Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Helsingin yliopisto: Laiton porolaidunnus tuhoaa Mallan luonnonpuiston

01394760-4167-40b9-af20-9475d25a1ef2-main_image
Luvaton porotokka Mallan luonnonpuistossa. Kuva Antero Järvinen 15.7.2014.
Kymmeniä vuosia kestänyt laiton porojen laidunnus Mallan luonnonpuistossa on hävittämässä alueen luonnon monimuotoisuuden. Laidunnus uhkaa niin pesimälintuja, päiväperhosia kuin kukkakasvejakin. Rauhoitettu jääleinikki saattaa kadota alueelta tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtaja Antero Järvinen tuntee taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Hän on parikymmentä vuotta seurannut, miten laiton porolaidunnus vähitellen tuhoaa aseman naapurissa sijaitsevan Mallan luonnonpuiston kasvillisuutta ja eläimistöä, kenenkään puuttumatta asiaan.

– Olen yrittänyt saada laidunnusta estettyä usein eri keinoin. Olen tehnyt asiasta rikosilmoituksen ja ottanut toistuvasti yhteyttä maa-alueen kulloiseenkin haltijaan sekä ympäristöministeriöön, luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöihin ja Käsivarren paliskuntaan. Minulle käsittämättömästä syystä kukaan ei ole tehnyt mitään.

Laiton porolaidunnus on hävittämässä esimerkiksi rauhoitetun jääleinikin, jota Suomessa kasvaa vain alueen suurtuntureilla. Kun porot syövät jääleinikit jatkuvasti lähes maata myöten, ne eivät pysty kukkimaan ja tuottamaan siemeniä. Viimeisetkin jääleinikit ovat muuttuneet kymmenkukkaisista tuppaista vain yhden kukan tuottaviksi kääpiöiksi tai kokonaan kukattomiksi.

P1000648

 

Nykyisin jääleinikit ovat kääpiöityneitä ja niissä on vain yksi tai ei yhtään kukkaa. Kivenkoloissa kasvavat yksilöt välttyvät pisimpään porotuhoilta. Kuva Antero Järvinen Iso-Malla 15.7.2014.

– Kun siemeniä ei enää synny, kanta häviää lopulta. Nyt näyttää siltä, että vuoteen 2020 mennessä viimeisetkin jääleinikit ovat kuolleet, Antero Järvinen sanoo.

Vuosittain tehtyjen lintulaskentojen mukaan Mallan lintukannat ovat olleet laskussa, mikä voi suurelta osin olla seurausta ylilaidunnuksesta.

Kuvankaappaus 2014-7-24 kello 10.45.56

 

Jääleinikkikannan kehitys Mallan luonnonpuistossa 1982-2014. Jopa tuhansien porojen läpi kesän vuosittain jatkunut luvaton laidunnus alkoi 1990 (osoitettu nuolella).

– Puisto pitäisi aidata lyhyeltä matkalta Norjan rajalta Siilasjärvelle, mikä estäisi luvattoman laidunnuksen. Helsingin yliopiston rehtori, nykyinen kansleri Thomas Wilhelmsson esitti aidan rakentamista aluetta hallinnoivalle Metsähallitukselle jo vuonna 2010, Antero Järvinen toteaa.

Myös akatemiaprofessori Ilkka Hanski Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta on hyvin huolestunut Mallan luonnonpuiston tilasta.

– Lapin oloihin sopeutunut lajisto kärsii jo nyt ilmastonmuutoksesta, ja erikoistuneiden lajien elinolot kaventuvat entisestään tulevina vuosikymmeninä. Suojelualueiden luonnonolojen heikentyminen muista syistä voi olla viimeinen pisara monen lajin osalta, Hanski toteaa.

– On käsittämätöntä, että tällainen piittaamattomuus luonnosta ja lainsäädännöstä on saanut jatkua vuosikymmeniä. Metsähallituksen on jo korkea aika huolehtia Mallan suojelusta.

___________

Vuonna 1916 perustettu Mallan luonnonpuisto (kartta) on Suomen vanhin suojelualue. Se on rauhoitettu luonnontilaiseksi vertailualueeksi tutkimusta varten, jotta luonnon omaa muutosta voitaisiin seurata. Porojen laidunnus alueella on kielletty.

WWF: Rajoituksia ja rangaistuksia tiukennettava norpan suojelemiseksi – ministeriön toimittava heti

kuollutkuutti_JouniKoskela345

Savonlinnan seudulta on löytynyt jälleen kuollut saimaannorpan kuutti. ”Jokainen järveen heitetty verkko on kuolemanpyydys. Kuinka monta vastaavaa synkkää uutista vielä tarvitaan, ennen kuin norppien surmaamiselle laitetaan piste?” WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder ihmettelee.

Kuutti oli takertunut kiellettyyn kalaverkkoon Haukivedellä Linnansaaren kansallispuiston liepeillä. Yhteensä viranomaisten tietoon on tänä vuonna tullut jo seitsemän kalanpyydyksiin kuollutta norppaa, joista kuusi on ollut kuutteja. WWF Suomi vaatiikin nyt verkkokalastusrajoitusten ja rangaistusten tuntuvaa tiukentamista.

Saimaannorpan suojelemiseksi säädetyt keväiset verkkokalastusrajoitukset päättyivät kesäkuun lopussa. Rajoitusten päätyttyä viranomaiset ovat saaneet tiedon kolmesta kuolleesta kuutista. Viimeisimmän kohtaloksi koitui monisäikeinen verkko, jonka käyttö on kielletty ympärivuotisesti saimaannorpan keskeisillä elinalueilla.

”Nyt ei ole aikaa odotella kesälomien loppumista. Valtioneuvoston saimaannorpan suojelemiseksi antamia asetuksia tulee ryhtyä muuttamaan heti siten, että verkkokalastuskieltoaikaa jatketaan Saimaalla niin pian kuin mahdollista. Kieltoalueen laajentamista tulee myös ryhtyä selvittämään, jotta sitä voidaan tarvittaessa muuttaa myöhemmin syksyllä”, Rohweder sanoo. WWF on ottanut asian tiimoilta jo yhteyttä maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpoon.

Kuutin kuolemaksi koituneen kielletyn kalanpyydyksen käytöstä on tehty rikosilmoitus. Norpan kuolemaan johtavissa tapauksissa syyllinen voidaan tuomita luonnonsuojelurikoksesta vajaan 10 000 euron korvauksiin. Kalastusrajoitusten rikkomisesta sen sijaan seuraa vaivainen 50 euron rikesakko.

”Rangaistuksia tulisi tiukentaa tuntuvasti, jotta niillä olisi oikeaa asennevaikutusta”, Rohweder sanoo.

Luonnonsuojelurikokset jäävät usein myös helposti pimentoon: niitä ei joko nähdä tai ilmoiteta.

”Meidän tulisi yhdessä kantaa huolta saimaannorpan tulevaisuudesta”, Rohweder vetoaa.

Korkeasaaren berberiapinalauma pieneni

Korkeasaari - Google Chrome_2014-07-22_13-23-53

Korkeasaaren eläintarhaan viime kesänä muuttaneiden berberiapinoiden yhteiselo ei ole sujunut ongelmitta. Neljän uroksen ja neljän naaraan lauman elämä on säröillyt jo joitakin kuukausia ja tilanteeseen on etsitty ratkaisua yhdessä hollantilaisen AAP-säätiön kanssa. Lauman rauhaa on edistetty tarjoamalla tarhaan runsaasti virikkeitä ja erottamalla yksilöitä väliaikaisesti omiin tiloihinsa.

Korkeasaaren apinayksilöt eivät ole sukua toisilleen eivätkä ne ole kasvaneet yhdessä. Siksi ne ovat joutuneet opettelemaan, miten elää sosiaalisessa ryhmässä. Tällaisen lauman ryhmädynamiikka on monimutkaisempi ja välienselvittelyjä on enemmän.

Apinoiden hyvinvoinnin turvaamiseksi päädyttiin lauman hajottamiseen. Yksi lauman naaraista sekä kaksi urosta siirrettiin takaisin AAP:n hoiviin, jossa niille etsitään uusi lauma. Samoihin aikoihin yksi Korkeasaaren lauman naaraista sai luunmurtuman, minkä vuoksi se jouduttiin lopettamaan.

Korkeasaareen jäävä neljän apinan lauma koostuu kahdesta uroksesta sekä kahdesta naarasta. Positiivinen muutos eläinten käyttäytymisessä on ollut havaittavissa välittömästi. Korkeasaaren berberiapinoilla on nyt mahdollisuus lisääntyä, poikasia saattaa syntyä laumaan aikaisintaan ensi keväänä.

Uhanalaiset berberiapinat ovat kotoisin Pohjois-Afrikan vuoristoalueilta. Marokossa ja Algeriassa kannat ovat taantuneet hälyttävää vauhtia viime vuosikymmenien ajan. Lajia uhkaa etenkin lemmikiksi pyydystäminen ja salakuljetus Euroopan eläinmarkkinoille.

AAP uudelleen sijoittaa kädellisiä ja muita eksoottisia lajeja ja on erikoistunut sopeuttamaan eläimiä uusiksi laumoiksi. Valtaosa säätiölle päätyvistä eläimistä on pelastettu laittomalta eläinkaupalta.

Lapin ELY-keskus: Tornionjoen lohista saatu uusia näytteitä lohikuolematutkimuksia varten

Lapin Ely-keskus on viime perjantaina saanut Eviran tutkijan kanssa seitsemästä elävästä lohesta uusia näytteitä lohikuolematutkimuksiin. Näytekalat saatiin paikallisilta kalastajilta. Yhtään selvästi sairastanutta lohta ei tutkittavissa kaloissa ollut.

Eviran mukaan tuloksia näytteistä saadaan noin viikon kuluessa, jonka jälkeen tilannetta arvioidaan uudelleen. Lohikuolemien seurantaa jatketaan aktiivisesti ja tarvittaessa hankitaan myös uusia näytekaloja.

Tornionjokeen on noussut tähän mennessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kaikuluotausseurannan mukaan noin 100 000 lohta. Muutama sata kuollutta lohta ei ole vielä mikään uhkatekijä joen lohikannalle, mutta tilanteen kehittymistä on syytä seurata vakavasti.

Lapin Ely-keskuksen toimesta ollaan myös toteuttamassa Tornionjoella ja Muonionjoella tehostettua näytteenottoa veden laatuun liittyen. Tuloksia vedenlaatututkimuksista saadaan viikon kuluessa.

Saimaannorpan kuutti kuoli jälleen kalaverkkoon

Saimaannorpan kuutti kuoli jälleen kalaverkkoon. Kyseessä on kuudes kalanpyydyksiin kuollut saimaannorppa ja viides kuutti tänä vuonna. 

Itä-Suomen yliopiston radioseurannassa ollut saimaannorpan kuutti löytyi tänään kuolleena kalaverkosta Saimaan Pihlajavedellä. Pyydyksen omistava kalastaja ilmoitti itse tapauksesta välittömästi Itä-Suomen yliopiston tutkijoille.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo on julkisuudessa kertonut, että saimaannorpan nykyisten suojelutoimenpiteiden toimivuutta tullaan selvittämään, kun nykyisille asetuksille aletaan syksyllä valmistella jatkoa.

”On hienoa, että ministeri Orpo on lähes ensi töikseen tarttunut saimaannorpan suojeluun. Kannustamme ministeriä voimakkaasti siihen, että harkittaisiin verkkokalastusta koskevan kiellon laajentamista sekä alueellisesti että ajallisesti”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder .

”Norpan poikaset selvisivät lauhasta talvesta paljolti ihmisten kolaamien apukinosten turvin, mutta kuuttien selviytyminen on turvattava myös kesällä. Nykyisten asetusten voimassaoloaikana on saatu valitettavan paljon näyttöä siitä, että keväisen verkkokiellon pidentäminen on välttämätöntä”, Rohweder toteaa.

Nykyiset kalanpyydyksiä koskevat asetukset saimaannorpan suojelemiseksi umpeutuvat keväällä 2016.

Tänään verkkoon kuollut kuutti löytyi verkkokalastusta koskevan ns. pyydystyyppiasetuksen alueen ulkopuolelta. ”Saimaannorpan poikaset kalastavat nyt aktiivisesti. Valitettavasti näyttää siltä, että ahvenen ja kuhan verkkokalastajat liikkuvat kuuttien kanssa samoilla alueilla. Erityisesti lahdet ovat kuuttien suosiossa”, kertoo yliopistotutkija Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopistosta.

Itä-Suomen yliopiston vetämä kuuttitutkimus toteutetaan osana Metsähallituksen koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta, jossa saimaannorpan suojelua edistetään monipuolisten toimenpiteiden, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.

Tutkimuksen erityishuomio kohdistuu siihen, miten kuuttien elinpiiri sijoittuu suhteessa verkkokalastusrajoituksiin. Tutkimustietoa hyödynnetään saimaannorpan suojelussa.

WWF: Villin lohen suojelun vastustamiselle ei ole perusteita

Itämeren villin lohen suojelussa on otettu selviä edistysaskelia. Esimerkiksi Tornionjokeen on noussut kutemaan lohia ennätystahtia suojelutoimenpiteiden kiristämisen ansiosta. WWF Suomi pitää tärkeänä, ettei hyvältä tieltä poiketa tulevina vuosina. Itämeren villin lohen tilasta ja tulevaisuudesta keskusteltiin WWF:n SuomiAreenassa järjestämässä paneelissa.

Useat Itämeren villit lohikannat olivat 1990-luvulla tuhon partaalla jokien patoamisen ja liikakalastuksen takia. Tänä vuonna lohia on noussut kutemaan Tornionjokeen ennätystahtia, jo yli 80 000 yksilöä.

”Pääsyy positiivisiin uutisiin on se, että suojelutoimenpiteitä on kiristetty ja kalastuskiintiöitä muutettu kestävämpään suuntaan. Tämä osoittaa selvästi, ettei suojelutoimenpiteitä pitäisi vastustaa”, WWF:n meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen sanoi paneelissa.

Kalastuskiintiöt ovat aiemmin ylittäneet tutkijoiden suositukset jopa kaksinkertaisesti.

”Viime vuosina on vihdoin päätetty kiintiöistä, jotka ovat lähempänä tutkijoiden suosituksia. Lohella on mahdollisuus nousta pois WWF:n kalaoppaan punaiselta listalta, kun sen ylikalastus lopetetaan. Tämä olisi positiivista myös ammattikalastajien kannalta”, Vilhunen totesi.

”Olennaista on, että hoidetaan lohikannat hyvään kuntoon. Siitä hyötyisivät kaikki”, Maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikön päällikkö Risto Lampinen summasi.

Suomessa oli ennen 34 jokea, joihin villi lohi nousi kutemaan. Niistä lähes kaikki on kuitenkin padottu.

”Tornionjoki ei pysty yksin tuottamaan samanlaisia määriä lohta kaikkien kalastettavaksi. Kalateiden rakentaminen padottuihin jokiin olisi tässä keskiössä. Siihen pitäisi löytyä sekä tahtoa että rahaa”, Vilhunen sanoi.

Lohen arvostus saatava nousuun

”Itämeren villin lohen liian alhainen hinta on yhä edelleen iso epäkohta. Tästä pitäisi löytyä yhteinen sävel. Lohen arvostus kalojen kuninkaana tulisi saada kaikkien osapuolten yhteisellä hankkeella kasvuun. Villin lohen tulisi olla luksustuote. Tällöin merikalastajatkin saisivat pienemmästä kalamäärästä paremman tuoton”, Vilhunen sanoi.

”Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että Itämeren villi lohi löytyy edelleen RKTL:n uhanalaisten lajien listalta. Uhanalaista kalaa ei pidetä tarpeeksi isossa arvossa. Moni tuskin ostaisi kaupasta uhanalaista nisäkästä”, huomautti paneeliin osallistunut näyttelijä ja vapaa-ajankalastaja Jasper Pääkkönen .

Paneeliin osallistuivat lisäksi ammattikalastaja Heikki Salokangas , Helsingin yliopiston professori Hannu Lehtonen ja Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtaja Kalervo Aska . Keskustelun juonsi toimittaja Markus Liimatainen .

SuomiAreena on Porissa 12.–19.7.2014 järjestettävä yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma, jonka pääteemana on tänä vuonna asuminen ja ympäristö. SuomiAreenan pääjärjestäjiä ovat MTV ja Porin kaupunki.

Tampereen teknillinen yliopisto: Robottikala varmistaa, että Itämeren kalakanta voi hyvin

p072421

Professori Maarja Kruusmaa Tallinnan teknillisessä yliopistossa vastaa kalan robotiikasta, TTY:ssä kehitetään sen kylkiin painesensoreita. Kuva: Jelena Pljonkina
– Kalan ulkoilutus on varsin hikistä puuhaa, toteaa tutkija Joni Kämäräinen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Toistaiseksi tutkijat vielä ”taluttavat” robottikalaa kepin tai vaijerin päässä, mutta ennen pitkää kala oppii uimaan itsenäisesti Euroopan jokien voimalaitosten lähellä. Uintimatkoillaan robottikalaa kiinnostaa erityisesti, selviävätkö oikeat kalat voimalaitosten lähettyville rakennettujen kalareittien läpi.

– Kestävät kalakannat Itämerellä edellyttävät, että kalat pääsevät jokisuille kutemaan. Sitä ennen niiden on selvittävä padottujen jokien kalaportaista, joiden virtauksille ne ovat herkkiä, Kämäräinen kertoo.

– Jos kaloille rakennetut väylät eivät toimi, kalat eivät pääse vaeltamaan luontaisia tuhansien vuosien aikana muodostuneita reittejään. Ekosysteemi kärsii, kun syntyy kalakato, ja saatamme jopa menettää jotain lajeja. Ruokakalojen osalta se vaikuttaa myös ihmiseen: kalaa ei

Robottikala polskii vielä vaijerin päässä Tallinnan teknillisen yliopiston koealtaassa. Kun tamperelaiset, virolaiset ja saksalaiset tutkijat saavat työnsä valmiiksi, ui se Itämereen laskeviin jokiin varmistamaan, että sen oikeat kaverit löytävät helposti Itämereen ja kalakanta säilyy.

– Kalan ulkoilutus on varsin hikistä puuhaa, toteaa tutkija Joni Kämäräinen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Toistaiseksi tutkijat vielä ”taluttavat” robottikalaa kepin tai vaijerin päässä, mutta ennen pitkää kala oppii uimaan itsenäisesti Euroopan jokien voimalaitosten lähellä. Uintimatkoillaan robottikalaa kiinnostaa erityisesti, selviävätkö oikeat kalat voimalaitosten lähettyville rakennettujen kalareittien läpi.

– Kestävät kalakannat Itämerellä edellyttävät, että kalat pääsevät jokisuille kutemaan. Sitä ennen niiden on selvittävä padottujen jokien kalaportaista, joiden virtauksille ne ovat herkkiä, Kämäräinen kertoo.

– Jos kaloille rakennetut väylät eivät toimi, kalat eivät pääse vaeltamaan luontaisia tuhansien vuosien aikana muodostuneita reittejään. Ekosysteemi kärsii, kun syntyy kalakato, ja saatamme jopa menettää jotain lajeja. Ruokakalojen osalta se vaikuttaa myös ihmiseen: kalaa ei ehkä riitä enää lautaselle.

Robottikala mittaa ja arvioi monimutkaisia veden virtauksia

Painetieto kertoo veden virtauksista kalan ympärillä. Oikea kala käyttää tätä tietoa navigointiin ja liikkumiseen. Robottikala nagivoi kylkiensä painesensoreiden avulla. Ne antavat sille tietoa ympäristöstä, veden virtauksista, tiellä olevista esteistä tai ahtaista paikoista. Jos robottikala antureillaan aistii ristiriitaista tietoa ihmisen rakentamissa väylissä, eivät oikeatkaan kalat osaa liikkua niitä pitkin. Joni Kämäräinen ja tutkijatohtori Nataliya Strokina tutkimusryhmineen kehittävät näitä painesensoreita Tampereen teknillisen yliopiston signaalinkäsittelyn laitoksella.

– Kalalla on tarkoitus tuottaa Euroopan joista ja erityisesti keinotekoisista kalareiteistä mittaustietoa hyvinkin pian. Toivottavasti siitä tulee tärkein mittaustapa seuraavan parin vuoden sisään. Tästä teknologiasta voidaan kehittää vientituote maailmanmarkkinoille.

Robottikalaa kehittävät Tampereen ja Tallinnan teknilliset yliopistot sekä saksalainen hydrauliikkaan erikoistunut Ecohydraulic Engineering GmbH. Tallinnan teknillisen yliopiston biorobotiikan keskuksen vetäjä professori Maarja Kruusmaa tutkimusryhmineen vastaa robotiikasta. Saksalaisyritys sje Ecohydraulic Engineering GmbH hyödyntää kehitettävää teknologiaa tuotekehitykseensä. Hankkeessa on mukana myös kalabiologeja, joiden mukanaolo Joni Kämäräisen mukaan on välttämätöntä.

– Ilman heitä meille ei olisi tullut mieleenkään, että robottikalamme pyrstön tulee rakentua kahdesta osasta ja kahdesta eri materiaalista, jotta se olisi mahdollisimman aidon oloinen.

Kolmivuotinen Fishview-projekti on puoliksi EU:n ja puoliksi Suomen Akatemian rahoittama, ja sen kokonaisrahoitus on puoli miljoonaa euroa. Projekti kuuluu EU:n Bonus-projekteihin, joissa on mukana eurooppalaisia tutkimuslaitoksia ja yrityksiä, ja joilla pyritään saamaan Itämerestä puhtaampi ja tuottavampi.

Radiolähetinkuutti kuoli kalaverkkoon

Itä-Suomen yliopiston radioseurannassa ollut saimaannorpan naaraskuutti on kuollut kalaverkkoon Saimaan Pihlajavedellä. Seurannassa on edelleen kolme kuuttia, joiden avulla selvitetään norpan poikasten liikkumista. 

Kyseessä on jo viides kalanpyydyksiin kuollut saimaannorppa ja neljäs kuutti tänä vuonna.

”Saimaannorpan poikaset ovet vielä heinäkuussakin pieniä ja kokemattomia. Jättämällä verkot naulaan vielä loppukesälläkin voivat Saimaalla kalastavat taata kuuteille turvallisen kasvuympäristön” sanoo tutkija Miina Auttila Itä-Suomen yliopistosta.

”Tämäkin valitettava tapahtuma on osoitus siitä, että kevätaikainen verkkokalastuskieltoaika ei ole riittävän pitkä kuuttien suojelemiseksi kalanpyydyskuolleisuudelta” toteaa suojelujohtaja Jari Luukkonen WWF Suomesta.

”Jokainen verkko on norpalle riski, ja varmin keino auttaa norppaa on nostaa verkot kokonaan pois Saimaasta”, Jari Luukkonen lisää. WWF julkisti asiaa edistääkseen juhannuksen jälkeen  Olen norpan ystävä – en kalasta verkoilla  -diplomin. Sen saa, kun sitoutuu kalastamaan norppaystävällisillä pyyntimenetelmillä Saimaan alueella.

Itä-Suomen yliopiston vetämä kuuttitutkimus toteutetaan osana Metsähallituksen koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE -hanketta, jossa saimaannorpan suojelua edistetään monipuolisten toimenpiteiden, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.

Tutkimuksen erityishuomio kohdistuu siihen, miten kuuttien elinpiiri sijoittuu suhteessa verkkokalastusrajoituksiin. Tutkimustietoa hyödynnetään saimaannorpan suojelussa.

Metsähallituksen kannanseurannan mukaan aiemmin tänä vuonna pyydyksiin ovat menehtyneet seuraavat norpat:

  • 9.2. 0,17 mm verkkoon jäänyt 35,5-kiloinen nuori norppa oli ympäri vuoden voimassa olevan pyydystyyppiasetusalueen ulkopuolella, mutta keväisen verkkokalastusasetuksen alueen sisäpuolella.
  • 24.5. kangaskatiskaan jäänyt 20-kiloinen kuutti oli molempien asetusalueiden (pyydystyyppiasetus, keväinen verkkokalastusasetus) ulkopuolella.
  • 5.6. 0,17 mm verkkoon jäänyt 17-kiloinen kuutti oli pyydystyyppiasetuksen alueen sisäpuolella, mutta keväisen verkkokalastusasetuksen alueen ulkopuolella.
  • 27.6. kangaskatiskaan (nielun halkaisija 19 cm) jäänyt 18-kiloinen kuutti oli molempien asetusalueiden sisäpuolella.

Metsähallitus: Maakotkien pesintätulos tänä vuonna erittäin hyvä

800px-GoldenEagle-Nova

 

Kuvaaja: J. Glover – Atlanta, Georgia

Metsähallituksen kesällä tekemissä pesätarkastuksissa todettiin yli 300 asuttua maakotkareviiriä. Pesinnät onnistuivat erittäin hyvin, ja pesätarkastuksissa löydettiin ainakin 190 rengastusikäistä poikasta.

Erityisen hyvä pesintätulos oli Itä- ja Etelä-Lapissa sekä Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Lapissa pesintätulos oli keskinkertainen, mutta Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla heikko.  Leuto viime talvi ja hyvä ravintotilanne ovat tärkein syy hyvään pesintätulokseen.

Suomessa tunnetaan noin 490 maakotkareviiriä, ja niistä on ollut asuttuina viimeisen viiden vuoden aikana 440 reviiriä. Tunnetuista reviireistä noin 80 prosenttia on Lapin maakunnassa ja noin 90 prosenttia poronhoitoalueella. Vuoden aikana on löydetty kymmenkunta uutta kotkareviiriä. Metsähallitus maksaa ilmoittajalle seurannalle aiemmin tuntemattomasta maakotkan pesästä 100 euron löytöpalkkion.

Maakotkan pesätarkastuksesta ja maakotkan porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimista töistä vastaa Metsähallituksen luontopalvelut. Huomattavan osan maastotöistä tekevät ympäristöministeriön tähän tehtävään valtuuttamat vapaaehtoiset lintuharrastajat.

Lisätietoa:

Lue lisää maakotkasta ja sen pesintätuloksista sekä lajin suojelijoiden työstä.

:KANNANOTTO: BirdLife Suomi tyrmää valkoposkihanhien vähentämisen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvaaja: Kerttu Vali

BirdLife Suomi ei pidä perusteltuna näkemyksiä, joiden mukaan Suomen valkoposkihanhikanta on kasvanut liian suureksi ja lintuja tulee niiden aiheuttamien ongelmien vuoksi vähentää.

Valkoposkihanhikannan kasvua seurataan Suomessa tarkasti. Pääkaupunkiseudulla pesii noin 1300 paria, ja koko Suomen kanta lienee tällä hetkellä noin 5000 paria. Pääkaupunkiseudun kanta saavutti huippunsa vuonna 2009, jonka jälkeen hanhien määrä ei ole enää kasvanut. Samoin on käymässä Turun seudulla. Ihmistä ei siis tarvita kannankasvua pysäyttämään.

Valkoposkihanhien on hiljattain uutisoitu aiheuttavan terveysriskin. Se, että lintujen ulosteista löytyy taudinaiheuttajia, ei kuitenkaan ole uusi tieto. Esimerkiksi kampylobakteereita esiintyy useimmilla luonnonvaraisilla lintulajeilla. Tartunta linnuista ihmiseen on silti epätodennäköinen, eikä tapauksia Suomesta tunneta.

Rauhoitetunkin eläinlajin vähentämiseksi voidaan myöntää poikkeuslupia, jos laji aiheuttaa esimerkiksi vakavaa taloudellista vahinkoa. Mielipide, että lintuja on liikaa, ei sen sijaan ole peruste tappolupien myöntämiselle. BirdLife Suomen mukaan valkoposkihanhien yleinen vähentäminen ei ole missään tilanteessa oikea tai toimiva ratkaisu, vaan lintuja pitää torjua siellä, missä mahdolliset vahingot aiheutuvat.

BirdLife Suomi muistuttaa, että lintujen tappaminen tai niiden pesintöjen tuhoaminen on lainsäädännön mukaan viimeinen vaihtoehto ongelmien ratkaisemiseksi. Ensin on etsittävä ja kokeiltava muita keinoja.

LISÄTIETOJA:

Valkoposkihanhiseuranta (Suomen ympäristökeskus)