Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Turkulaistutkijat ovat löytäneet peräti 70 uutta eläinlajia vuonna 2020 – lajilöydöt auttavat suojelemaan luonnon monimuotoisuutta

ischnocolus_vanandelae

Ischnocolus vanandelae -tarantella kuvattiin tieteelle uutena lajina vuoden 2020 aikana. Se on ensimmäinen Iranista löytynyt lintuhämähäkki. Upean lajin löytyminen oli Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön jatko-opiskelija Alireza Zamanin haave jo lukiolaisesta lähtien. Kuva: Alireza Zamani.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat etsivät tuntemattomia eläinlajeja syrjäisillä alueilla. Vuoden 2020 aikana yksikön tutkijat ovat kuvanneet tieteelle noin 70 aiemmin tuntematonta eläinlajia esimerkiksi Amazoniasta, Euroopasta, Lähi-idästä, Tyynenvaltameren saarilta ja Venäjältä. Lajien löytyminen on tärkeää, sillä ne tarkentavat kuvaa eri alueiden luonnon monimuotoisuudesta ja suojelutarpeista.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat ovat kuvanneet vuoden 2020 aikana tieteelle jo noin 70 uutta eläinlajia. Monet tämän vuoden aikana tieteelle kuvatuista ja nimetyistä lajeista ovat todella jännittäviä ja ne ovat ylittäneet kansainvälisen uutisointikynnyksen.

Yksikössä väitöskirjaa valmisteleva Alireza Zamani on kuvannut tieteelle vuoden 2020 aikana esimerkiksi Ischnocolus vanandelae -tarantellan Iranista.

– Lajin löytyminen oli Alirezalle haaveiden täyttymys, sillä kyseessä on kautta aikojen ensimmäinen Iranista löytynyt lintuhämähäkki- eli tarantellalaji. Lintuhämähäkin lisäksi hän kuvasi vuoden aikana tieteelle esimerkiksi Lycosa macrophthalma -susihämähäkin, jolla on valtavat silmät, biodiversiteettiyksikön johtaja, professori Ilari E. Sääksjärvi kuvailee.

lycosa_macrophthalma

Lycosa macrophthalma -susihämähäkki ihastuttaa valtavilla silmillään. Laji kuvattiin tieteelle ensimmäistä kertaa vuonna 2020. Kuva: Alireza Zamani.

cybaeota_wesolowskae

Cybaeota wesolowskae -hämähäkki löytyi Venäjältä. Löytö laajensi merkittävästi kyseisen Cybaeota-hämähäkkisuvun tunnettua levinneisyysaluetta. Aiemmin suku tunnettiin vain Pohjois-Amerikasta. Kuva: Yura Marusik.

Monet vuoden 2020 aikana Turussa tieteelle kuvatuista lajeista ovat saaneet myös merkityksellisiä nimiä. Osalle nimi on annettu julkisuuden henkilön mukaan jonkin tunnistettavan piirteen takia.

– Ihmiselle vaarallisen myrkyllinen Loxosceles coheni -hämähäkki kunnioittaa laulaja Leonard Cohenia ja hänen kappaleensa ”Dance me to the end of love” palavaa viulua. Suvun lajeilla on usein viulua muistuttavat kuviot selässä. Gorbiscape gorbachevi -hämähäkki nimettiin entisen Neuvostoliiton päämiehen mukaan. Loureedia phoenixi -samettihämähäkin takaruumiin väritys muistuttaa Jokeri-hahmon kasvomaalausta ja laji sai nimensä elokuvatähti Joaquin Phoenixin mukaan. Acrotaphus jackiechani -loispistiäinen taas hyökkää rohkeasti loisimansa hämähäkin kimppuun, joten sen tieteelliseen nimeen haettiin inspiraatio toimintaelokuvista tutusta Jackie Chanista. Tämä on tällaista tutkijoiden huumoria, Sääksjärvi naurahtaa.

Uudet lajilöydöt auttavat suojelemaan luonnon monimuotoisuutta

Tutkijat ovat selvittäneet maapallon luonnon monimuotoisuutta jo satojen vuosien ajan. Pitkästä tutkimushistoriasta huolimatta tunnemme maapallon lajiston edelleen heikosti.

– Etsimme tuntemattomia eläinlajeja, sillä luonnon monimuotoisuus köyhtyy nykyisin kiihtyvällä nopeudella. Eliölajeista suuri osa on uhanalaisia, mikä tarkoittaa, että niiden riski kuolla sukupuuttoon on kohonnut. Samalla on tärkeä ymmärtää, että luonnon köyhtyminen on paljon muutakin kuin lajien sukupuutot. Uusien lajien avulla voimme kuitenkin kertoa aiheesta tehokkaasti ihmisille ja auttaa luontoa, Sääksjärvi sanoo.

Tieteelle tuntemattomien lajien löytyminen on tutkijoillekin kiehtovaa. Löytöjen merkitys tieteelle ja lajien suojelulle on suuri. Uudet lajilöydöt tarkentavat kuvaamme myös eri eliöryhmien levinneisyydestä ja siten eri alueiden suojelutarpeista.

– Hyvänä esimerkkinä toimii Yura Marusikin ja Seppo Koposen vuoden 2020 aikana tieteelle nimeämä Cybaeota wesolowskae. Tutkijat löysivät tämän kauniin aiemmin tuntemattoman hämähäkkilajin Venäjältä. Ennen löytöä suvun Cybaeotata ajateltiin elävän ainoastaan Pohjois-Amerikassa, Sääksjärvi kertoo.

Turkulaistutkijoiden ehdotuksesta on myös perustettu Perun Amazoniassa sijaitseva Allpahuayo-Mishanan luonnonsuojelualue.

– Alue on yksi maapallon monimuotoisimmista sademetsäalueista. Se oli vaarassa tuhoutua parikymmentä vuotta sitten, mutta alueelta löydetyt uudet eläinlajit auttoivat tutkijoita silloin avaamaan alueen merkityksen perulaisille suojeluviranomaisille. Alue suojeltiin Perun presidentin avulla nopeasti ja viime vuosien aikana sieltä on kuvattu lukuisia ennestään tuntemattomia eläinlajeja, jopa uusia lintulajeja. Me olemme tämänkin vuoden aikana nimenneet tieteelle useita hyönteislajeja kyseiseltä alueelta, Sääksjärvi kertoo tyytyväisenä.

Biodiversiteettiyksikkö globaalisti eniten eläinlöytöjä tekevien tutkimuslaitosten joukossa

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat jatkavat tieteelle tuntemattomien eläinlajien etsimistä. Vuoden 2020 kenttämatkat peruuntuivat pandemian takia, mutta tutkijoiden aiemmilla reissuilla tallentamat monipuoliset aineistot ovat mahdollistaneet tutkimustyön jatkumisen ilman katkoja. Samalla suunnitellaan jo uusia hankkeita, joiden kohteina ovat heikosti tunnetut uhanalaiset alueet.

– Julkistamme lähitulevaisuudessa lisää hienoja lajilöytöjä. Jo nyt voin paljastaa sen verran, että tutkijoidemme käsissä on tällä hetkellä jopa useita tieteelle tuntemattomia selkärankaislajeja. Näiden lisäksi olemme saaneet päätökseen noin parikymmenen tieteelle tuntemattoman selkärangattoman eläinlajin tutkimukset. Nämä tutkimukset lähtevät heti alkuvuodesta vertaisarviointiin, Sääksjärvi kertoo.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö on noussut tänä vuonna maailmassa eniten eläinlajilöytöjä tekevien tutkimuslaitosten joukkoon.

– Se perustuu tutkijoidemme väsymättömään työhön eri puolilla maapalloa, Sääksjärvi kiittää.

Ylivoimainen enemmistö suomalaisista kannattaa kaikkien kalaverkkojen kieltoa saimaannorpan kuuttien suojelemiseksi

saimaannorpan-kuutti-copyright-ismo-marttinen-wwf

Kuva: Ismo Marttinen/ WWF

Tuoreen kyselyn mukaan 74 prosenttia suomalaista on sitä mieltä, että kuuttien suojaksi määritellyn kevään ja alkukesän verkkokalastuskiellon tulee koskea kaikkia kalaverkkoja, myös muikkuverkkoja. Saimaan alueen asukkaista tätä mieltä on 66 prosenttia. Kyselytutkimuksen toteutti WWF:n toimeksiannosta TNS Kantar Oy.

Verkkokalastus on suuri uhka erittäin uhanalaisen saimaannorpan poikasille eli kuuteille. Kuuttien suojaksi on säädetty kevään ja alkukesän kestävä verkkokalastuskielto, mutta se ei koske tällä hetkellä muikkuverkkoja. Muikkuverkkojen käyttö verkkokiellon aikana on ollut sallittua viiden vuoden ajan.

Saimaannorpan suojelemiseksi tehtävät kalastusrajoitukset säädetään viideksi vuodeksi kerrallaan. Kun nyt voimassa olevia rajoituksia valmisteltiin viisi vuotta sitten, maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti, että mikäli seurannassa havaitaan muikkuverkkojen aiheuttamaa kuolleisuutta, kalastuskieltoa tarkistetaan niiden osalta.

”Viimeisen viiden vuoden aikana jopa neljännes saimaannorppien pyydyskuolemista on tapahtunut nimenomaan muikkuverkkoihin. Nyt on aika puuttua asiaan”, toteaa WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

”Saimaan alueen asukkaista kaksi kolmasosaa kannattaa muikkuverkkojen kieltämistä verkkokiellon aikana. Jos suomalaisten ja etenkin paikallisväestön mielipidettä halutaan kuunnella tämän päätöksen teossa, kansalaisten kanta on nyt selvä”, Tolvanen sanoo.

Uusia kalastusrajoituksia valmistellaan parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön asettamassa työryhmässä. Rajoitusten on määrä astua voimaan keväällä 2021.

Suomalaiset tehostaisivat kalastusrajoituksia Saimaalla

Saman kyselyn mukaan selkeä enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että erityisesti kuuttien suojaksi asetettua keväistä verkkokalastuskieltoa saimaannorpan pesimäalueilla tulisi jatkaa kuukaudella nykyisestä eli heinäkuun loppuun saakka. Vain 7 prosenttia on tästä eri mieltä.

Niistä vastanneista, jotka verkkokalastavat tai ovat joskus verkkokalastaneet Saimaalla, 74 prosenttia olisi valmis luopumaan verkkokalastuksesta Saimaalla kokonaan ja siirtymään norpalle turvallisiin kalastustapoihin.

”Ilmaston lämpeneminen on tällä hetkellä suuri ja nopeasti kasvava uhka saimaannorpille. Sen takia kanta tulisi saada mahdollisimman nopeaan kasvuun, ja kaikista ihmisen aiheuttamista norppakuolemista pitäisi päästä eroon. Tehokkainta olisi jatkaa keväistä verkkokalastuskieltoa heinäkuun loppuun ja luopua tänä aikana myös muikkuverkoista”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo.

Kun WWF aloitti saimaannorpan suojelun 1970-luvun lopulla, norppakannan arviointiin olevan noin sadan yksilön kokoinen. Tuoreen arvion mukaan kannan uskotaan olevan tällä hetkellä noin 430 yksilön kokoinen – parikymmentä norppaa enemmän kuin vuosi sitten.

”Kannan tasainen kasvu osoittaa, että saimaannorpan suojeluun on löydetty toimivia ratkaisuja. Suunta on oikea ja voimme iloita norppien määrän kasvusta, vaikka se onkin hidasta. Silti pitää muistaa, että saimaannorppa on edelleen erittäin uhanalainen ja tehtävää on vielä paljon”, Luukkonen sanoo.

Kyselyyn vastasi 1028 suomalaista, joista 300 asuu Saimaan alueella. TNS Gallup Forum on internet-avusteinen vastaajapaneeli, joka muodostuu noin 40 000 suomalaisesta jäsenestä, jotka edustavat suomalaisia. Vastaajat vastaavat tutkimuslomakkeisiin internetin kautta omalla tietokoneellaan.

Euroopan lintuatlas kertoo linnuston muuttuneen 30 vuoden aikana

f7a789b0-1701-4fc1-8b1c-974abc0ebab8

Avosetti. Kuvaaja: Petri Vainio.

Euroopan linnustonseuranta julkaisee tänään Euroopan toisen pesimälintuatlaksen. Euroopassa pesii lähes 600 lintulajia. Edellisestä selvityksestä on ehtinyt kulua 30 vuotta, ja Euroopan linnusto on tänä aikana muuttunut huomattavasti.

Vuosina 2013–2017 tehdyissä Euroopan laajuisissa kartoituksissa todettiin Azorien saariryhmältä Uralille ja Huippuvuorilta Kaukasukselle ulottuvalla alueella pesivän yhteensä 596 lintulajia, joista 57 on ihmisen alueelle tuomia vieraslajeja. Kartoitukset toivat täysin uutta levinneisyystietoa etenkin Euroopan itäosista, kuten Turkista ja Euroopan puoleiselta Venäjältä.

Verrattuna 1980-luvun tilanteeseen Euroopassa luonnonvaraisena pesivistä lajeista noin joka kolmannen levinneisyysalue laajeni ja joka neljännen supistui. Erityisen hyvin olivat menestyneet lajit, joiden suojeluun on panostettu kansainvälisesti.

– Merikotka ja monet muut petolinnut ovat elpyneet suojelun ansiosta, ja monet kosteikkojen linnut, kuten kaulushaikara ja avosetti, ovat laajentaneet levinneisyyttään niiden elinympäristöjen turvaamisen myötä, kertoo atlasta vetäneeseen ryhmään kuuluva Petr Voříšek Tšekin ornitologisesta instituutista.

Atlas paljastaa kuitenkin myös monien lajien huolestuttavan vähenemisen. Esimerkiksi isotrapin, sininärhen ja Suomessa jo äärimmäisen uhanalaisen peltosirkun levinneisyysalue on pienentynyt Euroopassa.

– Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla pesivien lintulajien määrä on kasvanut ilmaston lämmetessä. Sen sijaan etenkin maatalousympäristön lajit ovat kärsineet Välimeren alueella sekä Länsi- ja Keski-Euroopassa. Maankäytön muutokset, kuten tehostunut maatalous, ja ilmastonmuutos ovatkin todennäköisimpiä syitä lajien levinneisyysmuutoksiin, kertoo atlastyössä mukana ollut intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Luomuksesta.

Lintulajien levinneisyys on 30 vuodessa siirtynyt pohjoiseen noin kilometrin vuosivauhtia, mikä kertoo ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lintukantoihin. Useiden lajien levinneisyyden pohjoisreuna on siirtynyt kohti pohjoista ja ulottunut muun muassa Pohjoismaihin. Alppiniittyjen, tundran, soiden ja nummien lajit ovat puolestaan vähentyneet.

Euroopan lintuatlas on yksi suurimpia luonnon monimuotoisuutta selvittäneitä kansalaistiedehankkeita. Siihen osallistui noin 120 000 lintuharrastajaa pääosin vapaaehtoistyönä. Tuhannet suomalaiset lintuharrastajat ovat tuottaneet hankkeeseen arvokasta lintutietoa paitsi ilmoittamalla havaintonsa kansallisiin lintuatlaskartoituksiin ja Tiira-lintutietopalveluun myös tekemällä kartoituksia Venäjällä.

– Euroopan lintuatlas ei olisi ollut mahdollinen ilman laajaa yhteistyöverkostoa eri puolilla Eurooppaa, kiittelee atlastoimikunnan puheenjohtajana toiminut Verena Keller Sveitsin ornitologisesta instituutista.

Euroopan lintuatlas julkaistaan nyt kirjana. Tietoja lintujen esiintymisestä ja levinneisyyden muutoksista Euroopassa tullaan hyödyntämään tutkimuksessa ja suojelutyössä vielä pitkään.

Euroopan toinen lintuatlas pähkinänkuoressa

  • 596 pesivää lintulajia
  • 10 vuotta työtä
  • 120 000 havainnoijan panostus
  • 48 osallistunutta maata
  • 5 vuotta kenttätyötä
  • 5 110 kartoitettua 50 x 50 kilometrin ruutua lintujen pesimätilanteesta
  • 11 075 000 kartoitettua neliökilometriä

Atlaskirja sisältää

  • 556 laajempaa lajikatsausta
  • 69 lyhyttä lajikatsausta liitteissä
  • 689 karttaa lajien runsauksista ja levinneisyyksistä 50 x 50 kilometrin ruuduissa
  • 222 mallinnettua karttaa 10 kilometrin tarkkuudella
  • 446 karttaa muutoksista lajien levinneisyydessä
  • 568 lajikohtaista maalausta tai piirrosta 46 taiteilijalta
  • 348 lajien asiantuntijaa lajitekstien kirjoittajina
  • 960 sivua tietoa
Kasvitieteelliset puutarhat Facebookissa
LUOMUS
LUOMUS Twitterissä
Luonnontieteellinen museo Facebookissa

Kuningaskalastajalla ennätysvuosi – talvehtijoita ei saa häiritä

kuningaskalastaja_petri-vainio

Kuningaskalastaja, kuvaaja: Petri Vainio

Kuningaskalastajalla on ollut ennätyksellisen hyvä pesimävuosi. Osa jää Suomeen ja yrittää talvehtia. Häirintä voi vaikeuttaa talvehtivien lintujen selviytymistä. BirdLife vetoaa ihmisiin, ettei kuningaskalastajia häiritä esimerkiksi valokuvaustarkoituksessa.

Tänä syksynä Suomessa on nähty tavallista enemmän kuningaskalastajia. Havaintoja on kirjattu syksyn aikana lähes 150 paikalta, ja koko vuodelta havaintoja on kertynyt yli 1 300.

Säihkylintuihin kuuluva kuningaskalastaja elää Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Osa linnuista muuttaa etelään, mutta osa jää uhmaamaan Suomen talvea. Kovina pakkastalvina talvehtimisyritykset päättyvät usein huonosti.

BirdLife Suomi muistuttaakin, että sulapaikoille jääneitä kuningaskalastajia ei saa häiritä. Niitä ei saa lähestyä tarpeettomasti. Selvitäkseen talvesta kuningaskalastajan on käytettävä valoisa aika kalastamiseen ja ruokailuun. Jos kuningaskalastaja häiritään lentoon, kalastukseen käytettävissä oleva aika lyhenee ja energiankulutus sekä riski joutua petolintujen saaliiksi kasvavat.

kuningaskalastaja-syksy2020

KARTTAKUVA kuningaskalastajahavainnoista syys–marraskuussa 2020

Hyvä pesimävuosi

Kuningaskalastajia havaittiin jo vuosi sitten tavallista runsaammin. Syksyllä 2019 havaintoja kirjattiin yli 40 paikalta. Lauhan talven ansiosta talvehtimaan jääneet kuningaskalastajat selvisivät hyvin, ja kevään aikana kuningaskalastajia havaittiin yli kolminkertainen määrä viime vuoteen verrattuna.

Kesällä kuningaskalastajia havaittiin todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Havaintoja tehtiin noin 60 paikalla. Edellisinä vuosina on todettu vain 3–5 reviiriä, ja koko maan pesimäkannaksi arvioidaan 5–15 paria.

Alustavan arvion mukaan Suomessa oli tänä kesänä jopa 40 kuningaskalastajan reviiriä. Kuningaskalastaja on Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

Yhteinen saimaannorppamme -LIFE -projekti turvaa norppiensuojelun rahoitusta seuraavat viisi vuotta

saimaannorppa_kuva-miina-auttila

Kuvaaja: Miia Auttila

Juuri käynnistyneen Yhteinen saimaannorppamme -LIFE -projektin tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ilmastonmuutoksen, kalastuksen, ihmislähtöisen häiriön sekä kannan pienuuden aiheuttamia ongelmia saimaannorppakannalle. Euroopan unionin rahoittaman projektin budjetti on 7,1 miljoonaa euroa. Projektissa tehdään toimenpiteitä myös Saaristomeren itämerennorppakannan tilanteen parantamiseksi.

“Hienoa, että uusi laaja hanke saimaannorpan elinolojen turvaamiseksi alkaa. Vaikka saimaannorpan puolesta on tehty työtä jo pitkään, lisätoimia tarvitaan. Laji on edelleen erittäin uhanalainen ja sen kanta hyvin haavoittuva. Viimeisin leuto talvi teki norpan pesinnästä vaikeaa ja johti lukuisiin kuuttikuolemiin. Myös ihmistoiminta häirinnästä verkkokalastuskuolemiin uhkaa norppaa. On tärkeää kehittää uusia työkaluja norppakannan turvaamiseksi”, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo.

Projektin aikana parannetaan tietoisuutta saimaannorpan suojelusta ja pyritään lisäämään suojelutoimien hyväksyntää sekä tehdään erilaista välineiden, menetelmien ja toimintatapojen kehitystyötä ja käyttöönottoa. Esimerkiksi norppaturvallisten katiskojen kehitystyötä jatketaan, ja vapaa-ajankalastajille pyritään kehittämään norppaturvallinen rysä ja vesialueen omistajien kanssa kehitetään kalastusrajoitusten valvontaa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi testataan mm. erilaisia keinopesiä, joissa norppa voisi pesiä vähälumisina ja jäättöminä talvina. Lisäksi kehitetään uusia kannanseurantamenetelmiä, joita tarvitaan, jos saimaannorppien pesäpaikkoja ei jatkossa päästä tutkimaan kevätjäille. Esimerkiksi viime talvena jäät olivat keväällä niin heikkoja, ettei syntyneiden kuuttien määrää päästy normaaliin tapaan laskemaan pesäpaikkaseurannoissa. Photo-ID- tutkimuksessa kehitetään yksilöiden tunnistamista valokuvien avulla.

Lisäksi tutkitaan saimaannorppien geeniperimää ja tulosten perusteella mietitään, olisiko geeniperimän monipuolistamiseksi tarvetta siirtää norppia Saimaan sisällä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole siirtää norppia uusille alueille, vaan pysytellä nykyisillä elinalueilla.

Yhteinen saimaannorppamme -LIFE -projekti kestää viisi vuotta. Projektin kokonaisbudjetti on 7,1 miljoonaa euroa, josta EU-rahoituksen osuus on 5,3 miljoonaa euroa. Projekti saa rahoitusta myös Ympäristöministeriöltä, Etelä-Karjalan liitolta, Yleisradiolta, Nestorisäätiöltä sekä Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiöltä.

Saimaannorppa on yksi maailman uhanalaisimmista ja harvinaisimmista hylkeistä. Pitkäjänteisten suojelutoimien ansiosta Saimaalla elää nykyään yli 400 norppaa, mutta vakava sukupuuton uhka on edelleen olemassa. Metsähallitus vastaa saimaannorppakannan seurannasta ja suojelusta ja on sitoutunut norpan suojeluun valtion mailla. Suojeluun osallistuu eri viranomaistahoja, luontojärjestöjä, tutkijoita ja vuosittain yli sata vapaaehtoista.

Metsähallitus on projektin päätoteuttaja. Muita kumppaneita ovat: DocArt Ky, Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiö, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan Ely-keskukset, Suomen luonnonsuojeluliitto, Ruokavirasto, Luonnonvarakeskus, Turun ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto, Helsingin yliopisto, Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto ja Ahvenanmaan maakuntahallitus.

Korkeasaari valittiin metsäpeuran kansainvälisen suojeluohjelman johtoon

50593201551_6bc6df698d_c

Photo: Annika Sorjonen (2020) Korkeasaari Zoo

Neljä nuorta metsäpeuraa on lastattu kuljetusautoon Korkeasaaressa. Ne pääsevät illaksi kansallispuistoissa sijaitseviin totutustarhoihin; kaksi Seitsemiseen ja kaksi Lauhanvuoreen. Luonnonkannan vahvistaminen on mahdollista elinvoimaisen eläintarhakannan ansiosta. Korkeasaari vastaa nyt metsäpeuran maailmanlaajuisesta tarhakannasta ja edistää samalla lajin paluuta luontoon.

Tarhoissa syntyneiden metsäpeurojen siirto luontoon on eläintarhojen käytännön suojelutyötä. Eläintarhojen tärkeimpiä tehtäviä on ylläpitää uhanalaisten ja harvinaistuvien lajien geneettistä monimuotoisuutta tarhakannassa. Se turvaa lajien tulevaisuutta luonnossa. Eläintarhojen kansainvälisissä suojeluohjelmissa kunkin lajin lisääntymiset ja siirrot suunnittelee vastaava asiantuntija, lajikoordinaattori.

Korkeasaaren kuraattori Hanna-Maija Lahtinen on valittu metsäpeuran uudeksi lajikoordinaattoriksi. Hän kertoo, mitä työ käytännössä on: ”Teen metsäpeuran kantakirjan avulla eläintarhoille suosituksia siitä, mitkä eläimet saavat lisääntyä keskenään ja minne syntyneet eläimet siirretään, jotta geneettinen monimuotoisuus säilyy. Kehitän myös metsäpeurojen hoito- ja ruokintaohjeita muiden asiantuntijoiden kanssa. Ilokseni pääsen välillä itsekin hoitamaan metsäpeuroja tai avustamaan eläinlääkäriä, kun eläimiä on lähdössä totutustarhoihin.”

Kaikki lähivuosina Suomen eläintarhoissa syntyvät metsäpeurat ovat mukana luontoonpalautushankkeessa. Kansallispuistoihin nyt muuttaneet Loru, Luppo ja Lauha ovat Korkeasaaressa viime vuonna syntyneitä metsäpeuranaaraita eli vaatimia, ja mukaan pääsi myös Ähtärin eläinpuistossa syntynyt kaksivuotias vaadin Tonttu. Kaikilla neljällä on korvissaan pienet lähettimet, joiden avulla eläinten liikkeitä voidaan seurata.

Metsäpeura on suojelun tarpeessa, sillä niitä on luonnossa vain noin 4500 ja laji lisääntyy hitaasti. 1900-luvun alkupuolella laji metsästettiin Suomesta sukupuuttoon, mutta peurat palasivat maamme itäosiin ainoalta jäljelle jääneeltä elinalueeltaan Venäjän Karjalasta. Nykyisin metsäpeuroja elää Kainuun lisäksi pohjoisen Suomenselän metsissä, jonne lajia siirrettiin neljä vuosikymmentä sitten.

Vuonna 2016 alkaneen MetsäpeuraLIFE-hankkeen yhtenä tavoitteena on metsäpeuran palautus entisille elinalueilleen. Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistossa on 15-30 hehtaarin aitaukset eläintarhoissa syntyneiden nuorten metsäpeurojen luontoon totutusta varten. Ensimmäiset luonnonvaraiset metsäpeurat ovat liikkuneet kansallispuistoissa viime syksystä alkaen.

Livekamera metsälintujen talviruokintapaikalta avautui – WWF:n suorassa lähetyksessä nyt myös äänet

pahkinanakkeli-2-c-hannusiitonen

Kuva: Hannu Siitonen

WWF:n Luontoliven uusimmassa lähetyksessä katsoja pääsee seuraamaan lintujen talviruokintaa vanhassa, suojellussa metsässä. Livekuvassa voi vilahtaa talitiaisten ja närhien lisäksi uhanalaisia töyhtö- ja hömötiaisia ja hyvällä onnella jopa valkoselkätikka. Tällä kertaa kokemusta siivittää yleisön pyynnöstä myös ääni.

WWF:n Luontoliven uusimman kameran kuvaan odotellaan tänä talvena muun muassa hömötiaisia, töyhtötiaisia ja valkoselkätikkoja. Ne ovat kaikki uhanalaisia lajeja. Varsinkin lisääntyneistä metsien hakkuista kärsivät hömö- ja töyhtötiainen ovat taantuneet viime aikoina huolestuttavan nopeasti.

”Suurin uhka nopeasti uhanalaistuneille hömö- ja töyhtötiaiselle ovat hakkuut ja metsien yksipuolistuminen. Talousmetsästä ei esimerkiksi hömötiaiselle löydy läheskään yhtä hyvin talviravintoa kuin vanhoista luonnonmetsistä”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen kertoo.

WWF vei livekameran toistamiseen suojeltuun vanhaan metsään Etelä-Karjalaan. Metsänsä Metso-ohjelman kautta suojelleen Hannu Siitosen mukaan kameran edustalla käy melkoinen suhina. Ilahduttavaa on Siitosen mukaan ollut se, että myös hömötiaisia on näkynyt.

”Suuri osa ihmisistä ei edes tiedä, millainen on vanha metsä. Tässä kamerassa näkee juuri tällaista monimuotoista metsää ja vanhan metsän lajeja, kuten hömötiaisia. Tämä on kuin näyteikkuna”, Siitonen sanoo.

WWF sai viime talvena livekamerasta paljon kiitosta erityisesti ihmisiltä, joilla on vaikeuksia päästä luonnonhelmaan tai joiden taloyhtiöissä lintujen talviruokinta on kielletty. Myös opettajilta ja lasten vanhemmilta tuli paljon kiitosta. Lähetys auttoi opetuksessa ja myös rauhoitti lapsia.

Äänet osaksi virtuaalista lintuhavainnointia

Tänä syksynä WWF vastasi saamaansa palautteeseen ja toiveisiin tuomalla äänet mukaan lähetykseen.

”Talvilintukamerassa päätettiin nyt testata äänen käyttöä yleisön pyynnöstä. Jää nähtäväksi, miten hyvin laitteisto toimii läpi syksyn sateiden ja myrskyjen, sekä miten talven pakkaset vaikuttavat herkkään elektroniikkaan”, WWF:n digitaalisen viestinnän kehityspäällikkö Justus Hyvärinen huomauttaa.

Hyvärinen muistuttaa, ettei esimerkiksi jonkin matkan päässä kulkevan maantien ääniltä voi kuitenkaan täysin välttyä.

”Lintujen ruokintapaikka on kuitenkin niin syrjäinen, että pääosin lähetyksessä kuullaan vain luonnon ääniä”, Hyvärinen jatkaa.

Ihmisen tarjoama talviruokinta voi auttaa monia lintuja selviämään pahimpien pakkasten yli. Talviruokinnasta voi olla apua monelle uhanalaiselle lajille, mutta se ei ole ensisijainen keino niiden suojelemiseksi.

Kamera on osa WWF:n Luontoliveä

Talvilintukamera on osa WWF:n laajempaa Luontolive-palvelua, jossa seurataan suoria lähetyksiä suomalaisesta luonnosta. Aiemmin kamerat ovat taltioineet muun muassa saimaannorpan, sääksen, ahman, kyyn, metsäpeuran, liito-oravan ja järvilohen elämää. Lähetyksiä on katsottu yhteensä seitsemän miljoonaa kertaa.

WWF on toteuttanut talvilintukameran yhdessä luontokuvaaja Hannu Siitosen kanssa. Kameran teknisestä toteutuksesta vastaavat Live Eye ja Pukki Visuals.

Linkki Luontoliveen: https://wwf.fi/luontolive/talvilintu/

WWF: Ministeriö uhmaa oikeuden päätöstä uudella esityksellään ahman tappoluvista

rsz_kuva-ahmasta-c-ola-jennersten-wwf-sweden

Kuva: WWF

Maa- ja metsätalousministeriö esittää kahdeksan ahman metsästyskiintiötä poronhoitoalueen pohjois- ja itäosiin. Ministeriö kapinoi korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä vastaan, kun se ei selväsanaisesti edellytä selvityksiä Natura 2000 -luonnonsuojelualueille myönnettävistä tappoluvista.

Ahma ehti olla 35 vuotta täysin rauhoitettu, kunnes vuodesta 2017 lähtien niiden tappamiseksi on vuosittain myönnetty kahdeksan poikkeuslupaa. Maa- ja metsätalousministeriö on perustellut metsästystä tarpeella vähentää porovahinkoja. Tähän mennessä ahmoja on tapettu poikkeusluvin jo 32 yksilöä, ja nyt maa- ja metsätalousministeriö esittää jälleen kahdeksan ahman metsästyskiintiötä poronhoitoalueen pohjois- ja itäosiin.

”Koska ahma on pitkäikäinen ja hidas lisääntymään, usean vuoden metsästyksen vaikutukset kertautuvat ja näkyvät jo selvästi pohjoisimman Lapin ahmakannan taantumisena. Vastustamme lähtökohtaisesti kaikkia ahmojen poikkeuslupia, kunnes ahmakanta on myös poronhoitoalueella selkeästi elpymässä erittäin uhanalaisesta asemastaan”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Suomen suurin näätäeläin ahma on luokiteltu kansallisesti erittäin uhanlaiseksi, ja niitä elää Suomessa tällä hetkellä noin 390 yksilöä. Poronhoitoalueella Suomen ahmoista elää vain noin kolmasosa. Tunturi-Lapin ahmakanta on taantunut jopa neljänneksellä samana aikana, kun poikkeuslupia ahman metsästykseen on myönnetty.

Oikeus päätti, ahma voitti

Viime vuosien aikana ahmojen tappolupia on myönnetty sellaisille Natura 2000 -alueille, jotka on perustettu myös ahmojen elinympäristön suojelua varten. Kaikkiaan viimeisten neljän talven aikana 20 ahmaa on tapettu tällaisilla luonnonsuojelualueilla.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin vuonna 2017 tekemästä valituksesta käynnistynyt oikeusprosessi ahmojen tappolupiin liittyen sai kauan odotetun päätöksen tänä keväänä, kun korkein hallinto-oikeus linjasi, ettei vuonna 2017 Natura 2000 -alueelle myönnetty poikkeuslupa ollut lainmukainen. Päätöksen mukaan poikkeuslupa olisi edellyttänyt Natura-selvitystä. Näitä vaadittuja selvityksiä ei ole tehty SLL:n valituksen jälkeenkään, vaikka lupia on vuosittain myönnetty Natura 2000 -alueille.

KHO:n päätöksestä huolimatta maa- ja metsätalousministeriö ei uusimmassa esityksessään edelleenkään selväsanaisesti edellytä poikkeusluvat myöntävää Suomen riistakeskusta teettämään Natura-selvityksiä.

”KHO:n ratkaisun jälkeen tilanteeseen ei liity juridista tulkinnanvaraisuutta. Jos poikkeuslupia myönnetään ilman Natura-arviointia sellaisille Natura 2000 -alueille, jotka on perustettu ahmojen elinympäristön suojelua varten, viranomaisten voidaan katsoa toimivan tietoisesti lain ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen vastaisesti. Tämä voisi johtaa tutkintaan virkatoimien laillisuudesta”, WWF:n oikeudellinen neuvonantaja Raija-Leena Ojanen huomauttaa.

WWF:n mielestä poikkeuslupia ei tule myöntää lainkaan Natura 2000 -alueille, jotka on perustettu ahmojen elinympäristön suojelua varten. Kaiken kaikkiaan WWF:n mielestä ahman suojelun ja porotalouden yhteensovittamiseen on haettava kestävämpiä ratkaisuja kuin erittäin uhanalaisen lajin metsästys. Yksi ratkaisu olisivat reviiripohjaiset eli ahman onnistuneiden pesintöjen määrän perusteella paliskunnalle maksettavat porovahinkojen korvaukset.

 

Linkki WWF:n lausuntoon MMM:lle 

 

Valkoselkätikalla ennätyksellinen pesimävuosi

valkoselkatikka_kuva_ilkka_markkanen

Kuva: Ilkka Markkanen

Uhanalainen valkoselkätikkakanta on edelleen hyvässä kasvussa. Metsähallituksen ja BirdLife Suomen seurannassa löytyi ennätyksellisesti yli 300 reviiriä. Aktiivisen suojelun ja seurannan ansiosta uhanalaisen valkoselkätikan kanta on saatu nousemaan.

”Viime talvi oli poikkeuksellisen lauha ja lumeton, mikä helpotti suuresti valkoselkätikkojen ja erityisesti nuorten, vasta pesintäänsä aloittelevien tikkojen, selviytymistä ankarimman vuodenajan yli”, valkoselkätikkaseurantaa koordinoinut Timo Laine kertoo.

Nuorten lintujen osuus populaatiossa on kasvanut myös vuosien 2015 ja 2019 massavaellusten seurauksena. Tuhansia idästä tulleita vaeltajia on havaittu kymmenillä paikkakunnilla, ja osa on vaeltanut rannikkoa pitkin Perämeren toiselle puolelle asti. Ensimmäisellä elinvuodellaan olevat valkoselkätikat hyvin harvoin onnistuvat pesintäyrityksissään, joten vaellusten vaikutus pesivään kantaan varmistuu yleensä vasta parin kolmen vuoden päästä.

Reviirien sijoittuminen on lähes ennallaan

Valkoselkätikkaseurannoissa tutkitaan lajin esiintymisalueita, tarkastetaan tunnettuja reviirejä, arvioidaan elinympäristöjen tilaa ja hoitotarvetta sekä kartoitetaan uusia valkoselkätikalle soveltuvia reviirialueita. Tänä vuonna seurantatuloksissa yllettiin ennätyslukemiin. Potentiaalisten reviirien määrä oli noin 300 ja niiltä varmistui yli 160 pesintää. Valkoselkätikan pesivä kanta painottuu edelleen maan itä- ja kaakkoisosiin Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa. Päijät-Hämeen, Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen kanta vahvistuu hitaasti. Ja vähitellen kanta vahvistuu myös muualla sisämaassa sekä lounaisella ja läntisellä rannikolla.

”Vapaaehtoistyön merkitys seuranta-aineiston keruussa on aina ollut äärimmäisen tärkeä ja sen merkitys on korostunut viime vuosina Luontopalvelujen seurantaresurssien vähentyessä. Viimevuotiseen tapaan seuranta tehtiin tänäkin vuonna yksinomaan aktiivisten lintuharrastajien voimin. He ansaitsevat suuret kiitokset osallistumisestaan seurantatyöhön”, luonnonsuojelupäällikkö Panu Kuokkanen Metsähallituksesta korostaa.

Viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa valkoselkätikka määriteltiin vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Kannankasvu antaa toiveita lajin nostamiseksi astetta parempaan silmällä pidettävien (NT) lajien luokkaan. Metsähallitus on vastannut valkoselkätikan kannanseurannasta vuosina 2003-2020. Nykymuotoinen Metsähallituksen toteuttama erillisseuranta päättyy vuoden 2020 jälkeen.

 

Valkoselkätikka

Sotkamon Palovaarassa sovitetaan yhteen liito-oravan suojelua ja metsätaloutta

509.4134048

Metsähallitus on aloittamassa metsänkäsittelyn Sotkamon Palovaarassa, joka on yksi elokuussa 2018 käynnistyneen Liito-orava-LIFE -hankkeen kohteista. Hankkeen päätavoitteena on parantaa liito-oravan suojelutasoa Euroopassa.
Liito-orava-LIFE-hankkeen keskeinen käytännön tavoite on löytää hyviä tapoja turvata liito-oravan elinolosuhteet esimerkiksi kaupunkirakentamisen ja metsätalouden arjessa.

Palovaarassa on jo aiemmin todettu esiintyvän liito-oravia. ”Metsähallituksen Luontopalvelut ja Luonnonsuojeluliitto ovat yhdessä ja erikseen inventoineet alueen hankekesänä 2019”, kertoo Ari Jäntti, Suomen luonnonsuojeluliiton Liito-orava-LIFE hankekoordinaattori.

Kolopuiden ja risupesien lisäksi on myös selvitetty liito-oravan tarvitsemat ruokailualueet sekä kulkuyhteydet ympäröiville liito-oravapaikoille. Todettujen pesäpaikkojen ympärille on tehty lisääntymis- ja levähdyspaikkarajauksia liito-oravaesiintymän turvaamiseksi.

Kohteen metsätoimenpidesuunnitelmaa on käsitelty hankkeen kohdesuunnitteluprosessissa, johon hankekumppanit ovat voineet osallistua ja jossa metsätalous ja liito-oravan riittävä suojelu on soviteltu yhteistyössä asiantuntijavoimin.
Hankkeessa selvitetään myös aivan uutta kartoitustapaa: hajukoirien tarkkanenäisyyttä. Sotkamon Palovaarassa koirakartoituksen tekivät heinäkuussa ammattilaiskoirat ohjaajineen.

Metsähallitus toteuttaa Palovaaran kohdealueella peitteisen metsänkäsittelyn menetelmiin lukeutuvaa pienalakasvatusta. ”Kohdealueen varttuneen metsän alueille tehdään neljä, pinta-alaltaan suhteellisen pienikokoista (noin 4-9 aaria) pienkasvatusalaa, joilta vallitseva puustokerros poistetaan. Pienalojen lisäksi metsää käsitellään lisäksi pienialaisesti varovaisin poimintahakkuin.”, kertoo suunnittelija Ossi Pesälä Metsähallitus, Metsätalous Oy:stä. Haavat ja muut lehtipuut jätetään pääsääntöisesti korjuutoimenpiteiden ulkopuolelle. Lisäksi liito-oravalle tärkeiden haapojen tulevaisuutta turvataan avaamalla taimille kasvutilaa ja aitaamalla niitä.

Hankkeen www-sivut: https://www.metsa.fi/projekti/liito-orava-life/