Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Tervapääskyt kiisivät kukkivaan kesä-Suomeen

tervapa-cc-88a-cc-88sky

Tervapääsky, kuvaaja Antti Salovaara

Kesä on nyt reilusti aikataulusta edellä keskivertokevääseen verrattuna. Poikkeuksellisen lämmin toukokuu on saanut kukat kukkimaan, mutta kiihkeä kukinta on monen kasvin kohdalla hetkessä ohi. Kesän äänimaisemaan on liittynyt tervapääskyjen huuto.

“Kuiva ja kuuma sääjakso on myös vaikeuttanut muun muassa pääskyjen pesintää, sillä pesän rakentamiseen tarvittavaa kosteaa savea on huonosti saatavilla. Myös siili- ja oravaemot saattavat kärsiä jopa nestehukasta lätäköiden ja muiden pienten vesilähteiden kuivuttua,” Kevätseurannan koordinaattori Salla Saharla Luonto-Liitosta kertoo.

Yksi kevään myöhäisimmistä muuttajista on kiitäjiin kuuluva tervapääsky, josta onkin tullut ilahduttavan paljon havaintoja aina Oulun korkeudelle saakka. Sitä pohjoisemmat havainnot puuttuvat vielä tervapääskyn osalta kokonaan. Lentotaituri tervapääsky viettää lähes koko elämänsä ilmassa laskeutuen ainoastaan pesimään.

Etelä-Suomessa mustikka ja kielo kukkivat rinta rinnan ja myös oravanmarja aloittelee kukintaansa. Myös tuomen kukinnasta on tullut runsaasti havaintoja Etelä- ja Keski-Suomesta. Pohjoisemmassa Suomessa mustikan kukinnan huippu on käsillä, ja pohjoisin havainto kukinnasta onkin tullut aina Inarin Koppelosta asti. Runsas kukinta enteilee hienoa mustikkasatoa, kunhan aktiivisia pölyttäjiä riittää. Kukinnan seuraaminen on tärkeää, sillä metsiemme mustikkamäärät ovat puolittuneet 1950-lukuun verrattuna.

Etenkin Etelä-Suomen lajikirjo näyttäytyy runsaana myös matelijoiden ja sammakkoeläinten osalta. Vaskitsasta on kirjattu havaintoja Kauhavan korkeudelta ja sisiliskosta Oulusta asti. Rantakäärmeitä on havaittu pääsääntöisesti etelärannikolla.

Nyt on oiva aika lähteä nauttimaan luonnon omasta konsertista. Yölaulajia voi lähteä kuuntelemaan vaikkapa aamuöiselle luontoretkelle joenrantapensaikoiden läheisyyteen. Seuraavaan ja samalla viimeiseen Kevätseuranta-viikonloppuun (9.–10.6.) odotetaan havaintoja etenkin lepakoista sekä muiden kevätlajien etenemisestä kohti pohjoista.

Luonto-Liiton Kevätseurannassa tarkkaillaan kevään etenemistä keväisten eläin- ja kasvilajien avulla. Kevätseurannan havaintoja voi ilmoittaa milloin vain, mutta erityisesti toivomme havaintoja, jotka tehdään Kevätseuranta-viikonloppuina. Niiden perusteella saamme kattavan kuvan Suomen keväästä tietyllä ajanhetkellä. Havainnot tallentuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan, josta ne ovat saatavilla tutkimuskäyttöön. Havainnot ilmoitetaan sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kevatseuranta.fi. Kannustamme jakamaan havaintoja ja keväisiä kuvia myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta.

Lintujen pesimäkausi nyt kiihkeimmillään – kymmeniä tuhansia poikasia voitaisiin pelastaa hakkuita välttämällä

birds-nest-eggs

Jopa kymmenien tuhansien lintujen pesintä epäonnistuu loppukevään ja kesän aikana tehtävien hakkuiden takia. Vaikka luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen eläinten tappamisen ja lintujen pesien tahallisen vahingoittamisen, lainsäädäntö ei aseta rajoitteita lintujen lisääntymisaikana tehtäville hakkuille.

”Suurin osa linnuista pesii huhtikuun puolivälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Juuri nyt myöhäisimmätkin muuttolinnut ovat palanneet Suomeen, ja aiemmin keväällä pesintänsä aloittaneet ruokkivat jo poikueitaan. Valitettavasti niiden pesiä tuhoutuu puita kaadettaessa ja metsäkoneiden alle”, WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu sanoo.

Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen eläinten tappamisen ja lintujen pesien tahallisen vahingoittamisen. Lisäksi laki kieltää tahallisen häiritsemisen eläinten elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla, erityisesti lisääntymisaikana. Lähes kaikki Suomessa pesivät lintulajit ovat lailla rauhoitettuja, ja rauhoituksesta poikkeaminen edellyttää viranomaisen lupaa. Lainsäädäntö ei kuitenkaan aseta rajoitteita lintujen lisääntymisaikana tehtäville metsänhakkuille.

”On yleisen oikeustajun vastaista, että laki kieltää lintujen häirinnän ja pesien vahingoittamisen, mutta kielto ei koske metsätaloutta. Tämä epäkohta on nopeasti korjattava. Hakkuita tulee rajoittaa linnustolle tärkeimmän pesimäkauden aikana”, Kunttu sanoo.

Erityisen tärkeää hakkuiden rajoittaminen olisi linnuston kannalta merkittävimmässä elinympäristöissä. Näitä linnustolle erityisen arvokkaita metsäelinympäristöjä ovat esimerkiksi rantametsät, korvet, lehtipuuvaltaiset metsät, lehdot ja lehtomaiset kankaat. Petolintujen – haukkojen, kotkien ja pöllöjen – pesien lähiympäristössä hakkuita ei tulisi tehdä lainkaan, vaan säästää koskematon metsävyöhyke pesän ympärillä.

Pesimäaikaisten hakkuiden haitat on tunnistettu metsäalalla. Tapio Oy:n laatimat metsänhoidon suositukset ja metsien sertifiointijärjestelmä FSC kehottavat välttämään lintujen pesimäaikaisia hakkuita linnustolle tärkeissä elinympäristöissä.

”Vaikka laki ei siihen vielä velvoitakaan, metsänomistajat voivat auttaa lintuja välttämällä vapaaehtoisesti hakkuita pesimäaikaan. Lisäksi luonnoltaan arvokkaimmat metsät on syytä jättää kokonaan metsätalouden ulkopuolelle, sillä elinympäristöjen tuhoutuminen ja heikentyminen on metsälajiston suurin uhanalaisuuden syy. Valtion rahoittama metsiensuojelua toteuttava Metso-ohjelma tarjoaa suojeluun hyvän taloudellisen kannustimen”, Kunttu sanoo.

 

 

Lisätietoa Metso-ohjelmasta: www.metsonpolku.fi

BirdLife Suomi: Osallistu Pönttöbongaukseen

naakka-ari-ahlfors

Naakka. Kuva: Ari Ahlfors.

BirdLife Suomi järjestää runsaan viikon kuluttua 9.–10.6. Pönttöbongaus-tapahtuman. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan linnunpöntöissä pesiviä lintuja. Tapahtuman tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan.

Osallistuakseen Pönttöbongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja. Osallistujaa pyydetään kertomaan, paljonko ja millaisia linnunpönttöjä tarkkailupaikalla on sekä mitä lajeja pöntöissä pesii tai on tänä vuonna pesinyt.

Havainnot pönttölinnuista voi ilmoittaa osoitteessa www.ponttobongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan palkintoja. Pönttöbongauksen tulokset päivittyvät tapahtuman aikana BirdLife Suomen sivuille.

Pönttöbongaus järjestetään tänä kesänä kuudetta kertaa. Pönttöbongaukseen osallistuu vuosittain noin 5 000 ihmistä noin 3 500 paikalla, ja tapahtumaan ilmoitetaan noin 35 000 pöntön tiedot.

Pönttöbongauksen suojelijana toimii luontotoimittaja Juha Laaksonen.

 

OSALLISTUMISOHJEET

Pönttöbongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Havaintopaikka voi olla vaikka piha, tontti tai kesämökki. Pönttöbongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

Havainnot ilmoitetaan BirdLifelle verkkolomakkeella. Lomakkeella pyydetään tiedot muun muassa tarkkailupaikalla olevista linnunpöntöistä ja niissä havaituista pesinnöistä. Lomake ja tarkemmat ilmoitusohjeet löytyvät osoitteesta www.ponttobongaus.fi.

Havaitsemasi pönttöpesinnät voit ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi / Pönttöbongaus, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Merkitse korttiin lisäksi osoitteesi ja tarkkailupaikan osoite.

Havainnot pyydetään ilmoittamaan viimeistään sunnuntaina 17.6.

 

LISÄTIETOJA

  • Pönttöbongaus-verkkosivut: www.ponttobongaus.fi
  • Vinkkejä yleisimpien pönttölintujemme tunnistamiseen: www.birdlife.fi/lintutieto/ponttolintuja/
  • Linnunpönttöjen rakennusohjeet: www.birdlife.fi/lintuharrastus/linnunpontot/

Lauhanvuoren ensimmäinen metsäpeura syntyi

villi-metsapeuravaadin-ja-sen-muutaman-tunnin-ikainen-vasa-kuhmossa-toukokuussa-2018_kuvaaja-pekka-kilpelainen

Villi metsäpeuravaadin ja sen muutaman tunnin ikäinen vasa Kuhmossa toukokuussa 2018. Kuvaaja: Pekka Kilpeläinen / Metsähallitus.

Metsäpeurojen palautusistutus Etelä-Pohjanmaalle ja Pirkanmaalle saavutti merkittävän virstanpylvään, kun MetsäpeuraLIFE-hankkeen Lauhanvuoren totutustarhaan syntyi ensimmäinen vasa tiistaina 22.5. Lisää jälkikasvua odotetaan lähiviikkoina. Totutustarhoissa syntyvät metsäpeurat vapautetaan luontoon niiden aikuistuttua.

Sekä Lauhanvuoren kansallispuiston että Seitsemisen totutustarhassa on viisi lisääntymisikäistä naarasta eli vaadinta. Niistä yhdeksän on syntynyt eläintarhassa, ja yksi on peräisin luonnosta Kainuun osakannasta. Molemmissa totutustarhoissa on lisäksi Kainuusta tuotu villi uros eli hirvas. Metsäpeura saa kerrallaan vain yhden jälkeläisen, joten enimmillään tarhoihin voi syntyä yhteensä kymmenen vasaa.

Ensimmäisenä vasoi vaadin, joka tuotiin totutustarhaan viime syksynä Ähtärin Eläinpuistosta.
”Havainto vasasta tehtiin eilen aamupäivällä”, kertoo MetsäpeuraLIFE-hankkeen projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksesta. ”Kovasta vauhdista päätellen tulokkaalla oli havaintohetkellä jo päivän verran ikää, joten virallinen syntymäpäivä lienee tämän viikon tiistaina.”

Metsäpeurat siirrettiin totutustarhoihin viime marraskuussa kiima- eli rykimäajan loppupuolella.
”Toivomme tietysti, että kaikki vaatimet ovat tiinehtyneet myöhäisestä siirtoajankohdasta huolimatta, ja hyvältähän tilanne eilisen havainnon valossa vaikuttaa”, Mykrä toteaa. Villit metsäpeurat vasovat tavallisesti toukokuun kahden viimeisen viikon aikana.

Totutustarhoissa syntyneet metsäpeurat vapautetaan luontoon noin puolentoista vuoden ikäisinä. Palautusistutukset ovat osa vuonna 2016 alkanutta, EU-rahoitteista metsäpeuran kannanhoito- ja suojeluhanketta MetsäpeuraLIFE. Hankkeen yhtenä tavoitteena on palauttaa metsäpeura sen entisille asuinsijoille.

Suomen toinen kyläpöllönen löytyi Hämeenlinnasta

kylapollonen_leila-uotila

Kyläpöllösestä Hämeenlinnan Lammilla 22.5.2018 Kuva: Leila Uotila

Hämeenlinnasta löytyi eilen kevään toistaiseksi harvinaisin lintu, huippuharvinainen kyläpöllönen. Leila Uotila kuvasi Lammilla päivälevolla torkkuneen pöllön ja laittoi kuvan myöhemmin illalla linturyhmään Facebookissa. Hän arveli lintua sarvipöllöksi pienten korvatupsujen vuoksi, vaikka ihmettelikin pöllön pientä kokoa. Se oli vain vähän varpuspöllöä isompi.

Lintuharrastajat määrittivät pian pöllön kuvista kyläpöllöseksi, joka on havaittu vain kerran aikaisemmin Suomessa, Hämeenlinnassa silloinkin. Kesä–heinäkuussa 2011 kyläpöllönen kuultiin ja nähtiin Hauholla runsaan 20 kilometrin päässä eiliseltä havaintopaikalta. Kyläpöllönen pesii Etelä-Euroopasta itään Mongolian pohjoispuolelle, Suomea lähinnä Mustanmeren pohjoispuolella Ukrainassa ja Venäjällä.

Ennen kyläpöllöstä kevään harvinaisimmat linnut olivat puolitoista viikkoa sitten Loviisassa nähty Suomen neljäs valkosiipikiuru ja viime torstaina Tohmajärvellä nähty aavikkohaukka. Toukokuu on perinteisesti kevään parasta aikaa lintuharvinaisuuksille. Lintujen kevätmuutto jatkuu vielä muutaman viikon kesäkuun puolelle.

Havainto kyläpöllösestä olisi jäänyt varmistamatta ilman valokuvaa. Määrittäminen edes jonkinlaisesta valokuvasta on aina helpompaa kuin sanallisen kuvauksen tulkitseminen.

 

Väitös: Linnut käyttävät monimuotoista informaatiota elinympäristön valinnassa

bird-137301338963R

Väitöstutkimuksessa on selvitetty lintujen kykyä kerätä tietoa ympäristön laadusta ja soveltaa sitä pesimäpaikan valinnassa.

Eläimet elävät ympäristössä, jossa resurssit ja uhat vaihtelevat ajallisesti ja alueellisesti. Tämä vaihtelu aiheuttaa epävarmuutta eläinten päätöksentekoon, kuten pesimäpaikan valintaan. Hyödyllisten päätösten tekoa voi edesauttaa keräämällä tietoa ympäristön laadusta itsenäisesti tai seuraamalla muiden yksilöiden käytöstä ja menestystä.

Ensimmäisessä kokeessa havaittiin, että pesäloisen (käki) isäntälajit voivat käyttää käkien ääntelyä vihjeenä alueellisesta loisintauhasta ja siten välttää korkean uhan alueita pesimäpaikan valinnassa.

Toisessa kokeessa havaittiin kirjosieppojen keräävän tietoa pesäpetouhasta toisen lajin pesätuhojen kautta, kykenevän yhdistämään tiedon erilliseen pesäpaikan ominaisuuteen ja käyttämään tätä assosiaatiota omassa pesäpaikan valinnassa. Kuitenkin vain nuoret naaraat, jotka tekivät valintansa nopeasti, käyttivät kyseistä informaatiota valinnassaan.

Kolmannessa kokeessa kirjosieppojen havaittiin keräävän tietoa ympäristön laadusta pesinnän jälkeen vanhojen pesäsisältöjen avulla. Kyseisen tiedon käyttö pesimäpaikan valinnassa seuraavana keväänä vaihteli lintujen sukupuolen ja iän suhteen ja myös alueellisesti. Osa linnuista yhdisti pesimäpaikan valinnassaan aikaisempaa, pesinnän jälkeen kerättyä tietoa ja keväällä saatavilla olevaa informaatiota.

Väitöstyössä tutkittiin lisäksi pesimäpaikan valintaan liittyvän informaation käytön geneettistä periytyvyyttä sukupolvelta toiselle. Geneettinen analyysi viittasi pesimäpaikan valintaan liittyvän informaation käytön alhaiseen geneettisen variaation määrään ja siten alhaiseen geneettiseen periytyvyyteen sepelsiepolla.

Väitöstutkimus perustuu kokeellisiin ja havaintoaineistoihin eläinten luonnollisissa elinympäristöissä. Havainnot auttavat ymmärtämään pesälois-isäntä -rinnakkaisevoluutiota, lajien välisiä vuorovaikutuksia, lajiyhteisöjen toimintaa ja evoluutiota. Yksilöiden välinen vaihtelu informaation käytössä näyttää olevan yleistä, ja lisätutkimuksia tarvitaan.

—-

Filosofian maisteri Jere Tolvanen väittelee tohtoriksi Oulun yliopistossa 18.5.2018. Eläinekologian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Informed habitat choice in the heterogeneous world: ecological implications and evolutionary potential (Informaation käyttö eläinten elinympäristön valinnassa: ekologinen merkitys ja evolutiivinen potentiaali). Vastaväittäjänä toimii tohtori Damien Farine Konstanzin yliopistosta ja kustoksena dosentti Seppo Rytkönen Oulun yliopistosta. Väitöstilaisuus pidetään Linnanmaalla Arina-salissa (TA105) klo 12 alkaen.

Lämmin kevät ja alkukesä parantavat Pohjolan laululintujen pesintämenestystä

blackbird-1523166212wjS

Tuore suomalaiseen pitkäaikaisseurantaan perustuva tutkimus osoittaa, että pikkulintujen poikastuotto on korkeampaa lämpimien keväiden ja kesien jälkeen. Kylmä sää vähentää hyönteisravinnon määrää, heikentää mahdollisuutta pesiä toistamiseen saman kesän aikana ja altistaa poikaset kylmettymiselle.

– Moni varmasti vielä muistaa viime vuoden kylmän loppukevään ja alkukesän. Silloin oli myös koko seurantahistorian heikoin poikastuotto pikkulinnuilla, kertoo tutkija Kalle Meller Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Lämpötilan vaikutus erilainen eri puolilla Eurooppaa

Lämpimät kevätkelit paransivat poikastuottoa Suomessa niin Euroopassa talvehtivilla lähimuuttajilla kuin tropiikissa talvehtivilla kaukomuuttajilla.

Etelämpänä tilanne saattaa puolestaan olla päinvastainen, sillä Länsi-Eurooppaan myöhään saapuvien kaukomuuttajien on havaittu olevan lämpiminä keväinä ongelmissa. Hyönteiset nimittäin reagoivat lämpötilaan lintuja nopeammin ja poikastuoton kannalta tärkeä hyönteisravinnon huippu voi ajoittua aikaisina ja lämpiminä keväinä ennen kuin kaukomuuttajien poikaset ehtivät kuoriutua. Pohjolassa kaukomuuttajilla ei näyttäisi olevan vastaavaa ongelmaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan hyvä poikastuotto Suomessa kasvatti pesimäkantoja seuraavana vuonna tänne kaukaa muuttavilla muttei lähialueilta saapuvilla.

– Euroopassa talvehtivien lähimuuttajien pesimäkantoihin vaikuttavat pesimämenestyksen lisäksi talven ankaruudesta riippuva kuolleisuus, pohtii tutkija Markus Piha Luomuksesta.

Vaikka toukokuun ja kesäkuun alun lämpötilat eivät ole merkittävästi muuttuneet viime vuosikymmeninä, lämpenevä ilmasto voi kasvattaa pikkulintujen pesimäkantojen kokoa Pohjois-Euroopassa ainakin lyhyellä aikajänteellä.

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen tutkijoiden kanssa ja perustuu vapaaehtoisten rengastajien keräämään seuranta-aineistoon 20 pikkulintulajilla vuodesta 1987 lähtien. Tulokset on julkaistu kansainvälisesti arvostetussa Oecologia-tiedesarjassa.

Alkuperäisjulkaisu: A positive relationship between spring temperature and productivity in 20 songbird species in the boreal zone

Kolme kuuttia merelle Korkeasaaren villieläinsairaalasta – paluukyydillä sairas kuutti hoitoon

40161246480_236766b23a_z

Kuva:Mari Lehmonen (2018) Helsinki Zoo

Harmaahylkeen poikaset, jotka tuotiin Korkeasaaren villieläinsairaalaan Helsingin rannoilta Eirasta, Lauttasaaresta ja Rajasaaresta, ovat päässeet takaisin luontoon. Kuukauden hoidon aikana kuutit ovat vahvistuneet, kasvaneet ja oppineet pyydystämään elävää kalaa. Reippaiden kuuttien luontoon paluuta ei haluttu pitkittää ja nyt ne voivat jatkaa harjoituksiaan meriympäristössä.

Kyydin hyljeluodolle tarjosi Suomen meripelastusseuran pelastusristeilijä Jenny Wihuri, joka tuli noutamaan kuuttilaatikot saattajineen Korkeasaaren laivarannasta. Suunnaksi otettiin Porkkalanniemi ja sen takana sijaitseva hylkeidensuojelualue Kallbådan, jossa elää muutaman kymmenen yksilön harmaahyljeyhteisö.

Luontoon palaavat kuutit laskettiin yksitellen aluksen takaosan ramppia alas. Lauttasaaren kuutti näytti muille mallia: se meni reippaasti veneen laidalle, työnsi päänsä veteen ja pulahti uimaan kohti luotoa. Eiran kuutti pyrki laatikosta päästyään ramppia ylöspäin, samoin kuin Rajasaaren kuutti, joka kerran kylmässä meressä kastauduttuaan nousi takaisin aluksen kyytiin. Kaikki kolme lähtivät lopulta oikeaan suuntaan.

Meripelastusseura oli saanut tiedon Kallbådanin alueella valvontakamerasta näkyneestä haavoittuneesta kuutista, jota käytiin etsimässä Jenny Wihurin ja Korkeasaaren yhteisvoimin. Luodolta löytyi kivenkolossa kyhjöttävä väsynyt pikkuhylje, jolla oli räpylöissään haavoja ja tulehdus, joka ei olisi parantunut itsestään. Kuutti nostettiin aluksen kyytiin ja tuotiin hoidettavaksi villieläinsairaalaan. Jos kuutti tervehtyy, se viedään takaisin kotiluodolleen.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on vielä Kallbådanin kuutin lisäksi Rauman keskustan kanavasta löytynyt itämerennorpan kuutti, joka on tarkoitus tällä viikolla palauttaa merelle kotiseudulleen.

Merikotkien kuolemien taustalla useimmiten ihmisen toiminta

white-tailed-eagle-2997458_960_720

Lyijymyrkytys on uuden suomalaisen tutkimuksen mukaan merikotkien yleisin kuolinsyy. Merikotkat saavat myrkytyksen syötyään saaliseen tai haaskaan jääneitä lyijyhauleja tai lyijyammusten siruja. Huomattavaa kuolleisuutta aiheuttivat myös törmäykset sähkölinjoihin, autoihin, juniin ja tuulivoimaloihin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja WWF:n merikotkatyöryhmän yhteistyöprojektissa tutkittiin vuosina 20002014 yhteensä 123 merikotkan kuolinsyyt. Merikotkista tehdyt lintuinfluenssalöydökset ja niiden aiheuttamat kuolemat ovat myöhäisemmältä ajalta kuin tämä tutkimus.

“Peräti 60 prosentissa merikotkien kuolemista kuolinsyy johtui ihmisen toiminnasta. Yleisin kuolinsyy oli lyijymyrkytys, joka aiheutti kuoleman hieman yli 30 prosentissa tapauksista. Seuraavaksi yleisimpiä kuolinsyitä olivat erilaiset ihmisen toimintaan liittyvät onnettomuudet, joihin oli menehtynyt lähes neljännes tutkituista merikotkista”, sanoo erikoistutkija, FT Marja Isomursu Evirasta.

Lyijymyrkytykset olivat yleisempiä Ahvenanmaalla kuin Manner-Suomessa. Ahvenanmaalla lyijyammuksia saa vielä käyttää kaikessa metsästyksessä, mutta mantereen puolella lyijyammukset ovat olleet kiellettyjä vesilintumetsästyksessä vuodesta 1996 alkaen. Lyijymyrkytyksiä todettiin selvästi enemmän kylmänä vuodenaikana, jolloin merikotkat usein turvautuvat ravinnonhankinnassaan erilaisiin haaskoihin.

Lyijy aiheuttaa merikotkassa halvaantumista, anemiaa ja tyypillisesti hitaan kuihtumisen. Lyijy on haitallista myös ihmisille, erityisesti lapsille ja sikiön kehitykselle, koska se aiheuttaa muun muassa keskushermostovaikutuksia.

Luonnollisia kuolinsyitä (40 % tapauksista) olivat muun muassa sukukypsien lintujen reviiritaisteluissa saadut vammat ja erilaiset sairaudet tai nälkiintymiset. Laittomia ampumisia oli noin viisi prosenttia tutkituista tapauksista.

Merikotkien elimiä analysoitiin myös elohopean varalta. Elohopeapitoisuudet olivat korkeimmat vanhimmassa, sukukypsien merikotkien ikäluokassa. Varsinaisia elohopeamyrkytyksiä ei kuitenkaan todettu, eivätkä todetut pitoisuudet enää olleet niin korkeita kuin ne olivat 1960-luvulla.

Tutkimustulokset on julkaistu tieteellisessä artikkelissa:
Isomursu, M., Koivusaari, J., Stjernberg, T., Hirvelä-Koski, V, Venäläinen, E.-R.
Lead poisoning and other human-related factors cause significant mortality in white-tailed eagles. Ambio 2018.

Lue lisää:

Eviran luonnonvaraisten eläinten tautitutkimuksesta
WWF:n merikotkatyöstä
Tutustu Luonnontieteelliseen keskusmuseoon

WWF:n Luontolive laajeni – nyt voit kuunnella luonnon ääniä suorassa lähetyksessä

kuvituskuva-katja-nuorvala-wwf

Kuvituskuva, Katja Nuorvala WWF

Tuulen huminaa, linnunlaulua ja sumutorvien törähtelyä. WWF asensi yhdessä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa mikrofonin Helsingin edustalla sijaitsevaan Vallisaareen, ja osoitteessa luontolive.wwf.fi pääsee nyt kuuntelemaan saaristoluonnon sointia suorassa lähetyksessä. Tavoitteena on tuoda luonto lähemmäs ihmisiä.

”Luonnon kuunteleminen voi rentouttaa, rauhoittaa, innostaa ja viihdyttää. Samalla uskomme, että tänään avaamamme Äänilive on mainio tapa muistuttaa Suomen upeasta luonnosta ja tarpeesta suojella sitä”, WWF:n viestinnän asiantuntija Joonas Fritze sanoo.

Mikrofoni on asennettu yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa Helsingin Vallisaareen lehtometsään, saaren yleisöltä suljettuun osaan. Suomenlinnan naapurissa sijaitsevan Vallisaaren lehdot ja tuomitiheiköt tarjoavat elinympäristön monipuoliselle laululinnustolle, kuten esimerkiksi mustarastaalle, laulurastaalle, peukaloiselle, käenpiialle, mustapääkertulle ja kultarinnalle. Lisäksi mikrofoniin voi kantautua sammakon kurnutusta. Äänessä olevien lajien määrä lisääntyy kevään edetessä. Oikein hyvällä tuurilla on mahdollista, että suorassa lähetyksessä päästään kuulemaan harvinaisten ja uhanalaistenkin lajien, kuten esimerkiksi kuhankeittäjän tai valkoselkätikan, ääntelyä.

”Luonnon ääniä ei tarvitse välttämättä tunnistaa niistä nauttiakseen. Samalla Äänilive tarjoaa kuitenkin myös aktiivisille luontoharrastajille oivan mahdollisuuden seurata kevään etenemistä ja muuttolintujen saapumista vaikkapa kotoa tai toimistosta käsin. Erityisen iloisia olemme siitä, että voimme tarjota nyt osana WWF:n Luontoliveä virtuaalisia luontokokemuksia myös näkövammaisille”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Kaikkien WWF:n Luontoliven eri kamera- ja äänihankkeiden tavoitteena on levittää tietoa harvinaisista eläinlajeista ja niiden kohtaamista uhkista sekä innostaa ihmisiä osallistumaan luonnon suojeluun.

”Suomen metsissä elää peräti 814 uhanalaista lajia ja määrä uhkaa kasvaa. Esimerkiksi uhanalaisten hömötiaisen ja töyhtötiaisen laulu metsissämme vähentyy edelleen, mikäli metsienkäsittelyssä ei tapahdu muutosta. Haluammekin Ääniliven avulla muistuttaa, että käytännössä jokainen metsänomistaja voi varmistaa luonnon hyvinvoinnin ja monipuolisen linnuston elinmahdollisuudet omissa metsissään”, Tolvanen sanoo.

WWF:n Luontoliveä katsottu jo yli 100 000 kertaa

WWF avasi Luontolive-sivuston huhtikuun puolivälissä. Ensimmäiset WWF:n Luontolivessä nähtävät lajit ovat liito-orava ja metsäpeura, ja tavoitteena on, että osoitteessa luontolive.wwf.fi on toiminnassa vähintään yksi kamera ympäri vuoden. Reilussa kahdessa viikossa suoria lähetyksiä on katsottu yli 100 000 kertaa.

WWF sai innoituksen uuden livekamerasivuston toteutukseen Norppaliven suursuosiosta. Saimaannorppien – etenkin julkkisnorppa Pullervon – köllöttelyä on katsottu kahden viime kevään aikana yhteensä yli 5 miljoonaa kertaa. WWF avaa Norppaliven taas lähipäivinä.

WWF on toteuttanut Luontoliven lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Ääniliven toteutuksessa korvaamatonta apua ovat tarjonneet Metsähallituksen Luontopalvelut, Live Eye, Pukki Visuals ja Frantic.

Äänilive osoitteessa luontolive.wwf.fi/aanilive