Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Kirkkonummella kunnostettiin puroa uhanalaisille vaelluskaloille sopivaksi

 

hirsala_3

Kirkkonummella kunnostettiin talkoovoimin Hirsala Golfin alueen läpi virtaavaa puroa. Tavoitteena on saada erittäin uhanalaisille meritaimenille lisää elin- ja lisääntymisalueita.

Reilut parikymmentä talkoolaista huhki tiistaina Kirkkonummen Hirsalassa WWF:n, Hirsala Golfin ja K-ryhmän järjestämissä Långvikin puron kunnostamistalkoissa. Kyseinen puro laskee Finnträskin järvestä mereen, ja talkoissa kunnostettiin Hirsala Golfin läpi virtaavaa noin puolen kilometrin osuutta.

Kivenjärkäleet loiskahtelivat veteen ja rapa roiskui, kun vapaaehtoiset kohensivat puroa luonnontilaisemmaksi ja jälleen solisevaksi. Vaikka työ oli raskasta, talkoolaiset hihkuivat innosta, sillä muutos oli silminnähtävissä.

”Katsokaa, miten eri näköinen siitä tuli!” yks talkoolaisista huudahti.

”Sehän alkaa jo solista!” toinen huomasi pian.

Kallisarvoinen kutupuro?

Työtä riitti koko päiväksi: jokea kohennettiin luonnontilaisemmaksi haravoimalla sekä lisäämällä sinne kiviä ja puunrunkoja. Lisäämällä jokeen kiviä ja puuainesta pyritään parantamaan sen virtaamisnopeutta, jolloin purosta tulee solisevampi ja ennen kaikkea monimuotoisempi ja eri virtavesilajeille soveltuvampi.

”Puro on paikoitellen pahasti umpeutunut, minkä takia tällä osuudella ei ole riittävästi taimenille sopivia lisääntymispaikkoja tai kuoriutuvien poikasten vaatimia piilopaikkoja”, WWF Suomen virtavesiasiantuntija Manu Vihtonen selitti.

”Ei sitä monta kertaa pääse puroa kitkemään!” totesi yksi talkoolainen, joka huhki kainaloitaan myöten purossa.

Kun uoma kunnostetaan, pääsevät merestä asti nousevat kalalajit liikkumaan ja kutemaan joessa esteettömästi. Solisevan raikkaana ja hapekkaana puro varmasti houkutteleekin kaloja.

”Kuka siis tietää, vaikka tästä Långvikeniin laskevasta purosta voi muodostua vaeltaville virtavesikaloille kallisarvoinen kutupuro”, Vihtonen totesi.

Kalapolut auki

Virtavesien eli jokien, purojen ja norojen patoamisen ja perkaamisen seurauksena niissä elävä lajistomme on uhanalaistunut voimakkaasti.  Kaikki vaelluskalalajimme ovat tätä nykyä uhanalaisia: jopa 90 prosenttia Suomen lohikannoista on menetetty kuluneen puolen vuosisadan aikana, ja 60 meritaimenjoesta on jäljellä enää 11. Siksi jokien ja purojen kunnostaminen on kaloille elintärkeää.

Talkoot olivat osa WWF:n ja K-ryhmän vuonna 2017 alkanutta K-Kalapolut-yhteistyötä uhanalaisten vaelluskalojen hyväksi. Yhteistyön aikana avataan vähintään 50 nousuestettä ja tehdään vähintään 100 kutupaikkaa uhanalaisille vaelluskaloille Suomessa. Samalla lisätään tietoisuutta vaelluskalojen uhanalaisuudesta ja järjestetään talkootapahtumia.

Niin kauan kuin kalojen tiet on tukittu tarpeettomilla siltarummuilla, vanhoilla myllypadoilla tai muilla esteillä, kalat eivät pääse nousemaan joissa ja puroissa sijaitseville lisääntymisalueilleen.

”K-Kalapolut-talkoot ovat upea esimerkki siitä, miten jokainen meistä voi osaltaan edistää luonnon monimuotoisuutta. Talkoopäivä luonnossa on hieno kokemus, ja on palkitsevaa nähdä, että uhanalainen taimen on jo palannut aiemmin kunnostamillemme puroille”, sanoi K-ryhmän vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo, joka myös tarttui talkoissa lapion varteen.

Hirsala Golf on ollut jo parina edellisenä talvena mukana istuttamassa meritaimenen mätimunia alueen läpi virtaavan puron luonnontilaisille osuuksille. Hirsala Golf itse ehdotti puroa kunnostettavaksi kohteeksi K-Kalapolut-sivuston kautta.

”Ympäristöasiat ovat meille todella tärkeitä ja ajattelimme, että tätä kautta saisimme ammattiosaamista mukaan työhön”, talkoisiin itsekin osallistunut kenttämestari Janne Lehto kertoi.

”Vuosi sitten WWF kävi tutustumassa alueeseen ja nyt pääsemme vihdoinkin käytännön työhön. Tässä tapahtuu paljon ja nopeasti”, hän hymyili haravanvarressa.

 

https://kesko.fi/kalapolut
http://wwf.fi/virtavedet

#kuteminenkuuluukaikille
#kalapolut

Isojoen meritaimenten vaellusta seurataan radiolähettimillä

villamon_ohitusuoma

Isojoki ohitusuomassaan entisen Villamon padon kohdalla. Taimenten radiolähetinseurannalla selvitetään nouseeko meritaimen Villamon uutta vaellusyhteyttä pitkin Isojoen latvaosiin vuosikymmenten tauon jälkeen. Kuva: Panu Orell.

Isojoella on käynnistetty meritaimenien radiotelemetriatutkimus, jonka tavoitteena on seurata taimenien kutuvaellusta ja levittäytymistä vesistön eri osiin. Erityisen mielenkiinnon kohteena on taimenten mahdollinen vaellus Villamon poistetun padon yläpuolisille vesialueille vuosikymmenten tauon jälkeen.

Isojoki on maamme merkittävimpiä meritaimenen lisääntymisjokia ja suosittu kalastuskohde. Joessa on kuitenkin ollut useita taimenen vaellusta haittaavia patorakenteita, joita on viime vuosina saatu joko poistettua tai muokattua taimenille vähemmän haitallisiksi. “Villamon padon poistamisen jälkeen meritaimenilla on vuosikymmenten tauon jälkeen vaellusyhteys Isojoen latvoille asti. Tämä on merkittävä edistysaskel vesistön taimenkannan tilan parantamisessa”, kommentoi padon poistoa Luonnonvarakeskuksen (Luken) Panu Orell, joka koordinoi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa radiotelemetriatutkimuksen toteutusta.

Patojen poiston ja muokkaamisen vaikutusta taimenten nousuvaellukseen tutkitaan nyt radiolähetinseurannalla. Samalla selvitetään vaikuttavatko vesistössä vielä olevat pohjapatorakenteet taimenen vaellukseen sekä kartoitetaan meritaimenen lisääntymisalueiden sijoittumista niin Isojoen pääuomassa kuin sen keskeisissä sivujoissa.

50 taimenta saa radiolähettimen

Kevään ja syksyn 2019 aikana Isojoella merkitään radiolähettimillä kaikkiaan 50 aikuista meritaimenta. Merkinnät toteutetaan Isojoen alajuoksulla Lapväärtissä sekä Villamon entisen padon alapuolella. Radiolähetin asennetaan kalan vatsaonteloon.

Merkittyjen taimenten vaellusta seurataan pääosin automaattisten radiovastaanottimien avulla, joita on sijoitettu yhteensä 10 kappaletta eri osiin Isojokivartta ja sen sivujokia. Lisäksi taimenia seurataan säännöllisesti autolla tehtävin käsipaikannuksin. Radiolähettimillä pystytään seuramaan taimenten vaellusta tarkasti ja yksilökohtaisesti. Merkittyjen taimenten seuranta jatkuu kevääseen 2020 asti, jolloin viimeistenkin kuteneiden taimenten pitäisi vaeltaa takaisin mereen.

Isojoen taimenten radiolähetinseuranta toteutetaan Luken ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen yhteistyönä. Tutkimus on osa Freshabit LIFE IP Pohjanmaan joet -osahanketta, jossa toteutetaan monipuolisia toimenpiteitä mm. Isojoen vesistöalueen tilan parantamiseksi.

Tervetuloa hyönteiset puutarhaan!

merge_from_ofoct

Kevään herättämät hyönteiset ovat pääosin hyödyllisiä puutarhoissamme. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on  uhka, johon jokainen kotipuutarhuri voi vaikuttaa hidastavasti. Voimme luoda olosuhteet, joissa hyönteiset viihtyvät pihapiirissämme ja rikastuttavat niin ruoantuotantoamme kuin muuta luontoa.

Lähivuosina 40 prosenttia hyönteisistä on vaarassa hävitä kokonaan.  Maalla elävistä hyönteisistä perhoset mesipistiäiset ja lantakuoriaiset ovat uhanalaisimpia. Niiden merkitys on erityisen tärkeä luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa ja ruokaketjussa. Myös monet vesistöjen hyönteiset ovat vaarassa.

Hyönteiskadon päätekijänä on luonnon biodiversiteetin väheneminen. Hyönteiset eivät viihdy hyvin ylihoidetuilla pelloilla, tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa ja talousmetsissä. Jokainen kotipuutarhuri voi kantaa kortensa kekoon luomalla pihaansa monipuolisen luonnon hyönteisen elämää edistämään. Monet muutkin eläinlajit, erityisesti linnut ja matelijat, hyötyvät hyönteisistä ja näin saamme houkuteltua lisää elämää puutarhoihimme.

Emme elä ilman öttiäisiä

Ravintokasveistamme noin 70 prosenttia tarvitsee hyönteisiä sadon onnistumiseksi. Kaikki marja- ja hedelmäpuut hyötyvät hyönteisistä, mutta yllättäen myös monet peltokasvit kuten rypsi, herneet ja pavut tarvitsevat pölyttäjiä. Onkin ennustettu, että jos pölyttäjät katoaisivat maapallolta, myös monet kalat, linnut ja nisäkkäät mukaan lukien ihmiset kuolisivat nälkään noin neljässä vuodessa.

Rötypuutarha avuksi

Samalla kun edistämme hyönteisten viihtyvyyttä puutarhassa, luodaan siitä viihtyisämpi ja elämyksellisempi paikka ihmisille. Hyönteiset tarvitsevat paikkoja, joissa lisääntyä ja talvehtia. Niille voi rakentaa luonnonmateriaaleista hyönteishotelleja, mutta paras tapa on jättää osa puutarhasta puolihoitamattomaksi alueeksi, rötypuutarhaksi, jossa on ketokukkia, lahoavia kannokkoja ja kiviä.

Rötypuutarha edistää tarkkaan hoidettua pihaa paremmin kaikkea luonnon monimuotoisuutta. Sadevesiä tulisi myös hyödyntää aikaisempaa paremmin pihapiirissä rakentamalla pihaan hulevesikosteikkoja. Myös katto- ja seinäpuutarhat toimivat hyönteisten koteina ja ravinnonlähteinä.

Ruokaa hyönteisille

Mesipistiäiset ja perhoset tarvitsevat koko kasvukauden ajan ruokaa, jota tarjoavat erityisesti siitepölyä ja mettä tuottavat kasvit. Kevään ensikukkijat kuten sipulikasvit ja pajut ravitsevat pitkän talven uuvuttamia pölyttäjiä. Hyvin suunnitellussa pihassa riittää kukkijoita koko kasvukauden ajaksi. Yöliikkujat puolestaan suuntaavat kohti tuoksuvia ja vaaleita kukkia. Päiväperhoset, kukkakärpäset, kimalaiset sekä mehiläiset löytävät puolestaan hyvin keltaisen ja sinisen sävyisiä kasveja.

Hyönteispuutarhan suosikkeja ovat erityisesti tuoksuvat kukat -kesäkukat ja perennat, jotka kukkivat pitkään. Esimerkiksi syyssyrikkä, punahattu ja -latva ovat perhosten kannalta parhaita houkuttimia luomaan syyskesäinen perhospuutarha. Kaupunkimehiläiset tuottavat puolestaan erityisen herkullista hunajaa juuri kukkivilla alueilla.  Kotipuutarhanhoidossa tulisikin välttää kaikkien kemiallisten yhdisteiden käyttöä, sillä niiden epäillään haittaavan hyönteisen lisääntymistä niin maan päällä kuin sen sisällä.

Suomalaistutkijat löysivät uuden perhosheimon

940996b4-a712-4ef9-9472-d830c303792f-w_576_h_2000

Ustyurtia zygophyllivora, tieteelle uutena kuvattu perhoslaji, joka ei kuulunut mihinkään entuudestaan tunnettuun heimoon. Kuva: Pavel Gorbunov.

Kazakstanista on havaittu kaksi tieteelle uutta perhoslajia, jotka kuuluvat aiemmin tuntemattomaan sukuun ja heimoon. Uuden perhosheimon löytäminen on poikkeuksellista.

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen tutkijat ovat tuoreessa tutkimuksessaan kuvanneet yhteistyökumppaneineen kaksi tieteelle uutta perhoslajia. Ustyurtia zygophyllivora ja Ustyurtia charynica -lajit kuuluvat lisäksi uutena kuvattuun perhossukuun ja -heimoon. Uuden perhosheimon löytämisen voisi rinnastaa siihen, että nisäkästutkijat löytäisivät aivan uusia lajeja, jotka eivät kuuluisi mihinkään aiemmin tunnetuista nisäkäsheimoista, kuten esimerkiksi kissaeläimiin (Felidae) tai karhuihin (Ursidae), vaan edustaisivat selvästi uutta ja muista erillistä heimoa.

Erityistä löydöksessä on se, että lajit elävät Euraasiassa, eli alueella, joka tunnetaan perhosten osalta suhteellisen hyvin. Tämä on osoitus siitä, että meidänkin mantereellamme on vielä alueita, joilla elää ennestään tuntematonta lajistoa.

– On myös poikkeuksellista, että heimo on määritetty sellaisten lajien perusteella, joita ei ollut koskaan aiemmin havaittu. Uusia heimoja kuvataan kyllä silloin tällöin, mutta kuvaukset perustuvat pääsääntöisesti tunnettujen lajien sukulaisuussuhteiden uudelleenluokitteluun, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja, yli-intendentti Lauri Kaila Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Heimo on puuttunut linkki outokoiden ja muiden perhosten välillä

Eliöiden tieteellinen luokittelu perustuu vertailevaan tutkimukseen. Nykypäivänä rakenteellisten ja käyttäytymiseen perustuvien piirteiden lisäksi eliöiden DNA-erojen tutkimisesta on tullut arkipäivää.

– Ensin löydettiin yksi uusi tieteelle kuvaamaton laji, minkä jälkeen havaittiin myös toinen. Lajit vaikuttivat rakenteidensa perusteella aluksi outokoiden heimoon kuuluvilta, mutta tarkempi tutkiminen paljasti, että lajit kuuluvat sekä rakenteellisten että DNA-tuntomerkkien perusteella muuhun, entuudestaan tuntemattomaan ryhmään, kertoo tutkimuksessa mukana ollut tutkijatohtori Maria Heikkilä Luomuksesta.

Outokoiden heimo Urodidae on saanut suomenkielisen nimensä siitä, että niiden paikka perhosten sukupuussa on ollut pitkään epäselvä.

– Nyt tieteelle kuvattu, toisen lajin löytöalueen mukaan nimetty, Ustyurtiidae-heimo selkeytti myös outokoiden heimon sijaintia sukupuussa. Uusi heimo on DNA-analyysien perusteella outokoiden sisarryhmä.

Suomessa uuden Ustyurtiidae-heimon lajeja ei esiinny, mutta maastamme tunnetaan yksi outokoiden heimoon kuuluva laji, kohotäpläkoi (Wockia asperipunctella). Uudella heimolla eikä siihen kuuluvilla lajeilla ole vielä suomenkielistä nimeä.

Löydetyt lajit elävät aavikolla

Ustyurtia zygophyllivora elää Kazakstanissa aavikolla Ustjurtin luonnonpuistossa Kaspianmeren itäpuolella hyvin suppealla alueella. Ustyurtia charynica -laji puolestaan löytyi Charynin kanjonia reunustavalta kivikkoiselta arolta Kaakkois-Kazakstanista. Ravinnokseen Ustyurtia zygophyllivora käyttää mehikorvakasvien heimoon kuuluvia Zygophyllym-kasveja, joiden mukaan se myös nimettiin. Näitä perhosia ei tunneta mistään muualta kuin Kazakstanista.

Lajit kestävät erittäin hyvin kuumia aavikko-olosuhteita. Paahteesta huolimatta ainakin Ustyurtia zygophyllivora -lajin koko elinkierto tapahtuu maan päällä.

– Useimpien aavikkoperhosten toukat hakeutuvat maaperään päiväksi, ja nousevat yöllä syömään kasveja. Tämän lajin toukkia voi löytää kasveista päivällä, ja sen toukat koteloituvat näkyviin, eivätkä maan alle, kuten aavikkolajit yleensä. Poikkeuksellisesti myös aikuiset perhoset ovat päiväaktiivisia, kertoo lajeja maastossa havainnoinut Kari Nupponen.

Tutkimus perustuu aasialaisten perhosten levinneisyyttä kartoittaneen Kari Nupposen tuottamaan aineistoon ja on tehty yhteistyössä Oulun ja Venäjän Tiedeakatemian tutkijoiden kanssa.

Alkuperäisjulkaisu: Kaila, L., Nupponen, K., Gorbunov, P. Y., Mutanen, M., & Heikkilä, M. 2019: Ustyurtiidae, a new family of Urodoidea with description of a new genus and two species from Kazakhstan, and discussion on possible affinity of Urodoidea to Schreckensteinioidea (Lepidoptera). Insect Systematics & Evolution, 1 (aop), 1-28.
Yhteyshenkilöt

Yli sata äärimmäisen uhanalaista kiljuhanhea parhaillaan Suomessa – Parvessa mukana arvokasta tietoa paljastanut lähetinlintu

copyright-juha-markkola-wwf

Copyright Juha Markkola WWF

WWF:n työryhmä on laskenut tällä viikolla jo 105 äärimmäisen uhanalaista kiljuhanhea Oulun seudulla. Yksilömäärä saattaa vielä kasvaa ennen kuin kiljuhanhet jatkavat kevätmuuttoaan pohjoiseen. Luku on osoitus siitä, että kiljuhanhi on saatu pelastettua Pohjoismaissa välittömimmän sukupuuton vaaralta.

Kiljuhanhi on uhanalaisimpia Pohjoismaissa pesiviä lintulajeja. Sen kanta on kuitenkin ilahduttavassa kasvussa. Oulun seudulla on nähty useana peräkkäisenä keväänä yli 100 yksilöä. 2000-luvun alun huonoimpina vuosina kiljuhanhia havaittiin Suomessa vuosittain alle kymmenen.

”Pohjolan kiljuhanhikannan elpyminen on tulos sinnikkäästä työstä, jota on tehty niin täällä Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tulosten näkeminen omin silmin on totta kai palkitsevaa”, sanoo WWF:n kiljuhanhityöryhmän Risto Karvonen, joka vastaa tarkkailusta Oulun seudulla.

Kiljuhanhet muuttavat keväisin Kreikassa sijaitsevilta talvehtimisalueiltaan Norjan Lappiin pesimään. Matkalla kohti pesimäalueitaan ne pysähtyvät Oulun seudulle lepäämään ja ruokailemaan, jolloin WWF:n kiljuhanhityöryhmä laskee ne kannan kehityksen arvioimiseksi.

WWF:n kiljuhanhityöryhmä aloitti tarkkailun vuonna 1985, ja nykyisin työ toteutetaan WWF:n ja Metsähallituksen yhteistyönä. Ympäristöministeriö tukee tarkkailun toteutusta. Kyseessä on maailman pisin katkeamaton havaintosarja kiljuhanhikannan kehityksestä.

Suomalaiset löysivät uuden levähdysalueen lähetinlintu ”Bluen” avulla

Oulun seudulla parhaillaan lepäilevässä kiljuhanhiparvessa on mukana myös lähettimellä varustettu kiljuhanhikoiras ”Blue”. Norjan lintutieteellisen yhdistyksen (BirdLife Norjan) tutkijat asensivat linnulle vuosi sitten kevyen satelliittipaikantimen.

Lintu pesi viime kesänä onnistuneesti Pohjois-Norjassa ja muutti poikueensa kanssa syyskuussa Suomen yli Kreikkaan. Maaliskuussa ”Blue” aloitti kevätmuuttonsa lentämällä Unkarin Hortobágyyn. Sieltä se jatkoi huhtikuun puolivälissä Koillis-Puolaan.

Pääsiäisenä ”Blue” siirtyi yllättäen Viron Hiidenmaalle paljastaen aiemmin tuntemattoman kiljuhanhien levähdysalueen. WWF:n kiljuhanhityöryhmän suomalaiset vapaaehtoiset matkustivat välittömästi Hiidenmaalle, ja onnistuivat laskemaan alueelta ”Bluen” lisäksi 108 kiljuhanhea. Tämä on suurin Virossa havaittu kiljuhanhimäärä 1960-luvun jälkeen.

”Levähdysaluetta etsittiin pitkään sen jälkeen, kun kiljuhanhet lakkasivat muutamia vuosia sitten käyttämästä Manner-Virossa sijainnutta perinteistä aluetta. Levähdysalueiden paikallistaminen ja turvaaminen on lajin suojelu kannalta keskeisen tärkeää”, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

Ähtärin Eläinpuisto nousi pandojen avulla miljoonatulokseen

merge_from_ofoct

Kuvat: Timo Ahopelto

Ähtäri Zoo -yhtiöiden vuoden 2018 tilinpäätös on vahvistettu. Liikevaihto kaksinkertaistui edelliseen vuoteen nähden, ollen 11 milj. € ja tuloksen päätyessä 1,2 milj. euroon.

Toimitusjohtaja Jonna Pietilä haluaa kiittää lämpimästi kaikkia asiakkaita, jotka ovat vierailleet Ähtärin luonnonmukaisessa eläinpuistossa. – Jokainen lipun ostanut on mukana tukemassa Eläinpuiston tekemää kansainvälistä lajien suojelutyötä ja mahdollistaa olemassaolomme. Samalla toivotan niin vanhat kuin uudetkin asiakkaamme tervetulleiksi kohtaamaan suositellun Eläinpuiston ja Farmin eläimiä sekä suloisia pandojamme tänäkin vuonna. Käynti eläinpuistossa opettaa ymmärtämään luonnon kiertokulkua.
Vuonna 2018 eläinpuistovierailijoita oli n. 275 000, joista kävijätutkimusten*) mukaan yli 90% suosittelee kokemansa perusteella Ähtäri Zoota.
Eläinpuistossa käynti opettaa ymmärtämään luonnon kiertokulkua
Kevään myötä pandat Lumi ja Pyry ovat viihtyneet pitempiä aikoja ulkotarhoissaan ja ruokintaakin on siirretty ulos. Kuonot on käännetty kohti aurinkoa, mutta ruokavaliossa noudatellaan edelleen hieman raskaampaa talvikattausta. Bambujen rungot kuoritaan huolellisesti ja ne rouskutetaan lehtien ohessa. Kesällä siirrytään salaattiin ja syödään enemmän pelkkiä lehtiä. Pandojen ulkonäkö ei auringossa oleilusta muutu, kuono on yhtä musta kesät talvet. Alkukevään tunnekuohujen jälkeen pandojen elämä on tasoittunut ennalleen ja päivät kuluvat mukavasti omissa tarhoissa.

Vastoinkäymiset kuuluvat nekin joskus eläinpuiston elämään, enää emme voi kohdata rakastettua lumileopardinaarasta, Shilaa. Se menehtyi vakavan, harvinaisen synnytysvaikeuden seurauksena. Myös sen kaksi pentua menehtyivät ja eläinpuiston toiveikas odotus vaihtui suureksi suruksi. Shilaa tullaan muistamaan vielä kauan.

Kuitenkin myös vauvauutisista on saatu iloita. Villisikaemo Sanelma pyöräytti viirutakkisen pesueen. Sanelman porsaat kasvavat ja samalla niiden vauhti kiihtyy. Farmin vuohiperhe kasvoi kahdella vilkkaalla kilillä ja ennen pääsiäistä syntyi pupuja, tipuja ja kaunis lapinlehmän vasikka. Vasomiskausi on juuri alkamaisillaan. Jälkeläisiä odotetaan valkohäntäpeuroille, kuusipeuroille ja metsäpeuroille. Ähtäri Zoo on mukana MetsäpeuraLIFE-hankkeessa, jonka keskeisimpiä tavoitteita on palauttaa laji sen alkuperäisille esiintymisalueille eteläiselle Suomenselälle.

Eläinopastukset kuuluvat Ähtäri Zoon kevät- ja kesäkauteen
Mitä eläimet syövät aamupalaksi? Kuinka eläintenhoitajaksi tullaan? Ähtäri Zoon eläintenhoitaja-oppaat vastaavat toukokuusta elokuulle kysymyksiin ja kertovat niin eläinlajista, kuin yksilöistäkin. Oppaat osallistuvat eläinten hoitoon ja pystyvät siksi kertomaan tarinoita tarhan asukkaiden elämästä, ruoasta ja virikkeistä, sekä keskinäisistä suhteista.

Eläinopastusten aikataulut https://www.ahtarizoo.fi/index.php/fi/ajankohtaista/385-kevaeaen-elaeinopastukset-pandatalossa-ja-zoossa-2-31-5

Puistokierroksella on myös ns. älykylttejä, joista saa NFC-ominaisuudella varustetuilla älypuhelimilla interaktiivista sisältöä eläimistä ja ympäröivästä luonnosta.

 

*) Ähtäri Zoo Panda Visit kävijätutkimukset 02/18, 07/18, 02/19. Saadut asiakaspalautteet 2018-2019

Ähtärin eläinpuisto menetti toisen lumileopardeistaan – “Shila oli hyvin pidetty ja luonteikas yksilö, joka tunsi oman arvonsa”

lumileopardi_ahtarizoo

Kuva: Ähtärin eläinpuisto

Lumileopardinaaras Shila menehtyi harvinaisen, vakavan synnytysvaikeuden seurauksena

Eläinpuiston työntekijöiden vappua varjosti iso menetys. Lumileopardinaaraamme Shila menehtyi harvinaisen, vakavan synnytysvaikeuden seurauksena. Lajin suojeluohjelmallekin tärkeiden pentujen innostunut odotus vaihtui suruun hoitajille rakkaan ja monelle kävijälle tutun eläimen sekä sen kahden pennun menettämisestä.

Vastoinkäymiset kuuluvat nekin joskus eläinpuiston elämään, mutta jokainen yksilö jättää meihin jälkensä. Shilaa tullaan muistamaan vielä kauan.

Liito-oravan esiintymisestä on saatu uutta tietoa – koko Etelä-ja Keski-Suomen kattava esiintymisennustekartta julkaistu

74b00e10-8774-46a2-9c77-50a51f3cf329-w_576_h_2000

Tuore tutkimus osoittaa, että maisema- ja aluetason tekijät ovat liito-oravalle tärkeitä. Leudot talvet selittävät osittain, miksi liito-oravaa on esiintynyt runsaimmin Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Helsingin ja Turun yliopistojen tutkijat ovat mallintaneet liito-oravan esiintymistä Etelä- ja Keski-Suomessa. He käyttivät perustana vuosina 2003–2005 tehdyn kansallisen liito-oravakartoituksen esiintymistietoja, ja muuttivat ennusteen nykyhetkeen metsänhakkuutietojen avulla.

Juuri julkaistuihin, solukooltaan 250 x 250 metriä oleviin karttoihin on vapaa pääsy, ja ne kattavat koko Etelä- ja Keski-Suomen aina Kajaanin korkeudelle asti.

Miten talvilämpötila vaikuttaa?

Tutkijat eivät vielä tiedä, mitkä mekanismit kytkevät liito-oravan runsauden talvilämpötilaan. Aikaisempien tutkimusten perusteella on tiedetty, että liito-orava viihtyy peltojen reunametsissä. Maanviljely on Suomessa puolestaan keskittynyt rannikon läheisyyteen osin juuri edullisemman ilmaston vuoksi.

Ilmasto vaikuttaa kuitenkin metsien rakenteeseen ja puihin sekä pellonreunoilla että ydinmetsässä. Sen vuoksi sillä on todennäköisesti merkitystä myös liito-oravan ravinnon saatavuuteen ja tarjolla oleviin pesäpaikkoihin.

– On myös mahdollista, että ravinnon saatavuus rajoittaa esiintymistä ensiksi siellä, missä kylmyys lisää eniten eläinten energian tarvetta. Voi siis olla, että laji selvityisi siksi paremmin leudompien alueiden talousmetsissä kuin Pohjois- ja Itä-Suomen talousmetsissä, pohtii tutkija Maarit Jokinen Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Liito-oravan suojelua toteutetaan nykyisellään säästämällä tiedossa olevat pesäpaikat hakkuilta. Tämän suojelutavan tehokkuus on osoittautunut heikoksi, koska vain pieni osa lajin pesäpaikoista tunnetaan. Hakkuiden vuoksi elinpiirit voivat myös heikentyä elinkelvottomiksi, vaikka itse pesäpaikka säästyisikin.

Nyt julkaistu tutkimus auttaa pesäpaikkojen etsimisessä, mutta se osoittaa samalla, että maisema- ja aluetason tekijät ovat lajille tärkeitä.

– Löydettyjen pesäpaikkojen säästäminen ei ole riittävä suojelukeino. Lajille tärkeiden ravinto- ja kolopuiden määrää tulisi lisätä kaikissa talousmetsissä liito-oravan asuttamilla seuduilla. Suojelutoimia tarvitaan myös Länsi-Suomessa, sillä lajin esiintyminen on vähentynyt voimakkaasti sielläkin, toteaa Maarit Jokinen.

Esiintymisennustekarttaa voivat käyttää esimerkiksi alueelliset luonnonsuojelu- ja metsäviranomaiset.

– Lisäksi sitä voidaan käyttää kannanseurannan suunnittelussa ja lajin uhanalaisuusarvioinnin apuna, kertoo intendentti Jari Valkama Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Artikkeli:

Maarit Jokinen, Ilpo Hanski, Elina Numminen, Jari Valkama ja Esa Selonen. Promoting species protection with predictive modelling: Effects of habitat, predators and climate on the occurrence of the Siberian flying squirrel. Biological Conservation. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2018.12.008

Saimaannorpan kuutteja löytyi alkukevään pesälaskennoissa 63

1200px-Pusa_hispida_saimensis_ca_1956

Saimaannorppa Kuvaaja:  A. Pedersen

Metsähallituksen Luontopalvelujen johtamat saimaannorpan pesälaskennat tehtiin vaikeissa olosuhteissa. Pesälaskennoissa havaittiin 63 kuuttia, joista kuolleita oli vain yksi. Syntyneiden kuuttien määrä tarkentuu pesäpaikkasukelluksissa toukokuussa. Laskentoihin osallistui lähes sata henkilöä, joista suurin osa oli paikallisia vapaaehtoisia.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskelan mukaan viime talvea luonnehti heikko jäätilanne.

– Jää peittyi nopeasti lumikerroksella ja jäätyminen oli epätasaista. Kinostuminen oli kuitenkin runsasta ja norpat saivat pesiä luonnonkinoksissa. Heikkojen jäiden ja vaihtelevien sääolosuhteiden vuoksi pesätarkistukset jouduttiin tekemään lyhyellä ajanjaksolla, eikä kaikkia pesiä ja poikasia löydetty, Koskela kertoo.

Heikkojen laskentaolosuhteiden vuoksi epävarmoja kuuttihavaintoja on useampia. Kuuttien määrä tarkentuu pesäpaikkasukelluksissa, joissa etsitään istukoita. Jos poikaspesäpaikan rantavedestä löytyy istukka, se on varsin varma merkki kuutin syntymästä.

Keväisten verkkokalastusrajoituksien ulkopuolisilla alueilla syntyi tänä vuonna kaksi kuuttia: Puruvedellä ja Rantasalmen Haapaselällä. Näiden kuuttien ensimmäisten elinkuukausien turvaamiseksi ELY-keskus pyrkii tekemään osakaskuntien kanssa verkkokalastuksen rajoitussopimuksia.

– Saimaannorpan synnytysalueen laajentuminen ja norppien palaaminen vuosikymmeniä sitten autioituneille alueille osoittaa, että suojelutyö tuottaa tulosta, toteaa ylitarkastaja Tero Sipilä Metsähallituksesta. Saimaan pieni norppakanta on luokitukseltaan erittäin uhanalainen.

Luonnonvarakeskus pannoitti 18 sutta

wolf-walking-in-winter

Luonnonvarakeskus (Luke) pannoitti 18 sutta kevään 2019 aikana. GPS-pannoilla merkittiin kuusi sutta läntisellä kannanhoitoalueella: neljä Pohjois-Pohjanmaalla ja kaksi Pohjois-Hämeessä. Itäisellä kannanhoitoalueella pannoitettiin 12 sutta: kolme Kainuussa, kolme Pohjois-Savossa ja kuusi Pohjois-Karjalassa.

Merkityistä susista neljä oli pentuja ja 14 aikuisia. Pannoitettujen susien kokonaismäärään sisältyy seitsemän pannanvaihtoa. Pantojen vaihdot tehtiin itäisellä kannanhoitoalueella. Asennettu panta toimii noin vuoden.

Susien pannoitukset ovat päättyneet tältä keväältä.

Merkittyjen susien liikkeitä voi seurata elokuusta helmikuun loppuun Riistahavainnot.fi-palvelussa

Pannoilla merkittyjen susien avulla saadaan tietoa laumojen reviirien rajoista, nuorten susien vaelluksista, susien syntyvyydestä ja kuolleisuudesta, elinympäristön käytöstä ja vierailuista pihapiireissä. Luke käyttää tietoja tutkimuksessa ja suden kanta-arvion laadinnassa.

Susia on aiemmin merkitty pääosin Itä-Suomessa. Länsi-Suomen pannoitusten tavoitteena on saada tietoa susien liikkumisesta alueella, jossa on voimakkaampi ihmisvaikutus kuin itäisessä Suomessa.

Pannoitettujen susien seurantatiedot ovat nähtävillä Riistahavainnot.fi-palvelussa jälleen syksyllä. Maaliskuusta elokuuhun välisellä ajalla paikannustietoja ei esitetä suden lisääntymisajan vuoksi.