Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

WWF: Afrikassa tapetaan yksi norsu joka 25 minuutti

elephant-111695_640

Afrikannorsuja salametsästetään tahtia, joka vastaa yhden norsun tappamista joka 25 minuutti. Esimerkiksi Keski-Afrikassa sijaitsevan Gabonin Minkeben kansallispuiston norsuista 80 prosenttia on tapettu vuosien 2002-2014 välillä, kertoi Science Magazine eilen. Järkyttävän suuret luvut Gabonissa kertovat afrikannorsujen hälyttävästä tilanteesta koko Afrikan mantereella.

Norsujen määrä on dramaattisessa laskussa monissa Afrikan maissa. Afrikannorsuja on tämän hetkisten tietojen mukaan jäljellä koko Afrikan mantereella noin 415 000 yksilöä. Kymmenessä vuodessa norsujen määrä on romahtanut yli 100 000 yksilöllä. Suurin syy norsujen vähenemiselle on salametsästys niiden syöksyhampaiden takia. Suurin osa syöksyhampaista päätyy myyntiin Aasiaan.

Laiton villieläinkauppa on järjestäytynyttä rikollisuutta ja sen arvoksi on arvioitu vuosittain noin 18 miljardia euroa koko maailmassa.

”Rikollisuus ja korruptio ovat levittyneet laajalle ja tässä taistelussa tarvitaan sekä paikallista että kansainvälistä työtä. On ensiarvoisen tärkeää, että näiden eläinten lähellä elävät paikalliset ihmiset saadaan mukaan suojelutyöhön. Meillä on todella hyviä esimerkkejä salametsästyksen pysäyttämisestä esimerkiksi Nepalista, jossa paikalliset ihmiset ovat ymmärtäneet lajien suojelun tärkeyden”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Vaikka salametsästysluvut ovat todella hälyttäviä, on aivan viime aikoina saatu aikaan lakimuutoksia, joiden toivotaan parantavan norsujen tilannetta.

”Juuri äskettäin kovan painostuksen alla Kiina ilmoitti lopettavansa kokonaan norsunluun kaupan tämän vuoden loppuun mennessä. Kielto on todella hyvä uutinen norsujen kannalta. Toivon, että Kiinan viranomaiset todella pitävät kiinni tästä päätöksestä, sillä se vaikuttaisi myös salametsästyspaineeseen”, Pirinen kertoo.

HUUHKAJA TOIPUI REKKAKOLARISTA – KOTIUTETTIIN KORKEASAARESTA

32858221082_425ac71b08_z

Kuva: Mari Lehmonen (2017) Helsinki Zoo archives

Joulukuussa Vantaan kehätiellä lentänyt huuhkaja törmäsi rekkaan ja tuotiin tienpenkalta poliisikyydillä Korkeasaaren villieläinsairaalaan. Nyt kahden kuukauden toipumisjakson jälkeen kookas pöllö voitiin vihdoin viedä hyväkuntoisena takaisin luontoon. Villieläinsairaalassa iloitaan tarinan onnellisesta lopusta, joka näytti pitkään epätodennäköiseltä.

 

Eläinlääkärin ensimmäinen diagnoosi oli huolestuttava: huuhkaja oli menettänyt näkönsä. Kova iskeytyminen rekkaa päin oli aiheuttanut aivovaurion ja toivo paranemisesta hiipui, kun näkö ei ollut palautunut kahden viikon kuluessa. Eläintenhoitajat alkoivat kuitenkin havaita pöllön käyttäytymisessä lupaavia merkkejä. Kun huuhkajan nähtiin lentävän orrelle, se päätettiin pitää edelleen tarkkailussa.

 

Tammikuun lopulla potilas siirrettiin suurempaan ulkotarhaan treenaamaan siipilihaksiaan. Se osasi väistää tarhan verkkoa ja lensi orsille vaikeuksitta. Eläinlääkärin varmistuttua näön palautumisesta huuhkaja rengastettiin ja vapautettiin sopivalle metsäalueelle pääkaupunkiseudulle.

 

Nuorella, vielä reviiriään etsivällä koirashuuhkajalla on nyt kaikki edellytykset selvitä luonnossa. Hiukan heikomminkin näkevä pöllö selviää hyvin, sillä se saalistaa ensisijaisesti kuuloaistinsa avulla. Kuulossa huuhkajalla ei havaittu mitään vikaa – sokeanakin se pystyi kääntämään silmänsä hiljaista ääntä pitävään kohteeseen.

 

Korkeasaaren villieläinsairaalassa hoidetaan vuosittain 800–1000 loukkaantunutta tai orvoksi jäänyttä luonnonvaraista eläintä. Tavoitteena on saada potilaat kuntoutumaan takaisin luontoon, mikä onnistuu noin 30–40 % kohdalla. Kaupunkiympäristössä eläinten vammat ovat usein ihmisten toiminnasta johtuvia.

 

KEVÄINEN SÄÄ HERÄTTI KORKEASAAREN KARHUT

32795173662_7696e1f689_z

Kuva: Mari Lehmonen (2017) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren karhut ovat heränneet talviuniltaan. Eläintenhoitajat kuulivat ensi kertaa tiistaina kolistelua Karhulinnasta ja kohtasivat kaksi unenpöpperöistä kontiota. 16- ja 11-vuotiaat naaraskarhut nukkuivat kolmen kuukauden talviunet. Karhut näyttävät havahtuneen kevään tuloon, sillä sää oli alkuviikosta aurinkoinen ja poikkeuksellisen lämmin.

Tänään karhut kömpivät talvipesästään ulos selvästi nälkäisinä. Ne kiersivät lumipälvisen tarhansa laidasta laitaan, penkoivat kannonkolot, nuuskivat puunoksat ja nyhtivät ruohoa suihinsa. Kaluttavaksi löytyi myös lumen alle unohtunut luinen lihanpala. Karhuista nuorempi kävi hankaamassa turkkiaan kaarnaisia puunrunkoja ja vesialtaan karheaa seinää vasten.

Karhujen ruokahalu kasvaa päivä päivältä. Ensimmäisiä makupaloina ne ovat saaneet rusinoita, pähkinöitä, omenoita ja salaattia. Viikonlopulle karhujen jääkaappiin on varattu tuhdimpia liha-aterioita. Talvipesä pidetään karhuille edelleen avoinna, jotta ne voivat halutessaan vetäytyä sinne päivänokosille.

Korkeasaaren karhut ovat nukkuneet viime talvina hieman aiempaa levottomammin. Vuosi sitten talviuni loppui jo helmikuun ensimmäisellä viikolla ja toissavuonna karhut heräsivät syömään tammikuussa kesken talviunien. Tänä talvena karhut nousivat jalkeille pariin kertaan, viimeksi kuukausi sitten, mutta jatkoivat vielä uniaan. Karhuille on normaalia havahtua talviunen aikana vaihtamaan lepoasentoa.

Karhujen talviuni voi Suomen oloissa kestää jopa puoli vuotta. Karhut heräävät yleensä maalis-huhtikuussa, kun lumen sulamisvesi alkaa valua talvipesään. Pohjoiset karhut säästävät paljon energiaa vaipumalla talviuneen lumisiksi kuukausiksi. Etelämpänä Euroopassa karhut löytävät riittävästi ravintoa ympäri vuoden, joten niiden ei tarvitse nukkua talviunta.

 

PAMPA-AGUTIT SAAPUIVAT KORKEASAAREN TROPIIKKIIN

32033471914_78dec48fbc_z

Kuva: Mari Lehmonen (2017) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren trooppisessa talossa vilistää uusia eteläamerikkalaisia jyrsijöitä, pampa-aguteja. Neljän nuoren agutiveljeksen ryhmä alkoi heti saavuttuaan tutkia reippaasti uutta kotiaan. Kylmänarkojen eläinten talvinen matka Münchenistä Hellabrunnin eläintarhasta taittui lämmitetyssä kuljetusauton takatilassa.

Eläintenhoitajat valmistelivat aguteja varten erilaisia piilopaikkoja ja koloja, vesikupin sekä herkuilla täytetyn ruokakupin. Kun agutit löysivät tervetuliaisaterialle, makeat appelsiini- ja omenalohkot katosivat nopeimmin matkalaisten pieniin suihin. Pähkinöitä agutit usein säästävät piilottamalla ne maahan kaivamiinsa kuoppiin. Luonnossa agutien unohtamista siemen- ja pähkinäkätköistä kasvaa uusia kasveja.

Maan tasalla elävien pampa-agutien tarhassa asuu myös laiskiainen. Kämppäkaverit eivät juurikaan kohtaa, sillä hitaampaa elämää elävä vanha laiskiainen viettää aikansa puiden oksilla, saa ruokakuppinsa sinne ja käy tarpeillaan maassa vain kerran viikossa. Naapurin aratit sen sijaan pistivät pystyyn äänekkään mekkalan jo uusien jyrsijöiden saapuessa.

Pampa-agutit (Dasyprocta azarae) ovat kotoisin Etelä-Amerikan keskiosien trooppisten savannien ympäröimistä metsiköistä. Laji on harvinaistunut, mutta arkaa pampa-agutia ei tunneta tarpeeksi, jotta sen uhanalaisuus voitaisiin arvioida. Eläintarhojen pampa-aguteista pidetään kantakirjaa.

 

Isokokoiset emokalat välttämättömiä kalakantojen uusiutumiselle

cecf6dc7-acd1-41e9-9c92-ce50abd15696-w_960

Ahven kärsii tummuvista vesistä. Etenkin naarasahvenet ovat herkkiä ympäristöpaineille. Kuva: Satu Estlander

Kalastetuimpien petokalojemme, ahvenen, hauen ja kuhan, jälkeläisten laatu paranee emokalan koon kasvaessa. Tehokas kalastus muuttaa kalakannan kokorakennetta ja koko vesiekosysteemin toimintaa. Ihminen voi kuitenkin omilla toimillaan vaikuttaa kalanpoikasten ominaisuuksiin, sillä kalastuspaineen säätelyllä voidaan vaikuttaa kalakantojen rakenteeseen.

Nämä seikat ilmenevät Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä kestävän kalastuksen periaatteet Keskala -hankkeessa, joka toteutettiin vuosina 2005 – 2017.

Ahvenella voimakas kalastus heikensi kudettujen mätijyvien laatua, koska isot emot vähenivät ja naaraat tulivat sukukypsiksi aikaisempaa nuorempina ja pienempinä. Tämän lisäksi mätimunat olivat pienempiä naaraiden kokoon nähden kuin ennen kalastusta.

– Hälyttävää on lisäksi se, että kalastus voi aiheuttaa kalakannoissa myös perinnöllisiä muutoksia, jos vain tietyn tyyppiset kalat pääsevät lisääntymään, kertoo professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta.

Hauen kohdalla kalastus lisäsi jäljellä olevien haukien saatavilla olevaa ravintomäärää, ja suuret haukiemot tuottivat aikaisempaa painavampia mätimunia. Isojen emojen määrä kuitenkin väheni kalastuksen myötä hauellakin.

– Voimakas alamitalla säädelty kalastus voi hävittää isot emokalat jo neljässä vuodessa, toteaa Lehtonen.

Haukikannan tiheys, biomassa sekä kokorakenne säilyivät paremmin välimittasäätelyllä, jossa kalastettiin vain 40 – 65 -senttisiä haukia.

Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä on, että kalastuspaineen säätelyllä voidaan vaikuttaa kalakantojen rakenteeseen.

– Pelkkä alamittoihin perustuva säätely ei aina ole se kestävin ratkaisu, vaan kalakannan ominaisuudet on myös huomioitava, korostaa Lehtonen.

Esimerkiksi nopeakasvuisilla kuhakannoilla 50 cm:n alamitta on perusteltu. Voimakkaassa kalastuspaineessa välimittakaan ei tuo ratkaisua siihen yleiseen ongelmaan, että pienenä kutevat kalat saavat eniten poikasia ja sukukypsyyskoko tämän takia ennen pitkää alenee johtaen kalakantojen heikentyneeseen tuottavuuteen.

Veden kirkkaus tärkeää

Hankkeessa havaittiin, että vesien tummuminen voi muuttaa lajien välisiä kilpailusuhteita. Tumma vesi vaikeuttaa ahventen siirtymistä kalaravintoon ja haittaa saalistusta. Tästä syystä kalat jäävät keskimääräistä pienikokoisemmiksi. Kirkkaissa vesissä ahvenet ovat aktiivisempia ja tehokkaampia eläinplanktonin syöjiä kuin särki. Näkyvyydeltään heikoissa vesissä ahven sen sijaan häviää särjelle ravintokilpailussa.

Ilmastonmuutos lämmittää ja tummentaa järvivesiä. Naaraiden herkkyys heikentyneille olosuhteille tai muille häiriöille ympäristössä voi kertautua edelleen kalakantoihin, sillä suuret naaraat tuottavat eniten ja parhaiten selviytyviä poikasia. Naaraat ovat myös koiraita herkempiä ympäristöpaineille kuten veden samenemiselle, lämpötilan nousulle ja kalastukselle.

Kalastuksen kohdistuessa isoihin ahveniin suurikokoiset pohjaeläimet runsastuivat huomattavasti. Pieniä ahvenia poistettaessa pohjaeläinyhteisö pysyi sen sijaan melko vakaana. Eläinplanktonyhteisössä tapahtuneet muutokset olivat enemmän riippuvaisia ahventen käyttäytymisestä ja eläinplanktonyhteisön sisäisestä dynamiikasta kuin ahventen määrästä.

– Kalastuksen aiheuttamat muutokset ravintoketjuissa voivatkin olla odottamattomia, summaa Lehtonen.

Suomalaiset pihabongasivat ahkerasti – pyrstötiaisten runsaus ihastutti

urpiainen2-Ari-Nordstrom

Urpiainen Kuvaaja: Ari Nordström

BirdLife Suomi järjesti viime viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman jo 12. kerran. Alustavien tietojen mukaan Pihabongaukseen on osallistuttu aktiivisemmin kuin koskaan ennen ja lintuja on havaittu viime vuotta enemmän.

Tänä vuonna järjestettiin myös ensi kertaa Pihabongauksen koululaispäivä, johon osallistui yli 1 000 nuorta perjantaina.

Tänä vuonna Pihabongauksessa nähtiin erityisen paljon pyrstötiaisia. Laji havaittiin joka 20. pihassa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna. Pyrstötiaisen runsaus johtuu viime syksyn voimakkaasta vaelluksesta. Muita huomattavan runsaana esiintyneitä lintulajeja olivat tänä vuonna esimerkiksi harmaapäätikka, puukiipijä ja tikli.

Tavallista vähemmän Pihabongauksessa nähtiin muun muassa varislintuja ja keltasirkkuja. Ennätyksellisen vähissä oli teeri, jonka pesintää ovat koetelleet useat peräkkäiset sateiset alkukesät.

Pihabongauksen runsaimmat lajit olivat talitiainen, sinitiainen ja keltasirkku. Yleisimmät eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat puolestaan talitiainen, sinitiainen ja harakka.

Alustavat tulokset perustuvat noin 10 000 pihan havaintoihin. Kaikkiaan tämän vuoden Pihabongauksessa on toistaiseksi ilmoitettu havaintoja 95 lintulajista ja noin 400 000 lintuyksilöstä. Viikonlopun harvinaisin lintu oli Helsingissä koko talven oleillut mustakaularastas.

Havaintoja voi ilmoittaa vielä perjantaihin 3.2. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi. Tuloksia päivitetään jatkuvasti BirdLifen verkkosivuille, ja lopulliset yhteenvedot julkaistaan helmikuun lopulla.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa. Samalla kerätään tietoa maamme talvilinnuston muutoksista.

LISÄTIETOJA

 

 

Miljoona linnunpönttöä -kampanjan loppukiri alkaa 4.2.2017!

df7d6e723d9b8f23a417f23944ef027d
Suomalaiset ovat todistaneet luontorakkautensa: Yle Luonnon Miljoona linnunpönttöä -kampanjassa on rekisteröity Suomen kartalle jo liki 900 000 toimivaa linnunpönttöä. Miljoonan linnunpöntön loppukiri alkaa Suomen luonnon päivänä 4.2.2017 ja kampanja päättyy sunnuntaina 21.5.2017 suoraan Ulos luontoon Kevätseuranta tv-lähetykseen Yle TV1:ssä.

Miljoonan linnunpöntön tunnelmissa ollaan tänä viikonloppuna Aamu-tv:n ja Radio Suomen lähetyksissä, ja ensi viikolla pönttöasiaa käsitellään mm. Puoli seitsemän -lähetyksessä.

Keskiviikkona 8.2. Yle Radio Suomen Luonto-Suomessa pohditaan klo 18 alkaen kololintujen elämää ja linnunpönttöjen merkitystä. Kuuntelijat voivat kysyä linnunpöntöistä ja pöntöissä pesivistä linnuista. Kysymyksiin on vastaamassa yli 3600 linnunpöntön huoltaja ja toimitusjohtaja Urpo Koponen, toimittajana on Juha Laaksonen. Luonto-Suomi järjestää lähetyksen ajaksi myös pönttörekisteröinnin puhelinpalvelun kaikille niille pöntönomistajille, jotka eivät pääse itse tekemään rekisteröintiä nettiin.

Pönttöjä nähdään kevään 2017 aikana Miljoona linnunpönttöä -sivustolla sekä Ylen tv- ja radio-ohjelmissa. Miljoona linnunpönttöä -nettisivustolla voi rekisteröidä pönttönsä, jakaa kuvansa ja tarinansa sekä saada kaiken olennaisen tiedon pöntöistä ja niiden asukkaista.

Luonto-Suomen Miljoona linnunpönttöä ke 8.2. klo 18.03 alkaen Yle Radio Suomi
puhelinnumero lähetykseen: 0203-17600

Susia voi säästyä enemmän kuin viime talvena

wolf-1411584100fgj

 

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä maa- ja metsätalousministeriön tänään ilmoittama suden metsästyskiintiö vuodelle 2017 on liian suuri. 53:n suden ampuminen hidastaisi susikannan elpymistä erittäin uhanalaisesta elinvoimaiseksi. Siksi Suomen riistakeskuksen ei pidä jakaa koko kiintiötä luviksi.

Luonnonsuojeluliitto on kuitenkin tyytyväinen siitä, että muu ihmisen aiheuttama kuolleisuus vähennetään kiintiöstä. Liitto on esittänyt tätä jo pitkään. Muutos mahdollistaa sen, että susia tapetaan vähemmän kuin viime talvena.

Luonnonsuojeluliiton mielestä maa- ja metsätalousministeriön tulee nyt panostaa susivalistukseen, tutkimukseen, vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja salametsästyksen torjuntaan. Erityisen tärkeää on tehostaa itärajan erävalvontaa viranomaisten yhteistyöllä. Näin voitaisiin estää rajalaumojen tahallinen ajaminen Venäjälle suomalaistenkin metsästäjien rahoittamien palkkiometsästäjien tapettaviksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto susiasetuksesta (2.12.2016):

http://www.sll.fi/ajankohtaista/liitto/2016/sll-mmm-susi-021216

JOUTSEN EI HEVILLÄ JÄÄDY

30835466454_2fb3459907_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Kun jää peittää merenlahdet, pelastuslaitokset saavat kansalaisilta huolestuneita soittoja jäihin juuttuneista joutsenista. Yleensä linnut eivät kuitenkaan ole hädässä, sillä terve joutsen ei jää kiinni jäihin. Korkeasaaren villieläinsairaalaan tuotiin viikko sitten Vuosaaresta kauden ensimmäinen kyhmyjoutsen, jota vaivasi vain vastentahtoinen pyydystys ihmisen hoiviin. Lintu on nyt rengastettu ja vapautettu.

Joutsenet pärjäävät hyvin talvellakin. Kyhmy- ja laulujoutsenia talvehtii Suomessa sulilla vesialueilla. Linnun valitsema sula paikka saattaa näyttää ihmissilmään hälyttävän pieneltä. Joutsen voi seistä tai makoilla jäällä pitkiäkin aikoja ilman mitään hätää. Se saattaa sulatella ruokaansa tai odotella sopivaa tuulta lähteäkseen lentoon ja siirtyäkseen jäättömälle paikalle.

Lintu saattaa olla pulassa, jos se on pitkiä aikoja paikoillaan ruokintapaikan ulkopuolella ja jää sen ympärillä näyttää olevan ummessa.  Silloin kannattaa pyytää pelastuslaitos paikalle arvioimaan linnun avuntarve. Pelastuslaitoksilla on usein tieto kaupunkiympäristössä talvehtivista isoista vesilinnuista, sillä ihmiset ilmoittavat niistä herkästi.

Eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä, mutta aina eläimen avuntarvetta ei ole helppoa erottaa. Vaarana on, että hyvinvoivalle eläimelle aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä. Siksi on tärkeää varmistua ensin siitä, että ihmisen apu on tarpeen. Hyvä muistisääntö on, että terve villieläin pyrkii väistämään ihmistä.

Korkeasaaren eläintarhan villieläinsairaala ja Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö tekevät tiivistä yhteistyötä luonnonvaraisten eläinten pelastamisessa. Pelastuslaitos auttaa eläimet hankalista paikoista ja vie ne tarvittaessa villieläinsairaalan asiantuntijoiden tarkistettavaksi. Eläinpelastusyksikköön saa yhteyden Helsingin pelastuslaitoksen tilannekeskuksen numerosta 09 310 30151. Jos olet epävarma eläimen avuntarpeesta, voit ottaa yhteyttä villieläinsairaalan numeroon 09 310 37887. Yleiseen hätänumeroon eläinpelastustehtävät eivät kuulu, ellei tilanne vaaranna merkittävästi yleistä turvallisuutta.

 

Euroopan komissio: Suomen lopetettava haahkan kevätmetsästys

somateria_mollissima_-_holzbrucke_2011-03-24_15-21-26

BirdLife Suomi on tyytyväinen Euroopan komission kehotuksesta lopettaa haahkan kevätmetsästys Ahvenanmaalla. Minkään lintulajin metsästäminen keväällä ei ole luonnonvarojen kestävän käytön mukaista. Lisäksi Itämeren haahkakanta on vähentynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti.

Suomessa haahkakanta on vähentynyt 1990-luvun lopulta noin puoleen, ja laji luokitellaan vaarantuneeksi. EU:ssa haahka on arvioitu erittäin uhanalaiseksi kannan nopean romahtamisen vuoksi.

”Metsästys keväällä ja lintujen pesimäaikaan on luonnonvarojen kestävän käytön vastaista samoin kuin uhanalaisten lajien metsästys. Komission kehotus ei tullut yllätyksenä. Ahvenanmaalla metsästetään uhanalaista lajia keväällä”, sanoo BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.

Haahkan kevätmetsästyksen oikeutusta on perusteltu sillä, ettei lajia esiintyisi alueella syksyllä. BirdLifen tekemän selvityksen mukaan haahka on kuitenkin syksyisin Ahvenanmaalla toiseksi yleisin vesilintulaji telkän jälkeen ja Ahvenanmaalla havaitaan syksyllä yleisesti jopa satojen haahkojen kerääntymiä.

Kevätmetsästys on lintukantojen säilymisen kannalta hyvin vahingollista verrattuna syysmetsästykseen, sillä kevätmetsästys kohdistuu populaation kannalta arvokkaimpiin, aikuisiän saavuttaneisiin yksilöihin. Lisäksi metsästys lintujen pesimäaikaan häiritsee myös muiden lajien pesintää.

LISÄTIETOJA