Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Metsot virittelevät soitimiaan

metsokukko

Metsokukko seuraa soidinten tarkastajien liikkeitä. (kuva: Timo Eskola)

Kun metsokukot mittailevat reviirejään, seuraa myös Metsähallitus satojen metsojen soitimia. Metsätalouden suunnittelussa soidinalueet huomioidaan tarkasti.

Metsissä on alkamassa kevään odotetuin näytös. Ennen kuin lumipeitteeseen ilmestyneet pälviaukot ehtivät laajentua, alkavat metsokukot hakeutua soidinalueelleen. Samoihin aikoihin alkaa myös Metsähallituksen suunnittelijoiden ja metsureiden työ soidinalueiden sijainnin ja toiminnan kartoittamiseksi.

Valtion mailla on noin 2 500 paikkatietojärjestelmään merkittyä soidinpaikkaa, joista tarkastetaan vuosittain satojaTavoitteena on selvittää metsojen soidinpaikkojen sijainti ja metsojen määrä sekä seurata metsätalouden vaikutuksia metson soidinpaikkojen säilymiseen. Tietoja käytetään metsäsuunnittelun tukena. Seuranta tehdään metsoja häiritsemättä, mutta jos metsoista halutaan saada jälkien lisäksi myös ääni- tai näköhavaintoja, on metsään suunnattava aamun pikkutunneilla.

Metson soidinalueilla on erityisasema riistan elinympäristöjen hoidossa. Metsähallituksella on toimivia soidinalueita koskevat metsänkäsittelyohjeet, joiden tavoitteena on toteuttaa metsien käsittelyt niin, että soidinalue säilyy metsojen kannalta suotuisana.

Metsojen soidinalue on keskimäärin 300 hehtaarin suuruinen ja muodostuu useiden metsokukkojen elinalueista, soidinpaikoista ja kaiken keskellä olevasta ”tanssilavasta”, eli soidinkeskuksesta. Metsän käsittely suunnitellaan niin, että mitä lähempänä soidinkeskusta ollaan, sitä peitteisempänä metsän kuva pidetään ja sitä pienempiä ovat yksittäiset uudistusalat.

Myös metsänkäsittelyohjeiden toteutumisen laatua seurataan vuosittain. Vuoden 2017 laatuseurannan tulokset hakkuin käsiteltyjen metsojen soidinalueilta osoittavat, että ohjeistusta noudatetaan hyvin. Laatuvaatimukset täyttyivät kaikilla 23:lla seurannassa olleella alueella. Tulos jatkaa jo useamman vuoden hyvänä pysyneiden tulosten sarjaa.

Metson soidinalueiden laatu pyritään pitämään jatkossakin kiitettävänä esimerkiksi riistatiheikköjen määrää lisäämällä. Tästä hyötyy myös metso, sillä tiheiköt ovat tärkeitä osa metsolle suotuisaa elinympäristöä.

Saimaannorppa levittäytymässä uusille alueille – verkkokalastus ja löysät katiskat edelleen uhkana

kuutti-juhataskinen

Kuva: SLL / Juha Taskinen.

Verkkokalastus on kielletty Saimaan keskeisimmillä norppavesillä 15.4.–30.6. Kiellolla vähennetään vieroitusiässä olevien nuorten kuuttien kuolemia kalanpyydyksiin. Se ei kuitenkaan koske muikkuverkkoja, vaikka ne ovatkin norpalle vaarallisia.

”Erityisesti norpan levinneisyyden reuna-alueilla suojelutoimia pitää tehostaa, jotta norppa pystyy levittäytymään uusille alueille. Nykyiset kalastusrajoitukset eivät ole riittäviä”, Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen korostaa.

Ennen nykyisen laajuisia kalastusrajoituksia jopa puolet syntyneistä kuuteista kuoli kalaverkkoihin. Nyt kuolemien määrä on pienentynyt, mutta kalanpyydyksiin menehtyy edelleen vuosittain useita norppia. Kaikkia tapauksia ei edes tiedetä, sillä Metsähallituksen mukaan vain noin 40 prosenttia norppakuolemista tulee tietoon.

Tavoitteena saimaannorpan suojelussa on suotuisan suojelun taso, mistä ollaan vielä kaukana. Välitavoitteeksi asetettu 400 norpan talvikanta tavoitetaan todennäköisesti pian. Se osoittaa, että norpansuojelutoimet tuottavat tuloksia. Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen.

 

Muikkuverkot eivät ole vaarattomia norpalle

Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattorin Kaarina Tiaisen mukaan alle 22 millimetrin solmuvälin muikkuverkot tulisi palauttaa osaksi keväistä verkkokalastuskieltoa, jossa ne olivat mukana aina vuoteen 2016 asti.

Muikkua kalastetaan verkoilla heinäkuusta alkaen. Pyynti painottuu syyskesälle. Muikkuverkkojen salliminen kuitenkin vaikeuttaa keväistä kalastuksenvalvontaa ja luo mielikuvaa muikkuverkkojen vaarattomuudesta norpalle.

”Muikkuverkkoihin on vuosien saatossa kuollut vähemmän norppia kuin muihin verkkoihin, mutta eivät ne norppaturvallisia kalanpyydyksiä ole. On surullista, että asialta suljetaan silmät”, Tiainen huomauttaa.

Rajoitusalueella on ympärivuotisesti kielletty käyttämästä muun muassa riimu- ja vahvalankaisia verkkoja sekä löysänieluisia katiskoja ja mertoja. Tarkemmat tiedot kalastusrajoitusalueista ja ympärivuotisista rajoituksista löytyvät maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilta.

Ilmaisia nielurajoittimia on saatavilla Saimaan alueen myymälöissä

Saimaan yli 400 000 vapaa-ajankalastajaa ovat tärkeässä roolissa norpan tulevaisuuden kannalta. Yksi vaihtoehto on siirtyä verkkokalastuksesta katiskakalastukseen. Tällöin on muistettava, että katiskan nielu ei saa levitä yli 15cm. Luonnonsuojeluliitto kiittää kaikkia norppaturvallisia kalastusmenetelmiä käyttäviä.

Markkinoilla on saatavilla rakenteeltaan valmiiksi norppaturvallisia katiskoja. Myös perinteisistä löysänieluisista katiskoista voi tehdä norppaturvallisia asentamalla niihin nielurajoittimen, joita Luonnonsuojeluliitto jakaa ilmaiseksi ennalta-ilmoitetuissa Saimaan alueen myymälöissä.

Nielurajoitin on harjateräksestä tehty vahvike, joka pujotetaan katiskan nielun ympärille ja kiinnitetään esimerkiksi nippusiteillä tai rautalangalla. Luonnonsuojeluliitto on jakanut vuonna 2012 alkaneen Kalasta oikein katiskalla -kampanjan aikana jo yli 15 000 nielurajoitinta. Norpille vaaralliset löysänieluiset katiskat ovatkin vähentyneet Saimaan norppa-alueilla huomattavasti.

Nielurajoittimien jakelupaikat Saimaan alueella vuonna 2018:
https://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/nielurajoittimien-jakelupaikat

Lisätietoja kalastusrajoituksista (maa- ja metsätalousministeriö):
http://mmm.fi/saimaannorppa

Partio laajamittaiseen yhteistyöhön WWF:n kanssa – jopa 50 miljoonaa partiolaista mukaan toimimaan uhanalaisen luonnon puolesta

wwf-ja-suomen-partiolaiset-c-susanna-mikander

Kuvaaja: Susanna Mikander. Kuvassa Haagan Eräveikkojen ja Suosirrien partiolaisia sekä WWF:n tunnuseläin panda.

Partioliikkeen maailmanjärjestö ja ympäristöjärjestö WWF aloittavat entistä tiiviimmän yhteistyön luonnon suojelemiseksi. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt hälyttävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Partiolaisten ja WWF:n yhteistyön tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja halua suojella luontoa eri puolilla maailmaa. Myös Suomen Partiolaiset ja WWF ovat solmineet monivuotisen yhteistyösopimuksen.

Maailman vakavimmat ympäristöongelmat voidaan ratkaista ainoastaan yhteistyöllä. Huoli luonnon jatkuvasta köyhtymisestä tuo yhteen maailman suurimman nuorisoliikkeen partion ja ympäristöjärjestö WWF:n.

”Maapallo tarvitsee partiolaisten kaltaisia aktiivisia luontoa rakastavia nuoria, jotka ovat valmiina toimimaan tärkeänä pitämiensä asioiden puolesta. Olemme todella iloisia, että Suomessakin kymmenet tuhannet partiolaiset lähtevät mukaan suojelemaan ainutlaatuista luontoamme”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

Yli kolmannes Suomen uhanalaisista kasvi-, eläin- ja sienilajeista elää ensisijaisesti metsissä, joissa partiolaiset liikkuvat paljon. Yhteistyön tavoitteena on lisätä eri-ikäisten partiolaisten tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta ja innostaa partiolaisia tekemään käytännön tekoja ympäristön puolesta. Esimerkiksi nuorimmilla partiolaisilla eli sudenpennuilla ja seikkailijoilla on mahdollisuus suorittaa WWF:n ja partiolaisten yhdessä tuottama taitomerkki luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonsuojeluun liittyen. Vanhempia partiolaisia taas kannustetaan järjestämään tempauksia ja talkoita luonnon puolesta.

“Yksi partiolaisten ihanteista on rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä. Suomen suurimpana nuorisojärjestönä haluamme olla yhteiskuntaa muuttava voima. Yhteistyömme aikana päivitämme partio-ohjelman ympäristökasvatuksellista sisältöä entistäkin vaikuttavammaksi. On hienoa, että kaksi maailmanlaajuista järjestöä yhdistää voimansa luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi”, sanoo Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Maria Ruohola.

WWF:n Norppalive laajeni Luontoliveksi – suoria lähetyksiä tähdittävät aluksi liito-orava ja metsäpeura, ja lisää on luvassa

maisema-metsapeurakamerassa-copyright-wwf

Maisema metsäpeurakamerassa, copyright WWF

Ympäristöjärjestö WWF on aloittanut nettisivuillaan uusia livelähetyksiä luonnosta. Tavoitteena on, että osoitteessa luontolive.wwf.fi on toiminnassa vähintään yksi kamera ympäri vuoden. Ensimmäiset WWF:n Luontolivessä nähtävät lajit ovat liito-orava ja metsäpeura.

”Liito-orava ja metsäpeura ovat molemmat harvoin nähtyjä lajeja, jotka ovat kärsineet suuresti metsien käsittelystä. Haluamme tehdä niitä tutummaksi jokaiselle suomalaiselle. Kameroiden testivaiheessa molemmat lajit ovat näyttäytyneet kuvissa säännöllisesti”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

WWF sai innoituksen uuden livekamerasivuston toteutukseen Norppaliven suursuosiosta. Saimaannorppien – etenkin julkkisnorppa Pullervon – köllöttelyä on katsottu kahden viime kevään aikana yhteensä yli 5 miljoonaa kertaa.

”Pullervon ystävillä ei ole syytä huoleen, sillä Norppalive toteutetaan tänäkin keväänä. Se on jatkossa osa isompaa kokonaisuutta. Avaamme vuoden mittaan myös muita kameroita, joista kerromme tarkemmin suunnitelmien edetessä”, WWF:n viestinnän asiantuntija Joonas Fritze sanoo.

WWF:n Luontoliven tavoitteena on levittää tietoa harvinaisista eläinlajeista ja niiden kohtaamista uhkista sekä innostaa ihmisiä osallistumaan luonnon suojeluun. Kuvaamisella voidaan edistää myös opetusta ja tutkimusta.

”Haluamme tuoda luonnon ihmisten lähelle. Uskomme ja toivomme ihmisten innostuvan, oppivan, liikuttuvan ja viihtyvän livelähetysten parissa”, Fritze sanoo.

WWF on toteuttanut Luontoliven lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Teknisestä toteutuksesta vastaavat Live Eye, Pukki Visuals ja Frantic. Lajeihin liittyvää asiantuntemusta, paikallistietoutta ja muuta korvaamatonta apua ovat tarjonneet muun muassa luontokuvaajat Juha Taskinen ja Benjam Pöntinen, Itä-Suomen yliopiston norppatutkijat, Metsähallitus sekä sen koordinoima MetsäpeuraLIFE-hanke ja kuvauskohteiden maanomistajat.

Kamerat asetetaan niin, etteivät ne häiritse eläimiä. Myös kameroiden asentaminen ja huoltokäynnit tehdään niin, ettei eläimille aiheudu häiriötä. Kameran asettamiseen on hankittu aina maanomistajan lupa, mutta kuvauspaikkaa ei useimmissa tapauksissa paljasteta, jotta eläinten turhalta häirinnältä vältytään.

maisema-liito-oravakamerassa-copyright-wwf

Maisema liito-oravakamerassa, copyright

Liito-orava

– Liito-orava on väriltään harmaa ja hiukan tavallista oravaa pienempi nisäkäs. Se pystyy liitämään jopa useita kymmeniä metrejä.

– Liito-oravia elää Oulun eteläpuolella. Liito-orava on Suomessa silmälläpidettävä eli lähes uhanalainen ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji.

– Vuosien 2006 ja 2016 välillä liito-oravakannan arvioidaan taantuneen yli kolmanneksen. Merkittävin syy kannan laskuun on metsätalous – etenkin avohakkuut.

– Liito-oravakamera, joka kuvaa eläimen pesäkoloa, on toteutettu yhteistyössä luontokuvaaja Benjam Pöntisen kanssa. Kamera sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla.

– Liito-orava on pääasiassa yöaktiivinen, joten parasta aikaa kameran seuraamiselle ovat hämärän hetket.

Metsäpeura

– Metsäpeura hävisi Suomesta sata vuotta sitten ihmisen takia. Laji teki paluun maahamme sotien jälkeen.

– Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan elävän reilut 2 000 yksilöä. Metsäpeura luokitellaan silmälläpidettäväksi eli lähes uhanalaiseksi.

– Suurin syy metsäpeuran taantumiseen on maankäyttö, esimerkiksi metsätalous: lajille luontaisista laajoista metsä- ja suoerämaista on enää sirpaleita jäljellä. Etenkin Kainuussa myös suurpedot, ennen kaikkea susi, ovat metsäpeurakannan kasvua rajoittava tekijä.

– Metsäpeurakamera on toteutettu yhteistyössä Metsähallituksen koordinoiman MetsäpeuraLIFE-hankkeen kanssa. Kamera on asennettu Lauhanvuoren kansallispuistossa sijaitsevaan 31 hehtaarin totutustarhaukseen, josta metsäpeuroja vapautetaan tulevina vuosina luontoon. Hankkeen tavoitteena on palauttaa metsäpeuroja alkuperäisille esiintymisalueilleen eteläiselle Suomenselälle.

WWF:n Luontolive osoitteessa luontolive.wwf.fi

Luonnonvarakeskus pannoitti 16 sutta kymmenellä eri reviirillä

2017-05-06-09-39-40-900x643

Luonnonvarakeskus (Luke) on asentanut GPS-lähettimen yhteensä 16 sudelle kymmenellä eri susireviirillä kuluneen talven aikana. Pannoitukset tehtiin Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa 14.2.–29.3. välisenä aikana.

Yhdeksällä reviirillä pannoitettiin vähintään yksi aikuinen susi. Pannoitetuista susista yhteensä 14 oli aikuisia, jotka yleensä asuvat pysyvästi reviirillään. Nuoria, tavallisesti synnyinreviiriltään pois vaeltavia susia pannoitettiin kaksi.

Maakunta Pannoitettujen susien määrä Reviirien määrä
Kainuu  Kuhmo 4, Sotkamo 2  4
Pohjois-Karjala  Lieksa 1, Nurmes 2  2
Pohjois-Pohjanmaa  Pyhäjärvi 1  1
Pohjois-Savo  Kiuruvesi 2, Sonkajärvi 2, Vieremä 2  3

Lähettimien antamaa paikannustietoa hyödynnetään susikannan seurannan kehitystyössä ja suden elintapojen tutkimuksessa. Metsästyskaudeksi avataan julkinen palvelu, josta pantasusien liikkumista on mahdollista seurata muun muassa koiriin kohdistuvan vahinkoriskin vähentämiseksi.

Kolme kuuttia Villieläinsairaalaan viikon sisällä – hylkeenpoikaset syytä jättää rauhaan

40555555354_470586c916_z

Kuva: Mari Lehmonen (2018) Helsinki Zoo

Harmaahylkeen kuutti herätti pitkäperjantaina huomiota Eiranrannassa noustuaan jäälle päivänokosille vilkkaan kävelytien viereen. Kuutti keräsi ympärilleen joukon liian tungettelevia ihailijoita, joiden keskeltä poikanen jouduttiin siirtämään turvaan Korkeasaaren villieläinsairaalaan. Eiraksi nimetty kuutti ei ole vielä suostunut syömään kalaa villieläinsairaalassa, joten sitä on letkuruokittu kalamössöllä. Tämä poikanen oli jo emonsa vieroittama ja harjoitteli luonnossa selviämistä omillaan.

Villieläinsairaalaan on päätynyt viikon aikana jo kolme hylkeenpoikasta Helsingin rannoilta. Kevään ensimmäinen kuutti tuotiin kiirastorstaina Lauttasaaren kärjestä. Se on saanut hoitoa eturäpylänsä tulehtuneeseen haavaan, mutta voi nyt jo paremmin, syö kalaa ja on siirretty isompaan altaaseen. Viimeisin tulokas saapui tiistaina Rajasaaresta, joka on koirien ulkoilutusaluetta. Rauhattomaan paikkaan rantautunut kuuttikarvainen poikanen katsottiin parhaaksi siirtää villieläinsairaalaan. Kun kuutit osaavat pyydystää elävää kalaa ravinnokseen, ne pääsevät takaisin luontoon.

Hylkeenpoikaset aloittelevat näihin aikoihin itsenäistä elämäänsä. Rannalla lepäilevä kuutti on syytä jättää rauhaan, sillä ihmisen läsnäolo aiheuttaa luonnonvaraiselle eläimelle aina stressiä. Tuntiessaan olonsa uhatuksi eläin voi loukata itsensä tai satuttaa ihmistä. Hylkeen purema paranee hyvin huonosti.

Mikäli kohtaat kuutin tai muun luonnonvaraisen eläimen, jonka uskot olevan avun tarpeessa, kysy ohjeita Korkeasaaren villieläinsairaalasta tai Pelastuslaitoksen tilannekeskuksesta. Helsingin alueella palvelee asiantunteva pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö. Ammattilaiset osaavat arvioida avuntarpeen usein jo kuvan perusteella. Kuuteista kuten muistakaan luonnonvaraisista eläimistä, jotka eivät aiheuta yleistä vaaraa, ei saa soittaa yleiseen hätänumeroon.

Tansaniassa taistellaan salametsästystä vastaan valtavilla kaulapannoilla – jopa 60 norsua pannoitetaan niiden liikkeiden seuraamiseksi

WWF_TZ_RB-83

Tansaniassa on aloitettu norsujen aiempaa laajamittaisempi pannoittaminen vastatoimeksi maata riivaavalle salametsästykselle. Norsujen kaulaan kiinnitettävät satelliittipannat auttavat metsänvartijoita seuraamaan norsulaumojen liikkeitä ja suojelemaan niitä tehokkaammin. Tansanian Selous’n suojelualueella ja sen ympäristössä pannoitetaan jopa 60 norsua tämän vuoden aikana.

Tansanian suurin luonnonsuojelualue Selous on menettänyt lähes 90 prosenttia norsuistaan vain 40 vuoden aikana. Selous’n suojelualueella elää noin 15 200 norsua. Samalla alueella eli 40 vuotta sitten noin 110 000 norsua. UNESCO on listannut Selous’n suojelualueen vaarassa olevaksi luonnonperintökohteeksi massiivisen salametsästyksen takia. Afrikan mantereella salametsästetään noin 20 000 norsua vuosittain

”Metsänvartijoiden resurssit suojella jäljellä olevia norsuja ovat avainasemassa norsupopulaation vahvistamisessa. Satelliittipannat ovat osoittautuneet erinomaiseksi keinoksi seurata norsujen liikkeitä ja parantaa lajin suojelua Selous’n kaltaisella valtavan laajalla alueella”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Pantojen tiedoista toivotaan apua massiivista salametsästystä vastaan

Vuoden aikana Tansaniassa on tarkoituksena pannoittaa kaikkiaan 60 norsua. Projekti on aiempaa laajamittaisempi, sillä aiemmin on pannoitettu lähinnä yksittäisiä norsuja. Käytännössä 60 norsun pantojen avulla seurataan paljon suurempaa joukkoa norsuja, sillä ne liikkuvat isoissa laumoissa. Pannat lähettävät satelliitin kautta paikkatietoja suojeluasiantuntijoille ja alueen metsänvartijoille.

”On tärkeää varmistaa, että paikannustieto ei joudu vääriin käsiin. Suojattuun tietoon pääsevät käsiksi ainoastaan tarkoin määritellyt tutkijat ja metsänvartijat”, Pirinen sanoo.

Valtavat pannat on suunniteltu norsuja varten

Pannoitusprojekti aloitettiin viime viikolla, jolloin pannoitettiin ensimmäiset kaksi norsua. Pannan ei ole havaittu haittaavan eläimen normaalia elämää.

”Näin ison eläimen pannoitus ei ole helppoa. Yksilön valitsemisen jälkeen se nukutetaan nukutusainetta sisältävällä nuolella, jonka jälkeen tutkijat tarkastavat eläimen terveydentilan, keräävät tietoa siitä ja asettavat norsun valtavaa kaulaa varten suunnitellun pannan norsulle. Operaatio kestää noin puoli tuntia, jonka jälkeen norsulle annetaan herättävää lääkettä”, Pirinen kertoo.

Karhujen määrä loivassa kasvussa

el-oso-21691289222522HTO

Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arvion mukaan Suomen karhukanta on loivassa kasvussa. Karhujen kokonaisyksilömäärän arvioidaan olevan 2 130–2 260 yksilöä ennen vuoden 2018 metsästyskautta.

Erillisiä pentueita arvioitiin vuonna 2017 olleen 201–232, mikä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2016. Karhujen määrä on kasvanut lähinnä Kaakkois-Suomen riistakeskuksen alueella. Muualla muutokset ovat paikallisia ja vähäisempiä.

Karhun kanta-arvio perustuu petoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamiin pentuehavaintoihin. Vuoden 2017 aikana tallennettiin 1639 pentuehavaintoa, joissa tavattiin vähintään yksi aikuinen ja vähintään yksi alle vuoden ikäinen pentu. Pentuehavaintojen määrä on lisääntynyt 52 prosenttia viimeisen viiden vuoden aikana.

Tallennetuista pentuehavainnoista arvioidaan erillisten pentueiden lukumäärä vertailemalla havaittujen pentujen lukumäärää, havaintojen keskinäisiä etäisyyksiä sekä havaintoihin liittyviä jälkien kokoja sekä ottamalla huomioon tutkimustieto karhun biologiasta.

Lisätietoa karhukannan arvioinnista ja karhuhavainnoista löytyy Riistahavainnot.fi-sivuilta. Uusin arvio karhukannasta löytyy samasta palvelusta.

Luonnonvarakeskus tuottaa riista- ja kalakantojen kestävän säätelyn edellyttämät kanta-arviot, ennusteet kantojen tilasta sekä alueellisen ja ajallisen säätelyn edellyttämät saalistilastot.

Luonto-Liiton Kevätseuranta: Laulujoutsenet saapuivat odottelemaan kevättä

laulujoutsenet_anttisalovaara

Kuvaaja: Antti Salovaara

Koko Suomessa ollaan vielä varsin talvisissa lämpötiloissa, mistä johtuen Kevätseurannan lajihavaintoja on kertynyt vasta vähän. Varhaisimpiin muuttajiin kuuluvat laulujoutsenet ovat kuitenkin saapuneet.

Laulujoutsenista tuli havaintoja jo ensimmäisenä Kevätseuranta-viikonloppuna eteläisimmästä Suomesta. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin joutsenet ovat siirtyneet pohjoisemmaksi ja niitä näkee Keski-Suomessa parhaimmilla sulapaikoilla. Pohjoisimmat joutsenet on havaittu Kuopiossa ja Viitasaarella. Eteläisimmässä Suomessa joutsenia on paikoin jo yleisesti.

“Kevätseuranta-viikonlopun jälkeen kottaraisistakin on saatu jo ensimakua. Havaitsin itse juuri Helsingissä seitsemän linnun parven, ja muuttohavaintoja on monia muitakin. Vaikka nyt tuntuu poikkeuksellisen kylmältä, viimeksi vuonna 2013 kevät oli aivan hyytävä huhtikuun alkupuolelle asti. Kevätseuranta-aineistosta kuitenkin näkee, että kevät otti silloin nopeasti kiinni pienen myöhästymisen. Niin käynee tälläkin kertaa”, arvioi luontoharrastaja Antti Salovaara Luonto-Liitosta.

Yleensä tähän aikaan ei ole odotettavissa juurikaan hyönteishavaintoja, mutta joka vuosi nähdään yksittäisiä hyvin varhaisia hyönteisiä liikkeellä. Tällä kertaa saimme Kemiöstä havainnon hyttysestä. Suurin osa talvehtineista hyönteisistä pysyttelee vielä talvipiiloissaan säiden lämpenemiseen asti.

Kevätmuuttoa on havaittu myös Kevätseurannan ulkopuolisilla lajeilla, kuten sepel- ja uuttukyyhkyillä. Kunhan sulaminen vielä hieman etenee, lähtee kevätkin viimein kunnolla käyntiin, kiuruineen kaikkineen.

Luonto-Liiton Kevätseurannassa tarkkaillaan kevään etenemistä keväisten eläin- ja kasvilajien avulla. Kevätseurannan havaintoja voi ilmoittaa milloin vain, mutta erityisesti toivomme havaintoja, jotka tehdään Kevätseuranta-viikonloppuina. Niiden perusteella saamme kattavan kuvan Suomen keväästä tietyllä ajanhetkellä. Kevättä tarkkaillaan joka toinen viikonloppu aina 9.–10.6. asti. Havainnot tallentuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan, josta ne ovat saatavilla tutkimuskäyttöön.

Havainnot ilmoitetaan sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kevatseuranta.fi. Kannustamme jakamaan havaintoja ja keväisiä kuvia myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta.

BirdLife: punasotka rauhoitettava nyt

1200px-Duck_WUXGA

Suomen lintuyhdistysten edustajat vaativat BirdLifen kevätkokouksen julkilausumassa Suomen hallitukselta välittömiä toimenpiteitä erittäin uhanalaisen punasotkan pelastamiseksi. Punasotka on siirrettävä metsästyslaista luonnonsuojelulailla rauhoitetuksi lajiksi. Lisäksi tarvitaan huomattavaa lisäpanostusta Suomen tärkeimpien lintukosteikkojen hoitoon.

Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luonnonvarakeskuksen ja BirdLifen toteuttamien vesilintuseurantojen mukaan punasotka on vähentynyt jopa kymmenesosaan 1990-luvun puolivälistä.

Punasotkan taantumisen syyt löytynevät ensisijaisesti elinympäristöjen heikkenemisestä. Kosteikkojen umpeenkasvu on heikentänyt punasotkan elinolosuhteita ja särkikalojen runsastuminen lisännyt ravintokilpailua. Naurulokkien katoaminen monilta lintuvesiltä lienee lisäksi heikentänyt punasotkan pesimämenestystä, koska sotkat pesivät mielellään lokkiyhdyskuntien suojassa.

Punasotka kuuluu Suomessa edelleen vapaasti metsästettävien riistalintujen joukkoon. Vähenevän lintukannan metsästys ei ole koskaan kestävää. Vaikka metsästys ei olisikaan vähenemisen tärkein syy, vähenevälle lajille metsästys aiheuttaa tarpeetonta lisäkuolleisuutta. BirdLife vaatii punasotkan rauhoittamista ennen elokuussa alkavaa metsästyskautta.

Myös monet muut riistavesilintulajit ovat nykyään uhanalaisia. Punasotkan lisäksi tukkasotkan, nokikanan, jouhisorsan, haapanan ja heinätavin metsästystä pitäisi välittömästi rajoittaa. Metsästyskielto on kuitenkin vain välttämätön ensiapu. Vesilintulajien pesimäkantojen palauttaminen vaatii Suomelta huomattavaa panostusta tärkeimpien kosteikkojen, erityisesti Natura 2000 -verkoston lintuvesien hoitoon.

”Monen riistavesilintulajin väheneminen ja uhanalaistuminen on ollut vuosia tiedossa. Silti päättäjät ovat olleet haluttomia rajoittamaan edes kaikkein uhanalaisimpien lajien metsästystä. Myös luonnonsuojelualueiden hoidon rahoitus on pienentynyt, vaikka lintuvesien kunnostuksen tarve on tuotu tutkimuksissa toistuvasti esiin”, kommentoi BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa.

Punasotka on BirdLife Suomen vuoden lintu 2018. Vuoden lintu -hankkeessa kartoitetaan Suomen punasotkakannan nykyinen koko. Vielä 1990-luvun lopulla kanta arvioitiin 13 000 parin suuruiseksi. Suomen nykykanta on huomattavasti pienempi.

BirdLife Suomen jäsenyhdistysten edustajat kokoontuivat tänään Maarianhaminassa. Kokouksessa laadittiin punasotkan suojelutilanteen parantamista vaativa julkilausuma.