Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Lepakot ovat mestareita sopeutumaan ääriolosuhteisiin

19cfab45-e393-4630-a211-221a2677d037-w_576_h_2000

Keltaräpylälepakko (Lavia frons) Kuva: Adria Lopez-Baucells

Satelliittipaikannuksella tehty tuore Helsingin yliopiston tutkimus paljastaa, miten aavikolla elävien lepakoiden elinpiiri vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Ravinnon puute haastaa lepakot, jotka joutuvat kuivina kausina etsimään ravintoa kauempaa ja pidempään kuin muulloin. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa, miten ympäristönmuutos voi vaikeuttaa lepakoiden elämää.

Lepakot ovat sopeutuneet ankariin ympäristöolosuhteisiin ja rajuihin vuodenaikojen vaihteluihin. Äärevissä olosuhteissa, kuten pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tai kuivilla aavikoilla ravintoa on joihinkin vuodenaikoihin saatavilla vähän. Suomalaiset lepakot pystyvät horrostamaan talvella ravintoa säästääkseen, mutta aavikolla asuvat lepakot joutuvat muuttamaan elintapojaan.

Kansainvälinen tutkijaryhmä seurasi keltaräpylälepakoiden (Lavia frons) öisiä lentoja Sibiloin kansallispuistossa Pohjois-Keniassa Turkanajärven rannalla.

– Emme tiedä lepakoiden liikkeistä paljoakaan. Painorajoitusten ja heikon tiedonkeruumenestyksen takia GPS-seurantalaitteita on toistaiseksi käytetty vain vähän hyönteissyöjälepakoiden tutkimiseen, mutta me saimme erinomaisia tuloksia näinkin kevyttä lajia tarkkailemalla, kertoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Irene Conenna, joka on tohtoriopiskelija Helsingin yliopistossa.

Uusi teknologia paljastaa lepakoiden elämän saloja

Kehittynyt paikannusteknologia on mullistanut eläinten liikkeiden ja käyttäytymisen tutkimuksen. Pienten lentävien eläinten seuraaminen on kuitenkin edelleen vaikeaa, sillä seurantalaitteiden pitää olla hyvin kevyitä. Satelliittipaikannukseen perustuvat pienikokoiset seurantalaitteet auttavat keräämään ainutlaatuista tietoa näiden arvoituksellisten nisäkkäiden elämästä.

– Käytimme yhden gramman painoisia GPS-selkäreppuja. Tutkimamme laji on hieman isompi kuin suurimmat suomalaiset lepakkolajit, joten seurantateknologian pitää vielä kehittyä ennen kuin laitteita voidaan käyttää suomalaisilla lepakoilla, Conenna kertoo.

Tutkijat asensivat yhden viikon ajaksi GPS-jäljittimet yhteensä 29 lepakkoon, joista 15 sai jäljityslaitteen sadekauden ja 14 kuivan kauden aikana. Lepakoiden sijainti tallennettiin 30–60 minuutin välein joka yö. Lepakkojen elinpiirin havaittiin laajenevan ja lepakkojen lentävän enemmän kuivan kauden aikana, millä mahdollisesti korvattiin ravinnonlähteiden vähyyttä.

– Aavikolla asuvien lepakoiden tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään kuivuudensietokyvyn rajoja. Aavikot kaikkialla maailmassa lämpenevät, mikä pakottaa aavikoilla asuvat eläimet selviytymään entistä ankarammissa oloissa. Jotta voidaan ymmärtää eläinten mahdollisia reaktioita tuleviin haasteisiin, on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, miten ne suhtautuvat vuodenaikojen vaihteluihin, toteaa Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Mar Cabeza, yksi artikkelin kirjoittajista.

Alkuperäinen artikkeli
Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan Facebook

Luonnosta vangittujen afrikannorsujen kauppa ja hyötykäyttö on lopetettava

african-elephant-in-water

Eurooppalaisten eläinsuojelujärjestöjen kattojärjestö Eurogroup for Animals on eilen lähettänyt avoimen kirjeen EU:n ympäristöministereille ja EU:n ympäristökomissaari Karmenu Vellalle. Suomessa kirjeen vastaanottajana on ympäristöministeri Krista Mikkonen.

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Animalia ovat Eurogroup for Animalsin jäsenjärjestöt Suomessa.

Kirje on mennyt myös EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerille, tulevalle EU-komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille ja EU-parlamentin puheenjohtaja David Sassolille.

 

Avoin kirje 22.8.2019

CITES-sopimuksen 18. osapuolikokous, Geneve, Sveitsi

Maailman suurimmassa kansainvälisen uhanalaisten eläinten kaupan kokouksessa otettiin merkittävä edistysaskel, kun osapuolet äänestivät kokouksessaan elävien, villien afrikannorsujen kaupan kieltämisen puolesta. Norsuja ei päätöksen mukaan saisi enää kuljettaa eteläisen Afrikan maista vankeuteen esimerkiksi eläintarhoihin ja sirkuksiin.

Komitean äänestystulos tulee vielä vahvistaa ensi viikon täysistunnossa.

Sekä EU että USA puhuivat kokouksessa kieltoa vastaan. USA myös äänesti kieltoa vastaan, mutta EU jätti äänestämättä, sillä useiden EU-maiden edustajat eivät olleet salissa äänestyksen aikaan. Kielto tarkoittaisi sitä, etteivät myöskään EU:n eläintarhat ja sirkukset enää saisi luonnosta pyydystettyjä norsuja, mikä saattaa lisätä kiellon vastustusta EU:ssa.

Kansainvälisen uhanalaisten lajien komitean (IUCN) afrikkalainen norsuasiantuntijoiden ryhmittymä ei kannata luonnonvaraisten afrikannorsujen pyydystämistä mihinkään tarkoitukseen, sillä heidän mukaansa tästä ei ole hyötyä norsujen suojelun kannalta. Sen sijaan Afrikan valtiot ovat yhdessä ilmaisseet, että ainoa hyväksyttävä kohde eläville afrikannorsuille on suojeluohjelmissa näiden luonnollisissa elinympäristöissä.

Asia on tulossa lopulliseen äänestykseen CITES-kokouksen viimeiseen täysistuntoon ensi viikolla. Vaarana on, että historiallinen päätös kumotaan. Emme voi antaa tämän tapahtua.

Haluamme muistuttaa Euroopan unionia siitä, että kahden uhanalaisen norsulajin siirtely on jo rajoitettu niiden luontaisille elinalueille Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. Tämä puoltaa samaa järjestelyä afrikannorsulle.

Uskoaksemme Euroopan unioni aikoo vastoin EU-kansalaisten enemmistön toiveita äänestää kieltoa vastaan, jotta villinä pyydystettyjä norsuja voisi jatkossakin toimittaa Zimbabwesta ja Botswanasta vankeuteen muun muassa eläintarhoihin ja sirkuksiin EU:ssa.

Ranska, Unkari ja moni muu EU-jäsenmaa kannattaa kieltoa, mutta ne eivät voi äänestyksessä poiketa Euroopan unionin kannasta. Sen vuoksi me allekirjoittaneet kehotamme teitä EU:n ympäristöministereitä kannattamaan ehdotusta, jonka mukaan villinä pyydystettyjen norsujen kauppa vankeuteen kielletään ja rajoitetaan se jatkossa norsujen luontaisilla elinalueilla sijaitseville, turvallisille suojelualueille. Tätä kannattavat myös 32-jäseninen African Elephant Coalition ja useat norsuasiantuntijat.

Allekirjoittajat:

Fondation Franz Weber, Switzerland

David Shepherd Wildlife Foundation, UK

Species Survival Network

Born Free Foundation UK

Born Free USA

Humane Society International

World Animal Protection

The Pan African Sanctuary Alliance

Four Paws International

Eurogroup for Animals

Robin des Bois

Large Marine Vertebrates Research Institute, Philippines

Pro Wildlife, Germany

SEY Finnish Federation for Animal Welfare

Animalia

OneKind

The Wolf Action Group

Fondation Brigitte Bardot

Dyrenes Beskyttelse

Deutsche Tierschutzbund

FAADA

Animal Defenders International

LFDA

ISPCA

Animal Friends Croatia

Catholic Concern for Animals

Natural Resources Defense Council

IPPL

Japan Tiger and Elephant Fund

Animal Welfare Institute

People and Earth Solidarity Law Network

Gordon Consulting, New Zealand

Environmental Investigation Agency, UK

RSPCA


Lisätietoa:

Alkuperäinen kirje englanniksi: https://www.worldanimalprotection.us/sites/default/files/us_files/ngos_open_letter_eu_live_trade.pdf

Muun muassa Joanna LumleyBrigitte BardotJudi Dench ja Ricky Gervais vetoavat afrikannorsujen puolesta: https://www.worldanimalprotection.us/CITES-celebrity-letter

https://www.telegraph.co.uk/news/2019/08/21/joanna-lumley-judi-dench-attack-eu-overfailure-protect-baby/

Korkeasaari sai uuden uhanalaisen kädellisen – madagaskarilaisen mustamakin

Picture by: Annika Sorjonen (2019)rKorkeasaari Zoo

Kuva: Annika Sorjonen (2019) Korkeasaari Zoo

Korkeasaaren uusin asukas viihtyy trooppisen metsän puissa. Puoliapinoihin kuuluva mustamaki on kotiseudullaan pohjoisella Madagaskarilla joutunut sademetsien hakkuiden vuoksi etsimään uusia puustoisia elinympäristöjä. Elinalueen pirstoutumisen vuoksi mustamaki on vaarantunut.

Ranskalaisesta eläintarhasta Korkeasaareen viime viikolla siirretty naarasmaki tutustuu nyt sitä ja sen tulevaa puolisoa varten remontoituun tarhaan. Kiipeilypuihin on panostettu, jotta kooltaan kotikissan kokoinen mustamaki pääsee loikkimaan pitkillä takajaloillaan oksalta toiselle. Naaras on 15-vuotias ja tämän perimältään arvokkaan yksilön toivotaan lisääntyvän Korkeasaaressa. Laji kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan.
Mustamakiurokset ovat lähes kokomustia ja naaraat vaaleampia ruskeita, selkeä tuntomerkki ovat myös naaraan valkeat korvatupsut. Mustamakit elävät 4–15 yksilön ryhmissä, joissa on sekä naaraita että uroksia. Ryhmää johtaa naaras ja ryhmän jäsenet lujittavat siteitään sukimalla toistensa turkkeja. Lauma merkitsee muutaman hehtaarin kokoisen reviirinsä rajat hajumerkein.
Erilaiset hedelmät ovat mustamakien pääravintoa. Makit ovat tiettyjen madagaskarilaisten puulajien tärkeitä pölyttäjiä ja levittävät niiden siemeniä. Mustamakit hyödyntävät tuhatjalkaisista saamaansa myrkkyä turkkinsa hoitoon ja hyönteiskarkotteena, samalla myrkystä päihtyen.
Mustamaki kuuluu kansainvälistä eläinkauppaa säätelevän CITES-sopimuksen I-liitteeseen eli kaikki sillä käytävä kauppa on kiellettyä. Mustamaki on rauhoitettu elinalueellaan ja osa lajin edustajista elää suojelualueilla.
Korkeasaareen saapuu tänä vuonna 13 uutta lajia eläintarhan 130-vuotisjuhlan kunniaksi. Viimeisimmät tulokkaat ovat olleet madagaskarilainen dumerilinboa, eteläamerikkalainen margai ja Uuden-Kaledonian harjasgekko.

Rotat kuntalaisina – ihmisen pitkäaikaisista seuralaisista tiedetään yllättävän vähän

rat-1670528_1280

Rotat ovat eläneet ihmisen sinnikkäimpinä seuralaisina satoja, kenties tuhansia vuosia ja sopeutuneet kaupunkiympäristöihin jopa paremmin kuin ihminen itse. Kaupunkirotat pilaavat elintarvikkeita, levittävät tauteja ja aiheuttavat jopa palovahinkoja järsimällä rakenteita ja sähköjohtoja. Siksi onkin yllättävää, että rotista tiedetään kovin vähän, eikä niiden torjuntaa ole hallinnossa järjestelmällisesti organisoitu.

Tohtori Nina V. Nygren Tampereen yliopistosta tarttuu rotta-asiaan uudessa, KAKSin rahoittamassa tutkimuksessaan Rotat kuntalaisina. Tavoitteena on kartoittaa tahot, jotka toimivat rottaongelman parissa.

– Tuholaisten torjuntaa tekevillä yksityisillä yrityksillä on eniten tietoa. Jätekuskit tietävät katokset, joissa rottia esiintyy. Kiinteistöjen omistajilla on vastuu torjunnasta, mutta asukkaat soittelevat helposti ympäristöviranomaisille, joilla ei ole tietoja rottamääristä tai niihin liittyvistä ajankohtaisista riskeistä eikä koordinaatiovastuuta torjunnasta, Nygren erittelee.

– Tutkimushankkeemme järjestämät kokoontumiset ovat ehkä ensimmäisiä tilaisuuksia, joissa Helsingin toimijat istuvat saman pöydän ääressä.

Nygrenin tutkimus on osa monitieteistä Urban Rats -projektia, jossa luonnontieteilijät selvittävät rottapopulaatioiden tarkkaa kokoa.

– Lehdissä revitellään aika ajoin, että rottaongelma olisi räjähtänyt käsiin, mutta tarkkaa numerotietoa rottien määristä ei ole. Meillä ei siis ole kunnollista tietoa siitä, millainen rottatilanne on nyt tai miten se on muuttunut aiemmasta, Nygren sanoo.

Rottatoimijoiden kartoitus alkaa Helsingistä. Koko maan tilannetta selvitetään kunnille suunnattavan kyselylomakkeen avulla.

Alustavien tulosten mukaan rottaongelmat ovat pistemäisiä, eläinten määrästä riippumatta. Nygren korostaa, että ongelman ilmetessä hyviä työkaluja ovat avoimuus ja yhteistyö.

– Torjunta voisi toimia parhaiten, jos taloyhtiöt hoitaisivat sitä yhdessä. Asiasta ei vain haluta kertoa naapureille, sillä rottia pidetään merkkinä huonosta hoidosta, Nygren sanoo.

Kaikille rotta ei suinkaan ole inhokki. Tutkimuksessa on jo tullut ilmi, että kaupungeissa jopa ruokitaan rottia. Eläinten eettinen kohtelu on yhä tärkeämpi näkökulma yhteiskunnallisessa puheessa, ja Nygrenkin huomauttaa, että torjuntaan tarvitaan uusia, mahdollisimman kivuttomia menetelmiä. Viime vuonna Euroopan Unioni kielsi rotanmyrkyn myynnin yksityishenkilöille.

– Torjunta ei ole helppo kysymys, kun on kyse älykkäistä, tuntevista eläimistä. Uusia menetelmiä kehitellään, mutta rotat oppivat myös välttämään niitä. Ilmastonmuutoksen ajatellaan hyödyttävän rottia, joten ongelmat ovat tuskin vähenemässä.

– Lämpeneminen saattaa helpottaa lisääntymistä. Poikkeavissa sääoloissa, myrskyissä ja tulvissa, rottakanta usein kasvaa. Rotta on selvinnyt kaupungeissa jo hyvin pitkään, joten tuskin siitä päästään koskaan kokonaan eroon, Nina V. Nygren toteaa.

Hallintotieteiden tohtori Nina V. Nygren työskentelee ympäristöpolitiikan tutkijana Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa. Hänet tunnetaan ympäristökonfliktien ja maankäyttöön liittyvien ratkaisujen asiantuntijana. KAKS on rahoittanut Nygrenin 2013 ilmestynyttä väitöskirjaa Liito-oravan suojelun poliittinen prosessi ja suunnitteluvara Tampereen kaupunkiseudulla.

Teksti: Salla Nazarenko

Maakotkan pesäkamera paljasti uutta tietoa ilmojen kuninkaasta

sll-kotkakamera-2019-lentoon

SLL kotkakamera

Suomen luonnonsuojeluliiton pesäkamera maakotkan pesällä onnistui tänä kesänä välittämään uutta tietoa ilmojen kuninkaan elämästä. Viranomaisten luvalla uhanalaisen lajin pesälle asetettu kamera myös tallensi lopuksi hienon hetken: täysikasvuiseksi varttunut kotkan poikanen lähti heinäkuisena aamuna (27.7.) ensilentoon pesästä. Vajaata viikkoa myöhemmin poikanen vietti vielä yhden yön pesässä.

Uusia havaintoja saatiin kotkan poikasen kyvyistä sekä kotkaemon siivousinnosta. Poikanen oli jo pienenä pitkiä aikoja yksin pesällä ja kykeni varhaisessa vaiheessa itse paloittelemaan saalista.

”Emo kuljettaa jatkuvasti luita ja saalisjätettä pois pesältä. Kotkien saaliita on yleensä tutkittu pesältä kerättyjen jäämien perusteella. Tämä uusi tieto asettaa aiemmat tulokset uuteen valoon”, kertoo ekologi Risto Sulkava.

Yleisö auttoi pesän tarkkailussa verkkolähetyksen välityksellä. Esimerkiksi saalisvalikoimasta saatiin kiinnostavaa tietoa. Yleisin saalis oli metsäjänis, mutta yllättävän runsaita olivat myös kurjen ja laulujoutsenen poikaset, joita tuotiin pesälle useampia. Kurki ja joutsen ovat yleistyneet voimakkaasti parin vuosikymmenen aikana, ja kameran perusteella ne päätyvät yhä useammin maakotkan ruokalistalle. Maakotka on siis sopeutunut muuttuneisiin olosuhteisiin, mikä lupaa hyvää sen tulevaisuudelle. Kotkakamera osoitti yllättäen myös, että poikanen pystyy jo varsin pienenä paloittelemaan saaliita.

Kotkan pesällä koettiin myös jännittäviä vaiheita emojen ollessa välillä pitkiäkin aikoja poissa pesältä.

Kotkan pesä sijaitsi poronhoitoalueen eteläpuolella, mutta sen tarkempaa paikkaa ei ole paljastettu suojelusyistä. Kotkapari rakensi pesänsä Suomen luonnonsuojeluliiton rakentamalle pesäalustalle. Pesäkameran tavoitteena oli antaa uutta tietoa tutkijoille, suojella pesää vahingon teolta ja tarjota elämyksiä luonnonystäville. Kotkakameraa katsottiin yli sata tuhatta kertaa ja katseluajat olivat keskimäärin kymmenisen minuuttia. Suomen lisäksi katsojia oli ainakin 27:ssä maassa.

Kotkakamera sulkeutuu tämän viikon päätteeksi, vaikka kotkat saattavat edelleen käydä käydä satunnaisesti pesässä. Luonnonsuojeluliitto saattaa avata kuvayhteyden ensi vuonna, jos lupa saadaan ja kotkapari jatkaa pesimistään samassa pesässä.

Luonnonsuojeluliitto kiittää yhteistyökumppaneitaan: Lintuvaruste, PHPOY, Pirteä Pässi, Solarvoima ja Suomen Luonto -lehti.

 

https://www.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/maakotka/

Suomessa havaittu kultasakaali on luontaisesti levinnyt ja rauhoitettu tulokaslaji

jackal-3111331_1280

Itä-Suomessa on tehty maamme ensimmäiset havainnot kultasakaalista eli euroopansakaalista. Luonnonsuojeluliiton mukaan kultasakaalin leviäminen Suomeen oli odotettua. Laji on viime vuosikymmeninä levinnyt kaakosta muun muassa Viroon, missä se on muodostanut vakiintuneen kannan. Lajista on tehty yksittäisiä havaintoja Tanskassa ja Alankomaissa asti.

Kultasakaalia koskevassa keskustelussa on joskus sekoitettu käsitteet vieraslaji ja tulokaslaji sekä se, onko laji metsästettävä tai rauhoitettu. Euroopansakaali on myös eri laji kuin Aasiassa ja Afrikassa tavattava kultasakaali. Euroopansakaali on siis alkuperäinen eurooppalainen laji.

Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola muistuttaa, että vieraslajiksi sanotaan ihmisen siirtämiä lajeja. Kultasakaali on kuitenkin levinnyt maahamme omin jaloin. Tällaisia luontaisesti levinneitä lajeja sanotaan tulokaslajeiksi.

“Kultasakaali on luontaisesti levinnyt tulokaslaji, joten se on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sakaalin tappaminen olisi luonnonsuojelurikos, josta rangaistus on sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta”, Veistola korostaa.

Suurpetovastaava Riku Lumiaro kertoo, että Suomeen on saapunut omin neuvoin 2000-luvulla yli tuhat uutta tulokaslajia

“Valtaosa uusista tulokaslajeista on lentäviä hyönteisiä. Lajien leviäminen kohti pohjoista on seurausta ilmastonmuutoksesta, onhan Suomen ilmasto jo lämmennyt mitatusti 2,3 astetta esiteollisesta ajasta.”

Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu samaa tahtia, Suomeen tulee paljon uusia lajeja. Ennusteiden mukaan Suomessa voi vallita 50 vuoden kuluttua jopa Unkarin lämpötilat, eli Suomen keskilämpötila olisi yli neljä astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.

Kaikki uudet lajit eivät kuitenkaan välttämättä menesty maassamme. Kultasakaalin kannan kehitystä ja sen vaikutuksia kannattaa nyt seurata ennen kuin pohditaan sen siirtämistä riistalajeihin.

Höytiäisen kuha on vaelluskala

1280px-Zander

Itä-Suomen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Pohjois-Karjalan kalatalouskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan Höytiäisen kuha tekee vuodenaikaisvaelluksia, jotka vaikuttavat järven sisäiseen ravinteiden siirtymiseen. Kuhan todettiin kesäisin syönnöstävän järven rehevämmissä pohjois- ja länsiosissa ja siirtävän talven tullen ravinteita mukanaan järven karuihin eteläosiin.

Tutkimuksessa selvitettiin kuhan liikkumista, ravinnonkäyttöä sekä ravintokohteiden saatavuutta Pohjois-Karjalassa sijaitsevassa Höytiäisessä. Höytiäinen on Suomen tuottavimpia kuhajärviä ja parhaimmillaan siitä saatava vuotuinen kuhasaalis on ollut yli 150 000 kiloa. Menetelminä käytettiin mm. koekalastuksia, kalojen merkintää, ravintoanalyysejä ja vakaisiin isotooppeihin pohjautuvia nykyaikaisia kudosanalyysejä.

Tutkijat havaitsivat, että valtaosa kuhista talvehti järven eteläosan karuissa ja kirkasvetisissä syvänteissä ja vaelsi keväällä lisääntymään järven matalampiin, rehevämpiin ja tummavetisempiin pohjois- ja länsiosiin. Myös kudun jälkeinen syönnösvaihe tapahtui suurimmaksi osaksi matalilla alueilla, joissa oli runsaasti kuhan ravintokohteita, kuten pienikokoista ahventa ja särkeä. Tutkijoiden yllätykseksi kuhan havaittiin käyttäneen varsinkin alkukesästä ravinnokseen myös aikuistuvia vesihyönteisiä. Niiden merkitys oli kuitenkin kuhan kokonaisenergiansaannin kannalta vähäinen. Kuhan talviravinto Höytiäisessä koostui etenkin syvänteissä runsaana esiintyvästä kuoreesta.

Tulokset osoittavat, että kuhan vaelluskäyttäytyminen mahdollistaa Höytiäisen eteläosissa suuremmat kuhasaaliit kuin mikä olisi mahdollista ilman pohjoisesta ja lännestä ravintoa hakevia kuhia. Tulokset vahvistavat tarvetta säädellä myös perinteisesti paikallisiksi ajateltuja kalakantoja järvikohtaisesti, koska yksittäisen osakaskunnan alueella kalat ovat vain osan vuodesta.

 

Tutkimusartikkeli:

Huuskonen, H., Piironen, J., Syväranta, J., Eronen, R., Biasi, C., Kiiskinen, P., Kortet, R. & Vainikka, A. 2019. Diet and movements of pikeperch (Sander lucioperca) in a large oligotrophic lake with an exceptionally high pikeperch yield. Ecology of Freshwater Fish.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/eff.12495

Verkot tappoivat kaksi kuuttia lähes heti kalastusrajoitusten päätyttyä

Candle_flame_1

Saimaannorpan kuuttien suojaksi asetetut keväiset verkkokalastusrajoitukset päättyivät 30. kesäkuuta. Metsähallitukselta saadun tiedon mukaan heti 1. heinäkuuta ilmoitettiin ensimmäisestä kuutin verkkokuolemasta Pihlajavedellä, vain 12 tuntia rajoitusten päättymisestä. Toinen hukkumistapaus tuli tietoon tänään 2. heinäkuuta.

Verkkokalastuksen norpalle aiheuttama ahdinko ei ole kadonnut mihinkään. Vuosittain kuutteja ja jopa aikuisia norppia kuolee vapaa-ajan kalastajien kalaverkkoihin. Vuodesta 2005 lähtien verkkoihin on varmistetusti hukkunut jo uskomattomat 72 yksilöä. Huomattavaa on myös, että vain osa saimaannorpan kuolleisuudesta – myös kalanpyydyskuolleista – tulee tietoon. Todellinen kuolleisuus on arviolta lähes kolme kertaa suurempi kuin havaittu.

Saimaannorpan suojelun hyväksi laaditut kalastusrajoitussopimukset ja asetus eivät nykyisellään riitä suojaamaan arvokasta aarrettamme Saimaalla. Rajoitukset ovat puutteelliset niin ajallisesti kuin alueellisestikin.

Saimaannorppa on edelleen erittäin uhanalainen ja kanta on pirstoutunut Saimaan eri vesistöalueille. Joka ikinen saimaannorpan kalanpyydyskuolema on liikaa ja vaikeuttaa kannan kasvua kohti suotuisan suojelun tasoa.

Suomen luonnonsuojeluliitto vetoaa nyt kaikkiin Saimaalla kalastaviin: jättäkää verkot ja löysänieluiset laskematta veteen. Kalastakaa norppaturvallisilla pyydyksillä, eli tiukkanieluisilla katiskoilla, vieheillä ja ongilla.

Tämän lisäksi Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii, että seuraavalla norpan suojaksi tehtävällä pyydysrajoitusasetuskaudella koko saimaannorpan elinalue on saatava vapaaksi norpalle vaarallisista pyydyksistä, ympäri vuoden.

Saimaannorppia on viimeisen kanta-arvion mukaan hieman alle 400 yksilöä. Se ei ole vielä suotuisan suojelun taso eikä saimaannorpan sukupuuton uhka ole väistynyt. Viime talvena saimaannorpan pesintä sujui hyvin, mutta pesälaskentaolosuheet olivat vaikeat. Kuutteja syntyi yli 70, joista tietoon tuli vain yksi pesäkuollut.

Maitovalaat saapuivat turvallisesti Islantiin

62bb9e31-77a3-4ae1-8ad4-8854cbdaa474-w_576_h_2000

SEA LIFE Trust -säätiö ja lentoyhtiö Cargolux ovat iloisia voidessaan ilmoittaa, että maitovalaat ovat saapuneet turvallisesti Kiinasta Islantiin liki 9500 kilometrin matkan jälkeen. Little Grey ja Little White ovat hyvässä kunnossa Cargolux -lentoyhtiön lennon jälkeen ja valaat jatkavat matkaansa maailman ensimmäiseen avomerellä toimivaan maitovalaiden suojelukeskukseen.

SEA LIFE Trust -järjestö vahvisti eilen illalla, että Little Grey ja Little White ovat saapuneet Keflavikin lentokentälle Islantiin, jolloin valaiden matkan ensimmäinen osa on suoritettu. Cargolux Airlines Intl. -lentoyhtiön järjestämä lento laskeutui Islantiin eilen iltapäivällä paikallista aikaa. Valaat jatkavat lentokentältä matkaa uuteen kotiinsa, Heimayen saarella sijaitsevaan suojelukeskukseen Islannin etelärannikolle.

Maitovalaat siirrettiin niille räätälöityihin kuljetuskontteihin projektia varten suunniteltujen kantohihnojen avulla. Matka alkoi maanteitse Chanfengin Ocean World -keskuksesta kohti Pu Dongin lentokenttää, jossa valaat siirrettiin Cargoluxin rahtikoneeseen. Operaatio sujui hyvin ja lento lähti matkaan Shanghaista.

Hoitohenkilökunta tarkkaili maitovalaita koko 12 tunnin lennon ajan. Mukana oli myös Cargoluxin insinööri sekä kokenut joukko kansainvälisiä eläintenhoidon ja -lääkinnän ammattilaisia. Mukana olleen henkilöstön tehtävänä oli varmistaa eläinten hyvinvointi lennon aikana turvallisuusmääräyksiä noudattaen.

Andy Bool, SEA LIFE Trust – järjestön asiamies kommentoi: “Olemme todella iloisia Little Greyn ja Little Whiten turvallisesta saapumisesta Islantiin. Kokonaisuudessaan projekti on ollut monimutkainen, mutta samalla myös äärimmäisen inspiroiva. Olemme työskennelleet kuukausia valmistellaksemme valaat matkaan ja uuteen kotiin.

Eläinten kuntoa tarkkailtu jatkuvasti siirron aikana, ja olemme tällä hetkellä tyytyväisiä tilanteen kehitykseen. Hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa on ollut mukana lukematon määrä henkilöitä. Olemme erittäin kiitollisia panostuksesta, jota he ovat projektin onnistumiselle antaneet. Koko uskomaton projekti on sujunut suunnitelmien mukaisesti.”

Kahdesta paloautosta suihkutettu vesikaari toivotti 747-400ERF lentorahtialuksen ja kaksi Islannin uusinta asukasta tervetulleeksi koneen saapuessa Keflavikin lentokentälle turvallisesti sujuneen matkan päätteeksi.

Little Grey ja Little White kuljetetaan kahden kuorma-auton turvin Keflavikin lentokentältä Islannin eteläosiin, ja sieltä edelleen lautalla Heimayen saarelle. Perille saavuttuaan valaat siirretään suojelukeskuksen karanteenialtaaseen, jossa ne pääsevät lepäämään ja niiden kuntoa tarkkaillaan ennen siirtoa uuteen kotiin, merellä sijaitsevaan lahteen.

Richard Forson, Cargolux -lentoyhtiön toimitusjohtaja kommentoi: ” Olemme iloisia, että Little Whiten ja Little Greyn matka Cargolux -aluksellamme sujui mutkattomasti. Koko projektin onnistuminen on kaikkien osallistuneiden omistautumisen tulosta.

Valaiden siirtoprosessi vaati monimutkaisia logistisia ponnistuksia ja olemme ylpeitä voidessamme olla mukana toteuttamassa tätä ikimuistoista projektia. Toivomme, että Little Grey ja Little White sopeutuvat uuteen kotiinsa ja, että niiden tarina toimii inspiraationa muiden akvaariokeskuksissa elävien valaiden tulevaisuutta ajatellen.”

 

SEA LIFE Trust -järjestön maitovalaiden suojelukeskus on yksi suurimmista, akvaariokeskuksissa elävien valaiden ja delfiinien suojeluun liittyvistä kehitysaskeleista vuosikymmeniin. Keskus on ensimmäinen laatuaan ja se on suunniteltu yhteistyössä Whale and Dolphin Conservation -järjestön (WDC) kanssa.

 

WDC:n Cathy Williamson kommentoi: “olemme innoissamme voidessamme osallistua Little Whiten ja Little Greyn tervetuloseremoniaan Islannissa. Suojelukeskuksesta on keskusteltu SEA LIFEn kanssa jo 20 vuoden ajan ja olemme saaneet olla mukana hankkeessa alusta alkaen.

Olemme ylpeitä saadessamme olla tämän tärkeä hankkeen yhteistyökumppani. Pohjustamme tulevaisuutta akvaarioissa viihdetarkoituksessa pidettävien valaiden ja delfiinien osalta voidessamme näyttää maailmalle, että on myös muita vaihtoehtoja. ”

Heimayen syrjäinen merenlahti tulee olemaan maailman ensimmäinen avomerellä toimiva maitovalaiden suojelukeskus ja osa uraauurtavaa suojeluhanketta. Rauhallisen lahden kokonaispinta-ala on noin 32 000 neliömetriä ja syvyys jopa 10 metriä. Alue tarjoaa näille upeille valaille valaille luonnollisenkaltaisen, subarktisen elinympäristön.

Lisätietoja SEA LIFE TRUST -säätiön maitovalaiden suojelukeskuksesta osoitteesta www.sealifetrust.org.

Eurooppalaiset sudensuojelujärjestöt eivät hyväksy metsästystä osana suden kannanhoitoa

the-old-man

European Alliance for Wolf Conservation -sudensuojeluverkosto kokoontui viikonloppuna Helsingissä edistämään konkreettisia toimia suden elämän turvaamiseksi koko Euroopassa. Tapaamisen yhteydessä laadittiin julkilausuma toimenpiteistä sudensuojelun edistämiseksi.

Kokoontumiseen osallistui luonto- ja eläinoikeusjärjestöjä kymmenestä Euroopan maasta ja sen kutsui koolle Luonto-Liiton susiryhmä. Tapaamisessa kuultiin järjestöjen lisäksi Luonnonvarakeskuksen, Suomen riistakeskuksen sekä europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen puheenvuorot.

Euroopassa suden pahin uhka on lajiin kohdistuva laillinen ja laiton metsästys sekä useissa maissa lisäksi kielteiset asenteet sutta kohtaan. Suden kohdalla tarvitaan lisää asiapitoista sekä värittymätöntä tietoa suden merkityksestä Euroopan ekosysteemeille.

”Susi kuuluu useissa Euroopan maissa EU:n luontodirektiivin nojalla tiukasti suojeltuihin lajeihin. Suojelusta poikkeaminen edellyttää tarkastelua metsästyslaissa lueteltujen poikkeamisperusteiden täyttymisestä. Suden ja ihmisen elämän yhteensovittaminen on mahdollista ja susikannan hoidolle on tärkeä löytää muita keinoja kuin metsästys”, sanoo Luonto-Liiton susiryhmän kampanjoitsija Francisco Sanzhez Molina.

”Euroopassa sudenmetsästys on ristiriidassa EU:n luontodirektiivin sekä ajankohtaisen susitutkimuksen tuottaman tiedon kanssa. Sudenmetsästyksellä on pahimmillaan ainoastaan haitallisia vaikutuksia, eikä se edistä susien ja ihmisen välistä yhteiseloa missään päin Eurooppaa”, sanoo espanjalaisen Lobo Marley -sudensuojelujärjestön kampanjoitsija Enrique Perez.

Suomeen laaditaan tällä hetkellä susikannan hoitosuunnitelmaa. Erittäin uhanalaisen suden turvaamiseksi on tärkeää löytää kestäviä ratkaisuja suden ja ihmisen rinnakkaiselon yhteensovittamiseksi Suomessa. Susia elää Suomessa viimeisimmän arvion mukaan ainoastaan noin 200 yksilön verran.