Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Yli sata uutta lajia löydetty Kaakkois-Aasiasta

shinisaurus_crocodilurus_vietnamensis_phot__t__ziegler__1_

Shinisaurus crocodilurus vietnamensis © Thomas Ziegler

Krokotiililisko, etanoita syövä kilpikonna, hevosenkenkä-lepakko ja pörröinen myyrä. Nämä ovat esimerkkejä 115 uudesta lajista, jotka ovat löytyneet Kaakkois-Aasian Greater Mekong -alueelta vuoden 2016 aikana. Uusista lajeista kertoo WWF:n tuore raportti Stranger Species.

Yksi löydetyistä lajeista on vietnamilainen krokotiililisko (Shinisaurus crocodilurus vietnamensis), joka elää vehreillä makean veden alueilla Etelä-Kiinassa ja Pohjois-Vietnamissa. Laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 2003, mutta viime vuonna vietnamilainen kanta pystyttiin todistamaan omaksi lajikseen.

Pohjois-Vietnamista löydettiin myös kaksi uutta myyrälajia (Euroscaptor orlovi) ja (Euroscaptor kuznetsovi), jotka ovat onnistuneet pakenemaan laitonta keräämistä ja petoja maan alle.

Etanoita syövä kilpikonna (Malayemus isan) löydettiin Thaimaasta Udon Thanin markkinoilta, jossa sitä myytiin muiden kilpikonnien joukossa. Se todettiin omaksi lajikseen muun muassa kuoren koon ja värityksen perusteella.

Thaimaan vuoristosta on löydetty myös uusi lepakkolaji (Rhinolophus monticolus), joka on nimetty sen kellertävän, hevosenkenkää muistuttavan kuonon perusteella. Lepakon tiedetään elävän myös Laosissa.

Lisäksi Kambodzasta löydettiin rakenteeltaan pitkä ja raidallinen kala (Schistura kampucheensis) ja Pohjois-Vietnamin metsiköistä uusi värikäs sammakkolaji (Odorrana mutschmanni).

Uusia lajeja uhkaa elinympäristöjen katoaminen, joka johtuu muun muassa uusien teiden ja patojen rakentamisesta. Välittömin lajien kohtaama uhka on niiden laiton kerääminen ja kauppaaminen lemmikeiksi, ruuaksi tai lääketeollisuuteen.

”Lajilöydökset kertovat Greater Mekong -alueen monimuotoisuudesta. On erityisen tärkeää, että tunnistamme näiden uusien lajien arvon. Meidän on suojeltava lajien elinympäristöjä ja etenkin lajien laittomaan keräämiseen on puututtava”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo.

Greater Mekong on laaja ja monimuotoinen alue, ja koti jopa 237 miljoonalle ihmiselle.  Tutkimukset Greater Mekong -alueella aloitettiin vuonna 1997, jonka jälkeen uusia lajeja on löydetty uskomattomat 2 524. Tuore raportti nostaa esiin 115 uutta lajia: 3 nisäkästä, 2 kalaa, 11 matelijaa, 11 sammakkoeläintä ja 88 kasvia.

Lue lisää raportista:
http://greatermekong.panda.org/discovering_the_greater_mekong/species/new_species/stranger_species/

Katsaus hyönteiskesään 2017

nunnamittari.JPG

Nunnamittari (Baptria tibiale)

Kesä 2017 jää historiaan myöhäisenä kesänä. Alkukesän kylmyys siirsi monen hyönteisen lentoaikoja useammalla viikolla eteenpäin. Tästä johtuen elokuulla yöperhosia olikin lennossa todella runsaasti.

Kylmästä alkukesästä huolimatta Kainuusta havaittiin uutena kahdeksan perhoslajia. Mielenkiintoinen laji on nunnamittari (Baptria tibiale), jolla on kahta erilaista alalajia Suomessa: esiintymät Kuusamon Oulangalla ja Etelä-Hämeessä. Nunnamittaria löytyi Paltamon Melalahdesta, ja yksilöt ovat eteläistä värimuotoa. Lajin toukka elää konnanmarjalla ja on todennäköisesti elänyt paikalla jo pitkään.

Etelästä pikkuhiljaa kohti pohjoista leviäviä lajeja havaittiin taas useita valtakunnallisen yöperhosseurannan valorysillä. Kainuulle uusina lajeina havaittiin pisamamittari (Cepphis advenaria), osmankäämiyökkönen (Nonagria typhae), heinänorsu (Euthrix potatoria), harmomäkiyökkönen (Agrochola lota), ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea) ja sirppiyökkönen (Laspeyria flexula). Heinänorsu kuvattiin Vuolijoella valolle houkuteltuna, ja muut tulivat valorysistä ympäri Kainuuta.

loimuyokkonen_templi

Loimuyökkönen (Dasypolia templi)

Yöperhosseurannassa havaittiin Kilpisjärveltä asti morsiusyökkönen (Noctua pronuba) lokakuun alussa 2017. Seurannan 25-vuotisen historian aikana on havaittu voimakkaita muutoksia perhoslajistossamme koko Suomessa. Maastamme on havaittu uusia lajeja joka vuosi, ja eteläiset lajit ovat levittäytyneet kohti pohjoista. Kainuusta on tuona aikana havaittu uusia perhoslajeja liki 300 ja niistä suurin osa on eteläisiä lajeja. Samaan aikaan pohjoiset lajit ovat harvinaistuneet ja vetäytyneet kohti pohjoista. Tästä esimerkkinä voidaan mainita loimuyökkönen (Dasypolia templi), jonka pohjoisin havainto saatiin Kilpisjärveltä vuonna 2016. Eteläisestä Suomesta laji on harvinaistunut ja lähes hävinnyt. Lajin kokonaisrunsaus on yöperhosseurannan aineistossa pudonnut noin kymmenesosaan aiemmasta.

Ilmaston lämpeneminen näkyy siis lajistorakenteen muuttumisena runsaslajisemmaksi. Samaan aikaan yhä useampi laji voi muodostaa useampia sukupolvia yhä pohjoisempana Suomessakin.

Pölyttäjien kannat vähenevät Euroopassa, myös Suomessa

Viime vuosina on keskusteltu pölyttäjähyönteisten kadosta. Kun kesymehiläisten ongelmia alkoi ilmetä vuodesta 2006 alkaen, on alettu seuraamaan myös villipölyttäjien kantoja. Euroopassa on havaittu selvää kantojen vähenemistä, ja samanlaiselta vaikuttaa myös Suomessa. Osittain tämä johtuu myös villipölyttäjien pesäpaikkojen puutteesta. Maatalouden rakennemuutos on muuttanut lajien pesintäpaikkoja voimakkaasti. Osa lajeista pesii luonnonkorsissa tai puuhun kovakuoriaisten tekemissä koloissa ja osa taas ojanpaltteissa ja viljelemättömillä kedoilla ja kuivilla niityillä, joissa on avonaista hiekkaa tai savea. Tutkimuksissa on kehitty keinopesiä, jotka kelpaavat näille pölyttäjähyönteisille pesäpaikoiksi. Keinopesiä voi rakentaa kuka tahansa ja siten helpottaa pesäpulaa. Ohjeet keinopesän rakentamiseen löytyvät netistä asiasanalla “keinopesien rakennusohjeet”.

Myös ilmaston lämpeneminen voi muodostua selkeäksi uhkaksi pölyttäjille, mikäli kukat kukkivat nopeammin kuin aiemmin. Vain yhden lajin kukalla käyvät pölyttäjät eivät ehdi kerätä jälkikasvulleen tarpeeksi siitepölyä ja mettä, jolloin niiden kannat laskevat. Mikäli ne eivät opi käyttämään muita kasvilajeja, on niillä uhkana hävitä. Pölytys on välttämätöntä marjojen ja hedelmäpuiden sadon turvaamiseksi.

Nopea alkukesän kukinta aiheuttaa myös sen, että yhteiskuntahyönteiset (kimalaiset, ampiaiset ja kesymehiläiset) joutuvat asettumaan talvilevolle aikaisemmin, koska ravitsevia kukkia ei ole enää loppukesästä tarpeeksi tarjolla. Yhdistettynä pitkään kosteaan lämpimään syksyyn ne aiheuttavat riskin ravinnon loppumisesta talvilevon aikana. Tänä vuonna kimalaiskuningattarilla oli vaikeuksia alkaa rakentamaan uutta yhteiskuntaa, kun kukkien kukinta viivästyi ja kimalaiset kärsivät ravinnon puutteesta. Loppukesästä oli liikkeellä normaalia hieman vähemmän kimalaisia, ja on mielenkiintoista seurata ensi keväänä niiden runsautta.

Joulukuusi tuo mukanaan hyönteisiä

Joulun aikaan moni kantaa kotiinsa kuusen mukana monenlaisia hyönteisiä. Kuusessa voi tulla hämähäkkejä, jäytiäisiä, kaskaita, kovakuoriaisia ja perhosia. Osa on näiden hyönteisten kehitysasteita. Mitkään näistä hyönteisistä eivät ole ihmiselle vaarallisia ja ne kuolevat melko nopeasti, koska huoneilmamme on niin kuivaa eikä niille ole sopivaa ravintoa tarjolla.

Kuusen karvajalan toukka on tästä poikkeus ja se alkaa popsimaan kuusen neulasia. Toukka muistuttaa “väärinpäin kävelevää hammasharjaa”, mutta sulautuu hyvin kuusen oksistoon. Mikäli kuusi on tarpeeksi pitkään sisätiloissa, lajin toukka koteloituu ja sieltä kuoriutuu aikuinen perhonen muutaman viikon kuluttua.

Ankerias lähellä sukupuuttoa – EU-maat torppasivat sen suojelun

anguilla_anguilla_01-800x600

EU-maiden kalastusministerit tyrmäsivät keskiviikkoaamuna EU-komission esityksen ankeriaan suojelemiseksi. Komission esitys olisi läpi mennessään kieltänyt aikuisten ankeriaiden kaupallisen kalastuksen ja ollut iso edistysaskel äärimmäisen uhanalaisen lajin suojelussa. Ankeriaiden määrä on romahtanut viimeisten 30 vuoden aikana.

EU-maiden kalastusministerit päättivät ankeriaan kalastuskiellon sijaan kolmen kuukauden rauhoitusajasta. Jäsenmaat saavat itse päättää rauhoituksen tarkemmasta ajoituksesta syyskuun ja tammikuun välisenä aikana.

”Olemme todella pettyneitä jäsenmaiden haluttomuuteen suojella äärimmäisen uhanalaista ankeriasta. Kalastusneuvoston päätös kolmen kuukauden rauhoitusajasta on laiha kompromissi, joka ei tule auttamaan ankeriaskannan elvyttämisessä”, WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska sanoo.

”Suomen kanta ansaitsee kuitenkin kiitosta, vaikka toivottua vaikutusta siltä ei lopulta ollutkaan. Suomi puolusti komission esitystä ja olisi halunnut ulottaa kalastuskiellon koskemaan myös ankeriaan poikasia”, Ovaska sanoo.

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES on todennut, että kaikki ihmistoiminnasta johtuva ankeriaiden kuolleisuus pitää saada minimiin lajin pelastamiseksi. Ankeriaat ovat osassa EU:n jäsenvaltioita perinneruokaa.

”Se, ettei ankeriaan kalastusta rajoiteta edes lopullisen sukupuuton uhan edessä, on järjenvastaista – kun ankerias kuolee sukupuuttoon, loppuu varmasti myös sen syöminen”, Ovaska sanoo.

Ankeriaiden määrä on pudonnut Euroopassa vain muutamaan prosenttiin 1970-luvun määristä. Ankeriaskannan romahdus näkyy selvästi myös Suomessa. Esimerkiksi Kokemäenjoella tehdyissä tutkimuksissa saatiin vuosina 2014 ja 2015 pyydettyä ainoastaan yksi nuori ankerias. Kokemäenjoki oli aikoinaan yksi maamme merkittävimmistä ankeriaiden elinalueista.

Snowpandat Huá Bào ja Jín Bàobào saapuvat Ähtäriin alkuvuonna

0dbd62c1-8a11-4613-9092-3e13a55b6f82-w_960

Urospanda Huá Bào on utelias ja eläväinen panda, jonka ruokahalu on kohdillaan. Kuva: Anna Palmroth

Ähtäri Zoohon muuttavat Snowpandat Huá Bào ja Jín Bàobào ovat kotoisin Sichuanin provinssista Kiinasta.

Neljävuotias urospanda Huá Bào on syntynyt 10. heinäkuuta 2013 Bifengxian pandakeskuksessa.

– Huá Bào on utelias ja eläväinen panda, jonka ruokahalu on kohdillaan, luonnehtii isopandat Kiinassa tavannut Ähtäri Zoon pandahoitaja Anna Palmroth.

Naaraspanda Jín Bàobào on kolmevuotias. Se on syntynyt 20. syyskuuta 2014 Dujiangyan pandakeskuksessa, jossa molemmat pandat nyt asuvat.

– Jín Bàobào on hyvin kaunis panda. Se on selvästi varovaisempi ja ujompi kuin Huá Bào. Yhdessä ne ovat hauska pari. Jín Bàobàolla on hauskoja piirteitä, sillä se tahtoo esimerkiksi nousta puuhun aterioimaan. Pandat tekevät näin vain luonnossa, eivät tarhaoloissa.

Suomen ilmasto-olosuhteet vastaavat olosuhteita pandojen kotivuorilla Kiinassa. Suomessa pandoille on tarjolla luminen ja kylmä talvi, joka taittaa kevääseen. Tämä on yksi keskeinen syy sille, miksi Kiinan panda-asiantuntijat halusivat sijoittaa pandat juuri Ähtäriin ja Suomeen. Pandan luontainen mustavalkoinen värityskin juontaa juurensa siitä, että se on toimiva suojaväri lumisessa vuoristossa. Ähtäri tarjoaa pandoille niille mieluisat lajityypilliset olosuhteet toivottavasti mahdollistaen luonnonmukaisen lisääntymisen. Tähän perustuu myös Ähtärin Snowpanda-brändi.

Ähtäri Zoon Snowpandatalon käyttöönottotarkastus on tänään 30.11. ja Ähtäri on valmis vastaanottamaan Snowpandat. Kiinan metsähallinnon pandakeskuksen huippuasiantuntijat ovat tarkastaneet Ähtärin Snowpandatalon marraskuussa ja ovat todenneet rakennuksen ja ulkotarhat parhaiten toteutetuiksi Kiinan ulkopuolella.

Snowpandatalon liput ovat nyt myynnissä 

Ähtärin lipunmyyntikumppanina toimii Lippu.fi ja lipunmyynti Snowpandataloon on alkanut. Ennakkoon ostettuna liput Ähtäri Zoohon ja Snowpandataloon maksavat 16-36€.

Snowpandatalossa saa vierailla kerrallaan vain rajallinen määrä ihmisiä, joten Lippu.fi ottaa käyttöön niin sanotut aikaikkunat, joiden avulla kävijät voivat ostaa pääsyn Snowpandataloon tietylle päivälle ja kellonajalle.

– Me Lippu.fissä olemme todella innoissamme Ähtäri Zoon uudesta Pandatalosta, joka on aivan ainutlaatuinen kohde Suomessa ja uudenlainen lipunmyyntikumppani meille. Aikaikkunoiden avulla varmistetaan, että kaikki mahtuvat sisään ja pääsevät tervehtimään pandoja myös suosituimpina aikoina, kertoo Lippupiste Oy:n toimitusjohtaja Ari Palhamo.

Markkinointiosakeyhtiö i2 on Ähtärin kumppani 

Markkinointiosakeyhtiö i2 on Ähtäri Zoon kumppanina vahvasti mukana, kun eläinpuisto valmistautuu pandojen saapumiseen. i2 vastaa Ähtäri Zoon yhteistyökumppanuuksien rakentamisesta ja markkinointiviestinnästä. Myös Ähtäri Zoon uusi visuaalinen ilme logoineen on i2:n käsialaa ja sen suunnittelusta on vastannut AD Suvi Tuukkanen.

Uhanalaisilla tiikereillä toivoa: Bhutanin kansallispuistossa tuplattiin tiikerien määrä

tiger-2530158_960_720

Sinnikäs ja vuosikymmeniä jatkunut tiikeriensuojelu näkyy vihdoin tiikerien määrien kasvuna. Himalajalla sijaitsevassa Bhutanissa on onnistuttu vain kuudessa vuodessa tuplaamaan tiikerien määrä Manasin kansallispuistossa. Saavutus on elintärkeä, sillä pelko maailman suurimman kissaeläimen sukupuutosta on todellinen. Maailmassa on jäljellä arviolta 3890 villiä tiikeriä.

Bhutanin ja Intian rajalla sijaitsevassa Manasin kansallispuistossa tiikereitä oli vuonna 2010 vain 10 yksilöä. 2016 tehtyjen laskentojen mukaan tiikereiden määrä alueella oli 22 yksilöä. Määrä on yli kaksinkertainen kuuden vuoden takaiseen verrattuna.

Manasin kansallispuiston tiikeripopulaatio saattaa olla Bhutanin suurin, sillä koko maassa arvioidaan olevan vain noin sata tiikeriä. Bhutanin saavutus on tärkeä osa maailmanlaajuista tavoitetta tuplata tiikerien määrä vuoteen 2022 mennessä vuoden 2010 tasosta. Tavoitteessa ovat mukana kaikki maailman tiikerivaltiot, ja WWF tukee valtioita tavoitteen saavuttamisessa. WWF Suomi on tukenut tiikerien suojelua ja niiden elinalueiden säilyttämistä Bhutanissa vuodesta 2009 osana ulkoministeriön tukemaa kehitysyhteistyötä.

Salametsästys ja tiikereiden elinalueiden kutistuminen ovat suurimmat uhat tiikerien selviytymiselle. Tiikereitä salametsästetään niiden osien takia. Vanhoissa uskomushoidoissa osilla uskotaan olevan parantavia vaikutuksia, tai niiden uskotaan tuovan onnea. Tiikereiden elinalueita katoaa metsähakkuiden ja infrastruktuurin rakentamisen tieltä. Sadassa vuodessa olemme menettäneet yli 95 prosenttia maailman villeistä tiikereistä, ja monet tiikerin alalajeista, kuten jaavan-, balin- ja kaspiantiikeri, ovat jo kuolleet sukupuuttoon.

”Manasin kansallispuistossa salametsästys on edelleen tiikereille suuri uhka, joten paljon työtä tarvitaan jatkossakin, jotta tiikereiden selviytyminen alueella varmistetaan”, sanoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Tiikeriensuojelun onnistuminen Bhutanissa on viranomaisten, metsänvartijoiden ja Intian ja Bhutanin välisen yhteistyön tulosta.

”On todella tärkeää, että Manasin kansallispuiston lisäksi tiikerien suojelua jatketaan alueen muissa kansallispuistoissa, jotta taataan geeniperimältään mahdollisimman monipuolinen tiikeripopulaatio. Tiikereiden reviirit ovat suuria, ja sen takia tarvitaan myös kansallispuistoja yhdistäviä metsäkäytäviä”, Pirinen kertoo.

Villejä metsäpeuroja tuotiin Seitsemiseen Pirkanmaalle

villin-metsapeuran-kuljetus-maastosta

Kuhmossa nukutettu metsäpeura saa mönkijäkyydin kuljetusautoon. Metsäpeurat nukutettiin eläinlääkärin valvonnassa ja kuljetettiin totutustarhoille villieläinten kuljetuksiin tarkoitetulla kalustolla. kuvaaja Tiina Mäkelä

Seitsemiseen rakennettu totutustarha sai ensimmäiset asukkaansa keskiviikkona, kun sinne tuotiin kaksi Kainuusta pyydystettyä villiä metsäpeuraa. Ne saavat seurakseen eläintarhoissa kasvaneita yksilöitä myöhemmin marraskuussa. Tulevina vuosina luontoon vapautetaan totutustarhassa asuvien metsäpeurojen jälkeläisiä. Tavoitteena on palauttaa laji sen entisille asuinsijoille Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle.

Seitsemisen kansallispuiston viereen kesän aikana rakennettuun totutustarhaan saatiin ensimmäiset asukkaat keskiviikkona, kun sinne tuotiin kaksi Kuhmosta pyydystettyä metsäpeuraa. Samalla vietiin yksi villi kuhmolainen metsäpeurauros Lauhanvuoren totutustarhaan, jonne viime viikolla eläintarhoissa kasvaneet metsäpeurat ovat jo ehtineet kotiutua.

villi-vaadin-vapautetaan-seitsemiseen

Seitsemisen totutustarhaan tuotiin kaksi villiä metsäpeuraa. Jatkossa ne saavat seurakseen eläintarhassa kasvaneita yksilöitä. Luukkua pitelemässä projektipäällikkö Sakari Mykrä. kuvaaja Milla Niemi

Metsäpeurojen pyynnistä vastanneet Luonnonvarakeskuksen metsäpeura-asiantuntijat totesivat jokaisen kolmen siirretyn metsäpeuran olevan hyväkuntoisia ja lisääntymisiässä. Eläimet pyydystettiin Kainuusta, koska siellä elävä metsäpeurakanta on perinnöllisesti monimuotoisempi kuin Suomenselällä.

Metsäpeurat nukutettiin eläinlääkärin valvonnassa ja kuljetettiin totutustarhoille villieläinten kuljetuksiin tarkoitetulla kalustolla. Siirto-operaatioon osallistui asiantuntijoita Luonnonvarakeskuksesta, Metsähallituksen Eräpalveluista, Korkeasaaren eläintarhasta ja Ähtäri Zoosta.

”Koko pyyntiprosessi sujui täysin ennakkoon suunnitellulla tavalla, ja kaikki kolme pyydystettyä yksilöä voivat hyvin”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksesta. ”Siirto luonnosta totutustarhaan on joka tapauksessa iso muutos eläimille, joten todennäköisesti ne tulevat piilottelemaan lähiviikot tarhan keskiosissa”, Mykrä jatkaa.

Villien metsäpeurojen pyynti ja tulevaisuudessa tehtävät palautusistutukset ovat osa viime syksynä alkanutta, EU-rahoitteista metsäpeuran kannanhoito- ja suojeluhanketta MetsäpeuraLIFE.

Korkeasaaren karhut menivät talviunille

15368389598_5746865ed6_z

Picture by: Mari Lehmonen Helsinki Zoo archives

Karhut ovat vetäytyneet talvipesäänsä Korkeasaaressa. 16- ja 11-vuotiaiden naaraskarhujen ei ole nähty ulkoilevan enää viikkoon ja niiden ruokahalu on hiipunut. Ulkotarhan luukut on nyt suljettu talviunen alkamisen merkiksi. Eläintenhoitajat käyvät vielä lähipäivinä tarkistamassa, että karhut ovat riittävän kylläisiä, ja jättävät ne rauhassa nukkumaan talviuniaan.

Karhut ovat valmistautuneet lähestyvään talveen kerryttämällä rasvakerrosta. Ruokalistalla on ollut monipuolisesti marjoja, lihaa, kananmunia ja hedelmiä. Karhut ovat sisustaneet talvipesät mieleisikseen puukuivikkeella ja isoilla lahoilla kannoilla. Emo ja tytär nukkuvat usein samassa talvipesässä.

15554527335_4428759fff_z

Picture by: Mari Lehmonen Helsinki Zoo archives

Tänä talvena karhujen talvitilaa on ensi kertaa pimennetty luonnonvalolta. Pimennysluukkujen toivotaan edistävän karhujen makeita unia. Viime keväänä Korkeasaaren karhut heräsivät helmikuun puolivälissä aurinkoiseen ja lämpimään säähän kolmen kuukauden talviunen jälkeen.

Talviunen avulla pohjoiset karhut säästävät energiaa selvitäkseen sen lumisen ajan yli, jolloin kookkaan eläimen on vaikea löytää riittävästi ravintoa. Suomessa karhujen talviuni voi kestää puolikin vuotta. Karhut heräävät yleensä maalis-huhtikuussa, kun lumen sulamisvesi alkaa valua talvipesään.

Ensimmäiset metsäpeurat muuttivat Lauhanvuoreen

 

metsapeuran-siirto2_pressikuva_millaniemi

Kuvaaja Milla Niemi / Metsähallitus

Metsäpeuran palautus sen entisille asuinsijoille Etelä-Pohjanmaalle on aloitettu. Lauhanvuoren totutustarhaan tuotiin keskiviikkona viisi eläintarhassa kasvanutta metsäpeuraa. Seuraavaksi aitaukseen pyydystetään villejä yksilöitä Kainuusta. Tavoitteena on palauttaa peurat Pohjanmaalle ja Pirkanmaalle.

Lauhanvuoren kansallispuistoon kesän aikana rakennettuun totutustarhaan saatiin ensimmäiset asukkaat keskiviikkona 1.11. Aitaukseen siirrettiin neljä eläintarhoissa syntynyttä metsäpeuranaarasta eli -vaadinta sekä yhden vaatimen viime keväänä syntynyt vasa. Metsäpeurat saavat seurakseen Kainuusta pyydystettäviä villejä yksilöitä myöhemmin tänä syksynä.

Metsäpeurojen matka Lauhanvuoreen sujui kaikin puolin hyvin. ”Eläimet suhtautuivat kuljetukseen rauhallisesti, ja ryhtyivät tutustumaan uuteen kotiinsa heti totutustarhaan päästyään”, kertoo siirrosta vastannut intendentti Mauno Seppäkoski Ähtäri Zoosta.

Kun eläimet ovat kotiutuneet Lauhanvuoreen, siirretään metsäpeuroja myös Seitsemisen totutustarhaan Pirkanmaalle. Totutustarhojen yksilöt tulevat näyttelemään keskeistä osaa metsäpeuran palauttamisessa sen entisille asuinsijoille läntiseen Suomeen.

Tulevina vuosina luontoon vapautetaan totutustarhassa syntyneitä, alueeseen leimautuneita nuoria yksilöitä. Mikäli kaikki sujuu suunnitellusti, päästään ensimmäiset metsäpeurat vapauttamaan kansallispuistoihin vuoden 2019 aikana.

Palautusistutukset ovat osa viime syksynä alkanutta, Metsähallituksen Eräpalvelujen koordinoimaa EU-rahoitteista metsäpeuran kannanhoito- ja suojeluhanketta MetsäpeuraLIFE.

Lisätietoja sekä hankkeesta että metsäpeurojen siirroista löytyy osoitteesta www.suomenpeura.fi. Metsäpeurojen kuulumisia voi seurata myös Facebookissa (Metsäpeura – Forest reindeer).

Joutsenbongauksessa yli 50 000 joutsenta – nuoria vähän

swan-family-1338265093HAL

BirdLife Suomen viime viikonloppuna järjestämässä Joutsenbongauksessa havaittiin yhteensä noin 52 100 laulujoutsenta. Joutsenhavaintoja kertyi yhteensä 1 557, ja niitä saatiin koko maasta Ahvenanmaalta Utsjoelle. Syksyinen joutsenkantamme selvitettiin nyt neljättä kertaa.

Eniten laulujoutsenia havaittiin Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa. Pohjois-Pohjanmaalla laskettiin yli 10 000 laulujoutsenta, Keski-Pohjanmaalla yli 6 000 ja Pohjois-Savossa lähes 5 000. Etelä- ja Länsi-Suomessa joutsenmäärät olivat nyt selvästi pienempiä kuin edellisissä Joutsenbongauksissa. Lapin ja Kainuun joutsenet olivat jo lähteneet muutolle.

Suomen kunnista Kalajoella ja Kuopiossa havaittiin yli 2 000 laulujoutsenta. Tuhannen linnun raja ylitettiin myös Kiuruvedellä, Kouvolassa, Limingassa, Muhoksella, Pyhäjoella, Torniossa ja Tyrnävällä. Suurimmat yksittäiset kerääntymät havaittiin Tyrnävän Parraksessa (1 272 joutsenta), Pyhäjoen Juurakossa (1 028) ja Vaasan Söderfjärdenillä (943).

Edellisessä Joutsenbongauksessa vuonna 2014 havaittiin 57 600 laulujoutsenta. Tänä vuonna sateinen sää haittasi havainnointia etenkin läntisessä Suomessa, ja osa joutsenista saattoi siksi jäädä löytymättä. Tulosten perusteella on kuitenkin todennäköistä, ettei joutsenkanta ole viime vuosina merkittävästi kasvanut. Nuorten lintujen osuus oli tänä vuonna hyvin pieni, mikä kertoo pesintöjen epäonnistumisesta viime kesänä. Nuorten osuus oli nyt 12 prosenttia, kun se oli edellisessä Joutsenbongauksessa 20 prosenttia.

BirdLife Suomi arvioi tulosten perusteella, että laulujoutsenen syyskanta on nyt 65 000–70 000 yksilöä. Syyskanta muodostuu meillä pesivistä pareista ja niiden poikasista, pesimättömistä esiaikuisista linnuista ja Suomen kautta muuttavista Venäjän joutsenista.

 

Joutsenbongauksen verkkosivut: www.joutsenbongaus.fi

Talviseuranta kutsuu luonnossa liikkujat havainnoimaan muuttuvaa talvea

mustarastas_talviseuranta

Kuvassa yksi Talviseurannan seurantalajeista, mustarastas, joka on talvien leudontuessa alkanut yhä useammin talvehtia Suomessa. Kuva: Antti Salovaara

Luonto-Liiton ja Suomen ympäristökeskuksen Talviseuranta on käynnistynyt. Talviseurannan ideana on kannustaa luonnossa liikkujia havainnoimaan talvista luontoa ja siinä tapahtuvia muutoksia sekä kirjaamaan havaintojaan kansalaishavaintojärjestelmään.

Havaintoja kerätään muun muassa lumipeitteen paksuudesta, maan ja vesialueiden jäätymisestä, lumen vesiarvosta, talviaikaan aktiivisista nisäkäs- ja lintulajeista sekä jäiden sulamisesta.

Kaikki ilmoitetut havainnot kerätään tutkimuskäyttöön. Talviseurannassa kansalaiset voivat olla mukana tuottamassa arvokasta viranomaistietoa täydentävää tutkimusaineistoa, jonka avulla voidaan esimerkiksi ennustaa tulvariskejä ja tutkia pitkän aikavälin muutoksia Suomen talvissa.

”Talvi muuttuu ilmastonmuutoksen seurauksena. Tulevaisuuden talvet ovat aiempaa loskaisempia ja Etelä-Suomessa jopa lumettomia. Talvisen luonnon havainnointi auttaa rakentamaan tietoisuutta siitä, miten ilmastonmuutos näkyy meillä Suomessa”, ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green Luonto-Liitosta sanoo.

Tänä syksynä ensilumi on jo satanut suurimpaan osaan maata, ja ensimmäiset Talviseurannan havainnot on jo raportoitu. Lumen ja jään muutoksia seurataan aina jäiden ja lumien sulamiseen saakka ensi vuoden kevääseen.

Kaikki Talviseurannan nettisivuilta löytyvä materiaali on vapaasti hyödynnettävissä myös opetuskäyttöön. Koulut ja päiväkodit voivat myös tilata tutkimusvälineistöä lumipunnituksiin, joilla mitataan lumen vesiarvoa.

Luonto-Liitto ja Suomen ympäristökeskus järjestävät Talviseurannan yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa.

Lisätietoja:

Talviseurannan nettisivut: www.talviseuranta.fi
Talviseurannan Facebook-sivut: www.facebook.com/talviseuranta
Havaintojen ilmoittaminen: www.kansalaishavainnot.fi/talviseuranta