Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Laiton valaanliha saa yhä kulkea EU:n satamien kautta – SEA LIFE -akvaariot ja kansainvälinen valaidensuojelujärjestö WDC kampanjoivat EU-lainsäädännön porsaanreiän tukkimiseksi

c7533e5b-e079-401e-85a0-6411ed646ee2-main_image

 

Valaskuva SEA LIFE/Jouni Jaakkola.

Lähes 30 vuotta sitten voimaan astunut kansainvälinen valaanpyyntikielto herättää yhä ristiriitaisia tunteita. Norja ja Islanti eivät tunnusta Kansainvälisen valaanpyyntikomission (IWC) sopimusta lainkaan, vaan harjoittavat kaupallista pyyntiä täysin avoimesti.

”Tieteellisistä tutkimuksista” aasialaisten ruokapöytiin

IWC:n jäsenvaltioista Japani on aktiivisesti ajanut valaanpyyntikiellon kumoamista ja puolustellut valaansyöntiä kulttuuriinsa kuuluvana kulinaarisena perinteenä. Valaanpyyntikomission sopimus ei poissulje tutkimuskäyttöä, joten japanilaiset valaat on perinteisesti pyydystetty ”tieteellisiin tarkoituksiin”. Japani ei ole kuitenkaan salaillut sitä, että pyydettyjen valaiden liha päätyy lopulta ruokapöytiin.

Vuonna 2012 Etelä-Korea ilmoitti aloittavansa tieteellisen valaanpyynnin naapurivaltionsa Japanin esimerkkiä seuraten. Aiemmin korealaiset ovat kaupanneet ainoastaan kalaverkkoihin hukkuneita valaita.

Vuonna 2010 Australia vei Japanin niin kutsutun tieteellisen valaanpyynnin YK:n alaiseen tuomioistuimeen. Haagin kansainvälinen tuomioistuin päätti viime maaliskuussa, ettei riittävää näyttöä tutkimustyöstä ole, ja Japanin on lopetettava valaanpyynti Antarktiksella. Japani kuitenkin jatkaa valaanpyyntiä Tyynenmeren luoteisosissa ja rannikkovesillä, joita tuomioistuimen päätös ei koske.

Japani oli päätökseen pettynyt, mutta lupasi julkisuudessa noudattaa sitä. Kuitenkin jo kesäkuussa Japanin pääministeriShinzo Abe pyörsi alkuvuoden lupaukset ilmoittamalla tähtäävänsä kaupallisen valaanpyynnin aloittamiseen.

Eurooppalainenkin porsaanreikä tukittava

Euroopan Unionin alueelta löytyy paikallisempikin porsaanreikä: Vaikka valaan myynti ja maahantuonti on yksiselitteisesti kiellettyä koko EU:n alueella, on näiden uhanalaisten eläinten lastaaminen täysin sallittua. Suurin osa vientiin menevistä valastuotteista kulkee siis täysin laillisesti EU:n läpi kohti Aasiaa. Islannin ja Norjan valaanpyytäjien lähetykset kulkevat muun muassa Southamptonin, Rotterdamin ja Hampurin satamien kautta. Satamat veloittavat valaanlihakuljetuksista satamamaksuja, joten käytännössä EU on epäsuorasti mukana kyseenalaisessa valasbisneksessä.

Suomessa kaikkien valasta sisältävien tuotteiden maahantuonti kaikkialta, myös muista EU-maista, on kielletty kansallisessakin lainsäädännössä.

”Valitettavan usein suomalaisetkin kuvittelevat, että esimerkiksi islantilaista valaanlihaa saa tuoda tuliaisiksi”, kommentoi Helsingin Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin.

Harhakäsitys syntyy helposti, sillä valaanlihaa on tarjolla esimerkiksi islantilaisen Keflavikin lentokentän matkamuistomyymälöissä. Turistilla ei välttämättä käy mielessä, että matkamuiston tuonti kotimaahan saattaa olla rikos. Kielletty valaanliha tai -rasva saattaa olla tuotteessa myös ostajan huomaamatta, sillä valasta käytetään monien tuotteiden raaka-aineena. Yllättävimpiin valasta sisältäviin tuotteisiin lukeutuvat muun muassa eräät koiranruoat, moottoriöljyt ja oluet.

Valasskandaaleja Euroopassa

Tammikuussa Berliinin Green Week -ruokatapahtumassa syntyi ympäristöjärjestöt raivostuttanut skandaali, kun yksi näytteilleasettajista myi osastollaan marinoitua lahtivalasta kahden euron suupala-annoksina. Julkisuudessa näytteilleasettajat kommentoivat, etteivät ymmärtäneet valaanlihan olevan kiellettyä. Tekijöitä syytetään paitsi myynnistä, myös lihan maahantuonnista. Rahallisten korvausten lisäksi epäillyt voivat saada jopa viisi vuotta vankeutta.

Ennen EU:n aikaa, kesäkuussa 1988 Helsingin Länsisatamaan saapui 200 tonnia islantilaista valaanlihaa, jonka lopullinen määränpää oli Japani. Valaanliha palautettiin kuitenkin Islantiin. Tämän jälkeen Suomen satamissa ei vastaavaa valaanlihakohua ole nähty.

Lainsäädäntöä järkeistettävä pikaisesti

Kansainvälinen yleisöakvaarioketju Sea Life ja WDC (Whale and Dolphin Conservation) työskentelevät yhteistyössä lain tiukentamiseksi. Organisaatioiden yhteisenä tavoitteena on sulkea porsaanreikä, joka mahdollistaa valaanlihan kuljettamisen sen markkina-alueille, lähinnä Japaniin. Euroopan parlamentille osoitetun vetoomuksen voi allekirjoittaa paikan päällä Merimaailmassa tai Sea Lifen ja WDC:n verkkosivuilla.

”Haluamme, että porsaanreikä suljetaan ja valvontaa tiukennetaan”, kommentoi Dernjatin. ”Jos rahtikuljetukset EU:n alueella saadaan päättymään, valaanlihan kuljettaminen muuttuu huomattavasti nykyistä vaikeammaksi, osittain jopa mahdottomaksi. Lentorahti ei korkean hintansa vuoksi ole vakavasti otettava vaihtoehto. Sitä paitsi useimmat lentoyhtiöt ovat jo julkisesti kieltäytyneet valastuotteiden kuljettamisesta.”

Suomelle uusi kalalaji valkoevätörö löytyi Saimaan kanavalta

toro-ylla-ja-valkoevatoro-alla-20140617-5sc_0188_photo-lauri-urho

Törö, Gobio gobio (yllä) ja valkoevätörö, Romanogobio albipinnatus (alla). Kuva: Lauri Urho

Saimaan kanavalta on saatu vieraskalalaji valkoevätörö (Romanogobio albipinnatus), jota ei ole ennen tavattu Suomessa. Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevista joista kotoisin oleva valkoevätörö on pohjalla elävä särkikala, joka pienen kokonsa takia harvoin jää normaaleihin kalanpyydyksiin. Kalataloudellista merkitystä valkoevätöröllä tuskin tulee olemaan, ja sen mahdollisista vaikutuksista ravintoverkkoon tiedetään vasta myöhemmin.

Valkoevätörö muistuttaa paljon kotimaista töröä, jota on osassa etelä-, lounais- ja länsirannikkomme jokia, muutamissa järvissä sekä itäisen Suomenlahden saaristossa. Valkoevätörön evät ovat jokseenkin vaaleat verrattuna törön pilkkurivien kirjailemiin selkä- ja pyrstöeviin. Myös pyrstönvarressa, viiksien pituudessa ja ruumiin mittasuhteissa on pieniä eroja.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vieraslajitutkimuksissa kävi ilmi, että 2000-luvulla oli tehty uusia havaintoja valkoevätöröstä kaukana lajin alkuperäisestä alueesta, muun muassa Puolassa, Saksassa sekä Venäjällä aina Suomenlahden perukkaa myöten. Erikoistutkija Lauri Urho alkoi muutama vuosi sitten kysellä mahdollisista poikkeavista töröesiintymistä.

– Kesän 2014 alussa saimme näytteeksi Lappeenrannan Urheilukalastajat ry:n puheenjohtaja Pekka Turusen talteen ottaman ”törön”, joka oli tarttunut onkikilpailussa koukkuun, Urho kertoo.

Tarkemmissa tutkimuksissa se paljastui valkoevätöröksi, kalalajiksi, jota ei aikaisemmin ole Suomesta määritetty. Urholla on itsellään jo aiempaa kokemusta uusien kalalajien löytämisestä, sillä hän löysi hopearuutanan vuonna 2005.

Valkoevätörön saapumisvuosi jää arvoitukseksi, eikä vielä tiedetä, kuinka laajalla alueella sitä esiintyy. Itämereen kaakon suunnasta laskeviin jokiin on Venäjällä tehty kanavilla vesitieyhteyksiä, myös esimerkiksi Volgan vesistöalueelle, mistä valkoevätörö on lähtöisin. Ihminen on näin luonut valkoevätörölle ja muillekin kaloille mahdollisuuden laajentaa elinaluettaan.

Uusien kalalajien löytyminen on Suomessa harvinaista, joskin aiemmin 2000-luvulla maahamme on jo vakiintunut kaksi vieraslajia, hopearuutana ja mustatäplätokko. Viime vuosisadalla maahantuoduista kaloista onnistuivat lisääntymään allikkosalakka, piikkimonni, puronieriä ja sekä muutamassa paikassa viisipiikki, karppi ja kirjolohi.

Valkoevätörön löytyminen kyseenalaistaa ainakin osan itäisen Suomenlahden ja kaakkoisen rannikkoseudun aiemmista töröhavainnoista. Lajit voivat elää myös samalla vesialueella. RKTL toivoo lisää näytteitä ja havaintoilmoituksia uudesta lajista sekä valokuvat kalasta sivulta ja altapäin. Havainnot ja kuvat voi lähettää vieraslajien havaintolomakkeella http://www.riistakala.info/vieraslajit/index.php?page=5.

Amur Leopard and Tiger Alliance: Korkeasaaren Kissojen Yölle kiitosta

kissojenyo

Lumileopardin ruokinta Kissojen Yössä. Kuva: Susanna Rinnevuori/ Korkeasaaren eläintarha.

Korkeasaaren eläintarha ja Kissojen Yö -tapahtuma saivat kiitoksia vasta ilmestyneessä Amur Leopard and Tiger Alliancen vuosiraportissa. ALTA koordinoi amurinleopardien ja amurintiikerien suojeluprojekteihin kerättyjä varoja, joista suomalaiset lahjoittivat viime vuonna 23 prosenttia. Korkeasaari on suurin yksittäinen ALTA:n tukija, jota ilman ainakin yksi pitkäaikaisista kenttäprojekteista olisi jouduttu lakkauttamaan.

Kissojen Yö järjestetään Korkeasaaressa syyskuun kahtena ensimmäisenä perjantaina, 5.9. ja 12.9. Eläintarhassa vietetään puoleen yöhön saakka AMUR-festareita. Korkeasaaren Teatteri tuo lavalle nuorisomusikaalin – kaikki esiintyjät tukevat suojelutyötä. Jesse KaikurannanJujun,RistonKengurumeiningin ja muiden artistien lisäksi illan päätähtiä ovat hämärän aikaan aktivoituvat kissapedot.

Tapahtumaan voi ostaa lippuja ennakkoon Korkeasaaren verkkokaupasta. Ennakkolipun hinnasta 2 euroa lahjoitetaan Amurin kissapetojen suojeluun. Suojeluvaroja kerrytetään myös suojelutekstareilla, keräyslippailla ja AMUR-tuotteiden myynnillä.

Amurinleopardi on maailman harvinaisin kissapeto. Niitä on luonnossa vain noin 40 yksilöä. Kannan kehitys on vihdoin kääntynyt kasvuun. Amurintiikereitä elää luonnossa noin 450 yksilöä. Kanta on runsastunut suojelutoimien ansiosta. Molemmat pohjoiset kissapedot elävät Venäjän Kaukoidässä. Myös Kiinan puolella on havaittu molempia lajeja.

Lisää aiheesta:

Korkeasaaren uutinen

Suomen luonnonsuojeluliitto: Luonnonsuojeluliiton norppalähettiläät kiertävät Saimaalla

norppala-cc-88hettila-cc-88a-cc-88t-kuva

SLL / Kaarina Tiainen

Suomen luonnonsuojeluliiton kesänorppalähettiläät kiertävät heinäkuun alusta alkaen Saimaan alueen toreja ja kesätapahtumia. Lähettiläät esittelevät yleisölle saimaannorpan elämää ja Saimaan luontoa, opastavat norppaturvalliseen kalastukseen sekä myyvät norppa-aiheisia tuotteita.

Kesänorppalähettiläät toimivat Savonlinnasta käsin. Heidät voi nähdä kesätapahtumissa norppatoriteltan kanssa kaikissa Saimaan alueen maakunnissa, useimmin Etelä-Savossa. Ensimmäisen kerran heidät on mahdollista tavata Savonlinnan torilla tiistaina 1.7.

– On hauska lähteä kiertämään tapahtumia kesäisen kauniissa Suomessa. Odotamme mielenkiintoisia keskusteluja asukkaiden ja matkailijoiden kanssa Saimaasta ja norpasta. Haluamme myös kuulla kokemuksia ja mielipiteitä norpasta ja sen suojelusta. Tarkoitus on olla liikkeellä iloisella ja rennolla mielellä, kertoo norppalähettiläs Pyry Pihlasvaara.

– On tärkeää levittää tietoa norppaturvallisesta kalastuksesta. Meiltä voi tulla muutenkin kysymään vinkkejä, miten elää norpan kanssa sopusoinnussa tai miten voi halutessaan tukea saimaannorpan suojelutyötä, toinen norppalähettiläs Raija Savikko täydentää.

Norppalähettiläät ovat osa EU:n tukemaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta. Autovuokraamo Hertz tarjoaa lähettiläiden käyttöön norppatunnuksilla varustetun auton. Hankkeessa levitetään laajalti tietoa Saimaasta ja sen norpasta alueen asukkaille ja kesävieraille. Erityisesti opastetaan norppaturvalliseen kalastukseen. Samalla lisätään ymmärrystä, miksi on tärkeää välttää saimaannorpan sukupuutto ja mitkä ovat tehokkaimmat suojelukeinot.

Norppalähettiläiden lisäksi Suomen luonnonsuojeluliitolla on toripaikka Savonlinnan torilla heinäkuun ajan. Myös tästä pisteestä jaetaan joka arkipäivä tietoa saimaannorpasta.

– Saimaannorppa on Saimaan rannoilla asuville ja siellä liikkuville ihmisille erittäin tärkeä eläin. Sen näkeminen on elämys, ja se symboloi meille puhdasta ja erämaista luontoa. Meillä on mahdollisuus säilyttää norppa elävöittämässä Saimaan luontoa myös tuleville sukupolville, vetoaa saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen.

Taustaa:

Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen nisäkäs, jonka suojeluvastuu on suomalaisilla. Norppakanta on edelleen noin 300 yksilöä ja sukupuuton partaalla. Pahin yksittäinen norppakantaa verottava tekijä on kalanpyydyskuolleisuus, erityisesti verkkokalastus. Vuonna 2011 tiukentuneet kalastusrajoitukset ovat auttaneet mutta eivät ole olleet riittäviä. Viime vuonna tietoon tuli viisi varmaa kalanpyydyskuolemaa. Tänä vuonna ennen heinäkuuta pyydyskuolemia on ollut jo kolme. Todellinen kuolleisuus on huomattavasti suurempi.

– Norppalähettiläiden kesäkalenteri:
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/norppa-ymparistokasvatuksessa/norppalahettilaat/LIFE-kesanorppalahettilaat

Kuusivuotiaat kuningasmerikotkat hoitavat ensimmäisiä poikasiaan Korkeasaaressa

kuningasmerikotka

Kuva: Kirsi Pynnönen-Oudman/ Korkeasaari.

Kuningasmerikotkat hoivaavat kahta untuvikkoaan Korkeasaaressa, Karhulinnan viereisessä suuressa lentotarhassaan. Toukokuun puolessa välissä kuoriutuneet poikaset ovat Korkeasaaren ja kotkapariskunnan ensimmäiset. Pesä on kuuden metrin korkeudella kielekkeellä ja poikasten vointia seurataan pesäkameran välityksellä.

Merikotkan poikaset kasvavat hurjaa vauhtia ja untuvikot varttuvat muutamassa viikossa lähes emolintujen kokoisiksi. Luonnossa molemmat poikaset eivät yleensä selviydy, mutta eläintarhoissa on riittävästi ravintoa tarjolla, joten molemmilla on hyvät mahdollisuudet varttua aikuisikään.

Emolinnut saapuivat viisi vuotta sitten Korkeasaaren uuteen lentotarhaan Tallinnan ja alankomaalaisen Avifaunan eläintarhoista. Kotkat ovat 6-vuotiaita, joten ne ovat vasta saavuttaneet sukukypsyyden ja poikasten kuoriutuminen oli iloinen yllätys.

Kuningasmerikotkia on luonnossa noin 5000 yksilöä Kaukoidän pohjoisilla rannikkoseuduilla ja laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Kotkia uhkaavat ympäristömyrkyt, liikakalastus ja sopivien elinalueiden tuhoutuminen. Kuningasmerikotkat kuuluvat eläintarhojen yhteiseen suojeluohjelmaan ja niiden kantakirjaa pidetään Moskovan eläintarhassa. Maailman eläintarhoissa on tänä vuonna kuoriutunut yhteensä 14 poikasta.

California Academy of Sciences: Afrikasta löytyi hiirimäinen norsun sukulainen

10426655_10152474168502311_8017173742000341926_n

California Academy of Sciences/Twitter

Länsi-Afrikan aavikkoisessa Namibiassa sijaitsevalta vulkaaniselta alueelta on löydetty uusi hyppypäästäisiin kuuluva nisäkäslaji, joka muistuttaa ulkoisesti pitkänenäistä hiirtä mutta on geneettisesti läheisempää sukua norsuille ja muille paljon suuremmille nisäkkäille.

Tieteellisen nimen Macroscelidea micus saanut otus muistuttaa sen löytäneiden tutkijoiden mukaan elintavoiltaan ja joiltakin anatomisilta ominaisuuksiltaan paljon itseään suurempia nisäkkäitä, kuten antilooppeja ja muurahaiskarhuja. Olento elää maan päällä ilman onkaloihin kaivautumista, synnyttää kävelykykyisiä poikasia ja syö hyönteisiä pitkällä nokallaan muurahaiskarhun tapaan.

Uudella lajilla on punainen turkki, jolla se sulautuu ympäristönsä vulkaanisten kivien sekaan. Pituudeltaan lajin aikuinen on häntä mukaan lukien noin 19 senttiä ja se painaa noin 28 grammaa.

Hyppypäästäiset tunnetaan englanniksi nimellä elephant shrew eli elefanttipäästäinen johtuen niiden nokkien kärsämäisyydestä. Pinnallisesta syystä annettu nimi osoittautui enteelliseksi, sillä lajin on todettu olevan myös geneettisesti lähempänä norsuja kuin muita päästäislajeja.

Metsähallituksen tutkimus: Retkeilijät eivät ole vaikuttaneet kansallispuiston linnustoon

Kapustarinta

Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa tehdyn tutkimuksen mukaan nykyiset retkeilijämäärät eivät vaikuta merkittävästi kansallispuiston linnustoon kokonaisuutena. Lähimatkailukeskusten linnusto sen sijaan on muuttunut.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen vilkkain luontomatkailukohde, jonne tehdään puoli miljoonaa käyntiä vuosittain. Kansallispuiston ympärillä on lähes 20 matkailukylää tai -keskusta ja puistossa sijaitsee 60 taukopaikkaa ja yli 300 km retkeilyreittejä. Matkailualueiden ja kansallispuiston linnustoa kartoitettiin kolmen vuoden aikana. Matkailukeskusten ja -kylien rakennettujen ympäristöjen linnustoa verrattiin kansallispuiston reittien, autiotupien ja tulipaikkojen linnustoon. Vertailualueina toimivat retkeilyreiteistä etäällä olevat luonnonmetsät kansallispuistossa.

Nykyisillä retkeilijämäärillä ei tutkimuksessa havaittu merkittäviä vaikutuksia kansallispuiston linnustoon kokonaisuutena. Matkailukeskusten ja kylien lintulajisto sen sijaan poikkeaa luonnonmetsistä ja kansallispuiston taukopaikkojen ja reittien lajistosta. Matkailukeskuksissa on selvästi enemmän ihmisten läheisyydestä hyötyviä lajeja, kuten varislintuja jotka saavat lisäravintoa rakennetuista ympäristöistä, ja rakennuksia pesäkoloina käyttäviä lintuja kuten varpusia.

Kansallispuiston taukopaikkojen ympäristössä viihtyi talousmetsien linnustoa paremmin kuin reittien varsilla ja luonnonmetsässä, mutta vaikutus ei ulottunut taukopaikasta kauas. Retkeilyreittien lajisto ei poikennut luonnonmetsien lajistosta. Kansallispuistossa pidetään yllä hyvää jätehuoltoa ja siisteyttä, jotta linnusto säilyy luonnollisena jatkossakin.

Tutkimus on julkaistu Environmental Management –tiedelehdessä (Vol. 53 Nro 5). Esa Huhta & Pekka Sulkava: The Impact of Nature-Based Tourism on Bird Communities: A Case Study in Pallas-Yllästunturi National Park  (www.ncbi.nlm.nih)

Lisätietoja

WWF: Saimaannorpan kuutit vaarassa heinäkuun alusta alkaen

Saimaannorpan suojelemiseksi säädetyt keväiset verkkokalastusrajoitukset päättyvät kesäkuun lopussa. Rajoitusten päättyessä etenkin nuoria ja kokemattomia norppia uhkaa hukkuminen verkkoihin. WWF Suomi ja Metsähallitus kannustavatkin Saimaalla kesäänsä viettäviä kalastamaan norppaystävällisillä pyyntimenetelmillä myös rajoitusajan ulkopuolella. Asiaa edistääkseen WWF julkisti torstaina Olen norpan ystävä – en kalasta verkoilla -diplomin, jonka ensimmäinen vastaanottaja on Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti.

Mennyt talvi oli äärimmäisen uhanalaiselle saimaannorpalle raskas: kuutteja syntyi 58, joista noin 90 % apukinoksiin poikkeuksellisen heikon lumitilanteen takia. Poikasten elämän alkutaipaleella suojaa ovat tarjonneet verkkokalastusrajoitukset. Metsähallituksen toteuttaman valvonnan perusteella rajoituksia on noudatettu aiempaa paremmin.

” Kalastusrajoitusten valvonnan lähtökohtana on edellisten vuosien tapaan ollut lisätä tietoisuutta kalastusrajoituksista sekä toimia yhteistyössä osakaskuntien kanssa. Verkkokalastuksen rajoituksia on noudatettu nyt paremmin, mutta katiskojen nielukoon rajoituk sissa on ollut toisinaan epäselvyyttä”, Metsähallituksen Saimaannorppa-LIFE-hankkeen projektipäällikköRaisa Tiilikainen toteaa.

Keväiset verkkokalastusrajoitukset päättyvät kesäkuun lopussa. Samalla koittaa vaaran aika apukinoksiin syntyneille kuuteille. Viime vuonna viranomaisten tietoon tuli kaksi verkkoihin kuollutta poikasta heti rajoitusten loppumisen jälkeisellä viikolla.

”Norpan kannalta olisi todella tärkeää, että ihmiset jättäisivät verkot nauloihin myös rajoitusajan ulkopuolella”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen toteaa.

Asiaa edistääkseen WWF julkisti torstaina Olen norpan ystävä – en kalasta verkoilla -diplomin. Diplomin saa, jos sitoutuu kalastamaan norppaystävällisillä pyyntimenetelmillä Saimaan alueella. Numeroitu alumiininen diplomi jaetaan 500 ensimmäiselle sitoumuksen tehneelle.

WWF luovutti ensimmäisen diplomin Savonlinnan Oopperajuhlien taiteelliselle johtajalle Jorma Silvastille . Hienon kansainvälisen uran tehnyt Silvasti tunnustautuu innokkaaksi luontoihmiseksi, kalamieheksi ja norpan ystäväksi.

”Norppa on minulle tuttu kalakaveri. Muistan monta kohtaamista uistellessani Saimaan vesillä. Samalla norppa on Savonlinnan symboli Oopperajuhlien tai Olavinlinnan tapaan. On hienoa, jos näin voin osaltani näyttää esimerkkiä ja auttaa norppakantaa kasvamaan”, Silvasti toteaa.

8d194bc27567b7ca_800x800ar

Riihimäellä arvokkaita linnustoalueita: Linnustoselvitys valmistuu tänä vuonna

hatlamminsuo_pieni

Hatlanninsuon luonnonsuojelualue on yksi linnustoselvityksen kohde- Kuva Riihimäki

Riihimäen linnusto tunnetaan hyvin, vaikka aivan ajantasaista tietoa ei ole ollut koottuna. Tilanne paranee, kun Riihimäen linnustoselvitys valmistuu vuoden 2014 loppuun mennessä.

Vuoden 2013 lopulla valmistuneen väliraportin mukaan Sammalistonsuo on yksi linnustollisesti arvokkaimmista alueista Kanta-Hämeessä ja valtakunnallisesti yksi merkittävimmistä lintujen sisämaan levähdysalueista.

Kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö on tilannut Kanta-Hämeen lintutieteelliseltä yhdistykseltä Riihimäen linnustoselvityksen laadinnan, jossa kartoitetaan 21 kohdetta.

Lue Ekokaaressa ilmestyneestä artikkelista, mitä linnustoselvitykseen kuuluu ja miten se etenee.

Useita Suomelle uusia lukki- ja valeskorpionilajeja löytynyt

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomessa ensimmäisen kerran Ahvenanmaalla kesällä 2012 havaittu lukkilaji Opilio canestrinii on suurikokoinen ja pitkäjalkainen. Sen ruumiin pituus saattaa olla yli 0,5 cm. Laji on tehokas levittäytymään uusille alueille ja saattaa syrjäyttää muita lukkilajeja. Kuva Veikko Rinne.

Suomelle uusia lukki- ja valeskorpionilajeja on löydetty Ahvenanmaalta ja Kaakkois-Suomesta. Maalle uusia lukkilajeja on löytynyt neljä ja valeskorpioneja yksi. Näiden löytöjen myötä Suomesta tunnettujen lukkien lajimäärä nousi viiteentoista ja valeskorpionien seitsemääntoista. Lukkeja ja valeskorpioneja on viime vuosina tutkittu etenkin osana Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma Puttea. Lajiryhmistä on tekeillä määritysopas, joka valmistuu vuoden 2015 alkupuolella.

Lukkilajeista kaksi, Opilio canestrinii ja Oligolophus tridens, löydettiin Ahvenanmaalta. Kolmas lukkilaji,Opilio saxatilis, löytyi Imatralta ja neljäs, Lacinius dentiger, Kotkasta. Kyseisiä lukkilajeja esiintyy myös Suomen lähialueilla. Osa lajeista on levinnyt Suomeen todennäköisesti ihmisen toiminnan avustuksella, esimerkiksi puutavaran mukana. Havainnot ovat vuosilta 2006–2013.

Valeskorpionilaji Microbisium suecicum taas löytyi itse asiassa jo 60-luvulla Ahvenanmaalta, mutta löytäjä ei ikinä kertonut löydöstään julkisesti. Tämä ainoa kyseisen valeskorpionilajin yksilö, joka Suomesta tunnetaan, löytyi uudelleen vasta vuonna 2012 Luonnontieteellisen keskusmuseon valeskorpionikokoelmaa läpikäytäessä.

”Näin monen Suomelle uuden lajin löytäminen on ollut jokseenkin yllättävää, etenkin lukkien osalta. Löydetyt lajit ovat Euroopassa laajalle levinneitä, vaikkakaan eivät kaikki kovin yleisiä. Monella lajilla nämä uudet havainnot ovat tiedossa olevista havainnoista pohjoisimpia.”, kertoo hankkeen päätutkija Annika Uddström.

 

Uusin lajien löytäminen edelleen mahdollista

Suomen lähialueilla esiintyy edelleen useita lukki- ja valeskorpionilajeja, joita voisi hyvin esiintyä Suomessakin. Maalle uusia lajeja saattaa siis löytyä vielä lisää. Harrastajien osallistuminen lajitiedon kartuttamiseen on tärkeää. Ensi vuonna julkaistavan määritysoppaan uskotaankin houkuttavan lisää harrastajia näiden ryhmien pariin, ja havaintomäärien toivotaan lisääntyvän.

Annikalle voi lähettää havaintoja valeskorpioneista. Katso valeskorpionien etsintäkuulutus.