Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Pihabongauksessa tarkkaillaan taas talvilintuja

birds-on-wire-sunset-1586943956mdI

BirdLifen Pihabongaus-tapahtuma järjestetään tammikuun viimeisenä viikonloppuna 30.–31.1. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa, Suomen suurimmassa luontotapahtumassa seurataan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista.

Pihabongaus ei ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole olennaista. Tavoitteena on ennen kaikkea innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Kuka tahansa voi osallistua Pihabongaukseen. Koulut voivat osallistua Pihabongaukseen ennen varsinaista tapahtumaviikonloppua.

Tapahtumaviikonloppuna tehdyt havainnot ilmoitetaan osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan tuloksia jo tapahtuman aikana, alustavan yhteenvedon 1.2. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.

Pihabongaus järjestetään joka vuosi tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Viime vuonna tapahtumaan osallistui yli 20 000 ihmistä lähes 14 000 paikassa ympäri maan. Vuosien varrella on kertynyt havaintoja yli 7,5 miljoonasta lintuyksilöstä. Tänä vuonna pihojen talvilintuja tarkkaillaan jo 16. kerran. Pihabongauksen suojelijana on tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.

OSALLISTUMISOHJEET LYHYESTI

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!

Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua.

  • Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko lauantaina 30. tai sunnuntaina 31. tammikuuta.
  • Tunnista havaitsemasi lintulajit.
  • Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
  • Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 5.2. osoitteessa www.pihabongaus.fi
  • Havainnot voi ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.

Tutkimuksessa paljastui kaksi Suomelle uutta vierasperäistä kalalajia

nokkasarki-20200820_193605-osa_-x-photo-lauri-urho-1

Kuva 1. Nimensä mukaisesti nokkasärki muistuttaa hieman särkeä, mutta sen suu on kuonomaisen rustomuodostuman alla. Ravinnon nokkasärki hankkiikin lähinnä pohjalta. Nokkasärki voi saavuttaa jopa 1,5 kg painon ja 40 cm pituuden, mutta usein yksilöt ovat 20–30 cm pituisia, kuten meilläkin. Kuva: Lauri Urho, Luke

Vieraslajit ovat kasvava riski uhanalaisille lajeille. Päinvastoin kuin luullaan, uuden lajin tuonti ja päästäminen luontoon on riski myös luonnon monimuotoisuudelle.

Varsinais-Suomessa on löytynyt kaksi kalalajia, joita ei ole aiemmin tavattu Suomessa. Lajit havaittiin aurinkoahvenesiintymien kartoitusten ja tutkimusten yhteydessä. Haitallisiin vieraslajeihin lukeutuvan aurinkoahvenen (Lepomis gibbosus) tilannekatsaus ja hallintasuunnitelmaehdotus julkaistaan ensi viikolla. Kartoituksissa vieraslajeja tavattiin kaikkiaan yli 50 varsinaissuomalaisesta lammesta.

Uudet löydetyt lajit, nokkasärki (Chondrostoma nasus, kuva 1) ja katkerokala (Rhodeus amarus, kuva 2), ovat kaukana kotiseuduiltaan. Keski-Euroopan joet ovat vaelluksistaan tunnettujen nokkasärkiparvien luontaisia elinalueita. Katkerokalan alkuperäiseltä esiintymisalueelta Mustameren pohjoispuolelta lajia on levitetty pitkän ajan kuluessa kauas länteen ja pohjoiseen. Katkerokala on löydetty myös Virosta vuonna 2019. Lajien lähin yhteinen esiintymisalue on nykyään Puolassa. Onkin todennäköistä, että joku on tuonut lajit tullessaan ja päästänyt ne varsinaissuomalaiseen lampeen.

Vielä ei tiedetä, mitä vaikutuksia vierailla kalalajeilla voisi olla lammen muulle lajistolle. Pääasiassa kasviperäistä ravintoa käyttävien lajien ei vielä nykyisellä kalatiheydellä uskoisi aiheuttavan haittaa kotimaisille lajeille, mutta asiaa ei ole toistaiseksi tarkemmin tutkittu.

katkerokala-20200820_185337_osa-x-photo-lauri-urho-1

Kuva 2. Katkerokala ei kasva 12 cm suuremmaksi. Laji tulee sukukypsäksi jo 3–6 cm mittaisena. Kutuaikana koiras (vasemmalla) erottuu värikkäämpänä sinivioletin ja roosan sävyissä ja naaraalle (oikealla) kehittyy munanasetin. Kalan erikoispiirre onkin munien asettaminen kehittymään simpukoiden sisään. Katkerokala hakee usein suojaa kasvillisuudesta ja myös käyttää kasveja ravintonaan. Poikasten löytyminen kertoo lisääntymisestä myös Suomessa, joskin vasta muutaman talven jälkeen tiedetään varmasti, onko lampeen syntynyt pysyvä kanta. Kuva: Lauri Urho, Luke

”Nokkasärkien tiedetään kantavan ihmiseenkin tarttuvaa maksamatoa, joka voi väli-isäntien, esimerkiksi lintujen, avulla levitä myös muihin vesistöihin. Katkerokala taas voi kantaa lohikaloihin tarttuvaa tautia. Vieraiden kalalajien tuonti ja istuttaminen ilman valvontaa onkin kuin pelaisi venäläistä rulettia Suomen luonnolla”, lajit löytänyt erikoistutkija Lauri Urho Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Useiden vieraiden lajien tuontia ja luvatonta luontoon levittämistä on tapahtunut Varsinais-Suomessa todennäköisesti jo noin vuosikymmenen ajan. Kalojen tuonti Suomeen vaatii luvan. Samoin lupa tarvitaan niiden istuttamiseen luonnonvesiin.

”Vieraslajien istuttamiseen ei lupaa tulisi edes myöntää, mikäli kyseessä on laji, joka voisi aiheuttaa haittaa alkuperäiselle luonnolle. Tällaisia lupia ei tiedetä myöskään myönnetyn. Säädöksiä ei ilmeisesti tunneta tai ollaan välinpitämättömiä. Luvattomista istutuksista ei ole kerrottu edes vesialueenomistajille”, Urho sanoo.

Viimeisen 30 vuoden aikana Suomessa havaituista kymmenestä uudesta kalalajista yhdeksän on ollut vieraslajeja eli ihmistoiminnan takia Suomeen tulleita. Tutkijasta on huolestuttavaa, että vieraslajien maahantuonti ja levittäminen jatkuu kielloista huolimatta.

”Taustalla voi olla myös tietämättömyyttä. Toivomme, että jakamalla tietoa vieraslajien riskeistä ja uhista luvaton tuonti ja levittäminen saadaan loppumaan”.

Pienilmasto muovailee ja mullistaa pohjoisen hyönteisyhteisöjä ja niiden vuorovaikutusprosesseja: kasvituhoja ja loisintaa

f9829e88-8c41-4634-85a3-2b2d34cb3190

Hyönteispyydyksiä maailman laella. Alkukesästä laakson usein peittävä merisumu on yksi hyönteisten kokemaan pienilmastoon vaikuttavista tekijöistä.Kuva: Tuomas Kankaanpää.

Ilmasto ja sen muutokset vaikuttavat paitsi lajeihin myös lajien muodostamiin monimutkaisiin vuorovaikutusverkkoihin. Nyt Helsingin yliopiston Spatial food web ecology -tutkimusryhmä osoittaa, miten pienilmasto muotoilee eliöyhteisöjen jokaista osaa yksittäisten lajien runsauksista lajien vuorovaikutuksiin ja vuorovaikutuksista syntyviin kasvintuhoihin. Näiden tulosten valossa näyttää, että ilmastonmuutos voi mullistaa pohjoisen hyönteisten valtarakenteet.

Ilmasto-olojen merkitystä juuri lajienvälisille vuorovaikutuksille on tärkeä ymmärtää, koska niihin sisältyvät sellaiset ympäristöä muovaavat voimat kuten kasvinsyönti, pölytys, saalistus ja loisinta.

Tutkimuksen johtanut tutkija Tuomas Kankaanpää Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta selvitti pienilmaston vaikutuksia Koillis-Grönlannin hyönteisyhteisöihin. Tutkimuksessa hän hyödynsi pienilmaston vaihtelua pitkin vuorenrinnettä. Tätä ympäristöolojen vaihtelua hän vertasi vaihteluun lapinvuokon kukintoja syövien perhosten sekä perhostoukkia saalistavien loispistiäisten- ja kärpästen, eli parasitoidihyönteisten, yhteisöissä. Erikoistuneina saalistajina parasitoidit ovat erityisen herkkiä reagoimaan ympäristönmuutoksiin.

Tutkimusryhmä havaitsi maisematason pienilmaston vaikuttavan ratkaisevasti paikallisten parasitoidiyhteisöjen rakenteeseen. Vaikka tutkittu elinympäristö pysyi kaikkialla samanlaisena lapinvuokkonummena, vaihtelivat paikallisten eläinlajien runsaudet ja vuorovaikutukset pienilmaston mukana.

– Jotta eliöyhteisöjen vasteita pystyttäisiin ymmärtämään ja yleistämään, on selvitettävä mitkä ominaisuudet yhdistävät samalla tavalla ilmasto-oloihin reagoivia lajeja. Pohjoisen parasitoideilla tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi niiden tapa hyödyntää isäntälajejaan. Pitkään isäntien sisällä lymyilevien lajien havaittiin suosivan aikaisin lumesta sulavia, talvella kylmiä ja kesällä paahteisia paikkoja, kun taas pääasiassa suuria toukkia ja koteloita saalistavat lajit vaikuttivat tarvitsevan lumikerroksen suojaa, kertoo Kankaanpää.

Lapinvuokon kukkia tuhoavat pörhönopsayökkösen toukat puolestaan aiheuttivat sitä mittavampia vaurioita, mitä vähälumisempi, kuivempi ja paahteisempi kasvupaikka oli. Tämä trendi on havaittavissa myös Zackenbergin tutkimusasemalla aiemmin kartutetuista seuranta-aineistoista, joissa näiden perhostoukkien aiheuttamat vauriot ovat suurimpia kuumien kesien jälkeen.

Eräänä ilmastonmuutoksen vakavana seurauksena eliöyhteisöille pidetään fenologisten irtaantumisten mahdollisuutta. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa vuorovaikuttavien lajien vuodenaikainen esiintyminen, kuten hyönteisten lentoajat ja kasvien kukinta, muuttuu eri tavoin. Seurauksena voi olla esimerkiksi se, että kasvinsyöjät välttävät saalistajansa ja runsastuvat sen seurauksena. Pörhönopsayökkösen tärkeimmistä saalistajista toinen (Microplitis lugubris) esiintyi ajassa ja tilassa täsmällisesti suhteessa lapinvuokon kukintaan ja isäntänsä toukkien kehitykseen, kun taas ruokavalioltaan monipuolisemman lajin (Hyposoter frigidus) lentoajalla ei ollut juuri yhteyttä ravintoverkon alempien tasojen kanssa. Jälkimmäinen laji onnistui silti munimaan suurempaan osaan pörhönopsayökkösen toukista alueilla, joilla toukkia oli runsaimmin. Tällaiset eroavaisuudet kilpailevien parasitoidien välillä voivat olla merkityksellisiä, sillä samaan isäntäyksilöön päätyessään toukat joutuvat kilpailemaan elävästä ruoastaan.

Hyvin pohjoisten alueiden parasitoidiyhteisöjä on tutkittu yllättävän vähän. Yllättävän, sillä vähälajisina ne tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tutkia yhteisöjen muodostumiseen ja lajienvälisiin vuorovaikutuksiin vaikuttavia tekijöitä.

Tuomas Kannkaanpää teki tutkimuksensa Helsingin yliopistossa ja Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU) toimivassa, Tomas Roslinin johtamassa tutkimusryhmässä. Ryhmä on tutkinut hyönteisten välisiä vuorovaikutuksia muun muassa Grönlannissa, joka tarjoa ainutlaatuiset edellytykset ilmastonmuutoksen vaikutusten seuraamiseen. Ylä-Arktiksen vyöhykkeellä ilmasto muuttuu erityisen nopeasti – ja maailman suurimmassa kansallispuistossa muu ihmisvaikutus on vähäistä.

– Hyönteisyhteisöjen rakenteen vaihtelu maiseman pienilmastoissa antaa osviittaa siitä millaisia muutoksia niissä voidaan odottaa tapahtuvan ajan myötä. Siinä miten vaikutukset välittyvät ravintoverkoissa on vielä selvitettävää. Esimerkiksi onko yhden ykköslajin runsastuminen uhka harvalukuisemmille perhoslajeille jotka jakavat sen kanssa samoja saalistajia? Kankaanpää summaa.

Vanhankaupunginlahden merikotkat tarvitsevat taas pesimärauhan

51a4d186-933d-4aa1-aa72-96048fd304a0

Merikotka Lopissa. Kuva: Otso Häärä.

Helsinkiläisiä viime vuonna suuresti ilahduttanut Vanhankaupunginlahden merikotkapari näyttäisi kotiutuneen Lopin saarelle jäädäkseen. Merikotkapari on viettänyt syksyn ja alkutalven tiiviisti Vanhankaupunginlahdella ja kohentanut pesäänsä Lopin saarella tulevaa pesimäkautta varten. Merikotkaparin pesintärauhan takaamiseksi Lopin saaren läheisyydessä ei tulisi liikkua tänäkään vuonna talvikaudella.

Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen vesialueella on sulan veden aikaan liikkumiskielto, jota noudatetaan ilahduttavan hyvin. Sääennuste lupaa tammikuulle kiristyvää pakkasta, jolloin koko Vanhankaupunginlahti mahdollisesti jäätyy ja vesialueen liikkumiskielto raukeaa.

6592b8c5-9989-4882-beef-c176c56674b1

Vaikka merikotkan pesinnän häiriöherkin vaihe ajoittuu vasta maalis−toukokuulle, tulisi Lopin saari kiertää kauempaa myös alkutalvesta. Etelä-Suomen aikuiset merikotkat pyrkivät pysymään reviirillään koko talven. Kunnioittamalla Vanhankaupunginlahden merikotkien pesimäsaaren rauhaa talvikaudella, tuetaan tämän komean lajin pesinnän onnistumista tänäkin vuonna.

Uusi teoria: susi kesyyntyi, koska pystyi hyödyntämään ihmisiltä ylijääneen proteiiniravinnon

wolf-142173_1280

Suden kesyyntyminen koiraksi oli mahdollista vain kylmässä ilmastossa, esittää tuore Scientific Reports -tiedelehdessä julkaistu tutkimus.

Koira on ainoa laji, jonka metsästäjä-keräilijät ovat aikoinaan kesyttäneet sudesta. Syitä suden kesyyntymiseen ei ole aikaisemmin pystytty kattavasti selittämään.

“Tutkimuksessa päädyimme siihen, että kylmässä ilmastossa ihmisen ja suden ekologinen kilpailu ruoasta puuttui talvikuukausina. Näin metsästäjä-keräilijät pitivät sutta kumppaninaan useiden sukupolvien ajan, joten kesyyntyminen koiraksi mahdollistui”, sanoo erikoistutkija Maria Lahtinen-Kaislaniemi Ruokavirastosta ja Helsingin yliopistosta.

Sudet kesyyntyivät koiriksi viimeisen jääkauden aikana vähintään 15 000 vuotta sitten tai jopa aikaisemmin. Osa todisteista viittaa siihen, että kesyyntyminen tapahtui useita kertoja eri puolilla Euraasiaa.

Koirien kesyyntymiseen kaksi teoriaa

Tähän mennessä susien kesyyntymistä on selitetty kahdella tavoin. Susista kehittyi vähemmän pelokas jätteillä elävä esikoira tai toisen teorian mukaan ne kesytettiin metsästyskumppaniksi.

“Kummassakin selityksessä on ongelmansa, sillä jääkauden aikaiset ihmiset olivat liikkuvia, eivätkä jättäneet jatkuvasti jälkeensä jätteitä samaan paikkaan. Ilman pysyvää jätepaikkaa useita sukupolvia jatkuvaa susien kanssakäymistä ihmisten kanssa on vaikeaa perustella”, pohtii Lahtinen-Kaislaniemi.

Toisaalta on osoitettu, että koirista on eniten apua metsästyksessä susien luontaisen elinympäristön ulkopuolella. Lisäksi metsästyskumppanista on eniten hyötyä vasta, kun se on jo kesyyntynyt. Niinpä koiria ei ole voitu kesyttää tarkoituksena parantaa metsästystulosta. Lisäksi on ihmetelty, miksi ihminen olisi sietänyt petoeläintä lähistöllään.

Tutkimuksessa esitettiin uusi ravinnon jakamiseen perustuva teoria suden kesyyntymisen syystä

“On ymmärrettävää, että yksittäisiä pentuja on otettu elätiksi, koska metsästäjä-keräilijät ottavat edelleenkin jatkuvasti lemmikkejä. Tällöin lajit eivät kuitenkaan kesyynny kokonaan, sillä useiden sukupolvien ajan jatkuva kasvatus loppuu ihmisten omiin ruoansaantivaikeuksiin. Toisin sanoen kriisitilanteissa ihmiset priorisoivat omaa ravintoaan ohi kilpailijoidensa”, sanoo Lahtinen-Kaislaniemi.

Tutkimuksessa osoitettiin, että arktisilla ja subarktisilla alueilla saalistettavasta riistasta ihmisellä jää yli proteiinipitoista ravintoa. Talven laihduttamissa eläimissä on vain vähän rasvaa ja hiilihydraattipitoisia kasvejakaan ei ollut tarjolla. Siksi ihmiset pystyivät hyödyntämään näistä vain rasvapitoisimmat osat. Susien kyky sulattaa proteiinia on huomattavasti parempi, joten alkukoiralla ja ihmisillä ei ollut ekologista kilpailua ravinnosta eloonjäämisen kannalta kriittisten talvikuukausien aikana.

Tutkimuksessa olivat mukana Maria Lahtinen-Kaislaniemi (Ruokavirasto ja Helsingin yliopisto), Suvi Viranta-Kovanen (Helsingin yliopisto), Kristiina Mannermaa (Helsingin yliopisto ja Tarton yliopisto), Sakari Salonen (Helsingin yliopisto ja Bordeauxin yliopisto) ja David Clinnick (Durhamin yliopisto ja Saint Mary’s College of California).

Viite:

Lahtinen, M., Clinnick, D., Mannermaa, K. et al. Excess protein enabled dog domestication during severe Ice Age winters. Sci Rep 117 (2021).

DOI: https://www.doi.org/10.1038/s41598-020-78214-4
https://www.nature.com/articles/s41598-020-78214-4

Metsätalous ja liito-oravan suojelu sovitetaan yhteen Taivalkosken Kivilammella

Wiki-ezomomonga1

Kuvaaja: Tokumi – Own work, Copyrighted free use

Metsähallitus on aloittamassa ensi viikolla metsänkäsittelyn Taivalkosken Kivilammella, joka on yksi elokuussa 2018 käynnistyneen Liito-orava-LIFE -hankkeen kohteista. Hankkeen päätavoitteena on parantaa liito-oravan suojelutasoa Euroopassa. Keskeisenä käytännön tavoitteena on löytää hyviä tapoja turvata liito-oravan elinmahdollisuudet esimerkiksi kaupunkirakentamisen ja metsätalouden arjessa.

”Kivilammen 63 hehtaarin hankealueelle on rajattu kartoituksen perusteella kaksi liito-oravan lisääntymisaluetta, yhteensä 10 hehtaaria. Hankkeen myötä korostuu entisestään jo aiemmin suojeltu kuusivaltainen, 150-200 metriä leveä metsäalue. Se on tärkeä ekologinen yhteys, jolla turvataan niin liito-oravan kuin muidenkin metsälajien liikkuminen ja siirtyminen alueilta toisille”, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton Liito-orava-LIFE hankekoordinaattori Ari Jäntti.

”Kohteen metsätoimenpiteitä on käyty läpi hankekumppaneiden kanssa. Metsätalous ja liito-oravan suojelu on soviteltu yhteistyössä asiantuntijavoimin”, kertoo suunnittelija Markus Junttila Metsähallitus Metsätalous Oy:stä.

Kohdealueesta käsitellään hakkuin 13,9 hehtaarin ala: pienaloja, harvennusta sekä poimintahakkuita. Harvennusvoimakkuutta vaihtelemalla luodaan taimettumismahdollisuuksia ja siten kehitetään erirakenteisuutta.

Kasvava sekapuusto on liito-oravalle parempi elinympäristö kuin yksipuolinen männikkö. Karuimmilla männiköillä tehdään pieniä avohakkuita (0,2 ha-1 ha). Laajalla hankekohteella pienet aukot eivät välttämättä heikennä liito-oravan lyhyen aikavälin elinmahdollisuuksia, kun ympärillä on riittävästi sopivia elinympäristöjä. Kohteelle istutetaan havupuita, tavoitteena on lisäksi koivun ja haavan lisääntyminen pitkällä aikavälillä. Haavat ja muut lehtipuut jätetään pääsääntöisesti korjuutoimenpiteiden ulkopuolelle. Lisäksi liito-oravalle tärkeiden haapojen tulevaisuutta turvataan avaamalla taimille kasvutilaa. Nuoret haavat suojataan aidalla kasvinsyöjiltä, lähinnä hirviltä.

Hankealueelta on turvattu pysyvä yhteys Syötteen kansallispuistossa sijaitseville liito-oravan elinalueille. Lisäksi liito-oravan kulkuyhteydet hankealueella ja sen läheisillä talousmetsäalueilla on merkitty Metsähallitus Metsätalous Oy:n paikkatietojärjestelmään, jotta ne voidaan huomioida jatkossa, kun metsien käsittelyä suunnitellaan hankealueen ulkopuolella.

Hankkeen www-sivut: https://www.metsa.fi/projekti/liito-orava-life/

Turkulaistutkijat ovat löytäneet peräti 70 uutta eläinlajia vuonna 2020 – lajilöydöt auttavat suojelemaan luonnon monimuotoisuutta

ischnocolus_vanandelae

Ischnocolus vanandelae -tarantella kuvattiin tieteelle uutena lajina vuoden 2020 aikana. Se on ensimmäinen Iranista löytynyt lintuhämähäkki. Upean lajin löytyminen oli Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön jatko-opiskelija Alireza Zamanin haave jo lukiolaisesta lähtien. Kuva: Alireza Zamani.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat etsivät tuntemattomia eläinlajeja syrjäisillä alueilla. Vuoden 2020 aikana yksikön tutkijat ovat kuvanneet tieteelle noin 70 aiemmin tuntematonta eläinlajia esimerkiksi Amazoniasta, Euroopasta, Lähi-idästä, Tyynenvaltameren saarilta ja Venäjältä. Lajien löytyminen on tärkeää, sillä ne tarkentavat kuvaa eri alueiden luonnon monimuotoisuudesta ja suojelutarpeista.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat ovat kuvanneet vuoden 2020 aikana tieteelle jo noin 70 uutta eläinlajia. Monet tämän vuoden aikana tieteelle kuvatuista ja nimetyistä lajeista ovat todella jännittäviä ja ne ovat ylittäneet kansainvälisen uutisointikynnyksen.

Yksikössä väitöskirjaa valmisteleva Alireza Zamani on kuvannut tieteelle vuoden 2020 aikana esimerkiksi Ischnocolus vanandelae -tarantellan Iranista.

– Lajin löytyminen oli Alirezalle haaveiden täyttymys, sillä kyseessä on kautta aikojen ensimmäinen Iranista löytynyt lintuhämähäkki- eli tarantellalaji. Lintuhämähäkin lisäksi hän kuvasi vuoden aikana tieteelle esimerkiksi Lycosa macrophthalma -susihämähäkin, jolla on valtavat silmät, biodiversiteettiyksikön johtaja, professori Ilari E. Sääksjärvi kuvailee.

lycosa_macrophthalma

Lycosa macrophthalma -susihämähäkki ihastuttaa valtavilla silmillään. Laji kuvattiin tieteelle ensimmäistä kertaa vuonna 2020. Kuva: Alireza Zamani.

cybaeota_wesolowskae

Cybaeota wesolowskae -hämähäkki löytyi Venäjältä. Löytö laajensi merkittävästi kyseisen Cybaeota-hämähäkkisuvun tunnettua levinneisyysaluetta. Aiemmin suku tunnettiin vain Pohjois-Amerikasta. Kuva: Yura Marusik.

Monet vuoden 2020 aikana Turussa tieteelle kuvatuista lajeista ovat saaneet myös merkityksellisiä nimiä. Osalle nimi on annettu julkisuuden henkilön mukaan jonkin tunnistettavan piirteen takia.

– Ihmiselle vaarallisen myrkyllinen Loxosceles coheni -hämähäkki kunnioittaa laulaja Leonard Cohenia ja hänen kappaleensa ”Dance me to the end of love” palavaa viulua. Suvun lajeilla on usein viulua muistuttavat kuviot selässä. Gorbiscape gorbachevi -hämähäkki nimettiin entisen Neuvostoliiton päämiehen mukaan. Loureedia phoenixi -samettihämähäkin takaruumiin väritys muistuttaa Jokeri-hahmon kasvomaalausta ja laji sai nimensä elokuvatähti Joaquin Phoenixin mukaan. Acrotaphus jackiechani -loispistiäinen taas hyökkää rohkeasti loisimansa hämähäkin kimppuun, joten sen tieteelliseen nimeen haettiin inspiraatio toimintaelokuvista tutusta Jackie Chanista. Tämä on tällaista tutkijoiden huumoria, Sääksjärvi naurahtaa.

Uudet lajilöydöt auttavat suojelemaan luonnon monimuotoisuutta

Tutkijat ovat selvittäneet maapallon luonnon monimuotoisuutta jo satojen vuosien ajan. Pitkästä tutkimushistoriasta huolimatta tunnemme maapallon lajiston edelleen heikosti.

– Etsimme tuntemattomia eläinlajeja, sillä luonnon monimuotoisuus köyhtyy nykyisin kiihtyvällä nopeudella. Eliölajeista suuri osa on uhanalaisia, mikä tarkoittaa, että niiden riski kuolla sukupuuttoon on kohonnut. Samalla on tärkeä ymmärtää, että luonnon köyhtyminen on paljon muutakin kuin lajien sukupuutot. Uusien lajien avulla voimme kuitenkin kertoa aiheesta tehokkaasti ihmisille ja auttaa luontoa, Sääksjärvi sanoo.

Tieteelle tuntemattomien lajien löytyminen on tutkijoillekin kiehtovaa. Löytöjen merkitys tieteelle ja lajien suojelulle on suuri. Uudet lajilöydöt tarkentavat kuvaamme myös eri eliöryhmien levinneisyydestä ja siten eri alueiden suojelutarpeista.

– Hyvänä esimerkkinä toimii Yura Marusikin ja Seppo Koposen vuoden 2020 aikana tieteelle nimeämä Cybaeota wesolowskae. Tutkijat löysivät tämän kauniin aiemmin tuntemattoman hämähäkkilajin Venäjältä. Ennen löytöä suvun Cybaeotata ajateltiin elävän ainoastaan Pohjois-Amerikassa, Sääksjärvi kertoo.

Turkulaistutkijoiden ehdotuksesta on myös perustettu Perun Amazoniassa sijaitseva Allpahuayo-Mishanan luonnonsuojelualue.

– Alue on yksi maapallon monimuotoisimmista sademetsäalueista. Se oli vaarassa tuhoutua parikymmentä vuotta sitten, mutta alueelta löydetyt uudet eläinlajit auttoivat tutkijoita silloin avaamaan alueen merkityksen perulaisille suojeluviranomaisille. Alue suojeltiin Perun presidentin avulla nopeasti ja viime vuosien aikana sieltä on kuvattu lukuisia ennestään tuntemattomia eläinlajeja, jopa uusia lintulajeja. Me olemme tämänkin vuoden aikana nimenneet tieteelle useita hyönteislajeja kyseiseltä alueelta, Sääksjärvi kertoo tyytyväisenä.

Biodiversiteettiyksikkö globaalisti eniten eläinlöytöjä tekevien tutkimuslaitosten joukossa

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat jatkavat tieteelle tuntemattomien eläinlajien etsimistä. Vuoden 2020 kenttämatkat peruuntuivat pandemian takia, mutta tutkijoiden aiemmilla reissuilla tallentamat monipuoliset aineistot ovat mahdollistaneet tutkimustyön jatkumisen ilman katkoja. Samalla suunnitellaan jo uusia hankkeita, joiden kohteina ovat heikosti tunnetut uhanalaiset alueet.

– Julkistamme lähitulevaisuudessa lisää hienoja lajilöytöjä. Jo nyt voin paljastaa sen verran, että tutkijoidemme käsissä on tällä hetkellä jopa useita tieteelle tuntemattomia selkärankaislajeja. Näiden lisäksi olemme saaneet päätökseen noin parikymmenen tieteelle tuntemattoman selkärangattoman eläinlajin tutkimukset. Nämä tutkimukset lähtevät heti alkuvuodesta vertaisarviointiin, Sääksjärvi kertoo.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö on noussut tänä vuonna maailmassa eniten eläinlajilöytöjä tekevien tutkimuslaitosten joukkoon.

– Se perustuu tutkijoidemme väsymättömään työhön eri puolilla maapalloa, Sääksjärvi kiittää.

Ylivoimainen enemmistö suomalaisista kannattaa kaikkien kalaverkkojen kieltoa saimaannorpan kuuttien suojelemiseksi

saimaannorpan-kuutti-copyright-ismo-marttinen-wwf

Kuva: Ismo Marttinen/ WWF

Tuoreen kyselyn mukaan 74 prosenttia suomalaista on sitä mieltä, että kuuttien suojaksi määritellyn kevään ja alkukesän verkkokalastuskiellon tulee koskea kaikkia kalaverkkoja, myös muikkuverkkoja. Saimaan alueen asukkaista tätä mieltä on 66 prosenttia. Kyselytutkimuksen toteutti WWF:n toimeksiannosta TNS Kantar Oy.

Verkkokalastus on suuri uhka erittäin uhanalaisen saimaannorpan poikasille eli kuuteille. Kuuttien suojaksi on säädetty kevään ja alkukesän kestävä verkkokalastuskielto, mutta se ei koske tällä hetkellä muikkuverkkoja. Muikkuverkkojen käyttö verkkokiellon aikana on ollut sallittua viiden vuoden ajan.

Saimaannorpan suojelemiseksi tehtävät kalastusrajoitukset säädetään viideksi vuodeksi kerrallaan. Kun nyt voimassa olevia rajoituksia valmisteltiin viisi vuotta sitten, maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti, että mikäli seurannassa havaitaan muikkuverkkojen aiheuttamaa kuolleisuutta, kalastuskieltoa tarkistetaan niiden osalta.

”Viimeisen viiden vuoden aikana jopa neljännes saimaannorppien pyydyskuolemista on tapahtunut nimenomaan muikkuverkkoihin. Nyt on aika puuttua asiaan”, toteaa WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

”Saimaan alueen asukkaista kaksi kolmasosaa kannattaa muikkuverkkojen kieltämistä verkkokiellon aikana. Jos suomalaisten ja etenkin paikallisväestön mielipidettä halutaan kuunnella tämän päätöksen teossa, kansalaisten kanta on nyt selvä”, Tolvanen sanoo.

Uusia kalastusrajoituksia valmistellaan parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön asettamassa työryhmässä. Rajoitusten on määrä astua voimaan keväällä 2021.

Suomalaiset tehostaisivat kalastusrajoituksia Saimaalla

Saman kyselyn mukaan selkeä enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että erityisesti kuuttien suojaksi asetettua keväistä verkkokalastuskieltoa saimaannorpan pesimäalueilla tulisi jatkaa kuukaudella nykyisestä eli heinäkuun loppuun saakka. Vain 7 prosenttia on tästä eri mieltä.

Niistä vastanneista, jotka verkkokalastavat tai ovat joskus verkkokalastaneet Saimaalla, 74 prosenttia olisi valmis luopumaan verkkokalastuksesta Saimaalla kokonaan ja siirtymään norpalle turvallisiin kalastustapoihin.

”Ilmaston lämpeneminen on tällä hetkellä suuri ja nopeasti kasvava uhka saimaannorpille. Sen takia kanta tulisi saada mahdollisimman nopeaan kasvuun, ja kaikista ihmisen aiheuttamista norppakuolemista pitäisi päästä eroon. Tehokkainta olisi jatkaa keväistä verkkokalastuskieltoa heinäkuun loppuun ja luopua tänä aikana myös muikkuverkoista”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo.

Kun WWF aloitti saimaannorpan suojelun 1970-luvun lopulla, norppakannan arviointiin olevan noin sadan yksilön kokoinen. Tuoreen arvion mukaan kannan uskotaan olevan tällä hetkellä noin 430 yksilön kokoinen – parikymmentä norppaa enemmän kuin vuosi sitten.

”Kannan tasainen kasvu osoittaa, että saimaannorpan suojeluun on löydetty toimivia ratkaisuja. Suunta on oikea ja voimme iloita norppien määrän kasvusta, vaikka se onkin hidasta. Silti pitää muistaa, että saimaannorppa on edelleen erittäin uhanalainen ja tehtävää on vielä paljon”, Luukkonen sanoo.

Kyselyyn vastasi 1028 suomalaista, joista 300 asuu Saimaan alueella. TNS Gallup Forum on internet-avusteinen vastaajapaneeli, joka muodostuu noin 40 000 suomalaisesta jäsenestä, jotka edustavat suomalaisia. Vastaajat vastaavat tutkimuslomakkeisiin internetin kautta omalla tietokoneellaan.

Euroopan lintuatlas kertoo linnuston muuttuneen 30 vuoden aikana

f7a789b0-1701-4fc1-8b1c-974abc0ebab8

Avosetti. Kuvaaja: Petri Vainio.

Euroopan linnustonseuranta julkaisee tänään Euroopan toisen pesimälintuatlaksen. Euroopassa pesii lähes 600 lintulajia. Edellisestä selvityksestä on ehtinyt kulua 30 vuotta, ja Euroopan linnusto on tänä aikana muuttunut huomattavasti.

Vuosina 2013–2017 tehdyissä Euroopan laajuisissa kartoituksissa todettiin Azorien saariryhmältä Uralille ja Huippuvuorilta Kaukasukselle ulottuvalla alueella pesivän yhteensä 596 lintulajia, joista 57 on ihmisen alueelle tuomia vieraslajeja. Kartoitukset toivat täysin uutta levinneisyystietoa etenkin Euroopan itäosista, kuten Turkista ja Euroopan puoleiselta Venäjältä.

Verrattuna 1980-luvun tilanteeseen Euroopassa luonnonvaraisena pesivistä lajeista noin joka kolmannen levinneisyysalue laajeni ja joka neljännen supistui. Erityisen hyvin olivat menestyneet lajit, joiden suojeluun on panostettu kansainvälisesti.

– Merikotka ja monet muut petolinnut ovat elpyneet suojelun ansiosta, ja monet kosteikkojen linnut, kuten kaulushaikara ja avosetti, ovat laajentaneet levinneisyyttään niiden elinympäristöjen turvaamisen myötä, kertoo atlasta vetäneeseen ryhmään kuuluva Petr Voříšek Tšekin ornitologisesta instituutista.

Atlas paljastaa kuitenkin myös monien lajien huolestuttavan vähenemisen. Esimerkiksi isotrapin, sininärhen ja Suomessa jo äärimmäisen uhanalaisen peltosirkun levinneisyysalue on pienentynyt Euroopassa.

– Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla pesivien lintulajien määrä on kasvanut ilmaston lämmetessä. Sen sijaan etenkin maatalousympäristön lajit ovat kärsineet Välimeren alueella sekä Länsi- ja Keski-Euroopassa. Maankäytön muutokset, kuten tehostunut maatalous, ja ilmastonmuutos ovatkin todennäköisimpiä syitä lajien levinneisyysmuutoksiin, kertoo atlastyössä mukana ollut intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Luomuksesta.

Lintulajien levinneisyys on 30 vuodessa siirtynyt pohjoiseen noin kilometrin vuosivauhtia, mikä kertoo ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lintukantoihin. Useiden lajien levinneisyyden pohjoisreuna on siirtynyt kohti pohjoista ja ulottunut muun muassa Pohjoismaihin. Alppiniittyjen, tundran, soiden ja nummien lajit ovat puolestaan vähentyneet.

Euroopan lintuatlas on yksi suurimpia luonnon monimuotoisuutta selvittäneitä kansalaistiedehankkeita. Siihen osallistui noin 120 000 lintuharrastajaa pääosin vapaaehtoistyönä. Tuhannet suomalaiset lintuharrastajat ovat tuottaneet hankkeeseen arvokasta lintutietoa paitsi ilmoittamalla havaintonsa kansallisiin lintuatlaskartoituksiin ja Tiira-lintutietopalveluun myös tekemällä kartoituksia Venäjällä.

– Euroopan lintuatlas ei olisi ollut mahdollinen ilman laajaa yhteistyöverkostoa eri puolilla Eurooppaa, kiittelee atlastoimikunnan puheenjohtajana toiminut Verena Keller Sveitsin ornitologisesta instituutista.

Euroopan lintuatlas julkaistaan nyt kirjana. Tietoja lintujen esiintymisestä ja levinneisyyden muutoksista Euroopassa tullaan hyödyntämään tutkimuksessa ja suojelutyössä vielä pitkään.

Euroopan toinen lintuatlas pähkinänkuoressa

  • 596 pesivää lintulajia
  • 10 vuotta työtä
  • 120 000 havainnoijan panostus
  • 48 osallistunutta maata
  • 5 vuotta kenttätyötä
  • 5 110 kartoitettua 50 x 50 kilometrin ruutua lintujen pesimätilanteesta
  • 11 075 000 kartoitettua neliökilometriä

Atlaskirja sisältää

  • 556 laajempaa lajikatsausta
  • 69 lyhyttä lajikatsausta liitteissä
  • 689 karttaa lajien runsauksista ja levinneisyyksistä 50 x 50 kilometrin ruuduissa
  • 222 mallinnettua karttaa 10 kilometrin tarkkuudella
  • 446 karttaa muutoksista lajien levinneisyydessä
  • 568 lajikohtaista maalausta tai piirrosta 46 taiteilijalta
  • 348 lajien asiantuntijaa lajitekstien kirjoittajina
  • 960 sivua tietoa
Kasvitieteelliset puutarhat Facebookissa
LUOMUS
LUOMUS Twitterissä
Luonnontieteellinen museo Facebookissa

Kuningaskalastajalla ennätysvuosi – talvehtijoita ei saa häiritä

kuningaskalastaja_petri-vainio

Kuningaskalastaja, kuvaaja: Petri Vainio

Kuningaskalastajalla on ollut ennätyksellisen hyvä pesimävuosi. Osa jää Suomeen ja yrittää talvehtia. Häirintä voi vaikeuttaa talvehtivien lintujen selviytymistä. BirdLife vetoaa ihmisiin, ettei kuningaskalastajia häiritä esimerkiksi valokuvaustarkoituksessa.

Tänä syksynä Suomessa on nähty tavallista enemmän kuningaskalastajia. Havaintoja on kirjattu syksyn aikana lähes 150 paikalta, ja koko vuodelta havaintoja on kertynyt yli 1 300.

Säihkylintuihin kuuluva kuningaskalastaja elää Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Osa linnuista muuttaa etelään, mutta osa jää uhmaamaan Suomen talvea. Kovina pakkastalvina talvehtimisyritykset päättyvät usein huonosti.

BirdLife Suomi muistuttaakin, että sulapaikoille jääneitä kuningaskalastajia ei saa häiritä. Niitä ei saa lähestyä tarpeettomasti. Selvitäkseen talvesta kuningaskalastajan on käytettävä valoisa aika kalastamiseen ja ruokailuun. Jos kuningaskalastaja häiritään lentoon, kalastukseen käytettävissä oleva aika lyhenee ja energiankulutus sekä riski joutua petolintujen saaliiksi kasvavat.

kuningaskalastaja-syksy2020

KARTTAKUVA kuningaskalastajahavainnoista syys–marraskuussa 2020

Hyvä pesimävuosi

Kuningaskalastajia havaittiin jo vuosi sitten tavallista runsaammin. Syksyllä 2019 havaintoja kirjattiin yli 40 paikalta. Lauhan talven ansiosta talvehtimaan jääneet kuningaskalastajat selvisivät hyvin, ja kevään aikana kuningaskalastajia havaittiin yli kolminkertainen määrä viime vuoteen verrattuna.

Kesällä kuningaskalastajia havaittiin todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Havaintoja tehtiin noin 60 paikalla. Edellisinä vuosina on todettu vain 3–5 reviiriä, ja koko maan pesimäkannaksi arvioidaan 5–15 paria.

Alustavan arvion mukaan Suomessa oli tänä kesänä jopa 40 kuningaskalastajan reviiriä. Kuningaskalastaja on Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.