Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Suomen muurahaisten tilannetta kartoitetaan suurena kansalaiskeräyksenä

ants-on-leaf

Itä-Suomen yliopistossa on käynnistynyt kaksivuotinen tutkimushanke, jossa selvitetään kekoja rakentavien muurahaisten levinneisyyttä sekä tarkempia elinympäristövaatimuksia Suomessa. Tutkimuksen toteuttamisessa erikoista on se, että näytteiden keruun tekevät kansalaiset.

Kansalaistiedehanke muurahaisista

Suomessa on tusinan verran kekoja rakentavia muurahaislajeja, jotka ovat suomalaisen luonnon maahyönteisten joukossa valtalajeja. Niillä on merkittävä rooli muun muassa kasvinsyöjähyönteisten saalistajina. Merkittävyydestään huolimatta tiedot lajien levinneisyydestä ovat vielä osin epätarkkoja. Nyt alkaneessa uudessa hankkeessa kansalaiset voivat lähettää kekopesien pinnalta keräämiään muurahaisia tutkijoille.

Hankkeeseen osallistuville kansalaisille on tehty verkkosivuille ohjeet kekoja rakentavien muurahaisten keruuseen ja postittamiseen. Muurahaistutkimukseen voivat yksityishenkilöiden lisäksi osallistua erilaiset yhteisöt, kerhot ja koululuokat.

– Muurahaiskeräys sopisi hyvin vaikka koululaisten biologian tai ympäristöopin tehtäväksi, kertoo apulaisprofessori Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta.

– Kekopesän pinnalta kerätään vain muutamia yksilöitä, eikä pyydystys kohdistu lisääntyviin yksilöihin vaan työläismuurahaisiin. Tällaisella näytteiden keruulla ei ole haitallista vaikutusta muurahaispesän toimintaan, Sorvari sanoo.

Hankkeeseen osallistuneet henkilöt ja yhteisöt saavat ensimmäisinä yhteenvedon hankkeen tuloksista. Lisäksi valmistuvissa tieteellisissä tutkimusartikkeleissa painotetaan kansalaisten merkittävää panosta tutkimusten toteuttajina. Hanke lisää tutkijoiden ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta.

Kansalaistiedehankkeet yleistyneet myös Suomessa

Tutkimushanke on luonteeltaan kansalaistiedeprojekti, jollaiset ovat yleistyneet maailmalla viimevuosina. Sorvari kertoo, että myös Suomessa on ollut viime vuosina hankkeita, joissa kansalaisten keräämät kasvi-, liero- tai puutiaisnäytteet ovat olleet keskeisessä roolissa. Nyt vuorossa ovat muurahaiset, kun Suomen suurin kekomuurahaiskartoitus käynnistyy.

Hankkeen tuloksena näiden muurahaisten levinneisyystiedot tarkentuvat. Ilmastonmuutoksen myötä monien lajien elinolosuhteet muuttuvat ja tämän hankkeen myötä tarkentuneita levinneisyystietoja voidaan käyttää lähtökohtana tulevissa muurahaisiin liittyvissä seurannoissa.

Hankkeen verkkosivut: www.uef.fi/muurahaiset

Rotterdamin öljyonnettomuudessa tahriintui jopa tuhat joutsenta – ensimmäiset päässevät viimein tänään vapaaksi

oljyyntyneita-joutsenia-3088x2316-copyright-son-respons

Öljyyntyneitä joutsenia copyright Son-Respons.

Rotterdamin satamassa Hollannissa sattui juhannuspäivänä onnettomuus, jossa norjalaisesta tankkerista valui 200 tonnia raskasta polttoöljyä mereen. Onnettomuudessa tahriintui jopa noin tuhat kyhmyjoutsenta, joista ensimmäisten on määrä päästä viimein tänään takaisin luontoon. H-hetkellä lintuja pelastamaan matkasi myös WWF Suomen vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin ja -kouluttajiin kuuluva Vesa Nurminen. Tunnettu eläinpelastaja ja eläkkeellä oleva palomies Nurminen kuvailee eläinpelastusoperaatiota massiiviseksi. 

Kiinni otetut joutsenet ovat olleet useita päiviä suojassa valtavassa telttakylässä, jonka järjestöt kokosivat viranomaistuella pikaisesti Rotterdamin satamaan heti onnettomuuden jälkeen. Lintujen hoitoon ja puhdistukseen koottuja keskuksia on useampia, ja Nurminen työskentelee niistä isoimmassa.

”Täällä on noin 580 lintua sisällä, eikä ainuttakaan niistä ole vielä voitu päästää takaisin luontoon. Operaatio on massiivinen”, Nurminen kertoo.

Telttoja on keskuksessa kaksi. Toisessa niistä on pesua odottavia, öljyyntyneitä lintuja, kun taas toisessa teltassa odottaa liukuhihnamainen hoitoprosessi: joutsen tulee teltan toisesta päästä sisään verikokeeseen ja pesuun, mistä se siirretään vuorokaudeksi rauhoittumaan. Tämän jälkeen puhdistettu lintu pääsee allasalueelle ja kuivahäkkeihin odottelemaan jatkotoimia. Ruokaa kuluu trukkilasteittain.

”Eilen keskiviikkona sain eroteltua altaasta 38 lintua, jotka menevät eläinlääkärin tarkastukseen ja rengastukseen. Jos nämä vaiheet menevät hyvin, voi olla, että saamme tänään ensimmäiset linnut vapaaksi.”

Sulkiaan pudottaneet joutsenet jäivät kiikkiin

Rotterdamin öljyonnettomuus juhannuspäivänä sattui varsin ikävään aikaan. Joutsenilla oli juuri sulkasato, minkä vuoksi niitä oli satama-alueella runsaasti. Muita lintulajeja on ollut hoidettavana varsin vähän.

Nurminen kertoo havainneensa, että kiinni otetuista joutsenista nuorimmat näyttävät olevan vanhempia yksilöitä huonommassa kunnossa.

”Linnut syövät hyvin, mutta etenkin nuorten joutsenten kuivuminen kestää pitkään. Näyttäisi siltä, että aikuiset joutsenet ovat jo oppineet huolehtimaan itsestään paremmin. Ne ovat ehkä kokeneet jo aiemmin jotain likaantumisia, ja ehkä siksi niiden höyhenpuvun kuntoon laittaminen sujuu helpommin”, hän arvelee.

Öljyyntyneiden joutsenten pelastusoperaatio Euroopan suurimmassa satamassa jatkuu Nurmisen arvion mukaan vielä kolme viikkoa. Pelastustoimintaa yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa johtaa Sea Alarm -järjestö, jonka alaiseen öljyyntyneiden eläinten hoitoverkostoon myös WWF Suomi kuuluu. Päivittäin pelastustöissä työskentelee vajaat sata ihmistä.

WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki on tyytyväinen, että myös suomalaista asiantuntijuutta hyödynnetään Rotterdamissa.

”Lisäksi saamme erittäin arvokasta oppia ja kokemusta vastaavien öljyonnettomuuksien varalle Suomessa”, Niinimäki sanoo.

Sitä, miten moni kiinni otetuista joutsenista selviää takaisin luontoon, on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Tarkkailijoiden mukaan tahriintuneita joutsenia ui edelleenkin meressä ja ne matkaavat alueelta pois ja takaisin. Lisäksi tahriintumattomia joutsenia tavataan merialueella, jossa polttoöljyä edelleen on.

”Kun saavuin maanantaina, minulle kerrottiin, että öljyä on edelleen erittäin laajalla alueella”, Nurminen sanoo.

Itämeren ensimmäinen kotoperäinen kalalaji sai nimen

c2ff06b4-c59d-48d0-8319-b481f35e8023-w_960

”Itämeren kampela” Platichthys solemdali on ensimmäinen kotoperäinen eli endeeminen kalalaji joka on kuvattu Itämerestä. Kuva: Mats Westerbom

Helsingin yliopiston tutkijat tunnistivat ja nimesivät uuden kotoperäisen kalalajin “Itämeren kampelan” Itämeressä. Kalalajin latinankieliseksi nimeksi tuli Platichthys solemdali.

”Itämeren kampela” Platichthys solemdali on ensimmäinen kotoperäinen eli endeeminen kalalaji joka on kuvattu Itämerestä, ja vasta toinen kotoperäinen laji Itämerelle kun huomioidaan muutkin eliöt ja kasvit. Se että Euroopan vesistä, ja varsinkin lajiköyhästä Itämerestä, vuosisadan kestäneen luonnontieteellisen tutkimuksen jälkeenkin löydetään ja kuvataan uusi kalalaji tieteelle tekee löydöstä merkittävän.

– Syy miksi lajia ei ole tunnistettu aiemmin on se, että se on ulkoasultaan jokseenkin identtinen toisen Itämeressä esiintyvän kampela-lajin kanssa niin kutsutun tavallisen kampelan kanssa, kertoo artikkelin kirjoittaja professori Juha Merilä bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Lajit voidaan nykyisellään erottaa vain geneettisin menetelmin, tai tutkimalla niiden munia tai siittiösoluja. Lajit eroavat myös vuorovaikutukseltaan ympäristön kanssa: uusi laji munii munansa pohjaan, kun taas toinen laji kelluvia munia avomerelle. Lisäksi uusi laji on yleisempi Suomenlahdella, kun taas toisen lajin esiintyminen painottuu eteläiselle Itämerelle.

Aikaisemmin uutisoitiin näiden kampeloiden meriympäristöissä harvakseltaan todistettu ekologinen lajiutumisprosessi, joka on tapahtunut evolutiivisessa mittakaavassa ennätyksellisen lyhyessä ajassa. Vasta nyt lajikuvauksen jälkeen näitä kampeloita voidaan kuitenkin virallisesti kutsua kahdeksi eri lajiksi.

– Koska lajimääritelmä ja siihen liittyvä virallinen latinankielinen binomiaalinen nimi ovat keskeisiä käsitteitä ja yksiköitä yleisesti biologiassa ja biologisessa taksonomiassa varsinkin, on formaalisella lajikuvauksella ja nimeämisellä edelleen tärkeä osa biologisen järjestyksen ymmärtämisessä, Merilä toteaa.

Kampeloiden virallinen erottaminen kahdeksi eri lajiksi formaalisen kuvauksen ja nimeämisen kautta on oleellista oikeiden kanta-arvioiden ja kantojen hoito- ja suojelupäätösten ja -suunnitelmien tekemisen kannalta.

Koska nämä kaksi kampelalajia on aiemmin käsitetty erheellisesti yhdeksi ja samaksi lajiksi, myös kampelan kaupallinen kalastus Itämeressä perustuu tai voi perustua vääriin olettamuksiin. Koska kalastusponnistus nykyisellään kohdistuu molempiin kampeloihin lajista riippumatta, on olemassa vaara, että kalastus paikasta riippuen, verottaa liiaksi toisen lajin kantaa.

Itämeren kampelan nimi Platichthys solemdali on omistettu tutkija Per Solemdalille (1941–2016), joka tutki ensimmäisenä Itämeren kampelan mätimunien ja siittiösolujen ominaisuuksia, ja meren suolaisuuden vaikutusta niihin. Hänen tutkimuksensa loivat pohjan monelle tulevalle Itämeren kalojen sopeutumista käsittelevälle tutkimukselle ja otti ensimmäiset konkreettiset askeleet kohti Itämeren kampelan tunnistamista ja erottamista omaksi lajikseen.

Tavin poikaset rakastavat ekosysteemi-insinööriä

abf8a51a-a65d-4aea-9582-63684b4c6663-w_960

Majava monimuotoistaa ympäristöään (kuva: Sari Holopainen)

Tuore tutkimus osoittaa tavipoikueiden suosivan majavapatojen yläpuolelle muodostuvia tulvalampia. Monilla alueilla majavan patoaltaiden määrä on jopa tärkein tekijä tavien poikastuotolle.

Majava on ekosysteemi-insinööri, joka insinööritaidoillaan rakentaa patoja ja saa aikaan tulva-altaita keskelle metsää. Majavan vaikutusta ympäristöönsä voi verrata lähinnä afrikannorsuun. Vain nämä kaksi nisäkästä pystyvät katkomaan täysikasvuisia puita.

Majavalla on merkitystä

Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin majava-altaiden vaikutusta vesilintuihin, esimerkkilajiksi valittiin tavi, sinisorsan jälkeen toiseksi runsain vesilintumme.

Tutkimuksessa vertailtiin kahta eteläsuomalaista aluetta: majavallista Evoa majavattomaan Nuuksioon. Vertailu voitiin tehdä, sillä erämaiset alueet olivat muilta osin varsin samankaltaisia.

Tulokset olivat selkeitä: tavipariskunnat ja erityisesti poikueet suosivat majavan asuttamia alueita. Tutkijoiden veikkauksen mukaan lentokyvyttömät tavipoikaset jäävät mieluusti asumaan löytämäänsä majava-altaaseen, jossa on runsaasti hyönteisravintoa tarjolla. Aikuiset siirtyvät helpommin vesistöjen välillä.

Tavin poikasten majavansuosinta näkyi jo tarkasteltaessa yksittäistä patoallasta. Vaikutus tavipariskuntiin näkyi selvemmin vasta kun vertailtiin maisematason mittakaavassa majavallisia ja majavattomia alueita.

Majavasta kosteikkojen ennallistaja

Kosteikot ovat monimuotoisia eliöyhteisöjä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluita myös ihmiselle: puhdistavat vettä, synnyttävät asuinsijoja kalanpoikasille ja vesilintupoikueille. Viimeisen vuosisadan aikana niistä on hävinnyt Euroopassa 60–90 prosenttia. Ennallistamiselle olisi siis kova tarve.

Majavalla on monia loistavan ennallistajan ominaisuuksia: se pystyy rajoittamaan vedenvirtausta tehokkaasti ja sopeutuu moniin elinympäristöihin – onhan se niissä elänyt ennen ihmisen saapumista.

Nyt julkaistu tutkimus tukee aiempia havaintoja siitä, että majavan palauttaminen on mahdollinen ja taloudellisesti järkevä tapa ennallistaa kosteikkoalueita.

 

Alkuperäinen artikkeli Ibis-julkaisussa: The effect of beaver facilitation on Common Teal: pairs and broods respond differently at the patch and landscape scales

Blogikirjoitus aiheesta Britannian lintutieteellisen yhdistyksen sivuilla: Beavers facilitate Teals at different scales.

Uhanalaisen pikkuapollon siirretyt kannat vahvassa kasvussa

koiras_556

Pikkuapollokoiras metsäkurjenpolven kukalla. Kuva Mikko Kuussaari.

Kevään ja alkukesän säät suosivat uusille elinpaikoille siirrettyjä uhanalaisia pikkuapolloja. Harvinaisen perhosen kanta kasvoi kaikilla siirtoistutusalueilla Sipoossa, Porvoossa ja Salossa. Voimakkaimmin perhonen runsastui Sipoonkorven kansallispuiston laidunniityllä, jossa kanta moninkertaistui edellisvuoteen verrattuna.

“Pikkuapollon nopea runsastuminen selittyy pitkälti suotuisilla sääoloilla. Luminen talvi tarjosi hyvän suojan perhosen talvehtiville munille. Vapun jälkeen alkanut pitkä lämmin jakso suosi keväällä toukkien kehitystä ja touko-kesäkuun vaihteessa aikuiset pikkuapollot pääsivät lentämään ja lisääntymään ihanteellisessa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.” kertoo erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkimusten perusteella Sipoonkorven kannan kooksi arvioitiin nyt vähintään 200 pikkuapolloa, kun edellisenä vuonna alueella oli noin 30 perhosen kanta. Pikkuapolloja siirrettiin Sipooseen Someron Häntälästä kaksi vuotta sitten.

Myös Porvoon Stensbölessä pikkuapollot runsastuivat voimakkaasti. Lampaiden laiduntamalla metsäniityllä merkittiin yli 300 pikkuapolloa. Stensbölen luonnonsuojelualueen niittyjen kokonaiskannaksi arvioitiin yli 500 pikkuapolloa, mikä on kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin edellisenä kesänä. Salon Rekijoelle kaksi vuotta sitten siirretyn perhoskannan koko oli nyt noin 30 pikkuapolloa. Kasvua edellisvuoteen oli 10 perhosen verran.

Pikkuapollo on riippuvainen laidunnuksesta

Mikko Kuussaaren mukaan kaikkein tärkein syy pikkuapollon hurjaan kasvuun Sipoonkorvessa on niittyjen ennallistaminen laiduntamalla. Perhosen menestymisen kannalta keskeistä on sen toukan ravintokasvin kiurunkannuksen runsaus keväällä ja kukkivien mesikasvien runsaus kesäkuussa perhosen lentäessä. Karjan laidunnus edistää näitä molempia.

Karjaa ei kuitenkaan tule päästää syömään ja tallaamaan perhosten esiintymisalueen kukkaloistoa ennen kuin pikkuapollon lentokausi on ohi. Tänä vuonna lentokausi päättyi lämpimien säiden takia normaalia aiemmin jo juhannuksen aikoihin.

Onnistuessaan uhanalaisten perhosten siirroilla voidaan parantaa niiden suotuisan suojelun tasoa. Esimerkiksi Porvooseen vuonna 2000 tehty pikkuapollon siirtoistutus sai aikaan elinvoimaisen perhoskannan, joka on säilynyt alueella jo 18 vuoden ajan.

Rauhoitettua pikkuapolloa tavataan lähinnä Ahvenanmaalla ja lounaisen Suomen saaristo- ja rannikkoalueilla. Vain kaksi esiintymää on säilynyt sisämaassa: toinen Rekijoen yläjuoksulla Somerolla ja toinen Halikonjoen varrella Salossa. Vielä 1900-luvun alkupuolella pikkuapolloa esiintyi muun muassa Espoossa, Sipoossa ja Porvoossa. Viimeiset 2000-luvun siirtoja edeltäneet havainnot pikkuapollosta Uudeltamaalta ovat 1940-luvulta.

Amazoniasta löytyi valtavalla pistimellä varustettu tieteelle uusi pistiäislaji

Clistopyga-crassicaudata-480

Kuva: Kari Kaunisto, Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö

Turun yliopiston tutkijat ovat löytäneet Amazoniasta pistiäisen, jolla on tutkijoitakin hämmentänyt poikkeuksellisen suuri pistin. Andien poimuvuoriston ja Amazonian alankosademetsäalueen väliseltä huippumonimuotoiselta vaihettumavyöhykkeeltä löytynyt hyönteinen käyttää pistintään sekä munimiseen että myrkkypiikkinä.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat ovat viime vuosina löytäneet ja nimenneet lukuisia tieteelle uusia eliölajeja eri puolilta maailmaa. Niistä monet ovat ominaisuuksiltaan ja elintavoiltaan erikoisia. Uusimmassa tutkimuksessa löytyi Amazonian alueelta lukuisia tieteelle tuntemattomia pistiäislajeja, jotka kuvattiin ja nimettiin juuri ilmestyneessä Zootaxa-lehdessä.

– Tämä tieteelle uuden Clistopyga crassicaudata -nimen saaneen loispistiäisen pistin on paitsi pitkä myös massiivisen leveä. Olen tutkinut trooppisia pistiäisiä jo pitkään, mutta en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Pistin näyttää aika hurjalta aseelta, pistiäislajin löytänyt  Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi naurahtaa.

Laji löytyi hyönteisnäytteistä, jotka on kerätty Andien poimuvuoriston ja Amazonian alankosademetsäalueen väliseltä huippumonimuotoiselta vaihettumavyöhykkeeltä. Nyt löydetty pistiäislaji erottuu tähän asti tunnetuista lajeista valtavan pistimensä johdosta.

– Kaikilla pistiäisnaarailla on pistin, joka toimii esimerkiksi ampiaisilla ja mehiläisillä myrkkypiikkinä. Loispistiäisillä on usein pitkä munanasetin eli ovipositori, jolla ne tavoittavat esimerkiksi lahopuun sisällä elävät isäntäeläimet. Munanasettimen kautta pistiäisen muna siirtyy isäntäeläimen pinnalle tai sisälle. Pistimenä toimivan munanasettimen avulla loispistiäisnaaras voi myös injektoida isäntäeläimeen myrkkyä, joka toimii lamauttavasti, Sääksjärvi kertoo.

Tieteelle kuvatut uudet lajit kuuluvat harvinaiseen Clistopyga-sukuun, jonka lajit ovat erikoistuneet loisimaan hämähäkeissä. Ne etsivät verkkopesissä eläviä hämähäkkejä ja lamauttavat ne nopean myrkkypistoksen avulla. Tämän jälkeen pistiäisnaaras munii hämähäkin pinnalle, ja munasta kuoriutuva toukka syö lamautetun hämähäkin ja sen ympärillä mahdollisesti olevat munat tai hämähäkinpoikaset.

– Emme tiedä varmuudella, millä hämähäkkilajilla nyt löytynyt pistiäislaji loisii. Pari vuotta sitten kuvasimme tieteelle Clistopyga-loispistiäisten monimutkaisen ja kiehtovan käyttäytymismallin yhdessä Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön jatko-opiskelija Niclas Fritzénin kanssa. Silloin tutkimamme laji osasi käyttää pistintään jopa monimutkaisena huovutusneulana, jonka avulla se sulki kätevästi lamautetun hämähäkin seittipesän. Nyt löytyneen lajin massiivinen pistin on todennäköisesti myös hyvin erikoistunut työkalu, mutta valitettavasti voimme vain arvailla sen käyttötarkoitusta, Sääksjärvi huokaisee.

Biodiversiteettiyksikön tutkimusryhmä on parhaillaan hakemassa rahoitusta uusiin kenttätutkimuksiin, joiden tarkoituksena on etsiä Clistopyga-pistiäisiä Länsi-Amazonian sademetsistä. Tavoitteena on kuvata erikoisten pistiäislajien elintapoja sekä selvittää niiden evolutiivista historiaa.

– Tieteelle uudet eläinlajit auttavat myös uhanalaisten sademetsäalueiden suojelussa. Jännittävillä elintavoilla varustetut kauniit lajit kiinnostavat ihmisiä ja kiinnittävät huomion häviämisvaarassa oleviin ekosysteemeihin, Sääksjärvi sanoo.

Sääksipoikueen elämää voi seurata nyt suorassa lähetyksessä

kalasaaski-juha-taskinen

copyright Juha Taskinen

Luontokuvaaja Juha Taskinen on vienyt kameran sääksen pesään Saimaan Haukivedellä. Emojen ja kolmen poikasen elämää voi seurata suorassa lähetyksessä heinäkuun ajan WWF:n Luontolivessä.

Pesä on sama, joka on nähty jo kahtena edelliskesänä suorassa verkkolähetyksessä. Pesä ja sitä asuttavat emot ovat Taskiselle tuttuja, sillä hän on seurannut niiden eloa noin 15 vuoden ajan.

”Livekamera tuo kokonaan uuden ulottuvuuden lintujen elämän seuraamiseen. Kameran avulla pääsee niin lähelle, että on mahdollista nähdä asioita, joita ei kirjoissa kerrota. Se auttaa ymmärtämään näiden upeiden lintujen elämää”, Juha Taskinen sanoo.

Sääksi, vanhalta nimeltään kalasääski, on haukkojen heimoon kuuluva petolintu. Suomessa se on elinvoimainen laji, jonka pesimäkannaksi on arvioitu yli 1 100 paria. Vielä hiljattain sääksi luokiteltiin silmälläpidettäväksi eli lähes uhanalaiseksi. Sääksien vaarana on etenkin metsästys niiden pitkällä muuttomatkalla Afrikkaan.

Lisäksi sääksiä uhkaa pula pesäpaikoista. Ne rakentavat pesänsä korkeille paikoille, useimmiten vanhan puun latvaan. Painava pesä tarvitsee alustakseen jykevän puun, mutta vanhat metsät ovat nykyään maassamme harvinaisia metsätalouden menetelmien takia.

”Livelähetyksessä nähtävä pesä on siinä mielessä erikoinen, ettei se ole puussa. Se on Saimaan toinen sääksen pesä, joka on kiven päällä”, Taskinen kertoo.

Pesässä tapahtuu paljon heinäkuun aikana. Livelähetyksessä nähdään muun muassa ruokailua, nukkumista ja sulkapeitteen sukimista.

”Pian poikaset varttuvat ja alkavat tehdä pesän reunoilla siipijumppaa. Loppukuusta ne lennähtelevät pieniä lenkkejä, mutta palaavat pesään odottamaan ruokaa”, Taskinen sanoo.

Sääksikamera on osa WWF:n Luontoliveä

Sääksikamera on osa WWF:n laajempaa Luontolive-palvelua. Luontoliven nettisivuilla voi seurata suoria video- ja äänilähetyksiä suomalaisesta luonnosta. Tällä hetkellä osoitteessa luontolive.wwf.fi voi seurata sääksien lisäksi metsäpeurojen elämää ja kuunnella saaristoluonnon ääniä. WWF avasi Luontolive-sivuston huhtikuun puolivälissä. Katselu- ja kuuntelukertoja on kertynyt tähän mennessä noin kaksi miljoonaa.

Luontolive on saatavilla nyt myös applikaationa. WWF:n ja suomalaisen startup-yritys BCasterin julkaiseman Luontolive-applikaation avulla jokainen voi seurata livekameroita entistä kätevämmin puhelimen välityksellä. Lisäksi se tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden itse kuvata ja jakaa omat upeat luontokokemuksensa.

WWF on toteuttanut sääksikameran yhdessä Juha Taskisen kanssa. Teknisestä toteutuksesta vastaavat Live Eye, Pukki Visuals, BCaster ja Frantic.

Suora lähetys osoitteessa luontolive.wwf.fi/kalasaaski/. WWF Luontolive -applikaatio ladattavissa sovelluskaupoista.

MAAILMAN ENSIMMÄINEN MAITOVALAIDEN SUOJELUKESKUS ISLANTIIN

pexels-photo-191516

SEA LIFE TRUST -säätiö julkaisee uraauurtavan suunnitelman maailman ensimmäisen maitovalaiden suojelukeskuksen perustamisesta. Keväällä 2019 kaksi maitovalasta, Little Grey ja Little White, matkustavat lähes 10 000 kilometrin matkan Kiinasta Islantiin. Hankkeen yhteistyökumppani, valaiden ja delfiinien suojelujärjestö Whale and Dolphin Conservation (WDC), uskoo, että SEA LIFE TRUST -säätiön maitovalaiden suojelukeskus toimii esimerkkinä ja edistää vankeudessa elävien valaiden ja delfiinien vapauttamista myös jatkossa.

Tiistai, 26. kesäkuuta 2018: SEA LIFE TRUST -säätiö on tänään ilmoittanut perustavansa maailman ensimmäisen avomerellä toimivan maitovalaiden suojelukeskuksen. Uraauurtavan suojeluhankkeen sijoituspaikaksi tulee Islanti.

Valaiden ja delfiinien suojelujärjestön WDC:n kanssa yhteistyössä perustettava SEA LIFE TRUST -säätiön maitovalaiden suojelukeskus on viime vuosikymmenten merkittävimpiä kehitysaskeleita vankeudessa elävien valaiden ja delfiinien hoidossa ja suojelussa sekä valaiden ja delfiinien suojelukeskuksista ensimmäinen laatuaan. Hankkeen toivotaan edistävän yhä useampien vankeudessa elävien valaiden paluuta luonnolliseen ympäristöönsä myös jatkossa ja tekevän jonain päivänä lopun valaiden ja delfiinien käytöstä viihde-esityksissä.

Suojelukeskuksen ensimmäiset asukkaat, maitovalasnaaraat Little Grey ja Little White, muuttavat uuteen kotiinsa keväällä 2019.

Tällä hetkellä Changfengin merimaailmassa Kiinan Shanghaissa elävät Little Grey ja Little White tekevät uskomattoman, lähes 10 000 kilometrin matkan maitse, meritse ja lentoteitse suureen suojelukeskukseen, joka sijaitsee luonnonlahdessa Islannin etelärannikon Vestmannasaariin kuluvan Heimayen saaren edustalla.

Rauhallisen merenlahden kokonaispinta-ala on noin 32 000 neliömetriä ja syvyys jopa 10 metriä. Lahti valittiin valaiden kotipaikaksi, koska se tarjoaa upeille eläimille niiden luonnollisen subarktisen elinympäristön.

Andy Bool, SEA LIFE Trust -säätiön asiamies kommentoi: ”Olemme iloisia voidessamme toimia edelläkävijöinä merieläinten hyvinvoinnin edistämisessä ja olla mukana perustamassa maailman ensimmäistä maitovalaiden suojelukeskusta. Projektia on valmisteltu useita vuosia, ja se viitoittaa tietä meriakvaarioiden toimialalla uudenlaisen tulevaisuuden tarjoamiseksi vankeudessa eläville valaille.

”Teemme tässä kansainvälisessä hankkeessa yhteistyötä johtavien eläinlääkäreiden ja meribiologian asiantuntijoiden kanssa ja uskomme, että kun Little Grey ja Little White saavat mahdollisuuden sukeltaa viileisiin vesiin ja toimia luonnollisessa elinympäristössään, niiden elämänlaatu paranee.”

Hankkeelle myönnettiin suunnittelulupa huhtikuussa, ja SEA LIFE TRUST -säätiön maitovalaiden suojelukeskuksen valmistelutyö on parhaillaan täydessä vauhdissa.

Merlin Entertainments -yhtiön lahjoituksen ja maailman suurimman perheille suunnatun akvaarioketju SEA LIFEn tuella perustettavan suojelukeskuksen alue kattaa upean merenlahden Klettsvikinlahdella. Keskukseen tulee lisäksi maalla sijaitseva huoltotila ja vierailijakeskus.

Chris Butler-Stroud, WDC:n pääjohtaja kommentoi: ”Olemme jo pitkään arvostaneet Merlinin ja SEA LIFE TRUST -säätiön omistautumista toimintaan, jonka päämääränä on ollut tarjota maitovalaille uusi ja parempi tulevaisuus. Me olemme yhtä lailla huolissamme eri puolilla maailmaa vankeudessa elävistä valaista ja delfiineistä ja haluamme löytää ratkaisun tuhansien vankeudessa elävien yksilöiden tilanteeseen.

”Olemme olleet alusta asti mukana tässä tärkeässä, maitovalaiden hyvinvointia edistävässä projektissa, ja toivomme sen toimivan esimerkkinä vastaavien suojelukeskusten kehittämiselle maitovalaille ja muille vankeudessa eläville valaille ja delfiineille. Niitä tarvitaan kipeästi, kun halutaan nostaa esiin valaiden ja delfiinien terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ongelmia, joita vankeudessa eläminen saattaa aiheuttaa.”

Little Grey ja Little White ovat 12-vuotiaita, ja niillä molemmilla on oma, yksilöllinen luonteensa. Little White on ujo ja varautunut, kun taas Little Grey on äänekkäämpi ja leikkisämpi.

Ne ovat mukana erityisessä koulutusohjelmassa, jonka on kehittänyt maailman johtavien eläinlääkäreiden ja valas- ja delfiiniasiantuntijoiden tiimi. Ohjelman tarkoituksena on valmistaa valaat edessä olevaan matkaan sekä auttaa niitä sopeutumaan Pohjois-Atlantin vesien olosuhteisiin. Ohjelman osa-alueita:

  • Maitovalaat totutetaan erityisiin välineisiin, kuten paareihin ja lavaan, mikä valmistaa niitä matkaa varten
  • Valaat koulutetaan pidättämään hengitystään pidempiä aikoja veden alla, mikä valmistaa niitä sukeltamaan
  • Maitovalaiden voimaa lisätään nopeilla uintiharjoituksilla niiden nykyisessä altaassa. Tämä auttaa niitä sopeutumaan paremmin uuden kodin aaltoihin ja virtauksiin
  • Maitovalaiden energiansaantia lisätään runsaasti silliä ja villakuoretta sisältävällä ruokavaliolla, joka auttaa niitä kerryttämään painoa ja Islannin kylmissä vesissä tarvittavaa rasvaa

Rob Hicks, Merlinin eläin- ja hyvinvointiosaston johtaja, toteaa: ”Tässä monimutkaisessa ja logistisesti haastavassa hankkeessa kaksi rakastettua maitovalasta pääsee uuteen kotiin. Huippuälykkäät merinisäkkäät Little Grey ja Little White ovat nopeita oppimaan, mutta meidän täytyy ryhtyä tiettyihin varotoimiin niiden terveyden ja hyvinvoinnin suojaamiseksi.

”Changfengin merimaailman akvaariotiimi on osallistunut projektiin erittäin avuliaasti, ja me autamme molempia maitovalaita valmistautumaan ennenäkemättömälle matkalle sekä totuttautumaan uuteen elinympäristöönsä. Eläinlääkäritiimi on valaiden luona koko kuljetuksen ajan ja tarkkailee niiden hyvinvointia, jotta muutto sujuu onnistuneesti.”

Maitovalaiden uuden kodin hankinnassa on etsitty kestävää ratkaisua siitä lähtien, kun Changfengin merimaailma siirtyi vuonna 2012 Merlin Entertainmentsin omistukseen, sillä Merlin Entertainmentsin periaatteisiin kuuluu, ettei valaita ja delfiinejä pidetä vankeudessa.

Suojelukeskuksen on määrä valmistua vuonna 2019, ja toimintakulujen kattamiseksi pitkällä aikavälillä kävijöille tarjotaan mahdollisuutta tarkkailla valaita rajoitetusti ja huomaamattomasti. Katselua valvotaan kuitenkin erittäin tarkasti, jottei valaita millään tavoin häiritä niiden uudessa, erittäin luonnollisessa elinympäristössä.

Lisätietoja SEA LIFE TRUST -säätiön maitovalaiden suojelukeskuksesta osoitteesta www.sealifetrust.org.

SEA LIFE TRUST -säätiö

SEA LIFE TRUST -säätiö on rekisteröity hyväntekeväisyysjärjestö. Se toimii kansainvälisesti tavoitteenaan suojella maailman valtameriä ja niiden uskomattomia elämänmuotoja. Visiomme on maailma, jossa meret ovat terveitä, suojeltuja ja täynnä monimuotoista elämää.  Omistamme ja johdamme merieläinten suojelukeskuksia, järjestämme inspiroivia suojelukampanjoita ja rahoitamme projekteja ja opetusohjelmia, jotka toimivat muun muassa muovittomien merten, kestävän kalastuksen, tehokkaiden merisuojelualueiden ja merten liikakäytön lopettamisen puolesta. www.sealifetrust.org

WDC

Valaiden ja delfiinien suojelujärjestö WDC on johtava valaiden ja delfiinien suojelulle omistautunut hyväntekeväisyysjärjestö. Ympäri maailmaa toimiva järjestö edistää tavoitteitaan muun muassa kampanjoilla, lobbauksella, suojeluhankkeilla, kenttätutkimuksella, pelastusoperaatioilla, koulutuksella sekä neuvomalla hallituksia. WDC toimii kansainvälisissä kokouksissa ja Isossa-Britanniassa, Pohjois-Amerikassa, Saksassa ja Australiassa sijaitsevien toimistojensa kautta. Tavoitteemme on maailma, jossa joka ikinen valas ja delfiini saa elää turvassa ja vapaana. www.whales.org

SEA LIFE

SEA LIFE -ketju on maailman suurin perheille suunnattu akvaarioketju. Vuonna 1979 Obanissa, Skotlannissa alkunsa saanut SEA LIFE tarjoaa kokonaisvaltaisia merielämyksiä lähes 50 kohteessa ja 17 maassa eri puolilla maailmaa.  Tavoitteemme on jakaa innostuksemme valtamerten eläimiin ja herättää rakkaus niitä kohtaan myös kävijöissä. www.visitsealife.com

Merlin Entertainments

Merlin Entertainments on maailmanlaajuinen koko perheen vapaa-ajan kohteiden johtava toimija. Euroopan suurimman ja maailman toiseksi suurimman elämyskohteiden toimijan tavoite on tarjota ikimuistoisia elämyksiä yli 65 miljoonalle kävijälle 120 kohteessa, 18 hotellissa ja kuudessa lomakylässä 25 eri maassa. www.merlinentertainments.biz

 

Pyöriäisistä kerätään taas havaintoja – Kansalaisten tekemät havainnot ovat tärkeitä

Pyoriainen_KaiMattsson_556

© Kai Mattson, ympäristöhallinnon kuvapankki

Ympäristöministeriö ja Ahvenanmaan maakuntahallitus keräävät havaintotietoja Itämerellä äärimmäisen uhanalaisesta pyöriäisestä. Pyöriäinen on ainoa Itämerellä säännöllisesti esiintyvä valaslaji. Sen Itämeren pääaltaan kannan kooksi arvioidaan vain noin 500 yksilöä. Havaintoja kerätään yleisöhavaintokampanjan ja akustisen seurannan avulla.

Kansalaisten tekemät näköhavainnot pyöriäisistä ovat tärkeitä lisätiedon lähteitä pyöriäisen esiintymisen arvioinnissa. Näköhavaintoja pyöriäisistä on kerätty vuodesta 2001 lähtien. Havaintokampanjan järjestää ympäristöministeriö, yhteistyössä Ahvenanmaan maakuntahallituksen ja useiden muiden yhteistyötahojen kanssa. Kampanjan avulla halutaan saada lisää arvokasta tietoa tästä harvinaisesta valaslajista ja samalla lisätä kansalaisten tietoutta aiheesta. Kampanjan aikana on saatu yhteensä noin 70 varmistettua pyöriäishavaintoa noin 120 yksilöstä.

Pyöriäisiä esiintyi vielä 1900-luvun alussa koko Itämeren alueella nykyistä runsaammin. Tuolloin havaintoja tehtiin Suomessa koko merialueella Kemiä ja Suomenlahden itäosia myöten. Useat tekijät, kuten ympäristömyrkyt, kalastuksen sivusaaliiksi jääminen ja 1940-luvun kovat jäätalvet, vaikuttivat radikaalisti pyöriäiskannan suuruuteen, eikä kanta ole elpynyt tämän jälkeen. Nykyisiä uhkia pyöriäiselle ovat edellä mainittujen lisäksi muun muassa lisääntyvä ihmisperäinen häiriö, kuten vedenalainen melu ja meriliikenteen kasvu.

Vuodesta 2011 lähtien tehdyn akustisen seurannan perusteella pyöriäinen esiintyy säännöllisesti Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuolisella avomerialueella. Havaintoja on kertynyt yli kolmekymmentä, pääosin talvikaudelta joulu—huhtikuun aikana. Lähempänä rannikkoa pyöriäisiä esiintyy satunnaisesti. Akustisen seurannan toteuttaa Turun ammattikorkeakoulu.

Näin tunnistat pyöriäisen

Pyöriäisen tunnistaa helpoimmin selän keskellä olevasta, matalasta, kolmiomaisesta evästä. Muodoltaan pyöriäinen on lyhyt ja pyöreähkö, sen pää on pieni ja siltä puuttuu monille delfiinilajeille ominainen kuono. Kooltaan se on pieni, noin 145–160 senttimetriä pitkä ja 50–60 kilon painoinen. Lajin harvinaisuuden vuoksi se sekoitetaan usein rannikkoalueillamme huomattavasti yleisempiin hylkeisiin (harmaahylje eli halli ja itämerennorppa).

Pyöriäishavainnoista raportointi onnistuu helpoimmin ympäristöministeriön sivuilta löytyvän havainnointilomakkeen kautta. Sivuilta löytyy myös tunnistusohjeet. Eläimestä kannattaa ottaa kuvia ja videoita, joiden avulla asiantuntijat voivat helpommin arvioida myös epävarmoja havaintoja.

Toukokuussa Pohjanlahdella ja Suomenlahdella havaittiin ryhävalas

Pohjoisella Itämerellä liikkui toukokuussa nuori, noin kahdeksan metrin pituinen ryhävalas. Ensimmäinen havainto tehtiin 11.5. Ruotsin rannikolla Uumajan eteläpuolella. Tämän jälkeen valas irrotettiin Länsi-Suomen merivartioston toimesta kaksi kertaa rysistä Bergössä 12.5. ja Rauman edustalla 15.5. Viimeksi eläin havaittiin Pyhtäällä 17.5. ja Venäjän Viipurinlahdella 19.–20.5.

Saksan Graal-Müritzissa rantautui 9.6. kuollut ryhävalas, joka voi olla sama yksilö kuin aiemmin Suomessa havaittu. Havainto lajista oli Suomen vesiltä kautta aikojen kolmas, edelliset varmistetut havainnot on tehty vuosina 1978 ja 2006.

Ilveskanta pienentynyt 20 prosenttia edellisestä vuodesta

lynx-vie-sauvage-1458917485zjs

Uusimman kanta-arvion perusteella vuonna 2014 alkanut ilvesten määrän laskusuunta jatkuu. Kanta on pienentynyt edellisvuodesta noin 20 prosenttia. Ennen metsästyskautta 2018/2019 Suomessa arvioidaan olevan 1865 – 1990 yli vuoden ikäistä ilvestä.

Eniten ilveskanta on pienentynyt kuudella Suomen riistakeskuksen alueista: Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Kainuussa, Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Muualla ilvesten määrän väheneminen on ollut vähäisempää tai määrä on pysynyt lähes edellisen vuoden tasolla.

Ilvesten lukumäärän pienentymisen merkittävimpänä syynä on metsästyskuolleisuus. Ilvesten luontaisessa kuolleisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna.

ilves-2018

Raportti: Ilveskanta Suomessa 2018

Kanta-arvio pohjautuu petoyhdyshenkilöiden 1.9.2016–28.2.2017 kirjaamien pentuehavaintojen ja erillisten lumijälkilaskentojen pohjalta tehtyyn arvioon pentueiden määrästä. Kaikki ilveshavainnot sisältävät yhteensä noin 4160 ilvespentueiden näkö- ja jälkihavaintoa, mikä on 16 prosenttia vähemmän kuin vastaavana aikajaksona kaudella 2016–2017.

Arviossa ei ole mukana Ahvenanmaan pentuehavaintoja. Se ei myöskään sisällä arviota touko-kesäkuussa 2018 syntyneistä pennuista.

Havaintoihin pohjautuvan kanta-arvion lisäksi Luonnonvarakeskus on arvioinut ennustemallin avulla ilveskannan kehitystä vuoteen 2021 asti eri metsästysverotusasteilla. Ilvesten pentuelukuja, lukumääriä ja ennustemallia on esitelty yksityiskohtaisesti Luken raportissa: Ilveskanta Suomessa 2018.

RaporttiIlveskanta Suomessa 2018