Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Akateemikko Ilkka Hanskin merkittävä hyönteiskokoelma lahjoituksena Luonnontieteelliselle keskusmuseolle

4f8392cd-c150-4653-8baa-ef56c1352121-w_576_h_2000

Ilkka Hanski Borneolla vuonna 2013, oikealla madagaskarilainen väitöskirjaopiskelija Tanjona Ramiadantsoa. Kuva: Eeva Furman.

Ilkka Hanskin hyönteiskokoelmaan sisältyy 13 423 neulattua näytettä, jotka edustavat 343:a vähän tunnettua kovakuoriais- ja kärpäslajia Madagaskarilta, Borneosta, Sulawesista, Sumatralta ja eri puolilta Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa. Kokoelma on nyt järjestetty, digitoitu ja saatettu tutkijoiden ja suuren yleisön käyttöön.

Akateemikko Ilkka Hanskin (1953–2016) perintö ekologian alalla tunnetaan laajalti, mutta hänen tutkimuksena pohjana ollut arvokas hyönteisaineisto on jäänyt vähemmälle huomiolle. Hanskin hyönteiskokoelma lahjoitettiin Helsingin yliopiston Luonnontieteelliselle keskusmuseolle (LUOMUS) vuonna 2017.

Kokoelma sisältää neulattuja näytteitä, jotka edustavat useita kovakuoriaisheimoja (Scarabaeidae, Hybosoridae, Staphylinidae ja Silphidae) sekä Calliphoridae-kärpäsheimoa. Lahjoitukseen sisältyy myös tuhansia alkoholiin säilöttyjä näytteitä. Kokoelma on merkittävä, koska se keskittyy valikoituihin hyönteisryhmiin ja sen sisältämät näytteet on kerätty koskemattomilta alueilta, jotka ovat vaarassa kadota.

– Tutkijat ovat jo työstäneet aineistoa ja kuvanneet kokoelmasta kymmeniä tieteelle uusia lajeja. Aineisto on arvokas sekä luonnon monimuotoisuuden kuvaamisen että ympäristömuutosten tutkimisen kannalta, toteaa Luomuksen eläintieteen yksikköä johtava Aino Juslén.

Hanskin kokoelma karttui pitkän ajan kuluessa. Ensimmäiset näytteet kerättiin Borneossa vuonna 1978. Kokoelma kasvoi huomattavasti Madagaskarille suuntautuneiden tutkimusmatkojen aikana vuosina 2002–2009. Hanskin opiskelijat ja paikalliset avustajat keräsivät valtaosan hyönteisistä paikallisista kansallispuistoista.

Hanskin kokoelma on nyt sekä tutkijoiden että suuren yleisön käytettävissä Suomen Lajitietokeskuksen verkkosivujen kautta. Aineistoa voi selata verkkosivun kautta.

Digitointi tarkoittaa, että näytteisiin liittyvät tiedot muutetaan digitaaliseen muotoon. Näihin tietoihin kuuluvat muun muassa keräysmenetelmä sekä keräyspäivä ja -paikka. Jotkin näytteet on myös valokuvattu. Kullakin digitoidulla näytteellä on yksilöllinen tunniste, joten aineiston jokainen osa on jäljitettävissä.

Noin 9 miljoonaa näytettä sisältävät Luomuksen hyönteiskokoelmat ovat Euroopan suurimpia. Luomuksen tavoitteena on digitoida kaikki 13 miljoonaa näytettään, ja asettaa aineisto avoimesti saataville Suomen Lajitietokeskuksen kautta www.laji.fi. Luomus osallistuu useisiin kansainvälisiin hankkeisiin, joissa kehitetään digitointimenetelmiä ja lajitiedon jakamiseen liittyviä tietojärjestelmiä, esim. https://icedig.eu/ ja http://dissco.eu/.

Norppakanta kasvanut Saimaalla – WWF: ”Tänään voimme iloita, huomenna jatkettava töitä”

copyright-ismo-marttinen-wwf

Copyright Ismo Marttinen WWF

Metsähallituksen tänään julkaiseman arvion mukaan saimaannorppakannan koko on noin 410 yksilöä. Vuosi sitten kannan kooksi arvioitiin 380–400 yksilöä. Kannan kasvu osoittaa, että saimaannorpan suojelussa on onnistuttu. Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen ja tarvitsee ihmisen apua vielä pitkään.

”Norppakannan kasvu on todellinen ilouutinen. Kun WWF aloitti lajin suojelun vuonna 1979, Saimaassa ui hieman yli 100 norppaa. Nyt yksilöitä arvioidaan olevan yli 400. Kannan kasvu on jälleen yksi osoitus siitä, että kova työ palkitaan myös luonnonsuojelussa”, WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder sanoo.

Norpan suurimpia uhkia ovat ilmastonmuutos ja hukkuminen kalanpyydyksiin. Kannan kasvua selittävät etenkin laajentuneet verkkokalastusrajoitukset ja apukinosten kolaaminen vähälumisina talvina.

Välitavoite saavutettu, mutta työtä riittää

Saimaannorpan suojelua ohjaa ympäristöministeriön vuonna 2017 päivittämä saimaannorpan suojelustrategia. Sen päätavoitteeksi on asetettu, että norppakanta kasvaa vakaasti ja saavuttaa niin sanotun suotuisan suojelun tason.

”Suojelun tasoa voidaan pitää suotuisana, kun kanta on tarpeeksi iso, norpalla on riittävästi sille sopivaa elinympäristöä eikä lajin luontainen esiintymisalue supistu. Käytännössä se tarkoittaa, että strategian päätavoite on saavutettu, kun lajin tulevaisuus on turvattu pitkällä aikavälillä. Vielä ei olla tässä pisteessä”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen selittää.

Saimaannorpan suojelustrategian välitavoitteeksi on asetettu, että norppakanta kasvaa vähintään 400 yksilöön vuoteen 2025 mennessä. Vaikka 400 yksilön välitavoite on saavutettu jo nyt, saimaannorppa ei ole turvassa. Tulevaisuudessa etenkin voimistuva ilmastonmuutos on norpalle vaaraksi, sillä se on pesinnässään täysin riippuvainen lumesta ja jäästä.

”Jos kolattavaa ei ole, norppakannan kasvussa auttaneet apukinoksetkin jäävät tekemättä. Parhaillaan kehitellään keinopesiä täysin lumettomien talvien varalle”, Luukkonen sanoo.

Iso uhka saimaannorpalle on myös se, että kanta on pieni ja hajallaan. Lajin geneettinen vaihtelu on vähäistä, mikä heikentää sen kykyä vastata nopeasti muuttuvaan ympäristöön.

”Tänään voimme iloita kannan kasvusta, mutta huomenna on tartuttava jälleen toimeen. Norppakanta on saatava kasvamaan vielä nopeammin lajin tulevaisuuden turvaamiseksi. Meidän on muistettava, että jos saimaannorppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta”, Luukkonen sanoo.

Susituomio vaatii poikkeusluvilta parempia perusteluja

wolf-2984865_1280

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää Euroopan unionin tuomioistuimen susituomiota odotettuna. Se tiukentaa suden metsästyksen ehtoja. Suden metsästyksen poikkeusluvat ovat luontodirektiivin mukaan mahdollisia, mutta luvat pitää perustella aiempaa paremmin. Suden kiintiömetsästystä ei Luonnonsuojeluliiton mielestä voi aloittaa ennen kuin kanta on kasvanut elinvoimaiseksi. Sitä se ei vielä ole.

Puheenjohtaja Harri Höltän mukaan tuomio tarkoittaa käytännössä sitä, että kiintiömetsästyksen poikkeusluvat tulee perustella entistä tarkemmin.

“Suden kiintiömetsästystä ei voi aloittaa ennen kuin Suomen kanta on saatu perinnöllisesti turvalliseksi. Se tarkoittaa vähintään 25 lisääntyvää laumaa eli noin 300–500 sutta vuodesta ja vuodenajasta riippuen. Nyt siihen ei ole vielä päästy.”

Maaliskuussa 2019 Suomen susikannan kooksi arvioitiin 185–205 sutta.

Korkein hallinto-oikeus pyysi ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta vuonna 2017. Asia koski kotimaista valitusta. Se oli tehty ennen kuin Suomi lopetti suden kiintiömetsästyksen susikannan romahdettua laillisen metsästyksen ja laittoman tappamisen takia vuosina 2015–16.

EU-tuomioistuin antoi päätöksensä C-674/17 tänään. Suomen uusi suden hoitosuunnitelma julkaistaan marraskuussa. Hoitosuunnitelman lausunnolla olleessa luonnoksessa linjattiin, että suden kannanhoidollisen metsästyksen toimintamalli ja tavoitteet sekä niiden perustelut suunnitellaan laajapohjaisessa työryhmässä, mikäli luontodirektiivin tulkinta antaa siihen mahdollisuuden.

“Kannanhoidollinen metsästys mitoitetaan aina siten, että se ei vaaranna pienimmän elinvoimaisen susikannan ylläpitämistä eikä estä suden suotuisan suojelun tason saavuttamista”, luonnoksessa sanotaan.

 

EuroBirdwatch-tapahtumassa laskettiin yli 4 000 000 lintua

2019-09-12-11-37-58-1200x800

Viime viikonloppuna 5.–6.10. tuhannet suomalaiset tarkkailivat lintuja osana BirdLifen EuroBirdwatchia, Euroopan suurinta lintuharrastustapahtumaa. Lauantaina ja sunnuntaina 44:ssä Euroopan ja Keski-Aasian maassa järjestettiin yli 1 000 linturetkeä tai muuta tapahtumaa, ja lähes 30 000 ihmistä tarkkaili muuttolintuja. Viikonlopun aikana kirjattiin havaintoja yli neljästä miljoonasta lintuyksilöstä.

Runsaimmat lajit koko Euroopassa olivat valkoposkihanhi, sepelkyyhky ja kottarainen. Eniten lintuja havaittiin Suomessa ja Ruotsissa. Molemmissa laskettiin yli miljoona yksilöä.

Suomessa viikonlopun runsain laji oli valkoposkihanhi. Suurimmissa kerääntymissä Iitissä laskettiin olevan 60 000 ja Orimattilassa 50 000 valkoposkihanhea. Toiseksi ylsi järripeippo. Niitä oli satojen ja tuhansien lintujen parvina eri puolilla Etelä-Suomea. Seuraavaksi runsaimmat lajit olivat naakka, urpiainen ja räkättirastas.

Viikonlopun harvinaisimpia lintuja olivat Iso-Britanniassa havaittu sirittäjäsatakieli sekä Ruotsissa ja Alankomaissa nähdyt siperianlepinkäiset. Suomessa havaittiin viikonlopun aikana runsaat 200 lintulajia. Harvinaisin näistä oli lauantaina Liperistä löytynyt syksyn viides arotasku. Laji on havaittu Suomessa alle 40 kertaa aikaisemmin.

EuroBirdwatch-tapahtuman tarkoitus on edistää linnustonsuojelua ja lintuharrastusta. Valtioiden rajoista välittämättä matkaa tekevät muuttolinnut kuvastavat hyvin kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä lintujen suojelussa. BirdLifen tavoitteena on turvata linnuille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen pesimäalueilla, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla.

EuroBirdwatch on järjestetty lokakuun alussa vuodesta 1993 lähtien.

  • EuroBirdwatch-tapahtuma BirdLife Suomen verkkosivuilla: https://www.birdlife.fi/tapahtumat/ebw/
  • EuroBirdwatch-tapahtuman kansainväliset verkkosivut: http://www.eurobirdwatch.eu/

 

Särkänniemen anakondat ovat nimeltään Houdini ja Salazar

72313966_2722170747833393_3280568382293803008_n

Särkänniemen kuuluisat keltaiset anakondat Houdini ja Salazar saivat nimensä eläinten päivänä pe 4.10. järjestetyssä nimiäistilaisuudessa Särkänniemen Akvaariossa.

Särkänniemen keltaiset anakondaveljekset Houdini ja Salazar saivat nimensä 4.10.2019 Särkänniemen Akvaariossa. Paikalle oli kutsuttu median edustajia, ja nimeämistilaisuuden jälkeen nautittiin juhlakahvit.

Kaksi keltaisen anakondan poikasta muutti Särkänniemeen keväällä 2019. Toisen käärmeen katoaminen suljetusta terraariosta aiheutti melkoisen etsintäoperaation heinäkuussa 2019. Kahden viikon karkuretken jälkeen käärme löytyi hyväkuntoisena akvaariorakennuksesta.

”Etsintöjen yhteydessä käärmeiden vastavalmistunut terraario piti purkaa, ja uudelleenrakennuksen takia käärmeet saatiin uudelleen esille Akvaarioon vasta nyt”, kertoo Särkänniemen operatiivinen johtaja Tiia Ojansivu.

Nimien ehdottajat palkitaan

Kumpikin käärmeille valittu nimi löytyi heinäkuussa järjestetyn anakondien nimikilvan ehdotuksista. Särkänniemi on ollut voittajaehdotusten tekijöihin yhteydessä henkilökohtaisesti palkitsemista varten.

”Karannut yksilö sai luonnollisesti nimekseen Houdini, ja kotona kiltisti odottanut nimettiin Salazariksi”, kertoo Ojansivu.

Keltainen anakonda on sukulaistaan viheranakondaa pienempi laji, jota kutsutaan myös nimillä paraguaynanakonda ja etelänanakonda.

Eläinten päivänä Särkänniemessä alkaa eläinten viikon tarjous: 4.–10.10.2019 Akvaarioon pääsee puoleen hintaan 6,45 € (norm. 12,90 € / lippu). Akvaario on avoinna ti–su klo 11.00–20.30 ja maanantaisin suljettu.

EuroBirdwatch kääntää katseet taivaalle

EuroBirdWatch-top

Tulevana viikonloppuna 5.–6.10. seurataan muuttolintuja noin 40 maassa BirdLifen EuroBirdwatch-tapahtumassa. Euroopan suurimpaan lintutapahtumaan osallistuu kymmeniätuhansia ihmisiä eri puolilla Eurooppa ja Keski-Aasiaa.

Suomessa järjestetään viikonlopun aikana linturetkiä, muutonseurantaa ja muita tapahtumia, joihin kaikki linnusta kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Suurin osa muuttolinnuistamme on jo lähtenyt, mutta lokakuun alku tarjoaa vielä paljon nähtävää. Itä-Suomessa on runsaasti arktisia valkoposkihanhia, jotka laiduntavat pelloilla ennen kuin jatkavat muuttomatkaansa. Näkyviä muuttajia ovat myös sepelkyyhkyt, rastaat, peipot ja järripeipot. Vaelluslinnuista liikkeellä on erityisesti närhiä ja tikkoja.

EuroBirdwatch-tapahtumalla edistetään linnustonsuojelua ja lintuharrastusta. Valtioiden rajoista välittämättä matkaa tekevät muuttolinnut kuvastavat hyvin kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä lintujen suojelussa. BirdLifen tavoite on turvata linnuille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen pesimäalueilla, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla.

EuroBirdwatch on järjestetty joka syksy vuodesta 1993 lähtien.

  • EuroBirdwatch-tapahtuma BirdLife Suomen verkkosivuilla: https://www.birdlife.fi/tapahtumat/ebw/
  • Viikonlopun retkiä ja tapahtumia: https://www.birdlife.fi/tapahtumat/ebw/ebw-2019/
  • Lintutilanne Suomessa: https://www.birdlife.fi/lintutilanne-20190927/

Rudus LUMO -ohjelma tuottaa tulosta: Viitasammakko pulputtaa Kråkön entisellä soranottoalueella

rudus_lumo_kra-cc-8ako_sammakko

Ruduksen Porvoossa sijaitsevalla vanhalla soranottoalueella viihtyvät nykyisin niin viitasammakot kuin vapaa-aikaansa viettävät kaupunkilaisetkin. Rudus rakensi viitasammakoille uudet lammet 2013, joissa ne ovat sen jälkeen myös tutkitusti kuteneet.

Porvoon Kråkön soranottoalue on yksi pilottihanke Rudus Oy:n LUMO-ohjelmassa, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Kråkössä  on soranotto aloitettu jo 1930-luvulla ja sen on loppunut 1960-luvulla. Alueelle on muodostunut pohjavesilampia, koska soraa on aikoinaan otettu pohjaveden pinnan alapuolelta. Naapuruston asukkaat käyttävät nykyisin suurinta lampea uimapaikkana.

Alueella on vielä hyödyntämiskelpoista soraa ja Rudus alkoi suunnitella soranottoa vuonna 2003. Alueelle tehtiin ympäristövaikutusten arviointi (YVA) ja laadittiin suunnitelma alueen virkistyskäytölle.

YVA:n yhteydessä havaittiin alueen pienemmissä lammissa erittäin tiukasti suojeltuja viitasammakoita.

– Maa-ainesten ottohanke luonnollisesti keskeytettiin. Viitasammakoiden seuranta aloitettiin vuonna 2014 ja halusimme selvittää niiden levinneisyyden alueella, kertoo ympäristöinsinööri Ilkka Ojalehto Rudukselta.

Viitasammakoille uudet lammet

Luontoasiantuntijoista koostuva ryhmä vieraili Kråkön alueella keväällä 2013.

Alueella oleva noin kymmenen aarin kokoinen lammikko on viitasammakoille suotuisa lisääntymispaikka, mutta se oli kasvamassa umpeen. Jos niin olisi käynyt, viitasammakko olisi poistunut alueelta. Myös harvinainen nuokkukohokki olisi tukehtunut muun kasvillisuuden jalkoihin.

Näin päätettiin rakentaa viitasammakoille kaksi uutta lampea ja samalla parantaa myös nuokkukohokin ja rantakäärmeen elinympäristöjä. Nuokkukohokin kukalla elää erittäin uhanalainen perhoslaji nuokkukohokkipussikoi.

Lampien rakentamisen jälkeen viitasammakoita ja niiden mahdollista lisääntymistä on seurattu säännöllisesti. Tulokset ovat erittäin hyviä. Viitasammakot ovat löytäneet tiensä uusiin lampiin ja mikä tärkeintä, myös lisääntyneet.

– Vuosina 2015 ja 2016 viitasammakon kutua havaittiin toisesta uudesta rakennetusta lammesta. Tuolloin havaittiin myös kaksi luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua korentolajia, lummelampikorento ja täplälampikorento, Ilkka Ojalehto kertoo.

Kesällä 2017 viitasammakko lisääntyi jo molemmilla uusilla lammilla.

– Lammet kehittyvät hiljalleen paremmiksi ympäristöiksi viitasammakoille, kun ne kasvittuvat lisää, Ojalehto toteaa.

Koiraat äänessä myös uusilla lampareilla

Eri luontoasiantuntijat ovat tehneet Kråkön soranottoalueen luontoarvioita. Selvitysten mukaan viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikan parannustoimet Kråkössä ovat seurantatietojen perusteella täyttäneet tavoitteensa. Viitasammakko on kutenut vuodesta 2015 lähtien vuosittain 1–2 muussakin lampareessa kuin alkuperäisessä kutulampareessa.

Aikaisempina seurantavuosina pulputtavia viitasammakoita on havaittu ainoastaan alkuperäisellä kutulampareella, mutta vuonna 2019 koiraita oli äänessä myös kahdessa muussa lampareessa.

– Ruduksen luonnonhoidon tavoitteena Kråkössä on alueen umpeenkasvun pysäyttäminen ja viitasammakoiden, rantakäärmeiden ja nuokkukohokin elinpiirien parantaminen. Seurantatutkimusten mukaan tässä ollaan onnistuttu, mutta työ jatkuu, Ilkka Ojalehto sanoo.

Kuvateksti:

Erittäin tiukasti suojeltu viitasammakko kutee edelleen Porvoossa Kråkön vanhalla soranottoalueella. Rudus rakensi viitasammakoille kaksi uutta kutulampea, kun niiden alkuperäinen lampi oli kasvamassa umpeen. Samalla turvattiin myös nuokkukohokin ja rantakäärmeen elinolosuhteita. Alueella tehdyt toimenpiteet ovat osa Rudus LUMO -ohjelmaa

 

Käytännön toimia Kråkössä

– Sammakoille kaksi uutta lampea
– Kiviröykkiö rantakäärmeiden talvehtimispaikaksi ja suotuisaksi kivitaskun pesinnälle
– Lammikoiden tieltä raivatuista puista lahopuuympäristö
– Viereisestä paahderinteestä poistettu puustoa
– Nuokkukohokkeja siirretty avoimiin rinteisiin paremmille kasvupaikoille
– Alueen paahderinteitä avattu, jotta mm. nuokkukohokki pääsee levittäytymään laajemmalle alueelle
– Seurataan viitasammakoiden siirtymistä lammikoihin ja populaation kasvua säännöllisesti

 

Ruduksen LUMO-ohjelma

– Toimintatapa, jolla edistetään luonnon monimuotoisuutta
– Tavoite: luonto on Ruduksen kiviaines- ja tehdasalueilla monimuotoisuuden kannalta arvokkaampi toiminnan päättyessä kuin sen alkaessa
– Sovittaa yhteen kiviaineshuollon ja luonnonsuojelun
– Osa Ruduksen ympäristövastuullista toimintaa
– Asiantuntijaverkosto, koulutettu henkilöstö, kartoitetut mahdollisuudet ja haasteet sekä määritellyt tavoitteet
– www.rudus.fi/lumo

www.facebook.com/RudusLumo/
www.rudus.fi/lumo

 

Katso videot

https://www.youtube.com/watch?time_continue=21&v=99oFCsyFno4

https://www.youtube.com/watch?time_continue=7&v=I9PhY0aFCyE

Metsäpeuroja alettiin vapauttaa luontoon

1.vapautus_kuvaaja-tiina-makela

Metsäpeura vapautetaan Lauhanvuoren totutustarhasta. Kuva: Tiina Mäkelä

Ensimmäiset metsäpeurat vapautettiin totutustarhasta Lauhanvuoren kansallispuistoon tiistaina. Tavoitteena on palauttaa metsäpeura entisille asuinsijoilleen läntiseen Suomeen.

Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistot toimivat seitsenvuotisen metsäpeuran suojelu- ja kannanhoitohankkeen päänäyttämönä. Syksyllä 2017 rakennettuihin totutustarhoihin on tuotu aikuisia yksilöitä sekä eläintarhoista että luonnosta, ja metsäpeurat ovat vasoneet aitauksissa jo kahtena kesänä. Nyt palautusistutuksessa otettiin uusi askel: ensimmäiset metsäpeurat vapautettiin Lauhanvuorelle, josta ne ovat olleet pois tiettävästi ainakin 150 vuotta. Metsäpeura metsästettiin Suomesta sukupuuttoon noin sata vuotta sitten.

Totutustarhasta päästettiin ensivaiheessa ulos neljä nuorta aikuista hirvasta. Nyt vapautetuista eläimistä kolme on peräisin suomalaisista eläintarhoista, joista ne on siirretty Lauhanvuorelle opettelemaan omatoimisempaa elämää. Yksi vapautetuista on syntynyt totutustarhassa edelliskesänä. ”Metsäpeurojen rykimäaika alkaa olla käsillä, ja nuoremmat urokset jäisivät silloin helposti valtahirvaan jalkoihin”, taustoittaa projektipäällikkö Sakari Mykrä-Pohja ensimmäisenä vapautettujen yksilöiden valintaa.

Metsäpeurojen vapautuskäytäntöjä ja -aikataulua on kuluvana vuonna punnittu huolellisesti muun muassa siksi, että Lauhanvuoren kansallispuisto kuuluu nykyisellään susilauman reviiriin. ”Seuraamme vapautettujen yksilöiden selviämistä luonnossa tarkasti, ja päätämme jatkosta nyt saatavien kokemusten perusteella”, Mykrä-Pohja kertoo. Vapautetuilla hirvailla on värikkäät korvamerkit, jotka mahdollistavat eläinten yksilöllisen tunnistamisen. Kahdelle hirvaalle kiinnitettiin lisäksi pieni GPS-lähetin vapautuksen yhteydessä.

Vapautettujen metsäpeurojen odotetaan pysyttelevän aluksi totutustarhan lähimaastossa, johon niille järjestetään tukiruokintaa.

Metsäpeuroja on tarkoitus vapauttaa Lauhanvuoren lisäksi myös Seitsemisen kansallispuistoon siellä sijaitsevasta toisesta totutustarhasta. Seuraavat vapautukset ovat ajankohtaisia myöhemmin syksyllä rykimäajan päätyttyä.

Palautusistutukset ovat osa vuonna 2016 alkanutta, EU-rahoitteista metsäpeuran kannanhoito- ja suojeluhanketta MetsäpeuraLIFE. Hanketta koordinoi Metsähallituksen Eräpalvelut. Ensimmäiset metsäpeurat vietiin totutustarhoihin syksyllä 2017, ja totutustarhoista on tarkoitus vapauttaa metsäpeuroja luontoon vuoteen 2022 saakka. Tavoitteena on, että hankkeen loputtua sekä Lauhanvuoren että Seitsemisen kansallispuistojen tuntumassa elää muutaman kymmenen yksilön kokoinen, kasvava metsäpeurakanta.

Jalohaikaroita enemmän kuin koskaan

jalohaikarat_pertti-rasp

Kuva: Pertti Rasp

Jalohaikaroita kiertelee nyt järvillä ja merenlahdilla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Havaintoja on tehty etelästä Oulu–Joensuu-linjalle saakka. Viimeisen kuukauden aikana havaintoja on kirjattu yli tuhat, joskin monet havainnot koskevat samoja lintuja.

Suomessa on tällä hetkellä satoja jalohaikaroita. Useassa paikassa on havaittu yli kymmenen linnun parvia, muutamin paikoin jopa yli 20 yksilön kerääntymiä. Elokuun alussa Kotkassa ja Haminassa nähtiin peräti 45 jalohaikaran parvi. Vielä muutama vuosi sitten havaittiin lähinnä yksittäisiä lintuja.

Kokonaan valkoinen ja lähes kurjen kokoinen jalohaikara on helppo tuntea, eikä sitä juuri voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Samankokoinen harmaahaikara on pääosin harmaa ja selvästi tummempi.

Jalohaikara on Suomessa suhteellisen uusi tulokas. Se havaittiin ensimmäisen kerran vappuna 1966 Helsingissä. 1980-luvun loppuun mennessä havaintoja oli kertynyt noin 40, ja vasta 1990-luvun alkupuolelta lähtien lajia on havaittu vuosittain. Vuonna 2010 havaintoja kirjattiin 44 ja viime vuonna jo yli 1 500. Tänä vuonna havaintoja on jo tähän mennessä ilmoitettu yli 1 900.

Viime vuosikymmeninä jalohaikara on levittäytynyt voimakkaasti pohjoiseen ja länteen. Baltian maiden ensimmäiset pesinnät todettiin Liettuassa vuonna 2000, Latviassa 2005 ja Virossa 2008. Ruotsissa ensimmäinen pesintä varmistui vuonna 2012 ja Suomessa viime vuonna. Porvoossa harmaahaikarayhdyskunnan suojissa pesinyt pari sai neljä poikasta. Tältä vuodelta ei ole tiedossa jalohaikaran pesintöjä.

Jalohaikara on karaistunut laji, ja se on satunnaisesti talvehtinutkin Suomessa. Näitä komeita haikaroita voi nähdä vielä pitkälle syksyyn.

 

WWF iloitsee: Susipolitiikassa askel parempaan suuntaan

the-old-man

Maa- ja metsätalousministeriön valmistelema uusi susikannan hoitosuunnitelma on edistysaskel susikiistan ratkaisussa. Suunnitelman luonnoksessa nostetaan keskeiseksi tavoitteeksi suden sietämisen edistäminen ja esitetään useita toimenpiteitä, jotka voivat auttaa ihmisten ja susien välistä rinnakkaiseloa.

Maa- ja metsätalousministeriön valmisteleman susikannan hoitosuunnitelman toivotaan auttavan petoalueilla eläviä ihmisiä sietämään susia aiempaa paremmin. Hoitosuunnitelmassa ehdotetaan muun muassa suden aiheuttamien kotieläin- ja koiravahinkojen korvaamista täysimääräisesti. Lisäksi alueille, joille on vasta muodostumassa susireviiri, suunnattaisiin ennakoivaa viestintää.

”Susikiista on käynyt kuumana pitkään, ja moni osapuoli on jo väsynyt riitelyyn. Rauhanomaisen rinnakkaiselon edistämiseen tähtäävästä suunnitelmasta voivat hyötyä niin ihmiset kuin sudetkin”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Rinnakkaiselon edistäminen on tärkeää suden suojelun kannalta, sillä lajilla ei ole ihmisen lisäksi luontaisia vihollisia. Laillisen pyynnin lisäksi suden salametsästys on yleistä. Ihmisten suhtautumiseen vaikuttavat vahingot, joita sudet aiheuttavat esimerkiksi metsästyskoirille, kotieläimille ja poroille. Susia myös pelätään, vaikka niiden ei tiedetä vahingoittaneen ihmistä Suomessa vuoden 1882 jälkeen.

”Sutta kohtaan tunnettua pelkoa ei pidä vähätellä. Samalla pitää muistaa, ettei sitä kohtaan koettu pelko ole usein suhteessa todelliseen riskiin. Ihmisten ja susien välinen rinnakkaiselo on mahdollista”, Tolvanen sanoo.

Suomen susikanta on vaihdellut huomattavasti 2000-luvulla laittoman ja laillisen metsästyksen takia. Suomessa elää uusimman arvion mukaan 185–205 sutta. Laji luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Esimerkiksi Saksassa, Puolassa, Liettuassa ja Latviassa on selvästi enemmän susia kuin Suomessa.

Susien tilanne ei parane poronhoitoalueella

Kannanhoitosuunnitelman suurin puute on, ettei se paranna susien tilannetta poronhoitoalueella. Maaliskuussa julkaistun virallisen arvion mukaan alueella ei ole yhtään susilaumaa.

”Susilaumat on hävitetty koko poronhoitoalueelta, joka on pinta-alaltaan noin kolmasosa Suomesta. On surullista ja väärin, ettei muuten lupaavassa kannanhoitosuunnitelmassa puututa tähän räikeään epäkohtaan”, Tolvanen sanoo.

Yksi kannanhoitosuunnitelman tärkeimmistä tavoitteista on saavuttaa suden suotuisa suojelutaso. Se tarkoittaa, että lajin tulevaisuus on turvattu pitkällä aikavälillä eikä sen luontainen levinneisyysalue pienene.

”Suden levinneisyysalue on pienentynyt Suomessa susipolitiikan takia poronhoitoalueen verran, joten suotuisasta suojelun tasosta ollaan vielä kaukana. Tavoitteena tulee olla, että susi voi asettua ja elää ainakin Lapin suurissa kansallispuistoissa.”

Yksi keino luoda susireviirialueita poronhoitoalueelle olisi hoitosuunnitelmassa mainittu luonnonarvokauppa. Se voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi taloudellisia kannustimia susia sietävälle paliskunnalle.

WWF:n lausunto susikannan hoitosuunnitelmasta: https://wwf.fi/mediabank/12680.pdf