Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Ranuan susipari sai nimet: Ruska ja Routa

67618955_2530618793661478_5571494811174699008_n

Kuva: Ranuan eläinpuisto

Eläinpuistoomme keväällä saapuneelle susiparille on valittu nimet. Nimikilpailu pidettiin toukokuu – elokuu välisenä aikana. Kaikkinensa nimiehdotuksia on tullut yli 7 326 kpl, jotka eläinpuiston raati kävi kaikki lävitseEläinpuiston eläinten nimeäminen on tärkeää, sillä nimet auttavat eläintenhoitajia vaihtamaan kuulumisia eläinten voinnista.

Odotetusti suosituimpia nimiehdotuksia pariskunnille olivat Hannu ja Kerttu, Miina ja Manu, Minttu ja Ville, Bonnie ja Clyde, Hilma ja Onni ja Omega ja Alfa. Ranualla suosittua Hillaa oli ehdotettu naarassudelle 105 kertaa ja urossudelle odotettu suosikki oli Hukka 163 kertaa. Naaraan suosittuja nimiehdotuksia olivat myös Luna, Lumi, Saana, Sissi ja Usva. Urossuden kotimaa Ruotsi innoitti vastaajia ehdottamaan ruotsalaisia nimiä Gunnaria, Håkania ja Kaarlea ja suomalaisista nimistä suosittuja olivat Matti, Pekka ja Otto.

Susikilpailu käynnistyi samoihin aikoihin kun Suomi voitti jääkiekossa MM-kultaa, joten moni ehdotti myös Mörköä urossuden nimeksi.

Naarassuden nimeksi valikoitui nimi Ruska, joka eläintenhoitajien mielestä on nimenä naarassuden väritykseen ja syksyyn sointuva. Urossudelle nimeksi valikoitui Routa. Uroksen erottaa tummemmasta väristä ja roudasta eläintenhoitajille tuli mieleen tumma routainen maa.

Ruska ja Routa nimet keksi Päivi Kelloniemi Kempeleestä.

Ylä-Lapin riekkokanta viime vuoden tasolla

1024px-Denali_National_Park_Ptarmigan

Loppukesän kanakoiralaskentojen perusteella Ylä-Lapin riekkokanta on lähellä pitkänaikavälin (2008−2019) keskiarvoa, joka on noin 7,6 riekkoa/km2. Kanta on ollut pari viimeistä vuotta hienoisessa nousussa vuoden 2017 aallonpohjan jälkeen.

Utsjoella kanta on hieman keskiarvon yläpuolella ja myös kasvoi hieman edelliseen vuoteen verrattuna. Kuluneen kesän poikastuotto oli hyvä Utsjoella, mutta muualla hiukan vaisu. Riekkokannan hienoista nousua Utsjoella voi selittää myös se, että viime kevään emokanta oli siellä hiukan muita alueita vahvempi.

Enontekiöllä riekkokanta on pysynyt kutakuinkin vakaana jo kolme vuotta. Samoin Inarin riekkomäärä pysyi viime vuoden tasolla.

Yla-lapin-riekot

Riekkokannan kehittyminen kanakoiralaskennan perusteella vuosina 2008–2019. Tiheys tarkoittaa kanta-arviota (riekkoa/km2) koko Ylä-Lappiin. Kanta-arvioon liittyvää epävarmuutta kuvaavat 95 % luottamusvälin ala- ja ylärajat. Kuvaan on merkitty myös koko aineiston pitkäaikainen keskiarvo vuosilta 2008-2019, joka on noin 7,6 riekkoa/km2.

Vuonna 2008 aloitettua riekon kanakoiralaskentaa jatkettiin Ylä-Lapin kolmen kunnan avoimilla tunturi-, suo- ja koivikkoalueilla. Kanakoiralaskennan tekivät pääasiassa Ylä-Lapin kanakoirametsästäjät. Laskentaa koordinoi Metsähallitus. Luonnonvarakeskus (Luke) käsittelee aineiston ja raportoi tulokset.

Tänä vuonna laskentaolosuhteet olivat pääosin hyviä, vaikka loppukesän kuivuus todennäköisesti ohjasi riekkoja linjojen kosteille osuuksilla. Laskenta käsitti yhteensä 185 linjaa 50 eri alueella (linjan pituus n. 4 km) eli yhteensä noin 740 kilometriä, jotka kattoivat tasaisesti koko Ylä-Lapin. Riekkoparvia havaittiin 208 kappaletta, joissa oli keskimäärin 4,9 yksilöä.

Ylä-Lapin riekot 2019, raportti

Luonnonvarakeskus kiittää kanakoiralaskentoja tehneitä arvokkaasta työstä!

Hoidossa olleen saimaannorppayksilön palauttaminen Saimaalle voi vaarantaa koko luonnonkannan – Varsinais-Suomen ELY-keskus ei myöntänyt lupaa norpan kuljetukseen

Picture by: Annika Sorjonen (2019)rKorkeasaari Zoo

Kuvaoikeudet: Annika Sorjonen (2019) Korkeasaari Zoo

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on ollut hoidettavana saimaannorppa, joka on löydetty huonokuntoisena Saimaalta heinäkuun 2019 lopussa. Saimaannorppayksilön toivuttua on selvitetty mahdollisuuksia yksilön Saimaalle palauttamiseen.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksella on ollut käsiteltävänä hakemus, jossa haettiin lupaa hoidossa olleen saimaannorpan kuljettamiseen Korkeasaaren villieläinsairaalasta takaisin Saimaalle, josta huonokuntoinen yksilö alun perin löytyi. Varsinais-Suomen ELY-keskus ei myöntänyt lupaa kyseisen saimaannorpan Saimaalle kuljettamiseen.

Tapaukseen liittyvä lainsäädäntö

Saimaannorppa on luontodirektiivin liitteessä IV mainittu ns. tiukan suojelun laji, jonka kuljetus on luonnonsuojelulaissa ja luontodirektiivissä kielletty (Luonnonsuojelulaki 49 § momentti 2). ELY-keskus voi myöntää yksittäistapauksessa luvan rauhoitusmääräyksistä poikkeamiseen luontodirektiivin määrittelemillä perusteilla. Luontodirektiivin liitteen IV lajien kuljetuksen osalta poikkeamiset on keskitetty koko Suomessa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ratkaistavaksi.

Hoidettavana olleen rauhoitetun eläimen luontoon palauttaminen ei automaattisesti edellytä poikkeamislupaa luonnonsuojelulain rauhoitusmääräyksistä. Luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Lupatarvetta arvioitaessa on otettava huomioon luontoon palauttamisen edellytykset ja vaikutukset palautettavan yksilön lisäksi myös lajin luonnonpopulaatioon kannalta.

Päätöksen perustelut

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen mukaan tapauksessa ei ollut edellytyksiä myöntää poikkeuslupaa hoidossa olleen saimaannorppayksilön kuljetukseen takaisin Saimaalle.

“Hoidettavana olleen saimaannorpan kannalta on todella valitettavaa, ettei sitä voida kuljettaa takaisin alkuperäiseen populaatioonsa Saimaalle. Vaikka Korkeasaaren villieläinsairaalassa norppaa on hoidettu asiantuntevasti ja parhaalla mahdollisella tavalla tautien tarttumisen mahdollisuus minimoiden, ei tautiriskin muodostumista voida täysin poissulkea. Hoidossa ollutta saimaannorppaa ei voida kuljettaa takaisin Saimaalle, jottei sen mukana kulkeutuisi mahdollisesti tautia, joka voisi sairastuttaa koko saimaannorpan luonnonpopulaation”, ylitarkastaja Salli Uljas Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta sanoo.

Maailman ainoa saimaannorppapopulaatio elää Saimaalla. Lisäksi laji on geeniperimältään kapea, minkä vuoksi se on erityisen herkkä epidemioille. ELY-keskus arvioi, että tapauksessa on huomioitava se, että yhden yksilön kuljettaminen takaisin Saimaan populaatioon voi aiheuttaa suuremman riskin lajin suojelutasolle kuin palauttamatta jättäminen. “Lajin suhteen ei ole mahdollista ottaa sellaista riskiä, jonka seurauksena koko populaatio voisi olla vaarassa”, Uljas lisää.

Eläinsuojelulain mukaan loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen hoidon tulee olla tilapäistä. Nyt hoidossa ollutta saimaannorppaa ei voida palauttaa luontoon. Jos eläimelle löytyy asianmukaiset tilat eläintarhasta, voidaan harkita poikkeusluvan myöntämistä norpan pysyvään hallussapitoon. Mikäli hallussapitoa eläintarhassa ei voida toteuttaa, tulee yksilö eläinsuojelulain perusteella lopettaa.

Hoitoon ottamista ja hoidon tarvetta harkittaessa on muistettava, että hoitoon otettua yksilöä ei todennäköisesti ole mahdollista palauttaa luontoon, vaikka yksilö hoidossa voimistuisikin. Tämän vuoksi saimaannorpan hoitotarpeen arvio ja mahdollinen heikkokuntoisen norpan pyydystäminen ja hoitoon kuljettaminen tulisi aina jättää saimaannorppakannan hoidosta ja seurannasta vastaavalle Metsähallitukselle.

Merikotkan poikasia syntyi ennätysmäärä

White tailed sea eagle, Flatanger, Norway

Wild Wonders of Europe Widstrand WWF

Suomessa syntyi tänä vuonna yli 550 merikotkan poikasta. Tiedot perustuvat WWF:n merikotkatyöryhmän tekemiin laskentoihin. Kanta on kasvanut niin paljon, että merikotkaa ei luokitella enää uhanalaiseksi.

Merikotka on yleistynyt koko Suomessa. Tänä vuonna merikotkia syntyi ennätysmäärä: WWF:n merikotkatyöryhmän vapaaehtoiset laskivat 558 poikasta. Todellisuudessa syntyneiden poikasten lukumäärä on hieman suurempi, sillä kaikkia poikasia ei löydetä. Edellinen poikasennätys oli vuodelta 2017, jolloin työryhmä laski 502 poikasta.

”Pesivien merikotkaparien lukumäärä ei ole kasvanut viime vuosina. Se tarkoittaa, että tämän vuoden ennätyksellinen poikasmäärä johtuu hyvistä pesimäolosuhteista”, WWF:n merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki sanoo.

Rannikkoalueilla ja saaristossa merikotkakannan kasvu on pysähtynyt. Myös Pohjois-Suomessa kanta on vakaa. Suomenlahdella ja Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa paljastuu vuosittain joitakin uusia pesimäpaikkoja. Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakunnista ei tunneta lainkaan merikotkan pesiä.

Merikotka ei ole enää uhanalainen – vastuu kannan seurannasta siirtyy WWF:ltä Sääksisäätiölle

Merikotka rauhoitettiin 1920-luvulla. Rauhoituksesta huolimatta merikotkia vainottiin aina 1950-luvulle saakka pesintää häiritsemällä, pesäpuita kaatamalla ja lintuja ampumalla. 1960-luvulla havaittiin, että pesivien lintujen lisääntymiskyky oli alentunut ympäristömyrkkyjen takia, ja esimerkiksi vuonna 1975 kuoriutui ainoastaan neljä poikasta.

WWF perusti työryhmän merikotkan pelastamiseksi vuonna 1972. Työryhmä, joka koostuu asiantuntijoista ja innokkaista lintuharrastajista, alkoi tehdä valistustyötä ja suojella pesäpaikkoja yhdessä maanomistajien ja viranomaisten kanssa. Kenties tärkein yksittäinen toimi merikotkan pelastamisessa on ollut työryhmän aloittama talviruokinta, jonka avulla kotkille tarjottiin myrkytöntä ravintoa.

Vaikka talviruokinta auttoi ja myrkyt kiellettiin, merikotkakannalla kesti kauan toipua niistä. Poikasten määrä lähti selvään kasvuun 1980-luvulla, ja työryhmä lopetti talviruokinnan 20 vuotta sitten. Merikotka poistettiin aiemmin tänä vuonna Suomen uhanalaisten lajien listalta ja luokiteltiin elinvoimaiseksi lajiksi.

Koska merikotka ei ole enää uhanalainen, WWF ei käytä jatkossa enää yhtä paljon resursseja sen suojeluun. Vastuu merikotkakannan seurantaan ja suojeluun liittyvästä kenttätyöstä on siirtymässä WWF:ltä Sääksisäätiölle. Säätiön hallituksessa on jo nykyisellään merikotkatyöryhmän edustaja ja kokoonpanoa tullaan täydentämään. Metsähallitus vastaa merikotkainventoinnista Lapissa.

”Se, että merikotka luokitellaan nyt elinvoimaiseksi, on hieno palkinto niille sadoille vapaaehtoisille, jotka ovat auttaneet lajin pelastamisessa. Merikotkan pelastaminen on huikea menestystarina, ja haluan kiittää kaikkia sen suojeluun osallistuneita ihmisiä täydestä sydämestäni”, WWF:n pääsihteeri Liisa Rohwedersanoo.

”WWF:n merikotkatyöryhmän tarina on vailla vertaansa suomalaisen luonnonsuojelun historiassa. Vaikka WWF:n työ on nyt tehty, merikotkakannan seurantaa on tärkeä jatkaa. Kannan kehitystä ja merikotkan pesimämenestystä seuraamalla saadaan viranomaisten käyttöön todella arvokasta tietoa ympäristön ja Itämeren tilasta”, WWF:n merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Jouko Högmander sanoo.

Merikotkan pesintään viittaavista havainnoista pyydetään ilmoittamaan sähköpostilla osoitteeseen merikotka@wwf.fi.

Ludvig-nimen saanut kulta-ahven muutti Maretariumiin — Syytä erikoiselle väritykselle ei tiedetä

69652741_2807765119252818_6900806409265348608_o

Kuva: Sari Saukkonen / Maretarium

Maretariumiin on nyt saatu erikoisen värinen ahven, nk. kulta-ahven. Tämän ahvenen saivat viime syksynä Tiia Äikäs ja Timo Kaukoranta katiskasta Lammin Kahtlammesta. Noin kymmenen kuukautta ahven asusti Timo Kaukorannan veljen, eläkkeellä olevan kalatutkija Markku Kaukorannan 500-litraisessa akvaarioaltaassa. Nyt elokuussa ahven on päässyt 10-kertaa suurempaan altaaseen Maretariumissa.

Kullanvärisiä tai keltaisia ahvenia on Suomessa löydetty ennenkin. Selvyyttä siitä, mikä erikoisen värityksen aiheuttaa ei ole. Useimmiten punaisia, keltaisia tai kullanvärisiä ahvenia on saatu sellaisilta vesistöalueilta, missä on harjoitettu uittoa tai säilytetty pitkään kuorellista puutavaraa rannoilla. Lammin Kaihtlammella ei puutavaraa ole uitettu tai säilytetty, mutta siellä on ollut pellavan liotusta. Pellavan liotuksessa puumaiset tukisolut eli päistäreet irtovat pellavasta veteen.

Mielenkiintoista on nyt seurata tämän kullanvärisen ahvenen elämää Maretariumissa – etenkin siltä kannalta, muuttuuko väritys tavallisen ahvenen värityksen suuntaan vai pysyykö erikoinen väritys ennallaan.

Lähes kuusi vuotta sitten Maretariumiin saatiin erikoinen Loviisan Ahvenkoskenlahdelta pyydystetty made, jonka päävärit olivat sitruunankeltainen ja valkoinen. Tämä made eli Maretariumissa vajaa kolme vuotta ja sinä aikana se muuttui pikku hiljaa normaalin mateen väriseksi.

Kotkaan saapunut ahven on jonkin sortin julkkis jo tullessaan. Paikallislehti Keski-Häme teki kalasta viime syksynä jutun, josta käy ilmi, että ahvenelle oli ehditty antaa jo nimikin: Ludvig aurinkokuningas Ludvig XIV:n mukaan. Juttua tehtäessä ei tosin vielä tiedetty, onko Ludvig-ahven naaras vai koiras.

Lepakot ovat mestareita sopeutumaan ääriolosuhteisiin

19cfab45-e393-4630-a211-221a2677d037-w_576_h_2000

Keltaräpylälepakko (Lavia frons) Kuva: Adria Lopez-Baucells

Satelliittipaikannuksella tehty tuore Helsingin yliopiston tutkimus paljastaa, miten aavikolla elävien lepakoiden elinpiiri vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Ravinnon puute haastaa lepakot, jotka joutuvat kuivina kausina etsimään ravintoa kauempaa ja pidempään kuin muulloin. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa, miten ympäristönmuutos voi vaikeuttaa lepakoiden elämää.

Lepakot ovat sopeutuneet ankariin ympäristöolosuhteisiin ja rajuihin vuodenaikojen vaihteluihin. Äärevissä olosuhteissa, kuten pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tai kuivilla aavikoilla ravintoa on joihinkin vuodenaikoihin saatavilla vähän. Suomalaiset lepakot pystyvät horrostamaan talvella ravintoa säästääkseen, mutta aavikolla asuvat lepakot joutuvat muuttamaan elintapojaan.

Kansainvälinen tutkijaryhmä seurasi keltaräpylälepakoiden (Lavia frons) öisiä lentoja Sibiloin kansallispuistossa Pohjois-Keniassa Turkanajärven rannalla.

– Emme tiedä lepakoiden liikkeistä paljoakaan. Painorajoitusten ja heikon tiedonkeruumenestyksen takia GPS-seurantalaitteita on toistaiseksi käytetty vain vähän hyönteissyöjälepakoiden tutkimiseen, mutta me saimme erinomaisia tuloksia näinkin kevyttä lajia tarkkailemalla, kertoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Irene Conenna, joka on tohtoriopiskelija Helsingin yliopistossa.

Uusi teknologia paljastaa lepakoiden elämän saloja

Kehittynyt paikannusteknologia on mullistanut eläinten liikkeiden ja käyttäytymisen tutkimuksen. Pienten lentävien eläinten seuraaminen on kuitenkin edelleen vaikeaa, sillä seurantalaitteiden pitää olla hyvin kevyitä. Satelliittipaikannukseen perustuvat pienikokoiset seurantalaitteet auttavat keräämään ainutlaatuista tietoa näiden arvoituksellisten nisäkkäiden elämästä.

– Käytimme yhden gramman painoisia GPS-selkäreppuja. Tutkimamme laji on hieman isompi kuin suurimmat suomalaiset lepakkolajit, joten seurantateknologian pitää vielä kehittyä ennen kuin laitteita voidaan käyttää suomalaisilla lepakoilla, Conenna kertoo.

Tutkijat asensivat yhden viikon ajaksi GPS-jäljittimet yhteensä 29 lepakkoon, joista 15 sai jäljityslaitteen sadekauden ja 14 kuivan kauden aikana. Lepakoiden sijainti tallennettiin 30–60 minuutin välein joka yö. Lepakkojen elinpiirin havaittiin laajenevan ja lepakkojen lentävän enemmän kuivan kauden aikana, millä mahdollisesti korvattiin ravinnonlähteiden vähyyttä.

– Aavikolla asuvien lepakoiden tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään kuivuudensietokyvyn rajoja. Aavikot kaikkialla maailmassa lämpenevät, mikä pakottaa aavikoilla asuvat eläimet selviytymään entistä ankarammissa oloissa. Jotta voidaan ymmärtää eläinten mahdollisia reaktioita tuleviin haasteisiin, on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, miten ne suhtautuvat vuodenaikojen vaihteluihin, toteaa Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Mar Cabeza, yksi artikkelin kirjoittajista.

Alkuperäinen artikkeli
Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan Facebook

Luonnosta vangittujen afrikannorsujen kauppa ja hyötykäyttö on lopetettava

african-elephant-in-water

Eurooppalaisten eläinsuojelujärjestöjen kattojärjestö Eurogroup for Animals on eilen lähettänyt avoimen kirjeen EU:n ympäristöministereille ja EU:n ympäristökomissaari Karmenu Vellalle. Suomessa kirjeen vastaanottajana on ympäristöministeri Krista Mikkonen.

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Animalia ovat Eurogroup for Animalsin jäsenjärjestöt Suomessa.

Kirje on mennyt myös EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerille, tulevalle EU-komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille ja EU-parlamentin puheenjohtaja David Sassolille.

 

Avoin kirje 22.8.2019

CITES-sopimuksen 18. osapuolikokous, Geneve, Sveitsi

Maailman suurimmassa kansainvälisen uhanalaisten eläinten kaupan kokouksessa otettiin merkittävä edistysaskel, kun osapuolet äänestivät kokouksessaan elävien, villien afrikannorsujen kaupan kieltämisen puolesta. Norsuja ei päätöksen mukaan saisi enää kuljettaa eteläisen Afrikan maista vankeuteen esimerkiksi eläintarhoihin ja sirkuksiin.

Komitean äänestystulos tulee vielä vahvistaa ensi viikon täysistunnossa.

Sekä EU että USA puhuivat kokouksessa kieltoa vastaan. USA myös äänesti kieltoa vastaan, mutta EU jätti äänestämättä, sillä useiden EU-maiden edustajat eivät olleet salissa äänestyksen aikaan. Kielto tarkoittaisi sitä, etteivät myöskään EU:n eläintarhat ja sirkukset enää saisi luonnosta pyydystettyjä norsuja, mikä saattaa lisätä kiellon vastustusta EU:ssa.

Kansainvälisen uhanalaisten lajien komitean (IUCN) afrikkalainen norsuasiantuntijoiden ryhmittymä ei kannata luonnonvaraisten afrikannorsujen pyydystämistä mihinkään tarkoitukseen, sillä heidän mukaansa tästä ei ole hyötyä norsujen suojelun kannalta. Sen sijaan Afrikan valtiot ovat yhdessä ilmaisseet, että ainoa hyväksyttävä kohde eläville afrikannorsuille on suojeluohjelmissa näiden luonnollisissa elinympäristöissä.

Asia on tulossa lopulliseen äänestykseen CITES-kokouksen viimeiseen täysistuntoon ensi viikolla. Vaarana on, että historiallinen päätös kumotaan. Emme voi antaa tämän tapahtua.

Haluamme muistuttaa Euroopan unionia siitä, että kahden uhanalaisen norsulajin siirtely on jo rajoitettu niiden luontaisille elinalueille Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. Tämä puoltaa samaa järjestelyä afrikannorsulle.

Uskoaksemme Euroopan unioni aikoo vastoin EU-kansalaisten enemmistön toiveita äänestää kieltoa vastaan, jotta villinä pyydystettyjä norsuja voisi jatkossakin toimittaa Zimbabwesta ja Botswanasta vankeuteen muun muassa eläintarhoihin ja sirkuksiin EU:ssa.

Ranska, Unkari ja moni muu EU-jäsenmaa kannattaa kieltoa, mutta ne eivät voi äänestyksessä poiketa Euroopan unionin kannasta. Sen vuoksi me allekirjoittaneet kehotamme teitä EU:n ympäristöministereitä kannattamaan ehdotusta, jonka mukaan villinä pyydystettyjen norsujen kauppa vankeuteen kielletään ja rajoitetaan se jatkossa norsujen luontaisilla elinalueilla sijaitseville, turvallisille suojelualueille. Tätä kannattavat myös 32-jäseninen African Elephant Coalition ja useat norsuasiantuntijat.

Allekirjoittajat:

Fondation Franz Weber, Switzerland

David Shepherd Wildlife Foundation, UK

Species Survival Network

Born Free Foundation UK

Born Free USA

Humane Society International

World Animal Protection

The Pan African Sanctuary Alliance

Four Paws International

Eurogroup for Animals

Robin des Bois

Large Marine Vertebrates Research Institute, Philippines

Pro Wildlife, Germany

SEY Finnish Federation for Animal Welfare

Animalia

OneKind

The Wolf Action Group

Fondation Brigitte Bardot

Dyrenes Beskyttelse

Deutsche Tierschutzbund

FAADA

Animal Defenders International

LFDA

ISPCA

Animal Friends Croatia

Catholic Concern for Animals

Natural Resources Defense Council

IPPL

Japan Tiger and Elephant Fund

Animal Welfare Institute

People and Earth Solidarity Law Network

Gordon Consulting, New Zealand

Environmental Investigation Agency, UK

RSPCA


Lisätietoa:

Alkuperäinen kirje englanniksi: https://www.worldanimalprotection.us/sites/default/files/us_files/ngos_open_letter_eu_live_trade.pdf

Muun muassa Joanna LumleyBrigitte BardotJudi Dench ja Ricky Gervais vetoavat afrikannorsujen puolesta: https://www.worldanimalprotection.us/CITES-celebrity-letter

https://www.telegraph.co.uk/news/2019/08/21/joanna-lumley-judi-dench-attack-eu-overfailure-protect-baby/

Korkeasaari sai uuden uhanalaisen kädellisen – madagaskarilaisen mustamakin

Picture by: Annika Sorjonen (2019)rKorkeasaari Zoo

Kuva: Annika Sorjonen (2019) Korkeasaari Zoo

Korkeasaaren uusin asukas viihtyy trooppisen metsän puissa. Puoliapinoihin kuuluva mustamaki on kotiseudullaan pohjoisella Madagaskarilla joutunut sademetsien hakkuiden vuoksi etsimään uusia puustoisia elinympäristöjä. Elinalueen pirstoutumisen vuoksi mustamaki on vaarantunut.

Ranskalaisesta eläintarhasta Korkeasaareen viime viikolla siirretty naarasmaki tutustuu nyt sitä ja sen tulevaa puolisoa varten remontoituun tarhaan. Kiipeilypuihin on panostettu, jotta kooltaan kotikissan kokoinen mustamaki pääsee loikkimaan pitkillä takajaloillaan oksalta toiselle. Naaras on 15-vuotias ja tämän perimältään arvokkaan yksilön toivotaan lisääntyvän Korkeasaaressa. Laji kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan.
Mustamakiurokset ovat lähes kokomustia ja naaraat vaaleampia ruskeita, selkeä tuntomerkki ovat myös naaraan valkeat korvatupsut. Mustamakit elävät 4–15 yksilön ryhmissä, joissa on sekä naaraita että uroksia. Ryhmää johtaa naaras ja ryhmän jäsenet lujittavat siteitään sukimalla toistensa turkkeja. Lauma merkitsee muutaman hehtaarin kokoisen reviirinsä rajat hajumerkein.
Erilaiset hedelmät ovat mustamakien pääravintoa. Makit ovat tiettyjen madagaskarilaisten puulajien tärkeitä pölyttäjiä ja levittävät niiden siemeniä. Mustamakit hyödyntävät tuhatjalkaisista saamaansa myrkkyä turkkinsa hoitoon ja hyönteiskarkotteena, samalla myrkystä päihtyen.
Mustamaki kuuluu kansainvälistä eläinkauppaa säätelevän CITES-sopimuksen I-liitteeseen eli kaikki sillä käytävä kauppa on kiellettyä. Mustamaki on rauhoitettu elinalueellaan ja osa lajin edustajista elää suojelualueilla.
Korkeasaareen saapuu tänä vuonna 13 uutta lajia eläintarhan 130-vuotisjuhlan kunniaksi. Viimeisimmät tulokkaat ovat olleet madagaskarilainen dumerilinboa, eteläamerikkalainen margai ja Uuden-Kaledonian harjasgekko.

Rotat kuntalaisina – ihmisen pitkäaikaisista seuralaisista tiedetään yllättävän vähän

rat-1670528_1280

Rotat ovat eläneet ihmisen sinnikkäimpinä seuralaisina satoja, kenties tuhansia vuosia ja sopeutuneet kaupunkiympäristöihin jopa paremmin kuin ihminen itse. Kaupunkirotat pilaavat elintarvikkeita, levittävät tauteja ja aiheuttavat jopa palovahinkoja järsimällä rakenteita ja sähköjohtoja. Siksi onkin yllättävää, että rotista tiedetään kovin vähän, eikä niiden torjuntaa ole hallinnossa järjestelmällisesti organisoitu.

Tohtori Nina V. Nygren Tampereen yliopistosta tarttuu rotta-asiaan uudessa, KAKSin rahoittamassa tutkimuksessaan Rotat kuntalaisina. Tavoitteena on kartoittaa tahot, jotka toimivat rottaongelman parissa.

– Tuholaisten torjuntaa tekevillä yksityisillä yrityksillä on eniten tietoa. Jätekuskit tietävät katokset, joissa rottia esiintyy. Kiinteistöjen omistajilla on vastuu torjunnasta, mutta asukkaat soittelevat helposti ympäristöviranomaisille, joilla ei ole tietoja rottamääristä tai niihin liittyvistä ajankohtaisista riskeistä eikä koordinaatiovastuuta torjunnasta, Nygren erittelee.

– Tutkimushankkeemme järjestämät kokoontumiset ovat ehkä ensimmäisiä tilaisuuksia, joissa Helsingin toimijat istuvat saman pöydän ääressä.

Nygrenin tutkimus on osa monitieteistä Urban Rats -projektia, jossa luonnontieteilijät selvittävät rottapopulaatioiden tarkkaa kokoa.

– Lehdissä revitellään aika ajoin, että rottaongelma olisi räjähtänyt käsiin, mutta tarkkaa numerotietoa rottien määristä ei ole. Meillä ei siis ole kunnollista tietoa siitä, millainen rottatilanne on nyt tai miten se on muuttunut aiemmasta, Nygren sanoo.

Rottatoimijoiden kartoitus alkaa Helsingistä. Koko maan tilannetta selvitetään kunnille suunnattavan kyselylomakkeen avulla.

Alustavien tulosten mukaan rottaongelmat ovat pistemäisiä, eläinten määrästä riippumatta. Nygren korostaa, että ongelman ilmetessä hyviä työkaluja ovat avoimuus ja yhteistyö.

– Torjunta voisi toimia parhaiten, jos taloyhtiöt hoitaisivat sitä yhdessä. Asiasta ei vain haluta kertoa naapureille, sillä rottia pidetään merkkinä huonosta hoidosta, Nygren sanoo.

Kaikille rotta ei suinkaan ole inhokki. Tutkimuksessa on jo tullut ilmi, että kaupungeissa jopa ruokitaan rottia. Eläinten eettinen kohtelu on yhä tärkeämpi näkökulma yhteiskunnallisessa puheessa, ja Nygrenkin huomauttaa, että torjuntaan tarvitaan uusia, mahdollisimman kivuttomia menetelmiä. Viime vuonna Euroopan Unioni kielsi rotanmyrkyn myynnin yksityishenkilöille.

– Torjunta ei ole helppo kysymys, kun on kyse älykkäistä, tuntevista eläimistä. Uusia menetelmiä kehitellään, mutta rotat oppivat myös välttämään niitä. Ilmastonmuutoksen ajatellaan hyödyttävän rottia, joten ongelmat ovat tuskin vähenemässä.

– Lämpeneminen saattaa helpottaa lisääntymistä. Poikkeavissa sääoloissa, myrskyissä ja tulvissa, rottakanta usein kasvaa. Rotta on selvinnyt kaupungeissa jo hyvin pitkään, joten tuskin siitä päästään koskaan kokonaan eroon, Nina V. Nygren toteaa.

Hallintotieteiden tohtori Nina V. Nygren työskentelee ympäristöpolitiikan tutkijana Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa. Hänet tunnetaan ympäristökonfliktien ja maankäyttöön liittyvien ratkaisujen asiantuntijana. KAKS on rahoittanut Nygrenin 2013 ilmestynyttä väitöskirjaa Liito-oravan suojelun poliittinen prosessi ja suunnitteluvara Tampereen kaupunkiseudulla.

Teksti: Salla Nazarenko

Maakotkan pesäkamera paljasti uutta tietoa ilmojen kuninkaasta

sll-kotkakamera-2019-lentoon

SLL kotkakamera

Suomen luonnonsuojeluliiton pesäkamera maakotkan pesällä onnistui tänä kesänä välittämään uutta tietoa ilmojen kuninkaan elämästä. Viranomaisten luvalla uhanalaisen lajin pesälle asetettu kamera myös tallensi lopuksi hienon hetken: täysikasvuiseksi varttunut kotkan poikanen lähti heinäkuisena aamuna (27.7.) ensilentoon pesästä. Vajaata viikkoa myöhemmin poikanen vietti vielä yhden yön pesässä.

Uusia havaintoja saatiin kotkan poikasen kyvyistä sekä kotkaemon siivousinnosta. Poikanen oli jo pienenä pitkiä aikoja yksin pesällä ja kykeni varhaisessa vaiheessa itse paloittelemaan saalista.

”Emo kuljettaa jatkuvasti luita ja saalisjätettä pois pesältä. Kotkien saaliita on yleensä tutkittu pesältä kerättyjen jäämien perusteella. Tämä uusi tieto asettaa aiemmat tulokset uuteen valoon”, kertoo ekologi Risto Sulkava.

Yleisö auttoi pesän tarkkailussa verkkolähetyksen välityksellä. Esimerkiksi saalisvalikoimasta saatiin kiinnostavaa tietoa. Yleisin saalis oli metsäjänis, mutta yllättävän runsaita olivat myös kurjen ja laulujoutsenen poikaset, joita tuotiin pesälle useampia. Kurki ja joutsen ovat yleistyneet voimakkaasti parin vuosikymmenen aikana, ja kameran perusteella ne päätyvät yhä useammin maakotkan ruokalistalle. Maakotka on siis sopeutunut muuttuneisiin olosuhteisiin, mikä lupaa hyvää sen tulevaisuudelle. Kotkakamera osoitti yllättäen myös, että poikanen pystyy jo varsin pienenä paloittelemaan saaliita.

Kotkan pesällä koettiin myös jännittäviä vaiheita emojen ollessa välillä pitkiäkin aikoja poissa pesältä.

Kotkan pesä sijaitsi poronhoitoalueen eteläpuolella, mutta sen tarkempaa paikkaa ei ole paljastettu suojelusyistä. Kotkapari rakensi pesänsä Suomen luonnonsuojeluliiton rakentamalle pesäalustalle. Pesäkameran tavoitteena oli antaa uutta tietoa tutkijoille, suojella pesää vahingon teolta ja tarjota elämyksiä luonnonystäville. Kotkakameraa katsottiin yli sata tuhatta kertaa ja katseluajat olivat keskimäärin kymmenisen minuuttia. Suomen lisäksi katsojia oli ainakin 27:ssä maassa.

Kotkakamera sulkeutuu tämän viikon päätteeksi, vaikka kotkat saattavat edelleen käydä käydä satunnaisesti pesässä. Luonnonsuojeluliitto saattaa avata kuvayhteyden ensi vuonna, jos lupa saadaan ja kotkapari jatkaa pesimistään samassa pesässä.

Luonnonsuojeluliitto kiittää yhteistyökumppaneitaan: Lintuvaruste, PHPOY, Pirteä Pässi, Solarvoima ja Suomen Luonto -lehti.

 

https://www.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/maakotka/