Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Ilmastonmuutos muuttaa myös suojelualueiden lintuyhteisöä

4a5b42e5-e1ad-4c5b-a055-fd702a1b7013-main_image

Kuukkeli on osa pohjoisessa esiintyvää “viileämpää” lintuyhteisöä (kuva: Aleksi Lehikoinen)

Tuore suomalainen tutkimus osoittaa, että muutokset lintuyhteisöissä ovat yhtä nopeita luonnonsuojelualueiden sisällä kuin niiden ulkopuolella.

Lintuyhteisön muuttumista voidaan tarkastella lajien välisten runsaussuhteiden muutoksina. Lintuyhteisö muuttuu ”lämpimämmäksi” mikäli eteläiset lämpimämpiä alueita suosivat lajit runsastuvat suhteessa pohjoisiin kylmiä alueita suosiviin lajeihin.

Esimerkiksi pohjoinen kuukkeli on levinneisyydeltään huomattavasti ”kylmempi” kuin sen sisarlaji närhi, jota tavataan laajalti myös lauhkeammilla alueilla Etelä- ja Keski-Euroopassa. Muun muassa närhen runsastuminen suhteessa kuukkeliin muuttaa yhteisöä lämpimämpään suuntaan.

Riekon ja kuukkelin kaltaiset pohjoiset lajit ovat tyypillisemmin sidoksissa tiettyyn elinympäristöön kuten metsiin, soihin tai tuntureihin. Useat eteläiset lajit ovat generalisteja eli pärjäävät monissa erityyppisissä elinympäristöissä.

– Suojelualueiden lintuyhteisöt muuttuvat ilmastonmuutoksesta tehtyjen ennusteiden mukaisesti. Tästä huolimatta suojelualueet voivat vähentää ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittavaikutuksia, kertoo tutkija Andrea Santangeli Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on Helsingin yliopiston erillislaitos.

Suomessa luonnonsuojelualueiden lintuyhteisöt ovat yleisesti ”viileämpiä” kuin niitä ympäröivien alueiden lintuyhteisöt.

– Tämä johtuu siitä, että suojelualueiden ympäristöt, kuten vanhat metsät ja suot, ovat tärkeitä pohjoisille lajeille. Suojelun ulkopuoleisilla alueilla ihmisen maankäyttö suosii enemmän lämpimämpien alueiden generalistilajeja, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.

Tutkijoiden mukaan luonnonsuojelualueet voivatkin toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten puskureina. Mitä kattavampi suojelualueiden verkosto on, sitä paremmin se pystyy vaimentamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Tulokset perustuvat 1970-luvulta lähtien tehtyihin lintulaskentoihin sekä suojelualueilla että näiden ulkopuoleisilla alueilla koko Suomessa. Tutkimus on Luomuksen ja Metsähallituksen yhteistyöhanke, ja tulokset on julkaistu arvostetun kansainvälisen Global Change Biology-tiedesarjan verkkosivuilla.

Ilmastonmuutos jyllää: Lintujen pesinnät aikaistuneet

43f51fe8-8604-4c04-85c4-fb0d2595956d-main_image

Vastakuoriutunut töyhtöhyypän poikanen (kuva: Edward Kluen)

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa lintuharrastajien havainnot vahvistivat, että 26 yleistä suomalaista lintulajia on aikaistanut pesintänsä aloittamista viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana.

Linnut ajoittavat pesintänsä sen mukaan, milloin kuorituville poikasille olisi tarjolla mahdollisimman runsaasti ravintoa. Esimerkiksi lajit, joiden poikaset ovat riippuvaisia hyönteisravinnosta, pyrkivät ajoittamaan pesintänsä hyönteismäärien mukaan. Pesintää edeltävät olosuhteet toimivat puolestaan linnuille vinkkeinä tulevasta.

Tutkimuksessa verrattiin muninnan aloitusaikaa kevään lämpötilaan ja sademääriin. Aineistona käytettiin lähes 130 000 pesimätietoa, jotka vapaaehtoiset lintuharrastajat ovat keränneet vuosina 1961–2012.

Kevään keskilämpötilan noustessa kaikki tutkitut 26 lintulajia myös aikaistivat pesintäänsä.

– Pesintä aikaistui riippumatta siitä, oliko kyseessä muuttolintu tai Suomessa talvehtiva laji, kertoo tutkija Edward Kluen  Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on Helsingin yliopiston erillislaitos.

Suomessa talvehtivat lajit, kuten talitiainen ja puukiipijä, aikaistivat pesintäänsä eniten, lähialueilla talvehtivat, kuten räkättirastas ja kottarainen, hieman vähemmän ja kaukomuuttajat, kuten kirjosieppo ja kalatiira vähiten.

– Kevään etenemistä on tietenkin helpoin seurata paikan päällä ja muuttaa käyttäytymistään sen mukaan, Kluen pohtii syitä eroihin.

Selviytyäkseen muuttuvassa ilmastossa myös muuttolintujen on muutettava käyttäytymistään. Tuore tutkimus osoittaa, että paikalliset ja lähialueilla talvehtivat linnut ovat jo muuttaneet merkittävästi käyttäytymistään.

– Kaukomuuttajat ovat onnistuneet aikaistamaan pesintäänsä hieman, mutta Suomen kevään etenemisen ennakointi vaikkapa Afrikan keskiosista on huomattavan hankalaa. Jää nähtäväksi, pystyvätkö nämä linnut pysymään lämpenevien keväiden mukana, toteaa Kluen.

Hänen mukaansa aihetta on syytä seurata. Erityisesti olisi hyvä selvittää, miten pesinnän aloitusaika vaikuttaa pesintämenestykseen.

Pesäkortit aineistona

Mittavat kansalliset pesimätietoaineistot tarjoavat mahdollisuuden selvittää laajassa mittakaavassa ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia lintujen pesintäkäyttäytymisessä. Pitkälle menneisyyteen ulottuvat aineistot mahdollistavat vertailun.

Suomalainen pesäkortti-järjestelmä on yksi maailman vanhimmista yhä käynnissä olevista lintujen pesintää kartoittavista seurannoista. Korttiin on täytetty samat tiedot jo 75 vuoden ajan ja tietoja on kertynyt yli 220 000 pesinnästä. Edelleen puhutaan pesäkorteista, vaikka nykyään valtaosa aineistosta tulee sähköisessä muodossa.

Kluen pitää nyt julkaistua tutkimusta näytteenä kansalaistieteen voimasta.

– Kannustan kaikkia osallistumaan. Kaipaamme uusia harrastajia, ja moniin seurantoihin voi liittyä mukaan melko pienelläkin asiantuntemuksella. Esimerkiksi pihoilla pöntöissä pesivät tiaiset tai kirjosieppo ovat monelle helppoja ja kiinnostavia seurattavia. On palkitsevaa tehdä yhdessä työtä tieteen ja linnuston suojelun hyväksi ja saada siitä tuloksia.

Lähde mukaan: Luomuksen pesäkorttitutkimuksen ohjeet

UUSI BERBERIAPINALAUMA SAI KODIN KORKEASAARESTA

30673727400_0d56799815_z

Kuva: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Korkeasaareen on tullut uusi lauma berberiapinoita. Kuuden apinan lauma on tuotu hollantilaisesta kädellisten pelastuskeskuksesta, jonne apinat ovat päätyneet huonoista oloista kukin tahoiltaan. Toisilleen vieraita yksilöitä on totutettu uudeksi laumaksi, jolle tarjottiin uusi koti Korkeasaaresta. Berberiapina on erittäin uhanalainen laji, joka elää Marokon ja Pohjois-Algerian viileissä vuoristometsissä.

 

Lauman kolme vanhinta apinaa ovat 14-16-vuotiaita. Näistä yksi on lauman johtajauros. Loput lauman yksilöistä ovat alle 4-vuotiaita. Osa apinoista on ollut laittomina lemmikkeinä ahtaissa oloissa, eivätkä ne ole aiemmin eläneet muiden apinoiden kanssa. Laumaan kuuluu myös lakkautetusta yksityisestä eläintarhasta pelastettuja yksilöitä.

 

Apinat ovat saaneet rauhassa tutustua uuteen kotiinsa yleisöltä piilossa. Nyt lauma on päästetty tutkimaan lumista Apinalinnan ulkotarhaa ja sen kiipeilypuita. Joillekin apinoista uudet asiat ovat erityisen jännittäviä, eivätkä ne välttämättä uskaltaudu vielä ulos. Eläintenhoitajat ovat tutustuneet laumaan jo ennen siirtoa Korkeasaareen, jotta he osaavat tulkita yksilöiden käyttäytymistä.

 

Laiton eläinkauppa on suurin uhka luonnonvaraisille berberiapinoille. Myös Korkeasaaren laumassa on poikasina luonnosta pyydystettyjä yksilöitä. Euroopassa takavarikoidaan vuosittain kymmeniä lemmikiksi tuotuja berberiapinoita. Korkeasaari tukee luonnonvaraisten berberiapinoiden suojelua Barbary Macaque Awareness & Conservation -kansalaisjärjestön kautta.

 

Kansainvälinen kädellisten pelastussäätiö AAP ottaa huostaan, ryhmäyttää ja uudelleensijoittaa laittoman eläinkaupan uhreiksi joutuneita apinoita. Säätiön tiloissa elää yli sata berberiapinaa. Korkeasaari otti vastaan AAP:n apinoita ensi kertaa kesäkuussa 2013. Edellisessä Korkeasaaren apinalaumassa oli vain kolme apinaa ja niiden hyvinvoinnin vuoksi ne on siirretty takaisin Hollantiin yhdistettäväksi osaksi suurempaa laumaa. Korkeasaaren berberiapinoita koskevat päätökset tehdään yhteistyössä säätiön asiantuntijoiden kanssa.

 

TALVI TULI KORKEASAAREEN – KARHUT VETÄYTYIVÄT TALVIUNILLEEN

30856599536_e84ff2b48c_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren karhut ovat aloittaneet talviunensa. 15- ja 10-vuotiaat naaraskarhut ovat nuokkuneet uneliaina jo useita viikkoja talvipesänsä luona. Lumi virkisti otsot ajoittain painimaan ja kirmailemaan ulkona. Syysväsymys vei kuitenkin voiton, ulkotarhan luukut jätettiin kiinni runsaan lumisateen vuoksi ja karhujen talvilepo pääsi alkamaan samaan aikaan kuin aiempinakin vuosina.

Karhut ovat valmistautuneet talveen syömällä hyvin ja kerryttämällä turkkinsa alle rasvakerrosta. Viime päivinä ruokahalua ei ole riittänyt enää omenoiden, porkkanoiden tai leivän syöntiin ja ulos jääneiden lihanpalojen kimpussa askaroivat lähinnä talitintit. Vain hunaja ja pähkinät herättivät unisten karhujen huomion.

Talvipesänsä karhut ovat saaneet itse sisustaa puukuivikkeella, kannoilla ja oksilla. Lämpötila pesässä pysyy nollan tienoossa. Talven aikana karhut havahtuvat vaihtamaan asentoa ja saattavat juoda vettä janoonsa. Korkeasaaressa karhut heräävät talviunilta tavallisesti maaliskuun alkupäivinä.

Talvea paossa ovat myös Korkeasaaren riikinkukot. Ne ovat saaneet itse hakeutua lämpimiin sisätiloihinsa, jonne 32 linnusta viimeisetkin pyydystettiin ennen lumentuloa. Borealia-talon rantakäärmeet ja rupikonnat ovat talvihorroksessa. Pesukarhuja, kenguruita, emuja ja kanoja näkyy enää satunnaisesti.

Valtaosa Korkeasaaren ulkotarhojen eläinlajeista on Suomen talven kestäviä. Esimerkiksi kissapedot ovat aasianleijonaa lukuun ottamatta kotoisin kylmiltä seuduilta. Saaren paksuturkkisimpia eläimiä ovat myskihärät, joiden talvikarva voi kasvaa metrin mittaiseksi.

Suomelle uusi lintulaji myös Helsingissä

sieppo-pekka-j-nikander

Helsinki, Seurasaari 2.11.2016, kuva: Pekka J. Nikander

Helsingin Seurasaaressa jo muutaman päivän viipynyttä sieppoa pidetään idänpikkusieppona (Ficedula albicilla). Jos lajimääritys varmistuu, tämä on parin päivän sisällä jo toinen maalle uusi lintulaji.

Idänpikkusieppo muistuttaa suuresti pikkusieppoa, jonka alalajina sitä aikaisemmin pidettiinkin. Höyhenpuvun värityksessä on pieniä eroja, ja lajien kutsuäänet ovat erilaisia. Helsinkiläinen Ville Supponen näki Seurasaaressa piilottelevan siepon jo perjantaina ja uudelleen eilen. Silloin heräsi vahva epäilys, että kyseessä voisi olla idänpikkusieppo. Marraskuussa myös pikkusiepon havaitseminen on hyvin harvinaista.

Tänään Seurasaaressa on käynyt satoja lintuharrastajia, ja linnusta on saatu kuvia ja äänityksiä. Havainnon arvioi lopulta BirdLife Suomen rariteettikomitea, joka tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot. Se arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut Suomeen.

Idänpikkusieppo pesii laajalla alueella Siperiassa Uralin itäpuolella ja talvehtii Kaakkois-Aasiassa. Euroopassa se on vain muutaman kerran havaittu suurharvinaisuus. Ruotsista ja Tanskasta on yksi havainto. Lisäksi laji on havaittu Ranskassa ja neljä kertaa Iso-Britanniassa.

Mikäli eilen Nakkilasta löytynyt preeriakahlaaja sekä Seurasaaren idänpikkusieppo hyväksytään maamme lajilistalle, Suomessa on nyt havaittu 477 luonnonvaraista lintulajia.

KORKEASAARI OSALLISTUU METSÄPEUROJEN LUONTOONPALAUTUKSEEN SUOMESSA

30095664804_5017ac3d8a_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Metsäpeura palautetaan luontoon takaisin alkuperäisille elinalueilleen Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Palautus on keskeisin tavoite seitsemän vuotta kestävässä laajassa metsäpeuran suojeluhankkeessa, jonka kokonaiskustannus on 5,16 miljoonaa euroa. Korkeasaaren eläintarha on yksi Metsähallituksen hallinnoiman EU-Life-hankkeen yhteistyökumppaneista.

 

Korkeasaaresta siirrettiin tällä viikolla ensimmäiset kaksi 1,5-vuotiasta peuraa Ähtärin eläintarhaan, jonne kerätään peuroja Suomen ja Ruotsin tarhoista. Samalla Korkeasaaren laumaan tuotiin uusi lisääntyvä uros Ähtäristä. Kaikki lähivuosina tarhassa syntyneet metsäpeurat on tarkoitus ottaa mukaan luontoonpalautukseen.

 

Peurojen luontoon sopeuttamista varten rakennetaan 15 hehtaarin aitaukset Etelä-Pohjanmaalle Lauhanvuoren kansallispuiston ja Pirkanmaalle Seitsemisen kansallispuiston tuntumaan. Siellä tarhoissa syntyneet peurat saavat lisääntyä keskenään ja luonnosta tuotujen yksilöiden kanssa. Tavoitteena on vapauttaa molemmille alueille 30-50 yksilön metsäpeuralaumat. Myös Ähtärin pientä luonnonvaraista kantaa vahvistetaan hankkeen aikana.

 

Metsäpeuroja elää vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa yhteensä alle 5000 yksilöä. Suomesta laji hävisi sukupuuttoon 1910-luvun lopulla liiallisen pyynnin vuoksi, mutta peuroja palasi itärajan yli Kainuuseen 1950-luvulla. Nykyään metsäpeuroja on Suomessa noin kaksi tuhatta yksilöä Kainuussa ja Suomenselän keskiosissa. Suomenselän kanta on peruja aiemmasta onnistuneesta palautusistutuksesta. Kainuun kanta on jo pitkään taantunut, koska alueen runsas suurpetokanta karsii peuranvasoja. Laji luokitellaan silmälläpidettäväksi.

 

Suomelle uusi lintulaji nähtiin Nakkilassa

800px-uplandsandpiperontariocropped

Preeriakahlaaja (Bartramia longicauda) Kuvattu Ontariossa Kanadassa Kuva: Johnath

Suomen ensimmäinen preeriakahlaaja (Bartramia longicauda) havaittiin tänään Nakkilassa. Ulvilalainen Kari Mäkelä näki retkellään Leistilänjärvellä auton edessä peltotiellä oudonnäköisen kahlaajan. Huomio kiinnittyi pieneen päähän ja isoon silmään. Puhelinkonsultoinnin perusteella Mäkelä päätyi preeriakahlaajaan. Määritykselle saatiin varmistus, kun lisää lintuharrastajia saapui paikalle.

Preeriakahlaaja on pohjoisamerikkalainen kahlaaja, joka satunnaisesti harhautuu syksyisin Länsi-Eurooppaan. Havainnoista valtaosa on tehty Brittein saarilla, missä laji on havaittu noin 50 kertaa. Suomea lähinnä preeriakahlaaja on aikaisemmin havaittu Ruotsissa kaksi, Norjassa kolme ja Tanskassa kaksi kertaa. Lintuharrastajat olivat jo odottaneet lajin ensihavaintoa Suomessa.

Preeriakahlaaja on pieni, suunnilleen suokukkokoiraan kokoinen ruskeankirjava kahlaaja. Se viihtyy avoimilla niityillä, ruohikkokentillä ja pelloilla.

BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot ja arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut. Viime vuoden loppuun mennessä Suomessa oli havaittu hyväksytysti 475 luonnonvaraista lintulajia. Mikäli rariteettikomitea hyväksyy havainnon preeriakahlaajasta, tämä on vuoden ensimmäinen maalle uusi lintulaji.

Ainutlaatuiset kuvat todistavat: naali yritti pesiä Suomessa 20 vuoden tauon jälkeen

naali-2

copyright Metsähallitus / WWF

WWF:n rahoittaman ja Metsähallituksen ylläpitämän riistakameran tallentamat kuvat paljastavat naalin yrittäneen pesiä Suomessa tänä vuonna. Edellinen varma poikuehavainto on vuodelta 1996. Naali on ollut viime vuosikymmeninä satunnainen vieras Suomen pohjoisimpien kuntien, Utsjoen, Inarin ja Enontekiön, tunturialueilla.

Naalia eli napakettua tavataan arktisilla seuduilla kautta pohjoisen pallonpuoliskon. Vaikka koko maailman mittakaavassa naalit eivät ole häviämässä, Pohjoismaista laji on ollut vaarassa kadota. Ilmastonmuutoksen myötä pohjoiseen levittäytynyt kettu on valloittanut naalin pesimäalueita, ja naalin pääravinnon, myyrien ja sopulien, huippuvuodet olivat pitkään harvinaisia.

Toivo naalin paluusta Suomeen kuitenkin elää. WWF:n rahoittaman ja Metsähallituksen ylläpitämän riistakameran tallentamat kuvat paljastavat pesinnän olleen tänä vuonna lähempänä kuin 20 vuoteen.

Riistakamera vietiin maastoon keväällä sen jälkeen, kun Metsähallituksen työntekijä näki naalin livahtavan pesäkoloon. Kameran tallentamat kuvat paljastivat myöhemmin, että samassa pesässä asui myös toinen yksilö.

”Riistakameralle tallentui päivittäin jopa satoja kuvia kahdesta naalista, valkoisesta ja tummasta. Naalit leikkivät ja telmivät yhdessä, ja kaikesta saattoi päätellä pesinnän olevan lähellä. Valitettavasti historiaa ei tehty, sillä toinen yksilö katosi”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen kertoo.

Vaikka pesintä ei toteutunut, toivoon on aihetta.

”Oli jännittävää, että pesällä oli tänä vuonna vilskettä, sillä edes tällaista läheltä piti -tilannetta ei ole ollut todella pitkään aikaan. Havainnot antavat uskoa tulevaan”, Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila sanoo.

WWF kouluttaa vapaaehtoisia tarkistamaan pesiä

Naali voi pesiä lähitulevaisuudessa Suomessa. Ruotsin ja Norjan puolella naalikanta on hieman kasvanut viime vuosina, ja yksilöitä voi vaeltaa ravinnon perässä Suomeen.

”Naalin paluu Suomeen vaatii sopuli- ja myyrähuippuja, joita on viime vuosina taas ollut pitkän tauon jälkeen. Me olemme yrittäneet auttaa rahoittamalla Pohjois-Lappiin vietyjä, Ruotsissa ja Norjassa kehitettyjä naalinruokinta-automaatteja, joihin kettu ei pääse”, WWF:n Tolvanen sanoo.

Vuonna 2017 alkaa Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen Arctic Fox Together -hanke, johon Metsähallitus osallistuu. Hankkeen tarkoituksena on kehittää seurantyötä, parantaa naalin selviytymistä lisäruokinnan ja ketunmetsästyksen avulla sekä tiivistää pohjoismaista yhteistyötä naalin suojelussa.

WWF osallistuu hankkeeseen kouluttamalla Metsähallituksen avuksi vapaaehtoisia koluamaan mahdollisia pesäpaikkoja.

”Naalilla on tapana suosia pesinnässään esi-isiensä kaivamia vanhoja luolastoja, jotka säilyvät asumattominakin vuosikymmeniä maastossa tunnistettavina. Niitä on löydetty Suomesta satoja, eikä kaikkia ehditä vuosittain tarkistaa. Kouluttamamme vapaaehtoiset voivat auttaa Metsähallitusta pesien tarkistamisessa”, Tolvanen sanoo.

Tarhaleijonien trofeiden tuonti myös Suomeen kiellettävä

male-lion-112940815797in

Yhdysvallat kielsi tarhattujen leijonien metsästysmuistojen maahantuonnin 20.10.2016 alkaen. Päätös on jatkoa viime joulukuussa asetetuille luonnonvaraisia leijonia suojeleville tuontirajoituksille. Metsästysmuistojen maahantuontia ovat aiemmin rajoittaneet jo Australia, Ranska ja Hollanti. Myös Suomen tulisi liittyä trofeiden tuonnin kieltävien maiden joukkoon.
Yhdysvaltojen päätös on tärkeä, sillä suurin osa metsästysmatkailijoista tulee juuri Yhdysvalloista. Eurooppa on tilastoissa heti toisena. Suomesta tehdään vuosittain noin 100 metsästysmatkaa ulkomaille, myös Etelä-Afrikkaan, jossa metsästys kohdistuu käytännössä aina aidatulla alueella vankeudessa metsästettäviksi kasvatettuihin eläimiin. Näitä ovat esimerkiksi kissapedot ja antiloopit.
”Isojen kissapetojen kohtalo on monien muiden lajien ohella tällä hetkellä maailmanlaajuisesti vaakalaudalla. Laillinen ja laiton metsästys verottavat luonnonvaraisia kantoja, samalla kun niiden elinalueet pirstoutuvat. Laillinenkin trofeemetsästys kohdistuu koko ajan lajeihin, jotka ovat vaarantuneita ja uhanalaisia. Toiminnan hetki on nyt. Kymmenen vuoden päästä kukaan ei voi sanoa, ettemme tienneet”, sanoo Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius.
Salametsästys on järjestäytynyttä rikollisuutta
Päätös metsästysmuistojen tuontikiellosta terästää Yhdysvaltojen suhtautumista trofeemetsästykseen tilanteessa, joka on katastrofaalinen. Metsästysmatkailun ja laillisen villieläinkaupan suojissa rehottaa laaja eläinten salametsästys. Eri tutkijatahot ovat arvioineet, että esimerkiksi elefantit ja leijonat tulevat häviämään luonnosta kymmenessä vuodessa.
Villieläinten ja eläinten osien kauppaa sääntelevän CITES:n pääsihteeri John Scanlonin mukaan kyse on kansainvälisestä, järjestäytyneestä rikollisuudesta. Sitä on enää mahdotonta torjua yksin ympäristöjärjestöjen keinoin.
Lokakuussa voimaan astuneen päätöksen mukaan Yhdysvallat arvioi metsästysmatkailun kohdemaiden suojeluhallintoa ja -käytäntöjä Etelä-Afrikan lisäksi useissa muissakin maissa. Se ei salli enää trofeiden tuontia ilman, että metsästys on tapahtunut todistetusti kestävällä ja suojelua tukevalla tavalla.
”Mikäli trofeiden sekä uhanalaiseksi ja vaarantuneiksi luokiteltujen eläinten ja niiden ruumiinosien kauppa halutaan saada loppumaan, on Euroopassakin trofeiden tuontikiellon lisäksi sitouduttava tukemaan lajien suojelua paikallisella tasolla. Pontevampi suojelun tukeminen olisi luontevaa myös EU:ssa. Tuontikielto on kuitenkin saatava voimaan välittömästi”, Trofeeton EU -työryhmän puheenjohtaja Heini Kaasalainen sanoo.
Trofeeton EU on Luonto-Liiton, Animalian ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton vuonna 2014 perustama työryhmä. Trofeeton EU -ryhmän tavoitteena on yhdessä kansainvälisten organisaatioiden kanssa saada EU-alueelle trofeiden tuontikielto.

 

www.trophyfree.eu

Lumileopardeja onnistuttiin pannoittamaan Bhutanissa ensimmäistä kertaa

2_pannoitettu_lumileopardi_bhutanissa_c_dofps_wwf-bhutan

DoFPS / WWF-Bhutan

Kaksi erittäin uhanalaista lumileopardia on saatu pannoitettua Bhutanissa Jigme Dorjin kansallispuistossa. Syyskuussa tänä vuonna tapahtunut pannoitus on Bhutanissa ensimmäinen laatuaan. Lumileopardit varustettiin radiolähettimillä ja päästettiin takaisin luontoon.

Kansallispuiston 12-henkinen pannoitusryhmä alkoi jäljittää lumileopardeja tämän vuoden toukokuussa.  Kuukausia kestäneen jäljityksen jälkeen lumileopardit pannoitettiin Shasilassa, noin 4 000 metrin korkeudessa. Molemmat lumileopardit ovat naaraita, toinen aikuinen ja toinen nuori aikuinen. Lumileopardit painavat 57 kiloa ja 37 kiloa.

Pannoitus tehtiin WWF Bhutanin ja WWF Suomen tuella. GPS-teknologian avulla erittäin uhanalaisista lumileopardeista saadaan lisää tietoa niiden suojelutoimien tueksi. Kerätyn seurantatiedon avulla voidaan tehdä päätelmiä esimerkiksi lumileopardien liikkumisesta ja ruokailutottumuksista, käyttäytymisestä ja ekologiasta.

Onnistuneesta pannoituksesta voi kiittää myös paikallisia asukkaita, joiden avulla pystyttiin löytämään pannoitukseen sopivin paikka.

”Pannoituksen avulla kerätyn tiedon avulla saadaan tietoa eläimen käyttäytymisestä ja siitä, miten ympäristön muutokset, kuten ilmastonmuutos, vaikuttavat siihen”, sanoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen.

Bhutan julkaisi kansainvälisenä lumileopardipäivänä 23.10. myös kansallisen lumileopardilaskentansa tulokset. Laskennan perusteella Bhutanissa vaeltaa 96 lumileopardia. Muun muassa riistakameroiden ja lumileopardien saalishavaintojen perusteella tehdyn laskelman mukaan lumileopardeja esiintyy kautta Bhutanin alueella, joka ulottuu 3 920 metrin korkeudesta 6 930 metrin korkeuteen.

Aiemmin tehdyn, epävarman arvion mukaan lumileopardeja olisi elänyt Bhutanissa 100–200 yksilöä.