Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Pakkanen kiristyy – anna linnuille ruokailu- ja leporauha

Mustarastas. Tampere Uusikylä-4

Mustarastas Kuva: Jukka T. Helin

Sääennusteen mukaan kiristyvä pakkanen ja koventuva talvi jatkuvat viikkojakin. Tästä syystä on erityisen aiheellista muistuttaa siitä, miten talvilintuja havainnoidaan huomaavaisesti.  Lintujen tarkkaileminen talvisessakin luonnossa ja lintujen talviruokintapaikoilla on nykyisin entistä suositumpi harrastus. Birdlfe Suomella on esimerkiksi 100- linnun haaste tänäkin vuonna meneillään. Lintujen kuvaaminen on merkittävästi lisääntynyt viime vuosien aikana. Luonto- ja lintuharrastuksen suosion lisääntyminen on myönteinen asia. Näin opitaan toivottavasti arvostamaan luntoarvoja ja kunnioittamaan luonnon eläimiä kuten lintuja.

Talvinen päivä on edelleen lyhyt, ja lintujen tulee voida käyttää se tehokkaasti ravinnon hankkimiseen. Lintujen ajaminen turhaan lentoon, voi olla hyvin kohtalokasta lintujen hyvinvoinnin kannalta. Varsinkin lintuharrastajien tulee mieltää tämä ja ottaa huomioon lintujen hyvinvointi ennen omia tarpeitaan (kuvaa, havaintoa tai pinnaa).

Edellä mainitusta syystä on noudatettava muun muassa seuraavia ohjeita:

Älä seiso tai oleskele liian lähellä talvista lintujen ruokintapaikkaa. Kesyt linnut kuten tiaiset eivät juurikaan välitä ihmisistä, ellei niitä suorastaan hätistellä. Ne uskaltavat tulla etsimään ravintoa, vaikka ihmiset olisivatkin lähellä ruokintaa. Mutta sitten on lajeja, jotka ovat arkoja eivätkä rohkene tulla sellaisille ruokintapaikoille, joilla tarkkailijat ovat liian lähellä ruokintaa. On havainnoitava ruokinnan tuntumassa liikkuvia lintuja ja annettava niille tilaisuus tulla ruokinnalle. Esimerkiksi monet tikat ovat useasti arkoja.

On näin ollen seurattava lintujen käyttäytymistä.  Jos lintuja häiritään talvisella ruokintapaikalla, tilanne vain pahenee, kun kysymyksessä on suosittu havainnointipaikka, jolla tarkkailijoita käy jatkuvasti päivittäin.

Kovalla pakkasella veistöjen sulapaikat jäätyvät entistä enemmän. Joitakin sulakohtia voi löytyä viemäreiden suilta ja purojen varsilta. Vesilintujen on annettava etsiä häiriöttä ravintoa näillä sulapaikoilla. Niitä ei saa pelottaa lentoon tai estää laskeutumasta/palaamasta paikalle.

Usein jossakin sulana pysyneen ojan varrella tai viemärin suulla pyrkii talvehtimaan lehtokurppa, taivaanvuohi tai jänkäkurppa. Kuningaskalastaja on komea lintu, ja niitä talvehtii tänäkin talvena Suomessa. Kuningaskalastajalle kuten muillekin lintulajeille on suotava ehdottomasti häiriötön mahdollisuus ravinnon etsimiseen ja lepoon.

Petolinnut ovat myös lintujen tarkkailijoiden ja kuvaajien kiinnostuksen kohteina. Petolintujen on annettava saalistella ja lepäillä rauhassa. Kun tarkkailee esimerkiksi huuhkajan tai lapinpöllön käyttäytymistä, havaitsee kyllä, milloin lintu häiriintyy. On pidettävä mielessä, että kaupunkeihin tai ihmisten asumusten lähelle talvisin tuleva pöllö on useasti heikkokuntoinen.

Pirkanmaalta on havaintoja talven aiheuttamista ikävistä seuraamuksista lintuihin. Esimerkiksi Tampereella Pyhäjärven tuntumasta on löydetty jo kaksi kuollutta harmaahaikaraa.

Pirkanmaalta on lisäksi ilmoitettu talvehtimista yrittävä kuningaskalastaja ja kurppia. Talvehtivia piekanoita on Sastamalan suunnalla.

Talviaikana ja kaikkina muinakin aikoina hyvä ohje on: Anna linnun lähestyä, mutta älä itse aja lintua takaa tai pelota lintua lentoon!

Norjassa vapautettiin naaleja Suomen rajan läheisyyteen, niitä autetaan lisäruokinnalla myös Suomessa

1280px-A_Iceland_Arctic_Fox

Norjassa kasvatetaan naaleja tarhassa vahvistamaan uhanalaisen lajin kantaa. Nyt Norjassa vapautettiin 12 naalia Suomen rajan läheisyyteen. Kaikkien pohjoisten naalien ja myös nyt vapautettujen selviämistä tuetaan lisäruokinnalla Norjan, Suomen ja Ruotsin tuntureilla. Metsähallituksen Luontopalvelut lisää yhdessä WWFSuomen kanssa naaleille ruokinta-automaatteja Suomessakin. 

Norja vapautti 12 naalia lähelle Suomen rajaa Käsivarren tuntumaan. Vapautetut naalit ovat syntyneet viime vuonna Norjassa Oppdalissa sijaitsevalla tarhalla. Vapautettujen naalien on tarkoitus saada laji pesimään vahvempien pohjoisempien ja eteläisempien naalipopulaatioiden väliselle alueelle.

Vapautettujen naalien selviämistä tuetaan lisäruokinnalla. Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureilla on noin 250 ruokinta-automaattia, joissa naaleille on tarjolla koiranruokaa. Naalit eivät valtakunnan rajoja tunne, joten Suomessakin lisätään ruokinta-automaattien määrää erityisesti Käsivarren erämaa-alueelle Norjan rajan läheisyyteen tukemaan vapautettuja naaleja.

 

Automaatit syytä jättää rauhaan

Automaattien yhteydessä olevien riistakameroiden avulla saadaan tärkeää tietoa naalien sekä niiden kilpailijalajien liikkumisesta. Ruokintapaikkojen ympäristöstä myös kerätään näytteitä naalien DNA-analyysejä varten.

Kaikkien toivotaan kiertävän ruokinta-automaatit riittävän kaukaa, jotta arat eläimet eivät ala välttämään niitä. Automaatteja on erilaisia – sinisiä muovitynnyreitä sekä vesivanerista tehtyjä.

 

Yhteistyöstä voimaa naalien suojeluun

Metsähallituksen Luontopalvelut on toimittanut Suomen tuntureille yhdessä WWFSuomen kanssa ruokinta-automaatteja jo useita vuosia. Myös Pohjoismainen yhteistyö yhteisen naalikantamme suojelemiseksi on tiivistä, ja sitä on tuettu esimerkiksi Felles Fellrev Nord interreg -hankkeilla. Yhteistyön avulla seurantamenetelmiä ja raportointia on yhtenäistetty ja tiedonkulku naalien liikkeistä on sujuvaa.

Aiemmin naaleja on vapautettu Keski-Norjaan vuonna 2018 ja Varangin niemimaalle vuonna 2020. Pohjoismaiden naalien määräksi arvioidaan noin 350 yksilöä. Suomen viimeisin varmistettu naalinpesintä on todettu vuonna 1996, ja nykyisin Suomessa liikkuu vuosittain 5-10 naalia.

https://www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/lajien-ja-luontotyyppien-suojelu/lajien-suojelu/naali/

http://www.fellesfjellrev.se/

Pihabongauksessa nähtiin ennätysvähän hömötiaisia

Poecile_Montanus_Kittila_20120307

Hömötiainen

BirdLife Suomi järjesti viime viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman jo 16. kerran.

Lumisen talven ansiosta keltasirkut olivat tänä vuonna hakeutuneet viime vuosia suuremmin joukoin ruokinnoille: niitä nähtiin nyt suurin määrä vuoden 2015 jälkeen. Pitkään runsastuneita, leudoista talvista hyötyneitä mustarastaita havaittiin joka kolmannella pihalla, vaikka talven marjatilanne oli kehno ja esimerkiksi tilhet ja räkättirastaat lähes kateissa.

Marjalintujen lisäksi kateissa olivat muun muassa urpiaiset ja vihervarpuset, ja huomattavan vähän havaittiin myös punatulkkuja. Erityisen synkältä näyttää metsätiaisten tilanne. Vähenemisen vuoksi erittäin uhanalaiseksi luokiteltu hömötiainen sukelsi uuteen pohjanoteeraukseen, ja töyhtötiainen nousi vain hieman viimevuotisesta aallonpohjasta.

Harvalukuisista lajeista tavanomaista enemmän havaittiin pähkinänakkeleita ja valkoselkätikkoja. Kaakkoisen Suomen ja Ahvenanmaan pesimälinnustoon viime vuosina vakiintuneita pähkinänakkeleita on havaittu runsaammin vain vuonna 2015. Valkoselkätikan havaintomäärät ovat Pihabongauksessa moninkertaistuneet reilun kymmenen vuoden aikana.

Pihabongauksen runsaimmat lajit olivat talitiainen, keltasirkku ja sinitiainen. Yleisimmät eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat puolestaan talitiainen, sinitiainen ja harakka.

Alustavat tulokset perustuvat noin 10 000 paikan havaintoihin. Kaikkiaan tämän vuoden Pihabongauksessa on toistaiseksi ilmoitettu havaintoja 102 lintulajista ja noin 400 000 lintuyksilöstä. Harvinaisimmat lajit olivat töyhtökiuru Riihimäellä ja pikkusirkku Isokyrössä.

Havaintoja voi ilmoittaa vielä perjantaihin 5.2. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi. Tuloksia päivitetään koko ajan BirdLifen verkkosivuille, ja lopullinen yhteenveto julkaistaan helmikuun aikana.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa. Samalla kerätään tietoa maamme talvilinnuston muutoksista.

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: talltita (hömötiainen), gulsparv (keltasirkku), koltrast (mustarastas), sidensvans (tilhi), björktrast (räkättirastas), gråsiska (urpiainen), grönsiska (vihervarpunen), domherre (punatulkku), tofsmes (töyhtötiainen), nötväcka (pähkinänakkeli), vitryggig haclspett (valkoselkätikka), talgoxe (talitiainen), blåmes (sinitiainen), skata (harakka), tofslärka (töyhtökiuru), dvärgsparv (pikkusirkku)

 

LISÄTIETOJA

Kuhmossa ja Sotkamossa tuotetaan lahopuuta uhanalaisen kovakuoriaisen hyväksi

korpikolva_kuva-teemu-rintala

Korpikolva Kuva: Teemu Rintala.

Beetles LIFE hankkeessa lisätään lahopuun määrää kahdella Natura-alueella sekä metsätalouden monikäyttömetsässä Kuhmossa ja Sotkamossa. Lahopuuta tuotetaan kaatamalla isokokoisia kuusia moottorisahalla sekä kaivinkoneella. Kaadetut puut hyödyttävät vaarantunutta kovakuoriaista, korpikolvaa.

Korpikolva elää maahan kaatuneilla kuolleilla kuusilla, usein puronvarsilla tai painanteissa sijaitsevissa korpimetsissä. Konetyönä tehtävällä lahopuun lisäyksellä jäljitellään myrskyn aiheuttamaa puiden kuolemista, ja puut kaatuvat juuripaakun kera. Työ hyödyttää myös muita lahopuusta riippuvaisia lajeja.

Kohdealueina on Hiidenportin ja Teerisuo-Lososuon Natura-alueet sekä näiden väliin jäävä metsätalouden monikäyttömetsä, joka on suojeltu alue-ekologian keinoin. Metsiköt on aikoinaan määritelty luontoarvojensa vuoksi taloustoiminnan ulkopuolelle, mutta niillä voidaan edelleen parantaa uhanalaisten lajien elinoloja tekemällä luonnonhoitoa. Kohteena olevissa metsissä on menneisyydessä tehty puuston poimintahakkuita, mistä syystä lahopuujatkumo on heikentynyt.

Beetles LIFE on Metsähallituksen Luontopalvelujen hallinnoima hanke, jota rahoitetaan EU:n LIFE Luonto -ohjelmasta. Hankkeen tavoitteena on auttaa kahdeksaa uhanalaista kovakuoriaislajia ja niiden elinympäristöjä, joissa elää tuhansia muitakin lajeja.

 

https://www.metsa.fi/projekti/beetles-life/

Yksi aikakausi päättyi – Vesivoimala väistyi Vuokalankoskella taimenen tieltä

mylly-ja-myllypato-jalkeen-c-manu-wwf-21.1.2021

Kuva: Manu Vihtonen / WWF

Toimiva vesivoimala ja voimalan säännöstelypadot väistyivät vuoden vaihteessa Savonrannan Vuokalankoskella uhanalaisten lajien tieltä.

Patojen purkaminen ja koskialueen kunnostaminen hyödyttävät muun muassa erittäin uhanalaista järvitaimenta.

Vuokalanreitti on Savonrannan kylän keskellä kulkeva puolen kilometrin pituinen vesireitti Vuoksen vesistöön kuuluvan Vuokalajärven ja Saimaan Pyyveden välissä.

Vesivoimaa on hyödynnetty Vuokalanreitillä 1700-luvulta saakka. Sähköntuotanto alueella alkoi 1800-luvulla. Viime vuosina alueella toimivat enää 1930-luvulla rakennettu Vuokalan sähkölaitos ja museomylly.

Alueen ja rakennukset omistava Savonrannan kehittämissäätiö teki helmikuussa 2017 päätöksen lopettaa sähköntuotanto voimalaitoksessa ja muuttaa voimalaitoksen säännöstelypadot luonnonmukaisiksi pohjakynnyksiksi. Pohjakynnykset ovat kivistä tehtyjä pohjapatoja, jotka muistuttavat luonnonkoskea. Vuonna 2019 raukesivat vanhan vesivoimalan lupa ja velvoitteet.

Ympäristöjärjestö WWF on osaltaan rahoittanut muutosta ja antanut asiantuntija-apua.

”Nyt palataan vanhaan tilanteeseen, aikaan ennen kosken patoamista, jolloin vaelluskalat nousivat ylävirtaan. Vuokalanreitillä ja sen yläpuolisella Kaidan vesistöalueella on erinomainen vedenlaatu. On hyvä mahdollisuus, että Vuoksen järvitaimen alkaa lisääntyä ja liikkua koskien kautta”, sanoo ympäristöjärjestö WWF:n virtavesiasiantuntija Manu Vihtonen.

”Jonkinlaiset puiset kalatiethän täällä aiemmin olivat, mutta nyt koskipinta-ala noin viisinkertaistuu ja kaikille virtavesien lajeille luodaan paljon uutta elinympäristöä. Padoista vapaa koskipuisto on upea kohde. Ehdottomasti tällaisia lisää kautta maan”, Vihtonen sanoo.

”Oikeanlaista kehittämistä”

”Päätöstä voimalan sähköntuotannon lopettamisesta ja lupien rauettamisesta ei ollut vaikea tehdä, sillä voimalaitos ei enää juuri tuonut tuloja kiinteistön omistajalle”, kertoo Savonrannan kehittämissäätiön asiamies Anne Käyhkö.

”Kalojen arvo ymmärretään nykyisin hyvin. Kosken avaaminen virtavesikalojen reitiksi ja elinympäristöksi on mielestämme oikeanlaista kehittämistä.  Paikalliset ovatkin suhtautuneet hankkeeseen myönteisesti ja sosiaalinen media on täyttynyt ihastuneista postauksista ja rakentamista koskevista valokuvista.”

Mahdollisimman suuri osa patorakenteista ja museomylly säilytetään osana kulttuurihistoriallista lähimaisemaa. Vanha mylly jatkaa museona. Patojen yläpuolisten Koski- ja Sahalammen keskivesikorkeudet pidetään nykyisessä vakiintuneessa tasossaan.

”Luonnontaloudellisten arvojen lisäksi kunnostus parantaa Savonrannan kylän virtavesimaisemaa ja lisää ihmisten viihtyvyyttä.  Paikallisille on tulossa hieno miljöö, josta näkee edelleen, millaista koskella on aikoinaan ollut”, Käyhkö sanoo.

Hankkeessa ovat WWF:n lisäksi rahoittajina ELY, Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö, Rapala Rahasto, Kalastusalue ja Ilvessalon osakaskunta.

Moni turha pato on jo saanut väistyä

Viimeisen reilun vuoden aikana WWF on ollut poistamassa Vauhtia vaellukseen -hankkeessaan seitsemää vaellusestettä.

Hankkeessa poistetaan turhia patoja, jotka estävät uhanalaisten vaelluskalojen vapaan liikkumisen ja lisääntymisen. Käyttötarkoitusta vailla olevat padot ja patojen rauniot poistetaan kulttuurihistoriaa kunnioittaen.

“Ainoastaan vaellusesteitä poistamalla uhanalaistuneet vaelluskalakantamme saadaan elpymään. Vaelluskaloja on autettava poistamalla este ja pato kerrallaan, oikotietä tavoitteen saavuttamiseen ei ole. Parhaimmillaan samalla edistetään myös vesien hyvän tilan saavuttamista ja elvytetään virtavesiluonnon monimuotoisuutta”, toteaa Manu Vihtonen.

3,5-vuotinen Vauhtia vaellukseen -hanke käynnistyi heinäkuussa 2019 ja päättyy vuoden 2022 lopussa. Lähes puolen miljoonan euron hanketta rahoittaa Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR). Hankkeen omarahoitusosuuden mahdollistaa Lassi Leppinen Säätiön merkittävä lahjoitus WWF:lle.

 

Linkki Vauhtia vaellukseen -sivuille https://wwf.fi/alueet/virtavedet/vauhtia-vaellukseen/

Metsähallituksella on iso rooli jokihelmisimpukan suojelutyössä – Raakun suojelun strategia valmistui

raakkukartoitusta-vesikiikareilla.-kainuu-heinakuu-2020.-kuva-heikki-erkinaro

Kuva: Heikki Erkinaro

Jokihelmisimpukan eli raakun suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma on valmistunut, ympäristöministeriö tiedotti tänään. Raakku on erittäin uhanalainen laji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Metsähallituksella on suuri rooli raakun suojelussa: raakun luontaisia esiintymiä on eniten pohjoisen Suomen valtionmailla, ja käynnissä on monia hankkeita ja toimia, joilla edistetään raakkukantojen elinvoimaisuutta. Hallituksen HELMI-ohjelman rahoitus on ratkaisevaa raakun suojelussa.

Raakun suojelussa tärkeää on ajantasainen tieto lajin esiintymistä ja niiden tilasta.

Metsähallituksen luontopalvelujen SALMUS-hankkeessa etsittiin uusia raakkuesiintymiä parilta sadalta joelta ja purolta. Uusia esiintymiä löytyi 13 Koutajoen, Kemijoen ja Oulujoen vesistöstä. Tänä vuonna aloitetaan myös raakkuvesistöjen kunnostus.

Lapissa raakkuja kartoitettiin n. 50 jokikilometrillä mm. Lutolla. Kokonaan uusia raakkupopulaatioita löytyi viisi, mikä on merkittävä lisäys tiedossa olevien populaatioiden listaan. Monista raakun elinympäristöksi sopivista virtavesistä ei raakkua kuitenkaan löytynyt.

Tiedon saatavuus toimijoille on keskeisimpiä lajin suojelua edistäviä toimia. Luontopalvelut tallensi paikkatietojärjestelmiin kaikkien Suomen tiedossa olevien raakkuesiintymien tiedot, ja aineisto on jaettu eri toimijoiden käyttöön Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajitietokeskuksen kautta. Nyt nämä raakkuesiintymät  voidaan ottaa huomioon maankäytössä ja metsien hoidossa. Metsähallitus Metsätalous Oy onkin varmistanut raakkuesiintymien huomioon ottamisen tallentamalla tietojärjestelmiinsä tunnettujen raakkupurojen varteen suojavyöhykkeet.

”Nykyisen hallituksen Helmi-ohjelman rahoituksella on suuri merkitys siihen, että voimme eri tavoin parantaa erittäin uhanalaisen ja Suomen pitkäikäisimmän eläinlajin kantojen elinvoimaisuutta”, sanoo Metsähallituksen luonnon- ja kulttuuriperinnön suojelun päällikkö, raakkutyöryhmän puheenjohtaja Tuula Kurikka.

SAMSUNG

Kuva: Metsahallitu/ Pirkko-Liisahuhta.

Raakun hyväksi on saatu myös EU-rahoitusta.

Esimerkiksi EU-rahoitteisessa Freshabit IP hankkeessa Etelä-Suomen uhanalaisten raakkupopulaatioiden tilan parantamiselle saatiin uutta toivoa, kun Jyväskylän yliopiston kanssa yhteistyössä kasvatettuja nuoria jokihelmisimpukoita palautettiin Mustionjokeen ja Ähtävänjokeen. Laji ei enää luontaisesti lisäänny siellä.

FRESHABIT IP hankkeessa on myös toteutettu Mustionjoen Natura-alueelle kaksi kalatietä, jotka edistävät joen vaelluskalakannan palauttamista.  Raakun toukat kehittyvät lohen tai taimenen kiduksissa, joten elinvoimainen vaelluskalakanta on välttämätön raakun säilymiseksi.

Ympäristöministeriön tiedote raakkustrategiasta: https://ym.fi/-/jokihelmisimpukan-suojelulle-askelmerkit

Salmus-projekti https://www.metsa.fi/projekti/salmus-hanke/

Luonnonsuojelujärjestöt, Saimaan Norppaklubi ja Itä-Suomen yliopisto: Saimaannorppatyöryhmän esitys ei turvaa riittävästi kannan kasvua

kuvaaja-mainittava-kertakayttooikeus-c-juha-taskinen

Kuva: Juha Taskinen

WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL), Saimaan Norppaklubi ja Itä-Suomen yliopiston saimaannorppatutkimus jättivät eriävän mielipiteen saimaannorpan suojelun ja kalastuksen yhteensovittamista pohtineen työryhmän tänään julkaistuun raporttiin. Järjestöjen ja yliopiston yhteisen kannanoton mukaan raportissa esitetyt toimet eivät turvaa riittävästi erittäin uhanalaisen saimaannorpan kannan kasvua.

Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä luovutti raporttinsa tänään 21. tammikuuta maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee työryhmän esityksen pohjalta uuden viisivuotisen asetuksen saimaannorpan suojelemiseksi säädettävistä kalastusrajoituksista. Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan 15. huhtikuuta.

Työryhmä teki kaikkiaan 35 toimenpide-esitystä. Vaikka järjestöt ja Itä-Suomen yliopisto yhtyvät monilta osin raportin ehdotuksiin, esitys ei turvaa riittävästi norppakannan kasvua. Esityksen keskeiset puutteet koskevat tapaa, jolla raportissa käsitellään verkkokalastuskiellon keston vaikutuksia, sekä muikkuverkkojen sallimista verkkokalastuskiellon aikana ja verkkokiellon kattavuutta saimaannorpan pesimäalueen reunaosissa.

Kalastusrajoituksiin tarvitaan tehostusta

Työryhmä ei tehnyt esitystä siitä, tuleeko kevään ja alkukesän verkkokalastuskieltoa jatkaa heinäkuun loppuun vaan sen sijaan laati vaikutusarvioinnin verkkokiellon päättymisestä joko kesäkuun tai heinäkuun loppuun. Päättyvällä viisivuotisjaksolla puolet havaitusta saimaannorppien kalanpyydyskuolleisuudesta tapahtui nimenomaan heinäkuussa. Kannan seurannasta vastaava Metsähallitus arvioi saavansa tietoonsa noin 40 % saimaannorppien kokonaiskuolleisuudesta. WWF, SLL, Saimaan Norppaklubi ja Itä-Suomen yliopisto esittävät, että verkkokiellon tulee jatkua heinäkuun loppuun.

”Verkkokiellon pidentäminen kompensoisi lämpenevien talvien aiheuttamaa ylimääräistä pesäpoikaskuolleisuutta ja mahdollistaisi kannan suotuisamman kasvun”, kertoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

Tuoreet mielipidekyselyt osoittavat selkeästi, että sekä koko Suomen että myös Saimaan alueen asukkaat haluavat suojella saimaannorppaa ja lisätä kalastusrajoituksia lajin tulevaisuuden turvaamiseksi. Esimerkiksi WWF:n marraskuussa teettämän tutkimuksen mukaan Saimaan alueen asukkaista 66 % kannatti verkkokalastusrajoitusten ulottamista heinäkuun loppuun. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös Etelä-Savon maakuntaliitolla teetetystä kyselystä, jossa vastaajista 61 % kannatti heinäkuun loppuun ulottuvaa verkkokalastusrajoitusta.

Toinen keskeinen epäkohta esityksessä on, että se sallisi edelleen muikkuverkkojen käytön verkkokiellon aikana. Viimeisen viiden vuoden aikana noin neljäsosa verkkoon kuolleina raportoiduista norpista kuoli nimenomaan muikkuverkkoihin. ”Tämä osoittaa, että kaikki kalaverkot, myös muikkuverkot, ovat vaarallisia norpille. Niinpä esitämme, että myös muikkuverkot kielletään verkkokiellon aikana”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen.

Kolmas huolenaihe liittyy asetuksen aluerajaukseen. Vaikka rajoitusaluetta esitetään laajennettavaksi, raportissa esitytetyssä rajauksessa on paikoin jätetty pois matalia ranta-alueita, eikä pesimäalueen reunoilla noudateta varovaisuusperiaatetta. Nykyisen asetuksen kattamia reuna-alueita on raportin mukaan paikoin tarkoitus jättää pois asetusalueesta ja rauhoittaa pelkästään vapaaehtoisilla sopimuksilla.

Leudot talvet uhkaavat norpan pesintää

WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto, Saimaan Norppaklubi ja Itä-Suomen yliopisto katsovat, että saimaannorpan suojelemiseksi asetettavista kalastusrajoituksista päätettäessä on otettava paremmin huomioon talvien lämpenemisen uhka.

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat leudot talvet vaikeuttavat saimaannorpan pesintää jo nyt, ja lämpenemiskehitys muodostaa yhä vakavamman uhan saimaannorpalle. Tämä voi johtaa siihen, että viime vuosikymmenien suojelutyöllä aikaan saatu kannan hidas kasvu voi nopeastikin taittua. Kannan hidas kasvu on osoitus suojelutoimien tehokkuudesta, mutta vielä tarvitaan tehokkaampia suojelukeinoja, jotta saimaannorpan elinvoimainen tulevaisuus olisi mahdollinen.

Luontoon päästetty akvaariokala voi osoittautua haitalliseksi vieraslajiksi

aurinkoahven-photo-lauri-urho

Aurinkoahven, kuvaaja Lauri Urho, Luke

Luonnonvarakeskuksessa on selvitetty 17 EU:ssa haitalliseksi luokitellut vieraslajin riskit, leviämisväylät ja levinneisyys sekä laadittu ehdotukset hallintatoimenpiteistä. Lajeista akvaariokalana tunnettu aurinkoahven on muodostanut lisääntyviä kantoja Suomen luonnossa.

EU:n haitallisten vieraslajien luettelo ssa on monia akvaariokaloja ja -kasveja sekä puutarhakasveja. Suomen pohjoisen sijainnin takia kaikista luettelon lajeista ei meillä ole välttämättä haittaa, koska olosuhteet rajoittavat niiden vakiintumista ja leviämistä. Jäsenmaiden tulee silti laatia kaikille luettelon lajeille hallintasuunnitelmat varsinkin laajalle levinneiden vieraslajien hävittämiseksi tai niiden leviämisen rajoittamiseksi, etteivät lajit pääse runsastumaan, aiheuttamaan haittaa ja leviämään muihin jäsenmaihin.

Vieraslajilla tarkoitetaan eläimiä, kasveja ja muita eliöitä, joiden leviämistä luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle ihminen on tahallisesti tai tahattomasti edesauttanut. Osa vieraslajeista on osoittautunut haitallisiksi uhaten luonnon monimuotoisuutta tai siihen liittyviä ekosysteemipalveluita.

Jatkumona aiemmille haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmille Luonnonvarakeskuksessa selvitettiin viimeksi (15.8.2019) EU-luetteloon lisätyn 17 haitallisen vieraslajin riskit, leviämisväylät ja nykylevinneisyys sekä laadittiin ehdotukset vaadittavista hallintatoimenpiteistä. Lisäluettelon lajeista vain aurinkoahven on meillä luonnossa vakiintunut.

Aggressiivinen aurinkoahven kilpailee alkuperäisten lajien kanssa

Selvityksessä akvaariokalana tunnettu aurinkoahven paljastui paljon uskottua laajemmalle levinneeksi. Lajia löydettiin ainakin yhdeksän kunnan alueelta Varsinais-Suomessa.

”Aurinkoahvenen havaittiin lisääntyvän tehokkaasti luonnossa, ja useimmissa lammissa populaatiot näyttivät olevan runsastumassa. Haittoja voidaan olettaa ilmenevän kalatiheyden kasvaessa. Aurinkoahvenet ovat voimakkaita kilpailijoita ja uhka alkuperäisille lajeille”, erikoistutkija Lauri Urho Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Muualla Euroopassa luontoon päästettynä aurinkoahvenen on havaittu aiheuttavan ravintokilpailua ja populaatioiden pienenemistä useissa eri eliöryhmissä johtaen luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen.

Hallintakeinoiksi ehdotetaan aurinkoahvenpopulaatioiden hävittämistä kaikista niistä lammista, joista se kohtuullisin resurssein on mahdollista. Muissa esiintymissä yksilömäärää tulisi rajoittaa, jotta niistä ei aiheutuisi merkittävää haittaa.

”Toivomme myös, että jakamalla tietoa lajin aiheuttamista uhista ja säädösten noudattamisen tärkeydestä, lajin tahallinen levittäminen saadaan loppumaan”, Urho sanoo.

Selvityksen muista lajeista haisujumaltenpuuta, japaninhumalaa ja brasilianvesiasteria on käytetty satunnaisesti puutarha- tai akvaariokasveina Suomessa. EU-asetuksen mukaan näidenkin lajien myynti ja kasvatus on listauksen myötä kielletty, eikä niitä saa päästää leviämään luontoon. Tästä ja vieraslajien mahdollisista haitoista on myös tärkeää levittää tietoa.

Tutkijat toivovat, että kaikista vieraslajihavainnoista ilmoitettaisiin vieraslajit.fi -sivustolla.

 Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi EU-luettelon toisen täydennysluettelon lajeille

Aurinkoahvenen tiedossa olevat esiintymispaikat: http://kalahavainnot.luke.fi/kartta?speciesId=89&layer=yl

Aurinkoahvenen lajitietoa Vieraslajit.fi-sivustolla: https://vieraslajit.fi/lajit/MX.206832

Pihabongauksessa tarkkaillaan taas talvilintuja

birds-on-wire-sunset-1586943956mdI

BirdLifen Pihabongaus-tapahtuma järjestetään tammikuun viimeisenä viikonloppuna 30.–31.1. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa, Suomen suurimmassa luontotapahtumassa seurataan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista.

Pihabongaus ei ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole olennaista. Tavoitteena on ennen kaikkea innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Kuka tahansa voi osallistua Pihabongaukseen. Koulut voivat osallistua Pihabongaukseen ennen varsinaista tapahtumaviikonloppua.

Tapahtumaviikonloppuna tehdyt havainnot ilmoitetaan osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan tuloksia jo tapahtuman aikana, alustavan yhteenvedon 1.2. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.

Pihabongaus järjestetään joka vuosi tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Viime vuonna tapahtumaan osallistui yli 20 000 ihmistä lähes 14 000 paikassa ympäri maan. Vuosien varrella on kertynyt havaintoja yli 7,5 miljoonasta lintuyksilöstä. Tänä vuonna pihojen talvilintuja tarkkaillaan jo 16. kerran. Pihabongauksen suojelijana on tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.

OSALLISTUMISOHJEET LYHYESTI

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!

Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua.

  • Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko lauantaina 30. tai sunnuntaina 31. tammikuuta.
  • Tunnista havaitsemasi lintulajit.
  • Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
  • Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 5.2. osoitteessa www.pihabongaus.fi
  • Havainnot voi ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.

Tutkimuksessa paljastui kaksi Suomelle uutta vierasperäistä kalalajia

nokkasarki-20200820_193605-osa_-x-photo-lauri-urho-1

Kuva 1. Nimensä mukaisesti nokkasärki muistuttaa hieman särkeä, mutta sen suu on kuonomaisen rustomuodostuman alla. Ravinnon nokkasärki hankkiikin lähinnä pohjalta. Nokkasärki voi saavuttaa jopa 1,5 kg painon ja 40 cm pituuden, mutta usein yksilöt ovat 20–30 cm pituisia, kuten meilläkin. Kuva: Lauri Urho, Luke

Vieraslajit ovat kasvava riski uhanalaisille lajeille. Päinvastoin kuin luullaan, uuden lajin tuonti ja päästäminen luontoon on riski myös luonnon monimuotoisuudelle.

Varsinais-Suomessa on löytynyt kaksi kalalajia, joita ei ole aiemmin tavattu Suomessa. Lajit havaittiin aurinkoahvenesiintymien kartoitusten ja tutkimusten yhteydessä. Haitallisiin vieraslajeihin lukeutuvan aurinkoahvenen (Lepomis gibbosus) tilannekatsaus ja hallintasuunnitelmaehdotus julkaistaan ensi viikolla. Kartoituksissa vieraslajeja tavattiin kaikkiaan yli 50 varsinaissuomalaisesta lammesta.

Uudet löydetyt lajit, nokkasärki (Chondrostoma nasus, kuva 1) ja katkerokala (Rhodeus amarus, kuva 2), ovat kaukana kotiseuduiltaan. Keski-Euroopan joet ovat vaelluksistaan tunnettujen nokkasärkiparvien luontaisia elinalueita. Katkerokalan alkuperäiseltä esiintymisalueelta Mustameren pohjoispuolelta lajia on levitetty pitkän ajan kuluessa kauas länteen ja pohjoiseen. Katkerokala on löydetty myös Virosta vuonna 2019. Lajien lähin yhteinen esiintymisalue on nykyään Puolassa. Onkin todennäköistä, että joku on tuonut lajit tullessaan ja päästänyt ne varsinaissuomalaiseen lampeen.

Vielä ei tiedetä, mitä vaikutuksia vierailla kalalajeilla voisi olla lammen muulle lajistolle. Pääasiassa kasviperäistä ravintoa käyttävien lajien ei vielä nykyisellä kalatiheydellä uskoisi aiheuttavan haittaa kotimaisille lajeille, mutta asiaa ei ole toistaiseksi tarkemmin tutkittu.

katkerokala-20200820_185337_osa-x-photo-lauri-urho-1

Kuva 2. Katkerokala ei kasva 12 cm suuremmaksi. Laji tulee sukukypsäksi jo 3–6 cm mittaisena. Kutuaikana koiras (vasemmalla) erottuu värikkäämpänä sinivioletin ja roosan sävyissä ja naaraalle (oikealla) kehittyy munanasetin. Kalan erikoispiirre onkin munien asettaminen kehittymään simpukoiden sisään. Katkerokala hakee usein suojaa kasvillisuudesta ja myös käyttää kasveja ravintonaan. Poikasten löytyminen kertoo lisääntymisestä myös Suomessa, joskin vasta muutaman talven jälkeen tiedetään varmasti, onko lampeen syntynyt pysyvä kanta. Kuva: Lauri Urho, Luke

”Nokkasärkien tiedetään kantavan ihmiseenkin tarttuvaa maksamatoa, joka voi väli-isäntien, esimerkiksi lintujen, avulla levitä myös muihin vesistöihin. Katkerokala taas voi kantaa lohikaloihin tarttuvaa tautia. Vieraiden kalalajien tuonti ja istuttaminen ilman valvontaa onkin kuin pelaisi venäläistä rulettia Suomen luonnolla”, lajit löytänyt erikoistutkija Lauri Urho Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Useiden vieraiden lajien tuontia ja luvatonta luontoon levittämistä on tapahtunut Varsinais-Suomessa todennäköisesti jo noin vuosikymmenen ajan. Kalojen tuonti Suomeen vaatii luvan. Samoin lupa tarvitaan niiden istuttamiseen luonnonvesiin.

”Vieraslajien istuttamiseen ei lupaa tulisi edes myöntää, mikäli kyseessä on laji, joka voisi aiheuttaa haittaa alkuperäiselle luonnolle. Tällaisia lupia ei tiedetä myöskään myönnetyn. Säädöksiä ei ilmeisesti tunneta tai ollaan välinpitämättömiä. Luvattomista istutuksista ei ole kerrottu edes vesialueenomistajille”, Urho sanoo.

Viimeisen 30 vuoden aikana Suomessa havaituista kymmenestä uudesta kalalajista yhdeksän on ollut vieraslajeja eli ihmistoiminnan takia Suomeen tulleita. Tutkijasta on huolestuttavaa, että vieraslajien maahantuonti ja levittäminen jatkuu kielloista huolimatta.

”Taustalla voi olla myös tietämättömyyttä. Toivomme, että jakamalla tietoa vieraslajien riskeistä ja uhista luvaton tuonti ja levittäminen saadaan loppumaan”.