Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Kolme kuuttia Villieläinsairaalaan viikon sisällä – hylkeenpoikaset syytä jättää rauhaan

40555555354_470586c916_z

Kuva: Mari Lehmonen (2018) Helsinki Zoo

Harmaahylkeen kuutti herätti pitkäperjantaina huomiota Eiranrannassa noustuaan jäälle päivänokosille vilkkaan kävelytien viereen. Kuutti keräsi ympärilleen joukon liian tungettelevia ihailijoita, joiden keskeltä poikanen jouduttiin siirtämään turvaan Korkeasaaren villieläinsairaalaan. Eiraksi nimetty kuutti ei ole vielä suostunut syömään kalaa villieläinsairaalassa, joten sitä on letkuruokittu kalamössöllä. Tämä poikanen oli jo emonsa vieroittama ja harjoitteli luonnossa selviämistä omillaan.

Villieläinsairaalaan on päätynyt viikon aikana jo kolme hylkeenpoikasta Helsingin rannoilta. Kevään ensimmäinen kuutti tuotiin kiirastorstaina Lauttasaaren kärjestä. Se on saanut hoitoa eturäpylänsä tulehtuneeseen haavaan, mutta voi nyt jo paremmin, syö kalaa ja on siirretty isompaan altaaseen. Viimeisin tulokas saapui tiistaina Rajasaaresta, joka on koirien ulkoilutusaluetta. Rauhattomaan paikkaan rantautunut kuuttikarvainen poikanen katsottiin parhaaksi siirtää villieläinsairaalaan. Kun kuutit osaavat pyydystää elävää kalaa ravinnokseen, ne pääsevät takaisin luontoon.

Hylkeenpoikaset aloittelevat näihin aikoihin itsenäistä elämäänsä. Rannalla lepäilevä kuutti on syytä jättää rauhaan, sillä ihmisen läsnäolo aiheuttaa luonnonvaraiselle eläimelle aina stressiä. Tuntiessaan olonsa uhatuksi eläin voi loukata itsensä tai satuttaa ihmistä. Hylkeen purema paranee hyvin huonosti.

Mikäli kohtaat kuutin tai muun luonnonvaraisen eläimen, jonka uskot olevan avun tarpeessa, kysy ohjeita Korkeasaaren villieläinsairaalasta tai Pelastuslaitoksen tilannekeskuksesta. Helsingin alueella palvelee asiantunteva pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö. Ammattilaiset osaavat arvioida avuntarpeen usein jo kuvan perusteella. Kuuteista kuten muistakaan luonnonvaraisista eläimistä, jotka eivät aiheuta yleistä vaaraa, ei saa soittaa yleiseen hätänumeroon.

Tansaniassa taistellaan salametsästystä vastaan valtavilla kaulapannoilla – jopa 60 norsua pannoitetaan niiden liikkeiden seuraamiseksi

WWF_TZ_RB-83

Tansaniassa on aloitettu norsujen aiempaa laajamittaisempi pannoittaminen vastatoimeksi maata riivaavalle salametsästykselle. Norsujen kaulaan kiinnitettävät satelliittipannat auttavat metsänvartijoita seuraamaan norsulaumojen liikkeitä ja suojelemaan niitä tehokkaammin. Tansanian Selous’n suojelualueella ja sen ympäristössä pannoitetaan jopa 60 norsua tämän vuoden aikana.

Tansanian suurin luonnonsuojelualue Selous on menettänyt lähes 90 prosenttia norsuistaan vain 40 vuoden aikana. Selous’n suojelualueella elää noin 15 200 norsua. Samalla alueella eli 40 vuotta sitten noin 110 000 norsua. UNESCO on listannut Selous’n suojelualueen vaarassa olevaksi luonnonperintökohteeksi massiivisen salametsästyksen takia. Afrikan mantereella salametsästetään noin 20 000 norsua vuosittain

”Metsänvartijoiden resurssit suojella jäljellä olevia norsuja ovat avainasemassa norsupopulaation vahvistamisessa. Satelliittipannat ovat osoittautuneet erinomaiseksi keinoksi seurata norsujen liikkeitä ja parantaa lajin suojelua Selous’n kaltaisella valtavan laajalla alueella”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Pantojen tiedoista toivotaan apua massiivista salametsästystä vastaan

Vuoden aikana Tansaniassa on tarkoituksena pannoittaa kaikkiaan 60 norsua. Projekti on aiempaa laajamittaisempi, sillä aiemmin on pannoitettu lähinnä yksittäisiä norsuja. Käytännössä 60 norsun pantojen avulla seurataan paljon suurempaa joukkoa norsuja, sillä ne liikkuvat isoissa laumoissa. Pannat lähettävät satelliitin kautta paikkatietoja suojeluasiantuntijoille ja alueen metsänvartijoille.

”On tärkeää varmistaa, että paikannustieto ei joudu vääriin käsiin. Suojattuun tietoon pääsevät käsiksi ainoastaan tarkoin määritellyt tutkijat ja metsänvartijat”, Pirinen sanoo.

Valtavat pannat on suunniteltu norsuja varten

Pannoitusprojekti aloitettiin viime viikolla, jolloin pannoitettiin ensimmäiset kaksi norsua. Pannan ei ole havaittu haittaavan eläimen normaalia elämää.

”Näin ison eläimen pannoitus ei ole helppoa. Yksilön valitsemisen jälkeen se nukutetaan nukutusainetta sisältävällä nuolella, jonka jälkeen tutkijat tarkastavat eläimen terveydentilan, keräävät tietoa siitä ja asettavat norsun valtavaa kaulaa varten suunnitellun pannan norsulle. Operaatio kestää noin puoli tuntia, jonka jälkeen norsulle annetaan herättävää lääkettä”, Pirinen kertoo.

Karhujen määrä loivassa kasvussa

el-oso-21691289222522HTO

Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arvion mukaan Suomen karhukanta on loivassa kasvussa. Karhujen kokonaisyksilömäärän arvioidaan olevan 2 130–2 260 yksilöä ennen vuoden 2018 metsästyskautta.

Erillisiä pentueita arvioitiin vuonna 2017 olleen 201–232, mikä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2016. Karhujen määrä on kasvanut lähinnä Kaakkois-Suomen riistakeskuksen alueella. Muualla muutokset ovat paikallisia ja vähäisempiä.

Karhun kanta-arvio perustuu petoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamiin pentuehavaintoihin. Vuoden 2017 aikana tallennettiin 1639 pentuehavaintoa, joissa tavattiin vähintään yksi aikuinen ja vähintään yksi alle vuoden ikäinen pentu. Pentuehavaintojen määrä on lisääntynyt 52 prosenttia viimeisen viiden vuoden aikana.

Tallennetuista pentuehavainnoista arvioidaan erillisten pentueiden lukumäärä vertailemalla havaittujen pentujen lukumäärää, havaintojen keskinäisiä etäisyyksiä sekä havaintoihin liittyviä jälkien kokoja sekä ottamalla huomioon tutkimustieto karhun biologiasta.

Lisätietoa karhukannan arvioinnista ja karhuhavainnoista löytyy Riistahavainnot.fi-sivuilta. Uusin arvio karhukannasta löytyy samasta palvelusta.

Luonnonvarakeskus tuottaa riista- ja kalakantojen kestävän säätelyn edellyttämät kanta-arviot, ennusteet kantojen tilasta sekä alueellisen ja ajallisen säätelyn edellyttämät saalistilastot.

Luonto-Liiton Kevätseuranta: Laulujoutsenet saapuivat odottelemaan kevättä

laulujoutsenet_anttisalovaara

Kuvaaja: Antti Salovaara

Koko Suomessa ollaan vielä varsin talvisissa lämpötiloissa, mistä johtuen Kevätseurannan lajihavaintoja on kertynyt vasta vähän. Varhaisimpiin muuttajiin kuuluvat laulujoutsenet ovat kuitenkin saapuneet.

Laulujoutsenista tuli havaintoja jo ensimmäisenä Kevätseuranta-viikonloppuna eteläisimmästä Suomesta. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin joutsenet ovat siirtyneet pohjoisemmaksi ja niitä näkee Keski-Suomessa parhaimmilla sulapaikoilla. Pohjoisimmat joutsenet on havaittu Kuopiossa ja Viitasaarella. Eteläisimmässä Suomessa joutsenia on paikoin jo yleisesti.

“Kevätseuranta-viikonlopun jälkeen kottaraisistakin on saatu jo ensimakua. Havaitsin itse juuri Helsingissä seitsemän linnun parven, ja muuttohavaintoja on monia muitakin. Vaikka nyt tuntuu poikkeuksellisen kylmältä, viimeksi vuonna 2013 kevät oli aivan hyytävä huhtikuun alkupuolelle asti. Kevätseuranta-aineistosta kuitenkin näkee, että kevät otti silloin nopeasti kiinni pienen myöhästymisen. Niin käynee tälläkin kertaa”, arvioi luontoharrastaja Antti Salovaara Luonto-Liitosta.

Yleensä tähän aikaan ei ole odotettavissa juurikaan hyönteishavaintoja, mutta joka vuosi nähdään yksittäisiä hyvin varhaisia hyönteisiä liikkeellä. Tällä kertaa saimme Kemiöstä havainnon hyttysestä. Suurin osa talvehtineista hyönteisistä pysyttelee vielä talvipiiloissaan säiden lämpenemiseen asti.

Kevätmuuttoa on havaittu myös Kevätseurannan ulkopuolisilla lajeilla, kuten sepel- ja uuttukyyhkyillä. Kunhan sulaminen vielä hieman etenee, lähtee kevätkin viimein kunnolla käyntiin, kiuruineen kaikkineen.

Luonto-Liiton Kevätseurannassa tarkkaillaan kevään etenemistä keväisten eläin- ja kasvilajien avulla. Kevätseurannan havaintoja voi ilmoittaa milloin vain, mutta erityisesti toivomme havaintoja, jotka tehdään Kevätseuranta-viikonloppuina. Niiden perusteella saamme kattavan kuvan Suomen keväästä tietyllä ajanhetkellä. Kevättä tarkkaillaan joka toinen viikonloppu aina 9.–10.6. asti. Havainnot tallentuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan, josta ne ovat saatavilla tutkimuskäyttöön.

Havainnot ilmoitetaan sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kevatseuranta.fi. Kannustamme jakamaan havaintoja ja keväisiä kuvia myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta.

BirdLife: punasotka rauhoitettava nyt

1200px-Duck_WUXGA

Suomen lintuyhdistysten edustajat vaativat BirdLifen kevätkokouksen julkilausumassa Suomen hallitukselta välittömiä toimenpiteitä erittäin uhanalaisen punasotkan pelastamiseksi. Punasotka on siirrettävä metsästyslaista luonnonsuojelulailla rauhoitetuksi lajiksi. Lisäksi tarvitaan huomattavaa lisäpanostusta Suomen tärkeimpien lintukosteikkojen hoitoon.

Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luonnonvarakeskuksen ja BirdLifen toteuttamien vesilintuseurantojen mukaan punasotka on vähentynyt jopa kymmenesosaan 1990-luvun puolivälistä.

Punasotkan taantumisen syyt löytynevät ensisijaisesti elinympäristöjen heikkenemisestä. Kosteikkojen umpeenkasvu on heikentänyt punasotkan elinolosuhteita ja särkikalojen runsastuminen lisännyt ravintokilpailua. Naurulokkien katoaminen monilta lintuvesiltä lienee lisäksi heikentänyt punasotkan pesimämenestystä, koska sotkat pesivät mielellään lokkiyhdyskuntien suojassa.

Punasotka kuuluu Suomessa edelleen vapaasti metsästettävien riistalintujen joukkoon. Vähenevän lintukannan metsästys ei ole koskaan kestävää. Vaikka metsästys ei olisikaan vähenemisen tärkein syy, vähenevälle lajille metsästys aiheuttaa tarpeetonta lisäkuolleisuutta. BirdLife vaatii punasotkan rauhoittamista ennen elokuussa alkavaa metsästyskautta.

Myös monet muut riistavesilintulajit ovat nykyään uhanalaisia. Punasotkan lisäksi tukkasotkan, nokikanan, jouhisorsan, haapanan ja heinätavin metsästystä pitäisi välittömästi rajoittaa. Metsästyskielto on kuitenkin vain välttämätön ensiapu. Vesilintulajien pesimäkantojen palauttaminen vaatii Suomelta huomattavaa panostusta tärkeimpien kosteikkojen, erityisesti Natura 2000 -verkoston lintuvesien hoitoon.

”Monen riistavesilintulajin väheneminen ja uhanalaistuminen on ollut vuosia tiedossa. Silti päättäjät ovat olleet haluttomia rajoittamaan edes kaikkein uhanalaisimpien lajien metsästystä. Myös luonnonsuojelualueiden hoidon rahoitus on pienentynyt, vaikka lintuvesien kunnostuksen tarve on tuotu tutkimuksissa toistuvasti esiin”, kommentoi BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa.

Punasotka on BirdLife Suomen vuoden lintu 2018. Vuoden lintu -hankkeessa kartoitetaan Suomen punasotkakannan nykyinen koko. Vielä 1990-luvun lopulla kanta arvioitiin 13 000 parin suuruiseksi. Suomen nykykanta on huomattavasti pienempi.

BirdLife Suomen jäsenyhdistysten edustajat kokoontuivat tänään Maarianhaminassa. Kokouksessa laadittiin punasotkan suojelutilanteen parantamista vaativa julkilausuma.

 

Helsingissä edelleen runsas linnusto

1a96227c-bb01-4fbd-aaf3-edba43afed78-w_960

Kalatiira. Kuva: Margus Ellermaa.

Helsingin tärkeistä lintualueista ja merkittävästä linnustosta on julkaistu raportti, jossa esitellään suojelullisesti merkittävien lintulajien edustavimmat pesimäalueet ja 136 tärkeää linnustokohdetta.

Linnuille on Helsingissä eniten tilaa saaristossa, ja kaupungin saaristolinnusto onkin hyvin edustava. Myös merenlahtien kosteikot ovat valtakunnallisestikin merkittäviä lintupaikkoja.

Kaupungin kasvaessa metsälinnusto on menettänyt pesimäalueitaan, mutta laajoja yhtenäisiä metsiä ja niiden lajeja on jäljellä Vuosaaren-Östersundomin alueella sekä Haltialassa. Myös isot metsäiset saaret, jotka ovat aiemmin olleet suljettuja sotilasalueita, ovat linnustolle arvokkaita. Suhteellisesti heikoimmassa asemassa on avomaiden linnusto, koska pelto- ja niittyalueet ovat supistuneet.

Kaikilla viheralueilla on merkitystä linnuille, mutta moni tutkituista luontokohteista ei ollut linnustoltaan erityisen edustava. Yleisimpien 50 lintulajin esiintymistä ei raportissa tarkasteltu, vaikka ne ovatkin ihmisten luontoelämysten kannalta tärkeitä.

Yleisten lajien kaavoitusta ja maankäyttöä ohjaava vaikutus on vähäisempi kuin harvinaisten lajien. Toisaalta maailmanlaajuisesti on todettu, että monien yleistenkin lintulajien yksilömäärät vähenevät, vaikka niiden kannat ovat edelleen runsaita. Tässä raportissa on tämänkin vuoksi lajistoa tarkasteltu laajemmin kuin uhanalaisuusluetteloissa.

”Merialueilla erityispiirteenä on maailmanlaajuisesti uhanalaisen allin merkittävä talvehtimiskeskittymä: suuri osa Helsingin merialueen matalikoista on luokiteltu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi. Helsingissä elää lisäksi maailmanlaajuisesti uhanalaisia pilkkasiipiä, punasotkia ja mustakurkku-uikkuja”, toteaa ympäristöjohtaja Esa Nikunen ympäristöpalveluista.

Raportti perustuu suurelta osin Tringa ry:n jäsenistön talkootöinä tekemiin pesimälintulaskentoihin sekä harrastusluonteisesti ympäri vuoden kerättyihin havaintoihin.

Lähde: Margus Ellermaa: Helsingin tärkeät lintualueet ja merkittävä linnusto 2017. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:8 (pdf)

KORKEASAAREN KARHUJEN KEVÄT ALKOI PAKKASISTA HUOLIMATTA

40508877292_1d1a23d30c_z

Picture by: Mari Lehmonen (2018) Helsinki Zoo

Kevät on tulossa, jos Korkeasaaren karhuja on uskominen. 17 ja 12-vuotiaat naaraskarhut heräsivät talviuniltaan, vaikka ulkona paukkuvat talven kovimmat pakkaset. Karhut nukkuivat lähes neljä kuukautta, sillä ne vetäytyivät talvipesäänsä marraskuun alussa. Unet kestivät pidempään kuin kahtena edellisenä vuotena.

Karhujen ulkotarhan luukut avattiin tänä aamuna. Ensimmäinen karhu tuli saman tien näkyviin ja lähti hitaasti astelemaan ihmisten lumeen jättämiä jälkiä pitkin. Toinen karhu kävi ovella katsomassa auringonpaistetta ja nuuhkimassa kylmää ilmaa, ja kääntyi sitten takaisin. Hetken näytti, että karhut lepäävät mieluummin sisällä. Laukkaaminen syvässä pakkaslumessa ja nautinnollinen turkin rapsuttelu puunrunkoja vasten veivät lopulta voiton.

40508879682_053459cfec_z

Picture by: Mari Lehmonen (2018) Helsinki Zoo

Eläintenhoitajien mukaan karhut ovat vasta laiskasti hereillä, eivätkä olleet vielä ilmaisseet halua päästä ulos. Ne ovat maistelleet pieniä määriä kevyttä ravintoa: kiinankaalta, salaattia, omenaa ja porkkanaa. Karhuilla ei varmasti riitä vielä energiaa ulkoilla koko päivää, joten ne saavat halutessaan vetäytyä takaisin sisälle päiväunille. Eläintenhoitajat sulkevat luukut yöksi suojaksi pakkaselta.

Tänä talvena karhujen talvitilaa oli ensi kertaa pimennetty luonnonvalolta. Viime keväänä otsot heräsivät lämpimiin keleihin helmikuun puolivälissä ja vuotta aiemmin ne olivat jalkeilla jo helmikuun alussa. Karhut havahtuvat normaalisti talviunen aikana muutaman kerran vaihtaakseen asentoa ja juodakseen ennen unien jatkamista. Suomen metsien karhut heräävät yleensä maalis-huhtikuussa.

Kansainvälinen tutkimus vahvistaa: nisäkkäiden kokoon vaikuttaa suuri joukko yhteisiä geenejä

lehmä

Moni nykynaudan kokoon vaikuttavista geenimuodoista on peräisin alkuhärältä. (kuva: Janne Lehtinen)

Suuressa kansainvälisessä hankkeessa tunnistettiin joukko eläimen kokoon vaikuttavia yhteisiä geenejä nisäkkäillä. Tutkituista 17 nautapopulaatiosta löydetyt kokoon vaikuttavat geenit olivat osin samoja, joita on aiemmin tunnistettu ihmisillä ja koirilla.

Arvostetussa Nature Genetics -tiedelehdessä julkaistut tuoreet tulokset perustuvat ennenäkemättömän suureen aineistoon: mukana oli 17 nautapopulaatiota, joista yli 58 000 yksilölle ennustettiin koko perimän koostumus.

– Koko genomin eli geeniperimän vaihtelevien kohtien yhteys eläinten kokoon arvioitiin ensin populaatio kerrallaan, jonka jälkeen tulokset yhdistettiin meta-analyysillä, Luken tutkimusprofessori Johanna Vilkki kuvaa.

Luonnonvarakeskus (Luke) osallistui hankkeeseen suomalaisen ayrshiren koko geeniperimän kattavalla, eläinten kokoa koskevalla tutkimuksella.

Tutkimuksessa tunnistettiin 163 perimän kohtaa, joiden vaihtelu selitti enimmillään 14 prosenttia koon vaihtelusta yksittäisessä populaatiossa. Suurin osa nyt löytyneistä kokoon vaikuttavista kohdista ei sijainnut varsinaisissa geeneissä vaan niiden toimintaa säätelevillä alueilla.

Tutkimus vahvistaa, että nisäkkään koko on monitekijäinen ominaisuus, johon vaikuttaa suuri joukko geenejä. Aiemmin on ajateltu, että esimerkiksi koiralla kokoon vaikuttaa vain muutamia geenejä. Nämä päätelmät perustuivat rotujen väliseen vertailuun.

– Nyt julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin koirapopulaatiota analysoimalla, että koirallakin kokoon vaikuttaa arveltua suurempi joukko geenejä.

Moni nykynaudan kokoon vaikuttavista geenimuodoista on peräisin alkuhärältä

Hankkeessa arvioitiin myös eläimen kokoon vaikuttavien alleelien alkuperää ja syntyajankohtaa vertaamalla nykynaudan ja alkuhärän perimää. Nykynauta polveutuu jo sukupuuttoon kuolleesta alkuhärästä, joka oli luulöytöjen perusteella nykynautaa suurempi.

– Tutkimuksessa selvisi, että moni naudan kokoon kasvattavasti vaikuttava alleeli on peräisin alkuhärältä, ja vähintäänkin ajalta ennen nautarotujen muodostumista, Johanna Vilkki sanoo.

Naudan kesyttämisen jälkeen ihmiset ovat tietoisesti valinneet pienempiä yksilöitä niin, että esimerkiksi keskiajalla nautojen säkäkorkeus oli alle metrin. Tämän jälkeen alettiin valita taas suurempikokoisia eläimiä niin, että osalla roduista, esimerkiksi holsteinilla, säkäkorkeus on kasvanut noin 2 mm vuodessa viimeisten vuosikymmenten aikana.

– Nautojen kokoon kohdistunut vaihteleva valinta on saattanut edesauttaa muinaisen vaihtelun säilymistä.

 

Lisätietoja:

Nature Genetics -lehden artikkeli ‘Meta-analysis of genome-wide association studies for cattle stature identifies common genes that regulate body size in mammals’.

http://dx.doi.org/10.1038/s41588-018-0056-5

Yli 100 000 orankia menetetty vain 16 vuodessa Borneossa – merkittävänä syynä luonnonvarojen ylikulutus

orangutan

Kaakkois-Aasiassa Borneon saarella elävien uhanalaisten orankien määrä on vähentynyt dramaattisesti lyhyessä ajassa. Uuden tutkimuksen mukaan yli 100 000 orankia on menetetty vuodesta 1999. Hälyttävimmin orankien määrä on vähentynyt alueilla, joilla orankien elinalueita on tuhottu esimerkiksi metsätalouden tieltä.

Current Biologyssa julkaistun tutkimuksen mukaan orankien dramaattiseen vähenemiseen on kolme syytä: orankien elinympäristöjen tuhoaminen, orankien metsästys ja pyydystäminen lemmikeiksi. Orankien määrä on vähentynyt etenkin luonnonvarojen kestämättömän hyödyntämisen takia.

Villejä borneonorankeja arvioidaan elävän Borneon saarella yhteensä noin 54 000 yksilöä. Laji on äärimmäisen uhanalainen. Suurimmat orankipopulaatiot elävät Kalimantanilla eli Indonesian puoleisella Borneolla. Tutkimuksen mukaan 16 vuodessa menetettiin jopa yli puolet näiden populaatioiden orangeista.

”Borneonorankeja suojellaan tehokkaimmin tekemällä tarkat maankäytön suunnitelmat yhdessä paikallisten kanssa ja sitoutumalla niihin. Orankien elinalueet on määriteltävä ja suojeltava muulta käytöltä. Jos mitään ei tehdä, riskinä on, että kymmenen vuoden päästä orangit voivat olla sukupuuton partaalla, kertoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen asiantuntija Aleksi Heiskanen.

Suomen ulkoministeriön rahoittamassa WWF:n kehitysyhteistyöhankkeessa Kalimantanilla on saatu rohkaisevia tuloksia: yli 2 miljoonaa hehtaaria metsää, joista osa myös orankien kotimetsiä, on saatu vastuullisen metsänhoidon piiriin.

Metsähakkuut, metsäkato ja teollisuuden plantaasitalous ovat vaikuttaneet jopa puoleen kaikista Borneon orangeista. Orankien metsiä hävitetään muun muassa puuplantaasien ja öljypalmun tieltä.

”Palmuöljyn haittoja orangeille voidaan ehkäistä vastuullisilla viljelytavoilla, joissa orankien metsiä ei kaadeta viljelmien tieltä. Esimerkiksi RSPO-sertifikaatti kertoo vastuullisesta palmuöljyn viljelemisestä”, Heiskanen kertoo.

Tutkimuksessa kartoitettiin orankien pesiä yhteensä 1 234 neliökilometrin alueelta. Vuosina 1999-2015 havaittiin yhteensä 36 555 orangin pesää. WWF on osallistunut Current Biologyssa julkaistun tutkimuksen tekemiseen.

Luonnonvarakeskus merkitsee susia kannan koon arviointia varten

wolf-2984865_1280

Luonnonvarakeskus (Luke) asentaa lähiviikkoina GPS-pantoja susille Itä-Suomessa. Pannoituksia tehdään etupäässä Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Merkintä jatkuu säistä riippuen enintään huhtikuun puoliväliin asti.

Merkintäpyynnissä susi nukutetaan helikopterista käsin, ja nukutetulle sudelle asennetaan panta ja korvamerkki. Valtaosa pannoista on niin kutsuttua Iridium-mallia, joista paikannustieto välittyy satelliitin kautta palvelimelle aiempaa varmemmin.

Pantasusien seurantatietoa käytetään susikannan koon arvioinnissa sekä arviointimenetelmiä kehittävässä tutkimuksessa ja ekologisissa tutkimuksissa.

Pantasusien paikannustiedot ovat kaikkien kiinnostuneiden nähtävissä osan aikaa vuodesta Riistahavainnot.fi-palvelussa. Maaliskuusta elokuuhun välisellä ajalla paikannustietoja ei esitetä suden lisääntymisajan vuoksi.

Paikannustietojen näyttämisellä pyritään ennaltaehkäisemään erityisesti susien aiheuttamia koiravahinkoja metsästyskauden aikana.

 

Susikannan arviointi tarkentuu

Susiasiat hoituvat yhteisvoimin

Riistahavainnot.fi