Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Suomen hyönteislahkojen tunnistusopas johdattaa hyönteisten pariin

75bb5b9b-886f-498b-b3b5-0d5f73309911-w_576_h_2000

Oppaan yksityiskohtaisten ja lahkon tärkeimmät tuntomerkit osoittavien kuvien ansiosta hyönteisten tunnistaminen lahkolleen on helppoa. Kuva: Jani Järvi.

Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusopas on ilmestynyt. Oppaan ainutlaatuisten kuvien avulla kenen tahansa on mahdollista tunnistaa löytämänsä hyönteiset lahkolleen. Avoimesti saatavilla oleva, maksuton teos helpottaa tutustumista Suomen lajirikkaimpaan eliöryhmään.

Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusopas sisältää tietoa jokaisesta Suomessa esiintyvästä 23 hyönteislahkosta. Lahkoja ovat esimerkiksi kovakuoriaiset, kärsäkorennot ja kaksisiipiset eli kärpäset ja sääsket. Opas toimii alkusysäyksenä hyönteisten haltuunotossa, sillä lahkoista alaspäin heimo-, suku- ja lajitason tunnistuksen pariin voi tutustua oppaassa listatun muun hyönteiskirjallisuuden avulla.

Oppaan yksityiskohtaisiin esittelykuviin on merkitty tiedot kunkin lahkon tärkeimmistä tuntomerkeistä helpottamaan tunnistusta. Lisäksi oppaassa kerrotaan hyönteisten elintavoista, rakenteesta, merkityksestä ja lajimääristä Suomessa.

– Opas tuo hyönteiset esiin tavalla, jollaista ei ole ennen hyönteiskirjallisuudessa nähty. Lahkojen esittelykuvat on tuotettu kerroskuvausmenetelmällä, jonka avulla hyönteiset näyttäytyvät erittäin tarkkoina ja selkeinä, kertoo teoksen tekijä, projektisuunnittelija Jani Järvi Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

– Kutakin lahkoa edustaa yksi esimerkkilaji, josta on kuvattu näyteyksilö Luomuksen hyönteiskokoelmista. Ilman kokoelmia ja huolellisesti valmisteltuja näytteitä oppaan tuottaminen ei olisi ollut mahdollista, toteaa Järvi.

Materiaalia opettajille ja jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle

Opas on ladattavissa ilmaiseksi Suomen Lajitietokeskuksen nettisivuilta ja se tulee mahdollisesti myöhemmin myös painettuna myyntiin. Avoimena ja maksuttomana verkkomateriaalina opas on kaikkien käytettävissä, kuten muukin Lajitietokeskuksen sisältö.

– Sen lisäksi, että opas on apuna kelle tahansa luonnosta ja hyönteisistä kiinnostuneelle, se soveltuu materiaaliksi opetukseen. Opettajat voivat käyttää opasta esimerkiksi yläkoulun eliökokoelman koostamisen tukena, Järvi kommentoi.

Hyönteiset ovat luonnossa erittäin tärkeässä roolissa

Hyönteiset pölyttävät ruokamme, ovat ravintoa meille ja muille lajeille, hajottavat orgaanista jätettä ja osallistuvat biologiseen torjuntaan. Hyönteisten pienestä koosta huolimatta niiden merkitys luonnossa on valtaisa. Ne ovat myös lajimäärältään Suomen ja maailman lajirikkain eliöryhmä.

Viimeaikaiset uutiset hyönteisten vähenemisestä ovat herättäneet huolta niin tutkijoiden kuin kansalaistenkin keskuudessa. Ilman että tunnemme ympäröivää luontoa, on siinä tapahtuvia muutoksia vaikea havaita.

–  Toivomme, että oppaan avulla kiinnostus ja arvostus hyönteisiä ja niiden tärkeää roolia kohtaan kasvaa, kertoo teoksen toinen tekijä, projektitutkija Meri Lähteenaro.

Jani Järvi, Meri Lähteenaro & Pasi Sihvonen. 2020. Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusopas. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto. Helsinki. 56 s.

Soiden kuivatus selittää suolintujen vähenemistä, kurkien kannan kasvulla ei ole vaikutusta

0b17f5d3-29fb-47ac-9894-1a6b2bfc76df

Kurki on yleinen pesimälaji soilla ja kosteikolla. Kuva Aleksi Lehikoinen.

Kurkien pesimäkanta on runsastunut voimakkaasti 1980-luvulta. Samanaikaisesti monet soiden lintulajit ovat vähentyneet. Tuoreen tutkimuksen mukaan kurjen runsastuminen ja muiden suolajien väheneminen eivät liity toisiinsa.

Suurikokoinen kurki on yksi pohjolan soiden tyyppilajeja ja lajin keväinen päämuutto pesimäsoille on nyt käsillä. Kurki on hyötynyt parantuneesta suojelutilanteesta Euroopassa. Kanta on ollut jo pitkään kasvussa, koska vaino tai metsästys ovat vähäistä. Toisin kuin kurjella, monilla muilla suolinnuilla pesimäkannat ovat vähentyneet jo pitkään. Kurjet ovat kaikkiruokaisia ja ne voivat syödä muun muassa pienempien lintujen munia ja poikasia. Siksi moni onkin alkanut epäillä, olisiko kurki osasyynä muiden suolintujen vähenemiseen.

Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tuore tutkimus tarkasteli miten 12 suolintulajin runsaudet ovat muuttuneet laskentakohteilla suhteessa kurkimääriin vuosina 1987–2014.

– Kurkien runsaudella tai läsnäololla ei havaittu kielteisiä vaikutuksia suolintujen pesimämääriin, kertoo tutkija Sara Fraixedas Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutista, Helsuksesta.

Kurjella positiivinen vaikutus muiden lintujen runsauteen

Tutkimus osoitti myös, että kurkimäärillä oli positiivinen yhteys kolmen suolajin, liron, niittykirvisen ja keltavästäräkin, paikallisiin runsauksiin. Koska tutkimus huomioi hyvällä tarkkuudella elinympäristöjen vaikutuksia suolintujen esiintymiseen, tuloksen taustalla voi olla muutakin kuin samankaltaiset elinympäristön vaatimukset kurjella ja muilla suolinnuilla. Suurikokoinen kurki puolustaa hanakasti pesäänsä petoja vastaan, minkä ansiosta pienikokoisemmat lajit saattavat hakeutua pesimään kurjen lähelle ja nauttimaan sen tarjoamasta suojasta.

Elinympäristön laadulla on merkitystä

Vaikka kurjella olikin lievä positiivinen paikallisvaikutus muutamien suolintujen esiintymiseen, tutkimuksen mukaan elinympäristön laadulla on suurin vaikutus lintumääriin. Soiden kuivatus ojituksen tai turvetuotannon kautta vähensi lajien runsauksia, kun taas soiden avoimuus, märkyys ja koko kasvattivat suolintumääriä.

– Soiden ennallistaminen ja suojelu ovat avainasemassa suolintukantojen turvaamisessa, selventää Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta, Lukesta.

Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston ja Luken yhteistyönä ja siinä hyödynnettiin Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) vuosikymmeniä koordinoimia linjalaskentoja. Tulokset julkaistiin kansainvälisessä Journal of Ornithology –tiedesarjassa.

BIRD LIFE: Lähde mukaan 100 lintulajia -haasteeseen

flock-of-birds-1518276771e5P

Jo yli 3 000 suomalaista on tarttunut BirdLife Suomen haasteeseen, jonka tavoitteena on oppia tuntemaan lintuja ja havaita 100 lintulajia tämän vuoden aikana. Keväällä muuttolintujen saapuessa on mainio aika aloittaa lintuharrastus ja tulla mukaan haasteeseen. Lintujen tarkkailu on helppo yhdistää kaikkeen ulkoiluun.

Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Kyseessä ei ole kilpailu vaan henkilökohtainen haaste, johon voi osallistua omaan tahtiinsa. Suomessa pesii noin 250 lintulajia, joten sata lajia vuodessa ei ole aloittelijallekaan mahdoton tavoite. Ja vaikka tavoitteeseen ei pääsisikään, linnuista oppii varmasti lisää.

Haasteessa on kolme sarjaa. Perinteisessä sarjassa lasketaan kaikki Suomessa havaitut ja tunnistetut linnut.

Ekosarja kannustaa lähiretkeilyyn ja tarjoaa myös lisähaasteen niille, jotka muuten helposti havaitsevat 100 lintulajia vuodessa. Tässä sarjassa lasketaan vain lintulajit, jotka on havaittu kotona tai pelkästään lihasvoimin tehdyillä retkillä.

Kuvaussarjassa voit yrittää valokuvata sata lintulajia vuoden aikana. Kuvatessa on kuitenkin varottava häiritsemästä lintuja. Halutessaan voi osallistua kaikkiin kolmeen sarjaan.

Lintuharrastus on mukavaa ja terveellistä tekemistä myös poikkeusolojen aikana. Tänä keväänä suosituimpia lintupaikkoja kannattaa kuitenkin välttää ja muihin harrastajiin on pidettävä riittävää etäisyyttä. Lintuja on kaikkialla, ja lähialueiltakin voi löytyä yllätyksiä.

Tunnista 100 lintulajia -haaste toteutettiin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten.

Tunnista 100 lintulajia -haaste: www.birdlife.fi/100lintulajia

Korkeasaaressa kuoriutui uhanalaisen pannukakkukilpikonnan poikanen

49749429831_985a806c15_c
Viime elokuussa Korkeasaaren pannukakkukilpikonnat munivat yhden munan. Puolisen vuotta myöhemmin munasta kuoriutui pikkuruinen kilpikonnan poikanen, ensimmäinen laatuaan Korkeasaaressa tälle äärimmäisen uhanalaiselle itäafrikkalaiselle lajille.
Pannukakkukilpikonnaemo peitti munan elokuussa hiekkaan, mistä eläintenhoitaja löysi sen ja otti talteen. Luonnossa pannukakkukilpikonnien munat hautuvat hiekassa, mutta Hämärätalon olosuhteet eivät ole aiemmin riittäneet kilpikonnien kuoriutumiseen. Nyt käyttöön otettiin hautomakone, jossa kooltaan kananmunaa pienempää kilpikonnanmunaa haudottiin noin puoli vuotta.
Kuoriuduttuaan pehmeäkuorinen pikkuruinen kilpikonna painoi vain 18 grammaa ja oli vielä rutussa munassa kasvettuaan. Nyt muutaman viikon ikäisenä poikanen on oiennut kelpo kilpikonnan näköiseksi ja kuoren pituus on viisi senttiä. Aikuisena pannukakkukilpikonnat ovat noin 15 sentin mittaisia.
Pannukakkukilpikonnat elävät Kenian ja Tansanian kivisillä kukkuloilla. Nimensä laji on saanut erityisen litteästä kilvestään, joka on niin ohut ja joustava, ettei siitä ole suojaksi. Pannukakkukilpikonna mahtuu litteine kilpineen piiloutumaan kapeaan kivenkoloon tai kallionhalkeamaan. Pullistamalla keuhkonsa täyteen ilmaa ja jännittämällä raajansa haralleen se pysyy tiukasti paikoillaan saalistajien ulottumattomissa.

Lajilla on omalaatuisuutensa ja pienen kokonsa vuoksi kysyntää lemmikkimarkkinoilla ja siksi se on myös vaarassa hävitä luonnosta. Korkeasaaren aikuiset pannukakkukilpikonnat on takavarikoitu Brysselin lentokentältä. Lasti oli lähtöisin Tansaniasta, missä kilpikonnat oli pyydystetty luonnosta. Kilpikonnat sijoitettiin eläintarhoihin, koska niiden tarkasta esiintymisalueesta ja reviireistä ei ollut tietoa. Lajia pyritään lisäännyttämään eläintarhoissa.

Tringa: Pääsiäinen on hyvä aika linturetkeilylle – muista välttää ruuhkaisimpia retkikohteita

pexels-photo-1126384

Sää viilenee kohti pääsiäisviikonloppua, mutta linturetkelle kannattaa silti lähteä. Lintujen kevätmuutto on juuri nyt hyvässä vauhdissa, ja monet muuttolinnut ovat jo palanneet Suomeen: taivaalla voi nähdä hanhien ja kurkien muuttoparvia ja kevään ensimmäiset laululinnut peipot, tiaiset, rastaat ja kiurut ovat äänessä. Kevätillat ovat hyvää aikaa myös pöllöjen kuuntelulle.

“Koronavirustilanteen vuoksi on suositeltavaa välttää Vanhankaupunginlahden, Laajalahden ja Suomenojan kaltaisia ruuhkaisimpia ja ahtaimpia retkikohteita. Pääsiäisviikonloppuna kannattaakin tutustua vaikka oman lähimetsän linnustoon tai johonkin vähemmän tunnettuun lintupaikkaan”, Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringan ry:n puheenjohtaja Jukka Hintikka sanoo.

“Esimerkiksi Vantaan Seutulan pellot sekä Vestran metsäalue voisivat olla tutustumisen arvoisia retkikohteita. Nurmijärven Lepsämässä ja Vihdin Vanjärvellä on vielä mahdollista nähdä suuria hanhien kerääntymiä ennen kuin ne jatkavat kevätmuuttoaan”, Hintikka vinkkaa.

Tringan kotisivuilla sekä Facebook-sivuilla julkaistaan kevään kuluessa vinkkejä vähemmän tunnetuista ja vähemmän retkeillyistä lintupaikoista. Tringan Facebook-sivuilla julkaistaan myös lintutilannekatsauksia, jotka auttavat hahmottamaan kevätmuuton etenemistä.

Tringa muistuttaa, että koronaviruksen tarttumisen tai sen levittämisen riski on jokaisen syytä ottaa hyvin vakavasti. Mikäli sinulla on vähäisiäkin oireita, pysythän kotona. Jos nouset lintutorniin tai kohtaat muita retkeilijöitä, muista huolehtia riittävästä turvavälistä.


https://www.tringa.fi/
Tringa Facebookissa: https://www.facebook.com/Tringary/
Tringa Twitterissä: https://twitter.com/Tringa_ry
Tringa Instagramissa: https://www.instagram.com/tringa.ry/

Saimaannorppa synnytti poikasen keinopesään – ”Kuutti on hengissä ja hyvän kokoinen”

kelluva-keinopesa-saimaan-haukivedella.-c-ita-suomen-yliopisto

Kelluva keinopesä Saimaan Haukivedellä. C Itä-Suomen yliopisto

Saimaannorpan kuuttien kuolleisuus on ollut leudon talven takia korkea. Iloon antavat kuitenkin aihetta edistysaskeleet tutkimuksessa, jossa testataan norpan suojaksi rakennettuja keinopesiä. Valtaosa Itä-Suomen yliopiston asentamista pesistä oli tänä vuonna käytössä ja yhteen syntyi myös poikanen.

Kun lunta on riittävästi, saimaannorppa synnyttää poikasensa rantakinokseen kaivamaansa pesään. Pesä suojaa poikasta pedoilta ja hyiseltä viimalta. Tänä vuonna talvi oli kuitenkin historiallisen leuto, eikä Saimaalle kinostunut riittävästi lunta norpan pesätarpeiksi. Huono lumi- ja jäätilanne haittasi myös niin sanottujen apukinosten kolaamista.

Apukinokset sulivat valtaosin ennen aikojaan, ja iso osa kuuteista syntyi avojäälle. Siksi poikasten kuolleisuus on ollut korkea”, WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen sanoo.

Ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhkan takia Itä-Suomen yliopiston norppatutkijat ovat selvittäneet jo useiden vuosien ajan, hyväksyvätkö saimaannorpat ihmisten tekemiä rakennelmia synnytyspesikseen. WWF ja Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö ovat tukeneet tutkimushanketta.

”Toiveemme on tietenkin ollut, ettei keinopesille olisi tarvetta. Tämä vuosi osoitti kuitenkin, että huoleen on aihetta. Siksi on tärkeää valmistautua näinkin mittaviin toimenpiteisiin”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Tänä vuonna tutkijat veivät Saimaan Haukivedelle 12 keinopesää. Niistä kahdeksan oli ponttoneilla varustettuja kelluvia pesiä ja neljä jään päälle asetettavia suojia. Tulokset olivat hyviä: Neljästä suojasta norppa oli käyttänyt kahta. Kahdeksasta kelluvasta pesästä norppa oli asunut peräti seitsemässä. Yhteen kelluvaan pesään syntyi myös poikanen.

”Kuutti näyttää selvinneen ainakin toistaiseksi hengissä ja on jo hyvän kokoinen”, tutkimusryhmää johtava dosentti Mervi Kunnasranta iloitsee.

Kyseessä on toinen kelluvaan keinopesään syntynyt kuutti. Edellinen syntyi vuonna 2018. Saimaannorpan keinopesät ovat prototyyppejä, joita vasta kehitetään ja testataan.

”Tutkimusryhmämme on saanut tästä paljon luottamusta menetelmän toimivuuteen ja kehitystyön jatkamiseen. Keinopesä tarjoaa kuuteille suojaa erityisesti saalistajilta”, Kunnasranta sanoo.

Keinopesään synnyttänyt naaras on tunnistettu riistakameran kuvista yksilöllisten turkkikuvioiden perusteella. Se on tavattu usein keinopesän lähistöllä viimeisten viiden vuoden aikana. Esimerkiksi vuonna 2017 se synnytti poikasen apukinokseen alle kilometrin päähän paikasta, jossa keinopesä oli tänä vuonna.

Saimaannorppakanta on kasvanut hitaasti viime vuosikymmeninä. Norppia arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 410 yksilöä. Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen ja tarvitsee ihmisen apua vielä pitkään. Norppia uhkaavat muun muassa ilmastonmuutos, kalaverkot ja ihmisen aiheuttama häiriö.

Itä-Suomen yliopiston lisäksi myös Metsähallitus vei tänä vuonna yhdeksän keinopesää Saimaalle.

Luonnonsuojeluliitto ja WWF pelkäävät “tapporahan” lisäävän hylkeiden metsästystä liikaa

800px-Grey_seal_Halichoerus_grypus_young

Andreas Trepte, www.photo-natur.net

Valtioneuvosto antoi tänään asetuksen, jolla kalastukselle ja kalankasvatukselle myönnetään avustusta pyydyksiin kuolleiden ja pyydysten lähellä ammuttujen harmaahyljeurosten poistamiseen. Asetusluonnosta arvosteltiin jo vuosi sitten julkisuudessa harmaahylkeen tapporahajärjestelmäksi.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF suhtautuvat suopeasti siihen, että kalanpyydyksiin hukkuneiden hylkeiden kuljetuksesta ja käsittelystä aiheutuvista kuluista maksetaan korvauksia. Näin saadaan myös paremmin selvitettyä, kuinka suuri on raportoimatta jäävä hylkeiden sivusaaliskuolleisuus kalanpyydyksissä.

Sen sijaan harmaahylkeiden tappamisesta maksettava korvaus on Luonnonsuojeluliiton ja WWF:n mielestä väärä ja vaarallinen linjaus.

“Avustus voi lisätä hylkeiden metsästystä pyydysten lähellä merkittävästi. Jotta kokonaisverotus pysyisi kestävällä tasolla, pitäisi yleistä hylkeiden metsästystä avomerellä samalla vähentää”, arvioi erityisasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Asetuksen antamisen aikataulussa on myös ongelmia.

“Nyt annettu asetus olisi ehdottomasti pitänyt käsitellä yhdessä vasta työn alla olevan merihyljekantojen hoitosuunnitelman uudistuksen kanssa, joka myös tulee linjaamaan harmaahylkeen metsästystä”, sanoo ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen WWF:stä.

Suomen merialueella hallin laskentakanta on pysynyt melko vakaana vuodesta 2006 lähtien, vaikka koko Itämeren kanta on samaan aikaan kasvanut. Luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat toistuvasti esittäneet, että nykyinen 1050 yksilön pyyntikiintiö on liian suuri Suomen metsästysalueen kantaan nähden. Sen lisäksi Ahvenanmaalla on oma 450 yksilön pyyntikiintiönsä.

Kannan vähenemiseltä on vältytty, koska Suomen hallisaalis on ollut viime vuosina alle kolmanneksen kiintiöstä. Nyt annetun asetuksen suurena riskinä on se, että saalismäärä kasvaa merkittävästi, ja Suomen harmaahyljekanta alkaa taantua.

Harmaahylje kuuluu olennaisena osana Itämeren ekosysteemiin. Itämeren hallikanta oli viime vuosisadan alussa noin 100 000 hyljettä, mutta se romahti liian voimakkaan pyynnin ja ympäristömyrkkyjen takia. Alimmillaan kanta oli 1970-luvulla muutaman tuhannen hylkeen suuruinen. Sittemmin se on toipunut, ja nyt koko Itämeren kanta on noin puolet 1900-luvun alun määrästä.

Korkeasaaren eläimet ja opit tulevat kotiin

48054430938_cd446cf350_c

Picture by: Annika Sorjonen

Jos kotoa ei voi lähteä Korkeasaareen, on Korkeasaaren tultava kotiin. Eläintarha sulkeutui yleisöltä koronavirustilanteen varotoimena kaksi viikkoa sitten ja samalla aloitettiin mietintä siitä, miten eläimet voitaisiin tuoda koteihin digitaalisen tekniikan avulla. Uudet sisällöt löytyvät nyt Korkeasaari.fi-etusivulta.

Erityisen tärkeitä kohderyhmiä ovat koululaiset ja päiväkoti-ikäiset, joiden eläintarhavierailut saattavat jäädä väliin tältä keväältä ja sama oppi pitäisi ammentaa kotioloissa. Heitä varten avattiin Korkeasaaren etäopetussivu, johon on alettu koota tehtäviä eri aihepiireistä. Tehtäviä löytyy pienille lapsille sopivista eläintarinoista ja leikeistä aina lukiolaisille suunnattuihin materiaaleihin. Mukaan liitetään aiheita käsitteleviä Korkeasaaren videoita, joiden avulla eläinten puuhien katselu onnistuu myös kotoa.

Korkeasaaren vierailulle pääsee etänä livelähetyksien kautta. Eläintarhan sosiaalisen median kanaviin tehdään lähes päivittäin suoria videolähetyksiä eläinten luota ja kysellään eläintenhoitajilta kuulumisia. Lähetykset ovat nähtävissä myös jälkikäteen, Facebook-sivulle videot jäävät pysyvästi, Instagramissa ne säilyvät 24 tunnin ajan. Lähetysten aikana Korkeasaaresta vastaillaan myös katsojien kysymyksiin.

 Eläinten elämää voi tarkkailla livekameroiden välityksellä päivittäin. Ympäri vuorokauden eläimiä kuvaavia kameroita on tällä hetkellä kolme: pikkumangusteilla, metsäpeuroilla ja uusin Amazonia-talon apinoilla. Lisää livekameroita on työn alla ja toiveissa on saada mukaan laji, jota voi seurata myös öiseen aikaan.

 Korkeasaaren eläinten arki jatkuu normaalina vierailijoiden puuttumisesta huolimatta. Tärkein tavoite on turvata eläinten hoito siinäkin tapauksessa, että henkilökunnan keskuudessa ilmenisi sairastapauksia. Muita eläintarhan työntekijöitä on perehdytetty eläintenhoitajien työhön, jotta mahdollisimman moni osaa tarpeen vaatiessa auttaa eläinten hoidossa.

Etäopetussivun ja livekameroiden osoitteet (löytyvät myös Korkeasaari.fi-etusivulta):

Opetussivu: www.korkeasaari.fi/tehtavat

Livekamerat: www.korkeasaari.fi/livestream

 

Länsi-Suomen lumijälkilaskennassa merkittiin 50 susihavaintoa Tassu-järjestelmään

winter-wolf

Helmikuussa toteutettiin laaja, pilottiluonteinen susien lumijälkilaskenta. Yli 760 vapaaehtoista metsästäjää Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla sekä Satakunnan pohjoisosissa suorittivat samanaikaisesti laskennan, jonka tuloksena 50 susihavaintoa merkittiin Tassu-järjestelmään. Metsästäjäliitto kiittää kaikkia, erityisesti maastotöissä jälkien perässä tarponeita, onnistuneesta ponnistuksesta.

Laskennan tavoitteena oli löytää lumijälkien perusteella alueella laskentapäivänä liikkuvat sudet ja varmistaa niiden lukumäärä sekä erottaa havaitut yksilöt, parit ja laumat toisistaan motittamalla. Pyrkimyksenä oli myös yhteistyön kautta myös lisätä vuoropuhelua ja luottamusta metsästäjien ja riistahallinnon sekä tutkimuksen välillä.

”Haasteita ja vaikeuksia toki on maastolaskennoissa aina monenlaisia, mutta yhdessä tekemällä ja toimimalla näemme mitä ne ovat, mistä ne voivat johtua ja miten niitä voidaan ratkoa jatkossa”, Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors sanoo.

Haasteita lumijälkilaskennalle asetti tänä vuonna ennen kaikkea lumeton talvi. ”Vaikka laskenta hieman onnekkaastikin saatiin toteutettua lähes lumettomasta talvesta huolimatta, havaitsimme, että paras ajankohta laskennalle olisi jo ennen vuodenvaihdetta, jolloin sudet liikkuvat vielä tiiviimpinä laumoina.”

Metsästäjäliitto kiittää laskentoihin osallistuneita

Metsästäjäliiton tehtävänä oli koordinoida laskenta-alueen vapaaehtoisia mukaan laskentaan.

“Oli ilahduttavaa nähdä, kuinka moni vapaaehtoinen osallistui laskentaan ja uhrasi aikaansa ja voimiaan yhteisen asian hyväksi. Vain yhteistyöllä voimme saavuttaa yhteisen tavoitteemme eli kaikkien osapuolten hyväksymän kanta-arvion”, Grenfors kiittelee. Vaikka alueelle ei voidakaan muodostaa yhden laskennan perusteella omaa kanta-arviota, on lumijälkilaskennan tulos osa kesäkuussa julkaistavaa suden kanta-arviota.

Metsästäjäliiton mielestä oli myönteistä, että laskenta-alueilta saatiin samalla kerättyä myös susien DNA-näytteitä, jotka ovat tulevaisuuden susikanta-arviossa entistäkin merkittävämmässä asemassa. Liitto toivookin DNA-analyysin kehittämiseksi ja nopeuttamiseksi riistantutkimukselle lisää resursseja.

Hanke toteutettiin maa- ja metsätalousministeriön johdolla, yhteistyössä Suomen riistakeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen Metsästäjäliiton kesken. Lisää tietoja laskennasta julkaistaan seuraavassa Jahti-lehdessä, joka ilmestyy 22. huhtikuuta.

WWF avasi uusia livekameroita – ”Haluamme tuoda luonnon ihmisten lähelle vaikeina aikoina”

Common European viper (Vipera berus), with recently shed skin behind it.

Kyy, copyright Ola Jennersten WWF Sweden

WWF:n Luontolivessä seurataan nyt käärmeiden luikertelua ja odotellaan sääksien saapumista. Tiistaina avatut lähetykset tarjoavat innostavia luontoelämyksiä, joita kokeakseen ei tarvitse poistua neljän seinän sisältä.

WWF avasi uudestaan kaksi viime vuonna suursuosioon noussutta livelähetystä. Käärmeiden luikertelua katsottiin viime huhtikuussa yli 500 000 kertaa, ja sääksien pesintää seurattiin reilun neljän kuukauden aikana peräti 2,4 miljoonaa kertaa.

”Tällä hetkellä WWF:n Luontoliven konsepti tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Haluamme tuoda luonnon ihmisten lähelle vaikeina aikoina. Suorien luontolähetysten parissa voi viihtyä vaikka kotisohvalla”, WWF:n viestinnän asiantuntija Joonas Fritze sanoo.

WWF:n Luontoliven tavoite on levittää tietoa luonnosta ja innostaa ihmisiä osallistumaan sen suojeluun. WWF on toteuttanut Luontoliven yhdessä Pukki Visualsin kanssa.

Kyykameran toivotaan vähentävän ennakkoluuloja

Sahanlaitakuvioinen kyy on lähes kaikille suomalaisille tuttu laji. Kyiden lisäksi lähetyksessä voi nähdä rantakäärmeitä. WWF asensi kameran käärmeharrastaja Toni Beckmanin kanssa.

”Tavoitteemme on tehdä käärmeitä, etenkin kyytä, tutummaksi ihmisille ja hälventää niihin kohdistuvia pelkoja ja ennakkoluuloja”, WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki sanoo.

Suomessa kyitä elää melkein koko maassa, mutta niiden määrät ovat vähentyneet paikoin huomattavasti rakentamisen, liikenteen ja vainon takia. Kyy ei valitettavasti ole Suomessa rauhoitettu laji, joten sen tappamisesta ei rangaista.

”Kyy ei ole aggressiivinen eläin. Jos se puree, se tekee sen vihoviimeisenä puolustuskeinonaan. Viestimme on, että kyitä kannattaa varoa, mutta vainoon ei ole syytä”, Niinimäki sanoo.

Terveelle aikuiselle kyyn purema ei ole kovin vaarallinen, mutta lapsille ja vanhuksille purema voi olla riski. Kyyn purtua niin aikuisten kuin lastenkin tulee hakeutua välittömästi lääkärin hoitoon.

WWF:n Luontoliven kyykamera löytyy osoitteesta luontolive.wwf.fi/kyy/.

Sääksiä odotetaan pesälle

Sääksiä, vanhalta nimeltään kalasääskiä, on seurattu WWF:n Luontolivessä jo neljänä kesänä. Tänä vuonna WWF ja luontokuvaaja Juha Taskinen veivät kameran Saimaalla sijaitsevalle pesälle jo maaliskuussa, jotta katsojat voisivat seurata pesintää emojen saapumisesta asti.

”Pesä on vielä tyhjä, mutta ei todennäköisesti kauaa. Ensimmäiset sääkset saapuvat Suomeen joskus jo maaliskuun puolella. Sääkset solmivat elinikäisen parisuhteen ja palaavat useimmiten tuttuun pesään. Katsojat pääsevät siis suurella todennäköisyydellä seuraamaan samaa paria kuin edellisinäkin vuosina”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Sääksi on iso petolintu, joka luokiteltiin Suomessa vielä hiljattain silmälläpidettäväksi eli lähes uhanalaiseksi. Sääksien vaarana on etenkin metsästys niiden pitkällä muuttomatkalla Afrikkaan. Lisäksi sääksiä uhkaa pula pesäpaikoista. Ne rakentavat pesänsä korkeille paikoille, useimmiten vanhan puun latvaan. Painava pesä tarvitsee alustakseen jykevän puun, mutta vanhat metsät ovat nykyään harvinaisia hakkuiden takia.

WWF:n Luontoliven sääksikamera löytyy osoitteesta luontolive.wwf.fi/kalasaaski/.