Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

:KATSO VIDEO: KORKEASAAREN MANGUSTILAUMAN ALFAUROS TULI ISÄKSI ENSISILMÄYKSELLÄ

25015356731_79f201fd5f_z

Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren pikkumangustilauma on uudistunut. Lauma sai uuden nuoren uroksen Nürnbergin eläintarhasta. Kolme naarasmangustia otti tulokkaan touhukkaasti vastaan. Uusi alfauros kiersi uutta reviiriään haistellen ja naaraat seurasivat urosta vähintään yhtä uteliaina. Vain muutaman tunnin kuluttua yksi naaraista synnytti poikaset pesäkäytävään, joten alle 2-vuotias uros pääsi heti isän rooliin pesän vartiointitehtäviin. Poikasten isä on joku edellisen lauman uroksista. Emoksi tullut naaras ottaa alfanaaraan paikan uudessa laumassa.

 

Pikkumangustien lauma on perhekunta, jota lisääntyvä alfapari johtaa. Korkeasaaren edelliset iäkkäät alfauros ja -naaras lopetettiin vanhuudenvaivojen vuoksi. Pariskunnan jälkikasvusta nuoret urokset siirrettiin takatiloihin odottamaan matkaa ranskalaiseen eläintarhaan ja kolme naarasta jäi tarhaan vartomaan uutta sulhoa.

25082309226_7ecac74036_z

Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

 

Nyt Korkeasaaren mangustien perhe-elämä on taas uomissaan. Eläintenhoitajat ovat nähneet poikasia vain vilaukselta, kun aikuiset mangustit ovat kantaneet niitä suussaan. Africasia-talossa odotellaan, että poikaset ryömisivät pesästä näkyville, jolloin niiden lukumäärä saataisiin myös selville. Mangustien puuhia voi seurata suorana ja 24 tunnin tallenteena myös Korkeasaaren verkkosivujen mangustikamerasta.

 

Pikkumangustit elävät Saharan eteläpuolisen Afrikan kuivilla savanneilla ja puoliaavikoilla. Luonnossa suuri osa mangustilauman jälkeläisistä pysyy laumassa lisääntyvän parin apuna kunnes alfanaaras menehtyy. Lauman hajottua uusi lauma muodostuu saman perheen tiineenä olevan naaraan ympärille tai toisten mangustien kanssa.

 

SEA LIFEn Saksiniekat-näyttely on rapujen puuhamaa!

e8f5f731-44a3-4261-834f-8c85eb468c16-main_image

Erakkoravun viidakkoseikkailu

Uusi Saksiniekat-näyttely rapuineen täydentää SEA LIFEn muuta merenalaista elämää 10.2. alkaen aina vuoden loppuun saakka.  Monipuolisen näyttelyn päätähtenä ihastuttaa maailman suurin äyriäinen, jättiläistaskurapu, seuranaan muut pienemmät mutta sitäkin persoonallisemmat rapulajit. Ujoille erakkoravuille Merimaailman akvaristit ovat rakentaneet mieluisia kätköpaikkoja sisältävän puuhamaan köysiratoineen ja tikkaineen.

Rapumaailman kirjoon voi tutustua näyttelyssä, johon kuuluu maailman suurin äyriäinen, lähes nelimetriseksi kasvava jättiläistaskurapu, eläintenhoitajille manikyyreja antava puhdistajarapukatras, eläinkunnan kehittyneimmät silmät omaava sirkkaäyriäinen, huimaa tahtia ilman uroksiakin lisääntyvä marmorirapu sekä ujot, helposti kotilokuoreensa vetäytyvät erakkoravut.

”Äyriäiset muodostavat kirjavan ja moninaisen, pääosin vesielämään sopeutuneen eläinryhmän, johon lukeutuu niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään hyvinkin erilaisia saksiniekkoja. Ne ovat laajemmalle levittäytyneet ja niiden merkitys vesiekosysteemeille on suurempi kuin useimmat meistä arvaavat.  Uudessa näyttelyssä näiden kiehtovien otusten puuhastelua voi seurata ja elämää opiskella aivan lähietäisyydeltä”, valottaa SEA LIFEn intendentti Markus Dernjatin.

8bfb8db6-1eb5-4842-98c3-96ce4f1f9913

Erakkorapujen viidakkoseikkailu

Saksiniekat-näyttelyn lanseeraustilaisuudessa yleisön suosikiksi nousivat hieman yllättäenkin ujot ja piileskelevät erakkoravut, joiden poikkeuksellinen kotiterraario herätti suurta mielenkiintoa.

”Laji on meille entuudestaan tuttu, ja tiesimme sen erittäin taitavaksi kiipeilijäksi. Akvaristitiimi innostuikin somistamaan erakkoraputerraariosta todellisen viidakkoseikkailupuiston, käyttäen hyväksi jyrsijöille ja papukaijoille suunniteltuja somisteita, kuten köysiratoja, riippusiltoja ja roikkuvia majoja. Erakkoravut näyttävät arvostavan uutta ympäristöään virikkeineen ja haasteineen”, kertoo SEA LIFEn kuraattori Emilia Friman, jolla oli päävastuu erakkorapujen ”viihdekeskuksen” suunnittelusta.

Katso videokuvaa erakkorapujen kotiterraariosta: https://youtu.be/w7D7zyJNvfw

Saksiniekat-näyttely avautuu yleisölle keskiviikkona 10.2.2016 ja se on avoinna vuoden loppuun saakka SEA LIFE merimaailmassa, joka sijaitsee Linnanmäen vieressä osoitteessa Tivolitie 10, Helsinki.

:KATSO VIDEO: KORKEASAAREN KARHUT HERÄSIVÄT TALVIUNILTA KUUKAUDEN ETUAJASSA

24462398199_8683a2594b_z

Kuva: Mari Lehmonen (2016) Helsinki Zoo archives

Korkeasaaren karhut ovat heränneet talviuniltaan. 15- ja 10-vuotiaat naaraskarhut ovat kuukauden etuajassa tavallisesta heräämisajastaan, maaliskuun alusta. Unilleen ne menivät marraskuun ensimmäisen viikon jälkeen kuten aiempinakin vuosina.

Karhut ilmoittivat haluavansa ulos kolistelemalla ulkotarhan luukkua. Luukun auettua karhuista nuorempi nuuhki hetken ja lähti sitten kirmaamaan ympäri lumista tarhaa. Toinen karhu kääntyi ovelta takaisin talvipesään. Nuoremman karhun lumileikit houkuttelivat emonkin ulos ja reippaassa karhunpainissa lumi pöllysi.

Eläintenhoitajat uskovat, että karhuilla ei riitä vielä energiaa ulkoilla koko päivää, vaan ne vetäytyvät todennäköisesti iltapäivisin torkkumaan talvipesäänsä, joka pidetään niille avoinna. Takaisin talviunille ne tuskin enää menevät.

Syytä karhujen aikaiseen heräämiseen ei tiedetä. Edellistalvena karhut nukkuivat myös tavallista levottomammin ja sen uskottiin johtuneen leudosta säästä. Tuolloin karhut heräilivät tammikuussa syömään, mutta jatkoivat uniaan helmikuun loppupuolelle.

Talviuni on pohjoisten karhujen tapa selvitä säästöliekillä pitkästä lumisesta talvesta, kun ravintoa ei luonnossa ole riittävästi tarjolla. Eteläisillä seuduilla, jossa talvet ovat lumettomia, karhut eivät nuku talviunta.

 

Pihabongauksessa ennätysvähän lintuja

Koiras varpunen (Passer domesticus) Kuvaaja: Reijo Lähteenmäki  The male House Sparrow (Passer domesticus).

Koiras varpunen (Passer domesticus)
Kuvaaja: Reijo Lähteenmäki
The male House Sparrow (Passer domesticus).

BirdLife Suomi järjesti viime viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman jo 11. kerran. Lintuja havaittiin selvästi vähemmän kuin edellisinä vuosina. Niukkuutta selittävät edelliskesän heikko pesimätulos, pihlajanmarjojen vähyys sekä viikonlopun leuto sää.

Alustavien tulosten mukaan Pihabongauksen runsaimmat lajit olivat talitiainen, keltasirkku ja sinitiainen. Yleisimmät eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat puolestaan talitiainen, sinitiainen ja harakka.

Pihabongauksen positiivinen yllättäjä oli valkoselkätikka. Niitä havaittiin alustavissa tuloksissa noin 60 paikalla, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Valkoselkätikan runsaus on seurausta viime syksyä poikkeuksellisen kovasta vaelluksesta. Venäläistä alkuperää olleista tikoista osa näyttää ilahduttavasti jääneen Suomeen täydentämään omaa kantaamme.

Varpusia nähtiin vähemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. Varpunen luokitellaankin tuoreessa uhanalaistarkastelussa vaarantuneeksi. Myös muut vaarantuneeksi luokitellut pihalinnut – viherpeippo, hömötiainen, töyhtötiainen ja punatulkku – vähenivät lähelle uusia pohjalukemia.

Tavallista vähemmän nähtiin myös tilhiä, räkättirastaita ja muita marjalintuja, joita viime talvena oli ennätyksellisen paljon. Hyvin vähän havaittiin myös käpylintuja.

Alustavat tulokset perustuvat noin 8 000 pihan havaintoihin. Kaikkiaan tämän vuoden Pihabongauksessa on toistaiseksi ilmoitettu havaintoja 91 lintulajista ja noin 300 000 lintuyksilöstä. Viikonlopun harvinaisin lintu oli Helsingissä koko talven viipynyt valkopäätiainen.

Havaintoja voi ilmoittaa vielä perjantaihin 5.2. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi. Tuloksia päivitetään jatkuvasti BirdLifen verkkosivuille, ja lopulliset yhteenvedot julkaistaan helmikuun lopulla.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa. Samalla välitetään tietoa lintujen suojelusta ja kerätään tietoa maamme talvilinnuston muutoksista.

Pihabongaus kartuttaa tietoa talvilinnuista

urpiainen1-Ari-Nordstrom

Urpiainen Kuvaaja: Ari Nordström

Ensi viikonloppuna 30.–31.1. tarkkaillaan talvilintuja, kun lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi järjestää jokatalvisen valtakunnallisen Pihabongaus-tapahtuman.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla sopivalla paikalla joko lauantaina tai sunnuntaina. Havainnot ilmoitetaan BirdLife Suomelle.

Osallistuakseen Pihabongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu. Tapahtuman päätarkoituksena on kannustaa ihmisiä tarkkailemaan kotipihan lintuja. Samalla kerätään tietoa maamme talvisesta linnustosta sekä välitetään tietoa lintujen suojelusta ja talviruokinnasta.

”Jo 11. kertaa järjestettävän Pihabongauksen tuloksissa näkyy selvästi esimerkiksi varpusen ja hömötiaisen väheneminen. Nyt molemmat lajit luokitellaan uhanalaiseksi”, kertoo BirdLifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.

Tänä talvena seurataan myös, miten viime vuoden kylmä kesä ja vasta äsken päättynyt kova pakkasjakso ovat vaikuttaneet talvilintuihimme.

Viime talvena Pihabongaukseen osallistui 23 000 ihmistä lähes 15 000 pihalla, ja havaintoja ilmoitettiin yhteensä noin 800 000 lintuyksilöstä. Tapahtuman suojelijana on tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.
OSALLISTUMISOHJEET

Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa. Osallistuakseen ei tarvitse olla lintuharrastaja. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua.

 

  • Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko lauantaina 30. tai sunnuntaina 31. tammikuuta.
  • Tunnista havaitsemasi lintulajit.
  • Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
  • Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 5.2. joko osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.

 

Jos kotipihan linnut eivät ole vielä tuttuja, löydät tavallisimmat talvilintumme esittelevän videon sekä kuvia ja lyhyet lajiesittelyt osoitteesta www.pihabongaus.fi.

Osallistuneiden kesken arvotaan kiikareita, cd-levyjä ja muita palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan tuloksia jo tapahtuman aikana, alustavan yhteenvedon 1.2. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.

Tapahtuman yritysyhteistyökumppaneina ovat Eläinruokatehdas Lemmikki Oy ja Suomen Lintuvaruste Oy.

 

 

Vuoden Lepakko 2016 on Isolepakko

isolepakko

Vuoden Lepakko 2016: Isolepakko (Nyctalus noctula). © Kati Suominen

BatLife Europe yhteistyökumppaneineen on valinnut ‘Vuoden Lepakko 2016’ –äänestyksessä isolepakon (Nyctalus noctula) vuoden 2016 lepakkolajiksi. Isolepakkoa tuodaan tunnetuksi ja sen suojeluun liittyviä kysymyksiä nostetaan esiin yli 30 Euroopan maassa kuluvan vuoden aikana.

Isolepakon levinneisyys kattaa suuren osan Eurooppaa. Lajin lisääntymisalueet sijaitsevat pääasiassa koillisessa, mutta se talvehtii Euroopan etelä- ja lounaisosissa. Isolepakko on tyypillisesti metsälaji, mutta sitä tavataan myös muissa ympäristöissä, jopa kaupungeissa, jos vanhoja puita on tarjolla piilopaikoiksi. Päivät isolepakko viettää tavallisesti puun koloissa, Etelä-Euroopassa myös luolissa, mutta nykyään sitä voidaan tavata jopa kaupunkien keskustojen rakennuksista!

Isolepakko on voimakas lentäjä (jopa yli 50km/h). Se saalistaa suuria hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia, korkealla (jopa kilometrin korkeudella) avoimilla paikoilla sekä latvuston tai veden yllä. Keväisin ja syksyisin sen voi nähdä saalistamassa myös päiväsaikaan. Isolepakkoa tavataan Suomessa vuosittain, mutta lisääntymisyhdyskuntaa ei ole toistaiseksi löydetty. Todennäköisimmin tämän suurikokoisen lajin tapaa maamme eteläosista.

Dr. Jasja Dekker, BatLife Europen puuhenjohtaja: “BatLife Europen yhteistyökumppanit ovat valinneet isolepakon “Vuoden Lepakoksi 2016”, sillä tämä mielenkiintoinen laji on pitkänmatkan muuttaja. Näin ollen se on täydellinen esimerkki siitä, kuinka herkkien lajien suojelemiseksi on nähtävä yli rajojen ja tehtävä kansainvälistä yhteistyötä. Tämä on juuri se syy, miksi BatLife Europe on perustettu: auttamaan lepakkolajeja antamalla kansalaisjärjestöille mahdollisuus tehdä yhteistyötä ja oppimalla toisiltaan. Tämän lajin kohdalla on myös tärkeää tarkastella kuinka talousmetsiä voidaan hoitaa parhaiten, sekä miten voidaan vähentää tuulivoimaloiden aiheuttamia haittoja.

Muuttokäyttäytymisen vuoksi yleisiä, määrättyihin paikallispopulaatioihin perustuvia suojelutoimenpiteitä ja seurantaa on vaikea aloittaa,” kertoo Miisa Virta, Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suojeluvastaava. ”Laji vaatiikin tarkkaa seurantaa koko levinneisyysalueellaan sekä rajat ylittäviä suojelutoimenpiteitä. Batlife Europe on mukana jakamassa tietoa sekä helpottamassa kansainvälistä kommunikaatiota lepakoiden suojelemiseksi.

  • Batlife Europe on kansainvälinen, lepakoiden kansallisten suojelujärjestöjen kumppanuusjärjestö joka on sitoutunut tuomaan esiin lepakoiden sekä niiden elinympäristöjen suojelua kokoEuroopassa.http://www.batlife-europe.info

Kala kasvatti itselleen uuden jalan – SEA LIFEn keuhkokala on yllätyksiä täynnä!

0e343f22-6ff6-41dd-a509-638d4ef5ae43-main_image

Merimaailma SEA LIFEn keuhkokala ”Eemu”

Merimaailma SEA LIFEn keuhkokala ”Eemu” on yllättänyt eläintenhoitajat jo kahdesti viime aikoina. Ensimmäinen yllätys koettiin, kun verkkaista elämää viettävän kalan nähtiin syövän ensimmäistä kertaa, yli vuosi Helsinkiin saapumisen jälkeen. Toinen yllätys olikin Eemun tyngän takaraajan uudelleenkasvu.

”Keuhkokalojen kohdalla voidaan hyvällä omallatunnolla puhua jalan varhaismuodosta, koska niiden evät ovat muuttuneet pitkiksi raajamaisiksi ulokkeiksi. Ne toimivat sekä herkkinä aistineliminä että maalla ryömimisen apuna. Muinaisten keuhkokalojen kehityslinja johtikin ensimmäisiin vedestä maalle siirtyneisiin selkärankaisiin eläimiin, ja siten lopulta ihmiseen saakka,” toteaa SEA LIFEn intendentti Markus Dernjatin.

Keuhkokalat ovat tunnettuja kyvystään selvitä kuivuvien jokien pohjamudissa ja horrostaa jopa vuosia ympärilleen erittämänsä limakapselin sisällä. Niiden uimarakko on kehittynyt keuhkomaiseksi hengityselimeksi, jonka turvin kala kykenee selviytymään kuivuvissa, vähähappisissa vesistöissä.

Liskomainen kävelytyyli ja uusiutuvat evät

Raajamaiset evät ovat keuhkokalalle elintärkeät. Kalan liskomaisesta ”kävelytyylistä” ja evien uusiutumiskyvystä eli regeneraatiosta on tehty lukuisia tutkimuksia. Regeneraatio ei ole eläinkunnassa täysin ainutlaatuinen prosessi, mutta rajoittuu lähinnä evolutiivisesti varhaisempiin selkärankaismuotoihin, kuten kaloihin ja sammakkoeläimiin. Matelijoilla regeneraatio on harvinaisempaa, mutta sisiliskon kyky kasvattaa uusi häntä on varmasti kaikille tuttu ilmiö.

”Yksi Eemun raajoista oli tynkä. Osasimme odottaa jonkinlaista palautumista, mutta prosessin nopeus oli hämmästyttävä. Raaja palautui muutamassa kuukaudessa. Lisäksi Eemun viimeaikainen aktiivisuus on ollut ilahduttavaa: Ruuan haistaessaan se lähtee lähes poikkeuksetta liikkeelle aiemman unenomaisen tilan sijaan. Vaikka emme nähneet sen syövän yli vuoteen, kala ei laihtunut ja näytti terveeltä koko ajan,” toteaa Markus Dernjatin.

Eemu on osoittautunut melkoiseksi kulinaristiksi, sillä lukuisista vaihtoehdoista huolimatta se kelpuuttaa ruokalistalleen ainoastaan valkokatkaravut.

 

Keuhkokalan ja muita evoluution erikoisuuksia näet SEA LIFEn Superselviytyjät-näyttelyssä.

Helmikuun 10.päivä SEA LIFEssa avautuu erilaisia rapuja esittelevä Saksiniekat-näyttely!

Uhanalaisten lintulajien määrä on lisääntynyt

Punasotkaweb 556

Voimakkaasti taantunut punasotka on kärsinyt rehevien vesistöjen pohjaeläinravinnon vähenemisestä. Punasotkan uhanalaisuusluokka laski vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi. Kuva Antti Below.

Uhanalaisten lintujen määrä kasvoi edellisestä arvioinnissa peräti 28 lajilla ja punaisen listan 21 lajilla. Erityisen paljon lisääntyi vesien ja kosteikkojen lajien uhanalaisuus, johon syinä ovat vesistöjen liiallinen rehevöityminen ja muutokset lintujen muutonaikaisilla ja talvisilla levähdysalueilla.

Vuonna 2015 arvioiduista 245 lintulajista 87 (36 % arvioiduista) on uhanalaisia, 23 (9 %) silmälläpidettäviä ja 135 (55 %) elinvoimaisia. Uhanalaisista lajeista on 13 (5 %) äärimmäisen ja 36 (16 %) erittäin uhanalaisia sekä 38 (16 %) vaarantuneita. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit muodostavat yhdessä punaisen listan, jolla on siis 110 lajia (45 % arvioiduista). Uhanalaisten lintujen määrä kasvoi edellisestä arvioinnissa peräti 28 lajilla ja punaisen listan 21 lajilla..

Sorsa-, päiväpeto- ja kahlaajalinnuilla menee huonommin

Uhanalaisuus jakautuu lintulahkojen kesken epätasaisesti. Erityisesti sorsalinnuissa, päiväpetolinnuissa ja kahlaajalinnuissa on uhanalaisia ja punaisen listan lajeja enemmän kuin koko lajistossa keskimäärin, kun taas pöllölinnuissa ja varpuslinnuissa osuudet ovat pienempiä.

Pääelinympäristötyypeittäin tarkasteltuna rantojen, avotunturin, Itämeren ja sisävesien linnustossa on enemmän uhanalaisia lajeja kuin koko lajistossa. Soiden linnustossa punaisen listan lajeja on enemmän, mutta uhanalaisten osuus on koko lajistoa vastaava. Metsien lajistossa uhanalaisten ja punaisen listan lajien osuudet olivat selvästi pienemmät kuin koko lajistossa.

Uhanalaisuutta aiheuttavista tekijöistä elinympäristön muutokset niin pesimäalueilla kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla ovat tärkeimpiä. Myös pyynti ja metsästys ovat tärkeitä uhanalaisuutta aiheuttavia tekijöitä, mutta ei niinkään Suomessa kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla.

Vesien ja kosteikkojen lajien uhanalaisuus lisääntyi erityisen paljon verrattuna vuosien 2000 ja 2010 arviointeihin. Lajien uhanalaistuminen johtuu pääasiallisesti pesimäympäristöjen heikentymisestä. Sisävesillä ja rehevillä merenlahdilla on erittäin merkittäväksi uhanalaisuutta aiheuttavaksi tekijäksi osoittautunut liiallinen rehevöityminen. Tämä on johtanut vesilintujen ravinnon vähenemiseen veden samenemisen sekä runsastuneiden särkikalakantojen aiheuttaman ravintokilpailun takia.

Kotkat, muuttohaukka ja valkoselkätikka ovat hyötyneet suojelusta

Suomessa aktiivisesta suojelutyöstä ovat hyötyneet etenkin uhanalaiset merikotka, maakotka, muuttohaukka ja valkoselkätikka. Ne ovat kaikki viime aikoina runsastuneita lajeja. Myös äärimmäisen uhanalaisen etelänsuosirrin taantuminen näyttää pysähtyneen aktiivisten suojelutoimien ansiosta. Kiljuhanhen kansalliset ja kansainväliset suojelutoimet alkavat myös tuottaa tulosta.

Arviointi tehtiin myös kahden Itämerellä talvehtivan lajin talvikannoille, allille (elinvoimainen) ja allihaahkalle (äärimmäisen uhanalainen). Muiden itämerellä talvehtivien lajien talvikannat ovat kasvussa, eikä muuta arviointia tehty niiden osalta. Arvioinnin yhteydessä päivitettiin alueellinen uhanalaisuustarkastelu, joka tehtiin nyt (samoin kuin aiemminkin) metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin.

Uhanalaisuuden kriteerit

Suomen lintujen uhanalaisuustarkastelu tehtiin vuonna 2015 samoilla Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereillä kuin vuosien 2010 ja 2000 tarkastelut. Tarkasteltavina oli 248 lajia, joista uhanalaisuusarvio tehtiin 244 lajille. Suosirrin kaksi alalajia tarkasteltiin erikseen, joten tarkasteltavia taksoneita oli 249. Suosirrin alalajit rinnastettiin lajeihin tarkastelussa.

Uhanalaisuus tarkoittaa riskiä hävitä lajistosta tulevaisuudessa. Häviämisriskin arviointi perustuu kannan havaittuun vähenemiseen kolmen sukupolven keston mittaisella ajalla (vaihtelee lajista toiseen noin 10–52 vuotta) ja/tai hyvin pieneen populaatiokokoon. Häviämisriskiä voidaan torjua tunnistamalla uhanalaisuuden syyt ja toimimalla niiden poistamiseksi. Laji on sitä uhanalaisempi, kuta voimakkaammin sen kanta on vähentynyt tai kuta pienempi sen kanta on. Silmälläpidettävät lajit eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ne voivat ajautua uhanalaisiksi, jos myös niiden hyväksi ei toimita.

Uhanalaisten nisäkäslajien määrä on vähentynyt

2016-01-15 11_49_57-Suomen_nisakkaiden_uhanalaisuus_2015.pdf - Nitro Reader 3

Uhanalaisten nisäkäslajien määrä väheni edellisestä tarkastelusta neljällä. Yhdenkään lajin luokka ei muuttunut uhanalaisemmaksi. Uhanalaisesta silmälläpidettäväksi muuttuivat euroopanmajava, karhu, ilves ja liito-orava. Punaiselta listalta poistuivat aiemmin silmälläpidettäviksi luokittelut metsäjänis ja saukko.

Vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnissa tarkasteltiin 75 Suomessa esiintyvää lajia tai alalajia. Luokka säilyi ennallaan 51 arvioidulla lajilla. Kahdeksan lajin luokka muuttui vähemmän uhanalaiseksi, mutta yhdenkään lajin luokka ei muuttunut uhanalaisemmaksi. Arviointiin soveltumattomia lajeja oli kuusitoista (vieraslajit, satunnaisesti esiintyvät). Norpan kaksi alalajia (itämeren- ja saimaannorpan) sekä peuran kaksi alalajia (tunturi- ja metsäpeura) tarkasteltiin erikseen.

Metsästys, ilmastonmuutos ja satunnaistekijät uhkina

Uhanalaisia lajeja ovat naali (äärimmäisen uhanalainen), saimaannorppa, ahma, susi ja ripsisiippa (erittäin uhanalainen) sekä pikkulepakko ja hilleri (vaarantunut). Silmälläpidettäviä lajeja ovat liito-orava, euroopanmajava, kenttämyyrä, karhu, ilves, itämerennorppa ja metsäpeura. Punaiselta listalta poistuivat elinvoimaisiksi luokitellut lajit metsäjänis ja saukko.

Yleisimmät nisäkkäiden uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat laillinen ja laiton metsästys, sivusaaliskuolleisuus sekä satunnaistekijät, jotka liittyvät pieniin populaatioihin. Ilmastonmuutos vaikuttaa naalin, metsäjäniksen sekä itämeren- ja saimaannorppien menestymiseen.

Metsien käytön ja metsärakenteen muutoksen katsotaan olevan vain kahden lajin, liito-oravan ja metsäpeuran uhkatekijänä. Häirintä, kilpailu, risteytyminen, geneettiset ongelmat, saalistus ja kemikalisoituminen ovat muita yksittäisiä nisäkäslajien uhkatekijöitä.

Rauhoitus sekä suojelu- ja hoitosuunnitelmat ovat kasvattaneet nisäkäskantoja

Suojelukeinoista rauhoitus on nisäkkäille merkittävin ja lajistollisesti kattavin. Kaikki muut lajit paitsi metsästyslaissa riistalajiksi tai rauhoittamattomaksi lajiksi mainitut ovat rauhoitettuja. Riistalajien rauhoituksista säädetään metsästyslailla. Rauhoituksen vaikutuksesta hyvä esimerkki on vuonna 1974 rauhoitettu saukko. Metsästyksen loppuminen yhdessä vesistöjen puhdistumisen kanssa lienee pääsyy lajin runsastumiselle.

Useille lajeille on tehty suojelu- ja hoitosuunnitelmia. Ne ovat tarpeellisia silloin kun lajin suojelu- ja hoitotoimien toteutukseen osallistuu useita toimijoita tai toimet vaikuttavat esim. ihmisten elinkeino- ja vapaa-ajantoimintaan. Hoitosuunnitelmissa huomioidaan nykyisin myös sosioekonomiset tekijät. Suunnitelmia ja ohjelmia on tehty tai päivitetty viime vuosina kaikille suurpedoille, metsäpeuralle, merihylkeille, majavalajeille, saimaannorpalle ja pyöriäiselle.

Uhanalaisuuden kriteerit

Suomen nisäkkäiden uhanalaisuusarviointi tehtiin vuonna 2015 Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteerien ja luokituksen mukaan samoin kuin vuosien 2010 ja 2000 arvioinnit. Arvioinnin toteutti ympäristöministeriön pyynnöstä Suomen Nisäkästieteellisen seuran kokoama työryhmä. Työtä ohjasi ja sen hyväksyi Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä.

Uhanalaisuus tarkoittaa lajin häviämisriskiä tulevaisuudessa. Häviämisriskiä tarkasteltiin nisäkkäillä neljän kriteerin perusteella: populaation pieneneminen, pieni maantieteellinen alue, pieni ja jatkuvasti taantuva populaatio, tai hyvin pieni tai rajoittunut populaatio. Uhanalaisuus johtuu nisäkäslajeilla yleisimmin siitä, että lajilla on hyvin pieni tai rajoittunut populaatio.
Häviämisriskiä voidaan torjua tunnistamalla uhanalaisuuden syyt ja toimimalla niiden poistamiseksi. Punaisella listalla olevat silmälläpidettävät lajit eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ne voivat ajautua uhanalaisiksi, jos niiden hyväksi ei toimita.

Pihabongauksessa kerätään taas tietoja talvilinnuista

mustarastas-ari-nordstrom

Mustarastas Kuvaaja: Ari Nordström

BirdLife Suomi järjestää 30.–31.1. perinteisen Pihabongaus-tapahtuman. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla ja havainnot ilmoitetaan BirdLifelle.

Pihabongaus on Suomen suurin lintutapahtuma. Se on järjestetty tammikuun viimeisenä viikonloppuna vuodesta 2006 lähtien. Viime vuoden Pihabongauksessa 23 000 ihmistä tarkkaili lintuja lähes 15 000 pihalla ympäri maan. Kaikkiaan havaittiin yli 100 lintulajia ja noin 800 000 lintuyksilöä.

Osallistuakseen Pihabongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu. Tavoitteena on ennen kaikkea innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Tapahtuman suojelijana on tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.

Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista. Viime vuonna etenkin pihlajanmarjoja syövät linnut olivat tavattoman runsaita. Tänä vuonna marjalinnut ovat kateissa ja ruokintapaikoilla jännitetään, miten viime kesän huonosti menneet pesinnät ja vuodenvaihteessa alkanut kova pakkasjakso näkyvät lintujen määrissä.

Tapahtumaviikonloppuna tehdyt havainnot voi ilmoittaa osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan tuloksia jo tapahtuman aikana, alustavan yhteenvedon 1.2. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.

 

OSALLISTUMISOHJEET LYHYESTI

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!

Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua.

 

  • Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko lauantaina 30. tai sunnuntaina 31. tammikuuta.
  • Tunnista havaitsemasi lintulajit.
  • Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
  • Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 5.2. joko osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.