Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

PELASTETTU SAIMAANNORPPA SAI KODIN KORKEASAARESTA

49467391741_27d10d0486_c

Kuvaaja: Mari Lehmonen (2020) Korkeasaari Zoo

Korkeasaaren villieläinsairaalassa kuntoutunut nuori saimaannorppa siirrettiin eilen eläintarhaan väliaikaisiin tiloihin, jotka ovat sen käytössä uuden hyljetarhan valmistumiseen saakka.

Varsinais-Suomen ELY-keskus antoi Korkeasaarelle poikkeusluvan tämän saimaannorpan pysyvään hallussapitoon. Myönteisen lupapäätöksen perusteina olivat saimaannorpan suojelun, eläintarhan vierailijoiden opetuksen ja lajin tutkimuksen edistäminen sekä saimaannorpalle suunnitellun tarhan rakentaminen.

Korkeasaaren eläintarhan säätiön hallitus teki tällä viikolla päätöksen uuden hyljetarhan rakentamisesta Hylkysaaren salmeen. Tarhassa tulee olemaan norpan käytössä 200 neliömetrin makeavetinen allas sekä 100 neliömetrin maapinta-ala. Hyljetarha valmistuu aikaisintaan loppukesästä.

”Todella hienoa, että voimme tarjota kodin saimaannorpalle. Tämä norppa on lajinsa lähettiläs ja haluamme kerätä varoja suojeluun Saimaalla. Tarhaamisesta saamamme oppi on arvokasta ja voimme antaa asiantuntijaneuvoja loukkaantuneiden luonnonvaraisten norppien hoidossa, sekä mahdollisen Saimaan norppahoitolan suunnittelussa”, iloitsee Korkeasaaren eläintenhoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti.

Puumalan Piitsniemestä heinäkuussa huonokuntoisena pelastetun ja Korkeasaaren villieläinsairaalassa hoidossa reipastuneen nuoren saimaannorpan kohtalona olisi ollut lopetus, ellei sille olisi järjestynyt asianmukaista sijoituspaikkaa eläintarhasta. Varsinais-Suomen ELY-keskus linjasi elokuussa, ettei norppaa voi palauttaa Saimaalle sen luonnonkantaan aiheuttaman mahdollisen tautiriskin vuoksi.

Väliaikainen koti uudessa saukkotarhassa

Norpan hyvinvointi on tärkeää myös ennen hyljetarhan valmistumista. Torstai-iltapäivänä saimaannorppa siirrettiin villieläinsairaalan ulkoaltaasta vastavalmistuneeseen saukkotarhaan, jossa se saa sukellella 17 kuution altaassa ja köllötellä kallioilla. Aiempaa isommassa altaassa myös vedenlaatu pysyy parempana, mikä edistää norpan terveyttä. Tarhan tilapäiseen käyttöön on läänineläinlääkärin lupa.

”Tämä norppa on hyvin utelias ja oppivainen eläin. Uudessa altaassa se nautti päästyään kunnolla uimaan ja sukeltamaan, ja tutki kaikki paikat, joita oli sitä ajatellen tarhaan tehty”, kertoo saimaannorppaa heinäkuusta asti hoitanut Laura Pulli.

Korkeasaaren uusi asukas sai nimen Piitsniemen Topias. Nimi päätettiin löytäjän kanssa norpan löytöpaikan mukaan. Jotta norppa saa rauhassa kotiutua uuteen ympäristöönsä, katselupaikkoja on alkuun rajattu aidoin, joiden takaa eläintarhan kävijät voivat jo tutustua uuteen eläimeen.

BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelussa 20 miljoonaa lintuhavaintoa

flock-of-birds-1518276771e5P

BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelussa (www.tiira.fi) on nyt yli 20 miljoonaa lintuhavaintoa. Rajapyykki saavutettiin 27.1., kun Janet Heikkilä tallensi havaintonsa kahdesta tukkasotkasta Turun Majakkarannassa. Kymmenen miljoonan havainnon raja rikkoutui kuusi vuotta sitten.

Tiira-lintutietopalvelussa voi pitää omaa lintuhavaintopäiväkirjaa ja selata lintuhavaintoja. Tiira tuottaa linnuista kiinnostuneille ajankohtaista lintutietoa, ja Tiiran havainnoilla on tärkeä merkitys lintutiedon kartuttamisessa ja linnustonsuojelutyössä. Tiiraan tallennetut havainnot kertovat esimerkiksi muuton ajoittumisen vuosittaisesta vaihtelusta ja linnuille tärkeimpien muuttoreittien sekä levähdys- ja pesimäalueiden sijainnista.

Vuonna 2006 julkaistu Tiira-lintutietopalvelu on kaikille avoin. Viime vuonna järjestelmään kirjattiin lähes kaksi miljoona lintuhavaintoa ja parhaina päivinä selvästi yli 10 000 havaintoa. Tällä hetkellä Tiirassa on noin 33 500 rekisteröitynyttä käyttäjää ja yli 140 000 havaintoihin liitettyä kuva-, ääni- tai videotallennetta.

Tiira-lintutietopalvelun vuosi 2019 lukuina

Väitös: Saimaannorppa on herkkä häiriölle talvella

1280px-Pusa_hispida_saimensis_ca_1956

Saimaannorppakanta on saavuttanut 400 yksilön rajan, mutta ilmastonmuutos ja ihmistoiminta uhkaavat yhä uhanalaista populaatiota. Filosofian maisteri Lauri Liukkosen väitöskirja tuo uutta tietoa saimaannorpan suojelubiologiasta. Tutkimuksessa selvitettiin norpan talviaikaista käyttäytymistä, rantarakentamisen vaikutuksia pesinnän onnistumiseen, sekä kehitettiin uusi, yksilöpohjainen liikkumismalli suojelutoimien kehittämisen tueksi.

Saimaannorpan elinpiiri on pieni jääpeitteeseen aikaan. Norpat liikkuvat jääpeitteeseen lisääntymisaikaan keskimäärin runsaan seitsemän neliökilometrin laajuisella alueella, mikä on yli kymmenen kertaa pienempi avovedenaikaiseen elinpiiriin verrattuna. Lisääntymisaikaisen suppean elinpiirin vuoksi pesien läheisyydessä olevat alueet ovat erityisen tärkeässä asemassa suojelun näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi norppien pesimistiheyttä. Pesälaskentoihin ja lähetinseurantatietoihin perustuen ilmenee, etteivät naaraiden lisääntymisaikaisten elinpiirien ydinalueet risteä toistensa kanssa. Tulos antaa viitteitä, että naaraat puolustavat arvokasta pesimisympäristöään. Tutkimus korostaa norpan talviaikaisten elinalueiden suojelun tärkeyttä.

Rantarakentaminen uhkaa pesinnän onnistumista. Noin kolmasosa Saimaa rannoista on norpan pesinnälle huonosti soveltuvaa aluetta rantarakentamisen vuoksi. Tutkimuksessa havaittiin, että rantarakennusten läheisyys sekä suuri rakennustiheys lisäävät pesäpoikaskuolleisuuden riskiä. Norppien pesintään huonoiten soveltuvat alueet sijaitsevat erityisesti suurien kaupunkien läheisyydessä. Ihmisten liikkuminen norppien pesimäalueilla lisääntymisaikaan häiritsee norppaemoa, joka voi häirinnästä johtuen joutua pakenemaan pesästä, mikä puolestaan johtaa emosta riippuvaisen kuutin selviytymismahdollisuuksien heikkenemiseen. Rantarakentamista tulisi ohjata jo valmiiksi tiheästi rakennetuille alueille ja rauhoittaa muut alueet norpan pesinnälle.

Saimaannorpan liikkumismalli luo uudenlaisia mahdollisuuksia suojelutoimien kehittämiseen ja niiden tehokkuuden arviointiin. Mallin nykyisessä versiossa voidaan simuloida saimaannorppayksilön liikkeitä, mutta mallia edelleen kehittämällä voidaan tutkia eri suojeluskenaarioiden vaikutuksia saimaannorppakannan kehitykseen. Ennustettavuus edistää nopeaa reagointia kannansuojelun näkökulmasta.

FM Lauri Liukkosen ympäristö- ja biotieteiden alaan kuuluva väitöskirja Linking spatial ecology to conservation of the endangered Saimaa ringed seal (Uhanalaisen saimaannorpan liikkumisekologia ja sovellutukset suojeluun) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Nina Peuhkuri Luonnonvarakeskuksesta ja kustoksena professori Raine Kortet Itä-Suomen yliopistosta.

Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen talviralli 2020 – tulokset

bergeronnette-sur-le-trottoir-pave

Västäräkki tavattiin Äänekoskella Kuvituskuva 

Lauantaina 11.1.2020 käytiin Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen (KSLY) talviralli. Kilpailussa 2-5 henkilön joukkueet kilpailivat siitä, mikä joukkue havaitsee yhdistyksen toimialueella eniten lintulajeja aamukahdeksan ja iltapäiväneljän välillä.

Riemastuttavasti yhteensä 19 joukkuetta lähti mukaan enemmän tai vähemmän vakavissaan tavoittelemaan talvirallin voittoa hienossa talvisäässä. Kaikkiaan 13 joukkuetta kilpaili yleisessä sarjassa, jossa joukkueet saivat liikkua millä kulkuvälineellä tahansa. Kuusi joukkuetta retkeili päivän ajan ympäristöystävällisesti Luomu-sarjassa, jossa ei ollut sallittua liikkua fossiilisia polttoaineita käyttävällä kulkuneuvolla.

Tämän rallin yksi erityispiirre oli syksyn vahvan tikkavaelluksen vaikutus. Päivän aikana havaittiin yhteensä kuusi tikkalajia: palokärki, harmaapää-, valkoselkä-, käpy-, pohjan- ja pikkutikka. Tikkoja havaittiin erityisesti tukkipinojen läheisyydestä.

Kilpailun aikana havaituista lintulajeista harvinaisimmat olivat Muuramen lapintiainen, talviaikaan Keski-Suomessa harvinainen härkälintu Laukaan Tarvaalassa, sekä talvirallissa ensimmäistä kertaa havaittu lapinpöllö Jämsässä. Lauha talven alku näkyi lajistossa monien kesäisten lajien viivyttelyssä, kuten västäräkki Äänekoskella ja punakylkirastas Jyväskylässä. Vesilintuja oli tavallista niukemmin havaittavissa; vain isokoskeloita, telkkiä ja sinisorsia havaittiin useampia yksilöitä. Sen sijaan Keski-Suomessa harvalukuista kirjosiipikäpylintua havaittiin ilahduttavasti useita.

Kisan voittajan tulos (50) sivuaa kautta aikain parasta talvirallitulosta. Neljän joukkueen tulos oli keskimääräistä talvirallin voittolajimäärää parempi. Yhteensä rallissa havaittiin 60 lajia. Järjestävä seura kiittää runsasta osallistumista.

Tulokset:
1. Fear of the Lark (Aki Aintila, Jirka Lahtinen, Ossi Nokelainen ja Tuomas Syrjä) 50 lajia – 2 ässää
2. Allihuuppa (Teemu Fors, Tuomas Meriläinen ja Ohto Oksanen) 45 lajia
3. Kowat kourassa (Juho Hartikka, Henri Jussila, Ismo Reinikainen ja Ari Sylgren) 44 lajia
4. Army of Lovers (Sebastian Andrejeff, Markus Lampinen, Teppo Lehtola, Petteri Mäkelä ja Tomas Swahn) 43 lajia
5. Lautamiehet (Hannu Tammelin, Mikko Vaaherkumpu ja Onni Vaaherkumpu) 37 lajia – 1 ässä
6. THE-joukkue MKXI (Harri Högmander, Tomi Hakkari, Petri Kuhno) 37 lajia – 1 ässä
7. Dream Team (Seppo Mertanen, Kalevi Sulkava, Heikki Karhu, Juhani Kaalikoski) 35 lajia
8. Petäjävesi Team (Lauri Ijäs, Mika Lahtinen ja Eino Majaniemi) 34 lajia
9. Terveet käet (Janne Kilpimaa, Jyrki Torniainen, Tero Toivanen) 34 lajia
10. Ukkomiehet (Leo Lindroos, Keijo Vesanen, Petri Willman ja Pekka Kyllönen) 33 lajia – 1 ässä
11. Rallidae (Lauri, Heikki ja Tauno Hiekkanen) 33 lajia
12. Paineettomat (Sami Ylistö, Teero Linjama, Lea Partanen) 33 lajia
13. EKOTY (Eero Väisänen, Yrjö Tonteri, Terho Jalonen) 28 lajia – Luomusarja 1. sija
14. Outlanders (Liam Murphy, Jannis Liedtke) 25 lajia
15. Pinnapaine (Marjo Pihlaja, Matti Sissonen) 25 lajia – Luomusarja 2. sija
16. Vatian Vilske (Arto Stenroos, Ari Pirkkalainen, Ilpo Liimatainen, Timo Äijänen) 24 lajia – Luomusarja 3. sija
17. Muurame (Markku Alen, Jarmo Jokinen, Asko Mäkinen) 24 lajia – Luomusarja 4. sija
18. 3 etsivää (Sara ja Pia Högmander + Penni) 23 lajia – Luomusarja 5. sija
19. Antero & Irene (Tuomo Pihlaja, Tuija Pakarinen) 21 lajia – Luomusarja 6. sija

Korkeasaaren karhut vetäytyivät talviunille kuukauden myöhässä

49049635831_12ae895310_b

Picture by: Mari Lehmonen (2019) Korkeasaari Zoo

Karhut ovat vihdoinkin aloittaneet talviunensa Korkeasaaressa. Viime viikkoina talven lähestyminen on näkynyt 18- ja 13-vuotiaissa naaraskarhuissa väsymyksenä. Karhut eivät kuitenkaan ole malttaneet vetäytyä unille, vaan ovat nuokkuneet istualtaan talvipesiensä edustalla. Tavallisesti Korkeasaaren karhut ovat menneet talviunille jo marraskuun puoliväliin mennessä.

Viime viikolla eläintenhoitajat kannustivat karhuja levolle sulkemalla ulkotarhan ovet, jolloin karhut lopulta kömpivät talvipesiinsä. Pesänsä sisustuksen karhut ovat valinneet itse. Niiden suosikkimateriaali on puukuivike, jota ne levittelivät pehmeäksi pediksi valitsemiinsa nukkumapaikkoihin. Viime vuonna rakennusmateriaaliksi tarjottiin myös havunoksia ja sammalta, jotka karhut kuitenkin heittivät talvipesän ulkopuolelle.

Juuri ennen talvilepoa karhujen elintoiminnot hidastuvat niin, ettei ruokahalua enää ole. Eläintenhoitajat ovat huolehtineet siitä, että karhut ovat kerryttäneet hyvän rasvakerroksen syksyn aikana. Loppusyksyn kevennetyllä ruokalistalla on ollut marjoja, vihanneksia ja hedelmiä.

 Viime keväänä Korkeasaaren karhut heräsivät helmikuun alussa hankien keskelle, mutta ovat usein torkkuneet helmi-maaliskuun vaihteeseen asti. Karhut voivat talven aikana havahtua vaihtamaan asentoa tai käydä juomassa vettä. Makoisia unia edistetään tasaisen viileänä pysyvällä pesän lämpötilalla ja ikkunoihin asennetuilla pimennysverhoilla.

 Suomen luonnossa karhun kokoisen eläimen on vaikea löytää riittävästi ravintoa, joten se on ratkaissut ongelman säästämällä energiaa talviunillaan. Karhujen talviuni voi olosuhteista riippuen kestää puolikin vuotta.

Saimaannieriän suojelua tehostetaan Savitaipaleen Kuolimo-järvellä

image2030537619164623506

Kuvassa (vas) seurantaryhmän sihteeri kalastusbiologi Teemu Hentinen ja puheenjohtaja Hannu Jokinen

Saimaannieriän seurantaryhmä on saanut valmiiksi ehdotuksensa nieriän suojelemiseksi ja kalastuksen järjestämiseksi Savitaipaleen Kuolimo-järvellä. Yhteisymmärrys on saavutettu mm. kalastuksen rajoittamisen laajuudesta, sisällöstä ja aikataulusta. Mielipiteet jakautuvat vain joistakin kalastusrajoitusten yksityiskohdista. Rauhoitusalueiden määrä ja pinta-ala kasvavat sekä vetouistelun ja verkkokalastuksen rajoitukset lisääntyvät. Seurantaryhmän seuraava tehtävä on suunnitella ja käynnistää tiedotus- valistus-, valvonta- ja seurantahankkeet. Seurantaryhmä koostuu muun muassa kalatalousalueen, vesialueen omistajien, Savitaipaleen kunnan, järjestöjen, tutkimuksen, viranomaisten ja kalatalousneuvonnan edustajista.

Laajapohjainen seurantaryhmä asetti tavoitteeksi seuraavaa: “Elinvoimainen nieriäkanta Iso- ja Morruuvuorenselälle vuoteen 2030 mennessä”. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää Isoselän kalastusrajoitusten laajentamista ja tiukentamista, mutta suurimmat muutokset kohdistuvat Morruuvuorenselälle. Kalastusrajoitusten tulee turvata nieriän palautusistutukset vuodesta 2020 alkaen, kalanpoikasten elossa säilyminen lisääntymiseen saakka. Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon ELY-keskukset tekevät päätökset kalastusrajoituksista vuosille 2020-21 esityksen ja lausuntojen pohjalta.

Seurantaryhmän puheenjohtaja Hannu Jokinen kertoo, että pitkäaikainen tavoite Kuolimossa on luonnossa lisääntyvän ja osin istutuksin tuetun nieriäkannan turvaaminen sekä palauttaminen takaisin kalastusta kestäväksi kalakannaksi. – Kalastuksen ja suojelun yhteensovittaminen oli vaikea tehtävä, mutta laajapohjainen seurantaryhmä teki hyvää työtä. Nieriäkannan suojelu on mahdollistettu pitkälle tulevaisuuteen. Toki jatkotyölle on vielä tarvetta useilla sektoreilla, toteaa Jokinen.

Paikallinen tahtotila ja yhteisymmärrys kalastusrajoitusten laajentamisesta

Saimaannieriä olisi kadonnut jo luonnosta, jos paikalliset vesialueen omistajat eivät olisi vuosikymmeniä rajoittaneet kalastusta Isoselällä ja Morruuvuorenselällä. Kuolimon nieriän suojelulla on vesialueen omistajien tahtotila, se on edellytys myös uusille rajoituksille. Savitaipaleen kunta pitää tärkeänä imagotekijänä Kuolimon nieriäkannan vahvistamista ja luontaisen elinkierron turvaamista.

Ala-Kuolimon osakaskunta on kantanut suurimman vastuun nieriäkannan suojelussa. Kalastusrajoitukset ovat vähentäneet osakkaiden kalastusmahdollisuuksia ja saalista vuosikymmeniä.

– Olemme sitoutuneet nieriän pelastamiseen ja elvyttämiseen sekä haluamme turvata kannan elpymisen. Isoselän alue on merkittävin ja käytännössä ainoa, äärimmäisen uhanalaisen nieriän luontainen lisääntymisalue nykyään koko eteläisessä Suomessa, kertoo osakaskunnan hoitokunnan jäsen Jukka Kummunsalo.

KORKEASAARESSA MOURUAA UUSI LUMILEOPARDIUROS

Picture by: Annika Sorjonen (2019)rKorkeasaari Zoo

Annika Sorjonen Korkeasaari Zoo

Kissalaaksoon on saapunut uusi tuuheakarvainen täpläturkki – talveen erinomaisesti sopeutunut lumileopardi. 2,5-vuotias kissapeto istuu korkealla tähystyspaikallaan, josta näkyy meren yli Helsingin keskustaan, ja mouruaa usein kuuluvasti iltahämärissä.

 Lumileopardin kutsua kuuntelevat kiinnostuneina parinsadan metrin päässä asuvat 15-vuotiaat lajitoverit, jotka ovat sen isovanhemmat. Eläintarhojen tehtävä on säilyttää laji elinvoimaisena, minkä vuoksi nuorille lumileopardeille etsitään kantakirjasta sopivat puolisot. Tämä uros siirrettiin Ranskasta Mulhousen eläintarhasta Korkeasaareen, samoin kuin sen isä siirrettiin vuonna 2016 Korkeasaaresta Mulhouseen lisääntymään. Kun nuori uros saa aikanaan naaraskaverin, sukupolvien ketju voi jatkua.

Saapumisiltanaan lumileopardi tuotiin Kissalaakson takatiloihin, jossa se uskaltautui lyhyen harkinnan jälkeen jättämään kuljetuslaatikkonsa ja nuuhkimaan uutta kotiaan. Luonteeltaan eläin vaikuttaa rauhalliselta ja reippaalta, mutta uuteen ympäristöön totutellessa se saa halutessaan vetäytyä takatiloihinsa. Eläintenhoitajien mukaan nuori uros muistuttaa ulkonäöltään paljon isäänsä ja isoisäänsä.

Lumileopardi sai nimen Lux

Talviseen Korkeasaareen on rakentumassa valotaidetapahtuma Lux Korkeasaari, jolla kerätään varoja lumileopardien suojeluun. Jokainen tapahtumaan ostettu pääsylippu tukee eurolla Snow Leopard Trustin suojelutyötä lumileopardien elinalueilla. Lumileopardien valoisamman tulevaisuuden toivona myös nuori uros on saanut nimen Lux.

Lumileopardeja hiipii Himalajan vuoristoseuduilla noin 4000-6400. Uhanalaista lajia uhkaa salametsästyksen lisäksi elinalueiden pirstoutuminen, kun ilmaston lämmetessä kasvillisuus, karja ja ihmisasutus nousevat yhä ylemmäs vuorten rinteille.

Snow Leopard Trustin työssä paikalliset yhteisöt osallistuvat lumileopardien suojeluun. Lajin seuranta ja tutkimus ovat tärkeä osa työtä. Korkeasaari on tukenut luonnonvaraisten lumileopardien suojelua vuodesta 2012. Lahjoitetuilla varoilla on hankittu kannanseurannassa tarvittavia gps-pantoja ja tutkittu lumileopardien taudinaiheuttajia.

 Lux Korkeasaari -reitin valot syttyvät joulupäivänä, ja niitä pääsee pidennettyinä ilta-aukioloaikoina ihailemaan aina 8.1.2020 saakka. Korkeasaari on avoinna joka päivä ympäri vuoden.

Luonnosta hävinnyt guaminluhtakana palasi

guaminluhtakana_Greg-Hume

Kuvaaja: Greg Hume CC BY-SA 3.0

Tänään julkaistussa maailman lintujen uhanalaisuusarviossa guaminluhtakana nostettiin luonnosta hävinneiden lajien joukosta. Aikaisemmin kaliforniankondori on ollut ainoa luonnosta hävinnyt lintulaji, joka on onnistuttu palauttamaan menestyksellisesti takaisin.

Lähes lentokyvyttömän guaminluhtakanan kohtaloksi oli monien muiden saarilajien tapaan koitumassa vieraslaji. Tyynellämerellä sijaitsevalle Guamille kulkeutui toisen maailmansodan lopulla laivojen mukana ruskopuukäärme, joka hävitti kaikki saaren 12 kotoperäistä metsälintulajia. Viimeisen saarella eläneen guaminluhtakanan käärme tappoi vuonna 1987.

Määrätietoisella, 35 vuotta jatkuneella tarhausohjelmalla guaminluhtakana on onnistuttu palauttamaan läheiselle Kookossaarelle, johon ruskopuukäärme ei ole levinnyt. Saari on kooltaan alle 40 hehtaaria, joten guaminluhtakanan kanta on edelleen hyvin pieni ja laji luokitellaan korkeimpaan, äärimmäisten uhanalaisten lajien luokkaan.

Onnistuneiden suojelutoimien ansiosta kaikkiaan 35 lintulajia voitiin siirtää alempaan uhanalaisuusluokkaan, mutta entistä uhanalaisemmaksi luokiteltiin 26 lajia. Näiden joukossa ovat nyt hävinneiksi luokitellut poouli ja latvusorneero sekä luonnosta hävinneeksi luokiteltu siniara. Poouli on elänyt Havaijilla, latvusorneero ja siniara Brasiliassa. Siniara tunnetaan muun muassa vuonna 2011 julkaistusta animaatioelokuvasta Rio.

Eurooppalaisia lintulajeja ei tässä tarkastelussa arvioitu uudelleen. Maailmanlaajuisesti vaarantuneista lajeista Suomessa pesii tai havaitaan säännöllisesti yksitoista lajia: kiljuhanhi, alli, allihaahka, punasotka, pilkkasiipi, mustakurkku-uikku, kiljukotka, pikkukajava, turturikyyhky, tunturipöllö ja pohjansirkku.

Näiden lisäksi viisitoista muuta lajia on arvioitu silmälläpidettäviksi. Näistä noin puolet on tyypillisiä arktisten alueiden lajeja, mikä ilmentää ilmastonmuutoksen jo nyt näkyvää vaikutusta arktiseen luontoon. Lisäksi monien arktisten lajien kannanmuutokset tunnetaan heikosti, minkä takia uhanalaisuutta on voitu aliarvioida.

BirdLife Internationalin tiedote:

http://www.birdlife.org/worldwide/news/red-list-2019-guam-rail-2nd-bird-species-recover-extinction-wild

Pohjaeläimet kertovat jokien ja järvien tilasta

Document-page-001

Millaisia pohjaeläimiä järvien syvänteissä ja jokien koskissa elää? Voiko lajiston perusteella tehdä johtopäätöksiä vesistön tilasta? Miten pohjaeläimiä tutkitaan, ja mikä on juovaharjakas? Uusi raportti avaa Uudenmaan jokien ja järvien pohjaeläinlajiston saloja.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus selvitti pohjaeläinlajistoa 16 järvellä ja yhdeksällä joella vuosina 2016-2018. Mukana selvityksessä olivat mm. Karkkilan Pyhäjärvi, Mäntsälän Sahajärvi, Virmajoki Lapinjärvellä ja Torpinjoki Pukkilassa. Eläinten lajinmääritys ja tulosten tulkinta tehtiin Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä.

Jokien pohjaeläinlajisto oli monimuotoista ja kuvasi monin paikoin hyvää tai erinomaista vesistön tilaa. Lajistosta löytyi jopa yksi EU-direktiivillä (liite II ja IV) suojeltu sudenkorentolaji, kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) sekä yksi uhanalainen vesiperhoslaji, juovaharjakas (Chimarra marginata). Rehevöityneissä vesistöissä lajisto kuvasi osittain tyydyttävää tai välttävää tilaa.

Järvien syvänteissä happitilanne vaikuttaa merkittävästi pohjaeläinten menestymiseen. Osa järvistä oli lajiston perusteella erinomaisessa tai hyvässä, osa tyydyttävässä tai välttävässä tilassa. Näytteitä oli otettu vain syvänteen syvimmältä alueelta, missä veden happitilanne voi olla heikko. Monella järvellä näytteitä olisi hyvä ottaa myös matalammalta alueelta rantavyöhykkeen ja syvänteen väliltä, jotta tulosten tulkinta helpottuisi.

Tutkituista vesistöistä osa on luonnontilaisia, osa taas voimakkaasti kuormittuneita. Pohjaeläinten avulla saatiin hyvä käsitys järvisyvänteiden ja koskialueiden lajistosta ja vesistön tilasta. Parhaimmassa tilassa järvistä olivat Tämäkohtu ja Rausjärvi Lohjalla, joista puolestaan Nuijajoki ja Saavajoki Karkkilassa sekä Ilolanjoki Porvoossa.

Pohjaeläinlajiston seuranta on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa selvitetään vesistöjen tilaa vesinäytteiden ja biologisten muuttujien avulla. Biologisia muuttujia ovat pohjaeläinten lisäksi mm. kalat, vesikasvit ja kasviplankton. Pohjaeläinten seuranta jatkuu Uudenmaan vesistöissä vuosittain syys-lokakuussa.

Raportti:

https://www.luvy.fi/wp-content/uploads/2019/10/783_nettiversio_Pohjaeläimistön-seuranta-Uudenmaan-järvillä-ja-joilla-2016–2018.pdf

Lumileopardinaaras saapunut Saksasta Ähtärin Eläinpuistoon

79321577_10157657231222225_1208713292990644224_n

Ähtärin Eläinpuistoon saapui 5.12. myöhään illalla lumileopardinaaras Saksasta Krefeldin eläintarhasta, missä se oli syntynyt. Ähtäriin muuttanut naaras on 2,5 vuotias, nimeltään Juma. Matka sujui hyvin ja Juma alkoi heti perille päästyään tutkimaan uutta kotiaan. Naapurissa asuva uroslumileopardi Jamal, sekä uusi asuinympäristö kuitenkin vielä jännittävät Jumaa. Siksi se viettääkin välillä paljon aikaansa pesässään.

Ähtärin Eläinpuiston intendentti Heini Niinimäki kertoo Juman ja Jamalin saavan totutella kaikessa rauhassa naapuruuteensa. ”Vielä ne eivät ole yhdessä, vaan kumpikin on omalla puolellaan. Ne voivat kuitenkin jo nähdä ja haistaa toisensa aidan läpi ja aloittaa tutustumisen.” Jumalla on yleisön näkyville jo vapaa pääsy. Se saattaakin olla ihailtavana, mutta valitsee itse milloin haluaa tulla esille.

Lumileopardeilla on oma suojeluohjelmansa (EEP) eurooppalaisissa eläintarhoissa. Eläintarhojen lumileopardeista pidetään tarkkaa kantakirjaa, jotta eläinten perimä säilyisi mahdollisimman monipuolisena ja eläimet terveinä. Juman siirto Ähtärin Eläinpuistoon on osa suojeluohjelmaa. Siirto tehtiin ohjelman koordinaattorin suositusten mukaisesti. Tavoitteena on, että Juma ja Jamal saavat tulevaisuudessa pentuja. On kuitenkin liian aikaista arvioida, milloin pentuja voidaan toivoa tulevaksi. EEP ohjelmien yksi tarkoitus on mahdollistaa luontoon palautuksia silloin, jos ne ovat tarkoituksenmukaisia ja tehtävissä. 

Lumileopardi on Himalajan rinteiden kiipeilijä

Korkealla Himalajan ja Keski-Aasian vuoristoissa eläviä lumileopardeja on luonnossa jäljellä enää 3500–7000 yksilöä. Eläintarhoissa elää vielä 700 yksilöä lisää. Suomen tarhoissa on syntynyt yli sata lumileopardia. Lumileopardien pahin uhka on salametsästys. Vaalea pitkäkarvainen turkki on arvokas ja ruumiin osista tehdään Aasiassa rohtoja. Lumileopardeja vainotaan myös, koska niitä pidetään uhkana vuoristoniityillä laiduntavalle karjalle. Lajin uusi uhka on ilmastonmuutos, sillä ilmaston lämmetessä metsät ja niityt kasvavat yhä ylempänä Himalajan rinteillä. Lumileopardeille sopiva elinympäristö pienenee ja saaliseläinten määrä vähenee. Samaan aikaan yhä ylemmäs ulottuva karjan laidunnus lisää yhteentörmäyksiä ihmisten kanssa. EEP suojeluohjelman tavoitteena on mm. ihmisten ja lumileopardien välisten konfliktien ratkaiseminen ja ihmisten tietämyksen kasvattaminen