Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Nielurajoittimia jaetaan kuuttien pelastamiseksi

nielurajoitin-havainnekuva

Saimaan norppavesillä kalastavien tulee huomioida 15.4. alkaneen verkkokalastuskiellon lisäksi, että myös katiskoiden tulee olla norppaturvallisia. Katiskan nielu ei saa levitä yli 15 senttimetrin.

Markkinoilla on saatavilla rakenteeltaan valmiiksi norppaturvallisia katiskoja, mutta myös perinteisistä löysänieluisista katiskoista voi tehdä norppaturvallisia asentamalla niihin nielurajoittimen. Luonnonsuojeluliitto jakaa nielurajoittimia ilmaiseksi ennalta-ilmoitetuissa Saimaan alueen myymälöissä. Lisäksi jaossa on tietoa saimaannorpasta ja norppaturvallisesta kalastamisesta.

Nielurajoitin on harjateräksestä tehty vahvike, joka pujotetaan katiskan nielun ympärille ja kiinnitetään esimerkiksi nippusiteillä tai rautalangalla. Luonnonsuojeluliitto on jakanut niitä vuonna 2012 alkaneen Kalasta oikein katiskalla -kampanjan aikana jo noin 17 000 kappaletta.

Nielurajoittimet valmistuvat savonlinnalaisessa verstaassa, jossa Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piirin toiminnanjohtaja Timo Luostarinen tekee niitä omin käsin. Verstaalta ne kulkeutuvat kalastajien mukana Saimaan vesiin pelastamaan kuutteja kalanpyydyskuolemilta.

Luostarinen on iloissaan siitä, että Saimaalla kalastavat ovat ottaneet nielurajoittimet hyvin vastaan. Hän kiittää myös Saimaan alueen myymälöitä, jotka ovat olleet mukana jakamassa nielurajoittimia norpan avuksi.

”Viime vuonna kauppoihin jaetut nielurajoittimet loppuivat monesta paikasta, mikä osoittaa, että katiskakalastajat ovat norppaturvallisen kalastamisen suhteen valveutuneita. Tämä on hieno asia, sillä nielurajoitin voi olla ratkaiseva tekijä kuutin henkiinjäämisen kannalta”, Luostarinen toteaa.

Norpille vaaralliset löysänieluiset katiskat ovat vähentyneet Saimaan norppa-alueilla huomattavasti vuosien takaisista. Erityisen toivottavaa olisi, että myös kalastusrajoitusalueiden ulkopuolella vältettäisiin käyttämästä norpille vaarallisia kalanpyydyksiä, sillä norppa on hiljalleen palaamassa takaisin entisille elinalueilleen. Tästä hyvänä osoituksena on kalastusrajoitusalueen ulkopuolella Puruvedellä tänä talvena syntynyt kuutti.

Nielurajoittimien jakelupaikat Saimaan alueella vuonna 2018 ovat:

Etelä-Karjalan Eekoon alue:

-Imatran Prisma
-Lappeenrannan Prisma
-Punkaharjun S-market
-Ruokolahden S-market
-Suomenniemen Sale
-Taipalsaaren S-market

Lisäksi:

-Saimaan luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, Lappeenranta

Suur-Savon Osuuskaupan alue:

-Anttolan Sale
-Enonkosken Sale
-Rantasalmen S-market
-Ristiinan S-market
-Savonrannan Sale
-Sulkavan S-market

Lisäksi:

-Savonlinnan Rautatavaratalo Carlson
-Savonlinnan K-Citymarket
-Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri, Pappilankatu 3, Savonlinna

Pohjois-Karjalan Osuuskaupan alue:

-Liperin S-Market
-Rääkkylän S-Market

Pohjois-Savon alue:

-Varkauden Rautatavaratalo Carlson

 

Lisätietoja:

Kalasta oikein katiskalla -verkkosivut (sisältää videon, jolla Timo Luostarinen esittelee nielurajoitinta):
https://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/kalasta-oikein-norppavesilla/kalasta-oikein-katiskalla

Kalastusrajoitukset Saimaalla (maa- ja metsätalousministeriö): http://mmm.fi/saimaannorppa

BirdLife Suomi: Runsaslukuiset lintulajit vähenevät

puffins

 

Peräti 40 prosenttia maailman lintulajeista on vähenemässä tänään julkaistun selvityksen mukaan. Runsastuvia lajeja on vain seitsemän prosenttia. Huolta aiheuttaa erityisesti monien tavallisten lintulajien väheneminen.

BirdLifen julkaisema raportti ”State of the World’s Birds” on katsaus maailman noin 11 000 lintulajin tilanteeseen. Raportissa korostetaan monien aikaisemmin runsaiden lajien taantumista. Euroopassa esimerkiksi turturikyyhky ja lunni ovat vähentyneet huolestuttavasti.

Raportin mukaan runsaiden lintulajien väheneminen johtuu useimmiten ihmisen toiminnasta, kuten elinympäristöjen muuttumisesta, vieraslajeista, ilmastonmuutoksesta, ylikalastuksesta ja metsästyksestä.

Maailmanlaajuisesti tärkein lintuja uhkaava tekijä on maatalouden aiheuttamat elinympäristömuutokset. Maatalouden laajenemisen takia tuhoutuu muita linnuille tärkeitä elinympäristöjä, ja maatalouden tehostumisen vuoksi maatalousympäristö tarjoaa linnuille heikommat elinmahdollisuudet kuin aikaisemmin. Maatalouden muutoksien arvioidaan uhkaavan 74 prosenttia maailmanlaajuisesti uhanalaisista lintulajeista.

Viimeisin Suomesta hävinnyt lintulaji, kultasirkku, kärsii muuttoaikaan massiivisesta pyynnistä Kiinassa. Kultasirkku on ollut laajalla alueella erittäin runsas lintulaji. Vuodesta 1980 se on vähentynyt jopa 90 prosenttia. Lajin laajamittainen väheneminen näkyy myös Suomessa. Vielä 1990-luvun puolivälissä Suomessa pesi noin 100 kultasirkkuparia. Nyt edellisestä Suomessa tehdystä havainnosta on yli kymmenen vuotta.

Monet runsaat linnut ovat vähentyneet myös Suomessa. Lintuharrastajien toteuttamien seurantojen mukaan varsinkin hyönteisiä syövien räystäs- ja haarapääskyjen kannat ovat voimakkaassa laskussa. Runsaista metsälinnuista monet ympäri vuoden Suomessa elävät lajit, kuten hömötiainen, ovat viime vuosina vähentyneet.

 

Äärimmäisen uhanalaisen jokidelfiinin kanta vihdoin kasvussa: ”Nyt toivoa pelastaa delfiinit sukupuutolta”

mekongin-jokidelfiini.-c-cambodia-wwfgerry-ryanwwf-greater-mekong

Mekongin jokidelfiini. (c) Cambodia WWF/Gerry Ryan/WWF-Greater Mekong

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa Mekongin alueella elävien äärimmäisen uhanalaisten jokidelfiinien määrä on kääntynyt kasvuun. Kannan kasvu on elintärkeää, sillä lajia on uhannut sukupuutto Mekongin jokialueella. Eläinten määrän lisääntyminen on pitkäaikaisen suojelutyön ja erityisesti laittomien kalastusverkkojen poistamisen tulosta.

Mekongin alueen jokidelfiinien (Orcaella brevirostris) määrä on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Tänään julkaistun vuonna 2017 tehdyn laskennan mukaan Mekongin alueella elää 92 jokidelfiiniä, kun vuonna 2015 niitä oli 80.

Delfiinien parantunut tilanne on pitkälti laittomien kalastusverkkojen poistamisen ansiota. Verkot aiheuttavat suuren vaaran delfiineille, sillä ne jäävät kiinni verkkoihin ja hukkuvat. Kahden vuoden aikana jokialueelta on poistettu 358 kilometriä laittomia verkkoja, mikä on tuplasti delfiinien elinalueen pituinen määrä.

”Laskentatulos on todella hyvä uutinen vuosien huonon kehityksen jälkeen, nyt meillä on vihdoin toivoa pelastaa Mekongin alueen jokidelfiinit sukupuutolta. Tässäkin eri tahojen yhteistyö on ollut onnistumisen edellytys: WWF on tehnyt töitä muiden järjestöjen, paikallisyhteisöjen, hallitusten ja matkailualan kanssa”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Delfiinien määrän kasvun lisäksi toivoa populaation elpymisestä antaa se, että delfiinien terveydentila näyttää paremmalta ja poikaskuolleisuus on laskenut. Laskenta tehtiin 190 kilometrin pituisella delfiinien elinalueella valokuvauksen avulla. Valokuvia vertaamalla voidaan määrittää yksilöitä niiden erilaisten selkäevien ja -merkkien avulla.

Pelkoa Mekongin alueen delfiinien menettämisestä ei voida kuitenkaan sulkea vielä pois, sillä populaatio on edelleen äärimmäisen uhanalainen. Vuonna 1997 historian ensimmäisessä laskennassa delfiineitä laskettiin olevan jopa 200 yksilöä. Mekongissa jokidelfiinejä elää ainoastaan 190 kilometrin pituisella jokialueella. Lisäksi lajia elää joissa Indonesiassa ja Myanmarissa, sekä kahdessa järvessä Thaimaassa ja Intiassa. Jokidelfiiniä uhkaa kalastusverkkojen lisäksi elinalueen kapeneminen.

Valkohäntäpeurojen määrä yhä voimakkaassa kasvussa

1024px-White-tailed_deer

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan Suomessa on noin 98 000 valkohäntäpeuraa (95 % luottamusväli 93100 – 103800). Kasvua edellisvuodesta on noin 13 prosenttia.

Tiheimmillään valkohäntäpeuroja on yli 50 tuhannella hehtaarilla Satakunnan, Pohjois- ja Etelä-Hämeen ja Varsinais-Suomen riistakeskusten raja-alueilla. Myös Uudenmaan riistakeskuksen alueella tiheydet ovat korkeita: suurimmillaan rannikon länsiosissa on yli 30 peuraa tuhannella hehtaarilla. Kaikkien edellä mainittujen riistakeskusalueiden keskimääräinen valkohäntäpeuratiheys on 17 peuraa tuhannella hehtaarilla.

Valkohäntäpeuran tiheys laskee kohti pohjoista. Rannikko-Pohjanmaan riistakeskusalueella tiheys on enää noin kuusi yksilöä tuhannella hehtaarilla ja sen ulkopuolella alle kolme yksilöä tuhannella hehtaarilla.

Kartta valkohäntäpeurojen esiintymisalueesta kertoo, että laji on keskittynyt voimakkaasti eteläiseen Suomeen (Lähde: kanta-arvio).

Kanta-arvio

Valkohäntäpeura on alkujaan istutettu Suomeen 1930-luvun lopulla. Laji on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä ja talviruokinnasta. Paksu lumipeite heikentää valkohäntäpeuran mahdollisuuksia levittäytyä pohjoisessa

Luonnonvarakeskus tuottaa riista- ja kalakantojen kestävän säätelyn edellyttämät kanta-arviot, ennusteet kantojen tilasta sekä säätelyn edellyttämät saalistilastot.

Siilien ja käärmeiden talvihorros on päättymässä

hedgehog-1477933452HkD

Kevätseurannan neljäs havaintoviikonloppu 14.–15.4. sujui lämpimän keväisissä tunnelmissa. Kevät käynnistyi jonkin verran myöhässä, mutta lämmin ajanjakso on saanut kevään etenemään vauhdilla. Aurinkoinen sää sai myös havainnoitsijat liikkeelle ja Kevätseurantaan kertyi viikonloppuna ilahduttavan runsaasti lajihavaintoja.

Ensimmäiset siilit ovat heränneet horroksesta. Siilihavaintoja on tehty eri puolilla maata, Lappeenrannasta Seinäjoelle ja Salosta Siikalatvaan.

Myös käärmeiden talvihorros on päättymässä. Kyistä on saatu useita havaintoja erityisesti Lounais-Suomesta, mutta pohjoisimmat kyy-yksilöt on havaittu Ylikiimingissä. Rantakäärmeestä saatiin Kevätseuranta-viikonlopun aikana kaksi havaintoa.

“Kyy on ihmiselle yllättävän hyödyllinen eläin. Se pitää pienjyrsijöiden kannat kurissa ja voi siten välillisesti hidastaa puutiaisten leviämistä, sillä ne  toukkavaiheessa käyttävät jyrsijöitä isäntäeläimenään”, Luonto-Liiton luonnonharrastusjaoston puheenjohtaja Heikka Marttila-Tornio kertoo.

Sinivuokosta, joka on yksi varhain kukkivista kevätkukista, tuli lukuisia havaintoja. Yleisesti sinivuokko kukkii Lounais-Suomessa. Muualta Suomesta saatiin yksittäisiä havaintoja. Vielä kovin harmaanruskeasta maasta pilkottaa myös leskenlehtiä. Havainnot painottuvat Etelä-Suomeen, mutta muutamia havaintoja saatiin Vaasan korkeudelta asti.

Lämpö on saanut hyönteiset aktivoitumaan. Aikaisin keväällä liikkeelle lähtevistä nokkosperhosista tuli havaintoja myös Pohjois-Suomesta, Rovaniemeltä saakka. Myös kimalaiset ja sitruunaperhoset ovat olleet ahkerasti liikkeellä ja havaintojen määrä lisääntyi viikonloppuna.

Myös lintujen kevätmuutto on lähtenyt kunnolla käyntiin. Laulujoutsenia ja kurkia liikkuu suurissa parvissa ja tämä näkyy myös runsaina uusina Kevätseurantahavaintoina, joita tulee koko ajan lisää. Kesäisestä tunnelman tuojasta, naurulokista, saatiin runsaasti havaintoja Etelä-Suomesta ja muutamia havaintoja myös pohjoisemmasta, mm. Oulusta ja Raahesta.

Luonto-Liiton Kevätseurannassa tarkkaillaan kevään etenemistä keväisten eläin- ja kasvilajien avulla. Kevätseurannan havaintoja voi ilmoittaa milloin vain, mutta erityisesti toivomme havaintoja, jotka tehdään Kevätseuranta-viikonloppuina. Niiden perusteella saamme kattavan kuvan Suomen keväästä tietyllä ajanhetkellä. Kevättä tarkkaillaan joka toinen viikonloppu aina 9.–10.6. asti. Havainnot tallentuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan, josta ne ovat saatavilla tutkimuskäyttöön.

Havainnot ilmoitetaan sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kevatseuranta.fi. Kannustamme jakamaan havaintoja ja keväisiä kuvia myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta.

Metsot virittelevät soitimiaan

metsokukko

Metsokukko seuraa soidinten tarkastajien liikkeitä. (kuva: Timo Eskola)

Kun metsokukot mittailevat reviirejään, seuraa myös Metsähallitus satojen metsojen soitimia. Metsätalouden suunnittelussa soidinalueet huomioidaan tarkasti.

Metsissä on alkamassa kevään odotetuin näytös. Ennen kuin lumipeitteeseen ilmestyneet pälviaukot ehtivät laajentua, alkavat metsokukot hakeutua soidinalueelleen. Samoihin aikoihin alkaa myös Metsähallituksen suunnittelijoiden ja metsureiden työ soidinalueiden sijainnin ja toiminnan kartoittamiseksi.

Valtion mailla on noin 2 500 paikkatietojärjestelmään merkittyä soidinpaikkaa, joista tarkastetaan vuosittain satojaTavoitteena on selvittää metsojen soidinpaikkojen sijainti ja metsojen määrä sekä seurata metsätalouden vaikutuksia metson soidinpaikkojen säilymiseen. Tietoja käytetään metsäsuunnittelun tukena. Seuranta tehdään metsoja häiritsemättä, mutta jos metsoista halutaan saada jälkien lisäksi myös ääni- tai näköhavaintoja, on metsään suunnattava aamun pikkutunneilla.

Metson soidinalueilla on erityisasema riistan elinympäristöjen hoidossa. Metsähallituksella on toimivia soidinalueita koskevat metsänkäsittelyohjeet, joiden tavoitteena on toteuttaa metsien käsittelyt niin, että soidinalue säilyy metsojen kannalta suotuisana.

Metsojen soidinalue on keskimäärin 300 hehtaarin suuruinen ja muodostuu useiden metsokukkojen elinalueista, soidinpaikoista ja kaiken keskellä olevasta ”tanssilavasta”, eli soidinkeskuksesta. Metsän käsittely suunnitellaan niin, että mitä lähempänä soidinkeskusta ollaan, sitä peitteisempänä metsän kuva pidetään ja sitä pienempiä ovat yksittäiset uudistusalat.

Myös metsänkäsittelyohjeiden toteutumisen laatua seurataan vuosittain. Vuoden 2017 laatuseurannan tulokset hakkuin käsiteltyjen metsojen soidinalueilta osoittavat, että ohjeistusta noudatetaan hyvin. Laatuvaatimukset täyttyivät kaikilla 23:lla seurannassa olleella alueella. Tulos jatkaa jo useamman vuoden hyvänä pysyneiden tulosten sarjaa.

Metson soidinalueiden laatu pyritään pitämään jatkossakin kiitettävänä esimerkiksi riistatiheikköjen määrää lisäämällä. Tästä hyötyy myös metso, sillä tiheiköt ovat tärkeitä osa metsolle suotuisaa elinympäristöä.

Saimaannorppa levittäytymässä uusille alueille – verkkokalastus ja löysät katiskat edelleen uhkana

kuutti-juhataskinen

Kuva: SLL / Juha Taskinen.

Verkkokalastus on kielletty Saimaan keskeisimmillä norppavesillä 15.4.–30.6. Kiellolla vähennetään vieroitusiässä olevien nuorten kuuttien kuolemia kalanpyydyksiin. Se ei kuitenkaan koske muikkuverkkoja, vaikka ne ovatkin norpalle vaarallisia.

”Erityisesti norpan levinneisyyden reuna-alueilla suojelutoimia pitää tehostaa, jotta norppa pystyy levittäytymään uusille alueille. Nykyiset kalastusrajoitukset eivät ole riittäviä”, Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen korostaa.

Ennen nykyisen laajuisia kalastusrajoituksia jopa puolet syntyneistä kuuteista kuoli kalaverkkoihin. Nyt kuolemien määrä on pienentynyt, mutta kalanpyydyksiin menehtyy edelleen vuosittain useita norppia. Kaikkia tapauksia ei edes tiedetä, sillä Metsähallituksen mukaan vain noin 40 prosenttia norppakuolemista tulee tietoon.

Tavoitteena saimaannorpan suojelussa on suotuisan suojelun taso, mistä ollaan vielä kaukana. Välitavoitteeksi asetettu 400 norpan talvikanta tavoitetaan todennäköisesti pian. Se osoittaa, että norpansuojelutoimet tuottavat tuloksia. Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen.

 

Muikkuverkot eivät ole vaarattomia norpalle

Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattorin Kaarina Tiaisen mukaan alle 22 millimetrin solmuvälin muikkuverkot tulisi palauttaa osaksi keväistä verkkokalastuskieltoa, jossa ne olivat mukana aina vuoteen 2016 asti.

Muikkua kalastetaan verkoilla heinäkuusta alkaen. Pyynti painottuu syyskesälle. Muikkuverkkojen salliminen kuitenkin vaikeuttaa keväistä kalastuksenvalvontaa ja luo mielikuvaa muikkuverkkojen vaarattomuudesta norpalle.

”Muikkuverkkoihin on vuosien saatossa kuollut vähemmän norppia kuin muihin verkkoihin, mutta eivät ne norppaturvallisia kalanpyydyksiä ole. On surullista, että asialta suljetaan silmät”, Tiainen huomauttaa.

Rajoitusalueella on ympärivuotisesti kielletty käyttämästä muun muassa riimu- ja vahvalankaisia verkkoja sekä löysänieluisia katiskoja ja mertoja. Tarkemmat tiedot kalastusrajoitusalueista ja ympärivuotisista rajoituksista löytyvät maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilta.

Ilmaisia nielurajoittimia on saatavilla Saimaan alueen myymälöissä

Saimaan yli 400 000 vapaa-ajankalastajaa ovat tärkeässä roolissa norpan tulevaisuuden kannalta. Yksi vaihtoehto on siirtyä verkkokalastuksesta katiskakalastukseen. Tällöin on muistettava, että katiskan nielu ei saa levitä yli 15cm. Luonnonsuojeluliitto kiittää kaikkia norppaturvallisia kalastusmenetelmiä käyttäviä.

Markkinoilla on saatavilla rakenteeltaan valmiiksi norppaturvallisia katiskoja. Myös perinteisistä löysänieluisista katiskoista voi tehdä norppaturvallisia asentamalla niihin nielurajoittimen, joita Luonnonsuojeluliitto jakaa ilmaiseksi ennalta-ilmoitetuissa Saimaan alueen myymälöissä.

Nielurajoitin on harjateräksestä tehty vahvike, joka pujotetaan katiskan nielun ympärille ja kiinnitetään esimerkiksi nippusiteillä tai rautalangalla. Luonnonsuojeluliitto on jakanut vuonna 2012 alkaneen Kalasta oikein katiskalla -kampanjan aikana jo yli 15 000 nielurajoitinta. Norpille vaaralliset löysänieluiset katiskat ovatkin vähentyneet Saimaan norppa-alueilla huomattavasti.

Nielurajoittimien jakelupaikat Saimaan alueella vuonna 2018:
https://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/nielurajoittimien-jakelupaikat

Lisätietoja kalastusrajoituksista (maa- ja metsätalousministeriö):
http://mmm.fi/saimaannorppa

Partio laajamittaiseen yhteistyöhön WWF:n kanssa – jopa 50 miljoonaa partiolaista mukaan toimimaan uhanalaisen luonnon puolesta

wwf-ja-suomen-partiolaiset-c-susanna-mikander

Kuvaaja: Susanna Mikander. Kuvassa Haagan Eräveikkojen ja Suosirrien partiolaisia sekä WWF:n tunnuseläin panda.

Partioliikkeen maailmanjärjestö ja ympäristöjärjestö WWF aloittavat entistä tiiviimmän yhteistyön luonnon suojelemiseksi. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt hälyttävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Partiolaisten ja WWF:n yhteistyön tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja halua suojella luontoa eri puolilla maailmaa. Myös Suomen Partiolaiset ja WWF ovat solmineet monivuotisen yhteistyösopimuksen.

Maailman vakavimmat ympäristöongelmat voidaan ratkaista ainoastaan yhteistyöllä. Huoli luonnon jatkuvasta köyhtymisestä tuo yhteen maailman suurimman nuorisoliikkeen partion ja ympäristöjärjestö WWF:n.

”Maapallo tarvitsee partiolaisten kaltaisia aktiivisia luontoa rakastavia nuoria, jotka ovat valmiina toimimaan tärkeänä pitämiensä asioiden puolesta. Olemme todella iloisia, että Suomessakin kymmenet tuhannet partiolaiset lähtevät mukaan suojelemaan ainutlaatuista luontoamme”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

Yli kolmannes Suomen uhanalaisista kasvi-, eläin- ja sienilajeista elää ensisijaisesti metsissä, joissa partiolaiset liikkuvat paljon. Yhteistyön tavoitteena on lisätä eri-ikäisten partiolaisten tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta ja innostaa partiolaisia tekemään käytännön tekoja ympäristön puolesta. Esimerkiksi nuorimmilla partiolaisilla eli sudenpennuilla ja seikkailijoilla on mahdollisuus suorittaa WWF:n ja partiolaisten yhdessä tuottama taitomerkki luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonsuojeluun liittyen. Vanhempia partiolaisia taas kannustetaan järjestämään tempauksia ja talkoita luonnon puolesta.

“Yksi partiolaisten ihanteista on rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä. Suomen suurimpana nuorisojärjestönä haluamme olla yhteiskuntaa muuttava voima. Yhteistyömme aikana päivitämme partio-ohjelman ympäristökasvatuksellista sisältöä entistäkin vaikuttavammaksi. On hienoa, että kaksi maailmanlaajuista järjestöä yhdistää voimansa luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi”, sanoo Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Maria Ruohola.

WWF:n Norppalive laajeni Luontoliveksi – suoria lähetyksiä tähdittävät aluksi liito-orava ja metsäpeura, ja lisää on luvassa

maisema-metsapeurakamerassa-copyright-wwf

Maisema metsäpeurakamerassa, copyright WWF

Ympäristöjärjestö WWF on aloittanut nettisivuillaan uusia livelähetyksiä luonnosta. Tavoitteena on, että osoitteessa luontolive.wwf.fi on toiminnassa vähintään yksi kamera ympäri vuoden. Ensimmäiset WWF:n Luontolivessä nähtävät lajit ovat liito-orava ja metsäpeura.

”Liito-orava ja metsäpeura ovat molemmat harvoin nähtyjä lajeja, jotka ovat kärsineet suuresti metsien käsittelystä. Haluamme tehdä niitä tutummaksi jokaiselle suomalaiselle. Kameroiden testivaiheessa molemmat lajit ovat näyttäytyneet kuvissa säännöllisesti”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

WWF sai innoituksen uuden livekamerasivuston toteutukseen Norppaliven suursuosiosta. Saimaannorppien – etenkin julkkisnorppa Pullervon – köllöttelyä on katsottu kahden viime kevään aikana yhteensä yli 5 miljoonaa kertaa.

”Pullervon ystävillä ei ole syytä huoleen, sillä Norppalive toteutetaan tänäkin keväänä. Se on jatkossa osa isompaa kokonaisuutta. Avaamme vuoden mittaan myös muita kameroita, joista kerromme tarkemmin suunnitelmien edetessä”, WWF:n viestinnän asiantuntija Joonas Fritze sanoo.

WWF:n Luontoliven tavoitteena on levittää tietoa harvinaisista eläinlajeista ja niiden kohtaamista uhkista sekä innostaa ihmisiä osallistumaan luonnon suojeluun. Kuvaamisella voidaan edistää myös opetusta ja tutkimusta.

”Haluamme tuoda luonnon ihmisten lähelle. Uskomme ja toivomme ihmisten innostuvan, oppivan, liikuttuvan ja viihtyvän livelähetysten parissa”, Fritze sanoo.

WWF on toteuttanut Luontoliven lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Teknisestä toteutuksesta vastaavat Live Eye, Pukki Visuals ja Frantic. Lajeihin liittyvää asiantuntemusta, paikallistietoutta ja muuta korvaamatonta apua ovat tarjonneet muun muassa luontokuvaajat Juha Taskinen ja Benjam Pöntinen, Itä-Suomen yliopiston norppatutkijat, Metsähallitus sekä sen koordinoima MetsäpeuraLIFE-hanke ja kuvauskohteiden maanomistajat.

Kamerat asetetaan niin, etteivät ne häiritse eläimiä. Myös kameroiden asentaminen ja huoltokäynnit tehdään niin, ettei eläimille aiheudu häiriötä. Kameran asettamiseen on hankittu aina maanomistajan lupa, mutta kuvauspaikkaa ei useimmissa tapauksissa paljasteta, jotta eläinten turhalta häirinnältä vältytään.

maisema-liito-oravakamerassa-copyright-wwf

Maisema liito-oravakamerassa, copyright

Liito-orava

– Liito-orava on väriltään harmaa ja hiukan tavallista oravaa pienempi nisäkäs. Se pystyy liitämään jopa useita kymmeniä metrejä.

– Liito-oravia elää Oulun eteläpuolella. Liito-orava on Suomessa silmälläpidettävä eli lähes uhanalainen ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji.

– Vuosien 2006 ja 2016 välillä liito-oravakannan arvioidaan taantuneen yli kolmanneksen. Merkittävin syy kannan laskuun on metsätalous – etenkin avohakkuut.

– Liito-oravakamera, joka kuvaa eläimen pesäkoloa, on toteutettu yhteistyössä luontokuvaaja Benjam Pöntisen kanssa. Kamera sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla.

– Liito-orava on pääasiassa yöaktiivinen, joten parasta aikaa kameran seuraamiselle ovat hämärän hetket.

Metsäpeura

– Metsäpeura hävisi Suomesta sata vuotta sitten ihmisen takia. Laji teki paluun maahamme sotien jälkeen.

– Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan elävän reilut 2 000 yksilöä. Metsäpeura luokitellaan silmälläpidettäväksi eli lähes uhanalaiseksi.

– Suurin syy metsäpeuran taantumiseen on maankäyttö, esimerkiksi metsätalous: lajille luontaisista laajoista metsä- ja suoerämaista on enää sirpaleita jäljellä. Etenkin Kainuussa myös suurpedot, ennen kaikkea susi, ovat metsäpeurakannan kasvua rajoittava tekijä.

– Metsäpeurakamera on toteutettu yhteistyössä Metsähallituksen koordinoiman MetsäpeuraLIFE-hankkeen kanssa. Kamera on asennettu Lauhanvuoren kansallispuistossa sijaitsevaan 31 hehtaarin totutustarhaukseen, josta metsäpeuroja vapautetaan tulevina vuosina luontoon. Hankkeen tavoitteena on palauttaa metsäpeuroja alkuperäisille esiintymisalueilleen eteläiselle Suomenselälle.

WWF:n Luontolive osoitteessa luontolive.wwf.fi

Luonnonvarakeskus pannoitti 16 sutta kymmenellä eri reviirillä

2017-05-06-09-39-40-900x643

Luonnonvarakeskus (Luke) on asentanut GPS-lähettimen yhteensä 16 sudelle kymmenellä eri susireviirillä kuluneen talven aikana. Pannoitukset tehtiin Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa 14.2.–29.3. välisenä aikana.

Yhdeksällä reviirillä pannoitettiin vähintään yksi aikuinen susi. Pannoitetuista susista yhteensä 14 oli aikuisia, jotka yleensä asuvat pysyvästi reviirillään. Nuoria, tavallisesti synnyinreviiriltään pois vaeltavia susia pannoitettiin kaksi.

Maakunta Pannoitettujen susien määrä Reviirien määrä
Kainuu  Kuhmo 4, Sotkamo 2  4
Pohjois-Karjala  Lieksa 1, Nurmes 2  2
Pohjois-Pohjanmaa  Pyhäjärvi 1  1
Pohjois-Savo  Kiuruvesi 2, Sonkajärvi 2, Vieremä 2  3

Lähettimien antamaa paikannustietoa hyödynnetään susikannan seurannan kehitystyössä ja suden elintapojen tutkimuksessa. Metsästyskaudeksi avataan julkinen palvelu, josta pantasusien liikkumista on mahdollista seurata muun muassa koiriin kohdistuvan vahinkoriskin vähentämiseksi.