Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Miksi mehiläiskannat ovat heikentyneet?

pexels-photo-760186

Mehiläisten ja muiden pölyttäjien kannat ovat heikentyneet rajusti Euroopassa. Mikä muutoksen takana on, ja miten se vaikuttaa meihin?

Viime vuosina mehiläishoitajat monissa Länsi-Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Belgiassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Espanjassa ja Alankomaissa, ovat raportoineet mehiläisyhdyskuntien katoamisista. Kun samanlaisia uutisia on alkanut kuulua myös muun muassa Yhdysvalloista, Venäjältä ja Brasiliasta, on selvää, että ongelma on maailmanlaajuinen.

Pölyttäjät uhattuina

Mehiläiset ja muut pölyttäjät ovat elintärkeitä ekosysteemeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Pölyttäjien väheneminen johtaa monien kasvilajien kantojen heikentymiseen tai jopa katoamiseen, mikä puolestaan vaarantaa niistä riippuvaisten muiden lajien selviytymisen. Pölyttäjien määrän ja monimuotoisuuden väheneminen vaarantaa lisäksi ruoantuotannon maatalouden huonompien satojen vuoksi.

Vastatakseen ongelmaan EU-tasolla Euroopan komissio esitteli vuonna 2018 EU:n pölyttäjä koskevan aloitteen, joka keskittyy erityisesti luonnonvaraisiin pölyttäviin hyönteisiin. Aloitteen tavoite on saada lisää tietoa pölyttäjäkadosta ja ratkaista ongelman juurisyyt.

Parlamentin ympäristövaliokunta hyväksyi 3. joulukuuta aloitetta koskevan päätöslauselman, jossa mepit vaativat lisää kohdennettuja toimia luonnonvaraisten pölyttäjien suojelemiseksi. Mepit haluavat vähentää torjunta-aineiden käyttöä sekä lisätä rahoitusta tutkimukseen.

Mitä pölyttäjät ovat?

Vain harvat kasvit pölyttävät itse itsensä. Suurin osa kasvilajeista voi lisääntyä vain eläinten, tuulen tai veden avulla. Mehiläisten ja muiden hyönteisten lisäksi myös monet muut eläimet, kuten lepakot, linnut tai liskot, jotka etsivät mettä trooppisista kukista, tai apinat, jyrsijät ja oravat voivat pölyttää kasveja.

Mehiläiskantojen heikkenemisen vuoksi mehiläishoitajat muun muassa Kiinassa ovat alkaneet pölyttää käsin kasvitarhojaan.

Mehiläiset Euroopassa

Euroopassa pölyttäjiä ovat pääasiassa mehiläiset ja kukkakärpäset, mutta myös perhoset, yöperhoset, jotkin kovakuoriaiset ja ampiaiset pölyttävät. Kesytetty tarhamehiläinen on tunnetuin laji, jota mehiläishoitajat hyödyntävät hunajantuotannossa. Lisäksi Euroopassa tavataan noin 2000 luonnonvaraista lajia.

Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että tarhamehiläiset eivät korvaa luonnonvaraisia pölyttäjiä vaan täydentävät niiden työtä, mikä haastaa perinteisen ajatuksen maataloussatojen ”hallitusta pölyttämisestä”.

Mistä pölyttäjäkato johtuu?

Nykytieto ei riitä antamaan täyttä kuvaa tilanteesta, mutta pölyttäjäkannat ovat heikentyneet hälyttävästi, ja syy tähän on pääasiassa ihmisen toiminnassa. Mehiläisistä ja perhosista on eniten tietoa tarjolla: yksi kymmenestä mehiläis- ja perhoslajista on vaarassa kuolla sukupuuttoon Euroopassa.

Ongelmaan ei ole yhtään yksittäistä syytä, vaan pölyttäjiä uhkaavat muun muassa maankäytön muutokset maataloudessa sekä kaupungistuminen, joka johtaa luonnollisten elinympäristöjen katoamiseen. Tehomaanviljely johtaa luonnon yksipuolistumiseen ja monipuolisen kasviston vähenemiseen, minkä seurauksena pölyttäjille on tarjolla vähemmän ruokaa ja pesimäpaikkoja.

Torjunta-aineet ja muut saasteet vaikuttavat myös pölyttäjiin joko suorasti (hyönteisten ja sienien torjunta-aineet) tai epäsuorasti (kasvintorjunta-aineet). Tämän vuoksi Euroopan parlamentti pitää torjunta-aineiden käytön vähentämistä erityisen tärkeänä.

Herkästi leviävät vieraslajit kuten aasianherhiläinen (Vespa velutina) ja taudit ovat erityisen vaarallisia tarhamehiläisille. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat muutokset, kuten äärisääilmiöt vaikuttavat lisäksi omalta osaltaan.

Pölyttäjien taloudellinen vaikutus

EU:ssa 78 % villikukkalajeista ja 84 % maatalouskasveista on ainakin osittain riippuvaisia hyönteisistä lisääntyäkseen. Hyönteisten ja muiden eläinten tekemä pölyttäminen takaa monipuolisempia ja parempilaatuisia hedelmiä, kasviksia, pähkinöitä ja siemeniä.

Maataloustuotteet, jotka ovat riippuvaisia hyönteispölytyksestä:
  • Omenat, appelsiinit, mansikat, aprikoosit, kirsikat…
  • Pavut, kurkut, kurpitsat…
  • Yrtit, kuten basilika, timjami tai kamomilla
  • Myös tomaatit, paprikat ja sitrushedelmät hyötyvät eläinten tekemästä pölytyksestä.

15 miljardia euroa EU:n vuosittaisesta maataloustuotannosta on hyönteispölytyksen ansiota.

Euroopan parlamentti keskustelee pölyttäjäkadosta ja äänestää päätöslauselmasta tammikuun täysistunnossa.

Lisätietoa
EU:n pölyttäjiä koskeva aloite

Korkeasaari hakee lupaa saimaannorpan pitoon eläintarhassa

Picture by: Annika Sorjonen (2019)rKorkeasaari Zoo

Picture by: Annika Sorjonen (2019)

Suomen kansallisaarteen, saimaannorpan, saattaa päästä ensi kesänä näkemään omassa salmessaan keskellä Helsinkiä. Korkeasaaren eläintarha hakee poikkeuslupaa villieläinsairaalaan hoidettavaksi tuodun, luonnossa tänä keväänä syntyneen saimaannorppauroksen pysyvään hallussapitoon. Korkeasaareen on suunnitteilla lajille soveltuvat uudet tilat.

 Ainutlaatuinen tapahtumaketju sai alkunsa heinäkuun lopulla, kun Korkeasaaren villieläinsairaalaan tuotiin Puumalasta pienikokoinen, vaisu ja nahkansa nirhaumille rikkonut saimaannorpan kuutti. Norppa kuntoutui hoidossa, mutta viranomaiset eivät myöntäneet lupaa eläimen palauttamiseen Saimaalle. Kotiseutunsa ulkopuolella hoidossa ollut norppa olisi ainakin teoriassa saattanut tuoda populaatioonsa taudin, joka olisi voinut olla kohtalokas lajille. Nuorta saimaannorppaa hoidetaan toistaiseksi villieläinsairaalan tiloissa, kunnes sen tulevaisuus on selvillä.

 Uhanalaisuutensa vuoksi saimaannorppaa suojaa lainsäädäntö ja lajin tarhaukseen vaaditaan poikkeuslupa viranomaisilta. Korkeasaari perustelee lupahakemusta sillä, että jokainen norppayksilö on suojelun kannalta tärkeä ja eläintarhaan sijoitettuna norpalla olisi erityinen rooli yleisön tietoisuuden lisäämisessä, lajin tarhauksen tutkimuksessa ja luonnonvaraisten norppien suojeluvarojen kartuttamisessa. Lupahakemus on toimitettu tänään Varsinais-Suomen ELY-keskukselle.

 Korkeasaaressa on syksyn ajan tehty suunnitelmaa saimaannorpalle soveltuvasta allastilasta. Uusi kelluva norppa-allas sijoittuisi Korkeasaaren ja Hylkysaaren väliseen, maakannasten rajaamaan merivesialtaaseen. Suunnittelussa on huomioitu maa- ja metsätalousministeriön määrittämät tilavaatimukset, Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestön ohjeet vesinisäkkäiden pidosta, Korkeasaaren oma asiantuntemus hylkeiden hoidosta sekä muiden eläintarhojen hyvät hylkeiden hoitokäytännöt ja allasrakenteet. Saimaannorpan käyttäytymisen asiantuntijana on kuultu Metsähallituksen suojelubiologia.

 Korkeasaaren tehtävä on uhanalaisten lajien ja luonnon monimuotoisuuden suojelu, jossa eläintarhan vierailijoiden opetuksella ja mukaan innostamisella on merkittävä rooli. Saimaannorppaa on suojeltu Suomessa pitkäjänteisesti ja laajalla rintamalla, mikä on tuottanut tulosta. Vaikka laji on erittäin uhanalainen, norppakanta on ollut kasvusuuntainen jo kymmenen vuoden ajan. Saimaalla elää tällä hetkellä noin 410 norppaa.

Erittäin uhanalaisia ahmoja halutaan jälleen tappaa – WWF:n mielestä EU-tuomioistuimen ratkaisu estää tappolupien myöntämisen entiseen malliin

1024px-A_History_of_Land_Mammals_in_the_Western_Hemisphere_-_wolverine

Maa- ja metsätalousministeriö esittää alkavalle talvelle kahdeksan ahman tappokiintiötä porovahinkojen vähentämiseksi. Kiintiö olisi sama kuin kolmena edellisenä talvena. WWF vastustaa erittäin uhanalaisen ahman tappamista. Suomen ahmakanta on pienentynyt viime vuodesta.

“Tuoreimman arvion mukaan Suomessa elää noin 250–280 ahmaa. Se tarkoittaa, että ahmoja on maassamme selvästi vähemmän kuin saimaannorppia. Ymmärrämme hyvin, että poronhoidon ja suurpetojen suojelun yhteensovittaminen on haastavaa, mutta erittäin uhanalaisen lajin tappaminen ei ole oikea ratkaisu”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Maa- ja metsätalousministeriön esitys mahdollistaisi kahdeksan ahman tappamisen tänä talvena poronhoitoalueella. Poronhoitoalueen ahmakannaksi arvioidaan noin 110–130 yksilöä. Se on noin kymmenen yksilöä vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Jos ahman metsästys sallittaisiin ministeriön esityksen mukaisesti, kyseessä olisi neljäs peräkkäinen talvi, jolloin ahmoja saisi tappaa. Kolmen viime vuoden aikana viranomaisten siunauksella on tapettu yhteensä 24 ahmaa. Niistä 15 on tapettu Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla luonnonsuojelualueilla, joilla suojellaan muun muassa ahman elinympäristöjä.

“Näillä Natura-alueilla suojellaan ahman elinympäristöjä, mutta ei itse lajia. Mitä merkitystä on ahmojen elinympäristöjen suojelulla, jos ahmat tapetaan alueelta pois?”, Tolvanen ihmettelee.

EU-tuomioistuimen susiratkaisu vaikuttaa myös ahman tappolupiin

Korkein hallinto-oikeus pyysi marraskuussa 2017 Euroopan unionin tuomioistuimen linjausta susien kannanhoidollista metsästystä koskevassa tapauksessa. EU-tuomioistuin antoi ratkaisunsa lokakuussa. Ratkaisun mukaan susien tappamiseen myönnettävät poikkeusluvat pitää perustella selvästi aiempaa tarkemmin.

Vaikka EU-tuomioistuimen ratkaisu ei koske suoraan ahmaa, Suomen lainsäädännössä ahmaan kohdistetaan käytännössä samoja säännöksiä kuin suteen. WWF:n mielestä EU-tuomioistuimen linja ja sen perusteella myöhemmin annettava korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu vaikuttavat merkittävästi myös nyt ehdotettavaan ahman metsästykseen, sillä ne tarkentavat myös yleisemmin luontodirektiivin tulkintaa ja suurpetojen metsästykseen myönnettäviltä poikkeusluvilta vaadittuja perusteluita.

“Tänä vuonna tekemämme selvityksen mukaan viranomaiset ovat myöntäneet poikkeuslupia ahman tappamiseen hatarin perustein. Aiempina talvina myönnettyjä poikkeuslupia ei ole perusteltu sillä tarkkuudella, mitä EU-tuomioistuimen ratkaisu näyttäisi nyt edellyttävän”, Tolvanen sanoo.

Lisäksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kesken toinen oikeusprosessi, joka koskee aiemmin myönnettyjä ahmojen metsästyslupia.

“Mielestämme viime talvien lepsua käytäntöä lupien myöntämisessä ei voi jatkaa. Ahmakiintiöasetusta ei tulisi antaa ainakaan ennen kuin korkein hallinto-oikeus on tehnyt ratkaisunsa”, Petteri Tolvanen sanoo.

 

WWF:n lausunto

WWF:n selvitys vuosien aiempien vuosien ahmanmetsästyksestä

Mika Asikaisesta BirdLife Suomen uusi puheenjohtaja

mika-asikainen_sari-heikkinen

Kuvaaja: Sari Heikkinen

BirdLife Suomen uudeksi puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle 2020–2021 on valittu ympäristötieteen maisteri Mika Asikainen Järvenpäästä. Valinnasta päätettiin eilen BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa Hämeenlinnassa.

Asikainen palaa tuttuun järjestöön, sillä hän toimi BirdLife Suomen järjestösihteerinä ja toiminnanjohtajana 1997–2008. Hän on ollut myös Euroopan BirdLifen hallituksessa ja sen puheenjohtajana. Sittemmin hän on työskennellyt Suomen Ladun koulutus- ja järjestöpäällikkönä 2008–2019 ja syyskuusta alkaen Suomen Punaisen Ristin Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtajana.

”Haluan tuoda kokemustani kahdesta suuresta järjestöstä sekä myös paikallisyhdistyksen toiminnasta BirdLifen käyttöön”, kertoo Asikainen. Hän on toiminut Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry:n puheenjohtajana vuodesta 2013. Sinä aikana yhdistyksen jäsenmäärä on lähes tuplaantunut, ja viime vuonna BirdLife Suomi valitsi Apuksen vuoden lintuyhdistykseksi.

BirdLife Suomi ry on lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö. BirdLife Suomen tavoitteena on linnustonsuojelun ja lintuharrastuksen kautta edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja kestävää kehitystä. BirdLife Suomi on osa kansainvälistä BirdLife International -järjestöä.

 

Tehokkaat ennaltaehkäisevät keinot vähentäisivät susien pihavierailuja

wolf-walking-in-winter

Susien pihavierailun ennaltaehkäisyssä on noudatettava EU:n luontodirektiiviä, ja poliisin pitäisi yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa ottaa aktiivinen rooli suden ja ihmisen yhteiselon toteuttamisessa käyttämällä ei-tappavia menetelmiä.

Viime aikoina on uutisoitu susien tekemistä pihavierailuista Sukevalla. Susien esitetään olleen niin nälkäisiä, että ne ovat syöneet pihalla omenoita. Kiinteistö, jonka pihassa sudet ovat vierailleet, ei ole asutuskeskuksessa vaan erittäin harvaan asutulla alueella metsien ja soiden ympäröimänä. Sudet eivät ole aiheuttaneet vahinkoja tai vaaraa ihmisille tai eläimille, eivätkä ole käyttäytyneet uhkaavasti.

Lauman alfapari on iäkäs ja huonokuntoinen. Poliisin mukaan heikko kunto johtuu ainakin osittain siitä, että susia on aiemmin ammuttu. Alfaparin ei tiedetä onnistuneen kaatamaan yhtään hirveä kuluvana vuonna. 23.10. alueella tapettiin nuori naarassusi, joka on voinut olla lauman niin sanottu lapsenvahti – tämän suden kuolema on ajanut lauman entistä heikompaan kuntoon, koska laumadynamiikka on muuttunut ja lauman paras metsästäjä on poissa.

”Mikäli myös alfapari tapetaan, saattaa tämä aiheuttaa pennuille entistä huonommat mahdollisuudet selvitä, ja pihavierailut vain lisääntyvät. Tällöin ongelma ei ole ratkennut, vaan kumuloitunut väärin valitun toimenpiteen aiheuttamana”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin suurpetovastaava Siiri Auvinen.

EU:n luontodirektiivin mukaisesti Suomella on velvollisuus suojella susikantaansa ja susien tahallinen tappaminen on kielletty (12. artikla). Tuoreen EU-tuomioistuimen päätöksen mukaisesti nämä tiukat suojelumääräykset vain korostuvat.

”Vain äärimmäisissä tapauksissa ja viimeisenä keinona voidaan direktiivistä poiketa. EU-direktiivi on huomioitava myös poliisin toimenpiteissä”, sanoo LSY Tapiolan Pohjois-Savo-Kainuun piirin puheenjohtaja Leena Iivonen.

EU-tuomioistuin on lisäksi linjannut, että pelkät vaikeudet toteuttaa muita toimenpiteitä eivät ole riittävä peruste suojelusta poikkeamiseksi. Ennen päätöstä ampua susiyksilö, pitää toteuttaa kaikki mahdolliset ei-tappavat ennaltaehkäisevät keinot sekä karkotusmetodit riittävän tehokkaasti.

Mahdollisten tulevien pihavierailujen minimoimiseksi on erittäin tärkeää toteuttaa seuraavat ennaltaehkäisevät toimet: kaikki ravinnon lähteet täytyy säilyttää poissa susien ulottuvilta. Mikäli tähän mennessä suoritetut karkotusyritykset ovat epäonnistuneet, se ei automaattisesti tarkoita susien olevan pelottomia ja siten ihmisille vaaraa aiheuttavia. Ennemminkin on syytä epäillä, ettei karkotustoimenpiteitä ole tehty tarpeeksi tehokkaasti ja riittävän laajoin metodein. Karkotuksia suunnitellessa ja toteutettaessa olisi ensiarvoisen tärkeää hyödyntää eläinten käyttäytymisen asiantuntijoiden tietotaitoa.

Karkotusmetodeina voidaan käyttää muun muassa sattumanvaraisia valonlähteitä, ilmatorvia, papatteja ja ilotulitteita sekä muita teknisiä karkotusvälineitä. Karkotuksia olisi syytä myös kokeilla useammin kuin vain kahdesti, etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa sudet eivät ole aiheuttaneet vahinkoja. Myös kumiluoteja ja väripanoksia, jotka sisältävät kapsaisiinia (FN303-aseet), pitäisi käyttää karkotuksissa, vaikka niissä on mahdollisuus eläimen vahingoittumiseen. Kumiluoteja on Suomessa käytetty karhun karkotukseen ja on päätetty, että niitä voidaan käyttää myös suden karkotukseen. Kumiluoteja käytetään karkotukseen ainakin Italiassa, Itävallassa ja Yhdysvalloissa.

Jotta EU-säännökset ja eläinsuojelulaki toteutuisivat, poliisin pitäisi yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa ottaa aktiivinen rooli suden ja ihmisen yhteiselon toteuttamisessa käyttämällä ei-tappavia metodeja.

”Niin kauan kuin susien tappaminen nähdään ainoana toteuttamiskelpoisena keinona susien kanssa elämiseen, ei sosiaalista hyväksyntää susia kohtaan synny”, toteaa Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Mari Nyyssölä-Kiisla.

Sukevan tapauksessa olisi syytä harkita kertaluontoisesti haaskan jättämistä susille ravinnoksi tarpeeksi syrjäiselle alueelle. Tämän voisi toteuttaa ampumalla hirvi niin, että haaskaan ei jää ihmisen hajua, ja sudet ajettaisiin haaskaa kohti. Lisäravinnon myötä susilla riittäisi voimia metsästää itse ruokansa.

EU-tuomioistuimen tuomio ennakkoratkaisupyyntöön suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Suomessa

Maakotkilla ja tunturihaukoilla hyvä, muuttohaukoilla huono ja Pohjois-Suomen merikotkilla keskinkertainen pesintävuosi

kotkan-poikaset-kuva-juha-haikola

Kotkan poikaset Kuva Juha Haikola

Metsähallituksen Luontopalvelut ja vapaaehtoiset kävivät läpi lähes 1000 maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkan reviiriä ja tarkistivat pesinnän onnistumisen. Pesintätarkastusten tulokset on nyt julkaistu.

 

Ensin hyvät uutiset

Maakotkan pesintätulos oli yksi koko seurantahistorian parhaimpia. Onnistumiseen vaikutti etenkin hyvä ravintotilanne runsastuneiden kanalintukantojen ja jäniksien hyvän määrän takia.

Myös tunturihaukkojen pesintä onnistui. Yksi vuosi ei kuitenkaan kesää tee. Tunturihaukkoja on maassamme todella vähän, ja laji on äärimmäisen uhanalainen. Pienikin muutos ympäristötekijöissä saattaa romahduttaa määrän.

 

Ja sitten huonommat

Pohjois-Suomen (entiset Lapin ja Oulun läänit) merikotkien pesintätulos oli keskinkertainen, mutta vaihtelu tarkastettujen alueiden välillä suuri. Pohjoisimmassa Lapissa merikotkat onnistuivat kehnosti, mutta Kainuussa ja Kuusamossa erittäin hyvin.

Muuttohaukan pesintävuosi oli huono. Pesinnän alkuun sattuneet kurjat kelit aiheuttivat aloitettujen pesintöjen keskeytymisiä tai pesintää ei edes aloitettu.

 

Pitääkö olla huolissaan?

Tuoreessa lajien uhanalaisuusarvioinnissa vain merikotkakanta on maassamme arvioitu elinvoimaiseksi, maakotka ja muuttohaukka vaarantuneiksi. Surkein tilanne on äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellulla tunturihaukalla. Sen seuraava luokka huonompaan suuntaan onkin jo ”Suomesta hävinnyt”.

Lajisuojelussa on olennaisen tärkeää tietää, missä lajin yksilöitä on ja miten niillä menee. Ilman kartoituksia suojelu olisi pelkkää haparointia. Siksi kartoitukset ovat olennaisen tärkeää työtä. Maakotkien pesinnän seuranta on osa porotalouden reviiriperusteista korvausjärjestelmää, ja Metsähallitus on tehnyt sitä vuodesta 1992 lähtien. Muiden lajien seuranta Metsähallituksen Luontopalvelujen muuta luonnonsuojelutyötä.

Metsähallituksen Luontopalvelut tarkasti lähes kaikki poronhoitoalueen maa- ja merikotkan sekä tunturihaukan pesät helikopterista. Vapaaehtoisten lintuharrastajien työpanos oli olennaisen tärkeä, sillä he tarkastivat suurimman osan poronhoitoalueen eteläpuolisista maakotkan ja muuttohaukan pesistä, rengastivat poikasia ja toimittivat lisätietoa pesintöjen onnistumisesta.

 

Maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkan pesinnän onnistuminen vuonna 2019.

  Uhanalaisluokitus Tunnettuja reviirejä Tarkastettuja reviirejä Pesintöjä yhteensä Onnistuneita pesintöjä Rengastusikäisiä poikasia tarkastetuissa pesissä
Maakotka Vaarantunut

551

501

197

175

211

Merikotka Elinvoimainen

147

136

75

66

92

Muuttohaukka Vaarantunut

435

300

120

100

211

Tunturihaukka Äärimmäisen uhanalainen

49

39

10

10

26

Tuore raportti maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkan pesinnän onnistumisesta vuonna 2019 https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2401

Lajien uhanalaisuus https://punainenkirja.laji.fi/

 

 

Harvinaista tunturipöllöä yritettiin auttaa Villieläinsairaalassa

Picture by: Annika Sorjonen (2019)rKorkeasaari Zoo

Annika Sorjonen (2019) Korkeasaari Zoo

Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuotiin tänään harvinainen potilas, tunturipöllö. Tiettävästi kyseessä oli ensimmäinen tapaus, kun tätä Suomessa äärimmäisen uhanalaista, hyvin harvoin Tunturi-Lapin alueella pesivää ja harvoin eteläisessä Suomessa nähtyä lajia on hoidettu Villieläinsairaalassa.

Myöhään tiistai-iltana Porvoossa tapahtui liikenneonnettomuus. Auto törmäsi tunturipöllöön, joka paiskautui auton etusäleikön läpi. Paikalle kutsuttiin Porvoonseudun Lintuyhdistys ry:n aktiivi, joka osasi käsitellä ja irrottaa pöllön autosta asiantuntevasti. Rauhallinen lintu saatiin irrotettua helposti, mikä jo osaltaan kertoo, ettei kaikki ollut kunnossa. Toinen siipi repsotti ja silmä näytti vahingoittuneelta. Yön pöllö vietti auttajansa luona.

Aamulla tunturipöllö tuotiin Korkeasaaren Villieläinsairaalaan eläinlääkärin tutkittavaksi. Se ei edelleenkään reagoinut käsittelyyn tai pyristellyt vastaan. Linnun oikeassa olkavarressa oli avomurtuma, sen molemmat jalat olivat vahingoittuneet ja silmän sarveiskalvolla oli haava. Näin huonokuntoisen linnun kuntouttaminen ja palauttaminen luontoon olisi ollut mahdotonta.

Jos luonnonvaraista eläintä ei ole hoidon jälkeen mahdollista palauttaa luontoon, sitä ei saa eläinsuojelulain perusteella ilman viranomaisten poikkeuslupaa ottaa ihmisen hoitoon. Paitsi että eläin kärsii kivuista, luonnossa elävälle villieläimelle ihmisen käsittely ja jatkuva läsnäolo on useimmiten hyvin stressaavaa. Eläinlääkäri lopetti pöllön kivuttomasti, jolloin sille ei aiheutunut toivottomassa tilanteessa enempää kärsimystä.

Pöllöonnettomuuksia sattuu pöllöjen määrään nähden yllättävän usein, sillä pimeällä liikkuvia ja usein lähellä maata lentäviä lintuja on vaikeaa havaita. Tunturipöllö on eteläisessä Suomessa harvinainen vieras. Ne liikkuvat pohjoisella tundravyöhykkeellä ja saattavat vaeltaa pitkiä matkoja ravinnon – tunturisopulien ja myyrien – perässä. Tunturipöllö pesii Suomessa Tunturi-Lapin alueella, mutta vain hyvin harvoin. Kansainvälisesti laji luokitellaan vaarantuneeksi, mutta Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi.

Kiitos kaikille lintua auttaneille. Ihmisillä on lain mukaan velvollisuus auttaa loukkaantunutta eläintä. Luonnonvaraisten eläinten kohdalla laki määrää myös, ettei autettua eläintä saa ottaa elätiksi, ellei viranomainen erikseen anna siihen juuri kyseiseistä eläintä koskevaa lupaa. Jos toivoa luontoon palauttamisesta ei ole, oikea apu on kivuton lopetus.

Selästä poikasensa synnyttävä kennosammakko uutuuslajina Korkeasaaressa

Picture by: Annika Sorjonen (2019)rKorkeasaari Zoo

Picture by: Annika Sorjonen (2019) Korkeasaari Zoo

Amazon-joen tummissa vesissä asuu sammakko, jonka heimon edustajia on elänyt maapallolla jo liitukaudella, dinosaurusten aikaan. Vedessä lahoavaa, reilun kymmenen sentin mittaista lehteä muistuttava litteä kennosammakko viettää usein koko elämänsä vedessä, mutta pärjää tarvittaessa myös kuivalla maalla.

Korkeasaaren trooppisen Amazonia-talon uudessa terraariossa asuu nyt kennosammakko. Lajinsa ensimmäinen edustaja saatiin Särkänniemen akvaariosta. Tämä yksilö on kuusivuotias ja todennäköisesti naaras.

Laji on saanut nimensä erikoisesta lisääntymistavastaan. Koiras ohjaa hedelmöittämänsä munat vedessä naaraan selkään, jossa paksu iho kasvaa munien suojaksi. Poikaset kehittyvät naaraan selkänahan kennoissa munasta parisenttisiksi pikkusammakoiksi ja kömpivät 3-4 kuukauden kuluttua emon selkänahan läpi veteen. Hautomalla poikaset selässään se pystyy suojaamaan jälkeläisiään saalistajilta.

Kennosammakko löytää ravintonsa sameasta vedestä kylkiviiva-aistin avulla ja pienillä tähtimäisillä sormillaan tunnustellen. Sopivan saaliin uidessa kohdalle sammakko avaa suunsa ja imaisee saaliin suuhunsa. Sen lisäksi, että kennosammakolla on erinomainen suojaväri, se piiloutuu mielellään pohjassa olevien lehtien tai puunrunkojen sekaan.

Kennosammakon elinalue Amazonilla on laaja, yksilöitä on paljon ja kanta on vakaa, joten laji ei ole uhanalainen. Paikoitellen elinympäristön tuhoutuminen ja ihmisen toiminta, kuten rakentaminen, karjan laidunnus ja metsien hakkuut, voivat uhata lajia. Kennosammakoita elää useilla suojelualueilla.

Itämeren hyljekannat jatkavat kasvua − laskenta tehtiin hyvissä olosuhteissa

Valokuva-medialle-mervi-kunnasranta-luke

Kuva: Mervi Kunnasranta, Luke

Vuonna 2019 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa runsaat 38 000 harmaahyljettä eli hallia. Näistä Suomen merialueella oli noin 14 200. Perämeren jäillä laskenta-aikaan olleiden norppien määräksi arvioitiin runsaat 12 800 yksilöä.

Laskennoissa nähtyjen hallien määrä on pysynyt useita vuosia noin 30 000 yksilössä. Laskentakannan kasvu lähelle 40 000 yksilöä selittyy todellisen kannan kasvun lisäksi myös viime kevään hyvillä laskentaolosuhteilla. Tuolloin aiempaa suurempi osa halleista oli näkyvissä luodoilla.

Itämeren hallikanta on kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa 2000-luvun alusta lähtien. Kasvu on viime vuosina ollut voimakkainta eteläisellä Itämerellä, mikä johtuu pääosin muilta alueilta siirtyvistä halleista.

− Kannan kasvusta, mutta myös hallien liikkumisesta kertoo se, että Suomen merialueen tulos on nyt noin 4 500 yksilöä suurempi kuin vuonna 2017, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Mervi Kunnasranta.

Yli 80 prosenttia halleista tavataan keväisin edelleen karvanvaihtoaikaisen levinneisyyden ydinalueella Lounais-Suomen, Keski-Ruotsin ja Länsi-Viron merialueilla. Suomen merialueen halleista yli 90 prosenttia oli laskentahetkellä lounaisessa ulkosaaristossamme.

Hallit kuvataan lentolaskennoissa ulkoluodoilta karvanvaihdon aikaan touko-kesäkuun vaihteessa, ja yksilömäärät lasketaan kuvista. Laskentatulos edustaa hallien minimimäärää, ja osa yksilöistä on aina laskennan tavoittamattomissa. Erot vuosittaisessa laskentatuloksessa eivät siksi kerro suoraan kannan koon muutoksista. Kannanvaihteluiden arvioimiseksi on syytä tarkastella useiden vuosien laskentatulosten trendiä.

Jääolosuhteet vaikuttavat norppien laskentatulokseen

Norppien laskentatulos on vaihdellut vuosina 2013−2019 melko voimakkaasti. Vaihtelun taustalla ovat huhtikuun jääolosuhteet. Mikäli jäiden rikkoutuminen on alkanut jo ennen laskenta-ajankohtaa, laskennoissa nähdään suuria norpparyhmiä, jotka nostavat laskentatuloksen poikkeuksellisen korkealle.

Tämän vuoden tulos, noin 12 800 norppaa Perämerellä, on suurempi kuin edellisenä vuonna (noin 9 900), mutta puolestaan pienempi kuin vuonna 2017 (noin 13 600). Laskentatulosten vaihtelut eivät kerro norppamäärien äkillisistä muutoksista, vaan muutoksista laskentaolosuhteissa. Perämeren norppakanta on keskenään vertailukelpoisten laskentatulosten perusteella kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa.

Norppien laskenta perustuu otantaan. Tasavälein lennetyillä laskentalinjoilla havaitut norpat muodostavat otannan, joka monistetaan koko jääalan laskentakannaksi (jäällä laskenta-aikaan olevien norppien määrä). Kevään 2019 laskennoissa laskentalinjoilla katettiin noin 14 prosenttia jääalasta.

Suomen merialueen hallilaskennat tekee Luonnonvarakeskus. Perämeren norppalaskennoista vastaa Ruotsin luonnonhistoriallinen museo.

Vuonna 2019 Venäjä ei laskenut halleja Suomenlahdella. Viimeisin laskenta on vuodelta 2018, jolloin tulos oli noin 1200 hallia. Puolan viimeisin laskenta on vuodelta 2017, jolloin tulos oli noin 70 hallia.

Luonnonsuojeluliitto: Suden uusi hoitosuunnitelma mahdollistaa elinvoimaisen kannan

2018-06-23-21-36-42-1200x800

Suomen luonnonsuojeluliitto on tyytyväinen suden hoitosuunnitelmaan, jonka maa- ja metsätalousministeriö julkaisi tänään. Sen avulla on mahdollisuus saada maamme susikanta elinvoimaiseksi. Tätä ennen suden kannanhoidollista metsästystä ei pidä aloittaa.

Luonnonsuojeluliiton mielestä suden hoitosuunnitelma on nyt aiempaa parempi. Kolmatta kertaa valmistellun hoitosuunnitelman työssä oli merkittävää eri tahojen keskinäisen ymmärryksen ja yhteistyön kehittyminen. Suunnitelmassa nostetaan nyt hyvin esiin muun muassa salametsästyksen torjunta ja susivahinkojen ehkäisy.

Suunnitelman toteutusta tukee sen valmistelun aikana suunniteltu kuusivuotinen EU:n rahoittama Life BoralWOLF -yhteistyöhanke, joka alkoi lokakuussa. Sen tarkoituksena on viestiä aktiivisesti susikannan järkiperäisestä hoidosta ja hälventää susipelkoa, ehkäistä koira- ja kotieläinvahinkoja sekä torjua suden salametsästystä.

“Uhanalaisen suden kiintiömetsästystä ei voi aloittaa ennen kuin kanta on kasvanut elinvoimaiseksi. Sitä se ei vielä ole. Tätä korostaa myös EU-tuomioistuimen lokakuussa antama päätös”, muistuttaa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä.

Luonnonsuojeluliiton mielestä tulevissa hoitosuunnitelmissa tulee ottaa mukaan myös poronhoitoalue, jota ei nyt käsitelty. Liitto on esittänyt poronhoitoalueen etelärajan nostoa pohjoisemmaksi, jolla tehtäisiin tilaa sudelle, ahmalle ja metsäpeuralle.

 

 

EU:n Life BorealWOLF -hankkeen aloitustiedote:
https://www.sll.fi/2019/09/26/susikonfliktin-lievittamiseen-tahtaava-eu-life-hanke-kaynnistyy/

SLL:n lausunto hoitosuunnitelmasta (6.9.2016):
https://www.sll.fi/2019/09/06/luonnonsuojeluliiton-lausunto-suden-hoitosuunnitelmasta/

EU-tuomioistuimen lokakuussa 2019 Suomelle antama päätös (C-674/17):
http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=218935&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=6838998