Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Maailmassa lähes 1 500 uhanalaista lintulajia: Suomessa pesivä pohjansirkku arvioitiin vaarantuneeksi

pohjansirkku_petri-vainio

Pohjansirkku Kuvaaja: Petri Vainio

BirdLife International on tänään julkaissut uuden päivityksen maailman uhanalaisista lintulajeista. Maailman yli 10 000 lajista uhanalaisiksi on luokiteltu 1 460 ja silmälläpidettäviksi eli lähes uhanalaisiksi 1 029 lajia. Suomessa pesivistä lajeista pohjansirkku on nyt sijoitetttu kolmanneksi korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi.

Pohjansirkun maailman kanta on taantunut vähintään kolmanneksen noin kymmenessä vuodessa ja jopa 75 prosenttia edellisen kolmen vuosikymmenen aikana. Lajin taantuminen on ollut myös Suomessa silmiinpistävää. 1990-luvun jälkeen pohjansirkku on käytännössä kadonnut useimmista Etelä-Suomen maakunnista.

Pohjansirkun vähenemisen pääsyyt ovat luultavasti lajin talvehtimisalueilla Kaakkois-Aasiassa, missä erityisesti maatalouden muutokset ovat heikentäneet lajin elinoloja. Suomessa pohjansirkku on puustoisten rämeiden ja korpien laji, joka on todennäköisesti kärsinyt soiden ojituksesta ja turvetuotannosta.

Suomen linnustoon ei kuulu yhtään maailmanlaajuisesti äärimmäisen uhanalaista lintulajia. Erittäin uhanalaiseksi on luokiteltu meillä aiemmin pesinyt kultasirkku, joka on 2000-luvulla hävinnyt linnustostamme. Maailmanlaajuisesti vaarantuneista lajeista Suomessa pesii tai havaitaan säännöllisesti kahdeksan lajia: kiljuhanhi, alli, allihaahka, punasotka, pilkkasiipi, mustakurkku-uikku, kiljukotka ja pohjansirkku.

WWF: Suden metsästyskiintiöstä tulossa jälleen liian korkea

wolf-in-snow

Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen 40 suden metsästyskiintiötä. Kiintiö olisi voimassa seuraavat kaksi metsästysvuotta ja olisi molempina vuosina sama. Poronhoitoalueella ei asetettaisi myönnettävien poikkeuslupien määrälle lainkaan ylärajaa. WWF pitää lupien määrää liian korkeana. Silti susipolitiikassa ollaan ottamassa askel oikeaan suuntaan, sillä edellisvuosista poiketen kiintiössä otettaisiin huomioon kaikki kuolleisuus, esimerkiksi salametsästys ja poliisin määräyksestä tapetut sudet.

Susi on erittäin uhanalainen laji, jonka ainoa uhka laillinen ja laiton pyynti. Kahtena edellisenä talvena susia on metsästetty niin sanotuin kannanhoidollisin luvin.

”Viime talvena kannanhoidollinen metsästys epäonnistui rumasti. Tarkoituksena oli välttää laumojen johtaja- eli alfayksilöiden tappamista, jotta laumojen elinvoimaisuus ei vaarantuisi. Kuitenkin jopa 20 varmaa tai mahdollista alfayksilöä ammuttiin”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

”Myös muu kuin kannanhoidollisin luvin tapahtunut ihmisen aiheuttama susien kuolleisuus oli viime talvena hyvin suurta. Esimerkiksi vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla ja poliisin määräyksellä pyydettiin runsaasti susia. Kokonaiskuolleisuus oli jopa 78 sutta eli noin neljännes Suomen kannasta”, Tolvanen päivittelee.

Tuleville metsästysvuosille esitetty 40 suden kiintiö vuodessa on WWF:n mielestä liian korkea. Tuoreimman arvion mukaan Suomessa on 23–28 susilaumaa, joista yhdeksän on Venäjän kanssa yhteisiä rajalaumoja.

”Lupia tulisi myöntää korkeintaan yksi laumaa kohden, eli korkeintaan noin 25 sudelle. Pyyntilupien ehtoihin tulee sisällyttää, että ne kohdistetaan nuoriin, laumoista erillään oleviin yksilöihin. Lisäksi poronhoitoalueelle on asettava oma kiintiönsä, joka on suhteessa alueen susikannan kokoon”, Tolvanen sanoo.

Ehdotuksessa myös hyvää

Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa, että asetettava kiintiö on suurin sallittu kokonaisverotusmäärä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viime vuosista poiketen kiintiössä otettaisiin huomioon kaikki tietoon tullut kuolleisuus, eli myös poliisin määräyksellä tapetut, liikenteessä kuolleet ja laittomasti pyydetyt sudet. Lisäksi ministeriö ehdottaa, että alfayksilöiden pyytäminen kaventaisi Suomen riistakeskuksen mahdollisuutta myöntää kiintiössä jäljellä olevia poikkeuslupia.

”Molemmat linjaukset ovat erittäin tarpeellisia. Niiden toteuttaminen kuitenkin edellyttää, että poikkeuslupia myönnetään erissä, jolloin muu kuolleisuus ja alfayksilöiden joutuminen saaliiksi voidaan ottaa vähennyksenä huomioon, eikä päädytä samanlaiseen tilanteeseen kuin viime talvena, jolloin kokonaiskuolleisuus ylitti kiintiön määrittelemän korkeimman sallitun määrän eikä tilanteeseen voitu puuttua. Lisäksi alfayksilön tappamisesta johtuvan vähennyksen tulee olla enemmän kuin yksi kiintiölupa”, Tolvanen sanoo.

Salametsästys on edelleen suuri uhka sudelle, mikä tulee huomioida vielä paremmin kiintiöpäätöksissä.

”Jos jollakin alueella todetaan laitonta sudenpyyntiä, alueelle ei mielestämme tule myöntää poikkeuslupia myöskään seuraavana vuonna”, Tolvanen linjaa.

Ennätyslämmin vuosi voi olla jääkarhuille kohtalokas

sybille-klenzendorf-wwf

copyright Sybille Klenzendorf / WWF

Vuodesta 2016 on tulossa mittaushistorian lämpimin. Tällä hetkellä lämpötila on arktisella alueella monin paikoin huomattavasti korkeampi kuin yleensä joulukuun alussa, ja meri on jäätynyt poikkeuksellisen hitaasti. Jään hupeneminen on jääkarhujen suurin uhka.

Syyskuussa arktinen merijää oli mittaushistorian toiseksi pienin. Nyt talviaikainen jääpeite on muodostumassa arktisella alueella todella hitaasti. Jääkarhut joutuvat odottamaan jään muodostumista, jotta ne pääsevät etsimään ruokaa, ja monien yksilöiden energiavarannot alkavat käydä vähiin.

Jääkarhuja arvioidaan olevan noin 22 000–31 000, mutta tutkijat arvelevat, että vuoteen 2050 mennessä yksilömäärä voi pienentyä jopa kolmanneksella jääpeitteen hupenemisen takia. WWF:n asiantuntija Sybille Klenzendorf todisti tilanteen vakavuutta marraskuun alkupuolella Kanadan Churchillissä, jonne monet karhut kokoontuvat odottamaan meren jäätymistä.

“Vuosi 2016 voi olla jääkarhuille todellinen haaste. Churchillissä viettämäni viikon aikana näin todella laihan emon ja pennun ja monia muitakin laihoja karhuja. Siitä on kolme viikkoa, eikä jäätä ole vieläkään muodostunut”, Kletzendorf sanoo.

Arktisten alueiden muutosta ja sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen on kartoitettu vastikään Stockholm Environment Instituten tutkimusprojektissa.

“Arktisen alueen lämpenemistahti lähestyy sitä pistettä, jolloin ilmastonmuutos on vaarassa riistäytyä käsistä. Tämä tarkoittaa tilaa, jossa arktinen alue ja maapallon ilmakehä alkaisivat lämmittää itse itseään. Se olisi hengenvaarallinen noidankehä, jonka ennaltaehkäisyn on oltava globaali prioriteetti”, WWF:n ilmastoasiantuntija Kaarina Kolle sanoo.

”Meidän on alettava rakentaa energian säästölle ja uusiutuvalle energialle perustuvaa tulevaisuutta nyt. Paljon on vielä tehtävää, sillä esimerkiksi EU:n tällä viikolla julkaisema energialinjaus ei tarjoa riittäviä ratkaisuja”, Kolle sanoo.

Ilmastonmuutos muuttaa myös suojelualueiden lintuyhteisöä

4a5b42e5-e1ad-4c5b-a055-fd702a1b7013-main_image

Kuukkeli on osa pohjoisessa esiintyvää “viileämpää” lintuyhteisöä (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Tuore suomalainen tutkimus osoittaa, että muutokset lintuyhteisöissä ovat yhtä nopeita luonnonsuojelualueiden sisällä kuin niiden ulkopuolella.

Lintuyhteisön muuttumista voidaan tarkastella lajien välisten runsaussuhteiden muutoksina. Lintuyhteisö muuttuu ”lämpimämmäksi” mikäli eteläiset lämpimämpiä alueita suosivat lajit runsastuvat suhteessa pohjoisiin kylmiä alueita suosiviin lajeihin.

Esimerkiksi pohjoinen kuukkeli on levinneisyydeltään huomattavasti ”kylmempi” kuin sen sisarlaji närhi, jota tavataan laajalti myös lauhkeammilla alueilla Etelä- ja Keski-Euroopassa. Muun muassa närhen runsastuminen suhteessa kuukkeliin muuttaa yhteisöä lämpimämpään suuntaan.

Riekon ja kuukkelin kaltaiset pohjoiset lajit ovat tyypillisemmin sidoksissa tiettyyn elinympäristöön kuten metsiin, soihin tai tuntureihin. Useat eteläiset lajit ovat generalisteja eli pärjäävät monissa erityyppisissä elinympäristöissä.

– Suojelualueiden lintuyhteisöt muuttuvat ilmastonmuutoksesta tehtyjen ennusteiden mukaisesti. Tästä huolimatta suojelualueet voivat vähentää ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittavaikutuksia, kertoo tutkija Andrea Santangeli Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on Helsingin yliopiston erillislaitos.

Suomessa luonnonsuojelualueiden lintuyhteisöt ovat yleisesti ”viileämpiä” kuin niitä ympäröivien alueiden lintuyhteisöt.

– Tämä johtuu siitä, että suojelualueiden ympäristöt, kuten vanhat metsät ja suot, ovat tärkeitä pohjoisille lajeille. Suojelun ulkopuoleisilla alueilla ihmisen maankäyttö suosii enemmän lämpimämpien alueiden generalistilajeja, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.

Tutkijoiden mukaan luonnonsuojelualueet voivatkin toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten puskureina. Mitä kattavampi suojelualueiden verkosto on, sitä paremmin se pystyy vaimentamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Tulokset perustuvat 1970-luvulta lähtien tehtyihin lintulaskentoihin sekä suojelualueilla että näiden ulkopuoleisilla alueilla koko Suomessa. Tutkimus on Luomuksen ja Metsähallituksen yhteistyöhanke, ja tulokset on julkaistu arvostetun kansainvälisen Global Change Biology-tiedesarjan verkkosivuilla.

Ilmastonmuutos jyllää: Lintujen pesinnät aikaistuneet

43f51fe8-8604-4c04-85c4-fb0d2595956d-main_image

Vastakuoriutunut töyhtöhyypän poikanen (kuva: Edward Kluen)

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa lintuharrastajien havainnot vahvistivat, että 26 yleistä suomalaista lintulajia on aikaistanut pesintänsä aloittamista viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana.

Linnut ajoittavat pesintänsä sen mukaan, milloin kuorituville poikasille olisi tarjolla mahdollisimman runsaasti ravintoa. Esimerkiksi lajit, joiden poikaset ovat riippuvaisia hyönteisravinnosta, pyrkivät ajoittamaan pesintänsä hyönteismäärien mukaan. Pesintää edeltävät olosuhteet toimivat puolestaan linnuille vinkkeinä tulevasta.

Tutkimuksessa verrattiin muninnan aloitusaikaa kevään lämpötilaan ja sademääriin. Aineistona käytettiin lähes 130 000 pesimätietoa, jotka vapaaehtoiset lintuharrastajat ovat keränneet vuosina 1961–2012.

Kevään keskilämpötilan noustessa kaikki tutkitut 26 lintulajia myös aikaistivat pesintäänsä.

– Pesintä aikaistui riippumatta siitä, oliko kyseessä muuttolintu tai Suomessa talvehtiva laji, kertoo tutkija Edward Kluen  Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on Helsingin yliopiston erillislaitos.

Suomessa talvehtivat lajit, kuten talitiainen ja puukiipijä, aikaistivat pesintäänsä eniten, lähialueilla talvehtivat, kuten räkättirastas ja kottarainen, hieman vähemmän ja kaukomuuttajat, kuten kirjosieppo ja kalatiira vähiten.

– Kevään etenemistä on tietenkin helpoin seurata paikan päällä ja muuttaa käyttäytymistään sen mukaan, Kluen pohtii syitä eroihin.

Selviytyäkseen muuttuvassa ilmastossa myös muuttolintujen on muutettava käyttäytymistään. Tuore tutkimus osoittaa, että paikalliset ja lähialueilla talvehtivat linnut ovat jo muuttaneet merkittävästi käyttäytymistään.

– Kaukomuuttajat ovat onnistuneet aikaistamaan pesintäänsä hieman, mutta Suomen kevään etenemisen ennakointi vaikkapa Afrikan keskiosista on huomattavan hankalaa. Jää nähtäväksi, pystyvätkö nämä linnut pysymään lämpenevien keväiden mukana, toteaa Kluen.

Hänen mukaansa aihetta on syytä seurata. Erityisesti olisi hyvä selvittää, miten pesinnän aloitusaika vaikuttaa pesintämenestykseen.

Pesäkortit aineistona

Mittavat kansalliset pesimätietoaineistot tarjoavat mahdollisuuden selvittää laajassa mittakaavassa ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia lintujen pesintäkäyttäytymisessä. Pitkälle menneisyyteen ulottuvat aineistot mahdollistavat vertailun.

Suomalainen pesäkortti-järjestelmä on yksi maailman vanhimmista yhä käynnissä olevista lintujen pesintää kartoittavista seurannoista. Korttiin on täytetty samat tiedot jo 75 vuoden ajan ja tietoja on kertynyt yli 220 000 pesinnästä. Edelleen puhutaan pesäkorteista, vaikka nykyään valtaosa aineistosta tulee sähköisessä muodossa.

Kluen pitää nyt julkaistua tutkimusta näytteenä kansalaistieteen voimasta.

– Kannustan kaikkia osallistumaan. Kaipaamme uusia harrastajia, ja moniin seurantoihin voi liittyä mukaan melko pienelläkin asiantuntemuksella. Esimerkiksi pihoilla pöntöissä pesivät tiaiset tai kirjosieppo ovat monelle helppoja ja kiinnostavia seurattavia. On palkitsevaa tehdä yhdessä työtä tieteen ja linnuston suojelun hyväksi ja saada siitä tuloksia.

Lähde mukaan: Luomuksen pesäkorttitutkimuksen ohjeet

UUSI BERBERIAPINALAUMA SAI KODIN KORKEASAARESTA

30673727400_0d56799815_z

Kuva: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Korkeasaareen on tullut uusi lauma berberiapinoita. Kuuden apinan lauma on tuotu hollantilaisesta kädellisten pelastuskeskuksesta, jonne apinat ovat päätyneet huonoista oloista kukin tahoiltaan. Toisilleen vieraita yksilöitä on totutettu uudeksi laumaksi, jolle tarjottiin uusi koti Korkeasaaresta. Berberiapina on erittäin uhanalainen laji, joka elää Marokon ja Pohjois-Algerian viileissä vuoristometsissä.

 

Lauman kolme vanhinta apinaa ovat 14-16-vuotiaita. Näistä yksi on lauman johtajauros. Loput lauman yksilöistä ovat alle 4-vuotiaita. Osa apinoista on ollut laittomina lemmikkeinä ahtaissa oloissa, eivätkä ne ole aiemmin eläneet muiden apinoiden kanssa. Laumaan kuuluu myös lakkautetusta yksityisestä eläintarhasta pelastettuja yksilöitä.

 

Apinat ovat saaneet rauhassa tutustua uuteen kotiinsa yleisöltä piilossa. Nyt lauma on päästetty tutkimaan lumista Apinalinnan ulkotarhaa ja sen kiipeilypuita. Joillekin apinoista uudet asiat ovat erityisen jännittäviä, eivätkä ne välttämättä uskaltaudu vielä ulos. Eläintenhoitajat ovat tutustuneet laumaan jo ennen siirtoa Korkeasaareen, jotta he osaavat tulkita yksilöiden käyttäytymistä.

 

Laiton eläinkauppa on suurin uhka luonnonvaraisille berberiapinoille. Myös Korkeasaaren laumassa on poikasina luonnosta pyydystettyjä yksilöitä. Euroopassa takavarikoidaan vuosittain kymmeniä lemmikiksi tuotuja berberiapinoita. Korkeasaari tukee luonnonvaraisten berberiapinoiden suojelua Barbary Macaque Awareness & Conservation -kansalaisjärjestön kautta.

 

Kansainvälinen kädellisten pelastussäätiö AAP ottaa huostaan, ryhmäyttää ja uudelleensijoittaa laittoman eläinkaupan uhreiksi joutuneita apinoita. Säätiön tiloissa elää yli sata berberiapinaa. Korkeasaari otti vastaan AAP:n apinoita ensi kertaa kesäkuussa 2013. Edellisessä Korkeasaaren apinalaumassa oli vain kolme apinaa ja niiden hyvinvoinnin vuoksi ne on siirretty takaisin Hollantiin yhdistettäväksi osaksi suurempaa laumaa. Korkeasaaren berberiapinoita koskevat päätökset tehdään yhteistyössä säätiön asiantuntijoiden kanssa.

 

TALVI TULI KORKEASAAREEN – KARHUT VETÄYTYIVÄT TALVIUNILLEEN

30856599536_e84ff2b48c_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren karhut ovat aloittaneet talviunensa. 15- ja 10-vuotiaat naaraskarhut ovat nuokkuneet uneliaina jo useita viikkoja talvipesänsä luona. Lumi virkisti otsot ajoittain painimaan ja kirmailemaan ulkona. Syysväsymys vei kuitenkin voiton, ulkotarhan luukut jätettiin kiinni runsaan lumisateen vuoksi ja karhujen talvilepo pääsi alkamaan samaan aikaan kuin aiempinakin vuosina.

Karhut ovat valmistautuneet talveen syömällä hyvin ja kerryttämällä turkkinsa alle rasvakerrosta. Viime päivinä ruokahalua ei ole riittänyt enää omenoiden, porkkanoiden tai leivän syöntiin ja ulos jääneiden lihanpalojen kimpussa askaroivat lähinnä talitintit. Vain hunaja ja pähkinät herättivät unisten karhujen huomion.

Talvipesänsä karhut ovat saaneet itse sisustaa puukuivikkeella, kannoilla ja oksilla. Lämpötila pesässä pysyy nollan tienoossa. Talven aikana karhut havahtuvat vaihtamaan asentoa ja saattavat juoda vettä janoonsa. Korkeasaaressa karhut heräävät talviunilta tavallisesti maaliskuun alkupäivinä.

Talvea paossa ovat myös Korkeasaaren riikinkukot. Ne ovat saaneet itse hakeutua lämpimiin sisätiloihinsa, jonne 32 linnusta viimeisetkin pyydystettiin ennen lumentuloa. Borealia-talon rantakäärmeet ja rupikonnat ovat talvihorroksessa. Pesukarhuja, kenguruita, emuja ja kanoja näkyy enää satunnaisesti.

Valtaosa Korkeasaaren ulkotarhojen eläinlajeista on Suomen talven kestäviä. Esimerkiksi kissapedot ovat aasianleijonaa lukuun ottamatta kotoisin kylmiltä seuduilta. Saaren paksuturkkisimpia eläimiä ovat myskihärät, joiden talvikarva voi kasvaa metrin mittaiseksi.

Suomelle uusi lintulaji myös Helsingissä

sieppo-pekka-j-nikander

Helsinki, Seurasaari 2.11.2016, kuva: Pekka J. Nikander

Helsingin Seurasaaressa jo muutaman päivän viipynyttä sieppoa pidetään idänpikkusieppona (Ficedula albicilla). Jos lajimääritys varmistuu, tämä on parin päivän sisällä jo toinen maalle uusi lintulaji.

Idänpikkusieppo muistuttaa suuresti pikkusieppoa, jonka alalajina sitä aikaisemmin pidettiinkin. Höyhenpuvun värityksessä on pieniä eroja, ja lajien kutsuäänet ovat erilaisia. Helsinkiläinen Ville Supponen näki Seurasaaressa piilottelevan siepon jo perjantaina ja uudelleen eilen. Silloin heräsi vahva epäilys, että kyseessä voisi olla idänpikkusieppo. Marraskuussa myös pikkusiepon havaitseminen on hyvin harvinaista.

Tänään Seurasaaressa on käynyt satoja lintuharrastajia, ja linnusta on saatu kuvia ja äänityksiä. Havainnon arvioi lopulta BirdLife Suomen rariteettikomitea, joka tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot. Se arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut Suomeen.

Idänpikkusieppo pesii laajalla alueella Siperiassa Uralin itäpuolella ja talvehtii Kaakkois-Aasiassa. Euroopassa se on vain muutaman kerran havaittu suurharvinaisuus. Ruotsista ja Tanskasta on yksi havainto. Lisäksi laji on havaittu Ranskassa ja neljä kertaa Iso-Britanniassa.

Mikäli eilen Nakkilasta löytynyt preeriakahlaaja sekä Seurasaaren idänpikkusieppo hyväksytään maamme lajilistalle, Suomessa on nyt havaittu 477 luonnonvaraista lintulajia.

KORKEASAARI OSALLISTUU METSÄPEUROJEN LUONTOONPALAUTUKSEEN SUOMESSA

30095664804_5017ac3d8a_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Metsäpeura palautetaan luontoon takaisin alkuperäisille elinalueilleen Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Palautus on keskeisin tavoite seitsemän vuotta kestävässä laajassa metsäpeuran suojeluhankkeessa, jonka kokonaiskustannus on 5,16 miljoonaa euroa. Korkeasaaren eläintarha on yksi Metsähallituksen hallinnoiman EU-Life-hankkeen yhteistyökumppaneista.

 

Korkeasaaresta siirrettiin tällä viikolla ensimmäiset kaksi 1,5-vuotiasta peuraa Ähtärin eläintarhaan, jonne kerätään peuroja Suomen ja Ruotsin tarhoista. Samalla Korkeasaaren laumaan tuotiin uusi lisääntyvä uros Ähtäristä. Kaikki lähivuosina tarhassa syntyneet metsäpeurat on tarkoitus ottaa mukaan luontoonpalautukseen.

 

Peurojen luontoon sopeuttamista varten rakennetaan 15 hehtaarin aitaukset Etelä-Pohjanmaalle Lauhanvuoren kansallispuiston ja Pirkanmaalle Seitsemisen kansallispuiston tuntumaan. Siellä tarhoissa syntyneet peurat saavat lisääntyä keskenään ja luonnosta tuotujen yksilöiden kanssa. Tavoitteena on vapauttaa molemmille alueille 30-50 yksilön metsäpeuralaumat. Myös Ähtärin pientä luonnonvaraista kantaa vahvistetaan hankkeen aikana.

 

Metsäpeuroja elää vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa yhteensä alle 5000 yksilöä. Suomesta laji hävisi sukupuuttoon 1910-luvun lopulla liiallisen pyynnin vuoksi, mutta peuroja palasi itärajan yli Kainuuseen 1950-luvulla. Nykyään metsäpeuroja on Suomessa noin kaksi tuhatta yksilöä Kainuussa ja Suomenselän keskiosissa. Suomenselän kanta on peruja aiemmasta onnistuneesta palautusistutuksesta. Kainuun kanta on jo pitkään taantunut, koska alueen runsas suurpetokanta karsii peuranvasoja. Laji luokitellaan silmälläpidettäväksi.

 

Suomelle uusi lintulaji nähtiin Nakkilassa

800px-uplandsandpiperontariocropped

Preeriakahlaaja (Bartramia longicauda) Kuvattu Ontariossa Kanadassa Kuva: Johnath

Suomen ensimmäinen preeriakahlaaja (Bartramia longicauda) havaittiin tänään Nakkilassa. Ulvilalainen Kari Mäkelä näki retkellään Leistilänjärvellä auton edessä peltotiellä oudonnäköisen kahlaajan. Huomio kiinnittyi pieneen päähän ja isoon silmään. Puhelinkonsultoinnin perusteella Mäkelä päätyi preeriakahlaajaan. Määritykselle saatiin varmistus, kun lisää lintuharrastajia saapui paikalle.

Preeriakahlaaja on pohjoisamerikkalainen kahlaaja, joka satunnaisesti harhautuu syksyisin Länsi-Eurooppaan. Havainnoista valtaosa on tehty Brittein saarilla, missä laji on havaittu noin 50 kertaa. Suomea lähinnä preeriakahlaaja on aikaisemmin havaittu Ruotsissa kaksi, Norjassa kolme ja Tanskassa kaksi kertaa. Lintuharrastajat olivat jo odottaneet lajin ensihavaintoa Suomessa.

Preeriakahlaaja on pieni, suunnilleen suokukkokoiraan kokoinen ruskeankirjava kahlaaja. Se viihtyy avoimilla niityillä, ruohikkokentillä ja pelloilla.

BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot ja arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut. Viime vuoden loppuun mennessä Suomessa oli havaittu hyväksytysti 475 luonnonvaraista lintulajia. Mikäli rariteettikomitea hyväksyy havainnon preeriakahlaajasta, tämä on vuoden ensimmäinen maalle uusi lintulaji.