Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Suomen karhukanta on runsastumassa

grizzly-bear-swimming-4

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi Suomen karhukannan olevan 1 980–2 100 yksilöä. Arvio karhujen määrästä on suurempi kuin vuonna 2016, jolloin karhuja arvioitiin olleen 1 720–1 840.

Karhujen lukumäärä runsastui selvimmin Oulun, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistakeskusten alueella. Merkkejä karhujen vähentymisestä oli Pohjanmaan ja Kaakkois-Suomen riistakeskusten aluetoimistojen alueilla.

Edellisvuotta selvästi suurempaan kanta-arvioon vaikuttaa kannan kasvun lisäksi petoyhdyshenkilöiden kirjaaman havaintoaineiston parempi kattavuus.

Kanta-arvio perustuu vuonna 2016 tehtyihin pentuehavaintoihin. Pentuhavainnoista voitiin vuonna 2016 varmistaa jälkimittauksin huomattavasti suurempi osuus (56 %) kuin vuonna 2015 (40 %). Poronhoitoalueen kanta-arvio pohjautuu harvan havainnoitsijaverkoston takia vajavaiseen aineistoon, ja se sisältää enemmän epävarmuutta kuin poronhoitoalueen ulkopuolista Suomea koskeva arvio.

Maa- ja metsätalousministeriö hyödyntää Luonnonvarakeskuksen arviota asettaessaan suurimman sallitun saalismäärän kiintiön ensi metsästyskaudelle. Karhunmetsästys alkaa 20. elokuuta.

Lisätietoa:

Lausunto Suomen karhukannan tilasta
Karhun kanta-arvion menetelmä

Sukupuoli vaikuttaa lintuyksilön syysmuuton ajoittumiseen

6fa32a06-958a-4670-8797-6693ec55d3c2-w_960

Leppälintu on yksi tutkituista varpuslintulajeista (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Lintujen kevätmuutto on parhaillaan käynnissä. Keväisin koiraat saapuvat ennen naaraita vallatakseen parhaat pesimäpaikat. Tuoreen tutkimuksen perusteella syksyn tilanne on päinvastainen. Useilla varpuslintulajeilla etenkin nuoret naaraat muuttavat ennen koiraita.

Esimerkiksi peippokoiraat saapuvat keväällä noin viikkoa naaraita aikaisemmin, mutta syksyllä nuoret koiraat lähtevät muutolle keskimäärin viisi päivää naaraita myöhemmin.

– Keväällä koiraiden kannattaa saapua aikaisin muun muassa hankkiakseen itselleen mahdollisimman hyvän reviirin. Koiraslinnut ovat myös keskimäärin suurempia kuin naaraat, joten ne kestävät kylmiä olosuhteita paremmin, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Muuton ajoitus riippuu sukupuolesta ja iästä

Tutkijat selvittivät syysmuutonaikaisen ajoituserojen syitä 14 varpuslintulajilla. Vain samana vuonna syntyneet nuoret naaraat muuttivat ennen koiraita, vanhemmilta linnuilta havaittiin harvoin eroa sukupuolten välisessä muuton ajoituksessa.

Ikäluokkien välinen ero viittaa siihen, että nuoret koiraat viivyttävät syysmuuttoaan, voidakseen etsiä sopivan pesimäpaikan tulevaa kevättä silmällä pitäen. Koiraat ovat paikkauskollisempia kuin naaraat, joten ne todennäköisemmin palaavat pesimään synnyinseudulleen. Vanhat koiraat puolestaan tuntevat alueen jo entuudestaan, eivätkä tarvitse ylimääräistä aikaa pesimäpaikan etsimiseen.

Kahden tutkitun lajin, hippiäisen ja talitiaisen, vanhat naaraat muuttivat ennen vanhoja koiraita. Naaraat panostavat pesintään usein enemmän kuin koiraat, jonka takia niillä saattaa kulua enemmän aikaa pesinnän jälkeiselle syysmuutolle valmistautumiseen.

Koiraiden ja naaraiden välisellä kokoerolla on merkitystä

Erot muutolle lähdön ajoituksessa olivat yhteydessä myös lajin sukupuolidimorfiaan eli koiraan ja naaraan väliseen kokoeroon.

– Mitä suurempi koiraan koko oli suhteessa naaraan kokoon, sitä myöhemmin se myös muutti suhteessa naaraaseen. Ruumiin kokoero vaikuttaa siihen, miten paljon suurikokoisemmat koiraat kestävät kylmää suhteessa pienikokoin naaraisiin, selventää Helsingin yliopistossa pro gradu-työnään lintujen syysmuuttoa tutkinut Jarkko Santaharju.

Tutkimuksessa käytettiin Lounais-Suomessa sijaitsevien Hangon ja Lågskärin lintuasemien rengastustietoja yhteensä noin 200 000 lintuyksilöstä ja tutkimus julkaistiin Ornis Fennica-tiedelehden verkkosivuilla.

Lisätietoja:

Aulangon linnunpönttöjä uusittiin yhteistyöllä

aulangon-pontot3_kuva_ilmari-hakkinen

Kuva: Ilmari Häkkinen

Aulangon alueen runsas lintulajisto, tai ainakin osa siitä, pesii tänä keväänä uusissa linnunpöntöissä. Pönttöjä on rakennettu ja ripustettu yhteistyön voimin. Suuri pönttöurakka on nyt valmis tämän kevään osalta.

Linnunpönttöurakka toteutui hienosti eri tahojen yhteistyöprojektina. Porkkalan kartano Lammilta lahjoitti puutavaran sorvaamalla tehtyihin pönttöihin, jotka vankityövoimalla viimeisteltiin asuttaviksi Vanajan vankilan Ojoisten yksikön verstaassa. Osa pöntöistä on valmistettu kokonaan lautamateriaalista vankityönä ja lisäksi Hämeenlinnan kaupunki hankki lisää lautapönttöjä suojelualueeseen rajoittuvalle kaupungin maalle. Pönttöjä tehtiin erilaisia, mm. mallit talitiainen, kottarainen ja varpuspöllö.

Luonnonsuojelualueelle kiinnitettiin uusia linnunpönttöjä noin 200 kappaletta ja muualle Aulangolle vielä sata lisää. Pönttöjen kiinnityksen yhteydessä tarkasteltiin myös alueen vanhojen linnunpönttöjen kuntoa. Maastotöiden yhteydessä löytyi lukuisia huonokuntoisia pönttöjä, jotka olivat peräisin 2000-luvun alusta, mutta myös vieläkin vanhempia – tiettävästi Hämeenlinnan lyseon luontokerho Calypson oppilaiden puuverstaalla kovertamia upeita aikaansaannoksia.

Pönttöjen ripustus toteutettiin Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen voimin. Yhdistys palkittiin juuri Vuoden lintuyhdistys -palkinnolla. Palkintoperusteissa mainittiin erityisesti hankkeet, joilla parannetaan alueellisia luontoharrastusmahdollisuuksia ja kunnostetaan lintukohteita. Aulangon pönttötalkoot ovat juuri tätä toimintaa!

”Tämä pönttöprojekti oli hieno ja konkreettinen yhteistyö ja mukava tapa edistää luonnonsuojelua ja avittaa lintuja pesinnöissä. Metsähallitus haluaa kiittää Vanajan vankilan Ojoisten yksikköä, lintumiesten työryhmää, Porkkalan kartanon väkeä sekä Hämeenlinnan kaupunkia”, vankityönjohdosta vastannut Metsähallituksen suunnittelija Ari Väänänen toteaa.

Hyviä ja huonoja saimaannorppauutisia: kuutteja on syntynyt apukinoksiin, mutta talviverkot uhkana

kuutti_ossi-kokki

Kuvaaja: Ossi Kokki

Luonnonsuojeluliiton vapaaehtoisten tammikuussa kolaamasta apukinoksesta löytyi keväisissä pesälaskennoissa kuutti ja toisesta apukinoksesta kuutin karvaa todisteena syntymästä. Ilo on suuri niin koko Luonnonsuojeluliitossa kuin erityisesti juuri näitä kinoksia kolaamassa olleiden vapaaehtoisten sydämissä. Suurta kuutti-iloa varjostaa kuitenkin huoli noiden pienten nappisilmien selviämisestä. Ensimmäinen vuosi on saimaannorpan elämän vaarallisin ja vain joka viides norppa selviää aikuiseksi asti. Kalanpyydyskuolemien suuri määrä hidastaa edelleen saimaannorppakannan elpymistä.

Saimaannorpan ja erityisesti sen kuuttien suojelemiseksi asetettu keväinen verkkokalastusrajoitus alkaa Saimaalla 15.4. Keväiset verkkokalastusrajoitukset loppuvat 30.6., mikä on kuuttien selviämisen kannalta aivan liian aikaisin. Tämä ilmenee myös tilastoista, joissa kalanpyydyskuolemat eivät ole vähentyneet tiukentuneista kalastusrajoituksista huolimatta vaan siirtyneet myöhemmäksi, enimmäkseen heinäkuulle. Lisäksi noin kolmannes norppien kalanpyydyskuolemista tapahtuu talviverkkoihin. Viimeisimmät verkkokuolemat ovat tapahtuneet keskeisillä norppa-alueilla ja ajanjaksona, jolloin verkkopyynti on täysin sallittua. Kuhaverkkoihin ovat kuolleet urosnorppa Joutenvesi-Pyyvesi -alueella 30.3.2017 ja naarasnorppa Haukivedellä 7.4.2017.

“Kalanpyydyskuolleisuus on pienentynyt vain niillä alueilla ja ajanjaksoina, jolloin kalastusrajoitukset norpan turvaksi ovat voimassa. Kokonaisuudessa norppien kalanpyydyskuolemat eivät ole vähentyneet”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen.

Myös alueellisesti rajoitukset ovat puutteellisia, sillä ne eivät kata koko norpan levinneisyysaluetta eivätkä kaikkia kuuttien liikkumisalueita. Asetusta uudistettaessa tehtiin saimaannorpan kannalta suoranainen huononnus, kun muikkuverkot vapautettiin rajoitusten piiristä. Muikkuverkkojen vaarallisuus käy selvästi ilmi esimerkiksi viime kesän muikkuverkkoihin tapahtuneista norppakuolemista. Norppaturvallisia verkkoja ei ole.

Saimaannorppakanta on ollut viime vuosina hitaassa kasvussa. Norppakannan kasvun ovat mahdollistaneet nimenomaan apukinokset, Metsähallituksen organisoimien ja vapaaehtoisten talvisin kolaamien apukinosten turvin saimaannorpan pesintä on onnistunut niinäkin talvina, jolloin luonnonkinoksia ei ole muodostunut ja sääolosuhteet pesinnän kannalta ovat olleet epäsuotuisat.

“On surullista, että osa näissä vapaaehtoisvoimin kolatuissa pesissä syntyneistä ja kasvaneista kuuteista kokee loppunsa hieman myöhemmin sivusaaliskuolemina kalaverkkoon. Metsähallituksen tilastojen mukaan esimerkiksi ajanjaksolla 2010-16 on ilmoitettu kalanpyydyskuolleeksi tai tukehtumalla kuolleeksi vuosittain 4-8 norppaa, joista suurin osa on kuutteja. Ja tämä on alle puolet todellisesta kuolleisuudesta, sillä kaikki tapaukset eivät tule tietoon. Määrä on aivan liian suuri!” painottaa saimaannorppakoordinaattori Tiainen.

Luonnonsuojeluliitto vetoaakin kaikkiin Saimaalla kalastaviin, jotta he pidättäytyvät kalastamasta verkoilla ja muilla norpalle vaarallisilla pyydyksillä koko norpan levinneisyysalueella ympäri vuoden. Kalastus on tärkeä osa suomalaisten kesänviettoperinteitä, ja se on helppo toteuttaa norppaturvallisena muotona – kalastaa voi perinteisesti onkien, heittokalastaen, vetäen uistinta tai norppaturvallisella, tiukkanieluisella katiskalla. Vanhasta mökkikatiskastakin saa helposti norppaturvallisen asentamalla siihen nielurajoittimen. Luonnonsuojeluliitto jakaa 15.4. alkaen nielurajoittimia kaikille Saimaan alueella katiskalla kalastaville. Kuluttaja voi myös ostaa kalaa niiltä ammattikalastajilta, jotka käyttävät norppaturvallisia pyydyksiä.

Norppaturvallinen kalastus tukee myös Saimaan uhanalaisia kalakantoja. Äärimmäisen uhanalaista saimaannieriää ja järvilohta sekä erittäin uhanalaista järvitaimenta suojellaan samoilla keinoilla kuin ainutlaatuista norppaammekin, luopumalla verkkokalastuksesta ja nauttimalla niistä kalastusmuodoista, joissa kalansaaliinsa voi valikoida – norppa tai uhanalainen kala ei ole kestävä kalansaalis.

Lisää aiheesta

Sulavan jään lapset – Luonnonsuojeluliiton pesälaskijoiden blogikirjoitus

Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajan Päivi Lundvallin blogi tammikuisista pesäkolauksista

Nielurajoittimen katiskaan voi käydä noutamassa ilmaiseksi Saimaan alueen jakelupaikoista

Suomen luonnonsuojeluliiton verkkosivut saimaannorpasta

Seilin sääksikamera välittää nyt myös ääntä

17504216_1686889618277483_6524473601291651378_o

Suosittu Seilin saaressa Saaristomerellä sijaitseva sääksen pesäkamera välittää videokuvan lisäksi nyt myös ääntä. Sääksipari on juuri saapunut paikalle. Kuva- ja ääniyhteyden tarjoavat Turun ammattikorkeakoulu ja Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, joiden yhteistyönä seurataan myös Saaristomeren veden laatua reaaliaikaisesti.

Erittäin suosittu weppikamera Seilin saaressa Saaristomerellä on ollut toiminnassa jo vuodesta 2006 keräten parhaimmillaan miljoonayleisön ja jo vakiintuneen fanijoukon. Kamera välittää nyt videokuvan lisäksi myös ääntä.

Ensimmäinen pari päivää sitten saapunut sääksi sai seuraa aivan äskettäin. Alussa pariskunta kohentelee pesää oksilla. Muninta ajoittuu vapun tienoille ja ensimmäiset poikaset kuoriutuvat noin kuukauden haudonta-ajan jälkeen kesäkuun alussa.

Pesäkamera on esimerkki reaaliaikaisesta ympäristön seurannasta, joka palvelee paitsi ympäristöviestintää ja –kasvatusta, myös tuottaa aineistoa tutkimukselle. Seilin lähivesillä on myös toiminnassa mittauspoiju, joka tuottaa reaaliaikaista tietoa veden laadusta, mm. sinilevien määrästä.

Sääksikamera löytyy osoitteesta

http://saaristomeri.utu.fi/osprey/

Ähtäri Zoo kirjoitti Pandasopimuksen 5.4.2017

panda-bear-1372644508TmI

Suomi ja Kiinan kansantasavalta ovat allekirjoittaneet jättiläispandan tutkimusta ja suojelua koskevan sopimuksen. Suomen ja Kiinan välillä allekirjoitettiin tänään 15 –vuotinen yhteistyösopimus jättiläispandan tutkimus- ja suojeluhankkeesta. Sopimus on solmittu Ähtärin Eläinpuiston ja Kiinan kansallisen pandahallinnon välillä.

Osana sopimusta Kiina sijoittaa jättiläispandapariskunnan Ähtärin Eläinpuistoon. Kiinan metsähallinnon panda- asiantuntijat ovat tutkineet Ähtärin olosuhteet paikan päällä ja todenneet Eläinpuiston luonnonmukaisen alueen ja tarhasuunnitelmien vastaavan erittäin hyvin olosuhteita pandojen kotimetsissä. Erityisen tärkeänä asiantuntijat ovat pitäneet pandoille sopivaa Suomen vuodenaikaista ilmastoa lumitalvineen.

Ähtärin pitkäaikainen uhanalaisten lajien suojelutyö (mm. lumileopardi, metsäpeura ja vesikko) yhdessä Eläinpuiston laajojen luonnonmukaisten tarhaolosuhteiden ja teknisen osaamisen kanssa ratkaisivat pandojen sijoituksen.

Ähtärin Eläinpuisto rakentaa pandoille laajaa tarhakokonaisuutta, jonka yksityiskohdat on suunniteltu Kiinan kokeneimpien pandojen hyvinvoinnin asiantuntijoiden kanssa. Suomessa hankkeen operatiivinen omistajuus on Ähtärin Eläinpuisto Oy:llä.

Suomi ja suomalaiset asiantuntijat ovat olleet mukana Kiinan Sichuanin alueen metsiensuojeluhankkeissa 1990-luvulta asti. Pitkäaikainen yhteistyökumppanuus ja luottamus mahdollistivat hankkeen neuvottelujen loppuunsaattamisen poikkeuksellisen nopeasti.

Hirvelle maistuvat männyn taimet – erityisesti lehtipuun alla

701f8eaa-4be3-4079-bf93-b73ba3b68b71-w_960

Hirvi on Suomen suurin luonnonvarainen eläin, Fennoskandian tärkeimpiä riistaeläimiä ja taimikoiden pahin tuhoeläin. Ari Nikula selvitti väitöstutkimuksessa, miten hirvi valitsee elinpiirinsä ja miksi jotkin taimikot maistuvat sille toisia paremmin.

Hirvikanta kasvoi voimakkaasti 1970-luvulta alkaen ja huippuvuosina vuosituhannen alussa Suomessa talvehti 140 000 hirveä. Hirvikannan nousuun ovat vaikuttaneet tehometsätalouden myötä yleistyneet avohakkuut ja taimikot, jotka tarjoavat hirville ravintoa etenkin talvella. Lisäksi valikoivan metsästyksen takia naaraiden osuus Suomen hirvikannasta on suuri, minkä vuoksi hirvikanta lisääntyy tehokkaasti.

Kasvaneen hirvikannan myötä myös metsien hirvivahingot ovat lisääntyneet. Metsien inventointitulosten mukaan hirvivahinkoja oli vuosina 2004–2008 noin 750 000 hehtaarilla, eli viidenneksessä taimikoista.

Tutkimusta varten Nikula kartoitti 73 hirven elinpiirit Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Lähemmässä tarkastelussa hän selvitti hirvien suosimat metsätyypit, taimikot ja muut elinympäristöt sekä syitä, minkä vuoksi yksittäinen puu valikoituu hirven ravinnoksi.

– Mieluisin elinympäristö hirvelle näyttää olevan metsämaisema, jossa taimikot sijaitsevat varttuneiden metsien lomassa. Tämä liittyy ilmeisesti hirven kannalta sopivaan ravinnon ja suojan vaihteluun, Nikula kertoo.

Hirvi arvostaa rauhaa, sillä kahden kilometrin säteellä asutuksesta ja teistä vahinkoja havaittiin vähemmän. Erityisesti talvella hirvet suosivat mäntyvaltaisia taimikoita alueilla, joilla on vain vähän asutusta ja peltoja. Kesällä elinpiirit vastasivat keskimääräistä metsämaisemaa.

Hirvien elinpiirin koko vaihteli noin tuhannesta hehtaarista aina muutamaan tuhanteen hehtaariin. Talven ja kesän hirvet viettivät useimmiten eri alueilla, jotka sijaitsivat keskimäärin 15–20 kilometrin päässä toisistaan. Osa hirvistä kuitenkin pysyi kesän ja talven lähes samoilla sijoilla.

Hirvi ei porojen tapaan kaavi ruokaa lumen alta. Suurimman osan vahingoista taimikoille hirvi aiheuttaakin talvella, kun muuta ruokaa on niukasti tarjolla. Lumettomana aikana hirvi käyttää ravinnokseen kymmeniä kasveja, mutta talvella mänty on hirven pääasiallista ravintoa.

Sekä kesällä että talvella hirvet suosivat elinympäristöjä, joissa on runsaasti ja monipuolisesti ravinnoksi kelpaavia kasveja. Tuhoja kirjattiin enemmän ravinteikkaan ja hienojakoisen maaperän mäntytaimikoista kuin muista maa- ja kallioperä -yhdistelmissä.

Myös voimakas maanmuokkaus lisäsi taimien alttiutta hirven syönnille. Tutkimuksen mukaan muokkaus saattaakin parantaa taimien makua. Toisaalta tulokseen voi vaikuttaa se, että maata muokataan eniten juuri hienojakoisilla ja ravinteikkailla maaperillä.

Mäntytaimikoissa kasvavat lehtipuut lisäsivät hirven aiheuttamia tuhoja, mutta vain silloin kun ne olivat mäntyjä pidempiä ja kasvoivat aivan niiden vieressä. Muiden lehtipuiden poistaminen taimikoista ei näytä olevan tarpeellista.

Nikulan tutkimusaineisto koostui muun muassa yksityisille maanomistajille maksetuista hirvituhotaimikoiden korvauksista, Luonnonvarakeskuksen satelliittikuvapohjaisista metsävaratiedoista ja pantahirvien liikkeistä.

Nikulan mukaan tutkimuksen pohjalta voitaisiin luoda edelleen työkaluja, joilla hirvituhoille alttiita alueita voitaisiin ennustaa.

– Metsätalouden käyttöön voidaan muodostaa luokitus, jossa hirvituhoriski arvioidaan maaperä- ja kallioperätekijöiden perusteella. Kun mukaan otetaan metsävaratiedot, voidaan hirville sopivien elinympäristöjen määrää edelleen tarkentaa. Lisätutkimuksilla saataisiin tuhoriskin lisäksi apua myös kestävän hirvikannan määrittelyyn.

MMM Ari Nikula väittelee Helsingin yliopistossa aiheesta “Resource selection of moose Alces alces at multiple scales – from trees, plantations and home ranges up to landscapes and regions”.

Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätieteiden talo, Sali 108 (ls B3), Latokartanonkaari 7. Vastaväittäjänä on MMT., Dos. Sauli Härkönen, Suomen Riistakeskus, ja kustoksena professori Kari Heliövaara.

Väitöskirja on luettavissa verkossa E-thesis-palvelussa.

Perhonen vihdoin paikoilleen evoluutiopuuhun

3b3e78a6-576a-444e-9c42-d8cf2b6c5d5b-w_960

Perhonen on pieni, noin kahden senttimetrin kokoinen, ja sen vuoksi se sai nimeksi Ekboarmia miniaria. Vasemmalla on koiras, oikealla on naaras. Kuva: Pasi Sihvonen

Outo perhonen päätyi valopyydykseen 22 vuotta sitten Portugalissa. Kansainvälinen tutkijaryhmä on lopulta onnistunut sijoittamaan sen paikoilleen evoluutiopuuhun ja tunnistanut sen lähimmät sukulaiset. Parisenttinen perhonen kuuluu mittariperhosten heimoon ja sai pienen kokonsa vuoksi tieteellisen nimen Ekboarmia miniaria.

Erikoisen näköinen siivekäs aiheutti tutkijoille päänsärkyä. Pieni perhonen ei muistuttanut mitään eurooppalaista perhosta, joten sen lähimpiä sukulaisia ei pystytty tunnistamaan. Lajinmääritystä taas hankaloitti se, että lajista tunnettiin pitkään vain yksi koiras. Yli kymmenen vuotta jatkuneiden kenttätöiden jälkeen Lissabonin eteläpuolelta lopulta löydettiin kolme naarasta, nekin valopyydyksistä, joiden epäiltiin olevan kyseisen lajin naaraita.

– Löydetyt naaraat olivat kuitenkin selvästi pienempiä ja niiden siipien kuviot ja väritys olivat erilaisia kuin aiemmin löydetyn koiraan. Sukupuolien yhdistäminen toisiinsa pelkkien ulkoisten tuntomerkkien pohjalta ei ollut mahdollista, kertoo tutkija Pasi Sihvonen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

DNA-viivakoodi auttoi mysteerin ratkaisussa

Vuonna 2015 kahdelle yksilölle, yhdelle koiraalle ja yhdelle naaraalle, tehtiin DNA-viivakoodi eli tälle aiemmin tuntemattomalle perhoslajille tehtiin yksilöllinen geneettinen henkilötunnus, joka perustuu lajin perimään. Henkilötunnusta verrattiin valtavaan lajien henkilötunnusten arkistoon – Barcode of Life Data Systems -tietokantaan. Näin pystyttiin osoittamaan, että koiras ja naaras kuuluvat samaan, aiemmin tuntemattomaan lajiin.

Jatkotutkimukset keskittyivät rakenteellisiin tuntomerkkeihin. Erojen ja yhtäläisyyksien perusteella tutkijaryhmä pystyi luotettavasti sijoittamaan lajin mittariperhosten heimoon – siihen samaan, johon ”mittarimadotkin” kuuluvat. Uusi laji sijoitettiin Ekboarmia-sukuun, jonka kaikki lajit elävät Välimeren alueella. Muut suvun lajit ovat isompia ja erinäköisiä, joten mysteerilajin sukulaisuutta ei pysty päättelemään vain siipikuvioita tarkastelemalla.

– Suurperhosen löytäminen Euroopasta on nykypäivänä harvinainen tapaus, sillä maanosamme on tarkasti tutkittu ja lajisto tunnetaan hyvin. Yli kaksikymmentä vuotta jatkuneiden etsintöjen jälkeen nyt kuvattua Ekboarmia miniaria -perhosta on löydetty yhteensä vain 11 yksilöä.

Tutkija toivoo lisälöytöjä

Sihvonen toivoo julkaisun johtavan uusiin löytöihin, sillä lajista ei tiedetä käytännössä mitään. Paitsi, että sen toukat syövät mahdollisesti suvun muiden lajien tapaan katajan neulasia. Vaikka kaikki uuden lajin yksilöt on löydetty hyvin pieneltä alueelta Lissabonin eteläpuolelta, oletettu ravintokasvi tuskin on lajin levinneisyyttä rajoittava tekijä.

Lajista tiedetään niin vähän, ettei toistaiseksi ole mitään toivoa arvioida sen kannan kokoa esimerkiksi suojelunäkökulmasta. Useimmat yksilöt on löydetty hiekkapohjaisesta mäntymetsästä Atlantin rannalta, joka saattaa olla lajin elinympäristö. Kukaan ei ole vielä nähnyt uuden lajin toukkaa, tai ylipäätään itse perhosta lennossa, joten selvitettävää riittää ja voi viedä toiset 20 vuotta ennen kuin edes lajin perusbiologia tunnetaan. Joskus tutkimus vaatii paljon työtä ja kärsivällisyyttä.

 

Varjojen hyönteinen sai nimen Nightwishin Tuomas Holopaisen mukaan

Kuvaaja: Jukka Salmela

Kuvaaja: Jukka Salmela

Nightwish-yhtyeen Tuomas Holopainen on luontoihminen henkeen ja vereen. Se antoi Metsähallituksen Luontopalvelujen suojelubiologi Jukka Salmelalle virikkeen uuden Suomesta löytämänsä eläinlajin nimeämiselle. Itä-Lapista hyönteiskartoituksessa havaittu sienisääski sai Tuomaksen mukaan tieteellisen nimen Sciophila holopaineni.

”Olen hyvin, hyvin otettu. Tämä on suurin mahdollinen kunnia, joka kaltaiselleni luontonörtille voi tapahtua”, vastasi Tuomas Holopainen, kun sienisääsken kerännyt ja kuvannut Metsähallituksen suojelubiologi Jukka Salmela kysyi lupaa nimetä laji Holopaisen mukaan.

Ajatus nimeämisestä pälkähti Salmelan mieleen hänen miettiessään lajin elinympäristöä ja ulkonäköä sekä muistaessaan Tuomas Holopaisen kiinnostuksen luonnontieteitä kohtaan. Toistaiseksi sienisääskilaji on löydetty vain Suomesta, itäisestä Lapista Törmäojan Natura-alueelta Savukoskelta sekä läheltä Vienanmerta Venäjän Karjalasta. Tumma ja kaunis sienisääski viihtyy varjoisissa ympäristöissä. Törmäojalta se pyydystettiin metsän siimeksestä jokikurusta lähdepuron vierestä. Suomenkieliseksi nimeksi Salmela ehdottaa tuomaanvarjokaista Nightwishin uusimman levyn inspiroimana. Endless Forms Most Beautiful -levyn teemanahan ovat evoluutio ja luonnon monimuotoisuus.

Sienisääsket kuuluvat kaksisiipisiin hyönteisiin, eivätkä ime verta. Suomen lajimäärä on lähes 800 ja Pohjoismaista tunnetaan noin 1000 lajia. Euroopassa Fennoskandia onkin eliöryhmän kuuma piste, lajistollisesti erittäin monimuotoinen alue.

Sciophila holopaineni -sienisääsken lajikuvaus julkaistiin Biodiversity Data Journal -tiedejulkaisussa. Samassa artikkelissa kuvattiin seitsemän muuta uutta sienisääskilajia. Dosentti Yrjö Norokorven mukaan nimettiin toistaiseksi vain Ylitorniolta tunnettu Boletina norokorpii. Phronia reducta tunnetaan vain Sallasta ja Siperiasta sekä Orfelia boreoalpina vain Törmäojalta ja Saksan Alpeilta.

Metsähallituksen luontopalvelut vastaa valtion luonnonsuojelualueiden hoidosta sekä lajistokartoituksista. Kerättyä tietoa tarvitaan muun muassa luonnon monimuotoisuuden tilan arviointiin, lajien suojeluun sekä alueiden hoidon ja käytön suunnitteluun. Hyönteiset kertovat luonnon tilasta siinä missä paremmin tunnetut selkärankaiset tai kasvit. Hyönteisten lajikirjo on osa ihmisenkin hyvinvoinnille välttämätöntä luonnon monimuotoisuutta.

 

Lisätietoa

Artikkeli Biodiversity Data Journalissa. Salmela, Jukka & Kolcsár, Levente-Péter 2017, New and poorly known Palaearctic fungus gnats (Diptera, Sciaroidea) Biodiversity Data Journal: Taxonomic Paper http://bdj.pensoft.net/articles.php?id=11760

Suomi on miljoonan linnunpöntön maa

aff0a44bd38aeded5fc958b7be7fb320

Pönttökuvat: Harri Tuomi, Osmo Anttila, Veli-Matti Saukkonen ja Esa Viinamäki. Lintukuvat: Juha Laaksonen.
Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla on haluttu elvyttää Suomen kolopesijöiden kantaa. Tavoite miljoonasta rekisteröidystä linnunpöntöstä täyttyi vajaassa vuodessa.

Yle käynnisti lukuisten luontotoimijoiden kanssa Miljoona linnunpönttöä -kampanjan 1.3.2016. Maailman suurimmilla pönttötalkoilla on haluttu kannustaa suomalaisia rakentamaan linnunpönttöjä ja kartoittamaan pönttöpaikkoja. Kampanjan nettisivuille rekisteröitiin miljoonas linnunpönttö keskiviikkoiltana. Eniten linnunpönttöjä on rekisteröity Kouvolassa.

Idea miljoonan linnunpöntön pönttötalkoista lähti Ylen luontotoimittaja Juha Laaksoselta, kun hän teki vuonna 2013 ilmestynyttä kirjaa Pihan linnut ja pöntöt. Laaksonen pohti tuolloin keinoja, miten ihmiset saataisiin mukaan tekemään helppo luonnonsuojelullinen teko ja samalla voitaisiin kerätä tietoa siitä, kuinka paljon Suomessa löytyy linnunpönttöjä.

Idean miljoonatavoitteesta Laaksonen kertoi ensimmäisen kerran Äkäslompolon lumihangilla toimittajakollegalleen, Yle Radio Suomen Juha Blombergille.

“Juha pysähtyi siltä seisomalta ja sanoi, että nyt on kyllä niin suuruudenhullu idea, että pitäisihän se toteuttaa”, Laaksonen muistelee.

Myös Yle Luonnon tuottaja Tiina Klemettilä vaikuttui Laaksosen hullusta ideasta ja kokosi hankkeelle innostuneen ja idearikkaan työryhmän.

Miljoona linnunpönttöä -kampanja on onnistunut heti alkumetreiltä asti saamaan suomalaiset rakentamaan, ripustamaan ja kunnostamaan linnunpönttöjä upealla innolla. Ensimmäiset 100 000 pönttöä rekisteröitiin alle kahdessa vuorokaudessa kampanjan alettua. Laaksonen korostaa, että tavoitteeseen ei olisi päästy ilman yhteistyökumppaneita, muttei myöskään ilman yksittäisten ihmisten työpanosta. Kampanja onkin hyvin konkreettisesti osoittanut, että suomalaisilta löytyy paljon rakkautta luontoa kohtaan.

“On tämä todella mahtava juttu! Toivon, että ihan jokainen kampanjaan osallistunut tuntee ylpeyttä ja juhlistaa tätä hienoa lukua omalla pihallaan, lähimetsässään tai mökillään”, Laaksonen iloitsee.

Pönttöjen rekisteröintiaikaa on vielä jäljellä toukokuun 21. päivään asti, jolloin Miljoona linnunpönttöä -kampanja huipentuu Ulos luontoon Kevätseurannan suoraan Miljoonan linnunpöntön juhlalähetykseen Yle TV1:ssä.

Laaksonen muistuttaa, että linnut eivät pönttölukemia laske, ja siksi kampanjatavoitteen täyttymisestä huolimatta kannattaa pöntötystä edelleen kevään aikana ahkerasti jatkaa. Metsätilan ja kolopuiden vähetessä pönttöjä olisi erityisen tärkeää saada talousmetsiin ja taajamien viheralueille.

Toisen syyn pönttöluvun kasvattamiseen Laaksonen heittää enemmän leikillään.

“Työryhmämme on esitellyt Miljoona linnunpönttöä -kampanjaa ulkomailla ja olemme heittäneet haasteen myös muille Pohjoismaille. Mitä enemmän meillä on pönttöjä, sitä vaikeampi muiden maiden on tätä haastetta onnistua päihittämään!”

Mikä Miljoona linnunpönttöä?

– Miljoona linnunpönttöä -kampanja käynnistyi 1.3.2016. Lukuisat Ylen tv- ja radio-ohjelmat sekä aluetoimitukset ovat olleet mukana kampanjassa.

– Yhteistyökumppaneita ovat mm. Metsähallitus, BirdLife Suomi, WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Latu, Suomen ympäristökeskus SYKE, Suomen Partiolaiset, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus ja Suomen Metsästäjäliitto.

– Miljoona linnunpönttöä -nettisivuilla voi rekisteröidä linnunpönttöjä ja saada monipuolista tietoa kolopesijöistä ja linnunpöntöistä.

– Kampanja huipentuu sunnuntaina 21.5.2017 Ulos luontoon Kevätseurannan suoraan erikoislähetykseen Yle TV1:ssä klo 18.15.