Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Karhujen määrä loivassa kasvussa

el-oso-21691289222522HTO

Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arvion mukaan Suomen karhukanta on loivassa kasvussa. Karhujen kokonaisyksilömäärän arvioidaan olevan 2 130–2 260 yksilöä ennen vuoden 2018 metsästyskautta.

Erillisiä pentueita arvioitiin vuonna 2017 olleen 201–232, mikä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2016. Karhujen määrä on kasvanut lähinnä Kaakkois-Suomen riistakeskuksen alueella. Muualla muutokset ovat paikallisia ja vähäisempiä.

Karhun kanta-arvio perustuu petoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamiin pentuehavaintoihin. Vuoden 2017 aikana tallennettiin 1639 pentuehavaintoa, joissa tavattiin vähintään yksi aikuinen ja vähintään yksi alle vuoden ikäinen pentu. Pentuehavaintojen määrä on lisääntynyt 52 prosenttia viimeisen viiden vuoden aikana.

Tallennetuista pentuehavainnoista arvioidaan erillisten pentueiden lukumäärä vertailemalla havaittujen pentujen lukumäärää, havaintojen keskinäisiä etäisyyksiä sekä havaintoihin liittyviä jälkien kokoja sekä ottamalla huomioon tutkimustieto karhun biologiasta.

Lisätietoa karhukannan arvioinnista ja karhuhavainnoista löytyy Riistahavainnot.fi-sivuilta. Uusin arvio karhukannasta löytyy samasta palvelusta.

Luonnonvarakeskus tuottaa riista- ja kalakantojen kestävän säätelyn edellyttämät kanta-arviot, ennusteet kantojen tilasta sekä alueellisen ja ajallisen säätelyn edellyttämät saalistilastot.

Luonto-Liiton Kevätseuranta: Laulujoutsenet saapuivat odottelemaan kevättä

laulujoutsenet_anttisalovaara

Kuvaaja: Antti Salovaara

Koko Suomessa ollaan vielä varsin talvisissa lämpötiloissa, mistä johtuen Kevätseurannan lajihavaintoja on kertynyt vasta vähän. Varhaisimpiin muuttajiin kuuluvat laulujoutsenet ovat kuitenkin saapuneet.

Laulujoutsenista tuli havaintoja jo ensimmäisenä Kevätseuranta-viikonloppuna eteläisimmästä Suomesta. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin joutsenet ovat siirtyneet pohjoisemmaksi ja niitä näkee Keski-Suomessa parhaimmilla sulapaikoilla. Pohjoisimmat joutsenet on havaittu Kuopiossa ja Viitasaarella. Eteläisimmässä Suomessa joutsenia on paikoin jo yleisesti.

“Kevätseuranta-viikonlopun jälkeen kottaraisistakin on saatu jo ensimakua. Havaitsin itse juuri Helsingissä seitsemän linnun parven, ja muuttohavaintoja on monia muitakin. Vaikka nyt tuntuu poikkeuksellisen kylmältä, viimeksi vuonna 2013 kevät oli aivan hyytävä huhtikuun alkupuolelle asti. Kevätseuranta-aineistosta kuitenkin näkee, että kevät otti silloin nopeasti kiinni pienen myöhästymisen. Niin käynee tälläkin kertaa”, arvioi luontoharrastaja Antti Salovaara Luonto-Liitosta.

Yleensä tähän aikaan ei ole odotettavissa juurikaan hyönteishavaintoja, mutta joka vuosi nähdään yksittäisiä hyvin varhaisia hyönteisiä liikkeellä. Tällä kertaa saimme Kemiöstä havainnon hyttysestä. Suurin osa talvehtineista hyönteisistä pysyttelee vielä talvipiiloissaan säiden lämpenemiseen asti.

Kevätmuuttoa on havaittu myös Kevätseurannan ulkopuolisilla lajeilla, kuten sepel- ja uuttukyyhkyillä. Kunhan sulaminen vielä hieman etenee, lähtee kevätkin viimein kunnolla käyntiin, kiuruineen kaikkineen.

Luonto-Liiton Kevätseurannassa tarkkaillaan kevään etenemistä keväisten eläin- ja kasvilajien avulla. Kevätseurannan havaintoja voi ilmoittaa milloin vain, mutta erityisesti toivomme havaintoja, jotka tehdään Kevätseuranta-viikonloppuina. Niiden perusteella saamme kattavan kuvan Suomen keväästä tietyllä ajanhetkellä. Kevättä tarkkaillaan joka toinen viikonloppu aina 9.–10.6. asti. Havainnot tallentuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan, josta ne ovat saatavilla tutkimuskäyttöön.

Havainnot ilmoitetaan sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kevatseuranta.fi. Kannustamme jakamaan havaintoja ja keväisiä kuvia myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta.

BirdLife: punasotka rauhoitettava nyt

1200px-Duck_WUXGA

Suomen lintuyhdistysten edustajat vaativat BirdLifen kevätkokouksen julkilausumassa Suomen hallitukselta välittömiä toimenpiteitä erittäin uhanalaisen punasotkan pelastamiseksi. Punasotka on siirrettävä metsästyslaista luonnonsuojelulailla rauhoitetuksi lajiksi. Lisäksi tarvitaan huomattavaa lisäpanostusta Suomen tärkeimpien lintukosteikkojen hoitoon.

Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luonnonvarakeskuksen ja BirdLifen toteuttamien vesilintuseurantojen mukaan punasotka on vähentynyt jopa kymmenesosaan 1990-luvun puolivälistä.

Punasotkan taantumisen syyt löytynevät ensisijaisesti elinympäristöjen heikkenemisestä. Kosteikkojen umpeenkasvu on heikentänyt punasotkan elinolosuhteita ja särkikalojen runsastuminen lisännyt ravintokilpailua. Naurulokkien katoaminen monilta lintuvesiltä lienee lisäksi heikentänyt punasotkan pesimämenestystä, koska sotkat pesivät mielellään lokkiyhdyskuntien suojassa.

Punasotka kuuluu Suomessa edelleen vapaasti metsästettävien riistalintujen joukkoon. Vähenevän lintukannan metsästys ei ole koskaan kestävää. Vaikka metsästys ei olisikaan vähenemisen tärkein syy, vähenevälle lajille metsästys aiheuttaa tarpeetonta lisäkuolleisuutta. BirdLife vaatii punasotkan rauhoittamista ennen elokuussa alkavaa metsästyskautta.

Myös monet muut riistavesilintulajit ovat nykyään uhanalaisia. Punasotkan lisäksi tukkasotkan, nokikanan, jouhisorsan, haapanan ja heinätavin metsästystä pitäisi välittömästi rajoittaa. Metsästyskielto on kuitenkin vain välttämätön ensiapu. Vesilintulajien pesimäkantojen palauttaminen vaatii Suomelta huomattavaa panostusta tärkeimpien kosteikkojen, erityisesti Natura 2000 -verkoston lintuvesien hoitoon.

”Monen riistavesilintulajin väheneminen ja uhanalaistuminen on ollut vuosia tiedossa. Silti päättäjät ovat olleet haluttomia rajoittamaan edes kaikkein uhanalaisimpien lajien metsästystä. Myös luonnonsuojelualueiden hoidon rahoitus on pienentynyt, vaikka lintuvesien kunnostuksen tarve on tuotu tutkimuksissa toistuvasti esiin”, kommentoi BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa.

Punasotka on BirdLife Suomen vuoden lintu 2018. Vuoden lintu -hankkeessa kartoitetaan Suomen punasotkakannan nykyinen koko. Vielä 1990-luvun lopulla kanta arvioitiin 13 000 parin suuruiseksi. Suomen nykykanta on huomattavasti pienempi.

BirdLife Suomen jäsenyhdistysten edustajat kokoontuivat tänään Maarianhaminassa. Kokouksessa laadittiin punasotkan suojelutilanteen parantamista vaativa julkilausuma.

 

Helsingissä edelleen runsas linnusto

1a96227c-bb01-4fbd-aaf3-edba43afed78-w_960

Kalatiira. Kuva: Margus Ellermaa.

Helsingin tärkeistä lintualueista ja merkittävästä linnustosta on julkaistu raportti, jossa esitellään suojelullisesti merkittävien lintulajien edustavimmat pesimäalueet ja 136 tärkeää linnustokohdetta.

Linnuille on Helsingissä eniten tilaa saaristossa, ja kaupungin saaristolinnusto onkin hyvin edustava. Myös merenlahtien kosteikot ovat valtakunnallisestikin merkittäviä lintupaikkoja.

Kaupungin kasvaessa metsälinnusto on menettänyt pesimäalueitaan, mutta laajoja yhtenäisiä metsiä ja niiden lajeja on jäljellä Vuosaaren-Östersundomin alueella sekä Haltialassa. Myös isot metsäiset saaret, jotka ovat aiemmin olleet suljettuja sotilasalueita, ovat linnustolle arvokkaita. Suhteellisesti heikoimmassa asemassa on avomaiden linnusto, koska pelto- ja niittyalueet ovat supistuneet.

Kaikilla viheralueilla on merkitystä linnuille, mutta moni tutkituista luontokohteista ei ollut linnustoltaan erityisen edustava. Yleisimpien 50 lintulajin esiintymistä ei raportissa tarkasteltu, vaikka ne ovatkin ihmisten luontoelämysten kannalta tärkeitä.

Yleisten lajien kaavoitusta ja maankäyttöä ohjaava vaikutus on vähäisempi kuin harvinaisten lajien. Toisaalta maailmanlaajuisesti on todettu, että monien yleistenkin lintulajien yksilömäärät vähenevät, vaikka niiden kannat ovat edelleen runsaita. Tässä raportissa on tämänkin vuoksi lajistoa tarkasteltu laajemmin kuin uhanalaisuusluetteloissa.

”Merialueilla erityispiirteenä on maailmanlaajuisesti uhanalaisen allin merkittävä talvehtimiskeskittymä: suuri osa Helsingin merialueen matalikoista on luokiteltu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi. Helsingissä elää lisäksi maailmanlaajuisesti uhanalaisia pilkkasiipiä, punasotkia ja mustakurkku-uikkuja”, toteaa ympäristöjohtaja Esa Nikunen ympäristöpalveluista.

Raportti perustuu suurelta osin Tringa ry:n jäsenistön talkootöinä tekemiin pesimälintulaskentoihin sekä harrastusluonteisesti ympäri vuoden kerättyihin havaintoihin.

Lähde: Margus Ellermaa: Helsingin tärkeät lintualueet ja merkittävä linnusto 2017. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:8 (pdf)

KORKEASAAREN KARHUJEN KEVÄT ALKOI PAKKASISTA HUOLIMATTA

40508877292_1d1a23d30c_z

Picture by: Mari Lehmonen (2018) Helsinki Zoo

Kevät on tulossa, jos Korkeasaaren karhuja on uskominen. 17 ja 12-vuotiaat naaraskarhut heräsivät talviuniltaan, vaikka ulkona paukkuvat talven kovimmat pakkaset. Karhut nukkuivat lähes neljä kuukautta, sillä ne vetäytyivät talvipesäänsä marraskuun alussa. Unet kestivät pidempään kuin kahtena edellisenä vuotena.

Karhujen ulkotarhan luukut avattiin tänä aamuna. Ensimmäinen karhu tuli saman tien näkyviin ja lähti hitaasti astelemaan ihmisten lumeen jättämiä jälkiä pitkin. Toinen karhu kävi ovella katsomassa auringonpaistetta ja nuuhkimassa kylmää ilmaa, ja kääntyi sitten takaisin. Hetken näytti, että karhut lepäävät mieluummin sisällä. Laukkaaminen syvässä pakkaslumessa ja nautinnollinen turkin rapsuttelu puunrunkoja vasten veivät lopulta voiton.

40508879682_053459cfec_z

Picture by: Mari Lehmonen (2018) Helsinki Zoo

Eläintenhoitajien mukaan karhut ovat vasta laiskasti hereillä, eivätkä olleet vielä ilmaisseet halua päästä ulos. Ne ovat maistelleet pieniä määriä kevyttä ravintoa: kiinankaalta, salaattia, omenaa ja porkkanaa. Karhuilla ei varmasti riitä vielä energiaa ulkoilla koko päivää, joten ne saavat halutessaan vetäytyä takaisin sisälle päiväunille. Eläintenhoitajat sulkevat luukut yöksi suojaksi pakkaselta.

Tänä talvena karhujen talvitilaa oli ensi kertaa pimennetty luonnonvalolta. Viime keväänä otsot heräsivät lämpimiin keleihin helmikuun puolivälissä ja vuotta aiemmin ne olivat jalkeilla jo helmikuun alussa. Karhut havahtuvat normaalisti talviunen aikana muutaman kerran vaihtaakseen asentoa ja juodakseen ennen unien jatkamista. Suomen metsien karhut heräävät yleensä maalis-huhtikuussa.

Kansainvälinen tutkimus vahvistaa: nisäkkäiden kokoon vaikuttaa suuri joukko yhteisiä geenejä

lehmä

Moni nykynaudan kokoon vaikuttavista geenimuodoista on peräisin alkuhärältä. (kuva: Janne Lehtinen)

Suuressa kansainvälisessä hankkeessa tunnistettiin joukko eläimen kokoon vaikuttavia yhteisiä geenejä nisäkkäillä. Tutkituista 17 nautapopulaatiosta löydetyt kokoon vaikuttavat geenit olivat osin samoja, joita on aiemmin tunnistettu ihmisillä ja koirilla.

Arvostetussa Nature Genetics -tiedelehdessä julkaistut tuoreet tulokset perustuvat ennenäkemättömän suureen aineistoon: mukana oli 17 nautapopulaatiota, joista yli 58 000 yksilölle ennustettiin koko perimän koostumus.

– Koko genomin eli geeniperimän vaihtelevien kohtien yhteys eläinten kokoon arvioitiin ensin populaatio kerrallaan, jonka jälkeen tulokset yhdistettiin meta-analyysillä, Luken tutkimusprofessori Johanna Vilkki kuvaa.

Luonnonvarakeskus (Luke) osallistui hankkeeseen suomalaisen ayrshiren koko geeniperimän kattavalla, eläinten kokoa koskevalla tutkimuksella.

Tutkimuksessa tunnistettiin 163 perimän kohtaa, joiden vaihtelu selitti enimmillään 14 prosenttia koon vaihtelusta yksittäisessä populaatiossa. Suurin osa nyt löytyneistä kokoon vaikuttavista kohdista ei sijainnut varsinaisissa geeneissä vaan niiden toimintaa säätelevillä alueilla.

Tutkimus vahvistaa, että nisäkkään koko on monitekijäinen ominaisuus, johon vaikuttaa suuri joukko geenejä. Aiemmin on ajateltu, että esimerkiksi koiralla kokoon vaikuttaa vain muutamia geenejä. Nämä päätelmät perustuivat rotujen väliseen vertailuun.

– Nyt julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin koirapopulaatiota analysoimalla, että koirallakin kokoon vaikuttaa arveltua suurempi joukko geenejä.

Moni nykynaudan kokoon vaikuttavista geenimuodoista on peräisin alkuhärältä

Hankkeessa arvioitiin myös eläimen kokoon vaikuttavien alleelien alkuperää ja syntyajankohtaa vertaamalla nykynaudan ja alkuhärän perimää. Nykynauta polveutuu jo sukupuuttoon kuolleesta alkuhärästä, joka oli luulöytöjen perusteella nykynautaa suurempi.

– Tutkimuksessa selvisi, että moni naudan kokoon kasvattavasti vaikuttava alleeli on peräisin alkuhärältä, ja vähintäänkin ajalta ennen nautarotujen muodostumista, Johanna Vilkki sanoo.

Naudan kesyttämisen jälkeen ihmiset ovat tietoisesti valinneet pienempiä yksilöitä niin, että esimerkiksi keskiajalla nautojen säkäkorkeus oli alle metrin. Tämän jälkeen alettiin valita taas suurempikokoisia eläimiä niin, että osalla roduista, esimerkiksi holsteinilla, säkäkorkeus on kasvanut noin 2 mm vuodessa viimeisten vuosikymmenten aikana.

– Nautojen kokoon kohdistunut vaihteleva valinta on saattanut edesauttaa muinaisen vaihtelun säilymistä.

 

Lisätietoja:

Nature Genetics -lehden artikkeli ‘Meta-analysis of genome-wide association studies for cattle stature identifies common genes that regulate body size in mammals’.

http://dx.doi.org/10.1038/s41588-018-0056-5

Yli 100 000 orankia menetetty vain 16 vuodessa Borneossa – merkittävänä syynä luonnonvarojen ylikulutus

orangutan

Kaakkois-Aasiassa Borneon saarella elävien uhanalaisten orankien määrä on vähentynyt dramaattisesti lyhyessä ajassa. Uuden tutkimuksen mukaan yli 100 000 orankia on menetetty vuodesta 1999. Hälyttävimmin orankien määrä on vähentynyt alueilla, joilla orankien elinalueita on tuhottu esimerkiksi metsätalouden tieltä.

Current Biologyssa julkaistun tutkimuksen mukaan orankien dramaattiseen vähenemiseen on kolme syytä: orankien elinympäristöjen tuhoaminen, orankien metsästys ja pyydystäminen lemmikeiksi. Orankien määrä on vähentynyt etenkin luonnonvarojen kestämättömän hyödyntämisen takia.

Villejä borneonorankeja arvioidaan elävän Borneon saarella yhteensä noin 54 000 yksilöä. Laji on äärimmäisen uhanalainen. Suurimmat orankipopulaatiot elävät Kalimantanilla eli Indonesian puoleisella Borneolla. Tutkimuksen mukaan 16 vuodessa menetettiin jopa yli puolet näiden populaatioiden orangeista.

”Borneonorankeja suojellaan tehokkaimmin tekemällä tarkat maankäytön suunnitelmat yhdessä paikallisten kanssa ja sitoutumalla niihin. Orankien elinalueet on määriteltävä ja suojeltava muulta käytöltä. Jos mitään ei tehdä, riskinä on, että kymmenen vuoden päästä orangit voivat olla sukupuuton partaalla, kertoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen asiantuntija Aleksi Heiskanen.

Suomen ulkoministeriön rahoittamassa WWF:n kehitysyhteistyöhankkeessa Kalimantanilla on saatu rohkaisevia tuloksia: yli 2 miljoonaa hehtaaria metsää, joista osa myös orankien kotimetsiä, on saatu vastuullisen metsänhoidon piiriin.

Metsähakkuut, metsäkato ja teollisuuden plantaasitalous ovat vaikuttaneet jopa puoleen kaikista Borneon orangeista. Orankien metsiä hävitetään muun muassa puuplantaasien ja öljypalmun tieltä.

”Palmuöljyn haittoja orangeille voidaan ehkäistä vastuullisilla viljelytavoilla, joissa orankien metsiä ei kaadeta viljelmien tieltä. Esimerkiksi RSPO-sertifikaatti kertoo vastuullisesta palmuöljyn viljelemisestä”, Heiskanen kertoo.

Tutkimuksessa kartoitettiin orankien pesiä yhteensä 1 234 neliökilometrin alueelta. Vuosina 1999-2015 havaittiin yhteensä 36 555 orangin pesää. WWF on osallistunut Current Biologyssa julkaistun tutkimuksen tekemiseen.

Luonnonvarakeskus merkitsee susia kannan koon arviointia varten

wolf-2984865_1280

Luonnonvarakeskus (Luke) asentaa lähiviikkoina GPS-pantoja susille Itä-Suomessa. Pannoituksia tehdään etupäässä Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Merkintä jatkuu säistä riippuen enintään huhtikuun puoliväliin asti.

Merkintäpyynnissä susi nukutetaan helikopterista käsin, ja nukutetulle sudelle asennetaan panta ja korvamerkki. Valtaosa pannoista on niin kutsuttua Iridium-mallia, joista paikannustieto välittyy satelliitin kautta palvelimelle aiempaa varmemmin.

Pantasusien seurantatietoa käytetään susikannan koon arvioinnissa sekä arviointimenetelmiä kehittävässä tutkimuksessa ja ekologisissa tutkimuksissa.

Pantasusien paikannustiedot ovat kaikkien kiinnostuneiden nähtävissä osan aikaa vuodesta Riistahavainnot.fi-palvelussa. Maaliskuusta elokuuhun välisellä ajalla paikannustietoja ei esitetä suden lisääntymisajan vuoksi.

Paikannustietojen näyttämisellä pyritään ennaltaehkäisemään erityisesti susien aiheuttamia koiravahinkoja metsästyskauden aikana.

 

Susikannan arviointi tarkentuu

Susiasiat hoituvat yhteisvoimin

Riistahavainnot.fi

Järripeippo rikkoi ennätyksiä Pihabongauksessa

jarripeippo_micha-fager

Kuvaaja: Micha Fager

BirdLife Suomi järjesti viime viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman jo 13. kerran. Ennen varsinaista tapahtumaviikonloppua järjestettiin Pihabongauksen koululaisviikko. Pihabongaukseen on jälleen osallistuttu aktiivisesti.

Tänä vuonna Pihabongauksessa nähtiin järripeippoja, peippoja ja tiklejä enemmän kuin koskaan aiemmin. Alustavien tulosten mukaan järripeippoja on nyt noin 20 kertaa ja peippoja kolme kertaa tavallista enemmän. Järripeippoja on jo nyt ilmoitettu kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä huippuvuonna 2013. Peipot, järripeipot hyötyivät leudosta syksystä ja pelloille jääneestä viljasta.

Tikli on eteläinen laji, joka talvehtii meillä yhä yleisemmin. Pihabongauksessa tiklejä on havaittu vuosi vuodelta enemmän. Tänä vuonna havaittiin myös huomattavan runsaasti urpiaisia voimakkaan syysvaelluksen jäljiltä. Vain vuonna 2013 havaittiin vielä enemmän urpiaisia.

Tavallista vähemmän Pihabongauksessa nähtiin muun muassa varpusia, vihervarpusia, töyhtötiaisia ja varpushaukkoja. Ennätyksellisen vähissä oli viherpeippo, jonka kantaa loistartunta on kurittanut jo vuosia.

Pihabongauksen runsaimmat lajit olivat talitiainen, urpiainen ja keltasirkku. Yleisimmät eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat puolestaan talitiainen, sinitiainen ja harakka.

Alustavat tulokset perustuvat noin 10 000 pihan havaintoihin. Kaikkiaan tämän vuoden Pihabongauksessa on toistaiseksi ilmoitettu havaintoja 102 lintulajista ja noin 400 000 lintuyksilöstä. Viikonlopun harvinaisin lintu oli Saarijärvellä havaittu keltahemppo.

Havaintoja voi ilmoittaa vielä perjantaihin 2.2. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi. Tuloksia päivitetään jatkuvasti BirdLifen verkkosivuille, ja lopulliset yhteenvedot julkaistaan helmikuun lopulla.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa. Samalla kerätään tietoa maamme talvilinnuston muutoksista.

Runsaat järripeipot, peipot ja urpiaiset värittävät talven lintumaailmaa

ba31579e-d5fb-4dda-8a8b-950beff78d2a-w_960

Järripeippoja ja peippoja voi vielä nähdä ruokinnoilla (kuvat: järripeippo Perhols, CC BY-SA 3.0; peippo: Kim Kuntze)

Talvilintujen valtakunnallinen laskenta on saatu juuri päätökseen. Vuodenvaihteen laskennoissa havaittiin ennätyksellisen paljon järripeippoja, peippoja ja urpiaisia, myös talvehtivia vesilintuja oli runsaasti. Suuria tilhiparvia vasta odotellaan eteläiseen Suomeen.

Talvilintujen valtakunnallinen laskenta on saatu juuri päätökseen. Vuodenvaihteen laskennoissa havaittiin ennätyksellisen paljon järripeippoja, peippoja ja urpiaisia, myös talvehtivia vesilintuja oli runsaasti. Suuria tilhiparvia vasta odotellaan eteläiseen Suomeen.

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen ja BirdLife Suomen organisoimat talvilintujen laskennat on toistettu jo 61 talven ajan. Laskennat pitävät kärkisijaa Euroopan pisimpään jatkuneena vuosittain toistuvana luonnon seurantamuotona, joka perustuu täysin vapaaehtoisten harrastajien havaintoihin.

Katoviljat kelpaavat talvehtiville linnuille

Kuluva laskentakausi tuotti runsaasti maassamme yleensä harvalukuisena talvehtivia järripeippoja ja peippoja.

– Nämä siemensyöjät ovat jääneet viivyttelemään syksyllä puimatta jääneille katoviljapelloille. Talven tullen ne ovat ilmestyneet monille ruokintapaikoille ilahduttamaan, kertoo tutkimuskoordinaattori Päivi SirkiäLuomuksesta.

Urpiaisilla ennätysvuosi

Punaotsaisia pieniä urpiaisia tavattiin talvilintulaskennoissa erittäin runsaasti – toiseksi eniten koko laskennan historiassa. Selitys löytyy syksyllä Suomeen vaeltaneista suurista urpiaismääristä, joita on tavattu vielä pitkin alkutalvea.

– Syksyn massiivisen vaelluksen ansiosta urpiaisia rengastettiin viime vuonna yli 40 000 yksilöä. Se on enemmän kuin mitään yksittäistä lintulajia on merkitty vuoden aikana koko linturengastuksen historiassa, hehkuttaa rengastustoimiston johtaja Jari Valkama.

Lintujen rengastus tuo tärkeää tietoa lintujen liikkeistä. Urpiainen on lajina erityisen kiinnostava, sillä Suomessa rengastetut urpiaiset saattavat lentää tuhansien kilometrien päähän. Esimerkiksi Tanskassa havaittiin vastikään Kiinassa rengastettu urpiainen.

Vesilinnut jäävät Suomeen

Vuodenvaihteen lintulaskennassa havaittiin myös runsaasti talvehtivia vesilintuja kuten laulu- ja kyhmyjoutsenia, isokoskeloita, uiveloita ja telkkiä. Ilmaston lämpeneminen auttaa vesilintujen talvehtimista Suomessa. Meri- ja järvialueiden jäättömän ajan pidetessä yhä useampi vesilintu jää maahamme.

Tilhiparvia odotellaan

Syksyn runsaasta pihlajanmarjasadosta huolimatta tilhiä havaittiin eteläisessä Suomessa vain siellä täällä. Pohjoisempana niitä havaittiin suuria määriä.

– Esimerkiksi Rovaniemellä, Torniossa, Kemissä, Oulussa sekä Kokkolassa ja Kuopiossa havaittiin satoja tilhiä. Odotuksista huolimatta voi käydä niin, ettei etelässä tänä vuonna päästä ihailemaan suuria tilhiparvia, pohtii Sirkiä.

Tämän talven laskennoissa vapaaehtoiset harrastajat ovat laskeneet yli 550 vuodesta toiseen samana pysyvää laskentareittiä. Lintujen rengastus perustuu noin 600 rengastajan vapaaehtoistyöhön. Helsingin yliopiston erillislaitos Luomus koordinoi laskentoja ja lintujen rengastusta.