Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Kuopion kaupunki kartoittaa liito-oravia osana laajaa hanketta

flying-squirrel-main

Image: Popshiretoko360/Twitter

Liito-oravakartoittajat kiertelevät lähiviikkoina Kuopion keskeisen kaupunkialueen metsissä kartoittamassa liito-oravaesiintymiä. Liito-oravakartoitukset ovat osaa laajaa Liito-orava-LIFE -hanketta. Hankkeen tavoitteena on yhteensovittaa asukkaiden, ulkoilijoiden ja liito-oravien tarpeita niin virkistys- kuin talousmetsissäkin. Hyvin suunniteltu viheralueiden verkosto tarjoaa ihmisille lähiliikuntamahdollisuuksia ja henkistä hyvinvointia sekä samalla suojelee liito-oravan elinympäristöjä.

“Sopivin ajankohta liito-oravakartoituksille on keväällä, koska silloin liito-oravan puun rungolle tai juurelle päästämät papanat ovat helpoiten huomattavissa”, kertoo projektikoordinaattori Maaret Väänänen Kuopion kaupungilta. “Liito-oravan talviravintona käyttämät lepän ja koivun siitepölynorkot värjäävät papanat keltaisiksi”, täsmentää Väänänen.

Liito-oravakartoitusten kohteet ovat Saaristokaupunki, Käränkä, Lehtoniemi, Rautaniemi, Pirtti, Jynkänvuori, Matkus, Pieni Neulamäki sekä Puijon, Kolmisoppi-Neulamäen, Korsunmäki-Keinälänniemen ja Etelä-Kuopion lehtojen ja lampien Natura-alueilla. Kartoituksissa liito-oravia etsitään kaupungin ja valtion omistamilta metsä- ja viheralueilta.

Liito-orava-LIFE on Euroopan unionin valtaosin rahoittama hanke, jonka kokonaisbudjetti on noin 8,9 miljoonaa euroa. Mukana on 18 kumppaniorganisaatiota eri sektoreilta sekä Suomesta että Virosta, mm. Kuopion kaupunki ja Kuopion luonnontieteellinen museo.

Kyyt luikertelivat WWF:n Luontoliveen – suorassa lähetyksessä voi seurata käärmeiden paistattelua kevätauringossa

P

Kyy, copyright Ola Jennersten WWF Sweden.

Kyiden elämää voi seurata nyt suorassa lähetyksessä WWF:n Luontolivessä. Livekamera sijaitsee paikalla, jossa käärmeet lämmittelevät kevätauringossa.

Sahanlaitakuvioinen kyy on lähes kaikille suomalaisille tuttu. Se on Suomen ainoa myrkyllinen käärme. Kyytä on vihattu ja vainottu kautta aikojen. WWF:n tavoitteena on tehdä kyytä tutummaksi ihmisille ja hälventää siihen kohdistuvia pelkoja ja ennakkoluuloja.

”Kyyt eivät ole aggressiivisia. Jos ne purevat, ne tekevät sen vihoviimeisenä puolustuskeinonaan. Viestimme on, että kyitä kannattaa varoa, mutta vainoon ei ole syytä”, WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäkisanoo.

Suomessa kyy elää melkein koko maassa. Kyyn isoin vihollinen on ihminen, ja käärmeiden määrät ovat laskeneet paikoin huomattavasti rakentamisen, liikenteen ja vainon takia. Kyy ei ole Suomessa rauhoitettu laji, joten sen tappamisesta ei rangaista.

”Yhä edelleen ihmisen ja kyyn kohtaamiset päättyvät harmittavan usein käärmeen kuolemaan. Kuitenkin jos käärmeitä pääsee tarkastelemaan rauhassa, voi huomata miten kauniita ja kiehtovia ne ovat”, Niinimäki sanoo.

Kyyn puremia todetaan Suomessa vuosittain noin 50-150. Terveelle aikuiselle kyyn purema ei ole kovin vaarallinen. Kuitenkin lapsille ja vanhuksille purema voi olla riski. Kyyn purtua niin aikuisten kuin lastenkin tulee hakeutua välittömästi lääkärin hoitoon.

”Kyyn kohdatessa kannattaa käyttäytyä rauhallisesti ja liikkua harkitusti. Tällöin kyy ei hätäänny. Vaikka löytäisi kyyn omalta pihamaaltaan, sitä ei tarvitse tappaa. Kyyn voi kuljettaa turvallisesti pois. Apuna voi käyttää esimerkiksi haravaa ja kannellista ämpäriä”, sanoo käärmeasiantuntija Toni Beckman, jonka kanssa WWF on toteuttanut kyykameran.

Kyykamera on osa WWF:n Luontoliveä

Kyykamera on osa WWF:n laajempaa Luontolive-palvelua. Luontoliven nettisivuilla voi seurata suoria lähetyksiä suomalaisesta luonnosta. Tällä hetkellä sivustolla voi seurata kyiden lisäksi metsäpeurojen elämää. Uusia kameroita avataan pian lisää.

WWF on toteuttanut kyykameran yhdessä käärmeasiantuntija Toni Beckmanin, Kyyatlas-kansalaistiedehankkeen ja Koneen säätiön kanssa. Kameran teknisestä toteutuksesta vastaavat Live Eye, Pukki Visuals, BCaster ja Frantic.

Luontoliven kyykamera löytyy osoitteesta: https://luontolive.wwf.fi/

Luonto-Liiton Kevätseuranta: Varovaisia merkkejä keväästä

peippo_anttisalovaara

Kuva: Peippo, kuvaaja Antti Salovaara

Kevät etenee varovaista tahtia, selviää Luonto-Liiton Kevätseurannasta. Lintumuutto on käynnistynyt viileässä maaliskuun säässä verkkaisesti. Laulujoutsenhavaintoja on kertynyt kuitenkin jo runsaasti, kuten myös kuluneena Kevätseuranta-viikonloppuna 16.–17.3.

Runsaimmin joutsenhavaintoja ilmoitettiin Etelä-Suomesta, ja pohjoisimmat linnut ovat ehtineet jo Lumijoelle saakka. Myös Vaasasta ja Pielajoelta on kertynyt havaintoja. Muista aikaisin saapuvista muuttolinnuista töyhtöhyypistä, kurjista, kiuruista ja kottaraisista on kertynyt havaintoja.

Eteläisessä Suomessa myös ensimmäiset peipot ovat jo äänessä. Peippo kuuluu niihin Kevätseurannassa havainnoitaviin lajehin, joiden kohdalla ilmastonmuutos on ehtinyt vaikuttaa selvästi niiden keväisiin ensihavainnointipäivämääriin.

“Vielä 1980-luvulla loru “puolikuuta peipposesta” piti hyvin paikkaansa, sillä kevään varhaisimmat peipot havaittiin keskimäärin huhtikuun puolenvälin paikkeilla, ja peipot runsastuivat tämän jälkeen. Tänä keväänä Kevätseurannan ensimmäinen peippo havaittiin Espoossa 8.2”, Luonto-Liiton ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green kertoo.

Viileistä säistä johtuen myös hyönteishavaintoja on tehty vielä harvakseltaan. Kevään ensimmäiset itikat on havaittu Vantaalla, ja muutama kekomuurahainenkin on bongattu.

“Myös kekomuurahaisen ensihavaintopäivämäärä on aikaistunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana maaliskuulta helmikuun puolelle”, Green sanoo. Tänä vuonna kekomuurahainen havaittiin ensimmäisen kerran Turussa 17.2.

Seuraavana Kevätseuranta-viikonloppuna 30.–31.3. Luonto-Liitto kehottaa suuntaamaan lintutorneihin kevättä tarkkailemaan. Lintukevät kiihtyy, ja reilun viikon päästä tarkkailtavaa riittänee jo kaikkialla Suomessa.

Kevätseurannan havaintolomake: loydos.luomus.fi/forms/kevatseuranta

Lasten tulostettava Kevätseuranta-lomake

Kevätseuranta Facebookissa

Kevätseuranta Instagramissa

Kevätseurannassa havainnoidaan keväisten eläin- ja kasvilajien ilmaantumista ja runsastumista kevään kuluessa. Erityisesti kevätlajeja tarkkaillaan Kevätseuranta-viikonloppuina, joita vietetään joka toinen viikonloppu 8.–9.6. saakka.

Kevätseurannan havainnot voi ilmoittaa sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kevatseuranta.fi. Havainnot päätyvät Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan tutkimuskäyttöön.

Kevään etenemistä voi seurata myös sosiaalisessa mediassa kuvien ja havaintojen muodossa aihetunnisteilla #kevätseuranta ja #vedenäärellä.

Ensimmäiset kurjet ja västäräkki havaittu jo Pirkanmaalla

wagtail-with-mosquito-in-beak

Ensimmäiset kurjet on havaittu tänään keskiviikkona 20.3.2019 Pirkanmaalla. Valkeakoskelta Linnasten peltoaukealta ilmoitettiin yksi muuttava kurki. Samoin Sastamalan Villilästä. Kevään ensimmäinen västäräkki havaittiin Kangasalan Vääksyssä 18.3.2019.

Sastamalan Villilä Kokemäenjoen vieressä on Pirkanmaalla loistava muuton seurantapaikka. Siellä tehdään keväisin muuttavista linnuista ensimmäisiä havaintoja maakunnassa.  Tänään keskiviikkona 20.3.2019 Villilässä on havaittu muun muassa muuttava kyhmyjoutsen, 38 paikallisen metsähanhen parvi ja merihanhia 2 paikallista yksilöä.

Pirkanmaan ensimmäiset töyhtöhyypät tänä keväänä havaittiin 15.3. Sastamalassa. Tuona päivänä oli Sastamalan Keikyän Honkolassa 13 paikallista hyyppää. Tämän jälkeen hyyppiä on alkanut näkyä entistä enemmän, ja ensimmäiset linnut ovat saapuneet kaikkialle maakuntaan. Esimerkiksi 18.3.2019 Sastamalan Villilässä laskettiin 138 muuttavaa ja 16 paikallista töyhtöhyyppää. Töyhtöhyyppien myötä kiuruja alkaa näkyä ja kuulua yhä yleisemmin.

Laulujoutsenten määrät ovat nopeasti lisääntymässä. Sastamalan Villilässä oli 18.3.2019 noin 200 laulujoutsenen parvi paikallisena.  Joutsenpariskunnat palaavat ajoissa vanhoille reviireilleen lumen ja jään keskelle, jotta vanha pesimäpaikka pysyisi koskemattomana muilta joutsenilta. Merikotkia ja hiirihaukkoja muuttaa Pirkanmaan yli. Sepel- ja uuttukyyhkyjä tulee koko ajan lisää. Sepelkyyhkyn soidinhuhuilu täyttää pian maiseman. Kottaraisten määrät lisääntyvät.

Näinä päivinä voi havaita Pirkanmaan kautta pohjoiseen muuttavia mustavalkoisia pulmusia isoinakin parvina. Pulmuset suosivat lepäily- ja ruokailupaikkoina peltoja ja muita vastaavia alueita, joilla on pälveä näkyvissä. Esimerkiksi Lempäälästä on ilmoitettu 150 pulmusen paikallisparvi ja Kangasalan Leipissä 135 pulmusen paikallisparvi 19.3.2019.

Nyt on hyvä aika lähteä keväiseen luontoon tekemään havaintoja, Pään päältä voi kuulla laulujoutsenparven tai kurkiparven ääntä. Hanhiparvi voi yllättää mukavasti. Pelloilla saattaa lennellä mustavalkoinen pulmusparvi ja ensimmäiset västäräkit voivat keikutella pyrstöään lumettomassa maassa.

Karhukannan kasvu näyttää taittuneen

brown-bear-1381677298paM

Luonnonvarakeskuksen (Luke) uusimman kanta-arvion mukaan Suomen karhukannan kasvu on taittunut. Karhujen kokonaisyksilömäärän arvioidaan olevan 2020–2130 yksilöä ennen vuoden 2019 metsästyskautta. Arvio on noin viisi prosenttia pienempi kuin vuonna 2018 annettu arvio.

Karhujen lukumäärä on vähentynyt selvimmin Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa mutta samalla Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon riistakeskusten alueella on havaittu hienoista kasvua. Kaikkiaan muutokset ovat vähäisiä.

Karhun kanta-arvio perustuu petoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamiin pentuehavaintoihin. Vuoden 2018 aikana tallennettiin 948 pentuehavaintoa, joissa tavattiin vähintään yksi alle vuoden ikäinen pentu. Pentuehavaintojen määrä on vähentynyt vuoden 2017 huippuvuodesta noin 42 prosenttia.

Tallennetuista pentuehavainnoista arvioidaan erillisten pentueiden lukumäärää vertailemalla pentujen lukumäärää, havaintojen keskinäisiä etäisyyksiä sekä havaintoihin liittyviä tassun jälkien kokoa. Lisäksi otetaan huomioon tutkimustieto karhun biologiasta.

Lisätietoa karhukannan arvioinnista ja karhuhavainnoista löytyy riistahavainnot.fi-sivuilta.

Espoon ensimmäinen cityhuuhkaja pesii toimistorakennuksen katolla Espoon keskuksessa

IMG_9768

Hautova huuhkaja pesällä Espoossa. © Antti Karppi

Huuhkajapariskunta on joitakin päiviä sitten aloittanut pesinnän toimistorakennuksen katolla Espoon keskuksessa. Naaras makaa hautomassa pesällä ja koiras vartioi lähistöllä.

“Huuhkajan pesintä on arka häiriöille, joten pesää ei saa yrittää lähestyä. Emot saattavat myös puolustaa pesää aggressiivisesti. Pesinnästä ei kuitenkaan aiheudu vaaraa ihmisille. Jos linnut saavat hautoa rauhassa, iloinen perhetapahtuma on edessä arviolta huhtikuun puolivälissä”, arvioi Tringan kaupunkihuuhkajaryhmän puheenjohtaja Raimo Seppälä.

Kyseessä on ensimmäinen tunnettu urbaani huuhkajan pesintä Espoossa. Kaupunkihuuhkajia eli ns. cityhuuhkajia esiintyi Helsingin keskustan tuntumassa vuosina 2005–2012. Kuuluisin niistä oli Bubiksi nimetty lintu, joka keskeytti Suomen ja Belgian välisen jalkapallo-ottelun kesäkuussa 2007. Myös Forumin katolla 2011 pesineet huuhkajat saivat laajaa julkisuutta.

Forumin huuhkajia pääsi poikasvaiheessa seuraamaan turvallisesti matkan päästä, kun emot toivat pesälle ruokaa. Jos kaikki sujuu hyvin, sama voi olla edessä myös Espoossa. Yksityisen toimistorakennuksen tiloihin ei saa mennä ilman lupaa.

Suomessa pitkään jatkunut vaino on vähentynyt, minkä arvellaan auttaneen huuhkajan sopeutumista ihmisen läheisyyteen. Euroopan suurin pöllö huuhkaja on rauhoitettu meillä ympärivuotisesti. Suomen pesimäkanta on noin 1200 paria. Tänään julkistetun vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin mukaan huuhkaja on Suomessa erittäin uhanalainen laji.

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry on BirdLife Suomen paikallisyhdistys, johon kuuluu yli 3000 lintuharrastajaa Uudellamaalla.

 

Pirkanmaalta ilmoitettiin helmikuussa 131 koskikaraa

Koskikara. Orivesi. Rönni

Jukka T. Helin

Pirkanmaalla on jo useana vuonna laskettu talvehtivia koskikaroja. Nyt helmikuussa 2019 Pirkanmaalta ilmoitettiin 131 talvehtivaa karaa. Retkeilyaktiivisuus oli joillakin alueilla heikompaa kuin aikaisempina vuosina. Toisaalta esimerkiksi Orivedellä ja Mänttä-Vilppulassa karoja etsittiin ja ilmoitettiin hyvin.  Lisäksi karojen jakaantuminen maakunnan eri puolille on riippuvainen useasta tekijästä kuten vedenkorkeudesta ja ravinnosta. Pakkastalvina karat ovat helpommin löydettävissä, kun taas lämpiminä talvina karat ovat hajallaan sulien purojen ja jokien varsilla.

Karoja ilmoitettiin maakunnasta helmikuun ajalta arviolta 131 yksilöä. Pirkanmaalla järjestettiin myös tehostettu jokavuotinen karalaskenta aikavälillä 9-17.2.  Eniten karoja ilmoitettiin Mänttä-Vilppulasta – yhteensä 29 karaa. Seuraavana tuli Orivesi 20 karalla. Kolmanneksi sijoittuivat Ruovesi ja Virrat 12 karalla. Suurimmat ilmoitetut karamäärät painottuivat Pirkanmaan pohjoisiin ja itäisiin osiin.

Suurin koskikarakertymä havaittiin Mänttä-Vilppulasta Melaskoskesta 12 karaa ja Vilppulankoskesta 11 karaa.  Lempäälän Herralankoskesta ynnäiltiin kerralla yhteensä 7 karaa. Ruovedellä Muroleenkoskesta havaittiin helmikuussa yhteensä 6 karaa samoin kuin Virtain Koskelankoskesta.

Pirkanmaalle talvehtimaan saapuvat koskikarat tulevat lähes kokonaisuudessaan Norjan ja Ruotsin Kölivuoristosta.  Suomen pesivä kanta muuttaa puolestaan Suomesta Venäjän Karjalaan. Ensimmäiset karat saapuvat lokakuun loppupuolella. Koskikarat ovat vahvasti uskollisia entisille talvireviireilleen ja palaavat niille talvehtimaan. Kun otetaan huomioon laskentatehokkuus, Pirkanmaan nykyiseksi talvikannaksi voisi arvioida enimmillään n. 350 karaa. Ne saapuvat takaisin pesimäseudulleen maaliskuun loppupuolella. Viimeiset nähdään huhtikuun puolenvälin paikkeilla. Sääolosuhteet vaikuttavat muuton aikatauluun.

Koskikara voi pesiä myös Pirkanmaalla, mutta näin tapahtuu hyvinkin epäsäännöllisesti ja vain muutaman parin voimin. Vuonna 2016 havaittiin kaksi pesintää: Juupajoella ja Sastamalassa.

Pirkanmaalla on aikoinaan tehty aktiivista karatutkimusta.  Maakunnassa talvehtivan karakannan määrän arvioitiin 1980-luvulla olleen enimmillään 500 yksilöä. Tämä voi olla pienoinen aliarvio, koska tuntemattomilta paikoilta ei saatu havaintoja yhtä hyvin kuin nykyisin. Karakanta on ollut laskusuunnassa.  Talvehtivan karakannan vähentymiseen ovat vaikuttaneet muun muassa vedenlaadun heikentyminen turvetuotannon vuoksi. Tämä on vaikuttanut karan ravinnon määrään. Monet karojen pesimäpaikat ovat myös vilkkaita virkistyskohteita. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan enimmillään 350 paria ja talvikannaksi siinä 4 500 yksilöä. Koskikara on uhanalainen vaarantunut laji.

 

Pirkanmaalta ilmoitetut karat helmikuussa 2019 kunnittain

Akaa                1

Hämeenkyrö   5

Ikaalinen         9

Juupajoki        –

Kangasala       2

Kihniö             –

Lempäälä        11

Mänttä-Vilppula         29

Nokia              7

Orivesi            20

Parkano           4

Pirkkala          –

Punkalaidun    –

Pälkäne           4

Ruovesi           12

Sastamala       6

Tampere          4

Urjala              –

Valkeakoski    1

Vesilahti          1

Virrat              12

Ylöjärvi          3

 

Yht                  131

 

Lohi pärjää lemmenleikeissä kotikenttäedulla

fish-vintage-painting

Synnyinpaikoillaan kutevat lohet saavat selvästi enemmän jälkeläisiä kuin muualta tulevat kosiskelijat.

Synnyinpaikoillaan kutevilla lohilla on etulyöntiasema kauempaa tuleviin kosiskelijoihin nähden. Näin kertoo uusi tutkimus, joka syventyi lohen pariutumiseen Utsjoella.

Tutkjoiden analysoimat geneettiset näytteet osoittivat, että kotikulmien lohet menestyvät lisääntymisessä huomattavasti paremmin kuin lohet, jotka kokeilevat onneaan vierailla kutualueilla.

– Lohien lisääntymisen tunteminen auttaa suojelemaan paikallisia lohikantoja, kertoo tutkija, dosentti Kenyon Mobley Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta, toinen tutkimuksen vastuukirjoittajista.

Tuore tutkimus syntyi Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston yhteistyönä, ja se on juuri julkaistu Science Advances -tiedelehdessä.

Geeninäytteet yhdistivät vanhemmat ja jälkeläiset

Lohi on tunnettu uskollisuudestaan kotijoelleen – se palaa synnyinpaikkaansa kutemaan vuosien ja jopa tuhansien kilometrien merivaelluksen jälkeen. Pieni osa lohista hakeutuu kuitenkin kutemaan muihin jokiin.

– Paikalliset lohet saivat yli kolme kertaa enemmän jälkeläisiä kuin muualta tulleet, vaikka vierailijatkin onnistuvat ajoittain pyrkimyksissään, kertoo Helsingin yliopiston tutkija, dosentti Hanna Granroth-Wilding, toinen tutkimuksen vastuukirjoittajista.

Tutkijat keräsivät neljän vuoden aikana tuhansia geneettisiä näytteitä lohista Tenojoen sivujoen Utsjoen kutualueilta ja analysoivat, kuinka paljon poikasia kukin kutukala tuotti.

Sama geneettinen tieto paljasti, mitkä kutukaloista olivat paikallisia eli syntyneet kyseisellä alueella ja mitkä olivat kotoisin muilta Tenojoen vesistön alueilta, esimerkiksi Tenon pääuoman yläosista tai Inarijoesta. Näin saatiin selville, poikkesiko paikallisten kutumenestys muualta tulleiden onnistumisesta.

Kotikenttäedun syyt epäselviä

– ‟Kotikenttäetu” on tuttu termi urheilussa. Kotijoukkue hyötyy paikallisten olosuhteiden tuntemuksesta ja saa etua vierasjoukkueeseen nähden. Näin kotijoukkue voittaa otteluita keskimäärin enemmän kuin vierasjoukkue.

– Vertaus urheiluun pätee tässä, sanoo professori Craig Primmer Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

– Kotikenttäetuun voi olla monta syytä. Se voi perustua siihen, että kotijoukkue tuntee kotikenttänsä paremmin tai siihen, että katsojat tukevat kotijoukkuetta enemmän. Tai sitten syynä voi olla tällaisten tekijöiden yhdistelmä tai vielä muutkin tekijät. Tarkkaa syytä ilmiöön ei tiedetä. Mutta samantapaiset syyt voivat vaikuttaa myös lohen kutumenestykseen.

– Lohen kotikenttäedun syyt jäivät tutkimuksessamme vielä epäselviksi. Emme löytäneet eroja paikallisten lohien ja vierailijoiden koossa tai kunnossa. Kotikentän parempaa tuntemusta ei näin voida sulkea pois mahdollisista menestyksen syistä, Primmer selittää.

– Olemme pitkään tutkineet lohen kutukalamääriä ja kutukäyttäytymistä Tenojoen vesistössä, mutta nyt selvitimme ensimmäistä kertaa eri alkuperää olevien kutukalojen lisääntymismenestystä, kertoo tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro Luonnonvarakeskuksesta.

– Lohen kudussa koolla on väliä – isompi pärjää – mutta uusien tutkimustulosten mukaan kotikenttäetu voi kompensoida jopa kokoeroa.

Tieto kotikenttäedusta voi auttaa lohikantojen hoitamisessa

Eräs tutkimustuloksista tehtävä johtopäätös on se, että lohen kannattaa pyrkiä palaamaan kutemaan synnyinpaikalleen, koska siellä lisääntymismenestys on suurempi. Tällä on vaikutusta luonnon lohikantojen tilaan.

– Paikallisten lohikantojen ominaispiirteiden parempi tuntemus auttaa kalataloushallintoa tekemään oikeita päätöksiä lohikantojen elvyttämisen, suojelun ja kestävän käytön järjestämiseksi. Nyt selvitetty kotikenttäetu auttaa myös villejä lohia vastaamaan merikasvatuksesta karanneiden lohien haasteeseen kutualueilla. Tutkimustulokset vahvistavat lisäksi aiempia suosituksia: mikäli istutuksia tarvitaan joissakin vesissä kalakantojen elvyttämiseksi, istutettavat kalat tulisi kasvattaa paikallisista kannoista hankitusta mädistä ja maidista, Mobley sanoo.

Alkuperäinen tutkimusartikkeli:

Home ground advantage: Local Atlantic salmon have higher reproductive fitness than dispersers in the wild

Mangustinpentujen saama ylimääräinen hoiva tuo etuja seuraavallekin sukupolvelle

25aa7b37-2989-4495-8d58-3031ae8775c8-w_576_h_2000

Ne seepramangustin pennut, joilla on elämänsä ensi kuukausina henkilökohtainen kaitsija, pärjäävät aikuisinakin paremmin ja lisääntyvät menestyksekkäämmin. Kuva: Emma Vitikainen

Seepramangustien varhaislapsuudessa saaman huolenpidon hyödyt eivät lopu siihen kun hoiva päättyy, vaan jatkuvat vuosien päähän aikuisikään saakka. Yhteistyön tuomilla pysyvillä eduilla on voinut olla merkittävä vaikutus myös muiden sosiaalisten lajien, kuten ihmisen, kehitykseen, terveyteen ja elinkaaren evoluutioon.

Seepramangustit elävät perheryhmissä, joissa pennut hoidetaan yhdessä. Naaraat synnyttävät samana päivänä, ja imettävät toistensa poikasia.

Pennut eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisia. Joillain pennuilla on elämän ensimmäisten kuukausien aikana jatkuvasti henkilökohtainen kaitsija: vanhempi laumanjäsen, joka ei ole sen emo tai isä. Kaitsijat kantavat, sukivat ja suojelevat pentuja. Samalla ne välittävät pennuille elinikäisiä tapoja ja käyttäytymismalleja. Pennut kilpailevat kaitsijoiden huomiosta, ja osa pennuista joutuu pärjäämään pienestä pitäen omillaan.

Emma Vitikainen Helsingin yliopistosta ja professori Michael Cant Exeterin yliopistosta ovat osoittaneet, että mangustinpentujen kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana saamalla hoivalla on olennaisen tärkeä rooli sekä urosten että naaraiden elinikäisessä menestyksessä.

Pennut, jotka viettivät paljon aikaa kaitsijan seurassa, olivat sukukypsyyden saavuttaessaan painavampia kuin heikommin hoidetut ikä- ja pentuetoverinsa. Painavammat mangustit puolestaan pärjäävät paremmin lisääntymiskilpailussa.

Erityisesti naaraspentujen saamalla huolenpidolla oli suuri vaikutus niiden koko aikuisiän mittaiselle lisääntymismenestykselle. Hoivan määrä vaikutti niiden poikasten määrään senkin jälkeen, kun koon vaikutukset oli huomioitu.

– Eniten hoivaa ja huolenpitoa ensimmäisten elinkuukausiensa aikana saaneet pennut lisääntyvät aikuisena tehokkaammin, ja saavat eniten poikasia painosta riippumatta. Tämä puolestaan tarkoittaa, että huolenpidon vaikutukset ulottuvat sukupolvien yli, Emma Vitikainen sanoo.

Tutkimus tarjoaa kiehtovan näkymän siihen, miten hoivaava käyttäytyminen muokkaa sosiaalisten eläinten, kuten ihmisen, elämänkaarta. Sosiaaliset eläimet kasvavat perheryhmissä, joissa jälkeläisistä huolehtivat vanhempien lisäksi myös muut yhteisön jäsenet.

– Tiedämme, että varhain elämässä saadulla huolenpidolla on merkittävät vaikutukset ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimuksemme osoittaa, että myös mangusteilla hyväosaisuus kasautuu – suuremmat pennut saavat enemmän hoivaa ja menestyvät kaiken kaikkiaan paremmin.

Tutkimus perustuu 17 vuoden aikana kerättyyn aineistoon luonnonvaraisista seepramangusteista Ugandassa.

Artikkeli:

Michael Cant, Emma Vitikainen, Faye Thompson ja Harry MarshallLive long and prosper: durable benefits of early-life care in banded mongooses. Philosophical Transactions of the Royal Society B. Volume 374, issue 1770. 25 February 2019, doi: 10.1098/rstb.2018.0114

Korkeasaaren uusi laji turkoosipikkugekko havahduttaa lemmikkikaupan vaaroista

32263628977_bf0e58ec8b_z

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2019) Helsinki Zoo

Korkeasaaren uudet asukkaat ovat pieniä ja kirkasvärisiä. Turkoosipikkugekoilla aikuinen koiras on turkoosi ja naaras pronssisen vihertävä, vatsapuolelta molemmat ovat oranssinkeltaisia. Kooltaan ne ovat alle kymmenen sentin mittaisia. Suomalaiselta vastuulliselta kasvattajalta saatu pari muutti trooppisen Africasia-talon terraarioonsa viikonloppuna.

Turkoosipikkugekon kotiseutu on itäisessä Tansaniassa, Uluguru-vuorten alarinteillä, alle kahdeksan neliökilometrin metsäalueella. Laji elää mombasankairapalmujen lehtiruusukkeissa. Yhdessä palmussa asuu tavallisesti yksi koiras, yksi naaras, ja niiden poikasia. Gekot syövät pieniä hyönteisiä, palmun kukkien mettä ja juovat lehtiruusukkeeseen kertyvää vettä.

Äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun turkoosipikkugekon suurin uhka on lemmikiksi kerääminen, mikä alkoi vasta 2000-luvun alkupuolella. Vuosina 2005–2009 luonnosta kerättiin kymmeniä tuhansia gekkoja, noin 15 % tuolloisesta kannasta. Saadakseen gekot palmusta, keräilijät usein kaatavat puun, mikä on tuhonnut myös gekkojen elinympäristöä. Kanta onkin pirstoutunut osapopulaatioiksi, joiden koosta ei ole tietoa viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Vuodesta 2017 turkoosipikkugekon kauppaa on rajoitettu kansainvälisellä CITES-sopimuksella. Lajin kerääminen luonnosta on laitonta, mutta valvonta on heikkoa. Koska kysyntää kauniille lemmikille on edelleen, gekkoja kuljetetaan Tansaniasta eri lajinimellä kansainvälisille markkinoille. EU:n alueella turkoosipikkugekkoa ei saa myydä tai pitää lemmikkinä ilman todistuksia sen alkuperästä. Eurooppalaisissa eläintarhoissa tarhatuista turkoosipikkugekoista pidetään kantakirjaa.

Myös turkoosipikkugekon elinympäristön suojeluun on alettu kiinnittää huomiota, sillä Uluguru-vuorilla elää paljon kotoperäisiä lajeja. Tätä arvokasta elinympäristöä uhkaavat laittomat metsänhakkuut, polttopuun keräys, yleistyneet metsäpalot ja kalkkikiven louhinta. Paikallisten asukkaiden rooli suojelussa on tärkeä.