Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Valkoposkihanhia seurataan GPS-lähettimillä

Valkoposkihanhi_gps

GPS-lähettimellä varustettu valkoposkihanhi valmiina paljastamaan hanhien liikkeitä Keski-Karjalassa. Kuva Jukka Forsman/Luke.

Turun yliopisto ja Luonnonvarakeskus asensivat viime viikolla Pohjois-Karjalaan muutolla pysähtyneille valkoposkihanhille 50 GPS-lähetintä. Lähettimien avulla tutkitaan, miten hanhiyksilöt valitsevat ruokailupaikkoja ja käyttäytyvät, kun niitä karkotetaan pelloilta.

Ympäristöministeriön rahoittamassa Luonnonvarakeskuksen Hanhipelto-hankkeessa tutkitaan hanhille osoitettujen peltojen, ns. hanhipeltojen, ja erilaisten karkotusmenetelmien toimivuutta ja hyväksyttävyyttä valkoposkihanhien maataloudelle aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi. Hanhipellot ovat peltoja, joissa hanhet voivat ruokailla ja levätä rauhassa, ja ne ovat viljelijöiden vapaaehtoisesti tähän tarkoitukseen luovuttamia.

Turun yliopiston osuus tutkimuksessa on GPS-lähettimien laittaminen hanhille ja niistä kertyvän aineiston analysointi. GPS-lähettimet kertovat, kuinka paljon aikaa linnut viettävät erilaisilla peltoalueilla. Niiden avulla nähdään, kuinka pitkäksi aikaa ne vaihtavat paikkaa, kun ne on karkotettu pellolta. Isojen hanhiparvien liikkuessa on muuten vaikea arvioida, tulevatko paikalle uudestaan samat linnut vai tuleeko niiden tilalle uusia lintuja.

Tutkimuksessa vertaillaan eri karkotusmenetelmien vaikutuksen kestoa. Lintuja säikytetään liikkeelle käsilaserien, pamahtavan äänen ja jalkaisin lähestymisen avulla.

– Lähetinlintuja voidaan seurata kartalla ja lähestyä tarkoituksella siellä missä ne ovat, jolloin voidaan karkottaa juuri kyseinen lintu halutulla menetelmällä. Näin saadaan verrattua saman yksilön reaktioita eri menetelmiin, mikä on tutkimuksen kannalta parempi tilanne kuin se, että lintuyksilöistä ja niiden vaihtuvuudesta ei tiedetä mitään, kertoo ekologian professori Toni Laaksonen Turun yliopiston biologian laitokselta.

Lähettimiä laitettiin viikolla 19 Kiteellä ja Tohmajärvellä kahdessa erässä yhteensä 50 linnulle. Lähetin on pieni rengas linnun kaulan ympärillä. Siinä on aurinkopaneelit, joiden avulla lähetin lataa akkunsa ja saa virtaa paikannustietojen keräämiseen ja lähettämiseen. Valoisaan vuodenaikaan keväällä ja kesällä lähettimet keräävät paikannuksia kymmenen minuutin välein.

– Lähettimien tietojen perusteella samalta paikalta kiinniotetut linnut hajaantuivat ruokailemaan ja yöpymään eri alueille, kertoo lähettimiä laittamassa ollut Turun yliopiston tohtorikoulutettava Antti Piironen.

Karkotuskokeita tehtiin loppuviikon ja viikonlopun aikana. Nyt suurin osa lähetinlinnuista on jo lähtenyt jatkamaan muuttoa kohti arktisia pesimäalueita. Syksyllä nähdään, kuinka moni niistä palaa Hollannin talvehtimisalueille Pohjois-Karjalan peltojen kautta.

Elinympäristöjen pirstoutuminen vaikeuttaa päiväperhosten sopeutumista ilmaston muutokseen

Keisarinviitta_Mikko_Kuussaari

Keisarinviitta (Argynnis paphia) on esimerkki ilmaston lämpenemisen myötä Suomessa voimakkaasti pohjoiseen levittäytyneistä lajeista. Sen tarvitsemia avoimia metsäreunoja on paljon ja tasaisesti ympäri Suomea. Valokuva: Mikko Kuussaari.

Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutos vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen pakottamalla lajeja siirtymään uusille alueille lämpenevän ilmaston perässä. Neljän maan tutkijoiden yhteistyönä Ecology Letters- julkaisusarjassa ilmestynyt tuore tutkimus osoittaa, että ilmastonmuutoksen rinnalla ihmisen aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen vaikuttaa perhosten levinneisyysalueiden muutoksiin ja siten niiden kykyyn seurata muuttuvaa ilmastoa.

Ilmastonmuutoksella on perusteellinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Yksi ilmaston lämpenemisen merkittävimmistä vaikutuksista on sen aiheuttama paine lajeille siirtyä kohti viileämpiä alueita, jotta ne voisivat pysytellä sellaisen ilmaston alueella, johon ne ovat sukupolvien myötä perinnöllisesti sopeutuneet. Lajien levittäytymistä muuttuneen ilmaston perässä on tutkittu monissa eliöryhmissä. Lajien on havaittu seuraavan viiveellä niille sopivaa ilmastoa muuttunutta ilmastoa hitaammin. Lajien siirtymisessä viivettä aiheuttavien syiden sekä viiveestä luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien seurausten ymmärtäminen on tärkeää ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamien ongelmien ratkaisemisessa.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan sekä perhosille sopivan puoliluonnontilaisen elinympäristön pinta-ala että sen alueellinen jakautuminen maisemassa vaikuttivat perhosyhteisöissä tapahtuneisiin muutoksiin. Sopivan elinympäristön pirstoutumisen vaikutus tutkittuihin 98 perhoslajiin erosi sen mukaan, miten lajit suhtautuvat ilmaston lämpenemiseen, eli hyötyvätkö (lämpimään sopeutuneet) vai kärsivätkö (kylmään sopeutuneet lajit) ne ilmaston lämpenemisestä. Lämpimään sopeutuneet lajit hyötyivät siitä, että perhosille sopivaa elinympäristöä oli maisemassa paljon ja tasaisesti jakautuneena. Silloin ne kykenivät levittäytymään uusille alueille lämpenevän ilmaston perässä.

Päiväperhoset tarvitsevat sekä askelkiviä levittäytymiseen että laajoja yhtenäisiä elinympäristöjä

Kylmään sopeutuneet lajit puolestaan hyötyivät siitä, että niille sopivat elinympäristöt muodostivat laajoja yhtenäisiä alueita. Sellaisilla alueilla kylmiin oloihin sopeutuneet lajit pystyivät parhaiten säilymään ilmaston lämmetessä. Elinympäristön keskittymäalueilla kylmien olojen lajeja hävisi paikallisesti vähemmän kuin maisemissa, joissa perhosten tarvitsemia elinympäristöjä oli vähän ja kaukana toisistaan sijaitsevina eristyneinä laikkuina. Lämpimään sopeutuneilla lajeilla sopivan elinympäristön keskittyminen harvoille alueille päin vastoin vaikeutti lajien levittäytymistä, koska etäisyydet sopivien elinpaikkojen välillä olivat suurempia kuin tasaisen elinympäristön jakautumisen alueilla.

Tutkimus osoitti, että perhosten elinympäristön jakautumisella maisemassa on vaikutusta siihen, miten päiväperhoslajien levinneisyydet muuttuvat ilmaston lämmetessä. Sopivia perhoselinympäristöjä tulisi pyrkiä vahvistamaan siten, että lämpimään sopeutuneille levittäytyville lajeille olisi leviämistä edistäviä ”askelkiviä” melko tasaisesti maisemassa. Kylmään sopeutuneiden lajien säilymistä voidaan edistää turvaamalla niille sopivien elinympäristökeskittymien säilyminen esimerkiksi panostamalla hyvin säilyneiden perhosalueiden hoitoon.

Kansainvälisen asiantuntijaryhmän tutkimus perustui lukuisten vapaaehtoisten perhosharrastajien Suomessa ja Hollannissa keräämään laajaan pitkäaikaisseuranta-aineistoon. Molemmissa maissa päiväperhosia laskettiin vuosittain samoilla paikoilla sijainneilta vakiolaskentareiteiltä yli 15 vuoden ajan. Aineiston perusteella selvitettiin, miten perhosille sopivan elinympäristön esiintyminen kunkin laskentalinjan ympäristössä vaikutti perhosyhteisössä ajan myötä tapahtuneisiin muutoksiin.

Julkaisu verkossa

Talvilinnusto seuraa ilmastonmuutosta nopeammin kuin pesimälinnusto Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa

20140403_031_Kessel_Weerdbeemden_Kuifeend_(13609671014)

Talvehtivien vesilintujen, kuten kuvan tukkasotkien, nopea runsastuminen on kotimainen esimerkki talvisista lintuyhteisömuutoksista. Kuva: Jac. Janssen from Baarlo lb, NL – 20140403 031 Kessel Weerdbeemden Kuifeend, CC BY 2.0

Tuoreen eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen tutkimuksen mukaan sekä talvi- että pesimäaikaiset lintuyhteisöt muuttuvat ilmaston lämmetessä. Talviaikaiset lintuyhteisöt seuraavat kuitenkin huomattavasti nopeammin muuttuvaa ilmastoa kuin pesimäaikaiset yhteisöt.

Ilmastonmuutos siirtää lajien levinneisyysalueita kohti napa-alueita ja vuoristojen lakia, mikä johtaa linnustomuutoksiin. Koska huomattava osa linnuista on muuttolintuja, joiden muuttomatkan pituus vaihtelee lajikohtaisesti, voivat linnustomuutokset tapahtua eri nopeudella pesimä- ja talviaikana. Uusi suomalaisvetoinen tutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, että linnustomuutos on huomattavasti nopeampaa talvella kuin pesimäaikaan.

– Ilmastonmuutos muokkaa linnustoa niin, että eteläiset lajit runsastuvat ja pohjoiset lajit vähenevät, kertoo tutkimusta vetänyt intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteelliseltä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Talvilinnuston nopeampi muuttuminen johtunee siitä, että linnut ovat vähemmän paikkauskollisia talvehtimisalueilleen kuin pesimäalueilleen. Osa lajeista pystyy vaihtamaan maisemaa vielä keskellä talvea, jos sää sattuisi viilenemään. Lämpötilan nousu lisäsikin talvisen linnuston vuosittaista muutosnopeutta. Pesimäaikana yksilöt ovat puolestaan sidottuja tiettyyn ympäristöön useamman kuukauden ajaksi ja ne eivät voi vaihtaa paikkaa kesken pesinnän, vaikka sää muuttuisi.

– Suomessa talvilinnusto on etenkin muuttunut useiden eteläisten nopeasti runsastuneiden lajien kuten tukkasotkan, mustarastaan ja tiklin, myötä. Talvien lämmetessä kesää nopeammin meidän talvilinnusto muuttuu vastaisuudessakin vauhdikkaasti, Lehikoinen selventää.

Tutkimuksessa tarkasteltiin linnustomuutoksia kahdeksassa Euroopan maassa ja Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1980-luvulta lähtien. Aineisto kattaa yli 1200 lintulajia ja hyvin erilaisia lintuyhteisöjä. Tästä huolimatta tulokset olivat molemmilla mantereilla varsin samansuuntaiset.

– Yhteensä tutkimus kattoi havaintoja lähes kolmesta miljardista linnusta. Tällaisen aineiston kerääminen ei olisi mahdollista ilman ahkeria vapaaehtoisia harrastajia Lehikoinen kiittelee.

Tutkimus julkaistiin kansainvälisesti arvostetun Journal of Animal Ecologyn verkkosivuilla.

Alkuperäinen artikkeli

:KATSO VIDEO: Saimaannorpan suojelijat julistivat pesärauhan alkaneeksi – mukana muun muassa ministeri Krista Mikkonen

pesarauhakollaasi

Joukko saimaannorpan suojeluun osallistuvia ja sen suojelun tärkeäksi kokevia henkilöitä on julistanut saimaannorpan pesärauhan alkaneeksi Saimaan rannoilla 16. helmikuuta 2021. Pesärauhan julistus on ympäristöjärjestö WWF:n vuonna 1993 aloittama perinne. Apukinoksia saimaannorpan pesintää varten kolattiin tänä vuonna 71 kappaletta.

Saimaannorppa synnyttää poikasensa lumikinokseen kaivamaansa pesään helmi-maaliskuussa. Pesä suojaa kuuttia pedoilta ja viimalta, mutta ihmisen aiheuttama häiriö voi olla sille uhka. WWF:n vuosittain järjestämän saimaannorpan pesärauhan julistuksen tarkoituksena on kehottaa ihmisiä välttämään kaikkea liikkumista Saimaalla luotojen ja saarien lähellä.

”Erityisesti moottorikelkkailu ja mönkijällä ajo voivat ajaa emon ja kuutin pesän suojasta veteen, jolloin pieni poikanen kylmettyy herkästi. Siksi pesärauhan julistus on tärkeä osa saimaannorpan suojelua”, kertoo WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen.

Tänä vuonna julistuksen lukivat etäyhteyksien kautta Saimaan alueen vaikuttajat, tunnetut Saimaan seudun asukkaat sekä saimaannorpan suojeluun omistautuneet henkilöt. Yksi pesärauhan julistajista on ympäristöministeri Krista Mikkonen, joka asuu Saimaan rannalla ja mökkeilee norpan pesimäalueella.

”Vain me suomalaiset voimme turvata saimaannorpan tulevaisuuden, sitä ei voi suojella missään muualla eikä kukaan muu. Pesimärauhan turvaaminen on tärkeää, jotta norppakanta voi vahvistua uusien kuuttien myötä. Samoin on varmistettava riittävät kalastusrajoitukset, jotta kuuttien elämän ensikuukaudet ovat turvattuja”, joensuulainen ministeri Mikkonen kertoo.

Saimi Hoyer: ”Saimaannorppa on kansallisaarteemme”

Norppaturvallisilla katiskoilla Puruvedellä kalastava hotelliyrittäjä Saimi Hoyer on seurannut ilolla norppien paluuta kotivesilleen. Hänen mukaansa nimettiin myös ensimmäinen Puruvedellä pitkään aikaan nähty norppa.

”Saimaannorppien suojelu on itselleni todella tärkeä asia. Olen mökkeillyt koko ikäni Puruveden rannalla ja nyt asun täällä itse. Toivon, että rantakinokset saadaan pidettyä rauhassa tänä talvena. Saimaannorppa on meidän kansallisaarteemme ja sen kannan kasvu on tärkeää”, Hoyer toteaa.

WWF:n Norppaliven faniksi tunnustautuva, Lappeenrannassa varttunut artisti Hanna Pakarinen lähti innoissaan julistamaan pesärauhaa.

”Minulle Saimaa jo itsessään on äärimmäisen rakas, koska olen saanut kasvaa lapsuuteni sen rannoilla. Sen myötä myös saimaannorppa on minulle äärimmäisen tärkeä. Tuo erityislaatuinen pötkylä tarvitsee meidän kaikkien tukea ja turvaa, jotta niiden tulevaisuus olisi valoisa”, Pakarinen painottaa.

Pesärauhan vuonna 2021 julistivat Savonlinnan Kellarpellon koulun nelosluokkalaiset, Saimaan alueella mökkeilevät WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder sekä suojelujohtaja Jari Luukkonen, WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen, Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Satu Sikanen, Saimaa-ilmiön hankejohtaja Sari Kaasinen, Saimaan norppaklubin Päivi Paavilainen, Itä-Suomen yliopiston saimaannorppatutkimusryhmän tutkija Mervi Kunnasranta, norppaturvalliseen kalastukseen erikoistunut Juha Taskinen, Pullervo-kirjan tekijä Pinja Meretoja, yrittäjä Saimi Hoyer, artisti Hanna Pakarinen sekä ympäristöministeri Krista Mikkonen.

Odotukset pesinnän onnistumiselle ovat hyvät

Saimaannorppakanta on kasvanut hitaasti viime vuosikymmeninä. Karkean arvion mukaan norppia on tällä hetkellä noin 420–430 yksilöä. Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen ja tarvitsee ihmisen apua vielä pitkään. Norppia uhkaavat muun muassa ihmisen aiheuttama häiriö, ilmastonmuutos ja kuoleminen kalaverkkoihin. Pesintäolot ovat olleet suotuisat alkuvuodesta, toisin kuin viime vuonna.

”Nyt on ollut oikea talvi kinoksineen Saimaalla. Odotusarvot pesinnän onnistumiselle ovat hyvät, vaikka aluekohtaiset erot pesintäkinosten suhteen ovatkin suuret. Karkeasti yleistäen eteläisellä Saimaalla on paremmat luonnonkinokset kuin pohjoisempana, mikä on poikkeuksellista”, WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen toteaa.

Norpille on tänä vuonna kolattu yhteensä 71 apukinosta. Kolauksista on vastannut Metsähallitus ja lukuun sisältyy myös Itä-Suomen yliopiston kolaamat 13 apukinosta. WWF:n vastuualueella eteläisellä Saimaalla luonnollisia kinoksia oli pohjoisempaa enemmän, ja etelään kolattiin yhteensä 10 apukinosta. Lisäksi Saimaalle on viety yhteensä 10 keinopesää, joiden tutkimisesta ja kehittämisestä vastaa Itä-Suomen yliopisto.

Luonto- ja eläinjärjestöt EU-komissiolle: Suden osalta on nyt toimittava!

susi_christa_granroth

Kuva: Christa Granroth

Luonto-Liitto vaati yhdessä kotimaisten ja eurooppalaisten luonto- ja eläinjärjestöjen kanssa Euroopan komissiolta toimia ja puuttumista vakavasti Suomen susipolitiikkaan.

Suomen susipolitiikka kiteytyy tällä hetkellä kilpajuoksuun riistahallinnon, hallinto-oikeuksien ja luontoa puolustavien tahojen välillä sekä suden salametsästykseen.

Susi on Suomessa tiukasti suojeltu ja erittäin uhanalainen laji, mutta suden tulevaisuutta varjostaa susiviha, sekä Suomen riistakeskuksen myöntämät sudentappoluvat ja susiin kohdistuva salametsästys. 

Suomen susipolitiikka rikkoo EU:n luontodirektiiviä

EU:n luontodirektiivin mukaan suden metsästys voi olla sallittua ainoastaan silloin, kun mitään muuta ratkaisua ei löydy. Suden metsästäminen ei saa heikentää myöskään suden suotuisan suojelun tasoa.

”Suden luontaista levinneisyyttä ei pidä vähentää. Poikkeusluvat kokonaisten susilaumojen tappamiseksi ovat vastoin Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksiä ja EU:n lainsäädännön vastaisia”, sanoo Luonto-Liiton suurpetovastaava Francisco Sánchez Molina.

Sudentappoluvat ylläpitävät toivetta sudettomasta maaseudusta, ja siihen liittyen näkemystä sudesta ei-toivottuna ja kielteisenä ilmiönä.

Susien metsästyskoirille aiheuttamien vahinkojen ehkäisyn pitää olla koiranomistajan vastuulla. Vahinkoja tai pelkoa aiheuttavien susien karkottamiseen pitää puolestaan panostaa huomattavasti nykyistä enemmän, niin karkotusmenetelmien, kuin karkotusyritystenkin määrään.

Susien tappaminen Suomen riistakeskuksen poikkeusluvilla tai poliisin antamilla lopetuspäätöksillä ei saa olla keinona hoitaa Suomen susikantaa.

”Euroopan unionin uudessa biodiversiteettiä koskevassa strategiassa (EU Biodiversity Strategy) Euroopan komissio sitoutui jo olemassa olevan ympäristöpolitiikan vahvana pitämiseen sekä luontodirektiivin (Habitats Directive) täytäntöönpanon edistämiseen.

Rauhoitettujen eurooppalaisten lajien suojelun tavoitteet ovat kunnianhimoiset: jäsenvaltioita kehotetaan olemaan heikentämättä jo rauhoitettujen lajien kuten suden, sekä yleisen suojelutason kehityssuuntaa.

Odotamme, että Euroopan komissio muuttaa tämän tavoitteen konkreettisiksi toimiksi ja pyydämme, että Suomen viranomaiset mukauttavat susienhoitopolitiikkansa EU:n lainsäädännön ja biodiversiteettiä koskevan strategian vaatimusten mukaiseksi.

Jo saatujen kokemusten perusteella voidaan osoittaa, että ei-tappavat menetelmät konfliktien hallinnassa toimivat ja rinnakkaiselo suurpetojen kanssa on mahdollista. Nämä ovat ainoa oikea ja järkevä tapa eteenpäin”, sanoo Ilaria Di Silvestre, Eurogroup for Animalsin ohjelmanjohtaja (villieläimet).
Luonto- ja eläinjärjestöjen kirje Euroopan komissiolle on luettavissa täältä:

http://www.luontoliitto.fi/susiryhma/luonto-ja-elainjarjestot-vaativat-euroopan-komissiolta

Kirjeen allekirjoittajina ovat:

Animalia

Eurogroup for Animals

European Alliance for Wolf Conservation

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

Luonto-Liitto

Luonto-Liiton susiryhmä

Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry

Oikeutta eläimille

SEY Suomen eläinsuojelu

Suomen Susi ry

Kirjosiepon poikastuottoon vaikuttavat talven säät Afrikassa ja muuttomatkan varrella

Svarthvit_fluesnapper_hunn

Kirjosieppo naaras  Kuva: Marton Berntsen

Sää vaikuttaa pikkulintujen pesimämenestykseen. Kylmässä ja sateisessa säässä poikasille tulee kylmä ja hyönteisravintoa on huonosti saatavilla. Turun yliopiston poikkeuksellisen laajaan tutkimusaineistoon perustuvan uuden tutkimuksen mukaan säätila voi vaikuttaa poikastuottoon kuitenkin jo paljon ennen pesintää ja kaukana pesimäalueista.

Turun yliopiston biologien uudessa tutkimuksessa selvisi, että Afrikkaan talveksi muuttavien kirjosieppojen poikastuotto oli sitä heikompi, mitä kylmempää talvehtimisalueilla oli ollut. Kylmät talvet muuttomatkan varrella Keski-Euroopassa taas paransivat pesimätulosta.

Tutkimuksessa pystyttiin sulkemaan pois mahdollisuus siitä, että parempi poikastuotto voisi johtua aikaisemmasta pesinnästä tai suuremmasta munittujen munien määrästä.

– Yksi mahdollisuus on, että kyse on emojen kuntoon vaikuttavista tekijöistä, jotka sitten näkyvät jälkeläishoidossa jaksamisessa vielä pesimäalueella, sanoo yliopistonlehtori Tapio Eeva Turun yliopiston biologian laitokselta.

Viileämmät talvehtimisolosuhteet Afrikassa saattavat tarkoittaa, että linnuille on tarjolla vähemmän ravintoa. Kovemmat talvet Euroopassa taas voivat olla edullisia Afrikasta tuleville muuttolinnuille, koska niiden jälkeen keväinen hyönteisten saatavuus voi osua paremmin yksiin lintujen matkanteon kanssa.

– Tämä on kuitenkin vielä epävarmaa ja vaatii lisäselvitystä, Eeva toteaa.

Lämmin talvi Välimeren alueella pienentää kirjosieppojen populaatiota

Tutkimuksessa tehtiin aiempaa tarkempi havainto myös pesinnän aikaisen sään merkityksestä. Kirjosieppojen poikastuotto oli sitä heikompi, mitä kylmempää poikasvaiheessa oli, mutta vain jos samalla oli sateista. Pelkästään sade tai kylmyys eivät siten aiheuttaneet huonoa poikastuottoa vaan niiden yhteisvaikutus.

Poikastuotto on tärkeä tekijä kirjosieppopopulaation kasvussa tai laskussa, sillä lyhytikäisellä linnulla ensipesijät muodostavat suuren osan seuraavan vuoden pesimäkannasta.

Populaation havaittiin pienenevän myös poikastuotosta riippumatta silloin, kun muuttomatkan varrella Välimeren alueella oli ollut lämmin talvi tai talvehtimisalueella Afrikassa oli ollut syksyllä sateista. Kummassakin tapauksessa vaikutus on ajalta ennen kuin linnut saapuvat alueelle.

– Tämä viittaa siihen, että vaikutus syntyy todennäköisesti sään vaikuttaessa tulevan ravintotilanteen kehittymiseen ja sitä kautta mahdollisesti lintujen hengissä selviytymiseen, Eeva sanoo.

Tutkimus pohjaa 77 vuoden aikana kerättyihin tietoihin

Tutkijoilla oli harvinainen tilaisuus tutkia lintulajin populaatiomuutoksia suhteessa ilmasto- ja säätekijöihin, kun he saivat käyttöönsä arvostetun ornitologin Lars von Haartmanin kirjosieppoaineiston. Von Haartmanin aineisto kirjosieppojen pesinnöistä Maskun Askaisten Lempisaaresta alkaa vuodesta 1941 ja päättyy vuoteen 1994.

Uudempaa aineistoa oli tarjolla Harjavallasta, missä Tapio Eeva aloitti työnsä dosentti Esa Lehikoisen ilmansaasteiden vaikutuksia lintuihin tutkivassa projektissa vuonna 1991. Aineiston keruu on jatkunut siitä asti. Kolmekymmentä vuotta jatkunut tutkimus yhdistettynä von Haartmanin aineistoon on tuottanut 77-vuotisen aikasarjan.

– Näin pitkän aineiston kerääminen ja kokoaminen on vaatinut usean tutkijasukupolven yhteistyötä, toteaa tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, erikoistutkija Vesa Selonen.

Tutkimusartikkeli “Identifying the paths of climate effects on population dynamics: dynamic and multilevel structural equation model around the annual cycle” on julkaistu kansainvälisessä Oecologia-lehdessä: https://doi.org/10.1007/s00442-020-04817-3

Pakkanen kiristyy – anna linnuille ruokailu- ja leporauha

Mustarastas. Tampere Uusikylä-4

Mustarastas Kuva: Jukka T. Helin

Sääennusteen mukaan kiristyvä pakkanen ja koventuva talvi jatkuvat viikkojakin. Tästä syystä on erityisen aiheellista muistuttaa siitä, miten talvilintuja havainnoidaan huomaavaisesti.  Lintujen tarkkaileminen talvisessakin luonnossa ja lintujen talviruokintapaikoilla on nykyisin entistä suositumpi harrastus. Birdlfe Suomella on esimerkiksi 100- linnun haaste tänäkin vuonna meneillään. Lintujen kuvaaminen on merkittävästi lisääntynyt viime vuosien aikana. Luonto- ja lintuharrastuksen suosion lisääntyminen on myönteinen asia. Näin opitaan toivottavasti arvostamaan luntoarvoja ja kunnioittamaan luonnon eläimiä kuten lintuja.

Talvinen päivä on edelleen lyhyt, ja lintujen tulee voida käyttää se tehokkaasti ravinnon hankkimiseen. Lintujen ajaminen turhaan lentoon, voi olla hyvin kohtalokasta lintujen hyvinvoinnin kannalta. Varsinkin lintuharrastajien tulee mieltää tämä ja ottaa huomioon lintujen hyvinvointi ennen omia tarpeitaan (kuvaa, havaintoa tai pinnaa).

Edellä mainitusta syystä on noudatettava muun muassa seuraavia ohjeita:

Älä seiso tai oleskele liian lähellä talvista lintujen ruokintapaikkaa. Kesyt linnut kuten tiaiset eivät juurikaan välitä ihmisistä, ellei niitä suorastaan hätistellä. Ne uskaltavat tulla etsimään ravintoa, vaikka ihmiset olisivatkin lähellä ruokintaa. Mutta sitten on lajeja, jotka ovat arkoja eivätkä rohkene tulla sellaisille ruokintapaikoille, joilla tarkkailijat ovat liian lähellä ruokintaa. On havainnoitava ruokinnan tuntumassa liikkuvia lintuja ja annettava niille tilaisuus tulla ruokinnalle. Esimerkiksi monet tikat ovat useasti arkoja.

On näin ollen seurattava lintujen käyttäytymistä.  Jos lintuja häiritään talvisella ruokintapaikalla, tilanne vain pahenee, kun kysymyksessä on suosittu havainnointipaikka, jolla tarkkailijoita käy jatkuvasti päivittäin.

Kovalla pakkasella veistöjen sulapaikat jäätyvät entistä enemmän. Joitakin sulakohtia voi löytyä viemäreiden suilta ja purojen varsilta. Vesilintujen on annettava etsiä häiriöttä ravintoa näillä sulapaikoilla. Niitä ei saa pelottaa lentoon tai estää laskeutumasta/palaamasta paikalle.

Usein jossakin sulana pysyneen ojan varrella tai viemärin suulla pyrkii talvehtimaan lehtokurppa, taivaanvuohi tai jänkäkurppa. Kuningaskalastaja on komea lintu, ja niitä talvehtii tänäkin talvena Suomessa. Kuningaskalastajalle kuten muillekin lintulajeille on suotava ehdottomasti häiriötön mahdollisuus ravinnon etsimiseen ja lepoon.

Petolinnut ovat myös lintujen tarkkailijoiden ja kuvaajien kiinnostuksen kohteina. Petolintujen on annettava saalistella ja lepäillä rauhassa. Kun tarkkailee esimerkiksi huuhkajan tai lapinpöllön käyttäytymistä, havaitsee kyllä, milloin lintu häiriintyy. On pidettävä mielessä, että kaupunkeihin tai ihmisten asumusten lähelle talvisin tuleva pöllö on useasti heikkokuntoinen.

Pirkanmaalta on havaintoja talven aiheuttamista ikävistä seuraamuksista lintuihin. Esimerkiksi Tampereella Pyhäjärven tuntumasta on löydetty jo kaksi kuollutta harmaahaikaraa.

Pirkanmaalta on lisäksi ilmoitettu talvehtimista yrittävä kuningaskalastaja ja kurppia. Talvehtivia piekanoita on Sastamalan suunnalla.

Talviaikana ja kaikkina muinakin aikoina hyvä ohje on: Anna linnun lähestyä, mutta älä itse aja lintua takaa tai pelota lintua lentoon!

Norjassa vapautettiin naaleja Suomen rajan läheisyyteen, niitä autetaan lisäruokinnalla myös Suomessa

1280px-A_Iceland_Arctic_Fox

Norjassa kasvatetaan naaleja tarhassa vahvistamaan uhanalaisen lajin kantaa. Nyt Norjassa vapautettiin 12 naalia Suomen rajan läheisyyteen. Kaikkien pohjoisten naalien ja myös nyt vapautettujen selviämistä tuetaan lisäruokinnalla Norjan, Suomen ja Ruotsin tuntureilla. Metsähallituksen Luontopalvelut lisää yhdessä WWFSuomen kanssa naaleille ruokinta-automaatteja Suomessakin. 

Norja vapautti 12 naalia lähelle Suomen rajaa Käsivarren tuntumaan. Vapautetut naalit ovat syntyneet viime vuonna Norjassa Oppdalissa sijaitsevalla tarhalla. Vapautettujen naalien on tarkoitus saada laji pesimään vahvempien pohjoisempien ja eteläisempien naalipopulaatioiden väliselle alueelle.

Vapautettujen naalien selviämistä tuetaan lisäruokinnalla. Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureilla on noin 250 ruokinta-automaattia, joissa naaleille on tarjolla koiranruokaa. Naalit eivät valtakunnan rajoja tunne, joten Suomessakin lisätään ruokinta-automaattien määrää erityisesti Käsivarren erämaa-alueelle Norjan rajan läheisyyteen tukemaan vapautettuja naaleja.

 

Automaatit syytä jättää rauhaan

Automaattien yhteydessä olevien riistakameroiden avulla saadaan tärkeää tietoa naalien sekä niiden kilpailijalajien liikkumisesta. Ruokintapaikkojen ympäristöstä myös kerätään näytteitä naalien DNA-analyysejä varten.

Kaikkien toivotaan kiertävän ruokinta-automaatit riittävän kaukaa, jotta arat eläimet eivät ala välttämään niitä. Automaatteja on erilaisia – sinisiä muovitynnyreitä sekä vesivanerista tehtyjä.

 

Yhteistyöstä voimaa naalien suojeluun

Metsähallituksen Luontopalvelut on toimittanut Suomen tuntureille yhdessä WWFSuomen kanssa ruokinta-automaatteja jo useita vuosia. Myös Pohjoismainen yhteistyö yhteisen naalikantamme suojelemiseksi on tiivistä, ja sitä on tuettu esimerkiksi Felles Fellrev Nord interreg -hankkeilla. Yhteistyön avulla seurantamenetelmiä ja raportointia on yhtenäistetty ja tiedonkulku naalien liikkeistä on sujuvaa.

Aiemmin naaleja on vapautettu Keski-Norjaan vuonna 2018 ja Varangin niemimaalle vuonna 2020. Pohjoismaiden naalien määräksi arvioidaan noin 350 yksilöä. Suomen viimeisin varmistettu naalinpesintä on todettu vuonna 1996, ja nykyisin Suomessa liikkuu vuosittain 5-10 naalia.

https://www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/lajien-ja-luontotyyppien-suojelu/lajien-suojelu/naali/

http://www.fellesfjellrev.se/

Pihabongauksessa nähtiin ennätysvähän hömötiaisia

Poecile_Montanus_Kittila_20120307

Hömötiainen

BirdLife Suomi järjesti viime viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman jo 16. kerran.

Lumisen talven ansiosta keltasirkut olivat tänä vuonna hakeutuneet viime vuosia suuremmin joukoin ruokinnoille: niitä nähtiin nyt suurin määrä vuoden 2015 jälkeen. Pitkään runsastuneita, leudoista talvista hyötyneitä mustarastaita havaittiin joka kolmannella pihalla, vaikka talven marjatilanne oli kehno ja esimerkiksi tilhet ja räkättirastaat lähes kateissa.

Marjalintujen lisäksi kateissa olivat muun muassa urpiaiset ja vihervarpuset, ja huomattavan vähän havaittiin myös punatulkkuja. Erityisen synkältä näyttää metsätiaisten tilanne. Vähenemisen vuoksi erittäin uhanalaiseksi luokiteltu hömötiainen sukelsi uuteen pohjanoteeraukseen, ja töyhtötiainen nousi vain hieman viimevuotisesta aallonpohjasta.

Harvalukuisista lajeista tavanomaista enemmän havaittiin pähkinänakkeleita ja valkoselkätikkoja. Kaakkoisen Suomen ja Ahvenanmaan pesimälinnustoon viime vuosina vakiintuneita pähkinänakkeleita on havaittu runsaammin vain vuonna 2015. Valkoselkätikan havaintomäärät ovat Pihabongauksessa moninkertaistuneet reilun kymmenen vuoden aikana.

Pihabongauksen runsaimmat lajit olivat talitiainen, keltasirkku ja sinitiainen. Yleisimmät eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat puolestaan talitiainen, sinitiainen ja harakka.

Alustavat tulokset perustuvat noin 10 000 paikan havaintoihin. Kaikkiaan tämän vuoden Pihabongauksessa on toistaiseksi ilmoitettu havaintoja 102 lintulajista ja noin 400 000 lintuyksilöstä. Harvinaisimmat lajit olivat töyhtökiuru Riihimäellä ja pikkusirkku Isokyrössä.

Havaintoja voi ilmoittaa vielä perjantaihin 5.2. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi. Tuloksia päivitetään koko ajan BirdLifen verkkosivuille, ja lopullinen yhteenveto julkaistaan helmikuun aikana.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa. Samalla kerätään tietoa maamme talvilinnuston muutoksista.

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: talltita (hömötiainen), gulsparv (keltasirkku), koltrast (mustarastas), sidensvans (tilhi), björktrast (räkättirastas), gråsiska (urpiainen), grönsiska (vihervarpunen), domherre (punatulkku), tofsmes (töyhtötiainen), nötväcka (pähkinänakkeli), vitryggig haclspett (valkoselkätikka), talgoxe (talitiainen), blåmes (sinitiainen), skata (harakka), tofslärka (töyhtökiuru), dvärgsparv (pikkusirkku)

 

LISÄTIETOJA

Kuhmossa ja Sotkamossa tuotetaan lahopuuta uhanalaisen kovakuoriaisen hyväksi

korpikolva_kuva-teemu-rintala

Korpikolva Kuva: Teemu Rintala.

Beetles LIFE hankkeessa lisätään lahopuun määrää kahdella Natura-alueella sekä metsätalouden monikäyttömetsässä Kuhmossa ja Sotkamossa. Lahopuuta tuotetaan kaatamalla isokokoisia kuusia moottorisahalla sekä kaivinkoneella. Kaadetut puut hyödyttävät vaarantunutta kovakuoriaista, korpikolvaa.

Korpikolva elää maahan kaatuneilla kuolleilla kuusilla, usein puronvarsilla tai painanteissa sijaitsevissa korpimetsissä. Konetyönä tehtävällä lahopuun lisäyksellä jäljitellään myrskyn aiheuttamaa puiden kuolemista, ja puut kaatuvat juuripaakun kera. Työ hyödyttää myös muita lahopuusta riippuvaisia lajeja.

Kohdealueina on Hiidenportin ja Teerisuo-Lososuon Natura-alueet sekä näiden väliin jäävä metsätalouden monikäyttömetsä, joka on suojeltu alue-ekologian keinoin. Metsiköt on aikoinaan määritelty luontoarvojensa vuoksi taloustoiminnan ulkopuolelle, mutta niillä voidaan edelleen parantaa uhanalaisten lajien elinoloja tekemällä luonnonhoitoa. Kohteena olevissa metsissä on menneisyydessä tehty puuston poimintahakkuita, mistä syystä lahopuujatkumo on heikentynyt.

Beetles LIFE on Metsähallituksen Luontopalvelujen hallinnoima hanke, jota rahoitetaan EU:n LIFE Luonto -ohjelmasta. Hankkeen tavoitteena on auttaa kahdeksaa uhanalaista kovakuoriaislajia ja niiden elinympäristöjä, joissa elää tuhansia muitakin lajeja.

 

https://www.metsa.fi/projekti/beetles-life/