaintoja 95 lintulajista ja noin 400 000 lintuyksilöstä. Viikonlopun harvinaisin lintu oli Helsingissä koko talven oleillut mustakaularastas.

Havaintoja voi ilmoittaa vielä perjantaihin 3.2. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi. Tuloksia päivitetään jatkuvasti BirdLifen verkkosivuille, ja lopulliset yhteenvedot julkaistaan helmikuun lopulla.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa. Samalla kerätään tietoa maamme talvilinnuston muutoksista.

LISÄTIETOJA

 

 

Miljoona linnunpönttöä -kampanjan loppukiri alkaa 4.2.2017!

df7d6e723d9b8f23a417f23944ef027d
Suomalaiset ovat todistaneet luontorakkautensa: Yle Luonnon Miljoona linnunpönttöä -kampanjassa on rekisteröity Suomen kartalle jo liki 900 000 toimivaa linnunpönttöä. Miljoonan linnunpöntön loppukiri alkaa Suomen luonnon päivänä 4.2.2017 ja kampanja päättyy sunnuntaina 21.5.2017 suoraan Ulos luontoon Kevätseuranta tv-lähetykseen Yle TV1:ssä.

Miljoonan linnunpöntön tunnelmissa ollaan tänä viikonloppuna Aamu-tv:n ja Radio Suomen lähetyksissä, ja ensi viikolla pönttöasiaa käsitellään mm. Puoli seitsemän -lähetyksessä.

Keskiviikkona 8.2. Yle Radio Suomen Luonto-Suomessa pohditaan klo 18 alkaen kololintujen elämää ja linnunpönttöjen merkitystä. Kuuntelijat voivat kysyä linnunpöntöistä ja pöntöissä pesivistä linnuista. Kysymyksiin on vastaamassa yli 3600 linnunpöntön huoltaja ja toimitusjohtaja Urpo Koponen, toimittajana on Juha Laaksonen. Luonto-Suomi järjestää lähetyksen ajaksi myös pönttörekisteröinnin puhelinpalvelun kaikille niille pöntönomistajille, jotka eivät pääse itse tekemään rekisteröintiä nettiin.

Pönttöjä nähdään kevään 2017 aikana Miljoona linnunpönttöä -sivustolla sekä Ylen tv- ja radio-ohjelmissa. Miljoona linnunpönttöä -nettisivustolla voi rekisteröidä pönttönsä, jakaa kuvansa ja tarinansa sekä saada kaiken olennaisen tiedon pöntöistä ja niiden asukkaista.

Luonto-Suomen Miljoona linnunpönttöä ke 8.2. klo 18.03 alkaen Yle Radio Suomi
puhelinnumero lähetykseen: 0203-17600

Susia voi säästyä enemmän kuin viime talvena

wolf-1411584100fgj

 

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä maa- ja metsätalousministeriön tänään ilmoittama suden metsästyskiintiö vuodelle 2017 on liian suuri. 53:n suden ampuminen hidastaisi susikannan elpymistä erittäin uhanalaisesta elinvoimaiseksi. Siksi Suomen riistakeskuksen ei pidä jakaa koko kiintiötä luviksi.

Luonnonsuojeluliitto on kuitenkin tyytyväinen siitä, että muu ihmisen aiheuttama kuolleisuus vähennetään kiintiöstä. Liitto on esittänyt tätä jo pitkään. Muutos mahdollistaa sen, että susia tapetaan vähemmän kuin viime talvena.

Luonnonsuojeluliiton mielestä maa- ja metsätalousministeriön tulee nyt panostaa susivalistukseen, tutkimukseen, vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja salametsästyksen torjuntaan. Erityisen tärkeää on tehostaa itärajan erävalvontaa viranomaisten yhteistyöllä. Näin voitaisiin estää rajalaumojen tahallinen ajaminen Venäjälle suomalaistenkin metsästäjien rahoittamien palkkiometsästäjien tapettaviksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto susiasetuksesta (2.12.2016):

http://www.sll.fi/ajankohtaista/liitto/2016/sll-mmm-susi-021216

JOUTSEN EI HEVILLÄ JÄÄDY

30835466454_2fb3459907_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Kun jää peittää merenlahdet, pelastuslaitokset saavat kansalaisilta huolestuneita soittoja jäihin juuttuneista joutsenista. Yleensä linnut eivät kuitenkaan ole hädässä, sillä terve joutsen ei jää kiinni jäihin. Korkeasaaren villieläinsairaalaan tuotiin viikko sitten Vuosaaresta kauden ensimmäinen kyhmyjoutsen, jota vaivasi vain vastentahtoinen pyydystys ihmisen hoiviin. Lintu on nyt rengastettu ja vapautettu.

Joutsenet pärjäävät hyvin talvellakin. Kyhmy- ja laulujoutsenia talvehtii Suomessa sulilla vesialueilla. Linnun valitsema sula paikka saattaa näyttää ihmissilmään hälyttävän pieneltä. Joutsen voi seistä tai makoilla jäällä pitkiäkin aikoja ilman mitään hätää. Se saattaa sulatella ruokaansa tai odotella sopivaa tuulta lähteäkseen lentoon ja siirtyäkseen jäättömälle paikalle.

Lintu saattaa olla pulassa, jos se on pitkiä aikoja paikoillaan ruokintapaikan ulkopuolella ja jää sen ympärillä näyttää olevan ummessa.  Silloin kannattaa pyytää pelastuslaitos paikalle arvioimaan linnun avuntarve. Pelastuslaitoksilla on usein tieto kaupunkiympäristössä talvehtivista isoista vesilinnuista, sillä ihmiset ilmoittavat niistä herkästi.

Eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä, mutta aina eläimen avuntarvetta ei ole helppoa erottaa. Vaarana on, että hyvinvoivalle eläimelle aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä. Siksi on tärkeää varmistua ensin siitä, että ihmisen apu on tarpeen. Hyvä muistisääntö on, että terve villieläin pyrkii väistämään ihmistä.

Korkeasaaren eläintarhan villieläinsairaala ja Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö tekevät tiivistä yhteistyötä luonnonvaraisten eläinten pelastamisessa. Pelastuslaitos auttaa eläimet hankalista paikoista ja vie ne tarvittaessa villieläinsairaalan asiantuntijoiden tarkistettavaksi. Eläinpelastusyksikköön saa yhteyden Helsingin pelastuslaitoksen tilannekeskuksen numerosta 09 310 30151. Jos olet epävarma eläimen avuntarpeesta, voit ottaa yhteyttä villieläinsairaalan numeroon 09 310 37887. Yleiseen hätänumeroon eläinpelastustehtävät eivät kuulu, ellei tilanne vaaranna merkittävästi yleistä turvallisuutta.

 

Euroopan komissio: Suomen lopetettava haahkan kevätmetsästys

somateria_mollissima_-_holzbrucke_2011-03-24_15-21-26

BirdLife Suomi on tyytyväinen Euroopan komission kehotuksesta lopettaa haahkan kevätmetsästys Ahvenanmaalla. Minkään lintulajin metsästäminen keväällä ei ole luonnonvarojen kestävän käytön mukaista. Lisäksi Itämeren haahkakanta on vähentynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti.

Suomessa haahkakanta on vähentynyt 1990-luvun lopulta noin puoleen, ja laji luokitellaan vaarantuneeksi. EU:ssa haahka on arvioitu erittäin uhanalaiseksi kannan nopean romahtamisen vuoksi.

”Metsästys keväällä ja lintujen pesimäaikaan on luonnonvarojen kestävän käytön vastaista samoin kuin uhanalaisten lajien metsästys. Komission kehotus ei tullut yllätyksenä. Ahvenanmaalla metsästetään uhanalaista lajia keväällä”, sanoo BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.

Haahkan kevätmetsästyksen oikeutusta on perusteltu sillä, ettei lajia esiintyisi alueella syksyllä. BirdLifen tekemän selvityksen mukaan haahka on kuitenkin syksyisin Ahvenanmaalla toiseksi yleisin vesilintulaji telkän jälkeen ja Ahvenanmaalla havaitaan syksyllä yleisesti jopa satojen haahkojen kerääntymiä.

Kevätmetsästys on lintukantojen säilymisen kannalta hyvin vahingollista verrattuna syysmetsästykseen, sillä kevätmetsästys kohdistuu populaation kannalta arvokkaimpiin, aikuisiän saavuttaneisiin yksilöihin. Lisäksi metsästys lintujen pesimäaikaan häiritsee myös muiden lajien pesintää.

LISÄTIETOJA

 

 

 

Maailmassa lähes 1 500 uhanalaista lintulajia: Suomessa pesivä pohjansirkku arvioitiin vaarantuneeksi

pohjansirkku_petri-vainio

Pohjansirkku Kuvaaja: Petri Vainio

BirdLife International on tänään julkaissut uuden päivityksen maailman uhanalaisista lintulajeista. Maailman yli 10 000 lajista uhanalaisiksi on luokiteltu 1 460 ja silmälläpidettäviksi eli lähes uhanalaisiksi 1 029 lajia. Suomessa pesivistä lajeista pohjansirkku on nyt sijoitetttu kolmanneksi korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi.

Pohjansirkun maailman kanta on taantunut vähintään kolmanneksen noin kymmenessä vuodessa ja jopa 75 prosenttia edellisen kolmen vuosikymmenen aikana. Lajin taantuminen on ollut myös Suomessa silmiinpistävää. 1990-luvun jälkeen pohjansirkku on käytännössä kadonnut useimmista Etelä-Suomen maakunnista.

Pohjansirkun vähenemisen pääsyyt ovat luultavasti lajin talvehtimisalueilla Kaakkois-Aasiassa, missä erityisesti maatalouden muutokset ovat heikentäneet lajin elinoloja. Suomessa pohjansirkku on puustoisten rämeiden ja korpien laji, joka on todennäköisesti kärsinyt soiden ojituksesta ja turvetuotannosta.

Suomen linnustoon ei kuulu yhtään maailmanlaajuisesti äärimmäisen uhanalaista lintulajia. Erittäin uhanalaiseksi on luokiteltu meillä aiemmin pesinyt kultasirkku, joka on 2000-luvulla hävinnyt linnustostamme. Maailmanlaajuisesti vaarantuneista lajeista Suomessa pesii tai havaitaan säännöllisesti kahdeksan lajia: kiljuhanhi, alli, allihaahka, punasotka, pilkkasiipi, mustakurkku-uikku, kiljukotka ja pohjansirkku.

WWF: Suden metsästyskiintiöstä tulossa jälleen liian korkea

wolf-in-snow

Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen 40 suden metsästyskiintiötä. Kiintiö olisi voimassa seuraavat kaksi metsästysvuotta ja olisi molempina vuosina sama. Poronhoitoalueella ei asetettaisi myönnettävien poikkeuslupien määrälle lainkaan ylärajaa. WWF pitää lupien määrää liian korkeana. Silti susipolitiikassa ollaan ottamassa askel oikeaan suuntaan, sillä edellisvuosista poiketen kiintiössä otettaisiin huomioon kaikki kuolleisuus, esimerkiksi salametsästys ja poliisin määräyksestä tapetut sudet.

Susi on erittäin uhanalainen laji, jonka ainoa uhka laillinen ja laiton pyynti. Kahtena edellisenä talvena susia on metsästetty niin sanotuin kannanhoidollisin luvin.

”Viime talvena kannanhoidollinen metsästys epäonnistui rumasti. Tarkoituksena oli välttää laumojen johtaja- eli alfayksilöiden tappamista, jotta laumojen elinvoimaisuus ei vaarantuisi. Kuitenkin jopa 20 varmaa tai mahdollista alfayksilöä ammuttiin”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

”Myös muu kuin kannanhoidollisin luvin tapahtunut ihmisen aiheuttama susien kuolleisuus oli viime talvena hyvin suurta. Esimerkiksi vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla ja poliisin määräyksellä pyydettiin runsaasti susia. Kokonaiskuolleisuus oli jopa 78 sutta eli noin neljännes Suomen kannasta”, Tolvanen päivittelee.

Tuleville metsästysvuosille esitetty 40 suden kiintiö vuodessa on WWF:n mielestä liian korkea. Tuoreimman arvion mukaan Suomessa on 23–28 susilaumaa, joista yhdeksän on Venäjän kanssa yhteisiä rajalaumoja.

”Lupia tulisi myöntää korkeintaan yksi laumaa kohden, eli korkeintaan noin 25 sudelle. Pyyntilupien ehtoihin tulee sisällyttää, että ne kohdistetaan nuoriin, laumoista erillään oleviin yksilöihin. Lisäksi poronhoitoalueelle on asettava oma kiintiönsä, joka on suhteessa alueen susikannan kokoon”, Tolvanen sanoo.

Ehdotuksessa myös hyvää

Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa, että asetettava kiintiö on suurin sallittu kokonaisverotusmäärä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viime vuosista poiketen kiintiössä otettaisiin huomioon kaikki tietoon tullut kuolleisuus, eli myös poliisin määräyksellä tapetut, liikenteessä kuolleet ja laittomasti pyydetyt sudet. Lisäksi ministeriö ehdottaa, että alfayksilöiden pyytäminen kaventaisi Suomen riistakeskuksen mahdollisuutta myöntää kiintiössä jäljellä olevia poikkeuslupia.

”Molemmat linjaukset ovat erittäin tarpeellisia. Niiden toteuttaminen kuitenkin edellyttää, että poikkeuslupia myönnetään erissä, jolloin muu kuolleisuus ja alfayksilöiden joutuminen saaliiksi voidaan ottaa vähennyksenä huomioon, eikä päädytä samanlaiseen tilanteeseen kuin viime talvena, jolloin kokonaiskuolleisuus ylitti kiintiön määrittelemän korkeimman sallitun määrän eikä tilanteeseen voitu puuttua. Lisäksi alfayksilön tappamisesta johtuvan vähennyksen tulee olla enemmän kuin yksi kiintiölupa”, Tolvanen sanoo.

Salametsästys on edelleen suuri uhka sudelle, mikä tulee huomioida vielä paremmin kiintiöpäätöksissä.

”Jos jollakin alueella todetaan laitonta sudenpyyntiä, alueelle ei mielestämme tule myöntää poikkeuslupia myöskään seuraavana vuonna”, Tolvanen linjaa.

Ennätyslämmin vuosi voi olla jääkarhuille kohtalokas

sybille-klenzendorf-wwf

copyright Sybille Klenzendorf / WWF

Vuodesta 2016 on tulossa mittaushistorian lämpimin. Tällä hetkellä lämpötila on arktisella alueella monin paikoin huomattavasti korkeampi kuin yleensä joulukuun alussa, ja meri on jäätynyt poikkeuksellisen hitaasti. Jään hupeneminen on jääkarhujen suurin uhka.

Syyskuussa arktinen merijää oli mittaushistorian toiseksi pienin. Nyt talviaikainen jääpeite on muodostumassa arktisella alueella todella hitaasti. Jääkarhut joutuvat odottamaan jään muodostumista, jotta ne pääsevät etsimään ruokaa, ja monien yksilöiden energiavarannot alkavat käydä vähiin.

Jääkarhuja arvioidaan olevan noin 22 000–31 000, mutta tutkijat arvelevat, että vuoteen 2050 mennessä yksilömäärä voi pienentyä jopa kolmanneksella jääpeitteen hupenemisen takia. WWF:n asiantuntija Sybille Klenzendorf todisti tilanteen vakavuutta marraskuun alkupuolella Kanadan Churchillissä, jonne monet karhut kokoontuvat odottamaan meren jäätymistä.

“Vuosi 2016 voi olla jääkarhuille todellinen haaste. Churchillissä viettämäni viikon aikana näin todella laihan emon ja pennun ja monia muitakin laihoja karhuja. Siitä on kolme viikkoa, eikä jäätä ole vieläkään muodostunut”, Kletzendorf sanoo.

Arktisten alueiden muutosta ja sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen on kartoitettu vastikään Stockholm Environment Instituten tutkimusprojektissa.

“Arktisen alueen lämpenemistahti lähestyy sitä pistettä, jolloin ilmastonmuutos on vaarassa riistäytyä käsistä. Tämä tarkoittaa tilaa, jossa arktinen alue ja maapallon ilmakehä alkaisivat lämmittää itse itseään. Se olisi hengenvaarallinen noidankehä, jonka ennaltaehkäisyn on oltava globaali prioriteetti”, WWF:n ilmastoasiantuntija Kaarina Kolle sanoo.

”Meidän on alettava rakentaa energian säästölle ja uusiutuvalle energialle perustuvaa tulevaisuutta nyt. Paljon on vielä tehtävää, sillä esimerkiksi EU:n tällä viikolla julkaisema energialinjaus ei tarjoa riittäviä ratkaisuja”, Kolle sanoo.

Ilmastonmuutos muuttaa myös suojelualueiden lintuyhteisöä

4a5b42e5-e1ad-4c5b-a055-fd702a1b7013-main_image

Kuukkeli on osa pohjoisessa esiintyvää “viileämpää” lintuyhteisöä (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Tuore suomalainen tutkimus osoittaa, että muutokset lintuyhteisöissä ovat yhtä nopeita luonnonsuojelualueiden sisällä kuin niiden ulkopuolella.

Lintuyhteisön muuttumista voidaan tarkastella lajien välisten runsaussuhteiden muutoksina. Lintuyhteisö muuttuu ”lämpimämmäksi” mikäli eteläiset lämpimämpiä alueita suosivat lajit runsastuvat suhteessa pohjoisiin kylmiä alueita suosiviin lajeihin.

Esimerkiksi pohjoinen kuukkeli on levinneisyydeltään huomattavasti ”kylmempi” kuin sen sisarlaji närhi, jota tavataan laajalti myös lauhkeammilla alueilla Etelä- ja Keski-Euroopassa. Muun muassa närhen runsastuminen suhteessa kuukkeliin muuttaa yhteisöä lämpimämpään suuntaan.

Riekon ja kuukkelin kaltaiset pohjoiset lajit ovat tyypillisemmin sidoksissa tiettyyn elinympäristöön kuten metsiin, soihin tai tuntureihin. Useat eteläiset lajit ovat generalisteja eli pärjäävät monissa erityyppisissä elinympäristöissä.

– Suojelualueiden lintuyhteisöt muuttuvat ilmastonmuutoksesta tehtyjen ennusteiden mukaisesti. Tästä huolimatta suojelualueet voivat vähentää ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittavaikutuksia, kertoo tutkija Andrea Santangeli Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on Helsingin yliopiston erillislaitos.

Suomessa luonnonsuojelualueiden lintuyhteisöt ovat yleisesti ”viileämpiä” kuin niitä ympäröivien alueiden lintuyhteisöt.

– Tämä johtuu siitä, että suojelualueiden ympäristöt, kuten vanhat metsät ja suot, ovat tärkeitä pohjoisille lajeille. Suojelun ulkopuoleisilla alueilla ihmisen maankäyttö suosii enemmän lämpimämpien alueiden generalistilajeja, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.

Tutkijoiden mukaan luonnonsuojelualueet voivatkin toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten puskureina. Mitä kattavampi suojelualueiden verkosto on, sitä paremmin se pystyy vaimentamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Tulokset perustuvat 1970-luvulta lähtien tehtyihin lintulaskentoihin sekä suojelualueilla että näiden ulkopuoleisilla alueilla koko Suomessa. Tutkimus on Luomuksen ja Metsähallituksen yhteistyöhanke, ja tulokset on julkaistu arvostetun kansainvälisen Global Change Biology-tiedesarjan verkkosivuilla.

Ilmastonmuutos jyllää: Lintujen pesinnät aikaistuneet

43f51fe8-8604-4c04-85c4-fb0d2595956d-main_image

Vastakuoriutunut töyhtöhyypän poikanen (kuva: Edward Kluen)

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa lintuharrastajien havainnot vahvistivat, että 26 yleistä suomalaista lintulajia on aikaistanut pesintänsä aloittamista viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana.

Linnut ajoittavat pesintänsä sen mukaan, milloin kuorituville poikasille olisi tarjolla mahdollisimman runsaasti ravintoa. Esimerkiksi lajit, joiden poikaset ovat riippuvaisia hyönteisravinnosta, pyrkivät ajoittamaan pesintänsä hyönteismäärien mukaan. Pesintää edeltävät olosuhteet toimivat puolestaan linnuille vinkkeinä tulevasta.

Tutkimuksessa verrattiin muninnan aloitusaikaa kevään lämpötilaan ja sademääriin. Aineistona käytettiin lähes 130 000 pesimätietoa, jotka vapaaehtoiset lintuharrastajat ovat keränneet vuosina 1961–2012.

Kevään keskilämpötilan noustessa kaikki tutkitut 26 lintulajia myös aikaistivat pesintäänsä.

– Pesintä aikaistui riippumatta siitä, oliko kyseessä muuttolintu tai Suomessa talvehtiva laji, kertoo tutkija Edward Kluen  Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on Helsingin yliopiston erillislaitos.

Suomessa talvehtivat lajit, kuten talitiainen ja puukiipijä, aikaistivat pesintäänsä eniten, lähialueilla talvehtivat, kuten räkättirastas ja kottarainen, hieman vähemmän ja kaukomuuttajat, kuten kirjosieppo ja kalatiira vähiten.

– Kevään etenemistä on tietenkin helpoin seurata paikan päällä ja muuttaa käyttäytymistään sen mukaan, Kluen pohtii syitä eroihin.

Selviytyäkseen muuttuvassa ilmastossa myös muuttolintujen on muutettava käyttäytymistään. Tuore tutkimus osoittaa, että paikalliset ja lähialueilla talvehtivat linnut ovat jo muuttaneet merkittävästi käyttäytymistään.

– Kaukomuuttajat ovat onnistuneet aikaistamaan pesintäänsä hieman, mutta Suomen kevään etenemisen ennakointi vaikkapa Afrikan keskiosista on huomattavan hankalaa. Jää nähtäväksi, pystyvätkö nämä linnut pysymään lämpenevien keväiden mukana, toteaa Kluen.

Hänen mukaansa aihetta on syytä seurata. Erityisesti olisi hyvä selvittää, miten pesinnän aloitusaika vaikuttaa pesintämenestykseen.

Pesäkortit aineistona

Mittavat kansalliset pesimätietoaineistot tarjoavat mahdollisuuden selvittää laajassa mittakaavassa ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia lintujen pesintäkäyttäytymisessä. Pitkälle menneisyyteen ulottuvat aineistot mahdollistavat vertailun.

Suomalainen pesäkortti-järjestelmä on yksi maailman vanhimmista yhä käynnissä olevista lintujen pesintää kartoittavista seurannoista. Korttiin on täytetty samat tiedot jo 75 vuoden ajan ja tietoja on kertynyt yli 220 000 pesinnästä. Edelleen puhutaan pesäkorteista, vaikka nykyään valtaosa aineistosta tulee sähköisessä muodossa.

Kluen pitää nyt julkaistua tutkimusta näytteenä kansalaistieteen voimasta.

– Kannustan kaikkia osallistumaan. Kaipaamme uusia harrastajia, ja moniin seurantoihin voi liittyä mukaan melko pienelläkin asiantuntemuksella. Esimerkiksi pihoilla pöntöissä pesivät tiaiset tai kirjosieppo ovat monelle helppoja ja kiinnostavia seurattavia. On palkitsevaa tehdä yhdessä työtä tieteen ja linnuston suojelun hyväksi ja saada siitä tuloksia.

Lähde mukaan: Luomuksen pesäkorttitutkimuksen ohjeet