Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Asuuko vintilläsi lepakoita? Auta keräämään tutkimusaineistoa

3e6f7595-08c8-4144-b5b1-3fdbb170089c-w_576_h_2000

Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji. Kuva: Anna Blomberg.

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon ja Turun yliopiston tutkijaryhmä tutkii lepakoiden ruokavaliota ulostepapanoista eristettävän DNA:n avulla. Ryhmä tutkii myös lepakoiden petojenvälttämiskäyttäytymistä. Tutkijat tarvitsevat nyt yleisön apua aineiston keräämisessä.

Papanapankin tarkoituksena on saada kerättyä lepakon papanoita kaikkialta Suomesta, jotta ruokavalion erot eri alueilla saadaan tutkimuksessa esiin. Lepakoiden pedonvälttämistä tutkitaan pääasiassa Etelä-Suomessa.

Lue ohjeet ja ilmoittaudu mukaan tutkimukseen.

Papanapankkitutkimus

Papananäytteiden keruuseen voi osallistua kuka tahansa, jonka lähiympäristössä on lepakoiden kesäyhdyskunta. Yhdyskunnan tuottamia papanoita kerätään kahden viikon välein pinsettien avulla. Kerääjä vie tutkimusryhmän lähettämät paperiset keräysarkit keräyspisteen alapuolelle mielellään silloin, kun lepakot ovat lähteneet saalistuslennolle, ja kerää arkit seuraavan yön aikana pois. Keräysvaiheessa on suotavaa, että lepakoita ei häiritä millään tavalla. Arkeilta on helppo kerätä päivän aikana pudonneet papanat pinseteillä koeputkiin. Kaikki koeputket lähetetään tutkimuskauden lopussa palautuskuoressa takaisin tutkijoille.

Pedonvälttämistutkimus

Tutkimuksessa selvitetään lepakoiden ja pöllöjen välisiä vuorovaikutussuhteita ja se on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Reagoivatko lepakot kuullessaan pedon, tässä tapauksessa lehtopöllön, ääntelyä? Lepakoiden kaikuluotausta äänitetään päiväpiilojen edustalla kesäkuun ja heinäkuun toisella viikolla seitsemän päivän ajan iltaisin ja öisin. Äänityksen yhteydessä lepakoille soitetaan sekä uhkaavia (pöllön ääntelyä) että neutraaleja (klassista musiikkia) ääniä. Tutkimukseen toivotaan mukaan lepakkoyhdyskuntia erityisesti Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta, Kanta-Hämeestä ja Kymenlaaksosta.

Tutkimukset eivät edellytä lähikontaktia lepakoiden kanssa. Tutkimukseen osallistutaan keräämällä papanoita erikseen asetetuilta paperiarkeilta, ja/tai kiinnittämällä äänityslaitteistot yhdyskunnan poistumisaukon lähelle. Keräyspaketissa on kertakäyttöiset suojahanskat ja kasvomaskit jokaiselle keräyskerralle.

Metsien paikkalinnut vähenevät hakkuiden lisääntyessä

1024px-Poecile_Montanus_Kittila_20120307

Hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi, jonka pesimäkanta on vähentynyt 2000-luvulla noin 50 prosenttia

Uuden tutkimuksen mukaan metsissä ympäri vuoden elävien paikkalintulajien kannat pienenivät hakkuiden lisäännyttyä. Lajien kannat vähenivät sekä suojelualueiden ulkopuolella että myös suojelualueilla, erityisesti Etelä-Suomessa, missä suojelumetsien osuus kaikista metsistä on hyvin pieni. Monet lajit kuitenkin säilyivät suojelualueilla Pohjois-Suomessa, missä suojeltuja metsiä on huomattavasti enemmän.

Paikkalinnuista merkitsevästi vähenivät tutkimusjakson aikana hömö- ja töyhtötiainen, kuukkeli, pyy ja käpytikka. Neljä viidestä vähentyneestä lajista on levinneisyydeltään ja runsaudeltaan eteläisiä, ja niiden tulisi hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Vähentyneiden lajien on todettu kärsivän voimaperäisestä metsätaloudesta avohakkuineen.

Harmaapäätikka runsastui, mutta sen kannan kasvu johtui todennäköisesti ilmaston lämpenemisestä. Muurahaisten syöjänä harmaapäätikka hyötyy suuresti lumettomista ja vähälumisista talvista.

Tutkimuksessa verrattiin 15:n metsien paikkalintulajin kannanmuutosta vuosittain samana säilyneiden hakkuumäärien (vuodet 2006–2011) ja määrältään kasvavien hakkuiden aikana (2012–2018). Tutkimuksessa tarkasteltiin metsien paikkalintujen tiheysmuutoksia suojelualueilla ja suojelualueiden ulkopuolella näiden kahden jakson välillä.

Pienet suojelualueet eivät riitä

Lajien trendit eivät keskimäärin eronneet merkitsevästi suojelualueiden ja suojelualueiden ulkopuolisten alueiden välillä. 15 lajista kuitenkin 10 oli levinneisyydeltään ja runsaudeltaan keskittynyt Etelä-Suomeen, jossa metsiä on suojeltu vain vähän verrattuna Pohjois-Suomeen. Näin ollen metsätalouden vaikutukset heijastuvat erityisesti Etelä-Suomen suojelualueiden paikkalintukantoihin.

Esimerkiksi voimakkaasti taantunut hömötiainen väheni Etelä-Suomessa sekä suojelualueilla että suojelualueiden ulkopuolella. Sen sijaan Pohjois-Suomessa sen kanta säilyi suojelualueilla vakaana, vaikka se sielläkin väheni suojelualueiden ulkopuolella. Pohjois-Lappiin keskittyvän vanhoja metsiä suosivan lapintiaisen kannassakaan ei havaittu muutoksia, koska lajin ydinlevinneisyysalueella lähes puolet metsistä on suojeltu.

Tutkimuksen perusteella suojelualueverkon laajuudella ja suojelualueiden ulkopuolisten metsien hakkuiden voimakkuudella on ratkaiseva merkitys metsien paikkalintulajien säilyttämisessä. ”Mikäli suojeltujen metsien osuus maisemassa on pieni, suojelualueiden ulkopuolisten talousmetsien voimaperäiset hakkuut heijastuvat haitallisesti myös suojelualueiden metsien lintupopulaatioihin”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Laaja-alaista yhteistyötä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten hakkuut vaikuttavat metsien paikkalintukantoihin ja heijastuvatko lisääntyvät hakkuut myös suojelualueiden paikkalintukantoihin. Tutkimuksen paikkalinnut olivat metsäkanalintuja, tikkoja ja metsien varpuslintuja, kuten tiaisia.

Tutkimuksessa käytettiin sekä Metsähallituksen Luontopalvelujen keräämää suojelualueiden linjalaskenta-aineistoa että Luonnontieteellisen keskusmuseon koko maan käsittävää vakiolinja-aineistoa. Mukana olleiden linjojen yhteispituus oli yli 20 000 kilometriä. Lintuharrastajat ovat tehneet korvaamattoman työn lintulaskennoissa.

Tutkimus on tehty yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen SYKE, Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon LUOMUS ja Metsähallituksen Luontopalvelujen tutkijoiden kanssa. Se on osa ympäristöministeriön rahoittamaa ”Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa -hanketta (SUMI)” sekä Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamaa IBC-Carbon -hanketta.

Tutkimus on julkaistu tieteellisessä sarjassa Biological Conservation: Virkkala, R., Lehikoinen, A. & Rajasärkkä, A.: Can protected areas buffer short-term population changes of resident bird species in a period of intensified forest harvesting?

Suomen hyönteislahkojen tunnistusopas johdattaa hyönteisten pariin

75bb5b9b-886f-498b-b3b5-0d5f73309911-w_576_h_2000

Oppaan yksityiskohtaisten ja lahkon tärkeimmät tuntomerkit osoittavien kuvien ansiosta hyönteisten tunnistaminen lahkolleen on helppoa. Kuva: Jani Järvi.

Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusopas on ilmestynyt. Oppaan ainutlaatuisten kuvien avulla kenen tahansa on mahdollista tunnistaa löytämänsä hyönteiset lahkolleen. Avoimesti saatavilla oleva, maksuton teos helpottaa tutustumista Suomen lajirikkaimpaan eliöryhmään.

Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusopas sisältää tietoa jokaisesta Suomessa esiintyvästä 23 hyönteislahkosta. Lahkoja ovat esimerkiksi kovakuoriaiset, kärsäkorennot ja kaksisiipiset eli kärpäset ja sääsket. Opas toimii alkusysäyksenä hyönteisten haltuunotossa, sillä lahkoista alaspäin heimo-, suku- ja lajitason tunnistuksen pariin voi tutustua oppaassa listatun muun hyönteiskirjallisuuden avulla.

Oppaan yksityiskohtaisiin esittelykuviin on merkitty tiedot kunkin lahkon tärkeimmistä tuntomerkeistä helpottamaan tunnistusta. Lisäksi oppaassa kerrotaan hyönteisten elintavoista, rakenteesta, merkityksestä ja lajimääristä Suomessa.

– Opas tuo hyönteiset esiin tavalla, jollaista ei ole ennen hyönteiskirjallisuudessa nähty. Lahkojen esittelykuvat on tuotettu kerroskuvausmenetelmällä, jonka avulla hyönteiset näyttäytyvät erittäin tarkkoina ja selkeinä, kertoo teoksen tekijä, projektisuunnittelija Jani Järvi Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

– Kutakin lahkoa edustaa yksi esimerkkilaji, josta on kuvattu näyteyksilö Luomuksen hyönteiskokoelmista. Ilman kokoelmia ja huolellisesti valmisteltuja näytteitä oppaan tuottaminen ei olisi ollut mahdollista, toteaa Järvi.

Materiaalia opettajille ja jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle

Opas on ladattavissa ilmaiseksi Suomen Lajitietokeskuksen nettisivuilta ja se tulee mahdollisesti myöhemmin myös painettuna myyntiin. Avoimena ja maksuttomana verkkomateriaalina opas on kaikkien käytettävissä, kuten muukin Lajitietokeskuksen sisältö.

– Sen lisäksi, että opas on apuna kelle tahansa luonnosta ja hyönteisistä kiinnostuneelle, se soveltuu materiaaliksi opetukseen. Opettajat voivat käyttää opasta esimerkiksi yläkoulun eliökokoelman koostamisen tukena, Järvi kommentoi.

Hyönteiset ovat luonnossa erittäin tärkeässä roolissa

Hyönteiset pölyttävät ruokamme, ovat ravintoa meille ja muille lajeille, hajottavat orgaanista jätettä ja osallistuvat biologiseen torjuntaan. Hyönteisten pienestä koosta huolimatta niiden merkitys luonnossa on valtaisa. Ne ovat myös lajimäärältään Suomen ja maailman lajirikkain eliöryhmä.

Viimeaikaiset uutiset hyönteisten vähenemisestä ovat herättäneet huolta niin tutkijoiden kuin kansalaistenkin keskuudessa. Ilman että tunnemme ympäröivää luontoa, on siinä tapahtuvia muutoksia vaikea havaita.

–  Toivomme, että oppaan avulla kiinnostus ja arvostus hyönteisiä ja niiden tärkeää roolia kohtaan kasvaa, kertoo teoksen toinen tekijä, projektitutkija Meri Lähteenaro.

Jani Järvi, Meri Lähteenaro & Pasi Sihvonen. 2020. Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusopas. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto. Helsinki. 56 s.

Soiden kuivatus selittää suolintujen vähenemistä, kurkien kannan kasvulla ei ole vaikutusta

0b17f5d3-29fb-47ac-9894-1a6b2bfc76df

Kurki on yleinen pesimälaji soilla ja kosteikolla. Kuva Aleksi Lehikoinen.

Kurkien pesimäkanta on runsastunut voimakkaasti 1980-luvulta. Samanaikaisesti monet soiden lintulajit ovat vähentyneet. Tuoreen tutkimuksen mukaan kurjen runsastuminen ja muiden suolajien väheneminen eivät liity toisiinsa.

Suurikokoinen kurki on yksi pohjolan soiden tyyppilajeja ja lajin keväinen päämuutto pesimäsoille on nyt käsillä. Kurki on hyötynyt parantuneesta suojelutilanteesta Euroopassa. Kanta on ollut jo pitkään kasvussa, koska vaino tai metsästys ovat vähäistä. Toisin kuin kurjella, monilla muilla suolinnuilla pesimäkannat ovat vähentyneet jo pitkään. Kurjet ovat kaikkiruokaisia ja ne voivat syödä muun muassa pienempien lintujen munia ja poikasia. Siksi moni onkin alkanut epäillä, olisiko kurki osasyynä muiden suolintujen vähenemiseen.

Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tuore tutkimus tarkasteli miten 12 suolintulajin runsaudet ovat muuttuneet laskentakohteilla suhteessa kurkimääriin vuosina 1987–2014.

– Kurkien runsaudella tai läsnäololla ei havaittu kielteisiä vaikutuksia suolintujen pesimämääriin, kertoo tutkija Sara Fraixedas Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutista, Helsuksesta.

Kurjella positiivinen vaikutus muiden lintujen runsauteen

Tutkimus osoitti myös, että kurkimäärillä oli positiivinen yhteys kolmen suolajin, liron, niittykirvisen ja keltavästäräkin, paikallisiin runsauksiin. Koska tutkimus huomioi hyvällä tarkkuudella elinympäristöjen vaikutuksia suolintujen esiintymiseen, tuloksen taustalla voi olla muutakin kuin samankaltaiset elinympäristön vaatimukset kurjella ja muilla suolinnuilla. Suurikokoinen kurki puolustaa hanakasti pesäänsä petoja vastaan, minkä ansiosta pienikokoisemmat lajit saattavat hakeutua pesimään kurjen lähelle ja nauttimaan sen tarjoamasta suojasta.

Elinympäristön laadulla on merkitystä

Vaikka kurjella olikin lievä positiivinen paikallisvaikutus muutamien suolintujen esiintymiseen, tutkimuksen mukaan elinympäristön laadulla on suurin vaikutus lintumääriin. Soiden kuivatus ojituksen tai turvetuotannon kautta vähensi lajien runsauksia, kun taas soiden avoimuus, märkyys ja koko kasvattivat suolintumääriä.

– Soiden ennallistaminen ja suojelu ovat avainasemassa suolintukantojen turvaamisessa, selventää Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta, Lukesta.

Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston ja Luken yhteistyönä ja siinä hyödynnettiin Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) vuosikymmeniä koordinoimia linjalaskentoja. Tulokset julkaistiin kansainvälisessä Journal of Ornithology –tiedesarjassa.

BIRD LIFE: Lähde mukaan 100 lintulajia -haasteeseen

flock-of-birds-1518276771e5P

Jo yli 3 000 suomalaista on tarttunut BirdLife Suomen haasteeseen, jonka tavoitteena on oppia tuntemaan lintuja ja havaita 100 lintulajia tämän vuoden aikana. Keväällä muuttolintujen saapuessa on mainio aika aloittaa lintuharrastus ja tulla mukaan haasteeseen. Lintujen tarkkailu on helppo yhdistää kaikkeen ulkoiluun.

Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Kyseessä ei ole kilpailu vaan henkilökohtainen haaste, johon voi osallistua omaan tahtiinsa. Suomessa pesii noin 250 lintulajia, joten sata lajia vuodessa ei ole aloittelijallekaan mahdoton tavoite. Ja vaikka tavoitteeseen ei pääsisikään, linnuista oppii varmasti lisää.

Haasteessa on kolme sarjaa. Perinteisessä sarjassa lasketaan kaikki Suomessa havaitut ja tunnistetut linnut.

Ekosarja kannustaa lähiretkeilyyn ja tarjoaa myös lisähaasteen niille, jotka muuten helposti havaitsevat 100 lintulajia vuodessa. Tässä sarjassa lasketaan vain lintulajit, jotka on havaittu kotona tai pelkästään lihasvoimin tehdyillä retkillä.

Kuvaussarjassa voit yrittää valokuvata sata lintulajia vuoden aikana. Kuvatessa on kuitenkin varottava häiritsemästä lintuja. Halutessaan voi osallistua kaikkiin kolmeen sarjaan.

Lintuharrastus on mukavaa ja terveellistä tekemistä myös poikkeusolojen aikana. Tänä keväänä suosituimpia lintupaikkoja kannattaa kuitenkin välttää ja muihin harrastajiin on pidettävä riittävää etäisyyttä. Lintuja on kaikkialla, ja lähialueiltakin voi löytyä yllätyksiä.

Tunnista 100 lintulajia -haaste toteutettiin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten.

Tunnista 100 lintulajia -haaste: www.birdlife.fi/100lintulajia

Korkeasaaressa kuoriutui uhanalaisen pannukakkukilpikonnan poikanen

49749429831_985a806c15_c
Viime elokuussa Korkeasaaren pannukakkukilpikonnat munivat yhden munan. Puolisen vuotta myöhemmin munasta kuoriutui pikkuruinen kilpikonnan poikanen, ensimmäinen laatuaan Korkeasaaressa tälle äärimmäisen uhanalaiselle itäafrikkalaiselle lajille.
Pannukakkukilpikonnaemo peitti munan elokuussa hiekkaan, mistä eläintenhoitaja löysi sen ja otti talteen. Luonnossa pannukakkukilpikonnien munat hautuvat hiekassa, mutta Hämärätalon olosuhteet eivät ole aiemmin riittäneet kilpikonnien kuoriutumiseen. Nyt käyttöön otettiin hautomakone, jossa kooltaan kananmunaa pienempää kilpikonnanmunaa haudottiin noin puoli vuotta.
Kuoriuduttuaan pehmeäkuorinen pikkuruinen kilpikonna painoi vain 18 grammaa ja oli vielä rutussa munassa kasvettuaan. Nyt muutaman viikon ikäisenä poikanen on oiennut kelpo kilpikonnan näköiseksi ja kuoren pituus on viisi senttiä. Aikuisena pannukakkukilpikonnat ovat noin 15 sentin mittaisia.
Pannukakkukilpikonnat elävät Kenian ja Tansanian kivisillä kukkuloilla. Nimensä laji on saanut erityisen litteästä kilvestään, joka on niin ohut ja joustava, ettei siitä ole suojaksi. Pannukakkukilpikonna mahtuu litteine kilpineen piiloutumaan kapeaan kivenkoloon tai kallionhalkeamaan. Pullistamalla keuhkonsa täyteen ilmaa ja jännittämällä raajansa haralleen se pysyy tiukasti paikoillaan saalistajien ulottumattomissa.

Lajilla on omalaatuisuutensa ja pienen kokonsa vuoksi kysyntää lemmikkimarkkinoilla ja siksi se on myös vaarassa hävitä luonnosta. Korkeasaaren aikuiset pannukakkukilpikonnat on takavarikoitu Brysselin lentokentältä. Lasti oli lähtöisin Tansaniasta, missä kilpikonnat oli pyydystetty luonnosta. Kilpikonnat sijoitettiin eläintarhoihin, koska niiden tarkasta esiintymisalueesta ja reviireistä ei ollut tietoa. Lajia pyritään lisäännyttämään eläintarhoissa.

Tringa: Pääsiäinen on hyvä aika linturetkeilylle – muista välttää ruuhkaisimpia retkikohteita

pexels-photo-1126384

Sää viilenee kohti pääsiäisviikonloppua, mutta linturetkelle kannattaa silti lähteä. Lintujen kevätmuutto on juuri nyt hyvässä vauhdissa, ja monet muuttolinnut ovat jo palanneet Suomeen: taivaalla voi nähdä hanhien ja kurkien muuttoparvia ja kevään ensimmäiset laululinnut peipot, tiaiset, rastaat ja kiurut ovat äänessä. Kevätillat ovat hyvää aikaa myös pöllöjen kuuntelulle.

“Koronavirustilanteen vuoksi on suositeltavaa välttää Vanhankaupunginlahden, Laajalahden ja Suomenojan kaltaisia ruuhkaisimpia ja ahtaimpia retkikohteita. Pääsiäisviikonloppuna kannattaakin tutustua vaikka oman lähimetsän linnustoon tai johonkin vähemmän tunnettuun lintupaikkaan”, Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringan ry:n puheenjohtaja Jukka Hintikka sanoo.

“Esimerkiksi Vantaan Seutulan pellot sekä Vestran metsäalue voisivat olla tutustumisen arvoisia retkikohteita. Nurmijärven Lepsämässä ja Vihdin Vanjärvellä on vielä mahdollista nähdä suuria hanhien kerääntymiä ennen kuin ne jatkavat kevätmuuttoaan”, Hintikka vinkkaa.

Tringan kotisivuilla sekä Facebook-sivuilla julkaistaan kevään kuluessa vinkkejä vähemmän tunnetuista ja vähemmän retkeillyistä lintupaikoista. Tringan Facebook-sivuilla julkaistaan myös lintutilannekatsauksia, jotka auttavat hahmottamaan kevätmuuton etenemistä.

Tringa muistuttaa, että koronaviruksen tarttumisen tai sen levittämisen riski on jokaisen syytä ottaa hyvin vakavasti. Mikäli sinulla on vähäisiäkin oireita, pysythän kotona. Jos nouset lintutorniin tai kohtaat muita retkeilijöitä, muista huolehtia riittävästä turvavälistä.


https://www.tringa.fi/
Tringa Facebookissa: https://www.facebook.com/Tringary/
Tringa Twitterissä: https://twitter.com/Tringa_ry
Tringa Instagramissa: https://www.instagram.com/tringa.ry/

Saimaannorppa synnytti poikasen keinopesään – ”Kuutti on hengissä ja hyvän kokoinen”

kelluva-keinopesa-saimaan-haukivedella.-c-ita-suomen-yliopisto

Kelluva keinopesä Saimaan Haukivedellä. C Itä-Suomen yliopisto

Saimaannorpan kuuttien kuolleisuus on ollut leudon talven takia korkea. Iloon antavat kuitenkin aihetta edistysaskeleet tutkimuksessa, jossa testataan norpan suojaksi rakennettuja keinopesiä. Valtaosa Itä-Suomen yliopiston asentamista pesistä oli tänä vuonna käytössä ja yhteen syntyi myös poikanen.

Kun lunta on riittävästi, saimaannorppa synnyttää poikasensa rantakinokseen kaivamaansa pesään. Pesä suojaa poikasta pedoilta ja hyiseltä viimalta. Tänä vuonna talvi oli kuitenkin historiallisen leuto, eikä Saimaalle kinostunut riittävästi lunta norpan pesätarpeiksi. Huono lumi- ja jäätilanne haittasi myös niin sanottujen apukinosten kolaamista.

Apukinokset sulivat valtaosin ennen aikojaan, ja iso osa kuuteista syntyi avojäälle. Siksi poikasten kuolleisuus on ollut korkea”, WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen sanoo.

Ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhkan takia Itä-Suomen yliopiston norppatutkijat ovat selvittäneet jo useiden vuosien ajan, hyväksyvätkö saimaannorpat ihmisten tekemiä rakennelmia synnytyspesikseen. WWF ja Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö ovat tukeneet tutkimushanketta.

”Toiveemme on tietenkin ollut, ettei keinopesille olisi tarvetta. Tämä vuosi osoitti kuitenkin, että huoleen on aihetta. Siksi on tärkeää valmistautua näinkin mittaviin toimenpiteisiin”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Tänä vuonna tutkijat veivät Saimaan Haukivedelle 12 keinopesää. Niistä kahdeksan oli ponttoneilla varustettuja kelluvia pesiä ja neljä jään päälle asetettavia suojia. Tulokset olivat hyviä: Neljästä suojasta norppa oli käyttänyt kahta. Kahdeksasta kelluvasta pesästä norppa oli asunut peräti seitsemässä. Yhteen kelluvaan pesään syntyi myös poikanen.

”Kuutti näyttää selvinneen ainakin toistaiseksi hengissä ja on jo hyvän kokoinen”, tutkimusryhmää johtava dosentti Mervi Kunnasranta iloitsee.

Kyseessä on toinen kelluvaan keinopesään syntynyt kuutti. Edellinen syntyi vuonna 2018. Saimaannorpan keinopesät ovat prototyyppejä, joita vasta kehitetään ja testataan.

”Tutkimusryhmämme on saanut tästä paljon luottamusta menetelmän toimivuuteen ja kehitystyön jatkamiseen. Keinopesä tarjoaa kuuteille suojaa erityisesti saalistajilta”, Kunnasranta sanoo.

Keinopesään synnyttänyt naaras on tunnistettu riistakameran kuvista yksilöllisten turkkikuvioiden perusteella. Se on tavattu usein keinopesän lähistöllä viimeisten viiden vuoden aikana. Esimerkiksi vuonna 2017 se synnytti poikasen apukinokseen alle kilometrin päähän paikasta, jossa keinopesä oli tänä vuonna.

Saimaannorppakanta on kasvanut hitaasti viime vuosikymmeninä. Norppia arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 410 yksilöä. Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen ja tarvitsee ihmisen apua vielä pitkään. Norppia uhkaavat muun muassa ilmastonmuutos, kalaverkot ja ihmisen aiheuttama häiriö.

Itä-Suomen yliopiston lisäksi myös Metsähallitus vei tänä vuonna yhdeksän keinopesää Saimaalle.

Luonnonsuojeluliitto ja WWF pelkäävät “tapporahan” lisäävän hylkeiden metsästystä liikaa

800px-Grey_seal_Halichoerus_grypus_young

Andreas Trepte, www.photo-natur.net

Valtioneuvosto antoi tänään asetuksen, jolla kalastukselle ja kalankasvatukselle myönnetään avustusta pyydyksiin kuolleiden ja pyydysten lähellä ammuttujen harmaahyljeurosten poistamiseen. Asetusluonnosta arvosteltiin jo vuosi sitten julkisuudessa harmaahylkeen tapporahajärjestelmäksi.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF suhtautuvat suopeasti siihen, että kalanpyydyksiin hukkuneiden hylkeiden kuljetuksesta ja käsittelystä aiheutuvista kuluista maksetaan korvauksia. Näin saadaan myös paremmin selvitettyä, kuinka suuri on raportoimatta jäävä hylkeiden sivusaaliskuolleisuus kalanpyydyksissä.

Sen sijaan harmaahylkeiden tappamisesta maksettava korvaus on Luonnonsuojeluliiton ja WWF:n mielestä väärä ja vaarallinen linjaus.

“Avustus voi lisätä hylkeiden metsästystä pyydysten lähellä merkittävästi. Jotta kokonaisverotus pysyisi kestävällä tasolla, pitäisi yleistä hylkeiden metsästystä avomerellä samalla vähentää”, arvioi erityisasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Asetuksen antamisen aikataulussa on myös ongelmia.

“Nyt annettu asetus olisi ehdottomasti pitänyt käsitellä yhdessä vasta työn alla olevan merihyljekantojen hoitosuunnitelman uudistuksen kanssa, joka myös tulee linjaamaan harmaahylkeen metsästystä”, sanoo ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen WWF:stä.

Suomen merialueella hallin laskentakanta on pysynyt melko vakaana vuodesta 2006 lähtien, vaikka koko Itämeren kanta on samaan aikaan kasvanut. Luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat toistuvasti esittäneet, että nykyinen 1050 yksilön pyyntikiintiö on liian suuri Suomen metsästysalueen kantaan nähden. Sen lisäksi Ahvenanmaalla on oma 450 yksilön pyyntikiintiönsä.

Kannan vähenemiseltä on vältytty, koska Suomen hallisaalis on ollut viime vuosina alle kolmanneksen kiintiöstä. Nyt annetun asetuksen suurena riskinä on se, että saalismäärä kasvaa merkittävästi, ja Suomen harmaahyljekanta alkaa taantua.

Harmaahylje kuuluu olennaisena osana Itämeren ekosysteemiin. Itämeren hallikanta oli viime vuosisadan alussa noin 100 000 hyljettä, mutta se romahti liian voimakkaan pyynnin ja ympäristömyrkkyjen takia. Alimmillaan kanta oli 1970-luvulla muutaman tuhannen hylkeen suuruinen. Sittemmin se on toipunut, ja nyt koko Itämeren kanta on noin puolet 1900-luvun alun määrästä.

Korkeasaaren eläimet ja opit tulevat kotiin

48054430938_cd446cf350_c

Picture by: Annika Sorjonen

Jos kotoa ei voi lähteä Korkeasaareen, on Korkeasaaren tultava kotiin. Eläintarha sulkeutui yleisöltä koronavirustilanteen varotoimena kaksi viikkoa sitten ja samalla aloitettiin mietintä siitä, miten eläimet voitaisiin tuoda koteihin digitaalisen tekniikan avulla. Uudet sisällöt löytyvät nyt Korkeasaari.fi-etusivulta.

Erityisen tärkeitä kohderyhmiä ovat koululaiset ja päiväkoti-ikäiset, joiden eläintarhavierailut saattavat jäädä väliin tältä keväältä ja sama oppi pitäisi ammentaa kotioloissa. Heitä varten avattiin Korkeasaaren etäopetussivu, johon on alettu koota tehtäviä eri aihepiireistä. Tehtäviä löytyy pienille lapsille sopivista eläintarinoista ja leikeistä aina lukiolaisille suunnattuihin materiaaleihin. Mukaan liitetään aiheita käsitteleviä Korkeasaaren videoita, joiden avulla eläinten puuhien katselu onnistuu myös kotoa.

Korkeasaaren vierailulle pääsee etänä livelähetyksien kautta. Eläintarhan sosiaalisen median kanaviin tehdään lähes päivittäin suoria videolähetyksiä eläinten luota ja kysellään eläintenhoitajilta kuulumisia. Lähetykset ovat nähtävissä myös jälkikäteen, Facebook-sivulle videot jäävät pysyvästi, Instagramissa ne säilyvät 24 tunnin ajan. Lähetysten aikana Korkeasaaresta vastaillaan myös katsojien kysymyksiin.

 Eläinten elämää voi tarkkailla livekameroiden välityksellä päivittäin. Ympäri vuorokauden eläimiä kuvaavia kameroita on tällä hetkellä kolme: pikkumangusteilla, metsäpeuroilla ja uusin Amazonia-talon apinoilla. Lisää livekameroita on työn alla ja toiveissa on saada mukaan laji, jota voi seurata myös öiseen aikaan.

 Korkeasaaren eläinten arki jatkuu normaalina vierailijoiden puuttumisesta huolimatta. Tärkein tavoite on turvata eläinten hoito siinäkin tapauksessa, että henkilökunnan keskuudessa ilmenisi sairastapauksia. Muita eläintarhan työntekijöitä on perehdytetty eläintenhoitajien työhön, jotta mahdollisimman moni osaa tarpeen vaatiessa auttaa eläinten hoidossa.

Etäopetussivun ja livekameroiden osoitteet (löytyvät myös Korkeasaari.fi-etusivulta):

Opetussivu: www.korkeasaari.fi/tehtavat

Livekamerat: www.korkeasaari.fi/livestream