Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Lumileopardinaaras saapunut Saksasta Ähtärin Eläinpuistoon

79321577_10157657231222225_1208713292990644224_n

Ähtärin Eläinpuistoon saapui 5.12. myöhään illalla lumileopardinaaras Saksasta Krefeldin eläintarhasta, missä se oli syntynyt. Ähtäriin muuttanut naaras on 2,5 vuotias, nimeltään Juma. Matka sujui hyvin ja Juma alkoi heti perille päästyään tutkimaan uutta kotiaan. Naapurissa asuva uroslumileopardi Jamal, sekä uusi asuinympäristö kuitenkin vielä jännittävät Jumaa. Siksi se viettääkin välillä paljon aikaansa pesässään.

Ähtärin Eläinpuiston intendentti Heini Niinimäki kertoo Juman ja Jamalin saavan totutella kaikessa rauhassa naapuruuteensa. ”Vielä ne eivät ole yhdessä, vaan kumpikin on omalla puolellaan. Ne voivat kuitenkin jo nähdä ja haistaa toisensa aidan läpi ja aloittaa tutustumisen.” Jumalla on yleisön näkyville jo vapaa pääsy. Se saattaakin olla ihailtavana, mutta valitsee itse milloin haluaa tulla esille.

Lumileopardeilla on oma suojeluohjelmansa (EEP) eurooppalaisissa eläintarhoissa. Eläintarhojen lumileopardeista pidetään tarkkaa kantakirjaa, jotta eläinten perimä säilyisi mahdollisimman monipuolisena ja eläimet terveinä. Juman siirto Ähtärin Eläinpuistoon on osa suojeluohjelmaa. Siirto tehtiin ohjelman koordinaattorin suositusten mukaisesti. Tavoitteena on, että Juma ja Jamal saavat tulevaisuudessa pentuja. On kuitenkin liian aikaista arvioida, milloin pentuja voidaan toivoa tulevaksi. EEP ohjelmien yksi tarkoitus on mahdollistaa luontoon palautuksia silloin, jos ne ovat tarkoituksenmukaisia ja tehtävissä. 

Lumileopardi on Himalajan rinteiden kiipeilijä

Korkealla Himalajan ja Keski-Aasian vuoristoissa eläviä lumileopardeja on luonnossa jäljellä enää 3500–7000 yksilöä. Eläintarhoissa elää vielä 700 yksilöä lisää. Suomen tarhoissa on syntynyt yli sata lumileopardia. Lumileopardien pahin uhka on salametsästys. Vaalea pitkäkarvainen turkki on arvokas ja ruumiin osista tehdään Aasiassa rohtoja. Lumileopardeja vainotaan myös, koska niitä pidetään uhkana vuoristoniityillä laiduntavalle karjalle. Lajin uusi uhka on ilmastonmuutos, sillä ilmaston lämmetessä metsät ja niityt kasvavat yhä ylempänä Himalajan rinteillä. Lumileopardeille sopiva elinympäristö pienenee ja saaliseläinten määrä vähenee. Samaan aikaan yhä ylemmäs ulottuva karjan laidunnus lisää yhteentörmäyksiä ihmisten kanssa. EEP suojeluohjelman tavoitteena on mm. ihmisten ja lumileopardien välisten konfliktien ratkaiseminen ja ihmisten tietämyksen kasvattaminen

Helsingin liito-oravakanta kasvaa edelleen

93f78019-ab84-432b-8755-2a7d46de9ea8-w_576_h_2000

Liito-orava. Kuva: Tom Ahlström.

Helsingin kaupunki on teettänyt neljännen selvityksen kaupungin liito-oravatilanteesta. Kanta on edelleen vahvistunut nopeasti.

Helsingistä tunnetaan vuosilta 2014–2019 kaikkiaan 124 liito-oravan asuttamaa metsäkuviota. Vuoden 2018 jälkeen kanta on vahvistunut erityisesti Oulunkylän ja Käpylän ympäristössä.

Liito-oravat ovat kulkeneet puistoalueita ja pikkumetsiköitä pitkin myös kaupungin keskustan liepeille: uusia löytöpaikkoja olivat muun muassa Hietaniemen hautausmaa, Töölönlahden perukka ja Linnanmäen kupeessa sijaitseva Alppipuisto. Kookkaat tervalepät ovat puistoissa liito-oravalle merkittäviä ruokailupuita ja järeät kuuset tärkeitä oleskelupaikkoja.

Liito-orava tavattiin ensimmäisen kerran myös Lahdenväylän linjan itäpuolelta Vanhankaupunginkosken Pornaistenniemeltä. Lahdenväylä on kuitenkin edelleen ollut liito-oraville ilmeinen este tai ainakin hidaste leviämiselle. 

Levinneisyysalue on laajentunut huomattavasti itään vuosien 2014 ja 2016 välillä, mutta ei enää seuraavien kolmen vuoden aikana, vaikka elinpiirejä löytyi paljon lisää Helsingin länsi- ja keskiosista.

Maankäytön suunnittelua ja liito-oravan suojelua sovitetaan yhteen

Helsingin kaupunki kiinnittää erityistä huomiota maankäytön suunnittelun ja liito-oravien suojelun yhteensovittamiseen. Vuoden loppuun mennessä valmistuu selvitys liito-oravien elinympäristöjen ja niiden välisten yhteyksien verkoston suhteesta maankäyttöön.

Selvityksessä määritellään keinot, joilla voidaan pitkällä aikavälillä sovittaa yhteen maankäytön kehittäminen sekä elinvoimaisen liito-oravakannan säilyttäminen ja ylläpitäminen. Tässä vaiheessa tarkastelua tehdään liito-oravien esiintymisalueella Länsi-Helsingistä Lahdenväylälle saakka.

Raportti: Liito-oravan levinneisyys Helsingissä 2019

Ensimmäiset metsäpeurat vapautettiin Seitsemiseen

1_vapautus-seitsemisessa_milla-niemi_metsahallitus

Metsäpeuravaadin ja sen vasa vapautetaan totutustarhasta Seitsemisessä. Kuvaaja Milla Niemi, Metsähallitus.

Seitsemisen kansallispuistoon vapautettiin viime viikolla seitsemän metsäpeuraa alueella sijaitsevasta totutustarhasta. Lisäksi Lauhanvuoren tarhalta syyskuussa vapautettu metsäpeuratokka sai täydennystä. Tavoitteena on palauttaa metsäpeura entisille asuinsijoilleen läntiseen Suomeen.

Seitsemisen kansallispuiston kupeeseen rakennettiin syksyllä 2017 totutustarha, johon tuotiin eläintarhoissa syntyneitä metsäpeuroja. Tulevien peurasukupolvien perinnöllisen monimuotoisuuden varmistamiseksi tarhaan pyydystettiin myös villejä metsäpeuroja. Ensimmäiset vasat syntyivät totutustarhassa keväällä 2018, ja vuotta myöhemmin jokainen tarhan seitsemästä aikuisesta vaatimesta vasoi.

Totutustarhauksen tarkoituksena on kasvattaa tarhan ympäristöön leimautuneita metsäpeuroja. Niiden toivotaan jäävän elämään lähialueelle vapautuksen jälkeen.

Nyt metsäpeurojen palautusistutuksessa saavutettiin tärkeä välietappi, kun ensimmäiset metsäpeurat päästiin vapauttamaan Seitsemisessä. Totutustarhasta päästettiin ulos kaksi aikuista vaadinta vasoineen sekä kolme vuonna 2018 syntynyttä hirvasta. Ennen vapautusta vaatimille asennettiin satelliittipannat nukutuksessa. Hirvaille liimattiin selkään pieni GPS-lähetin, joka putoaa seuraavan karvanvaihdon yhteydessä. Eläimet merkittiin värikkäillä korvamerkeillä, joiden perusteella ne voidaan tunnistaa jatkossakin.

2_lauhanvuoren-totutustarhalla_milla-niemi_metsahallitus

Pannoitettu metsäpeuravaadin ja sen vasa ennen vapautusta totutustarhasta Lauhanvuoren kansallispuistossa. Kuvaaja Milla Niemi, Metsähallitus

3_satelliittipannan-asennus_milla-niemi_metsahallitus

Nukutetulle metsäpeuravaatimelle asennetaan satelliittipantaa totutustarhassa. Kuvaaja Milla Niemi, Metsähallitus.

Vapautetut metsäpeurat ovat pysytelleet pääosin aivan totutustarhan tuntumassa.
”Toinen vaatimista kävi vasansa kanssa tutkimassa maastoa muutaman kilometrin päässä tarhasta, mutta nekin palasivat retkiltään takaisin muiden metsäpeurojen seuraan”, kuvailee projektipäällikkö Sakari Mykrä-Pohja Metsähallituksesta.

Toinen metsäpeurojen totutustarha sijaitsee Lauhanvuoren kansallispuistossa. Ensimmäiset neljä metsäpeuraa vapautettiin Lauhanvuoreen syyskuussa ennen kiima- eli rykimäaikaa, ja toissa päivänä tarhasta vapautettiin kolme metsäpeuraa lisää. Tarkoituksena on vapauttaa talven aikana vielä viisi yksilöä. Vapautetuille metsäpeuroille järjestetään tukiruokintaa maastoon.

Seitsemisen totutustarhaan jäi vapautusten jälkeen 11 metsäpeuraa ja Lauhanvuoren tarhaan 17.

Palautusistutukset ovat osa vuonna 2016 alkanutta, EU-rahoitteista metsäpeuran kannanhoito- ja suojeluhanketta MetsäpeuraLIFE. Hanketta koordinoi Metsähallituksen Eräpalvelut. Totutustarhaus jatkuu vuoteen 2022 saakka. Tavoitteena on, että hankkeen loputtua sekä Seitsemisen että Lauhanvuoren kansallispuiston tuntumassa elää muutaman kymmenen yksilön kokoinen, kasvava metsäpeurakanta.

Miksi mehiläiskannat ovat heikentyneet?

pexels-photo-760186

Mehiläisten ja muiden pölyttäjien kannat ovat heikentyneet rajusti Euroopassa. Mikä muutoksen takana on, ja miten se vaikuttaa meihin?

Viime vuosina mehiläishoitajat monissa Länsi-Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Belgiassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Espanjassa ja Alankomaissa, ovat raportoineet mehiläisyhdyskuntien katoamisista. Kun samanlaisia uutisia on alkanut kuulua myös muun muassa Yhdysvalloista, Venäjältä ja Brasiliasta, on selvää, että ongelma on maailmanlaajuinen.

Pölyttäjät uhattuina

Mehiläiset ja muut pölyttäjät ovat elintärkeitä ekosysteemeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Pölyttäjien väheneminen johtaa monien kasvilajien kantojen heikentymiseen tai jopa katoamiseen, mikä puolestaan vaarantaa niistä riippuvaisten muiden lajien selviytymisen. Pölyttäjien määrän ja monimuotoisuuden väheneminen vaarantaa lisäksi ruoantuotannon maatalouden huonompien satojen vuoksi.

Vastatakseen ongelmaan EU-tasolla Euroopan komissio esitteli vuonna 2018 EU:n pölyttäjä koskevan aloitteen, joka keskittyy erityisesti luonnonvaraisiin pölyttäviin hyönteisiin. Aloitteen tavoite on saada lisää tietoa pölyttäjäkadosta ja ratkaista ongelman juurisyyt.

Parlamentin ympäristövaliokunta hyväksyi 3. joulukuuta aloitetta koskevan päätöslauselman, jossa mepit vaativat lisää kohdennettuja toimia luonnonvaraisten pölyttäjien suojelemiseksi. Mepit haluavat vähentää torjunta-aineiden käyttöä sekä lisätä rahoitusta tutkimukseen.

Mitä pölyttäjät ovat?

Vain harvat kasvit pölyttävät itse itsensä. Suurin osa kasvilajeista voi lisääntyä vain eläinten, tuulen tai veden avulla. Mehiläisten ja muiden hyönteisten lisäksi myös monet muut eläimet, kuten lepakot, linnut tai liskot, jotka etsivät mettä trooppisista kukista, tai apinat, jyrsijät ja oravat voivat pölyttää kasveja.

Mehiläiskantojen heikkenemisen vuoksi mehiläishoitajat muun muassa Kiinassa ovat alkaneet pölyttää käsin kasvitarhojaan.

Mehiläiset Euroopassa

Euroopassa pölyttäjiä ovat pääasiassa mehiläiset ja kukkakärpäset, mutta myös perhoset, yöperhoset, jotkin kovakuoriaiset ja ampiaiset pölyttävät. Kesytetty tarhamehiläinen on tunnetuin laji, jota mehiläishoitajat hyödyntävät hunajantuotannossa. Lisäksi Euroopassa tavataan noin 2000 luonnonvaraista lajia.

Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että tarhamehiläiset eivät korvaa luonnonvaraisia pölyttäjiä vaan täydentävät niiden työtä, mikä haastaa perinteisen ajatuksen maataloussatojen ”hallitusta pölyttämisestä”.

Mistä pölyttäjäkato johtuu?

Nykytieto ei riitä antamaan täyttä kuvaa tilanteesta, mutta pölyttäjäkannat ovat heikentyneet hälyttävästi, ja syy tähän on pääasiassa ihmisen toiminnassa. Mehiläisistä ja perhosista on eniten tietoa tarjolla: yksi kymmenestä mehiläis- ja perhoslajista on vaarassa kuolla sukupuuttoon Euroopassa.

Ongelmaan ei ole yhtään yksittäistä syytä, vaan pölyttäjiä uhkaavat muun muassa maankäytön muutokset maataloudessa sekä kaupungistuminen, joka johtaa luonnollisten elinympäristöjen katoamiseen. Tehomaanviljely johtaa luonnon yksipuolistumiseen ja monipuolisen kasviston vähenemiseen, minkä seurauksena pölyttäjille on tarjolla vähemmän ruokaa ja pesimäpaikkoja.

Torjunta-aineet ja muut saasteet vaikuttavat myös pölyttäjiin joko suorasti (hyönteisten ja sienien torjunta-aineet) tai epäsuorasti (kasvintorjunta-aineet). Tämän vuoksi Euroopan parlamentti pitää torjunta-aineiden käytön vähentämistä erityisen tärkeänä.

Herkästi leviävät vieraslajit kuten aasianherhiläinen (Vespa velutina) ja taudit ovat erityisen vaarallisia tarhamehiläisille. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat muutokset, kuten äärisääilmiöt vaikuttavat lisäksi omalta osaltaan.

Pölyttäjien taloudellinen vaikutus

EU:ssa 78 % villikukkalajeista ja 84 % maatalouskasveista on ainakin osittain riippuvaisia hyönteisistä lisääntyäkseen. Hyönteisten ja muiden eläinten tekemä pölyttäminen takaa monipuolisempia ja parempilaatuisia hedelmiä, kasviksia, pähkinöitä ja siemeniä.

Maataloustuotteet, jotka ovat riippuvaisia hyönteispölytyksestä:
  • Omenat, appelsiinit, mansikat, aprikoosit, kirsikat…
  • Pavut, kurkut, kurpitsat…
  • Yrtit, kuten basilika, timjami tai kamomilla
  • Myös tomaatit, paprikat ja sitrushedelmät hyötyvät eläinten tekemästä pölytyksestä.

15 miljardia euroa EU:n vuosittaisesta maataloustuotannosta on hyönteispölytyksen ansiota.

Euroopan parlamentti keskustelee pölyttäjäkadosta ja äänestää päätöslauselmasta tammikuun täysistunnossa.

Lisätietoa
EU:n pölyttäjiä koskeva aloite

Korkeasaari hakee lupaa saimaannorpan pitoon eläintarhassa

Picture by: Annika Sorjonen (2019)rKorkeasaari Zoo

Picture by: Annika Sorjonen (2019)

Suomen kansallisaarteen, saimaannorpan, saattaa päästä ensi kesänä näkemään omassa salmessaan keskellä Helsinkiä. Korkeasaaren eläintarha hakee poikkeuslupaa villieläinsairaalaan hoidettavaksi tuodun, luonnossa tänä keväänä syntyneen saimaannorppauroksen pysyvään hallussapitoon. Korkeasaareen on suunnitteilla lajille soveltuvat uudet tilat.

 Ainutlaatuinen tapahtumaketju sai alkunsa heinäkuun lopulla, kun Korkeasaaren villieläinsairaalaan tuotiin Puumalasta pienikokoinen, vaisu ja nahkansa nirhaumille rikkonut saimaannorpan kuutti. Norppa kuntoutui hoidossa, mutta viranomaiset eivät myöntäneet lupaa eläimen palauttamiseen Saimaalle. Kotiseutunsa ulkopuolella hoidossa ollut norppa olisi ainakin teoriassa saattanut tuoda populaatioonsa taudin, joka olisi voinut olla kohtalokas lajille. Nuorta saimaannorppaa hoidetaan toistaiseksi villieläinsairaalan tiloissa, kunnes sen tulevaisuus on selvillä.

 Uhanalaisuutensa vuoksi saimaannorppaa suojaa lainsäädäntö ja lajin tarhaukseen vaaditaan poikkeuslupa viranomaisilta. Korkeasaari perustelee lupahakemusta sillä, että jokainen norppayksilö on suojelun kannalta tärkeä ja eläintarhaan sijoitettuna norpalla olisi erityinen rooli yleisön tietoisuuden lisäämisessä, lajin tarhauksen tutkimuksessa ja luonnonvaraisten norppien suojeluvarojen kartuttamisessa. Lupahakemus on toimitettu tänään Varsinais-Suomen ELY-keskukselle.

 Korkeasaaressa on syksyn ajan tehty suunnitelmaa saimaannorpalle soveltuvasta allastilasta. Uusi kelluva norppa-allas sijoittuisi Korkeasaaren ja Hylkysaaren väliseen, maakannasten rajaamaan merivesialtaaseen. Suunnittelussa on huomioitu maa- ja metsätalousministeriön määrittämät tilavaatimukset, Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestön ohjeet vesinisäkkäiden pidosta, Korkeasaaren oma asiantuntemus hylkeiden hoidosta sekä muiden eläintarhojen hyvät hylkeiden hoitokäytännöt ja allasrakenteet. Saimaannorpan käyttäytymisen asiantuntijana on kuultu Metsähallituksen suojelubiologia.

 Korkeasaaren tehtävä on uhanalaisten lajien ja luonnon monimuotoisuuden suojelu, jossa eläintarhan vierailijoiden opetuksella ja mukaan innostamisella on merkittävä rooli. Saimaannorppaa on suojeltu Suomessa pitkäjänteisesti ja laajalla rintamalla, mikä on tuottanut tulosta. Vaikka laji on erittäin uhanalainen, norppakanta on ollut kasvusuuntainen jo kymmenen vuoden ajan. Saimaalla elää tällä hetkellä noin 410 norppaa.

Erittäin uhanalaisia ahmoja halutaan jälleen tappaa – WWF:n mielestä EU-tuomioistuimen ratkaisu estää tappolupien myöntämisen entiseen malliin

1024px-A_History_of_Land_Mammals_in_the_Western_Hemisphere_-_wolverine

Maa- ja metsätalousministeriö esittää alkavalle talvelle kahdeksan ahman tappokiintiötä porovahinkojen vähentämiseksi. Kiintiö olisi sama kuin kolmena edellisenä talvena. WWF vastustaa erittäin uhanalaisen ahman tappamista. Suomen ahmakanta on pienentynyt viime vuodesta.

“Tuoreimman arvion mukaan Suomessa elää noin 250–280 ahmaa. Se tarkoittaa, että ahmoja on maassamme selvästi vähemmän kuin saimaannorppia. Ymmärrämme hyvin, että poronhoidon ja suurpetojen suojelun yhteensovittaminen on haastavaa, mutta erittäin uhanalaisen lajin tappaminen ei ole oikea ratkaisu”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Maa- ja metsätalousministeriön esitys mahdollistaisi kahdeksan ahman tappamisen tänä talvena poronhoitoalueella. Poronhoitoalueen ahmakannaksi arvioidaan noin 110–130 yksilöä. Se on noin kymmenen yksilöä vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Jos ahman metsästys sallittaisiin ministeriön esityksen mukaisesti, kyseessä olisi neljäs peräkkäinen talvi, jolloin ahmoja saisi tappaa. Kolmen viime vuoden aikana viranomaisten siunauksella on tapettu yhteensä 24 ahmaa. Niistä 15 on tapettu Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla luonnonsuojelualueilla, joilla suojellaan muun muassa ahman elinympäristöjä.

“Näillä Natura-alueilla suojellaan ahman elinympäristöjä, mutta ei itse lajia. Mitä merkitystä on ahmojen elinympäristöjen suojelulla, jos ahmat tapetaan alueelta pois?”, Tolvanen ihmettelee.

EU-tuomioistuimen susiratkaisu vaikuttaa myös ahman tappolupiin

Korkein hallinto-oikeus pyysi marraskuussa 2017 Euroopan unionin tuomioistuimen linjausta susien kannanhoidollista metsästystä koskevassa tapauksessa. EU-tuomioistuin antoi ratkaisunsa lokakuussa. Ratkaisun mukaan susien tappamiseen myönnettävät poikkeusluvat pitää perustella selvästi aiempaa tarkemmin.

Vaikka EU-tuomioistuimen ratkaisu ei koske suoraan ahmaa, Suomen lainsäädännössä ahmaan kohdistetaan käytännössä samoja säännöksiä kuin suteen. WWF:n mielestä EU-tuomioistuimen linja ja sen perusteella myöhemmin annettava korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu vaikuttavat merkittävästi myös nyt ehdotettavaan ahman metsästykseen, sillä ne tarkentavat myös yleisemmin luontodirektiivin tulkintaa ja suurpetojen metsästykseen myönnettäviltä poikkeusluvilta vaadittuja perusteluita.

“Tänä vuonna tekemämme selvityksen mukaan viranomaiset ovat myöntäneet poikkeuslupia ahman tappamiseen hatarin perustein. Aiempina talvina myönnettyjä poikkeuslupia ei ole perusteltu sillä tarkkuudella, mitä EU-tuomioistuimen ratkaisu näyttäisi nyt edellyttävän”, Tolvanen sanoo.

Lisäksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kesken toinen oikeusprosessi, joka koskee aiemmin myönnettyjä ahmojen metsästyslupia.

“Mielestämme viime talvien lepsua käytäntöä lupien myöntämisessä ei voi jatkaa. Ahmakiintiöasetusta ei tulisi antaa ainakaan ennen kuin korkein hallinto-oikeus on tehnyt ratkaisunsa”, Petteri Tolvanen sanoo.

 

WWF:n lausunto

WWF:n selvitys vuosien aiempien vuosien ahmanmetsästyksestä

Mika Asikaisesta BirdLife Suomen uusi puheenjohtaja

mika-asikainen_sari-heikkinen

Kuvaaja: Sari Heikkinen

BirdLife Suomen uudeksi puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle 2020–2021 on valittu ympäristötieteen maisteri Mika Asikainen Järvenpäästä. Valinnasta päätettiin eilen BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa Hämeenlinnassa.

Asikainen palaa tuttuun järjestöön, sillä hän toimi BirdLife Suomen järjestösihteerinä ja toiminnanjohtajana 1997–2008. Hän on ollut myös Euroopan BirdLifen hallituksessa ja sen puheenjohtajana. Sittemmin hän on työskennellyt Suomen Ladun koulutus- ja järjestöpäällikkönä 2008–2019 ja syyskuusta alkaen Suomen Punaisen Ristin Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtajana.

”Haluan tuoda kokemustani kahdesta suuresta järjestöstä sekä myös paikallisyhdistyksen toiminnasta BirdLifen käyttöön”, kertoo Asikainen. Hän on toiminut Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry:n puheenjohtajana vuodesta 2013. Sinä aikana yhdistyksen jäsenmäärä on lähes tuplaantunut, ja viime vuonna BirdLife Suomi valitsi Apuksen vuoden lintuyhdistykseksi.

BirdLife Suomi ry on lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö. BirdLife Suomen tavoitteena on linnustonsuojelun ja lintuharrastuksen kautta edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja kestävää kehitystä. BirdLife Suomi on osa kansainvälistä BirdLife International -järjestöä.

 

Tehokkaat ennaltaehkäisevät keinot vähentäisivät susien pihavierailuja

wolf-walking-in-winter

Susien pihavierailun ennaltaehkäisyssä on noudatettava EU:n luontodirektiiviä, ja poliisin pitäisi yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa ottaa aktiivinen rooli suden ja ihmisen yhteiselon toteuttamisessa käyttämällä ei-tappavia menetelmiä.

Viime aikoina on uutisoitu susien tekemistä pihavierailuista Sukevalla. Susien esitetään olleen niin nälkäisiä, että ne ovat syöneet pihalla omenoita. Kiinteistö, jonka pihassa sudet ovat vierailleet, ei ole asutuskeskuksessa vaan erittäin harvaan asutulla alueella metsien ja soiden ympäröimänä. Sudet eivät ole aiheuttaneet vahinkoja tai vaaraa ihmisille tai eläimille, eivätkä ole käyttäytyneet uhkaavasti.

Lauman alfapari on iäkäs ja huonokuntoinen. Poliisin mukaan heikko kunto johtuu ainakin osittain siitä, että susia on aiemmin ammuttu. Alfaparin ei tiedetä onnistuneen kaatamaan yhtään hirveä kuluvana vuonna. 23.10. alueella tapettiin nuori naarassusi, joka on voinut olla lauman niin sanottu lapsenvahti – tämän suden kuolema on ajanut lauman entistä heikompaan kuntoon, koska laumadynamiikka on muuttunut ja lauman paras metsästäjä on poissa.

”Mikäli myös alfapari tapetaan, saattaa tämä aiheuttaa pennuille entistä huonommat mahdollisuudet selvitä, ja pihavierailut vain lisääntyvät. Tällöin ongelma ei ole ratkennut, vaan kumuloitunut väärin valitun toimenpiteen aiheuttamana”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin suurpetovastaava Siiri Auvinen.

EU:n luontodirektiivin mukaisesti Suomella on velvollisuus suojella susikantaansa ja susien tahallinen tappaminen on kielletty (12. artikla). Tuoreen EU-tuomioistuimen päätöksen mukaisesti nämä tiukat suojelumääräykset vain korostuvat.

”Vain äärimmäisissä tapauksissa ja viimeisenä keinona voidaan direktiivistä poiketa. EU-direktiivi on huomioitava myös poliisin toimenpiteissä”, sanoo LSY Tapiolan Pohjois-Savo-Kainuun piirin puheenjohtaja Leena Iivonen.

EU-tuomioistuin on lisäksi linjannut, että pelkät vaikeudet toteuttaa muita toimenpiteitä eivät ole riittävä peruste suojelusta poikkeamiseksi. Ennen päätöstä ampua susiyksilö, pitää toteuttaa kaikki mahdolliset ei-tappavat ennaltaehkäisevät keinot sekä karkotusmetodit riittävän tehokkaasti.

Mahdollisten tulevien pihavierailujen minimoimiseksi on erittäin tärkeää toteuttaa seuraavat ennaltaehkäisevät toimet: kaikki ravinnon lähteet täytyy säilyttää poissa susien ulottuvilta. Mikäli tähän mennessä suoritetut karkotusyritykset ovat epäonnistuneet, se ei automaattisesti tarkoita susien olevan pelottomia ja siten ihmisille vaaraa aiheuttavia. Ennemminkin on syytä epäillä, ettei karkotustoimenpiteitä ole tehty tarpeeksi tehokkaasti ja riittävän laajoin metodein. Karkotuksia suunnitellessa ja toteutettaessa olisi ensiarvoisen tärkeää hyödyntää eläinten käyttäytymisen asiantuntijoiden tietotaitoa.

Karkotusmetodeina voidaan käyttää muun muassa sattumanvaraisia valonlähteitä, ilmatorvia, papatteja ja ilotulitteita sekä muita teknisiä karkotusvälineitä. Karkotuksia olisi syytä myös kokeilla useammin kuin vain kahdesti, etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa sudet eivät ole aiheuttaneet vahinkoja. Myös kumiluoteja ja väripanoksia, jotka sisältävät kapsaisiinia (FN303-aseet), pitäisi käyttää karkotuksissa, vaikka niissä on mahdollisuus eläimen vahingoittumiseen. Kumiluoteja on Suomessa käytetty karhun karkotukseen ja on päätetty, että niitä voidaan käyttää myös suden karkotukseen. Kumiluoteja käytetään karkotukseen ainakin Italiassa, Itävallassa ja Yhdysvalloissa.

Jotta EU-säännökset ja eläinsuojelulaki toteutuisivat, poliisin pitäisi yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa ottaa aktiivinen rooli suden ja ihmisen yhteiselon toteuttamisessa käyttämällä ei-tappavia metodeja.

”Niin kauan kuin susien tappaminen nähdään ainoana toteuttamiskelpoisena keinona susien kanssa elämiseen, ei sosiaalista hyväksyntää susia kohtaan synny”, toteaa Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Mari Nyyssölä-Kiisla.

Sukevan tapauksessa olisi syytä harkita kertaluontoisesti haaskan jättämistä susille ravinnoksi tarpeeksi syrjäiselle alueelle. Tämän voisi toteuttaa ampumalla hirvi niin, että haaskaan ei jää ihmisen hajua, ja sudet ajettaisiin haaskaa kohti. Lisäravinnon myötä susilla riittäisi voimia metsästää itse ruokansa.

EU-tuomioistuimen tuomio ennakkoratkaisupyyntöön suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Suomessa

Maakotkilla ja tunturihaukoilla hyvä, muuttohaukoilla huono ja Pohjois-Suomen merikotkilla keskinkertainen pesintävuosi

kotkan-poikaset-kuva-juha-haikola

Kotkan poikaset Kuva Juha Haikola

Metsähallituksen Luontopalvelut ja vapaaehtoiset kävivät läpi lähes 1000 maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkan reviiriä ja tarkistivat pesinnän onnistumisen. Pesintätarkastusten tulokset on nyt julkaistu.

 

Ensin hyvät uutiset

Maakotkan pesintätulos oli yksi koko seurantahistorian parhaimpia. Onnistumiseen vaikutti etenkin hyvä ravintotilanne runsastuneiden kanalintukantojen ja jäniksien hyvän määrän takia.

Myös tunturihaukkojen pesintä onnistui. Yksi vuosi ei kuitenkaan kesää tee. Tunturihaukkoja on maassamme todella vähän, ja laji on äärimmäisen uhanalainen. Pienikin muutos ympäristötekijöissä saattaa romahduttaa määrän.

 

Ja sitten huonommat

Pohjois-Suomen (entiset Lapin ja Oulun läänit) merikotkien pesintätulos oli keskinkertainen, mutta vaihtelu tarkastettujen alueiden välillä suuri. Pohjoisimmassa Lapissa merikotkat onnistuivat kehnosti, mutta Kainuussa ja Kuusamossa erittäin hyvin.

Muuttohaukan pesintävuosi oli huono. Pesinnän alkuun sattuneet kurjat kelit aiheuttivat aloitettujen pesintöjen keskeytymisiä tai pesintää ei edes aloitettu.

 

Pitääkö olla huolissaan?

Tuoreessa lajien uhanalaisuusarvioinnissa vain merikotkakanta on maassamme arvioitu elinvoimaiseksi, maakotka ja muuttohaukka vaarantuneiksi. Surkein tilanne on äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellulla tunturihaukalla. Sen seuraava luokka huonompaan suuntaan onkin jo ”Suomesta hävinnyt”.

Lajisuojelussa on olennaisen tärkeää tietää, missä lajin yksilöitä on ja miten niillä menee. Ilman kartoituksia suojelu olisi pelkkää haparointia. Siksi kartoitukset ovat olennaisen tärkeää työtä. Maakotkien pesinnän seuranta on osa porotalouden reviiriperusteista korvausjärjestelmää, ja Metsähallitus on tehnyt sitä vuodesta 1992 lähtien. Muiden lajien seuranta Metsähallituksen Luontopalvelujen muuta luonnonsuojelutyötä.

Metsähallituksen Luontopalvelut tarkasti lähes kaikki poronhoitoalueen maa- ja merikotkan sekä tunturihaukan pesät helikopterista. Vapaaehtoisten lintuharrastajien työpanos oli olennaisen tärkeä, sillä he tarkastivat suurimman osan poronhoitoalueen eteläpuolisista maakotkan ja muuttohaukan pesistä, rengastivat poikasia ja toimittivat lisätietoa pesintöjen onnistumisesta.

 

Maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkan pesinnän onnistuminen vuonna 2019.

  Uhanalaisluokitus Tunnettuja reviirejä Tarkastettuja reviirejä Pesintöjä yhteensä Onnistuneita pesintöjä Rengastusikäisiä poikasia tarkastetuissa pesissä
Maakotka Vaarantunut

551

501

197

175

211

Merikotka Elinvoimainen

147

136

75

66

92

Muuttohaukka Vaarantunut

435

300

120

100

211

Tunturihaukka Äärimmäisen uhanalainen

49

39

10

10

26

Tuore raportti maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkan pesinnän onnistumisesta vuonna 2019 https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2401

Lajien uhanalaisuus https://punainenkirja.laji.fi/

 

 

Harvinaista tunturipöllöä yritettiin auttaa Villieläinsairaalassa

Picture by: Annika Sorjonen (2019)rKorkeasaari Zoo

Annika Sorjonen (2019) Korkeasaari Zoo

Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuotiin tänään harvinainen potilas, tunturipöllö. Tiettävästi kyseessä oli ensimmäinen tapaus, kun tätä Suomessa äärimmäisen uhanalaista, hyvin harvoin Tunturi-Lapin alueella pesivää ja harvoin eteläisessä Suomessa nähtyä lajia on hoidettu Villieläinsairaalassa.

Myöhään tiistai-iltana Porvoossa tapahtui liikenneonnettomuus. Auto törmäsi tunturipöllöön, joka paiskautui auton etusäleikön läpi. Paikalle kutsuttiin Porvoonseudun Lintuyhdistys ry:n aktiivi, joka osasi käsitellä ja irrottaa pöllön autosta asiantuntevasti. Rauhallinen lintu saatiin irrotettua helposti, mikä jo osaltaan kertoo, ettei kaikki ollut kunnossa. Toinen siipi repsotti ja silmä näytti vahingoittuneelta. Yön pöllö vietti auttajansa luona.

Aamulla tunturipöllö tuotiin Korkeasaaren Villieläinsairaalaan eläinlääkärin tutkittavaksi. Se ei edelleenkään reagoinut käsittelyyn tai pyristellyt vastaan. Linnun oikeassa olkavarressa oli avomurtuma, sen molemmat jalat olivat vahingoittuneet ja silmän sarveiskalvolla oli haava. Näin huonokuntoisen linnun kuntouttaminen ja palauttaminen luontoon olisi ollut mahdotonta.

Jos luonnonvaraista eläintä ei ole hoidon jälkeen mahdollista palauttaa luontoon, sitä ei saa eläinsuojelulain perusteella ilman viranomaisten poikkeuslupaa ottaa ihmisen hoitoon. Paitsi että eläin kärsii kivuista, luonnossa elävälle villieläimelle ihmisen käsittely ja jatkuva läsnäolo on useimmiten hyvin stressaavaa. Eläinlääkäri lopetti pöllön kivuttomasti, jolloin sille ei aiheutunut toivottomassa tilanteessa enempää kärsimystä.

Pöllöonnettomuuksia sattuu pöllöjen määrään nähden yllättävän usein, sillä pimeällä liikkuvia ja usein lähellä maata lentäviä lintuja on vaikeaa havaita. Tunturipöllö on eteläisessä Suomessa harvinainen vieras. Ne liikkuvat pohjoisella tundravyöhykkeellä ja saattavat vaeltaa pitkiä matkoja ravinnon – tunturisopulien ja myyrien – perässä. Tunturipöllö pesii Suomessa Tunturi-Lapin alueella, mutta vain hyvin harvoin. Kansainvälisesti laji luokitellaan vaarantuneeksi, mutta Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi.

Kiitos kaikille lintua auttaneille. Ihmisillä on lain mukaan velvollisuus auttaa loukkaantunutta eläintä. Luonnonvaraisten eläinten kohdalla laki määrää myös, ettei autettua eläintä saa ottaa elätiksi, ellei viranomainen erikseen anna siihen juuri kyseiseistä eläintä koskevaa lupaa. Jos toivoa luontoon palauttamisesta ei ole, oikea apu on kivuton lopetus.