Villimaailma

Kevään ja kesän 2025 vesilintulaskentojen perusteella useiden taantuneiden vesilintulajien parimäärät ja poikastuotto ovat kasvaneet viime vuoteen verrattuna. Erityisesti sinisorsalla, telkällä ja haapanalla poikastuotto oli selvästi parempi kuin vuonna 2024. Yhden vuoden hyvä tulos ei kuitenkaan riitä kääntämään vesilintukantojen pitkään jatkunutta taantumaa.

Pesivien vesilintujen määriä on seurattu Suomessa jo 40 vuoden ajan. Seuranta osoittaa, että vesilintukannat ovat taantuneet sekä rehevillä että karuilla vesillä. Erityisesti rehevien vesistöjen lajisto on kärsinyt.

– Vesilintukantojen taantuminen on edelleen silmiinpistävää pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä. Taantumisen taustalla vaikuttavat muun muassa vesistöjen ylirehevöityminen, veden värin tummuminen ojitusten seurauksena sekä vieraspetojen runsastuminen, kertoo erikoistutkija Markus Piha Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

– Seurantatulokset korostavat kiireellistä tarvetta suojelutoimiin, kuten kosteikkojen kunnostuksen ja petokannan hallinnan, Piha jatkaa.

Lajikohtaisia tuloksia:

• Sinisorsa: Parimäärä kasvoi 11 % vuodesta 2024 ja oli pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Parikohtainen poikastuotto oli 13 % viime vuotta suurempi.
• Tavi: Parimäärä kasvoi 29 % vuodesta 2024. Poikastuotto oli lähellä pitkäaikaista keskiarvoa.
• Haapana: Parimäärä pysyi edellisvuoden tasolla, mutta parikohtainen poikastuotto oli 21 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Kanta on pienentynyt 61 % pitkällä aikavälillä.
• Telkkä: Parimäärä kasvoi 23 % vuodesta 2024. Poikastuotto oli vahvempaa kuin edellisvuonna, vaikka pitkällä aikavälillä poikastuotto ja kanta ovat pienentyneet.
• Jouhisorsa: Parimäärä laski 31 % vuodesta 2024. Kanta on pienentynyt 75 % koko seurantajakson aikana.
• Tukkasotka: Parimäärä kasvoi 27 % vuodesta 2024, mutta on pienentynyt 78 % pitkällä aikavälillä.
• Laulujoutsen: Kanta pysyi edellisvuoden tasolla. Pitkällä aikavälillä kanta on kasvanut lähes nelinkertaiseksi.
• Isokoskelo ja tukkakoskelo: Parimäärät kasvoivat 22 %, mutta ovat selvästi pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Kuikka: Kanta on pysynyt vakaana sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
• Lapasorsa: Parimäärä laski 30 % vuodesta 2024. Kanta on nyt seurantahistorian heikoin.
• Punasotka: Kanta on romahtanut 97 % seurantajakson aikana. Laji on nykyisin niin harvalukuinen, ettei kannanmuutoksia voida enää luotettavasti tulkita.
• Nokikana: Pitkällä aikavälillä taantunut 74 %, mutta viime vuosina kanta on ollut vakaa.
• Härkälintu, silkkiuikku ja mustakurkku-uikku: Parimäärät kasvoivat vuodesta 2024, mutta ovat edelleen selvästi pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Vapaaehtoiset laskentojen selkärankana

Vesilintulaskennat perustuvat vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien tekemiin pari- ja poikuelaskentoihin. Vuonna 2025 tehtiin parilaskentoja yhteensä 1305 laskentapisteellä ja poikuelaskentoja 819 pisteellä. Laskentoja koordinoivat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus.