Villimaailma

Eläimet & Eläintarhat

Suojelualueet auttavat vesilintuja sopeutumaan ilmastonmuutokseen

January 19, 2015 by Posted in: Helsingin yliopistoLinnut

2ecde732-89ba-417b-b97c-0942b6a18660-main_image
Uivelo on yksi näyttävimpiä sorsalintujamme (kuva: Aleksi Lehikoinen)
Ilmastonmuutos siirtää lajien levinneisyysalueita kohti napa-alueita. Useiden vesilintujen, kuten EU:n tasolla suojelua edellyttävän uivelon, talvehtimisalueet ovat siirtyneet Euroopassa kohti koillista leudompien alkutalvien ansiosta. Tuore 16 maan aineistoon perustuva tutkimus paljastaa, että EU:n lintudirektiivin perusteella suojellut luontokohteet edistävät uivelon levinneisyysmuutosta.

– Nykyään hieman kolmannes uivelokannasta talvehtii Pohjois-Euroopassa, kun vastaava luku oli kaksi vuosikymmentä sitten kuusi prosenttia. Pohjois-Euroopan talvikanta on runsastunut kaksi kertaa nopeammin suojelluilla alueilla verrattuna suojelemattomiin kohteisiin, kertoo tutkija Diego Pavón Jordán Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Koska lajien siirtyminen ilmastonmuutoksen myötä ei ole itsestään selvyys, tulosten perusteella EU:n suojelualueverkosto auttaa lajeja sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Suojelualueiden elinympäristön laatu on parempi kuin suojelemattomien, mikä voi edistää lajien mahdollisuuksia levitä uusille alueille.

Tutkimus paljastaa kuitenkin merkittäviä puutteita Pohjois-Euroopan suojelualueverkostossa. Useissa maissa suojelualueet on perustettu yli parikymmentä vuotta sitten kerätyn aineiston perusteella, ja tilanne on vanhentunut sekä elinympäristön muuttumisen että lajien levinneisyysmuutosten myötä.

Esimerkiksi Latviassa ja Ruotsissa yli 80 prosenttia uiveloista talvehtii EU:n suojelualueiden ulkopuolella. Heikoin tilanne on silti Suomessa, jossa vain pari prosenttia linnuista talvehtii suojelualueilla.

– Lajien levinneisyydet muuttuvat ilmastonmuutoksen takia myös tulevaisuudessa. Tämän vuoksi suojelualueverkoston kattavuutta tulisi tarkastella uudelleen niin uivelolla kuin muillakin lajeilla, tiivistää akatemiatutkija Aleksi LehikoinenLuomuksesta.

Tutkijat painottavat, että suojelualueverkoston kattavuuden tarkastelun lisäksi on tärkeätä ylläpitää perinteisiä suojelualueita lajien levinneisyysalueen eteläreunalla. Esimerkiksi poikkeukselliset ankarat talvet saattavat työntää lintuja myös tulevaisuudessa talvehtimaan eteläisille alueille.

EU:n lintudirektiivin ja Natura2000-suojelualueverkoston ensisijainen tehtävä on turvata lajien elinympäristöjä niiden koko levinneisyysalueella. Lajien levinneisyysalueiden muuttuessa ilmastonmuutoksen myötä tämä tavoite vaatii suojelualueverkoston uudelleen arviointia ja uusien suojelualueiden perustamista.

Tutkimus perustuu kansainvälisiin keskitalven vesilintulaskentoihin vuodesta 1990 lähtien, ja tulokset on julkaistu Diversity and Distribution-tiedesarjassa.